Ukrainan epäsuoraa tulta Donetsk-Makiivka-alueella

 

Ukrainan asevoimien tykistökeskitykset ja raketinheitiniskut Donetskin ja Makiivkan alueilla sijaitsevia Venäjän asevoimien huoltotukikohtia, ammusvarikkoja, polttoainevarastoja sekä esikuntia vastaan alkoivat laajemmassa mitassa viime vuonna kesäkuun puolivälin tietämillä, ensimmäisen merkittävän ollessa tykistökeskityksen Expodonbas näyttely- ja messuhalliin 17. kesäkuuta 2022, jonka jälkeen Ukrainan asevoimat on toteuttanut iskuja pääasiassa tykistöä käyttäen lukuisiin kohteisiin Donetskin kaupunkialueella sekä Donetskin suurkaupunkialueella sijaitseviin kaupunkeihin ja taajamiin, kuten Makiivkaan ja Jasynuvataan – viime vuoden toisella puoliskolla iskuja ryhdyttiin toteuttamaan tykistön ohella myös M142 HIMARS raketinheitinjärjestelmällä sekä mahdollisesti M270 MLRS-järjestelmällä. Eräissä tapauksissa on vaikeampi määritellä onko kyse epäsuorasta tulesta, hiipivän asejärjestelmän käytöstä vaiko miehitetyillä alueilla toteutetusta erikoisoperaatiosta.

Sitten on vielä tapauksia, jolloin on pohdittava, ovatko venäläiset itse teon taustalla. Tällainen tapaus on Maja Pigorovan tyttären Maria Pirogovan likvidointi Donetskissa joulukuun kuudentena, 2022. (1) Äiti Maja Pigorova työskenteli miehitetyn Donetskin alueen tiedotusministeriön palveluksessa, tyttärensä Maria Pigorova oli toiminut pidemmän aikaa niin propagandistina kuin myös ns. kansanedustajana alueen nukkeparlamentissa.

Kirjoituksessani kiinnitän tarkemman huomion eräisiin viime aikojen tykistö- ja raketti-iskuihin Donetskin suurkaupunkialueella. Tällöin on luonnollista aloittaa runsasta huomiota saaneesta – vuodenvaihteessa toteutetusta – raketti-iskusta Makiivkassa sijainneeseen rakennusalan ammattioppilaitokseen nro. 19:sta, jossa kuoli satoja venäläissotilaita. (2) Valtaosa kuolleista oli rekrytoitu Samaran alueelta, Venäjältä. Iskusta hengissä selvinnyt, käytännössä kuolinvuoteeltaan tapahtuneesta videotestamentin tehnyt Anton Golovinski-niminen sotilas syytti tovereidensa kuolemista piittaamattomia upseereita, nimetenkin heistä erään – eversti Roman Enikejevin.

Rakennusalan ammattioppilaitos nro. 19 Makiivkassa Ukrainan HIMARS-iskun jälkeen. 

Rakennusalan ammattioppilaitos nro. 19, Makiivka, miehitetty Itä-Ukraina.

Ukrainan asevoimat suoritti tammikuun 1. päivä kello 00:01 onnistuneen ja venäläisille runsaat tappiot tuottaneen iskun M142 HIMARS raketinheitinjärjestelmällä, tuhoamalla heidän tukikohtanaan käyttämään rakennusalan ammattioppilaitoksen nro. 19 (Макеевское профессионально-техническое строительное училище №19), miehitetyssä Makiivkassa. Iskun jälkeen Venäjällä on käyty kiivasta keskustelua siitä, mikä aiheutti venäläisille niin raskaat tappiot ja mitä laiminlyöntejä he tekivät. 

Tiedossa on se, että iskun tuhovoimaa lisäsi oppilaitosrakennuksen kellaritiloihin sijoitettu ammusvarasto, sekä se, että Ukrainan asevoimille kulkeutui – todellisuudessa useita reittejä myöten – tieto siitä, että aiemmin lähes tyhjillään olleen rakennuskompleksin alueella oli havaittu runsasta sotilaallista toimintaa.

Yhden kuvan tapahtumien kulkuun tarjoaa iskusta hengissä selvinneen, Rostov-na-Donun alueelle sairaalahoitoon siirretyn, Anton Golovinski-nimisen venäläissotilaan videotestamentti. (3 ja 4) Kyseinen sotilas menehtyi myöhemmin sairaalassa iskussa saamiinsa vammoihinsa. Esittäytyessään videolla hän kertoi olevansa Samarasta kotoisin ollut mobilisoitu, ja kuuluneensa 44. rykmenttiin. Perussyy hänen lausuntonsa mukaan on se, että heitä komentanut upseeri määräsi heidät oppilaitoksen saliin uudenvuoden yönä kuuntelemaan Vladimir Putinin puhetta, jonka tähden he kaikki olivat kokoontuneet yhteen ja samaan tilaan.

Golovinskin mukaan he saapuivat joulukuun lopulla Makiivkan alueelle, jossa heidät sijoitettiin rakennusalan ammattioppilaitokseen nro. 19. Saapuessaan mobilisoidut pyysivät, ettei heitä kaikkia majoiteta samaan paikkaan, upseerit eivät suostuneet pyyntöön. Kun heidät käskettiin uudenvuoden yönä kuuntelemaan Putinin puhetta saliin, he edelleen pyysivät, ettei näin tehdä, koska (Golovinskin mukaan) kaikki paikalliset tiesivät sen. Golovinski ei videolla avaa sen tarkemmin, mitä hän tarkoittaa sanalla – sen. Videolla Golovinski kertoo, kuinka pyyntö evättiin ja heitä käskettiin noudattaa eversti Roman Enikejevin antamaa käskyä. Golovinskin mukaan ”Rikollista käskyä!”

Videolla Golovinski syyttää nimeämäänsä upseeria siitä, että lähes kaikki hänen toverinsa ovat kuolleet. Omaa pelastumistaan hän pitää ihmeenä, useiden eri lähteiden mukaan Golovinski menehtyi sairaalassa myöhemmin vammoihinsa. Hänen kehostaan oli palanut 75 prosenttia.

Golovinski syyttää kollektiivisesti upseereita tarkoituksellisesta leväperäisyydestä, halusta päästä ”mahdollisimman nopeasti kotiin” – mikä voi tässä asiayhteydessä tarkoittaa sitä, että upseereille oli varattu Makiivkassa erilliset majoituspaikat, jossa oli mukava ottaa vastaan vuodenvaihtumista.

Golovinskin lausuntoa voi pitää yhtenä todenmukaisena todisteena tapahtuneeseen johtaneista syistä. Samalla hänen kuvauksensa paljastaa Venäjän asevoimissa ja yhteiskunnassa piilevän piittaamattomuuden ihmishengistä – tässä tapauksessa mobilisoiduista sotilaista. Esiintymällä kasvoillaan ja nimellään hän myös vaarantaa itsensä ja läheisensä, joten en usko, että hänen kuvauksensa eroaisi ainakaan merkittävällä tapaa tapahtuneesta.

Venäläislähteidenkin mukaan Makiivkassa menehtyi huomattavasti enemmän sotilaita, mitä Venäjän virallinen ilmoitus kertoo – jossa siinäkin kuolonuhrien kokonaismäärä on noussut jo 93 sotilaaseen (tammikuun toisella viikolla). Venäläisten sotabloggareiden ja monien Kremliä tukevien lähteiden mukaan kuolonuhrien määrä on noussut jo lähelle 300 sotilasta, lukema 7. tammikuuta 2023. Useilla sairaalahoitoon toimitetuilla on vakavia vammoja, joukossa on runsaasti sotilaita, joilla on laajoja palovammoja – kuten videotestamentin antaneella Golovinskilla. Iskusta hengissä selvinneille sotilaille Venäjän propagandaäänillä on jo tehtävä varattuna – mennä rintamalle ”kostamaan tovereidensa” puolesta samalla kun nämä propagandaäänet jatkavat ydintuhosta paasaamista parhaimpaan katseluaikaan.

