Vuosi 2022: isoäitikin on hengissä – kylvämässä auringonkukkia

 

Vuosi sitten vuoden 2021 lopulla ja seuraavan – eli tämän vuoden – alkupuolella maailma seurasi jännittyneenä, kuinka Venäjä siirsi (jälleen kerran) kalustoa laajan maan erikolkista Ukrainan rajoille, pohjoisesta Valko-Venäjältä etelään miehitetylle Krimin niemimaalle.

Joulukuun 20. 2021 kirjoitin puolustusvoimien entisen komentajan Ari Puheloisen lausuntojen innoittamana blogin Venäjä ei aio hyökätä Ukrainaan, Venäjä on jo hyökännyt Ukrainaan – hämmentävää tuolloin oli se, että Suomessakin monet ulkopolitiikan ja turvallisuuspolitiikan saralla meriittinsä hankkineet auktoriteetit spekuloivat sillä aikooko Venäjä hyökätä Ukrainaan, ja sanansa juuri siten asettaen kuin Ukrainassa ei jo käytäisi sotaa, jossa Venäjä oli mitä suurimmassa määrin aloitteellinen että syyllinen käynnissä olevaan sotaan. Sotaan, jota oli käyty jo vuosien ajan keväästä 2014 lähtien, Venäjän helmi-maaliskuussa 2014 toteuttaman Krimin niemimaan miehityksen toimiessa sysäyksenantajana sodalle Ukrainan itäosissa. Alleviivatakseni tapahtumien kulua ja samalla muistuttaakseni niitä poliitikkoja ja päättäjiä, jotka heräsivät todellisuuteen varhain aamulla 24. helmikuuta 2022, lainaan kappaleen blogiani joulukuulta 2021:

”Kuten tiedämme, Venäjä on jo hyökännyt Ukrainaan. Ensinnäkään, Krimin niemimaa ei suinkaan vapaaehtoisesti eronnut Ukrainasta ja liittynyt Venäjään. Venäjä suoritti sotilaallisen, niemimaan miehitykseen tähdänneen, operaation eli käytännössä hyökkäsi Ukrainaan. Ukraina ei useista syistä johtuen kyennyt tuolloin, helmi-maaliskuussa 2014, muuhun kuin passiiviseen vastarintaan, mikä ei kuitenkaan muuta tosiasiaa miksikään, kyse oli Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan.” (1)

Jälkiviisaana voisin kysyä, että mahtaisiko Ukraina ja samalla maailma olla toinen, jos spekuloinnin ja epävarman toiminnan ynnä Venäjän kanssa leikkiin lähdön sijaan olisimme jo tuolloin – herran vuonna 2014 – olleet väkevämpiä toimissamme? Tai edes vuosi sitten, vuoden 2021 kääntyessä vuoteen 2022? Nimittäin vuoden 2022 ensimmäinen blogini oli ”Ukraina käy sotaa usealla rintamalla”, jossa muistutin lukijoita siitä, että Ukraina on jo sodassa, kun lännessä spekuloitiin mahtaako Venäjä hyökätä Ukrainaan – monen asiantuntijankin ollessa sitä mieltä, ettei siinä ole mitään järkeä. Eihän siinä olisikaan ollut, jos länsi olisi ollut määrätietoinen ja jämerä, mutta kun se oli kuin veltto kyr**, niin oli odotettavissa, että jossain vaiheessa Venäjällä Vladimir Putin lähipiireineen tekee päätöksen sodan laajentamisesta saadakseen haluamansa.

Garri Kasparov muistutti meitä kirjassaan Talvi lähestyy – Vladimir Putin ja vapaan maailman viholliset vuosia sitten siitä, mihin tyrannian liian heppoinen vastustaminen voi johtaa, (muistuttaen meitä samalla siitä, ettei Vladimir Putin ole Adolf Hitler):

”Adolf Hitler ei hyökännyt Puolaan vuonna 1939 siksi, että liittoutuneet olisivat puolustaneet Tsekkoslovakiaa vuonna 1938, sillä sitähän ne eivät tehneet. Hitler ei valloittanut sudeettialueita siksi, että maailma olisi vastustanut ankarasti Itävallan miehitystä, vaan siksi, että vastustus oli niin heikkoa. Nimenomaan vastustuksen puuttuessa Hitler saavutti alkuvaiheen voittonsa niin pienellä vaivalla ja uskalsi lopulta mennä liian pitkälle”. (2)

Emme voi sanoa, etteikö meitä olisi varoitettu, oman naiiviutemme ja vääriin ihmisiin luottamisen tähden olemme tässä missä nyt olemme. Ei voi todeta muuta kuin, että olemme olleet tavattoman naiiveja antaessamme Gerhard Schröderin kaltaisten kremliinien johtaa meitä harhaan – vastaavaa väkeä meiltä löytyy täältä Suomesta omastakin takaa, valitettavasti!

