Krasnodonin piiri, Ukraina – 21. elokuuta 2014

Elokuun toisella puoliskolla 2014 Ukrainassa, jo kuukausien ajan käynnissä ollut sota, laajeni merkittävästi Venäjän suoran offensiivin myötä. Ennen elokuuta 2014 Venäjä ei ollut lähettänyt Ukrainan maaperälle merkittäviä asevoimiensa osastoja, materiaali- ja kalustoavun sekä vapaaehtoisten ohella pääasiallisin tuki oli koostunut erilaisista koordinaattoreista ja yksittäisistä erikoiskoulutuksen saaneiden sotilaiden ryhmistä ja joukkueista. Venäjän oma aktiivinen osallistuminen asevoimin sotatoimiin Itä-Ukrainassa ennen elokuuta koostui pääasiassa Venäjän maaperältä suoritetuista tykistö- ja raketinheitinkeskityksistä Ukrainan maaperälle, kohteina pääasiassa Ukrainan asevoimien ja rajavartioston sekä vapaaehtoisjoukkojen yksiköt, tai niiden leirit/ tukikohdat rajan tuntumassa. Merkittävän poikkeuksen tähän tuo Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottaminen heinäkuun 17. päivä, yhtiön Boeing 777-200ER pudotettiin Venäjän maavoimille kuuluvalta (53. ilmatorjuntaprikaati, Kurskin alue)  Novator 9K37 M1 Buk’in TELARilta nro. 332 laukaistulla ohjuksella.

Ennen elokuun offensiivia Venäjä lähetti, Troijan hevoseksi kutsutun, ensimmäisen ”humanitaarisen kolonnan” Venäjältä Ukrainaan ilman Ukrainan suostumusta, kolonnaa voidaan myös pitää katseenvangitsijana, joka veti puoleensa toimittajien mielenkiinnon (jonka seurauksena saattoi moni muu asia jäädä huomiotta). Kolonnan rajanylitystä seuranneiden päivien kuluessa alkoi Venäjän laajamittaisempi offensiivi, joka a) pysäytti Ukrainan asevoimien ja sitä tukevien vapaaehtoisten etenemisen b) käänsi sodankulun suunnan, Venäjän tukemien joukkojen vetäytyminen kääntyi offensiivin myötä etenemiseksi, jonka seurauksena Ukraina joutui vetäytymään laajoilta uudelleen hallintaansa ottamilta alueilta.

Venäjän offensiivista vaadittiin todisteita vielä senkin jälkeen, kun Venäjän osallistumisesta oli suoraa näyttöä valokuvien, raporttien sekä vangittujen venäläissotilaiden muodossa. Mikään ei tuntunut kelpaavan, esitettiin vaatimuksia satelliittikuvien julkaisemisesta jne. Todisteiden perääjiltä tuntui unohtuneen se, että NATO julkaisi elokuun 28. päivä 2014 satelliittikuvia venäläisjoukoista Ukrainan maaperällä.

Tämä loputon vaatimusten lista juolahti mieleeni tänä viikonloppuna, kun Ukrainassa muistettiin sodassa kaatuneita, ja Ilovaiskin kattilan taistelua ja sen satoja ukrainalaisuhreja, joten seuraavaksi jokunen kuusi vuotta sitten julkaistu satelliittikuva Ukrainan maaperältä sekä Rostovin alueelta Venäjältä. NATO:n tuolloin julkaisemat kuvat on hankittu Digital Globen kautta, kuvien päiväys oli 21. elokuuta 2014:

”NATO released new satellite images on Thursday, 28 August 2014, that show Russian combat forces engaged in military operations inside the sovereign territory of Ukraine. The images, captured in late August, depict Russian self-propelled artillery units moving in a convoy through the Ukrainian countryside and then preparing for action by establishing firing positions in the area of Krasnodon, Ukraine.” (1)

Krasnodonin piiri, Luhanskin alue – Ukraina (huom. kuvassa pohjoinen alhaalla).

Huom. kuvassa pohjoinen alhaalla ja itä vasemmalla.

Satelliittikuva on otettu 21. elokuuta 2014, kuvan alue sijaitsee Krasnodonin kaupungin pohjoispuolella Sukhodilskin taajaman alueella Ukrainan itäosissa. Google Earth kuvassa on Sukhodilskin taajama, jonka alueella nämä kaksi Venäjän maavoimien kolonnaa 21. elokuuta 2014 olivat liikkeellä. Sukhodilskin pohjoisosista on noin 10 kilometriä Venäjän rajalle eli kyse ei ole mistään hetkellisestä, vahingossa tapahtuneesta, valtiorajan ylityksestä vaan tarkoituksellisesta toiminnasta. 

Myöhemmin Krasnodonin piirin alueella havaittiin venäläisiä panssarihaupitseja ampuma-asemissa.

Krasnodonin piirin kautta Venäjä toimitti jo aiemmin materiaalia ja kalustoa Ukrainan itäosiin proxy-joukoilleen. Myös Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottanut Buk TELAR nro. 332 toimitettiin Ukrainaan Volvon vetämällä trailerilla Sjevernyin kylän kautta Sukhodilskiin ja sieltä syvemmälle Venäjän proxy-joukkojen kontrolloimille alueille.

Kuybyshevon piiri, Rostovin alue – Venäjä 

Toinen satelliittikuva heinäkuulta 2014 Kuybyshevon piiristä, Rostovin alueelta Venäjältä. Kuvassa kuusi panssarihaupitsia, todennäköisesti ampuma-asemissa, osaston vahvuuteen kuuluu myös muita kuorma-autoja sekä ajoneuvoja.

Venäläisiä panssarihaupitseja Kuybyshevon piirin alueella Venäjällä, 23. heinäkuuta 2014 (huom. pohjoinen vasemmalla).

Laajempi kuva, Ukrainan rajalle on matkaa 6,5 kilometriä, (Ukraina ja pohjoinen ylhäällä).

Kuybyshevon piirin alueelle sijoitettu Venäjän maavoimien tykistö* iski alueelta lukuisia kertoja Ukrainan maaperälle kesäkuun lopun ja elokuun 2014 välisenä aikana. Venäläisjoukot ottivat Marynivka-Kuybyshevon raja-aseman kokonaisuudessa haltuunsa 14. elokuuta 2014.

”The region with the highest density of likely firing positions is the area around Kuybyshevo, Russia. On the other side of the border (inside Ukraine), the area around the strategic important height Savur-Mohyla and the Marynivka-Kuybyshevo border crossing was contested in July and also August 2014. In July, the supply route for the forward Ukrainian army units based the border area led through this contested area. The Marynivka-Kuybyshevo border crossing was captured by the 'separatists' on 14.08.2014.

The preceding case study section already documented that some cross-border attacks had already occurred in this area before 17.07.2014. It is also possible to identify some likely firing positions in Russia or inside Ukraine less than 2 km from the border in the available 16.07.2014 satellite imagery.” (2 ja 3)

Satelliittikuvassa olevat kuusi panssarihaupitsia todennäköisesti osallistuivat Dibrivkan alueen tulittamiseen Ukrainassa 20.–23. heinäkuuta 2014. Tuliasemasta Dibrivkan pohjoispuolella sijaitsevalle kohdealueelle on matkaa reilut 13 kilometriä.

Tietty nämä, kuten muutkaan tuolloin ja myöhemmin esitetyt todisteet eivät riitä vakuuttamaan epäilijöitä Venäjän syyllisyydestä. Venäjä itse saastuttaa informaatioavaruuden valheilla ja trollaamisella. Elokuun 2014 lopun syytöksiin ja todisteisiin Venäjän Arabiemiraattien suurlähetystö vastasi syyskuun alkupuolella seuraavalla tapaa – 

Venäjän valtion edustajien toiminta ei millään muotoa tullut yllätyksenä, kyseisen vuoden aikana sen viestintää Krimin niemimaan miehityksen ja Ukrainan sodan osalta ryydittivät toistuvat, hyvin räikeät, valheet ynnä omien rikollisten tekojen piilottelu ja puolustelu.

