Venäjän 24. helmikuuta 2022
käynnistämän, Ukrainaan kohdistaman monen rintaman hyökkäyssodan rinnalla se on
jatkanut erilaisia vaikuttamisoperaatioitaan kolmansissa maissa, kuten Suomessa.
Osan vaikuttamisoperaatioistaan Venäjä oli aloittanut kohdemaissa jo vuosia
ennen suurhyökkäyksen alkua. Suurhyökkäyksen alun jälkeen vaikuttamisen
intensiteetti on useimmissa maissa lisääntynyt. Yksittäisten maiden ohella
Venäjän vaikuttamisen kohteina on ollut kansainvälisiä organisaatioita sekä
taloudellisia- sekä sotilaallisia liittoumia. Yksinkertaistettuna todeten
Venäjän vaikuttamisen tavoitteena on saada kohdemaa tekemään sen kannalta epäedullisia
ja Venäjää hyödyttäviä päätöksiä (jotka voivat vaikuttaa maan ohella myös
monikansallisiin organisaatioihin tai yhteisöihin), ilman, että Venäjän
tarvitsee käyttää varsinaisia voimakeinoja, äärimmäisessä tapauksessa
sotatoimia, tavoitteidensa saavuttamiseen. Tällä hetkellä Venäjän keskeisimpiä
tavoitteita on heikentää Naton ja EU:n yhtenäisyyttä sekä vähentää länsimaiden
tukea Ukrainalle. (1) Vaikuttamisen rinnalla Venäjä on toteuttanut kohdemaissa
myös muita operaatiota. Käytännössä Venäjä käy hybridisotaa kohdemaita vastaan,
kirjoituksessani huomioni kohdistuu vain Venäjän vaikuttamiseen.
Venäjän vaikuttaminen voi
kohdistua yksilöihin, yhteisöihin ja yrityksiin, poliittisiin puolueisiin sekä
erilaisiin instituutioihin. Tässä kirjoituksessa tarkastelen sellaisia
yksilöitä ja yhteisöjä, jotka ovat olleet näkyvämmässä roolissa viimeisen vuoden
parin aikana – lisäksi tarkasteluni kohdistuu erityisesti sellaisiin tahoihin,
joiden päätöksenteossa on mukana kaksoiskansalaisia.
Mutta ennen aiheeseen
uppoutumista, on syytä muistuttaa lukijoita tekijästä, mikä mahdollistaa
Venäjän vaikuttamisen (ja tuo sille sen mahdollisen menestyksen)? Vastaan tähän
kysymykseen lainaamalla Keir Giles’in teoksesta Venäjän sota jokaista
vastaan:
”Venäjän käymässä kamppailussa
demokratioita ja niiden väestöä vastaan sen saavuttamia menestyksiä liittää
toisiinsa yhteinen tekijä, olipa sitten kysymys yksittäisten ihmisten suiden
tukkimisesta häirinnällä tai koko maan poliittisen suunnan muuttamisesta.
Yhdistävä tekijä on se, että Venäjän saavuttama menestys ei olisi ollut
mahdollista ilman kohdemaassa olevien halukkaiden tukijoiden aktiivista
toimintaa.” (2)
Meidän on muistettava, että
savuttaakseen tarvittavaa menestystä, Venäjällä on oltava kohdemaassa
halukkaita tukijoita, jotka ovat valmiit aktiivisesti avustamaan sitä tarvittavissa
operaatioissa. Huolestuttavampi kehityssuunta on se, että Venäjä voi myös
länsimaissa turvautua rikollisryhmiin tai -organisaatioihin saavuttaakseen
tavoitteitaan, joista yksi voi olla kohdemaan koheesion rikkoutuminen sekä
turvattomuuden tunteen lisääminen, johon myös propagandalla voidaan pyrkiä.
Ukrainassa Viktor Janukovitšin kaudella maan hallinto turvautui samoihin
metodeihin, jossa kohteena olivat esim. hallinnon toimia tutkineet toimittajat
ja kansalaisaktivistit. Vastaavasti eräissä toimissa näkyi Venäjän kädenjälki,
esimerkkinä voisin mainita poliittisen kentän äärilaidoista löytyvät ryhmät,
joista osan toimintaa Venäjä tuki taloudellisesti mutta myös koulutusapua
tarjoten. Tässä kohdin on syytä täsmentää Venäjän tukeneen eritavoin
äärivasemmistoon kuin myös äärioikeistoon kuuluvia ryhmiä. (Huom.
ukrainalaisesta äärioikeistosta puhuttaessa aivan liian usein jää huomioimatta
se, että osa näistä ryhmistä oli venäjämielisiä ja Venäjän imperialistisia
pyrkimyksiä ajavia. Läntisen lehdistön, rauhanliikkeiden jne. oli vain helppoa
niputtaa kaikki samaan, näkemättä eroa pyrkimyksissä, motiiveissa ja
taustoissa).
