Ukrainan vaikuttaminen miehitettyyn Starobilskiin, ja sitä seurannut Venäjän likainen propagandakampanja

 

Venäjä valtasi Itä-Ukrainassa sijaitsevan Starobilskin noin viikkoa 24. helmikuuta 2022 alkaneen suurhyökkäyksen alun jälkeen – 2. maaliskuuta 2022. Kaupungin viimeiset vastarintapesäkkeet tukahdutettiin venäläisten toimesta neljää päivää myöhemmin. Kyseisestä päivästä lähtien Starobilsk on ollut Venäjän miehittämä – kaupungista on muodostunut miehitysvuosina merkittävä huoltokeskus Venäjän asevoimille. Etenkin tämän vuoden puolella kaupunki on alkanut esiintyä Venäjän asevoimien sekä erilaisten puolisotilaallisten koulutusorganisaatioiden tallenteilla – kaupunkiin perustettuihin koulutuskeskuksiin on värvätty nuoria Venäjältä.

Ukraina vaikutti Venäjän miehittämässä Starobilskissa sijaitsevan Taras Ševtšenkon mukaan nimetyn Luhanskin kansallisen yliopiston alueelle 21.–22. toukokuuta 2026 – operaation kohteena oli oppilaitoksen tiloissa toiminut ”Воин”-koulutuskeskus sekä venäläisen ”Rubiconin”-yksikön esikunta. (1) ”Rubicon” on Venäjän asevoimien miehittämättömillä järjestelmillä operoiva erikoisyksikkö. Ukrainan operaatiota seurasi viikonloppuna alkanut Venäjän mittava propagandakampanja valeuutisineen. Kirjoitukseni tarkoituksena on osoittaa se, että kyseessä oli kohde, jota Venäjä käytti sotilaallisiin tarkoituksiin sekä nostaa esiin esimerkkeinä Venäjän propagandakampanjan räikeitä valheita.

Venäjä perusti tänä keväänä kaupungissa sijaitsevaan kansalliseen yliopistoon koulutuskeskuksen miehittämättömien järjestelmien operaattoreille, koulutusta annettiin muun muassa FPV-droonilentäjille. (2) Koulutuskeskuksen toiminnasta vastaa sotilaskoulutusta järjestävä organisaatio, jonka yhteistyökumppaneihin kuuluu Venäjän asevoimien ”Rubicon” yksikkö. Organisaatio järjesti yhdessä Venäjän asevoimien kanssa säännöllisesti rekrytointikampanjoita houkutellakseen opiskelijoita oppilaitokseen, jonka ”Воин”-koulutuskeskus sijaitsi Luhanskin Taras Ševtšenkon kansallisen yliopiston tiloissa – tämän vuoden tammikuussa on päivätty asiakirja sotilaiden ja koulutettavien majoittamisesta oppilaitokseen. (3) Miehityshallinto on nimennyt oppilaitoksen Starobilskin ammattiopistoksi (ven. Старобельский Профессиональный Колледж). Alkuperäinen yliopisto, joka siirrettiin miehitetystä Luhanskista Starobilskiin vuonna 2014, siirtyi Venäjän suurhyökkäyksen myötä Poltavaan, Myrhorodiin ja Lubnyyn. (4)

Ennen Ukrainan operaatiota muun muassa Venäjän Rossija 1-kanavalla (ven. Россия 1) julkaistiin ”uutisjuttuja” Starobolskissa järjestettävästä sotilaskoulutuksesta. (5) Rossija 1 on yksi kolmesta Venäjän päätelevisiokanavista ja Venäjän valtion omistama.

Kuvakaappauksia venäläismedioiden oppilaitoksesta julkaisemista katsauksista toukokuulta 2026. (6)

Oppilaitokseen (ven. Старобельский Профессиональный Колледж) rekrytoitiin tänä keväänä opiskelijoita. (7 ja 8) 

Ukrainan Starobilskin alueelle kohdistaman iskun jälkeen Venäjän käynnisti hyvin voimakkaan Ukrainaan kohdistetun informaatio-operaation, jossa se käyttää hyväkseen disinformatiivisen ”tarinansa” levittämiseen sille lojaaleiden valemedioiden lisäksi ”hyödyllisiä idiootteja” sekä sosiaalisen median verkostoja. Starobilskiin on viety ”bussilastillinen” lojaaleja propagandisteja ja aktivisteja, (9) joille esitellään tapahtumapaikkoja sekä uhreiksi esiteltyjä henkilöitä. Osa esitellyistä uhreista on ilmeisiä näyttelijöitä tai venäläisten edustajia, kuten kuvassa ”uhrina” esitelty nainen, joka on puhuvinaan äidilleen. (10) Huomioikaa kiinni oleva puhelin sekä pidennetyt silmäripset, jotka ovat ehjät. Osa venäläisille esitellyistä ”uhreista” on tunnistettu sosiaalisen median kuvien perusteella joko Venäjän iskuissa kuolleiksi ukrainalaisnuoriksi tai kuvat on sattumanvaraisesti poimittu ukrainalaisilta somealustoilta. (11)

Venäjä on perinteisesti hyödyntänyt lojaaleja ”toimittajia” propagandan ja disinformaation levittäjinä, joukossa on myös henkilöitä, jotka ovat vuosien kuluessa esiintyneet lukuisissa eri rooleissa. Venäjä toimi näin etenkin Krimin niemimaan miehityksen jälkeen ja Itä-Ukrainassa keväällä 2014 alkaneen sodan alkuvaiheessa, jolloin sen oli saatava disinformatiivinen tarinansa läpi mahdollisimman laajalti. Venäjän oppeja on toteuttanut myös Valko-Venäjällä valtiollinen media, josta kirjoitin Disinformaatikot Lukašenkan tukena-blogin marraskuussa 2020.

Huomioitavaa on myös se, että Venäjän väitteet lapsiuhreista eivät pidä paikkaansa – yhdelläkään julkistetulla ”uhrilistalla” ei ole lapsiuhreja. (12) Ukrainan iskun jälkeen aamulla ja aamupäivällä kuvatuilla talenteilla ei myöskään näy lapsiuhreja eikä oppilaitoksen ympäristössä näy siviilejä, mikä olisi oletettavaa, jos isku olisi osunut paikallisia nuoria täynnä olevaan oppilaitokseen. (13) Venäjä ei 22. toukokuuta julkaissut lainkaan sellaista materiaalia, mikä millään tapaa tukisi heidän propagandaansa kymmenistä lapsiuhreista. Oppilaitosten sisältä julkaistut kuvat ja tallenteet ovat Venäjän valtiollisten medioiden tuotantoa, osa kuvista ja kuvatuista kohteista näyttää lavasteilta, kuten esimerkkikuvat alla.

Putipuhdas nalle tuhon keskellä RT:n julkaisemassa materiaalissa.

Venäjän puolustusministeriön omistaman Zvezdan materiaalia.

Myös suomalaistaustainen, miehitetyssä Luhanskissa asuva Janus Putkonen osallistuu Venäjän propagandan levittämiseen MV-lehden sekä sosiaalisen median kautta. (14 ja 15) 

Disinformaatiota ja propagandaa Janus Putkosen tapaan.

Mikäli iskusta aiheutui sivullisia uhreja, heidän kohtaloonsa on yksinomaa vastuullinen Venäjä sijoittaessaan sotilaallista toimintaa siviilikohteeseen. Venäjän asevoimat toimii, kuin terroristiorganisaatio piileskellessään siviileiden selän takana.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://x.com/armyinformcomua/status/2058250606846824577

2. https://x.com/LvivJournal/status/2058181063441072585

3. https://x.com/vic_010100/status/2058854573318549903

4. https://luguniv.edu.ua/pages/istoriya

5. https://x.com/1945Antonov/status/2058435402369802472

6. https://x.com/LvivJournal/status/2058181063441072585 

7. https://x.com/wartranslated/status/2057787258363621567

8. https://x.com/fruster66/status/2058883021718040682

9. https://x.com/SavchenkoReview/status/2058548824059047991

10. https://x.com/DavidSteadson/status/2058227244158378393

11. https://x.com/TankerFella/status/2058761008332591312

12. https://x.com/marsetac/status/2058556382035554345

13. https://www.euronews.com/video/2026/05/22/ukraine-strike-on-starobilsk-dormitory-kills-four-in-occupied-luhansk

14. https://mvlehti.net/2026/05/22/ukraina-terroripommitti-koulua-luganskin-kansantasavallassa-useita-oppilaita-kuoli-ja-haavoittui-kuvat-videot/

