Näytetään tekstit, joissa on tunniste Artek. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Artek. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

Paluu Artekille – PMC Wagnerin huoltokuljetuksella?


Kuluvan vuoden kesäkuun 16. Yleisradio julkaisi Venäjän-toimittaja Marjo Näkin pastellinsävyisen raportin lasten ja nuorten Artek-leiristä Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla. Tuolloin omassa vastineessani - YYA-Yleisradio kohti ”Naapurineljännestä” – kritisoin pastellinsävyistä raporttia (uutinen-nimeä se ei edelleenkään ansaitse), josta toimituksellinen kriittisyys puuttui täysin ja jossa Artek-leiriä ja sen toimintaa tarkasteltiin suppeasta, Venäjän narratiivia toistavasta, näkökulmasta. Nyt on syytä palata Artek-leiriin uudesta näkökulmasta. Tässä näkökulmassa hyödynnän Sergei Sukhankin raporttia ”‘Continuing War by Other Means’: The Case of Wagner, Russia’s Premier Private Military Company in the Middle East” – kirjoitukseni myötä avautuu myös otsikossa mainittu “PMC Wagnerin huoltokuljetus”.

Alkuun on kuitenkin hyvä kerrata muutamalla lauseella mikä Artek-leiri todellisuudessa on, kuten aiemmassa kirjoituksessani ”YYA-Yleisradio kohti ”Naapurineljännestä’” viittasin, Artek on muutakin kuin ”lasten maa”, jossa ei ole osavaltioita, kansalaisuuksia tai politiikkaa, kuten leirin johtaja Konstantin Fedorenko valheellisesti Näkille kertoikin. Leirillä toki lauletaan ja lausutaan runoja; kisaillaan ja purjehditaan, kuten Näkki kirjoitti, mutta sen ohella leirillä on militaristinen ja poliittinen puoli ”Setä Vova, yhdymme viimeiseen taisteluun” -taisteluhuutojen rinnalla.

Artek lasten ja nuortenleiriltä v. 2018. (1)


















Militaristisen kasvatuksen ohella leirien ohjelmaan kuuluu historian kasvatusta, jollaisesta käynee esimerkkinä kesäleirin järjestämä Nürnbergin oikeudenkäynnin rekonstruointi 2017 järjestetyn kesäleirin aikana. (2) Toisin kuin asia esitetään, tällaiset tapahtumat eivät välttämättä tarjoa todellista kuvaa historian kulusta vaan näkökulma on joko yksipuolinen tai suorastaan vääristelevä. Esim. näinä aikoina Venäjällä on kova halu häivyttää olemasta Neuvostoliiton ja natsi-Saksan suorittama Euroopan jako, kieltää Molotov–Ribbentrop-sopimuksen olemassa olo. Tai lievemmillään unohtaa kertoa siitä.


Tämän alustuksen jälkeen onkin sitten syytä siirtyä Wagnerin pariin, mutta emme suinkaan unohda Artekiakaan, vaan palaamme siihenkin tovin kuluttua.

Selvennän lukijoille myös sen, että otsikosta huolimatta Wagnerilla en suinkaan viittaa saksalaiseen säveltäjä, kapellimestari, musiikkiteoreetikko ja esseisti Richard Wagneriin vaan ”Putinin kokinJevgeni Prigozhiniin linkittyvään ja GRU:n (G.U:n) ex. everstiluutnantti Dmitri Utkinin johtamaan PMC Wagneriin, jonka harjoittelukeskus sijaitsee Molkinossa, Krasnodar Krain alueella. Harjoittelualue Molkinossa kuuluu GRU:n 10. erikoistehtävien prikaatille, mikä omalta osaltaan todistaa PMC Wagnerilla olevan tiivis suhde niin GRU:hun kuin myös puolustusministeriöön.

Another essential aspect for the Wagner Group’s success has been Russia’s commitment to provide it with the logistical resources of the entire Southern Federal District (SFD). At this juncture, it is also imperative to underline strategic role of Rostov-on-Don in terms of the development and functioning of Wagner. The city located in the southern part of the SFD, which effectively makes it one of the key logistical venues in southern Russia.” (3)

Eli Venäjän sitoutuminen antamaan PMC Wagnerin (eli Wagner Group) käyttöön eteläisen federaatiopiirin eli SFD:n logistiset resurssit on taannut PMC Wagnerin menestyksen. Samalla valtion rahaa kiertää takaisin Putinin lähipiirille.



















