Propagandateatteria Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla

 

Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla järjestetään sen toimesta par’ aikaa ns. kansanäänestykset liittymisestä Venäjään. ”Äänestys” järjestetään niillä Hersonin, Zaporižžjan, Donetskin ja Luhanskin alueilla, joita Venäjä tällä hetkellä miehittää.  Kuten jatkossa tulen osoittamaan, kyse on teatterista ja propagandannäytelmästä, jolla ei ole mitään tekemistä kansan tahdon tiedustelun kanssa. Mutta jo näin alkuun on syytä muistuttaa lukijoita siitä, että koska nämä ”kansanäänestykset” järjestetään Venäjän miehittämillä alueilla, niihin pätee sama, joka olisi pitänyt huomioida selkeämmin jo kevättalvella 2014 Venäjän järjestäessä ”kansanäänestyksen” miehittämällään Krimin niemimaalla. Seuraava lainaus Juha-Antero Puistolan ja Johanna Suhosen yhdessä kirjoittamasta teoksesta Itä-Ukraina – Lännen etuvartio pukee asian sanojen muotoon ytimekkäästi –

”Venäjän asevoimat miehitti Krimin nopeasti ja tehokkaasti. Sana ’miehitti’ on äärimmäisen tärkeä. Yhdistyneiden kansakuntien sääntöjen mukaan miehitetyillä alueilla järjestetyt ’kansanäänestykset’ ovat yksiselitteisesti laittomia. Näin ollen myöhemmin esitetyt perustelut kansan tahdosta ovat merkityksettömiä. Tämä on seikka, joka on sujuvasti sivuutettu – jopa suomalaisessa keskustelussa.” (1)

Pyrin välttämään tässä kirjoituksesta (tästä kappaleesta eteenpäin) termin kansanäänestys käyttöä edes lainausmerkeissä, koska Venäjän organisoimalla teatterilla ja kansanäänestyksellä ei ole käytännössä mitään tekemistä toistensa kanssa. Mikäli minun on viitattava kyseiseen teatteriin jollain konkreettisella termillä, olkoon tämä termi valeäänestys, koska koko tapahtuma on valeta ja huijausta alusta loppuun saakka.

Toisaalta ymmärrän erinomaisen hyvin, että Ukrainassa tapahtuma herättää huolta, vaikka juridisesti tulos ei olekaan pätevä. Mahdollisesti huolta herättää eniten se, että juridisesti pätemätönkin liittäminen Venäjään voi saada osan Ukrainan (poliittisista)tukijoista pelkäämään seurauksia, mikäli sotatoimet alueiden vapauttamiseksi miehityksestä jatkuvat. Ei myöskään pidä unohtaa historiallista ulottuvuutta – nämä valevaalit ovat kuin heijaste Neuvostoliitosta näytösvaaleineen ennen alueiden ”vapaaehtoista liittymistä” siihen. Toivon ja vaadin kansainvälisen yhteisön seisovan Ukrainan tukena niin kauan kunnes jokainen neliömetri Ukrainasta on vapaa miehityksestä!

Venäjä on Ukrainalta miehittämillään alueilla järjestänyt lukuisia laittomia (rikollisia) ”vaaleja” ja ”äänestyksiä”, alkaen miehitetyllä Krimin niemimaalla maaliskuussa 2014 järjestetystä ”äänestyksestä” Venäjään liittymisestä. Näitä vaaleja on yhdistänyt se, että Venäjä on pyrkinyt hankkimaan uskottavuutta ”vaaleille” kutsumalla alueelle, sille lojaaleja, henkilöitä toimimaan ns. vaalitarkkailijoina. (2) Näiden ns. tarkkailijoiden joukossa on aiemmin ollut myös Suomen kansalaisia, josta toiminnasta Ukraina kohdistanut henkilökohtaisia sanktioita vuonna 2019 Johan Bäckmanille, Janus Putkoselle, Jarmo Ekmanille ja edesmenneelle Jon Hellevigille sekä Daria Skippari-Smirnov. (3) Myös nyt käynnissä olevia valevaaleja on tarkkailemassa joukko Venäjälle lojaaleja kolmansien maiden kansalaisia tai Venäjän operaattoreita ulkomailta, kuten alankomaalainen Vladimir Putinia tukeva bloggaaja Sonja van den Enden ja saksalaisen energiayhtiö Energie Waldeck-Frankenbergin (EWF) toimitusjohtajan Steffen Schallerin. (4 ja 5) Schaller toimi Venäjällä myös vuonna 2021 järjestettyjen duuman ”vaalien” tarkkailijana. (6)

Janus Putkosen telegram-päivityksen mukaan hänen vastuulla piti miehitetyssä Luhanskissa olla myös ulkomaalaisia delegaatioita mutta tämä peruuntui häneltä – päivityksen mukaan Venäjän ulkoministeriö huolehtii nämä ryhmät ”omalla tavallaan”. Tehtäviä Putkosella näyttää kuitenkin olevan, hän kertoo seuraavansa tapahtumia akreditoituna ”tarkkailijana”.

Kooste Putkosen telegram-päivityksistä.

Putkonen miehitetyssä Luhanskissa valeäänestyksen aikaan.

Alkaneelle valeäänestysten sarjalle on yhteistä kaikilla alueilla ennalta päätetty lopputulos ja niiden täydellinen korruptoituneisuus, minkä paljastumiseen riittää muutaman julkaistun videon katsominen – eräälläkin videolla vaaliuurnaan tungettiin ”äänestyskuponkeja”, joihin ei ollut tehty mitään merkintää. (7)

Venäjän miehittämän ydinvoimalakaupunki Enerhodarin alueelta on julkaistu videoita, joissa ns. virkailijat kiertävät kerrostaloja muassaan useampi rynnäkkökiväärein aseistettu sotilas. (8) Eikä Enerhodar suinkaan ole ainoa paikkakunta, jossa ns. virkailijat kiertävät talosta taloon aseistettujen vartijoiden kanssa ja – käytännössä – pakottavat ovensa avanneet asukkaat ottamaan osaa valevaaleihin ja antamaan puoltavan äänen liittymiselle.

Saimme itsekin perjantaina samansuuntaisen viestin Venäjän miehittämän Hersonin alueen eteläisestä osasta, kuinka pienen taajaman asukkaat pakotettiin ”äänestämään” Venäjään liittymisen puolesta. Tässä tapauksessa verbi pakottaa on ehdottoman oikea, sillä puoltavan äänen vaihtoehtona ei ollut vastustaminen vaan leirille kyydityksen uhka. Joillain paikkakunnilla on taasen uhattu ampua, mikäli protestoi tai ”äänestää” liittymistä vastaan.

Miehitetystä Donetskista saamiemme tietojen mukaan, siellä ei ole ainakaan vielä kierretty asunnosta asuntoon vaatimassa osallistumaan ”vaaleihin” – toisaalta kaupunkialue on suuri, joten erot kaupunginosien välillä ovat mahdollisia. Poikkeuksiakin kuitenkin löytyy, ainakin yksittäistapauksissa venäläiset ”mediat” ovat vierailleet ns. virkailijoiden kanssa  kodeissa äänestyttämässä asukkaita.

Donetskissa on perinteiseen tyyliin houkuteltu äänestäjiä osallistumaan valevaaleihin lahjoittamalla heille elintarvikkeita ääntä vastaan. Mikä on varmasti oivallinen keino saada ihmisiä saapumaan paikalle, Donetskissa kun on pulaa veden ohella myös elintarvikkeista. Valevaalien toimipaikkoja on myös kiinnostavissa kohteissa, kuten Oplot prikaatin esikunnan alueella, jossa havaittiin joitain kymmeniä siviilejä jonottamassa osallistumista näytelmään.

Huom. tässä kohdin on todettava, ettei kontaktimme voinut olla varma olivatko jonottavat henkilöt kaupungin asukkaita vaiko näyttelijöitä, jotka vain esittivät jonottavansa ”äänestämään”, jotta propagandistit saavat oikeanlaista aineistoa.

