Holodomor – kansanmurha, jonka maailma unohti

 

Holodomor (ukr. Голодомор) tarkoittaa yksiselitteisesti ”nälällä tappamista” ja siitä holodomorissa oli kyse – miljoonat ihmiset näännytettiin nälkään. Kokonaiset kylät tyhjenivät väestä: maa autioitui horisontista horisonttiin, kunnes näihin autioihin kyliin saapui väkeä pakolla kaukaa vieraasta maasta pyyhkien tullessaan viimeisenkin muiston aiemmista asukkaista, heidän tavoista ja kulttuurista, yrittäen tuhota aiemmin kukoistaneen kulttuurin tapoineen. Mikä voi olla enää pahempi tuhoamisen muoto, kuin tappaa ensin ihmiset ja tämän jälkeen pyyhkiä tapettujen kulttuuri olemattomiin – tai jos tähän ei pysty, omia kulttuurin jäänteet ja sulauttaa osaksi omaa kulttuuriperimää?

Se on osa venäläistä imperialismia, venäläistä maailmaa, josta Venäjän rajanaapurit ovat päässeet nauttimaan, ja jonka Venäjä on ”vienyt” Ukrainaan monia kertoja. Aivan kuten se on toimillaan aiheuttanut nälänkin Ukrainaan monen monta kertaa.

Kirjoituksen otsikossa esiintyy termi ”kansanmurha”, on siis syytä antaa määritelmä sille. Tieteen termipankissa kansanmurha määritellään seuraavalla tapaa –

”kansanmurha, joukkotuhonta:

Määritelmä yleiskielinen, myös historiankirjoituksessa käytetty termi, joka vastaa oikeustieteellistä joukkotuhonnan käsitettä; tarkoituksellinen toiminta kokonaisen kansan tai sen osan tuhoamiseksi”. (1)

Luonnollisesti termin määritelmää ja historiallista taustaa avataan artikkelissa tarkemmin. Käsitteen ”kansanmurha” (engl. genocide) kehitti puolanjuutalaista taustaa oleva lakimies Raphael Lemkin, termi esiintyi ensimmäisen kerran hänen vuonna 1944 julkaisemassa kirjassa ”Axis Rule in Occupied Europe”. Aluksi termillä viitattiin armenialaisten kansanmurhaan ensimmäisen maailmansodan aikana sekä 1944 käynnissä olleeseen juutalaisten kansanmurhaan eli holokaustiin. Kansanmurhiksi luokiteltavia joukkotuhontoja tiedetään tapahtuneen useita ihmiskunnan historiassa antiikin ajasta lähtien, niitä on toteutettu myös holokaustin jälkeen Euroopassakin, Bosnian kansanmurha.

Holodomorin muistotilaisuudesta Ukrainan suurlähetystöllä Helsingissä.

Holodomor on seurausta Josif Stalinin ja Neuvostoliiton sekä Ukrainan SNT:n ylimmän johdon määrätietoisista toimista, jotka kohdistuivat Ukrainan talonpoikaisväestön rinnalla ukrainalaisten keskuudessa heräävän kansallisen vapautusliikkeen tukahduttamiseen. (2) Aiemmin Stalinin kaudella toimeenpannun kulakkien tuhonnasta ja pakkosiirroista huolimatta tai kenties juuri heistä johtuen vainoharhainen neuvostovaltion johto näki talonpojat vihollisinaan.

Holodomorissa tapettiin nälkään näännyttämällä miljoonia ihmisiä Ukrainan (SNT:n) alueella vuosina 1932 ja 1933. (3) Toimenpide kohdistui erityisen rajusti maaseutuväestöön ja alueille, joilla asui huomattavia määriä etnisesti ukrainalaisia, kuten Kubanin alueelle, jonka väestöstä yli 65 prosenttia oli tuolloin etnisesti ukrainalaisia. Nälkäkuolemia oli 30-luvun alkupuolella runsaasti myös muualla Neuvostoliitossa. Nämä nälänhädät olivat ennemminkin seurausta epäonnistuneista kollektivisointikokeiluista ja sen seurauksena menetetyistä sadoista, niistä puuttui yhteiskunnan organisoima terrori rangaistuksineen ja järjestelmällisyys, joka oli merkitsevää holodomorissa.

Ukrainalaisille holodomorin tekee vieläkin traagisemmaksi se, että sitä seuranneina vuosina nälän autioittamat ukrainalaiskylät asutettiin uudelleen venäläisillä ja idästä tuoduilla – ukrainalaiset kylät muuttuivat venäläisiksi ja holodomorin orvoiksi jättämät lapset kasvatettiin leireillä venäläisiksi. Valtioterrori murhasi lasten vanhemmat ynnä suvun, kitkien lapsilta heidän juuret ja kulttuurin kasvattaen heistä neuvostovaltion kansalaisia. Mikä ainakin oman aikakauteni kouluopetuksessa jätettiin huomiotta, neuvostovaltio ei ollut mikään kansojen tasa-arvoinen koti vaan lopulta muut olivat alisteisia venäjälle, mikä näkyi esim. juuri kansallisten kulttuurien kukistamisena ja venäläiselle ”kulttuurille” alistamisena.

 

Kansanmurha tänään

Ukrainaa on kohdannut viime vuosisadalla useampi Moskovan tavalla tai toisella aiheuttama joukkotuhonta. Holodomor, jota tämän kirjoituksen alkupuolella käsittelin, on niistä tunnetuin, vaikka sekin on jäänyt Suomessa hyvin vähälle käsittelylle – etenkin aikana ennen vuotta 2014 ja Euromaidania seurannutta vallan vaihtoa Ukrainassa, Venäjän toteuttamaa Krimin niemimaan miehittämistä helmi-maaliskuussa 2014 ja samaisena keväänä Venäjän masinoimaa sotaa Ukrainassa. Edellä kuvailtujen tapahtumien myötä Ukraina on noussut aivan toisella tapaa otsikoihin, ukrainalainen kulttuuri on saanut jalansijaa myös Suomessa ja samalla maan historiasta aletaan löytää muitakin tapahtumia kuin Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus sekä se, että Ukrainan alueilla on sodittu viime vuosisadalla useaan otteeseen, ja että maan ”horisontista horisonttiin” ulottuvien arojen kautta saksalaisen panssarijoukot ovat edenneet.

Silti moni tapahtuma on ohitettu suomalaisessakin peruskoulussa muutaman sanan maininnalla. Kävin peruskouluni 70- ja 80-luvuilla, tuolloin elettiin kylmää sotaa ja naapurissamme oli Neuvostoliitto. Muistan kuinka koulussa käsitellessämme historiantunneilla Neuvostoliiton ensimmäisiä vuosia, esille nousi kulakkeihin kohdistunut vaino ja kuinka retorisesti kikkaillen opettaja sai kulakit näyttäytymään epäedullisessa valossa, nimittäessään heitä ”rikkaiksi maanomistajiksi”, jotka eivät suostuneet neuvostovaltion sanelemiin viljanmyyntiehtoihin, ja jotka täten kurittivat köyhää työväestöä ja uunituoretta – sortoon perustuvaa – neuvostovaltiota. Näin opettajamme (taatusti opetussuunnitelman mukaisesti) vääristi kuvaa ihmisryhmästä värittäen historiaa, retorisen kikkailun avulla murhaaminen yritettiin saada näyttäytymään hyväksyttävänä tai vähintäänkin ymmärrettävänä asiana. Mietinpä vaan, jos samoin retorisin keinoin juutalaisiin kohdistunutta holokaustia olisi selitelty parhain päin.

Meidän aikanamme, reilut kolme vuosikymmentä sitten, holodomor jätettiin oppitunneillamme huomiotta – luonnollisesti, koska Neuvostoliittokaan ei ollut tapahtunutta joukkotuhontaa tunnustanut. Niin julma kuin holodomor onkin ollut, se on kuitenkin vain ja ainoastaan yksi lukuisista neuvostohallinnon Ukrainan alueella toimeenpanemista joukkotuhonnan mitat täyttävistä tapahtumista.

