Venäjä ei aio hyökätä Ukrainaan, Venäjä on jo hyökännyt Ukrainaan

 

Venäjän siirtäessä joukkojaan Ukrainan rajoille sekä Ukrainalta miehitetyille alueille, suomalaisissa ja kansainvälisissä medioissa on ryhdytty spekuloimaan Venäjän mahdollisella hyökkäyksellä Ukrainaan. Näissä spekuloinneissa ja kysymystenasetteluissa on kuitenkin merkittävä ongelma, jota lähden ruotimaan tarkastelemalla Suomen Kuvalehdessä (17. joulukuuta) julkaistua, puolustusvoimien entisen komentajan Ari Puheloisen kirjoitusta, jossa hän tarkastelee Ukrainan muodostaman pattitilanteen strategista asetelmaa tällä hetkellä, ja jota Puheloinen pitää tällä hetkellä Venäjälle edullisena – jos tarkkoja ollaan, edullisempana kuin spekuloitua sodan eskalointia. Puolustusvoimien entinen komentaja tosin kirjoittaa Venäjän hyökkäyksestä sodan eskaloinnin sijaan, jossa piilee – muuten analyyttisen kirjoituksen – suurin ongelma.

Puheloisen kirjoitus on otsikoitu ”Puolustusvoimien entinen komentaja: Ukrainan pattiasetelma on Venäjälle edullinen, kannattaisiko sen hyökätä?” – eikä kyse ole vain otsikoinnin ongelmasta, vaan termiä ”hyökätä” käytetään myös tekstissä, joten voimme olla varmoja, että kyse on Ari Puheloisen käyttämästä, ongelmallisesta, termistä. (1)

Kuvassa Venäjän maavoimien tuhoutunut T-72B3 taistelupanssarivaunu. (2) Tuhoutuneen vaunun sijainti Ukrainan itäosissa, 1,7 km kaakkoon Novodvirskestä, vajaat 28 km maiden välisestä rajasta.*

Kuten tiedämme, Venäjä on jo hyökännyt Ukrainaan. Ensinnäkään, Krimin niemimaa ei suinkaan vapaaehtoisesti eronnut Ukrainasta ja liittynyt Venäjään. Venäjä suoritti sotilaallisen, niemimaan miehitykseen tähdänneen, operaation eli käytännössä hyökkäsi Ukrainaan. Ukraina ei useista syistä johtuen kyennyt tuolloin, helmi-maaliskuussa 2014, muuhun kuin passiiviseen vastarintaan, mikä ei kuitenkaan muuta tosiasiaa miksikään, kyse oli Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan.

Tai, voinemme todeta, että kyse oli ensimmäisestä vaiheesta, jota seurasi kevättalven ja kevään 2014 kuluessa venäläisoperaattoreiden kollaboraattoreiden avulla synnyttämiä, alueiden haltuunottoon tähdänneitä operaatioita, pääasiassa Ukrainan itä- ja eteläosissa. Merkittävin näistä operaatioista alkoi huhtikuun 12. päivä 2014 Slovjanskin ja Kramatorskin alueilla, jolloin venäläisen (ex.) tiedustelu-upseeri Igor Girkinin johtama ”Krimin ryhmä” yhdessä paikallisten kollaboraattoreiden kanssa aloitti kaksoiskaupungin valtaukseen tähdänneen operaation, jota seurasi tulevien päivien ja viikkojen kuluessa vastaavat valtausoperaatiot alueen muissa taajamissa ja kaupungeissa.

Keväästä kesän alkuun Venäjän suora osallistuminen sodankäyntiin tai sen tukemiseen oli rajoitettua, sisältäen pääasiassa vapaaehtoisista koottuja joukko-osastoja, kevyttä aseistusta (joukossa kuitenkin ilmatorjunta-aseista sekä panssarintorjuntakalustoa) mutta viimeistään kesäkuun (v. 2014) toisella puoliskolla Venäjästä tuli sodan aktiivinen osapuoli, sen asevoimien tulittaessa Ukrainan puolella sijaitsevia kohteita omalta maaperältä käsin. Näiden kohteiden joukossa oli Ukrainan rajavartiolaitoksen asemapaikkoja kuin myös asevoimien kenttätukikohtia.

