Vartiopaikalla - idän ja lännen välissä: urheilu

Näytetään tekstit, joissa on tunniste urheilu. Näytä kaikki tekstit

tiistai 3. lokakuuta 2023

Venäjän raja ei pääty missään –

Vladimir Putinin lausuma vuodelta 2016 (1)

Siitä hetkestä lähtien, kun Venäjä laajensi sotaansa Ukrainassa helmikuussa 2022, meitä muistutettiin toistuvasti siitä, kuinka kyseessä on Vladimir Putinin sota – Venäjän johdon sota Ukrainaa vastaan. Poliitikkojen, yhteiskunnallisten keskustelijoiden kuin myös median toimesta maalailtiin kuvaa venäläisistä hallintonsa uhreina – todellisuudessa kuva on paljon monimutkaisempi. Sodan pitkittyessä myös kansalaisten vastuu kasvaa, heitä ei voi asettaa uhrien muottiin aivan kuten eivät olleet saksalaisetkaan toisen maailmansodan jälkeen.

Meidän on myös hyvä muistaa, että Krimin niemimaan miehityksen jälkeen Putinin kannatus nousi taivaisiin. Vaikka kannatusluvuissa olisikin ollut manipulointia matkassa, niin kaikesta huolimatta selkeästi suurin osa venäläisistä kannatti Krimin niemimaan miehitystä ja laitonta anneksaatiota. Miehitys ei herättänyt laajaa vastarintaa – ei edes Venäjän todellisen opposition riveissä muutamaa soraääntä lukuun ottamatta, joista Boris Nemtsov likvidoitiin 27. helmikuuta 2015 – vaan se ruokki kansallishurmosta ja halua mennä vielä pidemmälle.

Tällä hetkellä valtiolliset kuin myös ei-valtiolliset kannatusmittaukset osoittavat venäläisten tukevan laajalla rintamalla Vladimir Putinia. Mikä kertoo samalla myös jotain venäläisten tuesta maansa hallinnolle ja sen harjoittamalle imperialistiselle politiikalle. Vähäisimmillään se kertoo sen, ettei aktiivista ja laajaa vastustusta ole. Vastustus ei myöskään kanavoidu laajoihin mielenosoituksiin tai joukkokokouksiin, joita nähtiin vielä maaliskuussa 2022. Vastustus koostuu muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta yksittäisten ihmisten henkilökohtaisista protesteista, joista pääsääntöisesti seuraa vuosien tai jopa yli vuosikymmenen vankeusrangaistus. Näitä poikkeuksia mielenilmausten joukossa ovat muutamat vähemmistökansallisuuksien riveistä nousseet protestit, jotka useimmiten kohdistuvat mobilisaatiota ja vähemmistökansallisuuksia kohtaan harjoitettua politiikkaa vastaan. Sota Ukrainassa koettelee eniten Venäjän vähemmistöjä, joille ei juuri heru sympatiaa Moskovan ja Pietarin keskiluokkaiseen elämään tottuneilta venäläisiltä. Ennemminkin he suhtautuvat näihin vähemmistöihin syrjivästi ja jopa rasistisesti.

Nähdyn ja koetun perusteella voimme myös olettaa, että mikäli tästä sodasta olisi tullut paraatimarssi Kiovaan, Vladimir Putin patsastelisi nyt Kremlissä kansansa ihailemana suurena johtajana, sen sijaan, että joutuu piileskelemään (ja pelkäämään omiaan) bunkkerissaan. Onneksemme ”erikoisoperaatiosta” ei tullut paraatimarssia, EI!

Venäläisiä valekansanäänestysten tukimielenosoituksessa syyskuun lopulla. (2)

Siitä huolimatta, että Venäjällä järjestetyillä ”erikoisoperaatiota” ja Vladimir Putinia sekä valekansanäänestyksiä jne. tukevilla mielenilmauksilla on propagandistinen luonne ja joihin neuvostoperinteitä mukaillen on tuotu runsaasti valtion ja alueiden työntekijöitä, ja joihin opiskelijoita ohjeistetaan (jopa pakotetaan) osallistumaan, heijastelevat ne myös yhteiskunnan tuntoja. Niihin osallistuu runsaasti ihmisiä myös omasta halusta: ihmisiä, jotka kokevat tällaisen tilaisuuden täyttävän jonkin sisäisen tarpeensa. Äärimmillään tämä tarve on tuntemus siitä, että Venäjä on suuri, jonka tuntemuksen tällainen tilaisuus täyttää.

