Ukrainan vaikuttaminen miehitettyyn Starobilskiin, ja sitä seurannut Venäjän likainen propagandakampanja

 

Venäjä valtasi Itä-Ukrainassa sijaitsevan Starobilskin noin viikkoa 24. helmikuuta 2022 alkaneen suurhyökkäyksen alun jälkeen – 2. maaliskuuta 2022. Kaupungin viimeiset vastarintapesäkkeet tukahdutettiin venäläisten toimesta neljää päivää myöhemmin. Kyseisestä päivästä lähtien Starobilsk on ollut Venäjän miehittämä – kaupungista on muodostunut miehitysvuosina merkittävä huoltokeskus Venäjän asevoimille. Etenkin tämän vuoden puolella kaupunki on alkanut esiintyä Venäjän asevoimien sekä erilaisten puolisotilaallisten koulutusorganisaatioiden tallenteilla – kaupunkiin perustettuihin koulutuskeskuksiin on värvätty nuoria Venäjältä.

Ukraina vaikutti Venäjän miehittämässä Starobilskissa sijaitsevan Taras Ševtšenkon mukaan nimetyn Luhanskin kansallisen yliopiston alueelle 21.–22. toukokuuta 2026 – operaation kohteena oli oppilaitoksen tiloissa toiminut ”Воин”-koulutuskeskus sekä venäläisen ”Rubiconin”-yksikön esikunta. (1) ”Rubicon” on Venäjän asevoimien miehittämättömillä järjestelmillä operoiva erikoisyksikkö. Ukrainan operaatiota seurasi viikonloppuna alkanut Venäjän mittava propagandakampanja valeuutisineen. Kirjoitukseni tarkoituksena on osoittaa se, että kyseessä oli kohde, jota Venäjä käytti sotilaallisiin tarkoituksiin sekä nostaa esiin esimerkkeinä Venäjän propagandakampanjan räikeitä valheita.

Venäjä perusti tänä keväänä kaupungissa sijaitsevaan kansalliseen yliopistoon koulutuskeskuksen miehittämättömien järjestelmien operaattoreille, koulutusta annettiin muun muassa FPV-droonilentäjille. (2) Koulutuskeskuksen toiminnasta vastaa sotilaskoulutusta järjestävä organisaatio, jonka yhteistyökumppaneihin kuuluu Venäjän asevoimien ”Rubicon” yksikkö. Organisaatio järjesti yhdessä Venäjän asevoimien kanssa säännöllisesti rekrytointikampanjoita houkutellakseen opiskelijoita oppilaitokseen, jonka ”Воин”-koulutuskeskus sijaitsi Luhanskin Taras Ševtšenkon kansallisen yliopiston tiloissa – tämän vuoden tammikuussa on päivätty asiakirja sotilaiden ja koulutettavien majoittamisesta oppilaitokseen. (3) Miehityshallinto on nimennyt oppilaitoksen Starobilskin ammattiopistoksi (ven. Старобельский Профессиональный Колледж). Alkuperäinen yliopisto, joka siirrettiin miehitetystä Luhanskista Starobilskiin vuonna 2014, siirtyi Venäjän suurhyökkäyksen myötä Poltavaan, Myrhorodiin ja Lubnyyn. (4)

Ennen Ukrainan operaatiota muun muassa Venäjän Rossija 1-kanavalla (ven. Россия 1) julkaistiin ”uutisjuttuja” Starobolskissa järjestettävästä sotilaskoulutuksesta. (5) Rossija 1 on yksi kolmesta Venäjän päätelevisiokanavista ja Venäjän valtion omistama.

Kuvakaappauksia venäläismedioiden oppilaitoksesta julkaisemista katsauksista toukokuulta 2026. (6)

Oppilaitokseen (ven. Старобельский Профессиональный Колледж) rekrytoitiin tänä keväänä opiskelijoita. (7 ja 8) 

Ukrainan Starobilskin alueelle kohdistaman iskun jälkeen Venäjän käynnisti hyvin voimakkaan Ukrainaan kohdistetun informaatio-operaation, jossa se käyttää hyväkseen disinformatiivisen ”tarinansa” levittämiseen sille lojaaleiden valemedioiden lisäksi ”hyödyllisiä idiootteja” sekä sosiaalisen median verkostoja. Starobilskiin on viety ”bussilastillinen” lojaaleja propagandisteja ja aktivisteja, (9) joille esitellään tapahtumapaikkoja sekä uhreiksi esiteltyjä henkilöitä. Osa esitellyistä uhreista on ilmeisiä näyttelijöitä tai venäläisten edustajia, kuten kuvassa ”uhrina” esitelty nainen, joka on puhuvinaan äidilleen. (10) Huomioikaa kiinni oleva puhelin sekä pidennetyt silmäripset, jotka ovat ehjät. Osa venäläisille esitellyistä ”uhreista” on tunnistettu sosiaalisen median kuvien perusteella joko Venäjän iskuissa kuolleiksi ukrainalaisnuoriksi tai kuvat on sattumanvaraisesti poimittu ukrainalaisilta somealustoilta. (11)

Venäjä on perinteisesti hyödyntänyt lojaaleja ”toimittajia” propagandan ja disinformaation levittäjinä, joukossa on myös henkilöitä, jotka ovat vuosien kuluessa esiintyneet lukuisissa eri rooleissa. Venäjä toimi näin etenkin Krimin niemimaan miehityksen jälkeen ja Itä-Ukrainassa keväällä 2014 alkaneen sodan alkuvaiheessa, jolloin sen oli saatava disinformatiivinen tarinansa läpi mahdollisimman laajalti. Venäjän oppeja on toteuttanut myös Valko-Venäjällä valtiollinen media, josta kirjoitin Disinformaatikot Lukašenkan tukena-blogin marraskuussa 2020.

Huomioitavaa on myös se, että Venäjän väitteet lapsiuhreista eivät pidä paikkaansa – yhdelläkään julkistetulla ”uhrilistalla” ei ole lapsiuhreja. (12) Ukrainan iskun jälkeen aamulla ja aamupäivällä kuvatuilla talenteilla ei myöskään näy lapsiuhreja eikä oppilaitoksen ympäristössä näy siviilejä, mikä olisi oletettavaa, jos isku olisi osunut paikallisia nuoria täynnä olevaan oppilaitokseen. (13) Venäjä ei 22. toukokuuta julkaissut lainkaan sellaista materiaalia, mikä millään tapaa tukisi heidän propagandaansa kymmenistä lapsiuhreista. Oppilaitosten sisältä julkaistut kuvat ja tallenteet ovat Venäjän valtiollisten medioiden tuotantoa, osa kuvista ja kuvatuista kohteista näyttää lavasteilta, kuten esimerkkikuvat alla.

Putipuhdas nalle tuhon keskellä RT:n julkaisemassa materiaalissa.

Venäjän puolustusministeriön omistaman Zvezdan materiaalia.

Myös suomalaistaustainen, miehitetyssä Luhanskissa asuva Janus Putkonen osallistuu Venäjän propagandan levittämiseen MV-lehden sekä sosiaalisen median kautta. (14 ja 15) 

Disinformaatiota ja propagandaa Janus Putkosen tapaan.

Mikäli iskusta aiheutui sivullisia uhreja, heidän kohtaloonsa on yksinomaa vastuullinen Venäjä sijoittaessaan sotilaallista toimintaa siviilikohteeseen. Venäjän asevoimat toimii, kuin terroristiorganisaatio piileskellessään siviileiden selän takana.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://x.com/armyinformcomua/status/2058250606846824577

2. https://x.com/LvivJournal/status/2058181063441072585

3. https://x.com/vic_010100/status/2058854573318549903

4. https://luguniv.edu.ua/pages/istoriya

5. https://x.com/1945Antonov/status/2058435402369802472

6. https://x.com/LvivJournal/status/2058181063441072585 

7. https://x.com/wartranslated/status/2057787258363621567

8. https://x.com/fruster66/status/2058883021718040682

9. https://x.com/SavchenkoReview/status/2058548824059047991

10. https://x.com/DavidSteadson/status/2058227244158378393

11. https://x.com/TankerFella/status/2058761008332591312

12. https://x.com/marsetac/status/2058556382035554345

13. https://www.euronews.com/video/2026/05/22/ukraine-strike-on-starobilsk-dormitory-kills-four-in-occupied-luhansk

14. https://mvlehti.net/2026/05/22/ukraina-terroripommitti-koulua-luganskin-kansantasavallassa-useita-oppilaita-kuoli-ja-haavoittui-kuvat-videot/

15. https://t.me/JanusTelegram/8956

Januksenkasvoinen mies – eli tosikertomus siitä, kuinka Mr. Finland -kilpailun lehdistön suosikki päätyi Venäjän propagandistiksi

 

OSA II

Julkaisin Janus Kostia Putkosesta kertovan blogiparin ensimmäisen osan helmikuun puolivälissä. Osan päättyessä hetkeen, jolloin Putkonen jätti Suomen pölyt taakseen paettuaan Thaimaahan Kilvenmaa-kollektiivin ajauduttua taloudellisiin ongelmiin. Thaimaasta käsin Putkonen jatkoi edelleen Verkkomedian toimittamista mutta samoihin aikoihin hänen yhteytensä Venäjän hyväksi työskenteleviin tahoihin alkoivat käydä entistä ilmeisimmiksi. Viitteitä Putkosen kasvavasta Venäjä-mielisyydestä saimme jo aiemmin. Esimerkkinä voimme mainita hänen Verkkomediaan kirjoittamansa kiitospuheen Venäjän asevoimien silloiselle komentajalle, kenraali Nikolai Makaroville, joka oli Helsingissä pitämässään puheessa moittinut Suomen Nato-yhteistyötä. (1) Putkosta haastateltiin jo tuolloin säännöllisesti Venäjän valtiolliseen mediaan.

