YYA-Yleisradio kohti ”Naapurineljännestä”

Kasvoin aikana, jolloin Yleisradion viikko-ohjelmistoon radiossa kuului ”Naapurineljännes”, vartin mittainen ohjelmarupeama, jossa maalailtiin perin aurinkoista ja paikkansa pitämätöntä kuvaa neuvostovaltiosta – vuonna 1978 kyseinen ohjelma venyi puolentunnin mittaan vaihtaen nimeä ”Näin naapurissa” -ohjelmaksi sisällön kuitenkaan kokematta muutosta todenmukaisempaan suuntaan. Ei ole väärin nimittää ohjelmia propagandistisiksi ja disinformatiivisiksi vaikka niissä todennäköisesti totuutta oli siteeksi matkassa.

Tänään aamulla rähmät ”lensivät” silmiltäni lukiessani aamu-uutisia Yleisradion verkkosivulta, kuvittelin siirtyneeni takaisin lapsuuteeni, sillä siihen malliin Yleisradion Venäjän-toimittaja Marjo Näkin Krim-raportissa oli käytetty pastellivärejä, luodakseen aurinkoinen kuva lasten ja nuorten Artek-leiristä miehitetyllä Krimillä: (1)

”Lavalla poika laulaa antaumuksella neuvostoiskelmää. Hän on sonnustautunut siniseen verryttelypukuun samoin kuin hänelle suosiotaan osoittavat leiritoverit lavan edessä.

Merenlahdella toinen ryhmä lapsia purjehtii aurinkoisen Mustanmeren poukamassa.

Tervetuloa Artekiin, Venäjän kuuluisimpaan leirikeskukseen. Tänne pääsy on leiriläisille edelleen saavutus, kuten se oli neuvostoaikanakin.” (lainaus Yleltä – uutinen nimeä kirjoitus ei ansaitse).

Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta, kun Näkki kirjoittaa Krimillä vierailusta ja tapaamisistaan paikallisten kanssa, jostain syystä Näkki ei kuitenkaan ole viettänyt aikaa vainottujen Krimin tataarien kanssa, toukokuisessa kirjoituksessaankin hän vain ohimennen viittaa tataarien vaientamiseen ja siihen, ettei muukaan oppositio pääse ääneen. (2) Mutta ei hän tätä todellisuutta toukokuun kirjoituksessaan todella avaa, ei hän kerro omin sanoin niistä vainoista, joiden kohteeksi Krimin tataarit tai miehitystä vastustaneet henkilöt joutuivat – ja joutuvat edelleen.

Jos toukokuinen kirjoitus oli horjuva, naiivi ja positiivisia maisemia maalaileva, Näkin uusin kirjoitus tamperelaisen Sofian ajasta Artek-kesäleirillä on sitten totaalinen riman alitus. Kyse ei ole journalismista vaan jostain aivan muusta, nimittäin luettuani kirjoituksen mielessäni kävi häivähdyksenomaisesti ajatus siitä, mitä tuumaisimme, jos toimittaja maalailisi samoja mielikuvia vieraillessaan nuortenleirillä 30-luvun Saksassa Sachsenhausenin keskistysleirin liepeillä.

Kuinka lapset lausuvat runoja, esiintyvät toinen toisilleen, purjehtivat ja kilpailevat toistensa kanssa – ja sivulauseessa viitattaisi naapurissa sijaitsevaan keskitysleiriin. Juuri näin vastuuttomasti Näkki kirjoituksessaan toimii:

”Venäjän ulkopuolella leirille pääsevät valitaan kilpailuissa, joita järjestävät venäläiset säätiöt. Ne ovat ainakin näennäisesti erillään Venäjän valtiosta. Syy on Artekin sijainti, joka on vallatulla Krimin niemimaalla.”

Kirjoitus on alusta loppuun kritiikitön ja yksipuolinen, etten sanoisi jopa harkitsematon, mutta suurinta harkitsemattomuutta osoitti Näkin työnantaja Yleisradio julkaistessaan yksipuolisen Venäjän narratiivia toistavan kirjoituksen nyky-Krimistä osana Venäjää, jonne matkustaa lapsia viettämään leirielämää myös ulkomailta, Suomestakin kolmin kappalein.

Ja sitä paitsi, kirjoituksessa on ilmeisiä virheitä ja se välittää suoranaisia valheita:

”Artek on lasten maa, eikä tässä maassa ole osavaltioita, kansalaisuuksia tai politiikkaa, luonnehtii Artekin johtaja Konstantin Fedorenko.”

