Venäjän duuma – varkaiden ja murhamiesten paratiisi

 

Venäjällä järjestettiin näytösluonteiset duuman kolmipäiväiset ”vaalit” reilu viikko sitten. Jo ennakkoon oli selvää, etteivät nämäkään vaalit ole rehelliset, Venäjän todellisen opposition ts. oikean opposition edustajien oli lähes mahdotonta asettua ehdolle, valtiokoneisto hyökkäsi heitä vastaan mitä räikeimmällä tavalla, ja tämän todellisen opposition näkyvin johtaja, Aleksei Navalnyi, oli epäonnistunutta murhayritystä seuranneen, pääosin Saksassa tapahtuneen, hoito- ja kuntoutusjakson jälkeen tuomittu Venäjällä näytösoikeudenkäynnissä vankeuteen. Vaaleja edeltäneestä oikean opposition vainoamisesta huolimatta itse vaaleissa tapahtunut vaalien kansalta varastamiseen johtanut prosessi – Moskovan elektronisten äänien laskennan viivyttämisineen – löi monet ällikällä.

Venäjän ns. vaaleja analysoinut tutkija Sergei Špilkin päätyi arvioon, jonka mukaan yli puolet Yhtenäinen Venäjä -puolueen äänisaalista perustuisi vilppiin. (1) Hänen mukaansa sähköisen äänestämisen on loputtava.

”Vuosi Litvinenkon kuoleman jälkeen Lugovoi valittiin duumaan. Moskovassa monet ajattelivat, ettei hänen rakettimainen nousunsa olisi onnistunut ilman Kremlin tukea. Lugovoi itse jakoi haastatteluja koti- ja ulkomaiselle lehdistölle. Tilaisuudet järjestettiin Moskovassa tai kauniilla, syrjäisellä Kamtšatkan niemimaalla, missä hän puhui hevosen selästä.” (2)

Yllä oleva kuvaus on lainaus Luke Hardingin teoksesta Vaiennettu - Agentti Litvinenkon murha ja Venäjän sota lännen kanssa, jossa käytiin seikkaperäisesti läpi entisen KGB-agentin ja FSB-eversti Alexander Litvinenkon polonium-murha tekijöineen, unohtamatta valtiota teon takana. Murhaajista toinen, Andrei Lugovoi, tuli lopulta valituksi Venäjän duumaan joulukuussa 2007, Vladimir Žirinovskin johtaman Venäjän liberaalidemokraattisen puolueen listoilta. Koko prosessi muistutti tehtävän onnistuneesti suorittaneen operaattorin palkitsemista valtion toimesta.

Venäjällä viikonpäivät sitten järjestettyjen, näytösluonteisten duuman ”vaalien” jälkinäytös muistuttaa erehdyttävästi reilun vuosikymmenen takaisia tapahtumia – valtio palkitsee pahantekijänsä. Tällä kertaa palkittujen joukossa ei todennäköisesti ole murhamiehiä, sen sijaan sieltä löytyy ainakin militanttikomentaja sekä Venäjän-operaattori.

Kantavia teemoja venäläispropagandassa on ollut jo huhtikuusta 2014 lähtien ukrainalainen ”separatismi”. Tässä kontekstiin onkin varsin vaikeaa mahduttaa sitä, että Venäjän duumaan ”valittiin” moskovalaissyntyinen Aleksander Borodai, (3) joka toimi ensin ”varapääministerinä” ja sen jälkeen ”pääministerinä” miehitetyn Donetskin alueella toukokuusta 2014 lokakuuhun 2014, kunnes hänet – käytännössä – määrättiin takaisin Venäjälle Kremlin toimesta samalla tapaa kuin alueen sotilaskomentaja, venäläinen tiedustelu-upseeri, Igor ”Strelkov” Girkin oli määrätty. Borodain siirron primääritarkoituksena oli nostaa miehitetyn Donetskin alueen johtoon paikallisväriä muun muassa donetskilaissyntyisen Aleksandr Zahartšenkon muodossa, (4) joka likvidoitiin pommiattentaatissa 31. elokuuta 2018. Todennäköisin syy likvidoinnille oli hänen individualistinen toiminta yhdistettynä mielipide-eroihin Kremlin edustajien kanssa, josta johtuen hän kävi toimissaan vaikeasti ennustettavaksi.

Aleksander Borodai etualalla, kuva: unian.net.

Borodain taustoista on hyvä tietää se, että hän on tuntenut Igor Strelkovin Moldovan alueella käydystä Transnistrian sodasta lähtien. Sota Moldovan ja Transnistrian alueiden välillä juontaa aina Neuvostoliiton viimeisiin hetkiin saakka, konflikti alkoi jo vuonna 1989, aseelliseksi yhteenotoksi – sodaksi – konflikti muuttui marraskuussa 1990, päättyen aselepoon heinäkuussa 1992. Transnistrian alueellinen hallinto säilytti asemansa Venäjän maavoimien 14. kaartin armeijan sekä venäläisvapaaehtoisten tuella. Näihin vapaaehtoisjoukkoihin kuului myös Donin ja Kubanin kasakoita, joista koottuja joukkoja Venäjä on sittemmin hyödyntänyt myös miehitettyjen alueiden kontrolloinnissa Krimin niemimaalla ja Itä-Ukrainassa, sekä äärikansallismielisen ja antisemitistisen Venäjän kansallinen yhtenäisyys-järjestön (ven. Русское национальное единство) vapaaehtoisia, jonka riveistä tulleet vapaaehtoiset ovat myöskin osallistuneet Venäjän sotaan Ukrainassa.

Borodain henkilöhistoriasta löytyy myös tiiviitä linkkejä venäläisiin äärikansallismielisiin liikkeisiin ja julkaisuihin. Hän on toimittanut aktiivisesti materiaalia venäläiseen, fasistiseen, ”uutislehti” Zavtraan. Jo ennen Ukrainan sotaa kyseinen julkaisu toimi useiden venäläisten äärikansallismielisten äänitorvena, osa heistä – Borodain lailla – toimitti aineistoa ja raportteja julkaisulle, osan antaessa haastatteluja julkaisun ns. toimittajille Ukrainan sodan alettua. Igor Girkin antoi marraskuussa 2014 haastattelun Zavtralle, jossa hän tunnusti komentamansa ryhmänsä olleen vastuussa sodasta Ukrainasta. (5) Ennen sotaa Itä-Ukrainassa, Igor Girkinin johtama ryhmä oli jo osallistunut Krimin niemimaan miehitykseen osana Venäjän operaatiota.

Alankomaissa käynnissä olevassa, Itä-Ukrainan yllä 17. heinäkuuta 2014 venäläisjoukkojen* toimesta pudotetun Malaysia Airlinesin lennon MH17, oikeudenkäynnissä on myös noussut esille Borodain lausuntojen kautta Venäjän rooli Ukrainan sodassa, etenkin se, kenen etua operaatiota johtaneet komentajat ajoivat: ”Well, your plans are far-reaching. Mine are not. I’m carrying out orders and protecting the interests of one and only state, the Russian Federation. That’s the bottom line.” (6)

Aleksander Borodai ei suinkaan jäänyt ainoaksi Venäjän ”vaaleissa” palkituksi operaattoriksi. Saman puolueen (Yhtenäinen Venäjä) listoilta duumaan päätyi myös alun perin varasijalle jäänyt Marija Butina, Kirovin alueen kuvernöörin luovuttua paikastaan duumassa.

Butina nousi otsikoihin jokunen vuosi sitten, kun hänet vangittiin ja tuomittiin Yhdysvalloissa 18 kuukaudeksi vankeuteen vieraan vallan (eli Venäjän) agenttina toimimisesta. (7) Hän ei ollut rekisteröitynyt Yhdysvaltojen oikeusministeriölle, kuten  vieraan vallan puolesta vaikuttavan pitäisi lain mukaan tehdä. Muutama kuukausi oikeudenkäynnin jälkeen, lokakuussa 2019, Butina vapautettiin ja karkotettiin Yhdysvalloista Venäjälle.

Ennen vangitsemistaan opiskelijana Yhdysvalloissa ollut Butina pyrki luomaan suhteita Yhdysvaltojen Kansalliseen kivääriyhdistykseen (NRA) esittäytymällä pienen venäläisen asejärjestön puheenjohtajaksi. Tarkoituksenaan hänellä oli NRA:n kautta pyrkiä luomaan yhteyksiä republikaaneihin tavoitteenaan vaikuttaa Yhdysvaltain ulkopolitiikkaan.