 

Verkkomediasta tuottamaan Venäjän propagandaa miehitettyyn Donetskiin

Putkonen muutti pysyvästi Venäjän nukkehallinnon miehittämään Donetskiin heinäkuussa 2015, mutta jo ennen hän oli käynyt raportointimatkalla Kiovassa kevätkesällä 2014 sekä Venäjän proxyjoukkojen miehittämässä Donetskissa kevättalvella 2015. Miehitettyyn Donetskiin hänet vei venäläisen liikemiehen Andrei Stepanenkon perustama Europa Objektiv -mediaprojekti, joka järjesti valikoidulle joukolle läntisiä vaihtoehto- ja vastamediatoimittajia propagandamatkoja miehitettyyn Donbasiin. Julkisesti Europa Objektiv’in kerrottiin olevan saksalais-venäläisen kansalaisjärjestön eli NGO:n perustama. Sen toiminnan aktiivisin vaihe ajoittui Itä-Ukrainan sodan alkuvaiheeseen vuoteen 2015.

Putkonen ja James Carden, Oktjabrskin mikropiiri, Donetsk. Alkuperäinen kuva: Janus Putkonen, Facebook. 

Europa Objektiv’in kevättalvella 2015 järjestämien propagandamatkojen ”matkakertomuksia” julkaistiin erilaisten vastamedioiden, kuten Verkkomedia lisäksi ainakin vasemmistolaisissa medioissa ja verkkojulkaisuissa, kuten Ken Silversteinin perustamassa CounterPunch’issa. (2) Putkosen kanssa samalle propagandamatkalle osallistui muun muassa James Carden, Pepe Escobar ja Vanja Savićević muutaman muun ”toimittajan” kanssa. Europa Objektiv järjesti kevättalvella ja keväällä 2015 lukuisia vastaavia propagandamatkoja Itä-Ukrainan miehitetyille alueille, mikä on pääteltävissä julkaistuista artikkeleista ja niissä kuvailluista ryhmistä kokoonpanoineen. Roger Annis kertoo huhtikuun 2015 loppupuolella julkaisemassa raportissaan ryhmäänsä kuuluneen kirjoittajia ja kuvaajia Kanadasta, Yhdysvalloista, Italiasta, Alankomaista ja Sveitsistä sekä Tšekin tasavallasta. (3) Julkaistuissa artikkeleissa toistuu poikkeuksetta kuvaus Europa Objektiv’ista kansalaisten perustamana projektina. Yksikään retkille kutsutuista ”toimittajista” ei kuitenkaan kyseenalaista Europa Objektiv’in taustaa, kuten ei myöskään heille kerrottua tarinaa näytetä kyseenalaistettavan: lukuisat ihmiset näyttävät tämän tarinan mukaan kannattaneen yhtenäistä ”Novorossijaa”, joka ulottuu Ukrainan itäosista aina Odesaan saakka. Tarina on sama, jota venäläiset propagandistit ja näiden pseudovaltioiden johtajat tuolloin kertoivat. Se on myös sama, jota Johan Bäckman ja Janus Putkonen tuolloin levittivät suomalaisille seuraajilleen. Väistämättä tulee tunne, että toistetaan ulkoa opeteltua fraasia!

Kuvakaappaus Johan Bäckmanin ’kohudosentti’-blogista. (4) 

 

Putkosen ”urakiertoa” Venäjän miehittämässä Donetskissa voi kutsua ripeäksi. Kevättalven vierailusta ehti kulua vain muutama kuukausi, kun Putkonen jo asettui asumaan Donetskiin heinäkuussa 2015. (5) Hän ryhtyi myös työskentelemään operatiivisena johtajana Donetskin lehdistökeskuksessa – DONi Pressissä, ja näennäisesti päätoimittajana DONi News ”uutistoimistossa”. (6) Hierarkiassa hänen yläpuolella pääjohtajan tittelillä työskenteli Europa Objektiv’in perustaja ja taustahahmoihin kuuluva Andrei Stepanenko.

Miehitettyjen alueiden mediaprojekteihin kytkeytyi erilaisia propagandaa ja disinformaatiota levittäviä kampanjoita tai näennäisen kansalaistoiminnan muotoja. Tähän joukkoon kuului myös Save Donbass People -kampanja, jonka lonkerot levisivät Suomeenkin Helsingissä järjestetyn näyttelyn sekä suomen kielisen Facebook-ryhmän myötä. Save Donbass People -kampanja käynnistyi niinkin varhain, kuin heinäkuussa 2014 – ainakin osia siitä nivoutui Putkosen operoimaan DONi Newsiin heinäkuusta 2015 eteenpäin, mikä on pääteltävissä Save Donbass People-ryhmän suomen kielisen Facebook-ryhmän profiilikuvasta sekä Putkosesta otetuista ”edustuskuvista”, joissa DONi Newsin ja lehdistökeskuksen ohella lukee usein: Save Donbass People. (7)

Save Donbass People -kampanja tuli tunnetuksi siitä, että se levitti materiaalia, joka väitettiin kuvatun Donetskissa sodan keskellä, monen kuvan ollessa joko muilta sotatantereilta tai elokuvista. Jälkimmäiseen joukkoon kuuluu runsaasti näkyvyyttä saanut kuva maassa istuvasta itkevästä tytöstä, joka on kuva venäläis-valkovenäläisestä The Brest Fortress -elokuvasta. (8)

Mutta palataanpa nyt loppukesään 2015. Putkonen päätyi Suomessa otsikoihin muutamaa viikkoa miehitettyyn Donetskiin muuttonsa jälkeen suositeltuaan kahden suomalaistoimittajan akkreditoinnin epäämistä. Ensin kielteisen päätöksen sai Iltalehden toimittaja Nina Leinonen (nyk. Järvenkylä) ja viikkoa myöhemmin saman koki Yleisradion toimittaja Antti Kuronen. (9 ja 10) Yleisradion uutisessa Kuronen kertoi hänen tietoonsa tulleen elokuuhun mennessä useita tapauksia, joissa Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla eli näissä nukketasavalloissa raportoineiden toimittajien akkreditoinnit oli evätty.

Putkonen koetti vielä tuolloin pitää yllä kulissia ”puolueettomasta” toimijasta ja raportoijasta Itä-Ukrainassa. Tämä kulissi alkoi rakoilla entistä enemmän tulevina viikkoina ja kuukausina, totuuden paljastuessa viimeistään vuotta myöhemmin, loppukesästä 2016 Egorova Leaksin eli Donetskin nukketasavallan valtiollisen turvallisuuden ministeriössä työskennelleen Tatjana Jegorovan sähköpostivuodon myötä. (11) Vuoto käsitti pitkälti toistatuhatta sähköpostia liitteineen. Liitteiden joukossa oli laajempia selontekoja, raportteja ja profilointeja henkilöistä, kopioita passeista jne. Mutta niistä kävi myös ilmi Putkosen rooli sensuuriviranomaisena Donetskin lehdistökeskuksen eli DONi Pressin operatiivisena johtajana.

DONi Press piti yllä toimittajien henkilörekisteriä, jossa toimittajat luokiteltiin värikoodeilla sen mukaan, kuinka lojaaleina heitä voitiin pitää nukketasavalloille ja Venäjälle, sekä miten vastaan ottavaisina heitä pidettiin lehdistökeskuksen tarjoamalle viralliselle näkemykselle. (12) DONi Pressin toiminnasta vastaamisen lisäksi Putkonen laati raportteja ja profilointeja ainakin pyydettäessä. Eräs tällainen oli Russell ”Texas” Bentleystä laatimansa profilointi, jonka hän kirjoitti miehittäjän edustajan pyynnöstä. Profiloinnissa hän kuvailee Russell ”Texas” Bentleytä kouluttamattomaksi sofistikoitumatonta kieltä käyttäväksi henkilöksi, jolla on hyvät sosiaaliset taidot mutta ei diplomaattisia taitoja. Putkonen myös muistuttaa ”Texas” Bentleyn alkoholiongelmasta ja sen aiheuttamasta henkisestä epävakaudesta. Russell ”Texas” Bentley kidutettiin kuoliaaksi venäläissotilaiden toimesta huhtikuussa 2024. (13)

Kirjoitin Putkosesta ja DONi Newsistä ensimmäisen kerran syyskesällä 2016, hyvin pian Egorova Leaksin paljastuttua, blogin ”DONi News – liikkeellä venäläisellä rahalla”, joka julkaistiin tuolloin SSS-Radion verkkosivulla. Julkaisin kyseisestä kirjoituksesta koosteen marraskuussa 2022: Arkistoiden kätköstä: Janus Putkonen ja DONi News – liikkeellä venäläisellä rahalla.

Janus Putkonen ja Eduard Basurin Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla helmikuussa 2016.

Putkosen muutaman vuoden kestäneeseen uraan miehitetyssä Donetskissa, ennen muuttoaan (tai pakoaan) miehitettyyn Luhanskiin, mahtui lukuisia kyseenalaisia episodeja Egorova Leaksin lisäksi. Venäjän ja heidän proxyjoukkojensa tiedettiin järjestävän ”tulitaukorikkomuksia” sekä ”kranaattikeskityksiä” saadakseen propagandamateriaalia ja kyetäkseen syyttämään Ukrainaa rikollisista teoista. Teoista, joihin he itse säännöllisesti syyllistyivät. Ainakin parissa tällaisessa propagandanäytelmässä paikalla oli myös DONi Newsin ”toimittaja” tai ”toimittajia”.