Venäjän miehittämillä alueilla järjestetyissä valevaaleissa kaikki nimittäin on mahdollista. Venäläistaustainen propagandisti ja WarGonzon perustaja Semyon Pegov julkaisi videon, jossa hän osallistui valevaaleihin miehitetyn Donetskin alueella. (9) Kiinnostavaa julkaistussa videossa oli se, että ns. toimitsijoiden mukaan valevaaleissa on mahdollista ”äänestää” myös Venäjän passilla, sotilaiden henkilökortilla sekä ns. DNR:n ”passilla” – jollainen on myönnetty vuosia sitten propagandisti Putkosellekin, joka näyttää somepäivityksensä perusteella odottavan suurella innolla sitä kuvitteellista hetkeä, jolloin Putinista tulee myös hänen presidentti. Valevaalit eivät kuitenkaan todellisuutta muuta, se muutos on vain kuvitteellinen kieroutuneen mielen luomus.

Janus Putkonen esittelee ylpeänä banaanitasavallan ”passia”.*

Venäjä järjestää nämä valevaalit rikollisen sodan ja ukrainalaisiin kohdistuvan kansanmurhan aikana, väkisinkin tulee pohtineeksi, että missä vaiheessa osallistumisessa tällaisen kuvottavan näytelmän mahdollistamiseen näennäisen virallisessa roolissa siirrytään harmaalta alueelta laittomaan toimintaan? Ukrainan vastaavasta toiminnasta aiemmin langettamat sanktiot antavat ymmärtää, että toiminta ei ole hyväksyttävää (laillista) mutta nyt osallistuminen tällaiseen vastenmieliseen näytelmään tuntuu suorastaan rikolliselta. Missä määrin propagandisti on henkilökohtaisessa vastuussa siitä, että Venäjän rikollisen hallinnon on mahdollista toteuttaa tämäkin näytelmä? Ja kun kyseessä on aktiivinen osallistuja (toimija), joka tietää mitä tekee (ja näyttäisi olevan ylpeä siitä), hyödyllisen idiootin sijaan, henkilökohtaisen vastuun kannon luulisi olevan entistä selkeämpää. Toivoa sopii, että vielä koittaa aika, jolloin osalliset joutuvat vastuuseen teoistaan, kuka vähäisessä määrin ja kuka merkittävämmässä määrin, ehkäpä jopa oikeuteen päätyen.

 

Marko 

 

Lähteet:

1. Juha-Antero Puistola ja Johanna Suhonen: Itä-Ukraina – Lännen etuvartio, s. 124.

2. Anton Shekhovtsov on laatinut aiheesta lukuisia raportteja, kuten POLITICALLY BIASED ELECTION OBSERVATION – a threat to the integrity of international institutions.

3. Lista Ukrainan kansallisen turvallisuus- ja puolustusneuvoston maaliskuussa 2019 sanktioimista henkilöistä.

4. https://twitter.com/hdevreij/status/1573969284610629632 

5. https://twitter.com/francis_scarr/status/1573622355896795136 

6. https://www.hna.de/lokales/frankenberg/ukraine-ewf-geschaeftsfuehrer-stefan-schaller-als-wahlbeobachter-bei-scheinreferendum-in-der-91809239.html

7. https://twitter.com/markito0171/status/1574063434781626375 

8. https://twitter.com/bayraktar_1love/status/1573392246816243713 

9. https://twitter.com/maria_avdv/status/1573246647341023233 

*: Kuva vuodelta 2016.

Muina lähteinä Venäjän miehittämillä alueilla asuvien kontaktiemme ohella myös myös Janus Putkosen telegram-tili.

Sotilas on vastuussa teoistaan, mutta onko propagandisti vastuussa sanoistaan

 

Suoraviivaisesti asia ilmaisten, murhaaja on vastuussa teoistaan; sotilaskaan ei voi väistää vastuuta piiloutumalla käskyjen taa. Mikäli hän joutuu sodassa tekemiensä rikosten tähden oikeuteen, hän ei voi väistää vastuuta viittaamalla saamaansa käskyyn. Mutta mikä vastuu vihaa ja valheita kylväneellä propagandistilla ja disinformaatikolla on?

Der Stürmerin julkaisija Julius Streicher, todettiin syylliseksi rikoksiin ihmisyyttä vastaan ja tuomittiin kuolemaan Nürnbergin oikeudenkäynnissä. Streicher teloitettiin hirttämällä 16. lokakuuta 1946 vastaisena yönä yhdeksän muun kuolemaantuomitun kanssa. Merkittävää hänen kohdalla on se, että hän ei ollut sotilashenkilö eikä osallistunut hyökkäyssotiin toisiin maihin, Streicher ei myöskään osallistunut holokaustin suunnitteluun tai konkreettiseen toteuttamiseen – Streicher oli propagandisti ja hänen julkaisemansa antisemitistinen Der Stürmer tämän propagandan äänitorvi.

Toisin kuin Nürnbergissä kuolemaan tuomitut, tänään julmimmankaan tappajan ja kansankiihottajan ei tarvitse pelätä kuolemantuomiota kansainvälisessä oikeudessa. Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyssodan ja laajojen sotarikosten myötä puheet sotarikollisten tuomitsemisesta kansainvälisessä oikeudessa ovat voimistuneet – Izjumin joukkohaudat eivät todellakaan hiljennä näitä vaatimuksia. Eräiden venäläisten propagandistien nimi on jo noussut – aivan oikeutetusti – esille pohdittaessa mahdollisia syytettyjä ja nimenomaan heidän puheiden tähden. RT:n pääpropagandisti Margarita Simonyan tuskin voi välttää joutumasta kansainväliseen oikeuteen, mikäli Ukrainan sota päättyy Venäjän tappioon ja Vladimir Putinin regiimin romahdukseen. Eikä hänen nimi ole ainoa tällä listalla, venäläisten rinnalla ukrainalaisten dehumanisointiin osallistuivat myös erinäiset propagandistit ja operaattorit Venäjän rajojen ulkopuolella. Mikä on näiden muiden maiden kansalaisten vastuu, jotka ovat antaneet kasvonsa, äänensä ja kenties jopa arvovaltansa Kremlin käyttöön?

Tiedossani ei ole toistaiseksi tapauksia, joissa pelkän Venäjä-propagandan tuottamisen tai levittämisen tähden olisi käyty oikeutta. Iso-Britannian on kuitenkin langettanut sanktioita kansalaiselleen, Graham W. Phillipsille, työskentelystään Venäjälle. (1) Phillipsin tapauksessa työskentely käsittää pääasiassa provokaatioiden järjestämisen ohella propagandan tuottamista. Hän on myös syyllistynyt toimintaan, jossa hän on ns. toimittajana tehnyt yhteistyötä Venäjän asevoimien alaisten organisaatioiden kanssa mennen yhteistyössä niin pitkälle, että on välittänyt tietoa videolinkin kautta venäläisille, jotka hyödynsivät kuvaa omassa tykistötoiminnassaan.

Suomestakin löytyy heitä, jotka ovat vuosia myrkyttäneet maaperää puhumalla ja kirjoittamalla ”Kiovan juntasta” tai ”kahdeksan vuotta pommitetusta Donetskista” tai ”keskitysleireistä, joita Ukrainaan perustetaan” tai toistamalla muulla tapaa venäläispropagandan aikaansaannoksia. Onko meidän Suomessa aiheellista käydä keskustelua tämän joukkion tekemisistä tai siitä, onko heidät syytä saattaa rikosoikeudelliseen vastuuseen teoistaan? Oma näkökantani on se, että vaikeneminen on väärä ratkaisu, enkä pitäisi poliisitutkintaakaan vääränä vaihtoehtona. Siitä huolimatta, että Suomessa on viimevuosina käyty keskustelua vaikuttamisesta ja propagandasta, on Suomessa yllättävän vähän – jos lainkaan – saatettu ketään vieraalle vallalle tai terroristiorganisaatiolle propaganda-aineistoa toimittanutta henkilöä tai tahoa oikeuteen. Puhumattakaan, että he olisivat saaneet tuomion.