Operaatio Yhdysvalloissa, operaatioksi voinemme Butinan toimintaa, hänen henkilöhistoria tuntien, kutsua, ei suinkaan ollut ensimmäinen, jolloin hän työskenteli Venäjän hallinnon tiliin maan rajojen ulkopuolella.

Maaliskuun 19. päivä 2014 Marija Butina esiintyi Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla ja muutamaa kuukautta myöhemmin, 11. kesäkuuta, Donetskissa, joka tuolloin oli jo Venäjä-johtoisten joukkojen hallinnassa.

Marija Butinan historia Venäjän Ukrainaan verkostoituneena operaattorina ulottuu ainakin vuoteen 2009, jolloin hän vieraili Seliger-foorumissa Venäjällä, solmien yhteyksiä henkilöihin, jotka nousivat näkyviin rooleihin Itä-Ukrainassa kevään 2014 kaoottisten viikkojen jälkeen. Butinan tapaamien henkilöiden joukossa oli muun muassa ”kansankomissaariksi” Donetskissa vuonna 2014 valittu, ukrainalaistaustainen, Pavel Gubarev, joka oli nuorempana ollut venäläisen äärikansallismielisen ja antisemitistisen Venäjän kansallinen yhtenäisyys-järjestön jäsen. Myös Butina itse vieraili usein Ukrainassa Seliger-foorumin jälkeen mutta ennen vuotta 2014, (8) tavaten lukuisia kertoja ukrainalaisen aseharrastajien UAVZ-organisaation johtajan Georgi Utšaikinin.

Marija Butina miehitetyssä Donetskissa kesäkuussa 2014.

Triviaalina tietona voinemme todeta, että Butina on myös ollut suunnittelemassa ”Donetskin kansantasavallan” lippua v. 2009. Että sellaista ”separatismia” Ukrainassa. (8)

Myös muita, Venäjän johtamissa joukoissa taistelleita militanttikomentajia on mukana politiikassa Venäjällä, kuten kirjailijana ja toimittajanakin tunnetuksi tullut, sotarikoksiin syyllistynyt, Zakhar Prilepin. Prilepin perusti vuonna 2019 poliittisen liikkeen ”Totuuden puolesta” (ven. За правду). Tämän vuoden puolella liike yhdistyi vasemmistolaisen Venäjän patriootit ja Oikeudenmukainen Venäjä puolueiden kanssa Oikeudenmukainen Venäjä – totuuden puolesta -puolueeksi, systeemiseen oppositioon eli viralliseen oppositioon kuuluva puolue sai edustajia duumaan.

* * *

Venäjän duuman ”vaaleihin” kuului jälleen elementtejä, joissa hyödynnettiin Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden venäläistämisprosessia. Aivan kuten viime vuoden Venäjän ”kansanäänestyksen” aikaan, nytkin Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla asuvia, Venäjän passin saaneita paikallisia, kuljetettiin busseilla äänestämään Venäjälle. (9) Tähän mennessä kansainvälisen yhteisön kannanotot Venäjän, Ukrainan suvereniteettia rikkoviin toimiin, ovat olleet laimeat. Sormen heristäminen ei tilannetta miksikään muuta!

Erityisen rumaksi ja vastenmieliseksi Venäjän toiminnan tekee se, että miehitetyssä Itä-Ukrainassa asuvia on painostettu ottamaan Venäjän passi. Monien kunnallisten ja alueellisten organisaatioiden palveluksessa olevien on ollut suoranainen pakko ottaa joko Venäjän passi tai miehitettyjen alueiden ”kansantasavaltojen” passi saadakseen pitää työpaikkansa. Tämä pakko kohdistuu myös opettajiin ja lasten parissa työskenteleviin, unohtamatta muita alueellisia siviiliorganisaatioita ja -laitoksia (kirjastot, ”yliopistot”, sairaalat jne.) Luonnollisesti samainen pakko kohdistuu myös ”turvallisuusviranomaisten” ja vastaavien organisaatioiden jäseniin, mutta ryhtyessään palvelemaan miehittäjän turvallisuusorganisaatioita, he ovat jo valmiiksi siirtyneet väärälle puolelle palvelemaan Kremlin imperialistisia tavoitteita, joten omissa silmissäni he eivät ole uhreja samalla tavalla kuin opettajat, päiväkotien (lastentarhojen) työntekijät, hoitajat jne.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://meduza.io/en/feature/2021/09/20/electronic-voting-must-die 

2. Vaiennettu – Agentti Litvinenkon murha ja Venäjän sota lännen kanssa; Luke Harding, s. 197.

3. https://khpg.org/en/1608809579 

4. https://www.reuters.com/article/us-ukraine-crisis-russia-surkov-insight/ex-rebel-leaders-detail-role-played-by-putin-aide-in-east-ukraine-idUSKBN1870TJ 

5. https://www.themoscowtimes.com/2014/11/21/russias-igor-strelkov-i-am-responsible-for-war-in-eastern-ukraine-a41598 

6. https://www.politie.nl/en/themes/flight-mh17/witness-appeal-crash-mh17-nov-19.html 

7. https://yle.fi/uutiset/3-11038250 

8. https://empr.media/opinion/investigations/maria-butina-russian-agents-of-influence/ 

9. https://www.promoteukraine.org/about-230000-ukrainians-from-occupied-donbas-take-part-in-state-duma-elections/ 

*: Perustelen termin ”venäläisjoukkojen” käyttöä sillä, että Buk-TELAR nro. 332, jolta MH17 pudottanut ohjus laukaistiin, kuului Venäjän maavoimien 53. ilmatorjuntaohjusprikaatille, ja todistajalausuntojen mukaan kyseinen TELAR oli miehitetty yhtenäiseen varustukseen sonnustautuneella henkilöstöllä, joka varustuksensa puolesta erosi ”paikallisista” militanttijoukoista.

Miinat ja räjähdeansat tappavat Ukrainassa

 

Käytännössä asemasotavaiheessa olevassa Ukrainan sodassa huomio kiinnittyy useimmiten ensimmäisenä Ukrainan asevoimien merkittäviin tappioihin, raskaiden asejärjestelmien käyttöön sotilas- tai siviilikohteita vastaan, tai Venäjä-johtoisten joukkojen paikallisiin offensiiveihin. Sen sijaan miinojen, räjähdeansojen ja muiden vastaavien ”näkymättömien” tappajien aiheuttamiin uhreihin kiinnitetään olennaisesti vähemmän huomiota – poikkeuksena tapaukset, jolloin uhreja tulee kerralla merkittävämpi määrä tai tapahtuneeseen liittyy muita, huomiota herättäviä, elementtejä.

Helmikuun 23. 2019 tapahtunut tila-auton panssarimiinaan ajo miehitetyillä alueilla, muutaman kilometrin päässä rintamalinjasta, Olenivkan kylän alueella oli traagisuudessaan poikkeuksellisen tuhoisa. Jostain syystä Donetskista Olenivkan suuntaan ajanut tila-auto päätyi tien pientareelle lähestyessään miehitetyillä alueilla olevaa tarkastusasema-aluetta, pientareella tila-auto ajoi panssarimiinaan räjähtäen, kaksi autossa ollutta siviiliä menehtyi räjähdyksessä kolmen joutessa sairaalahoitoon. Vielä traagisemmaksi tapahtuneen tekee se, että ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijat olivat raportoineet tienpientareen miinoituksesta miehitettyjen alueiden ”viranomaisille” päiviä ennen tapaturmaa. Miinoitteille ei ollut tehty mitään, niitä oli runsaasti Olenivkan alueella tapaturma-aikaan. Kyseisen kevättalven ja kevään kuluessa kylän alueelle sijoitettiin maastoon sekä rakennetulle alueelle lisää panssarimiinoja sekä henkilömiinoja, ja kuten ETYJ:n Ukrainan monitorointimission julkaisemasta aineistosta voi päätellä, toiminta miehitetyillä alueilla ei ole muuttunut miksikään sotavuosien aikana, (alla oleva kuva Olenivkasta huhtikuulta 2021).