France24-kanavan toimittajien ollessa raportointimatkalla miehitetyssä Donetskissa syksyllä 2016 heidän onnistui nauhoittaa ja kuvata tapahtuma rintamaolosuhteissa, jossa militanttijoukkojen edustajana esiintynyt henkilö keskustelee paikalla olleen henkilön kanssa ”tulitaukorikkomuksen” järjestämisestä. (14) Paikalla on France24-kanavan toimittajien lisäksi myös DONi Newsille työskennellyt ranskalaistaustainen Christelle Néant sekä lukuisille propagandamedioille – myös DONi Newsille – työskennellyt Katya Katerina eli Jekaterina Vasilenko. Vastaavan havainnon teki aiemmin myös VICE-Newsin toimittaja Jake Hanrahan. (15) Pidän todennäköisenä sitä, että tällaisten propagandanäytelmien järjestäminen oli myös Putkosen tiedossa.

Venäläisille sekä heidän nukketasavaltojensa edustajille oli ensiarvoisen tärkeää välittää nopeasti viestiä erilaisten mediakanavien kautta ”tulitaukorikkomusten” kaltaisista tapahtumista. Nämä viestit myös hukuttivat tapahtumien todellisen laidan alleen vallatessaan tilan nopeudellaan. ETYJ:n Ukrainan monitorointimission välittämä viesti todellisuudesta rintamavyöhykkeellä jäi tavattoman usein disinformatiivisen viestinnän jatkoihin. ETYJ:n välittämä informaatio paljasti kuitenkin todellisuuden, suurin osa tulitaukorikkomuksista ja muista rikkeistä demarkaatiolinjalla aiheutui Venäjän ja sen proxyjoukkojen toiminnasta.

Tuolloin DONi Newsissä julkaistiin lähes päivittäin propagandauutisia ukrainalaisjoukkojen suorittamista tykistökeskityksistä ja niiden aiheuttamista mittavista tappioista ”kansantasavalloissa”. Lähes aina näiden propagandauutisten tehoa vahvistettiin kuvilla tuhotuista rakennuksista, kuvilla ja ”uutisten” tapahtumakuvauksilla oli tuskin koskaan mitään yhteistä.  Kuvien tarkoituksena oli tehon vahvistamisen ohella aiheuttaa voimakkaita tunnereaktioita, jopa vihantunteita Ukrainaa ja ukrainalaisia kohtaan. Ja kuten edellä viittasin, ETYJ:n aineistosta ei löytynyt juuri koskaan mitään mainintaa väitetyn tapahtuman tueksi.

Alla oleva kuvakollaasi saa toimia yksittäisenä esimerkkinä DONi Newsin tavasta ”rakentaa” ”uutisia”. Kuvassa vasemmalla on kaksi DONi Newsissä julkaistua ”uutista”, joista ylempi on päivätty 6. kesäkuuta 2017 ja alimmainen vastaavasti 28. helmikuuta 2017. Kummassakin on käytetty samaa Associated Pressille työskennelleen Jevgeniy Maloletkan tammikuussa 2015 Mariupolissa ottamaa valokuvaa venäläisten iskettyä kaupunkiin raketinheittimillä 24. tammikuuta 2015.

Tekstiselityksellä varustettua kuvakollaasia on käytetty tässä muodossa ensimmäisen kerran 22. syyskuuta 2022 kirjoittamassani blogitekstissä. Ensimmäiset havaintoni Putkosen tällaisesta toiminnasta ovat lokakuulta 2017. (16) 

Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamiseen liittyvän propagandan sekä salaliittoteorioiden viljely on kuulunut Putkosen vakioaiheisiin DONi Newsin ajoista lähtien. Suomalaiselle yleisölle tämä aggressiivisestikin levitetty propagandan ja disinformaatio tulivat tutuiksi myös Ilja Janitskinin perustaman MV-lehden sivuilta. Julkaisun siirryttyä Putkosen haltuun, MH17-propagandan ja salaliittoteorioiden julkaisu on jatkunut, joskin viime vuosina harvatahtisemmin. Tarkastelin aihetta laajemmin helmikuussa 2020 julkaisemassani blogissa: MV-lehti levittää MH17 disinformaatiota.

Keväällä 2018 kaikki kuitenkin alkoi muuttua Putkosen elämässä mutta myös miehitetyssä Donetskissa. Tietojeni mukaan hän muutti keväällä 2018 Donetskista idemmäs venäläisten miehittämään Luhanskiin – jossa hän mitä ilmeisimmin asuu edelleen. Keväällä ja kesällä 2018 korviini alkoi kantautua entistä enemmän havaintoja miehitetystä Donetskista ja kaupungissa kiristyneestä ilmapiiristä – poliittiseksi väkivallaksi luokiteltavaa toimintaa alkoi esiintyä. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä Putkosenkin muutto (tai pako, jollainen tilanne todennäköisimmin oli) Luhanskiin nivoutuu keväällä 2018 alkaneeseen myllerrykseen, jonka räjähtävänä huipennuksena voitaneen pitää 31. elokuuta 2018 tapahtunutta pommiattentaattia, jossa likvidoitiin miehitettyä Donetskia näennäisesti johtanut militanttikomentaja Aleksandr Zahartšenko, (17) jonka (lähi)piiriin Putkonenkin oli Donetskissa asuessaan päässyt. Muistokirjoituksessaan Putkonen kirjoittaa seuraavaa:

”Kun tieto varmistui luotettavista lähteistä todeksi, että Zakharchenko on kuollut, kykenin ottamaan vain muutamia askeleita, mutta vain lyyhistyäkseni. Uutinen osui suoraan sieluuni ja itkin hetken aikaa polvillani kuin pieni poika.” (18)

Janus Putkosen muuttoa Luhanskiin ei välittömästi seurannut joutuminen propagandistien kaatopaikalle. Siitä huolimatta, että hän menetti näkyvät tehtävänsä Donetskissa, Putkonen pysytteli edelleen parrasvaloissa kuin myös suomalaisten vasta- ja vihamedioiden otsikoissa. Näkyvyys Suomessa oli taattu Ilja Janitskinin perustaman MV-lehden siirryttyä huhtikuussa 2019 Putkosen hallintaan. Putkosen johdossa MV-lehti on menettänyt lukijakuntaansa ja suosiotaan Suomessa. Hänen tuottamansa räikeä Venäjä-propaganda on varmasti yksi syy lukijakunnan kaikkoamiseen mutta uskoisin lähestymiskulmansa eroavan MV-lehden perinteisen lukijakunnan näkökulmasta jonkin verran, mikä omalta osaltaan vähentänee kiinnostusta julkaisuun. Toisaalta vastamedioiden kentässä on tapahtunut melkoista sirpaloitumista viimeisimpinä vuosina, mikä varmasti näkyy yksittäisen vastamedian suosiossa. (Huom. MV-lehden virallinen nimi nykyään on UMV-lehti, joskin ”kansan suussa” se tunnetaan paremmin alkuperäisellä nimellään: MV-lehti).

Propagandan ja disinformaation julkaisun rinnalla Janus Putkosen tehtävänkuvaan on kuulunut viime vuosikymmenen puolelta lähtien osallistuminen ”tarkkailijana” tai kommentoijana Venäjän Ukrainalta miehittämillään alueilla järjestämiin laittomiin vaaleihin. Esim. Venäjän ja heidän proxyjoukkojen miehittämässä osassa Itä-Ukrainaa järjestettiin 11. marraskuuta 2018 lännessä tuomitut ja Ukrainan lakien vastaiset sekä Minsk II-sopimusta rikkovat ”vaalit”. Tavanomaiseen tapaan venäläiset ja Venäjän nimiin toimineet organisaatiot lähettivät Itä-Ukrainan miehitetyille alueille kymmeniä ”vaalitarkkailijoita”. Näiden henkilöiden joukossa oli myös muutama suomalainen. Johan Bäckman, Jarmo Ekman ja edesmennyt Jon Hellvig saapuivat Itä-Ukrainaan laittomasti Venäjän miehittämän rajan kautta, syyllistyen näin valtiorajarikokseen ja Ukrainan lakien rikkomiseen. Heidän lisäksi myös Janus Putkonen toimi laittomien vaalien ”vaalitarkkailijana”. (19) Venäjä käytti jo tuolloin järjestämissään laittomissa vaaleissa ulkomaalaistaustaisia ”vaalitarkkailijoita” tuomaan ”vaaleille” uskottavuutta. Terminologia oli tarkoituksellisesti harhauttavaa, aiheuttaen näin väärinymmärryksiä tapahtumien todellisesta luonteesta. Lyhyesti ja ytimekkäästi todettuna: vaalit eivät olleet vaalit, eivätkä vaalitarkkailijat vaalitarkkailijoita siten kuten me asian ymmärrämme. Kyse on Venäjän järjestämästä propagandanäytelmästä!