Testamentissaan Golovinski totesi ”kaikkien paikallisten tienneen asiasta”. Siitä huolimatta, että Ukrainan itäisimmät osat ovat olleet Venäjän kontrollissa tavalla tai toisella jo keväästä ja kesästä 2014, on Ukrainan sotilastiedustelun kuin myös muiden organisaatioiden onnistunut kerätä tietoa alueelta kaiken aikaa. On enemmän kuin todennäköistä, että ukrainalaisille kulkeutui tietoa venäläissotilaiden saapumisesta alueelle useita eri reittejä myöten, oman signaalitiedustelun ohella myös ”tarkkaavaisilta havainnoitsijoilta” miehitetyiltä alueilta – paikallisilta siis.

Venäjä on propagandistiensa toimesta pyrkinyt luomaan kuvaa, että Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla asui yhtenäinen joukko ihmisiä, jotka ”halusivat olla osa Venäjää”, mitä mielikuvaa he ruokkivat ”paikallisten” haastatteluilla, jotka joko ylistävät Kremliä tai toivoivat liittymistä Venäjään. Tämä kaikki on loppujen lopuksi hyvin kaukana todellisuudesta. Sodan alettua vuonna 2014 Itä-Ukrainan miehitetyt alueet jäivät ehkäpä enemmän erityksiin, mikä oli ukrainalaisten tarkoitus alun perin.  Osaltaan tämä johtui Minskin sopimuksista, joiden noudattamiseen Ukraina sitoutettiin aivan toisella tapaa kuin Venäjä, joka pystyi hyvin vapaasti rikkomaan sopimusten kirjainta ja henkeä miehittämillään alueilla vuosien ajan, ilman, että sitä sanktioitiin siitä.

Vastarintatoiminta Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla on vielä vähäistä, mutta se alkaa saada entistä näkyvämpiä muotoja ruohonjuuritason aktivismin myötä. (5) En pitäisi aivan mahdottomana sitäkään, etteikö alueella nähtäisi tulevina kuukausina aseellistakin vastarintatoimintaa.

Siirtykäämme seuraavaksi tilannekartan kautta Ukrainan vaikuttamiseen miehitetyn Donetskin ja Makiivkan alueella joulukuun 2022 ja tammikuun 2023 aikana – eräissä tapauksissa viittaan varhaisempiinkin tapahtumiin miehitetyssä Donetskissa. 

Verrattuna viime kesään ja syksyyn, näyttää Ukrainan asevoimat tehneen olennaisesti vähemmän merkittäviä iskuja venäläisten Donetskin ja Makiivkan alueille sijoittamia huolto- ja ammusvarikkoja vastaan joulukuun ja tammikuun kuluessa. Luonnollisesti on mahdollista, että Ukrainan on jo onnistunut tuhota suurimman osan merkittävistä ammus- ja polttoainevarikoista Donetskin suurkaupunkialueella, joten enää ei ole niin paljon ”herkullisia” kohteita kuin kesällä ja alkusyksystä oli, jolloin Ukrainan onnistui tuhota lukuisia merkittäviä ammusvarikoita Donetskin alueella.

Toisaalta on olemassa selkeitä merkkejä siitä, että Venäjä on oppinut operoimaan HIMARS-uhan alla, mikä tarkoittaa ensisijaisesti sitä, että polttoaine- ja ammusvarikoita on vedetty kauemmas rintamavyöhykkeeltä. (6) Ukrainan käyttämien M142 HIMARS-järjestelmän rakettien kantama on rajoitettu noin 80 kilometriin, mikä Donetskin alueella tarkoittaa esim. sitä, että Ilovaiskin sijaan Venäjältä tulevat polttoaine- ja tavarajunat puretaan lähempänä Venäjän rajaa, vaikkapa Kuteinykovessa tai Amvrosijivkassa.

Yleisesti ottaen Venäjän on helpompi järjestää joukkojensa huolto niillä Itä-Ukrainan alueilla, joita se on miehittänyt ja kontrolloinut keväästä ja kesästä 2014, niin kauan kun Ukraina ei pysty vaikuttamaan tehokkaasti ja säännöllisesti olennaisesti nykyistä kauemmas rintamavyöhykkeeltä. Tämä johtuu siitä, että Venäjällä on alueella mittava tukikohtien ja huoltovarikoiden ketju, joiden rakentamisen se aloitti sodan toisen vuoden kuluessa (eli vuonna 2015). Aiheesta enemmän heinäkuussa 2021 kirjoittamassani blogissa ”Venäjän merkittävimmät varikko- ja tukikohta-alueet Ukrainan rajalla sekä miehitetyssä Itä-Ukrainassa”. Itä-Ukrainassa tieverkko on myös merkittävästi tiheämpi kuin Ukrainan eteläisillä alueilla, jotka Venäjä valtasi 24. helmikuuta 2022 jälkeen, mikä mahdollistaa toimivammat logistiset ketjut – yhteen reittiin vaikuttaminen ei välttämättä katkaise Venäjän logistista ketjua vrt. eteläiset osat, joilla Venäjä on olennaisesti riippuvaisempi yksittäisistä raidelinjoista ja merkittävästi harvemmasta maantieverkosta. Venäjän logistiikkaa helpottaa idässä myös tiheä rakennuskanta, jossa se käyttää surutta hyödyksi siviilikohteiden antamaa suojaa varastoidessaan materiaalia asutuksen keskelle.

Edelliseen liittyen, Venäjää helpottaa myös se, että rintamavyöhykkeellä Ukraina toimii merkittävästi harkitummin kuin se silloin kun on tulitettava kaupunkialueella sijaitsevia kohteita. Ukraina pyrkii iskemään kohteisiin siten, että sivullisille aiheutuisi mahdollisimman vähäiset vahingot. Se on jättänyt useita kertoja iskemättä, jos on vaara, että kohteen tuhoaminen aiheuttaisi merkittävät siviilitappiot tai jonkin suojellun kohteen vaurioitumisen. Vastaavasti Venäjä käyttää hyödyksi tätä Ukrainan harkittua ja siviilitappioiden minimointiin tähtäävää sodankäyntitapaa sijoittamalla tykistöä sekä raketinheitinjärjestelmiä kaupunkialueelle, jopa asuintalojen tuntumaan.

Karttaan olen merkinnyt (punainen ympyrä) sellaisia alueita, joilla on tehty havaintoja edellä kuvailemistani Venäjän toimista. Miehitetyssä Donetskissa asuvat tuttuni ovat kertoneet koko sodan ajalta lukuisia esimerkkejä, kuinka venäläiset sijoittavat tykistöä asutetulle alueelle – jopa sairaaloiden tuntumaan ja alueelle. Viimeisin konkreettinen esimerkki tulee tämän vuoden puolelta, venäläisten sijoittaessa panssarihaupitseja Azotniin pienkaupunginosaan (ukr.  Азотный микрорайон)  Kuibyshivskyin alueella Donetskissa. Vastaavasti viime kesänä tuttumme näki venäläisten ajavan panssarihaupitsin sairaala-alueelle tulittamaan Ukrainan kontrolloimia alueita, mikä toistui keskeytyksettä useiden vuorokausien ajan. Kyseinen sairaala oli tuolloin toiminnassa, kuten on edelleenkin – samalla tavalla Azotniin alueella asuu runsaasti siviileitä, joita venäläiset käyttävät ihmiskilpinään.

Donetskin keskustasta etelään sijaitsevan DMZ:n (ukr. Донецький металургійний завод) terästehtaan alue ja ympäristö on toiminut yhtenä venäläisten huoltovarikkotoiminnan keskuksena kaupunkialueella. Laajalle teollisuusalueelle on raideyhteys Ilovaiskista, jolloin vältytään kaupunkialueen kiertäminen Jasynuvatan kautta pohjoisesta. DMZ:n alue on helposti Donetskin kehätieltä (H20) tavoitettavissa, mikä vain korostaa sen merkitystä venäläisille, niinpä alue on toiminut varastona, varikkona ja huoltotukikohtana venäläisille sodan ensimmäisestä vuodesta lähtien.

Makiivkassa rakennusalan oppilaitokseen nro. 19 kohdistettu isku on luonnollisesti saanut eniten huomiota medioissa, mutta joulukuulta ja tammikuulta voi poimia muitakin sellaisia iskuja, joilla on muutakin kuin vain uutisarvoa.

Joulukuun 21. päivä Ukrainan asevoimat vaikutti tykistöaseella Bossen alueen ja vanhan hautausmaan eteläpuolella sijaitsevan Šeš-beš hotelli- ja ravintolakompleksiin Donets’ke Moren pohjoisella rannalla. (7) Ravintolassa oli iskuhetkellä iltaa viettämässä Roskosmosin entinen johtaja Dmitri Rogozin, joka loukkaantui iskussa sekä miehitysalueen hallintoon kuulunut, kollaboraattori, Vitali Hotsenko – jälkimmäisen ollessa todennäköisesti iskun kohde. Hotsenko selvisi iskusta hengissä (vammoitta).

