Team Sparrow – varpuset

 

Me suomalaiset tapaamme laulaa jouluisin Zacharias Topeliuksen runoon pohjautuen varpusesta jouluaamuna. Puolentoista tuhatta kilometriä etelämpänä meistä – Ukrainassa, hiukan toisenlaiset ruskeanharmaat ”varpuset” käyvät puolustustaistelua erilaisilla torjuntalennokeilla vihollisen ”lennokkiparvia” vastaan. Tämä kirjoitus kertoo näistä ”varpusista” eli Team Sparrow’ista (huom. sparrow on suomeksi varpunen).

Kirjoitus on laadittu yhteistyössä joukko-osastoon kuuluvan sotilaan, D:n kanssa. Tästä huolimatta kannan vastuun mahdollisista virheellisistä ilmaisuista tai muista epäloogisuuksista. Toisaalta teksti on myös laadittu siten, ettei siinä kerrota mitään sellaista, mikä todellisuudessa helpottaisi vihollista – venäläisiä – tuhoamistyössään. Tekstin kuvitus on saatu joukko-osastolta, kuvissa ei paljasteta mitään salaiseksi luokiteltua tai sellaisia henkilöitä kasvoilta, jotka eivät turvallisuutensa vuosi voi esiintyä omilla kasvoillaan (ja siksi yhdessä kuvassa henkilön kasvot on pyynnöstä sumennettu).

Osa Team Sparrow’ista ”siellä jossain”.

Team Sparrow kuuluu uusiin lennokki- eli droonijoukkoihin. Joukko-osasto on niin sanottu vastatoimiryhmä, joka yksinkertaistettuna operoi kahdenlaista vihollista vastaan:

-joukkue operoi vihollisen FPV-lennokkipilotteja eli pilotteja vastaan. Heidän kohteena ei ole vihollisen tekniikka, vaan he ”koputtelevat” valokuitulennokeilla vihollisen pilotteja.

-joukkue toimii pataljoonan omana ilmatorjuntana, jolloin he torjuvat torjuntalennokeilla eli interceptoreilla – jota nimitystä käytän torjuntalennokeista tässä kirjoituksessa jatkossa – vihollisen Geran-2 eli Shahed-tyyppisiä OWA-lennokkeja, tiedustelulennokkeja sekä vihollisen FPV-lennokkeja.

Joukko-osaston kokonaisvahvuuteen kuuluu myös ulkomaalaisia – heitä on kymmenkunta, joista suurin osa on suomalaisia. Tavanomaisesti Team Sparrow ja vastaavat ryhmät operoivat selustassa, eivät 0-linjalla eli rintamalinjalla. D. kuvasi sijainnin olevan suhteellisen turvallisen verrattuna muihin FPV-operoijiin mutta ei heidänkään työ vaaratonta ole: vihollisen geranit, liitopommit ja pitkän kantaman valokuitudroonit muodostavat jatkuvan uhan.

 

Tyypillinen tehtävä

Seuraavaksi lyhyt kuvaus ”tavallisesta tehtävästä”. Valmistautuminen tehtävään alkaa jo edellisenä iltana, jolloin tarkastetaan ja suunnitellaan reitit kohteeseen, kohde määräytyy saatujen koordinaattien mukaan. Tehtävässä hyödynnetään ukrainalaisia GPS-karttoja. Reittien tarkastuksessa ja suunnittelussa käydään läpi siirtymään käytettävien reittien kunto, vertaamalla vanhempia ja uudempia satelliittikuvia tai ilmakuvia keskenään. Pyritään löytämään reitille tulleet muutokset, jollainen voi olla esim. räjähtänyt ajoneuvo. Suunnittelun kuluessa selvitetään myös se, onko reiteillä havaittu viime aikoina miinoja. Miinat ovat selustassakin jatkuvana uhkana, vihollinen pudottaa selustaan esim. magneettitunnistimella varustettuja miinoja. Mikäli aiottu reitti vaikuttaa turvattomalta (epäilyttävältä), suunnitellaan toinen reitti.