Marko 

1. https://www.youtube.com/watch?v=xV0FUx5i9eA&feature=youtu.be&fbclid=IwAR3-3vngHSSc9cICFKUhU2YYbon2vQi02doWsgjgqMesY4F8jqxIp-XcVxc 

2. https://drive.google.com/file/d/1PElD0cbjGK-1N-KIxppInnYOnMKvMVkp/view s. 33-. 

3. Interaktiivinen kartta: https://bellingcatukraine.carto.com/builder/79a5c4ec-c29d-11e6-9676-0e05a8b3e3d7/ 

Atlantic Council: “NATO Releases Satellite Images of Russian Combat Troops Inside Ukraine”. 

*: Venäjä tulitti kesällä 2014 omalta maaperältään kohteita Ukrainassa vedettävällä tykistöllä, panssarihaupitseilla sekä raketinheittimillä. 

Venäjän 22. armeijakunta miehitetyllä Krimin niemimaalla

Kirjoitin taannoin päivitetyn katsauksen 1. ja 2. armeijakunnasta Venäjän miehittämässä osassa Itä-Ukrainaa. Aivan kuten miehitettyyn Itä-Ukrainaan, Venäjä on sijoittanut miehittämälleen Krimin niemimaalle runsaasti kalustoa sitten miehityksen helmi-maaliskuussa 2014 – käytännössä Venäjä on militarisoinut niemimaan (ja tehnyt siitä samalla osalle niemimaan asukkaita ison ulkoilmavankilan). Karkeasti jaoteltuna niemimaalle sijoitetut miehitysjoukot koostuvat Venäjän asevoimien joukoista, maan turvallisuuselinten joukoista sekä aluepuolustusjoukoista eli ns. Krimin aluepuolustusprikaateista, jotka tukevat Venäjän turvallisuuselinten, kuten FSB:n joukkoja, näiden operaatioissa mutta vastaavat myös eräistä niemimaan linnoitteiden ja varuskuntien miehittämisestä, ja linnoitteisiin sijoitettujen asejärjestelmien operoinnista.

Bal-rannikkopuolustusjärjestelmän laukaisualustoja matkalla Sevastopolista Kertšin alueelle 27.11.2018. (1)

Venäjän asevoimien joukot miehitetyllä Krimin niemimaalla muodostavat 22. armeijakunnan, jonka esikunta on Simferopolissa. Niemimaalle sijoitetut joukot kuuluvat Venäjän eteläisen sotilaspiirin alaisuuteen. Syyskuusta 2018 22. armeijakunnan vahvuus on noin 7500 miestä, armeijakuntaa on vahvistettu näiden vuosien kuluessa, nyt (v. 2020) armeijakunnan vahvuuden arvioidaan olevan yli 10 000 sotilasta, niemimaalle sijoitettujen Venäjän asevoimien joukkojen kokonaisvahvuuden noustessa 31500 sotilaaseen (v. 2019).

 22. armeijakunta koostuu seuraavista joukko-osastoista:

Erillinen 126. rannikkopuolustus prikaati (esikunta Perevalne), 127. erillinen tiedusteluprikaati (esikunta Sevastopol), 8. tykistörykmentti (esikunta Simferopol), laivaston 1096. tykistö- ja raketinheitinrykmentti (esikunta Sevastopol), laivaston 68. pioneerirykmentti (esikunta Jevpatoria) sekä 4. NBC rykmentti (esikunta Sevastopol). Armeijakunnan iskukykyisintä hyökkäysvoimaa ovat Sevastopolin alueelle sijoitettu 810. merijalkaväenprikaati sekä vuonna 2017 perustettu, niemimaalle sijoitettu, 171. ilmarynnäkköpataljoona (esikunta Feodosijassa), joka on osa kaartin 7. ilmarynnäkködivisioonaa, jonka esikunta on Novorossiyskissa, Venäjällä. (2)

22. armeijakunnalla vuonna 2019 käytössä ollut kalusto:

	kpl
panssarivaunut	40 + reservi ja varastot
rynnäkkövaunut ja miehistönkuljetusajoneuvot	583
tykistö ja raketinheittimet	162, joista raketinheittimiä 55
S-400 ilmatorjuntaohjusjärjestelmät	32+
Pantsir-S1	12+
Bal- ja Bastion pintamaalitorjuntaohjusten laukaisualustat	16+

Taistelupanssarivaunuja (kuva yllä) varastoituna Pereval’nessa sijaitsevan erillisen 126. rannikkopuolustusprikaatin tukikohtaan. Tukikohdan alueelle on koottu reilut kymmenen vastaavaa varastohallia vuonna 2015 alkaneiden rakennustöiden jälkeen. Vastaavia laajennustöitä suoritetaan muuallakin niemimaan alueella vanhojen tukikohtien remontointien rinnalla, kuten niemimaan länsiosissa Jevpatorijan ja Novoozernen alueilla.

Venäjä on sijoittanut niemimaalle pysyvästi ainakin 122 erilaista lentokonetta ja 62 helikopteria, joukossa on myös Kamov Ka-52 ja Mil Mi-28 taisteluhelikoptereita, joista huomattava osa on sijoitettu Džankoin lentotukikohtaan niemimaan pohjoisosaan. () Ennen Venäjän suorittamaa Krimin niemimaan miehitystä, se oli sijoittanut maiden (Venäjä ja Ukraina) välisen sopimuksen nojalla niemimaan lentotukikohtiin Mustanmeren laivaston laivueita, joita on sittemmin vahvistettu ja joiden konekalustoa on eräiltä osin modernisoitu. Venäjän miehittämältä Krimin niemimaalta käsin operoivat seuraavat laivueet ja rykmentit:

- 43. itsenäinen rynnäkkökonelaivue, varustettu Sukhoi Su-24M ja Su-24MR taktisia pommikoneita ja tiedustelukoneita (Su-24MR).

- 917. itsenäinen yhdistetty ilmarykmentti, varustettu muun muassa kuljetuskoneilla ja Beriev Be-12 ASW-lentoveneillä sekä Mil Mi-8 kuljetushelikoptereita.

- 25. ASW-helikopterirykmentti sijoitettuna Kachaan, on varustettu Kamov Ka-27 merivalvonta ja ASW-helikoptereilla sekä Mil Mi-14 ASW-helikoptereilla.

- 318. itsenäinen ilmarykmentti sijoitettuna Kachaan.

- Belbekin lentotukikohtaan on sijoitettu laivue Sukhoi Su-30SM monitoimihävittäjiä.

Viime vuosina Venäjän ilmavoimien strategiset pommikoneet ovat suorittaneet useita harjoituslentoja, joissa on joko suoritettu välilasku niemimaan lentotukikohtiin tai harjoiteltu niemimaalta käsin operoivien torjunta- ja monitoimihävittäjien kanssa hyökkäyksiä vihollisen laivasto-osastoja tai muita kohteita vastaan.

Venäjän Mustanmeren laivaston esikunta ja merkittävin laivastotukikohta sijaitsee miehitetyllä Krimillä Sevastopolissa, laivasto operoi niemimaalla myös Feodosijan ja Kertšin satamista käsin. Krimin niemimaalla sijaitsevista satamista käsin operoi yhteensä 71 Mustanmeren laivaston pinta-alusta ja 8 sukellusvenettä. () Ennen Venäjän suorittamaa niemimaan miehitystä kevättalvella 2014, Sevastopolin laivastotukikohdasta käsin operoi Venäjän Mustanmeren laivaston 26 pinta-alusta ja 2 sukellusvenettä – miehityksen jälkeen niemimaan satamiin on sijoitettu merkittävästi lisää pinta-aluksia kuin myös sukellusveneitä, joukossa on myös laivastolle vuoden 2014 jälkeen luovutettuja uusia aluksia. Laivaston iskuvoima on myös lisääntynyt merkittävästi risteilyohjuksilla varustettujen pinta-alusten (Admiral Grigorovich luokan fregatit ja Buyan-M korvetit) ja sukellusveneiden (Project 636.3 eli Improved Kilo luokka) myötä.

