Tämä on suppea yhteenveto Venäjän miehittämän Itä-Ukrainan
alueille muodostettujen 1. ja 2. armeijakunnan kokoonpanoista.
Yhteenveto perustuu InformNapalmin julkaisemaan laajaan katsaukseen ”Intelligence data on 1st and 2nd Army Corps of Russian Federation in occupied Donbas”,
jota täydennän 1. ja 2. armeijakunnalla käytettävissä olevan kaluston
lukumäärillä sekä armeijakuntien kokonaisvahvuuksilla.
Venäjän maavoimien T-72B3 taistelupanssarivaunu Debaltsevon alueella (helmi-maaliskuu 2015). |
Venäjän muodostamista armeijakunnista 1. armeijakunnan
vastuualue käsittää Donetskin sektorin (ja karkeasti määritellen
miehitetyn Donetskin oblastin alueen), vastaavasti 2. armeijakunnan
vastuualueena on Luhanskin sektori, käytännössä alueet Svitlodarskin
lohkosta ja miehitetystä Debaltsevosta itään Venäjän rajalle saakka. Armeijakuntien
vastuualueet eivät kuitenkaan täysin myötäile miehitettyjen Donetskin ja
Luhanskin oblastin rajaa.
Kartta pohjautuu InformNapalmin julkaisemaan aineistoon. (1) |
1. armeijakunta
Syksyyn 2019 mennessä 1. armeijakunnan uudelleenorganisointi
oli periaatteessa valmis, armeijakunnan vastuulla olevan rintamalinjan pituus
on 195 kilometriä. Seuraava lista käsittää 1. armeijakuntaan (yksikkötunnus:
00100) kuuluvat joukko-osastot:
- 1. mekanisoitu prikaati (yksikkötunnus: 08801), esikunta
Komsomolskessa.
- 3. mekanisoitu prikaati (yksikkötunnus: 08803), esikunta
Horlivkassa. Prikaati sisältää myös 1. aluepuolustuspataljoonan (yksikkötunnus:
08822).
- 5. mekanisoitu prikaati (yksikkötunnus: 08805).
- 100. mekanisoitu prikaati (yksikkötunnus: 08826), esikunta
Donetskissa. Prikaatiin kuuluu myös 3. aluepuolustuspataljoona (yksikkötunnus:
08815) ja 4. aluepuolustuspataljoona (yksikkötunnus: 08823).
- erillinen 9. mekanisoitu merijalkaväen rykmentti
(yksikkötunnus: 08809), esikunta Novoazovskissa. Rykmenttiin kuuluu myös 6.
aluepuolustuspataljoona.
- erillinen 11. mekanisoitu rykmentti Vostok
(yksikkötunnus: 08818). Rykmenttiin kuuluu myös 2. aluepuolustuspataljoona
(yksikkötunnus: 08814).
Edellisten lisäksi 1. armeijakuntaan kuuluvat seuraavat
joukko- ja tukiosastot:
- erillinen tykistöprikaati Kalmius (yksikkötunnus:
08802), joka on sijoitettu Snižnen ja Donetskin alueelle.
- alueen ns. sisäasiainministeriön SPO-rykmentti
(yksikkötunnus: 02707).
- kaksi sisäisestä turvallisuudesta vastaavan kaartin
rykmenttiä (yksikkötunnus: 08833 ja 08830 – ”kansantasavallan kaarti”)
ja erillinen komendantin rykmentti (yksikkötunnus: 08816).
- erillinen panssaripataljoona Bulat/ Diesel
(yksikkötunnus: 08810).
- erillinen rynnäkköpataljoona Somali (yksikkötunnus:
08828).
- erillinen tiedustelupataljoona Sparta/ Jaguar
(yksikkötunnus: 08806).
- erillinen korjaus- ja huoltopataljoona Kongo
(yksikkötunnus: 08813).
- erillinen kuljetuspataljoona (yksikkötunnus: 08812).
