"Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku"

Edesmenneen presidentin Juho Kusti Paasikiven tunnusomaisena lausahduksena pidetään hänen arvostamansa englantilaisen historioitsijan Thomas Babington Macaulayn lausetta: "Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku."

Tänään Suomen poliittiselta johdolta vaaditaan juuri tätä – tosiasioiden tunnustamista, tämän tosiasioiden tunnustamisen jälkeen on tehtävä oikeat johtopäätökset ja niiden jälkeen määrätietoisesti ryhdyttävä toteuttamaan strategiaa, joka johtaa johtopäätösten täytäntöönpanoon.

Tämä hiukan kryptinen aloitus on laadittu tarkoituksellisesti täten, aivan kuin koettaisin asettautua tasavallan presidentti Sauli Niinistön saappaisiin ja pukea ajatusta sanoiksi sanomatta kuitenkaan mitään selkeää ja konkreettista – sen konkreettisen aika ja paikka on tulevilla riveillä.

Sauli Niinistö vaalikampanjan aikaan joulukuussa 2017:

”Mutta jos nyt sitten spekuloida täytyy niin, jos kävisi niin, että syystä tai toisesta Venäjän ja Euroopan unionin välit kriisiytyisivät, jolloin Venäjä alkaisi ymmärtää, että Euroopan unioni ja sen jäsenmaat Suomi mukaan lukien on samanlainen vihollinen kuin Nato, niin silloin jos me joutuisimme tällaiseen tilanteeseen, jolloin me tavallaan olemme sen leiman otsaamme saaneet, se on siihen lyöty, silloin me joutuisimme kyllä miettimään minusta hyvin vakavasti Naton jäsenyyttä…”. (1)

Levada-keskus julkaisi helmikuussa 2018 kyselytutkimuksen tuloksen, tutkimuksessa venäläisiltä tiedusteltiin maan vihollisista – onko Venäjällä sellaisia. Kyselyyn vastanneiden venäläisten mielestä kolme merkittävintä vihollista olivat: Yhdysvallat, Ukraina ja EU/Länsi-Eurooppa – NATO:n ollessa vasta sijalla seitsemän. (2 ja 3)

Kyselytutkimuksen julkaisun – puhumattakaan sen tekemisen – jälkeen asetelma on kriisiytynyt entisestään. Iso-Britanniassa asuneeseen kaksoisagentti Sergei Skripaliin ja hänen tyttäreensä kohdistuneen hermomyrkkyiskun, jonka tekijäksi epäillään Venäjää, seurauksena läntiseen maailmaan kuuluvien valtioiden liittolaisineen vastatessa verrattain voimakkaasti karkottamalla yhteensä yli 150 venäläisdiplomaattia – Suomen karkottaessa yhden. (4) Tässä tapauksessa EU ei kuitenkaan ollut yhtenäinen, osa valtioista – kuten Itävalta – lipesi rintamasta.

Venäjän vastaus on diplomaattien karkottaminen, jonka ohella se sulkee Yhdysvaltojen Pietarin konsulaatin – mutta ajallisesti samaan yhteyteen ajoittuu myös Venäjän ohjuskokeet, joita järjestetään muun muassa Ruotsin rannikolla ensi viikon keskiviikkoaamusta alkaen. Harjoituksesta tekee erityisen huomionarvoisen se, että se ammunnat suoritetaan Ruotsin FIR:n sisällä, mikä on tavallisesta poikkeavaa. Ruotsalaisen puolustusbloggari ja upseeri Carl Bergqvistin mukaan: ”En ole koskaan aiemmin nähnyt toisen valtion suorittavan ammuntoja Ruotsin FIR:n sisällä lukuun ottamatta yhteisharjoituksia Ruotsin kanssa.” (5)

Seuraavaksi kuva, jolle @Twitt_Skipper on sijoittanut kaikki kolme harjoitusaluetta, Ruotsin rannikon tuntumassa sijaitsevan harjoitusalueen lisäksi Venäjä harjoittelee Puolan rannikon tuntumassa sekä Latvian tuntumassa.