Aluepuolustusprikaatit likaisentyön tekijöinä Krimillä

Venäjä perusti miehittämälleen Krimin niemimaalle ns. Krimin aluepuolustusprikaateja kantamaan osavastuun sisäisestä turvallisuudesta, organisaatioiden taustalta löytyy venäläinen kenraali Nikolai Pankov. Varsinaista miehitysvaihetta tukeneet venäläiset kasakkaorganisaatiot, muiden vastaavien organisaatioiden rinnalla, on myös sijoitettu näihin aluepuolustusprikaateihin, joita Venäjä käyttää hyvin vaihteleviin operaatioihin miehittämällään niemimaalla.

Eräissä tapauksissa näiden ryhmien toiminta on itsenäistä, ohittaen virallisen komentoketjun. Näiden aluepuolustusprikaatien ”työalueeseen” kuuluu näennäisen järjestyksenpidon ohella erilaiset kurinpidolliset ja terroritoimet, jotka kohdistetaan – poikkeuksetta – miehitystä vastustaviin aktivisteihin ja ryhmiin, kuten Krimin tataarien kulttuuria ja yhtenäisyyttä vaaliviin ryhmiin, jotka Venäjä on nimennyt terroristiorganisaatioiksi. Viime aikoina Venäjä on määrännyt käytettäväksi näitä puolisotilaallisia joukkoja (mukaan lukien kasakat) valvomaan miehitetylle niemimaalle määrättyä koronaviruskaranteenia yhdessä poliisin ja Venäjän kansalliskaartin (Rosgvardia) kanssa, (3) mikä on herättänyt suurta huolta ihmisoikeusaktivisteissa, heidän epäillessä koronaviruskaranteenien varjolla syyllistyttävän laajamittaisiin ihmisoikeusrikkomuksiin, joihin näiden puolisotilaallisten joukkojen on tiedetty aiemminkin miehitetyllä niemimaalla syyllistyneen. Näyttää siltä, että Venäjä on antanut näiden aluepuolustusjoukkojen yksiköille entistä vapaammat kädet terrorisoida väestöä. Ne tekevät likaisen työn samaan tapaan kuin miehityksen alkuvaiheessa, jolloin ”pienten vihreiden miesten” tarkoituksena oli luoda kuvaa vakauden tuojista, samanaikaisesti erilaiset puolisotilaalliset ryhmittymät, kasakkojen rinnalla muun muassa Yön sudet, kylvivät pelkoa miehityksen vastustajiin, joista valtaosa vastusti Venäjän suorittamaa miehitystä rauhanomaisesti.

Edellä kuvattujen toimien ohella aluepuolustusprikaatien toimenkuvaan kuuluu myös sotilaallisemmat tehtävät. Niiden vastuulla on muun muassa Objekt 100 ”Utes” -järjestelmän tukikohta Honcharnen lounaispuolella, jonka he miehittivät vuonna 2016. Järjestelmä on varustettu pintamaaliohjuksilla. Huhtikuussa 2017 4K44 ”Utes” -rannikkopuolustusjärjestelmän laukaisualustalta ammuttiin P-35 Pityorka (NATO tunnus: SS-N-3 Shaddock) pintamaaliohjus merimaaliin aluepuolustusprikaatin miehistön toimesta. (4)

Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB:n alainen rannikkovartiosto Krimillä

Loppuun vielä lyhyelti Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB:n alaisen rannikkovartioston roolista miehitetyllä niemimaalla. Venäjän rannikkovartiosto operoi Krimin niemimaalla pääasiassa Kertšin satamasta käsin, sen lisäksi Venäjän rannikkovartiostolla on Asovanmeren rannikolla useampi laivastoasema käytössään.

Venäjän suorittaman Krimin niemimaan miehityksen ja anneksaation sekä vuoden 2014 kuluessa laajenneen, Venäjän organisoiman, Itä-Ukrainassa käynnissä olevan sodan myötä maa ryhtyi vahvistamaan etenkin Asovanmeren alueella operoivia rannikkovartioston voimiaan.  Vuoden 2019 alkupuolella Venäjän rannikkovartiostolla oli käytössä 84 erilaista pinta-alusta ja partiovenettä Asovanmerellä sekä Kertšinsalmessa. Kertšinsalmen ylittävän sillan käyttöönoton jälkeen Venäjä ryhtyi toimittamaan alueelle entistä enemmän erilaisia partioveneitä ja aluksia, myös Mustanmeren laivastoon ja Kaspianmeren laivueeseen kuuluvia pinta-aluksia siirrettiin pienelle merialueelle. Asovanmerellä ja Kertšinsalmessa on toisinaan operoinut myös pelastusalus, joka voidaan varustaa välineistöllä, jolla on mahdollista kartoittaa tarkasti merenpohjaa.

Toisinaan Venäjä rajoittaa tai kokonaan sulkee Kertšinsalmen aluksilta, joiden kohteena ovat ukrainalaiset Mariupolin ja Berdjanskin satamat Asovanmeren pohjoisrannalla. Jännittyneestä tilanteesta huolimatta Kertšinsalmessa ei ole nähty uutta Venäjän eskalaatiota marraskuun 2018 hyökkäyksen jälkeen, jonka kohteena oli Ukrainan laivaston osasto (hinaaja sekä tykkiveneitä). (5)

Rannikkovartioston ohella miehitetylle niemimaalle on sijoitettu FSB:n erikoisjoukkoja ja rajavartijoita sekä muita sisäisen turvallisuuden joukkoja, kuten Venäjän kansalliskaartin (Rosgvardia) joukkoja.

Marko

1. https://www.youtube.com/watch?v=q44Io8H8Owk 

2. Crimea Behind the Curtain, Guide to the Occupied Zone s. 143.

3. https://informnapalm.org/en/is-russia-preparing-new-occupier-forces-at-the-ukrainian-border/ 

4. http://navyrecognition.com/index.php/news/defence-news/2017/april-2017-navy-naval-forces-defense-industry-technology-maritime-security-global-news/5157-russia-black-sea-fleet-4k44-utyos-coastal-missile-crew-fires-live-weapon-on-practice-target.html 

5. https://www.euractiv.com/section/defence-and-security/opinion/kerch-strait-attack-testifies-that-kremlins-aggression-has-no-limits/ 

Lähdeaineistona käytetty myös Ukrainan puolustusministeriön julkaisemaa materiaalia, laajemmin Crimea Behind the Curtain Guide to the Occupied Zone -julkaisua ja European Security & Defencen julkaisemaa kirjoitusta ”How Much Has Russia Militarised the Crimea?” sekä Michael Kofmanin Russia Military Analysis-blogia.

Iltalehti disinformaation jakajana, suomalaismedia toistaa Venäjän narratiivia

Ukrainassa käynnissä olevan sodan ensitahdit lyötiin reilut kuusi vuotta sitten 12. huhtikuuta 2014, jolloin Venäjältä tulleiden operaattoreiden johdolla Ukrainan itäosissa Donetskin ja Luhanskin alueilla ryhdyttiin valloittamaan hallintorakennuksia sekä merkittävinä pidettyjä kohteita. Edelleen käynnissä olevan sodan alusta on siis vierähtänyt melkoisesti vuosia, kuolleiden sotilaiden siviileiden määrä nousee yli 14 000 – lukema tosin on vain suuntaa antava, koska Venäjän proxy-joukoissa taistelleiden ja kuolleiden lukumäärä tuskin on kenenkään tiedossa. Yksistään miehitettyyn Itä-Ukrainaan on haudattu, nimettömiin hautoihin, tuhansia Venäjän riveihinsä värväämiä taistelijoita, samanlaisia hautoja löytyy runsaasti lisää Rostovin alueelta, Venäjältä.

Asetelman ollessa tämän, on suorastaan hämmentävää, että edelleen perinteinen media sortuu toistamaan Venäjän hokemaa narratiivia Ukrainan ”sisällissodasta” (tai eräissä tapauksissa ”separatismista”). Tänään tähän virheeseen sortui Iltalehden uutistoimitus Valko-Venäjä-uutisessaan ”Lukašenkan joukot vyöryvät Minskiin - tutkija IL:lle: Tämä ilta näyttää paljon”:

”Ei uusi Ukraina

Ukrainassa käynnistyi vuonna 2013 kansannousu, joka johti Venäjän sotilaalliseen puuttumiseen ja edelleen jatkuvaan sisällissotaan.