Tehtävään valmistautuessa käydään läpi kaikki varusteet vastuualueiden mukaan (kullakin sotilaalla on oma vastuualueensa). Tehtävään lähtiessä mukana on oltava maa-antenni(t), riittävästi johtoja, varavirtalähteitä ja näyttöjä sekä tehtävänkuvan mukaan joko interceptoreita tai muita FPV-lennokkeja. Tavarat pakataan kahteen ajoneuvoon: pakettiautoon ja maastoautoon. Pakettiauton toimiessa varsinaisena ”työpisteenä”, jossa pilotit työskentelevät.

Siirtyminen kohteeseen ajoitetaan joko aamuun tai iltaan. Pyritään hyödyntämään aamunsarastusta tai illalla päivän hämärtymistä yöksi – syyt liittyvät operaatioturvallisuuteen, jota en tässä tämän enempää avaa.

Saavuttaessa kohteeseen maastoutetaan ajoneuvo(t) – ajoneuvojen kätkeminen on tärkeintä, mutta ajoneuvon ohella kaikki muukin pitää kätkeä: maa-antennit, johdot ja kaapelit jne. Paljastavat roskat pitää myös siivota alueelta, vihollisen tiedustelulennokeissa on hyvät kamerat, joten mitään paljastavaa ei saa jäädä ympäristöön. Voisin todeta, että hengissä pysyminen riippuu paljon siitä, miten em. tehtävät tehdään: huolimattomuus kostautuu. Usein toinen ajoneuvo siirtyy tässä vaiheessa toisaalle.

Työpisteeseen eli pakettiautoon jää kaksi pilottia sekä kolmas sotilas, joka hoitaa kaiken viestinnän omien kanssa salattuja kanavia käyttäen. Tämän kolmannen henkilön tehtävänkuvaan kuuluu ladata lennokki (esim. interceptori, jos toimitaan pataljoonan omana ilmatorjuntana), asentaa turvasokka ja laittaa interceptori laukaisuvalmiiksi. Team Sparrow’illa on käytössä SkyFall’in P1-Sun-interceptoreita – palaan P1-Sun-interceptoriin tuonnempana uudestaan.

Pilotit lentävät ja kolmas hoitaa viestinnän. Hän vastaa yhteydenpidosta alueella oleviin omiin (sijainnit on varmistettava), hän on myös ”linkki” operointipisteen eli pakettiauton ja komentokeskuksen välillä. Ryhmän toimiessa pataljoonan omana ilmatorjuntana, interceptori laukaistaan vasta, kun kohteesta on saatu havainto (tutkakosketus sekä näköhavainto). Kun kohteesta on saatu havainnot ja komentokeskuksesta on saatu lupa, interceptorit nousevat ilmaan. Tehtävä pyritään suorittamaan kahdella interceptorilla, toinen pilotti tuhoaa ja toinen pilotti kuvaa tehtävän suorittamisen. Jos olette ihmetelleet ukrainalaisten julkaisemaa runsasta kuva-aineistoa, edellä kuvattu toimintatapa selittää tämän ainakin osittain.

P1-Sun-interceptorin lentoaika räjähteillä (400 grammaa C-4-muoviräjähdettä) on 15–18 minuuttia. Pilotti lennättää P1-Sunin kohteen (esim. Molnija-1) vierelle ja räjäyttää interceptorin. Paineaalto tuhoaa kohteen, interceptorista ei juurikaan tule sirpaleita. Interceptorit ovat kombinaatio tehokkuutta ja lentoaikaa. P1-Sunin kaltaisten interceptoreiden etu on se, että jos kohdetta ei saavuteta tai siihen ei osuta, niin pilotti voi lentää sen takaisin uudelleen käyttöä varten.

Pilotti ja interceptori.

Tavallisesti tehtävä kestää tunneista päiviin. Tehtävän kesto riippuu interceptoreiden määrästä, yleensä niitä pakataan mukaan kymmenen kappaletta. Paluu operaatiosta tapahtuu, aivan kuten menomatka, joko aamuhämärässä tai illalla päivän vaihtuessa yöksi.