Venäjällä melkoinen osa kansasta tukee aidosti maan totalitaarista hallintoa; sen käymää rikollista sotaa Ukrainassa; Ukrainan miehittämistä ja miehitetyillä alueilla järjestettyjä valekansanäänestyksiä sekä niiden seurauksena Ukrainan alueiden laittomia anneksaatioita; keskusteluiden ja viestinnän perusteella venäläiset tukevat jopa Ukrainassa toimeenpantua tuhoamissotaa ja laajamittaisesti toteutettuja sotarikoksia. Laaja-alaiseen tukeen ja Putinin oikeastikin korkeaan kannatukseen viittaa myös Jade McGlynn kirjassaan ”Venäjän sota”. (3)

”Yritykset syyttää yksistään Putinia eivät ole uskottavia, etenkään kun hänen suosiolukunsa ovat näköjään hyvin korkealla. Luotettavimpien käytettävissä olevien, itsenäisen Levada-keskuksen tekemien mielipidetiedustelujen mukaan Putinin kannatusluvut olivat maalis-syyskuussa 2022 joka kuukausi yli 82 prosenttia.” (4)

Syyskuun lopulla (v. 2023) Moskovassa tuettiin (jälleen) Ukrainan miehitetyissä osissa järjestettyjä, kansainvälisten sopimusten vastaisia, ”kansanäänestyksiä”, välillisesti myös sotaa (jota ei luonnollisestikaan voi kutsua sodaksi). (5 ja 6) Moni osallistujista myös tiesi miksi olivat paikalla, osan näyttäessä olevan myös ylpeitä siitä mitä Venäjä on tehnyt. Heidän sanoista kaikui sama ylpeys mitä saksalaisilla ennen toista maailmansotaa, Saksan liittäessä alueita itseensä:

”It all belongs to us now”, Elena – “We restored part of our historic Motherland”.

“But it’s Ukrainian territory”, toimittaja Steve Rosenberg.

“It’s Russia. Only Russia”, Elena. (7)

Syyskuun loppuinen on toisinto vuodentakaisesta, jolloin venäläisiä osallistui kymmenin tuhansin Moskovassa järjestettyyn ”kansanäänestyksiä” tukevaan joukkokokoontumiseen. (8)

Moskova, 30. syyskuuta 2022.

Näen nämä tällaiset mahtipontiset propagandashow’t Venäjän valtiohallinnon (ja propagandakoneiston) vastineina sille, että ”erikoisoperaatio” päätyi mahalaskuun ja eräänlaiseen (Venäjän) valtiojohdon pitkittyneeseen eloonjäämiskamppailuun paraatimarssin sijaan. Kansalle on tarjottava jotain nähtävää ja koettavaa voitonparaatin sijaan, ja nämä erilaiset spektaakkelit täyttävät tämän aukon. Ensimmäinen propagandashow, Maailma ilman natsismia (ven. Zа мир без нацизма), järjestettiin Lužniki stadionilla Moskovassa alle kuukausi laajan hyökkäyssodan alun jälkeen, 18. maaliskuuta 2022. (9) Paikalla oli kansalaisten ja eliitin rinnalla urheilijoita sekä kulttuuriväkeä (sikäli mikäli Venäjän harjoittamaa tuhoamissotaa tukevaa kulttuuriväkeä voi enää kutsua kulttuuriväeksi sanan varsinaisessa merkityksessä). Tuolloin erityistä huomiota herätti lukuisten venäläisten huippu-urheilijoiden osallistuminen kyseiseen näytelmään. Se, että moni yllättyi huippu-urheilijoiden osallistumisesta, kertoo ehkäpä enemmän meistä kuin venäläisistä huippu-urheilijoista, joista monet ovat avoimesti tukeneet Venäjän valtiojohtoa (Vladimir Putinia) ynnä imperialistista sotapolitiikkaa vuosien ajan.

NHL-kiekkoilija Aleksandr Ovetškin on tukenut Vladimir Putinia vuosien ajan, hän seisoo edelleen johtajansa rinnalla Ukrainaan kohdistuvasta tuhoamissodasta huolimatta. Ovetškinin perusti vuonna 2017 ”Putin Team”-liikkeen, johon liittyi runsaasti venäläisiä huippu-urheilijoita mutta myös muita näkyviä persoonia. (10)

Venäläisiä urheilutähtiä Lužnikilla, Moskovassa, osana propagandashow’ta.

