Ukraina taistelee eikä antaudu

 

Ukrainassa lukuisat reserviläiset ja kansalaiset ovat vastanneet Venäjän talvioffensiivin uhkaan postaamalla eri sosiaalisen median alustoille, joko aihetunnisteella #УкраїнаЧинитимеОпір tai #UkraineWillResist viestejä, osoittaakseen näin valmiutensa maansa puolustamiseen – viestittääkseen, että he ovat valmiit astumaan riviin, mikäli Venäjä laajentaa sotaa Ukrainassa tulevien viikkojen ja kuukausien kuluessa. Kyseinen kampanja saa kansainvälisen ulottuvuutensa tänään, joulukuun 17. päivä, jolloin eri sosiaalisen median alustoilla osoitetaan tukea samoin aihetunnistein:

#UkraineWillResist, #УкраїнаЧинитимеОпір.

Twitterissä kampanjapäivän eteen on tehnyt aktiivisesti – ja pyyteettömästi – vapaaehtoistyötä myös brittiläistaustainen @GlasnostGone, joka on jo vuosien ajan jakanut tietoa Ukrainassa käynnissä olevasta sodasta ja Krimin niemimaan miehityksestä kansainväliselle yleisölle englanniksi sosiaalisessa mediassa, blogissaan sekä Youtube-tilillään.

Marras-joulukuussa kaatuneita ukrainalaisia.

Tämän vuoden marras-joulukuussa on kaatunut sotatoimissa joulukuun 5. päivään mennessä kahdeksan Ukrainan asevoimien sotilasta –

Erillisessä 128. vuoristojääkäriprikaatissa palvellut Sergei ”Ljuti” Jeliseev kaatui ollessaan vartiossa yöllä, 2. marraskuuta, vihollisen tarkka-ampujan luotiin.

Jeliseev värväytyi ensimmäisen kerran sotatoimialueella operoivaan joukko-osastoon vuonna 2015, kyseessä oli erillinen 93. mekanisoitu prikaati, josta hän erosi muutaman vuoden kuluttua v. 2019; mutta jo hyvin pian hän liittyi erilliseen 128. vuoristojääkäriprikaatiin.

Sergeitä jäi kaipaamaan vaimon ja viisivuotiaan poikansa ohella vanhempansa, isoäiti ja iso-isoäiti, joka selviytyi hengissä holodomorista sekä toisesta maailmansodasta.

Marraskuun 7. päivä vihollinen kohdisti 7. mekanisoidun komppanian (erillinen 24. mekanisoitu prikaati) asemiin kranaatinheitin keskityksen, keskityksessä menehtyi Vitali ”Ohotnik” Pavlysko.

Vitali Pavlyskolla oli takanaan jo useampi rotaatio, hän värväytyi ATO:n joukkoihin jo vuonna 2014, lähtiessään lomalta viimeisimmäksi jääneelleen rotaatiolle, hänen äitinsä pyyteli poikaansa jäämään jo kotiin. Pavlyskoa jäivät kaipaamaan hänen vaimonsa ja lapsensa sekä vanhempansa.

12. marraskuuta oli kohtalokas päivä Ukrainan maahanlaskujoukkoihin kuuluvalle erilliselle 79. ilmarynnäkköprikaatille (79 ОДШБр), jolloin everstiluutnantti Ruslan Prusov ja kuljettajana toiminut ylivääpeli Vadim Fedoseev kaatuivat ajettuaan maastoautollaan räjähdeansaan Nyzhnoteplessä, Luhanskin operaatioalueella.

Everstiluutnantti Ruslan Prusov oli palvellut erillisessä 79. ilmarynnäkköprikaatissa vuodesta 2002, jota ennen hän oli palvellut Ukrainan asevoimissa useissa eri joukko-osastoissa vuosien ajan.

Prusovin nuoruudenhaave oli palvella maataan. Toteuttaakseen haaveensa, hän kouluttautui Odesassa maavoimien instituutissa, suorittaen jatko-opintoja Ivan Tšernjahovskin mukaan nimetyssä Ukrainan maanpuolustuskorkeakoulussa. Everstiluutnantti Prusov oli palvellut myös Ukrainan YK-joukoissa Kosovossa vuosina 2012-2013, Mitrovican alueella.

Vuoden 2014 lopun ja seuraavan vuoden alun, tuolloin vielä majurina, Ruslan Prusov osallistui Donetskin kansainvälisen lentokentän raskaisiin taisteluihin.

Ruslan Prusovia jäi kaipaamaan hänen vaimonsa Aljona ja heidän muutaman vuoden ikäinen lapsensa, sekä hänen tyttärensä edellisestä avioliitosta.