- erillinen ohjusilmatorjunta-pataljoona (yksikkötunnus:
08817).
- erillinen EW/ SIGINT komppania (yksikkötunnus: 08821).
- erillinen pioneerikomppania (yksikkötunnus: 08820).
Joillakin yksiköillä, kuten Sparta ja Somali pataljoonalla
ja Diesel panssaripataljoonalla, on erityiset organisaatiorakenteet, mutta
niiden miehitys pidetään tarkoituksellisesti alhaisena (40 prosentissa); tästä
syystä ne kykenevät vain rajoitettuihin taktisiin operaatioihin tai niitä
käytetään rotaatioissa vain lyhyillä etulinjan osilla tai taistelujoukkojen
heikompien pataljoonien vahvistamiseen.
Erilaisissa lähteissä mainitaan usein muun muassa Slavic
pataljoona, Patriot ja Vitjaz sekä Pyatnashka yksiköt.
Kyseiset yksiköt on nykyään lakkautettu itsenäisinä yksiköinä, ja niiden
miehistöt on sijoitettu muihin 1. armeijakunnan yksiköihin.
2. armeijakunta
2. armeijakunta on vahvuudeltaan 1. armeijakuntaa pienempi,
käsittäen yhteensä neljä prikaatia, joista yksi operoi osittain 1.
armeijakunnan alueella Svitlodarsk-Debaltseve-lohkolla. Kyseinen,
Svitlodarsk-Debaltseve-lohkolla operoiva 7. mekanisoitu prikaati kuuluu
kaikesta huolimatta kokonaisuudessaan 2. armeijakunnan esikunnan alaisuuteen.
2. armeijakunnan joukkojen ”kompaktiudesta” huolimatta – tai
kenties juuri tästä syystä, sen yksiköt ovat paremmin miehitettyjä (lukuun
ottamatta 7. mekanisoitua prikaatia) ja tavanomaisesti niiden taistelutekniikka
on parempi kuin 1. armeijakunnan vastaavien yksiköiden.
2. armeijakunnan vastuulla olevan rintamalinjan
kokonaispituus on 158 km, josta huomattava osa kulkee asutettujen alueiden tai
haasteellisen maaston poikki. Alueella on runsaasti luonnonesteitä, kuten
Siverskyi Donets joki, jotka muodostavat luonnollisia esteitä etenemiselle.
2. armeijakuntaan (yksikkötunnus: 77077) kuuluvat
joukko-osastot:
- 2. mekanisoitu prikaati (yksikkötunnus: 73438).
- 4. mekanisoitu prikaati (yksikkötunnus: 74347), prikaatin
vahvuuteen kuuluu myös Prizrak pataljoona.
- 7. mekanisoitu prikaati (yksikkötunnus: 08807), prikaati
on pääsääntöisesti miehitetty vain 40 prosenttisesti.
- 6. mekanisoitu kiväärirykmentti (yksikkötunnus: 69647) eli
Platovin kasakkarykmentti.
- erillinen 10. tykistöprikaati (yksikkötunnus: 23213).
- erillinen komentorykmentti (yksikkötunnus: 44444).
- erillinen panssaripataljoona (yksikkötunnus: 64064).
- erillinen tiedustelupataljoona (yksikkötunnus: 55055).
- erillinen turvallisuuspataljoona (yksikkötunnus: 73604).
- erillinen ohjusilmatorjunta-pataljoona (yksikkötunnus:
13931).
- erillinen kuljetuspataljoona (yksikkötunnus: 14941).
- erillinen EW/ SIGINT/ UAV-komppania (yksikkötunnus:
05776).
- erillinen pioneerikomppania (yksikkötunnus: 11011).