Valko-Venäjän tilanteessa ei ainakaan vielä näy Silvanin mukaan näy merkkejä samanlaisesta kehityksestä. Maiden siteet Eurooppaan ja Venäjälle ovat hyvin erilaiset, eikä tilanne ole samanlainen myöskään sisäpoliittisesti.” (1)

Sisällissodasta uutisointi olisi ollut ymmärrettävää keväällä ja kesällä 2014, käytännössä heinäkuun 2014 jälkeen, jolloin Venäjän sotilaallisesta osallistumisesta saatiin entistä enemmän konkreettista näyttöä, sisällissota-termin käyttöä sellaisenaan olisi ollut syytä välttää. Nyt sisällissodasta kirjoittamista ei voi mitenkään perustella, ja tarkastellessamme kokonaisuutta, jolloin huomioimme myös Venäjän suorittaman Krimin niemimaan miehityksen ja laittoman anneksoinnin, miksemme huomioisi myös suoran tuen Ukrainan syrjäytetylle – Venäjälle paenneelle – presidentti Viktor Janukovytšille Euromaidanin aikana, perusteet sisällissodasta kirjoittamiselle vähenevät entisestään.

Kyseessä ei ole enää Venäjän toimittamasta tuesta yhdelle osapuolelle Ukrainassa käynnissä olevassa sodassa, vaan kyse on Venäjän Ukrainaan kohdistamasta operaatiosta, jossa on edetty vaiheittain nykyiseen tilaan, jossa Venäjä miehittää osaa Ukrainasta ja sotii Ukrainan maaperällä omin sekä proxy-joukoin Ukrainaa vastaan.

Venäläistä panssarikalustoa Itä-Ukrainassa v. 2015.

Jonkin sortin kuvan Venäjän varustamista joukoista ja niiden kokoonpanosta saa taannoin kirjoittamastani katsauksesta ”Ensimmäinen ja toinen armeijakunta Venäjän miehittämässä Itä-Ukrainassa”. Näiden kahteen armeijakuntaan kuuluvien joukkojen kokonaisvahvuus nousee noin 35400 taistelijaan. Armeijakuntien, Venäjän eteläisen sotilaspiirin alueelle sijoitetun operatiivisen reservin koko on noin 12500 taistelijaa.*

1. ja 2. armeijakunnalla käytössä oleva kalusto:

	kpl
panssarivaunut	480
rynnäkköpanssarivaunut ja miehistönkuljetus- ajoneuvot	900
kenttätykit ja panssarihaupitsit	450
kranaatinheittimet	300
raketinheittimet	210
erilaiset ilmatorjunta-aseet ja järjestelmät	700
erilaiset pst-ohjusjärjestelmät (laukaisimet)	450

Lähde: Ukrainan puolustusministeriö v. 2020.

Ikävä kyllä Ukrainan sodan ja sotaan liittyvien tapahtumien väheksyntää havaitsee uutisoinnissa liiankin usein, milloin kirjoitetaan konfliktista sodan sijaan, toisinaan väheksyntä menee vieläkin pidemmälle ja tyydytään kirjoittamaan vain ”Ukrainan tilanteesta” aivan kuin kyse olisi jostain sisäpoliittisesta ongelmasta, joka ei ole edennyt edes konfliktin tasolle.

Viime keväänä Iltalehdessä kirjoitettiin ”konfliktista” uutisessa, jossa kerrottiin uusnatsien siirtyneen venäläistaistelijoiden joukkoihin Itä-Ukrainassa. Uutista sekoitti entisestään viittaus ”kapinallisiin”, joiden hallussa osa Itä-Ukrainaa on. Pieneen tekstinpätkään mahtui runsaasti merkittäviä virheitä:

”Koulutuksen jälkeen leirillä olleita on liittynyt venäläistaistelijoiden joukkoon Itä-Ukrainassa, joka on edelleen sekasortoisessa tilassa vuonna 2014 alkaneen konfliktin jäljiltä. Venäjän tukemat kapinalliset pitävät hallussaan osia Itä-Ukrainasta.” (2)

Poimin viime vuoden puolelta kolmannen lainauksen, jossa siinäkin käytetään tapahtunutta vähättelevää ilmaisua:

”Ukraina ja Venäjä vaihtoivat puolin ja toisin 35 vankia. Vapaaksi pääsi ukrainalaisohjaaja Oleg Sentsov ja 24 merimiestä, jotka Venäjä oli pidättänyt marraskuussa.” (3)

Mikäli halutaan kuvata tapahtunutta objektiivisesti, termi ”pidättää” antaa täysin väärän kuvan Venäjän toimenpiteestä, joka on tuomittu laittomaksi ja jossa Venäjä rikkoi kansainvälistä merioikeutta vastaan hyökätessään Ukrainan laivaston aluksia vastaan Kertšinsalmessa marraskuussa 2018. Vangittuaan ukrainalaiset merimiehet, Venäjä järjesti heille, kuten kymmenille muillekin vangitsemilleen ukrainalaisille, näytösoikeudenkäynnin langetettuine tuomioineen. Käytännössä Venäjä kaappasi Ukrainan laivaston alukset ja vangitsi laittomasti merisotilaat, ottaen heidät – tosiasiassa – panttivangeiksi.

Arvosteluni kohdistuu nyt Iltalehteen, mutta myös muiden suomalaismedioiden on syytä terästäytyä ja käyttää tulevaisuudessa Ukrainan sodasta niin täsmällisiä ilmauksia kuin mahdollista, näin toimien heikennetään Venäjän tai sen narratiivia toistavien vale- ja propagandamedioiden mahdollisuutta käyttää hyväkseen uutisoinnissaan perinteisten ja luotettavien medioiden epätäsmällisiä tai jopa disinformatiivisia ilmauksia.

Helsingin Sanomat, Itä-Ukrainassa ei ole kapinallisia tai separatisteja; Suomen Tietotoimiston laatiman uutisen pohjalta Ilta-Sanomat uutisoi separatisteista; eikä MTV3 ole MH17-uutisessa sen parempi kirjoittaessaan kapinallisten hallitsemasta alueesta.

Eilen Yleisradiolle kävi harmittava virhe Ykkösaamu-ohjelmassa, jossa haastateltavana oli tasavallan presidentti Sauli Niinistö, jolloin ohjelman karttagrafiikkaan Krimin niemimaa oli virheellisesti merkitty osaksi Venäjää (keltainen väri). Yleisradio oikaisi virheen vielä saman päivän kuluessa, mutta tässä tapauksessa on kuitenkin muistettava se, että virheellinen karttagrafiikka sai merkittävästi enemmän julkisuutta kuin oikaisu-uutinen verkossa. (4) Yleltä vastuullista toimintaa oikaisun muodossa, mutta jatkoon lisää tarkkuutta.

Virheellinen karttagrafiikka Ylen Ykkösaamussa.

Toimittajan työ ei ole helppoa, virheitä sattuu itse kullekin, mutta kun näitä virheitä sattuu kerta toisensa jälkeen, vuosi vuoden perään, niin Ukrainan sotaa kaikki nämä vuodet aktiivisesti seuranneena ja runsaasti aiheesta kirjoittaneena (ja medialle uutisista oikaisupyyntöjä laatineena), niin tämä samojen virheiden ja epätäsmällisyyksien toistuminen uutisissa turhauttaa.

Marko

1. https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/dcf07292-c525-42a7-9564-5d79dbb6ce5e 

2. https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/086d6859-8789-48c5-a0e2-0a6d2bb83ed0 

3. https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/ab0032da-7ecf-422d-8f24-84aa415ef23f 

4. https://yle.fi/uutiset/3-11506874 

*: Katsauksessa huomiotta jää Venäjän Krimin niemimaan militarisointi, jonne sinnekin Venäjä on sijoittanut runsaasti lisää joukkoja sitten miehityksen kevättalvella 2014.