Janus Putkosen ja laajemmin suomalaisten toimintaa tarkasteltaessa miehitetyssä Itä-Ukrainassa sekä Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla, ei voida unohtaa sitä, että Suomesta järjestettiin useita propagandistisia turistimatkoja em. alueille. Näille matkoille osallistui yhteensä kymmeniä suomalaisia, poikkeuksetta Janus Putkonen tai Johan Bäckman olivat tavalla tai toisella osallisina näiden matkojen organisoinnissa. Ensimmäinen tällainen matka järjestettiin miehitettyyn Donetskiin kesällä 2016 ja seuraava jo muutamaa kuukautta myöhemmin, lokakuussa 2016. Johan Bäckmanin ja RUFI ry:n eli Suomalais-venäläinen yhdistys RUFI ry:n puheenjohtajan Daria Skippari-Smirnovin johdolla Venäjän miehittämälle Krimin niemimaalle järjestettiin myös yksi propagandamatka Suomesta (maaliskuussa 2018, osa matkalle osallistuneista toimi myös ”vaalitarkkailijan” roolissa miehitetyllä niemimaalla laittomasti järjestetyissä Venäjän presidentinvaaleissa). (19)

Suurelliset suunnitelmat propagandamatkoista Donbasiin hautautuivat viimeistään koronaviruksen myötä, jolloin asetetut matkustusrajoitukset vähensivät halua vierailla eristyneellä alueella. Putkosen vieraana kävi edelleen yksittäisiä suomalaisia tai muutaman hengen delegaatioita. Hänen vanhempansa Marko ja Tuovi Putkonen ehtivät vierailla miehitetyssä Luhanskissa kevättalvella 2020. (20) Heidän vierailunsa miehitetyssä Luhanskissa on perusteltua mainita, koska vierailuohjelmaan sisältyi käynti teatterialan oppilaitoksessa Luhanskissa ja tämä vierailu sisälsi propagandassa hyödynnettäviä lausuntoja. Tiedostivatpa he sitä tai eivät, vieraillessaan miehitetyllä alueella he vähäisimmilläänkin syyllistyivät valtiorajarikokseen ylittäessään laittomasti Venäjän miehittämän rajan.

Koronavirusepidemian aikana Putkosen lonkerot ulottuivat tiiviisti Venäjän miehittämiltä alueilta Suomeen. Hän tuki avoimesti erilaisia salaliittoteoreetikoita ja koronadenialisteja – tekisi mieleni todeta, että liiankin näkyvästi, mikä saattoi kääntyä näitä liikkeitä ja ryhmiä vastaan. Ihmisten mieliin on jäänyt Putkosen tervehdys miehitetystä Luhanskista ”Komentaja Turtiaiselle” (tarkoittaen Ano Turtiaista) maaliskuussa 2021 koronadenialistien kokoonnuttua Oodin edustalle Helsingissä. Tammi-helmikuussa 2022 Putkonen jakoi aktiivisesti neuvojaan Convoy Finland mielenosoituksen järjestäjille ja osallistujille – tiedä sitten olivatko hänen neuvonsa ”kuoleman suudelma” kulkueelle. (21) Oli miten oli, Venäjän aloitettua laajamittaisen ja laittoman hyökkäyssodan Ukrainaan helmikuun 24. päivä 2022, katseet siirtyivät Suomen lumisilta kaduilta tuhannen kilometriä etelämmäksi.

Janus Putkosen kohdalla ei myöskään voi unohtaa sitä, että hänellä ja hänen toimittamillaan vasta- ja vihamedioilla on ollut merkittävä rooli suomalaisiin toimittajiin ja suomalaiseen mediakenttään kohdistuneessa häirinnässä ja maalittamisessa. Tällainen toiminta alkoi jo viime vuosikymmenen puolella Verkkomedian aikana, jatkuen miehitetyssä Donbasissa Putkosen toimittamilla ja ylläpitämillä alustoilla, DONi Newsistä hänen nyt hallinnoimaansa MV-lehteen – toiminta on jatkunut myös nimenmuutoksen jälkeen UMV-lehdessä. Putkosen maalittamisen ja verbaalisten aggressioiden kohteena on ollut myös toimittaja-tietokirjailija Jessikka Aro. Hänen aggressiivinen Aroon kohdistunut salaliittoteorioita sisältävä kirjoittelu ja maalittaminen alkoi jo reilu vuosikymmen sitten, vuonna 2014. (22)

 

Aika entinen ei koskaan enää palaa: Venäjän suurhyökkäyksen jälkeinen aika

Venäjän suurhyökkäyksen alkua edelsi sotatoimiin valmistautumisen rinnalla voimistunut vaikuttamiskampanja, johon otti osaa kohtalainen joukko tunnettuja suomalaisia Venäjä-apologeettoja. Heidän lisäksi lukuisia koronadenialisteja siirtyi kuin huomaamattaan toistamaan Venäjän narratiivia. Verkossa järjestettiin suurellisia keskusteluita, kuten Totuuden Etsijöiden Suuri Nato-keskustelu 17. tammikuuta 2022, joka kokosi yhteen Johan Bäckmanin ja Janus Putkosen lisäksi lukuisia salaliittoteoreetikoita ja vastamedioiden sekä pienpuolueiden edustajia. Keskustelun eräänlaisena alustuksena nähtiin Olli Kotron haastattelu, haastattelijana toimi vastamedia Reformi-Studion toimittelija Panu Huuhtanen.

Tammi-helmikuun kuluessa, Venäjän miehitetyssä Donbasissa toimeenpanemien provokaatioiden ja tuli-iskujen rinnalla informaatiosota otti lisäkierroksia. Semyon Pegovin saapuminen miehitettyyn Itä-Ukrainaan helmikuussa 2022 ei enteillyt hyvää. On väitetty, että Pegovin perustama WarGonzo-projekti tai Marat Musinin perustama ANNA News sattuivat olemaan aina siellä missä ”tapahtuu”: missä Venäjä pyrkii rakentamaan narratiiviaan tukevaa näytelmää. Tämä väite osoitettiin todeksi helmikuisina päivinä ja viikkoina ennen Venäjän suurhyökkäyksen alkua miehitetyillä alueilla nähtyjen lukuisten provokaatioiden ja rikollisten demonstraatioiden ja lavastettujen hyökkäysten myötä.

Mitä pitempään Venäjän kulutus- ja tuhoamissodaksi kääntynyt suurhyökkäys on kestänyt, sitä olemattomammaksi Putkosenkin rooli on käynyt. Tuhoamissodan ensimmäisen vuoden aikana hänet nähtiin näkyvämmissä tehtävissä, kuten syyskuussa 2022 Venäjän järjestäessä Ukrainalta miehittämillään alueilla laittomat ”vaalit”, joissa Putkonen (omien sanojensa mukaan) toimi akreditoituna ”tarkkailijana”. Hän myös kommentoi kyseistä propagandanäytelmää lukuisille venäläisille propagandakanaville. Sen lisäksi, että Putkonen ”tarkkaili” ja ”kommentoi” tätä näytelmää, hän myös osallistui ”näytelmään” ns. äänestäjänä. Tämä kaikki on vain luonnollista jatkumoa hänen aiempiin rikollisiin toimiinsa Ukrainalta miehitetyillä alueilla, osana Venäjän miehityskoneistoa – ei Ukraina Putkoselle syyttä suotta sanktioita langettanut maaliskuussa 2019. (23)

Meidän ei todellakaan pidä unohtaa Putkosen roolia Venäjän miehittämillä alueilla. Hän ei ole mikään ”tiedonvälittäjä”, jollainen hän uskottelee olevansa, vaan miehityskoneiston aktiivinen toimija. Putkosen kohdalla on painottaen syytä muistuttaa, että toimijuuttaan korostaa se, että hän oli ensimmäinen ulkomaalainen, jolle myönnettiin ns. DNR passi (lukijan on hyvä tiedostaa se, että kyseessä on Venäjän sekä miehitysalueen viranomaistahojen asiakirjaluomus, jonka merkittävin arvo tuli sen propagandakäytöstä). Myöhemmin Putkoselle on myönnetty Venäjän passi, jonka saannin mahdollisti edellä mainittu DNR passi. Putkosen Suomen passi ei ole enää voimassa (Egorova Leaksin kautta saatujen tietojen mukaan hänen Suomen passin viimeinen voimassaolopäivä oli 07.04.2020).

Janus Putkonen venäläisen Rossija 24-kanavan haastattelussa miehitetyssä Luhanskissa Venäjän järjestämien näytösvaalien aikaan 10. syyskuuta 2023. (24)

Enteitä Putkosen uran alamäestä saatiin Fennomatkojen Pietarin matkan myötä, joka päättyi Janus Putkosen ja Konstantin Mihailovitš Lebedevin eli Kosti Heiskasen toinen toisilleen kohdistamiin syytöksiin. Kyseisen episodin jälkeen kaksikko on useamman kerran syyttänyt toisiaan rikollisiin tekoihin ryhtymisestä. Heiskanen on myös esittänyt Putkosen henkilökohtaiseen elämään liittyviä syytöksiä, joiden todenperäisyyttä on vaikea todistaa, joten en nosta niitä tässä tarkemmin esille. Kokonaisuus huomioiden on likimain mahdotonta sanoa, että missä kohdin kulkee toden ja valheen raja – kaksikko, kun ei ole hankkinut kannuksiaan todenpuhumisella. Perustuivatpa syytökset todellisiin tapahtumiin tahi eivät niin uskoisin, että Pietarissa ja sen jälkeen on jotain todellistakin kaksikon välillä tapahtunut eli syytökset eivät ole aivan tuulesta temmattuja. Lunta tupaan tuli myös Johan Bäckmanin kustannettua Putkosen ”omaelämäkerrallisen” teoksen Patriootin päiväkirja 1. (25) Putkosen mukaan Bäckmanilla ei kuitenkaan ollut kustannusoikeuksia teokseen. Tietojeni mukaan riitaa ei ole ratkottu yhdessäkään tuomioistuimessa, joten on vain sana sanaa vastaan ja runsain mitoin keskusteluja sosiaalisessa mediassa.