Ukrainan tuhoamiseen eivät ole vastuullisia yksin Vladimir Putinin ja Venäjän johto, kyse on kansan ja sen myötä valtion imperialistisista haluista – rajattomasta Venäjästä. Eikä mikään Venäjällä muutu, jollei koko kansaa pakoteta ”katsomaan peiliin”, josko sekään edes riittää! Ehkäpä parasta meille kaikille olisi se, että Venäjän kohtalo olisi sama kuin propagandanäytelmien rekvisiitan.

Marko

Lähteet:

1. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009121336.html

2. https://twitter.com/visegrad24/status/1708658033293730089

3. Jade McGlynn: Venäjän sota; osa 2 Putinin gallupit s. 35 eteenpäin.

4. Jade McGlynn: Venäjän sota s. 37.

5. https://twitter.com/BBCSteveR/status/1708466663518286072

6. https://twitter.com/BBCSteveR/status/1708114180015038684

7. https://twitter.com/BBCSteveR/status/1708114180015038684 (Huom. lainauksen englanninnos BBC:n toimituksen).

8. https://x.com/BBCSteveR/status/1573377019445919744

9. https://x.com/rwesthead/status/1505207078050222084

10. https://www.reuters.com/article/us-russia-overchkin-putin-idUSKBN1D22LE

Kuva: Moskova, 30 syyskuuta 2022 kuvakaappaus @nexta_tv:n twiitistä.

Aleksandr Ovetškin suhteesta Venäjän johtoon blogissa Gary Bettman: En tarkkaan tiedä, mikä Aleksandr Ovetshkinin suhde presidentti Putiniin on.

torstai 9. helmikuuta 2023

Korruptoituneet urheiluherrat omassa kuplassaan –

eli kuinka moraalinen kompassi näyttää ”sinne minne päivä ei paista”

Urheilujohtajien ihmisoikeuksista piittaamattomat – jopa hyvinkin kylmät – puheet ja teot nousevat tavan takaa otsikoihin. Puheista ja teoista joko huokuu täydellinen piittaamattomuus tai kyvyttömyys hahmottaa kokonaisuuksia, mikä on osaltaan selitettävissä myös sillä, että kohtalainen osa urheilujohtajista on ollut asemassaan huomattavan kauan aikaa ja täten eriasteisesti korruptoitunut. Heidän kohdalla voidaan todeta pätevän vanhan sanonnan, koirakaan ei pure ruokkivaa kättä. Kokonaisuus on kuitenkin niin laaja, etten ryhdy peilaamaan kokonaisuutta lukuisien eri kisojen ja tapahtumien kautta vaan kohdistan huomioni tähän hetkeen ja otsikoihin nousseisiin asioihin, kuitenkin huomioiden eräitä suomalaisten tahi Suomessa asuneiden suulla lausuttuja toteamuksia, jotka omalla tapaa alleviivaten todistavat todellisuudesta vieraantumisesta. Voimmekin aloittaa jääkiekkoleijona Juhani Tammisen ”järkeilystä” jonkun vuoden takaa:

”Jääkiekko on niin pieni laji maailmalla, että se tarvitsee kaiken mahdollisen populariteetin, - - - Valko-Venäjä on yksi luonnollisimpia maita järjestää MM-kisat, ja kaiken lisäksi Veli-Lukašenka on kiekkomies, Tamminen järkeilee.” (1)

Muistamme, että myös Vladimir Putin on kiekkomies, joka valjasti jääkiekon osaksi Venäjän pehmeää vaikuttamista (Soft Power). Suomessa tätä edisti Venäjän jääkiekkoliiga KHL, jossa myös Helsingin Jokerit pelasi useamman kauden ajan. Luonnollisesti tässä kohdin olisi soveliasta ulottaa pohdiskelut myös niihin suomalaisiin, jotka ryvettyivät Jokereiden KHL-saagassa, mutta koskapa se siirtäisi fokuksen pois itse aiheesta, on tämä ulottuvuus unohdettava tällä erää. Meidän on kuitenkin hyvä muistaa, että venäläinen (tai laajemmin diktatuureista ja totalitaarisista valtioista tuleva) raha korruptoi seurajohtajia kuin myös urheilujohtajia, jonka seurauksena entistä enemmän käydään keskustelua siitä, miksi Venäjälle myönnettiin jalkapallon MM-kisat 2018, tai miksi niitä pelattiin Qatarissa viime vuoden puolella.