”On 13 April, in a field north of a road H-20, about 900m north-east of the forward position of the armed formations near Olenivka (non-government-controlled, 23km south-west of Donetsk), an SMM mini-UAV spotted 42 probable anti-tank mines, of which 34 for the first time and eight again, all assessed as belonging to the armed formations.” (1)

Ukrainan puolustusministeriön mukaan sodan alusta lukien 257 ukrainalaissotilasta on menehtynyt miinojen ja räjähdeansojen räjähdyksiin, haavoittuneiden lukumäärän noustessa 921. Hallituksesta riippumattomien, Itä-Ukrainan miinanraivaukseen osallistuvien ukrainalaisten- ja kansainvälisten organisaatioiden mukaan, Ukrainan kontrolloimilla alueilla on vuodesta 2014 lähtien kuollut 43 siviiliä miinojen ja erilaisten räjähdeansojen räjähdyksissä, vammautuneiden lukumäärän ollessa reilut 30, (2) mikä tarkoittaa sitä, että edellä kuvattu (23. helmikuuta 2019) tapahtunut panssarimiinaan ajo uhreineen ei näy näissä lukemissa, kuten ei miehitetyn Horlivkan lähellä henkilömiinan räjähdyksessä, lokakuussa 2018 kuolleet lapset ja vammautunut lapsi. (3)

ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tämän vuoden toukokuussa julkaiseman raportin mukaan, raportointiajanjaksona (marraskuu 2019 – maaliskuu 2021) Itä-Ukrainan sotatoimialueella (sis. Ukrainan kontrolloimat alueet sekä miehitetyt alueet) on menehtynyt 20 siviiliä ja vammautunut 56 siviiliä miinojen, räjähdeansojen ja tunnistamattomien räjähteiden sekä erilaisten kranaattien aiheuttamissa räjähdyksissä (4) – eräissä tapauksissa kyse on siviileiden varomattomasta, löytämiensä räjähteiden ja ammusten, käsittelystä. Huomioitavaa on myös se, että ETYJ raportissaan laskee miinojen, räjähdeansojen, tunnistamattomien räjähteiden ja kranaattien tms. räjähdyksissä kuolleet ja vammautuneet yhteen, kun Ukrainan puolustusministeriön julkaisemassa aineistossa tarkastellaan vain miinojen ja räjähdeansojen aiheuttamia uhreja ts. luvut eivät ole täysin verrannollisia.

Huomioidaan vielä Michael Sheldonin kirjoittamassa artikkelissa ”Long-range mining in the Donbas” mainittuja lukuja –

“Mines and unexploded ordnance present serious hazards, threats, and security impediments to civilians in the Donbas. Eastern Ukraine is one of the most landmine contaminated areas in the world, with landmines and other explosive hazards causing over 40 percent of casualties among civilians in eastern Ukraine in 2018. From April 14, 2014 to March 31, 2020, mines, UXO, and other explosive remnants of war caused a total of 1,091 civilian casualties, including 329 deaths.” (5)

Toisin kuin Venäjä, Ukraina on ratifioinut Ottawan henkilömiinat kieltävän sopimuksen joulukuussa 2005. Sodan alettua maassa on käyty keskustelua Ottawan henkilömiinat kieltävästä sopimuksesta vetäytymisestä sotilaallisten syiden (tekijöiden) tähden, toistaiseksi Ukraina ei kuitenkaan ole vetäytynyt sopimuksesta.

Ukrainan sotatoimialue kuuluu maailman miinoitetuimpiin alueisiin (laskennassa huomioitu miinojen ohella myös räjähtämättömät kranaatit, siroteammukset jne.). Sodan alkupuolella (ensimmäinen kesä ja syksy) sodan osapuolet käyttivät varsin vapaasti erilaisia siroteammuksia toisiaan vastaan, mutta jo ensimmäisenä talvena asetelma muuttui selkeästi ja siten, että Venäjä jatkoi siroteammusten holtittomampaa käyttöä siviilikohteita vastaan ja miinojen levittämistä myös siviilikohteisiin, mitä toimintaa Venäjän johtamat joukot harjoittavat edelleen levittämällä esim. POM-2 henkilömiinoja siviiliasutuksen keskelle. (6) Ukrainan käytäntöjen muutos johtunee nähdäkseni seuraavista tekijöistä, koulutuksesta ja asevoimissa käynnissä olevasta rakennemuutoksesta sekä pyrkimyksestä sitoutumaan kansainvälisiin sodankäyntiä rajoittaviin sopimuksiin kuin myös sitoutumaan sodan kuluessa laadittuihin sopimuksiin, jopa siinä määrin, että näin ulkopuolisesta Ukrainan toiminta (sitoutuminen) oudoksuttaa kun samaan aikaan Venäjän johtamat joukot rikkovat sopimuksia minkä ehtivät, osoittaen kaikella tapaa piittaamattomuutta sodankäynnin sääntöjä kohtaan. Vielä ikävämmäksi asian tekee se, että Venäjä, kuten eivät sen johtamat joukotkaan, joudu millään muotoa vastuuseen teoistaan rintamalla. Sen sijaan läntiseen yhteisöön kuuluvat maat, kuten Saksa, kampittavat Ukrainaa kamppailussaan hyökkääjää vastaan.

Itse asiassa ymmärtäisin erinomaisen hyvin sen, mikäli Ukraina vetäytyisi osasta ratifioimiaan kansainvälisiä sopimuksia, ymmärtäisin siksi, koska Venäjän suorittaman Krimin niemimaan miehityksen myötä Budapestin sopimus vuodelta 1994 osoittautui sopimuksena arvottomaksi. Mutta palatkaamme Ukrainan sotaan ja hiljaisiin tappajiin – miinoihin, maastoon jääneisiin kranaatteihin ja muihin räjähteisiin sekä räjähdeansoihin.

Panssarimiinojen (yleisin ajoneuvoja vastaan käytetty miina on TM-62M) ohella Venäjän johtamat joukot käyttävät miinoitteissaan muun muassa seuraavia henkilömiinoja: POM-2, PMN-2, MON-50 ja -90 miinat sekä OZM-72-henkilömiinat. (7) Human Right Watchin teknisenraportin (4/2015) mukaan, edellisten lisäksi, myös seuraavat henkilömiinat olivat raportin laatimisen aikaan yleisessä käytössä: PMN-4, MON-90-henkilömiinat. Sotavuosina tekemieni havaintojen mukaan, venäläisjohtoiset joukot käyttävät edelleen kyseisessä raportissa mainittuja henkilömiinoja. 

Kuvakollaasi eräistä Venäjän johtamien joukkojen käyttämistä henkilömiinoista.*

Edellä mainitun, Human Right Watchin laatiman, teknisen raportin mukaan Ukraina on miinoittanut rantavyöhykkeitä Mariupolin itäpuolisella alueella PDM-1M-miinoilla, kyseinen miinatyyppi on tarkoitettu rannikoiden, vesistöjen jne. suojeluun vihollisen maihinnousuilta ja vesistöjen ylityksiltä. Havaintojen mukaan Širokinen rantakaistaleella miinoitteet olivat paikoilleen laskettuina ja merkittyinä vielä vuoden 2019 puolella.

Itä-Ukrainassa, rintamalinjan molemmin puolin, sotatoimialueella asuu satoja tuhansia ihmisiä – tuhansia ihmisiä asuu maaseutumaisilla pienillä paikkakunnilla vain muutaman kilometrin etäisyydellä rintamalinjasta. Näiden ihmisten, jotka ovat usein köyhiä ja iäkkäitä, elämä on hyvin riippuvaista siitä, miten huolto vaikeapääsyisille seuduille toimii, yhdistettynä siihen, miten he onnistuvat kasvattamaan satoa puutarhaviljelmillään ja/ tai maaseutumaisten taajamien ympäristössä.

Vieraillessani itse syyskesällä 2019 rintaman tuntumassa, Toretskin (ent. Dzeržinski) ja Tšasiv Jarin alueella, oppaani kuvailivat miinojen ja räjähteiden siviileille synnyttämää ongelmaa, siitä huolimatta, että Ukrainan asevoimat yhdessä ukrainalaisten ja kansainvälisten siviiliorganisaatioiden kanssa tekevät kaiken aikaa miinojen- ja räjähteiden raivausta alueella, niin mitään alueita rintaman tuntumassa ei kuitenkaan voi pitää täysin turvallisina – ei edes raivattuja, koska jo seuraavaan päivään mennessä alueelle on voitu kohdistaa epäsuoraa tulta ja ampua esim. POM-2 henkilömiinoja, joiden ansalankalaukaisinmekanismi tekee niistä erittäin vaarallisia siviileille, tai vihollisen partio on voinut yrittää miinoittaa alueen uudelleen, tai selustassa toimivat operaattorit ovat voineet käydä ansoittamassa alueen.

