ja miehitetyllä Krimillä
Olen
aiemmin kirjoittanut eurooppalaisten laita- ja äärioikeistoon kuuluvien ryhmien
jäsenten osallistumisesta Ukrainan sotaan Venäjän varustamissa joukko-osastoissa
tai sen varustamissa, Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla operoivissa ”aluepuolustusprikaateissa”,
johon aiheeseen palaan ajantasaisessa katsauksessa myöhemmin tänä keväänä/
kesänä. Tässä kirjoituksessa luon katseen eurooppalaisen laitavasemmiston
toimiin Venäjän miehittämillä Ukrainan alueilla – Krimillä sekä osissa Donbasia.
Aivan kuten eurooppalaiseen laita- ja äärioikeistoon kuuluvat liikkeet ja
puolueet, myös eurooppalaiseen laita- ja äärivasemmistoon kuuluvat puolueet ja
ryhmät ovat osallisina Venäjän sotatoimissa tai miehitystoimia tukevissa
toimissa Itä-Ukrainassa ja Krimillä – toisinaan nämä poliittisen janan ääripäät
lyövät jopa kättä toistensa kanssa, myös siellä juoksuhaudassa taistellessaan ”ukrainalaisfasisteja”
vastaan.
Laita- ja
äärioikeistosta kirjoittaessani olen käynyt erillisissä kirjoituksissa läpi
ryhmiä ja tahoja, joiden kautta värväytyy vapaaehtoisia Venäjän varustamiin
joukkoihin, ja toisaalta sitten sellaisia ryhmiä, joiden toiminta on
ennemminkin poliittista yhteistyötä tai muuta ei-sotilaallista yhteistyötä
Venäjän kanssa. Toki, jälkimmäiseen joukkoon kuuluu ryhmiä ja puolueita, kuten
Saksan AfD, jonka jäseniä on osallisina poliittisen vaikutustyön ohella
myös sotilaallisessa toiminnassa tai terroritekojen organisoinnissa. Toisin
kuin laita- ja äärioikeiston kohdalla, laita- ja äärivasemmiston kohdalla
koetan mahduttaa koko ”paketin” yhteen ja samaan kirjoitukseen. Perustana tälle
kirjoitukselle toimii kesäkuussa 2019 kirjoittamani blogi ”Venäjä ja eurooppalainen laitavasemmisto lyövät kättä Donbasissa ja miehitetyllä Krimillä”,
joten kirjoituksessani on tarkoitus käydä läpi Venäjän ja laitavasemmistoon
kuuluvien puolueiden ja ryhmien sekä erilaisten yhdistysten poliittista kuin
myös sotilaallista yhteistyötä Itä-Ukrainassa sekä poliittista yhteistyötä
Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla.
Myöhemmin
tänä vuonna tarkastelen laita- ja äärioikeiston vastaavia kuvioita uudelleen,
mutta uskallan jo nyt todeta sen, että pyrkiessään hajottamaan Eurooppaa ja
luomaan länsimaihin eripuraa tai jopa konfliktinaihioita, Venäjä hyödyntää
kaikkia mahdollisia operaattoreita poliittisella sekä yhdistyskentällä
(kansalaistoiminnassa). Mediassa kiinnitetään, ymmärrettävistä syistä johtuen,
tällä hetkellä kiinnitetään eniten huomiota ”kansallismielisten” ja
äärioikeistoon kuuluvien ryhmien sekä puolueiden Venäjä-yhteyksiin, mutta
sirpaleinen vasemmistokaan ei ole niin viaton kuin usein annetaan ymmärtää. Meillä
Suomessa mielikuvaa ehkäpä hämärtää osaltaan se, että Vasemmistoliitto
ei aktiivisesti aja sellaisia toimia, jotka merkittävällä tavalla hajottaisivat
Eurooppaa. Ja jollei muutamia yksittäisiä irtiottoja huomioida, puolueen linja
on hyvässä ja pahassa yhtenäinen Suomen poliittisen linjan kanssa. Euroopan
tasolla hajonta on kuitenkin merkittävämpi, ja löytyy tätä hajontaa vasemmalta
Suomessakin, josta esimerkkejä myöhemmin.
Kirjoituksessani
käyn ensin läpi poliittista sekä yhteisöllistä tukea, jota vasemmistopoliitikot
ja ryhmät Venäjän toimille Ukrainalta miehitetyillä alueilla antavat. Tämä tuki
pitää sisällään erilaiset vierailut, poliittiset – toisinaan voimakkaatkin – Venäjää
tukevat kannanotot sekä erilaisen yhteistyön kansalaisryhmien ja
organisaatioiden (joukossa myös NGO:ita sekä GONGO: ja) * välillä. Ja loppuun,
ennen siirtymistäni sotilaalliseen yhteistyöhön, nostan esille vielä
yksittäisiä havaintoja vasemmistotaustaisten poliitikkojen ja henkilöiden
Venäjää myötäilevistä kannanotoista ja toimista.
Venäjä
ja vasemmisto saman ”pöydän” äärellä
Luontevinta
on aloittaa Venäjän ja vasemmistoryhmien (puolueiden) välisen yhteistyön
tarkastelu luomalla katsaus siihen, kuinka laajalti vasemmistoryhmät
osallistuvat Venäjän Ukrainalta miehittämiltään alueilla järjestämien vaalien
”tarkkailuun” – mitkä puolueet (tai ryhmät) lähettävät puolueen (tai ryhmän)
nimissä toimivia ”tarkkailijoita” ja kuinka paljon tällaisia ”tarkkailijoita”
on.
Venäjä on
Ukrainalta miehittämillään alueilla järjestänyt useita laittomia (rikollisia)
vaaleja, alkaen miehitetyllä Krimin niemimaalla maaliskuussa 2014 järjestetystä
”kansanäänestyksestä” Venäjään liittymisestä ja päättyen viime vuonna Krimin
niemimaalla järjestettyyn ”vaaliin” perustuslainmuutoksesta. Suomalaisista Johan
Bäckman toimi ”vaalitarkkailijana” maaliskuussa 2014, Venäjän miehittämällä
Krimin niemimaalla järjestetyssä ”kansanäänestyksessä”.