Kumpikin armeijakunta luottaa neuvostoaikaiseen
päätöksentekojärjestelmään, joka on edelleen tyypillinen suurimmalle osalle
Venäjän asevoimia. Kummankin armeijakunnan toimintaa haittaa merkittävästi
Venäjän käyttämä kaksoisvalvonta. Joukko-osastoihin kuuluvien komentajien
päätöksenteko ja aloitekyky on hyvin minimaalinen, samoin pitkät komentoketjut
pidentävät päätöksentekoaikaa lähes kaikilla tasoilla.
Armeijakuntien toimintakykyä heikentää myös vääristynyt kuva
todellisesta tilanteesta, joka on seurausta yksiköihin juurtuneesta tavasta
vääristää tilannekuvauksia ja raportteja joukkojen tehokkuudesta, (tavanomaista
on laatia raportteja, joissa vääristellään merkittävästi vihollisen ts.
Ukrainan asevoimien, kokemia tappioita ja samalla luodaan vääristynyt kuva miehitetyille
alueille sijoitettujen venäläisjoukkojen tehokkuudesta).
Useissa eri lähteissä on kuvattu joukkojen moraalia
alhaiseksi, samoin yksiköiden tehokkuutta – etenkin tämä korostuu osastoissa,
jotka on miehitetty heikommin koulutetuilla vapaaehtoisilla tai jopa
pakkovärvätyillä (tällaisten joukko-osastojen tappiot nousivat sodan
alkuvaiheessa hyvin korkeiksi, jopa kolmannes vahvuudesta menetettiin
offensiivisissa operaatioissa kaatuneina tai haavoittuneina, kaatuneet ja
haavoittuneet korvattiin pääsääntöisesti ”tykinruoaksi” kutsutulla
miehistöllä).
Yksiköiden komentajille Venäjällä järjestetyt harjoitukset,
tarkastukset ja erilaiset kurssit, jotka helpottavat etenemistä uralla ja
ylennyksiä vanhemmiksi upseereiksi, harvoin – jos koskaan – kompensoivat
miehistön heikkoa koulutustasoa, puutteellista päätöksentekokykyä ja
olemattomia johtajaominaisuuksia (joihin järjestelmässä ei ole aiemmin
kannustettu lainkaan).
Miehistön palkkaus on alhainen, kuukausipalkka (sisältäen
korvauksen taisteluihin osallistumisesta) on tavanomaisesti 300–400 USD
kuukaudessa.
Armeijakuntien kalusto
Tätä nykyä 1. ja 2. armeijakunnan varustus on käytännössä peräisin
Venäjältä, sodan ensimmäisinä viikkoina ja kuukausina Venäjän proxy-joukkojen
varustus haalittiin kokoon lukuisista eri lähteistä – myös joukkojen
miehittämiltä aluilta Itä-Ukrainasta ja sotasaaliiksi saadusta kalustosta,
mutta jo touko-kesäkuussa 2014 Venäjä ryhtyi toimittamaan miehitettyjen
raja-alueiden yli raskasta kalustoa proxy-joukoilleen.
Joukkojen pääasialliseen varustukseen kuuluu seuraavaa
kalustoa: miehistönkuljetusajoneuvot BTR-70 ja BTR-80; rynnäkköpanssarivaunut
BMP-1, BMP-2 rynnäkköpanssarivaunujen määrä on vähäinen; panssarivaunut,
pääasiassa T-64 ja T-72 taistelupanssarivaunujen eri versioita; kenttätykistö
ja panssarihaupitsit 122 mm 2S1 Gvozdika panssarihaupitsit, 122 mm D-30 kanuunahaupitsit,
122 mm BM-21 Grad raketinheittimet – kuitenkin 9. rykmentti on varustettu 120
mm Nona-K kranaatinheittimellä (gun-mortar), jota ei ole käytössä Ukrainan
asevoimilla; ohjusilmatorjunnasta vastaa pääasiassa 9K35 Strela-10
lähi-ilmatorjuntajärjestelmä ja 9K33 Osa lähi-ilmatorjuntajärjestelmä, lisäksi
joukoilla on runsaasti olkapäältä laukaista lähi-ilmatorjuntaohjuksia
(MANPADS), kuten 9K38 Igla.