Jo ennen holodomoria suuri joukko ”rikkaita talonpoikia” eli kulakkeja oli murhattu tai siirretty tuhansien kilometrien päähän kotoaan kuolemaan taivasalle Keski-Aasian aroille tai Siperian mittaamattomien havumetsien keskelle. (4) Eivätkä nämä ”rikkaat talonpojat” meidän käsityksen mukaan rikkaita olleet. He olivat tavallisia ahkeria talonpoikia, jotka viljelivät viljaa tuoden leivän kansan pöytään. Näiden ”rikkaiden talonpoikien” tilojen koko oli keskimäärin muutaman hehtaarin, ei sen enempää. Neuvostovaltio murhautti reilut miljoona kulakkia, satojatuhansia perheenjäseniä ja sukulaisia pakkosiirrettiin kauas kotoa.

Vainoharhaisella 30-luvulla holodomoria seurasi julmuuksia, jotka kukin omalla tapaa vaikuttivat ukrainalaiseen  kulttuuriin ja ukrainalaisten kansalliseen identiteettiin. Vuonna 1932 Josif Stalinin käskystä Harkovaan kutsutut kobzar-runonlaulajat murhattiin raa’asti. Myöhemmin Stalinin toimeenpanemien puhdistusten seurauksena tuhansittain ukrainalaisia teloitettiin ja murhattiin, Sandarmoh on ukrainalaisille samalla tapaa tuttu kuin se on suomalaisillekin. Joukkoteloitukset Sandarmohissa alkoivat elokuun 11. 1937 jatkuen 14 kuukauden ajan. Arkistolähteiden mukaan paikalla ammuttiin yli 7 000 henkeä: työläisiä, talonpoikia, virkailijoita, kulttuurityöntekijöitä, taiteilijoita, pappeja ja sotilaita. Lähteiden mukaan Sandarmohissa teloitettiin 493 ukrainalaista, joukossa kirjailijoita, taiteilijoita, älymystön edustajia. (5) (Karjalan Sivistysseura on julkaissut Sandarmohissa teloitettujen suomalaisten nimilista, listalla on yhteensä 963 nimeä). (6)

40-luvulla Ukrainan aluetta kuritti ensin toinen maailmansota. Venäjä omassa historiankirjoituksessaan korostaa omaa rooliaan natsi-saksan kukistajana muistuttaen neuvostovaltion menettäneen kymmeniä miljoonia miehiä ja naisia sekä lapsia sodassa, samalla he tarkoituksellisesti unohtavat valkovenäläisten ja ukrainalaisten kärsimykset ja maksamat uhrit. Alueiden poikki vyöryneitä taisteluita seurasi rauha, mikä oli korkeintaan vain nimellinen, sillä senkin aikana sortoon ja terroriin perustunut neuvostovaltio karkotti yhteensä miljoonia ihmisiä kodeistaan – näin kävi Ukrainankin alueella, Krimin tataareiden kansa ajettiin käytännössä viimeiseen mieheen, naiseen ja lapseen karkotukseen. Ja viljavaan maahan saapui jälleen nälkä ja kuolema. 1946–1947 nälkä tappoi jälleen Neuvostoliiton länsiosissa, erityisen rajusti se koetteli Ukrainan ja Moldovan sosialistisia neuvostotasavaltoja, joissa nälkään kuoli yhteensä reilun vuoden aikana 400 000–500 000 ihmistä. (7)

Itse pidän kokonaisuutta, joka alkaa oikeastaan jo ajasta ennen kulakkien murhaamista ja karkotuksia, edeten holodomorin miljoonien kuolonuhrien ynnä sen myötä orvoiksi jääneiden lasten uudelleen kasvatuksen (venäläistämisen) kautta kobzareiden murhaamiseen 1932, ukrainalaisiin kohdistuneena järjestelmällisenä ja organisoituna kansan ja identiteetin tuhoamisena – kansanmurhana. Toimenpiteenä ei vain ollut tarkoitus tuhota kansaa vaan tuhota kokonainen kulttuuri – pyyhkiä merkit siitä olemattomiin ja älymystön tuhonnalla estää kansallisen identiteetin uusi nousu.

Ja kun seuraamme Venäjän johdon ja maan medioiden suoltamaa propagandaa ja ukrainalaisten dehumanisointia, jonka toistoon suuret kansanryhmät vapaaehtoisesti ovat liittyneet, meidän ei pitäisi olla yllättyneitä siitä, millaisiin julmuuksiin Venäjä tänään Ukrainassa syyllistyy. Kun valtion johto kieltää Ukrainan valtion ja kansan olemassa olon, ja kun se samalla tarjoaa välineet tuhonnan toteuttamiseen, niin eikö tämä juuri ole kehotus tappaa ja tuhota kaikki ne ukrainalaiset, jotka eivät nöyrry Kremlin tahtoon? Kyllä, juuri sitä se on, ja niinpä on perusteltua kuvata Venäjän tavoitteita oikein termein. Tavoitteena on ukrainalaisten tuhoaminen, eikä vain ihmisten vaan myös identiteetin ja historian – kokonaisen kansakunnan, mikä käy ilmi Venäjän poliittisen johdon asenteista ja lausunnoista, joissa jopa kiistetään Ukrainan olemassa olo.

Venäjän tuhoamissotaa Ukrainassa,  23. marraskuuta 2022 ohjushyökkäyksen tuhoama kerrostalo Vyšhorodissa. (8)

Marko 

 

Lähteet:

1. https://tieteentermipankki.fi/wiki/Historia:kansanmurha 

2. The Holodomor, an act of genocide against the Ukrainian people 1932 – 1933, s. 4 – 5.

3. The Holodomor, an act of genocide against the Ukrainian people 1932 – 1933, s. 2.

4. Johannes Remy, Ukrainan historia s. 181.

5. http://monuments.karelia.ru/ob-ekty-kul-turnogo-nasledija/katalog-golubaja-doroga-ot-petrozavodska-do-pudozha/medvezh-egorskij-rajon/zahoronenie-zhertv-massovyh-repressij-1937-1938-gg 

6. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006195728.html 

7. https://cepr.org/voxeu/columns/famines-wwii 

8. Kuva via Anton Gerashchenko.

Kobzarit olivat sokeita runonlaulajia, jotka säestivät lauluaan joko kobzarilla tai banduralla. 

Kuva Ukrainan suurlähetystöltä Marko Enqvist.

MH17: neljä epäiltyä – kolme syyllistä

 

Alankomaiden Haagissa 9. maaliskuuta 2020 alkanut oikeudenkäynti Malaysia Airlinesin lennon MH17 alas ampumisesta Itä-Ukrainan yllä 17. heinäkuuta 2014, on saavuttanut tänään yhden merkittävän välivaiheen tuomioistuimen julistaessa tuomion neljän syytettynä olleen epäillyn osalta. (1) Malaysia Airlinesin lennon MH17 alas ampumisesta syytettiin monikansallinen tutkijaryhmä JIT:n nimeämää nelikkoa – venäläisiä tiedustelu-upseereita Igor ”Strelkov” Girkiniä, Sergei “Khmury” Dubinskia ja Oleg “Gyurza” Pulatovia sekä ukrainalaistaustaista Leonid ”Krot” Hartšenkoa, jonka tiedetään toimineen kesällä 2014 Venäjän tukeman ja varustaman joukko-osaston sekä joukko-osaston tukikohdan komentajana.