Vaikka Venäjän laajempi hyökkäys Ukrainaan oli odotettu, etenkin sen jälkeen, kun länsi ei mielestäni toiminut riittävän määrätietoisesti, ja sen jälkeen kun, Venäjä jatkoi Ukrainaan kohdistuvia uhkailujaan, pyrkien lausunnoissa valtiojohdon taholta mitätöimään niin valtion kuin kansankin olemassaolon – oikeuden olemassaoloon, niin en voi sanoa, etteikö viime vuoden päivistä juuri 24. helmikuuta ollut mieleenpainuvin. Heräsin kyseisenä aamuna turvallisesti omassa kodissa puolen kuuden aikoihin, silmäilin kännykkää ja unet kyllä karisivat silmistä nopeasti lukiessani viestejä ilmahälytyksistä kautta Ukrainan. Hyvin pian tämän jälkeen tulivat jo ensimmäiset kuvat ja videot tuhoista julki. Venäjän brutaali usean rintaman hyökkäys Ukrainaan oli alkanut – vaikka se oli odotettu, on minun tunnustettava, että olin tyrmistynyt ja vihainen. Enkä vihainen pelkästään Venäjälle vaan myös läntiselle yhteisölle, jota olin soimannut jo pidemmän aikaa (vuosia) naiiviudesta Venäjän suhteen.

Kuitenkin ensimmäisten päivien aikana päällimmäisin tunne oli huoli, huoli siitä, että mitä ystäville ja tutuille käy – ovatko he turvassa – etenkin kun Venäjän hyökkäys eräiltä osin kohdistui juuri niille suunnille Ukrainaa, jossa heistä moni asui. Nyt huoli on painunut taustalle, siitä huolimatta, että Venäjä pommittaa siviilikohteita päivittäin, ja moni tutuista ja ystävistä asuu alueilla, jotka ovat viikoittaisten ohjushyökkäysten kohteena. Kiovaankin ilmahyökkäyksiä kohdistui päivittäin vuodenvaihteen tienoilla Venäjän ampuessa kohti kaupunkia kymmeniä risteilyohjuksia ja vielä lukuisamman joukon iranilaisvalmisteisia itsemurhalennokkeja. Minä luotan Ukrainaan ja ukrainalaisiin; he eivät murru toisin kuin venäläiset.

Kirjoitin seuraavasti Venäjän brutaalin hyökkäyksen ensimmäisinä päivinä –

Kiovassa ystävämme ovat hengissä – takana on raskas yö, mutta jollain tapaa heille helpompi kuin aiemmat. Eräs ystävistämme pelkää nukahtamista, uni on koiranunta.

Soittaessamme oli rauhallisempi hetki yön rajujen taisteluiden jälkeen. He selviävät hengissä, he sanoivat taistelevansa jokaisesta kadusta ja korttelista.

Isoäitikin on hengissä – kylvämässä auringonkukkia.

Donbas, Ukraina (kuva Marko Enqvist).

He ovat edelleen hengissä, ja he totisesti taistelivat jokaisesta kadusta ja korttelista Kiovassa, taistelivat ja löivät vatnikit.