Myös
miehitetyillä Donetskin ja Luhanskin alueilla on järjestetty kevään 2014
”kansanäänestyksen” ohella lukuisia ”aluevaaleja” miehittäjän organisoimana ja
valvonnassa – näihin ”aluevaaleihin” on osallistunut myös suomalaisia
”vaalitarkkailijoina”.
Seuraavana
muutama taulukko, joihin olen poiminut eri lähteistä vasemmistopuolueiden tai
organisaatioiden nimissä toimineita ”vaalitarkkailijoita”.
Miehitetyt
alueet Itä-Ukrainassa, ”aluevaalit” marraskuu 2014. (**)
|
henkilö
|
puolue
|
maa/ alue
|
|
Georgios Lambroulis
|
Kreikan kommunistinen puolue
|
Kreikka
|
|
Sotirios Zarianopoulos
|
Kreikan kommunistinen puolue
|
Kreikka
|
|
Viliam Longauer
|
Slovakian antifasististen
taistelijoiden yhdistys.
|
Slovakia
|
Samaan
aikaan Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla oli vaaleja seuraamassa ja/ tai
tarkkailemassa myös Venäjän kommunistisen puolueen lähettämiä tarkkailijoita,
sekä EU-maiden kansalaisia, joiden poliittinen kenttä on ollut hyvin liikkuva,
kuten puolalaistaustainen Mateusz Piskorski, jonka poliittinen koti on
vaihdellut puolalaisesta vasemmistosta agraari-nationalistiseen SRP:hen,
joka on talouspoliittisesti vasemmalla mutta sosiaalisesti laita-/äärioikealla.
Piskorski on ollut/ on mukana myös äärioikeistolaisten ryhmien toiminnassa.
Seuraavaksi
voimme tarkastella hiukan tarkemmin Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla
järjestettyjä ”presidentinvaaleja” maaliskuussa 2018, joiden aikana suomalaisturisteista
koostunut delegaatio oli laittomasti niemimaalla. Suomalisdelegaation jäsenistä
Johan Bäckman oli kutsuttuna ”vaalitarkkailijana” paikalla ja suomalaisdelegaatioon
kuulunut Marjaliisa Siira toimi, omien sanojensa mukaan itsenäisenä
”vaalitarkkailijana” – ymmärtääkseni hänen roolinsa oli epävirallinen. RuFi:n puheenjohtaja
Daria Skippari-Smirnov osallistui yhdessä Johan Bäckmanin kanssa
aktiivisesti erilaisiin propagandistisiin tilaisuuksiin vierailun aikana,
vieraillen myös äänestyspaikalla, julkaissen vierailulta videokoosteen. Hän ei
kuitenkaan osallistut varsinaiseen ”vaalitarkkailuun”.
Miehitetty
Krim, Venäjän ”presidentinvaalit” maaliskuu 2018. (**)
|
henkilö
|
puolue
|
maa/ alue
|
|
Elias Demetriou
|
Kyproksen edistyksellinen työväenpuolue
AKEL
|
Kypros
|
|
Skevi Koukouma Koutra
|
Kyproksen edistyksellinen
työväenpuolue AKEL
|
Kypros
|
|
Sofoklis Yanni Sofokli
|
Kyproksen edistyksellinen
työväenpuolue AKEL
|
Kypros
|
|
Jérôme Lambert
|
Sosialistinen puolue (r. Parti
socialiste)
|
Ranska
|
|
Narcís Romà i Monfà
|
Katalonian tasavaltalainen
vasemmisto
|
Espanja (Katalonia)
|
|
Andreas Maurer
|
Vasemmisto (s. Die Linke)
|
Saksa
|
Krimin
alueella järjestettyjä ”presidentinvaaleja” oli valvomassa vasemmistoon
luettavia henkilöitä ja tahoja myös Euroopan ulkopuolelta, kuten Venezuelan
yhdistyneen sosialistisen puolueeseen kuulunut Carmen Luisa Bohórquez Morán.
Yhdysvalloista paikalla oli – poliittisesti sitoutumaton – Gilbert Doctorow,
jonka eräänä tavoitteena on tuoda lähemmäs äärivasemmiston ja äärioikeiston
Venäjään myönteisesti suhtautuvia kannattajia ja ryhmiä sekä puolueita.
Doctorow on myös säännöllinen kommentaattori propagandistisella Russia
Insider verkkosivulla.
Yhteensä
miehitetyllä Krimin niemimaalla oli tuolloin, ainakin, 43 ulkomaalaista ”vaalitarkkailijaa”
äärivasemmalta äärioikealle, joukossa oli myös lukuisia poliittisesti
sitoutumattomia ”vaalitarkkailijoita” tai henkilöitä, joilla on talouden tai uskonnollisen toiminnan kautta
tiiviit kontaktit Venäjään, kuten ruotsalaistaustainen Ulf Grönlund
poikansa Alexander Grönlundin kanssa.
Vaalien aikaan Venäjällä oli myös ryhmä
nuoria, jotka osallistuivat Venäjän presidentinhallinnon järjestämälle
nuortenfoorumille “Russia – a Country of Opportunities”, osa ryhmään
kuuluvista matkusti (venäläisten kutsumana) miehitetylle Krimin niemimaalle. He
eivät olleet virallisia ”vaalitarkkailijoita”, vaikka – ainakin osa heistä –
vieraili ”äänestyspaikoilla” antaen myös lausuntoja venäläismedioille (joista
osa antoi katsojiensa ymmärtää nuorten osallistuneen ”vaalityöhön” ja
”-tarkkailuun” niemimaalla).
Saman
vuoden marraskuussa miehitetyssä Itä-Ukrainassa, Donetskin ja Luhanskin
alueilla, järjestettiin ”aluevaalit”, joita ”tarkkailemassa” oli myös joukko
suomalaisia: Johan Bäckman, miehitetyillä alueilla asuva Janus Putkonen,
Jarmo Ekman ja – jo edesmennyt – Jon Hellevig.