Kuva @Twitt_Skipper.

Seuraavaksi onkin sitten sopivaa laittaa havainnekuva Nord Stream 1 ja Nord Stream 2 reiteistä Itämerellä.

Kuten voidaan havaita nykyinen Nord Stream 1 ja tuleva Nord Stream 2 putken reitti kulkee aivan tulevan Venäjän harjoituksen keskiössä – kuva kertoo saman paremmin kuin tuhat sanaa.

Kuvassa hyödynnetty @Twitt_Skipperin ja www.nord-stream2.com havainnekuvia.

Harjoitukseen liittyy myös mahdollisia ballististen ohjusten laukaisuja Kaliningradin alueelta. (6) Venäjän harjoitusten seurauksena iso osa Itämerestä sulkeutuu 36 tunniksi ensi viikolla.

Tämän yksinkertaisenkin esityksen perusteella on mahdollista päätellä Venäjän tavoitteista, vaikka Nord Stream -putkien linjat kulkevat harjoitusalueen keskiössä – mikä tuskin on sattuma – on kuitenkin syytä tarkastella kokonaisuutta, jonka jälkeen on hyvä tunnustaa niitä tosiasioita, joiden perusteella voidaan todeta muun muassa seuraavaa:

a) Nord Stream 1 ja 2 ovat vasta toissijaisesti talous ja ympäristökysymyksiä – sen, että kieltää kyseessä olevan turvallisuuspoliittinen kysymys on samalla tosiasioiden kieltämistä.

b) Venäjän harjoitusta Ruotsin FIR:n sisällä voidaan pitää tarkoituksellisena provokaationa, samalla on hyvä uhrata ajatus sille, että kuinka tällainen harjoitus koskettaa Suomea.

c) Harjoituksen vaikutusalue on koko eteläinen Itämeri, mikäli kyseessä olisi jotain muuta kuin harjoitus tai jos harjoituksesta siirrytään todelliseen offensiiviin, heijasteet ulottuvat Suomeen asti.

d) Viitaten yllä kirjoitettuun, harjoituksen kuluessa osia Itämerestä suljetaan täysin 36 tunnin ajaksi lyhyellä varoitusajalla.

e) Baltian eristäminen.

Samalla on syytä todeta, että kyseessä on vain yksi harjoituskokonaisuus, samalla muun muassa merijalkaväki suorittaa harjoitteita, joissa harjoitustavoitteena on nopeus hälytyksestä rantautumiseen. Venäjän asevoimien erikoisjoukoilla on tai on ollut myös muita harjoituksia Suomen lähivesillä sekä Venäjän läntisen sotilaspiirin alueella. (8)

Niin, että Sauli Niinistö – milloin koittaa aika tunnustaa niitä tosiasioita, entäpä arvon pääministeri Juha Sipilä – milloin Nord Stream 2 kaasuputkesta ryhdytään puhumaan käyttäen oikeita nimiä höpöhöpön sijaan, jossa on kyse kaikesta muusta kuin ympäristökysymyksestä, vai jatkammeko tosiasioiden kieltämistä?

Marko

1. https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/237429-nakokulma-nyt-se-tuli-sauli-niiniston-nato-kanta 

2. https://www.statista.com/chart/12492/who-russians-consider-their-greatest-enemies/ 

3. https://www.levada.ru/en/2018/02/02/enemies/ 

4. https://www.nytimes.com/2018/03/29/world/europe/russia-expels-diplomats.html 

5. https://www.verkkouutiset.fi/lento-ja-laivaliikennetta-varoitettu-venaja-ampuu-ohjuksia-lahella-ruotsin-rannikkoa/ 

6. https://twitter.com/Twitt_Skipper/status/979823017588150272 

7. https://www.baltictimes.com/russia_to_fire_missiles_over_latvia_s_exclusive_economic_zone_-_defense_ministry/#.Wr8Zz5ZUBqM.twitter 

8. https://www.verkkouutiset.fi/venajan-erikoisjoukot-harjoittelivat-suomenlahdella-30-kilometrin-paassa-kotkasta/ 