Venäjän brutaalin hyökkäyssodan kuluessa meitä on muistutettu monen monta kertaa siitä, että kyse on Putinin sodasta ei venäläisten sodasta ukrainalaisia vastaan. Tämän älyllisen epärehellisyyden toisto alkaa jo tässä vaiheessa Venäjän brutaalia hyökkäyssotaa uuvuttaa, kun olemme joutuneet todistamaan venäläissotilaiden julmuudet Butšassa, Mariupolissa, Izjumissa lukemattomia muita paikkakuntia unohtamatta, ilman, että näkisimme merkittäviä määriä venäläisiä osoittamassa mieltään järjestelmällistä kansantuhoamista vastaan. Vastenmielisyyttäni vastuunvälttelyä kohtaan ei lainkaan vähennä se, että kiemurrellen kuin mato koukussa vuosikymmeniä ”lännen lihapadoista” nauttinut entinen ”kiekkosuuruus” piiloutuu mitäänsanomattomuuksien taa sen sijaan, että tuomitsisi kansanmurhan ja kansanmurhaajat – maanmiehensä. Ilta-Sanomissa julkaistiin Aleksandr Barkov seniorin haastattelu pari päivää sitten, alla tähän asiayhteyteen liittyen avainkohdat:

”Mitä ajattelet Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan?

– En halua mennä hirveän syvälle, mutta vastustan kaikkia sotia, mitä maailmassa tapahtuu, hän sanoo ja pysähtyy.

- - -

Barkov ei koe, että hänellä olisi asiantuntemusta arvioida maailmanpolitiikkaa, mutta murheissaan hän selvästi on.

– Kyllä se on huono juttu. Haluan maailmalle parasta. On poliitikkojen tehtävä ratkaista nämä asiat.” (3)*

Kukaanhan ei pyytänyt ottamaan kantaa maailmanpolitiikkaan, vaan kertomaan mielipide rikollisesta hyökkäyssodasta, jossa Venäjä pommittaa siviilikohteita, jossa sen sotilaat kiduttavat ja murhaavat ukrainalaisia. Samankaltaisesta vastuuttomuudesta löytyy esimerkki natsi-Saksasta, jossa kansa kollektiivisesti sokeutui ja kuuroutui todeten ”Emme tienneet mitään” (vaikka tiesivätkin), kun perättiin vastuuta juutalaisten kansanmurhaan ja muihin hallinnon julmuuksiin. Saksalaisetkin kollektiivisesti pantiin vastuuseen julmuuksista, vaikka maasta löytyi kourallinen hallinnon vastustajia ja jopa henkensä tämän seurauksena antaneita. Samalla tapaa Venäjältä löytyy Putinin totalitaarisen hallinnon vastustajia, mutta aivan liian suuri joukko sulkee silmänsä ja kieltäytyy ottamasta kantaa Sasha Barkovin tavoin. Hiljaisuuskin on kannanotto, se on tietoinen valinta ja omalta osaltaan se vahvistaa totalitaarisen hallinnon kaikukopan ääntä. Venäjän johdon, sotarikoksiin syyllistyneiden ohella venäläisten on kannettava vastuunsa, jotta tulevaisuudessa mahdollisuus uusiin joukkotuhontoihin venäläisten taholta pienenisi.

Vastuussa ukrainalaisten murhaamiseen ei ole yksin Putinin klikki vaan kaikki venäläiset

.

* * *

”У житті людини може бути багато різних подій, які поділяють життя на дві частини, до та після. Але, війна це та подія, яка не ділить життя, а розриває його, залишає на межі розриву відкриту рану, до болю  якої людина звикає, але ніколи не може звикнути  до кінця свого життя” – kevään 2014 kaaoksen ja sitä seuranneen sodan nähneen ja kokeneen donetskilaisen L:n toteamus.

 

Слава Україні!

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2021/12/venaja-ei-aio-hyokata-ukrainaan-venaja.html 

2. Garri Kasparov ja Mig Greengard: Talvi lähestyy – Vladimir Putin ja vapaan maailman viholliset s. 27–28.

3. https://www.is.fi/jaakiekko/art-2000009293343.html 

*: Myöhemmin 1. tammikuuta uutisoitiin Aleksandr Barkov seniorin liittyvän Spartak Moskovan organisaatioon. Enpä voi muuta todeta, kuin, että vastenmielistä, vaikka kyse on vain juniorivalmentajan tehtävästä. Melkoinen niljake etten sanoisi tuo isä-Barkov!

Ukrainassa auringonkukkapellot saavat lannoitetta

 

Venäjä laajentaessa keväällä 2014 aloittamaansa sotaa Ukrainassa aamuyöstä 24. helmikuuta, sen eräänä tavoitteena oli Ukrainan pääkaupungin Kiova valtaus muutamassa päivässä. Lisäksi Venäjän todennäköisten tavoitteiden joukkoon kuului myös Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin ja muiden merkittävimpien poliitikkojen vangitseminen ja eräänlaisen pseudovaltion muodostaminen tuhotun Ukrainan tilalle, jonka väestä osa merkittävä osa oli venäläisten ennakkosuunnitelmien mukaan tarkoitus tappaa (konkreettisia lukemia ei ole julkaistu, mutta venäläisillä tiedetään olleen olemassa tappolistat murhattavista ukrainalaisista).