Miehitetyt
alueet Itä-Ukrainassa, ”aluevaalit” marraskuu 2018. (**)
|
henkilö
|
puolue
|
maa/ alue
|
|
Artur Leier
|
Vasemmisto (s. Die Linke)
|
Saksa
|
|
Andreas Maurer
|
Vasemmisto (s. Die Linke)
|
Saksa
|
|
Kostas Isihos
|
Syriza eli Radikaalin vasemmiston
liitto
|
Kreikka
|
|
Bjørn Ditlef Nistad
|
-
|
Norja
|
Taulukossa
mainittu norjalainen Bjørn Ditlef Nistad on tunnettu historioitsija ja
vasemmistoideologi, hän toimii säännöllisesti venäläisten medioiden, kuten Sputnikin
ja RT:n kommentaattorina. Hän on vieraillut myös Suomessa, Johan
Bäckmanin järjestämässä konferenssissa, jonka aiheena oli hybridiuhat,
Pohjoismaat ja Donbasin tulevaisuus. (1)
Turkkilaisen
vasemmistolaisen Evrensel-päivälehden kirjeenvaihtaja Okay Deprem
toimi miehitetyssä Itä-Ukrainassa järjestetyissä ”aluevaaleissa” myös
”vaalitarkkailijana”.
Euroopan
ulkopuolelta Brasiliasta Brasilian kommunistinen puolue lähetti kaksi
”vaalitarkkailijaa” ”aluevaaleihin”. Vastaavasti Venäjältä useampi kommunisti
toimi ”aluevaaleissa” ”vaalitarkkailijan” tehtävässä. Venäjän Georgiasta irrottamien
(ja käytännössä miehittämien) Abhasian ja Etelä-Ossetian alueilta saapui
miehitettyyn Itä-Ukrainaan useampi ”vaalitarkkailija”, kaikkien puoluetausta/
ideologinen tausta ei ole tiedossa.
Viime
vuonna (v. 2020) Venäjällä järjestettiin ”yleisvenäläinen äänestys”
perustuslaista, koronavirusepidemian vuoksi ulkomaalaisten ”vaalitarkkailijoiden”
lukumäärä oli tavanomaista pienempi. Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla ”vaalitarkkailuun”
osallistui kymmenkunta EU:n jäsenmaista kotoisin olevaa henkilöä. Tunnistettujen
”vaalitarkkailijoiden” joukkoon ei kuulunut ainoatakaan laitavasemmistoon
kuuluvaa henkilöä, bulgarialaiseen keskustavasemmistolaiseen АБВ -puolueeseen
kuluvan Lyubomira Ganchevan ollen ainoan vasemmalle kallellaan olevan.
Johan Bäckman suoritti viime vuonna ”vaalitarkkailua” Venäjällä, Pietarissa.
Yllä olevissa taulukoissa esille nousee muutamia nimiä ja puolueita, erityisen tärkeää on huomioida
saksalainen Vasemmisto (jatkossa Die Linke), joka syntyi Saksan
demokraattisen tasavallan Sosialistisen yhtenäisyyspuolueen (SED) toimintaa
jatkaneen Vasemmistopuolue PDS:n yhdistyessä kesäkuussa 2007 pääosin entisistä
SPD:sta eronneista vasemmistososiaalidemokraateista koostuneen WASG:n kanssa.
Potsdamin
yliopiston valtio-opin professori Jürgen Dittberner mukaan Die Linke ei
kelvannut liittovaltion tasolla sosiaalidemokraattien ja vihreiden
hallituskumppaniksi, koska moni pitää sitä DDR:n kommunistipuolueen (SED)
toiminnan jatkajana. (HS 19.9.2013)
Die Linken
Andreas Maurer on vieraillut säännöllisesti Venäjän miehittämillä
alueilla Itä-Ukrainassa kuin myös Venäjän Ukrainalta miehittämällä Krimillä. Puolueena
Die Linke on mennyt vieläkin pidemmälle, helmikuussa 2015 puolueen jäseniä (Wolfgang
Gehrcke ja Andrej Hunko) matkusti Donetskiin, tavaten silloisen
militanttikomentaja Aleksandr Zahartšenkon, toimittaen alueelle Venäjän
kautta ”humanitaarista apua”. (2)
Die Linken
jäsenille ei myöskään ole ollut ongelma tehdä yhteistyötä saksalaisten
äärioikeistoon kuuluvien kanssa, maaliskuussa 2014 useampi puolueen jäsen –
joukossa muun muassa Torsten Koplin, entinen Stasin ilmiantaja/
lähde – matkusti yhdessä äärioikeistolaisen toimittajan Manuel
Ochsenreiterin kanssa Venäjän miehittämälle Krimin niemimaalle
”vaalitarkkailijaksi”. Tällaiset episodit huomioiden, äärioikeistolaisen AfD:n
näkyvä vastustaminen Die Linken toimesta näyttää tekopyhältä toiminnalta, koska
Venäjän miehittämillä alueilla yhteinen sävel ainakin jollain tasolla löytyy.
Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt!
Euroopan
parlamentissa Euroopan yhtyneen vasemmiston / Pohjoismaiden vihreän
vasemmiston konfederaatioryhmä on tukenut sanojen ja äänestysten muodossa
merkittävässä määrin Venäjän hallintoa, elokuussa 2015 julkaistun katsauksen ”Europe’s
New Pro-Putin Coalition: the Parties of ‘No’” mukaan:
”According to our data, in 93 percent of cases the
pre-ENF members voted “no” in Russia-related decisions, which essentially
suited Russian interests (see figures 2 and 3 below1). To compare, the
radical-left group GUE/NGL voted “no” in 78 percent of cases, while the EFDD
group did so in 67 percent of cases.” (3)
Helsingin
sanomien toukokuussa 2019 julkaisemassa artikkelissa ”Kenelle ääni menee,
kun äänestää suomalaista eurovaaliehdokasta? Tällaisille ryhmille annat äänesi”
tuotiin esille se, että edelleen Euroopan yhtyneen vasemmiston edustajat
kannattavat Venäjä-pakotteiden purkua, jonka perusteella voimme päätellä,
että merkittävää muutosta suuntaan tai toiseen ei ole tapahtunut sitten ”Europe’s
New Pro-Putin Coalition: the Parties of ‘No” -katsauksen
julkaisuajankohdan.
Vasemmistoliitto kuuluu Euroopan yhtyneeseen
vasemmistoon.
Perinteisesti
Ranskan, Italia ja Kreikan kommunisteilla ja vasemmistoradikaaleilla on ollut
hyvät suhteet Venäjän kommunistiseen puolueeseen, suhde on peruja
neuvostoajoilta.