BM-21 Grad, 18. mekanisoituprikaati - Venäjän maavoimat. Prikaatin tukikohdat sijaitsevat Kalinovskajassa ja Khankalassa, Tšetšenian alueella.* |
Ukrainan asevoimien (erillinen 95. ilmakuljetteinen
prikaati) tuhoama venäläinen BTR-80 miehistönkuljetusajoneuvo.*
|
Kuitenkin eräillä rykmenteillä ja prikaateilla voi olla,
tehtävästä riippuen, merkittävästi poikkeavaa kalustoa, kuten 152 mm 2A65
Msta-B kenttätykkejä ja 152 mm 2A36 Giatsint-B kenttätykkejä sekä 220 mm BM-27
Uragan raketinheittimiä sekä Granat tiedustelulennokkeja ja
vastatykistötutkia (esim. Zoopark-1).
Venäläinen Zoopark-1 vastatykistötutka kuvattuna Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla. (2) |
Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden (1. ja 2. armeijakunta) jokaiseen
prikaatiin kuuluu tykistöryhmä, jonka kokoonpano on seuraava:
operatiivinen esikuntapataljoona, kenttätykistöpataljoona,
panssarihaupitsipataljoona, ohjuspataljoona, panssarintorjuntatykeillä
varustettu patteri (käytössä useimmiten 100 mm MT-12 Rapira
panssarintorjuntatykit). Tavallisesti kussakin pataljoonassa on 18
kenttätykkiä/ panssarihaupitsia.
Esim. 1. armeijakunnan tykistöpatterin vastatulitoiminta
alkaa keskimäärin 40 – 60 minuutin kuluttua UA:n tuli-iskusta, mutta mikäli
yksiköllä on käytössä vastatykistötutkia ja koulutettu miehistö,
vastatulitoiminta alkaa huomattavasti nopeammin (15+ min. UA:n keskityksen
alusta).
1. ja 2. armeijakunnalla käytössä oleva kalusto:
|
kpl
|
panssarivaunut
|
480
|
rynnäkköpanssarivaunut
ja miehistönkuljetus-
ajoneuvot
|
900
|
kenttätykit
ja panssarihaupitsit
|
450
|
kranaatinheittimet
|
300
|
raketinheittimet
|
210
|
erilaiset
ilmatorjunta-aseet ja järjestelmät
|
700
|
erilaiset
pst-ohjusjärjestelmät (laukaisimet)
|
450
|
Lähde: Ukrainan puolustusministeriö v. 2020.
1. ja 2. armeijakunnan vahvuus:
armeijakunta
|
vahvuus
|
1.
armeijakunta
|
noin 20700
|
2.
armeijakunta
|
noin 14700
|
Lähde: Ukrainan puolustusministeriö v. 2019.
Armeijakuntien vahvuus yhteensä on noin 35400 miestä, niiden
operatiivinen reservi käsittää 12500 miestä sijoitettuna Venäjän eteläisen
sotilaspiirin alueelle. Kuten aiemmin viittasin, kumpikin armeijakunta on
alisteinen Venäjän asevoimille, Venäjän Ukrainan sotatoimien esikunta sijaitsee
Eteläisen sotilaspiirin alueella, Novotšerkasskissa (karttakuvassa: 12 HQ).
Yllä olevan taulukon lukemat armeijakuntien käytössä
olevasta kalustosta ovat suuntaa antavia, eikä niihin sisälly esim. Kuzminskiyn
ja Kadomovskiyn harjoitusalueille varastoitua kalustoa, kuten ei
Kamensk-Šahtinskin alueelle sijoitettua kalustoa, eikä operatiivisen reservin
kalustoa Novotšerkasskissa.