* * *

Silmissämme julkaistut tallenteet erilaisten FPV-droonien tuhoamista kohteista saattavat muistuttaa tietokoneiden räiskintäpelejä, mikä saattaa myös etäännyttää meidät siitä, että siinä missä kohteet voivat olla eläviä olentoja, nämä operaattorit – pilotit – ovat tavallisia miehiä ja naisia, joille jokainen operaatio voi olla se viimeinen. Siinä missä nämä pilotit ja heidän tukena olevat sotilaat osallistuvat Ukrainan puolustamiseen, koettavat ’katsapit’ metsästää heitä. Pienikin huolimattomuus reitin suunnittelussa, ajoneuvon maastouttamisessa, maa-antennin ja muiden tavaroiden suojaamisessa, tai unohtunut roska – juomapullo – voi kostautua ja paljastaa heidät viholliselle.

Kiitokseni D:lle ja Team Sparrow’n väelle! He ansaitsevat kaiken mahdollisen tukemme siinä missä muutkin joukko-osastot, jotka Ukrainassa osallistuvat taisteluun hyökkääjää vastaan. Tarve Ukrainassa on jatkuva: ajoneuvoja ja elektroniikkaa menetetään; lääkintätarvikkeista ja ensihoitotarvikkeista on jatkuvaa puutetta, aivan kuten suojavarusteistakin (esim. plate carrier-liivit, kypärät jne.)

 

Marko Enqvist

Mikäli haluatte tukea Team Sparrow’ta, yhteydenotot: teamsparrow141@gmail.com

PayPal: https://www.paypal.com/paypalme/SparrowTeam

Kuvat: © Team Sparrow 2026.

Team Sparrow.

#TeamSparrow 

Elämää Venäjän miehittämässä Donetskissa: elo, kuin lopunaikojen Neuvostoliitossa

 

Vuosi sitten kesän lopulla kirjoitin ja kerroin miehitettyä Donetskia vaivanneesta, ihmishenkiä uhanneesta, kuukausia kestäneestä vesipulasta. Tämän vuoden osalta on liian aikaista ennakoida vesipulalla, kesä on vasta aluillaan ja tavallisesti kuivimmat ajat koittavasta kesän edettyä pidemmälle, veden pinnan laskettua tekoaltaissa alemmas. Mutta jos vesipulasta ei vielä ole tietoa, niin Ukrainan keväällä aloittama vaikuttamiskampanja Venäjän logistiikkaan ja polttoainehuoltoon näkyy Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, myös Donetskissa. Donetskin alueella Ukraina ei vaikuta pelkästään polttoaineen toimitukseen maanteitse tai rautateitse vaan se iskee myös huoltoasemiin, joilta Venäjän asevoimat hankkii polttoainetta ”sotakoneelleen”.

Ukraina vaikuttaa miehitetyssä Donetskissa, Donetskin kehätiellä sekä Donetskin ja Mariupolin välillä.

Varhain keväällä Ukrainan kansalliskaartin 1. armeijakunta Azov kykeni operoimaan erilaisilla FPV-drooneilla vapaasti miehitetyn Donetskin (kaupunkialueen) ilmatilassa. (1) Sittemmin se ja muut Ukrainan asevoimien yksiköt ovat laajentaneet entisestään operointia Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla Venäjän asevoimia, niiden tukijoukkoja sekä huoltokuljetuksia vastaan. (2) Samaa kertovat miehitetyn Donetskin alueelta alkukesästä saamani viestit, joiden mukaan ukrainalaisia lennokkeja kuulee ja näkee lentävän myös päiväsaikaan aiempaa enemmän kaupunkialueen ilmatilassa. Äänten perusteella paikalliset kykenevät erottelemaan toisistaan useita erilaisia lennokkeja, mutta myös sen, että entistä useammin venäläiset vastaavat lennokkeihin vain ”konekivääritulella”. Tällaiset viestit kertovat Venäjän ilmatorjunnan kasvavista ongelmista alueella, ohjusilmatorjuntaa on selkeästi aiempia vuosia vähemmän.