Upotuskuvassa Venäjän eteläinen federaatiopiiri eli SFD tummanpunaisella. Venäjän eteläiseen federaatiopiiriin kuuluu myös Venäjän Ukrainalta miehittämä Krimin niemimaa. Alue on merkittävä, koska

The Rostov Oblast plays a pivotal function in the eastern Ukrainian conflict, serving as the main artery for technical-material support for the Donbas separatist forces” – eli occupied Donbas -alue upotuskuvassa.

Sen ohella, että PMC Wagnerilla on käytössä Venäjän eteläisen federaatiopiirin resurssit ainakin oman organisaation ja Syyriaan sijoitettujen osien huollon osalta, ulottuen eteläisen federaatiopiirin alueella Krimin ohella todennäköisesti myös miehitettyyn osaan Itä-Ukrainaa, PMC Wagnerin taistelijoita osallistuu säännöllisesti Itä-Ukrainassa sotatoimiin osana Venäjän joukkoja. Toisinaan niitä on käytetty alueella myös ”rankaisujoukkoina”, jolloin ne suorittavat puhdistuksia ja kurinpalautustoimenpiteitä Venäjän proxy-joukkojen riveissä Rosgvardiaan liitetyn ODONin eli Felix Dzerzhinskyn mukaan nimetyn divisioonan tapaan.

PMC Wagnerin yksikkö talvella 2015, Debaltsevon alueella. (4) 

















Miehitetyllä Krimin niemimaalla sijaitsevan Artek-leirikeskuksen kannalta seuraava kohta herättää kysymyksiä:

Another essential aspect for the Wagner Group’s success has been Russia’s commitment to provide it with the logistical resources of the entire Southern Federal District” 

–  mahdollistaako tämä sen, että Wagner Group eli PMC Wagner yrityksenä osallistuu erilaisten valtionhallintoon ja sen toimintaan nivoutuvien organisaatioiden huoltoon, jollaisena Artek-leiriäkin on syytä pitää?

Jos mahdollistaa, seuraava kysymys on sitten se, että onko PMC Wagner tai jokin muu vastaava organisaatio suoraan tai välillisesti mukana nuortenleirin toiminnassa?

Artekissa järjestettävillä leireillä on muutakin kuin kulttuuritarjontaa lapsille ja nuorille, kuva-aineiston perusteella hyvin runsaasti erilaista ”sotilaskasvatusta” – monessa tapauksessa voidaan suoraan puhua lasten militarisoinnista, johon uskallan sanoa liittyvän myös propagandistisen kasvatuksellisen puolen. Venäjällä järjestettyjen lasten- ja nuorten leirien kouluttajina on nähty Venäjän proxy-joukoissa Ukrainassa ja Syyriassa sotineita taistelijoita, kuten PMC Wagneriin värväytynyt – Ukrainassa sotarikoksiin syyllistynyt – Ukrainassa sotineen rynnäkkö- ja tiedusteluosasto Rusichin entinen komentaja  Alexei ”Serb” Milchakov. (5)

Huhtikuussa 2018 Artek solmi yhteistyösopimuksen Venäjän federaation tutkintakomitean kanssa, tarkoituksena on järjestää leirillä ohjelma, jonka tarkoituksena on kannustaa lapsia ryhtymään rikostutkijoiksi. (6) Ikävimmillään tämä voi johtaa näytelmään, jollainen nähtiin Pietarissa syyskuussa 2017, jolloin lapsille tarkoitetussa ”tulevien tutkijoiden” -seremoniassa, pieni lapsi julisti tarvittaessa ilmiantavansa oman äitinsä. Tässä on syytä ymmärtää asiayhteys ja se, mitä ilmiantamisella historiallisessa ja nykyisessä kontekstissa tarkoitetaan – kyse on etenkin valtion vihollisten ilmiantamisesta, johon Krimilläkin ihmisiä kannustetaan.

Mikä tai mitä Artek oikeastaan on, nuorten leiri vaiko nuorten propagandakasvatuksen leiri? Uutuuttaan kiiltävät kulissit näyttävät kätkevän taakseen jotain muuta kuin kulttuurikasvatusta ja yhteiseloa. Läntisten medioiden leiriltä kirjoittamien artikkelien perusteella kulissit ovat onnistuneet hämäämään toimittajakunnan – lasten hymy ja säihkyvät silmät ovat lumonneet toimittajat, jolloin epäilys ja kriittinen tarkastelu ovat unohtuneet.


