Havaintoja Venäjän miehittämiltä alueilta –

 

läsnä nälkä, pelko ja psykologinen terrori

Edellisestä, syvällisemmästä, havaintopaketista Venäjän Ukrainalta miehittämiltä alueilta on vierähtänyt aikaa jo melkoinen tovi. Hiljaisuuteni ei suinkaan johdu siitä, että mitään ei ole tapahtunut tai etten ole kuullut kummempia uutisia, asiantila on ennemminkin päinvastainen. Sensitiivisten ja sellaisten havaintojen tähden, jotka voivat vaarantaa sivulliset, olen katsonut parhaaksi olla kirjoittamatta mitään. Tässä lyhyehkössä kirjoituksessa joitain havaintoja ja kommentteja Venäjän miehittämiltä alueilta – eräissä tapauksissa jätän paikkakuntatiedot mainitsematta tyytyessäni kuvaamaan tapahtuma-aluetta ”piiri” tai ”alue” tasolla. Havainnot ovat pääasiassa kahdelta Venäjän miehittämältä alueelta, Ukrainan itäosista Donetskin ja Makiivkan alueelta sekä miehitetyltä Hersonin alueelta. Aloittakaamme miehitetyn Hersonin alueelta, Henitšeskin piiristä.

Ukrainan asevoimien suoritettua pian puolen yön jälkeen tammikuun 1. päivä, onnistuneen ja venäläisille runsaat tappiot tuottaneen iskun M142 HIMARS raketinheitinjärjestelmällä Makiivkassa, ja tuhoamalla venäläisten tukikohtanaan käyttämän rakennusalan ammattioppilaitoksen nro. 19 (Макеевское профессионально-техническое строительное училище №19). (1) Iskun jälkeen Venäjällä käytiin kiivasta keskustelua siitä, mikä aiheutti venäläisille niin raskaat tappiot ja mitä laiminlyöntejä he tekivät. Tapahtunut johti seurauksiin ainakin osaan miehitettyä Hersonin aluetta, Henitšeskin ja Kah’ovkan piireissä – tiedossani ei ole, onko vastaaviin toimiin ryhdytty miehittäjän taholta miehitetyn Donbasin alueella. Seuraavaksi tarkemmin näihin seurauksiin, jotka koskettavat varsin suurta joukkoa miehitetyillä alueilla asuvia siviilejä.

Huomionarvoisinta havainnossa on se, että Venäjän miehitysjoukot ovat pakolla siirtäneet useiden kylien sekä kaupunkityyppisten paikkakuntien alueilta asukkaita pois kodeistaan ja majoittaneet näitä siviilejä ainakin lomakeskuksiin Henitšeskin kaupungin eteläpuolella, Arabatinkynnäksen alueella. Näihin tyhjennettyihin koteihin on muuttanut runsaasti venäläissotilaita sekä turvallisuusjoukkojen henkilöstöä.

Alueella on myös tiettyjä paikkakuntia, joissa väestön laajamittaisempiin pakkosiirtoihin ei ole ryhdytty. Yhteistä näille paikkakunnille näyttää olevan se, että moni niistä sijaitsee Venäjän miehittämältä Krimin niemimaalta Melitopoliin vievän junaradan varrella.

Tämä tuntuu minusta alleviivaavalta, mutta painotan, että tietooni tulleissa tapauksissa asukkaat on siirretty pakolla kodeistaan. Heiltä ei kysytä suostumusta siirtoon, kuten ei kysytä suostumusta siihenkään saavatko venäläissotilaat muuttaa heidän koteihinsa. Kaikessa on kyse pakosta, jota tehostetaan uhkauksin.

Väestöön kohdistuvien pakkosiirtojen ohella Henitšeskin alueella venäläiset ovat aloittaneet painostus- ja uhkailutoimet saadakseen paikalliset asukkaat luopumaan ukrainalaisista henkilötodistuksista sekä passeista. Eräs käytössä oleva keino on tarkastusasemien ja -pisteiden perustaminen teiden varsille, näillä asemilla ja pisteillä venäläissotilaat ja muut ns. turvallisuusviranomaiset tarkastavat autoilijoiden ja muiden ohikulkijoiden henkilötodistukset, jos (tai kun) heillä on Ukrainan passi tai ukrainalainen henkilötodistus, alkaa siviileiden uhkailu ja painostaminen paikan päällä.