Italialaisen
kommunistipuolue Partito della Rifondazione Comunistan (PRC:n)
meppinäkin ollut Eleonora Forenza perusteli vierailuaan miehitettyyn
Luhanskiin toukokuussa 2017 seuraavalla tapaa:
”Ukrainasta
on valitettavasti tullut uusfasististen järjestöjen laboratorio Euroopan
sydämessä… Toisaalta Euroopan toimielimet tukevat edelleen Kiovan
äärioikeistolaista – banderismia nostalgisoivaa – natsien kanssa yhteistyötä
tekevää hallintoa…”, (käännös blogin kirjoittajan).
Perustelu
vierailulle on täysin kestämätön lausuttuna henkilöltä, joka vierailee miehitetyssä
kaupungissa, tervehtii ”Lenin setää” – ja punaterroria – samalla antaen
tukensa Vladimir Putinin totalitaariselle ihmisoikeuksia polkevalle
hallinnolle, joka lyö kättä useiden eurooppalaisten laitaoikeistoon kuuluvien
ääriryhmien kanssa, ja joka on lähettänyt tuhansittain venäläisiä
ultranationalisteja ja fasisteja sotimaan ulkomaalaisten aatetovereidensa
kanssa Itä-Ukrainaan Ukrainan hallintoa ja kansaa vastaan.
Tässä
kohdin mieleeni nousee kohta Timothy Snyderin teoksesta Musta maa –
holokausti: tapahtumat, opetukset:
”Vaikka
Puolan armeija, päinvastoin kuin puna-armeija, ei ollut koskaan taistellut
saksalaisten rinnalla, neukuille ei tuottanut vaikeuksia nähdä puolalaisia
fasisteina. Stalinistisen maailman diskurssissa ”fasisti” oli sellainen, joka
stalinistisen hallinnon mielestä ei toiminut Neuvostoliiton etujen mukaisesti”.
(s. 300)
Yksinkertaistettuna,
nyky-Venäjällä ynnä sen liittolaisten silmissä ”fasisteja” ovat he, jotka eivät
toimi Venäjän etujen mukaisesti – tämän mantran Forenza kumppaneineen on
sisäistänyt paremmin kuin hyvin. He ovat myös menneet niin pitkälle, että ovat
kutsuneet Europarlamenttiin Andrei Kotšetovin, ”Luhanskin
kansantasavallan” ”ammattiliittojen” ”federaation” puheenjohtajiston
jäsenen, joka vieraili Europarlamentissa kesällä 2017, hyvin pian Eleonora
Forenzan Luhanskin vierailun päätyttyä. Kotšetovin seurueeseen kuului myös miehitetyillä alueilla vieraillut ja
”vaalitarkkailuun” osallistunut sekä Prizrak prikaatin mukana liikkunut, mahdollisesti myös sotatoimiin osallistunut, internationalisti Riccardo Sotgia,
Italiasta.
Kotšetovin historiasta voidaan poimia
detalji asepalveluksen suorittamisesta. Hän suoritti ainakin osan siitä (v. 1985–1987)
Unkarissa, Neuvostoliiton maavoimien sotilasyksikössä nro. 20623, joka
oli sijoitettuna Pápan kaupungin alueelle aina 90-luvun alkuun asti, jolloin se
vedettiin pois ja uudelleen sijoitettiin nykyisen Ukrainan alueelle.
 |
| Andrei Kotšetov europarlamentissa, kuvassa äärimmäisenä oikealla Eleonora Forenza. (4) |
Kotšetov
vastasi ulkomaalaisten ”vaalitarkkailijoiden” kaitsemisesta ns. aluevaaleissa
Luhanskin alueella marraskuussa 2018. Suomalaisista Luhanskin alueella
”vaalitarkkailijoina” toimi tuolloin Jarmo Ekman, Janus Putkonen ja Jon
Hellevig – Johan Bäckmanin toimiessa ”vaalitarkkailijana” Donetskin alueella.
Sota- ja
miehitysvuosista huolimatta italialaiset kommunistit näyttävät edelleen tukevan
vankkumattomasti imperialistista (ja kleptokraattista) Venäjän hallintoa, näin
tekee Marco Rizzo – entinen europarlamentin jäsen, ja Partito
Comunistan (Kommunistisen puolueen) pääsihteeri levittäessään
disinformatiivista valeuutista huhtikuun alkupuolelta (v. 2021). (5) En edes
ryhdy pohtimaan sitä, että millaisen ”nyrjähdyksen” se vaatii, että kommunisti
ryhtyy avoimesti tukemaan kleptokraattista, kansaansa ryöväävää,
hallintokoneistoa. Nähdäänkö Venäjä edelleen jonkin asteisena vastavoimana
Yhdysvalloille, jolloin motivaattorina onkin perinteinen Amerikka-viha,
jolloin tukea osoitetaan Yhdysvaltojen vihollisille, olivatpa ne yhteiskuntina kuinka
totalitaarisia ja epätasa-arvoisia tahansa. Vai löytyykö henkilöhistoriasta
tekoja tahi tapahtumia, jotka pakottavat varauksettomaan tukeen?
Venäjän
imperialistista, naapureitaan sortavaa toimintaa näytetään tukevan laajemminkin
välimerellisessä maailmassa. Kreikassa Venäjään myötämielisesti suhtautuvia
löytyy (on löytynyt) ideologisesti äärioikealla olevan Kultaisen aamunkoiton
piiristä kuin myös vasemmistopopulistisen Syrizan eli Radikaalin
vasemmiston liiton taholta – kuten aiemmat taulukot osoittavat. Useiden
vasemmistopuolueiden tapaan Syrizankin euroedustajat ovat vastustaneet
säännönmukaisesti europarlamentin Venäjän vastaisia julkilausumia. Venäjän
suorittaman Krimin niemimaan miehityksen alkuvaiheessa, toukokuussa 2014,
Syrizan johtaja ja Kreikan silloinen pääministeri Aléxis Tsípras
puolusti Krimin ”kansanäänestystä” itsenäisyydestä. Vuoden 2018 joulukuun,
Moskovan vierailun lehdistötilaisuudessa, Tsípras kuvaili Kreikan voivan toimia
siltana Venäjän ja EU:n sekä NATO:n välillä.
