Me emme unohda: emmekä anna anteeksi

 

Helmikuun 24. päivä ukrainalaiset ja me Ukrainan ystävät kokoonnuimme Senaatintorille ynnä Tehtaankadulle osoittamaan tukeamme Ukrainalle ja ukrainalaisille.

Venäjää diktatorisesti johtava Vladimir Putin ilmoitti ”erikoisoperaation” alkamisesta aamuyön tunteina pitämässään puheessaan 24. helmikuuta 2022. (1) Operaation tavoitteena oli Ukrainan ”demilitarisointi” ja ”denatsifikointi”. Tämä niin sanottu erikoisoperaatio tarkoitti käytännössä monen rintaman hyökkäyssotaa Ukrainaan. Ukrainaan kohdistuvalla ”denatsifikoinnilla” tarkoitettiin todellisuudessa ukrainalaisten kansallisen identiteetin tuhontaa ja ukrainalaisten alistamista Venäjän vallan alle – käytännössä kyse oli ja on etnisestä puhdistuksesta ja kansanmurhasta. Kyse ei ole pelkästään ihmisiin kohdistuvasta murhaamisesta vaan kieleen ja kulttuuriin kohdistuvasta vainosta ja tuhonnasta: Venäjälle kieli ja kulttuuri ovat aseita!

Venäjän suurhyökkäyksen ensimmäisenä päivänä kirjoitin seuraavaa muistuttaakseni siitä, että Venäjän sota Ukrainaa vastaan alkoi paljon aiemmin, kuin 24. helmikuuta 2022 –

”Heräsin varhain aamulla uutiseen – Kiovaa pommitetaan – uutisista sain kuulla Venäjän hyökänneen Ukrainaan. Väärin – Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2014, se jatkoi operaatioitaan Ukrainassa saman vuoden kevään ja kesän ajan, vaikka uutistoimituksemme ja poliitikkomme kielsivätkin tämän kirjoittamalla ”separatismista”, ”sisällissodasta”, ”kriisistä”. Ehkäpä he eivät vaan halunneet tunnustaa tosiasiaa, avata silmiä todellisuudelle; ehkäpä oli mukavampaa tuudittautua hyvänolontunteeseen ja toivoa, että sota pysyy Ukrainassa. Ei pysynyt, ei!”

Senaatintorin muistotilaisuus päättyi päivän hämärtyessä Finlandia hymniin. 

Ukrainan Suomen-suurlähettiläs Myhailo Vydoinyk lausuu tervehdyksensä. Kuvassa myös tiede- ja kulttuuriministeri Mari-Leena Talvitie sekä Helsingin pormestari Daniel Sazonov. 

Слава Україні – Slava Ukraïni! 

Ollessani 24. helmikuuta 2026 Venäjän Ukrainaan kohdistaman suurhyökkäyksen ja tuhoamissodan alun vuosipäivänä Valoa Ukrainaan-tapahtumassa sytyttämässä kynttilän Helsingin tuomiokirkon portaille, mieleni valtasi jälleen suru ja haikeus ynnä katkeruus. En voinut olla muistuttamatta itseäni kevättalven, kevään ja kesän 2014 tapahtumista ja loppumattomasta naiiviudestamme ja sokeudestamme: Miksi me emme kokoontunut kymmenin tuhansin kautta Suomenniemen protestoimaan Venäjän toteuttamaa Krimin niemimaan rikollista miehitystä sen anastettua niemimaan Ukrainalta?

Olimmeko todellakin niin typeriä, että uskoimme tarinan ”pienistä vihreistä miehistä” – sen, ettei Venäjällä mukamas olisi ollut mitään tekemistä miehityksen kanssa? Jos me kansalaiset emme olleet niin typeriä, joku kuitenkin oli, sillä lopulta niin ponneton oli kansainvälisen yhteisön reaktio, sanktioista huolimatta, Venäjän rikoksiin keväällä ja kesällä 2014. Ja lopulta, yllättävänkin pian, Venäjän rikollisten tekojen selittäminen parhain päin alkoi, monen jopa alkaessa ymmärtää Venäjän esittämiä ”turvallisuushuolia”. Anteeksi antamatonta typeryyttä! 

”У житті людини може бути багато різних подій, які поділяють життя на дві частини, до та після. Але, війна це та подія, яка не ділить життя, а розриває його, залишає на межі розриву відкриту рану, до болю  якої людина звикає, але ніколи не може звикнути  до кінця свого життя”.

Nämä sanat sodasta elämän avohaavaksi repivänä tapahtumana olisi voinut kirjoittaa kuka tahansa ukrainalainen neljä vuotta sitten, 24. helmikuuta 2022 Venäjän suurhyökkäyksen käynnistyessä täydellä voimalla venäläisten ohjusten sekä pommien sataessa Ukrainaan. Sanat on kuitenkin kirjoitettu jo reilu vuosikymmen sitten. Ne ovat donetskilaisen Л. tunteita keväältä ja kesältä 2014, jolloin Venäjän käynnistämä sota ja väkivalta rikkoi miljoonien ukrainalaisten arjen ja terrorin ensimmäiset aallot pyyhkivät yli Ukrainan itäisten osien ja miehitetyn Krimin niemimaan. Terrorin, jolta suljimme silmämme ja jonka todellisuuden rauhasta puhuvat päättäjämme ilmeisesti edelleen sulkevat mielestään. Terrorin, joka kohdistuu kaikkiin Venäjän miehittämillä alueilla asuviin ukrainalaisiin, jotka eivät alistu miehittäjän mielivallan alle.

Tämän vuoden muistotapahtuman erityisenä teemana olivat lapset. Tiede- ja kulttuuriministeri Mari-Leena Talvitien nostaessa puheessaan Tuomiokirkon portailla esille Venäjän toimeenpaneman lasten militarisoinnin miehittämillään alueilla, (2) mieleni valtasi ikävä tunne, ettei suurin osa ihmisistä edes kykene ymmärtämään sitä todellisuutta, jonka nämä lapset Venäjän miehittämillä alueilla joutuvat kokemaan. He joutuvat miehittäjän harjoittaman psykologisen terrorin kohteiksi varhaislapsuudestaan lähtien, ja hyvin usein tätä psykologista terroria täydentää lapseen tai hänen läheisiinsä (tai usein lapsiin sekä läheisiin) kohdistuva väkivallan uhka ja sen harjoittaminen. Äärimmilleen vietynä lapsi pakotetaan katsomaan vanhempaansa kohdistuvaa väkivaltaa tai vanhempia lastensa raiskaamista. 

Minä en unohda – enkä anna anteeksi!

Tehtaankadulla Venäjän suurlähetystön edustalla.

Tryzub Venäjän suurlähetystön edustalla – Слава Україні! 

Kiitokseni muistotapahtumien järjestäjille sekä osallistujille. Erityiset kiitokset haluan lausua teille, jotka tavalla tai toisella tuette Ukrainaa ja olette pysyneet nämä vuodet ukrainalaisten rinnalla! Дякую!

Слава Україні!

Marko Enqvist

 

Lähteet:

1. https://x.com/maxseddon/status/1496686129667612676

2. https://khpg.org/en/1608814650

Olen kirjoittanut Venäjän miehittämillä alueilla vallitsevasta todellisuudelta lukuisia blogeja viimeisen vuosikymmenen sisään, ohessa linkit toukokuussa 2025 ja toukokuussa 2023 kirjoitettuihin teksteihin.

Blogin kuvat Marko Enqvist. 

”rauha edellyttää oikeudenmukaisuutta, ei hyökkääjän myötäilyä” Anastasiia Diudina. 