Ylivääpeli Fedoseev oli palvellut erillisessä 79. ilmarynnäkköprikaatissa vuodesta 1992 lähtien. Ennen sotaa Fedoseev oli osallistunut YK:n rauhanturvaamisoperaatioihin Jugoslavian alueella, jossa serbit olivat vanginneet hänet ja muita ukrainalaisia YK-joukoissa palvelleita sotilaita; vuosien 2001 ja 2004 aikana hän osallistui YK:n operaatioihin Sierra Leonessa.

Vadim Fedoseev jäi eläkkeelle asevoimista v. 2009 – työskennellen kuitenkin erillisen 79. ilmarynnäkköprikaatin huoltojoukoissa. Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan ja kylvettyä sodan siemenen Ukrainan itäosiin, Fedoseev kutsuttiin takaisin palvelukseen.

Häntä jäi kaipaamaan vaimonsa ohella aikuinen poikansa.

20. marraskuuta Ukrainan asevoimien 8. SSO rykmentin tarkka-ampuja, Ubert Mratškovski, menehtyi sotatoimissa Itä-Ukrainassa, Luhanskin sektorilla.

Mratškovski on osallistunut sotatoimiin ensimmäisestä kesästä ja Savur-Mohylan taisteluista lähtien, kuuluen tuolloin erillisen 51. prikaatin tarkka-ampuja komppaniaan. Monivuotisen sodan kuluessa hän on haavoittunut kolme kertaa, vakavimmin Debaltseven taistelussa talvella 2015. Tuolloin hän kuului tarkka-ampujana 128. ilmarynnäkköprikaatin vahvuuteen.

Mratškovski palkittiin urheudesta III-luokan ristillä (ukr. За мужність III ступеня) 3. marraskuuta 2015. Häntä pidettiin yhtenä 8. SSO rykmentin parhaimmista tarkka-ampujista.

Ubertia jäi kaipaamaan vaimo ja kaksi lasta.

Bakussa Azerbaidžanissa syntynyt Ali Naib Alhasli muutti synnyinmaastaan Ukrainaan vain joitain vuosia sitten, Harkovasta hän löysi elämäänsä vaimonsa taistelulajien rinnalle – ”Воїн” (taistelija) nimellä tunnettu kamppailu-urheilija Ali Naib Alhasli haaveili oman taistelukoulun perustamisesta, ystäviensä ja läheistensä yllätyksesi hän kertoi värväytyneensä ukrainalaisjoukkoihin vuonna 2018, josta lähtien hän palveli rintamajoukoissa. Hänen mielestä oli luonnollista osallistua uuden kotimaansa puolustamiseen, olihan Venäjä yhtälailla Azerbaidžanin vihollinen.

Marraskuun 26. päivä, erillisessä 54. mekanisoidussa prikaatissa palvellut Ali Naib Alhasli, haavoittui kuolettavasti vihollisen tarkka-ampujan tulituksessa. Ensimmäinen luoti osui ”Taistelijaa” alaselkään, juuri luotiliivien alapuolelle ja toinen jalkaan.

Azerbaidžanissa asuvien läheistensä ohella Ali Naib Alhaslia jäi kaipaamaan hänen Harkovassa asuva vaimonsa.

Joulukuun 1. päivä Ukrainan asevoimat menetti sotatoimissa kaatuneena 93. mekanisoidussa prikaatissa palvelleen, Kramatorskissa syntyneen ja kasvaneen pastorin pojan, Valeri Gerovkinin.

Ukrainan maavoimissa reilun vuoden palvellut, ensimmäisellä rotaatiollaan sotatoimialueella ollut, Gerovkin menehtyi vihollisen tarkka-ampujan tulitukseen Novotroitsken lohkolla. Tuolloin samalla lohkolla haavoittui myös vakavasti toinen Ukrainan asevoimien sotilas.

Valerin siunaustilaisuuden muistosaarnassa pappi Gennadi Mokhnenko toivoin että vielä jonain päivänä venäläiset tulevat ja kumartavat ukrainalaisten tyttöjen ja poikien, sotilaiden ja siviileiden haudoilla pyytäen heiltä anteeksi sitä mitä ovat heille ja maalle tehneet. (2 ja 3)

Valeria jäi kaipaamaan hänen pastori-isänsä ohella äitinsä.