Tuomioistuimen päätöksen mukaan nelikosta kolme eli Igor Girkin ja Sergei Dubinski sekä Leonid Hartšenko ovat syyllisiä  Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamiseen, täten heidät todettiin myös syylliseksi 298 murhaan (lennon MH17 matkustajat sekä miehistö). Tuomioistuin tuomitsi heidät poissaolevina elinkautiseen. (2) Sen sijaan Oleg Pulatov vapautettiin syytteistä, koska tuomarit eivät löytäneet todisteita sen puolesta, että hän olisi osallistunut MH17 pudottaneen ohjuksen laukaisuun millään tavalla tai että hän olisi voinut estää ohjuksen laukaisun. (3)

Oikeuden mukaan Pulatovin tehtävänkuvaan kuului MH17 pudottaneen ohjuksen laukaisseen Buk-M1 TELARin nro. 332 kuljetusreitin turvaaminen, samoin hänen tehtävään kuului TELARin vastaanottaminen ja saattaminen alueelle, josta ohjus laukaistiin. (4) Oikeus kuitenkin totesi, ettei Pulatov ollut paikalla, kun ohjus laukaistiin, eikä hänellä ollut mahdollisuuksia vaikuttaa suunnitelman täytäntöönpanoon. Kiinnostavaa on myös se, ettei oikeudenkäynnissä nimetty koko komentoketjua (Igor Girkinistä ylöspäin), eikä henkilöä, joka antoi konkreettisen käskyn laukaista kyseinen ohjus. (5)

Oikeuden puheenjohtajan Hendrik Steenhuisin mukaan oli selvää Girkinin tietävän, että Buk-M1 TELARin saaminen alueelle johtaisi todennäköisesti vakaviin seurauksiin – kuolemaan. Girkin myös työskenteli aktiivisesti varmistaakseen, että todisteet katosivat. Tuomioistuimen mukaan Igor Girkin kontrolloi Buk-M1 TELARin käyttöönottoa, mikä tekee hänestä vastuullisen osapuolen. (6)

Oikeus totesi Leonid Hartšenkon olleen osavastuussa tapahtuneesta, hänen toiminta oli tietoista ja hän teki tiivistä yhteistyötä. (7) Komentoketjussa Khartšenko oli vastuullisessa asemassa, jolla oli alaisia (joukkoja) käytössään, oikeuden mukaan sama päti myös Sergei Dubinskiin. Hän oli komentoketjussa määräävässä asemassa, jonka lisäksi hän oli aloitteellinen omassa tehtävässään. (8)

 

Oikeudenkäynnin havaintoja

Oikeudenkäynnissä esille nousi myös muutamia kiinnostavia havaintoja. Tuomioistuin muun muassa totesi, että Venäjän federaatio koordinoi sotilaallisia toimia Itä-Ukrainassa (tuomioistuin käytti termiä Donetskin ”kansantasavalta”), rahoitti ja toimitti aseita militanteille, mutta ryhtyi myös sotilaallisiin toimiin itsenäisesti. Tuomioistuimen mukaan ns. Donetskin ”kansantasavalta” oli Venäjän täydellisessä hallinnassa, (9) niinpä se luokitteli sodan Itä-Ukrainassa toukokuun puolivälistä 2014 eteenpäin Venäjän kontrolloimaksi kansainväliseksi aseelliseksi konfliktiksi. (10)

Tuomioistuimen mukaan on runsaasti todisteita siitä, että Venäjä kontrolloi/ hallitsee tapahtumia ja toimintaa Itä-Ukrainassa, (11) esim. nauhoitetut puhelinkeskustelut, jotka asiantuntijat ovat määritelleet aidoiksi.

Edellä todetun pohjalta voidaan siis tehdä se johtopäätös, että toukokuun puolivälin 2014 jälkeen Itä-Ukrainassa käynnissä olleessa sodassa oli kyse Ukrainan ja Venäjän välisestä yhteenotosta, jossa jälkimmäinen turvautui pääasiassa erilaisiin proxy-joukkoihin elokuuhun 2014 asti, jolloin Venäjän asevoimat osallistui ensimmäisen kerran suuremmalla joukolla sotatoimiin Itä-Ukrainassa, Donetskin ja Luhanskin alueilla.

Luonnollisesti tuomioistuimen sanalla on merkitystä, vaikka kaikki se, mitä oikeudessa kuultiin, on ollut tiedossa jo aiemmin – todisteiden määrä on riittävä osoittamaan sen, että Venäjän asevoimat soti loppu kesällä 2014 Ukrainassa. Kansanedustaja Tom Packalénin Facebookissa elokuussa 2014 esittämä vaatimus lisätodisteiden esittämiseen siitä, että Venäjän joukot ovat osallistuneet Itä-Ukrainan taisteluihin näyttäytyi jo kirjoitushetkenä oudolta mutta vielä oudommalta se näyttäytyy nyt. (12) Packalénia jääräpäisemmin disinformatiivista viestiä Ukrainassa käynnissä olevasta sodasta on lukijoilleen tarjoillut Paavo Väyrynen kirjoittaessaan toistuvasti Ukrainan sisällissodasta sekä syyllistäessään länttä Venäjän brutaalista hyökkäyssodasta. (13) Oma lukunsa MH17-propagandan ja disinformaation levittäjinä suomalaiselle yleisölle ovat Janus Putkosen kaltaiset Venäjälle työskentelevät disinformaatikot seuraajineen.

 

Lyhyt kertaus Malaysia Airlinesin lennon MH17 kohtalosta

Malaysia Airlinesin lento MH17 oli malesialaisen lentoyhtiö reittilento Amsterdamista Kuala Lumpuriin. Lennolla käytetty Boeing 777-200ER nousi Schipholin lentokentältä 17. heinäkuuta 2014 klo. 10:31 UTC, koneessa oli 283 matkustajaa ja 15 miehistön jäsentä.

Samana päivänä (17. heinäkuuta 2014) kello 16:19:56 (paikallista aikaa) lennon MH17 ohjaamosta vahvistettiin VHF-radiolla ohje lennonjohdolle ”Romeo November Delta, Malaysian one seven” – seitsemän sekuntia myöhemmin yhteys MH17 katkesi, eikä se enää vastannut kutsuihin.

Kello 16:20:xx Malaysian Airlines lento MH17 tuhoutui Venäjän maavoimien 53. ilmatorjuntaprikaatin 2. pataljoonan kalustoon kuuluneesta Buk-M1 TELARista nro 332 laukaistun ilmatorjuntaohjuksen 70-kiloisen taistelukärjen räjähdettyä, takaa katsottuna, lentokoneen ohjaamon vasemmalla puolella.

Se mitä tapahtui kyseistä hetkeä ennen, on tapahtumien saaman kulun kannalta merkityksellistä. Mikä tapahtumaketju johti siihen, että kyseisenä iltapäivänä Buk-M1 TELARista laukaistiin ilmatorjuntaohjus pellolta Pervomaiskyin kylän länsipuolelta kohti havaittua – lähestyvää – lentokonetta, jota ei ollut tunnistettu kunnolla.

Kokonaisuuden kannalta meidän olisi huomioitava tapahtumaketju vähintäänkin kevättalveen saakka, jolloin Venäjä miehitti Krimin niemimaan Ukrainalta ja sitä seuranneeseen kaaoksen synnyttämiseen ja luontiin Ukrainan itä- ja eteläosissa, joka johti sodan alkuun huhtikuussa 2014 Igor Girkinin komentaman ryhmän aloittaessa paikallisten kollaboraattoreiden tuella operaation Slovjansk-Kramatorsk-alueella ja kuinka tämä operaatio johti sotaan Donbasissa.

Niin perusteltua kuin kokonaisuuden kunnollinen tarkastelu on, on minun tyydyttävä vain ylläolevaan viittaukseen ja siirryttävä kesään 2014.

Venäjä oli koonnut joukkojaan Ukrainan rajoille keväästä 2014 lähtien, kesäkuun 23.–25. päivien välillä se siirsi Marshala Zhukovaan (Kurskin itäpuolella) sijoitetun 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin (sotilasyksikkö 32406) varustukseen kuuluvaa kalustoa Marshala Zhukovasta Millerovon alueelle, Rostovin oblastissa, Ukrainan rajan tuntumaan. Liikkeellä olevaan kolonnaan kuului yhteensä 45 prikaatin varustukseen kuuluvaa ajoneuvoa, muun muassa seuraavat Buk M1 TELARit nro.  211, 212, 221, 231 ja 3x2 sekä ainakin yksi latausvaunu (TEL). Myöhemmin TELAR nro. 3x2 tunnistettiin TELARiksi nro. 332.

Siirto-operaatiosta Marshala Zhukovasta Ukrainan vastaiselle rajalle. 