Suomen ja Venäjän välillä huomio
on kohdistunut jo pidemmän aikaa maidemme väliseen rajaan. Venäjän tavoitteiden
kannalta pidän ongelmallisimpana pysyvää tilannetta (ratkaisua) rajalla, sille
nimittäin voi olla hyötyä siitä, että raja on toisinaan suljettu ja vastaavasti
määräajoin auki, jolloin sillä on enemmän vipuvartta Suomen vaikuttamiseen. Nyt
kun maidemme välinen raja on kiinni, asetelma on pysyvä, jollaisen asetelman
rikkominen olisi nähdäkseni Venäjälle edullista. Niinpä Venäjän kannalta on
edullista, että Suomessa (sisältä päin) poliitikkoihin kohdistuu painetta
asetelman muuttamiseen, näiltä osin näen esim. rajan avaamista ajavan Aleksanterinliiton
palvelevan nimenomaan Venäjän etua. Liiton jäsenillä voi myös olla omia
vilpittömiä pyrkimyksiä ja tavoitteita, mutta toiminnallaan he tahtomattaan
edistävät myös Venäjän tavoitteita. Tarkastellessamme liiton toiminnassa mukana
olevien kannanottoja ja näkemyksiä, niin epäilen suuresti sitä, että kaikki
heistä olisivat aivan vilpittömin mielin liikkeellä.
Kuva Seuran artikkelista ja Aleksanterinliiton Lappeenrannassa järjestämästä, itärajan sulkemista vastustavasta mielenosoituksesta otettu kannettavan näytöltä. Alkuperäinen kuva löytyy seura.fi. |
Aleksanterinliiton taustalla on
ryhmä henkilöitä, jotka perustivat viestipalvelu Telegramiin venäjänkielisen Granitsa
Finljandii -kanavan (Suomen raja -kanavan) Suomen ensimmäisen
rajasulun jälkeen marraskuussa 2023. (3) Seurassa (12. toukokuuta 2024) julkaistussa
artikkelissa kuvataan liiton ja eräiden aktiivijäsenen toimintaa. Artikkelissa
kuvataan yhdistyksen toimintatapaa tavalla, jonka metodit muistuttavat
erehdyttävästi Suomen koordinaationeuvoston toimintaa. Aleksanterinliitto
keräsi uhrikertomuksia Suomen venäjänkielisten (kokemasta) syrjinnästä, kertomusten
kirjoittamiseen oli laadittu tarkat ohjeet. Uhrikertomusten keräämisestä tulee
mieleen Suomen koordinaationeuvoston toiminta vuodelta 2014, jolloin se keräsi
venäjänkielisiltä syrjintätarinoita Suomesta, pyytäen lähettämään ne Vladimir
Putinille.
Koordinaationeuvosto on toiminut
Suomessa Venäjän ulkoministeriön ja suurlähetystön tuella vuodesta 2007. Ympäri
maailmaa toimivat koordinaationeuvostot ovat olennainen osa Venäjän
vaikuttamistyötä, niiden avulla venäläiset yritetään pitää Moskovan
vaikutuspiirissä. (4)
Uhrikertomusten keräämisen ohella
Aleksanterinliiton uskottavuutta heikentää myös viestintään liittyvät
ristiriitaisuudet sekä retoriikan erot riippuen onko kyseessä suomenkielinen
vaiko venäjänkielinen yleisö.