15. https://t.me/JanusTelegram/8956

Januksenkasvoinen mies – eli tosikertomus siitä, kuinka Mr. Finland -kilpailun lehdistön suosikki päätyi Venäjän propagandistiksi

 

OSA II

Julkaisin Janus Kostia Putkosesta kertovan blogiparin ensimmäisen osan helmikuun puolivälissä. Osan päättyessä hetkeen, jolloin Putkonen jätti Suomen pölyt taakseen paettuaan Thaimaahan Kilvenmaa-kollektiivin ajauduttua taloudellisiin ongelmiin. Thaimaasta käsin Putkonen jatkoi edelleen Verkkomedian toimittamista mutta samoihin aikoihin hänen yhteytensä Venäjän hyväksi työskenteleviin tahoihin alkoivat käydä entistä ilmeisimmiksi. Viitteitä Putkosen kasvavasta Venäjä-mielisyydestä saimme jo aiemmin. Esimerkkinä voimme mainita hänen Verkkomediaan kirjoittamansa kiitospuheen Venäjän asevoimien silloiselle komentajalle, kenraali Nikolai Makaroville, joka oli Helsingissä pitämässään puheessa moittinut Suomen Nato-yhteistyötä. (1) Putkosta haastateltiin jo tuolloin säännöllisesti Venäjän valtiolliseen mediaan.

 

Verkkomediasta tuottamaan Venäjän propagandaa miehitettyyn Donetskiin

Putkonen muutti pysyvästi Venäjän nukkehallinnon miehittämään Donetskiin heinäkuussa 2015, mutta jo ennen hän oli käynyt raportointimatkalla Kiovassa kevätkesällä 2014 sekä Venäjän proxyjoukkojen miehittämässä Donetskissa kevättalvella 2015. Miehitettyyn Donetskiin hänet vei venäläisen liikemiehen Andrei Stepanenkon perustama Europa Objektiv -mediaprojekti, joka järjesti valikoidulle joukolle läntisiä vaihtoehto- ja vastamediatoimittajia propagandamatkoja miehitettyyn Donbasiin. Julkisesti Europa Objektiv’in kerrottiin olevan saksalais-venäläisen kansalaisjärjestön eli NGO:n perustama. Sen toiminnan aktiivisin vaihe ajoittui Itä-Ukrainan sodan alkuvaiheeseen vuoteen 2015.

Putkonen ja James Carden, Oktjabrskin mikropiiri, Donetsk. Alkuperäinen kuva: Janus Putkonen, Facebook. 

Europa Objektiv’in kevättalvella 2015 järjestämien propagandamatkojen ”matkakertomuksia” julkaistiin erilaisten vastamedioiden, kuten Verkkomedia lisäksi ainakin vasemmistolaisissa medioissa ja verkkojulkaisuissa, kuten Ken Silversteinin perustamassa CounterPunch’issa. (2) Putkosen kanssa samalle propagandamatkalle osallistui muun muassa James Carden, Pepe Escobar ja Vanja Savićević muutaman muun ”toimittajan” kanssa. Europa Objektiv järjesti kevättalvella ja keväällä 2015 lukuisia vastaavia propagandamatkoja Itä-Ukrainan miehitetyille alueille, mikä on pääteltävissä julkaistuista artikkeleista ja niissä kuvailluista ryhmistä kokoonpanoineen. Roger Annis kertoo huhtikuun 2015 loppupuolella julkaisemassa raportissaan ryhmäänsä kuuluneen kirjoittajia ja kuvaajia Kanadasta, Yhdysvalloista, Italiasta, Alankomaista ja Sveitsistä sekä Tšekin tasavallasta. (3) Julkaistuissa artikkeleissa toistuu poikkeuksetta kuvaus Europa Objektiv’ista kansalaisten perustamana projektina. Yksikään retkille kutsutuista ”toimittajista” ei kuitenkaan kyseenalaista Europa Objektiv’in taustaa, kuten ei myöskään heille kerrottua tarinaa näytetä kyseenalaistettavan: lukuisat ihmiset näyttävät tämän tarinan mukaan kannattaneen yhtenäistä ”Novorossijaa”, joka ulottuu Ukrainan itäosista aina Odesaan saakka. Tarina on sama, jota venäläiset propagandistit ja näiden pseudovaltioiden johtajat tuolloin kertoivat. Se on myös sama, jota Johan Bäckman ja Janus Putkonen tuolloin levittivät suomalaisille seuraajilleen. Väistämättä tulee tunne, että toistetaan ulkoa opeteltua fraasia!

Kuvakaappaus Johan Bäckmanin ’kohudosentti’-blogista. (4) 

 

Putkosen ”urakiertoa” Venäjän miehittämässä Donetskissa voi kutsua ripeäksi. Kevättalven vierailusta ehti kulua vain muutama kuukausi, kun Putkonen jo asettui asumaan Donetskiin heinäkuussa 2015. (5) Hän ryhtyi myös työskentelemään operatiivisena johtajana Donetskin lehdistökeskuksessa – DONi Pressissä, ja näennäisesti päätoimittajana DONi News ”uutistoimistossa”. (6) Hierarkiassa hänen yläpuolella pääjohtajan tittelillä työskenteli Europa Objektiv’in perustaja ja taustahahmoihin kuuluva Andrei Stepanenko.

Miehitettyjen alueiden mediaprojekteihin kytkeytyi erilaisia propagandaa ja disinformaatiota levittäviä kampanjoita tai näennäisen kansalaistoiminnan muotoja. Tähän joukkoon kuului myös Save Donbass People -kampanja, jonka lonkerot levisivät Suomeenkin Helsingissä järjestetyn näyttelyn sekä suomen kielisen Facebook-ryhmän myötä. Save Donbass People -kampanja käynnistyi niinkin varhain, kuin heinäkuussa 2014 – ainakin osia siitä nivoutui Putkosen operoimaan DONi Newsiin heinäkuusta 2015 eteenpäin, mikä on pääteltävissä Save Donbass People-ryhmän suomen kielisen Facebook-ryhmän profiilikuvasta sekä Putkosesta otetuista ”edustuskuvista”, joissa DONi Newsin ja lehdistökeskuksen ohella lukee usein: Save Donbass People. (7)

Save Donbass People -kampanja tuli tunnetuksi siitä, että se levitti materiaalia, joka väitettiin kuvatun Donetskissa sodan keskellä, monen kuvan ollessa joko muilta sotatantereilta tai elokuvista. Jälkimmäiseen joukkoon kuuluu runsaasti näkyvyyttä saanut kuva maassa istuvasta itkevästä tytöstä, joka on kuva venäläis-valkovenäläisestä The Brest Fortress -elokuvasta. (8)

Mutta palataanpa nyt loppukesään 2015. Putkonen päätyi Suomessa otsikoihin muutamaa viikkoa miehitettyyn Donetskiin muuttonsa jälkeen suositeltuaan kahden suomalaistoimittajan akkreditoinnin epäämistä. Ensin kielteisen päätöksen sai Iltalehden toimittaja Nina Leinonen (nyk. Järvenkylä) ja viikkoa myöhemmin saman koki Yleisradion toimittaja Antti Kuronen. (9 ja 10) Yleisradion uutisessa Kuronen kertoi hänen tietoonsa tulleen elokuuhun mennessä useita tapauksia, joissa Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla eli näissä nukketasavalloissa raportoineiden toimittajien akkreditoinnit oli evätty.

Putkonen koetti vielä tuolloin pitää yllä kulissia ”puolueettomasta” toimijasta ja raportoijasta Itä-Ukrainassa. Tämä kulissi alkoi rakoilla entistä enemmän tulevina viikkoina ja kuukausina, totuuden paljastuessa viimeistään vuotta myöhemmin, loppukesästä 2016 Egorova Leaksin eli Donetskin nukketasavallan valtiollisen turvallisuuden ministeriössä työskennelleen Tatjana Jegorovan sähköpostivuodon myötä. (11) Vuoto käsitti pitkälti toistatuhatta sähköpostia liitteineen. Liitteiden joukossa oli laajempia selontekoja, raportteja ja profilointeja henkilöistä, kopioita passeista jne. Mutta niistä kävi myös ilmi Putkosen rooli sensuuriviranomaisena Donetskin lehdistökeskuksen eli DONi Pressin operatiivisena johtajana.