Joulukuun 5. päivä erillisessä 128. vuoristojääkäriprikaatissa palvellut Ruslan Nirov haavoittui kuolettavasti vihollisen kranaattikeskityksessä. (4)

Semenivkan kylästä, Lvivin alueelta, kotoisin ollut Ruslan oli jo toisella rotaatiollaan sodassa. Rauhalliseksi ja hiljaiseksi kuvailtu Ruslan oli lapsirakas, hän halusi suurperheen. Häntä jäi kaipaamaan raskaana ollut vaimo sekä vaimon kaksi lasta edellisestä avioliitosta.

Viimeisen puhelun miehensä kanssa tämän kuolinpäivänä puhunut vaimo Olga, kuvaili elämän ennustamattomuutta, kuinka koskaan ei voi tietää mitä tuleva tuo tullessaan: yhtenä hetkenä rakas on elossa, puhut hänen kanssaan ja kuinka seuraavaksi välitetään suruviesti.

Taisteluissa kaatuneiden lisäksi yksi ukrainalaispoliisi menehtyi virantoimituksessa sotatoimialueella marraskuussa. Marraskuun 16. päivä Oleksandr Fakhrussinov menehtyi työvuoronsa aikana saamiinsa ampumahaavoihin sotatoimialueella Rubižnessa, Luhanskin sektorilla. Ukrainan poliisi on vanginnut surmatyöstä Fakhrussinovin kollegan, joka ampui Oleksandrin palvelusaseella.

Rintamalla on myös menehtynyt marras-joulukuussa ainakin yksi Ukrainan asevoimien sotilas sairauskohtaukseen. Marraskuun alun ja joulukuun 15. päivän välillä yli kaksikymmentä ukrainalaissotilasta on haavoittunut taisteluissa, ja vihollisen asutetuille alueille kohdistamassa tykki- ja kranaatinheitintulessa on myös vammautunut siviilejä.

Ukrainalaiset eivät käy vastarintaan vain niiden miesten ja naisten tähden, jotka ovat kaatuneet viimeisimpien viikkojen ja kuukausien kuluessa tai tämän vuoden puolella puolustaessaan maataan –   kaatuneiden lukumäärä nousee 1. tammikuuta – 15. joulukuuta välillä yhteensä 76:een. Vastarinnalla on paljon pidempi historia, eri vaiheineen se ulottuu aina Ukrainan, ensimmäistä itsenäistymistä, varhaisemmalle ajalle. Näyttääkin siltä, että valitessaan puolensa talvella 2013-2014 kamppailussa Viktor Janukovitšin hallintoa vastaan, huomattava osa kansasta valitsi vastarinnan ja valmiuden antaa uhrauksista suurimman. Tässä marraskuun lopulla 2013 alkaneessa kamppailussa, jonka ensimmäiset uhrit annettiin tammikuussa 2014, sytytettiin kansallistunteen väräjävä liekki – liekki, joka oli kytenyt tukahdutettuna suurimman osan maan itsenäisyyden vuosista Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Toivoa kansalle tämä liekki oli tarjonnut tämän vuosituhannen alkupuolella Oranssin vallankumouksen myötä (22. marraskuuta 2004 – 23. tammikuuta 2005), vielä tuolloin vanhan vallan onnistui tukahduttaa leikki mutta sammumaan he eivät sitä saaneet. Lopulta kymmentä vuotta myöhemmin kahleet murtuivat arvokkuuden ja ihmisarvon vallankumouksen myötä ukrainalaisten enemmistön kääntäessä vanhalle vallalle selkänsä ja aloittaessa vastarinnan, joka jatkuu näinäkin päivinä –

Taivaallinen sotnia – Небесна сотня, Kiova. © Marko Enqvist.

Tänään ukrainalaiset eivät puolusta vapauttaan vain ja ainoastaan niiden tuhansien sodassa henkensä antaneiden puolesta, he muistavat myös ”taivaallista sotniaa” – niitä kaikkia, jotka arvokkuuden ja ihmisarvon vallankumouksessa antoivat henkensä syrjäyttäessään itsevaltaisen johtajan. Mutta ennen kaikkea he ovat valmiit vastarintaan lastensa ja maansa tulevaisuuden tähden –

Україна Чинитиме Опір!

 

Marko 

Lähteet:

1. https://novynarnia.com/2021/12/01/zahybli-lystopada-2021/ 

2. https://novynarnia.com/2021/12/02/valerij-gerovkin/ 

3. https://risu.ua/en/a-22-year-old-soldier-son-of-a-pastor-was-killed-in-donbas_n124077 

4. https://novyny.live/ru/lviv/doch-ne-uvidit-papu-chto-izvestno-o-smerti-ukrainskogo-voina-iz-lvovshchiny-28210.html 

@GlasnostGone Twitter & YouTube.

#UkraineWillResist #УкраїнаЧинитимеОпір