Esittäessään moisen väitteen Artekin johtaja Konstantin Fedorenko valehtelee, niin että korvat heiluvat, nimittäin Artek on myös tätä:

Ei myöskään unohdeta leiriohjelmaan kuuluvia ”Setä Vova, yhdymme viimeiseen taisteluun” -huutoja, tai voihan se vaan olla, että Näkiltä ja ulkomaalaisilta vierailta kätketään osa leirillä vallitsevasta todellisuudesta – mutta toimittajan tehtävään pitäisi ymmärrykseni mukaan kuulua tietty kriittisyys ja ennalta tutustuminen, etenkin kun tässäkin tapauksessa vieraillaan Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla ja haastatellaan lapsia tavanomaisesta poikkeavassa paikassa.

Näkin raportin mukaan yksi Artekiin lapsia luotsaavista säätiöistä on Živaja klassika eli Elävä klassikko, jonka rahoitus tulee Nornickeliltä sekä Kremlin rahoittamalta Presidentin stipendit -säätiöltä. Tänään Nornickel on eittämättä useimmille suomalaisille kiekkofaneille nimenä tuttu, Vladimir Putinin kiekkokaveri Vladimir Potaninin ollessa Norilsk Nickel -konsernin suurin omistaja ja tulevaisuudessa KHL-Jokereiden merkittävimpiä, jollei merkittävin rahoittaja Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n kautta.

Marjo Näkin artikkelista: ”Turvatoimet ovat järeät. Alueelle ei pääse ilman lupia, ja autot tarkistetaan perusteellisesti porteilla.”

En lainkaan ihmettele, sillä olisihan se perin noloa, jos ulkopuoliset pääsisivät vapaasti alueelle katsomaan ja näkemään mitä leirillä myös tehdään ”kulttuuririentojen” ja ”kisailun” ynnä ”purjehduksen” lomassa.

Yunarmiyan aka Putin jugend nuoret opettavat leiriläisille ”itsepuolustusta”.

Ja onhan se myös lapsia varjeltava miehitetyn Krimin todellisuudelta – miehittäjän Krimin tataareihin kohdistamalta vainolta, mielivallalta ja alueen etenevältä venäläistämiseltä.

Krimin tataarien vainoa – kesäkuun 10. 2019. (3)

Viimeksi tällä viikolla Venäjän turvallisuuspalvelu FSB suoritti miehitetyllä Krimin niemimaalla etsintöjä sekä pidätysten sarjan Krimin tataareiden koteihin kolmella eri paikkakunnalla, kaikkiaan kymmenkunta Krimin tataarien aktiivia pidätettiin ”terrorismisyytteiden” nojalla. Kuten ymmärrämme, syytteet on tekaistut, miehittäjän tarkoituksena on luoda pidätyksillä ja terrorilla pelon ilmapiiri, jotta miehityksen vastustus päättyisi. 

Tämän vuoden puolella Venäjän turvallisuusjoukot miehitetyllä Krimin niemimaalla ovat tehneet lukemattomia etsintöjä ja iskuja Krimin tataarien koteihin ja yhteisöihin – kymmeniä tataareja on pidätetty ja vangittu odottamaan näytösoikeudenkäyntejä. Lukuisia tataariaktivisteja on pahoinpidelty ja kidutettu vangitsemisten yhteydessä, saman kohtalon kokevat muutkin pidätetyt – kysymys kuuluukin, että kuinka usein olette lukeneet miehittäjän mielivallasta miehitetyllä Krimin niemimaalla suomalaismedian uutisoimana? Niille ei juurikaan ole uhrattu aikaa, sen sijaan saamme lukea kirjoituksen, joka on sisällöltään kuin revitty Johan Bäckmanin kohudosentti-blogista, että näin korkealla tasolla journalismi Yleisradiossa näyttää Krim-uutisoinnissa olevan. - Toivottavasti huominen on parempi!

Ja, koska maailmanaika on mitä on, haluan tähdentää, että tämä ei ole hyökkäys leirille osallistuvia lapsia vastaan vaan kritiikki kohdistuu ydinomaa vastuuttomiin, osin häikäilemättömiin, aikuisiin, jotka alistavat lapset osaksi propagandaa, jota Yle jakaa eteenpäin.

Marko

1. https://yle.fi/uutiset/3-10786805?fbclid=IwAR2za2kzf56OZ-XYdKo8GpDRYfqLPqmDWmj2rzoy1h8rRx6JhV-FbYR62qQ 

2. https://yle.fi/uutiset/3-10776772 

3. Kuva: https://www.dailymail.co.uk/news/article-6832073/Thousands-Russian-children-recruited-Putins-youth-army-likened-Hitler-Youth.html 

4. Kuva: https://www.facebook.com/crimeansolidarity/ 

Ammuntakuvat Artek-leiriltä huhtikuu 2018 via @KrimRt.