Marksilais-leniniläistä
politiikkaa noudattava Kreikan kommunistinen puolue on myös lähettänyt
vaalitarkkailijoita Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla järjestettyihin
laittomiin ”vaaleihin”. (6)
Venäjä on
pyrkinyt aktiivisesti luomaan yhteyksiä Katalonia vasemmistolaisiin
separatistisiin liikkeisiin. (7) Katalonian tasavaltalaisen vasemmiston Narcís
Romà i Monfà toimi ”vaalitarkkailijana” Venäjän miehittämällä Krimin
niemimaalla vuoden 2018 presidentinvaalien aikaan.
Myös
itäisen-Euroopan maiden vasemmistopuolueista löytyy lukuisia Kremlin valloitussotiin
myötämielisesti suhtautuvia puolueita. Tšekistä Böömin ja Määrin
kommunistinen puolue (KSČM) lähetti edustajansa
”vaalitarkkailijaksi” miehitettyyn Itä-Ukrainaan, Donetskin alueelle,
tammikuussa ja lokakuussa 2016. Puolueen linja poikkeaa muutoinkin Tšekin
virallisesta ulkopoliittisesta linjasta, esim. puolueen puheenjohtaja Vojtěch
Filip hyväksyi Venäjän duuman silloisen varapuheenjohtajan Sergei
Zeleznakin kutsun saapua vierailulle Moskovaan – kutsun hyväksymistä
paheksuttiin, koska Zeleznak on Yhdysvaltojen ja EU:n sanktioitujen henkilöiden
listalla. (8) Tuolloin pidettiin mahdollisena, että Venäjä hyödyntää matkaa
propagandassaan.
Tšekin
sosiaalidemokraattinen
puolue suhtautui myötämielisesti lasten lähettämiseen Venäjän miehittämällä
Krimin niemimaalla sijaitsevaan Artek-leirikeskukseen. (9) Jaroslav
Foldyna on vieraillut puolueen edustajana leirikeskuksessa, miehitetylle
Krimille hän matkusti laittomasti Venäjältä.
Slovakialainen
Union of Fighters against Fascism -ryhmä lähetti jäsenensä Viliam
Longauerin “vaalitarkkailijaksi” Itä-Ukrainan miehitetyille alueille
marraskuussa 2014.
Puolassa
radikaalin oikeiston ohella myös radikaali vasemmisto tukee Venäjän miehitys-
ja sotatoimia Ukrainassa, radikaalin vasemmiston edustajia on ollut
”vaalitarkkailijoina” Krimillä sekä miehitetyillä Donetskin ja Luhanskin
alueilla. Puolalainen radikaali vasemmisto on lähettänyt myös taistelijoita
Itä-Ukrainaan, aiheesta myöhemmin lisää. Puolalaista radikaalia vasemmistoa
läntisiin kumppaneihinsa yhdistää myös sodanvastaisuus sekä
anti-amerikkalaisuus. Toisaalta heillä ei välttämättä ole naiivia luuloa
Venäjän ”hyväntahtoisuudesta” ja heillä on ymmärrys siitä, että itsenäisyyden
säilyttäminen kaipaa sanojen ohella tekoja. (10) Vastaavaa ymmärrystä ei
kuitenkaan tunnu löytyvän, yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta,
suomalaiselta laitavasemmistolta (tarkoitan tässä asiayhteydessä vasemmistolla
joukkoa puolueita ja ryhmiä sekä ihmisiä Vasemmistoliitosta ideologisesti
vasemmalle), joista moni tuntuu suhtautuvan kovin naiivisti nyky-Venäjään ja
maan johtoon. Eräiden puolustaessa Venäjän toimia hyvinkin kovasanaisesti.
Vasemmistoliitto
on puolueena yhteis-eurooppalaisessa rintamassa, puolueesta löytyy myös Venäjän
ymmärtäjiä, mutta merkittävää ja näkyvää tukea Venäjän miehitystoimille ei ole
osoitettu, toisin kuin Suomen repaleisen laitavasemmiston piiristä, josta löytyy
ymmärrystä ja tukea Venäjän Krimin miehitykselle sekä sotatoimille
Itä-Ukrainassa. Jokunen suomalaiskommunisti on myös vieraillut laittomasti
miehitetyillä alueilla Itä-Ukrainassa, ynnä hyvinkin aggressiivisesti
(sanallisesti) tukenut Venäjän sotatoimia. Edellisten joukkoon voidaan laskea
kuuluvaksi Vilho Juntunen, aivan kuten toimittaja Leena Hietanen
– kumpikin heistä on myös vieraillut laittomasti Itä-Ukrainan miehitetyillä
alueilla. Entinen kansanedustaja Pirkko Turpeinen-Saari toimii nykyään
Venäjän eduksi monella tapaa, tukien myös maan imperialistisia pyrkimyksiä sekä
levittäen erilaisia salaliittoteorioita.
Näyttää myös
siltä, että Suomessa eräät salaliittoteoriat ja denialismin muodot, kuten koronadenialismi,
yhdistävät laitavasemman ja äärioikean operaattoreita. Aihetta on havainnoinut muun
muassa Rysky Riiheläinen blogissaan Väkivallaton maanpuolustus ja sen
henki, muun muassa kirjoituksessaan ”Disinformaatio katsausta alkuvuoteen 2019” sekä lukuisissa salaliittoteorioita tarkastelevissa kolumneissaan.
Venäjän toistama Syyrian sotaa käsittelevä narratiivi näyttää vallanneen alaa
myös eräiden ihmisoikeus- ja kansalaisaktivistien mielissä. Olen pannut
merkille teoreettisen fysiikan lehtorin, Suomen Amnesty International’in
hallituksen jäsenen Syksy Räsäsen jakavan hyvin aktiivisesti Syyrian
hallintoa tukevien tahojen materiaalia, joissa hyvin usein kiistetään Bašar
al-Assadin hallinnon julmuudet.
Myös
Baltian – Viro, Latvia ja Liettua – alueella on Venäjän aggressiota tukevia
voimia laitavasemmalta äärioikealle, valtaosa heistä on etniseltä taustalta
venäläisiä tai puhuvat äidinkielenään venäjää, ja muuttaneet alueelle
neuvostovallan aikana miehittäjänä (tai pakolla). Heidän kannattama alueellinen
kielipolitiikka saa tukea ja kannatusta ulkoa, muualtakin kuin Venäjältä.