Samoihin aikoihin Ukraina vaikutti Bossen alueella toimineeseen venäläisten tykkipatteriin, hiljentäen kyseisen patterin mahdollisesti M142 HIMARSilla suoritetulla iskulla.

Tammikuun 8. päivä Ukraina kohdisti tykistökeskityksen Donetskin pohjoisosissa sijaitsevaa metallivalssaamoa vastaan (ПАТ ”ДМПЗ”), jonne venäläiset olivat perustaneet huolto- ja korjausvarikon. (8) Ukrainan tykistön kohteeksi ovat päätyneet myös venäläisten joukkojen keskitykset sekä siirrot Donetskin alueella, kuten Jakovlivkan alueella välittömästi Donetskin pohjoispuolella. (9) Vaikuttaminen kohdistuu myös venäläisten panssarikalustoon ja muuhun kalustoon rintaman tuntumassa, kuten Lozoven kylässä, jossa tuhottiin venäläisten taistelupanssarivaunu (todennäköisesti T-72B3) sekä pienikokoinen ammusvarikko. (10)

Mikäli haluamme siviileiden kärsimysten päättyvän Ukrainassa nopeammin, on meidän toimitettava Ukrainalle aseistusta, jolla vaikuttaa riittävän syvälle Venäjän selustaan – vähintäänkin Ukrainan on kyettävä vaikuttamaan Venäjän joukkoihin kaikilla niillä alueilla, joita Venäjä juuri nyt miehittää.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://euroweeklynews.com/2022/12/06/maria-pirogova-dies-donetsk-dpr/ 

2. https://twitter.com/Tendar/status/1609657637133766657 

3. https://twitter.com/nexta_tv/status/1611857616447094786 

4. https://glavred.net/ukraine/prikaz-otdal-polkovnik-okkupant-nazval-vinovnogo-v-likvidacii-rossiyan-v-mariinke-no-eto-ne-vsu-10439408.html 

5. https://twitter.com/nexta_tv/status/1607666131468226561 

6. https://twitter.com/PToveri/status/1613940436573515776 

7. https://ukrainetoday.org/2022/12/22/arrival-in-the-midst-of-a-feast-details-of-the-wounding-of-rogozin-in-donetsk-appeared-photo-video/ 

8. https://twitter.com/NOELreports/status/1612084411549319168 

9. https://twitter.com/Militarylandnet/status/1611787129452912640 

10. https://twitter.com/UAWeapons/status/1612842096045457408 

Kuvat rakennusalan ammattioppilaitoksesta nro. 19 via dw.com ja @Lyla_lilas.

Tilannekartan lähteinä käytetty myös ukrainalaista Informnapalm OSINT-ryhmää, ETYJ:n Ukrainan monitorointimission havaintoja ajalta ennen 24. helmikuuta 2022 ja @5urpher laatimaa seikkaperäistä karttaa sekä omia havaintoja, että kontakteja alueelle.  

#StandWithUkraine 

Suomen Sotilas lehti: informaatiosta disinformaatioon

 

Ukrainassa on sodittu jo reilut kahdeksan vuotta, jonka kuluessa olen kirjoittanut kriittiseen sävyyn lukuisia blogeja (ja muita kirjoituksia) perinteisen median kompuroinnista sotauutisoinnissa – ikävämmillään sortumisesta Venäjän välittämän narratiivin kritiikittömään toistamiseen. Toistaiseksi olen jättänyt, vakavasti otettavat pienemmät mediat kritiikkini ulkopuolelle yksittäismainintoja lukuun ottamatta, tämä kirjoitus omalta osaltaan rikkoo tämän perinteen.

Kirjoituksen otsikossa nostan informaation ohella esille disinformaation, niin väärin kuin se lehteä kohtaan kenties onkin, tässä kirjoituksessa huomioni kohdistuu nimenomaa tähän disinformaatioon. Informaatio-sanan otin otsikkoon mukaan tasapainottaakseni asetelmaa. Otsikkona Suomen Sotilas -lehti: disinformaatiota, olisi ollut vääristävä, koska kyseinen lehti tarjoaa lukijoilleen kaikesta huolimatta runsaasti informatiivisia artikkeleja. Venäjän aloitettua 24. helmikuuta 2022 usean rintaman hyökkäyksen Ukrainaan (Donbasissa vuosia jatkuneen asemasodan jälkeen) lehden sivuilla on vieraillut säännöllisesti lukuisia arvostamiani asiantuntijoita, kuten Pekka Toveri, kenraalimajuri evp ja puolustusvoimien pääesikunnan entinen tiedustelupäällikkö, joten disinformaation korostaminen olisi ollut vääristävää harhaanjohtamista. Etenkin kun huomioimastani disinformatiivisesta tai muulla tavalla harhaanjohtavasta aineistosta vastaa pääsääntöisesti yksi ja sama kirjoittaja, jo vuosien ajan lehteen artikkeleja kirjoittanut, Aleksei Kettunen.

Suomen Sotilas ja satusetä Aleksei Kettunen.

Suomen Sotilas on ilmestynyt vuodesta 1919, ikää lehdelle on siis kertynyt jo rapiat vuosisata. Lehti toimittajineen on nähnyt aikakausien muuttumisen, vuosituhannen vaihtumisen ja ajan, jolloin Suomessakin moni oli romuttamassa perinteikästä asevelvollisuusarmeijaa: maamme puolustus lepää koko kansan harteilla, tänään tiedon ja valheen rooliin kiinnitetään jälleen menneitä vuosikymmeniä enemmän huomiota – eikä vähiten naapurimme Venäjän toimien tähden. Niinpä omissa silmissäni korostuu tiedon jakajien rooli, medialla on suuri vastuu jakamastaan aineistosta. Vastuunkantajina on mediat suurimmista pienempiin, kuten edellä viittasin, suurimpien tekoihin olen aiemmin kiinnittänyt lukuisia kertoja huomiota – blogieni ohella lähestynyt suoraan toimituksia ja toimittajia hetkinä, jolloin olen huomannut uutisen tai artikkelin olevan tavalla tai toisella harhaanjohtavan, toisinaan jopa disinformatiivisen.

Suomen Sotilaan pitkäaikaisena seuraajana olen pannut merkille Aleksei Kettusen sortuvan toistuvasti suoranaiseen Venäjän fanittamiseen – ilmaus on suora mutta ei perusteeton. Kettusen fanipoikamainen asenne näkyi jo vuosia sitten Suomen Sotilaassa julkaistuissa venäläisen Armata-tuoteperheen esittelyissä. Armata-tuoteperheessä on kyse Venäjän asevoimille suunnitellusta Armata-tela-alustasta (tai universaalista tela-alustasta), jonka varaan Venäjä laski paljon viime vuosikymmenen puolivälin tietämillä. Venäjän suurellisten suunnitelmien mukaan alustalle piti rakentaa kokonainen vaunuperhe, taistelupanssarivaunusta (T-14) raskaan rynnäkkövaunun (T-15) kautta panssarihaupitsiin ja muihin tela-alustaa hyödyntäviin vaunuihin. Tähän päivään mennessä Venäjä ei ole onnistunut valmistaa kuin yksittäisiä vaunuja, joiden kyvyistä suurin osa näyttää jääneen suunnittelijoiden työpöydälle.

Kirjoituksessani aikomukseni ei kuitenkaan ole ruotia Aleksei Kettusen kirjoitushistoriaa, vaan tarkastella eräitä hänen 24. helmikuuta 2022 jälkeen kirjoittamia (ja Suomen Sotilaassa julkaistuja) artikkeleja ja näyttää niissä piilevät – toistuvat – virheet. Päätin puuttua virheisiin kyseisen kirjoittajan roolin vuoksi, moni voi pitää häntä asiantuntijana kirjoittaessaan laajoja artikkeleja harrastelehteen. Kettunen on myös toiminut asiantuntijan roolissa muissa medioissa, (1) joten kirjoitukselle on enemmän kuin riittämiin perusteita.

