Perinteinen media kompastelee sotauutisoinnissa – Osa xxx

 

Venäjän ryhdyttyä usean rintaman hyökkäyssotaan Ukrainaa vastaan viime vuoden helmikuussa, toivoin hetken ajan, luotettavan perinteisen median Suomessa (ja muualla Euroopassa) kiinnittävän huomiota uutisointiin, ollen erityisen huolellinen sen suhteen millaisin termein sotatapahtumia sekä tilannetta Ukrainassa kuvattaisi. Ukrainan sotavuosien (muistamme, että Ukrainassa on sodittu keväästä 2014 lähtien) kuluessa olen – toisinaan tuskastumiseen saakka – turhautunut siihen, kuinka myös suomalaismediat kerta toisensa jälkeen syyllistyivät epätäsmällisyyksiin tai suorastaan toistavat Kremlin propagandaa uutisartikkeleissaan.

Toiveeni täsmällisyydestä ja tarkkuudesta on osoittautunut turhaksi, mikä on sinänsä harmi, koska Suomessa on lukuisia Ukrainan sodasta erinomaisesti raportoivia toimittajia (kuten Yleisradion Antti Kuronen) ja tiedän, että ainakin osassa mediataloja toimittajille järjestettiin koulutustilaisuuksia viime vuoden (v. 2022) keväällä, jotta pahimman luokan Kreml-disinformaatio ei päätyisi uutistekstiin. Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että valtaosin uutisointi on riittävän täsmällistä, toisaalta kuitenkin toistuvaa otteenherpaantumista on havaittavissa etenkin otsikoinnissa, ingressissä eli johdatteessa ja etenkin karttagrafiikoissa, joissa ongelmia on ollut Ukrainan osalta Venäjän suorittaman Krimin niemimaan miehityksestä lähtien. Tyystin oma luokkansa uutisten joukossa ovat uutiset, joissa toistetaan Kremlin narratiivia suoraan tai verhotummin, toisinaan vain jättämällä suomettuneen Suomen tyyliin asiat kertomatta.

Helsingin Sanomien Venäjän hyökkäyssotaa 1. helmikuuta 2023 käsittelevän uutisen karttagrafiikka on termistön kannalta hämmentävä. (1) Karttagrafiikassa käytetään edelleen termiä ”separatistialueet”, mitä nyt ei olisi pitänyt käyttää vastuullisessa mediassa enää vuosiin. Itse asiassa kyseisen termin käyttö on jollain tapaa ymmärrettävää vain ja ainoastaan kevään ja alkukesän 2014 uutisoinneissa, ja tuolloinkin vain siihen saakka, kun Venäjä alkoi aktiivisesti puuttua sotaan Ukrainan itäosissa. Ja jos haluamme jonkin konkreettisen hetken nimetä, niin voimme pitää sinä hetkeä, jolloin Venäjä tulitti tykistöllään ensimmäisiä kertoja omalta maaperältään Ukrainan itäosiin – toisin sanoen kesä-heinäkuun vaihdetta 2014:

”Artillery units of the Russian Armed Forces fired at least on 149 separate occasions attacks against Ukraine in the summer of 2014. 137 of these attacks were launched from positions inside Russia.” (2)

HS:n surkeasti laadittu karttagrafiikka.

Käytännöntasolla huhtikuussa 2014 alkanut sota Ukrainan itäosassa on jatkumoa Venäjän Krimin niemimaan miehitysoperaatiolle, eräiltä osin jopa toteuttamistapaa myöten, joten ehkäpä meidän pitäisi vihdoin ja viimein pitää sitä sellaisena, eikä hairahtua käyttämään missään vaiheessa epätäsmällisiä termejä, joissa Venäjän osuus häivytetään taustalle – lähes olemattomiin. Toteutus tapahtui ehkäpä improvisoidummin ja Krimin miehityksen nostattaman menestyshuuman innoittamana.

Viime vuoden loppupuolella pidetyssä MH17-oikeudenkäynnissä, tuomioistuin totesi sodan Itä-Ukrainassa olleen toukokuun puolivälistä 2014 eteenpäin Venäjän kontrolloima kansainvälinen aseellinen konflikti. (3) Ei siis sisällissotaa tai separatismia – koko ”sisällissota” ajatuksen on myös kieltänyt Donetskin alueen entinen ”kansankuvernööri” Pavel Gubarev, todetessaan joulukuussa 2020 antamassaan haastattelussa, ettei heidän olisi onnistunut ottaa keväällä ja kesällä haltuunsa kaupunkeja Donbasissa ilman venäläisen tiedustelu-upseeri Igor Girkinin Krimin ryhmän joukkoja, jotka koostuivat pääasiassa venäläisistä Krimin niemimaan miehitysoperaatioon osallistuneista sotilaista, joita paikalliset kollaboraattorit tukivat.