Ukrainan turvallisuusorganisaatiot tekevät säännöllisesti selustassa pidätyksiä, vangiten Venäjän värväämiä operaattoreita, myös ammus- ja asekätköjen löydöt ovat tavanomaisia. Osan kätköistä jättivät jälkeensä vihollisen joukot joutuessaan vetäytymään Ukrainan kevään- ja kesän 2014 operaatioiden edellä, mutta osa on todennäköisesti tehty jo ennen huhtikuun 2014 kaoottisia hetkiä, jolloin Igor Girkinin johtama ”ryhmä Krim” avustajineen aloitti operaatiot Slovjansk-Kramatorsk-alueella. Tällaisista kätköistä löytyy säännöllisesti myös, valmistenumeroiden mukaan, venäläisissä tehtaissa valmistettuja henkilö- ja panssarimiinoja.

Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU:n takavarikko Privilljan taajaman läheisyydestä tämän vuoden kesäkuulta. Takavarikoitujen aseiden ja ammusten joukossa oli myös useita miinoja, kaksi TM-62 panssarimiinaa ja neljä MON-50 henkilömiinaa sekä yksi OZM-72 hyppymiina, ja yksi kevyen singon erikoisammus, jollaista voidaan käyttää henkilömiinan (esim. POM-2) levittämiseen. (8) Kyseinen alue oli keväällä ja alkukesästä 2014 venäläisjohtoisten joukkojen ja ns. kansanmiliisin hallinnassa. Ukrainan asevoimat ja vapaaehtoisjoukot vapauttivat kyseisen alueen kesäkuun lopulla, alueen merkittävimpiin kuuluva kaupunki Rubižne vapautettiin 21. kesäkuuta 2021. Ukrainan turvallisuusviranomaisten arvion mukaan kätkö on peruja miehityskuukausilta keväältä 2014.

Tämän vuoden puolella venäläisjohtoiset joukot ovat erityisen aktiivisesti ampuneet Ukrainan kontrolloimille, rintamalinjaan rajoittuville alueille, POM-2 henkilömiinoja. Kyseisten miinojen levittämiseen voidaan käyttää joko kevyttä sinkoa varten suunniteltua erikoisammusta tai kranaatinheittimiin suunniteltua erikoiskranaattia, tällainen erikoiskranaatti löytyy niin 82 mm kuin 120 mm kranaatinheittimille. Yksistään tämän vuoden syyskuun kuluessa venäläisjoukot ovat ampuneet miehitetyiltä alueilta käsin useita kertoja POM-2 henkilömiinoja erilaisilla erikoisammuksilla Ukrainan hallinnoimille alueille.

Syyskuun 7. päivä (noin klo. 19:00) Ukrainan kontrolloiman Katerynivkan kylän alueelle kohdistuneen tulituksen yhteydessä, kylän alueelle ja ympäristöön ammuttiin miehitetyiltä alueilta käsin, Molodizhnen kylän suunnasta, yli kaksikymmentä POM-2 henkilömiinaa. Miinojen etälevittämiseen käytettiin tällä kertaa RPG-7 kevyttä sinkoa varten suunniteltua erikoisammusta.

POM-2 henkilömiinasta tekee erityisen ongelmallisen sen ansalankoihin perustuva laukaisumekanismi. Kyseisten miinojen levittäminen siviilikohteiden lähelle, alueille, joilla harjoitetaan pienimuotioista viljelyä, on hyvin kyynistä ja rikollista toimintaa.

RPG-7 kevyessä singossa käytettävä erikoisammus POM-2 henkilömiinojen levittämiseen.**

Sodan alkupuolella, vetäytyessään miehittämiltään alueilta keväällä ja kesällä 2014 Venäjän varustamat ja pääasiassa venäläisupseereiden johtamat joukot jättivät taakseen kirjavan joukon erilaisia räjähdeansoja ja ansapommeja – osa niistä oli kohdistettu ukrainalaisten vapauttamille alueille jääviä (tai palaavia) siviilejä vastaan, myös leluja tai lelujen näköisiä kohteita oli ansoitettu. Nykyään tällaisiin räjähdeansoihin törmää harvemmin, kuitenkin keväällä Širokinen alueelta löytyi lasten lennokki, joka oli varustettu räjähteellä. Ukrainan merijalkaväen pioneerit kävivät tuhoamassa kyseisen räjähdeansan. Alla muutama kuva räjähdeansoista, jollaisia on myös löytynyt kännyköistä, käsilaukuista jne.

Ylläolevat kuvat kuvakaappauksia Факти ICTV:n Youtube-videolta, alla kuvakooste Širokinen alueelta löydetystä lasten lennokista, jossa oli räjähdeansa.

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.osce.org/files/2021-04-16 Daily Report.pdf?itok=98877

2. https://www.promoteukraine.org/1178-soldiers-blown-up-by-land-mines-since-start-of-war-in-donbas/ 

3. https://www.kyivpost.com/ukraine-politics/three-children-killed-one-wounded-in-mine-explosion-near-front-line.html 

4. https://www.osce.org/files/f/documents/f/3/487882.pdf 

5. https://medium.com/dfrlab/long-range-mining-in-the-donbas-bdc2a898ac2c 

6. https://www.ukrinform.net/rubric-defense/3317857-seven-ceasefire-violations-recorded-in-jfo-area-two-soldiers-wounded.html 

7. https://www.promoteukraine.org/1178-soldiers-blown-up-by-land-mines-since-start-of-war-in-donbas/ 

8. https://ssu.gov.ua/novyny/na-luhanshchyni-sbu-vykryla-skhron-boiovykiv-iz-protypikhotnymy-minamy-zaboronenymy-mizhnarodnymy-dohovoramy 

*: Kuvakollaasin kuvien miinat Itä-Ukrainan sotatoimialueelta.

**: Kuva via Операція об'єднаних сил / Joint Forces Operation, pressjfo.news.

Setämiehet Kremlin asialla

 

Aivan kuten syyskosteilla metsänpohjalle nousee kuin polkaistuna kupuhattuisia sieniä, Venäjän kriittinen ruotiminen nostaa esiin joukon setämiehiä – näin on käynyt tälläkin viikolla. EU-parlamentissa esitetty, Liettuan entisen pääministerin, konservatiivipoliitikko Andrius Kubiliuksen johdolla valmisteltu aiheellisestikin kriittinen, Venäjä-kannanotto sai Ystävyyden kunniamerkillä* palkitun, europarlamentaarikko Eero Heinäluoman (sd) nikottelemaan ja ilmoittamaan äänestävänsä europarlamentissa kannanottoa vastaan, (1) toisaalla eduskunnassa Valta kuuluu kansalle puolueen puheenjohtaja Ano Turtiainen, viljeli puheessaan YYA-aikakauden retoriikkaa kammeten Suomea irti lännestä takaisin Moskovan syliin. (2)

Seuraavaksi hiukan tarkemmin näiden setämiesten nikottelusta. Alkuun Valta kuuluu kansalle puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Ano Turtiaisen, eduskunnassa aiemmin tällä viikolla pitämästä puheesta ja loppuun suuntaviivoja Heinäluoman nikottelusta.

Kansanedustaja Turtiainen piti puheensa Valtioneuvoston puolustusselonteosta (Valtioneuvoston selonteko VNS 8/2021 vp) käydyn keskustelun yhteydessä. Puheessaan tämä kansallismielisenä itseään pitävä, puolueensa puheenjohtaja, käytti retoriikkaa, joka oli kuin Kremlin hyväksymästä ohjekirjasesta vuosikymmenten takaa.

”Arvoisa puhemies! Suomen sotilaallinen puolustus on aina perustunut uskottavuuteen, ja siihen sen kuuluu perustua jatkossakin. Uskottava puolustus on aina toimintakuntoinen, ja jos siitä aletaan vähänkin tinkimään, silloin puolustuksemme ei ole enää uskottava. Tällä hetkellä puolustuksemme uskottavuutta syö eniten tämä hiilineutraali hallitus. - - -

Tässä selonteossa suhtaudutaan itänaapuriimme nuivasti. Suomen ja suomalaisten etu on olla ulko- ja turvallisuuspolitiikassa puolueeton. Siis korostan: puolueeton. Ja sotilaallisesti liittoutumaton. Meidän etumme on joka suhteessa, myös kansantalouden kannalta, luoda rakentavasti poliittisia ja taloudellisia suhteita itänaapurimme kanssa. - - -

Meidän ei pidä olla mukana siinä, että EU toimii meidän puolustustamme hyväksi käyttäen vihamielisesti itänaapuriamme kohtaan. Tällaisella toiminnalla me pilaamme kaupalliset ja poliittiset suhteet Venäjän kanssa. –” (3)

Yksinkertaistettuna, puhe on populistista huttua kansalle; puhe, jossa puolitotuuksista ja disinformaatiosta kudotaan kudelma, jolla vedotaan kannattajiin, jättäen samalla kertomatta se, mitä seuraisi, jos Suomi kääntäisi selän EU:lle ja läntiselle yhteisölle ryhtyen rakentamaan kahdenvälisiä suhteita Kremlin kanssa. Kauppakaan ei pitkään kannata, sinkkiämpärit eivät ole käypä vaihtovaluutta tänä päivänä.