Malaysia Airlinesin lentoa MH17 edeltävänä iltana (16. heinäkuuta 2014) käydään kohtalokas puhelu kahden henkilön välillä, puhelun sanoma on hyvin selkeä. Tilanne Donbasissa, Ukrainan itäosissa, on ongelmallinen Ukrainan asevoimien ja asevoimia tukevien vapaaehtoisjoukkojen edettyä kesän kuluessa ja vapautettua miehitettyjä alueita. Alueella operoivat, Venäjän komentoketjuun kuuluvat komentajat tiedostivat kehityskulun, mikäli apua ei tulisi ja pian. Suojaksi lisääntynyttä Ukrainan ilmavoimien aktiivisuutta vastaan alueella operoivat joukot tarvitsivat raskaampaa ilmatorjuntakalustoa – puhelun kuluessa toivottiin nimenomaan Bukia (eli 9K37M1 Buk-M1 ilmatorjuntajärjestelmää), jollainen heille luvattiin Venäjältä toimittaa.

Ensimmäinen havainto Buk-M1 TELARista nro. 332 Ukrainan maaperällä tehtiin Sorokinessa (ent. Krasnodon) 17. heinäkuuta 2014, klo. 04:28. Tästä eteenpäin Buk-M1 TELARia kuljettaneen saattueen reitti on kyetty mallintamaan teletietojen sekä valokuvien ja videotallenteiden sekä muiden silminnäkijähavaintojen myötä hyvin tarkkaan. Saattue kävi kääntymässä Donetskissa, jossa Buk-M1 nro. 332 kuvattiin aamulla trailerilla prospekt Illitšan ja Šahtobudivnykiv bulevardin risteyksessä, (julkaistu kuva otettiin prospekt Illitša 78:n kohdalta). Donetskista Buk-M1 TELARia kuljettanut saattue kääntyi ympäri, lähtien etenemään kohti itää. Saattueen reitti kulki Makiivkan – Šah’tarskin – Torezin kautta Snižneen, jossa Buk-M1 TELAR ajettiin pois Volvon vetämältä trailerilta noin kello 13:30. Tämän jälkeen Buk-M1 TELARilla nro. 332 ajettiin Snižnestä etelän suuntaan kohti Pervomaisken kylää ja sieltä MH17 pudottaneen ohjuksen laukaisupaikalle Pervomais’kyin kylän länsipuolelle.

Kuvakooste 16.joulukuuta 2020 julkaistusta blogista.

Heinäkuun 17. 2014, kello 16:19:xx ohjus oli laukaistu Buk-M1 TELARilta. Laukaisun kannalta ja sen myötä MH17 pudottamisen kannalta merkittävässä roolissa oli Igor ”Bez” Beslerin osaston Horlivkan alueella tekemä näköhavainto ja ilmoitus saapuvasta koneesta. Ryhmään kuuluva taistelija antoi ilmoituksen saapuvasta ukrainalaiskoneesta (jonka uskottiin olevan Sukhoi Su-25 rynnäkkökone) lennon MH17 sijaan. Ilmoituksen seurauksena Snižnen eteläpuolella, Pervomais’kyissä asemissa ollut venäläinen Buk-M1 TELAR nro. 332 aktivoitui tunnetuin seurauksin.

Malaysia Airlinesin lento MH17 tuhoutui Itä-Ukrainan ilmatilassa, merkittävin osa ilmatorjuntaohjuksen pudottaman koneen kappaleista putosi Hrabove – Rozsypne – Petropavlivka -kylien muodostaman kolmion alueelle.

Viimeinen näköhavainto Buk-M1 TELARista nro. 332 on seuraavalta aamulta (18. heinäkuuta 2014) Luhanskista noin klo. 05:xx, jossa TELARia trailerilla kuljettanut Volvo onnistuttiin kuvaamaan. Teletietojen mukaan Buk-M1 TELAR siirtyi Venäjän puolelle heinäkuun 18. 2014, kello 07:15.

53. ilmatorjuntaohjusprikaatin kalustoon kuuluva Buk-M1 TELAR nro. 332 miehitetyssä Itä-Ukrainassa.

“Flight MH17 crashed because it was hit by a Buk missile fired from an agricultural field near Pervomaiskie.” (14)

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://www.courtmh17.com/en/news/2022/summary-of-the-day-in-court-17-november-2022---judgment.html 

2. https://www.courtmh17.com/en/news/2022/the-operative-paragraphs_english.html 

3. https://twitter.com/mariekedehoon/status/1593247293662449666 

4. https://twitter.com/space_osint/status/1593242199927320577 

5. https://twitter.com/RolandOliphant/status/1593248437356490753 

6. https://twitter.com/MollyQuell/status/1593244573752778754 

7. https://twitter.com/mariekedehoon/status/1593244239538028548 

8. https://twitter.com/mariekedehoon/status/1593244239538028548 

9. https://twitter.com/MollyQuell/status/1593226501931294720 

10. https://twitter.com/mariekedehoon/status/1593226465189171204 

11. https://twitter.com/nexta_tv/status/1593243121663762435 

12. https://www.verkkouutiset.fi/a/kansanedustaja-kaipaa-todisteita-venajan-lasnaolosta-ita-ukrainassa-24505/#194c9420 

13. https://www.ksml.fi/uutissuomalainen/5364861 

14. https://twitter.com/RolandOliphant/status/1593231741375741953 

Taustoituksessa hyödynnetty myös Eliot Higginsin ja Christo Grozevin havaintoja oikeudenkäyntipäivältä.

Gary Bettman: En tarkkaan tiedä, mikä Aleksandr Ovetshkinin suhde presidentti Putiniin on

 

Ensimmäisten neuvostoliittolaisten maajoukkuekiekkoilijoiden siirtyessä (luvallisesti) 1980-luvulla NHL:ään – Sergei Prjahinin avatessa portit siirtyessä kaudeksi 1989–1990  Calgary Flamesiin – osa liigan seurapomoista suorastaan vihasi tätä ”punaista aaltoa”. Toronto Maple Leafsin legendaarinen omistaja Harold Ballard näki punaista neuvostokiekkoilijoiden ilmestyessä liigaan. Eikä Leafsin kotiareenalla otettu riemunkiljahduksin vastaan Neuvostoliitosta ottelukiertueille tulleita seurajoukkueitakaan, niin pelaajia kuin muutakin joukkueen väkeä muistutettiin Neuvostoliiton käymästä Afganistanin sodasta 80-luvulla erilaisin iskulausein. (1) Monissa muissakin NHL-kaupungeissa yleisö buuasi neuvostoliittolaisten seurajoukkueiden edustajille muistuttaen näitä maansa käymästä sodasta ja harjoittamasta terrorista.

Ballard ei myöskään halunnut Toronto Maple Leafsin silloisen kotihallin, Maple Leaf Gardenin, jäälle Neuvostoliiton maajoukkuekiekkoilijoita, joten Kanada Cupia ei pelattu Maple Leafsien kotiareenalla reiluun vuosikymmeneen vuoden 1976 jälkeen. Vasta Ballardin kuolema vuonna 1989 muutti tilanteen Torontossa. (2)

Aikakausi oli tuolloin toinen kuin nyt, maailma oli kylmän sodan myötä jakautunut kahtia – toki rautaesirippu alkoi 80-luvun lopulla rakoilla rajusti, murtuen konkreettisestikin Berliinin muurin murtumisen myötä marraskuussa 1989 ja Neuvostoliiton hajottua paria vuotta myöhemmin – tästä huolimatta (tai kenties juuri tämän vuoksi) NHL:n suhtautuminen venäläiskiekkoilijoihin näyttäytyy näin ulkopuolisen silmin siltä, kuin roskat haluttaisi lakaista maton alle piiloon. Pois silmistä, pois mielestä!