Polttoainepula on todennäköisesti yksi syy siihen, että suur-Donetskin ulkopuolelta saapuu aiempaa vähemmän hyödykkeitä myyntiin toreille ja markkinapaikoille, (paikalliset tuttumme kutsuivat näitä toreja ’basaareiksi’. Moni paikallinen ostaa edelleen huomattavan osan kasviksistaan ja juureksistaan kauppojen sijaan toreilta, jonne maanviljelijät tai tuotteiden jälleenmyyjät tuovat niitä myyntiin. Aiempiin miehitys ja sotavuosiin (tarkoitan nyt keväästä 2014 alkaen) mahtuu yksittäisiä viikkoja ja jopa kuukausia, jolloin toreilla ja markkinapaikoilla on myyjiä vähemmän tai tuotteita vähemmän myynnissä – tai kumpaakin. Tällä hetkellä kesä 2026 on alkanut siten, että ainakin osassa toreista myyjiä on merkittävästi aiempia vuosia vähemmän. Joidenkin tuotteiden kohdalla saatavuus on olematonta.

Käykö niin, että kesä 2026 päättyy miehitetyssä Donetskissa polttoainepulaan ja sen muassaan tuomaan ruokapulaan? Pulaa todennäköisesti seuraa kansalaisten turvautuminen neuvostoaikaiseen tapaan, heidän ryhtyessä vetoamaan suoraan ”suureen johtajaan” – kuten he tekivät vuosi sitten kaupungin kärvistellessä vesipulan kourissa.

Polttoainejobbarit hamstraushommissa miehitetyssä Donetskissa – venäläisellä rekkarilla liikkeellä tietty. (3) 

Olemme jo nähneet osassa Venäjää kansalaisten turvautuvan päättäjiin vetoamiseen. Toisaalta Venäjällä on myös näkynyt turhautumista ja voimakastakin sanallista kritiikkiä, mikä kohdistuu virkamiehiin ja maan johtoon – pääsääntöisesti kuitenkin siten, ettei kritiikkiä kohdisteta suoraan Vladimir Putiniin. Huomioitavaa tässä on kuitenkin se, että itse sotaa (tai venäläisittäin ”erikoisoperaatiota”) ei juurikaan kritisoida, kuin korkeintaan siten, että kritiikki kohdistuu suorittamisen tasoon. Moni venäläinen onkin sitä mieltä, että Kiova pitäisi pommittaa kivikasaksi. Mitä ilmeisimmin uutiset Venäjän raskaista ohjus- ja lennokki-iskuista Kiovaan eivät tavoita heitä.

Itse en ole ainakaan vielä nähnyt merkittäviä protesti-vetoomuksia esitettävän miehitetyiltä alueilta Moskovan suuntaan. Mikä voi johtua miehitettyjen alueiden asukkaiden varovaisuudesta. Venäjällä on miehitetyillä alueilla paljon matalampi kynnys voiman ja väkivallan käyttöön, mitä omalla maaperällään. Se voi myös kiristää perheitä lasten kautta, mikä olennaisesti vähentää halua ”ukaasien” esittämiseen Kremlille. Tälläkin hetkellä jopa tuhansia miehitettyjen alueiden lapsia on ”kesäleireillä” vanhempiensa tavoittamattomissa. Käytännössä nämä leirit ovat osa lasten venäläistämistä ja militarisointia, mutta samalla ne ovat keino kiristää ja uhata lasten vanhempia. Uhka lapsensa menettämisestä vähentää protestihaluja! Uskoisin kuitenkin, että jossakin vaiheessa kärsivällisyys loppuu ja kansa kääntyy lapsenomaisen uskon vallassa ”johtajan” puoleen. Näin kävi vuosi sitten Donetskin kärvistellessä kuukausien ajan vesipulan kourissa.