Turtiaisen (ja puolueensa) viitoittama tie johtaisi lopulta sellaiseen kehityskulkuun, jossa Suomi päätyisi harmaalle vyöhykkeelle ja jolloin maamme itsenäistä päätöksentekokykyä ryhdyttäisi hitaasti kaventamaan Kremlin taholta. En väitä, että tie johtaisi suoraan samaan kehityskulkuun, johon Valko-Venäjällä on päädytty, mutta asemamme varmuudella heikentyisi ja liikkumavaramme kaventuisi Kremlin toimien seurauksena.

Turtiaisen maalimassa Suomi olisi puolueeton, mitä maamme ei nyt (onneksi) ole; Suomi olisi myös sotilaallisesti liittoutumaton. Käytännössä maamme on sotilaallisesti liittoutumaton, vaikka EU-jäsenyys omalta osaltaan vahvistaa turvallisuuspoliittista selkänojaamme. Turtiaisen yhtälö puolueettomasta ja sotilaallisesti liittoutumattomasta maasta on kaikella tapaa ongelmallinen, jonka seuraukset heijastuisivat jollain aikavälillä myös siihen, millaisia asejärjestelmiä Suomelle tarjottaisi.

Puheessaan Turtiainen viittaa myös HX-hankkeeseen –

”Uskottavuutta on myös uudet hävittäjähankinnat. Mutta ollaanko nyt hankkimassa sellaista kalustoa, joka varmasti soveltuu täysin tarpeisiimme? Ja onko varmistettu, maksetaanko samalla jostakin turhasta, mitä emme tarvitse?” – (3)

josta välittömästi nousee mieleen ajatus siitä, että hän näkee nykyisen hankintaprosessin ehdokkaineen jollain tavalla ongelmallisena, aivan kuin hän ei luottaisi siihen, että prosessin lopputuloksena päädytään kalustoon, jolla ilmavoimat pystyy parhaiten selviytymään maamme puolustamisesta, ja maamme ilmatilan valvonnasta ja puolustamisesta.

Mutta mikä tärkeintä, patologisessa läntisten demokratioiden vihassaan (ja totalitaaristen valtioiden ihannoinnissa), Turtiainen tuntuu unohtaneen täysin sen, että ainoa vihamielisesti käyttäytyvä valtio on tuo Venäjä, jonka kanssa meillä on 1500 kilometriä yhteistä rajaa. Itse asiassa EU:n (ja lännen) toimet Venäjän jatkuvien aggressioiden patoamisessa ovat olleet hyvinkin maltillisia. Näiden aggressioiden aikana Saksa, Suomi myötäjuoksijana, on ryhtynyt strategisesti tärkeisiin energiahankkeisiin Venäjän kanssa, josta Suomen toiminta ei millään tapaa eroa. Onhan meilläkin oma ”rautakuulamme” kiinni koivessa Hanhikiven myötä!

Nykyisen hallituksen toimia voi varmasti kritisoida, mutta sen toimet eivät kyllä ole maamme puolustuksen uskottavuutta romuttamassa. Sen sijaan omalta osaltaan maamme sisäistä turvallisuutta (joka, pitkään jatkuessaan, heijastelee lopulta puolustukseenkin) nakertavat Ano Turtiaisen kaltaiset koronadenialistit ja rokotekielteiset, joiden toimet vaikuttavat yksilöiden kautta suurempiinkin kokonaisuuksiin. Käytännössä ne rikkovat yhteiskuntamme koheesiota – yhtenäisyyttä, ja tiedämme mikä valtio hyötyy tällaisesta tilanteesta eniten, niinpä ei ole yllättävää, että Venäjän hallinnon eduksi työskentelevät suomalaiset, kuten miehitetyssä Luhanskissa majaa pitävä, Uuden MV-lehden päätoimittelija Janus Putkonen antaa runsaasti näkyvyyttä Turtiaiselle.

Turtiaiseen verrattuna europarlamentaarikko Eero Heinäluoman kielenkäyttö on harkittua, ei lainkaan populistista, sisällöltään erot ovat olennaisesti vähäisemmät – hetkittäin olemattomat, ja aivan kuten Turtiaisen puhe, myös Heinäluoman näkökulmat herättävät runsaasti kysymyksiä pohdintojen ohella. Heinäluoma ei lainkaan tunnu huomioivan sitä, että nykyiseen tilanteeseen (jonka yksi seuraus Andrius Kubiliuksen Venäjä-kannanotto on) on ajauduttu Venäjän hallinnon tekojen tähden. Tekojen sarja alkoi jo vuosia ennen Krimin niemimaan miehitystä helmikuussa 2014, vaikka me usein pidämme kyseistä hetkeä nolla-pisteenä. Vladimir Putinin ja maan hallinnon viimeisimmät toimet Venäjällä järjestettävän vaaliteatterin yhteydessä vain alleviivaavat sitä, ettei maan johto näe tarpeellisena rakentaa toimivaa ja kunnioitukseen perustuvaa suhdetta läntisen yhteisön kanssa – puhumattakaan, että se piittaisi omien kansalaistensa hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta.

Heinäluoma perää mahdollisuutta käydä dialogia Venäjän kanssa jatkossakin, epäillen Kubiliuksen kannanoton tuhoavan mahdollisuuden siihen. (4) Heinäluomalta olisikin syytä kysyä, että millaista dialogia hän haluaa Venäjän johdon kanssa käydä ja millaisin ehdoin? Mitä mieltä on dialogissa, kun kumppanina on maansa totalitarismiin vienyt, kansainvälisillä sopimuksilla takalistoa pyyhkivä, sotarikollisia suojeleva entinen tiedustelu-upseeri? Dialogi, niin kauan kuin sitä käydään Venäjän ehdoilla, on hyödytöntä.

Nähdäkseni, Venäjää on kohdeltu viime vuosina – sen rikollisista toimista huolimatta – varsin myötäsukaisesti, joten, Kubiliuksen Venäjä-kannanotto aiempaa tiukempine toimineen on ennemminkin perusteltu, ja kaivattu, kurssinmuutos. Jonkin muun vaatiminen tahi esittäminen on silmien sulkemista totuudelta. Mitä tulee Ano Turtiaiseen, kaiken viisauden alku on tosiasiain tunnustaminen, Turtiainen sitä vastoin pyrkii hämärtämään ja kieltämään sen.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://demokraatti.fi/iso-pettymys-heinaluoma-lyttaa-eu-parlamentin-venaja-strategian 

2. https://www.youtube.com/watch?v=nYB96aeEBXo 

3. Lainaukset kansanedustaja Turtiaisen puheesta eduskunnassa, 16.9.2021.

4. https://demokraatti.fi/iso-pettymys-heinaluoma-lyttaa-eu-parlamentin-venaja-strategian 

*: Ystävyyden kunniamerkki on korkein mahdollinen ulkomaalaiselle henkilölle myönnettävä Venäjän valtion huomionosoitus, jollainen myönnettiin Vladimir Putinin allekirjoittamalla ukaasilla lokakuussa 2017 Eero Heinäluomalle sekä Paula Lehtomäelle (kesk.).

Ystävyyden kunniamerkki myönnetään, ”ansioista kansojen ystävyyden ja yhteistyön lujittamiseksi, hedelmällisestä työstä kansakuntien ja kansojen kulttuurin lähentämiseksi ja keskinäiseksi rikastuttamiseksi”. (IS).

Itärintamalta ei mitään uutta, sota Ukrainassa jatkuu

 

Viimeisin tulitaukosopimus allekirjoitettiin Ukrainan sodan osapuolten kesken 22. heinäkuuta 2020, kyseinen tulitaukosopimus astui voimaan muutamaa päivää myöhemmin, 27. heinäkuuta 2020. (1) Kyseisen tulitaukosopimuksen vuosipäivää vietettiin parisen kuukautta sitten – käytännössä kyseinen ”tulitaukosopimus” on merkityksetön, aivan kuten lukemattomat ”tulitaukosopimukset” sitä ennen.