Aloittakaamme ruodinta tarkastelemalla lyhyesti Aleksei Kettusen kirjoittamaa Terässade – lyhyt oppimäärä tykistöraketinheittimistä -artikkelia, joka julkaistiin Suomen Sotilas -lehdessä nro. 4/2022.

Yllä (kuvan yhteydessä) kävin läpi muutamia selkeitä virheitä, jokainen näistä artikkelissa tosiasioina esitetyistä virheistä (disinformaatiosta ja/ tai propagandasta) olisi ollut mahdollista käydä vieläkin seikkaperäisemmin läpi. Huomiotta jätin myös violetissa suorakulmiossa esitetyn väitteen Venäjän toteuttamasta varastojen hajauttamisesta, jonka syvällisempi tarkastelu olisi vaatinut huomattavan paljon tilaa, jolloin meidän olisi pitänyt määritellä se, mitä tämä ”hajauttaminen” tarkoittaa.

Tarkoittaako se sitä, että ammuksia kasataan taivasalle ratapihoille, koulujen liikuntasaleihin, vai sitä, että polttoainesäiliöitä varastoidaan ratapihoille sekä käyttämättömille junaradoille jne. Toisaalta Venäjän toiminta osoittaa sen, että samoja alueita on käytetty varastointiin ja kaluston säilytykseen Ukrainan toteuttamien iskujen jälkeenkin. Eli jos Venäjä hajauttaakin materiaalivarastojaan, käyttää se myös samaa kohdetta toistuvasti (jatkuvasti) materiaalinsa varastointiin. Se, että Venäjä on logistiikan kautta sidoksissa rataverkkoon, sitoo ainakin jossain määrin sen huoltoakin. On myös syytä huomioida se, että Ukrainan itäosien miehitetyillä alueilla Venäjä on rakentanut erilaisten ja erikokoisten varastojen verkoston vuoden 2014 jälkeen. Osa näistä huoltotukikohdista ja -varikoista on Ukrainan vaikutuskyvyn ulottumattomissa.

Jatkakaamme vyyhdin purkua, seuraavaksi voimme siirtyä uusimman Suomen Sotilas -lehden pariin (6/2022) ja artikkeliin Ilmaiskut Ukrainaan ja niiden torjunta, josta löytyy lukuisia kohtia, jossa on toistettu sellaisenaan venäläisten väittämiä tuomatta muuta näkökulmaa esille, tai jossa rinnastetaan asioita, jotka eivät ole vertailukelpoisia – rinnastettavissa. Kiinnostavaa on se, että kerratessaan kyseisessä artikkelissa OTR-21 Totška-U -ohjusjärjestelmää ja sen käyttöhistoriaa, Kettunen omasta puolestaan esitä mitään kritiikkiä Venäjän väittämälle, että se on poistanut järjestelmän asevoimiensa käytöstä vuonna 2019. (2) Venäjän brutaalin offensiivin ollessa jo alkanut, Valko-Venäjälle sijoitetulla Venäjän asevoimien yksiköillä oli käytössä juuri OTR-21 Totška-U -ohjusjärjestelmiä. (3) Kyseiset järjestelmät oli vieläpä merkitty V:llä (taktinen merkintä), muun muassa kyseistä taktista merkintää venäläisjoukot käyttivät tunkeutuessaan Ukrainaan usealta suunnalta 24. helmikuuta 2022.

Venäläinen kolonna liikkeellä Valko-Venäjällä valtatiellä M10, kuvassa Totška-U:n laukaisualusta.

Seuraava kohta samaisessa artikkelissa on suorastaan hämmentävä, kun huomioimme, että tämä artikkeli on kaikesta päätellen kirjoitettu kokonaisuudessaan kuukausia Venäjän hyökkäyssodan alkuhetkien jälkeen:

”Ukrainan mukaan Venäjä käyttää myös S-300:n it-ohjuksia ukrainalaisia maakohteita vastaan väitetyn ohjuspulan takia. Tämä on tietenkin mahdollista elinkaarensa päähän tulevien ohjusten hyödyntämiseksi, pakon edessä tai käyttäjien kouluttamiseksi. Osa käytettyjen ohjusten jäänteistä osoittaa, että ne on valmistettu 1980-luvulla. - - - Lienee kuitenkin epätodennäköistä, että näin vanhoja, yli kolminkertaisesti 10 vuoden elinkaarensa ylittäneitä ohjuksia vielä löytyisi Venäjän arsenaaleista”. (4)

Väistämättä mieleen hiipii ajatus siitä, että kun todellisuus ei ole yhdistettävissä kuvitelmiin (muistamme Kettusen ilmeisen Venäjän asejärjestelmiin kohdistuvan fanituksen), oman mielenrauhan tähden kuvitelmista pidetään kiinni. Sama ristiriitaisuus saa jatkoa paria kappaletta myöhemmin Kettusen kirjoittaessa Venäjän käyttämistä itsemurhalennokeista, josta Kettunen käyttää venäläisten Iranista ostamista itsemurhalennokeistaan käyttämää Geran-2 nimitystä. Ja koska sanoilla on merkitystä, sillä kuinka asiat artikkelissa ilmaistaan, on suuri merkitys. Aleksei Kettusen tapa saa aikaan sen, että tietämättömämpi lukija jää epätietoisuuden valtaan sen suhteen, mistä Venäjä kyseiset lennokit on todellisuudessa saanut. Tai vähintäänkin synnytetään epäilys sen suhteen, mikä on totuus – ja juuri tähän Venäjä omassa informaatiosodassaan myös pyrkii: tuhoamaan totuuden. (5) Synnyttämään tilan, jossa on useita totuuksia tai ei ole yhtään totuutta.

Ja täyttä puppuahan on se, että Geran-2 eli iranilainen HESA Shahed-136 lennokki olisi jollain tapaa vaikeasti torjuttava, kuten Kettunen väittää. (6) Kettunen myös muistuttaa lukijoita kriittisestä tarkastelusta, johon hän ei (todellisuudessa) itse juurikaan pysty. Muistamme Kettusen toistamat venäläisväitteet lukuisista tuhotuista M142 HIMARS-raketinheitinjärjestelmän ajoneuvoista tai ilmatorjunnan onnistumisista rakettien torjunnassa.

Kirjoituksesta huokuu myös jollain tapaa piittaamaton asenne Venäjän sodankäyntitapaa kohtaan, se ilmenee esim. seuraavasti –

”Näiden ohjusten laukaisuilla on luultavasti haluttu parantaa käyttöhenkilöstön osaamista sekä ampua pois vanhimpia vuodesta 2002 alkaen valmistettuja ohjuksia”. (7) Kyseisessä kohdassa kuvataan, kuinka Venäjä on vaikuttanut maamaaleja vastaan 3M55 Oniks/Oniks-M-pintamaaliohjuksilla. Sama on havaittavissa kohdassa, jossa kuvataan Venäjän S-300 ilmatorjuntaohjusten käyttöä Ukrainassa – ”Ukrainan mukaan Venäjä käyttää myös S-300:n it-ohjuksia ukrainalaisia maakohteita vastaan - - - Tämä on tietenkin mahdollista elinkaarensa päähän tulevien ohjusten hyödyntämiseksi, pakon edessä tai käyttäjien kouluttamiseksi.” (8)

Kyse on Kettusen mukaan asejärjestelmien käyttämistä sodassa joukkojen kouluttamiseksi, ja vaikka hyväksyisimmekin tämän (oman ymmärrykseni mukaan se koulutus pitäisi pääasiassa kyllä tehdä jossain muualla kuin taistelukentällä) selityksen, niin hämmentävää on se, ettei sanallakaan mainita käyttötarkoitusta, mikä etenkin maamaaleja vastaan käytettynä, epätarkoilla S-300 ilmatorjuntaohjuksilla, on siviilikohteiden terroripommitukset.

Kun vertaa Aleksei Kettusen kirjoittamaa katsausta Ilmaiskut Ukrainaan ja niiden torjunta, Suomen sotilas -lehden numerossa 3/2022 julkaistuun, Ahti Lapin (eversti evp), katsaukseen Ohjussotaa Ukrainassa, niin erot ovat huomattavia. Toki on mainittava, että Ahti Lappi on ilmatorjunnan rautainen ammattilainen. Katsauksessaan Lappi tarkastelee kriittisesti Venäjän toteuttamia operaatioita, mutta huomioiden myös Ukrainan toimet samalla tavalla. Lappi toteaa sen, minkä me kaikki tiedämme (Venäjän sodanjohdossa ja -käynnissä on nähty dramaattisia puutteita ja osaamattomuutta), mutta jonka Kettunen jättää kirjoittamatta. Onkin valitettavaa, että tällaisena aikana pitkänlinjan maanpuolustuksellisessa julkaisussa näkyvästi palstatilaa saa toimittaja, joka ei kirjoituksissaan pysty noudattamaan ohjeitaan ts. seuraamaan kriittisesti sodan osapuolten viestintään.