DONi Press piti yllä toimittajien henkilörekisteriä, jossa toimittajat luokiteltiin värikoodeilla sen mukaan, kuinka lojaaleina heitä voitiin pitää nukketasavalloille ja Venäjälle, sekä miten vastaan ottavaisina heitä pidettiin lehdistökeskuksen tarjoamalle viralliselle näkemykselle. (12) DONi Pressin toiminnasta vastaamisen lisäksi Putkonen laati raportteja ja profilointeja ainakin pyydettäessä. Eräs tällainen oli Russell ”Texas” Bentleystä laatimansa profilointi, jonka hän kirjoitti miehittäjän edustajan pyynnöstä. Profiloinnissa hän kuvailee Russell ”Texas” Bentleytä kouluttamattomaksi sofistikoitumatonta kieltä käyttäväksi henkilöksi, jolla on hyvät sosiaaliset taidot mutta ei diplomaattisia taitoja. Putkonen myös muistuttaa ”Texas” Bentleyn alkoholiongelmasta ja sen aiheuttamasta henkisestä epävakaudesta. Russell ”Texas” Bentley kidutettiin kuoliaaksi venäläissotilaiden toimesta huhtikuussa 2024. (13)

Kirjoitin Putkosesta ja DONi Newsistä ensimmäisen kerran syyskesällä 2016, hyvin pian Egorova Leaksin paljastuttua, blogin ”DONi News – liikkeellä venäläisellä rahalla”, joka julkaistiin tuolloin SSS-Radion verkkosivulla. Julkaisin kyseisestä kirjoituksesta koosteen marraskuussa 2022: Arkistoiden kätköstä: Janus Putkonen ja DONi News – liikkeellä venäläisellä rahalla.

Janus Putkonen ja Eduard Basurin Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla helmikuussa 2016.

Putkosen muutaman vuoden kestäneeseen uraan miehitetyssä Donetskissa, ennen muuttoaan (tai pakoaan) miehitettyyn Luhanskiin, mahtui lukuisia kyseenalaisia episodeja Egorova Leaksin lisäksi. Venäjän ja heidän proxyjoukkojensa tiedettiin järjestävän ”tulitaukorikkomuksia” sekä ”kranaattikeskityksiä” saadakseen propagandamateriaalia ja kyetäkseen syyttämään Ukrainaa rikollisista teoista. Teoista, joihin he itse säännöllisesti syyllistyivät. Ainakin parissa tällaisessa propagandanäytelmässä paikalla oli myös DONi Newsin ”toimittaja” tai ”toimittajia”.

France24-kanavan toimittajien ollessa raportointimatkalla miehitetyssä Donetskissa syksyllä 2016 heidän onnistui nauhoittaa ja kuvata tapahtuma rintamaolosuhteissa, jossa militanttijoukkojen edustajana esiintynyt henkilö keskustelee paikalla olleen henkilön kanssa ”tulitaukorikkomuksen” järjestämisestä. (14) Paikalla on France24-kanavan toimittajien lisäksi myös DONi Newsille työskennellyt ranskalaistaustainen Christelle Néant sekä lukuisille propagandamedioille – myös DONi Newsille – työskennellyt Katya Katerina eli Jekaterina Vasilenko. Vastaavan havainnon teki aiemmin myös VICE-Newsin toimittaja Jake Hanrahan. (15) Pidän todennäköisenä sitä, että tällaisten propagandanäytelmien järjestäminen oli myös Putkosen tiedossa.

Venäläisille sekä heidän nukketasavaltojensa edustajille oli ensiarvoisen tärkeää välittää nopeasti viestiä erilaisten mediakanavien kautta ”tulitaukorikkomusten” kaltaisista tapahtumista. Nämä viestit myös hukuttivat tapahtumien todellisen laidan alleen vallatessaan tilan nopeudellaan. ETYJ:n Ukrainan monitorointimission välittämä viesti todellisuudesta rintamavyöhykkeellä jäi tavattoman usein disinformatiivisen viestinnän jatkoihin. ETYJ:n välittämä informaatio paljasti kuitenkin todellisuuden, suurin osa tulitaukorikkomuksista ja muista rikkeistä demarkaatiolinjalla aiheutui Venäjän ja sen proxyjoukkojen toiminnasta.

Tuolloin DONi Newsissä julkaistiin lähes päivittäin propagandauutisia ukrainalaisjoukkojen suorittamista tykistökeskityksistä ja niiden aiheuttamista mittavista tappioista ”kansantasavalloissa”. Lähes aina näiden propagandauutisten tehoa vahvistettiin kuvilla tuhotuista rakennuksista, kuvilla ja ”uutisten” tapahtumakuvauksilla oli tuskin koskaan mitään yhteistä.  Kuvien tarkoituksena oli tehon vahvistamisen ohella aiheuttaa voimakkaita tunnereaktioita, jopa vihantunteita Ukrainaa ja ukrainalaisia kohtaan. Ja kuten edellä viittasin, ETYJ:n aineistosta ei löytynyt juuri koskaan mitään mainintaa väitetyn tapahtuman tueksi.

Alla oleva kuvakollaasi saa toimia yksittäisenä esimerkkinä DONi Newsin tavasta ”rakentaa” ”uutisia”. Kuvassa vasemmalla on kaksi DONi Newsissä julkaistua ”uutista”, joista ylempi on päivätty 6. kesäkuuta 2017 ja alimmainen vastaavasti 28. helmikuuta 2017. Kummassakin on käytetty samaa Associated Pressille työskennelleen Jevgeniy Maloletkan tammikuussa 2015 Mariupolissa ottamaa valokuvaa venäläisten iskettyä kaupunkiin raketinheittimillä 24. tammikuuta 2015.

Tekstiselityksellä varustettua kuvakollaasia on käytetty tässä muodossa ensimmäisen kerran 22. syyskuuta 2022 kirjoittamassani blogitekstissä. Ensimmäiset havaintoni Putkosen tällaisesta toiminnasta ovat lokakuulta 2017. (16) 

Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamiseen liittyvän propagandan sekä salaliittoteorioiden viljely on kuulunut Putkosen vakioaiheisiin DONi Newsin ajoista lähtien. Suomalaiselle yleisölle tämä aggressiivisestikin levitetty propagandan ja disinformaatio tulivat tutuiksi myös Ilja Janitskinin perustaman MV-lehden sivuilta. Julkaisun siirryttyä Putkosen haltuun, MH17-propagandan ja salaliittoteorioiden julkaisu on jatkunut, joskin viime vuosina harvatahtisemmin. Tarkastelin aihetta laajemmin helmikuussa 2020 julkaisemassani blogissa: MV-lehti levittää MH17 disinformaatiota.

Keväällä 2018 kaikki kuitenkin alkoi muuttua Putkosen elämässä mutta myös miehitetyssä Donetskissa. Tietojeni mukaan hän muutti keväällä 2018 Donetskista idemmäs venäläisten miehittämään Luhanskiin – jossa hän mitä ilmeisimmin asuu edelleen. Keväällä ja kesällä 2018 korviini alkoi kantautua entistä enemmän havaintoja miehitetystä Donetskista ja kaupungissa kiristyneestä ilmapiiristä – poliittiseksi väkivallaksi luokiteltavaa toimintaa alkoi esiintyä. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä Putkosenkin muutto (tai pako, jollainen tilanne todennäköisimmin oli) Luhanskiin nivoutuu keväällä 2018 alkaneeseen myllerrykseen, jonka räjähtävänä huipennuksena voitaneen pitää 31. elokuuta 2018 tapahtunutta pommiattentaattia, jossa likvidoitiin miehitettyä Donetskia näennäisesti johtanut militanttikomentaja Aleksandr Zahartšenko, (17) jonka (lähi)piiriin Putkonenkin oli Donetskissa asuessaan päässyt. Muistokirjoituksessaan Putkonen kirjoittaa seuraavaa:

”Kun tieto varmistui luotettavista lähteistä todeksi, että Zakharchenko on kuollut, kykenin ottamaan vain muutamia askeleita, mutta vain lyyhistyäkseni. Uutinen osui suoraan sieluuni ja itkin hetken aikaa polvillani kuin pieni poika.” (18)

Janus Putkosen muuttoa Luhanskiin ei välittömästi seurannut joutuminen propagandistien kaatopaikalle. Siitä huolimatta, että hän menetti näkyvät tehtävänsä Donetskissa, Putkonen pysytteli edelleen parrasvaloissa kuin myös suomalaisten vasta- ja vihamedioiden otsikoissa. Näkyvyys Suomessa oli taattu Ilja Janitskinin perustaman MV-lehden siirryttyä huhtikuussa 2019 Putkosen hallintaan. Putkosen johdossa MV-lehti on menettänyt lukijakuntaansa ja suosiotaan Suomessa. Hänen tuottamansa räikeä Venäjä-propaganda on varmasti yksi syy lukijakunnan kaikkoamiseen mutta uskoisin lähestymiskulmansa eroavan MV-lehden perinteisen lukijakunnan näkökulmasta jonkin verran, mikä omalta osaltaan vähentänee kiinnostusta julkaisuun. Toisaalta vastamedioiden kentässä on tapahtunut melkoista sirpaloitumista viimeisimpinä vuosina, mikä varmasti näkyy yksittäisen vastamedian suosiossa. (Huom. MV-lehden virallinen nimi nykyään on UMV-lehti, joskin ”kansan suussa” se tunnetaan paremmin alkuperäisellä nimellään: MV-lehti).