Tämän vuoden kesäkuun alun ja heinäkuun viimeisen päivän välillä seitsemän ukrainalaissotilasta kaatui sotatoimien seurauksena, haavoittuneiden lukumäärän noustessa ainakin 42:een. Elokuussa venäläisjoukkojen tulenkäyttö lisääntyi alkukesään verrattuna. Tykistön, kranaatinheittimien sekä tarkka-ampujien toiminnan seurauksena elokuussa kaatui yhdeksän ukrainalaissotilasta, haavoittuneiden lukumäärän noustessa 27:ään. Olisi yksinkertaistettua todeta tämän kaiken johtuneen Ukrainan järjestämästä Krim-foorumista sekä maan 30-vuotis itsenäisyyspäivästä. Näin ei kuitenkaan nähdäkseni asianlaita ole, koska elokuun käännyttyä syyskuuksi, sotatoimiin liittyvissä tykistö- ja kranaatinheitiniskuissa ei ole tapahtunut laskua, sen sijaan Ukrainan asevoimat ja sitä tukevat joukko-osastot ovat kärsineen vihollisen tykistö- ja kranaatinheitin tulessa merkittäviä tappioita, 1.–13. syyskuuta neljä ukrainalaissotilasta on kaatunut taisteluissa, haavoittuneita on ainakin 23.

Ovatko edelleen jatkuvat, hyvin provokatiiviset, tuli-iskut Venäjän strategisen Zapad2021-sotaharjoituksen sivujuonne? Hyvinkin mahdollista! Iskujen tarkoituksena voi olla Ukrainan provosointi vastahyökkäykseen, jota Venäjä voisi käyttää tekosyynä omiin ”vastatoimiinsa” ja koskapa läntisen median kiinnostus Ukrainan sotaan on olematonta, on varmaa, että Ukrainan mahdolliset vastatoimet nousisivat otsikoihin, todellisen syyn – Venäjän provokatiivisten hyökkäysten – jäädessä taustakohinaksi. Zapad-2021-sotaharjoituksen myötä Venäjällä on (jälleen) Ukrainan rajojen tuntumassa offensiivisia operaatioita harjoittelevia joukkoja. Rostovin alueella useampi tuhatta Venäjän maavoimien mekanisoituihin ja panssarijoukkoihin kuuluvaa sotilasta harjoittelee par ‘aikaa, vain kymmenien kilometrien päässä Ukrainalta miehitetystä osasta Donbasia.

Elokuussa yhdeksän ukrainalaissotilasta kaatui puolustaessaan maataan venäläisjoukkojen hyökkäykseltä, kuvan sotilaat ovat:

Kalynivkan kylästä, Sumyn alueelta kotoisin oleva Jaroslav Semenjaka; Ilovaiskin taisteluiden veteraani, Žytomyrin alueelta kotoisin oleva Oleksii Kaidanovitš; kolme kuukautta sitten naimisiin mennyt Artem Mazur; Soroki-Lvivskin kylästä kotoisin oleva Vasil Ostrovski; lapsena orvoksi jäänyt, isoäitinsä kasvattama, luutnantti Jurij Mikhailov; Kiovan kupeesta, Borispylistä kotoisin oleva Oleksandr Aksionov; Ukrainan itsenäisyyspäivänä kaatunut, sodassa vuodesta 2014 mukana ollut Vjatšeslav Pitko; Zaporižžjan alueelta kotoisin oleva, kahden lapsen isä, Andrij Viskrebets; Lvivin alueelta kotoisin oleva, viisi vuotta rintamalla ollut Roman Zadorožni. (2)

Sota tappaa monella tapaa, ei vain vihollisen luodista tahi kranaatin sirpaleesta, 5. elokuuta 47. pioneeriprikaatissa vuodesta 2015 palvellut, 32-vuotias, Oleksandr Tsybulski menehtyi rintamalla sairaskohtaukseen. Kuolemalla on myös pitkä käsi, elokuun 29. päivä menehtyi, heinäkuussa 2014 Luhanskin lentokentällä käydyissä taisteluissa vakavasti päähän haavoittunut, Ukrainan sankari, everstiluutnantti Oleksandr Petrakivski. (3)

Kevään ja alkukesän kuluessa Venäjän johtamat joukot syyllistyivät etenkin Donetskin ympäristössä lukuisiin provokatiivisiin kranaatinheitin- ja tykistökeskityksiin, jotka kohdistettiin pääsääntöisesti siviilikohteisiin. Näiden keskitysten joukossa oli selkeitä sotarikoksia, kuten illalla 4. toukokuuta suoritettu kranaatinheitinkeskitys, jonka kohteena oli Krasnohorivkan keskussairaala. (4) Vastaavat, siviilikohteisiin kohdistetut, hyökkäykset ovat jatkuneet elokuun ja syyskuun aikana, mutta toisin kuin keväällä, nyt niitä tapahtuu kautta rintaman. Tällainen hyökkäys koitui Ukrainan maavoimien 58. mekanisoidussa jalkaväkiprikaatissa palvelleen Jaroslav Semenjakan kohtaloksi. Hän sai kuolettavia vammoja 7. elokuuta Piskin kylässä, venäläisjoukkojen tulitettua prikaatin sotilaita, jotka olivat avustamassa siviileitä vihollisen kranaatinheitintulessa vaurioituneiden rakennusten korjaamisessa ja kunnostamisessa.

Seuraavaksi jokunen esimerkki viimeiseltä viikolta raskaammista, venäläisjoukkojen siviilikohteisiin kohdistamista, tykistö- ja kranaatinheitinkeskityksistä.

Syyskuun 11. Venäjän johtamat joukot tulittivat 122 millin tykistöaseilla Ukrainan kontrolloimaa Novohnativkaa, tulituksessa vaurioitui myös siviilirakennuksia. Samana päivänä Verkhnotoretsken alueella junaliikenne jouduttiin keskeyttämään Skotovatan aseman lähellä vihollisen tykkitulen tähden. 

Tykkitulen aiheuttamia tuhoja Novohnativkassa.

Alkuillasta 8. syyskuuta venäläisjoukot tulittivat Kriakivkan kylää 122 millin tykistöllä. Tykistökeskitys alkoi illalla kello 18:30, kestäen reilut 40 minuuttia. Kriakivkan kylää tulitettiin Siverskyi Donetsin toiselta puolelta, Krasny Limanin suunnalta.

JCCC:n Ukrainan asevoimien edustaja Kriakivkassa 9. syyskuuta 2021.

Elokuun 5.  Krasnohorivkan itäosia tulitettiin miehitetyiltä alueilta käsin 100 mm MT12 Rapira panssarintorjuntatykillä, vul. Vostotšnaja 2:ssa sijainnut huoneisto sai tulituksessa täysosuman. Tulituksessa vakavasti loukkaantunut siviili menehtyi myöhemmin sairaalassa.

Tulituksen kohteeksi joutunut vulitsa Vostotšnajan alue sijaitsee vain puolen kilometrin päässä Krasnohorivkan keskussairaalasta, jota tulitettiin 4. toukokuuta venäläisjoukkojen toimesta 120 mm kranaatinheittimillä.

Krasnohorivka 5. elokuuta 2021.

Ukrainan kontrolloimia alueita on tulitettu viime aikoina laajalla skaalalla Minsk-II-sopimuksessa kiellettyjä asejärjestelmiä, 122 mm kenttätykkien ja panssarihaupitsien sekä 100 mm MT12 Rapira panssarintorjuntatykkien lisäksi 120 mm ja 82 mm kranaatinheittimillä sekä erilaisilla panssarintorjuntaohjuksilla – muita aseita ja asejärjestelmiä unohtamatta. Oma lukunsa ovat ilmaiskut, jotka on tehty kustomoiduilla lennokeilla tai nelikoptereilla, viimeksi Niu-Jorkin (ukr. Нью-Йорк) eli entisen Novhorodsken alueelle kohdistetussa iskussa kustomoidusta lennokista pudotettiin 82 mm kranaatinheittimen kranaatteja.

Aamuvarhain syyskuun 6. päivä venäläisjoukot lennättivät Ukrainan kontrolloiman Zaitseven kylän ylle kustomoidun lennokin, suorittaen sillä ilmaiskun kylän pohjoisosien tuntumaan. Lennokista pudotettiin kaksi 3D-printattua räjähdettä – käytännössä kyse oli eräänlaisista improvisoiduista räjähteistä (engl. IED), jotka koostuivat 500 grammasta muoviräjähdettä sekä ”kaseteista”, joissa oli 6 millin teräspalloja. Pudotetuista räjähteistä (pommeista) toinen jäi ”suutariksi”, alla kuvia siitä.