ISIS:iin värväytyneiden ja Suomeen palanneiden (eräissä tapauksissa takaisin tuotujen naisten ja lapsien) henkilöiden kohdalla käytiin jonkin verran keskustelua heidän osallisuudesta ISIS-propagandan tuottamiseen kuin myös värväystoimintaan osallistumiseen, ymmärtääkseni tällaisen toiminnan tähden yksikään Suomeen palannut henkilö ei ole joutunut oikeuteen. Eräissä tapauksissa näistä naisista on kirjoiteltu ”ISIS-vaimoina” tarkoituksena kenties pyrkiä esittämään heidät uhreina terroristiorganisaation tukemisen sijaan, mitä kirjoittelua myös kritisoitiin voimakkaasti. (2)

Kun Vladimir Putinin hallinto aikanaan Venäjällä romahtaa (ja sehän romahtaa jossain vaiheessa), olen melkoisen varma, että edessä on myös hetki, jolloin joudumme vähintäänkin pohtimaan sitä, että mikä vastuu suomalaisilla Venäjän viha- ja sotapropagandan tuottajilla ja levittäjillä on? Tähän mennessä olemme korkeintaan naureskelleet eräille suomalaisille kremliineille ja siinä sivussa Kremlille sitä, kuinka alas he ovat vajonneet joutuessaan turvautumaan näihin suomalaisiin (joiden nimet jätän nyt tietoisesti mainitsematta). Mutta vaikka meidän silmissä tämä Venäjän propaganda näyttäytyy täysin epäuskottavana ja idioottimaisena, on syytä muistaa, että merkittävä osa siitä on Venäjällä suunnattu maan omille kansalaisille, joille suomalainen dosentti näyttäytyy uskottavampana ja puolueettomampana asiantuntijana kuin kenties venäläistaustainen asiantuntija. Toki sikäläinen media jättää usein kertomatta sen, ettei kyse ole henkilöstä, joka on käsiteltävän asian suhteen asiantuntija kuin myös hänen muut mahdolliset sidoksensa Venäjään.

Venäjälle on ollut vuosien ajan tärkeää saada riveihinsä ulkomaalaisia kommentoimaan ja tuomaan näennäistä asiantuntijuutta. Nämä ”asiantuntijat” hämärtävät todellisuutta Venäjällä, mutta toisinaan näiden henkilöiden onnistui hämätä tätä todellisuutta myös maan rajojen ulkopuolella. Tämä kävi ilmi Venäjän miehittäessä Krimin niemimaan kevättalvella 2014 ja myöhemmin samana keväänä masinoidessaan sodan Itä-Ukrainaan – ja myöhemmin samana kesänä osallistuessaan siihen hyvin aktiivisesti omilla joukoillaan, jolloin Venäjälle suopeiden medioiden edustajat ja/ tai yksittäiset toimittajat saivat ”ruutuaikaa” Venäjän medioissa ja heidän kautta Venäjän disinformaatio levisi olennaisesti helpommin läntisiin medioihin. Vielä pidemmälle toiminta meni Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, jossa etenkin läntisiä medioita (ja toimittajia) ryhdyttiin pisteyttämään Venäjälle suopeisiin ja vähemmän suopeisiin, ja näin kontrolloitiin entistä tarkemmin sitä, millainen tarina miehitetyiltä alueilta levisi ulospäin. Tässä toiminnassa merkittävässä roolissa oli suomalaistaustainen Janus Putkonen – hänen roolinsa paljastui Egorova Leaksissa, jossa julkaistu aineisto eräiltä osin täydentyi myöhemmän Surkov Leaksin yhteydessä. (3 ja 4)

Propagandistien ja disinormaatikkojen vastuuta pohdittaessa Janus Putkosen nimi nousee luonnollisesti Egorova Leaksin paljastusten kuin myös hänen muun toimintansa myötä esille. Putkonen ehti työskennellä varsin pitkään miehitetyssä Donetskissa DONi Newsin ns. päätoimittajana, tuolloin DONi News kuului merkittävimpiin miehitetyn Donetskin alueella toimiviin monikielisiin propagandatoimituksiin. DONi Newsin toimittajat olivat osallisena myös hyvin kyseenalaisissa tehtävissä miehitetyillä alueilla – päätoimittajana esiintynyt Putkonen on tästä luonnollisesti vastuussa. (5)* Ja kuten tiedämme Putkonen ei ollut aikoinaan ainoa suomalainen DONi Newsissä ja Donetskissa miehittäjän palveluksessa tuottamassa propagandaa ja muuta huttua Venäjälle ja maailmalle.

Propagandan tuottamisen ja levittämisen ohella Venäjä on hyödyntänyt kolmansien maiden kansalaisia myös erilaisten vaalien ja näytösluonteisten valekansanäänestysten ”tarkkailijoina”. (6) Kun kansainvälinen yhteisö ei tunnustanut näitä demonstraatioita, haki Kreml niille uskottavuutta ulkomaisten operaattoreidensa ja juoksupoikiensa kautta. Ukraina langetti aikoinaan useammalle suomalaiselle henkilökohtaisia sanktioita, heidän toimittua tällaisten laittomien kansanäänestysten ”tarkkailijoina” Venäjän miehittämillä alueilla. Sanktioitujen joukkoon kuuluivat Johan Bäckman, Janus Putkonen, Jarmo Ekman, edesmennyt Jon Hellevig sekä Daria Skippari-Smirnov. (7 ja 8) Samassa yhteydessä sanktioita kohdennettiin myös yhteen muuhun suomalaiseen sekä Suomessa asuvaan Venäjän kansalaiseen Oleg L. Usatšoviin. (9)

Ennen Venäjän 24. helmikuuta alkanutta laajaa offensiivia Ukrainassa oli käynnissä tutkinta, joka kohdistui 250 Venäjälle työskennelleeseen tai Venäjän riveissä taistelleeseen ulkomaalaiseen, joiden osalta tutkittiin heidän osallisuutta sotarikoksiin. (10) Näiden ulkomaalaisten joukossa oli neljä suomalaista (nimiä ei ole julkaistu), joten on hyvinkin mahdollista, että aikanaan tämäkin tutkinta jatkuu ja sen myötä Suomessakin joudutaan ottamaan tapahtumiin kantaa. Mikäli syytteiden tasolle edetään ja kyse on sotarikosepäilystä (jokainen on syytön, kunnes toisin todistetaan), ei maamme viranomaisilla ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä yhteistyötä ukrainalaisten kollegoidensa kanssa.

Ukrainassa tutkinnassa olevat ulkomaalaiset maittain. (10)

Ja kun sotilas ei voi piiloutua saamiensa käskyjen taa, ei propagandistikaan voi piiloutua toteamuksen, että ”ne ovat vain sanoja” taa. Dehumanisointi alkaa sanoista, joita teot seuraavat.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.theguardian.com/world/2022/jul/26/british-pro-kremlin-video-blogger-graham-phillips-added-to-uk-government-russia-sanctions-list

2. https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/ff2b7695-c2d2-4ecb-b669-fa4905ac2764 

3. https://informnapalm.org/en/foreign-journalists-in-dpr/

4. https://informnapalm.org/en/tag/surkovleaks/ 

5. https://www.france24.com/en/20161014-video-reporters-donetsk-dependent-republic-russia-ukraine-weapons 

6. Anton Shekhovtsov on laatinut aiheesta lukuisia raportteja, kuten POLITICALLY BIASED ELECTION OBSERVATION - a threat to the integrity of international institutions.

7. https://www.kaleva.fi/johan-backman-ja-kolme-muuta-suomalaista-ukrainan/1724550

8. Daria Skippari-Smirnov, s. 241.

9. Oleg L. Usatšov, s. 219.

10. https://twitter.com/ChristopherJM/status/1446584526935834624 

*: Tarkempi lähteistetty kuvaus tapahtuneesta luettavissa blogissani Informaatiosotaa, valeuutisia ja mahdollisia false-flag-operaatioita. DONi Newsin tiimin toiminta on tuomittavaa, osallistumisessa venäläismilitanttien tulitaukorikkomuslavastuksen organisointiin syyllistytään vähintäänkin rikolliseen toimintaan.

Izoljatsia, Butša, Mariupol, Olenivka, Izjum – kuolema kulkee punatähden jalanjäljissä

 

Heräämme uuteen aamuun, avaamme television – ruutuun tulee näkymä kuivettuneesta mäntykankaasta, hiekkaista maastoa, jota kirjovat pienikasvuiset männyt ja puiset ristit. Sanat vyöryvät hyökynä tajuntaamme:

”Ukrainalaisviranomaiset ovat löytäneet venäläisjoukoilta takaisin vallatusta Izjumin kaupungista joukkohaudan…” (1)

Vapautetun Izjumin ulkopuolella sijaitsevasta metsästä löydettiin venäläismiehittäjien jäljiltä hautoja sekä joukkohautoja, joissa on mahdollisesti jopa satoja miehityksen aikana kuolleita – joukossa ilmapommitusten ja tykkitulen uhrien ohella myös murhattuja ja teloitettuja ukrainalaissotilaita sekä siviilejä.

Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin avustajan Mykhaylo Podolyakin mukaan Izjumista löydetyllä hautausalueella on noin 450 erilaista hautaa. Osassa haudoista on puinen risti ja nimi, osassa vain puinen risti ja numero, näiden lisäksi on myös nimettömiä ja numeroimattomia hautoja tai joukkohautoja. Kyseessä on ensimmäinen hautapaikka, jota ukrainalaisviranomaiset ryhtyvät Izjumin alueella tutkimaan.

Venäjän vetäydyttyä keväällä Kiovan alueelta, venäläismiehittäjän teot paljastuivat kylistä ja kaupungeista – kidutettuja ha murhattuja siviilejä sekä sotavankeja, raiskattuja ja tuhottuja ihmismieliä: sotarikoksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan. Butšan ja Irpinin lisäksi monen muun paikkakunnan nimi syöpyi mieliimme.

Ukrainan sotaa vuosien ajan seuranneena – niin, muistakaamme, ettei sota Ukrainassa alkanut 24. helmikuuta vaan Venäjän organisoimana keväällä 2014 – on yhdellä kertaa hämmentävää ja masentavaa huomioida se, että nämä julmuudet tulevat ihmisille yllätyksenä. Että on yllättävää, että Venäjä toteuttaa sotarikoksia nähdyssä laajuudessa.

Onko ihmisten mielissä ollut jonkin sortin illuusio siitä, ettei Venäjä Euroopassa ryhtyisi toteuttamaan samalla tapaa brutaalia sotaa, johon sen joukot ovat syyllistyneet Syyriassa ja sitä ennen Tšetšenian sodissa – tai palkkasotureiden muodossa sodissa ja konflikteissa muilla mantereilla, kuten Afrikan mantereella Libyassa, Keski-Afrikan tasavallassa jne.

Eikä tapahtuneen pitäisi tulla meille minään yllätyksenä, koska (pienemmässä mitassa) nyt nähtyä on harjoitettu helmikuusta 2014 Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla, joilta teoilta olemme sulkeneet silmämme, kuin myös Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla.

Tämän blogin otsikossa esiintyy nimi ”Izoljatsia”* – sitä mitä tämän, Donetskissa sijainneen, entisen taidekeskuksen seinien sisäpuolella ja kellareissa on tehty vangituille vuodesta 2014 lukien olisi pitänyt avata meidän silmämme ja auttaa meitä ymmärtämään Venäjän todellisia tarkoitusperiä. Suomessa Izoljatsian keskitysleiri-kidutuskeskus on jäänyt vähemmälle huomiolle, siitä huolimatta, että se on noussut esille YK:n ihmisoikeusneuvostolle viime vuonna esitellyssä Itä-Ukrainan ihmisoikeusraportissa, jossa Izoljatsiaa (ukr. Ізоляція) kutsutaan ”Donetskin kidutusvankilaksi”. (2) Venäjän tiedetään siirtäneen Izoljatsian kidutuskeskukseen 24. helmikuuta jälkeen ainakin yksittäisiä, venäläisten perustamien ”suodatusleirien” kautta kulkeneita ukrainalaisia. Izoljatsiasta ennen Venäjän laajan offensiivin alkua vapautuneiden vankien mukaan kidutusvankilassa on kerralla tavanomaisesti 10–70 vankia maanalaisissa tyrmissä, joissa yhtä lukuun ottamatta ei ole vesipistettä ja WC:n virkaa pitää ämpäri.

(Huom. englannin kielisessä tekstissä Ізоляція translitteroidaan usein Izolyatsia).

Suljimme silmämme vuosien ajaksi Venäjän julmuuksilta miehittämillään alueilla, (samalla myös suljimme silmämme siltä todellisuudelta, mikä vallitsi Venäjällä – hyväksyimme totalitaarisen hallinnon teot), vasta Butšasta kantautuneet uutiset ja kuvat havahduttivat meidät todellisuuteen mutta edelleen tuntuu siltä, että osalle ihmisistä Venäjän systemaattisissa ja tarkoituksellisissa teoissa on kyse erillisistä yksittäisistä tapahtumista. Aivan kuin osa meistä haluaisi uskoa – toivoa – Butšan olleen lopulta vain yksittäistapaus.

Butša ei ole yksittäistapaus, Mariupolissa venäläisten käymässä brutaalissa sodassa menehtyneiden ja miehittäjän käsiin murhattujen lukumäärä lasketaan jo kymmenissä tuhansissa – kuolleen kaupungin asukkaiden piinan jatkuessa edelleen, Olenivkassa venäläiset murhasivat kymmeniä sotavankeja todennäköisesti peitelläkseen tekemiään sotarikoksia ja muita jälkiään. Izjum on jatkoa pitkään listaan, vapautetun Harkovan alueelta on paljastunut jo lukuisia venäläisten perustamia kidutuskeskuksia, joissa siviileitä ja sotavankeja on piinattu päivien ja jopa viikkojen ajan – kuinka moni onkaan lopulta kuollut kiduttajiensa käsiin ja haudattu (vielä paljastumattomiin) hautoihin?

Hersonin alueelta etelässä kantautuu miehittäjän käsistä paenneiden kautta samansuuntaisia tiedonmuruja kidutuskeskuksista, kadonneista omaisista, murhatuista ja raiskatuista. Miehitetyssä kylässä asuvat tuttumme kertoivat jo maaliskuun alkupuolella, kuinka venäläiset veivät kylässä asuneita Krimin tataareja. Venäläiset järjestivät useita ratsioita vieden siviilejä, joista kukaan ei ole sittemmin kuullut yhtään mitään. Ja nyt venäläiset uhkaavat teloittaa kaikki kylän asukkaat, mikäli joutuvat vetäytymään alueelta. Miehittäjä käyttää myös koko kylää eräänlaisena ”ihmiskilpenä” ammusvarikolleen, nimittäin ammukset on varastoitu taivasalle kylän keskustaan aivan asuinrakennusten tuntumaan. Toistaiseksi Ukrainan asevoimat ei ole iskenyt kylän keskustaan sijoitettua ammusvarikkoa vastaan, epäilemättä välttääkseen siviiliuhreja.

Hersonin ohella vastaavia uutisia pidätyksistä, kidutuksista ja katoamisista kantautuu myös niistä osista Zaporižžjan aluetta, joka on venäläisten miehittämä. Melitopolissa venäläiset kidnappasivat maaliskuun 11. päivä kaupungin johtajan Ivan Fedorovin, joka kieltäytyi yhteistyöstä miehittäjän kanssa. (3) Sittemmin Ukrainan erikoisjoukkojen onnistui vapauttaa itään, Donbasin alueelle, siirretyn Fedorovin. Fedorov ei suinkaan ollut ensimmäinen näkyvä kidnapattu, päivää aikaisemmin venäläiset asemiehet kidnappasivat Melitopolissa sijaitsevan Ukrainan kulttuurimuseon johtajan, Krimin tataari, Leyla Ibragimovan, joka oli myös alueparlamentin jäsen. (4)

Meidän on syytä varautua siihen, että todisteita julmuuksista ja hirmuteoista on tarjolla tulevaisuudessakin riittämiin. Venäjän sodan luonne ja tavoite, jota se ei tule saavuttamaan, kun on Ukrainan ja ukrainalaisuuden tuhoaminen – kansanmurha.

Venäläismiehittäjän paettua, ensimmäiset kidutuskeskukset ovat jo löytyneen – yllä olevassa kuvassa** vangitun ukrainalaisen vankityrmän seinään raapustama Isä meidän rukous. Huomioitavaa on se, että vangittu ukrainalainen on kirjoittanut rukouksen seinään venäjäksi – samalla karu todistus siitä, millä asialla venäläiset ovat. Eivät he ole vapauttamassa ukrainalaisia vaan tuhoamassa ukrainalaiset ja heidän identiteettinsä kielestä riippumatta. Voidaan sanoa, että tuhoamissotaa käyville venäläisille jokainen ukrainalaiseksi itsensä kokeva on vihollinen.