Tuttavamme joutuivat pysähtymään tällaiselle tarkastuspisteelle, joka oli hätäisesti pystytetyn oloinen ja todennäköisesti niillä sijoillaan vain muutaman päivän ajan. Tarkastuspisteiden paikkaa vaihtamalla miehittäjä varmistaa sen, etteivät paikalliset voi koskaan olla varmoja siitä, että käyttämänsä reitti on turvallinen.

Tuttavien kuvailun mukaan tarkastuspisteellä ollut venäläissotilas vaati heitä näyttämään henkilötodistuksen, ja kun he antoivat Ukrainan passit, sotilas hermostuen rupesi uhkailemaan heitä. Ankarampi uhkailu kohdistui aviomieheen, uhkailua sotilas terästi osoittamalla tuttaviamme rynnäkkökiväärillään. Sotilas vaati heitä luovuttamaan passinsa väliaikaista todistusta vastaan, ja anomaan Venäjän passia. Tuttavamme eivät suostuneet tähän, hätävaleen turvin he selvisivät sillä kertaa tilanteesta – mutta seuraavalla kerralla tilanne voi olla toinen. Venäläiset ottivat myös tiedot ylös heidän passeista. 

Luonnollisesti tulevaisuus pelottaa heitä vielä enemmän, koska alueen kaupungeissa pitäisi käydä säännöllisesti ostamassa ruokaa, öljyä jne. Kesän koittaessa tilanne helpottuu hiukan, mutta edessä on vielä monta tuskallisen vaarallista viikkoa. He myös pohtivat, että onko riskiä mahdollista pienentää käymällä asioilla vain ”naisporukalla”, mutta sekin pitää sisällään omat riskinsä. Miehittäjä on tälläkin alueella kaapannut mukaansa naisia, joita on käytetty seksuaalisesti hyväksi tai raiskattu. Osa kaapatuista on kadonnut. Seksuaalisen väkivallan riski yhdistettynä epätietoisuuteen tapauksessa, jossa omainen vain katoaa, on kammottava yhdistelmä kenelle tahansa.

 

Havaintoja ja kuulumisia Donetskin ja Makiivkan alueelta  

Päättyvä talvi on ollut miehitetyssä Donetskissa asuville ystäville ja tuttavillemme ankarin miehitysvuosien talvista. Vesihuolto ei ole toiminut kunnolla koko talven aikana, syynä tähän on sota vain välillisesti – suurin syy on miehityshallinnon omien toimien. Viime vuoden alkupuolella sekä Venäjän hyökkäyssodan ensimmäisinä kuukausina Donetskin ja Makiivkankin alueella suoritettiin useita liikekannallepanoja sekä pakkovärväyksiä, joista kirjoitin kevättalvella ja keväällä 2022 useita blogeja. * Pakkovärväysten ensimmäinen heijaste oli pelko, mikä sai monet kaupunkien asukkaat (lähinnä miehet) pysyttelemään kotonaan, piilossa värvääjiltä ja kaduilla sekä työpaikoilla suoritettavilta pakko-otoilta.

Pakko-ottoja tehtiin myös työpaikoilla, metodin ollessa yksinkertaisen – värvääjät yhdessä turvallisuusjoukkojen kanssa ”miehittivät” tuotantolaitoksen portin ja ottivat mukaansa kaikki töihin tulevat miehet tai töistä kotiin lähtevät miehet. Suurin osa näistä miehistä päätyi kevättalven ja kevään 2022 ”lihamyllyihin” Donbasin ja Harkovan alueille, ja moni on jäänyt sille tielle.