Edelliseen lisäisin sen, että samalla kirjoittajan tulisi kuitenkin huomioida sodan osapuolten viestinnän erot ja vertailla niitä puolueettomien tahojen raportoinnissaan tekemiin havaintoihin, joissa näkyy hyvin selvästi se, että Venäjän sodasta maalaama kuva on hyvin kaukana todellisuudesta – paljon kauempana mitä Ukrainan. Esim. Venäjä on, ilmoitustensa mukaan, tuhonnut Ukrainan ilmavoimat, ampunut alas kaikki Bayraktar TB-2 lennokit jne. (9) Samalla kuitenkin näemme Ukrainan ilmavoimien toteuttavan päivittäin taistelulentoja rintamalla, haastaen näin Venäjän ilmavoimat: (10) näemme myös Ukrainan toteuttavan edelleen harvakseltaan operaatioita – niillä moneen kertaan pudotetuilla – TB-2 lennokeilla jne. Toki Bayraktar TB-2 lennokkien rooli on nyt pienempi kuin reilut puolivuotta sitten, mutta Venäjän brutaalin hyökkäyssodan alkupuolella niillä oli oma merkittävä osansa hyökkäyksen hidastamisessa, mikä kenties sai venäläiset väheksymään sen tehoa ja vastaavasti korostamaan liioitteluun saakka, oman ilmatorjuntansa onnistumisia.

Aleksei Kettusen kirjoittamissa artikkeleissa puitteet ovat usein kunnossa, mutta artikkeleiden tasoa heikentää olennaisesti – puitteista ja kiinnostavasta aiheesta huolimatta – outojen tulkintojen rinnalla tilan anto disinformaatiolle ja suoranaiselle sotapropagandalle, ilman, että tekstissä tuodaan millään tapaa esille sitä, että kyse on edellisistä.

Olen kuulunut Suomen Sotilaan lukijoihin ja tilaajiin jo vuosien ajan, joten katson, että myös tässä roolissa minulla on oikeus kritisoida lehteen toimitettua ja siinä julkaistua materiaalia, mutta ennen kaikkea tämä kritiikki on kirjoitettu asianharrastajan roolissa. Olen seurannut Ukrainan yhteiskunnallista kehitystä tarkemmin jo yli vuosikymmen ajan, sotaa Ukrainassa Venäjän suorittamasta Krimin niemimaan miehityksestä ja keväästä 2014 lähtien. Historian ja sotahistorian harrastaminen on sitten aivan oma juttunsa, se alkoi vuosikymmeniä sitten.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://yle.fi/a/3-11549276  (Jutussa on käytetty muun muassa seuraavia lähteitä ja haastatteluja: - - - Suomen Sotilas lehden toimittaja Aleksei Kettunen - - -).

2. Ilmaiskut Ukrainaan ja niiden torjunta, Suomen sotilas 6/2022 s. 70.

3. https://twitter.com/MotolkoHelp/status/1509099435262976000 

4. Ilmaiskut Ukrainaan ja niiden torjunta, Suomen sotilas 6/2022 s. 71.

5. https://smallwarsjournal.com/jrnl/art/nine-lessons-of-russian-propaganda 

6. https://www.rferl.org/a/ukraine-iran-drones-russia/32097697.html 

7. Ilmaiskut Ukrainaan ja niiden torjunta, Suomen sotilas 6/2022 s. 70.

8. Ilmaiskut Ukrainaan ja niiden torjunta, Suomen sotilas 6/2022 s. 71.

9. https://www.oryxspioenkop.com/2022/10/lost-in-lies-keeping-track-of-russian.html 

10. https://www.ukrinform.net/rubric-ato/3632142-war-update-ukrainian-air-forces-launch-five-strikes-on-enemy-positions.html 

Lähteinä ja taustoitukseen käytetty myös Suomen sotilas lehden numeroita 3/2022 ja 4/2022 sekä vanhempien vuosikertojen numeroita – 6/2018 ja 3/2015 (Aleksei Kettusen kirjoittama artikkeli Venäjän uusi nyrkki Armata s. 26). Unohtamatta Suomen sotilas -lehden verkkosivuja sekä uusimman lehden (6/2022) artikkelia Tykinkuulalla takalaittomaksi, kirjoittajana Jarmo Sinkkonen, ye-everstiluutnantti.

Ukrainan epäsuoraa vaikuttamista Hersonin alueella

 

Ukrainan asevoimien toiminta viimeisen reilun viikon aikana viittaa siihen, että Hersonin alueisiin rajoittuvilla alueilla valmistaudutaan toistaiseksi nähtyjä vastahyökkäyksiä mittavampaan operaatioon. Viime viikolla Ukraina on tulittanut kahdesti Venäjän miehittämän Hersonin itäpuolella sijaitsevaa Dneprin ylittävää Antonovskin siltaa ja kertaalleen Dar’ivkassa Inhuletsin ylittävää siltaa.

Useista eri lähteistä saatujen tietojen mukaan Hersoniin sijoitetuilla venäläisjoukoilla ei ole osaamista, eikä sopivaa kalustoa tulituksessa vaurioituneen Antonovskin sillan korjaamiseen. Ukrainalaiset Hersonissa asuneet ammattilaiset ovat joko poistuneet kaupungista tai painuneet maan alle, niinpä Venäjä on ryhtynyt etsimään miehittämältään Krimin niemimaalta sopivia henkilöitä  tai sopivaa yritystä sillankorjaustehtävään. Julkaistuiden kuvien ja videoiden perusteella näyttää siltä, että tällä hetkellä Antonovskin  silta ei kestä raskaamman kaluston liikennöintiä – sillalla on havaittu jalankulkijoiden ohella vain yksittäisiä henkilöautoja.

Antonovskin maantiesillasta vajaat kuusi kilometriä ylävirtaan Dneprin ylittää Antonovskin rautatiesilta, joka sekin on ukrainalaistykistön kantaman sisällä. On kuitenkin epävarmaa onko silta liikennöitävässä kunnossa, kestääkö se raskaampaa liikennettä.

Mikäli Ukrainan onnistuu saattaa Antonovskin maantie- ja rautatiesilta siihen kuntoon, ettei Venäjän ole mahdollista siirtää kalustoaan niiden kautta Dneprin etelärannalle, on sen mahdollista turvautua Kah’ovkan patotiehen ja siirtää raskas kalusto sitä kautta Dneprin vastarannalle. Tuolloin Venäjän on kuljetettava kalusto Dar’ivkan kautta Inhuletsin yli, sieltä Kah’ovkan patotielle ja sen yli vastarannalle. Hersonista Kah’ovkan padolle on reilut 70 kilometriä (tietä P47/ E58 käyttäen).

Mutta kuin varoitukseksi, Ukraina on kohdistanut epäsuoraa tulta niin Dar’ivkan maantiesillalle, joka on vaurioitunut tulituksessa jonkin verran mutta on edelleen ainakin kuorma-autoilla sekä henkilöautoilla liikennöitävässä kunnossa. Samaan tapaan Ukraina on tulittanut tykistöllään Kah’ovkan patotietäkin, vaurioittaen myös sitä. Venäläiset ovat julkaisseet kuvia kyseisen sillan korjaustyöstä, mikä käytännössä näytti siltä, että vauriokohtaan asennettiin hiukan ratakiskoa vahvikkeeksi ja tämän jälkeen kohta täytettiin sementillä.

Ajattelen, että tulittaessaan Dar’ivkan maantiesiltaa ja Kah’ovkan patotietä Ukrainan sodanjohdon tarkoituksena on näyttää venäläisille, että halutessaan he voivat vaurioittaa kaikki sillat siihen kuntoon, etteivät venäläiset saa kalustoaan niiden kautta vastarannalle mutta samalla jättäessään sillat siihen kuntoon, että niiden yli pääsee kävelemällä tahi henkilöautoin. Toivottavasti venäläissotilaat ymmärtävät yskän – parempi heidän (venäläisten) pelastaa oma nahka kuin kuolla turhan tähden vieraalla maalla. Sodankäynnin taidon kirjoittanutta  Sun Tzu’ta lainatakseni:

”Älä estä kotiin palaavaa vihollista. Piiritetylle viholliselle on jätettävä auki pakoreitti, äläkä painosta nurkassa olevaa vihollista.”