Avoinkirje pääministeri Juha Sipilän hallitukselle

Kuten tiedettyä Nord Stream 2 -yhtiö sai kaasuputkelleen toisenkin Suomesta tarvitsemansa luvan Etelä-Suomen aluehallintoviraston myöntäessä hankkeelle vesilain mukaisen luvan.

Uutinen Nord Stream 2 kaasuputken saamasta luvasta ”piilotettu” Helsingin Sanomissa sivun A29 alanurkkaan.

Hallitus on pääministeri Juha Sipilän suulla toistanut useammankin kerran Nord Stream 2-hankkeen olevan Suomelle ympäristökysymyksen (ja talouskysymyksen) – puheet turvallisuuspoliittisesta kysymyksestä on joko ohitettu tahi niihin on suurella närkästyksellä puututtu painottaen, ettei kyseessä ole turvallisuuspoliittinen kysymys. Lukiessa uutisia Venäjän harjoittelusta Itämeren eteläosissa Ruotsin ja Latvian rannikoiden tuntumassa, lukiessa mitä Angela Merkel on viime aikoina todennut, en voi välttyä ajatukselta, että joku valehtelee meille suomalaisille väistäessään kysymyksen Nord Stream 2 -putken turvallisuuspoliittisesta puolesta.

Saksan liittokansleri Angela Merkel Nord Stream 2 -kaasuputkesta:

“I made very clear that a Nord Stream 2 project is not possible without clarity on the future transit role of Ukraine,” she told a joint news conference in Berlin with Ukrainian President Petro Poroshenko…

“So you can see that it is not just an economic issue but there are also political considerations,…”. (1)

En nyt kuitenkaan syytä hallitusta valehtelusta, epäilen kuitenkin, että syystä tai toisesta, vastuuministerit kieltäytyvät puhumasta asioista niiden oikeilla nimillä – niinpä esitän teille ajatuksen, että tosiasioiden kieltämisen sijaan ryhtyisitte puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä, etenkin Nord Stream 2-kaasuputken kaltaisten hankkeiden yhteydessä. Me suomalaiset emme enää ole alamaisia, joita pitää suojella ikäviltä asioilta, vaikka niin ehkäpä joku tässä maassa edelleen saattaa kuvitella.

Asioista puhuminen niiden oikeilla nimillä voi tuntua tuskalliselta, ehkäpä se pelottaakin, jos – kun – on uskallettava sanoa ääneen hankkeeseen, jossa Venäjä on voimakkaasti mukana, liittyvän turvallisuuspoliittisia elementtejä, joista on puhuttava, jotka on huomioitava, joista myös kansan on hyvä tietää kieltämisen ja tuohtumuksen sijaan.

Venäjä on kasvattanut Itämerellä sotilaallista voimaa, Krimin niemimaan miehityksen ja Ukrainan sodan myötä Venäjä on entisestään lisännyt aktiivisuuttaan sotaharjoitusten muodossa Itämerellä, toisinaan sotaharjoituksiin ja Venäjän asevoimien muuhun toimintaan liittyy aggressiivisia elementtejä. Nord Stream 2-kaasuputken myötä Venäjällä on yksi syy lisää sitouttaa voimaa alueelle, Venäjän muusta toiminnasta välittyy väistämättä kuva siitä, että maa haluaa sitouttaa sen projekteihin eurooppalaisia johtajia – Suomesta entinen pääministeri Paavo Lipponen on ollut voimakkaasti mukana Nord Stream -hankkeissa, vastaavasti Esko Aho on sidottu venäläiseen pankkimaailmaan. Millainen vaikutus tällaisilla sitouttamisille on haluun – kykyyn – tarkastella hankkeita, joissa Venäjä on mukana tarpeen vaatimalla kriittisyydellä? Maamme kohdalla on syytä vielä huomioida menneisyys – suomettuneisuuden aika, jota emme ikävä kyllä ole peranneet ja käyneet läpi.

Poliittisen johdon ynnä presidentin puheista kuultaa suuren suuri närkästys puheen kääntyessä Venäjän muodostamaan turvallisuuspoliittiseen uhkaan. Kuinka oikeassa silloinen puolustusministeri Jyri Häkämies olikaan, linjatessaan syyskuussa 2007 CSIS-instituutissa pitämässään puheessa Suomen kolme pääasiallisinta turvallisuushaastetta seuraavasti: Venäjä, Venäjä, Venäjä.

Edesmenneen presidentin Juho Kusti Paasikiven tunnusomaisena lausahduksena pidetään hänen arvostamansa englantilaisen historioitsijan Thomas Babington Macaulayn lausetta: "Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku." Olisiko aika ruveta tunnustamaan näitä tosiasioita?

Marko Enqvist

1. https://www.politico.eu/article/merkel-says-no-nord-stream-2-without-clarifying-ukraines-transit-role/