Usea Ukrainassa kevään ja kesän 2014 epävakauttamisoperaatioon ja sotatoimiin osallistunut avainhenkilö on todennut, ettei operaatio olisi onnistunut ilman Venäjän lähettämiä miehiä ja aseita sekä osallistumista maasotaan elo-syyskuussa 2014. (4 ja 5) Venäläinen Alexander Žutškovski* totesi, jo vuosien takaisessa teoksessaan ”85 дней Славянска” (Slovjanskin 85 päivää), ettei sodassa ollut kyse taistelusta ”pahoja ukrainalaisia vastaan” vaan Venäjän sodasta Ukrainaa vastaan. Toimittaja Denis Kazanskii käy laajassa kirjoituksessaan ”’85 дней Славянска’ Жучковского: явка с повинной” läpi Alexander Žutškovskin teosta. (6) Žutškovskin mukaan Igor Girkinin operaatio järjestettiin venäläisen ortodoksioligarkki Konstantin Malofeevin rahoilla ja Vladimir Putinin hiljaisella hyväksynnällä.

Sosiaalisen median aikakaudella ongelmallisia ovat myös uutiset, joissa otsikot johtavat vähintäänkin harhaan, jolloin otsikoiden nostattamilla tunteilla yritetään saada aikaan toimintaa. Toisinaan tämä vain sataa erilaisten disinformaatikkojen ja propagandistien (myös Venäjän) laariin, jotka käyttävät otsikoiden synnyttämää mielikuvaa omien tarkoitusperiensä ajamiseen.

Yllä olevan kuvakaappauksen uutisen kohdalla ensisijaisesti herää kysymys, että miksi Yleisradio valitsee Ukrainan varustamista hyvinkin asiallisesti tarkastelevan artikkelin otsikoksi johdattelevan kysymyksen? (7) Sellaisen, jossa vihjaillen toistuu myös Kremlin narratiivi ”sodan eskalaatiosta”, mikäli Ukrainalle toimitetaan raskasta aseistusta.

Ukrainassa on pian sodittu raskaammin vuoden verran, ja yhtämittaisesti vuodesta 2014, eikä raskaan aseistuksen toimittaminen Ukrainalle ole sotaa eskaloinut. Ainoa eskaloija on Venäjä, tarvitsematta siihen mitään ulkoista kimmoketta. Se voi kyllä rakentaa sellaisen ympärille oman tarinansa, mutta ei tämä tarina tosiasioita muuksi muuta.

Raskas aseistus, kuten taistelupanssarivaunut, auttavat Ukrainaa pääsemään tavoitteeseensa – vapauttamaan kaikki Venäjän miehittämät alueet julman miehityksen ikeestä. Yleisradion kaltaisen mediatalon ei tarvitse Ukrainan sotaa käsittelevissä uutisissa turvautua klikkiotsikoihin tai antaa Venäjän narratiiville yhtään kaikukoppaa.

Oma kysymyksensä on sitten se, että mitä uutisissa on järkevää näyttää ja mitä ei. Otan esimerkiksi MTV 3:n videoraportin Bakhmutin läheltä 31. tammikuuta 2023. (8)

MTV3 operaatioturvallisuutta vaarantaen.

Lyhyestäkin videoreportaasista on mahdollista saada selville kohtalaisesti tietoa alkaen sijainnista ja päätyen siihen millaista kalustoa videolla esiintyy, jonka perusteella havainnoitsijan on mahdollista päätellä mikä joukko-osasto on kyseessä, mikä on niiden reitti ja mitä tällainen toiminta mahdollisesti tarkoittaa. Tässä tapauksessa ongelmallista on sijainti Bakhmutin alueella eli käytännössä alueella, jonka haltuunotosta Venäjä tällä hetkellä taistelee hyvin rajusti. Videon julkaisua ei myöskään voi perustella esim. sillä, että se julkaistiin vasta niin ja niin monen tunnin kuluttua, koska video voi tästä huolimatta kertoa venäläisille asioita tai vahvistaa heidän aiempia olettamuksia tapahtumien kulusta, millä voi olla (on) vaikutusta siihen, mihin suuntaan he omia toimiaan vievät.