Siinä missä yksittäiset urheilujohtajat ja seurapomot ovat myyneet itsensä ”sielunviholliselle”, on samaa nähtävissä myös kansainvälisten urheiluliittojen kohdalla. Osan tanssiessa lähes täysin Venäjän pillin mukaan, josta esimerkkinä Kansainvälinen nyrkkeilyliitto, IBA, jonka presidenttinä toimii Vladimir Putiniin sidoksissa oleva Umar Kremlev. Viime syksynä IBA päätyi otsikoihin vähintään kahdesta syystä, syyskuun lopussa se kielsi Ukrainan kansallisen liiton ja määräsi Ukrainan nuorten nyrkkeilyjoukkueen kilpailemaan IBA-lipun alla Italiassa järjestetyissä EM-kisoissa, ukrainalaisnyrkkeilijät kieltäytyivät noudattamasta vaatimusta. Lokakuussa IBA (painostuksen seurauksena?) peruutti aiemman päätöksensä sallien ukrainalaisten nyrkkeilijöiden kilpailla lippunsa alla. Mutta jo seuraavana päivänä (5. lokakuuta 2022) IBA peruutti Venäjän ja Valko-Venäjän amatöörinyrkkeilijöille asetetun kiellon, joka määrättiin aiemmin samana vuonna vastauksena Venäjän hyökkäykseen Ukrainaan. Täten Venäjän ja Valko-Venäjän nyrkkeilijät saivat kilpailla kansallisten lippujen alla tapahtumissa, päätös tuli voimaan välittömästi.

Vielä tuolloin Kansainvälinen olympiakomitea, KOK, osoitti suoraselkäisyyttä ollessa vakavasti huolestunut IBA:n kehityskulusta mutta tänään näyttää siltä, että Kansainvälisen olympiakomiteankin piirissä aletaan nähdä positiivisena kehityskulkuna se, että venäläiset ja valkovenäläiset urheilijat pystyisivät osallistumaan Pariisin tuleviin olympiakisoihin ainakin neutraalin lipun alla. (2) KOK ei enää piittaisi siitä, että Venäjä käy edelleen brutaalia hyökkäyssotaa Ukrainassa, ja että sen sotilaat ovat syyllistyneet tuhansiin sotarikoksiin viime vuoden helmikuussa alkaneen laajan hyökkäyssodan aikana, ja että Venäjä turvautuu hyökkäyssodassaan monella tapaa myös Valko-Venäjään.

Ukrainan uhkaus boikotilla, mikäli venäläiset ja valkovenäläiset urheilijat osallistuvat Pariisin olympialaisiin edes neutraalin lipun alla, sai KOK:n edustajat hermostumaan pahanpäiväisesti. Viestintä KOK:n taholta Ukrainan suuntaan on raivoatihkuvan ohella vähättelevää, jollaisena pidän KOK:n vastausta Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin KOK:n puheenjohtajalle Thomas Bachille esittämään kutsuun saapua vierailemaan Bakhmutissa –

”KOK:n puheenjohtaja vieraili Ukrainassa kesällä 2022 Ukrainan olympiakomitean kutsusta. – Vierailun aikana hän tapasi urheilijoita, joihin sota on vaikuttanut, hän näki tuhoutuneita urheilupaikkoja ja tapasi presidentti Zelenskyin. Juuri nyt ei ole suunnitelmissa, että Bach vierailisi Ukrainassa uudelleen, tiedotteessa todettiin”. (3)

Kansainvälisen olympiakomitean, KOK:n, Ukrainaan kohdistama tuohtumus osoittaa omalla tavallaan sen, kuinka vieraantuneita todellisuudesta tämän ”herraklubin” jäsenet lopulta ovat. He näyttävät unohtaneen sen, että viime vuoden (v. 2022) maaliskuussa useat venäläisurheilijat – joukossa oli myös olympiaurheilijoita – osallistuivat Moskovassa järjestettyyn sotaa tukevaan tapahtumaan. (4)

Venäläisurheilijat sotaa tukemassa, maaliskuu 2022.

Venäläisurheilijat sotaa tukemassa, maaliskuu 2022.

Kansainvälisestä kritiikistä huolimatta hyvin suuri joukko venäläisiä huippu-urheilijoita tukee Venäjän johtoa kuin myös Venäjän sotatoimia Ukrainassa. Tuki on jatkunut venäläisjoukkojen Ukrainassa toteuttamien sotarikosten paljastuttua, se jatkui säälimättömien terroripommitustenkin aikana, jolloin Venäjän sotakoneen tarkoituksena oli tuhota kriittinen infrastruktuuri Ukrainassa.