#StandWithUkraine #SlavaUkraïni 

Tuhottu Venäjän maavoimien T-72B3 Helsingissä – ei unohdeta Ukrainaa

 

(kuulemme myös vatnikin ulinaa Kansalaistorilla)

Kun Kansalaistorille Helsinkiin tuotiin nähtäville Ukrainassa, Kiovan lähistöllä 31. maaliskuuta 2022 tuhottu Venäjän maavoimien T-72B3 taistelupanssarivaunu, alkoi myös eräänlainen kissa ja hiiri -leikki Suomessa asuvien venäläisten, kaksoiskansalaisten ja mahdollisesti myös heidän suomalaisten tukijoidensa kanssa, heidän yrittäessä muokata näytteille tuodusta taistelupanssarivaunusta omanlaista Ukrainassa kaatuneiden venäläissotilaiden muistomerkkiä kunnon kansalaisten pyrkiessä pitämään panssarivaunun ympäristöineen siistinä, kuten näytteilleasettajat eli Your Finnish Friends ry ja Ukrainalaisten yhdistys Suomessa ry olivat toivoneen. Palaan myöhemmin tähän kissa ja hiiri-leikkiin, alkuun muutama sana ja kuva Kansalaistorilla esillä olevasta taistelupanssarivaunusta.

Dmitryvkan kylässä, Kiovan länsipuolella, 31. maaliskuuta 2022 tuhottu Venäjän maavoimien T-72B3 taistelupanssarivaunu Helsingissä. 

Kansalaistorilla trailerilla ”lepäävä” Venäjän maavoimien T-72B3 tuotiin Suomeen Virosta, jossa on ollut näytteillä Viron sotamuseossa. Suomessa kyseinen taistelupanssarivaunu esiteltiin suurelle yleisölle juhlavassa avajaistilaisuudessa marraskuun 18. päivä, jossa yleisölle lausuivat sanansa Nadia Federova ja Vassili Goutsoul Ukrainalaisten yhdistys Suomessa sekä Kasper Kannosto Your Finnish Friends yhdistyksestä ja Ukrainassa Kansainvälisessä legioonassa vapaaehtoisena palvellut Ralf Sirén. Puheessaan Sirén kuljetti meitä historiasta tähän päivään; hän kertoi rintamatovereista, jotka jäivät taistelukentille ja joiden perheet eivät päässeet hautaamaan rakkaitaan. Hän totesi, että Suomen itsenäisyystaistelua ja nyt Ukrainassa käytävää sotaa yhdistää yhteinen asia – taistelu kotimaansa itsenäisyydestä, lasten ja oman tulevaisuuden puolesta. Puheessaan Sirén muistutti myös meitä suomalaisia varautumisen tärkeydestä: Si vis pacem, para bellum!

Ennen Suomea kyseinen ”tankinraato” kiersi Baltian maat päätyen lopulta esille Viroon. Baltian alueella, pääasiassa paikalliseen venäläisvähemmistöön kuuluvat koettivat omia tuhotun panssarivaunun muistomerkiksi, jossa muistella Ukrainassa kaatuneita venäläissotilaita tai Venäjän imperialistisia pyrkimyksiä. Rinnastivatpa jotkut Venäjän sotimisen Neuvostoliiton taisteluun natsismia vastaan, mikä kertoo omaa karua kieltään venäläistaustaisten kotoutumisesta vuosikymmenten kuluessa Baltian alueelle. Panssarivaunun saapuessa kierroksellaan Liettuan pääkaupunkiin Vilnaan, sen lähelle sijoitettiin ”kukille, kynttilöille ja neuvostonostalgialle”-kyltillä varustettu roskis. Lopultakaan ei siis mikään yllätys, että olemme nähneet Suomessa samaa käytöstä maassamme asuvien venäläisten, kaksoiskansalaisten ja heidän suomalaisten tukijoidensa taholta. Olen joutunut seuraamaan viimeisen vuosikymmenen kuluessa venäläistaustaisten henkilöiden käyttäytymistä aivan riittämiin, joten tällainen käyttäytyminen, jossa he ensin provosoivat muita toimimalla ohjeiden vastaisesti (kuten Helsingissäkin on nähty) ja sitten uhriuttamalla itsensä, kun heitä muistutetaan ohjeista, ei ole mikään yllätys. Ollakseni rehellinen, olisin yllättynyt, mikäli mitään demonstraatioita Suomessa ei olisi tehty mutta toisaalta vastenmielisellä tapaa yllättävää on se, että erilaisia demonstraatioita ja näytöksiä kukkien ynnä Yrjön nauhojen muodossa on nähty aivan viimeisille päiville asti.

Mutta voimmeko odottaa muutakaan, kun tiedämme millaisia Venäjän imperialististen pyrkimysten tukijoita Suomessakin asuu ja kun Venäjän Helsingin-suurlähetystö lähetti Suomen ulkoministeriölle nootin panssarivaunun esilletuonnin tähden, ja kun samalla venäläismediat kertovat vääristelevää propagandistista tarinaa tapahtumista tuhoutuneen taistelupanssarivaunun ympäristössä. Tarinaa, jossa ”pääkaupungin asukkaat ovat tuohtuneita kyynisestä” Venäjän vastaisesta kampanjasta, vaikka todellisuudessa kampanjan taustalla on pienehkö venäläistaustaisten aktivistien ja heidän tukijoidensa joukko, valtaosan suomalaisista ollessa kiinnostuneita tuhoutuneen venäläispanssarin esilletuonnista ja suhtautuen siihen myönteisesti allekirjoittaneen lailla. Laura Halminen perkaa tätä venäläistaustaisten aktivistien toimintaa läpi havainnollistavien esimerkkien avulla twiittiketjussaan 19. marraskuuta 2023.

Kuvakaappaukset Laura Halmisen twittertililtä.

Venäläisten asemaa ei myöskään paranna lainkaan se, että samana päivänä, kun tuhoutunut Venäjän maavoimien kaartin 5. panssariprikaatin vahvuuteen kuulunut T-72B3 taistelupanssarivaunu tuotiin esille Helsinkiin, vain parin sadan metrin päässä ”vaununraadosta”, eduskuntatalon portailla, oli protestoimassa suurehko joukko Suomessa asuvia venäläisiä tukijoineen eteläisten raja-asemien sulkua vastaan.* Kyseisen päivän jälkeen olemme nähneet Suomessa useita Suomessa asuvien venäläisten protesteja rajan sulkua vastaan – samalla innolla he eivät ole osoittamassa mieltä Venäjän tuhoamissotaa vastaan. Huomioitavaa näissä protesteissa ja venäläisten että heidän tukijoidensa kommenteissa on se, etteivät he osoita syyttävällä sormella Venäjän hallintoa vaan Suomea ja maamme viranomaisia, aivan kuin kyse olisi yksipuolisesta toiminnasta, jonka ainoa tarkoitus on kiusata Suomessa asuvia venäläisiä tai heidän suomalaisia sukulaisiaan/ perheenjäseniään. Heidän purkauksia lukiessa tuntuu kuin Venäjän sota Ukrainassa olisi yksi asia, Venäjän hybridisota Suomen rajoilla toinen ja Suomen omat toimet näistä erillinen tapahtuma, joihin Venäjä ei ole millään muotoa syyllinen. Merkittävää on se, että tästä yhtälöstä venäläiset pyrkivät häivyttämään sodan Ukrainassa kokonaisuudessaan, josta seuraa se, että kuilu ns. tavallisten venäläisten ja vaikkapa suomalaisten välillä kasvaa kaiken aikaa suuremmaksi heidän eläessä aivan eri maailmassa kuin me, puhumattakaan ukrainalaisista, joita venäläisten maanmiehet tappavat mitä erilaisimmin keinoin jok’ikinen päivä ja jota tuhoutunut Venäjän maavoimien panssarivaunu Helsingissä omalta osaltaan ilmentää.