* * *

Murhaaja on vastuussa teoistaan, sotilaskaan ei voi väistää vastuuta piiloutumalla käskyjen taa, mutta mikä vastuu vihaa ja valheita kylväneellä propagandistilla ja disinformaatikolla on? Suomestakin löytyy heitä, jotka ovat vuosia myrkyttäneet maaperää puhumalla ja kirjoittamalla ”Kiovan juntasta” tai ”kahdeksan vuotta pommitetusta Donetskista” tai ”keskitysleireistä, joita Ukrainaan perustetaan”.

Väitteet Ukrainasta syyllisenä on osoitettu disinformaatioksi - valeuutiseksi.

Propagandistikaan ei voi piiloutua toteamuksen, että ”ne ovat vain sanoja” taa, koska dehumanisointi alkaa sanoista, joita teot seuraavat.

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://yle.fi/uutiset/3-12314941/64-3-108119 

2. https://www.verkkouutiset.fi/a/yk-kidutus-jarjestelmallista-ita-ukrainassa/#194c9420 

3. https://twitter.com/LonnqvistMarko/status/1502344768323522561 

4. https://bylinetimes.com/2022/03/11/ukrainian-museum-director-arrested-inattack-on-culture/ 

Kuvat Izjumista via Defense of Ukraina ja Olena Halushka , alla olevan kuvan on ottanut Yuriy Larin.

Kuva by Yuriy Larin.

Taustoitukseen käytetty myös blogiani YK:n raportin mukaan kidutus on päivittäistä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla lähteineen. 

*: Donetskilaislähtöinen taiteilija Sergei Zaharov on kirjoittanut ja piirtänyt omiin kokemuksiin pohjautuvan sarjakuvateoksen ”Діра” Donetskin kidutusvankilasta. Zaharov oli vangittuna taideaktivisminsa seurauksena Izoljatsiassa viikkojen ajan elokuusta 2014 alkaen.

Kattavammin vangitsemisajastaan ja kokemuksistaan Izoljatsiassa on raportoinut donetskilainen toimittaja-bloggari Stanislav Aseev. Aseev oli vangittuna miehitetyillä alueilla kesäkuusta 2017–29. joulukuuta 2019, jolloin hänet vapautettiin osana laajaa vankienvaihtoa. Andreas Umlandin ja Stanislav Aseevin raportti Donetsk’s “Isolation” Torture Prison.

**: Kuvan ottaja ei ole tiedossani, useat eri medialähteet ovat käyttäneet kuvaa uutisissaan. Kuva on Balaklijan alueelta, jonka ukrainalaiset vapauttivat vastahyökkäyksessä.

#StandWithUkraine 

Katse suunnattuna Venäjän miehittämälle Krimin niemimaalle

 

Ukrainan asevoimien viime viikolla Harkovan alueella alkanut vastahyökkäys jatkuu edelleen. Venäjän asevoimat on jo työnnetty pääosin pois Harkovan oblastin (suom. alue) alueelta Ukrainan asevoimien edettyä maiden väliselle rajalle sekä ylitettyä Oskil joen idässä, ja edeten alueella kohti Harkovan ja Luhanskin oblastien välistä rajaa – paikoin jo ylittäen tämänkin rajan.

Ukrainan vastahyökkäyksen odotettiin alkavan valmisteluiden jälkeen täydellä voimalla etelässä, Hersonin alueella, näyttää kuitenkin siltä, että alueella suoritetut valmistelut olivat osa monimutkaista harhautusta, jolla pyrittiin vetämään Venäjän sodanjohdon huomio puoleensa, Harkovan alueen vastahyökkäyksen onnistumisen varmistamiseksi. Samalla on kuitenkin huomioitava se, että myös etelässä Ukrainan asevoimat on onnistunut vapauttamaan alueita ja useita kyliä venäläismiehityksestä hidastempoisemmassa vastahyökkäyksessä (jos sitä sellaiseksi voi kutsua). Samalla viikkoja kestäneiden valmisteluiden myötä Ukrainan asevoimien on onnistunut vaikuttaa Venäjän huoltoon merkittävästi etelässä vaurioittamalla ja tuhoamalla maanteitä, siltoja sekä rataverkkoa.

Tällä hetkellä Venäjän Dneprin länsirannalle sijoitetut miehitysjoukot ovat vailla kunnollisia huoltoyhteyksiä (Antonovskin silta on pahoin vaurioitunut, Nova Kah’ovkan patotie/ -silta osin sortunut). Venäläisten asemaa Dneprin länsirannalla heikentää vielä se, että Ukrainan on onnistunut vaurioittamaan pahoin ainoa venäläisten miehitysalueella Dar’ivkassa sijaitseva Inhuletsin ylittävä silta, jonka seurauksena miehitysalueen poikittainen huoltoliikenne on pääosin lauttojen ja koottavien ponttonisiltojen varassa, jotka nekin sijaitsevat Ukrainan tykistön kantaman sisällä ja joihin ukrainalaistykistö vaikuttaa käytännössä päivittäin.

Arvioiden mukaan taistelutilanteessa, kuten nyt, Dneprin länsirannalla sijaitsevat miehitysjoukot tarvitsevat noin 400 kuorma-autolastillista materiaalia päivässä, (1) ja kun huomioimme, että joukkojen huoltoon Venäjällä on käytössä lauttoja sekä kaksi pahoin vaurioitunutta siltaa, jotka kaikki ovat Ukrainan tykistön sekä raskaiden raketinheittimien (M142 HIMARS sekä M270 MLRS) kantaman sisällä, niin on mahdollista, että myös etelässä näemme yllätyksellisiä rintaman murtumisia tulevien päivien tai viikkojen kuluessa, siitä huolimatta, että alueella on merkittäviä venäläisvoimia. Edellä kuvatut skenaariot huomioiden, on syytä palautella mieliin, kuinka Venäjä on varautunut puolustamaan miehittämäänsä Krimin niemimaata, koska on oletettavaa, että tulemme näkemään niemimaalle kohdistettavan nykyistä voimakkaampaa vaikuttamista Ukrainan asevoimien ja mahdollisten vastarintaryhmien toimesta.

Taistelupanssarivaunuja varastoituna Pereval’nessa sijaitsevan erillisen 126. rannikkopuolustusprikaatin tukikohtaan.

Miehitettyään Krimin niemimaan Ukrainalta helmi-maaliskuussa 2014 Venäjä ryhtyi sijoittamaan niemimaalle merkittäviä määriä lisää joukkoja – heidän tavoitteena oli luoda niemimaasta ”uppoamaton tukialus” josta hallita koko Mustanmeren aluetta. Julkaisin lokakuussa 2021 blogin ”Venäjä militarisoi miehittämäänsä Krimin niemimaata”, joka jäi viimeiseksi aihetta laajemmin käsitelleeksi kirjoituksekseni sillä muutamaa kuukautta myöhemmin (varhain aamulla 24. helmikuuta 2022) Venäjä aloitti monen rintaman, koko Ukrainaan kohdistuneen, brutaalin hyökkäyssodan.

Ennen Venäjän suorittamaa Krimin niemimaan miehitystä helmi-maaliskuussa 2014 niemimaan alueelle oli Ukrainan ja Venäjän välisen sopimuksen mukaisesti sijoitettuna, sopimuksen sallimat 12500 venäläissotilasta.  Venäjän miehitettyä niemimaan, se ryhtyi sijoittamaan niemimaalle uusia joukkoja sekä kunnostamaan ja vahvistamaan niemimaalla sijaitsevia tukikohtia, joten ei ihme, että muutkin Venäjän naapurivaltiot ovat huolissaan niemimaan militarisoinnista. Miehitysvuosien aikana Venäjän niemimaalle sijoittamien joukkojen kokonaismäärä ehti nousta yli 32 000 sotilaaseen. Käytännössä miehitetyllä Krimin niemimaalla oli usein reilusti enemmän kuin 32 000 sotilasta, johtuen siitä, että alueella kävi säännöllisesti harjoittelemassa yksiköitä muualta Venäjältä.