Ukrainan operaatioturvallisuus on tähän asti ollut hyvin korkealla tasolla, johon toimittajat yleensä ovat sitoutuneet. Tiedossa on useitakin tapauksia, joissa toimittaja, joka on rikkonut ohjeita vastaan on joko karkotettu maasta tai saanut maahantulokiellon (tai molempia). Luonnollisesti on olemassa pieni mahdollisuus sille, että kyseinen video on luvalla kuvattu ja että sen avulla Ukraina välittää viestiä viholliselleen. Pidän tätä kuitenkin hyvin epätodennäköisenä vaihtoehtona.

Teemaa tarkastellaan myös sotahistorioitsija Emil Kastehelmen twiittiketjussa. (9)

Kirjoitukseni loppuun lainaan venäläistä tiedustelu-upseeria Igor Girkiniä, joka johti kentältä venäläisten epävakauttamis- ja sotilasoperaatiota Ukrainassa keväällä ja kesällä 2014:

”I was the one who pulled the trigger of this war, - - - If our unit hadn't crossed the border, everything would have fizzled out — like in Kharkiv, like in Odessa”.

 

Marko   

 

Lähteet:

1. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009361539.html

2. Bellingcatin raportti ”Putin's Undeclared War Summer 2014 Russian Artillery Strikes against Ukraine”   s. 26, ladattavissa artikkelista Putin's Undeclared War: Summer 2014 - Russian Artillery Strikes against Ukraine.

3. https://twitter.com/mariekedehoon/status/1593226465189171204

4. https://khpg.org/en/1608808721 

5. https://www.themoscowtimes.com/2014/11/21/russias-igor-strelkov-i-am-responsible-for-war-in-eastern-ukraine-a41598

6. https://www.liga.net/politics/opinion/85-dney-slavyanska-juchkovskogo-yavka-s-povinnoy 

7. https://yle.fi/a/74-20013868 

8. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/mtv-n-toimittaja-ukrainassa-venaja-on-bahmutissa-lahella-suurinta-voittoaan-sitten-viime-kesan/8622792#gs.oudu71 

9. https://twitter.com/emilkastehelmi/status/1620713651383697408 

*: Alexander Žutškovskin nimen englannin kielinen kirjoitusasu voi olla monille tutumpi: Alexander Zhuchkovsky. 

#StandWithUkraine 

Yleisradion mahalasku –

 

suomalaismedioiden epäonnistumisia Venäjän hyökkäyssodasta uutisoitaessa

Yleisradio julkaisi elokuun 3. päivänä otsikoinniltaan ja sisällöltään epäonnistuneen katsauksen ”Venäjän projektista”. Alun perin tämä Elsa Osipovan laatima katsaus oli otsikoitu totaalisen epäonnistuneella tapaa –

”Kreml käy Kaakkois-Ukrainassa myös hienovaraista sotaa, jonka tavoitteena on ukrainalaisen väestön venäläistäminen”. (1)

Kyseisen katsauksen otsikko on sittemmin muutettu muotoon ”Kreml käy Kaakkois-Ukrainassa sodan lisäksi kampanjaa, jonka tavoitteena on ukrainalaisen väestön venäläistäminen”, mutta kirjoituksessani tarkastelen nyt yksinomaa alkuperäistä julkaisua epäonnistuneine otsikointeineen. En ryhdy alkuperäisen kirjoituksen otsikosta kaatamaan lokaa raportin laatineen Elsa Osipovan niskaan, koska viimekädessä vastuu on Yleisradion uutistoimituksen johdolla – päätoimittajana , sen sijaan luokattoman kehnon sisällön osalta kirjoittajakin saa lopulta osansa. Luonnollisesti alkuperäisessä otsikossa korvaan särähti jo sanamuoto ”hienovaraista sotaa, jonka tavoitteena on ukrainalaisen väestön venäläistäminen” – aivan kuin sellaisessa toiminnassa, jonka lopullisena tavoitteena on Venäjän miehittämillä alueilla asuvien ukrainalaisten kansallisen identiteetin, kielen ja kulttuurin tuhoaminen, olisi mitään ”hienovaraista” vaikka tämä tuhonta pantaisikin toimeen hiljaisuudessa ja kameroilta piilossa. Ja mikä merkittävintä, Venäjän johdon alkuperäisenä tavoitteena oli koko Ukrainan miehittäminen, mikä täten tarkoittaa sitä, että viitattu ”hienovarainen” toiminta olisi kohdistunut yli neljäänkymmeneen miljoonaan ihmiseen – mieheen, naiseen ja lapseen. Venäjän johdon, Vladimir Putinin ääneen lausumana, tavoitteena oli Ukrainan, ukrainalaisten ja ukrainalaisuuden pyyhkiminen olemattomiin. Tiedämme jo nähdyn perusteella, mitä tämä tarkoittaisi miljoonille ukrainalaisille – siitä on hienovaraisuus kaukana.