Edellinen ei suinkaan tarkoita sitä, että kaikki ”tavalliset venäläiset” pyrkivät unohtamaan Venäjän imperialistiset pyrkimykset, jota brutaali sota Ukrainassa ilmentää. Olemme nähneet viime aikoina lukuisten, Suomessa vuosia asuneiden venäläisten, osoittaneen tavalla tai toisella tukea tai ymmärrystä Venäjän sotatoimille Ukrainassa. Tähän joukkoon kuuluu myös sellaisia venäläistaustaisia henkilöitä, joita poliitikkomme ovat kuvailleet länteen integroituneiksi ja jonka yleistettiin tarkoittavan samalla Venäjän hallinnon vastustajia. Helmikuun 24. 2022 muutti näiltäkin osin paljon, se auttoi meitä ymmärtämään sen, että venäläisten keskuudessa imperialistisilla pyrkimyksillä on hyvinkin laaja kannatus, pyrkimysten yhdistäessä ideologisesti erilaisia ryhmiä.  

Suomessa asuvat venäläiset ja heidän tukijansa protestoivat eteläisten raja-asemien sulkua vastaan eduskuntatalon edustalla marraskuussa 2023. 

Suomessa asuvat venäläiset tukijoineen kampanjoivat aktiivisesti sosiaalisessa mediassa Suomen ja Yhdysvaltojen kahdenkeskistä puolustusyhteistyösopimusta (Defence Cooperation Agreement, DCA) vastaan, kuin myös rajojen sulkua vastaan. Nämäkin kampanjat vahvistavat tunnetta siitä, ettei huomattava osa Suomessa asuvista venäläisistä kykene asettumaan suomalaisten, puhumattakaan ukrainalaisten asemaan. Sen sijaan itsensä he näkevät uhreina, osan viedessä tulkinnan niinkin pitkälle, että näkevät kaikki tällaiset toimet osoituksena maassamme vallitsevasta russofobiasta – jota eräät Venäjälle työskentelevät suomalaiset ruokkivat.

Minä puolestani haluan lausua kiitokset Ukrainalaisten Yhdistykselle Suomessa ja Your Finnish Friends yhdistykselle, että tuhottu vaunu saatiin nähtäville Helsinkiin, muistuttamaan meitä edelleen jatkuvasta Venäjän tuhoamissodasta Ukrainassa!

Tuhottu Venäjän maavoimien T-72B3 taistelupanssarivaunu matkaa pian takaisin Viroon, mutta tankkikeräys on käynnissä vielä 12. joulukuuta 2023 saakka. Ukrainaa ja ukrainalaisia ei saa unohtaa!

 

Слава Україні!

 

Marko 

 

Lähteinä käytetty muun muassa Ylen uutisia 1 ja 2; VOA Newsin uutista Baltian tapahtumista; Laura Halmisen sekä Kasper Kannoston X-twiittiketjuja sekä Ukrainalaisten Yhdistys Suomessa ry:n ja Your Finnish Friends ry:n sosiaalisen median tilejä.

Ohjeet tankkikeräykseen:

https://x.com/FinnishRy/status/1731406109796143289

https://x.com/UkrAssocInFinn/status/1731723302433861960

*: Hallitus teki 16. marraskuuta 2023 päätöksen sulkea neljä eteläisintä raja-asemaa (Vaalimaan, Nuijamaan, Imatran ja Niiralan raja-asemat) 17. ja 18. marraskuuta välisenä yönä henkilöliikenteeltä. 18. marraskuuta 2023 nähtiin Helsingissä ensimmäinen Suomessa asuvien venäläisten ja heidän tukijoidensa mielenosoitus rajan sulkua vastaan, seuraavana päivänä vastaava mielenilmaus nähtiin Lappeenrannassa. 

 #StandWithUkraine

RuFi ry – Venäjän pienimuotoista vaikuttamista Suomessa

 

Helsingin Sanomat uutisoi reilu viikonpäivät sitten ”Venäjän-mieliset suunnittelevat auto­kulkuetta Hyvinkäältä Helsinkiin Venäjän voiton­päivän kunniaksi” –

”Venäjän-mieliset tahot suunnittelevat järjestävänsä pääkaupunkiseudulla Venäjän voitonpäivään liittyvän mielenilmauksen toukokuun alussa.

Mielenilmauksessa on tarkoitus järjestää autokulkue Hyvinkäältä Helsinkiin 8. toukokuuta.” (1)

Tällä ”Venäjän-mieliset tahot” tarkoitetaan RuFi-nimistä rekisteröityä yhdistystä eli Suomalais-venäläinen RuFi ry:tä, joka yhdistyksenä järjesti ensimmäisen Kuolemattoman rykmentin -marssin Suomessa toukokuun 9. 2017. RuFi ehti järjestää kolme kertaa Kuolemattoman rykmentin -marssin, vuosina 2017 ja 2018 sekä 2019, ennen kuin koronaviruspandemia katkaisi marssien järjestämisen. Tämänkertaista aktivoitumista selittänee koronaviruspandemiaan liittyvien rajoitteiden purkua enemmän Venäjän Ukrainaan kohdistamana laajamittainen sota yhdistettynä Venäjän muihin länsimaihin kohdistamiin toimiin.

RuFin järjestämä Kuolemattoman rykmentin -marssi, toukokuun 9. 2019. Marssia johtaa Daria Skippari-Smirnov.

Koska RuFi ry on yhdistyksenä pitänyt matalampaa profiilia muutaman viimevuoden ajan, on hyvä kerrata lyhyesti yhdistyksen nimissä harjoitettua aktivismia, ja mikäli toukokuun 8. päivän autoparaati antaa aihetta erilliseen tarkasteluun, niin palaan siinä tapauksessa aiheeseen uudelleen, mutta nyt yhdistyksen nimissä harjoitettuun aktivismiin.

Kuten jo edellä viittaisin, yhdistyksen ensimmäinen merkittävä julkitulo nähtiin 9. toukokuuta 2017, jolloin yhdistys organisoi ensimmäinen Kuolemattoman rykmentin -marssin Suomeen. Kyseiselle marssille otti osaa jokunen kymmentä suomalaista sekä Suomessa asuvaa venäläistä, valokuvista saattoi tunnistaa paikalla olleen myös joitain silloisen Suomi Ensin liikkeen aktivisteja.

Yhdistyksen puheenjohtajana oli jo tuolloin Daria Skippari-Smirnov, jolla oli jo tuolloin tiiviit yhteydet eräisiin Venäjä-operaattoreihin, kuten Johan Bäckmaniin. Skippari-Smirnovin yhteistyösuhde Bäckmaniin juontaa jo aikaan ennen RUFI ry:tä, hän muun muassa avusti Bäckmania Donbass – lapset sodan jaloissa -näyttelyn järjestämisessä. Näyttelyn kanssa samanaikaisesti Hotelli Kämpin Kansallissalissa järjestettiin Johan Bäckmanin johtamana venäläisen ideologin, ultranationalistin ja  Evraziyskiy soyuz molodezhi -liikkeen isän Aleksander Duginin luento. Evraziyskiy soyuz molodezhi eli ESM:n organisoimilla leireillä luotiin myös pohjaa verkostoille, joiden kautta Venäjä ryhtyi levittämään epävakautta Ukrainaan ja muutamiin muihin maihin, joita Venäjä pyrki palauttamaan vaikutuspiiriinsä. Evraziyskiy soyuz molodezhin järjestämille leireille osallistui myös sellaisia henkilöitä Donetskin alueelta, jotka myöhemmin, keväällä ja kesällä 2014, olivat hetken aikaa keskeisessä roolissa Itä-Ukrainan sodaksi edenneessä epävakauttamisessa. (2)

RuFi on ehtinyt organisoida Kuolemattoman rykmentin marssin yhteensä siis kolme kertaa (v. 2017 ja 2018 sekä 2019), viimeisintä – 9. toukokuuta 2019 – järjestettyä marssia ehdin seuraamaan ja havainnoimaan itsekin. Kyseiselle marssille osallistui myös takavuosien tunnettu SKDL-poliitikko ja entinen kansanedustaja Pirkko Turpeinen-Saari. Turpeinen-Saari on tullut tunnetuksi myös serbien tekemän Srebrenican joukkomurhan kiistäjänä ja erilaiset salaliittoteorioiden sepittäjänä. (3) Turpeinen-Saaren mielestä Srebrenicassa on kyse Yhdysvaltojen propaganda-operaatiosta.