Pakko-ottojen seurauksena miehet suurin joukoin piiloutuivat ensin koteihinsa, kesän koitettua moni pakeni kaupungista maaseudulle – eräiden tiedetään jopa yrittäneen päästä Venäjälle ja sieltä turvaan kolmansiin maihin. Ei siis ihme, että hiljalleen kaupunkien vesihuolto rapautui entisestään, rapautumista nopeutti myös se, että ennen Venäjän suurhyökkäystä ukrainalainen henkilökunta kykeni huoltamaan ja korjaamaan osaa Donetskin alueen vesihuollosta, helmikuun 24. päivän jälkeen tämä kävi mahdottomaksi. Heistä tuli kriittisen infrastruktuurin kunnossapitäjinä venäläisille kohde.

Tällaisten tapahtumien seurauksena Donetskin ja Makiivkan alueen kunnallistekniikka rapautui ja monin paikoin romahti, mikä ei samalla tapaa näy eliittisen nukkehallinnon asuinalueilla, mutta tavallinen kansa ei pääse suihkuun viikkoihin, vessassa käyntikin alkaa olla mahdotonta viemäriverkon romahtamisen seurauksena jne. Kevättä ja kesää odotetaan, jotta pääsee ulos ja aikaa voi viettää ulkona ahdistaviksi käyvistä kodeista.

Tämän vuoden puolella Donetskin alueelle on tullut Venäjältä ns. siviilityöntekijöitä. He työskentelevät esim. kuorma-autojen kuljettajina, toimittaen vettä tankkiautoilla kaupunginosien ”vesihuoltopisteille” – jotka nekin toimivat satunnaisesti. Nämä työntekijät on siirretty Donetskin alueelle aksentin perusteella kauempaa Venäjältä. He eivät puhu venäjää samalla aksentilla, mitä Venäjän miehittämällä rajaseudulla asuvat venäläiset puhuvat, huom. tarkoitan Rostovin oblastin aluetta.

On enemmän kuin todennäköistä, että pula kuorma-auton kuljettajista on seurausta rekrytoinneista ja pakkovärväyksestä. Viime vuoden tammikuussa (v. 2022) miehitetyn Donetskin alueelle sijoitettu, 1. armeijakunnan aluepuolustusprikaateihin kuuluva Oplot prikaati eli 5. mekanisoitu kivääriprikaati rekrytoi henkilökuntaa. Tuolloin prikaati etsii autonkuljettajia (vaatimuksena vähintään BC-kortti), viestimiehiä sekä erilaisia tietotekniikanoperaattoreita, leirien ja tukikohtien vartijoita – rekrytointi ulottuu myös naisiin. Palkkaa luvattiin tuolloin ruhtinaalliset 24 000 ruplaa kuukaudessa. (2)

Venäjän toimintaa Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla leimaa suunnittelun puute. Sen ohella, että miehittäjä rikkoo räikeästi Geneven sopimuksia pakko-otoillaan ja muilla siviiliväestöön kohdistuvilla toimillaan (väestön pakkosiirrot, lasten militarisointi jne.), se ei näytä huomioivan lainkaan tekojensa seurauksia. Yksistään Donetskin alueella asuu edelleen vähintäänkin satojatuhansia asukkaita, monet heistä ovat vanhuksia, huono-osaisia ja näin erityisen suojelun tarpeessa, mutta Venäjä ei välitä heistä käytännössä pätkääkään. Vesihuoltoa suoritetaan satunnaisesti tankkiautoilla, lääkkeistä on jatkuvaa pulaa – ollut jo vuosia mutta ennen koronaviruspandemiaa ja tarkastusasemien (lähes täydellistä) sulkua, alueen asukkaat saattoivat suorittaa ostoksensa Ukrainan kontrolloimilla alueilla. Menneenä talvena vesipulan ohella myös ruokapula vaivaa tuhansia ja tuhansia kaupunkien asukkaita: kasvuiässä olevat lapset nälkiintyvät, ruoaksi voi olla viikkojen ajan kuivaa leipää ja lientä. Tuttavamme ja ystävämme ovat laihtuneet silminnähden, laihtumisen ohella he näyttävät vanhentuneen vuosia yhdessä talvessa – linkki ulkomaailmaan on heille yksi keinoista selvitä päivästä toiseen. Se tuo myös tietoa ulkomaailmasta, mikä on nyt vielä tärkeämpää, kun Googleen pääsy on alueelta estetty. Pääsy on vain Yandexin hakukoneeseen, joka ei tarjoa muuta kuin linkkejä venäläisten propagandaan. Ikääntyneiden on tyydyttävä tähän, kun juuri ja juuri osaavat käyttää tietokonetta ja kännykkää, on turha koettaa neuvoa keinoa rajoitusten kiertämiseen.