Sodankäynnin luonteen vuoksi on hankala määrittää hetkeä, jolloin Venäjän alueelta tulitettiin kohteita Ukrainan puolella asevoimien tai turvallisuusorganisaatioihin liitettävien joukkojen toimesta. Varmuudella voimme kuitenkin todeta, että kesäkuun 17. 2014 on ensimmäinen päivä, jolta on dokumentoitua aineistoa rajan yli tapahtuneesta, raskailla aseilla suoritetusta, tulituksesta. Kyseinen päivämäärä on hetki, jonka jälkeen Venäjän roolin olisi tullut olla selvä kaikille, jonka jälkeen puheet ja kirjoitukset separatismista ja sisällissodasta Ukrainassa olivat vain Venäjän narratiivin toistoa. 

Todellisuutta vastaavan kuvan Venäjältä Ukrainaan tehtyjen tykistö- ja raketinheitinkeskitysten laajuudesta antaa tämä kuvakaappaus Bellingcatin laatimasta koosteesta. Bellingcatin laatima kooste käsittää ajanjakson 17. kesäkuuta – 5. syyskuuta 2014. Merkittävin osa Venäjän rajan yli tapahtuvasta tykistö- ja raketinheitintulituksesta kohdistuu alueelle, jolla Ukrainan maavoimat, rajajoukot ja laskuvarjojoukot täydennettynä vapaaehtoisilla operoivat kesällä 2014 ottaessaan rajaseutua takaisin haltuunsa.

Bellingcatin aineisto on koottu pääasiassa satelliittikuvista, eikä sekään laajuudestaan huolimatta pidä sisällään kaikkia Venäjältä suoritettuja tykistö- ja raketinheitinkeskityksiä. Esimerkiksi Ilovaiskin kattilaan, Venäjän asevoimien kohdistama epäsuoratuli puuttuu lähes täysin. Tuolloin Venäjän maavoimat ja laskuvarjojoukot operoivat syvällä Ukrainan maaperällä, joten kyse ei ollut enää määritellystä rajan yli tulittamisesta vaan sotatoimesta Ukrainan rajojen sisäpuolella.

Bellingcatin kokoamassa aineistossa tykistökeskityksistä 45 oli suuria, keskikokoisia oli 271 ja pieniä 200 – kahden kokoa ei ole määritelty. Esimerkkinä suuresta rakettikeskityksestä voidaan ottaa heinäkuun 11. päivän rakettikeskitys Zelenopilljaan (reilut 7,5 km rajasta), jossa kaatui 37 Ukrainan asevoimien ja kansalliskaartin sekä rajajoukkojen sotilasta lähes sadan haavoittuessa.

Heinäkuun 11. päivä 2014, aamulla kello 04:30 Venäjän asevoimat tulitti omalta maaperältään, Millerovon kylän pohjoispuolelta ukrainalaisen Zelenopilljan kylän lounaispuolella sijainnutta ukrainalaisyksiköiden käyttämää kenttätukikohtaa. Rakettikeskitys kesti vain muutaman minuutin, jonka kuluessa Zelenopilljan alueelle ammuttiin 122 mm raketteja todennäköisesti Tornado-G raketinheittimillä. Kyseessä on modernisoitu versio 122 mm BM-21 Grad raketinheittimestä.

Ukrainan viranomaisten syyskuussa 2014 antaman ilmoituksen mukaan, Venäjä suoritti 9. heinäkuuta ja 5. syyskuuta 2014 välillä yli 120 keskitystä kranaatinheittimillä, tykistöaseilla ja raketinheittimillä omalta maaperältään Ukrainan maaperälle. 

Ukrainan tuhoutunutta kalustoa Zelenopilljassa venäläisten rakettikeskityksen jälkeen.