Kuolemattoman rykmentin marssien ohella yhdistys ja sen näkyvät toimijat, kuten puheenjohtajana toiminut Daria Skippari-Smirnov ja Marina Muhonen ovat osallistuneet myös muuhun Venäjää ja sen imperialismista politiikkaa tukeviin tapahtumiin, kuten Helsinkiin perustetun Donetskin ”kansantasavallan” ”edustuston” avajaistilaisuuteen yhdessä Suomi-Novorossija-Seuran jäsenten kanssa loppuvuodesta 2017. Ennen tätä Suomessa toimi ”Novorossijan Suomen ’suurlähetystö’”, jonka tilanne kyseinen vale-edustusto tuli. Lukijoiden on kuitenkin hyvä tietään, ettei kyseisellä ”edustustolla”, kuten ei sen edeltäjälläkään, ollut virallisen edustuston statusta. Suomi ei ole koskaan tunnustanut Donetskin eikä Luhanskin ”kansantasavaltoja”, eikä ole antanut niiden edustustoille virallista asemaa vaikka ”edustustojen” tautalla olleet henkilöt niin ovat uskotelleetkin. Niin ns. Novorossijan Suomen suurlähetystön kuin myös Donetskin ”kansantasavallan” ”edustuston” luonne on ollut selkeän propagandistinen ja disinformatiivinen. Päivittämättömillä verkkosivuilla jaetaan edelleen disinformaatiota sekä kohdistetaan perättömiä syytöksiä viranomaisiimme.

Donetskin "kansantasavallan" ystävien julistus, RuFi:sta allekirjoittajina Daria Skippari-Smirnov ja Marina Muhonen.

Johan Bäckman ja RuFi:n Daria Skippari-Smirnov Krimillä maaliskuussa 2018, kuvakaappaus crimea.ria.ru.

Venäjällä maaliskuussa 2018 järjestettyjen presidentinvaalien aikaan suomalaisdelegaatio matkusti Venäjän Ukrainalta miehittämälle Krimin niemimaalle. Matkaseurueeseen kuului Johan Bäckmanin ohella myös Daria Skippari-Smirnov muutaman muun suomalaisen lisäksi. Matkaa voi kuvata sisällöltään propagandistiseksi, leimansa sille löi muun muassa se, että tuolloin Venäjä järjesti miehittämällään Krimin niemimaalla laittomasti vaalit. Suomalaisista Johan Bäckman osallistui näiden ns. vaalien ”vaalitarkkailuun” kutsuttuna ”vaalitarkkailijana” mutta muutama muukin seurueeseen kuulunut vieraili tuolloin ”äänestyspaikoilla”. (4) Vierailuistaan ”äänestyspaikoilla” raportoivat RuFin puheenjohtaja Daria Skippari-Smirnov sekä Rauhanpuolustajien aktiivi Marjaliisa Siira, joka kirjoitti ja esitelmöi vierailustaan Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla levittäen samalla runsaasti disinformaatiota ja propagandaa.

Edellisten ohella julkisiin esiintymisiin vierailun aikana otti osaa perussuomalaisten kuntavaaliehdokkaanakin ollut Eero Hult, Svetlana Mustonen sekä Ludmila Odintsova. Delegaation näkyvimpiin ehdotuksiin kuului muun muassa suoran lentoyhteyden avaaminen Helsingin ja Simferopolin välille suomalais-venäläisen bisnes- ja kulttuurikeskuksen perustamisen ohella. Nämä, kuten muutkin, ehdotukset ovat lähinnä osa teatteria ja propagandaa, joten tässä yhteydessä niille ei ole syytä antaa mainintaa enempää tilaa.

Maaliskuun 19. päivä 2019 Ukrainan kansallisen turvallisuus- ja puolustusneuvoston päätöksen nojalla Ukraina kohdensi sanktioita yksityishenkilöihin, tuolloin sanktioita kohdennettiin myös RuFi ry:n puheenjohtaja Daria Skippari-Smirnoviin. Eräänä syynä olivat hänen toimet Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla. Tuolloin sanktioita kohdennettiin Skippari-Smirnovin ohella muun muassa Johan Bäckmaniin, Janus Putkoseen, Jarmo Ekmaniin ja edesmenneeseen Jon Hellevigiin sekä Kai Paanaseen ja Suomessa asuvaan venäläiseen, Oleg Usatšoviin. (5)

Ennen koronaviruspandemiaa RuFi:n edustajia osallistui näkyvästi erilaisiin Suomessa järjestettyihin tilaisuuksiin, joita yhdisti Venäjän disinformaation levittäminen, sen vaikutusyritykset ulkomailla jne. Erityisen näkyvä esiintyjä tuolloin oli RuFi:n puheenjohtaja Daria Skippari-Smirnov, joka venäläismedioille antamiensa haastatteluiden ohella esitelmöi maaliskuussa 2019 Helsingissä järjestetyssä Hybridisodat ja Suomi -keskustelutilaisuudessa. Kyseisen keskustelutilaisuuden järjestäjänä ja keskustelun vetäjänä toimi Johan Bäckman, tilaisuus toimi samalla venäläisen Igor Panarinin teoksen ”Hybridisodat” julkistustilaisuutena. Kyseisen teoksen jälkeen Panarinilta on kustannettu suomeksi Johan Bäckman Publications’in toimesta ainakin Naton hajoamista käsittelevä teos. Tämänhetkinen tilanne huomioiden voimme todeta, ettei Panarinilla ole ainakaan ennustajan lahjoja.

Kyseisessä keskustelutilaisuudessa Skippari-Smirnovin esitelmä käsitteli venäläisten oikeuksia ja informaatiosotaa – aihe on sikäli kiinnostava, että tänään venäläisten oikeuksia poljetaan, jos missä, niin juuri Venäjällä. Kyseinen esitelmä kuin myös tilaisuuskin on asetettava kontekstiinsa, siinä ei ollut kyse muusta kuin disinformaation levittämisestä yhdistettynä yritykseen horjuttaa kansalaisyhteiskuntaa, mikä käy ilmi tarkasteltaessa esiintyjiä ja aiheita.

Helsingin tilaisuudessa esiintyi väyrysläisen ”Seitsemän tähden liikkeen”  ehdokkaana ollut Pirkko Turpeinen-Saari, jonka esitelmän aihe oli ”Miten NATO on muuttanut ja muuttaa Suomea”, eduskuntavaaleissa kahdesti ehdolla olleen Jarmo Ekmanin esitys ”Vaalivaikuttaminen – suomalaisen syvän valtion sota äänestäjiä vastaan”, pyydän huomioimaan, että esitelmässä viitattiin salaliittoteoreetikoiden hellimään ajatukseen ”syvästä valtiosta” (deep state) reilusti ennen termin laajamittaisempaa tunnetuksi tekemistä Suomessa QAnon-salaliittoteoreetikoiden toimesta. Helsingissä esityksen piti myös opportunistinen Juha Korhonen, esitelmänsä aiheena oli ”Valtamedian valheet ja vapaiden medioiden mustamaalaaminen”.