Kuten jo MV-lehti ja Convoy Finland kappaleissa viittasin, useamman syyn takia Putkonen on eriytynyt suomalaisesta viiteryhmästään. En myöskään pidä Putkosen suunnittelemaa MV-Studiota sellaisena elementtinä, mikä merkittävästi lisäisi hänen suosiotaan Suomessa. (26) Nähdäkseni hänen ei ole mahdollista nousta sirpaloituneessa vasta- ja vihamediakentässä nykyistä näkyvämpään rooliin, jollei Venäjä merkittävällä tavalla lisää länteen kohdistamaansa aggressiota, mikä mahdollistaisi suomalaisten propagandistien ja Venäjä-mielisten nykyistä merkittävämmän hyödyntämisen. Pidän Putkosta hiipuvana tähtenä, joka on ulkomaalaistaustaisena hyödynnettävissä lausuntoautomaattina venäläisiin propagandaohjelmiin ja näytösluontoisiin propagandatilaisuuksiin, jollaiseksi lasken myös ”vaalitarkkailijana” toimimisen. Samalla muistutan itseäni myös siitä, ettei haudalla pidä ryhtyä tanssimaan ennen kuin ruumis on kuopassa…

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006186291.html

2. https://www.counterpunch.org/2015/04/21/in-the-war-zone-of-eastern-ukraine/

3. https://newcoldwar.org/from-the-war-zone-of-eastern-ukraine/

4. https://kohudosentti.blogspot.com/2014/09/voittamaton-novorossija-kirjoittanut.html

5. https://www.iltalehti.fi/ukrainan-kriisi/a/2015081720194673

6. https://uusimaanpuolustus.blogspot.com/2016/08/vieraskyna-donetskin-kgbn-sahkopostit.html

7. https://mvlehti.net/2018/09/01/donetskin-kansantasavallan-paamiehen-alexander-vladimirovich-zakharchenkon-26-06-1976-31-8-2018-muistoa-kunnioittaen/   ks. kuva muistokirjoituksen lopussa.

8. https://observers.france24.com/en/20140710-children-heart-ukraine%E2%80%99-image-propaganda-war

9. https://www.iltalehti.fi/ukrainan-kriisi/a/2015081720194672

10. https://yle.fi/a/3-8257797

11. https://www.svoboda.org/a/27900014.html

12. https://uusimaanpuolustus.blogspot.com/2016/08/vieraskyna-donetskin-kgbn-sahkopostit.html

13. https://www.rferl.org/a/russian-soldiers-sentenced-death-us-born-bentley-ukraine/33616294.html

14. https://www.france24.com/en/20161014-video-reporters-donetsk-dependent-republic-russia-ukraine-weaponsv  (keskustelu alkaa videolla ajassa 02:40).

15. https://www.vice.com/en/article/jake-hanrahan-ukraine-donetsk/

16. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2017/10/janus-putkonen-ja-doni-news.html

17. https://yle.fi/a/3-10382988

18. https://mvlehti.net/2018/09/01/donetskin-kansantasavallan-paamiehen-alexander-vladimirovich-zakharchenkon-26-06-1976-31-8-2018-muistoa-kunnioittaen/

19. Foreign Observation of the Illegitimate Presidential Election in Crimea in March 2018, report by Anton Shekhovtsov s. 5-8, linkki pdf-tiedostoon.

20. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2018/03/kun-antaa-pirulle-pikkusormen.html

21. https://lgaki.info/novosti/marko-i-tuovi-putkonen-pobyvali-v-akademii-matusovskogo-chtoby-poznakomitsya-s-glavnym-tvorcheskim-vuzom-donbassa/

22. https://yle.fi/a/3-12300898

23. Jessikka Aro: Putinin maailmansota – Venäjän salaiset operaatiot lännen tuhoamiseksi s. 263–264.

24. https://www.ts.fi/uutiset/4526864

25. https://mvlehti.net/2023/09/11/raportti-koska-kansa-aanesti-lansi-tuomitsi-yhtenainen-venaja-nousi-vaalivoittajaksi-donbassissa/

26. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009407319.html

27. Päivitys Janus Putkosen telegram-tilillä 18. helmikuuta 2026.

Muuta lähdeaineistoa:

Olen hyödyntänyt hallussani oleva Egorova Leaksin aineistoa sekä Egorova Leaksia seuranneen Surkov Leaksiin liittyviä arvioita, joihin liittyy todisteita aiemmin vuodettujen viestien ja sähköpostien paikkansapitävyydestä jne. Kumpikin vuodoista täydennettynä aiemmilla vuodoilla ja hakkeroinneilla omalta osaltaan täydentävät kuvaa Venäjän ja sen tiliin toimivien henkilöiden toimista Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla. Olen myös hyödyntänyt muistiinpanojani sekä aiheesta julkaistuja artikkeleja, kuten Informnapalmin artikkelia EgorovaLeaks: Filtering and Control of Foreign Journalists in DPR sekä sosiaalisessa mediassa tehtyjä havaintoja, joiden alkuperäislähteet olen pyrkinyt tarkastamaan.

Tiedonanto MV-Studion perustamisesta, kuvakaappaus Janus Putkosen Telegram-kanavalta.

Janus Putkoseen ylläpitämät vastamediat, kuvakaappaus Putkosen Twitter-tililtä kesältä 2021. (Hänen tilinsä ei ole enää käytössä).

Januksenkasvoinen mies – eli tosikertomus siitä, kuinka Mr. Finland -kilpailun lehdistön suosikista tuli Venäjän propagandisti

OSA I

Jokainen aihealueeseen hiukan tarkemmin perehtynyt arvannee jo otsikon perusteella, että näiden kirjoitusten ”keskushenkilö” on Janus Kostia Putkonen. Tuo miekkonen, joka oli vuonna 1995 järjestetyn Mr. Finland -kilpailun lehdistön suosikki (1) ja joka päätyi monien mutkien kautta Venäjän propagandaääneksi miehitettyyn Itä-Ukrainaan. Ryhtyessäni kirjoituspuuhaan, kuvittelin kykeneväni typistämään tämän tosikertomuksen yksiosaiseksi koosteeksi, mutta raakaversion kasvaessa pituutta päätin jakaa kirjoituksen kahteen osaan. Tässä ensimmäisessä osassa käymme läpi Putkosen henkilöhistoriaa vuosiin 2013 ja 2014, suurelliseen Kilvenmaa-kollektiivin perustamiseen Alajärvelle ja eurovaaliehdokkuuteen Itsenäisyyspuolueen riveissä.

Enteilikö Porvoon Kesäteatterin 2013 näytelmä ’mustalaisleirin taivaaseen muutosta’ Putkosen elämän uutta suuntaa. Kuva Porvoon Teatterin kotisivulta.

Putkosen kohdalla ei voi olla mainitsematta hänen teatteritaustaa. Hän on toiminut Porvoon Teatterissa ohjaajana ja käsikirjoittajana. Ohjaamisen ja käsikirjoittamisen lisäksi Putkonen on myös näytellyt ja tehnyt lavastus-, valaistus- ja äänisuunnitteluja. Kiinnostus teatteria kohtaan ei ole mikään yllätys, onhan hänen isänsä Hortto Kaalo-yhtyeen perustaja, oopperalaulaja Marko Putkonen ja äitinsä teatteriohjaaja Tuovi Putkonen – myös yksi Putkosen sisaruksista näyttelee. Janus Putkosen ohjauksessa Porvoon Kokonniemen talvinen miljöö toimi Talvisodan tapahtumakenttänä vielä tammikuussa 2010, jolloin hänkin muisti kiitollisena maamme veteraaneja:

”Kyllä nyt on se aika, jolloin on tärkeätä muistuttaa mieleen meidän kansan historian merkityksellisimmät haasteet ja niistä selviäminen - - - Ja kyllä kiitos on se ainoa järkevä sana tähän tilanteeseen.” (2)

Tässä vaiheessa joku saattaa miettiä, että mikä mahtoi ajaa reilussa vuosikymmenessä maanpuolustusaktiivin ja erittäin isänmaalliseksi kuvaillun Putkosen raivoamaan Verkkostudio Live-lähetyksessä 1. maaliskuuta 2022 seuraajille: ”Koska jos Venäjälle luo uhan, sotilaallisen uhan, niin silloin tulee tuhotuks. Tajuutteko!” (3)

Kysymykseen on käsillä olevilla tiedoilla mahdotonta täydellä varmuudella vastata. Merkittävänä tekijänä voidaan pitää Putkosen matkaa Venäjälle vuoden 2008 tietämillä. Matkan ajatuksena oli etsiä Venäjältä panssarivaunu, joka oli tarkoitus tuoda Suomeen vetonaulaksi Putkosen yhdessä ystävänsä Antti Rytivaaran kanssa suunnittelemaan värikuulasotakeskukseen. Viikon parin mittaiseksi suunniteltu matka venähti kuukauden oleskeluksi Venäjällä, Rytivaaran mukaan matkalta palasi aivan eri ihminen. (4) Rytivaara muistelee Putkosen matkan suuntautuneen Venäjän Karjalaan, mahdollisesti Petroskoihin. Hänellä ei kuitenkaan ole tietoa siitä, keitä Putkonen matkalla tapasi.