RUSIn eli Royal United Services Instituten tutkijat, Ukrainan maasotaa helmikuusta heinäkuuhun 2022 käsittelevässä raportissa päätyivät toteamaan Venäjän sodanjohdon ymmärtäneen kolmen päivän hyökkäyssodan jälkeen suunnitelmansa epäonnistuneen. Seuraavaksi lainaus Tekniikka ja talous -lehden verkkosivulla julkaistusta artikkelista, Ukraina jymäytti Venäjän tiedustelua erikoisella kangasoperaatiolla heti sodan alussa – Raportti paljastaa, kuinka hyökkäys pysäytettiin jopa 12-kertaisesta ylivoimasta huolimatta:

”Tutkijoiden mukaan jo kolmen päivän sodan jälkeen Venäjän sodanjohto ymmärsi, että suunnitelma oli mennyt pahemman laisesti mönkään: Ukrainan ilmapuolustusta ei ollut tuhottu, Venäjän maajoukkojen eteneminen oli pysähtynyt ja vastarinta oli rajua.

Lisäksi sotasuunnitelman kannalta kriittinen tavoite neutralisoida Ukrainan poliittinen johto ei ollut onnistunut.

Tutkijoiden mukaan invaasion ensimmäinen vaihe voidaan katsoa päättyneeksi kolmessa päivässä, minkä jälkeen Venäjä joutui muuttamaan taktiikkaansa.” (1)

Voimme siis todeta Venäjän muutaman päivän mittaiseksi suunnitteleman ”erikoisoperaation” karahtaneen karille siinä vaiheessa, kun ukrainalaisten onnistui torjua venäläisjoukot Harkovan kehätiellä ja estää merkittävämmät maahanlaskut Kiovan alueella. Venäjän onnistui saada Kiovan alueella haltuunsa vain Hostomelin lentokenttä (kentästä käytetään myös Antonovin lentokenttä-nimeä syystä, että lentokoneita valmistava ja rahtilentoja lentävä ukrainalainen Antonov yhtiö operoi kentältä käsin). (2) Hostomelin lentokentästä taisteltiin parin päivän ajan helmikuun lopulla (24. ja 25 helmikuuta). Taisteluiden jälkeen kenttä jäi venäläisten käsiin reiluksi kuukaudeksi, kunnes heidän oli pakko vetäytyä ensin Kiovan alueelta ja seuraavien päivien kuluessa Tšernihivin alueelta ja muualta Ukrainan pohjois- ja koillisosista.

Kiovan taisteluiden kannalta merkittävää oli se, ettei Venäjän onnistunut kukistaa Tšernihiviä – kaupunki saatiin lähes piiritettyä mutta ei kukistettua, jonka seurauksena Dneprin itärannan puolelta Kiovaa pohjoisesta lähestyneet venäläiset eivät saaneet kertaakaan merkittäviä maa-alueita haltuunsa kuten eivät saaneet joukkojensa logistiikkaa toimimaan. Idästä Kiovaa lähestyneillä joukoilla oli samoja ongelmia, hyökkäyskärkien ollessa kapeita huolto joutui operoimaan pitkiä matkoja (vihamielisten alueiden halki) teitä myöten, koska Venäjän ei onnistunut saada haltuunsa merkittäviä raidelinjoja ja ratapihoja.

Tämän alustuksen jälkeen Venäjän mittaviin miehistötappioihin – Ukrainan ilmoituksen mukaan Venäjä oli menettänyt 22. joulukuuta mennessä jo 100 000 miestä kaatuneina. (3) Venäjän mittavia kalustomenetyksiä sivuan lyhyelti kirjoituksen loppupuolella. Tässä vaiheessa joku jo sormea heristäen muistuttaa siitä, ettei meillä ole mitään varmuutta Venäjän tappioista, ettei Venäjä ole ilmoittanut tappioistaan. Toisaalta tällaisten vähäisten signaalien pitäisi omalta osaltaan kertoa meille myös siitä, ettei sota ole sujunut Kremlin toivomalla tavalla – siitä ei tullut paraatimarssia Kiovaan, eikä pelkästään Ukrainan ja ukrainalaisten, vaan meidän kaikkien onneksi.