Propagandan ja disinformaation julkaisun rinnalla Janus Putkosen tehtävänkuvaan on kuulunut viime vuosikymmenen puolelta lähtien osallistuminen ”tarkkailijana” tai kommentoijana Venäjän Ukrainalta miehittämillään alueilla järjestämiin laittomiin vaaleihin. Esim. Venäjän ja heidän proxyjoukkojen miehittämässä osassa Itä-Ukrainaa järjestettiin 11. marraskuuta 2018 lännessä tuomitut ja Ukrainan lakien vastaiset sekä Minsk II-sopimusta rikkovat ”vaalit”. Tavanomaiseen tapaan venäläiset ja Venäjän nimiin toimineet organisaatiot lähettivät Itä-Ukrainan miehitetyille alueille kymmeniä ”vaalitarkkailijoita”. Näiden henkilöiden joukossa oli myös muutama suomalainen. Johan Bäckman, Jarmo Ekman ja edesmennyt Jon Hellvig saapuivat Itä-Ukrainaan laittomasti Venäjän miehittämän rajan kautta, syyllistyen näin valtiorajarikokseen ja Ukrainan lakien rikkomiseen. Heidän lisäksi myös Janus Putkonen toimi laittomien vaalien ”vaalitarkkailijana”. (19) Venäjä käytti jo tuolloin järjestämissään laittomissa vaaleissa ulkomaalaistaustaisia ”vaalitarkkailijoita” tuomaan ”vaaleille” uskottavuutta. Terminologia oli tarkoituksellisesti harhauttavaa, aiheuttaen näin väärinymmärryksiä tapahtumien todellisesta luonteesta. Lyhyesti ja ytimekkäästi todettuna: vaalit eivät olleet vaalit, eivätkä vaalitarkkailijat vaalitarkkailijoita siten kuten me asian ymmärrämme. Kyse on Venäjän järjestämästä propagandanäytelmästä!

Janus Putkosen ja laajemmin suomalaisten toimintaa tarkasteltaessa miehitetyssä Itä-Ukrainassa sekä Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla, ei voida unohtaa sitä, että Suomesta järjestettiin useita propagandistisia turistimatkoja em. alueille. Näille matkoille osallistui yhteensä kymmeniä suomalaisia, poikkeuksetta Janus Putkonen tai Johan Bäckman olivat tavalla tai toisella osallisina näiden matkojen organisoinnissa. Ensimmäinen tällainen matka järjestettiin miehitettyyn Donetskiin kesällä 2016 ja seuraava jo muutamaa kuukautta myöhemmin, lokakuussa 2016. Johan Bäckmanin ja RUFI ry:n eli Suomalais-venäläinen yhdistys RUFI ry:n puheenjohtajan Daria Skippari-Smirnovin johdolla Venäjän miehittämälle Krimin niemimaalle järjestettiin myös yksi propagandamatka Suomesta (maaliskuussa 2018, osa matkalle osallistuneista toimi myös ”vaalitarkkailijan” roolissa miehitetyllä niemimaalla laittomasti järjestetyissä Venäjän presidentinvaaleissa). (19)

Suurelliset suunnitelmat propagandamatkoista Donbasiin hautautuivat viimeistään koronaviruksen myötä, jolloin asetetut matkustusrajoitukset vähensivät halua vierailla eristyneellä alueella. Putkosen vieraana kävi edelleen yksittäisiä suomalaisia tai muutaman hengen delegaatioita. Hänen vanhempansa Marko ja Tuovi Putkonen ehtivät vierailla miehitetyssä Luhanskissa kevättalvella 2020. (20) Heidän vierailunsa miehitetyssä Luhanskissa on perusteltua mainita, koska vierailuohjelmaan sisältyi käynti teatterialan oppilaitoksessa Luhanskissa ja tämä vierailu sisälsi propagandassa hyödynnettäviä lausuntoja. Tiedostivatpa he sitä tai eivät, vieraillessaan miehitetyllä alueella he vähäisimmilläänkin syyllistyivät valtiorajarikokseen ylittäessään laittomasti Venäjän miehittämän rajan.

Koronavirusepidemian aikana Putkosen lonkerot ulottuivat tiiviisti Venäjän miehittämiltä alueilta Suomeen. Hän tuki avoimesti erilaisia salaliittoteoreetikoita ja koronadenialisteja – tekisi mieleni todeta, että liiankin näkyvästi, mikä saattoi kääntyä näitä liikkeitä ja ryhmiä vastaan. Ihmisten mieliin on jäänyt Putkosen tervehdys miehitetystä Luhanskista ”Komentaja Turtiaiselle” (tarkoittaen Ano Turtiaista) maaliskuussa 2021 koronadenialistien kokoonnuttua Oodin edustalle Helsingissä. Tammi-helmikuussa 2022 Putkonen jakoi aktiivisesti neuvojaan Convoy Finland mielenosoituksen järjestäjille ja osallistujille – tiedä sitten olivatko hänen neuvonsa ”kuoleman suudelma” kulkueelle. (21) Oli miten oli, Venäjän aloitettua laajamittaisen ja laittoman hyökkäyssodan Ukrainaan helmikuun 24. päivä 2022, katseet siirtyivät Suomen lumisilta kaduilta tuhannen kilometriä etelämmäksi.

Janus Putkosen kohdalla ei myöskään voi unohtaa sitä, että hänellä ja hänen toimittamillaan vasta- ja vihamedioilla on ollut merkittävä rooli suomalaisiin toimittajiin ja suomalaiseen mediakenttään kohdistuneessa häirinnässä ja maalittamisessa. Tällainen toiminta alkoi jo viime vuosikymmenen puolella Verkkomedian aikana, jatkuen miehitetyssä Donbasissa Putkosen toimittamilla ja ylläpitämillä alustoilla, DONi Newsistä hänen nyt hallinnoimaansa MV-lehteen – toiminta on jatkunut myös nimenmuutoksen jälkeen UMV-lehdessä. Putkosen maalittamisen ja verbaalisten aggressioiden kohteena on ollut myös toimittaja-tietokirjailija Jessikka Aro. Hänen aggressiivinen Aroon kohdistunut salaliittoteorioita sisältävä kirjoittelu ja maalittaminen alkoi jo reilu vuosikymmen sitten, vuonna 2014. (22)

 

Aika entinen ei koskaan enää palaa: Venäjän suurhyökkäyksen jälkeinen aika

Venäjän suurhyökkäyksen alkua edelsi sotatoimiin valmistautumisen rinnalla voimistunut vaikuttamiskampanja, johon otti osaa kohtalainen joukko tunnettuja suomalaisia Venäjä-apologeettoja. Heidän lisäksi lukuisia koronadenialisteja siirtyi kuin huomaamattaan toistamaan Venäjän narratiivia. Verkossa järjestettiin suurellisia keskusteluita, kuten Totuuden Etsijöiden Suuri Nato-keskustelu 17. tammikuuta 2022, joka kokosi yhteen Johan Bäckmanin ja Janus Putkosen lisäksi lukuisia salaliittoteoreetikoita ja vastamedioiden sekä pienpuolueiden edustajia. Keskustelun eräänlaisena alustuksena nähtiin Olli Kotron haastattelu, haastattelijana toimi vastamedia Reformi-Studion toimittelija Panu Huuhtanen.