Sosiaalisen median jätit suitsivat salaliittoteorioiden, valeuutisten ja propagandan levittäjiä –

kirjoitukseni päähuomio kiinnittyessä muutamiin venäläispropagandaa jakaviin medioihin  

Tämän vuoden puolella sosiaalisen median alustat ovat ottaneet aiempaa aktiivisemman otteen kamppailussa salaliittoteorioiden, valeuutisten ja erilaisen propagandan levittämistä vastaan. Esim. Facebook kamppailee aktiivisesti haitallista, äärioikeistolaista, salaliittoteorioita levittävää, QAnon-liikettä vastaan. (1) Olennainen kysymys kuuluukin, että onko tämä liian vähän ja liian myöhään, kun aiheesta on puhuttu jo vuosia, tekojen ollessa aiemmin olemattomia ja vieläpä siten ongelmallisia, että masinoiduilla kampanjoilla on onnistuttu aiheuttamaan suurta vahinkoa asiallisesti toimivia vapaaehtoisryhmiä vastaan.

On hyvin todennäköistä, että tämän vuoden puolella ukrainalainen, arvokasta OSINT-työtä tekevä Informnapalm-ryhmä, on joutunut Twitterissä ainakin kahdesti raportointi- ja ilmiantokampanjan kohteeksi, josta on koitunut vapaaehtoisryhmälle ja ryhmän perustajalle Roman Burkolle merkittävää haittaa.

Masinoidut ilmiantokampanjat eivät kuitenkaan ole uusi ilmiö. Venäjän suorittaman Krimin niemimaan miehityksen ja Ukrainassa aloitetun sodan myötä lukuisat ukrainalaiset ovat joutuneet laajojen häirintäkampanjoiden kohteeksi. Eivätkä yksin ukrainalaiset, vaan lukuisat Ukrainaa tukevat kirjoittajat sekä kirjoittajat, joiden tuotantoa venäläistahot tukijoineen pitävät ongelmallisina.

Tällaiset ilmiantokampanjat, etenkin kun ne hetkellisesti hyödyttävät kampanjoivaa osapuolta, heittävät omalta osaltaan varjon erilaisten sosiaalisen median alustojen omien (aktiivisten) toimien ylle. Väistämättä tulee pohtineeksi sitä, että liittyykö toimintaan riskejä, ja jos liittyy, niin millaisia. Tai voiko järjestelmää manipuloida ilmiantokampanjalla siten, että myös syyttömät joutuvat kärsimään? Toivon, että lopullinen päätös tehdään harkiten ja aiheeseen kunnolla perehtyen, jotta manipuloinnin tms. toiminnan kautta hyödyn saaminen saadaan minimoitua.

Facebookin tiukentuneen toiminnan seurauksena suomalaispropagandisti ja salaliittoteoreetikko Janus Putkosen henkilökohtaisen tilin rinnalla myös hänen päätoimitteleman Uuden MV-lehden (UMV-lehti) tiliin näyttää kohdistuneen rajoittavia toimenpiteitä.

Kuvakaappaus Janus Putkosen twitter-tililtä.

”Tekosyynä voidaan käyttää näköjään mitä tahansa, vaikka se täyttäisi journalismin kriteerit ja eettiset ohjeet. Näyttää siltä, että syystä taikka toisesta joku korkeatasoinen FB:n toimintaa ohjaava taho päätti sulkea UMV-Lehden ja minut pois äänestä.” (Janus Putkonen)

Putkosen viime vuosien toiminta huomioiden sulkutoimenpiteet eivät ole mikään yllätys. Putkonen otti MV-lehden komentoonsa vuosi sitten huhtikuussa (v. 2019) sen perustajalta, nyt jo edesmenneeltä, Ilja Janitskinilta. Mutta jo ennen tätä Putkonen tuli tunnetuksi erilaisen propagandan ja salaliittoteorioiden tuottajana ja jakajana, ensin Verkkomediassa ja siirryttyään Itä-Ukrainan miehitetyille alueille v. 2015 venäläispropagandaa levittäneen DONi-Newsin ”päätoimittajana”. Jo DONi-Newsin päätoimittelijana toimiessaan Putkoselle langetettiin lukuisia, eripituisia, rangaistuksia Facebookin taholta.

Aloitin Putkosella, koska suomalaisena hänen toimintansa on meille tutuinta. Kokonaiskuvassa hän on kuitenkin pieni toimija pyörittäessään Uutta MV-lehteä ja ollessaan mukana Toimittajaliiton toiminnassa, minkä toiminnan tarkoitus on synnyttää sekaannusta ja luoda kuvaa vakavasti otettavasta yhdistyksestä, ja muutenkin toimiessaan aktiivisesti Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla propagandan ja vale- sekä vihauutisten tuottajana ja levittäjänä.

Kokonaisuus on kuitenkin monimuotoisempi. Venäjä on valjastanut propagandansa tuottajiksi ja levittäjiksi valtiorahoitteisten televisiokanavien ohella runsaasti erilaisia verkkosivustoja, uutistoimistoiksi naamioituja propagandasivustoja; sivustoja ja alustoja, joiden toiminta on hienovaraisempaa vetäen seuraajia puoleensa näennäisen hauskoilla ja viattomilla videoilla ja kampanjoilla, joiden varjolla – eräänlaisena oheistuotteena – propaganda ja väritetyt disinformatiiviset kampanjat saavat näkyvyyttä (ja todennäköisesti myös uusia katsojia).

Joukossa on myös ajatushautomoiksi naamioituja organisaatioita, joiden toiminnan tarkoitus on laaja-alaisempi, samalla sellaisia on valjastettu erilaisten vaikuttamisoperaatioiden suunnittelijoiksi (ja toteuttajiksi). Venäjän presidentinhallinnon alaista Venäjän strategisten tutkimusten instituuttia (eli RISI, Rossiiskij institut strategitsheskih issledovanij), jonka viralliseksi edustajaksi Pohjois-Eurooppaan nimettiin Johan Bäckman v. 2014, epäillään yhdeksi niistä laitoksista, joissa olisi kehitelty Venäjän suunnitelma Yhdysvaltain presidentinvaaleihin vaikuttamiseksi vuonna 2016. (2)

Katehon niminen ajatushautomo nousee myös usein esille. Sen hallituksen puheenjohtaja ja hallintoneuvoston jäsen sekä perustaja on ortodoksioligarkki-kutsumanimellä tunnettu, kansallismielinen  Konstantin Malofejev. Hän on myös YouTuben heinäkuussa sulkeman Tsargrad-kanavan perustaja ja rahoittaja – kanavan ”vakiokasvoihin” kuuluivat muun muassa Alex Jones ja Aleksandr Dugin. 

Perustamisestaan (v. 2015) lähtien Tsargrad on ollut eräs Venäjän Ukrainaan kohdistaman hybridisodan ja vaikuttamisen välineitä – kanavan kautta on myös annettu voimakasta tukea Itä-Ukrainan miehitetyille alueille. Kanavan perustajan ja rahoittajan Malofejevin tiedetään myös tukevan, Venäjän Ukrainan sodan komentajiin v. 2014 kuulunutta Igor Girkiniä, hän kuuluu myös tämän rahoittajiin. 

Venäläisen Novaja Gazetan mukaan Malofejev on ollut luomassa Venäjän Ukraina-muistiota, hän on myös läheisessä yhteistyössä aiemmin mainitun presidentinhallinnon alaisen RISI:n kanssa.

Tsargrad ei kuitenkaan ole ensimmäinen venäläispropagandaa jakava kanava, jonka YouTube on sulkenut tämän vuoden puolella. Toukokuussa (20.5.2020) YouTube sulki Krim24-kanavan ”ven. Крым24” ja kaksi muuta venäjänkielistä kanavaa, Anna Newsin ja News-Frontin, sääntöjen vastaisen materiaalin jakamisen vuoksi.

Anna News ja News-Front kumpikin kuuluivat Venäjän propagandaverkostoon, niiden ns. toimittajat työskentelivät aktiivisesti Venäjän miehittämän Itä-Ukrainan ohella miehitetyllä Krimin niemimaalla kuin myös tekemässä reportaaseja Venäjän Syyrian operaatiosta.