Kaatuneita venäläisiä jossain päin Ukrainaa.

Venäjä on pyrkinyt eri syitten takia salaamaan tappionsa Ukrainassa jo keväästä 2014 lukien, johtuen luonnollisesti siitä, ettei Venäjän (oman ilmoituksensa mukaan) edes ollut osallinen Ukrainan sodassa. Eri lähteiden perusteella voidaan kuitenkin päätellä vähintäänkin satojen Venäjän asevoimien sotilaiden kaatuneen Ukrainassa vuoden 2015 alkupuoleen mennessä. (4) Tuolloin merkittävin peruste salailulle oli edellä mainitsemani, sen sijaan 24. helmikuuta alkaneen laajan hyökkäyssodan kohdalla tuskin mitään yksittäistä syytä salailulle edes on olemassa, jos kaikissa tapauksissa kyse edes on tarkoituksellisesta salailusta vaan yksinkertaisesti siitä, ettei venäläisillä itselläkään ole tarkkaa tietoa siitä, kuinka monta miestä he ovat menettänyt.

Tämän tietämättömyyden taustalla voi sitten olla eri syitä, kuten täydellinen piittaamattomuus ihmiselämästä, etenkin jos kyseeseen tulee Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta pakkovärvätty tai Venäjällä syksyn mobilisaation seurauksena ilman koulutusta tai vain lyhyen koulutuksen jälkeen rintamalle viedyt mobilisoidut eli ns. mobikit.* Samaa piittaamattomuutta on havaittavissa myös siinä, että vankeja värvätään palkkasotilasorganisaatioihin, kuten PMC Wagneriin, lähinnä tykinruoaksi. (5) PMC Wagnerin omistajan Jevgeni Prigožinin suunnitelmissa on ryhtyä värväämään seuraavaksi naisvankeja joukkoihinsa. (6) Voin kertoa pari esimerkkiä kevättalvelta ja keväältä Makiivkasta, Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta, jossa miehitysviranomaiset yhdessä venäläisten erikoistoimintamiesten kanssa panivat täytäntöön useita (pakko)liikekannallepanoja tämän vuoden alkupuolella. (Huom. näitä [pakko]liikekannallepanoja pantiin täytäntöön useita kaikkialla Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla vuoden 2021 lopun ja tämän vuoden alun kuluessa).

Makiivkan tapauksessa kyse on kahdesta, pääasiassa pakkovärvätyistä kootuista komppanioista, joista kumpikin lähetettiin rintamalle siten, ettei miehistö tai omaiset saaneet tietoa rintamalohkosta. Jälkikäteen omaiset ovat lukeneet ”pitkiltä listoilta” läheisensä olevan ”palveluksessa”, mutta tuolloinkaan listoilta ei aina selvinnyt mihin läheinen oli sijoitettu; eivätkä listat ole ajantasaiset, niiltä ei käynyt selville edes se onko läheinen hengissä vaiko kaatunut, tai kenties haavoittunut – tällaiset asiat eivät välttämättä edes kiinnosta toiminnasta vastaavia upseereita. Heille tuntui olevan tuolloin, kuten on edelleenkin, tärkeintä se, että miehiä – ja toisinaan poikasia – lähtee rintamalle riittävä määrä. Makiivkan alueelta tulleiden tietojen mukaan pakkovärväys kohdistuu myös alaikäisiin. Tiedossamme on perheitä, joista isät ja pojat on viety rintamalle.

Näistä kahdesta Makiivkan alueelta (pakko)värvätyistä kootuista komppanioista, joista meillä on tietoa, omaiset eivät kesän koittaessakaan välttämättä tienneet mikä värvättyjen kohtalo on – toisen kohdalla sairaalaan haavoittuneina päätyneet kertoivat komppanian menettäneen kaatuneina tai kadonneina ensimmäisen viikon kuluessa yhdeksän sotilasta kymmenestä. Moni toivoi kadonneen läheisensä jääneen ukrainalaisten sotavangiksi, koska pitivät sitä ainoa mahdollisuutena omaisensa hengissä selviämiselle.