Propagandarummutuksen mukaan ”Ukraina kukistuu pian”; ”toukokuussa marssitaan Venäjän voitolle” jne. Propagandan rinnalla miehittäjä kohdistaa alueen asukkaisiin, etenkin lapsiin, entistä rajumpaa psykologista terroria – Venäjän kansallislaulun laulamista, Ukrainan ja ukrainalaisten de-humanisointia jne. Moni ei enää laita lapsiaan päiväkotiin tai kouluun, he ovat vanhempiensa lailla kotona suojassa vihamieliseltä maailmalta. Turvattomuutta lisää myös se, että miehittäjä on asuttanut Venäjältä tuotua miehityshallinnon henkilökuntaa paikallisten keskuuteen. Tässä joukossa on luonnollisesti turvallisuuselinten työntekijöitä, jotka yrittävät urkkia ja saada tietoa mahdollisesta vastarintatoiminnasta, jota sitäkin jo vähäisessä määrin alueella ilmenee. Kuten tuttavamme totesi vuosia sitten, silloisille hyödyllisille idiooteille ja yhteystoimintahenkilöille sekä mielenosoituksissa punalippuja heiluttaneille – Neuvostoliittoa te kaipasitte ja Neuvostoliiton te saitte, johon voisin lisätä, heidän saaneen Stalinin ajan vainoharhaisen neuvostovaltion.

”Жовта Стрічка” – ”Keltainen nauha” -liikkeen aktivistit protestoivat miehitetyssä Donetskissa miehityshallintoa vastaan. (3)

Kun sota aikanaan loppuu ja Ukraina on vapaa, moni asia ei enää palaa ennalleen. Osa ystävistämme ei enää halua palata kotiin Donetskin alueelle, he eivät vain voi – muistot ja menetykset ovat liian kipeitä. Osan kohdalla menetykset ovat konkreettisia – venäläisten tykkitulen tuhottua kodit perustuksia myöten. Kun uutta elämää on rakennettu jo vuosien ajan Ukrainan läntisiin osiin, paluu tuhoutuneen kodin perustuksille on kipeää ja muistot menetyksen lopullisuudesta tuskallisia. Toisaalta miehitetyssä Donetskissa, kaiken psykologisen terrorin ja propagandan keskellä, yksin omissa kuplissaan elävät ystävämme ja tuttumme haaveilevat tulevasta – he haaveilevat ajasta, jolloin Donetsk on jälleen vapaa ja Ukrainan lippu liehuu kaupungin ytimessä. Lähes jokaisen keskustelun päättyessä –

Слава Україні!

 

Marko

 

Kirjoituksen pääasialliset lähteet ovat henkilöitä, jotka asuvat Venäjän miehittämillä alueilla. Tunnemme heidät henkilökohtaisesti, eräitä heistä olen itsekin tavannut vuonna 2014 alkaneen sodan aikana. Muut lähteet:

1. https://www.euronews.com/2023/01/04/makiivka-russia-blames-its-own-soldiers-mobile-phone-use-for-deadly-ukraine-missile-strike 

2. Aihetta taustoitettu blogissani Havaintoja miehitetystä Itä-Ukrainasta, julk. 1/2022.

3. https://v-variant.com.ua/donetsk-tse-ukraina-v-okupovanomu-misti-aktyvisty-prodovzhuiut-proukrainski-aktsii-protestu/ 

*: Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla toteutettuja pakko-ottoja/ pakkovärväyksiä käsittelin muun muassa blogeissani 16. maaliskuuta 2022 ja 23. huhtikuuta 2022.