Toki meidän on huomioitava, että Jarmo Ekman kuului QAnon-aktiiveihin Suomessa. Sittemmin Ekman on tullut tutuksi koronaviruspandemian myötä vastustaessaan aktiivisesti rokotuksia ja epidemian hallintaan liittyviä toimia ja osallistuessaan erilaisiin vastamielenosoituksiin puhujana. Käytännössä nämä liikkeet ja ryhmät rokotevastaisuuden ohella ovat toimineet Venäjällekin verkottuneen propagandan levittäjinä. Juha Korhonen on vastaavasti aktiivinen toimija vastamedioiden saralla. Hän on ehtinyt vetää Ilja Janitskinin perustamaa MV-lehteä ja MV-mediaa ennen sen siirtymistä Janus Putkosen haltuun. Tämän jälkeen Korhonen on myös ehtinyt perustaa Youtuben kaltaisen videoalustan Tokentuben, jonka pääasiallisinta käyttäjäkuntaa ovat erilaiset vastamediat ja salaliittoteoreetikot.

Perustelen edellä olevaa, Ekmanin ja Korhosen toiminnan tarkempaa huomioimista sillä, että mikäli näemme RuFi:n toiminnassa uuden aktiivisemman vaiheen reilun parin vuoden hiljaiselon jälkeen, on enemmän kuin todennäköistä, että aiemmat yhteistyöverkostot aktivoituvat ja niiden kautta saavutettavaa yleisöä ryhdytään tavoittelemaan hyvinkin aktiivisesti. Käytännössä tämä Suomessa tarkoittaa muun muassa salaliittoteoreetikoita, joista osa jo nyt suhtautuu hyvin myötämielisesti Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainassa jakaen esim. miehitetyssä Luhanskissa asuvan Janus Putkosen päätoimittelemassa MV-lehdessä julkaistua materiaalia.

Huomioiminen on myös siinä mielessä perusteltua, että Daria Skippari-Smirnov kuin myös RuFi yhdistyksenä tuki aktiivisesti vuoden 2018 presidentinvaaleissa Paavo Väyrystä, (6) joka ei näyttänyt olevan lainkaan pahoillaan siitä, että tukijoiden joukkoon ilmaantui RuFi:n taustalla varustettu yhdistys.

RuFi:n johtoporras kuin myös yhdistys on tukenut voimakkaasti Venäjän sotaa Ukrainassa jo ennen 24. helmikuuta alkanutta laajaa offensiivia. Tämä näkyy aiemmin allekirjoitetun Donetskin ”kansantasavallan” ystävien julistuksen ohella propagandan ja disinformaation levittämisenä sekä osallistumalla tapahtumiin, jotka tukevat Venäjän johdon tavoitteita. Yhdistyksenä RuFi ehti olla vuosien ajan aktiivinen sosiaalisessa mediassa, sillä oli myös aiemmin verkkosivut (rufi.fi) jonka domain on nyt päätynyt ulkopuolisen tahon haltuun ja, joka välittää sivujen kautta terveisensä venäläisille (kuva lähdeluettelon alla).

Venäjän suurlähetystö on aiemmin myös huomioinut yhdistyksen harjoittaman aktivismin, vaikka muutoin suurlähetystö – julkisesti – pitikin tiettyä etäisyyttä yhdistystoimintaan.

Venäjän suurlähetystön kiitos RuFi:lle ja Daria Skippari-Smirnoville (kuva v. 2019).

Facebookissa RuFi:n aktivoituminen näkyy lisääntyneenä viestintänä, joka toistaa Venäjän hallinnon narratiivia. Suomessa jokainen voi niin halutessaan vastustaa sotilaallista liittoutumista, mutta jos sen vastustamisen yhteydessä väitetään Suomen olevan puolueeton, kyse on valehtelusta ja tähänkin yhdistyksen Facebook-sivulla sorrutaan. Liittyessään Euroopan Unioniin, Suomi lakkasi olemasta puolueeton valtio, se valitsi liittyä läntiseen talousyhteisöön. Mikäli Suomi hakee, (toivon, että hakee), Naton jäsenyyttä ja hyväksytään puolustusliitto Naton jäseneksi, Suomi lakkaa olemasta sotilaallisesti liittoutumaton. Suomen väittäminen puolueettomaksi valtioksi on disinformaatiota.

Pidän hyvin todennäköisenä, että RuFi:n aktivoitumisen taustalla on Venäjän ulkoministeriön toiminta ja välittämä viesti, jota Tehtaankadulla sijaitseva Venäjän suurlähetystökin on jakanut eteenpäin. Twiitissä Venäjän suurlähetystö Suomessa pyytää raportoimaan venäläisiin kohdistuvista salaliitoista, diskriminoinneista ja vihasta twiitin sähköpostiosoitteeseen. Samaa viestiä on jakanut eteenpäin myös Venäjän ulkoministeriö – heidän viestinnässä puhutaan suoraan myös ”russofobiasta”. Muotitermistä, jota Venäjän hallinto käyttää tietoisesti ja tarkoituksellisesti väärin tukahduttamaan hallintoon kohdistuvan asiallisen ja aiheellisen kritiikin. Termi, jolla Venäjän hallinnon kritisoijat leimataan. 

Suunnitteilla oleva ”autoparaati” nykyisessä maailmanajassa, jossa Venäjä käy rikollista sotaa Ukrainassa, yhdistyksen toimesta, jonka tiedetään välittävän Kremlin asiaa, on enemmän kuin altis mahdollisille provokaatioille tai sellaisen lavastukselle. Kun vielä huomioimme Suomessa käynnissä olevan Nato-keskustelun ja ajankohtaiseksi tulevan Nato-jäsenhakemuksen jättämisen, niin näen tämän yhtenä keinona horjuttaa yhteiskunnallista koheesiota ja voimistaa provokaation kautta vastakkainasettelua. Venäjän taholta vastaavasta toiminnasta löytyy esimerkkejä Suomen ohella muistakin maista – ennen Ukrainassa keväällä 2014 alkanutta sotaa, tällaiset konfliktinhaut olivat tavanomaisia myös Ukrainassa Venäjän vaikuttaessa erilaisten ryhmien kautta ja maksaessa operaattoreidensa kautta vastaavien tapahtumien organisoinnista. Tätä tapahtui myös Venäjän avulla valtaan nousseen Viktor Janukovitšin kaudella, mikä kertoo omaa kieltään siitä kuinka Venäjä pyrki horjuttamaan Ukrainaa myös silloin kun maassa oli heille myötämielinen johto.

Oma ohjeeni on tuleville päiville ja viikoille, ei pidä provosoitua kun provosoidaan, samalla on myös pidettävä kiinni omasta päätäntävallasta, eikä antaa Venäjän informaatiovaikuttamisen tai muiden toimien (hybridisota) vaikuttaa Nato-jäsenhakemuksen jättämiseen tahi turpo-keskusteluun.

 

Marko  

Lähteet:

1. https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000008765916.html 

2. http://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2016/01/how-alexander-dugins-neo-eurasianists.html 

3. https://www.turpeinen-saari.net/blogi/2015/07/10/424 

4. https://www.fakeobservers.org/biased-observation-database/details/baeckman-johan.html 

5. https://www.president.gov.ua/storage/j-files-storage/00/65/10/26ff8d8c25d2081f4e3666cba71bddf9_1553072270.pdf 

6. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005542896.html 

RuFi ry. Facebookissa: https://www.facebook.com/RuFiYhdistys 

RUFI – suomalais-venäläinen yhdistys ry Asiakastieto-verkkosivulla:

https://www.asiakastieto.fi/yritykset/fi/rufi-suomalais-venalainen-yhdistys-ry/30803146/yleiskuva 

rufi.fi-verkkotunnuksen ollessa vapaana, ”johnadoe” maanpuolustus.net-foorumilta otti osoitteen haltuunsa, muokaten sivua ”hiukan”.