NHL:n komissaari Gary Bettman on joko tavattoman naiivi tai sitten hän kuvittelee kuulijoiden olevan tavanomaista tyhmempiä ja sulkevan silmänsä Venäjän toimilta, muuten hänen vastauksia viikontakaisessa, Tampereen Nokia-areenalla järjestetyssä lehdistötilaisuudessa, ei oikein voi selittää. Tuolloin  Gary Bettmanilta kysyttiin, näkeekö hän ongelmaa Aleksandr Ovetškinin Putin-suhteessa:

”En tarkkaan tiedä, mikä Aleksandr Ovetshkinin suhde presidentti Putiniin on. Mutta edelleen: hän pelaa NHL:ssä Washington Capitalsille, ei Venäjälle”. (3)

Pohjoisamerikkalaiseen yleisöön tällainen ympäripyöreä, poliittisesti äärimmäisen korrekti vastaus, varmasti uppoaa mutta epäilen, että tuskin olen ainoa suomalainen, joka pitää tätä vastausta tässä maailmanajassa typerryttävän idioottimaisena, josta huokuu läpi pitkälle viety kaupallisuus, jolloin urheilu nähdään omana irrallisena maailmana tästä todellisuudesta, jossa me elämme. Ah! kuinka väärässä hän onkaan.

Epäilen myös, että Washington Capitalsissa voi olla edessä varsin mielenkiintoisia aikoja, mikäli järjestetään tilaisuuksia, joihin entiset seurapelaajat kutsutaan. Joukkueessa nimittäin pelasi kaudesta 1990–1991 kauteen 1994–1995 ja vielä uudelleen NHL-uransa päätösvuosina 2000–2001 ja 2001–2002 Kiovassa syntynyt Dmytro H’rystytš, joka on pelannut olympiakisoissa kuin myös MM-kisoissa Ukrainan maajoukkueessa. Venäjän aloittaessa monen rintaman sodan Ukrainassa 24. helmikuuta, H’rystytš jäi maahan tekemään vapaaehtoistyötä maansa ja sen kansalaisten auttamiseksi, joidenkin tietojen mukaan hän on myöhemmin tänä vuonna värväytynyt Ukrainan asevoimien alaiseen joukko-osastoon.

Mutta palatkaamme Gary Bettmanin poliittisesti liiankin korrektiin vastaukseen. Uskoisin, että Bettmankin tietää millainen suhde Ovetškinilla on Venäjän johtajaan Vladimir Putiniin. Sen perusteella, ettei Ovetškin ole edellisinäkään vuosina tehnyt mitään pesäeroa Putiniin eikä ole tämänkään vuoden puolella näin tehnyt, on suhde edelleen muuttumaton.

Aleksandr Ovetškin on seisonut vuosien ajan Vladimir Putinin rinnalla. Tämä rikkumattoman tuen osoittaminen Venäjän johdolle ja Venäjälle alkoi jo vuosia sitten, johon sisältyy Ovetškinin vuonna 2017 perustamansa ”PutinTeam”-liike, johon liittyi paljon venäläisiä huippu-urheilijoita mutta myös näkyviä persoonia:

”I have never hidden my attitude towards our president, always openly supporting him,” – “I am confident that there are many of us, supporting Vladimir Putin. So let’s unite and show everyone a united and strong Russia!” Ovetškin marraskuussa 2017. (4)

Ovetškin kampanjoi sen jälkeen hyvin aktiivisesti ja näkyvästi Putinin puolesta, osallistuen kiekko-otteluihin ”Putinin joukkueen” kanssa sekä lahjoittaen Putinille pelipaitoja jne. Häntä ei myöskään häirinnyt se, että maaliskuussa 2018 näissä ns. presidentinvaaleissa ”äänestettiin” myös Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla – Ovetškin ankkuroi itsensä Putinin mieheksi.

Tämän vuoden helmikuun jälkeenkin Aleksandr Ovetškin on ollut mukana tilaisuuksissa, joihin on osallistunut kovan linjan putinisteja sekä Venäjän hyökkäyssodan tukijoita. Kesäkuussa Ovetškin hengaili yhdessä Yunarmiyan (ven. Юнармия) johtajan, entisen voimistelijan, Nikita Nagornyin kanssa. (5)

Yunarmiya perustettiin Venäjällä lokakuussa 2015, kyseessä on organisaatio, joka järjestää sotilaskoulutusta 3–18 vuotiaille lapsille ja nuorille. Vuoden 2019 loppuun mennessä siihen oli liittynyt Venäjällä lähes 600 000 lasta ja nuorta. Liikettä on myös levitetty Venäjän rajojen ulkopuolelle, tuhannet lapset ja nuoret sen miehittämältä Krimin niemimaalta ovat liittyneet, tai pakotettu liittymään, Yunarmiyaan. Siihen on käytännössä pakkovärvätty lapsia ja nuoria myös miehitetystä Itä-Ukrainasta, jossa järjestetään muutakin ”patrioottista”, käytännössä hyvin militaristista koulutusta lastentarhoissa ja peruskouluissa – koulutus on pakollista lapsille. Yunarmiyan toiminnassa rikotaan monella tapaa Venäjänkin ratifioimaa Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien julistusta.

Ovetškinin perustaman ”PutinTeamin” eräs seuraus oli myös se, että moni kiekkoilija valitsi hiljaisuuden, jotta ei joutuisi konfliktiin ”tiimin” jäsenten kanssa ja jotta paikka maajoukkueessa ei vaarantuisi. Venäläisistä NHL-kiekkoilijoista Artemi Panarin kritisoi voimakkaasti Vladimir Putinia jo vuosia sitten, johon toimintaan hän ei juurikaan tukea muilta saanut. (6) Panarin ei ole pelannut Venäjän maajoukkueessa sitten 2017 järjestettyjen MM-kisojen. Taitojensa puolesta hän epäilemättä olisi vakiokalustoa joukkueessa, viimekaudella hän teki NY Rangersissa pelaamassaan 75 ottelussa 22 maalia ja 74 syöttöä.

"Russian Army". (7)

Aleksandr Ovetškin ei ole vain tyytynyt kannattamaan Vladimir Putinia, vuosia sitten hän osoitti Instagramissa hyvin näkyvästi tukea Venäjän asevoimille. Yllä oleva kuva päätyi kohun myötä otsikoihin marraskuussa 2017. Muistamme, että tuolloin Venäjän asevoimat osallistui aktiivisesti sotaan Syyriassa, että sen tuella Bašar al-Assadin hallinto oli käyttänyt kemiallisia aseita useita kertoja vastustajaansa sekä siviilikohteita vastaan, että Venäjä yhdessä Syyrian kanssa tuhosi ilmavoimilla ja tykistöllä siviilikohteita – tulittaen myös sairaaloita, kouluja ja pakolaisleirejä – syyllistyen näin suureen joukkoon sotarikoksia.

Niin, luonnollistahan se on, että huippu-urheilija osoittaa somessa näkyvästi tukea maansa asevoimille, joka tehtailee sarjana sotarikoksia ja jonka joukot olivat vain muutamaa vuotta aiemmin (helmi-maaliskuussa 2014) miehittänyt naapurivaltiolle kuuluvan niemimaan, kuten Venäjä oli tehnyt miehittäessään Krimin niemimaan Ukrainalta. Ja joka samaan aikaan käy sotaa tässä naapurimaassa, kuten Venäjä jo tuolloin soti Ukrainassa. Ei ihme, ettei Ovetškin ole ottanut kantaa Venäjän brutaaliin hyökkäyssotaan Ukrainassa – hän on siellä samassa kuopassa Putinin ja muiden Venäjän brutaalia sotaa kannattavien kanssa. Ovetškinin asemassa on helpompi olla hiljaa, kuin tunnustaa virheensä – tunnustaa, että on tukenut kansanmurhaa toteuttavaa diktaattoria. Suomeksi sanottuna Ovetškin on miljoonia kiekolla ansaitseva mikkihiiri.

Ja Bettmankin tietää, että parempi olla hiljaa kuin sorkkia tätä sontakasaa enempää, olla hiljaa ja toivoa, ettei asia nouse liian usein esille. Omasta puolestani vastaavasti toivon, ettei Ovetškin-asia sieltä pöydältä katoakaan.