Jessikka Aron kirjassa ’Putinin maailmansota – Venäjän salaiset operaatiot lännen tuhoamiseksi’ tuota aikaa kuvaillut Rytivaara oli sitä mieltä, ettei ilman jonkin sortin vääntövipua Putkosen värväys olisi venäläisiltä onnistunut. Putkonen ei olisi ollut ensimmäinen, eikä viimeinen henkilö, jonka venäläiset olisivat onnistuneet saamaan ansaan ja kompromoitua. Rytivaaran ja muuttuneen Putkosen tiet erkanivat tuolloin: Rytivaara jatkoi vapaaehtoista maanpuolustustyötä maakuntakomppaniassa, Putkonen sitä vastoin alkoi upota entistä syvemmälle salaliittoteorioiden ja vaihtoehtomedioiden maailmaan.

Tuolloin (vuoden 2010 tietämillä) termiä ”vaihtoehtomedia” saattoi vielä käyttää näistä pienistä verkossa toimivista, harrastelijoiden ylläpitämistä medioista, ilman samanlaista leimaa, joka termiin tänään liitetään. Niiden toimintaa ei vielä tuolloin leimannut pahansuopuus tai tarkoitushakuinen mustamaalaus tai valheiden levittäminen, mikä nykyään on leimaavaa useimmille niistä. Niinpä nykyään ”vastamedia” tai ”vihamedia” kuvaa paremmin Janus Putkosen toimitteleman UMV-lehden kaltaisia toimijoita, ja niiden toiminnan tarkoitusta. Toisaalta Putkosen itsensä perustamaa Verkkomedia-nimistä vastamediaa taidamme saada kiittää siitä, millainen leima nykyään liitetään näihin verkon pieniin (ja hiukan suurempiinkin) vaihtoehtomedioihin.

 

Salaliittoteoreetikosta propagandistiksi

Ennen kuin Putkonen päätyi Venäjän tiliin työskenteleväksi propagandistiksi, hänen elämässä ehti tapahtua paljon. En käy tässä osassa seikkaperäisesti läpi kaikkea sitä, mitä vuoden 2010 jälkeen tapahtui. Pyrin kuitenkin poimimaan olennaisimpia kohtia sekä huomioimaan tapahtumia, jota en ole havainnut merkittävässä määrin käsitellyn Putkosesta kirjoitettaessa. Kaiken tapahtuneen jälkeen heinäkuussa 2015 oli jo päädytty tilanteeseen, jolloin suomalaismediat uutisoivat Janus Putkosen uudesta asemapaikasta Donetskissa – kuvaavaa oli myös se, että valtakunnan ykkösmedioita myöten kirjoitettiin Putkosen johtavan ”kapinallisalueen lehdistökeskusta”. (5) Ei tarvitse lainkaan ihmetellä sitä, miksi suomalaiset mielsivät Ukrainassa olevan sisällissodankaltaisen tilan, kun narratiivia kapinallisista puskettiin läpi valtakunnanmedioita myöten aikana, jolloin Venäjän roolin Itä-Ukrainan sodan osapuolena olisi täytynyt olla selviö ja tuoda uutisissa selkeästi esille. (6) Tämän kirjoitusparin karkeana raja-aitana toimii aika ennen ja jälkeen Venäjän sotilasoperaatioiden Ukrainassa.

Putkosen vuonna 2011 perustama Verkkomedia-sivusto oli Suomen ensimmäisiä perinteisiä medioita haastanut populistinen vastamedia tai vaihtoehtomedia. Sen aihepiiri kuului perustamisesta lähtien globaalin eliitin kritiikki, Venäjän näkökulman nostaminen kirjoituksissa esiin sekä erilaiset salaliittoteoriat, kuten New World Order, Bilderberg-ryhmä jne. Putkonen toimi perustamansa Verkkomedian ”päätoimittajana” vuosina 2011–2015. Hänet oli myös kutsuttu puhujaksi Kosmisille Parapäiville 2013, jossa hänen aiheenaan oli valtamedian vaikutus ihmiskuntaan ja arvomaailmaan”. (7)

”Media on kansakunnan peili - - - Suomen media on monopolisoitunut, kuten monet muutkin toimialat Suomessa on globalismin aikakaudella päästetty monopolisoitumaan. - - - Elämme miehitetyssä maassa.” Janus Putkonen Kosmisilla Parapäivillä meillekin tutuiksi tulleista teemoista globalismista maamme ”miehitykseen”. (8)

Ennen muuttoaan tai pakoa karkuun velkojiaan Thaimaahan, Putkonen perusti vuonna 2014 Kilvenmaa-nimisen kollektiivin Itsenäisyyspuolueen silloisen puheenjohtajan Antti Pesosen omistamalle tilalle Alajärvellä. Kilvenmaa-hankkeen koollekutsu ainakin oli mahtipontinen, olihan ajatuksen ydin ”Suomen uusi itsenäistyminen” – näen kronologian Parapäivien ”elämästä miehitetyssä maassa” uuteen itsenäistymiseen:

”Tervehdys Suomen ystävät!

Verkkomedian, Kilvenmaan ja perustettavan kansanliikkeen puolesta minulla on ilo ilmoittaa, että nyt ’se’ sitten alkaa: Suomen uusi itsenäistyminen. Muutos lähtee liikkeelle meistä ja kokoon kutsu yli puoluerajojen on nyt liikkeellä sunnuntaiksi 24.11.2013. Paikkana kansanliikkeen perustamistilaisuudelle on Kotakankaalla Alajärvellä sijaitseva Kilvenmaa, joka tulee tarjoamaan pysyvän tukikohdan kansannousun tarpeisiin: ’Jokainen aate tarvitsee kasvaakseen kodin!’ - - -”. (9)

Kollektiivilla piti elää yhteisöllisesti kapitalismia vastustaen, ja jakaa verkossa luotettavaa tietoa yhteiskunnan salatuista asioista. Kilvenmaa-hankkeesta tuli eräänlainen Orwellin eläinten vallankumouksen toisinto, jossa farmilla toiset olivat lopulta tasa-arvoisempia kuin toiset. Kilvenmaalla asunut Lassi kuvasi yhteisöä seuraavasti: ”Avoimena ja demokraattisena mainostettu yhteisö olikin oikeasti diktatuuri, jossa oli salaisuuksia”. (10)

Janus Putkosta on kuvailtu manipuloivaksi ja hyväksi puhumaan, mikä on varmasti edesauttanut häntä viime vuosikymmenen alkupuolella kansalaisvaikuttamisessa. Ja onhan se todettava, että niiden lyhyiden, viime vuosikymmenen alkupuolella kuvattujen, tallenteiden perusteella, joita olen kirjoitusprojektin aikana katsonut, Putkonen on esiintyjänä varma ja uskottavan oloinen. En siis lainkaan ihmettele, että hän on tuolloin kerännyt seuraajia ympärilleen. Ja kyllähän Putkosessa on jotain täytynyt olla, koska hän sai Itsenäisyyspuolueen ehdokkaana vuoden 2014 europarlamenttivaaleissa erinomaisen äänisaaliin: 962 ääntä. (11)

Putkosen kohdalla en myöskään jättäisi huomiotta hänen aktivismiaan Palestiina ja Lähi-itä tiedottamisessaan. Hänen käsialaa on tammikuussa 2009 laadittu Gazan ja Palestiinan Kansan Puolesta!-adressi (231 allekirjoitusta julkaisusta lähtien). (12) Suomen ensimmäisen Quds-päivä-seminaarin yhteydessä (v. 2014) Verkkomedia palkittiin Palestiinan kriisin tiedottamisesta.

”Palestiinan puolesta tehdystä työstä kunniakirjat ja palkinnot saivat Bruno Jäntti, valtio-opin opiskelija, ICAHD (The Israeli Committee Against House Demolitions) -järjestön Suomen osaston perustaja ja puheenjohtaja sekä konfliktiaiheisiin erikoistunut journalisti sekä Verkkomedian toimittaja Hossein Bahmanpour ja päätoimittaja Janus Putkonen.” (13)

Quds-päivä on vuoden 1979 Iranin vallankumouksen uskonnollisen ja poliittisen johtajan Ruhollah Khomeinin määräyksestä aloitettu tapahtuma. Suomen ensimmäisen Quds-päivä-seminaarin järjestäneen Resalat Islamilainen Yhdyskunta – Suomen Ähl-äm Beit’in ylläpitämän Mellunmäen moskeijan imaami on edellä palkitun Hossein Bahmanpourin veli Abbas Bahmanpour. Moskeijassa järjestettiin vuonna 2020 muistotilaisuus Iranin Quds-joukkojen komentajalle Qassem Suleimanille ja sotilasjohtaja Abu Mahdi al-Muhandisille, jotka kuolivat Yhdysvaltojen ilmaiskussa. Resalat-yhdyskunnan perustajiin kuuluva Madjid Bahmanpour, Hossein ja Abbas Bahmanpourin isä, on kertonut moskeijan saaneen rahoitusta Iranista ja Irakista. (14) Mellunmäen moskeijalla ja Resalatilla on ollut yhteys Iranin korkeimman johtajan Ali Khamenein vuonna 1990 perustamaan järjestöön Ahl al-Bayt World Assembly (eli Abwa) ainakin vuodesta 2011. (15)

Yhdessä Putkosen kanssa palkittu Hossein Bahmanpour siirtyi myöhemmin toimittajaksi Tauno Mehtälän perustamaan Vastavalkea-nimiseen vastamediaan. (Huom. Vastavalkea on jo lopettanut toimintansa verkkojulkaisuna). Tässä kirjoituksessa ei kuitenkaan ole perusteltua tarkastella Palestiina ja Iran-ulottuvuutta Putkosen toiminnassa tämän tarkempaa. Ei siitäkään huolimatta, että viime vuosikymmenen lopulla Hussein al-Taeen (SDP) kirjoituksista ja kommenteista noussut kohu nosti esiin Janus Putkosen nimen ja Facebook-ryhmän Uutisryhmä: Gazan sota – Lähi-idän tilanne – uutisseuranta, johon ryhmään al-Taee kommentoi ja jonka ryhmän ylläpitäjiin Janus Putkonen kuului (v. 2019). (16)

Alla olevassa kuvassa Abbas Bahmanpour (musta paita, jonka rinnassa keltainen tunnus – mahdollisesti Hezbollahin) Janus Putkosen järjestämässä Näpit irti Syyriasta-mielenosoituksessa Eduskuntatalon portailla syyskuussa 2013. Saamieni tietojen mukaan mielenosoituksen järjestämiseen osallistui myös Pohjoismaiseen Vastarintaliikkeeseen liittyvä henkilö. 