InformNapalmin julkaisemassa katsauksessa esille nostettiin
seuraavat havainnot:
Viimeisen 4–5 vuoden kuluessa Venäjä on perustanut kaksi
armeijakuntaa miehitettyyn Itä-Ukrainaan, Donetskin ja Luhanskin alueille.
Armeijakuntien mallina toimii tavanomainen Venäjän maavoimien armeijakunta,
mikä mahdollistaa niiden integroimisen Venäjän eteläisen sotilaspiirin
rakenteeseen.
Joukkojen integroimista Venäjän eteläisen sotilaspiirin
rakenteeseen tukee 1. ja 2. armeijakunnan kaksoisjohtorakenne kaikissa
yksiköissä pataljoonatasosta ylöspäin.
Yksiköt on varustettu lähes 100 prosenttisesti, samalla
kuitenkin monet yksiköistä on vajaamiehitettyjä, mikä mahdollistaa sen, että yksiköt
voidaan täydentää minä hetkenä tahansa Venäjän asevoimien miehistöllä. (Huom.
tätä on nähty sodan aiempina vuosina, esim. Debaltsevon taistelussa, jolloin
Venäjä täydensi taisteluun osallistuvia joukko-osastoja asevoimista kootuista
sopimussotilaista).
Pataljoona-tason ylöspäin suuntautuva viestintä on
digitaalista ja salattua, perustuen Azartin- ja Arakhis-järjestelmiin.
Ensimmäinen ja toinen armeijakunta eivät nykyisillä – tai täysillä
vahvuuksillaan kykene tavoitteellisiin hyökkäyksiin, kuin korkeintaan taktisella
tasolla. Puolustustaistelussa 1. ja 2. armeijakunta eivät pysty tehokkaaseen
puolustustaisteluun (täysilläkään vahvuuksilla), kun kyseessä on Ukrainan
suorittama laajamittainen hyökkäys kahdella operatiivisella suunnalla.
Käytännössä kummankin armeijakunnan primääritehtävä on Ukrainan laajamittaisen
hyökkäyksen tapahtuessa pyrkiä viivyttämään hyökkääjää niin kauan, että Venäjän
asevoimat ehtii lähettää yksiköitä miehitetyille alueille torjumaan hyökkäyksen.
Tekijöitä, jotka heikentävät 1. ja 2. armeijakunnan
taistelutehokkuutta ovat muun muassa käytössä olevan tiedustelukaluston vähäisyys
(poikkeuksena tilanteet, jolloin alueella on riittävästi Venäjän asevoimien lento-
ja SIGINT-kalustolla varustettuja joukkoja); 1. armeijakunnan osalta heikko
vastatulitoiminta; taistelijoiden kehno motivaatio ja puutteet upseereiden
koulutuksessa; komentavien upseereiden aloitekyvyttömyys sekä monimutkainen ja
hidas päätöksentekomekanismi.
InformNapalmin alkuperäisen raportin on havaintoineen
laatinut Roman Grinev, eräissä kohdin olen käytössäni oleviin tietoihin
perustuen täydentänyt katsausta tai kirjoittanut esim. sulkujen sisään, lisäinformaatiota.
Raportin ja muiden havaintojen perusteella voidaan todeta,
että miehitetyille alueille sijoitettujen joukkojen tehokkuus ja iskuvoima ovat
riippuvaisia siitä, kuinka paljon niihin, tai laajemmin miehitetyille alueille on sijoitettu Venäjän asevoimien
ja maan muiden turvallisuuselinten vakituista väkeä tai sopimussotilaita.
Alkuperäistä raporttia olen täydentänyt taulukkojen osalta
(1. ja 2. armeijakunnan kalusto sekä armeijakuntien vahvuus).
Marko
Lähteenä myös Ukrainan puolustusministeriön ukrainalaismedioissa
julkaisema materiaali v. 2019 ja 2020 sekä Venäjän miehitysarmeija Itä-Ukrainassa-blogi.
*: Kuvat Marko Enqvist.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toistaiseksi ei kommentointia.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.