Toistaiseksi Ukrainan sodanjohto ei ole julkaissut tietoja asejärjestelmästä tai asejärjestelmistä, joilla kyseisiä siltoja on tulitettu. Spekulointi on kyllä ollut voimakasta, esille on noussut joko M142 HIMARS tai jokin Ukrainalla käytössä oleva 155 millin kenttätykki tai panssarihaupitsi. Twitterissä Wilkman-tilin taustalla oleva henkilö arvioi käytetyn asejärjestelmän olleen Antonovskin maantiesillan kohdalla olleen, sillan vaurioiden ja muiden havaintojen sekä vertailujen perusteella, 155 millin (kenttä)tykin ja käytetyn kranaatin todennäköisesti M982 Excaliburin. (1 ja 2)

Dneprin vartta Hersonista ylävirtaan.

Antonovskin maantiesilta Hersonin itäpuolella, Dnepriä ylävirtaan.

Inhuletsin ylittävä silta Dar’ivkan itäpuolella.

Vaurioituneen Inhuletsin ylittävän sillan rinnalle venäläiset ovat rakentamassa ponttonisiltaa. (3)

Kah’ovkan patotie Venäjän miehittämällä alueella, upotuskuvassa tien kärsimiä vaurioita Ukrainan iskun jälkeen.

On syytä huomioida, että Ukrainan isku Kah’ovkan vesivoimalan padon eteläpäädyssä osui sulkualtaan ylittävälle maantiesillalle.

 

Sotatoimialue Ukrainan eteläosissa Hersonin ja Melitopolin ympäristössä

Institute for the Study of War on arvioinut Ukrainan aloittavan tai jo aloittaneen Hersonin (kaupunki ja sen ympäristö) vapauttamiseen tähtäävän operaation Dneprin länsi- ja pohjoisrannalla. (4) Alla olevaan karttaan olen merkinnyt eräitä Ukrainan, kyseisellä alueella, 15.–23. heinäkuuta välillä toteuttamia operaatioita. Ilmaiskut, joita Ukraina on toteuttanut alueella lentokonein ja helikopterein lukuisia, olen kuitenkin jättänyt erittelemättä. Ukrainan eteläinen sodanjohto ei ole ilmoittanut tarkkoja tietoja suoritetuista ilmaoperaatioista.

Karttaan merkityistä iskuista valtaosa on suoritettu tykistöllä tai M142 HIMARS raketinheitinjärjestelmällä. Enerhodaria ja Zaporižžjan ydinvoimalaitosta miehittäviä joukkoja vastaan Ukraina toteutti ilmaiskuja viime viikonvaihteessa hiipivillä asejärjestelmillä (loitering munition). Iskuissa käytettiin ainakin kahta puolalaisvalmisteista Warmate-järjestelmän loitering munition’ia. (5)

Viikonvaihteessa 23.–24. heinäkuuta Venäjän miehittämillä alueilla operoiva vastarintaliike toteutti iskun Novobohdanivkan taajaman ratapihan alueella vaurioittaen raiteita useista kohdista, vaikeuttaen täten itälänsisuuntaista raideliikennettä. Vastarintaliike on toteuttanut iskuja venäläisjoukkoja tai kollaboraattoreita vastaan myös muilla paikkakunnilla, kuten Hersonissa, Nova Kah’ovkassa, Melitopolissa ja Tokmakissa. Jakymivkan etelä puolella vastarintaliike toteutti attentaatin rataverkkoon.

Ukrainan asevoimien on onnistunut tuhota 17. heinäkuuta 2022 venäläisten miehittämän Lazurnen kylän alueelle sijoitettu moderni 48Ya6-K1 “Podlet K1” PESA-tutka sekä järjestelmään kuuluvat muut ajoneuvot. Podlet K1 on matalavalvontatutka, sen tehtävänä on tukea Venäjän edistyneitä ilmatorjuntajärjestelmiä, kuten S-300 ja S-400 järjestelmiä. Ensimmäiset kyseisen järjestelmän tutkat luovutettiin Venäjän asevoimien käyttöön vasta joitain vuosia sitten.

Lazurnessa tuhottu venäläinen Podlet K1 matalavalvontatutka.

Muutama päivä Podlet K1 matalavalvontatutkan tuhoamisen jälkeen Ukrainan asevoimien onnistui tuhota miehitetyn Zelenotropyns'ken lähelle sijoitettu venäläisten S-300 ilmatorjuntapatteri tai sen jaos. (6)

Niin Lazurne kuin myös Zelenotropyns'ke ovat Ukrainan asevoimien käyttämien M142 HIMARS raketinheitinjärjestelmien kantaman piirissä. Turvallisemmalta ampuma-alueelta Etelä-Bugin länsirannalta on Zelenotropyns'ken alueelle noin 60 kilometriä ja Lazurneen 81 kilometriä.

Palaan Ukrainan aloittamaan laajaan vastahyökkäykseen tuonnempana, kunhan saamme hiukan enemmän lihaa luiden ympärille operaation etenemisestä. Viikonvaihteen tapahtumat Dneprin länsirannalla indikoivat sitä, että Ukraina on aloittamassa tai jo aloittanut varsinaisen vastahyökkäyksen. Venäjän, Dneprin länsirannalta miehittämien alueiden pohjoisosassa, Vysokopilljan kylän alueella on mottiin jäänyt jopa kaksituhatta venäläissotilasta, (7) ja Vysokopilljasta etelään – Arhanhelsken alueella – motitus uhkaa reilua tuhatta venäläissotilasta.

* * *

Henitšeskin alueelta saamiemme tietojen mukaan Venäjä on ryhtynyt tyhjentämään alueen ammusvarikkoja. Tyhjennettyihin varastoihin ei ole toimitettu miehitetyltä Krimiltä lisää ammuksia, vaan nyt ne kuljetetaan Venäjän miehittämältä Krimiltä rautateitse ja mahdollisesti maanteitse suoraan lähemmäs rintamaa ohittaen välivarastot. Rautateiden järjestelmällinen (ja toistuva) tuhoaminen vaikeuttaisi Venäjän huoltoa merkittävästi – syksyn ja talven koitettua tilanne etelässä saattaisi muuttua sille katastrofaaliseksi huoltoreittien pituuden ja haavoittuvuuden tähden (ks. kartta yllä), mikäli alueet edelleen ovat sen hallussa. Venäjän miehittämän Krimin niemimaan pohjoisosista, Džankoista, joka on tärkein logistinen keskus alueella, on Melitopoliin linnuntietä 147 kilometriä.

 

Marko 

 

Lähteenä:

1. https://twitter.com/Wilkmans/status/1550135348172181504 

2. https://twitter.com/Wilkmans/status/1550056768881008640 

3. https://twitter.com/Shtirlitz53/status/1551603071549165568 

4. https://www.understandingwar.org/backgrounder/russian-offensive-campaign-assessment-july-23 

5. https://twitter.com/UAWeapons/status/1549759151395553281 

6. https://twitter.com/Shtirlitz53/status/1551201289111048193 

7. https://theins.ru/en/news/253447 

#StandWithUkraine 

Ukrainan sota – epäsuoraa tulta venäläisten niskaan

 

Toukokuusta kesäkuun loppupuolelle Ukrainan sotauutisia hallitsi Venäjän hidas eteneminen Ukrainan itäosassa sen turvautuessa brutaaliin tykistön käyttöön, jossa tykistöllä jauhettiin hajalle ukrainalaisten asemat sekä muutama ukrainalainen kaupunki ja kylä. Siinä sivussa raskas päiväkausia jauhava tykkituli murskasi lukuisia ukrainalaisia joukko-osastoja, mikä alkoi heijastella joukkojen taistelutahtoon ympärillä. Liian moni mies ja nainen kaatui taistelukentällä olosuhteissa, jossa heillä ei ollut riittävästi kalustoa vastata hyökkääjän voimaan.