Aleksanterinliiton hallituksen
jäsenistöstä näkyvimmin esillä ovat olleet puheenjohtaja Rostislav
Vladimirskiy sekä Lappeenrannassa asuva vasemmistoaktiivi Ekaterina
(Katja) Marova. Marovan kommentteihin kiinnitin huomiota jo
Venäjän suurhyökkäyksen ensimmäisen vuoden kuluessa, joulukuussa 2022 Marova
esitti Helsingin Sanomien artikkelissa toiveen tiedotusvälineille, jotta
ne kertoisivat uutisissaan myös Venäjän näkemyksiä sodan taustoista, kuten
Naton laajentumisen pelosta. (5)* Nähdäkseni tällaisen ajatusrakennelman taustalla
täytyy olla, ainakin jollain tasolla, usko siitä, että Venäjän irrationaalinen
pelko Naton hyökkäyksestä Venäjälle on paikkansa pitävä. Toisaalta Seuran
artikkeli paljastaa Marovan omaksumista toimintametodeista olennaisen –
rikosilmoituksella uhkaaminen muistuttaa lähinnä autoritaaristen yhteiskuntien
toimintaa, kuin läntistä demokratiaa ja vapaata tiedonvälitystä:
”Marova vastasi vain joihinkin
Seuran esittämiin kysymyksiin hänen aiemmista lausunnoistaan ja uhkasi
rikosilmoituksella, jos Seura siteeraisi osia hänen julkisuudessa esittämistään
lausunnoista.” (6)
Siinä missä Suomen puolella on
järjestetty rajan avaamista vaativia mielenosoituksia Suomessa asuvien
venäläisten ja heidän tukijoidensa toimesta, on myös Venäjällä järjestetty
demonstraatioita rajavyöhykkeellä, jotka omalta osaltaan alleviivaavat sitä,
että päätös rajan sulkemisesta ja kiinnipitämisestä on oikea.
Viime heinäkuussa Viipurissa
järjestettiin Baltic Rally -motoristitapahtuma, jonka rahoitus tuli Vladimir
Putinin alaisuudessa toimivalta (presidentilliseltä) rahastolta sekä
Leningradin aluehallinnolta. Moottoripyöräparaatin johtajana toimi Leningradin
alueen kuvernööri Aleksandr Drozdenko. (7) Järjestäjien mukaan
tapahtumaan osallistui motoristeja myös Suomesta. Baltic Rallyn verkkosivuilta
käy ilmi, että tapahtumalla on myös nimetty edustaja Suomessa – Vladimir S.
Kyseisellä mieshenkilöllä on myös yhteyksiä Vladimir Putinin hallinnon
tukijoihin kuuluvan ja venäläistä imperialismia levittävän Yön susien
jäseniin. Vladimir S on myös tavannut Yön susien johtajan Aleksandr
Zaldostanovin ainakin kertaalleen vuosia sitten Venäjän miehittämällä kesäisellä
Krimin niemimaalla. Tiedämme Yön susien järjestäneen miehitetyllä Krimin niemimaalla
useampana vuonna propagandashow elokuussa. Vladimir S:n someverkosta löytyy myös
useita henkilöitä, joilla on yhteyksiä venäläisiin puolisotilaallisiin
organisaatioihin tai ryhmiin. Suomessa toimiva Finnish-Russian Bikers
Association ry:n posti osoitetaan samaiselle henkilölle. (8)
Vladimir S:n toiminnassa ei ole enää kyse viattomasta puuhastelusta, vaan
kyllähän siitä välittyy kaikella tapaa tuki venäläiselle imperialismille ja sen
rikolliselle sodalle Ukrainassa. Kyse on myös pidempään kestäneestä toiminnasta
ja tuesta, ei ”erikoisoperaation” alkua seuranneesta heräämisestä ja hallinnon
tukemisesta.
Kuvassa Vladimir S. vierailulla
Pietarin Yön susien luona. |
Vaikuttamisena ja viestin
välittämisenä Suomen suuntaan voidaan myös pitää rynnäkkö- ja
tiedusteluosasto Rusitšin eli DShRG Rusitšin ja Venäjän federaation
turvallisuuspalvelu FSB:n alaisten rajajoukkojen suorittamaa yhteispartiointia
Venäjän ja Suomen vastaisella rajalla, osa partioinnista suoritettiin kanava-alueella.
(9) DShRG Rusitš julkaisi telegram-kanavallaan kuvia partioinnista, joukossa on
myös Rättijärven sululta otettu kuva (geolokaatio Petri Mäkelä). Toiseen
DShRG Rusitšin perustajista, Jan Petrovskiin
eli Voislav Tordeniin Suomessa kohdistunut sotarikostutkinta valmistui
perjantaina, 11. lokakuuta 2024. (10) Keskusrikospoliisi epäilee DShRG Rusitšin
entisen komentajan Jan Petrovskin syyllistyneen törkeään sotarikokseen sekä
useisiin sotarikoksiin Itä-Ukrainassa syksyllä 2014.