Yleisesti ottaen Venäjä on suhtautunut hyvin piittaamattomasti tappioihin, etenkin kun kyseessä ovat kaatuneet tai vakavasti haavoittuneet, kumpaankin ryhmään kuuluneita on jätetty ukrainalaisten käsiin venäläisten vetäytyessä alueilta. Yksittäistapauksissa vakavasti haavoittuneita on julki tulleiden tietojen mukaan tapettu venäläisten itsensä toimesta vetäytymisvaiheessa. Samaa piittaamattomuutta ja kunnioituksen puutetta on havaittavissa myös muussa kaatuneiden kohtelussa. Venäjän on todettu toimittaneen rintaman tuntumaan (selustassa) mobilisoituja krematorioita, joilla on tuhkattu Mariupolin alueella kuolleiden siviileiden ohella kaatuneita – mahdollisesti näin pyritään häivyttämään jälkiä sotarikoksista kuin myös vähentämään kotiin toimitettavien ruumiiden määrää (tässä logiikka on hyvin kylmäävä, kun ei ole ruumista, ei myöskään tarvitse maksaa omaisille korvauksia). (7) Luotettavien lähteiden mukaan miehitetyssä Donetskissa ruumiiden hävittäminen oli hyvinkin tehokasta, pakkomobilisoitujen ruumiita tuhkattiin DMZ:n terästehtaan laitoksissa (ukr. Донецький Металургійний Завод). Tässäkin tapauksessa olemassa on vain ihmisten sana, tarkempaa tilastointia tms. ei ole esittää todisteeksi.  

Jotain päätelmiä Venäjän mittavista tappioista voi myös tehdä @KilledInUkraine twittertilin julkaiseman aineiston kautta. Kyseinen sivusto julkaisee aineistoa Ukrainan sodan kuluessa kaatuneista venäläisupseereista. He kokoavat aineistonsa avoimista lähteistä, hyväksyen tilastointiinsa vain sellaiset upseeritappiot, joiden osalta on löydettävissä tieto hautajaisista, tai on olemassa oleva muistokirjoitus tai jokin uutissivusto on julkaissut tiedon kaatumisesta (esim. paikallinen media tai puolustushallinnon alainen Zvezda tv-kanava). (8) @KilledInUkraine eli Russian Officers killed in Ukraine -tilin mukaan 22. joulukuuta mennessä Venäjä on menettänyt Ukrainassa 24. helmikuuta 2022 jälkeen 2 kenraaliluutnanttia, 8 kenraalimajuria, 49 everstiä, 109 everstiluutnanttia ja 216 majuria sekä suuren joukon muita upseereita (kapteeneita, luutnantteja jne.), jolloin minimissäänkin Venäjän upseeritappiot nousevat 1576 upseeriin. (9) Sen ohella, että tilastointi osoittaa venäläisupseereiden minimitappiot, siihen eivät välttämättä päädy kaikkien palkkasotilasorganisaatioiden kärsimät upseeritappiot (esim. PMC Wagner), eivätkä Ramzan Kadyrovin hallinnon sisäministeriön erikoisjoukkojen eli kadyrovtsien upseeritappiot tai Venäjän kansalliskaartin Rosgvardijan vastaavat tappiot.

Tilastoanalyysia Venäjän upseeritappioista, pohjautuen @KilledInUkraine twittertilin aineistoon tarjoaa Tracking Russia's losses in Ukraine.

 

Venäjän kalustotappioista

Kirjoitukseni aiheen kannalta Venäjän kalustotappioiden tarkastelu ei välttämättä ole relevanttia, mutta niiden huomioiminen antaa kuitenkin jonkin kuvan Venäjän kyvyistä jatkaa sotaa tulevina kuukausina. Tässä kohdin haluan kuitenkin muistuttaa lukijoita siitä, että Venäjän strategia ja sodankäyntitapa ei ole suoraan istutettavissa osaan läntistä ajattelutapaa. Tarvittaessa venäläiset korvaavat puutteensa massalla tai yksiköillä; jos tavoitteeseen ei päästä suoraan, voidaan siihen yrittää päästä kiertoteitse (tällainen voi olla esim. tarkoituksettomalta näyttävä siviileiden murhaaminen). Voimmeko jopa todeta, että venäläisten mielestä tarkoitus pyhittää keinot. Suomessa tähän venäläisten mentaliteettiin on varauduttu mutta näyttää siltä, että suurin osa Eurooppaa on sulkenut tällaiselta uhalta silmänsä, jolloin varautuminen on lyöty pahoin laimin.