Putkonen puhumassa Bašar al-Assadin hallintoa tukevassa Näpit irti Syyriasta-mielenosoituksessa.

Ennen muuttoaan Donetskiin ja näkyvää rooliaan venäläisten propagandaäänenä Putkosen tie vei Kilvenmaa-kollektiiviin liittyvien tappioiden kaatuessa niskaan Thaimaahan, josta hän jatkoi Verkkomedian toimittamista. Kirjoitussarjan toisessa osassa siirrymme miehitettyyn Donetskiin Putkosen ryhtyessä palvelemaan miehittäjää ja heidän nimittämäänsä, Moskovalle alisteista, paikallishallintoa.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://yle.fi/a/20-117238 (videolla ajassa 13:55-).

2. https://yle.fi/a/3-5702833

3. Alkuperäinen Verkkostudio Live-lähetys on poistettu YouTubesta, raivoaminen katsottavissa linkistä.

4. Jessikka Aro: Putinin maailmansota – Venäjän salaiset operaatiot lännen tuhoamiseksi s. 266.

5. https://yle.fi/a/3-8416989

6. Venäjän roolista sodan osapuolena oli olemassa havaintoja runsaasti Itä-Ukrainan sodan ensimmäiseltä keväältä ja kesältä kuten venäläisten komentajien ja palkkasotilaiden, kaluston ja lopulta Venäjän asevoimiin kuuluvien sotilaiden muodossa, joita ukrainalaiset ottivat sotavangeiksi Ilovaiskin taistelun yhteydessä elokuussa 2014. Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisen osalta todisteita Buk-TELARin venäläisestä alkuperästä oli jo kesän 2015 puolella riittämiin.

7. https://www.facebook.com/events/turun-suomenkielinen-ty%C3%B6v%C3%A4enopisto/kosmiset-parap%C3%A4iv%C3%A4t-2013-turku/214562992028434/

8. Icariusnatarius: Kävin joskus Kosmisilla parapäivillä 6:45 eteenpäin.

9. Lainaus Janus Putkosen kutsusta, alkuperäinen julkaisu ei ole enää luettavissa verkkomedia.org-sivulla.

10. https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000002919046.html

11. https://vaalit.yle.fi/tulospalvelu/2014/eurovaalit/ehdokkaat/ehdokas_78.html

12. https://www.adressit.com/gazan_puolesta 

13. Salam 3–2014, s. 12.

14. https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000009481223.html

15. https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000009481223.html

16. https://yle.fi/a/3-10748400 

Muuta tausta-aineistoa:

Kirjoituksessa on hyödynnetty Jessikka Aron teosta ”Putinin maailmansota – Venäjän salaiset operaatiot lännen tuhoamiseksi” taustoitukseen muiltakin osin, kuin lähdeluettelossa mainitun sivun osalta, sekä Jiri Kerosen kirjoitusta Janus Putkosesta.

Propagandisti Konstantin Mihailovitš Lebedev, tunnetaan myös nimellä Kosti Heiskanen

 

Tämä kirjoitus on eräänlainen läpileikkaus Konstantin Mihailovitš Lebedevin eli Kosti Heiskasen julkiseen sekä eräiltä osin yksityiseen minään. Henkilöön, jonka olemme oppineet tuntemaan Kosti Heiskasen nimellä tuottamassa sotapropagandaa ja propagandaa Venäjälle. Kirjoituksessani en lähesty häntä minkään yksittäisen episodin kautta, vaan kirjoitus on ennemminkin kooste – läpileikkaus – hänen julkiseen uraansa. Poikkeuksena yksittäiset poiminnat Heiskasen sosiaalisen median tileiltä, joita voidaan pitää henkilökohtaisempina. Ovatko ne sitä, vai vaan osa kulissia? Siihen en tässä kirjoituksessa ota kantaa. Selvyyden vuoksi käytän tässä kirjoituksessa hänestä suomalaisten paremmin tuntemaa nimeä Kosti Heiskanen Lebedevin sijaan.

Konstantin Mihailovitš Lebedev eli propagandisti Kosti Heiskanen. 

Venäjän helmikuussa 2022 Ukrainaan kohdistamaa suurhyökkäystä seuranneina viikkoina ja kuukausina suuri joukko ”Kremlin kaikuja” levitti sosiaalisen median eri alustojen lisäksi muillakin areenoilla Venäjän narratiivia ynnä räikeitä valheita. Kesän 2022 koittaessa valtio-omisteisella Rossija-24 (ven. Россия-24) uutiskanavalla esiintyi ”suomalaisäänenä” Kosti Heiskanen, syyttäen maamme lehdistöä Venäjä-vihan lietsomisesta. (1) Jos hän oli aiemmin esiintynyt yhtään merkittävämmässä mediassa Venäjällä, oli se mennyt ohi silmien ja korvien minun lisäksi monelta muulta Venäjän sotauutisia tahi propagandaa seuranneelta henkilöltä. Ei tällainen henkilö kuitenkaan tyhjästä voinut ilmaantua venäläismedioihin: kuka on Kosti Heiskanen.

Ei hän aivan ”tyhjä taulu” ollut. Nimittäin Heiskasen menneisyydestä löytyi hetkessä meitä suomalaisia koskettanut detalji vuodelta 2009. Lainaan Yleisradion uutista lokakuulta 2009:

”Erityisesti venäläiselle lehdistölle suunnatussa tilaisuudessa Paavo Salonen sanoo käyvässä tapahtuman läpi alusta alkaen. Tilaisuudessa on mukana toimittaja Kosti Heiskanen, joka auttoi Salosta Antonin etsinnöissä.” (2)

Noina aikoina lapsikaappaukset olivat ensimmäisiä kertoja laajemmin otsikoissa, ja nimenomaan lasten kaappaaminen Venäjälle. Edellisenä kesänä Paavo Salosen Anton-poika oli tuotu salaa Venäjältä Suomeen, jonne Antonin oli kaapannut hänen äitinsä Rimma Salonen maaliskuussa 2008. (3) Soppaan sotkeutui myös muuan Johan Bäckman, joka tuolloin antoi lausuntoja Antonin äidin Rimma Salosen nimissä. Vastaavasti Antonin isää Paavo Salosta auttoi toimittajaksi esitelty Kosti Heiskanen. Tässä yhteydessä on syytä todeta, että Heiskanen avusti Paavo Salosta etsinnöissä jo vuoden 2008 puolella, kesäkuussa 2008 Heiskanen Independent Pressin toimittajana esiteltynä antaa lausunnon Ilta-Sanomille:

”- Isä sai pojan syliinsä, kertoo Independent Pressin toimittaja Kosti Heiskanen, joka on antanut Saloselle, 64, taustatukea pojan etsinnöissä”. (4)

Independent Press Oy (yrityksen toiminta on lakannut) oli lappeenrantalainen kustannusyhtiö, joka julkaisi venäjän- ja suomenkielistä aikakauslehteä, jossa muun muassa julkaistiin artikkeleja venäläisten väitetyistä Suomessa kohtaamista vastoinkäymisistä. Lehden (Focus) päätoimittajana toimi Kosti Heiskanen. (5)

Vajaassa parissa vuosikymmenessä Heiskasen tie on vienyt Bäckmanin opponentista kentän samalle laidalle, kummankin osallistuessa tänään Venäjän propagandasotaan länttä vastaan. Vai ovatko menneen tapahtumat vain taiten rakennettua teatteria? Sitä ei kuitenkaan käy kieltäminen, etteikö Heiskasen omaan elämään mahdu myös episodeja, jotka mahdollistavat ”raskauttavan materiaalin” kokoamisen ja sellaisella kiristämisen. Mutta ennen kuin uppoudun tarkemmin Kosti Heiskasen nykyiseen toimintaan propagandistina, on syytä kerrata lyhyelti Heiskasen tausta siitä huolimatta, vaikka se on käyty läpi The Insiderissa kesäkuussa 2024 julkaistun artikkelin jälkeen suomalaisissakin medioissa. (6)

Kosti Heiskanen eli Konstantin Mihailovitš Lebedev on 1930-luvulla Neuvostoliittoon muuttaneiden suomalaiskommunistien jälkeläinen. Heiskanen syntyi huhtikuussa 1978, Pointmedian (ven. Точка) julkaisemien, Venäjän passijärjestelmästä vuodettujen tietojen mukaan hän vaihtoi nimensä vasta vuonna 2004. (7) Heiskasen itsensä kertoma tarina taustastaan on sovitettavissa edellä kuvattuun. VK-päivityksessään (joulukuulta 2024) hän kertoo seuraavaa:

”---En ole koskaan salannut tätä, ja aina haastatteluja antaessani selitin, että olen suomalaisten maahanmuuttajien, karjalaisten, vepsäläisten ja saksalaisten jälkeläinen. Neuvostoliiton aikana monilla oli venäläiset etu- ja sukunimet, mukaan lukien suuri määrä venäläissaksalaisia. Tämä kiusaaminen alkoi, kun julkaisin sosiaalisessa mediassa kuvan perheen perustamisesta 20-vuotiaana ja siitä, kuinka lapseni - - - pyysivät minua ottamaan sukunimensä.---” (8 – huom. teksti käännetty suomeksi allekirjoittaneen toimesta.)