Moni venäläinen huippu-urheilija sekä entinen huippu-urheilija on mukana sellaisten organisaatioiden toiminnassa, jotka ovat olennainen osa Venäjän hallinnon toimintaa ja yhteiskunnan militarisointia. Tähän joukkoon kuuluu Yunarmiyan (ven. Юнармия) johtaja, entinen huippuvoimistelija, Nikita Nagornyi, joka alla olevassa kuvassa patsastelee toisen Putinin tukijan, Aleksandr Ovetškinin, kanssa. NHL:n etuoikeutettuihin tähtipelaajiin kuuluva Ovetškin on monella tapaa erityistapaus Putinia palvelevien venäläisurheilijoiden joukossa.

Tällainen tausta huomioiden, ”herraklubin” hermostuminen Ukrainaan tuntuu suorastaan absurdilta Ukrainan boikottipuheiden jälkeen. Toisaalta se ei ole mikään yllätys, että KOK:n johdon moraalinen kompassi näyttää osoittavan jälleen kerran ”sinne minne päivä ei paista”.

Tässä kuviossa on myös hyvä huomioida se, että samaan aikaan kun venäläis- ja valkovenäläisurheilijoiden paluusta kisakentille käydään keskustelua, suuri joukko ukrainalaisia urheilijoita on antanut kalleimpansa – henkensä – puolustaessaan maataan Venäjän hyökkäykseltä. Brutaalilta hyökkäykseltä, jota monen nykyisen kuin myös entisen venäläisurheilijan on vaikea – mahdoton – tuomita.

Ukrainalainen kymmenottelija Volodymyr Androštšuk kaatui puolustaessaan maataan Bakhmutin alueen taisteluissa 25. tammikuuta 2023 – hän ei enää koskaan osallistu olympialaisiin, aivan kuten ei taitoluistelija Dmytro Sharpar’kaan. (5 ja 6) Вічна Пам’ять! Герої не вмирають!

Volodymyr Androštšuk kaatui 25. tammikuuta puolustaessaan vapautta.

Eivätkä he suinkaan ole ainoat ukrainalaisurheilijat, jotka ovat antaneet kalleimpansa puolustaessaan maataan ja demokratiaa. Ampumahiihtäjä Jevhen Malyshev kaatui Venäjän offensiivin ensimmäisinä päivinä, nyrkkeilijämestari Oleg Prudky kaatui viime vuoden toukokuussa, Ukrainan parhaimpiin potkunyrkkeilijöihin kuulunut Maksim Kagal kaatui Mariupolissa 25. maaliskuuta, muutamia vain mainitakseni. Monet urheilijat ovat kuolleet venäläisten käsissä tai silmittömissä pommituksissa, kuten Mariupolin pommituksissa menehtynyt, vasta 14-vuotias painonnostaja Alina Perehudova sekä Oleksii Dzhunkovsky, nyrkkeilyvalmentaja ja entinen nyrkkeilijä, jonka venäläiset ampuivat lähietäisyydeltä Irpinissä. Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyin ilmoituksen mukaan viime vuoden helmikuun jälkeen 184 ukrainalaista urheilijaa on kuollut Venäjän laajan hyökkäyssodan seurauksena. (7)

Vielä on aivan liian varhaista ryhtyä puhumaan venäläisurheilijoiden paluusta kansainvälisille kilpakentille. Katsotaan sitten uudestaan, kun Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on päättynyt, kun Venäjä on vetäytynyt kaikilta miehittämiltään alueilta ja kantaa vastuun aiheuttamistaan tuhoista sekä tuhansista sotarikoksista, joita sen joukot ovat Ukrainassa toteuttaneet. Ennen tätä on turha päästää venäläisurheilijoita kilpailemaan, ei etenkään, mikäli he vetäytyvät vastuusta, tuomitsematta Venäjän julmaa sotaa Ukrainassa. Ei ole olemassa epäpoliittista henkilöä, joka voi vetäytyä vastuusta kuten entinen Tappara-ikoni, jääkiekkoilija, Aleksander Barkov koetti tehdä Ilta-Sanomien haastattelussa vuoden ensimmäisenä päivänä. (8)

Venäläisurheilijoiden pääsyä vastaan puhuu myös se, että Venäjä aktiivisesti käyttää heitä osana sotapropagandaa, kuin myös se, että heidän osallistumisensa kisoihin antaa Venäjälle mahdollisuuden valjastaa kisat osaksi propagandaansa. Venäjä on järjestelmällisesti rikkonut viime vuosikymmeninä allekirjoittamiaan sopimuksia, ei siis ole mitään takeita siitä, että se sitoutuisi nytkään sopimuksiin, jos venäläisurheilijat pääsevät kisoihin. Stop Russia Now!