Lisää havaintoja: Ovetškin on ollut Kremlin propagandamannekiinina jo vuodesta 2014  

Venäjä hyödyntää huippu-urheilijoita propagandassaan Neuvostoliiton tapaan, niinpä ei ole ihme, ettei Aleksandr Ovetškin ilmestynyt tyhjästä kannattamaan Vladimir Putinia ja perustamaan ”PutinTeamia”. Hän osallistui jo syksyllä 2014 Venäjällä kampanjaan, joka kuuluu niihin ensimmäisiin näkyviin kampanjoihin, joissa venäläispropaganda valjastaa ihmiset toistamaan sanomaansa. Luonnollisesti tämän(kin) kampanjan tarina oli viattoman oloinen ”Save Children From Fascism” – pelasta lapset fasismilta, mutta se oli kuitenkin sovitettu valtiolliseen narratiiviin, jossa fasismi yhdistettiin Ukrainassa Viktor Janukovitšin syrjäyttäneeseen Euromaidan-liikkeeseen ja maan uuteen hallintoon. Venäläiset tiesivät keihin ”fasismilla” viitattiin.

Save Children From Fascism on retoriikaltaan samanoloinen kuin aiemmin samana vuonna (heinäkuussa 2014) käynnistetty näkyvä Save Donbass People -kampanja, jonka lonkerot levisivät Johan Bäckmanin ja Janus Putkosen myötä Suomeenkin. Helsingissä järjestettiin kampanjaan liittyvä valokuvanäyttely. Näyttelyn yhteydessä, kuten ei venäläisissä propagandajulkaisuissakaan kerrottu sitä, että moni näyttelyn kuvista oli joko muilta sotatantereilta tai elokuvista, kuten runsaasti näkyvyyttä saanut kuva maassa istuvasta itkevästä tytöstä, joka on kuva venäläis-valkovenäläisestä The Brest Fortress -elokuvasta. (8)

Voidaan sanoa, että nämä kaksi propagandakampanjaa ovat avainasemassa, kun puhutaan Venäjän Ukrainaan kohdistamasta vihakampanjoinnista. Näissä luotiin perustaa Venäjän narratiiville Ukrainasta toteuttamassa venäläislasten ja laajemmin venäläisten kansanmurhaa Itä-Ukrainassa, johon kampanjaan useampi suomalainenkin on tahoillaan osallistunut. Nimistä on perusteltua nostaa esiin Johan Bäckman ja Janus Putkonen. 

Nokia-areenalla Tampereella Gary Bettman vastasi toimittajille myös seuraavaa –

Aleksandr Ovetshkin ja kaikki venäläiset NHL:ssä pelaavat NHL-joukkueilleen, eivät Venäjälle.

Epäilemättä pelaajat pelaavat joukkueilleen, mutta samalla Ovetškin monen muun venäläispelaajan lailla palvelee kaiken aikaa maataan – Venäjää, jonka seura Capitals kuin myös liiga – NHL – on unohtanut. Ovetškin ei ole mikään märkäkorva pojankloppi, vaan lähes pari vuosikymmentä taalajäillä tahkonnut ”ikämies”, joka on vapaaehtoisesti hypännyt Putinin hallinnon kelkkaan.

Marko   

 

Lähteet:

1. https://www.jatkoaika.com/Kolumni/nhl-juttuja-2732003/80548 

2. https://www.hs.fi/urheilu/art-2000003028472.html 

3. https://www.is.fi/nhl/art-2000009182529.html 

4. https://www.reuters.com/article/us-russia-overchkin-putin-idUSKBN1D22LE 

5. https://twitter.com/irgarner/status/1533924603353092097 

6. https://www.sportsnet.ca/hockey/nhl/artemi-panarins-criticism-vladimir-putin-absolutely-unprecedented/ 

7. https://polit.ru/article/2017/11/03/ovechkin/ 

8. https://observers.france24.com/en/20140710-children-heart-ukraine%E2%80%99-image-propaganda-war

Ovetškin ja Nagornyi. (5)

Из архивов: Янус Путконен и DONi News - движение на российские деньги

 

В конце октября главный редактор журнала UMV Янус Путконен, проживающий в оккупированном Луганске, засветился в связи со скандалом вокруг Fennomatkat.  Шумиха  напомнила мне о моих старых статьях о нем - я порылся в своих архивах и нашел одну, многолетней давности, о DONi News, финансируемом Россией пропагандистском издании, выходившем в оккупированном Донецке много лет назад.  Путконен был представлен в нем как главный редактор. Статья сама по себе уже не актуальна, поскольку DONi News завершил свой путь несколько лет назад, а сам Путконен бежал из оккупированного Донецка в Луганск весной 2018 г. В настоящее время Янус Путконен живет в оккупированном Луганске, редактируя оттуда ряд контрмедиа, включая дезинформационное издание MV-lehti, основанное Ильей Яницким, который Путконен переименовал в UMV-lehti.

Однако моя статья многолетней давности интересна в некоторых отношениях, где раскрываются финансовые и операционные механизмы, и одновременно  открываются некоторые аспекты характера и методов работы Путконена. Поэтому его реакция на скандал с поездкой Fennomatkat в Санкт-Петербург  не удивительна,  как и угрожающий тон некоторых его сообщений.

Первоначально статья ”DONi News – движение на российские деньги” была опубликована на сайте SSS-Radio в конце лета 2016 года, нижеприведенный текст я незначительно отредактировал, точнее, я перенес некоторые встроенные в текст ссылки на источники и исправил опечатки.

Янус Путконен и Эдуард Басурин в оккупированном Донецке, февраль 2016 года.

DONi News – движении с российскими деньгами

В Финляндии DONi – Donbass International News Agency или Международное информационное агентство Донбасса – это аген тство, в основном известное кругу, следящему  за событиями и войной в Украине. Его главным редактором является уроженец Финляндии Янус Путконен. На своем сайте информационное  агентство сообщает, что оно  ”финансируется из частных источников”, очень часто встречаются слова "волонтерское", а Янус Путконен иногда говорит, что работает на ”за еду”.

Радио Свобода в статье ”Русофоб, убрать из Донецка!” представляет несколько иную сторону деятельности ”DONi”. Статья основана на утечке электронных писем Татьяны Егоровой и таблиц Excel, которые проливают некоторый свет на предысторию  DONi News. Например, письмо Януса Путконена предполагает, что DONi принадлежит бизнесмену Андрею Степаненко. (1 и 2). Подобные утечки и взломы проводились и раньше, в основном украинскими хакерами, и материал, который я видел, в целом совпадает с  предыдущим.

Утечка файлов Татьяны Егоровой также раскрывает обширные таблицы с именами журналистов, которые пытались получить аккредитацию в ”народной республике”, с четкой цветовой маркировкой журналистов (красные, желтые, зеленые и белые) на хороших и плохих. Для одних упоминаются слова ”русофоб” и их надо ”срочно убрать из Донецка”. Для других чуть более глубже объясняется предыстория журналиста ”...натовский пропагандист, очень грамотный, Reuters и AP – основные идеологические враги  России в информационной войне”. Зеленым  отмечены  журналисты, симпатизирующие  ”народной республике”, и не стремящиеся к объективности или точности в своей работе.  Их имена отмечены однозначно – ”GOOD FRIEND”, или хороший друг.

Фото Радио Свобода.

Как можно прочитать в статье Радио Свобода, несколько журналистов по тем или иным причинам столкнулись с проблемами в ”народных республиках”. В случае с украинским блогером и журналистом Назарием Наджогу, все, что потребовалось для его ареста – это ”визитка Яроша”, то есть, ”Правого сектора”. ”Правый сектор” запрещен в России.

Просочившиеся файлы также содержат «переписку» Януса Путконена (электронные письма) с разными людьми.  Одна из – между Дэвидом (Дэйвом) Симпсоном и Янусом Путконеном, когда первый обращается ко второму по электронной почте. В электронной почте всплывает еще советских времен ”офицер” Манекин из Москвы. Возможно, вопрос в наблюдении/контроле, и в этом случае Манекин мог служить в силовых структурах – в первую очередь приходят на ум в ФСБ или МВД.

Вышеупомянутое сообщение, вероятно, привело к очень резкому ответу Януса Путконена на следующий день, ниже приводится выдержка из сообщения.

Снимки с Egorova Leaks в виде скриншотов. 