Ukrainalla oli jo tuolloin käytössään länsimaista pitkänkantaman tykistöä, mutta sitä oli vähän eikä tätä vähää välttämättä kyetty käyttämään parhaalla mahdollisella tavalla, eikä sillä välttämättä kyetty operoimaan riittävän lähellä idän teräsmyrskyä. Raskaimpia taisteluita käytiin kattilan pohjukassa, Sjeverodonetskin ympäristössä, alueella, jossa Venäjä kykeni vallinneissa olosuhteissa saavuttamaan materiaalisen ylivoiman ohella myös ilmaylivoiman sekä saavuttamaan (lähes) täydellisen ilmatilan hallinnan, jonka seurauksena Ukrainan operointi alueella oli hyvin rajoittunutta. Ukrainalaiset Bayraktar-operaattorit kuvailivat tilanteen eräillä paikoilla Ukrainassa olleen sellaisen, ettei Bayraktar TB2-lennokeilla ollut enää järkeä operoida alueella – ymmärrän tämän tarkoittavan sitä, että kalustoa olisi menetetty saavutuksiin nähden liikaa, joten operointi alueella ajettiin alas. Sen sijaan Käärmesaaren taistelussa Bayraktar TB2 lennokit olivat merkittävässä roolissa loppuun saakka.

Kuvakaappaus Ukrainan asevoimien julkaisemalta videolta M142 HIMARSin käytöstä.

Kesäkuun 24. päivä Ukrainan asevoimat otti operatiiviseen käyttöön M142 High Mobility Artillery Rocket System’in eli M142 HIMARS-järjestelmän, jonka myötä Ukrainan tykistö sai merkittävällä tapaa lisää kantamaa, tulivoimaa ja tarkkuutta. (1) Siinä missä venäläisiä raskaita raketinheittimiä (esim. 300 mm BM-30 Smertš) on kuvattu ”hehtaaripyssyiksi” pitkällä kantamalla, on M142 HIMARS kuin tarkkuuskivääri. Toki M142 HIMARSin kohdalla tarkkuus edellyttää sitä, että kokonaisuus tulenjohdosta maalittamiseen toimii (ja tällä hetkellä se näyttää tulosten perusteella toimivan riittävän hyvin). M142 HIMARSin etuna venäläisiin vastineisiinsa on myös järjestelmän lataus, siinä missä venäläisen BM-30 Smertšin lataus vie vähintäänkin parikymmentä minuutti, vie M142 HIMARS’issa rakettikasetin vaihto tyhjästä täyteen muutaman minuutin.

M142 HIMARSin ilmaantuminen taistelukentälle on merkittävimpiä muutoksia tämän kesän aikana, itse kuitenkin pitäisin eräänlaisena vedenjakajana Ukrainan asevoimien iskuja 16. kesäkuuta  Hrustalnyihin (ent. Krasni Lutš), jolloin tuhottiin venäläisten merkittävä ammusvarikko ja seuraavana päivänä toteutettua iskua Donetskin keskustan tuntumaan Expodonbas näyttely- ja messuhalliin Donbas Arenan pohjoispuolella. (2) Expodonbas on ollut satelliittikuvien, valokuvien ja videoiden perusteella sotilaallisessa käytössä sotavuosien ajan eli vuodesta 2014 lähtien, ja säästynyt Ukrainan iskuilta aina tähän kesään saakka. (3 ja 4) Kyseiset 16. ja 17. kesäkuuta suoritetut iskut eräällä tapaa käynnistivät Ukrainan syvälle venäläisten selustaan ulottuvien iskujen sarjan, viikonpäivät eteenpäin ja M142 HIMARS teki ensiesiintymisen taistelukentällä.

HIMARSin käyttöönotto näyttää myös vaikuttaneen Ukrainaan siten, että se on jälleen ryhtynyt toteuttamaan iskuja Venäjän miehittämille alueille ballistisilla OTR-21 Totška-U ohjuksilla. Ukrainalla arvellaan olleen tämän vuoden alussa käytössään noin 90 Totška-U-laukaisualustaa ja joitain satoja ohjuksia. Tiedot lukumääristä perustuvat kolmansien osapuolien arvioihin. Totška-U-ohjusten käytön väheneminen toukokuun lopun ja kesäkuun alun aikana voi viitata siihen, että Ukraina halusi säästellä ohjuksia kunnes oli varmaa, että se saa tarvitsemiaan asejärjestelmiä (eli lähinnä M142 HIMARS sekä M270 MLRS), joilla sen olisi mahdollista vaikuttaa tarkasti ja kauas vihollisen selustaan. Ukrainan puolustusministerin ilmoitettua HIMARSin käyttöönotosta rintamalla, Ukrainan asevoimat julkaisi pidemmän tauon jälkeen jälleen videoita myös Totška-U:n laukaisuista, ja osa viime viikkojen tuhotuista kohteista sijaitsee sen verran kaukana venäläisten selustassa, ettei niihin yllä millään muulla, Ukrainalla tällä hetkellä käytössä olevilla järjestelmällä kuin OTR-21 Totška-U ohjuksella. Hrustalnyissa sijainnut ammusvarikko tuhottiin arvioiden mukaan OTR-21 Totška-U:lla.

Ukrainan asevoimien epäsuorantulen käyttöä vihollisen huoltoa vastaan heinäkuussa 2022

Ukrainan asevoimat on vaikuttanut useisiin merkittäviin kohteisiin Venäjän miehittämillä alueilla kuin myös Venäjällä heinäkuun ensimmäisen viikon kuluessa (1.- 9. heinäkuuta 2022).

Heinäkuun 2. päivä Ukraina toteutti laajan iskun Melitopolin kaupunkialueen länsipuolella sijaitsevan lentotukikohdan alueelle, kohteena lentokentällä sijainnut venäläisten huoltotukikohta ja ammusvarikko. Isku toteutettiin M142 HIMARS raketinheittimillä, ja se oli todennäköisesti kaksiosainen, jossa ensimmäiset raketit laukaistiin kohti Melitopolia illalla 2. heinäkuuta ja toinen sarja yön koitettua. Niin ikää heinäkuun alkupuolella ukrainalaisten vastarintataistelijoiden onnistui räjäyttää rautatie Melitopolin ja Tokmakin välillä, vahvistamattomien tietojen mukaan iskussa vaurioitui myös venäläisten käyttämä panssarijuna.

Ukrainan eteläosissa HIMARSilla on tulitettu Melitopolin ohella kohteita Nova Kakhovkassa ja Hersonin kansainvälisen lentokentän alueella, jonne Ukrainan asevoimat on iskenyt yli parikymmentä kertaa sodan kuluessa sekä Hersonissa. Lisäksi HIMARSilla tulitettiin viikonvaihteessa (9. ja 10. heinäkuuta) Tšernobajevkan kylän lähellä sijainnutta venäläisten esikuntaa, venäläiset menettivät iskussa kaluston ohella kymmeniä upseereja kaatuneina ja haavoittuneina.

Heinäkuun 2. päivä Ukraina iski Venäjän miehittämän Popasnan lähistöllä sijainnutta ammus- ja huoltovarikkoa vastaan. Kyse on todennäköisesti HIMARSilla suoritetusta iskusta, Ukraina ei kuitenkaan ole julkistanut tarkkoja tietoja käytetystä asejärjestelmästä. HIMARSilla tiedetään tulitetun ammusvarikkoja Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla Kadiivkassa (ent. Stahanov) ja Rodakovessa sekä kahdesti Altševskin alueella.

Edellisten lisäksi M142 HIMARSilla on tuhottu venäläisten esikuntayksiköitä Izjumin alueella ja huoltotukikohta Velykyi Burlukissa.

Menneen viikonlopun (9. ja 10. heinäkuuta) kuluessa Ukrainan asevoimat suoritti lukuisia iskuja M142 HIMARS-järjestelmällä Makiivkan itäpuolella sijaitseville ammusvarikoille Hartsyzkista lännessä Snižneen idässä. Karttaa katsomalla näyttää siltä, että Ukraina ”poimii” ammusvarikoita Makiivkan itäpuolelta pikatien H21 varrelta – yksistään viikonvaihteessa alueella räjähti viisi ammusvarikkoa.