Miehittäjä on tämänkin vuoden puolella jatkanut huoneistojen ja kiinteistöjen takavarikointia alueen asukkailta. Aiemmin tämä toimi kohdistui etenkin sellaisiin huoneistoihin ja kiinteistöihin, joiden omistajat eivät enää asu miehitetyn Donetskin alueella – samaa tapahtuu myös muualla miehitetyillä alueilla mutta omat havaintoni vuosien ajalta koskevat nimenomaa miehitettyä Donetskia ja sen ympäristöä. Tänä keväänä miehittäjä alkoi ulottaa vaatimuksiaan entistä myös heihin, jotka edelleen asuvat miehitetyillä alueilla (ja erityisen huonossa asemassa ovat ne, joilla ei ole Venäjän passia). Aiempaan poiketen venäläiset ovat ryhtyneet kokoamaan kokonaisvaltaista rekisteriä huoneistoista ja kiinteistöistä ja niiden omistajista, ja tähän rekisterinlaadintaan liittyy huolta ja pelkoa aiheuttanut puoli. Nimittäin venäläisille (tai miehittäjän edustajalle – venäläiset usein ulkoistavat työn kollaboraattoreille) on esitettävä alkuperäinen notaarin laatima omistusasiakirja. Notaarin oikeaksi todistama kopio alkuperäisestä ei käy. Ja tämä on se ongelman ydin. Moni on sota ja miehitysvuosien aikana siirtänyt asiakirjojaan turvaan miehitetyiltä alueilta; monilta dokumentit ovat yksinkertaisesti kadonneet tai tuhoutuneet menneinä vuosina, ja nyt mielivaltaisesti miehittäjä vaatiikin esittämään alkuperäisen dokumentin omistusoikeudesta.

Olen seurannut sotaa Ukrainassa Itä-Ukrainan sodan alkuhetkistä lukien eli huhtikuusta 2014, ja jos jokin on varmaa, niin miehittäjän tai heidän edustajiensa mielivaltaisuus ja toiminnan ennakoimattomuus. Olennainen osa toimintaa on myös se, etteivät säännöt ole samat kansalle ja eliitille. Eliitti elää omassa korruptoituneessa kuplassaan, nauttien ylhäältä jaelluista eduista, jotka nekin voi menettää yhteisössä, jossa asema perustuu useimmiten jonkun muun hyväntahtoisuuteen tai siihen, että kuuluu ”oikeaan” ryhmään. Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla on nähty lukuisia puhdistusaaltoja, joissa asemansa menettäneille on käynyt hyvinkin huonosti. Usein tämä ”hyvinkin huonosti” tarkoittaa väkivaltaista kuolemaa.

 

Venäjä on vastuussa Starobilskin tapahtumista

Ukrainan vaikuttamista Venäjän miehittämässä Starobilskissa sijaitsevan Taras Ševtšenkon mukaan nimetyn Luhanskin kansallisen yliopiston alueelle viime toukokuussa seurasi Venäjän propagandakampanjan ohella keskustelu iskun tarpeellisuudesta. (4) Operaation toteutus on myös kyseenalaistettu. Operaation kohteena oli oppilaitoksen tiloissa toiminut ”Воин”-koulutuskeskus, jossa koulutettiin miehittämättömien järjestelmien operaattoreita sekä venäläisen ”Rubiconin”-yksikön operatiivinen keskus. Ukrainan OWA-lennokeilla suorittamassa operaatiossa menehtyi ja loukkaantui myös koulun oppilaita. Osa heistä todennäköisesti opiskeli tulevaan ammattiinsa eikä miehittämättömien järjestelmien operaattoriksi Venäjän asevoimiin tai asevoimia tukeviin organisaatioihin.

Kyseenalaistaessamme Ukrainan operaation, on syytä huomioida ensinnäkin se, ettei meidän kotejamme pommiteta venäläisten toimesta viikosta toiseen. Ukrainalaisilla ei ole tätä luksusta! He joutuvat päätöksenteossa huomioimaan kaiken aikaa myös sen, mitä voi seurata siitä, jos tai kun jotakin operaatiota ei toteuteta. Jos Venäjä saa rauhassa kouluttaa tulevia lennokkioperaattoreita, niin mitä siitä seuraa. Tai mitkä ovat seurauksen, jos Venäjä saa rauhassa kouluttaa nuoria ”ammattiin” kokoamaan lennokkeja, (5) joilla se iskee ukrainalaisiin kaupunkeihin.