Baltian alueelta on myös lähtenyt yksittäisiä taistelijoita Venäjän
proxy-joukkoihin, osa palanneista on saanut syytteen tai tuomion – oikeutetusti
– tekojensa tähden.
Eurooppalaisen
rauhanliikkeen piirissä on nähtävillä selkeää hajaannusta sen suhteen, kuinka
Venäjän miehitystoimiin ja masinoimaan sotaan suhtaudutaan, Suomessakin Rauhanpuolustajien
toiminta on hyvin skitsofreenista, eivätkä he kaihda kutsua tilaisuuksiinsa
henkilöitä, jotka tukevat avoimesti Venäjän miehitystoimia Ukrainassa –
tällainen vieras, Will Griffin, nähtiin Rovaniemellä Bold Quest
-sotaharjoituksen vastaisessa mielenosoituksessa v. 2019. (11) Suomen
Rauhanpuolustajien jäsen, Marjaliisa Siira, on myös vieraillut Venäjän
miehittämällä Krimin niemimaalla, ja yhdistykseen kuulunut Stig Lång on
vieraillut useamman kerran miehitetyssä osassa Donbasia. Se, että heitä ei
välittömästi erotettu liikkeestä, kertoo omalla karulla tavalla
Rauhanpuolustajien kyvyttömyydestä vetää selvää rajaa siihen mikä on sallittua
ja mikä ei, mikä sitten mahdollistaa liikkeen nimen käytön propagandistisissa
tarkoituksissa, kuten esim. suomalaisdelegaation Krimin vierailun yhteydessä
nähtiin toimittavan.
Suomen
Rauhanpuolustajat ei suinkaan ole ainoa rauhanjärjestö laatuaan, jonka suhde nyky-Venäjään
on ongelmallinen, jonka toiminnan piirissä toistetaan jopa räikeimpiä
venäläispropagandan narratiiveja. Ruotsin rauhan neuvoston (Sveriges
Freds Råd) varapuheenjohtaja Agneta Norberg on vieraillut maassamme
niin Johan Bäckmanin järjestämässä tilaisuudessa – Censorship in European
Union - the case of East StratCom, and other hybrid threats – syyskuussa 2017,
johon osallistui useampia kutsuvieraita, joiden taustalta löytyy Venäjän
myötäilyä tai sen toimien voimakasta tukemista, kuten Bjørn Ditlef Nistad sekä
tanskalainen, tutkivana journalistina esitelty, Jesper Larsen. Larsen on
osallistunut, mahdollisesti Bäckmanin innoittamana, toimittaja Jessikka Aron
vastaiseen vihakampanjointiin. Larsenin toimia tarkastelin blogissani ”Kansainvälisen lokakampanjan kohteena”. Larsen on myös vieraillut laittomasti Itä-Ukrainan
miehitetyillä alueilla.
Agneta
Norberg on vieraillut Suomessa aikaisemminkin, kesäkuussa 2015 järjestetyssä Peace
Alert – kansainvälisessä rauhanseminaarissa, jonka järjestämisestä vastasi muun muassa Eurooppalainen
vasemmisto, Suomen kommunistinen puolue, Saksan Die Linke,
jonka jäsenistä moni on osallistunut hyvin aktiivisesti Venäjää tukeviin
toimiin miehitetyllä Krimin niemimaalla sekä Itä-Ukrainassa. Norbergin puhe
Peace Alertissa oli hyvin Amerikka-vastainen. Puheen narratiivi oli sen luokkainen,
ettei ihme, että hän osallistui myös Bäckmanin keskustelutilaisuuteen paria
vuotta myöhemmin, syyskuussa 2017.
Vasemmisto
ja Venäjä samassa juoksuhaudassa äärioikeiston kanssa
Aivan
kuten äärioikeistoon kuuluvien ryhmittymien jäseniä, myös radikaaliin
vasemmistoon kuuluvia henkilöitä on värväytynyt Venäjän proxy-joukkoihin
sotimaan Ukrainan hallintoa vastaan. Italialaisia ja espanjalaisia kommunisteja
on värväytynyt uusnatsin puukottaman antifasisti Carlos Palominon mukaan
nimettyyn prikaatiin, (huom. osasto ei vastaa vahvuudeltaan prikaatia).
Venäjän
miehittämien alueiden 2. armeijakuntaan (Luhanskin alue) kuuluvan Prizrak
prikaatin (ven. Бригада ”Призрак”) riveissä taistelee suuri joukko
kolmansista maista venäläisten riveihin siirtyneitä antifasisteja ja
kommunisteja – suomalaisen Johan Bäckmanin avustuksella alueelle sotimaan
siirtynyt pieksämäkeläislähtöinen Petri Viljakainen kuului ennen erottamistaan
Prizrak prikaatiin. Prikaatiin kuuluu myös Pjotr Birjukovin komentama
yksikkö DKO (ven.: ДКО - Добровольческий коммунистический отряд),
entinen ”InterUnit”, joka on kansainvälinen antifasisti- ja
kommunistivapaaehtoisten yksikkö. Donbassföreningen joulukuussa 2015
julkaiseman uutisen mukaan suomalainen, ”Igoriksi” esittäytynyt,
antifasisti oli ensimmäinen Pohjoismaista InterUnit’iin värväytynyt. (12)
Kuvaavaa
on kuitenkin se, että kyseisen yksikön komentajien joukkoon on kuulunut
ranskalainen Victor-Alfonso Lenta, joka kertoi tulleensa erotetuksi
Ranskan asevoimista uusnatsi-organisaation jäsenyytensä vuoksi.
Ranskalaisia,
serbialaisia sekä brasilialaisia vapaaehtoisia on sijoitettu muun muassa
Prizrak prikaatiin kuuluvaan Unité Continentaleen, jonka perustajiin ja
aiempiin komentajiin kuului edellä mainitun Lentan ohella ultranationalisti Guillaume
Lenormand.