Venäläisten tuhoama Mar’inka, Donetskin lounaispuolella.

#StandWithUkraine 

Ukraina kielsi venäläisen sosiaalisen median, sotaa käyvän maan ratkaisu oudoksuttaa eräitä

En ole aiemmin kyennyt huomioimaan viime viikolla runsasta keskustelua herättänyttä Ukrainan presidentin Petro Poroshenkon määräystä venäläisen sosiaalisen median (Vkontakte ja Odnoklassniki) ja venäläisen hakukoneen Yandexin sekä venäläisen sähköpostiohjelma Mail.ru:n kieltämisestä. Rajoitus – kielto – ulottuu myös venäläisen kyberturvallisuusyhtiö Kasperskyn ohjelmien käyttöön. Yritän nyt tarkastella tätä tapausta hiukan tarkemmin, nostaa esille näkökulmia, joihin keskustelussa Suomessa on vähemmin viitattu tai jotka on jopa ohitettu maininnoitta.

Kuvaan yhdistetty kiellettyjen venäläisomisteisten palveluiden logot.

Helsingin Sanomien nimettömässä pääkirjoituksessa ”Porošenko vahingoittaa sensuurilla omaa maataan” (1) nostetaan esille teeman sananvapauspuoli, mikä on ymmärrettävä huoli kun tapahtunutta tarkastellaan yksipuolisenrajoittuneesti maasta, jossa ei käydä sotaa ja joka ei ole hyökkäyksen kohteena ja jonka osia ei ole miehitetty, mutta juuri tässä piilee tähän yksipuoliseen tarkasteluun liittyvä ongelma. Suomi ei ole sodassa Venäjän kanssa, joten meidän on tavattoman helppo arvostella toimia, jotka meidän silmissämme näyttäytyvät ihmisten oikeuksien rajoittamiselta, kun emme itse ole vastaavan aggression kohteena, kun osaa maastamme ei ole miehitetty sotilasoperaation toimesta muutama vuosi sitten, eikä maamme ole jatkuvan aggression kohteena.

Helsingin Sanomien pääkirjoituksen kautta välitetään myös puutteellista tietoa, joidenkin mielestä kyseessä on jopa disinformaation jakaminen. Pääkirjoituksen kirjoittajaa lainatakseni:

”Nyt suljetut sivustot ja kanavat ovat suosittuja keskinäisen yhteydenpidon ­välineitä Ukrainassa, eivät Venäjän propaganda-aseita.”

Totta lainauksessa on se, että kanavat ovat suosittuja yhteydenpidonvälineitä Ukrainassa, mutta samalla ne ovat myös jatkuvan tarkkailun alla, kukaan tuskin tietää kuinka laajat valvontaoikeudet Venäjän tiedustelupalvelulla FSB:llä tai GRU:lla todellisuudessa on Vkontakteen ja Odnoklassnikiin, joten täten nämä palvelut voivat muodostaa olemassa olevan turvallisuusuhan rintamalla taisteleville joukoille ja välillisesti laajemmalle osalle kansalaisia.

Se, että kansalaiset siirretään käyttämään muita palveluita (esim. Facebook) ei lopeta tätä uhkaa, mutta toimea voidaan pitää merkkinä siitä, että valtiojohto on tiedostanut uhan olemassa olon ja toiminnallaan välittää signaalin palveluiden käyttäjille. Samalla palvelut ovat myös propaganda-aseita, tai oikeammin palvelut mahdollistavat niiden käytön propaganda-aseina. Tässä suhteessa Vkontakte ei millään muotoa eroa Facebookista, kumpaakin on mahdollista käyttää alustana propagandan levittämiseen/ jakamiseen. Mikäli näin ei olisi, eivät lukuisat Venäjän propagandaa levittävät ”uutissivustot” operoisi sosiaalisessa mediassa, kuten Janus Putkosen DONi-News Facebookissa ja Vkontaktessa. (2)