Näiden propagandististen kanavien toimintametodia kuvaa mitä parhaimmalla (ja samalla vastenmielisimmällä tavalla) Anna Newsille ”toimittajana” työskennellyt – äärikansallismielisistä ja fasistisista mielipiteistään tunnettu – Julia Harlamova, joka työskentelee myös Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB:lle. Harlamova käyttää myös nimiä Tselinskaja/ Tarnovskaja, sekä taistelijanimeä ”Nordica 1488”. Harlamova on osallistunut aseistettuna, vähintäänkin partiointiin, Venäjän miehittämillä alueilla Itä-Ukrainassa sodan alkuvaiheessa, jolloin hän liikkui usein Alexei ”Serb” Milchakovin johtaman – komentajansa lailla sotarikoksiin syyllistyneen – rynnäkkö- ja tiedusteluosasto Rusichin matkassa. (3)

YouTube забанил канал... (YouTube kielsi kanavan...).

Huhtikuussa Google esti Internet Research Agencyn eli Pietarin trollitehtaan rahoittajan Jevgeni Prigožin perustaman RIA FAN ”uutistoimiston” tuottamia uutisraportteja sekä ”dokumenttifilmejä”. Google myös tuhosi RIA FAN:in aineistoa. Googlen ilmoituksen mukaan se ryhtyi toimiin RIA FAN:in rikottua sen sääntöjä, kuitenkaan sen tarkemmin erittelemättä sitä, millä tavalla sääntörikkomukset olivat tapahtuneet. (4)

Jevgeni Prigožin tunnetaan myös miehenä eläkkeelle jääneen GRU:n prikaatinkomentaja Dimitri Utkinin perustaman palkkasotilasyritys PMC Wagnerin taustalla (omistajan & rahoittajan roolissa). PMC Wagnerin taistelijat ovat osallistuneet (kyseisellä nimellä) Krimin niemimaan miehitykseen, Venäjän sotatoimiin Ukrainassa, sotaan Syyriassa, Libyassa, Sudanin toiseen sisällissotaan, Keski-Afrikan tasavallassa (Prigožinin hallitsema kaivosyhtiö toimii myös Keski-Afrikan tasavallassa). PMC Wagnerin yksittäisiä operaattoreita on nähty myös Mosambikissa. Heinäkuun (v. 2020) lopulla Valko-Venäjällä pidätettiin yli 30 PMC Wagnerin palkkasotilasta, sittemmin heidät – yhtä lukuun ottamatta – on jo palautettu Venäjälle. (5)

Venäjällä erilaisten marginaalimedioiden ja näennäisen itsenäisten medioiden rinnalla merkittävässä roolissa erilaisen disinformaation ja propagandan toimittamisessa ja jakamisessa ovat valtion omistamat mediat, esim. Perveyi kanal sekä Ukrainassa kielletty Russia-24 (entinen Vesti) – joista jälkimmäisen Vesti nimisessä tv-ohjelmassa yhtenä juontajista on Dimitri Kiselev, joka on tullut tunnetuksi hyvin vihamielisistä ja valheellisista juonnoista. Merkittävässä roolissa disinformaation ja valeuutisten levittäjinä ovat myös valtion rahoittamat tai muulla tapaa valtioon kytköksissä olevat mediayhtiöt, kuten RT (entinen Russia Today) ja Sputnik.

Venäjän valtio rahoittaa myös erilaisia foorumeja ja sivustoja, joiden toimintaa voidaan pitää hienovaraisempana, niiden koettaessa saada ihmisiä seuraajikseen julkaisemalla erilaisia hauskoja tai kiinnostavia videoita, meemejä jne. samalla seuraajia altistetaan – kuin huomaamatta – seuraamaan myös propagandistisempia ja ei-niin-viattomia-videoita, joiden tarkoituksena on näyttää Venäjä liittolaisineen sympaattisemmassa valossa. Jokunen vuosi sitten Facebookissa läpi lyönyt In the Now on tällainen kanava.

Valistaakseen käyttäjiään Twitter on varustanut muutamia Venäjän valtioon liitettyjä medioita ”Russia State-affiliated media”-merkinnällä. Usein merkittävin sidos on Venäjän valtion mediaan kanavoima rahoitus. Venäjä ei kuitenkaan ole ainoa maa, joka on joutunut Twitterin ”hampaisiin” – vastaavan kaltaisia merkintöjä löytyy myös Kiinan valtioon sidoksissa olevista medioista, kuten Global Times.

Twitterin toimintatapaa on myös kritisoitu ja kyseenalaistettu, tässä kirjoituksessa en nyt ota kantaa tähän puoleen – teeman käsittely siirtäisi tämän kirjoituksen fokuksen liiaksi syrjään, kun tarkoitus on edes jollain tasolla käydä läpi erilaisten toimijoiden kamppailua – pääasiassa venäläisiä – valeuutisia, propagandaa, vihankylvöä levittäviä medioita vastaan. Helsingin Sanomien toimittaja Laura Halminen tarkasteli tätä puolta kolumnissaan elokuun 8. päivä.

Marko

1. https://www.newsobserver.com/news/business/article245087225.html 

2. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006286131.html 

3. http://reftlight.euromaidanpress.com/2016/12/16/adventures-russian-right-radicals-ukrainian-war/ 

4. https://ukrainetoday.org/2020/04/20/google-has-blocked-the-account-and-youtube-of-the-pro-kremlin-ria-fan/ 

5. http://euromaidanpress.com/2020/08/15/belarus-hands-over-32-of-33-russian-wagner-mercenaries-to-russia/ 

Ensimmäinen ja toinen armeijakunta Venäjän miehittämässä Itä-Ukrainassa

Tämä on suppea yhteenveto Venäjän miehittämän Itä-Ukrainan alueille muodostettujen 1. ja 2. armeijakunnan kokoonpanoista. Yhteenveto perustuu InformNapalmin julkaisemaan laajaan katsaukseen ”Intelligence data on 1st and 2nd Army Corps of Russian Federation in occupied Donbas”, jota täydennän 1. ja 2. armeijakunnalla käytettävissä olevan kaluston lukumäärillä sekä armeijakuntien kokonaisvahvuuksilla.

Venäjän maavoimien T-72B3 taistelupanssarivaunu Debaltsevon alueella (helmi-maaliskuu 2015).

Venäjän muodostamista armeijakunnista 1. armeijakunnan vastuualue käsittää Donetskin sektorin (ja karkeasti määritellen miehitetyn Donetskin oblastin alueen), vastaavasti 2. armeijakunnan vastuualueena on Luhanskin sektori, käytännössä alueet Svitlodarskin lohkosta ja miehitetystä Debaltsevosta itään Venäjän rajalle saakka. Armeijakuntien vastuualueet eivät kuitenkaan täysin myötäile miehitettyjen Donetskin ja Luhanskin oblastin rajaa. 

Kartta pohjautuu InformNapalmin julkaisemaan aineistoon. (1)

1. armeijakunta

Syksyyn 2019 mennessä 1. armeijakunnan uudelleenorganisointi oli periaatteessa valmis, armeijakunnan vastuulla olevan rintamalinjan pituus on 195 kilometriä. Seuraava lista käsittää 1. armeijakuntaan (yksikkötunnus: 00100) kuuluvat joukko-osastot:

- 1. mekanisoitu prikaati (yksikkötunnus: 08801), esikunta Komsomolskessa.

- 3. mekanisoitu prikaati (yksikkötunnus: 08803), esikunta Horlivkassa. Prikaati sisältää myös 1. aluepuolustuspataljoonan (yksikkötunnus: 08822).

- 5. mekanisoitu prikaati (yksikkötunnus: 08805).

- 100. mekanisoitu prikaati (yksikkötunnus: 08826), esikunta Donetskissa. Prikaatiin kuuluu myös 3. aluepuolustuspataljoona (yksikkötunnus: 08815) ja 4. aluepuolustuspataljoona (yksikkötunnus: 08823).

- erillinen 9. mekanisoitu merijalkaväen rykmentti (yksikkötunnus: 08809), esikunta Novoazovskissa. Rykmenttiin kuuluu myös 6. aluepuolustuspataljoona.

- erillinen 11. mekanisoitu rykmentti Vostok (yksikkötunnus: 08818). Rykmenttiin kuuluu myös 2. aluepuolustuspataljoona (yksikkötunnus: 08814).