Saksalaiset
vasemmistolehdet kutsuvat Prizrak prikaatin edesmennyttä komentaja Aleksei
Mozgovoita todelliseksi ”antifasistiksi” ja ”Donbasin Che
Guevaraksi”. (13)
Prizrak
prikaatin militantteja, keskellä polvillaan Petri Viljakainen, taustalla
Viljakaisen morsiameksi esitelty puolalainen Ljudmila Dobrzyniecka.
Aseelliseen
toimintaan osallistumisen ohella eurooppalaisen laitavasemmiston joukosta
löytyy runsaasti myös heitä, jotka tukevat Venäjän toimia Ukrainassa
ideologisista syistä, kommunismin ja antifasismin noustessa merkittävään
rooliin. Eurooppalaiset antifasistit järjestivät ”solidaarisuusmatkoja” Itä-Ukrainan
miehitetyille alueille sodan ensimmäisten vuosien aikana, näille matkoille on
osallistunut myös delegaatioita Ruotsista. Näiden matkojen toiminta näyttää
näin ulkopuolisesta katsottuna hiukan naiivilta, vieraillaan Prizrak prikaatin ”maatilalla”,
kollektiivisesti omistetuilla metallipajoilla, sekä toimitetaan humanitaarista
apua alueelle jne. (14) Kuvitellaan vierailtavan ”sosialistisessa onnelassa”,
jota ei oikeasti ole olemassakaan – on vain totalitaarisesti hallittu
miehitetty alue, jossa valta paikallisesti on sillä, jolla on aseet ja parhaat
suhteet Moskovaan.
Todennäköisesti
tällaisen antifasistisen liikehdinnän innoittamana läntiseen Eurooppaan, myös
Ruotsiin, syntyi – taustoiltaan hämäriä – antifasistista materiaalia jakavia ja
toimintaa tukevia organisaatioita, joiden viestinnässä toistui selkeä, Venäjään
viittaava, narratiivi ”Kiovan juntasta” ja ukrainalaisista
fasisteista uhkaamassa Itä-Ukrainaa (ja Venäjää). Ruotsissa eri kaupungeissa
aktiivisesti toiminut Donbassföreningen kuului tähän joukkoon, joka ”katuaktivismin”
rinnalla jakoi varsin paljon Venäjän narratiivia tukevaa ja mahdollisesti
Venäjältä lähtöisin olevaa materiaalia. Facebook-sivujen perusteella esim. Donbassföreningen Malmön toiminta näyttää hiipuneen syksyllä 2019, jollei sosiaalisen median
alustaa ole vaihdettu toiseksi. Eräissä kaupungeissa, kuten Umeåssa, toiminta hiipui
jo aiemmin.
Monien
mielestä anti-amerikkalaisuus ja länsivastaisuus on lähes ideologisessa
asemassa Itä-Ukrainan Venäjän miehittämille alueille perustetuissa ns.
kansantasavalloissa, ja kenties juuri tästä johtuen miehitetyillä alueilla
toimiviin Venäjän proxy-joukkoihin on värvätty joitain vasemmistoideologian
jakavia Yhdysvaltojen kansalaisia. Teksasista kotoisin oleva Russell ”Texas”
Bentley liittyi stalinistisen Sut’ Vremeni ryhmän riveihin ennen
siirtymistään propagandistiksi. Eräissä yhteyksissä ”Texas” Bentley on
esitellyt itsensä kommunistiksi. Ennen liittymistä Venäjän proxy-joukkoihin,
hän ehti olla marihuanaa vapaaksi vaativan liikkeen aktivistina Yhdysvalloissa
sekä palvella Yhdysvaltojen maavoimien pioneerijoukoissa Saksassa.
Yksittäisten
taistelijoiden ja vasemmistopropagandistien ohella Yhdysvalloista löytyy
organisaatioita, jotka toistavat venäläispropagandan viljelemiä iskulauseita,
kuten ”Taistelu Kiovan junttaa vastaan!” – tällainen on esim. 1959
perustettu marksilaisorganisaatio Workers World Party, joka jakaa
tämänhetkisen johtajansa Greg Butterfieldin suulla ja kynällä
sumeilematta venäläispropagandaa, jossa ”donbassilaiset taistelevat fasismia
vastaan”. Butterfield menee propagandassaan jopa niin pitkälle, että hän
nimittää Venäjän synnyttämää, Igor ”Strelkov” Girkinin Donbasissa käynnistämää,
sodaksi edennyttä, ”separatismia”, antifasistisen liikehdinnän
alullepanemaksi. Mahtaa venäläisimperialisti Igor Girkiniä moinen satuilu
naurattaa…
Kenellekään
tuskin on yllätys se, että Workers World Partyn venäläisiä
yhteistyökumppanipuolueita RKRP:tä eli Venäjän kommunistista
työväenpuoluetta ja Borotbaa on kuvattu erittäin rasistisiksi ja
homofobisiksi, joilla on yhteistyökumppaneita venäläisessä äärioikeistossa.
Katson,
että Yhdysvaltoja on perusteltua sivuta tässä kohdin lyhyelti, mutta en
kuitenkaan ryhdy käsittelemään Yhdysvaltojen tilannetta tätä mainintaa
tarkemmin. Sen kokonaisuuden avaaminen vaatisi laajan kirjoituksen ohella
syvällistä perehtymistä aiheeseen, josta olen kuitenkin vasta raapaissut
pintaa.
Miksi
eurooppalainen vasemmisto tukee Venäjää?
Kirjoituksessaan
”Don’t ignore the left! Connections between Europe’s radical left and Russia”
Péter Krekó ja Lóránt Gyõri esittävät kysymyksen “Why Russia?”
ja vastatessaan kysymykseensä he nostavat esille kolme merkittävää syytä:
- “peace and neutrality” -retoriikka
- “autonomy and self-determination” -argumentti
- “anti-fascism”
Vasemmistoliiton
presidenttiehdokkaana olleen meppi Merja Kyllösen vaaliretoriikka ennen
28. tammikuuta 2018 järjestettyjä presidentinvaaleja on eräiltä osin
sovitettavissa Krekón ja Gyõrin esille nostamiin syihin. Kyllösen retoriikasta
esimerkki:
”Vasemmistoliiton
presidenttiehdokas, europarlamentaarikko Merja Kyllönen on sitä mieltä, että
Suomi on osaltaan vastuussa Venäjän uhittelusta. Yhteistyö lännen, erityisesti
Naton kanssa on Kyllösen mielestä turhaa provokaatiota ja ristiriidassa Suomen
puolueettomuuspolitiikan kanssa.” (14)
On
kuitenkin huomioitava, että suomettuneesta ulosannista huolimatta toiminnan
tasolla Kyllösen linja asemoituu Suomen ulkopoliittiseen linjaan – hyvässä ja
pahassa.