Edelleen on myös syytä huomioida se, että tuskin kukaan meistä tietää millaiset valtuudet venäläisille tiedusteluelimille on annettu verkkovalvontaan, millä tavalla ne voivat valvoa viestiliikennettä Vkontaktessa ja Odnoklassnikissa, tai millaiset oikeudet niillä on päästä Mail.ru:n palvelimille? Jo yksin epätietoisuus luo turvallisuusuhkaa, puhumattakaan sitten siitä, että käytännössä venäläisyritysten sanaan ei voi tässä tapauksessa luottaa. Enkä nyt väitä, että venäläisillä tiedusteluelimillä ei olisi pääsyä tarkkailemaan Facebookin vastaavaa viestiliikennettä, ja tarvittaessa vaikuttaa omin toimin Facebookiin (häirintä tms.) mutta Vkontakten ja Odnoklassnikin kohdalla se on varmuudella helpommin toteutettavissa – samoin hakukoneyhtiö Yandexin kohdalla, puhumattakaan sitten sähköpostipalvelin Mail.ru:sta.

Helsingin Sanomien yksipuolisen pääkirjoituksen rinnalle Verkkouutisten uutinen ”Ukrainan varapääministeri VU:lle: Venäläiset verkkopalvelut tavoittelevat demokratian tuho” tuo esille juuri tämän toisen puolen, sen, että Venäjä on käyttänyt ja käyttää sosiaalisen median alustoja myös osana sodankäyntiä – ne ovat propaganda-aseita ja niitä käytetään erittäin tehokkaasti propagandan sekä vihan levittämiseen. (3)

Verkkouutisten uutisessa ukrainalainen journalisti ja kansalaisaktivisti Alya Shandra pukee asetelman ongelmallisuuden sanoiksi:

”Sodan oloissa on usein tehtävä valintoja kansallisen turvallisuuden ja demokraattisten vapauksien välillä. Ukraina joutuu tasapainoilemaan ohuella langalla. Venäjän Ukrainaa vastaan käymästä sodasta ja sen aiheuttamista kuolonuhreista välittää lopulta vain Ukraina itse.”

Sodan uhreista vastuun kantaa mitä suurimmassa määrin Ukraina, meidän on helppoa arvostella sotaa käyvän maan toimia omasta näkökulmasta tarkasteltuna, mutta kaikki näyttää aivan toiselta maassa, jossa käydään sotaa ja joka on ollut ja on edelleen voimakkaan informaatiovaikuttamisen ja kyberhyökkäysten kohteena. Ukrainalaiset joutuvat taiteilemaan länsimaisten arvojen ja vastaavasti sodan tuomien rajoitusten välillä. Ja kuten ukrainalaiset ovat asian esittäneet, siinä vaiheessa kun Krim on luovutettu Ukrainalle ja venäläisjoukot lopettaneet Itä-Ukrainan miehityksen – kun sota on päättynyt – venäläiseen sosiaaliseen mediaan ja muihin venäläisiin verkkopalvelimiin kohdistetut käyttökiellot voidaan purkaa. Kyse ei ole mistään lopullisesta kiellosta vaan olosuhteiden pakosta tehdystä päätöksestä, jota toki voi perustellusti kritisoida mutta tuolloin ne erityispiirteet on syytä huomioida ja pitää mielessä.