Heiskasen itsensä kertoman mukaan hän on asunut Suomessa vuosina 1996–2012, Lappeenrannassa ja Helsingissä sekä Sipoossa, vuonna 2012 hän mainitsee muuttaneensa Berliiniin, Saksaan. Saksassa Heiskanen omien sanojensa mukaan asui aina kevääseen 2022 työskennellen matkailualalla. Hänen nimellä rekisteröitiin yritys matkailualalle Berliiniin helmikuussa 2012. Yrityksen (World Travel Consulting Panorama Tours GmbH) toiminta on sittemmin lakannut. Heiskasen nimi on yhdistettävissä myös toiseen yritykseen, NORVISTA TRAVEL & TRADE GmbH, joka rekisteröitiin lokakuussa 2018. (9) Ensin mainitussa yrityksessä on kiinnostavaa se, että sillä on ollut asiointitoimisto myös Suomessa – ositteessa Tehtaankatu 12, Helsinki. Kyseisessä osoitteessa toimi(i): Rustravel Oy, joka perustettiin 23 vuotta sitten Oleg Gergalon toimesta.

Rustravel on nostettu esiin lukuisia kertoja viimeisen vuosikymmenen kuluessa myös Johan Bäckmanin toimesta, hänen suositellessa matkatoimiston käyttöä viisumiasioissa matkustettaessa Venäjälle tai Venäjän Ukrainalta miehittämille alueille tai värväydyttäessä Venäjän vapaaehtoisjoukkoihin Itä-Ukrainassa v. 2014 alkaneeseen sotaan. Kirjoitukseeni ”Fennomatkat Pietarissa – viihdettä sivustaseuraajille” sisältyy havaintoja myös Rustravelin toiminnasta. Palatkaamme kuitenkin Heiskaseen ”matkailuntäyteiseltä” harharetkeltä.

Heiskanen kertoman mukaan pakeni Saksasta Venäjälle huhtikuussa 2022 ja jo 1. kesäkuuta 2022 hän esiintyi valtio-omisteisella Rossija-24-uutiskanavalla syyttämässä maamme lehdistöä Venäjä-vihan lietsomisesta: ”NÄIN SUOMEN LEHDISTÖ LIETSOO VENÄJÄ-VIHAA”.

Muutamassa viikossa tuntemattomuudesta valtio-omisteisen televisiokanavan uutislähetykseen – nyt joku voisi tuumata, että ”tässä ei nyt kaikki täsmää…”.

Tämän jälkeen olemmekin joutuneet seuraamaan Kosti Heiskasen esiintymistä sosiaalisen median alustojen ohella erilaisissa venäläismedioissa tai Venäjämielisissä medioissa levittämässä propagandaa liiankin kanssa. Heiskanen on ehtinyt vierailla useita kertoja Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla. Hän on myös vieraillut venäläisten tuhoamissa kaupungeissa, kuten Mariupolissa ja Avdijivkassa, jossa hän todisteita esittämättä syytti suomalaisten ja ruotsalaisten vapaaehtoisten ryöstelleen kaupungissa. (10) Tälläkin hetkellä hän kiertää Venäjän miehittämässä Itä-Ukrainassa esittäen syytöksiä ja toistaen Venäjän jo reilun vuosikymmenen verran viljelemää propagandatarinaa ukrainalaisten toteuttamista julmuuksista ja jatkuvista pommituksista, jotka on osoitettu disinformaatioksi ja valheiksi lukuisat kerrat. (11)

Ikävä kyllä on todennäköistä, että suomalaisistakin uskoo nämä tarinat, mutta todellinen kohdeyleisö Heiskasen raporteille löytyy kuitenkin Venäjältä. Venäjä on Krimin niemimaan miehityksestä lähtien turvautunut erilaisiin ulkomaalaisiin kommentaattoreihin, asiantuntijoihin (tai sellaisina esiteltyihin henkilöihin) sekä tarkkailijoihin ja aktivisteihin, joiden ensisijainen tehtävä on tuoda uskottavuutta Venäjän välittämälle viestille. Kosti Heiskanenkin esitellään venäläiselle yleisölle ei vain toimittajana vaan tunnettuna toimittajana ja kansalaisaktivistina.

Mikäli jätämme huomiotta hänen omat mediaprojektinsa, Kosti Heiskasen näkyvin journalistinen toiminta kytkeytyy venäläisiin medioihin sekä suomalaisiin vastamedioihin. Suomen tilannetta hän on kommentoinut hyvin kirjavalle joukolle venäläismedioita. Näiden medioiden joukossa on muun muassa ortodoksioligarkki Konstantin Malofejevin perustama, nykyään vain netin kautta seurattavissa oleva Tsargrad TV (12) sekä edesmenneen Jevgeni Prigožinin ”imperiumiin” kuulunut Patriot Media Group. Malofejev oli Novaja Gazetan mukaan luomassa Venäjän Ukraina-muistiota viime vuosikymmenellä. (13) Hän oli myös Igor Girkinin rahoittaja ja tukija ”venäläisen kevään” aikaan sodan alkaessa Ukrainan itäosissa huhtikuussa 2014, Girkinin johtamien joukkojen aloittaessa sotilasoperaation Slovjanskissa ja Kramatorskissa.  

Kosti Heiskanen Tsargrad-kanavan vieraana.

Heiskasen toiminnan perusteella päättelisin, että jollei hän toimi jonkin Venäjän turvallisuuselimen operaattorina, on hänellä hyvät kontaktit tällaiseen organisaatioon. Kun Suomeen ”loikkasi” viime kesänä (v. 2025) PMC Wagnerin riveissäkin Ukrainassa taistellut mies, (14 ja 15) tiesi Kosti Heiskanen kertoa kyseisestä taistelijasta kesäkuun lopulla hänen käyttämänsä nimet (Žaslan Mustahanov eli Jevgeni Špartun) kuin myös sen, että hänellä on pitkä rikosrekisteri. (16) Tämä siis ennen kuin Suomessa rajan laittomasti ylittäneestä henkilöstä oli kerrottu Rajavartiolaitoksen tiedotetta enempää.

Myös Heiskasen muu toiminta, kuten liikkuminen Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla sekä vierailut joukko-osastoissa ynnä esiintymiset venäläismedioissa todistavat myös sen puolesta, että hän toimii ”jonkin tahon laskuun”.

Heiskasen ”kuvaelmassa” näytämme edenneen näytökseen ”Tappouhkaukset”, jollaisista hän on kertonut Ria Novostille ja jotka leviävät nyt Venäjän propagandamedioissa. (17) Tämä voi olla vain yksi episodi episodien joukossa, joita syötetään medioihin. Samanlainen kuin hänen ja Janus Putkosen välinen vuosia kestänyt konflikti, jossa kovasanaisesti haukutaan ja uhataan toista mutta sanoista ei kuitenkaan ryhdytä tekoihin. Tässäkin tarinassa voi olla ”totta toinen puoli” eli taustalla lienee henkilöiden välinen kiista, joka juontaa juurensa Fennomatkojen Pietarin matkan tapahtumiin, mutta suhtaudun suurella varauksella kaikkeen siihen, mitä nyt julkisuudessa sanotaan ja tehdään. Jäämme odottamaan näytelmän loppua! Конец!

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://x.com/HeiskanenKosti/status/1532050301955497986

2. https://yle.fi/a/3-5909159

3. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000123744.html

4. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000134240.html

5. https://www.hs.fi/ihmisia/art-2000004252179.html

6. The Insider: Heiskanen outed as Lebedev: the fake Finn who serves Russian propaganda.

7. https://pointmedia.io/story/65fa9170b126bc7ae0c3dc2c

8. https://vk.com/wall747478706_2907

9. https://www.northdata.de/Heiskanen,+Kosti+Mikael,+Berlin/kgr

10. https://istories.media/en/stories/2024/05/15/rossotrudnichestvo/

11. https://x.com/HeiskanenKosti/status/1982837828699722232

12. https://cyberdefence24.pl/cyberbezpieczenstwo/rosyjska-dziennikarska-matrioszka-konstantin-lebiediew-alias-kosti-heiskanen

13. https://www.verkkouutiset.fi/a/vladimir-putinin-ukraina-strategian-valmisti-vahan-tunnettu-oligarkki-32663/#6a6aad62

14. https://raja.fi/-/laiton-rajanylitys-17.6.2025-venajalta-suomeen-kiteella

15. https://yle.fi/a/74-20171865

16. https://x.com/HeiskanenKosti/status/1939386634006327501 

Heiskasen Facebook-profiilin päivitys 29. kesäkuuta 2025 on seikkaperäisempi, kuin päivityksensä X:ssä.

17. https://riamediabank.ru/media/9028133.html 

Teksti itsessään sisältää linkkejä taustamateriaaliin. Kirjoituksessa olen myös hyödyntänyt Kosti Heiskasen henkilökohtaisia sosiaalisenmedian tilejä VK:ssa ja Facebookissa.

Lukijan on myös syytä tiedostaa se, että Heiskasen vierailut Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla ovat Ukrainan lakien vastaisia kaikissa niissä tapauksissa, joissa hän ei ole hoitanut tarvittavia muodollisuuksia Ukrainan viranomaisten kanssa.