Koronadenialistit ”vastuuttomuuden puolesta”

 

Viikonloppuna Suomessa järjestettiin useammalla paikkakunnalla Suomessa vallitsevien koronarajoitusten vastaisia mielenosoituksia ”Vapauden puolesta” teemalla. Suomessakin järjestetyt mielenosoitukset kuuluvat sarjaan, joka on organisoitu Saksan Kasselista käsin, lauantaina vastaavia mielenosoituksia järjestettiin yli 40 maassa. (1) Mielenosoitus Helsingin Kansalaistorilla näyttäytyi minulle kaoottisena performanssina, jossa viitattiin kintaalla kaikille koronarajoituksille toiminnan ollessa vastuutonta ja piittaamatonta. Ei Kansalaistorilla osoitettu mieltä ”vapauden puolesta” vaan ”vastuuttomuuden puolesta”.

Toisin kuin (näkemissäni) julkaistuissa ilmoituksissa, tilaisuus alkoi lauantaina jo kello 13:00 ”Suurkulkueella” Senaatintorilta Kansalaistorille. Itse en kyseisen kulkueen lähtöä Senaatintorilta nähnyt, sen sijaan saapuessani Kansalaistorille kahden aikoihin, näin joukkion ihmisiä marssivan torille Mannerheimintien suunnalta yhtenä suurena ihmisjoukkona piittaamatta turvaväleistä ilman maskeja Suomen lippuja heilutellen.

Lauantain mielenosoituskokonaisuutta seurasi sosiaalisessa mediassa hyvin tarkkaan Senaatintorilta Kansalaistorille toimittaja ja aktivisti, vasemmistoliiton eduskuntaryhmän avustaja Taneli Hämäläinen, (2) kirjoituksessani siteeraan ja toistan eräitä hänen havaintojaan omien muistiinpanojeni ynnä muiden kuvausten ohella.

”Toimittajaliiton” puheenjohtaja Juha Korhonen ”mainosti” reilusti ennen mielenosoitusta paikalla olevan myös venäläisiä toimittajia haastattelemassa häntä. En kuitenkaan havainnut Kansalaistorilla venäläistoimittajia, mikä toisaalta ei todista mitään minkään puolesta, paikalla oli kuitenkin useita kuvaajatiimejä – osan ollessa järjestäjän paikalle kutsumia, ja päälle vielä Reformi Studion ”päätoimittaja” kameroineen.

Epäilemättä runsas kuvaajien joukko oli kutsuttu paikalle tammikuisten tapahtumien seurauksena, jolloin poliisi joutui puuttumaan mielenosoituksen järjestämiseen Kansalaistorilla, järjestäjien rikkoessa koronavirusepidemian aikaisia kokoontumisrajoituksia. Tammikuussa poliisi otti talteen Juha Korhosen muutaman tunnin ajaksi. Tammikuinen tapahtuma Kansalaistorilla sai kuitenkin kokoaan merkittävämpää näkyvyyttä helmikuun puolella päädyttyään otoksena Venäjän ulkoministeriön sosiaalisen median ”poliisiväkivalta” -kampanjaan, jossa Venäjä syytti länsimaita hurskastelusta. Suomen vetäminen mukaan tähän some-kampanjaan Venäjän taholta oli tarkoituksellista toimintaa. Tuolloin tammikuussa Kansalaistorilla poliisi ei syyllistynyt väkivaltaan, Korhonenkin otettiin talteen vain muutamaksi tunniksi. Lauantain tapahtumia kerratessani voin vain pohtia, että oliko Venäjän aiemmilla toimilla vaikutusta poliisin pitkäpinnaisuuteen ja selkeään haluttomuuteen hajottaa mielenosoitus?

Kuvakaappaus Venäjän Ulkoministeriön somekampanjaviestistä. 

Lauantain mielenosoituksessa paikalla oli laita- ja äärioikeiston edustajien ohella QAnon-salaliittoaktivisteja. Korhosen ohella paikalla oli muun muassa Jarmo Ekman, Reformi Studion kaksikko – Panu Huuhtanen ja Tiina Keskimäki, salaliittoteorioihin hurahtanut entinen toimittaja Yazka Love; yleisön joukossa kierteli ahkerasti muutama Soldiers Of Odin, kasvot tiukasti maksilla verhottuna. Hämäläisen ohella minäkin pohdiskelin sitä, että tiedostivatkohan ne kaikki paikalle saapuneet lapsiperheet osallistuvansa tapahtumaan, jossa oli mukana melkoinen joukko suomalaisen laita- ja äärioikeiston edustajia, unohtamatta sitä, että tilaisuutta markkinoi ahkerasti useampi tunnettu kremliini*. Toki näitä kremliinejä oli paikallakin, näkyvänä edustajana Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla propagandistisissa tehtävissä työskennellyt Jarmo Ekman.

Seurasin kansalaistorin performanssia reilun tunnin ajan. Tuona aikana poliisi kävi neuvotteluja mielenosoituksen järjestävän tahon kanssa, koettaen saada mielenosoitukseen saapuneita henkilöitä noudattamaan turvavälejä ja ohjeita – pysyttelemään maksimissaan kuuden henkilön ryhmissä, onnistumatta tässä. Sen sijaan saimme seurata performanssia, jossa tanssittiin ”letkajenkkaa” ja tehtiin ryhmähaleja – viitattiin kintaalla kaikille ohjeille ja määräyksille. Samaan aikaan järjestäjätahon edustaja esiintyi yleisölle, puhui pitämättä kuitenkaan virallista puhetta, kiertäen näin taiten sääntöjä. Oltiin hyvin vastuuttomia!

Käyskennellessäni lauantaina Kansalaistorin reunamilla, koetin myös kuulostella mielenosoitukseen osallistuneiden mielialoja ja tuntemuksia. Mielenosoituksen henki oli kummallinen, sanallista puolta parhaiten sitä kuvasi erään kiihkomielen polveileva toteamus siitä, että kansaa kyykytetään ja kuinka lakien noudattaminen on kommunismia samalla kansan pistäessä aukiolla ”letkajenkaksi”.

Ryhmähaliin päättynyttä ”letkajenkkaa” Kansalaistorilla.

Alla muutama kuva lisää lauantain mielenosoituksesta, itse kukin voi tehdä niiden perusteella omat johtopäätöksensä.

Mielenosoituksen järjestäjien onnistui voittaa lauantainen viivytystaistelu, lopulta puhujatkin olivat päässeet ääneen. Puhujista painoarvoltaan merkittävin oli kansanedustaja Ano Turtiainen, joka tunnetaan maskivastaisesta asenteestaan. Turtiaisen mukaan korona ei ole riittävä syy sulkutoimille, siihen kuoleminen on normaali asia. Turtiaista parempi ei ollut perussuomalainen kuntavaaliehdokas, koronadenialisti ja vaalivilppispekulaatioita levittävä Ossi Tiihonen. Tiihosen mukaan joku koronadenialisti on viety suljetulle – kyseessä on mielipidevanki.

Ääneen pääsi myös Fixit-aktivisti Suvi Ahonen sekä hyvinvointivalmentaja Kirsi Kautiainen, joka on myös työskennellyt THL:n palveluksessa. Kautiainen on terveystaloustieteen tohtori.

Mielenosoituksen pääpuhuja oli kuitenkin iisalmelainen joogayrittäjä Merike Sirelpuu, joka nousi otsikoihin jokin aika sitten, poliisin saatua terveydenhuoltoviranomaisilta virka-apupyynnön toimittaa hänet koronatestiin mahdollisen korona-altistumisen vuoksi. Tilaisuudessa uhrina esiintyneen Sirelpuun mukaan ”koronatesteillä ei ole mitään lääketieteellisiä perusteita”.