Huomautus lukijoille: DShRG
Rusitš kuului Venäjän proxy-joukkoihin Ukrainassa sodan alkuvaiheessa 2014 ja
2015, jonka jälkeen joukko-osastoon kuuluvat palkkasotilaat ovat esiintyneet
muillakin sotatoimialueilla. Venäjän suurhyökkäyksen alettua helmikuun 2022
lopulla, DShRG Rusitšiin kuuluvia taistelijoita on osallistunut sotatoimiin eri
rintamalohkoilla Ukrainassa.
DShRG Rusitšin partio Rättijärven sululla. |
DShRG Rusitšin rajavyöhykkeellä
ja kanava-alueella järjestämästä näytöksestä voimme siirtyä yksikön toisen
perustajan Jan Petrovskin eli Voislav Tordenin oikeusavustaja Natalia
Malginan toimintaan. Uskoakseni monet laskivat hänet (ja kaltaisensa) ennen
Venäjän suurhyökkäyksen alkua niiden Suomeen muuttaneiden venäläisten joukkoon,
jotka edustivat sitä koulutettua väestönosaa, joka oli nähnyt maailmaa ja joka
– kuten meille oli uskoteltu – edusti sitä venäläisyyttä, jonka varaan maa
tulevaisuus rakentuu. Todellisuus ei ole satua tahi fantasiaa.
Malgina on omilla lausunnoillaan
muokannut mielikuvaa suomalaisista, ja yhtälailla omilla toimillaan osoittanut
tukeaan Venäjän tuhoamissodalle Ukrainassa. Malginan tiedetään yrittäneen käydä
laskemassa Yrjönnauhalla koristeltuja kukkia Helsinkiin viime vuoden lopulla
tuodun tuhoutuneen venäläistankin kannelle. Tarkoituksellinen provokaatio ja
samalla voimakas tuenosoitus Venäjän tuhoamissodalle.
Heinäkuussa 2023 Malgina antoi
laajan haastattelun, jossa hän väitti suomalaismedioiden propaganda yllyttävän
kielteisiin asenteisiin Venäjää ja kaikkia venäjää puhuvia kohtaan. (11) Toimiessaan
Petrovskin oikeusavustajana, on hän venäläismedioille antamissaan lausunnoissa
syyttänyt suomalaista vankeinhoitolaitosta Petrovskin oikeuksien tiukemmasta
rajoittamisesta kuin muilla vangeilla, mikä väite on helppoa kääntää syytteeksi
suomalaisten russofobiasta. Hän on myös väittänyt Tordenia pidettävän Suomessa
vangittuna ”ankarissa oloissa” – mikä on disinformaation ohella
harhaanjohtamista, koska Venäjällä venäläinen yleisö ymmärtää ”ankarat olot”
aivan toisin. (12) Kirjoitin Malginasta tekemistäni havainnoista blogin
elokuussa 2023, ”Sotarikollinen Jan Petrovskin oikeusavustaja: - - -”.
Tämä kirjoitus käsittelee vain
kaistaletta venäläisten vaikuttamisesta, ja kuten on nähtävissä, Venäjä ja sen
operaattorit sekä ”halukkaat tukijat” pyrkivät vaikuttamaan eri kohdeyleisöihin
ja tarvittaessa viestiä muokataan kohdeyleisön mukaan. Aivan kuten Aleksanterinliitto
tekee viestinnässään riippuen siitä, onko kohdeyleisö suomenkielistä vaiko
venäjänkielistä – tarvittaessa totuuden rajoja venytetään tai levitetään
suoranaista disinformaatiota. Koskapa tässä kirjoituksessa tulin
tarkastelleeksi aihetta lopultakin hyvin kapeasta näkökulmasta, palaan teemaan
toisen kirjoituksen myötä, jossa ”lisää havaintoja” Venäjän
vaikuttamisesta laajemmasta näkökulmasta tarkasteltuna.
Marko
Lähteet:
1. https://supo.fi/tiedustelu-ja-vaikuttaminen
2. Keir Giles: Venäjän sota jokaista vastaan – ja mitä se sinulle merkitsee, s. 264.
5. https://www.hs.fi/suomi/art-2000009239132.html
7. https://www.is.fi/paakirjoitus/art-2000010571717.html
10. https://yle.fi/a/74-20117296
11. https://telegra.ph/Bez-tormozov-kak-finny-unizhayut-i-vygonyayut-iz-strany-russkih-07-04
12. https://www.hs.fi/suomi/art-2000010115857.html
*: Havainnosta blogissa ”Tavallisen venäläisen” toive: Median pitäisi lännessä kertoa Ukrainan sodasta myös Venäjän näkökulma.