Venäjä on myös vastuullinen siitä, että se sijoittaa ammatillisia oppilaitoksia sotatoimialueen tuntumaan Ukrainalta miehittämällään alueilla, Starobilskistakin on rintamalle vain reilut 70 kilometriä. Uskoisin, että tämä on Venäjältä tarkoituksellinen teko: nuoret ja oppilaitos toimivat eräänlaisena ”ihmiskilpenä” miehitetyn kaupungin keskustassa. (Huom. toisin, kuin Venäjän propaganda väittää, uhrien joukossa ei ole lapsia vaan nuorimmatkin uhreista olivat seitsemäntoistavuotiaita). Venäjä tai sen proxy-joukot ovat käyttäneet siviilikohteita tai suojeltuja kohteita toistuvasti suojana omille sotatoimilleen tai rikollisille toimilleen. Seuraavaksi muutama esimerkki keväästä 2014 eteenpäin:

Ensimmäinen taistelu Donetskin kansainvälisen lentokentän hallinnasta alkoi 26. toukokuuta 2014 venäläisistä koostuneen Iskra-iskuryhmän ja Vostok pataljoonan taistelijoiden sekä militanttien otettua aamulla haltuun lentokentän uuden terminaalin. Vanhan terminaalin katolle sijoitetut ukrainalaisjoukot havaitsivat myöhemmin aamupäivällä lentokentän alueelle saapuvan useita kuorma-autollisia vahvistuksia militanttien ja venäläisten kontrolloimasta Donetskista.

Puolenpäivän aikaan Ukrainan maavoimien Mil Mi-24 taisteluhelikopterit iskivät lentokenttäalueella olevia vihollisia vastaan, iskua seurasi vahvistuksia Mi-8 kuljetushelikoptereiden tuomina. Varsinainen taistelu alkoi. Hyvin pian venäläisten ja militanttien taholta osoitettiin neuvotteluhalukkuutta, heidän joukossa Punaisen ristin edustajaksi esittäytynyt henkilö pyysi lupaa haavoittuneiden evakuointiin uudesta terminaalista. Ukrainalaiset antoivat luvan evakuointiin, ja jonkin ajan kuluttua ambulanssi saapui uuden terminaalin luo. Ambulanssin pysähdyttyä, naamioituneet taistelijat ryhtyivät purkamaan siitä välittömästi aseita ja ammuksia terminaaliin.

Syyskuu 2014: 122 millin D-30 Ljaguška kanuunahaupitseja tuliasemassa miehitetyssä Šah’tarskissa.

Syyskuussa 2014 Venäjän proxyjoukot sijoittivat itäukrainalaisessa Šah’tarskin kaupungissa 122 millin D-30  Ljaguška* kanuunahaupitseja noin 50 metrin päähän lasten poliklinikasta nro 3 (ukr. Дитяча поліклініка, амбулаторія №3). (6) Itä-Ukrainan sodan aikana 122 millin D-30 kanuunahaupitsi kuului venäläisten ja heidän proxyjoukkojensa yleisesti käyttämiin tykistöaseisiin kanuunahaupitsin monikäyttöisyyden tähden. Sillä on mahdollista ampua 360 asteen ampumasektorilla alakulmilla, toisaalta sen suurin korotus on 70 astetta. Sen pieni koko mahdollisti helpon piilottamisen kaupunkialueelle ja 360 asteen ampumasektori alakulmilla mahdollisti kanuunahaupitsin helpon käytön false-flag-tuli-iskuihin, jossa tuli-isku saatettiin kohdistaa miehitetyltä alueelta miehitetylle alueelle mutta ulkopuolisen tarkkailijan silmissä tulitus näyttää kohdistetun alueelle Ukrainan kontrolloimilta alueilta. Havaintoja Venäjän ja heidän proxyjoukkojen tavasta kätkeä tykistöä (ja muita aseita) asutetuille alueille tammikuussa 2022 kirjoittamassani blogissa. (7)