Edellisten lisäksi 1. armeijakuntaan kuuluvat seuraavat joukko- ja tukiosastot:

- erillinen tykistöprikaati Kalmius (yksikkötunnus: 08802), joka on sijoitettu Snižnen ja Donetskin alueelle.

- alueen ns. sisäasiainministeriön SPO-rykmentti (yksikkötunnus: 02707).

- kaksi sisäisestä turvallisuudesta vastaavan kaartin rykmenttiä (yksikkötunnus: 08833 ja 08830 – ”kansantasavallan kaarti”) ja erillinen komendantin rykmentti (yksikkötunnus: 08816).

- erillinen panssaripataljoona Bulat/ Diesel (yksikkötunnus: 08810).

- erillinen rynnäkköpataljoona Somali (yksikkötunnus: 08828).

- erillinen tiedustelupataljoona Sparta/ Jaguar (yksikkötunnus: 08806).

- erillinen korjaus- ja huoltopataljoona Kongo (yksikkötunnus: 08813).

- erillinen kuljetuspataljoona (yksikkötunnus: 08812).

- erillinen ohjusilmatorjunta-pataljoona (yksikkötunnus: 08817).

- erillinen EW/ SIGINT komppania (yksikkötunnus: 08821).

- erillinen pioneerikomppania (yksikkötunnus: 08820).

Joillakin yksiköillä, kuten Sparta ja Somali pataljoonalla ja Diesel panssaripataljoonalla, on erityiset organisaatiorakenteet, mutta niiden miehitys pidetään tarkoituksellisesti alhaisena (40 prosentissa); tästä syystä ne kykenevät vain rajoitettuihin taktisiin operaatioihin tai niitä käytetään rotaatioissa vain lyhyillä etulinjan osilla tai taistelujoukkojen heikompien pataljoonien vahvistamiseen.

Erilaisissa lähteissä mainitaan usein muun muassa Slavic pataljoona, Patriot ja Vitjaz sekä Pyatnashka yksiköt. Kyseiset yksiköt on nykyään lakkautettu itsenäisinä yksiköinä, ja niiden miehistöt on sijoitettu muihin 1. armeijakunnan yksiköihin.

2. armeijakunta

2. armeijakunta on vahvuudeltaan 1. armeijakuntaa pienempi, käsittäen yhteensä neljä prikaatia, joista yksi operoi osittain 1. armeijakunnan alueella Svitlodarsk-Debaltseve-lohkolla. Kyseinen, Svitlodarsk-Debaltseve-lohkolla operoiva 7. mekanisoitu prikaati kuuluu kaikesta huolimatta kokonaisuudessaan 2. armeijakunnan esikunnan alaisuuteen.

2. armeijakunnan joukkojen ”kompaktiudesta” huolimatta – tai kenties juuri tästä syystä, sen yksiköt ovat paremmin miehitettyjä (lukuun ottamatta 7. mekanisoitua prikaatia) ja tavanomaisesti niiden taistelutekniikka on parempi kuin 1. armeijakunnan vastaavien yksiköiden.

2. armeijakunnan vastuulla olevan rintamalinjan kokonaispituus on 158 km, josta huomattava osa kulkee asutettujen alueiden tai haasteellisen maaston poikki. Alueella on runsaasti luonnonesteitä, kuten Siverskyi Donets joki, jotka muodostavat luonnollisia esteitä etenemiselle.

2. armeijakuntaan (yksikkötunnus: 77077) kuuluvat joukko-osastot:

- 2. mekanisoitu prikaati (yksikkötunnus: 73438).

- 4. mekanisoitu prikaati (yksikkötunnus: 74347), prikaatin vahvuuteen kuuluu myös Prizrak pataljoona.

- 7. mekanisoitu prikaati (yksikkötunnus: 08807), prikaati on pääsääntöisesti miehitetty vain 40 prosenttisesti.

- 6. mekanisoitu kiväärirykmentti (yksikkötunnus: 69647) eli Platovin kasakkarykmentti.

- erillinen 10. tykistöprikaati (yksikkötunnus: 23213).

- erillinen komentorykmentti (yksikkötunnus: 44444).

- erillinen panssaripataljoona (yksikkötunnus: 64064).

- erillinen tiedustelupataljoona (yksikkötunnus: 55055).

- erillinen turvallisuuspataljoona (yksikkötunnus: 73604).

- erillinen ohjusilmatorjunta-pataljoona (yksikkötunnus: 13931).

- erillinen kuljetuspataljoona (yksikkötunnus: 14941).

- erillinen EW/ SIGINT/ UAV-komppania (yksikkötunnus: 05776).

- erillinen pioneerikomppania (yksikkötunnus: 11011).

Kumpikin armeijakunta luottaa neuvostoaikaiseen päätöksentekojärjestelmään, joka on edelleen tyypillinen suurimmalle osalle Venäjän asevoimia. Kummankin armeijakunnan toimintaa haittaa merkittävästi Venäjän käyttämä kaksoisvalvonta. Joukko-osastoihin kuuluvien komentajien päätöksenteko ja aloitekyky on hyvin minimaalinen, samoin pitkät komentoketjut pidentävät päätöksentekoaikaa lähes kaikilla tasoilla.

Armeijakuntien toimintakykyä heikentää myös vääristynyt kuva todellisesta tilanteesta, joka on seurausta yksiköihin juurtuneesta tavasta vääristää tilannekuvauksia ja raportteja joukkojen tehokkuudesta, (tavanomaista on laatia raportteja, joissa vääristellään merkittävästi vihollisen ts. Ukrainan asevoimien, kokemia tappioita ja samalla luodaan vääristynyt kuva miehitetyille alueille sijoitettujen venäläisjoukkojen tehokkuudesta).

Useissa eri lähteissä on kuvattu joukkojen moraalia alhaiseksi, samoin yksiköiden tehokkuutta – etenkin tämä korostuu osastoissa, jotka on miehitetty heikommin koulutetuilla vapaaehtoisilla tai jopa pakkovärvätyillä (tällaisten joukko-osastojen tappiot nousivat sodan alkuvaiheessa hyvin korkeiksi, jopa kolmannes vahvuudesta menetettiin offensiivisissa operaatioissa kaatuneina tai haavoittuneina, kaatuneet ja haavoittuneet korvattiin pääsääntöisesti ”tykinruoaksi” kutsutulla miehistöllä).

Yksiköiden komentajille Venäjällä järjestetyt harjoitukset, tarkastukset ja erilaiset kurssit, jotka helpottavat etenemistä uralla ja ylennyksiä vanhemmiksi upseereiksi, harvoin – jos koskaan – kompensoivat miehistön heikkoa koulutustasoa, puutteellista päätöksentekokykyä ja olemattomia johtajaominaisuuksia (joihin järjestelmässä ei ole aiemmin kannustettu lainkaan).

Miehistön palkkaus on alhainen, kuukausipalkka (sisältäen korvauksen taisteluihin osallistumisesta) on tavanomaisesti 300–400 USD kuukaudessa.

Armeijakuntien kalusto

Tätä nykyä 1. ja 2. armeijakunnan varustus on käytännössä peräisin Venäjältä, sodan ensimmäisinä viikkoina ja kuukausina Venäjän proxy-joukkojen varustus haalittiin kokoon lukuisista eri lähteistä – myös joukkojen miehittämiltä aluilta Itä-Ukrainasta ja sotasaaliiksi saadusta kalustosta, mutta jo touko-kesäkuussa 2014 Venäjä ryhtyi toimittamaan miehitettyjen raja-alueiden yli raskasta kalustoa proxy-joukoilleen.