Tämä aihe on minulle, ikävä kyllä tuttuakin tutumpi, koska olen joutunut seuraamaan keväästä 2014 lähtien tätä ”hienovaraista - - - venäläistämisprojektia”, seuratessani (ehkäpä liiankin läheltä) elämää Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, jossa siviilit joutuivat ensihetkiltä lähtien elämään sen todellisuuden kanssa, jossa mikä tahansa ukrainalaisuuteen viittaava saattoi riittää syyksi ilmiantamiselle ja pidätykselle – katoamiselle, joten minusta otsikkosivun ohella koko raportti on täydellinen mahalasku, jossa aivan liian moni olennainen asia jää vaille huomiota, (ja tästä päätoimittajan ohella jutun laatinut toimittajakin kantaa vastuun).

Kovin moni ei ehkäpä enää muista mitä tapahtui Krimin tataari Reşat Amet’ille, tai Horlivkan kaupunginjohtaja Volodymyr Rybakille, tai kramatorskilaiselle 16-vuotiaalle jalkapalloa pelaavalle aktivisti Stepan Tšubenkolle. Heitä yhdistää se, että he vastustivat rauhanomaisesti Venäjän ja sen proxyjoukkojen ja operaattoreiden toimia kevättalvella ja keväällä 2014, Amet Krimin niemimaalla ja Rybak sekä Tšubenko Donbasissa; ja heitä myös yhdistää se, että he kaikki kohtasivat julman kidutuskuoleman – rauhanomaisten toimiensa tähden – venäläisten tai heidän operaattoreidensa käsissä. Käytännössä he vastustivat sitä Venäjän käymää hienovaraista sotaa, jonka tavoitteena on ukrainalaisen väestön venäläistäminen – Yleisradion alkuperäistä otsikkoa lainatakseni.

En myöskään näe mitään hienovaraista siinä, että Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla useiden alojen työntekijöiden oli osallistuttava erilaisiin propagandanäytöksiin, kuten sotarikollinen Arseni ”Motorola” Pavlovin* hautajaisiin, jotta varmistivat palkanmaksun. Aloja, joilta työntekijöitä käytännössä pakotettiin osallistumaan näihin näytöksiin, olivat päiväkotien työntekijät ja lasten ohjaajat, koulujen ja muiden oppilaitosten henkilökunta opettajineen, samoin sairaaloista pakotettiin lääkäreitä, sairaanhoitajia ja muuta henkilökuntaa osallistujien joukkoon. Luonnollisesti Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden turvallisuuselinten henkilökuntaa osallistui niihin, mutta heistä valtaosa oli tehnyt tietoisen valinnan ja ryhtynyt kollaboraattoriksi, joten en osaa olla surullinen heidän puolesta.

Kuuliaisuutta piti osoittaa myös saadakseen EU:n tai läntisten avustusjärjestöjen lahjoittamia, ja Venäjän johtaman hallinnon edustajien varastamia, avustuspaketteja. Niin, valitettavasti tällainen toiminta oli kovin tavallista, kyse ei ollut yhdestä tai kahdesta kerrasta, jolloin eräs läheisemme kuvaili kuinka työpaikallaan ns. hallinnon näkyvät tukijat saivat avaamattomia avustuspaketteja, joissa oli EU:n tai jonkin kansainvälisen organisaation tunnus. Ehkäpä kansainväliset avustusjärjestöt olivat naiiveja ja liian luottavaisia tai sitten ne eivät uskaltaneet ryhtyä riittäviin vastatoimiin, koska Venäjän edustajat olivat mukana niin monien järjestöjen toiminnassa, mutta tällaista toimintaa katsottiin läpisormien vuosien ajan. Alueella, joilla elintarvikkeista, hygieniatuotteista (käytännössä kaikesta) on pula, kiristys ja uhkailu on keino hallita väestöä eikä siinä ole mitään hienovaraista.

Yleisradion raportissa kuvaillaan Venäjän häikäilemätöntä toimintaa alueella, pidän kuitenkin kyseenalaisena sitä, että videoaineisto koostuu Venäjän puolustusministeriön julkaisemasta materiaalista. Kyseenalaisena siksi, ettemme tiedä millaisen seulan läpi aineisto on käynyt mutta etenkin siksi, ettemme tiedä millaisen nöyryytyksen kohteeksi kuva-aineistossa esiintyvät siviilit ovat joutuneet. Tietoon on tullut kuvauksia tapauksista tältä keväältä ja kesältä, kuinka miehittäjä vaatii paikallisia (siviilejä) vannomaan uskollisuutta Venäjälle (jopa laulamaan Venäjän kansallislaulun) ennen kuin heille on annettu vettä tai elintarvikkeita.