Tammi-helmikuun kuluessa, Venäjän miehitetyssä Donbasissa toimeenpanemien provokaatioiden ja tuli-iskujen rinnalla informaatiosota otti lisäkierroksia. Semyon Pegovin saapuminen miehitettyyn Itä-Ukrainaan helmikuussa 2022 ei enteillyt hyvää. On väitetty, että Pegovin perustama WarGonzo-projekti tai Marat Musinin perustama ANNA News sattuivat olemaan aina siellä missä ”tapahtuu”: missä Venäjä pyrkii rakentamaan narratiiviaan tukevaa näytelmää. Tämä väite osoitettiin todeksi helmikuisina päivinä ja viikkoina ennen Venäjän suurhyökkäyksen alkua miehitetyillä alueilla nähtyjen lukuisten provokaatioiden ja rikollisten demonstraatioiden ja lavastettujen hyökkäysten myötä.

Mitä pitempään Venäjän kulutus- ja tuhoamissodaksi kääntynyt suurhyökkäys on kestänyt, sitä olemattomammaksi Putkosenkin rooli on käynyt. Tuhoamissodan ensimmäisen vuoden aikana hänet nähtiin näkyvämmissä tehtävissä, kuten syyskuussa 2022 Venäjän järjestäessä Ukrainalta miehittämillään alueilla laittomat ”vaalit”, joissa Putkonen (omien sanojensa mukaan) toimi akreditoituna ”tarkkailijana”. Hän myös kommentoi kyseistä propagandanäytelmää lukuisille venäläisille propagandakanaville. Sen lisäksi, että Putkonen ”tarkkaili” ja ”kommentoi” tätä näytelmää, hän myös osallistui ”näytelmään” ns. äänestäjänä. Tämä kaikki on vain luonnollista jatkumoa hänen aiempiin rikollisiin toimiinsa Ukrainalta miehitetyillä alueilla, osana Venäjän miehityskoneistoa – ei Ukraina Putkoselle syyttä suotta sanktioita langettanut maaliskuussa 2019. (23)

Meidän ei todellakaan pidä unohtaa Putkosen roolia Venäjän miehittämillä alueilla. Hän ei ole mikään ”tiedonvälittäjä”, jollainen hän uskottelee olevansa, vaan miehityskoneiston aktiivinen toimija. Putkosen kohdalla on painottaen syytä muistuttaa, että toimijuuttaan korostaa se, että hän oli ensimmäinen ulkomaalainen, jolle myönnettiin ns. DNR passi (lukijan on hyvä tiedostaa se, että kyseessä on Venäjän sekä miehitysalueen viranomaistahojen asiakirjaluomus, jonka merkittävin arvo tuli sen propagandakäytöstä). Myöhemmin Putkoselle on myönnetty Venäjän passi, jonka saannin mahdollisti edellä mainittu DNR passi. Putkosen Suomen passi ei ole enää voimassa (Egorova Leaksin kautta saatujen tietojen mukaan hänen Suomen passin viimeinen voimassaolopäivä oli 07.04.2020).

Janus Putkonen venäläisen Rossija 24-kanavan haastattelussa miehitetyssä Luhanskissa Venäjän järjestämien näytösvaalien aikaan 10. syyskuuta 2023. (24)

Enteitä Putkosen uran alamäestä saatiin Fennomatkojen Pietarin matkan myötä, joka päättyi Janus Putkosen ja Konstantin Mihailovitš Lebedevin eli Kosti Heiskasen toinen toisilleen kohdistamiin syytöksiin. Kyseisen episodin jälkeen kaksikko on useamman kerran syyttänyt toisiaan rikollisiin tekoihin ryhtymisestä. Heiskanen on myös esittänyt Putkosen henkilökohtaiseen elämään liittyviä syytöksiä, joiden todenperäisyyttä on vaikea todistaa, joten en nosta niitä tässä tarkemmin esille. Kokonaisuus huomioiden on likimain mahdotonta sanoa, että missä kohdin kulkee toden ja valheen raja – kaksikko, kun ei ole hankkinut kannuksiaan todenpuhumisella. Perustuivatpa syytökset todellisiin tapahtumiin tahi eivät niin uskoisin, että Pietarissa ja sen jälkeen on jotain todellistakin kaksikon välillä tapahtunut eli syytökset eivät ole aivan tuulesta temmattuja. Lunta tupaan tuli myös Johan Bäckmanin kustannettua Putkosen ”omaelämäkerrallisen” teoksen Patriootin päiväkirja 1. (25) Putkosen mukaan Bäckmanilla ei kuitenkaan ollut kustannusoikeuksia teokseen. Tietojeni mukaan riitaa ei ole ratkottu yhdessäkään tuomioistuimessa, joten on vain sana sanaa vastaan ja runsain mitoin keskusteluja sosiaalisessa mediassa.

Kuten jo MV-lehti ja Convoy Finland kappaleissa viittasin, useamman syyn takia Putkonen on eriytynyt suomalaisesta viiteryhmästään. En myöskään pidä Putkosen suunnittelemaa MV-Studiota sellaisena elementtinä, mikä merkittävästi lisäisi hänen suosiotaan Suomessa. (26) Nähdäkseni hänen ei ole mahdollista nousta sirpaloituneessa vasta- ja vihamediakentässä nykyistä näkyvämpään rooliin, jollei Venäjä merkittävällä tavalla lisää länteen kohdistamaansa aggressiota, mikä mahdollistaisi suomalaisten propagandistien ja Venäjä-mielisten nykyistä merkittävämmän hyödyntämisen. Pidän Putkosta hiipuvana tähtenä, joka on ulkomaalaistaustaisena hyödynnettävissä lausuntoautomaattina venäläisiin propagandaohjelmiin ja näytösluontoisiin propagandatilaisuuksiin, jollaiseksi lasken myös ”vaalitarkkailijana” toimimisen. Samalla muistutan itseäni myös siitä, ettei haudalla pidä ryhtyä tanssimaan ennen kuin ruumis on kuopassa…

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006186291.html

2. https://www.counterpunch.org/2015/04/21/in-the-war-zone-of-eastern-ukraine/

3. https://newcoldwar.org/from-the-war-zone-of-eastern-ukraine/

4. https://kohudosentti.blogspot.com/2014/09/voittamaton-novorossija-kirjoittanut.html

5. https://www.iltalehti.fi/ukrainan-kriisi/a/2015081720194673

6. https://uusimaanpuolustus.blogspot.com/2016/08/vieraskyna-donetskin-kgbn-sahkopostit.html

7. https://mvlehti.net/2018/09/01/donetskin-kansantasavallan-paamiehen-alexander-vladimirovich-zakharchenkon-26-06-1976-31-8-2018-muistoa-kunnioittaen/   ks. kuva muistokirjoituksen lopussa.

8. https://observers.france24.com/en/20140710-children-heart-ukraine%E2%80%99-image-propaganda-war

9. https://www.iltalehti.fi/ukrainan-kriisi/a/2015081720194672

10. https://yle.fi/a/3-8257797

11. https://www.svoboda.org/a/27900014.html

12. https://uusimaanpuolustus.blogspot.com/2016/08/vieraskyna-donetskin-kgbn-sahkopostit.html

13. https://www.rferl.org/a/russian-soldiers-sentenced-death-us-born-bentley-ukraine/33616294.html

14. https://www.france24.com/en/20161014-video-reporters-donetsk-dependent-republic-russia-ukraine-weaponsv  (keskustelu alkaa videolla ajassa 02:40).

15. https://www.vice.com/en/article/jake-hanrahan-ukraine-donetsk/

16. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2017/10/janus-putkonen-ja-doni-news.html

17. https://yle.fi/a/3-10382988

18. https://mvlehti.net/2018/09/01/donetskin-kansantasavallan-paamiehen-alexander-vladimirovich-zakharchenkon-26-06-1976-31-8-2018-muistoa-kunnioittaen/

19. Foreign Observation of the Illegitimate Presidential Election in Crimea in March 2018, report by Anton Shekhovtsov s. 5-8, linkki pdf-tiedostoon.

20. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2018/03/kun-antaa-pirulle-pikkusormen.html

21. https://lgaki.info/novosti/marko-i-tuovi-putkonen-pobyvali-v-akademii-matusovskogo-chtoby-poznakomitsya-s-glavnym-tvorcheskim-vuzom-donbassa/

22. https://yle.fi/a/3-12300898

23. Jessikka Aro: Putinin maailmansota – Venäjän salaiset operaatiot lännen tuhoamiseksi s. 263–264.

24. https://www.ts.fi/uutiset/4526864

25. https://mvlehti.net/2023/09/11/raportti-koska-kansa-aanesti-lansi-tuomitsi-yhtenainen-venaja-nousi-vaalivoittajaksi-donbassissa/

26. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009407319.html

27. Päivitys Janus Putkosen telegram-tilillä 18. helmikuuta 2026.

Muuta lähdeaineistoa:

Olen hyödyntänyt hallussani oleva Egorova Leaksin aineistoa sekä Egorova Leaksia seuranneen Surkov Leaksiin liittyviä arvioita, joihin liittyy todisteita aiemmin vuodettujen viestien ja sähköpostien paikkansapitävyydestä jne. Kumpikin vuodoista täydennettynä aiemmilla vuodoilla ja hakkeroinneilla omalta osaltaan täydentävät kuvaa Venäjän ja sen tiliin toimivien henkilöiden toimista Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla. Olen myös hyödyntänyt muistiinpanojani sekä aiheesta julkaistuja artikkeleja, kuten Informnapalmin artikkelia EgorovaLeaks: Filtering and Control of Foreign Journalists in DPR sekä sosiaalisessa mediassa tehtyjä havaintoja, joiden alkuperäislähteet olen pyrkinyt tarkastamaan.

Tiedonanto MV-Studion perustamisesta, kuvakaappaus Janus Putkosen Telegram-kanavalta.

Janus Putkoseen ylläpitämät vastamediat, kuvakaappaus Putkosen Twitter-tililtä kesältä 2021. (Hänen tilinsä ei ole enää käytössä).

Katsaus: vastamediat Venäjän vaikuttamisen välikappaleina

 

Reilun viikontakaisessa kirjoituksessani – Katsaus: Venäjän ja sen ”auliiden apureiden” vaikutusyrityksistä Suomessa – viittasin tulevaan kirjoitukseeni, jossa suunnittelin tarkastelevani yleisluontoisesti sellaisia suomalaisen mediakentän julkaisuja, joiden katson edesauttavan Venäjän omaa tarinan kerrontaa, tai joissa venäläiset pyritään esittämään hallintonsa uhreina. Uhreina, jotka eivät olisi vastuussa venäläissotilaiden julmuuksista rintamalla tai hallintonsa imperialistisista pyrkimyksistä. Alkuperäisestä pyrkimyksestä poiketen, laajennan näkökulmaa luoden tässä kirjoituksessa silmäyksen suomalaisiin vastamedioihin Venäjän vaikuttamisen välikappaleina ja ”sarjan” kolmannessa kirjoituksessa tarkastelen perinteisen median harharetkiä.

Mistä on vastamediat tehty: erilaisista julkaisuista, sosiaalisen median tileistä sekä videoblogeista.

Vastamediat vaikuttajina sekä eripuran kylväjinä

Perinteisten medioiden rinnalla Suomesta toimii lukuisia vasta- ja vaihtoehtomedioita, joissa Venäjän kertomaa tarinaa toistetaan kritiikittä. Eräitä näistä vasta- ja vaihtoehtomedioista voi nimittää vihamedioiksi sisältönsä sekä toimintametodinsa tähden. Hyödynnän kirjoitukseni tässä osiossa lokakuussa 2023 julkaisemaani kirjoitusta, jossa kertasin merkittävimpiä suomalaisia Venäjän propagandaa levittäviä vasta- ja vaihtoehtomedioita. Vastamedioiden toimikentässä on kuitenkin tapahtunut muutoksia kirjoitukseni julkaisun jälkeen, joista olennaisimmat huomioin tässä.

Vastamediat itsessään eivät vielä riitä levittämään tarinaa riittävän laajalle. Niiden lisäksi tarvitaan kaikukoppa ja riittävä suuri kohdeyleisö, jotta tarina leviäisi laajemmalle tavoittaen entistä suuremman joukon suomalaisia sekä maassamme asuvia kolmansien maiden kansalaisia. Tämän tarpeen täyttävät ainakin osittain erilaiset sosiaalisen median ryhmät, joissa samanmieliset ”kokoontuvat”, kuten  Suomi – Venäjä – Suomi ja Venäläiset eivät ole vihollisiani (julkinen) kaltaiset ryhmät tai yhdistysten sosiaalisen median kanavat, kuten Naapuriseura ry:n Facebook-sivu tai Aleksanterinliitto ry:n @rajaauki-telegramkanava.  

Aloittakaamme pitkänlinjan toimittaja, kirjailija ja käsikirjoittaja Mauno Saaren yhdessä SDP:n entisen kansanedustaja Mikko Elon kanssa perustamasta Naapuriseura ry:stä ja siihen olennaisesti linkittyvästä verkkojulkaisusta – Naapuriseuran Sanomista. (1) Naapuriseura ry on joulukuussa 2022 perustettu Venäjä-mielinen yhdistys, (2) jonka toiminnassa on näkyvästi mukana perustajien ohella muun muassa Saaren puoliso Pirkko Turpeinen-Saari (ent. kansanedustaja), toimittaja Kari Arvola sekä vasemmistoliiton entinen kansanedustaja ja europarlamentaarikko Jaakko Laakso. Naapuriseuran Sanomien aktiivisten kirjoittajien ja kolumnistien joukkoon kuuluu myös Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueillakin vieraillut toimittaja Leena Hietanen (3) sekä Laura Huhtasaaren (perussuomalaiset) entinen avustaja Olli Kotro. (4)

Yhdistyksen verkkojulkaisussa julkaistut artikkelit ja kolumnit ovat muuttuneet Venäjän Ukrainaan kohdistaman tuhoamissodan pitkittyessä entistä kärjekkäimmiksi ja propagandistisemmiksi. Mikä ei ole ihme, sillä toistaahan perustajiin kuuluva Mauno Saari itsekin Venäjän propagandaa syyttäessään Ukrainaa sodan laajenemisesta helmikuussa 2022. (5)  Havaintojeni mukaan verkkojulkaisun ensimmäisten kuukausien aikana artikkelien ja kolumnien näkökulma oli usein moniulotteisempi, kirjoitustyylin ollessa sellainen, ettei propaganda ollut niin alleviivattua. Vasta julkaisun luonteeseen perehtyminen auttoi havaitsemaan julkaisun vinoutuneen näkökulman geopoliittisiin ja turvallisuuspoliittisiin tapahtumiin. Voidaankin todeta, että alkuvaiheessa julkaisun artikkelit noudattivat ajatukseltaan toimittaja Jessikka Aron erinomaisessa teoksessaan ”Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta” esiin nostamaa 40:60-periaatetta. (6) Emoyhdistys Naapuriseura ry:n kohdalla on mainittava yhteistyö Suomi–Venäjä-seuran Kallio-Vallilan osaston kanssa. (7) Yhteistyö on luonnollista, koska kumpikaan yhteistyön osapuolista ei ole katkaissut välejään nyky-Venäjään. Ennemminkin päinvastoin, tuntuu siltä, että syystä tai toisesta johtuen suhteet Venäjään ovat vain tiivistyneet.

Entäpä sitten muut vasta- ja valemedioiden toimittelijat ja Venäjän operaattorit? Tällä hetkellä osa viime vuosikymmenen puolella eturiviin kuuluneista Venäjän ”auliista apureista” näyttäytyy silmissämme lähinnäkin joltakin Kummeli-hahmolta vakavasti otettavan operaattorin sijaan. Mielleyhtymästä huolimatta en kuitenkaan jättäisi huomiotta Johan Bäckmania, kuten en muitakaan hänen ympärillä pyörineitä henkilöitä, tai Venäjän miehittämästä Luhanskista käsin UMV-lehteä (entinen MV-lehti) toimittelevaa Janus Putkosta.

Bäckmanin kohdalla on syytä huomioida se, että tällä hetkellä hän asuu ja työskentelee opetustehtävissä Petroskoissa, Venäjällä. Hän muutti pysyväluonteisesti Venäjälle, venäläisen sotarikollisen Jan Petrovskin eli Voislav Tordenin oikeudenkäynnin aikaan. Bäckmanin tie on siis vienyt kauas provinssiin Moskovan valoista. Mutta se, että hän toimii opetustehtävissä Venäjällä, on nimenomaan asia, mikä minua huolettaa. Bäckmanilla on mahdollisuus vaikuttaa tulevaan sukupolveen venäläisiä, aivan kuten hänellä oli mahdollisuus vaikuttaa nuoriin miehitetyssä Donbasissa, jossa hän on myös käynyt luennoimassa opiskelijoille ennen Venäjän suurhyökkäyksen alkua. (8) Tämän ja venäläisissä ohjelmissa ja medioissa esiintymisensä tähden pidän Bäckmania henkilönä, jolla on edelleen painoarvoa venäläisten silmissä.