Marko






sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

YYA-Yleisradio kohti ”Naapurineljännestä”


Kasvoin aikana, jolloin Yleisradion viikko-ohjelmistoon radiossa kuului ”Naapurineljännes”, vartin mittainen ohjelmarupeama, jossa maalailtiin perin aurinkoista ja paikkansa pitämätöntä kuvaa neuvostovaltiosta – vuonna 1978 kyseinen ohjelma venyi puolentunnin mittaan vaihtaen nimeä ”Näin naapurissa” -ohjelmaksi sisällön kuitenkaan kokematta muutosta todenmukaisempaan suuntaan. Ei ole väärin nimittää ohjelmia propagandistisiksi ja disinformatiivisiksi vaikka niissä todennäköisesti totuutta oli siteeksi matkassa.

Tänään aamulla rähmät ”lensivät” silmiltäni lukiessani aamu-uutisia Yleisradion verkkosivulta, kuvittelin siirtyneeni takaisin lapsuuteeni, sillä siihen malliin Yleisradion Venäjän-toimittaja Marjo Näkin Krim-raportissa oli käytetty pastellivärejä, luodakseen aurinkoinen kuva lasten ja nuorten Artek-leiristä miehitetyllä Krimillä: (1)

Lavalla poika laulaa antaumuksella neuvostoiskelmää. Hän on sonnustautunut siniseen verryttelypukuun samoin kuin hänelle suosiotaan osoittavat leiritoverit lavan edessä.

Merenlahdella toinen ryhmä lapsia purjehtii aurinkoisen Mustanmeren poukamassa.

Tervetuloa Artekiin, Venäjän kuuluisimpaan leirikeskukseen. Tänne pääsy on leiriläisille edelleen saavutus, kuten se oli neuvostoaikanakin.” (lainaus Yleltä – uutinen nimeä kirjoitus ei ansaitse).

Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta, kun Näkki kirjoittaa Krimillä vierailusta ja tapaamisistaan paikallisten kanssa, jostain syystä Näkki ei kuitenkaan ole viettänyt aikaa vainottujen Krimin tataarien kanssa, toukokuisessa kirjoituksessaankin hän vain ohimennen viittaa tataarien vaientamiseen ja siihen, ettei muukaan oppositio pääse ääneen. (2) Mutta ei hän tätä todellisuutta toukokuun kirjoituksessaan todella avaa, ei hän kerro omin sanoin niistä vainoista, joiden kohteeksi Krimin tataarit tai miehitystä vastustaneet henkilöt joutuivat – ja joutuvat edelleen.

Jos toukokuinen kirjoitus oli horjuva, naiivi ja positiivisia maisemia maalaileva, Näkin uusin kirjoitus tamperelaisen Sofian ajasta Artek-kesäleirillä on sitten totaalinen riman alitus. Kyse ei ole journalismista vaan jostain aivan muusta, nimittäin luettuani kirjoituksen mielessäni kävi häivähdyksenomaisesti ajatus siitä, mitä tuumaisimme, jos toimittaja maalailisi samoja mielikuvia vieraillessaan nuortenleirillä 30-luvun Saksassa Sachsenhausenin keskistysleirin liepeillä.

Kuinka lapset lausuvat runoja, esiintyvät toinen toisilleen, purjehtivat ja kilpailevat toistensa kanssa – ja sivulauseessa viitattaisi naapurissa sijaitsevaan keskitysleiriin. Juuri näin vastuuttomasti Näkki kirjoituksessaan toimii:

Venäjän ulkopuolella leirille pääsevät valitaan kilpailuissa, joita järjestävät venäläiset säätiöt. Ne ovat ainakin näennäisesti erillään Venäjän valtiosta. Syy on Artekin sijainti, joka on vallatulla Krimin niemimaalla.”

Kirjoitus on alusta loppuun kritiikitön ja yksipuolinen, etten sanoisi jopa harkitsematon, mutta suurinta harkitsemattomuutta osoitti Näkin työnantaja Yleisradio julkaistessaan yksipuolisen Venäjän narratiivia toistavan kirjoituksen nyky-Krimistä osana Venäjää, jonne matkustaa lapsia viettämään leirielämää myös ulkomailta, Suomestakin kolmin kappalein.

Ja sitä paitsi, kirjoituksessa on ilmeisiä virheitä ja se välittää suoranaisia valheita:

Artek on lasten maa, eikä tässä maassa ole osavaltioita, kansalaisuuksia tai politiikkaa, luonnehtii Artekin johtaja Konstantin Fedorenko.”