Itse asiassa meillä ei ole edes varmuutta siitä, että kaikki videoilla näkyvät siviilit ovat paikallisia. Venäjän valtiolliset toimijat ovat menneen kevään ja kesän kuluessa järjestäneet myös näytöksiä, joissa ”paikallisina siviileinä” kuvaillut henkilöt eivät puhu paikallisella aksentilla, eivätkä kaikissa tapauksissa edes näytä siltä, että ovat olleet viikkoja sodan jaloissa.

Ihmettelen myös hivenen sitä, että miksi medioissa Suomessa ja lännessä annetaan niin suuri huomio näille Venäjän suunnittelemille ”kansanäänestyksille”. Me kuitenkin tiedämme, että kyse on Venäjän miehittämistä alueista, mikä on itsessään määritelmänä hyvin merkittävä, koska Yhdistyneiden kansakuntien sopimusten mukaan miehitetyillä alueilla järjestetyt ”kansanäänestykset” ovat yksiselitteisesti laittomia, vaikka niiden taustalla olisi jonkin väestönosan tahtotila. (2) Nyt kun kerta kerran jälkeen toistamme Venäjän suunnitelmaa, kuitenkaan mainitsematta tapahtuman kannalta olennaista tekijää (eli laittomuutta), niin liiallisen huomion kiinnittäminen tällaisiin näytöksiin palvelee vain Venäjän etua.

Ymmärrettävää on se, että Ukrainassa asiaan kiinnitetään huomiota, mutta Suomessa ja lännessä median huomiossa unohtuu useimmiten pointti – miehitys ja siitä seuraavat juridiset seikat.

* * *

Seuraavat kuvat kertovat myös siitä todellisuudesta, jossa miehitetyillä alueilla asuvat siviilit elävät. Kuvat on otettu vuosia sitten miehitetyssä Itä-Ukrainassa, Luhanskin alueella. Hienovaraisuus on tästä toiminnasta kaukana, samalla tapaa kuin se on kaukana lasten militarisoinnista, johon Venäjä operaattoreineen on syyllistynyt Ukrainalta miehittämillään alueilla idässä ja Krimin niemimaalla.

Великий Могучий Русский Язык

Урок 1

(1. oppitunti Suuri ja mahtava venäjän kieli).

Kirjojen polttamista seuraa...

Alla lasten militarisointia miehitetyssä Itä-Ukrainassa. 

Lapsuus miehitetyssä Itä-Ukrainassa, Dovžansk v. 2019. 

Kirjoituksessani huomio kohdistui erityisesti yhteen Yleisradiossa julkaistuun katsaukseen. Kyseinen katsaus ei suinkaan ole ainoa viime aikoina suomalaisissa merkittävissä medioissa julkaistu uutinen, jonka sisällöstä löytyy – aiheesta – moitittavaa.

Helsingin Sanomat käytti 2. elokuuta julkaistussa uutiskatsauksessa ”Mitä kuuluu Ukrainan sodalle?” yhtenä asiantuntijana Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan tutkimusjohtaja Heikki Patomäkeä, jonka Venäjää myötäilevää kommentointia on kritisoitu aiheesta, etenkin seuraava sai niskavillat pystyyn useilla –

”Minun oma tulkintani on, että Ukrainaa on kannustettu saamaan ote sodasta, kun vaihtoehtona olisi myös kannustaa sitä rauhanneuvotteluihin Venäjän kanssa.” (3)

Jossa bäckmanilaista virttä veisaava Patomäki tuntuu elävän rinnakkaisessa maailmankaikkeudessa, jossa Venäjä on luotettava ja uskottava neuvottelukumppani, joka ei ole toteuttamassa joukkotuhontaa Ukrainassa. Kyse ei myöskään ole ensimmäisestä kerrasta, jolloin Patomäen kommentointia on aihe kritisoida, joten medioiden toistuva sortuminen hänen käyttöön (Venäjän hyökkäyssodassa Ukrainaan) asiantuntijana näyttää jonkin asteisen tasapuolisuusharhan ylläpidolta.  

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://yle.fi/uutiset/3-12560389

2. Juha-Antero Puistola ja Johanna Suhonen: Itä-Ukraina – Lännen etuvartio, s. 124.

3. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000008977694.html 

Lasten militarisoinnista Venäjän miehittämillä alueilla –

Yunarmiya eli ”Putin jugend” Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla  (julk. 10/2021).

#StandWithUkraine