Tavanomaisesti venäläisjoukot ovat pudottaneet kustomoiduista nelikoptereista 30 mm kranaattikonekiväärin VOG-17 tai VOG-17M kranaatteja, toisinaan lennokki tai nelikopteri on varustettu sirpaloituvalla räjähdepanoksella. Tällöin tarkoituksena on törmätä lennokki tai nelikopteri suoraan kohteeseen. Omien havaintojeni mukaan sellaisella on ainakin kerran isketty myös siviilikohteeseen, Marinkaan Donetskin lounaispuolella.

Tykistö- ja kranaatinheitinkeskityksistä ja satunnaisista ilmaiskuista huolimatta rintaman tuntumassa asuvien siviileiden elämälle suurimman vaaran tuottavat erilaiset räjähtämättömät ammukset sekä erilaiset ansapommit ja miinat, joita vihollisen tiedustelupartiot tai heidän operaattorinsa käyvät alueelle asentamassa, tai joita kaukolevitetään Ukrainan kontrolloimille alueille miehitetyiltä alueilta käsin. Tällä hetkellä tavanomaisin kaukolevitetty miina on POM-2-henkilömiina, jota voidaan levittää joko 82 mm tai 120 mm kranaatinheittimillä tai esim. RPG-7 kevyellä singolla ammuttavalla erikoisammuksella (kuva alla).

Syyskuun 7. päivän iltana, noin klo. 19:00 Ukrainan kontrolloiman Katerynivkan kylän alueelle kohdistuneen tulituksen yhteydessä alueelle ammuttiin miehitetyiltä alueilta käsin, Molodizhnen kylän suunnasta, useita POM-2 henkilömiinoja. Miinojen etälevittämiseen käytettiin tällä kertaa, edellä mainittua, RPG-7 kevyen singon erikoisammusta.

Miehitetyiltä alueilta käsin kylän alueelle ammuttiin yli kaksikymmentä POM-2 henkilömiinaa. POM-2 henkilömiinasta tekee erityisen ongelmallisen sen ansalankoihin perustuva laukaisumekanismi. Kyseisten miinojen levittäminen siviilikohteiden lähelle, alueille, joilla harjoitetaan pienimuotioista viljelyä, on hyvin kyynistä ja rikollista toimintaa.

Zaitseven kylään tämän vuoden huhtikuussa ammuttu POM-2 henkilömiina sekä RPG-7:n erikoisammuksia.

Huhtikuun 12. päivä venäläisjoukot ampuivat miehitetyn Horlivkan pohjoispuolella sijaitsevan Zaitseven kylän alueelle useita kaukolevitteisiä POM-2 henkilömiinoja. Yksi miinoja kuljettaneista RPG-7 kevyen singon erikoisammuksista osui eläkeläisten asuttamaan pientaloon, läpäisten rakennuksen katon. Onneksi pientalossa asunut eläkeläispariskunta ei vammautunut iskussa.

Ukrainan maavoimien pioneerien oli käytävä tuhoamassa rakennuksen sisällä ollut POM-2 henkilömiina. Miinan erikoislaatuisen mallin vuoksi sitä ei voi tehdä vaarattomaksi muuten kuin räjäyttämällä sen.

Osa räjähdeansoista on suunniteltu siten, että ne varmuudella kiinnostavat lapsia. Tällaisena voidaan pitää Shirokinesta tänä keväänä löytynyttä lasten lennokkia, joka oli varustettu räjähteellä. Tuolloin Ukrainan merijalkaväen pioneerit kävivät tuhoamassa lennokin.*

Kranaatinheitinkeskitykset kuten eivät tykistökeskityksetkään taajamiin ylitä uutiskynnystä täällä Suomessa. Ukrainassa elokuussa järjestetyn Krim-foorumin, johon tasavallan presidentti Sauli Niinistö osallistui, ja Ukrainan itsenäisyyspäivän myötä Ukraina oli hetken otsikoissa, mutta muutoin Ukrainan sota tuntuu suomalaismedioilta. (5 ja 6) Median vaikeneminen palvelee sekin Venäjää, koska se avaa pelikentän sen tuottamalle disinformaatiolle ja propagandalle.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.osce.org/chairmanship/457885 

2. https://novynarnia.com/2021/09/01/zahybli-serpnia-2021/ 

3. https://novynarnia.com/2021/08/29/petrakivsky-died/ 

4. https://twitter.com/Hromadske/status/1389869699228475392 

5. https://www.presidentti.fi/tiedote/presidentti-niinisto-osallistuu-krim-foorumiin-kiovassa/ 

6. https://yle.fi/uutiset/3-12085044 

Lähteenä käytetty myös Ukrainan Joint Forces Operation Facebook-sivua ja Міністерство оборони України-verkkosivua sekä muuta Новинарня’n julkaisemaa materiaalia.

*:

Venäjän harjoittamaa disinformaatiota, propagandaa, painostamista ja hybridisotaa Zapad-2021-sotaharjoituksen alla

 

Ensimmäinen Zapad-nimellä (suom. Länsi-) tunnettu sotaharjoitus järjestettiin jo Neuvostoliiton aikana. Neuvostoliiton hajottua Venäjä on järjestänyt neljät Zapad-sotaharjoitukset, joista ensimmäisen vuonna 1999, jota seurasivat harjoitukset vuonna 2009 ja 2013 sekä 2017 – edessä on viides Zapad-nimellä kulkeva sotaharjoitus, joka aktiivivaihe alkaa 10. syyskuuta.

Edellisen Zapad-2017-sotaharjoituksen aikoihin katse keskittyy useimmilla Venäjän maavoimien kalustoliikkeisiin – mittaviin kalustosiirtoihin. Jo tuolloin meidän olisi ollut syytä muistaa se, että kyse on strategisesta harjoituksesta ja, että harjoitukseen osallistui joukkoja kaikista Venäjän asevoimien puolustushaaroista (Venäjän asevoimien puolustushaarat ovat, maavoimat, merivoimat ja ilmavoimat) sekä osasta aselajeista (Venäjän asevoimat koostuvat kolmesta aselajista: maahanlaskujoukoista, strategisista ohjusjoukoista ja avaruusjoukoista).

Tulevan Zapad-2021-sotaharjoituksen kohdalla tämä seikka on syytä pitää entistä tarkemmin mielessä, johtuen osaltaan jo Venäjän Pohjoisen laivaston muuttuneesta asemasta (se sai sotilaspiirin statuksen vuoden 2021 alussa)  Venäjän asevoimissa, sen ohella, että harjoituskokonaisuus käsittää harjoitteita (ja sen myötä joukkoja) Kuolan niemimaalta Venäjän Eteläisen sotilaspiirin alueelle. Syyskuun 6. päivä Venäjän maavoimat aloitti neljäntuhannen miehen sotaharjoitukset Rostovin alueella, aivan Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden tuntumassa. Alueen harjoituskokonaisuuteen osallistuu miehiä mekanisoiduista ja panssarijoukoista. (1)

Zapad-2021 sotaharjoituksen alla Venäjän kuin myös Valko-Venäjän tahoilta on esitetty lukuisia provokatiivisia lausuntoja, kuten Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigun, Valko-Venäjän puolustusministeri Vladimir Khrenin kuin myös Valko-Venäjän asevoimien pääesikunnan päällikkö Viktor Gulevitšin demonstratiiviset lausunnot harjoitusten luonteesta sekä Yhdysvaltojen ja NATO:n syyttäminen voimistuneesta aseellisen konfliktin uhasta. Samaa sarjaa on myös Venäjän puolustusministerin ”psykologista puolustusta” käsitelleessä konferenssissa lausuma toteamus  naapurimaihin perustetuista ”Venäjä-vastaisen propagandan keskuksista”. Šoigun mukaan tällaisia, vihamielisiä, keskuksia sijaitsee Riikassa, Tallinnassa, Varsovassa ja Helsingissä. (2)

Sotilaallisten harjoitteiden toteuttamisen (esim. osallistuvien joukkojen iskukyvyn ja iskun synnyttämän sokkivaikutuksen osoittaminen) rinnalla Zapad-2021-sotaharjoituksella katsotaan olevan muitakin tarkoitusperiä, kuten:

-yritys osoittaa Venäjän vaikutusvallan kasvaneen lähialueilla, se pyrkii kytkemään Serbian tiukemmin liekaansa ”slaavilaisen kumppanuuden” varjolla. Venäjän tähtäimenä on todennäköisesti pyrkimys eristämään Serbia ja estämään maan ja EU:n lähentyminen.