Sosiaalista mediaa kuin myös muut viestipalvelut, mukaan luettuna tekstiviestit, on valjastettu Ukrainan sodassa Venäjän taholta sodankäynnin välineiksi. Niiden kautta levitetään propagandaa kuin myös kohdennettua viestintää, tekstiviestien osalta rintamalla palveleville joukoille ja toisaalta sotilaiden omaisille. Sitä kuinka tekstiviestejä hyödynnetään ”moderneina lentolehtisinä” käy läpi Atlantic Council's Digital Forensic Research Lab artikkelissa ”Electronic Warfare by Drone and SMS”. (4) Vastaavaa ja paljon monimuotoisempaa häirintää ja psykologista vaikuttamista on mahdollista toteuttaa sosiaalisen median välityksellä, jollaisilla voi olla riittävän usein ja riittävän laajalevikkisesti toteutettuna myös psykologista vaikutusta joko sotilaisiin tai omaisiin – pahimmassa tapauksessa laajempiin ihmisryhmiin yhteiskunnassa.

Tällaisia ja vastaavia tekstiviestejä lähetettiin rintamalla oleville ukrainalaissotilaille talvella Venäjän asevoimien ja sen varustamien militanttien suorittaessa offensiivia Avdiivkan rintamalohkolla Donetskin pohjoispuolella (kuvakaappaus @loogunda twittertili).

Ukrainan toimenpiteellä on muitakin – väistämättömiä – vaikutuksia. Voimaantulevan kiellon myötä kansalaisten OSINT-työ väistämättä vaikeutuu, en nimittäin usko, että kaikki tällä hetkellä OSINT-työtä harjoittavat ryhtyvät innolla kiertämään rajoituksia. Toisaalta ammattimaisempaan toimintaa rajoitukset tuskin vaikeuttavat, mutta kuten tähän mennessä on havaittu, kansalaisten OSINT-työn myötä on paljastunut lukuisa joukko alueella suoritettuja rikollisia tekoja. OSINT-työllä on ollut suuri vaikutus Malaysia Airlinesin lennon MH17 alas ampumisen selvittelyssä – joskin merkittävä osa työstä on tehty Ukrainan ulkopuolelta käsin. Venäläisen sosiaalisen median hyödyntämisestä käytön rajoittamisen sijaan kirjoitti Halya Coynash artikkelissa ”Ukraine should use Russian social media for the International Criminal Court, not ban them” toukokuun 10. (5) Missä määrin käyttökielto vaikuttaa OSINT-työhön sekä venäläismiehittäjien rikosten paljastamiseen – tämä jää nähtäväksi. Se voitaneen kuitenkin sanoa, että siinä vaiheessa kun kielto on kaikessa laajuudessaan voimassa ja toiminnassa, ”näkeviä silmiä” on nykyistä vähemmän.

Sota, jota Ukraina ei halunnut, on pakottanut maan tilanteeseen, jossa sen on myös tehtävä kipeitä ja rajoittavia toimenpiteitä, seikka mikä tuntuu meiltä usein unohtuvan. Tässä kontekstissa Helsingin Sanomien nimetön pääkirjoitus on liian yksipuolinen ja tilannekuvaa vääristävä, etenkin kun se pitää sisällään disinformatiivisia elementtejä sen väitteen muodossa, etteivät kielletyt sosiaalisen median alustat ole Venäjän propaganda-aseita, kun ne välillisesti ja suoraan sitä kuitenkin ovat, synnyttäen samalla turvallisuusriskin sotaakäyvälle maalle ja etenkin sen kansalaisille. Alustoja käytetään järjestelmällisesti valtiorahoitteisen venäläispropagandan ja disinformaation jakamiseen, jollaisella on tarkoitus vaikuttaa yhteiskunnalliseen tilaan ja kansalaisten moraaliin Ukrainassa (ja muualla maailmassa). Niiden kautta levitetään ideaa ja ajatusta venäläisestä maailmasta ("Русский мир"), jonka arvot ovat kaukana omistamme. Millaisin keinoin taistelu niitä ja samalla sodan osapuolta – aloittajaa – vastaan on oikeutettu, sitä sopii itse kunkin miettiä, myös Helsingin Sanomien toimituksessa.

Marko

1. http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005216502.html 

2. https://vk.com/dninews_en 

3. http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/ukraina_some-65646 

4. https://medium.com/dfrlab/electronic-warfare-by-drone-and-sms-7fec6aa7d696 

5. http://khpg.org/en/index.php?id=1491853837