Mielenosoituksen luonne ja puhujakaarti huomioiden, ei ole lainkaan ihme, että se osallistujineen sai myös lauantaina vankkumattoman huomion (ja tuen) kahdelta tunnetulta suomalaiselta kremliiniltä – Johan Bäckmanilta ja reilun 1500 kilometrin päässä miehitetyssä Itä-Ukrainassa asuvalta, Uuden MV-lehden päätoimittelija, Janus Putkoselta.

”Komentaja Turtiainen” – ei naurata, ei!

Haluan uskoa, että valtaosa paikalle saapuneista sadoista mielenosoittajista oli sikäli viattomin mielin liikkeellä, etteivät he koe ajavansa kolmansien maiden etua. Sen sijaan Bäckman ja Putkonen tietävät mitä tekevät ja kenen pussiin he pelaavat. Tämäkin toiminta muistuttaa minua Aleksandr Duginin ajatuksesta –

”The most important factor should not be whether these groups are pro-Russian or not. What they oppose is of much greater importance here. The enemy of my enemy is my friend”. (3)

Hajota ja hallitse, riko sisäinen koheesio!

* * *

Jälkikäteen paljon keskustelua herätti myös poliisin valitsema toimintastrategia. Poliisiin kohdistettiin runsaasti kritiikkiä (minäkin kohdistin) siitä, ettei se keskeyttänyt mielenosoitusta, kun lukuisista ohjeista huolimatta ihmisjoukko ei ryhtynyt noudattamaan niitä, toimien hetkittäin täysin ohjeiden vastaisesti. Oliko poliisin valitsema strategia oikea tilanteessa, jossa maamme on koronaepidemian kynsissä ja jolloin vastoin ohjeita käyttäytyvä ihmisjoukkio muodostaa mahdollisen koronalingon, ja poistuessaan maakuntiin synnyttää tilanteen, jossa mahdollisten tautiketjujen jäljittäminen on mahdotonta.

Epidemian aikana on mielenosoituksia lopetettu poliisin toimesta vähäisemmistäkin syistä johtuen, sikäli kohtelu eri mielenosoitusten välillä ei ollut tasa-arvoista, josta syystä poliisin kritisoinnille löytyy perusteita. Samalla on kuitenkin hyvä muistaa, että on poliisin toiminnalle, löytyy ymmärrettäviäkin perusteita – hieman yllättäen poliisin valitseman toimintalinjan puolesta piti ”puolustuspuheen” Anna Kontula. (4)

Tämä kirjoitus on hyvä päättää mielenosoittajan kyltissään esittämään kysymykseen:

”Mitä LAPSI ajattelee, kun aikuinen toimii kuin HULLU?”

Niin, seuratessani mielenosoitusta, vastuutonta ja piittaamatonta toimintaa, käskyjen ja ohjeiden ohittamista, niin sopii pohtia, että mitä mielenosoitukseen tuodut lapset toiminnasta ajattelivat, kun heidän elämänsä tärkeimpiin kuuluvat aikuiset – vanhemmat – toimivat selkeällä tapaa ohjeiden vastaisesti. Ristiriita vanhempien antaman esimerkin ja yhteiskunnan antamien ohjeiden välillä oli silminnähden havaittavissa.

 

Marko 

1. https://yle.fi/uutiset/3-11845706 

2. https://twitter.com/Tanelihamalaine/status/1373210584745975810 

3. https://smallwarsjournal.com/jrnl/art/nine-lessons-of-russian-propaganda 

4. https://twitter.com/annakontula/status/1373510219699994626 

Kuvat mielenosoituksesta Marko Enqvist.

*: Blogissani ”Disinformaatikot ’vapauden puolesta’” käyn läpi muutamia aktiiveja kremliinejä, jotka levittävät aktiivisesti ”Vapauden puolesta” -mielenosoitusten sanomaa.

Venäjän ”presidentti” vierailee Suomessa

– vangitkaa Putin  

Toisen maailmansodan päätyttyä sodan voittajavaltiot kävivät oikeutta kukistuneen natsi-Saksan johtoa vastaan Nürnbergissä, jossa järjestettiin Nürnbergin oikeudenkäynnit, joilla tarkoitetaan niitä kolmeatoista oikeudenkäyntiä, joissa  tuomioistuin tuomitsi kukistuneen natsi-Saksan johtajia heidän toiminnastaan toisen maailmansodan aikana ja holokaustissa. Tuolloin oikeuden käsi ei tavoittanut natsi-Saksan merkittävintä johtoa, Adolf Hitlerin ohella muutaman muun onnistui paeta maallista oikeutta tappamalla itsensä. Toisen maailmansodan päätyttyä myös eräitä japanilaisia, hirmutekoihin syyllistyneitä tai niistä vastuussa olevia, tuomittiin 1946 – 1948 järjestetyssä ns. Tokion sotarikosoikeudenkäynnissä, Japanin keisarin välttyessä syytteiltä. Tunnetuin ns. Tokion sotarikosoikeudenkäynnissä kuolemaantuomituista oli Japanin pääministeri ja ylipäällikkö Hideki Tōjō.

Olemme nähneet vastaavan kaltaisia oikeudenkäyntejä suoritetun useammankin kerran toisen maailmansodan päätyttyä. Jugoslavian hajoamissotien myötä suuri joukko eri etnisiin ryhmiin kuuluneita päätyi tuomittavaksi kansainväliseen oikeuteen, joukossa oli myös sellaisia Jugoslavian johtoon kuuluneita henkilöitä, jotka eivät itse henkilökohtaisesti ”vetäneet liipaisimesta”, mutta joiden rooli oli niin merkittävä, että hekin joutuivat tuomareiden tuomittavaksi. Jugoslavian Serbi tasavallan ja Jugoslavian entinen presidentti  Slobodan Milošević oli keskeisessä osassa Jugoslavian hajoamissodissa, hän oli myös ensimmäinen sotarikoksista syytetty valtionpäämies. Milošević kuoli kesken oikeudenkäynnin sydänkohtaukseen 11. maaliskuuta 2006.

Venäjän ”presidentti” Vladimir Putin saapuu Suomeen ensi viikolla – keskiviikkona 21. elokuuta Putin tapaa tasavallan presidentti Sauli Niinistön Helsingissä. Tähän mennessä maassamme käyty keskustelu on ollut yllättävänkin vaisua ja valjua, aivan kuin juuri kukaan ei näkisi vierailussa mitään ongelmia, vaikka samalla näemme kuinka Venäjällä valtion turvallisuuskoneisto murskaa demokratiamielenosoituksia Venäjällä. Myös keskustelu Vladimir Putinin ynnä Venäjän muun johdon henkilökohtaisista vastuista loistaa poissaolollaan, aivan kuin he eivät olisi vastuussa valtion harjoittamasta väkivallasta, sopimusten järjestelmällisestä rikkomisesta ja vastuusta pakoilemisesta.