Venäjän kalustomenetyksiä Ukrainan sodassa seuraa useampi taho. Avoimien lähteiden perusteella omaa tilastointiaan pitää yllä oryxspioenkop-verkkosivusto. Heidän ilmoittamia lukuja kalustotappioiden osalta voidaan pitää miniminä, he tilastoivat tappiot vasta siinä vaiheessa, kun siitä löytyy dokumentoitua kuva-aineistoa (joka ei ole yhdistettävissä aiempiin ilmoituksiin menetyksistä), käytännössä siis todelliset menetykset Venäjälläkin ovat merkittävästi oryxspioenkop-sivuston ilmoitusta suuremmat. Heidänkin tilastointinsa mukaan Venäjä on menettänyt yhteensä 1575 taistelupanssarivaunua (tuhoutuneet, vaurioituneet, hylätyt ja kaapatut eli Ukrainan haltuun päätyneet); 1847 rynnäkköpanssarivaunua ja muuta taisteluajoneuvoa; 735 panssaroitua miehistönkuljetusvaunua; 280 panssaroitua miehistönkuljetusajoneuvoa; 43 MRAP-ajoneuvoa jne. (10)

Seuraavaksi Ukrainan asevoimien ilmoitukseen perustuva tilasto Venäjän miehistö, kalusto- ja materiaalitappioista käynnissä olevan hyökkäyssodan aikana, 24. helmikuuta – 23. joulukuuta 2022.

Tämän kirjoitukseni haluan päättää kuolemattomaan lausahdukseen Venäjän 24. helmikuuta alkaneen brutaalin hyökkäyssodan ensihetkiltä. Hetkiltä, jolloin Venäjä näyttäytyi suurimman osan silmissä maailman toiseksi voimakkaimpana sotilasmahtina –

”Покладіть насіння собі в кишені, щоб, коли вас уб'ють, проросли соняшники” (suom. Laita auringonkukansiemenet taskuusi, jotta ne itävät, kun sinä kuolet”) –

totisesti Ukrainassa auringonkukkapellot tulevat jatkossakin saamaan lannoitetta.

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/ukraina-jymaytti-venajan-tiedustelua-erikoisella-kangasoperaatiolla-heti-sodan-alussa-raportti-paljastaa-kuinka-hyokkays-pysaytettiin-jopa-12-kertaisesta-ylivoimasta-huolimatta/052df124-caac-4442-b733-4dd4f53a7cda

2. https://www.oryxspioenkop.com/2022/04/destination-disaster-russias-failure-at.html

3. https://twitter.com/Ukrinform_News/status/1605831059404357632 

4. https://www.aa.com.tr/en/politics/us-says-about-500-russian-soldiers-killed-in-eastern-ukraine/68091

5. https://jamestown.org/program/wagner-pmc-recruits-russian-criminals-and-convicts-for-war-in-ukraine/ 

6. https://www.msn.com/en-us/news/world/putins-wagner-group-mercenaries-want-to-recruit-women-prisoners-as-snipers/ar-AA15yCOc 

7. https://thehill.com/policy/international/3264666-donestk-official-russia-using-mobile-crematoriums-to-dispose-of-bodies/

8. https://twitter.com/KilledInUkraine

9. https://twitter.com/KilledInUkraine/status/1606004963741532160 

10. https://www.oryxspioenkop.com/2022/02/attack-on-europe-documenting-equipment.html 

11. https://news.obozrevatel.com/ukr/society/hocha-pokladit-u-kisheni-nasinnya-kvitiv-u-zahoplenomu-genichesku-zhinka-zvernulasya-do-okupanta-video.htm 

*: Mobik on ukrainalaisten käyttämä termi, jolla kuvataan värvättyä venäläistä miehittäjää. Termi tulee sanoista mobilized + vatnik. Vatnik tarkoittaa kouluttamatonta propagandalla aivonsa pehmentänyttä venäläistä. Mobikkien elinajanodote rintamalla ei ole pitkä, Venäjän käyttäessä näitä värvättyjä lähinnä tykinruokana.  

#StandWithUkraine