Сообщение Януса Путконена о DONi News можно считать показательным. В сообщении ясно сказано, что это ни в коем случае не агентство, которым управляют ”волонтеры”, и оно не может считаться независимым, поскольку его владельцем является бизнесмен Андрей Степаненко. Эти сообщения разрушают многие другие ”иллюзии”, которые пропаганда DONi News пыталась поддерживать, пытаясь создать имидж независимого и объективного информационного агентства. Его истинное лицо, конечно, было раскрыто гораздо раньше действиями самого Януса Путконена, отказавшего в аккредитации нескольким финским журналистам. Среди этих журналистов – Нина Лейнонен из Iltalehti, которую Путконен не считал журналистом, лояльным ”Народной Республике”. Утечка документов и таблиц, со своей стороны, говорит жестоким языком о роли Путконена в регионе. 

Выше приведена выдержка из годового отчета DONi News Януса Путконена, которая показывает, что он работает не совсем  за ”за еду” в ”Народной Республике”. Согласно его собственному годовому отчету, ему необходимо финансирование в размере 90 000 рублей в месяц для покрытия различных расходов. Из годового отчета также следует, что расходы на содержание пресс-центра DONi News со всеми его зарплатами и расходами составляют около 300 000 рублей в месяц, включая одного штатного секретаря и трех других ”наемных” сотрудников. Часть средств поступает от пожертвований, по крайней мере, по крайней мере, на сайте DONi идет постоянная кампания по сбору средств. Однако, судя по имеющимся у меня электронных письмах, я не могу сказать, какая часть средств поступает от Степаненко, но потребность Путконена в деньгах кажется ”постоянной”.

Просочившаяся информация свидетельствует,  что также были планы по созданию мультимедийного центра для DONi News и различных медиа-проектов, таких как документальный проект ”Жизнь Донбасса с Дэйвом Симпсоном”.

Партнеры DONi News в международных СМИ, упомянутые в годовом отчете Путконена, включают Russia Insider, который финансируется российской олигархией и широко рассматривается как пропагандистский канал, и News Front, который является столь же сомнительным по своей природе.

Конечно, можно задуматься, а не является ли владелец DONi, Андрей Степаненко, на самом деле «болванчиком», а настоящий владелец остается на заднем плане. Возможно, это проект российской государственной администрации по созданию в Донецке ”независимого” международного информационного агентства для трансляции новостей за рубеж по различным каналам. DONi передает новости на нескольких языках через несколько различных каналов - онлайн-журнал, социальные сети с различными платформами (например, Facebook и ВКонтакте, а также Twitter) и Youtube. Согласно годовому отчету, у DONi News 9926 подписчиков в социальных сетях, а видеоролики на YouTube были просмотрены 211 155 раз.

А может, что за этим стоит РИСИ, Российский институт стратегических исследований, где работает Йохан Бекман? Если это так, то это объяснило бы сильное финское присутствие на медиа-сцене в регионе: наряду с Янусом Путконеном в Донецке работает Яана Коо, или Яана-Марика Куртти, которая, по ее собственным словам, связана с новостным вещанием Love FM о России. И на основании обновлений в Facebook можно сказать, что ссылка существует.

Скриншот Фейсбук.

Исходя из вышеуказанного общения в Facebook, можно сделать вывод, что DONi News и  Love FM Россия абсолютно одинаковы, хотя Love FM отрицают, что материал подготовлен DONi News. По полученной мной ранее подсказке, новостная лента российских новостей  очень похожа на новости российского экстремистского НОД (Национально-освободительного движения). Здесь также есть связь с Йоханом Бекманом, который поддерживал контакты с ”НОД”. Например, в марте 2015 года Бекман и председатель ”НОД” Евгений Федоров встречались в дискуссионной программе на национальном телеканале ОТР. (5)

Вот ”узкий” срез деятельности, целей и финансирования DONi News. Исходя из этой и другой информации, не будет преувеличением сказать, что ресурс является частью российской пропагандистской машины и имеет четкую информационную миссию в Донецке и Донбассе. Для них это вопрос информационной войны, а не объективная передача информации – они даже не пытаются это сделать в своих репортажах. (подошел к концу)

* * *

Давайте вернемся из архивов к текущему моменту. Дэвид (Дэйв) Симпсон был не единственным человеком, попавшим под огонь Путконена в Донецке. Так произошло и с Расселом ”Техас” Бентли, на которого Путконен по просьбе представителя оккупационной власти – России (так называемого Министерства иностранных дел ДНР) составил характеристику, где он описывает Рассела ”Техаса” Бентли, среди прочего, как необразованного, использующего бесхитростный язык, с хорошими социальными навыками, но без дипломатических способностей. Путконен также вспоминает о проблемах Рассела ”Техаса” Бентли с алкоголем, и что это  привело его к психической нестабильности.

В конце характеристики Путконен дает окончательную оценку Расселу ”Техасу” Бентли под своей подписью. Итоговая оценка на удивление положительная, учитывая характеристику Бентли, хотя и обескураживающая. В ней говорится, что у Бентли мало будущего за пределами оккупированных территорий. Его разыскивают в Украине и на Западе.

Я бы подчеркнул, что ”Утечки Егоровой” раскрыли двойную роль Путконена на оккупированных территориях. Работая ”главным редактором” DONi News, он сотрудничал с органами безопасности на оккупированных территориях (местным КГБ, отдаленной частью российских спецслужб), в том числе оценивал журналистов, чьи запросы на аккредитацию могут быть приняты, а чьи нет. Его оценки также влияют на то,  кто враг, а кто нет.

Оригинальный финский блог был переведен Элизой И (Eliza I). Спасибо Элиза!

 

Марко

 

Источники:

1. https://www.svoboda.org/a/27900014.html 

2. Egorova Leaks, Сайт (ссылка) не работает.

3. DONi News, Сайт (ссылка) не работает.

4. https://psb4ukr.org/criminal/kurtti-yaana-marika/ 

5. https://kohudosentti.blogspot.com/  (среда, 25 марта 2015 г.) 

Love FM (радиоканал) на финском языке.

Tantereet täynnä venäläisten hylkäämiä kaatuneita ja haavoittuneita

 

Venäjän muutaman päivän mittaiseksi suunniteltu ”erikoisoperaatio” Ukrainassa ei ole sujunut suunnitellulla tapaa – Ukraina ei kaatunut venäläisten vyöryessä rajan yli. Siitä huolimatta, ettei Venäjä ole julkaissut virallisia tappiolukemia aikoihin, voidaan useista eri lähteistä tulleiden tietojen perusteella päätellä niiden olevan suuret – massiiviset. Tätä päätelmää tukee myös syyskuussa käynnistetty – monellakin tapaa epäonnistunut – ns. osittainen liikekannallepano, joka Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigun nimissä annetulla ilmoituksella lopetettiin viikonpäivät sitten. (1)

Ukrainan asevoimien virallisen ilmoituksen mukaan Venäjä on menettänyt 24. helmikuuta 2022 alkaneen laajan offensiivivaiheen kuluessa kaatuneina 74 800 sotilasta (24.2. – 4.11.2022) – loka-marraskuun vaihteen molemmin puolin Venäjän tappiot kaatuneina ovat nousseet merkittävästi tavanomaisesta n. 200–300 kaatunutta päivää kohti. Esimerkiksi 30. lokakuuta Ukrainan antaman virallisen ilmoituksen mukaan Venäjän tappiot kaatuneina nousivat yli 950 sotilaaseen ja toissapäivänä 4. marraskuuta yli 840 kaatuneeseen, myös marraskuun 1. päivänä Venäjä menetti kaatuneina huomattavan määrän miehiä Ukrainassa – yli 650 miestä.

Avoimiin lähteisiin tietonsa perustavan Russian Officers killed in Ukraine twittertilin mukaan marraskuun 1. päivään mennessä Venäjän asevoimat (ja muut turvallisuusorganisaatiot) oli menettänyt Ukrainassa yhteensä 1402 upseeria. (2) Tilin ilmoituksen mukaan tietoja kerätään seuraavalla tapaa:

”Minimum confirmed losses. Confirmations are made via publicly available data from Russia, such as funeral notices, obituaries or news sites.”