Joukkojen pääasialliseen varustukseen kuuluu seuraavaa kalustoa: miehistönkuljetusajoneuvot BTR-70 ja BTR-80; rynnäkköpanssarivaunut BMP-1, BMP-2 rynnäkköpanssarivaunujen määrä on vähäinen; panssarivaunut, pääasiassa T-64 ja T-72 taistelupanssarivaunujen eri versioita; kenttätykistö ja panssarihaupitsit 122 mm 2S1 Gvozdika panssarihaupitsit, 122 mm D-30 kanuunahaupitsit, 122 mm BM-21 Grad raketinheittimet – kuitenkin 9. rykmentti on varustettu 120 mm Nona-K kranaatinheittimellä (gun-mortar), jota ei ole käytössä Ukrainan asevoimilla; ohjusilmatorjunnasta vastaa pääasiassa 9K35 Strela-10 lähi-ilmatorjuntajärjestelmä ja 9K33 Osa lähi-ilmatorjuntajärjestelmä, lisäksi joukoilla on runsaasti olkapäältä laukaista lähi-ilmatorjuntaohjuksia (MANPADS), kuten 9K38 Igla.

BM-21 Grad, 18. mekanisoituprikaati - Venäjän maavoimat. Prikaatin tukikohdat sijaitsevat Kalinovskajassa ja Khankalassa, Tšetšenian alueella.*

Ukrainan asevoimien (erillinen 95. ilmakuljetteinen prikaati) tuhoama venäläinen BTR-80 miehistönkuljetusajoneuvo.*

Kuitenkin eräillä rykmenteillä ja prikaateilla voi olla, tehtävästä riippuen, merkittävästi poikkeavaa kalustoa, kuten 152 mm 2A65 Msta-B kenttätykkejä ja 152 mm 2A36 Giatsint-B kenttätykkejä sekä 220 mm BM-27 Uragan raketinheittimiä sekä Granat tiedustelulennokkeja ja vastatykistötutkia (esim. Zoopark-1).

Venäläinen Zoopark-1 vastatykistötutka kuvattuna Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla. (2)

Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden (1. ja 2. armeijakunta) jokaiseen prikaatiin kuuluu tykistöryhmä, jonka kokoonpano on seuraava:

operatiivinen esikuntapataljoona, kenttätykistöpataljoona, panssarihaupitsipataljoona, ohjuspataljoona, panssarintorjuntatykeillä varustettu patteri (käytössä useimmiten 100 mm MT-12 Rapira panssarintorjuntatykit). Tavallisesti kussakin pataljoonassa on 18 kenttätykkiä/ panssarihaupitsia.

Esim. 1. armeijakunnan tykistöpatterin vastatulitoiminta alkaa keskimäärin 40 – 60 minuutin kuluttua UA:n tuli-iskusta, mutta mikäli yksiköllä on käytössä vastatykistötutkia ja koulutettu miehistö, vastatulitoiminta alkaa huomattavasti nopeammin (15+ min. UA:n keskityksen alusta).

1. ja 2. armeijakunnalla käytössä oleva kalusto:

	kpl
panssarivaunut	480
rynnäkköpanssarivaunut ja miehistönkuljetus- ajoneuvot	900
kenttätykit ja panssarihaupitsit	450
kranaatinheittimet	300
raketinheittimet	210
erilaiset ilmatorjunta-aseet ja järjestelmät	700
erilaiset pst-ohjusjärjestelmät (laukaisimet)	450

Lähde: Ukrainan puolustusministeriö v. 2020.

1. ja 2. armeijakunnan vahvuus:

armeijakunta	vahvuus
1. armeijakunta	noin 20700
2. armeijakunta	noin 14700

Lähde: Ukrainan puolustusministeriö v. 2019.

Armeijakuntien vahvuus yhteensä on noin 35400 miestä, niiden operatiivinen reservi käsittää 12500 miestä sijoitettuna Venäjän eteläisen sotilaspiirin alueelle. Kuten aiemmin viittasin, kumpikin armeijakunta on alisteinen Venäjän asevoimille, Venäjän Ukrainan sotatoimien esikunta sijaitsee Eteläisen sotilaspiirin alueella, Novotšerkasskissa (karttakuvassa: 12 HQ).

Yllä olevan taulukon lukemat armeijakuntien käytössä olevasta kalustosta ovat suuntaa antavia, eikä niihin sisälly esim. Kuzminskiyn ja Kadomovskiyn harjoitusalueille varastoitua kalustoa, kuten ei Kamensk-Šahtinskin alueelle sijoitettua kalustoa, eikä operatiivisen reservin kalustoa Novotšerkasskissa.

InformNapalmin julkaisemassa katsauksessa esille nostettiin seuraavat havainnot:

Viimeisen 4–5 vuoden kuluessa Venäjä on perustanut kaksi armeijakuntaa miehitettyyn Itä-Ukrainaan, Donetskin ja Luhanskin alueille. Armeijakuntien mallina toimii tavanomainen Venäjän maavoimien armeijakunta, mikä mahdollistaa niiden integroimisen Venäjän eteläisen sotilaspiirin rakenteeseen.

Joukkojen integroimista Venäjän eteläisen sotilaspiirin rakenteeseen tukee 1. ja 2. armeijakunnan kaksoisjohtorakenne kaikissa yksiköissä pataljoonatasosta ylöspäin.

Yksiköt on varustettu lähes 100 prosenttisesti, samalla kuitenkin monet yksiköistä on vajaamiehitettyjä, mikä mahdollistaa sen, että yksiköt voidaan täydentää minä hetkenä tahansa Venäjän asevoimien miehistöllä. (Huom. tätä on nähty sodan aiempina vuosina, esim. Debaltsevon taistelussa, jolloin Venäjä täydensi taisteluun osallistuvia joukko-osastoja asevoimista kootuista sopimussotilaista).

Pataljoona-tason ylöspäin suuntautuva viestintä on digitaalista ja salattua, perustuen Azartin- ja Arakhis-järjestelmiin.

Ensimmäinen ja toinen armeijakunta eivät nykyisillä – tai täysillä vahvuuksillaan kykene tavoitteellisiin hyökkäyksiin, kuin korkeintaan taktisella tasolla. Puolustustaistelussa 1. ja 2. armeijakunta eivät pysty tehokkaaseen puolustustaisteluun (täysilläkään vahvuuksilla), kun kyseessä on Ukrainan suorittama laajamittainen hyökkäys kahdella operatiivisella suunnalla. Käytännössä kummankin armeijakunnan primääritehtävä on Ukrainan laajamittaisen hyökkäyksen tapahtuessa pyrkiä viivyttämään hyökkääjää niin kauan, että Venäjän asevoimat ehtii lähettää yksiköitä miehitetyille alueille torjumaan hyökkäyksen.

Tekijöitä, jotka heikentävät 1. ja 2. armeijakunnan taistelutehokkuutta ovat muun muassa käytössä olevan tiedustelukaluston vähäisyys (poikkeuksena tilanteet, jolloin alueella on riittävästi Venäjän asevoimien lento- ja SIGINT-kalustolla varustettuja joukkoja); 1. armeijakunnan osalta heikko vastatulitoiminta; taistelijoiden kehno motivaatio ja puutteet upseereiden koulutuksessa; komentavien upseereiden aloitekyvyttömyys sekä monimutkainen ja hidas päätöksentekomekanismi.

InformNapalmin alkuperäisen raportin on havaintoineen laatinut Roman Grinev, eräissä kohdin olen käytössäni oleviin tietoihin perustuen täydentänyt katsausta tai kirjoittanut esim. sulkujen sisään, lisäinformaatiota.

Raportin ja muiden havaintojen perusteella voidaan todeta, että miehitetyille alueille sijoitettujen joukkojen tehokkuus ja iskuvoima ovat riippuvaisia siitä, kuinka paljon niihin, tai laajemmin miehitetyille alueille on sijoitettu Venäjän asevoimien ja maan muiden turvallisuuselinten vakituista väkeä tai sopimussotilaita.

Alkuperäistä raporttia olen täydentänyt taulukkojen osalta (1. ja 2. armeijakunnan kalusto sekä armeijakuntien vahvuus).

Marko

1. https://informnapalm.org/en/intelligence-data-on-1st-and-2nd-army-corps-of-russian-federation-in-occupied-donbas/ 

2. https://www.youtube.com/watch?v=5lwOjDf_KYU&feature=emb_title 

Lähteenä myös Ukrainan puolustusministeriön ukrainalaismedioissa julkaisema materiaali v. 2019 ja 2020 sekä Venäjän miehitysarmeija Itä-Ukrainassa-blogi. 

*: Kuvat Marko Enqvist.