-yritys lisätä Venäjän ja sen kumppanusmaiden (SCO-maat) ja Yhdysvaltojen sekä NATO:n vastakkainasettelua, jollaisina voidaan nähdä Venäjän puolustusministerin lausunto kuin myös Valko-Venäjän puolustusministerin sekä maan asevoimien pääesikunnan päällikön lausunnot.

-harhauttaminen ja disinformaatio, näkyy myös disinformatiivisen tiedon levittämisenä osallistuvien joukkojen kokoonpanosta sekä niiden käytön suunnittelusta.

-tarve toimia aggressiivisemmin, tarve on Venäjän näkemyksen mukaan seuraus Venäjän ja Valko-Venäjän sekä NATO:n (lännen) välirikosta, jota (venäläisen käsityksen mukaan) korostavat syytökset ”Venäjän-vastaisen propagandan keskuksista”.

Tällä hetkellä SCO:n jäsenmaista Valko-Venäjä on sidottu tiukasti Venäjään, käytännössä sen on osallistuttava Venäjän strategisiin sotaharjoituksiin, Venäjä on lisännyt joukkojensa määrää maassa – mikä lisää myös Ukrainaan pohjoisesta kohdistuvaa uhkaa. Valko-Venäjän liikkumavara on kaventunut olemattomiin (mikä sekin palvelee Venäjää), on olemassa merkkejä siitä, että Valko-Venäjä on muuttumassa kvasivaltioksi, jonka kautta myös Venäjän on mahdollista toteuttaa hybridioperaatioita ja -hyökkäyksiä paitsi Ukrainaa, myös muita Valko-Venäjän rajavaltioita, kuten Puolaa ja Liettuaa sekä Latviaa vastaan. Käytännön todisteita näistä operaatioista nähdään jo nyt Liettuan ja Latvian sekä Puolan rajoilla Valko-Venäjän ohjaillessa muun muassa Lähi-idän alueelta kuljetettuja siirtolaisia rajoille ja pakottaessaan nämä ylittämään maiden väliset rajat (3 ja 4) – on enemmän kuin todennäköistä, että ohjailulle on Kremlin hyväksyntä tai jopa ohjeistus. Pakolaisten ja siirtolaisten ohjailua rajoille ja niihin liittyviä muita toimia on kutsuttu, oikeutetusti, hybridisodaksi toiminnan luonteen ja tarkoituksen vuoksi. Sellaisena niitä pitäisikin kohdella ja toimien tulisi olla sen mukaisia.

Zapad-2021-sotaharjoituksen alla, 6. syyskuuta 2021, Venäjän maavoimat aloitti neljäntuhannen miehen sotaharjoitukset Rostovin alueella, aivan Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden tuntumassa. Harjoituksia käydään ainakin Kuzminkan ja Kadamovskiyn harjoitusalueilla, jotka toimivat myös Venäjän Itä-Ukrainan miehitetyille alueille sijoittamien joukkojen materiaalivarastoina. Alueella järjestettäviin harjoituksiin osallistuu miehiä mekanisoiduista ja panssarijoukoista.

Itä-Ukrainan miehitettyihin alueisiin rajoittuvalla alueella järjestettävien sotaharjoitusten rinnalla Venäjä lisää painetta Ukrainalta miehittämällään Krimin niemimaalla, jossa toiminta ilmenee lisääntyneenä, kansalaisaktivisteihin kohdistuneena, vainona sekä Ukrainaan kohdistettujen syytöksen lisääntymisenä, jollaisesta esimerkkinä voidaan nostaa Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB:n, Ukrainan asevoimien erikoisjoukkoihin ja Krimin tataareihin kohdistamat syytökset kaasuputken räjäyttämisestä. FSB:n väitteen mukaan kaasuputken räjäytys Venäjän miehittämällä Krimillä elokuun lopulla oli Ukrainan asevoimien erikoisjoukkojen ja Krimin tataarien yhteinen operaatio. (5) Väitetyssä räjäytyksessä vaurioitui Perevalnojen kylään ja kylän lähellä sijaitsevaan venäläiseen varuskuntaan kaasua toimittava putki. Perevalnojeen on sijoitettu Venäjän Mustanmeren laivaston 126. rannikkopuolustusprikaati, sotilasyksikkö nro. 12676. Meidän on syytä muistaa myös se, että miehittäjien väitteiden tueksi meillä ei ole puolueettoman tahon mainintaa tapahtuneesta, puhumattakaan, että olisi varmuus syyllisistä. Sen sijaan Krimin tataarien syyttäminen käy pirtaan, etenkin kun Ukraina on nostanut Krimin niemimaan miehityksen ja Krimin tataarien sekä miehityksen vastustajien vainon otsikoihin viime aikoina. Krimin tataarien solidaarisuus-liike on joutunut miehitysviranomaisten hampaisiin, kuten Krimin tataarien Mejliskin.

Krimin niemimaan miehityksen nouseminen otsikoihin Suomessa ja Suomen aktiivinen osallistuminen Ukrainassa järjestetty Crimea Platform-tilaisuuteen kuin myös Suomen osallistuminen Ukrainan itsenäisyyspäivän paraatiin lippuvartion muodossa on herättänyt kremliinit meillä täällä Suomessakin. He ovat katsoneet maamme toimintaa pahalla, aivan kuin emme olisi itsenäinen valtio, jolla on oikeus itsenäiseen ulkopolitiikkaan ja olla oikeus tanssimatta Kremlin pillin tahtiin. velivenalainen.fi-sivulla julkaistu kirjoitelma ”KÖYDENVETO KRIMISTÄ LOPETETTAVA” on vähättelevine kielikuvineen kuin Kremlin oppikirjasta, juuri kohdasta, jossa opastetaan kirjoittamaan halveksuen maista ja kansoista, joilla on itsenäinen tahto, jotka eivät halua alistua Kremlin piiskan alle. (6)

Venäjällä Ukrainaa valtiona väheksyvä retoriikka on koventunut näin Zapad-2021-sotaharjoituksen alla (en väitä, että asioiden välillä on yhteys). Tähän soppaan on lusikkansa iskenyt myös Johan Bäckman. Hän on venäläismedioille antamissaan haastatteluissa, ehkäpä hiukan yllättäen, kaivanut esille myös Novorossija-valtioajatuksen, jota hän piti pinnalla sodan ensimmäisinä vuosina. Venäjän Itä-Ukrainan operaation alkupuolella Bäckman kirjoitti ja puhui usein juuri Novorossijasta, ja hänen Suomeen perustama ”Donetskin kansantasavallan edustusto” kantoi alun perin ”Novorossijan edustusto”-nimeä. Kyseisen ”edustuston” Bäckman perusti jo heinäkuussa 2014. ”Edustuston” nimissä hän lähipiirinsä ja tukijoidensa (suomalaisten kremliinien) kanssa levitti Ukrainan ja lännen vastaista disinformaatiota ja propagandaa.

Zapad-2021-sotaharjoitus alkaa syyskuun 10. päivä, edeltävänä päivänä eli huomenna, Valko-Venäjän presidentinvaalit reilu vuosi sitten varastanut diktaattori  Aljaksandr Lukašenka saapuu Moskovaan tapaamaan Vladimir Putinia – laaditaanko tapaamisen yhteydessä myös ”tiekartta integraatioon”? (7) Ja jos laaditaan, niin mikä mahtaa olla lännen reaktio toimeen? Käytännössä näen kyseisen tapahtuman (toteutuessaan) olevan yhtä ”rauhanomaisen”, mitä oli Venäjän suorittama Krimin niemimaan miehitys tahi Sudeettialueiden liittäminen Saksaan syksyllä 1938.

 

Marko

Lähteet:

1. https://t.me/rian_ru/118141 

2. https://tvzvezda.ru/news/2021827122-OJfnE.html

3. https://twitter.com/TadeuszGiczan/status/1427689700425404423 

4. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008248588.html 

5. https://tass.ru/proisshestviya/12317603 

6. https://www.velivenalainen.fi/post/k%C3%B6ydenveto-krimist%C3%A4-lopetettava 

7. https://twitter.com/XSovietNews/status/1432620656135393280 

Lähteenä hyödynnetty myös Rondeli Foundationin Russian Military Forces: Interactive Map -verkkosivua sekä Johan Bäckmanin twitter-tiliä.