Bäckmanista katse siirtyy väistämättä toiseen vuosia Venäjän hyväksi työskennelleeseen disinformaatikkoon, Janus Putkoseen. Toiveidemme vastaisesti hänenkään tähtensä ei ole täysin sammunut. Alamäen voidaan kuitenkin todeta olleen kohtuullisen, kun on päädytty DONi Newsin päätoimittelijan tehtävästä UMV-lehden toimittelijan tehtävään – mikä näkyy myös ulkoisesta olemuksesta. Mutta ei hänkään arvoton venäläisten silmissä ole, ei häneltä muutoin pyydettäisi lausuntoja medioihin Venäjällä ja miehitetyillä alueilla. Arvo on vähintäänkin se, että hän on eurooppalainen ja hänet voidaan esitellä suomalaisena ”asiantuntijana”, mikä Venäjän Suomeen kohdistamasta mustamaalauksesta huolimatta hyödyttää Venäjän propagandaa.

Kiinnostava henkilö on suomalaisena esitelty Kosti Heiskanen, jonka todellinen minä – Konstantin Mihailovitš Lebedev – paljastettiin The Insiderin toimesta kesällä 2024. (9) Konstantin Mihailovitš Lebedevin eli Kosti Heiskasen menneisyydestä löytyy meitä suomalaisia koskettava detalji vuodelta 2009. Tuolloin toimittaja Heiskanen auttoi Paavo Salosta poikansa Antonin etsinnöissä. (10) Samaan soppaan sotkeutui myös Johan Bäckman, joka tuolloin antoi lausuntoja Antonin äidin Rimma Salosen nimissä. Reilussa vuosikymmenessä Heiskasen eli Konstantin Mihailovitš Lebedevin tie on vienyt Bäckmanin opponentista kentän samalle laidalle, kummankin osallistuessa tänään Venäjän informaatiosotaan länttä vastaan.

Heiskanen-Lebedev on ollut aktiivinen Venäjän propagandisti viime vuosina, jolloin hän on toimittajana esiintyen vieraillut lukuisia kertoja Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla. Heiskasen ja Putkosen parisen vuotta sitten alkanut ja edelleen jatkuva konflikti on oma lukunsa. Konfliktiin on sotkeutunut joukko muitakin ihmisiä, ja sen myötä puolia on otettu ja jakolinjoja jaettu.

Parin viime vuoden kuluessa osa tunnetuista vastamedioista on kadonnut näyttämöltä, eräissä tapauksissa katoaminen on selitettävissä ylläpitäjän perustamalla uudella vasta- tai valemedialla. Näin on esimerkiksi Juha Korhosen kohdalla, jonka aiemmat projektit ovat hautautuneet ties minne, hänen huomionsa kohdistuessa juuri nyt Mediamaailma-nimellä kulkevaan vastamediaan. En näe, että tässä kirjoituksessa on tarpeen käydä läpi kaikkia vastamedioita tai kentällä toimivia henkilöitä Magneettimedian kaltaisesta verkko(viha)sivustosta Panu Huuhtasen ja Tiina Keskimäen kaltaisiin toimijoihin.

Tätä nykyä verkkojulkaisuiden sijaan moni aktiivinen vastamedia-toimija harjoittaa julkaisutoimintaa pääasiassa erilaisilla videoalustoilla ja toimittaen vain toissijaisesti kirjallista aineistoa. Esimerkiksi Totuuden Etsijät-foorumia hyödyntää joukko vähemmän tai enemmän tunnettuja vastamedia-aktivisteja. Ja vaikka Totuuden Etsijät väittää olevansa ”sitoutumaton avoin foorumi eri alojen asiantuntijoille ja ajattelijoille”, (11) lyhytkin tutustuminen paljastaa foorumin todellisen luonteen, jonka perusteella sen avoimuudenkin voi kyseenalaistaa. Sanoisin ettei verkossa toimiva Ilkka Tiaisen eli Ike Novikoffin perustama Posi TV eroa sisällöltään juurikaan edellä mainitusta Totuuden Etsijät-foorumista. Posi TV on myös ollut avoimen Venäjä-mielinen, tälläkin hetkellä sen sisältö on aihepiireiltään, kuin myös aiheiden käsittelyltään vähintäänkin yhteiskuntaamme rikkova. Kahtiajaon lisäämisestä on kyse, kun viljellään sanoja ”armeijan naamavaipat” tai ”Suomen tuhoamispolitiikka”. Posi TV Oy:n toimitusjohtajana toimii Ilkka Tiaisen vaimo Olga Novikova. (12) Tällä hetkellä Posi TV tavoittaa YouTube-kanavansa kautta onneksemme vain tuhansia suomalaisia (kanavan tilaajamäärän ollessa reilut 3700 tilaajaa).

En kuitenkaan ryhtyisi aliarvioimaan sitä vahinkoa, jonka pienikin ihmisjoukko voi kriittisenä hetkenä saada aikaan. Heistä voi kuoriutua ilmiantajia, tiedonkerääjiä tai pahimmassa tapauksessa sabotöörejä – tämä yleisenä huomiona peilattuna tämän hetken kriiseihin ja sotiin. Tällainen skenaario toteutui Krimin niemimaalla ja Itä-Ukrainassa kevättalvella ja keväällä 2014, jolloin harmittoman oloisista ryhmistä kuoriutui paikallisten kollaboraattoreiden ja yhteistoimintamiesten verkosto, joihin Venäjän operaattoreineen turvautui.

Suomalaisiin mutta etenkin Suomessa asuviin tai työskenteleviin ulkomaalaisiin kohdistuu vaikuttamista Suomesta käsin muillakin kuin suomen tai ruotsin kielillä. Englannin kielinen, iranilaistaustaisen Alexis Kourosin toimittama Helsinki Times on sikäli kiinnostava verkkojulkaisu, että alkujaan se oli perinteinen painettu lehti, jonka painaminen loppui, kun lehden julkaisija Helsinki Times Oy asetettiin konkurssiin (omasta pyynnöstä) helmikuussa 2015. Nykyään verkkojulkaisuna toimivan Helsinki Times’in lähimenneisyyteen kuului Kiinan kommunistisen puolueen pää-äänenkannattajan, Kansan päivälehden toimittaman materiaali julkaisua China News Zone-nimisessä osastossa. Osasto näytetään ajetun alas heinäkuussa 2023. Huomioitavaa kuitenkin on se, että Helsinki Times julkaisee edelleen verkkosivullaan varsin paljon Kiinaa sivuavia uutisia. Kourosin toimittamassa julkaisussa Venäjän näkökulma tai Venäjää myötäilevät kannanotot saavat helpohkosti näkyvyyttä. Toukokuussa 2024 Sumudin varapj. Majed Abusalama pääsi valheellisesti syyttämään Maailma kylässä festivaalille kutsuttua ukrainalaistoimittaja Illia Ponomarenkoa äärioikeistolaiseksi puhujaksi. (13)

Aivan kuten lukuisissa muissakin maissa, myös Suomessa vaikutetaan suomalaisiin sekä suomen-venäläisiin (myös kaksoiskansalaisiin) ulkomailta käsin. Nähdäkseni tällä vaikuttamisella on vähintään kaksi tarkoitusperää, saada Suomesta muuttoliikettä Venäjälle sekä vaikuttaa suomalaisiin ja Suomessa asuviin yhteiskuntaa heikentävästi muodostamalla Suomesta kuvaa epäonnistuneena, russofobisena ja muukalaisvihamielisenä valtiona. Usein tällaisessa vaikuttamisessa vertailua suoritetaan kohdevaltion (Suomi) ja Venäjän välillä, jossa jälkimmäinen esitetään positiivisessa valossa maana, jolla on loistava tulevaisuus. Vastaavan vertailun kautta vaikuttamista harjoittaa myös X:ssä (ent. Twitter) toimiva RadioGenoa-tili, jota ylläpitää kamputsealaistaustainen Louis Bopea. (14) RadioGenoa on suosittu laita- ja äärioikeiston kannattajien keskuudessa. Tilin sisältö on hyvin polarisoivaa, ihailun kohdistuessa Venäjän ja Kiinan kaltaisiin totalitaarisiin valtioihin tai heitä tukeviin eurooppalaisiin poliitikkoihin ja toimijoihin. 