Venäjän asevoimiin kuuluvien joukko-osastojen ohella niemimaalle oli sijoitettuna sisäisenturvallisuuden joukkoja sekä erilaisia puolisotilaallisia joukkoja, esimerkiksi ns. Krimin aluepuolustusprikaateja, joiden taustalta löytyy venäläinen kenraali Nikolai Pankov. (2) Miehitystä tukeneet kasakkayksiköt, muiden vastaavien yksiköiden rinnalla, on sulautettu näihin aluepuolustusprikaateihin, joita Venäjä on käyttänyt ja käyttää edelleen hyvin vaihteleviin operaatioihin miehittämällään niemimaalla. Eräissä tapauksissa näiden ryhmien toiminta on itsenäistä, ohittaen virallisen komentoketjun. Näiden ns. aluepuolustusprikaatien ”työalueeseen” kuuluu järjestyksenpidoksi kuvaillun toiminnan ohella erilaiset kurinpito-operaatiot sekä väestön terrorisointi, jotka kohdistetaan – poikkeuksetta – miehitystä vastustaviin aktivisteihin sekä ryhmiin, esim. Krimin tataarien kulttuuria ja yhtenäisyyttä vaalivat ryhmät, jotka Venäjä on nimennyt terroristiorganisaatioiksi. Venäjä perusti vastaavaan ideaan pohjautuvia prikaateja myös Itä-Ukrainan miehitetyille alueille, joskin 24. helmikuuta jälkeen moni näistä Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden prikaateista on tuhoutunut sodan lihamyllyssä.

Tässä vaiheessa ne kuitenkaan pidä perusteltuna luetella sen tarkemmin Venäjän niemimaalle sijoittaman kaluston lukumääriä useammastakin syystä johtuen –

Keväällä 2021 alkaneiden, sotaharjoitusten varjolla toteutettujen, joukkojen siirtojen seurauksena Venäjä siirsi Krimin niemimaalle huomattavia määriä kalustoa (ja miehistöä). Mutta kuten näimme, päinvastaisista puheista huolimatta, merkittävä osa tästä kalustosta oli niemimaan alueella vielä tämän vuoden alkupuolella muodostaen täten rungon Venäjän offensiivissa käyttämälle kalustolle. Tällä hetkellä kuitenkin näyttää siltä, ettei Venäjä kykene toimittamaan joukoilleen merkittäviä määriä modernia kalustoa – myöskin osaavasta (koulutetusta ja motivoidusta) miehistöstä näyttää olevan pula. En kuitenkaan ryhdy tekemään liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä sen suhteen millaista kalustoa ja miehistöä Venäjä saa puolustamaan miehittämäänsä niemimaata.

Ennen 24. helmikuuta alkanutta laajaa offensiivia Venäjä siirsi nopeassa tahdissa lentokoneita ja helikoptereita niemimaan lentotukikohtiin ja helikopteritukikohtiin, venäläiset ottivat myös varakenttiä käyttöön. Donuzlav järven etelärannalla sijainneen entisen lentovenetukikohdan alueelle sijoitettiin runsaasti taistelu- ja kuljetushelikoptereita, ja Džankoin helikopteritukikohtaan MiG-29 hävittäjiä. (3 ja 4) Toisaalta Ukrainan asevoimat on tuottanut Venäjälle niin mittavia helikopteri- ja lentokonetappioita, jolla on selkeä vaikutus Venäjän kykyyn operoida Ukrainan ilmatilassa. Ukrainan kyky vaikuttaa Venäjän ilmatorjuntaan sekä iskeä raketinheitinjärjestelmillä venäläisten tukikohtiin ja logistisiin kohteisiin selustassa on johtanut siihen, että Venäjä on vetänyt lentokalustoaan Krimin niemimaalta.

Ukrainan toteuttama Käärmesaaren takaisinvaltaus yhdistettynä sen kykyyn (ja tahtoon) vaikuttaa Venäjän huoltoon ja tukikohtiin selustassa, on johtanut – Venäjän ilmatorjunnan haavoittuneisuuden paljastuttua – myös siihen, että Venäjä on vetänyt merkittäviä voimia laivastostaan pois Sevastopolin laivastotukikohdasta Mustanmeren itäosiin, alueelle, jonne Ukraina ei vielä asejärjestelmillään yllä.

Venäjä ehti sijoittaa Krimin niemimaalle runsaasti kalustoa, samoin niemimaalla on edelleen runsaasti erilaisia joukkoja, vaikka hyökkäyssodan ja mittavien tappioiden myötä Venäjällä on vaikeuksia värvätä tai rekrytoida riittävästi sotilaita ja saada heistä koulutettua osaavaa miehistöä. Tähän mennessä näyttää siltä, ettei Venäjä kykene – ilman liikekannallepanoa – saamaan riittävästi miehistöä joukko-osastoihinsa. Toisaalta Venäjän olisi pitänyt aloittaa liikekannallepano kuukausia sitten, nyt se on auttamatta liian myöhäistä, jotta siitä olisi hyötyä akuuttiin tilanteeseen. Venäjän sodanjohto (poliittinen johto – Vladimir Putin etunenässä) on ajanut maansa tilanteeseen, jossa se häviää resurssisodan jollain aikavälillä.

Todennäköisesti ennen tätä hetkeä Ukrainan maaperällä käydään vielä lukuisia raskaita taisteluita, Venäjän turvautuessa terrorisodan keinoihin kostaessaan tappionsa rintamalla. Nähdäänkö ennen romahdusta ratkaisevia taisteluita Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla? Alla oleva kartta merkintöineen antaa osviittaa siitä, mitä voi olla edessä, siitä huolimatta, että osa merkinnöistä on menettänyt merkityksensä Venäjän hyökkäyssodan seurauksena. Ja toisaalta, kuten edellä kirjoitin, Ukrainan vaikuttamisen seurauksena Venäjä on vetänyt merkittäviä osia laivastostaan suojaan idemmäs – emmekä myöskään unohda sitä, että Venäjä menetti Mustanmeren laivaston lippulaivan, ohjusristeilijä Moskvan, huhtikuussa Ukrainan upotettua sen. (5 ja 6)

Toimiva rataverkko on Venäjälle huollon kannalta merkittävä, Kertšinsalmen ylittävä maantie-rautatiesilta on Venäjälle elintärkeä elämänväylä – etenkin kun laivaston mahdollisuus operoida niemimaan lännenpuoleisilla merialueilla on vähintäänkin rajoittunut. Ennen Kertšinsalmen ylittävän maantie-rautatiesillan valmistumista Kertšinsalmessa oli vilkas lauttaliikenne auto- ja raideliikenteen osalta – sillan merkittävä vaurioituminen ei välttämättä yksin riitä katkaisemaan huoltoa vaikeuttaen toki sitä.

Krimin niemimaalla rataverkkoon vaikuttaminen aiheuttanee Venäjälle hyvin merkittäviä ongelmia – mahdollisia pullonkauloja on lukuisia. Eikä tilannetta lainkaan paranna se, että venäläisten merkittävä raideliikenteen ja logistiikankeskus sijaitsee Džankoissa, niemimaan pohjoisosassa, alueella, jonne Ukrainan asevoimat on jo suorittanut iskuja. Ja, koska toimiva rataverkko on Venäjän huollon kannalta tärkeä, paljastaa kartta karulla tapaa Venäjän ongelmat – niemimaalta lähtee vain kaksi raidelinjaa, joista etenkin Džankoi-Novooleksiivka välinen ratalinja on haavoittuvainen välillä olevan sillan vuoksi.

Ukrainalle Džankoin sijainti on vastaavasti edullinen – se on jo nyt ulottuvilla ja keskeisen asemansa vuoksi Venäjä on koonnut alueelle runsaasti kalustoa, materiaalia ja varusteita, joten alueelle vaikuttamisella on saavutettavissa paljon. Ukraina suoritti 16. elokuuta iskun Džankoin kaakkoispuolella sijainnutta ammusvarikkoa vastaan, (7) yhden iskun seurauksena vaurioitettiin myös rataverkkoa katkaisten huoltoliikenne päiviksi kuin muistutukseksi venäläisille heidän ongelmallisesta asemasta, jota he osin oman piittaamattoman toiminnan myötä ovat heikentäneet. Piittaamattomalla toiminnalla tarkoitan kaluston, ammusten ja polttoaineen huolimatonta varastointia ratapihoille ja radan äärelle. Ukrainallehan tämä on etu, kun yhdellä iskulla on mahdollista tuottaa huomattavia menetyksiä hyökkääjälle.

Džankoi ympäristöineen Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla.