Siviilikohteiden käyttämisestä ”suojana” sopii esimerkiksi havainto joulukuulta 2014, jossa Venäjän proxyjoukot tulittavat miehitetyssä Donetskissa Šyrokyin alueella kerrostalojen viereen sijoitetulla 122 millin BM-21 Grad raketinheittimellä länsi-lounaaseen eli Ukrainan kontrolloiman Mar’inkan suuntaan. (8) Mikäli Ukraina olisi tulittanut takaisin, Venäjä ja sen ylläpitämä miehityshallinto olisivat voineet käyttää aiheutuneita tuhoja omassa propagandassaan ja syyttää Ukrainaa ”siviilikohteiden tulittamisesta”.

Venäjän ja sen proxyjoukkojen metodeihin kuului Itä-Ukrainan sodan alkuhetkistä lukien sijoittaa asejärjestelmiään, tykistöä tai kranaatinheittimiä keskelle asutettuja alueita, usein jopa koulujen, päiväkotien ja sairaaloiden tuntumaan. Venäjä käyttää edelleen suojeltuja kohteita joukko-osastojensa ”turvapaikkoina”. Miehitetyssä Donetskissa on havaintojen ja luotettavien lähteiden mukaan ainakin päiväkoteihin sijoitettu Venäjän asevoimien operaattoreita suurhyökkäyksen alun jälkeen, (9) kyse on todennäköisesti droonioperaattoreista sekä elektronisen sodankäynnin järjestelmien operaattoreista.

Sen sijaan, että moralisoimme Ukrainaa, eikö syytä olisi syyttää näkyvästi ja voimakkaasti Venäjää täydellisestä piittaamattomuudesta sekä tahallisesta (suorastaan rikollisesta) toiminnasta käyttää siviilejä rikollisen hyökkäyssotansa ”suojakilpinä”? Venäjän toiminta on systemaattista ja järjestelmällistä sekä tarkoituksellista ja tahallista. Se on Ukrainassa jatkunut jo yli vuosikymmenen, ilman, että olemme mainittavasti siihen puuttuneet. Siihen ei puututtu riittävästi edes Itä-Ukrainan sodan kuluessa ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoiden toimesta, vaikka tämä kaikki tapahtui heidän silmien alla. Ja mahdotontahan ETYJ:n oli puuttua, koska sodan osapuoli Venäjä osallistui myös ETYJ:n Ukrainan monitorointimissioon eli tarkkailuoperaatioon tarkkailijavaltiona. (10) Pukki kaalimaan vartijana!

Ja kyllä, me sallimme Venäjän toimia näin. Istua kahdella tuolilla ja samalla romuttaa ETYJ:n uskottavuus – ei vain Ukrainassa – vaan myös yleisesti. Samaa Venäjä teki ja tekee edelleen toimiessaan osana kansainvälistä yhteisöä eri järjestöjen kautta meidän salliessa tämän.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://azov.army/en/news/1st-corps-azov-maintains-control-over-enemy-logistics-near-donetsk/

2. https://edition.cnn.com/2026/06/20/europe/ukraine-mid-range-drones-russia-logistics-intl-cmd ks. karttakuva Ukrainan vaikuttamisesta FPV-lennokeilla ja OWA-lennokeilla Venäjän miehittämille alueille.

3. https://t.me/itsdonetsk/386535

4. https://yle.fi/a/74-20231393

5. https://x.com/P_Kallioniemi/status/2058248172053377272

6. https://x.com/Montrey82631182/status/2060351078504243669

7. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2022/01/havaintoja-miehitetysta-ita-ukrainasta.html

8. https://x.com/Montrey82631182/status/2060683571363234001

9. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2025/01/vuosi-on-vaihtunut-havaintoja-venajan.html

10. https://cdn.osce.org/sites/default/files/f/documents/b/9/512209.pdf   ETYJ:n (engl. OSCE) raportti 7. helmikuuta 2022, katso taulukko ”Mission Monitors”.

*: D-30  Ljaguška on ollut käytössä myös Puolustusvoimilla. Niinpä täällä Suomessa se tunnetaan nimellä 122 H 63.