Esittäessään moisen väitteen Artekin johtaja Konstantin Fedorenko valehtelee, niin että korvat heiluvat, nimittäin Artek on myös tätä:


































Ei myöskään unohdeta leiriohjelmaan kuuluvia ”Setä Vova, yhdymme viimeiseen taisteluun” -huutoja, tai voihan se vaan olla, että Näkiltä ja ulkomaalaisilta vierailta kätketään osa leirillä vallitsevasta todellisuudesta – mutta toimittajan tehtävään pitäisi ymmärrykseni mukaan kuulua tietty kriittisyys ja ennalta tutustuminen, etenkin kun tässäkin tapauksessa vieraillaan Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla ja haastatellaan lapsia tavanomaisesta poikkeavassa paikassa.


Näkin raportin mukaan yksi Artekiin lapsia luotsaavista säätiöistä on Živaja klassika eli Elävä klassikko, jonka rahoitus tulee Nornickeliltä sekä Kremlin rahoittamalta Presidentin stipendit -säätiöltä. Tänään Nornickel on eittämättä useimmille suomalaisille kiekkofaneille nimenä tuttu, Vladimir Putinin kiekkokaveri Vladimir Potaninin ollessa Norilsk Nickel -konsernin suurin omistaja ja tulevaisuudessa KHL-Jokereiden merkittävimpiä, jollei merkittävin rahoittaja Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n kautta.

Marjo Näkin artikkelista: ”Turvatoimet ovat järeät. Alueelle ei pääse ilman lupia, ja autot tarkistetaan perusteellisesti porteilla.”

En lainkaan ihmettele, sillä olisihan se perin noloa, jos ulkopuoliset pääsisivät vapaasti alueelle katsomaan ja näkemään mitä leirillä myös tehdään ”kulttuuririentojen” ja ”kisailun” ynnä ”purjehduksen” lomassa.

Yunarmiyan aka Putin jugend nuoret opettavat leiriläisille ”itsepuolustusta”.





















Ja onhan se myös lapsia varjeltava miehitetyn Krimin todellisuudelta – miehittäjän Krimin tataareihin kohdistamalta vainolta, mielivallalta ja alueen etenevältä venäläistämiseltä.

Krimin tataarien vainoa – kesäkuun 10. 2019. (3)



















Viimeksi tällä viikolla Venäjän turvallisuuspalvelu FSB suoritti miehitetyllä Krimin niemimaalla etsintöjä sekä pidätysten sarjan Krimin tataareiden koteihin kolmella eri paikkakunnalla, kaikkiaan kymmenkunta Krimin tataarien aktiivia pidätettiin ”terrorismisyytteiden” nojalla. Kuten ymmärrämme, syytteet on tekaistut, miehittäjän tarkoituksena on luoda pidätyksillä ja terrorilla pelon ilmapiiri, jotta miehityksen vastustus päättyisi. 

Tämän vuoden puolella Venäjän turvallisuusjoukot miehitetyllä Krimin niemimaalla ovat tehneet lukemattomia etsintöjä ja iskuja Krimin tataarien koteihin ja yhteisöihin – kymmeniä tataareja on pidätetty ja vangittu odottamaan näytösoikeudenkäyntejä. Lukuisia tataariaktivisteja on pahoinpidelty ja kidutettu vangitsemisten yhteydessä, saman kohtalon kokevat muutkin pidätetyt – kysymys kuuluukin, että kuinka usein olette lukeneet miehittäjän mielivallasta miehitetyllä Krimin niemimaalla suomalaismedian uutisoimana? Niille ei juurikaan ole uhrattu aikaa, sen sijaan saamme lukea kirjoituksen, joka on sisällöltään kuin revitty Johan Bäckmanin kohudosentti-blogista, että näin korkealla tasolla journalismi Yleisradiossa näyttää Krim-uutisoinnissa olevan. - Toivottavasti huominen on parempi!

Ja, koska maailmanaika on mitä on, haluan tähdentää, että tämä ei ole hyökkäys leirille osallistuvia lapsia vastaan vaan kritiikki kohdistuu ydinomaa vastuuttomiin, osin häikäilemättömiin, aikuisiin, jotka alistavat lapset osaksi propagandaa, jota Yle jakaa eteenpäin.



Marko





Ammuntakuvat Artek-leiriltä huhtikuu 2018 via @KrimRt.