Kansanedustaja Kimmo Kiljunen sanoi seuraavaa kesäkuussa Euroopan neuvoston Venäjä-äänestysten yhteydessä:

”Meidän kaikkien etu on integroida Venäjä osaksi yhteistä normijärjestelmää. Venäjän jäsenyys Euroopan neuvostossa ja sen parlamenttivaltuuskunnan täysivaltainen toiminta yleiskokouksessa antavat moniarvoisuudelle enemmän tilaa venäläisessä yhteiskunnassa”. (1)

Putinin vierailuun on enää muutama päivä, Paavo Arhinmäen vaatimusta nostaa ihmisoikeudet esiin vierailun yhteydessä (2) lukuun ottamatta poliittisella rintamalla näyttää ja kuuluu perin hiljaiselta. Kimmo Kiljunen, joka vielä kesäkuussa oli perin huolestunut venäläisten ihmisoikeuksien toteutumisesta taitaa viettää edelleen kesälomaa tai sitten into kamppailla venäläisten toteutumattomien ihmisoikeuksien puolesta on laantunut mukavuudenhalun voittaessa. Toisaalta tämä olikin odotettavissa, puheet ovat puheita mutta kun pitäisi ryhtyä tekoihin – laittaa pää suden suuhun – ollaan hissun-kissun toivoen, ettei kukaan esitä kiusallisia kysymyksiä – vaan kyllähän niitä esitetään, mutta kun valtiojohtoa myöten korvat suljetaan niiltä, niin tilanne on kuin tuuleen huutaisi.

Vladimir Putin – kun lähdet, älä tule enää takaisin.

Aiempien vierailuiden yhteydessä virallinen Suomi on ollut hiljaa. Se ei riitä, jos siellä kulisseissa korvaan kuiskaten muistutetaan venäläisiä vieraita toteutumattomista ihmisoikeuksista ja sopimusten noudattamisen tärkeydestä. Ihmisille, jotka kamppailevat totalitaarista hallintoa vastaan, julkinen tuenosoitus on merkittävintä – ilman sitä ei ole mitään. Kulisseissa kuiskuttelu jää kulisseissa kuiskutteluksi. Tässä on hyvä muistaa se, mitä Venäjän vangitseman ja laittomasti tuomitseman Oleg Sentsovin serkku Natalia Kaplan sanoi puhumisen ja tuenosoittamisen tärkeydestä – EI PIDÄ OLLA HILJAA. Aivan kuten puhuminen, niin hiljaa oleminenkin on kannanotto.

Ollessaan hiljaa valtiojohtomme myötäilee Venäjän toimia, mutta tämä myötäily ei yksin kohdistu venäläisiin vaan samalla kun olemme hiljaa kiperistä kysymyksistä, tulemme samalla kääntäneeksi selkämme niille naapurimaille, jotka vaativat tiukempaa linjaa Venäjän aggressioihin, aivan kuten tulemme sulkeneeksi silmämme Venäjän jatkuvilta Ukrainan kansaan ja alueelliseen koskemattomuuteen kohdistuvilta aggressioilta.

Tässä yhteydessä sopii myös muistuttaa muista kriiseistä ja sodista, joissa harjoitetuista julmuuksista tai rikkomuksista vaikeneminen pelaa täysin Venäjän pussiin. Nostamalla Syyriassa tapahtuneet julmuudet ja sotarikokset esille, osoitamme, että välitämme. Muistamalla Georgian suvereniteetin loukkaamisen, osoitamme, että välitämme. Näemme venäläisten palkkasotilasfirmojen ilmaantuvan eri konfliktikentille ”etujoukkoina”, seuraavassa aallossa paikalle voikin saapua Venäjän asevoimien erikoisjoukkoja, ja jälleen huomaamme, että Venäjä on ruokkimassa konfliktia, jonka seuraukset voivat koitua meidän maksettavaksi. Ollessamme hiljaa, myönnymme tähän.

Vaikka olemme syrjässä, Euroopan perukoilla, olemme samalla ”eturintamassa”, joten linjamme tulisi olla selkeä ja järkkymätön – järkähtämätön. Nyt istumme kahdella, tai useammalla, pallilla – osa naapureistamme näkee meidän pelaavan Venäjän pussiin myöntyvyyspolitiikallamme ja sillä, että kiistämme ilmiselviä asioita. Tiedämme, että Nord Stream -kaasuputket ovat muutakin kuin talous- tai ympäristökysymys, ne ovat ennen kaikkea turvallisuuspoliittinen kysymys, aivan kuten Hanhikiven ydinvoimalakin on – näiden tosiasioiden kieltäminen on pään painamista hiekkaan. Tai pensaaseen.

Venäjän laaja, useita laskeutumisalueita sisältävää, helikopteritukikohtaa Suursaareen ei ole rakennettu vain puolustamaan Pietaria – sellaisten uskottelu kansalaisille on totuuden kieltämistä. Venäjä ei sijoita Suomen lähialueille vain puolustuksellisia joukkoja (toki niillä sellainenkin rooli tarvittaessa on); Venäjä ei harjoittele lähialueillamme puolustussotaa, ja edelleen, toki harjoituksilla sellainenkin rooli voi olla, mutta ajatus lähtee offensiivista – ensi-iskusta.

Venäjä ei tuo rauhaa Itämerelle, kuvio näyttää samalta kuin Mustallamerellä, harjoituksilla luoda asetelma, jossa säännöllisesti erikokoisia merialueita (ja ilmatilaa) koskee liikennerajoituksia, ja ennen kuin huomaammekaan, entistä laajempia merialueita on suljettuna tai liikenteeltä rajoitettuna samanaikaisesti – kuten nyt on etelässä Mustallamerellä. Ja sitten me ”yllätymme”, vaikka kaikki on ollut nähtävillä jo vuosia!

Venäjän julkaiseman NOTAM-ilmoituksen (Notices to Seamen) mukaan se sulkee noin 25 prosenttia – yhteensä 118 570 neliökilometriä – Mustanmeren alueesta sotaharjoitustensa vuoksi 19. elokuuta 2019 asti. Viimeisimmän NOTAM-ilmoituksen Venäjä antoi elokuun alkupuolella.

Sen sijaan, että myötäilemme Venäjää, eikö meidän – ihmisoikeuksien mallimaana – tulisi esimerkillisesti vaatia Venäjältä sitoutumista kansainvälisiin sopimuksiin, esittää tämä riittävän kuuluvasti, ja – mikä tärkeintä – käydä myös keskustelua siitä, missä määrin Venäjän johto on vastuullinen maan käymissä sodissa suoritettuihin julmuuksiin ja sotarikoksiin. Vaikenemme tästä, epäilemättä kiperästä, aiheesta, mutta todennäköisesti edessä on päivä, jolloin tämäkin on kohdattava. Totalitaariset valtiot harvoin ovat ikuisia.

Venäjän turvallisuus- ja väkivaltakoneisto näyttää vielä riittävän voimakkaalta kukistamaan vastarinnan, mutta asetelma voi muuttua yllättäenkin – se mitä pidetään horjumattomana, voi paljastua savijaloilla seisovaksi jättiläiseksi, kuten Neuvostoliitto paljastui. Venäjä ei ole samalla tavalla suljettu ja kontrolloitu yhteiskunta mitä Pohjois-Korea on, tai eräät Keski-Aasian valtiot, ja vaikka suuntaus Venäjällä valtiokontrollin tiukentamiseen on kova, on vaikea kuvitella, että se kantaisi hedelmää olleen pidemmällä tähtäimellä toimiva. Ja tuolloin, kun valtarakenteet toden teolla alkavat horjua Venäjällä, joudumme Suomessa kohtaamaan todellisuuden, josta keskustelua on kovin innokkaasti tukahdutettu valtiojohdon taholta. Tyydymmekö tähän, ja jos tyydymme – miksi? Minä en tyydy, koska on vastuutonta olla hiljaa ja painaa pää pensaaseen.

Marko

1. https://www.eduskunta.fi/FI/tiedotteet/Sivut/Venaja_palaa_Euroopan_neuvostoon_26062019.aspx?fbclid=IwAR3yzxnj54FRuff24snQS4Goh7_xu1z9sS586103b9d_NmhFVidoxVblS44 

2. https://www.verkkouutiset.fi/paavo-arhinmaki-vladimir-putinille-on-puhuttava-ihmisoikeuksista/