Tällä hetkellä Ukraina vaikuttaa etenkin Dneprin itärannan kohteisiin sekä Melitopolin ympäristöön, toisinaan ulottaen iskut Novooleksiivka-Henitšesk-alueelle asti. Mikäli maaoperaatio Krimin niemimaalle tulee ajankohtaiseksi (tarkoitan sitä, ettei Venäjä muuten alueelta vetäydy ja luovuta sitä takaisin Ukrainalle), Ukraina tulee vaikuttamaan entistä enemmän myös niemimaalle. Alkuvaiheessa vaikuttaminen kohdistunee Džankoi-Sevastopol-linjan länsipuolelle mutta jossain vaiheessa myös niemimaan itäisimpään kolkkaan aina Kertšinsalmen ylittävään siltaan saakka. En kuitenkaan tämän enempää ryhdy pohdiskelemaan mahdollisella Krimin niemimaan takaisinvaltauksella. Se on edessä, koska en usko ukrainalaisten luopuvan tavoitteistaan – heidän tavoitteena on kaikkien miehitettyjen alueiden vapauttaminen ja sen myötä sodan voitto. 

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://twitter.com/PToveri/status/1564565282173198336 

2. https://informnapalm.org/en/russia-loses-control-over-self-defense-of-crimea/ 

3. https://www.rferl.org/a/russia-ukraine-belarus-military-weaponry-troops/31704803.html 

4. https://www.csis.org/analysis/russias-losing-hand-ukraine 

5. https://www.navalnews.com/naval-news/2022/04/satellite-image-pinpoints-russian-cruiser-moskva-as-she-burned/ 

6. https://behorizon.org/analysis-of-the-sunken-russian-cruiser-moskva-and-its-implications-for-russia-and-the-world-navies/ 

7. https://twitter.com/Archer83Able/status/1559520319773315072  (ketju)

Lähteenä käytetty aiempien kirjoitusteni (A ja B) ohella myös Crimea Behind the Curtain – Guide to the Occupied Zone -julkaisua sekä Rondeli Foundationin ylläpitämää Russian Military Forces: Interactive Map -verkkosivua.

#StandWithUkraine #CrimeaIsUkraine 

Pohdintaa logistiikasta, kääntääkö syksy asetelman rintamalla

Ukrainan odotettu vastahyökkäys on alkanut etelässä, Hersonin alueella, hyökkäyksen tuloksista on vielä paha sanoa mitään - informaation ohella liikkeellä on runsaasti disinformatiota, jota ruokkii Ukrainan tiukka, operaatioon osallistuvien joukkojen sosiaalisen median kontrolli operatiivisen turvallisuuden ylläpitämiseksi. Tämän kirjoituksen näkökulmasta Hersonin alueen vastahyökkäys on tällä hetkellä vasta "aaltojen väreilyä" ennen myrskyn nousua, näen asian nimittäin sitten, että merkittävämmät muutokset rintamalla nähdään vasta viikkojen ja kuukausien kuluttua, ja miksi näin on, siitä seuraavaksi lyhyesti.

Ukraina on jo viikkojen ajan iskenyt tykistöllä, raketinheittimillä (merkittävässä roolissa ovat olleet M142 HIMARS raketinheitinjärjestelmä), erikoisjoukoilla ja ilmavoimilla kohteisiin Venäjän miehittämillä alueilla, ja eräissä tapauksissa Venäjällä. Tukea Ukrainan asevoimat on saanut miehitetyillä alueilla operoivilta vastarintataistelijoilta. 

Iskujen ensimmäisessä vaiheessa merkittävin osa kohteista oli ammusvarikoita sekä polttoainevarastoja, vastarintataistelijoiden ja erikoisjoukkojen iskiessä rataverkkoon. Ensin mainitun kohteina ovat myös miehitetyillä alueilla toimivat kollaboraattorit.

Samalla kun uusien ja tehokkaiden asejärjestelmien myötä tulitoimintaa saatettiin ulottaa entistä kauemmas vihollisen selustaan, iskuja ryhdyttiin suorittamaan entistä enemmän myös komentokeskuksiin ja selustan tukikohtiin, kuten PMC Wagnerin tukikohtiin. (1 ja 2) 

Uusien asejärjestelmien, kuten tutkasäteilyyn hakeutuvien AGM-88 HARM-ohjusten, myötä kohteet monipuolistuivat entisestään. Eri asejärjestelmien tehokkaan käytön myötä, Ukraina on onnistunut tuhoamaan ja tekemään toimintakyvyttömäksi Venäjän pelätyn ilmatorjunnan Hersonin alueella siinä määrin, että Venäjän on ollut pakko vetää ilmatorjuntakalustoaan (esim. S300 ja S400-järjestelmät) kauemmas selustaan, jopa 100 kilometrin päähän rintamasta, jonka seurauksena Ukrainan on ollut mahdollista ottaa jälleen tehokkaaseen käyttöön Bayraktar TB2 lennokit. (3) Ukrainan on onnistunut tuhota Bayraktar TB2 lennokeilla lukuisia venäläisten asejärjestelmiä lyhyessä ajassa Hersonin alueella sekä muilla rintamalohkoilla. (4)

Kuten kirjoitukseni alkupuolella viittasin, nähdäkseni Ukrainan vastahyökkäyksen ja muiden operaatioiden merkittävimmät tulokset nähdään vasta myöhemmin syksyllä, toistaiseksi on siis ennenaikaista tuomita Ukrainan vastahyökkäys epäonnistuneeksi, kuten hätäisimmät ovat tehneet (esim. toimittaja Julian Röpcke, joka lyhyen - moniselitteisen videon - ja parin kuvan perusteella ryhtyi tekemään liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä operaation kulusta. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, jolloin Röpcke tekee liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, liian vähäisin tiedoin).

Emme tiedä millaisia sotapeleja Ukrainan sodanjohto on pelannut ennen operaatiota (tiedämme yhdysvaltalaislausuntojen perusteella kuitenkin sen, että se on niitä pelannut); emme tiedä tarkkaan tavoitteista ja aikatauluista (on pidettävä mielessä se mahdollisuus, että ukrainalaispäättäjien julkiset kannanotot ovat tarkoituksellisesti harhaanjohtavia); emme myöskään tiedä operaation lopullista laajuutta, pitääkö se sisällään vain operaatioita Dneprin länsirannalla, vai onko Ukrainan sodanjohto valmistellut jotain muutakin venäläisten päänmenoksi - kuten näyttää valmistelleen. Hersonin rintamalohkon ohella Ukraina on aloittanut vastahyökkäyksen Harkovan alueella. (5)

Olen seurannut Ukrainan valmistautumista, iskuja vihollisen selustaan, erikoisjoukkojen ja vastarintaliikkeen operointia miehitetyillä alueilla. Kokonaisuus huomioiden, näen tulevien tapahtumien kulun siten, että Ukrainan iskujen kokonaisvaikutus nähtäneen vasta viikkojen kuluttua (syyskuun loppupuolelta lähtien) ja seuraavaksi muutamia syitä miksi näin on.

Venäjä ehti toimittaa Itä-Ukrainan miehitetyille alueille ammuksia ja aseita vuosien ajan.* Ammuksia on varastoitu Donetskissakin todennäköisesti kymmeniin varastoihin kaupunkialueella (samoja havaintoja on tehty muillakin paikkakunnilla Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla) ts. isompien varastojen ja logististen keskusten tuhoaminen ei heijastu välittömästi, ainakaan merkittävällä tapaa, rintamalle.

Tällä hetkellä tiestöt, (paikoin Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla tiestöt on ollut vuosia todella huonossa kunnossa), ja pellot kestävät kuorma-autorallia, joten kymmeniä kilometrejä pidemmätkään ajomatkat eivät välttämättä heti näy rintamalla, (etenkin kun Venäjä ehti koota varastoja rintaman tuntumaan vuosien ajan).

Tilanne muuttunee syksymmällä, osan tiestöstä muuttuessa merkittävästi huonokuntoisemmaksi sateisella säällä. Samalla pellot ja maasto pehmenevät, joten kapeilla teillä ei välttämättä ole enää riittävästi ohituspaikkoja sumien kiertämiseen, mikä kevättalven havaintojen perusteella aiheuttaa Venäjälle mittavia ongelmia.

Syksy enteilee ongelmia venäläisten huollolle, kuvakaappaukset via @GirkinGirkin.