Keväästä kesään ( v. 2014) Ukrainan itä- ja kaakkoisosissa operoi venäläisten tiedustelu-upseereiden ja heidän kokoamien ryhmien lisäksi myös muita erikoisjoukkojen miehistöistä koottuja ryhmiä vapaaehtoisten sekä venäläisten palkkasotilaspalveluita tarjoavien yritysten, kuten PMC Wagnerin, taistelijoiden rinnalla. Sen sijaan Venäjän elo-syyskuussa 2014 Ukrainan maaperällä suorittamissa operaatioissa  oli kyse offensiiveista, joihin osallistui Venäjän maavoimien, maahanlaskujoukkojen (VDV) ja merijalkaväen yksiköitä. Voidaan siis sanoa, että Venäjä on jo hyökännyt Ukrainaan, vaikka se pyrkiikin disinformatiivisessa viestinnässä välittämään maailmalle toisen kuvan. Viimeaikojen uutisointia ja kommentointia tarkastellessani, uskallan sanoa, että Venäjän disinformatiivinen viesti on lyönyt varsin hyvin läpi kun jopa puolustusvoimien entinen komentaja jättää – syystä tai toisesta johtuen – Venäjän aiemmat offensiivit huomiotta.

Sanotaan nyt kuitenkin, eräiden Venäjän narratiivien toistajien puolustukseksi – joskin kehnoksi – se, että taustalla voi myös olla muitakin tarkoitusperiä, kuin tarve toistaa Venäjän narratiivia. Syyt voivat olla poliittisia tms. mutta tämäkin kertoo jotain tästä ajasta ja useiden maiden ja henkilöiden suhteesta Venäjään, koska ovat pakotettuja karttamaan totuutta. Jos kuvittelemme tilannetta, jossa venäläisoperaattoreiden tuella Suomen itä-kaakkois-osiin olisi perustettu ”Savo-Karjalan kansantasavalta” ja ulkomaiden mediat poliitikkojen rinnalla toistaisivat tarinaa Suomen ”sisällissodasta” tai ”separatismista”, niin olisimme enemmän kuin halukkaita korjaamaan heidän arvioitaan. Meidän olisi vaikea hyväksyä sitä, että jonkin maan entinen pääministeri kirjoittaisi ”Suomen sisällissodasta”, kuten Matti Vanhanen teoksessaan Ulkopolitiikkaa kirjoitti Ukrainan väestön jakautumisesta sisällissotaan. (3)

Ukrainan sodan mahdollisen laajenemisen rinnalla olennainen kysymys onkin se, että onko lännen onnistunut olla toimissaan niin uskottava, että Venäjän hallinnon silmissä sodan eskalaatio pitää sisällään liian suuria riskejä, jonka seurauksena lopulta päädytään tilanteeseen, jossa sen on otettava ”lusikka kauniiseen käteensä” ja ryhdyttävä purkamaan tilannetta rauhanomaisin keinoin (ja tunnustettava tappionsa).

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/eurooppa/puolustusvoimien-entinen-komentaja-ukrainan-pattiasetelma-on-venajalle-edullinen-kannattaisiko-sen-hyokata/?shared=1204926-68991724-4

2. Kuva tuhoutuneesta T-72B3 taistelupanssarivaunusta, DestroyedTanks, reddit.com.

3. Matti Vanhanen – Ulkopolitiikkaa s. 41:

”Mitä tästä kaikesta opimme -pohdintaa varten yksi asia on mielestäni tärkein. Ukraina hoiti omat asiansa huonosti, ja ulkopuoliset pääsivät sekaantumaan sen asioihin. Se, että suuressa eurooppalaisessa valtiossa sisäiset asiat menevät niin solmuun, että lopputuloksena on vallankaappaus torilla ja väestön jakautuminen sisällissotaan, antoi osalle väestöä ja Venäjälle mahdollisuuden kaapata Krim.”

 

*: Tuhoutunut T-72B3 taistelupanssarivaunu on havaittavissa myös Google Earthissa Novodvirs’ken kaakkoispuolella elo-syyskuun 2014 aikana.