Eräissä
tapauksissa taustalla voi myös olla henkilökohtaisemmat syyt, kuten kompromatin
(ven. компромат) eli sananmukaisesti vahingoittava materiaalin olemassa
olon mahdollisuuden, jolla kohdetta kiristetään. Kompromatilla voitaneen
selittää eräiden operaattoreiden Venäjä-myönteisyys, mutta tuskin kovinkaan
monen marginaalissa olevan poliitikon tahi aktivistin. Heidän Venäjä-myönteisyytensä
selittäviä syitä ovat esim. Krekón ja Gyõrin mainitsemat syyt sydämestä
kumpuavan antiamerikkalaisuuden ohella, jossa Venäjä eräiden muiden valtioiden
ohella nähdään vastavoimana ”kapitalistiselle lännelle”.
Kulttuuripiireissä
kenties yksi määrittävistä tekijöistä myönteiseen suhtautumiseen Venäjään on
seurausta kulttuurisesta anti-amerikkalaisuudesta yhdistettynä
anti-imperialismiin, jonka seurauksena nyky-Venäjä nähdään edelleen jonkin
sortin vastavoimana Yhdysvalloille – kärjistetymmin ilmaistuna
imperialistiselle lännelle. Hiukan syvempään tarkasteluun olisi helppoa poimia
esimerkkejä Suomesta, mutta tällä kertaa käytän esimerkkinä toimittaja Jessikka
Aron teoksen ”Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta”
osuutta, jossa kuvataan tarkoin ruotsalaisen Venäjä-asiantuntija Martin
Kraghin joutumista ruotsalaisten uusnatsien ohella äärivasemmiston sekä
eräiden ruotsalaisissa medioissa työskentelevien toimittajien vainon kohteeksi.
Kovin kohu nostettiin Ruotsin suurimman iltapäivälehden Aftonbladetin
kulttuuritoimituksessa, yhteisessä rintamassa Venäjän valtion medioiden kanssa.
Herjaus ja vainokampanja oli seurausta Martin Kraghin ja hänen harjoittelijakollegansa
Sebastian Åsbergin laatimasta ja Journal of Strategic Studies -julkaisussa
julkaistusta artikkelista ”Russia’s Strategy for Influence Through Public
Diplomacy and Active Measures: the Swedish Case”, jossa iltapäivälehti
Aftonbladetin toimintaa oli perattu tarkemmin. Aftonbladetin kulttuuritoimituksen
Venäjän narratiivia toistavaan tarinointiin oli kiinnitetty huomiota myös
Suomessa. Suomen Ulkopoliittinen instituutti nimesi Aftonbladetin
kulttuuriosaston ainoaksi ruotsalaiseksi mediaksi, joka kyseenalaisti sekä
vähätteli koko Venäjän sodankäynnin olemassaoloa Ukrainassa. (16)
Pidän
Venäjän ja laita- ja äärioikeiston yhteistyötä, eräissä tapauksissa toistensa
hyväksi työskentelyä, EU:n kannalta ongelmallisempana – suurempia riskejä
sisältävänä. Edellinen ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö eurooppalaisella
tasolla laitavasemmiston toimintaan pidä kiinnittää huomiota ja etteikö se
omalta osaltaan voi heikentää – heikennä – EU:n yhtenäistä rintamaa. Lukuisat
yhteistyönmuodot kertovat sen, että vasemmaltakin löytyy yksilöiden ohella
puolueita, organisaatioita ja liikkeitä, jotka ovat valinneet puolensa, jotka
tukevat ihmisoikeuksia ja kansainvälistä oikeutta rikkovaa Venäjää, ja joiden
toimintaa on syytä tarkastella samalla kriittisyydellä kuin laita- ja
äärioikeiston.
Marko
Lähteet:
1. https://kohudosentti.blogspot.com/2017/09/censorship-in-european-union-case-of.html
2. http://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2015/02/german-die-linke-delegation-visits.html
3. https://imrussia.org/en/analysis/world/2368-europes-new-pro-putin-coalition-the-parties-of-no
4. Андрей Кочетов’in Facebook-profiili: https://www.facebook.com/avkochetov/photos
5. https://twitter.com/MarcoRizzoPC/status/1378739078393430019
6. http://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2014/11/fake-monitors-observe-fake-elections-in.html
7. https://www.voanews.com/europe/spain-investigates-russian-links-catalan-separatists
8. https://europeanvalues.cz/en/legitimization-of-the-russian-federation-regime-by-the-members-of-parliament-of-the-czech-republic/
9. https://europeanvalues.cz/en/legitimization-of-the-russian-federation-regime-by-the-members-of-parliament-of-the-czech-republic/
10. http://politicalcritique.org/cee/poland/2016/is-the-polish-left-militaristic/
11. https://rauhanpuolustajat.org/events/mielenilmaus-bold-quest-sotaharjoitusta-vastaan-rovaniemi/
12. https://donbassforeningen.wordpress.com/2015/12/08/volunteers-eng-the-first-nordic-volunteer-has-arrived-to-interunit/
13. https://www.eurozine.com/how-right-is-the-left/
14. https://ukraineantifascistsolidarity.wordpress.com/2015/05/11/report-and-statements-from-the-antifascist-caravan-and-the-antifascist-international-forum/
15. http://www.radiohelsinki.fi/podcastit/merja-kyllonen-tasavallassa-suomi-provosoi-venajaa/
16. Jessikka
Aro: ”Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta” s. 217–248.
*: GONGO:
government-organized non-governmental organization, useimmiten kyseiset
organisaatiot ajavat taustaoperaattorina toimivan valtion intressejä tavalla
tai toisella.
**:
Taulukoissa hyödynnetty Anton Shekhovtsovin kokoamaa aineistoa, jota on
julkaistu bloginsa lisäksi muun muassa ”European Platform for Democratic Elections”-verkkosivulla.