Šah’tarskin alueen ammusvarikot sijaitsevat pikatien H21 molemmin puolin. (5)

Mikäli venäläislähteisiin on luottaminen, sen ilmapuolustuksen ei ole onnistunut torjua ainoatakaan M142 HIMARSilla ammuttua rakettia. Tässä tehtävässä ovat epäonnistuneet niin S300 järjestelmä kuin myös modernimpi S400 järjestelmä. Jos asia todellakin on näin, Ukrainalla voi olla HIMARSin myötä käytössään järjestelmä, jolla on riittävän suuri kantama ja jolla voi vaikuttaa Ukrainan lennokkioperoinnin kannalta kriittisiin kohteisiin ts. elektronisen sodankäynnin järjestelmiin ja tutkiin sekä ilmatorjuntaan, jonka myötä Ukrainan on mahdollista monipuolistaa lennokkioperointia Donbasin taistelukentällä, ja ehkäpä lopulta puhkomaan Venäjän alueelle rakentama kerroksittainen ilmapuolustus.

Ukraina on suorittanut Venäjällä maan rajaan rajoittuvilla alueilla erilaisia operaatioita heinäkuun alkupuolella, osa operaatioista on suoritettu lennokeilla. Lennokkina on käytetty neuvostoaikaista Tupolev Tu-141 tiedustelulennokkia, jollaisia Ukraina on modifioinut kantamaan pientä räjähdelastia. Tällaisia lennokkeja on todennäköisesti käytetty kesä-heinäkuun vaihteessa Kurskin kupeessa sijainnutta Khalinon lentotukikohtaa vastaan. Venäläiset väittävät ilmatorjuntansa pudottaneen yhden tällaisen lennokin Kurskin alueella. (6)

Rajan tuntumassa Belgorodin alueella, Venäjällä, paloi viikonvaihteessa jälleen tarkemmin määrittelemätön kohde, mutta jo tätä ennen viikolla ukrainalaiset tulittivat Belgorodin aluetta ballistisin ohjuksin, joista Venäjän ilmatorjunta pudotti ainakin yhden – tuhoutuneen ohjuksen kappaleita putosi asutetulle alueelle, sytyttäen tulipaloja. Myös venäläiset ilmatorjuntaohjukset aiheuttivat kaupunkialueella sekundäärisiä räjähdyksiä, ainakin yhteen kerrostaloon osui Pantsir-S1 tykki-ohjus-ilmatorjuntajärjestelmän käyttämän 57E6-ohjuksen moottoriyksikkö.

Kesäkuun loppuun sijoittuneessa Käärmesaaren kampanjassa Ukraina hyödynsi mantereelle sijoitettua tykistöä (pyöräalustalle sijoitetut 155 mm 2S22 Bohdana ja ranskalainen 155 mm Caesar) sekä ilma-asetta (Bayraktar TB2 lennokit). Lisäksi pintamaaliohjusten käytöllä oli suuri vaikutus siihen, että Venäjä joutui vetäytymään saarelta. Käärmesaaren taistelusta enemmän blogissa Taistelu Käärmesaaresta – Русский военный корабль, иди на хуй!.

Käärmesaaren kampanjaan liittyy olennaisesti Ukrainan ohjushyökkäykset kolmea Venäjän Ukrainalta miehittämää kaasunporauslauttaa vastaan. Venäjä on sijoittanut lautoille valvonta- ja tarkkailukalustoa miehistön ohella. Kahden lautan, Tavridan ja Modu Crimea 1:sen palot sammuivat (sammutettiin?) nopeasti, sen sijaan kolmas lautta paloi vielä 2. heinäkuuta. (7)

Ukrainan asevoimien tykistökeskitykset Donetskin kaupunkialueelle heinäkuussa 2022

Kuten edellä mainitsin, Ukrainan asevoimien tykistökeskitykset Donetskin ja Makiivkan alueilla sijaitsevia huoltotukikohtia, ammusvarikkoja, polttoainevarastoja sekä esikuntia vastaan alkoivat laajemmassa mitassa kesäkuun puolivälin tietämillä (tykistökeskitys Expodonbas näyttely- ja messuhalliin 17. kesäkuuta), jonka jälkeen Ukrainan asevoimat on toteuttanut iskuja pääasiassa tykistöä käyttäen lukuisiin kohteisiin Donetskin kaupunkialueella sekä Donetskin suurkaupunkialueella sijaitseviin kaupunkeihin ja taajamiin, kuten Makiivkaan ja Jasynuvataan. Seuraavaksi lyhyet huomiot muutamiin tällaisiin iskuihin.

Heinäkuun 1. ja 2. päivänä Ukrainan asevoimat tulitti Jasynuvatan ratapihan aluetta, ratapihan eteläpuolella (teollisuusalueella) sijaitsee myös Vostok pataljoonan esikunta. Vostok pataljoona kuuluu 1. armeijakuntaan.

Ukrainan asevoimat tulitti heinäkuun 4. päivänä Donetskin rautatieaseman aluetta sekä Jakovlivkan taajaman lähellä sijainnutta venäläisten ammusvarikkoa. Tulituksen seurauksena Donetskin rautatieaseman alueella syttyi jotain palamaan, palaen yöhön saakka.

Heinäkuun 5. päivänä Donetskin luoteisosaa, Kuibyshivskin aluetta, tulitettiin laajamittaisesti. Tulituksessa tuhoutui lähes täysin ns. Kamaz-Tsentr, jossa sijaitsi venäläisten käyttämä ammusvarikko ja vaurioitui Topaz’in alueella sijainnut varikko. Samana päivänä Ukrainan asevoimat suoritti iskun 155 mm M777 haupitseilla Jasynuvatan ratapihan pohjoispuolella sijainneeseen venäläisen tiedusteluyksikön esikuntaan. (8)

Heinäkuun 6. päivä Ukrainan asevoimat tuhosi, todennäköisesti M142 HIMARS-järjestelmällä, Makiivkan itäisessä kolkassa ns. Техснаб alueella sijainneen ammus- ja huoltovarikon. Seuraavana päivänä (7. heinäkuuta) Ukrainan asevoimien raskain tykistöisku kohdistui Donetskissa Kirovskyin alueella sijainneeseen öljy- ja polttoainevarastoon. Tulitus sytytti varastossa laajoja tulipaloja, joita alueen palokuntien ei ole onnistunut sammuttaa 10. heinäkuuta mennessä.

Huomautan, Ukrainan asevoimat on toteuttanut Donetskin alueelle enemmän, kuin edellä luetellut iskut. Poimin esimerkkeihin sellaiset iskut, joiden kohde on tiedossa ja synnytetyt tuhot ovat mittavia. Alla esim. Donetskin Kamaz-Tsentr alue ennen iskua ja sen jälkeen.

Marko

 

Lähteet:

1. https://twitter.com/olehbatkovych/status/1540241924799463426 

2. https://twitter.com/bayraktar_1love/status/1537845992996884480 

3. https://informnapalm.org/en/russian-mercenaries-from-expodonbas-to-a-barn/ 

4. https://informnapalm.org/en/expodonbas-russian-military-base/ 

5. https://twitter.com/DefenceU/status/1546462262994550784 

6. https://twitter.com/BellumPaxBR/status/1541921837197787138 

7.  https://twitter.com/wammezz/status/1543897217437761537 

8. https://mil.in.ua/en/news/in-the-occupied-yasynuvata-the-barracks-of-the-russian-invaders-were-on-fire/

Linkkejä videoihin Ukrainan iskuista venäläisten tukikohtiin tai venäläisten ammusvarikoihin miehitetyillä alueilla:

- 1. heinäkuuta 2022 Zaporižžjan alue.

- 1. heinäkuuta 2022 Kadiivka (ent. Stahanov).

- 3. heinäkuuta 2022 Belgorod, Venäjä.

- 4. heinäkuuta 2022 Donetsk, rautatieaseman alue.

- 4. heinäkuuta 2022 Snižne.

- 5. heinäkuuta 2022 Donetsk, Kuibyshivskin alue.

- 6. heinäkuuta 2022 Makiivka.

- 7. heinäkuuta 2022 Ilovaisk.

- 8. heinäkuuta 2022 Herson.

- 9. heinäkuuta 2022 Herson.

- 10. heinäkuuta 2022 H’artsyzk, Donetskista itään.

- 10. heinäkuuta 2022 Šah’tarsk, Donetskista itään.

- 10. heinäkuuta 2022 Altševsk.

- 10. heinäkuuta 2022 palava öljy- ja polttoainevarasto Donetskissa.