Kyseessä on siis minimi, todellinen lukumäärä voi olla (on) suurempi kuin tämä 1402 kaatunutta (kuollutta) upseeria, joiden joukossa on kaksi kenraaliluutnanttia ja kahdeksan kenraalimajuria sekä neljäkymmentäneljä everstiä. Lisäksi Venäjän asevoimissa on siirretty toisiin tehtäviin tai erotettu useita upseereita, näin on käynyt myös Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB:n upseereille, kuten kenraalieversti Sergei Besedalle ja kenraalimajuri Juri Sulinille.

Venäläissotilaiden puheluista kotiin kuin myös muista viesteistä välittyy kuva siitä, että tappiot ovat huomattavat, mutta etteivät ne päädy syystä tai toisesta julkisuuteen. Eräässä nauhoitteessa venäläissotilas kertoo vaimolleen, kuinka osaston komentaja kieltää heitä kokoamasta omia kaatuneita: ”Ei ruumiita – ei ongelmia” – sotilas epäilee taustalla piilevän korruption. Mitä vähemmän ruumiita, sen enemmän upseerit voivat varastaa rahaa omaan taskuun. (3)

Viimepäivinä Venäjä on kärsinyt merkittäviä tappioita kahdella rintamalohkolla, Donetskin lounais- ja eteläpuolella Mar’inkan ja Vuhledarin alueella sekä Svatoven lohkolla, jossa venäläisten ”mobikeista” eli mobilisoiduista koottu (huonosti varusteltu) joukko-osasto menetti mahdollisesti jopa satoja sotilaita kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina Ukrainana tykistökeskityksessä Makijivkan kylän lähistöllä. (4) Osasto saapui puutteellisin tiedoin ja varustein alueelle 1. marraskuuta, seuranneena yönä kyseiselle alueelle kohdistettiin Ukrainan tykistön toimesta pitkäkestoisesti raskasta tulitusta. Ensimmäisinä alueelta paenneet venäläissotilaat kuvailivat lähes kaikkien kuolleen tulituksessa, sittemmin on selvinnyt kymmenten venäläisten paenneen Svatoven suuntaan ja monien jääneen ukrainalaisten vangeiksi.

Edellisten ohella Bakhmutin alue kuuluu sotatoimialueen ”kuumiin pisteisiin”, jossa Venäjä menettää, sen kannalta merkityksettömältä näyttävässä taistelussa, runsaasti miehiä ja kalustoa päivittäin. Bakhmutin alueella raskaita taisteluita on käyty jo viikkojen ajan, Venäjän eteneminen alueella on käytännössä ollut pysähdyksissä jo pidemmän aikaa. Nyt alueella käydään taisteluita risteyksistä, yksittäisistä rakennuksista ja vähäisistä kylistä Venäjän heittäessä tuleen mobilisoituja joukkoja, palkkasotilaita PMC Wagnerista ja muista vastaavista yksiköistä, ja menettäessä enemmän mitä saavuttaa.

Kaatuneita venäläisiä, jossain Ukrainan itäosissa.

Ukrainalainen aluepuolustusprikaatissa palveleva sotilas (tuttavamme mies) on kuvaillut tilannetta rintamalla lokakuussa heidän yksikkönsä edetessä miehityksestä vapautetuille alueille toteuttamaan suunnitelman mukaista operaatiota (tehtävänä kohteiden haltuunotto ja varmistaminen). Hänen mukaan kevääseen verrattuna (jolloin hän oli edellisen kerran sijoitettuna rintamalle), venäläiset ovat kärsineet nyt huomattavasti raskaampia tappioita.

He ovat ottaneet haltuun ja varmistaneet kyliä ja asutuskeskuksia, joista vetäytyneet (paenneet) venäläiset ovat jättäneet jälkeensä kuolleet ja haavoittuneet. Osa kuolleista on ollut jo pidemmän aikaa vainajia, ruumiit ovat paisuneet tai mätänemässä, osa on kuollut vain päiviä aiemmin – vainajia on paljon, hän todella tarkoittaa sitä, että niitä on paljon. Silpoutuneita ruumiita; ruumiita, joita eläimet ovat syöneet, ojanpohjat ja penkat täynnä ruumiita – mutaan ja jätteisiin tallautuneita vihollisen kaatuneita, jotka vaan on hylätty niille sijoilleen.

Kaatuneiden ohella venäläiset jättivät taakseen haavoittuneet sekä suuret määrät harhailevia sotilaita. Sotavankeja on niin paljon, että niiden hoitaminen ja siirtäminen selustaan sitoo liikaakin miehiä.

Ja tämä yhdeltä rintamalohkolta Ukrainan onnistuneiden vastahyökkäysten jäljiltä.

Jotain outoa Hersonin suunnalla

Viimeisetkin miehityshallinnon edustajat poistuivat Hersonin keskustassa sijaitsevasta hallintorakennuksesta Dneprin vasemmalle rannalle marraskuun 3. päivä, jolloin Venäjän lippu laskettiin rakennuksen katolta. (5) Venäjän kokoaman, pääasiassa kollaboraattoreista kootun ”hallinnon” edustajien kerrotaan paenneen Hersonista Asovanmeren rannikolle, Henitšeskiin.

Kaikesta huolimatta tilanne kaupungissa on jopa hiukan hämmentävä, eräät seikat indikoivat sen puolesta, että Venäjä olisi valmis puolustamaan kaupunkia – kenties käymään raskaitakin katutaisteluita. Näitä seikkoja ovat muun muassa Hersonin keskustaan johtavien teiden varsille kaivetut linnoitetut asemat, jollaisia löytyy myös kaupungin keskustasta sekä Antonovskiyn sillalle johtavan tien varrelta. Silta itsessään on tällä hetkellä todennäköisesti siinä kunnossa, ettei se kanna raskaampaa kalustoa.

Toisaalta Venäjä on vetäytynyt useilta alueilta, joille se oli rakentanut vahvasti linnoitettuja asemia, samoin se on vetänyt lähes kaiken kaluston Hersonin kansainvälisen lentokentän alueelta. (6) Vastaavasti Venäjä on ryhtynyt linnoittamaan ja kaivamaan asemia Dneprin vasemmalle rannalle (eli itä- ja etelärannalle), se on rakentanut/ rakentamassa linnoitettuja asemia myös Dniprovs'kajan lahden etelärannalle ja jopa Mustanmeren rannikolle (lähinnä Jahorlykin lahden rannikolla) sekä tuhoamaan tietoliikenneyhteyksiä Hersonissa. (7 ja 8)

Hersonin kaupunkialue, lokakuun loppu –   marraskuun alku 2022.

Sota Ukrainassa jatkuu, ukrainalaisten tavoitteen ollessa vapaan Ukrainan, Ukrainan maavoimien komentajaa kenraalieversti Oleksandr Syrskyitä lainatakseni –

”Emme luovu metristäkään maatamme, prosessi sen vapauttamiseksi jatkuu. Sotilaamme janoavat voittoa ja haluavat vapauttaa koko Ukrainan”. (9)

Meidän kaikkien tavoitteena pitäisi olla vapaa Ukraina, sillä vain se varmistaa sen, ettei Venäjä ole hamuamassa vuoden parin sisään lisää maa-alueita itselleen.

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009171595.html 

2. https://twitter.com/KilledInUkraine/status/1587549268642271234 

3. https://twitter.com/wartranslated/status/1589002574963048448 

4. https://twitter.com/MrKovalenko/status/1589038348961996800 

5. https://twitter.com/bayraktar_1love/status/1588092139623264257 

6. https://twitter.com/ArtisanalAPT/status/1586098526941237249 

7. https://twitter.com/COUPSURE/status/1588924419002740736 

8. https://twitter.com/JayinKyiv/status/1588131951822643200 

9. https://twitter.com/mhmck/status/1508831144468484096 

Lähteinä olen myös hyödyntänyt Pasi Paroisen laatimaa Bakhmut – Siversk Rintaman tilannekatsausta sekä NLwartrackerin ja WarMonitor3’in kokoamaa aineistoa.

#StandWithUkraine