Seuraavien viikkojen kuluessa Venäjä on todennäköisesti käyttänyt merkittävän osan rintaman tuntumaan kootuista varastoista (jo nyt on viitteitä siitä, että Venäjän tykistöllä on ainakin paikoin kranaattipula), joten pidän hyvin mahdollisena sitä, että tuolloin Ukrainan pitkäaikainen venäläisten logistiikkaan kohdistunut vaikuttaminen alkaa näkyä, seurauksena myös vastahyökkäykset eri rintamalohkoilla alkavat tuottaa aiempaa näkyvämpiä tuloksia.

Venäjän huolto pohjautuu pitkälti rataverkon hyödyntämiseen, kesän alkupuolella se kykeni hyödyntämään tätä muutamalla rintamalohkolla, mikä osaltaan vahvisti sen kykyä suorittaa massiiviseen tulekäyttöön perustuvaa hyökkäystä esim. Donbasissa. Ukrainan saatua aseistusta, jolla vaikuttaa selustaan, Venäjän offensiivi on hiipunut ja käytännössä lähes pysähtynyt. Idässä ja etelässä Ukraina on iskenyt logististen kohteiden ohella entistä enemmän ratapihoille ja liikenteen solmukohtiin, joiden seurauksena Venäjän logistinen ketju joutuu aiempaa kovemmalle - monin paikoin junat joudutaan myös purkamaan kauempana rintamasta. Venäjän, Dneprin länsirannalla sijaitsevien miehitysjoukkojen arvioidaan tarvitsevan 400 kuorma-autolastillista materiaalia päivässä taistelussa ollessaan. (6) Alueen huoltoon Venäjän käytössä on kaksi pahoin vaurioitunutta siltaa sekä lauttoja, jotka kaikki ovat Ukrainan tykistön kantaman sisällä.

Kysymys kuuluukin, että nähdäänkö tulevana syksynä kevättalven toisinto Venäjän huollon hyytyessä mudassa ja ukrainalaisten tullessa, ja jos nähdään, millainen seuraus sillä on Venäjän sodankäyntikykyyn ja rintamalle siirrettyjen joukkojen taistelutahtoon, kun kylmyys jäytää jäseniä ja pulaa alkaa olla kaikesta?

Tällä hetkellä Venäjä pystyy paikoin korvaamaan puutetta pakko-otoilla siviileiltä. Tämäkin tie on pian kuljettu loppuun, mitä pidemmälle syksy etenee, sen enemmän Venäjällä tulee olemaan ongelmia, joukkojen tarvitessa enemmän kaikkea (nälkää, kylmää ja kosteutta vastaan). Kylmällä ja kostealla säällä tarvitaan enemmän energiaa ja lämpöä, joita ilman sotilaiden taistelukyky laskee merkittävästi muutamassa päivässä. (Jotenkaan en usko, että Venäjä valmistautuu tähän ennalta, ei tätä valmistautumista ollut tehty talvellakaan ennen 24. helmikuuta).

Minulle esitettiin twitterissä kysymys: Missä määrin sama ongelma koskee ukrainalaisia?

Kevättalvi ei ole täysin pätevä vertailukohde, jolloin venäläisillä oli todella suuria ongelmia kelirikon (rasputitsan) suhteen. Vastaavaa ei ollut, ainakaan samassa mitassa havaittavissa ukrainalaisilla, johtuen ainakin siitä, että he kävivät puolustustaistelua tutussa maastossa, eivätkä huoltolinjat venyneet kohtuuttoman pitkiksi. 

Kuten edellä kirjoitin, Venäjän huolto perustuu rataverkkoon. Kevättalvella venäläiset joutuivat huoltamaan joukkoja maanteitse liian pitkiä matkoja, kaluston kantokyky tuli vastaan (huonosti huollettu kalusto petti alta, eikä miehistön osaaminenkaan ollut parhaalla tasolla).

Joukot eivät olleet varautuneet pitkään sotaan (ainakin paikoin elintarvikepula iski jo viikon sotimisen jälkeen), ja kun huolto ei toiminut, seuraukset olivat nähtävillä. Kevääseen verrattuna Venäjä on menettänyt runsaasti maastokuorma-autoja ja muuta huollon käyttämää kalustoa, puhumattakaan miehistöstä. Onko se kyennyt korvaamaan menetyksiä pakko-otoilla tai kunnostamalla kalustoa? Entä onko se saanut värvättyä kuljettajia korvaamaan miehistötappiot? Venäjän länsiosiin on siiretty jonkin verran kalustoa rautateitse, nähdäkseni ei kuitenkaan riittävästi vrt. menetykset eli Venäjä voi joutua uudelleen ongelmiin kun syksy etenee pidemmälle. Miehistöä Venäjä yritti rekrytoida miehitetyiltä alueilta jo viime syksynä, onnistumatta siinä. Tämä tie on todennäköisesti kuljettu loppuun. 

Entäpä Ukraina? 

Jos aluepuolustusjoukkoja** ei laskettu lukuun, ukrainalaisten henk.koht. varustus näytti kevättalvella ulkoisesti laadukkaamalta kuin venäläisillä (kengät ovat keskimäärin laadukkaammat kuin venäläisillä). Tietojeni mukaan Ukrainassa on aloitettu varautumaan talvisotaan jo kesän puolella, heillä on aikaa hankkia varusteita talvea varten. Tiedän, että Ukrainasta lähestyttiin liittolaismaita tämän tähden kesällä. Mikäli varusteita tulee tarpeeksi, uskoisin, että tämä puoli on Ukrainalla paremmassa kunnossa kuin venäläisillä.

Ajoneuvokalusto lännessä on selkeästi laadukkaampaa kuin Venäjällä, USA kulkee pyörillä, mikä näkyy myös vetokalustossa.

Tarvittaessa Ukraina voi huoltaa kalustoa lännessä, ja vaikka Venäjä pyrkii iskemään rataverkkoon, näen, että pitkässä juoksussa Ukrainalla on etu, jos se saa liittolaisiltaan riittävästi kalustoa ja materiaalia. 

Ukrainassa on selkeällä tavalla otettu askeleita oikeaan suuntaan vuoden 2014 jälkeen, vastaavasti Venäjällä tilanne on päinvastainen. On tunnustettava, että korruption syvyys ja mädättävä vaikutus yllätti minutkin, mutta epäilen, ettei Venäjällä ole kyetty kääntämään purtta sitten kevättalven - onko edes ymmärretty kääntää? Oma arvioni on sen suuntainen, että syksystä ja talvesta tulee vaikea "puna-armeijalle" - paljon vaikeampi kuin ukrainalaissotilaille, meistä nyt puhumattakaan. 

Oma asiansa on sitten se, että tuoko raskas syksy ja talvi Ukrainalle niin suuren edun, että se pystyy kääntämään sodan itselleen. On myös huomioitava, että viime vuosina maa on ollut pettävä idässä joulu-tammikuulle saakka. Talvet ovat niin lämpimiä, ettei maa vedä routaan kunnolla kuin myöhään keskitalvella, mikä sekin hyödyttää Ukrainaa Venäjää enemmän.

Pahoitteluni hiukan jäsentelemättömästä tekstistä - mobiili ei ole otollisin alusta kirjoittaa perinteiselle kynä-paperi-miehelle.

Marko

Lähteet:

1. https://twitter.com/serhey_hayday/status/1535180674654691328

2. https://meduza.io/en/feature/2022/08/15/a-well-aimed-strike

3. https://twitter.com/EuromaidanPress/status/1566423585790590976

4. https://twitter.com/mhmck/status/1566059854145503232

5. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009053449.html

6. https://twitter.com/PToveri/status/1564565282173198336

*: Olen kuluneina vuosina kirjoittanut lukuisia aihetta käsitelleitä blogeja, kuten 1. armeijakuntaa ja 2. armeijakuntaa käsitelleet blogit vuodelta 2021, tai Venäjän toteuttamaa kaluston/ materiaalin kätkemistä Itä-Ukrainan miehitetyille alueille käsitellyt blogi (8.tammikuuta 2022).

**: Aluepuolustusjoukoilla oli/ on luonnollisesti muita etuja miehittäjään/ hyökkääjään nähden. Alkaen paikallistuntemuksesta ja päätyen tukeen ja apuun, jota saavat paikallisilta. Kollaboraattoreiden tähden toimintaan liittyi myös muita uhkia.