Myös Suomesta yksittäisiä kansalaisia on muuttanut Venäjälle ”paremman tulevaisuuden” toivossa. Toisin kuin Suomessa, lukuisissa muissa maissa muuttoliike on aktiivisempaa, ihmisten nähdessä ”perinteisten arvojen” Venäjän mahdollisuuksien maana. Ikävä totuus paljastuu monille aivan liian myöhään, varoittavana esimerkkinä voimme mainita  amerikkalaisen Derek ja DeAnna Huffmanin perheen, jossa mies Venäjän asevoimiin värväydyttyään näyttääkin päätyvän ”lihamyllyyn” Ukrainassa, luvatun selustassa tapahtuvan palvelun sijaan. (15) Arja Paananen tarkasteli ilmiötä kiinnostavassa artikkelissaan ”Kommentti: ’Ihana’ Venäjä, ’kauhea’ Suomi – makkaroitakin vain kolmea lajia”, jossa Olgan, Natalian ja Annan lisäksi ääneen pääsee Suomessa pitkään asunut videobloggarin Igor Parri, jonka rooli näyttää olevan Venäjän ”markkinamiehenä” toimiminen. Parrin historiasta kannattaa huomioida hänen esiintymisensä A2 Venäjä illassa reilu vuosikymmen sitten sekä hänen projektinsa, jonka kuluessa hän kuvasi (myös droonilla) pääkaupunkiseudulla sijaitsevat ensimmäisen maailmansodan aikaiset Viaporin linnoituksen maarintaman tukikohdat. (16 ja 17)

 

Vastamediavaikuttajat mukana politiikassa

Erilaisten vastamedioiden kautta vaikuttamisen rinnalla lukuisa kirjoituksessani mainituista henkilöistä on ollut tai on edelleen mukana myös muissa kansalaisliikkeissä tai puoluepolitiikassa, osa heistä on ollut ehdolla vaaleissa tämän vuosikymmenen puolella. Valtaosa heistä on hakeutunut poliittisen janan päissä oleviin pienpuolueisiin, tällä hetkellä suosituimpia puolueita ovat laita- tai äärioikeistoon laskettavat puolueet, kuten valta kuuluu kansalle tai vapauden liitto, kumpikin näistä puolueista haluaa normalisoida suhteet Venäjään sekä avata itärajan. Tässä kohdin on syytä muistuttaa, että edellä mainittujen puolueiden toimintaan on hakeutunut myös sellaisia henkilöitä, jotka ovat aiemmin kuuluneet laita vasemmalla oleviin puolueisiin. Todennäköisesti samanhenkinen suhtautuminen Venäjään on eräs tekijöistä, joka saa ideologisesti vasemmalla olevia hakeutumaan valta kuuluu kansalle tai vapauden liitto kaltaisten puolueiden toimintaan mukaan.

Tämän kevään (v. 2025) kunta- ja aluevaalit olivat siinä suhteessa kiinnostavat, että eräät ehdokkaat kuin myös puolueet olivat näkyvästi liikkeellä itäraja auki-teemalla. Havainnosta laajemmin huhtikuisessa kirjoituksessani: Kunta- ja aluevaalien teemana ”itäraja auki”.

Kyseiset kunta- ja aluevaalit olivat myös ensimmäiset vaalit, joissa Venäjämieliset suomenvenäläiset onnistuivat itäraja auki-teemaa hyödyntäen keskittämään ääniä itselleen siten, että Ekaterina ’Katja’ Marova ja Ivan Deviatkin pääsivät Lappeenrannassa läpi vasemmistoliiton listoilta. Aluevaaleissa Marova oli vasemmistoliiton ääniharava, saaden 500 ääntä ja vastaavasti kuntavaaleissa vasemmistoliittoon lopputalvesta liittynyt Deviatkin sai 541 ääntä ollen puolueensa ääniharava. Sittemmin Deviatkin on erotettu puolueesta lausuntojensa tähden. Tällä hetkellä hän on Lappeenrannan kaupunginvaltuuston jäsen omassa Lappeenrannan inklusiivinen demokratia-ryhmässä. (18) Marovaa ja Deviatkinia yhdistää sekin, että kumpikin on Aleksanterinliiton entisiä aktiiveja. Marova on myös vasemmistoliiton monivuotinen paikallisvaikuttaja Etelä-Karjalan alueella.

Deviatkin yhdessä parin muun paikallisvaikuttajan kanssa on järjestänyt sekä järjestämässä Rajat auki-tapahtumia Etelä-Karjalan alueella. Elokuun 2. päivä vuorossa on Rauhan torvet-autokulkue Nuijamaan raja-asemalta. Tätäkin aktivismia voi kutsua ”puoluerajat” ylittäväksi, jossa yhdistävänä tekijänä on suhtautuminen suljettuun itärajaan sekä Venäjään.

Luonnollisesti kirjoitus esiin nostettuine vastamedioineen on vain pintaraapaisu aiheesta, erilaiset somealustat tarjoavat ihmisille runsaasti mahdollisuuksia ryhtyä vaikuttamaan. Valtaosalla tämä innostus tuskin kestää muutamaa kuukautta kauempaa mutta suuresta joukosta löytyy aina heitä, joilla on innon lisäksi motivaatiota tuottaa (kiinnostavaakin) aineistoa kuukausien sijaan vuosia. On myös syytä pohtia, että milloin jonkin yhdistyksen verkkosivut muuttuvat vastamedian kaltaiseksi julkaisualustaksi, siksi huomioin Naapuriseura ry:n toiminnan nyt enkä edellisessä kirjoituksessa, jossa pääosassa olivat erilaiset yhdistykset. Mielestäni myös Rauhanpuolustajien taholta harjoitettu julkaisutoiminta yhdistyksen lehden ja verkkosivujen kautta on sillä rajalla, että onko yhdistyksen toiminta muutakin kuin yhdistyksen kautta tapahtuvaa vaikuttamista? Se on meille jokaiselle itsestään selvää, että Rauhanpuolustajat pyrkivät vaikuttamaan – kenen asialla he ovat, se riippuu tarkastelukulmasta. Ukrainan sodasta yhdistyksen toiminnassa mukana olevat ja yhdistyksen julkaisukanaviin kirjoitelleet, ovat kirjoittaneet paikoin jopa hyvinkin disinformatiivisesti toistaen Venäjän narratiivia.

Tänään meidän on myös hyvä pitää mielessä se, ettei ryhmän koon pidä antaa hämätä. Pienikin ryhmä (jopa yksi ihminen) voi saada paljon aikaan hyvässä ja pahassa. Venäläinen kevät Ukrainassa vuonna 2014 osoittaa myös sen, että siirryttäessä rauhan ajasta harmaanvaiheen kautta avoimeen konfliktiin, keskenään verkostoituneet vaikuttajat ja ryhmät, voivat saada paljon aikaan (hämmennystä, epävarmuutta, propagandaa jne.) He ryhtyivät vaikuttamaan avoimesti työpaikoilla ja oppilaitoksissa; he jakoivat materiaalia; kokosivat väkeä ”mielenosoituksiin”; heidän kotinsa toimivat majapaikkoina operaattoreille jne. Tästä siirrymmekin sitten ”sarjan” kolmanteen kirjoitukseen, jossa tarkastelen perinteisen median harharetkiä sekä kulttuuritahojen haluttomuutta (kyvyttömyyttä?) vastustaa aktiivisesti venäläistä imperialismia.

Marko

Lähteet:

1. https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/e9b59d8a-5519-4a71-864a-4c4dd9de7b7c

2. https://yhdistysrekisteri.prh.fi/basicinformation?userLang=fi&businessId=3323103-2

3. https://naapuriseura.fi/?s=Hietanen

4. https://naapuriseura.fi/vayrysen-aloite-tarjoaa-toivoa/

5. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010880821.html

6. Jessikka Aro: Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta, s. 169.

7. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010880821.html

8. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2020/02/johan-backman-sandarmohin.html

9. https://theins.ru/en/antifake/272552

10. https://yle.fi/a/3-5909159

11. https://www.youtube.com/@totuudenetsijat3 

12. https://www.asiakastieto.fi/yritykset/fi/posi-tv-oy/30223758/rekisteritiedot

13. https://www.helsinkitimes.fi/finland/finland-news/domestic/25249-controversy-erupts-over-far-right-speaker-at-world-village-festival.html 

14. https://x.com/P_Kallioniemi/status/1871917935180312656

15. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011368588.html

16. https://yle.fi/a/3-7182835

17. https://yle.fi/a/74-20008121

18. https://www.hs.fi/alueet/art-2000011379794.html