Polonium-210 - valtiollisia murhia ja niiden yrityksiä

Aloittaessani jokunen viikko sitten lukemaan Luke Hardingin erinomaisen kiinnostavaa teosta Vaiennettu – agentti Litvinenkon murha ja Venäjän sota lännen kanssa (engl. A Very Expensive Poison), aikomuksenani oli kirjoittaa lyhyt arvostelu Hardingin teoksesta. Skripaliin ja hänen tyttäreensä kohdistunut hermomyrkkyisku, Neuvostoliitossa sotilaskäyttöön 1970- ja 1980-luvulla kehitetyllä novitšok-hermomyrkyllä (ven. новичок – tulokas), muutti kuitenkin asetelmaa sen verran, että kirja-arvion sijaan koetan laatia hahmotelman tapahtumaketjusta, jossa merkittävässä asemassa on entisen FSB:n agentin – ihmisoikeusaktivisti – Aleksandr Litvinenkon murha ja tapahtumaketjut sen jälkeen, ja tämän ketjun viimeisenä lenkkinä näen Sergei Skripaliin kohdistuneen hermomyrkkyiskun, jonka taustalla on suurella todennäköisyydellä Venäjän hallintoon kytkeytyvät tahot, joista ensinnä tulee mieleen Venäjän turvallisuuspalvelu FSB ja sen jälkeen GRU.

Poliittisilla salamurhilla ja murhilla on Venäjällä ja sen edeltäjässä Neuvostoliitossa pitkä perinne, tämä ketju johtaa katkeamatta Venäjän imperiumin aikaan. Neuvostoliitossa ”valtionviholliset” (tarkoituksellisesti lainausmerkeissä) saatettiin tuomita näytösoikeudenkäynneissä pitkiin vankeusrangaistuksiin tahi kuolemaan – poissaolevia tuomittiin joko kuolemaan tahi valtiojohdon sanallisella päätöksellä heidät määrättiin tapettavaksi, kuten kävi maanpaossa olleelle Lev Trotskille, joka murhattiin NKVD:n lähettämän salamurhaajan toimesta.

Neuvostoliiton hajottua 90-luvun alussa poliittiset salamurhat ja murhat haihtuivat hetkeksi taka-alalle, toivottiin Venäjän kehittyvän kohti länsimaista demokratiaa ja oikeusvaltiota, jolla ei ole tarvetta ratkoa sisäisiä ongelmiaan murhien kautta. 90-luvulla Venäjä oli kaoottinen – heikko – Boris Jeltsinin kaudella maa otti haparoivia askeleita kohti demokratiaa, samalla kaoottinen yhteiskunta tarjosi monelle taholle väylän raivata pois kilpailijoitaan tahi toimittajia kyseenalaisin keinoin, eikä heikon oikeuslaitoksen onnistunut tuomita tekijöitä – tai jos onnistuikin, vain nimellisesti.

Venäjän pääministeriksi nousi elokuussa 1999 Vladimir Putin, häntä pidettiin arvoituksellisena mutta tuskin kovinkaan moni uskoi hänen selviävänsä voittajaksi taistelussa vallasta. Silloinen Venäjän presidentti Jeltsin jätti virkansa yllättäen uudenvuoden puheensa jälkeen, tällöin pääministeri Putinista tuli virkaatekevä presidentti. Putinin valtakauden alkuun ajoittui toinen Tšetšenian sota, joka alkoi elokuussa 1999 Putinin toimiessa vielä pääministerinä. Syyskuussa 1999 eri paikkakunnilla Venäjällä räjähti useita kerrostaloja, iskuissa – joista valtio johto syytti tšetšeenejä – kuoli satoja siviilejä. Aleksandr Litvinenko, yhdessä tuolloin Yhdysvalloissa asuneen ystävänsä historioitsija Juri Felštinskin, kanssa käynnisti tutkimukset, josta syntyi kiistanlaisena pidetty kirja Venäjä kuilun partaalla, jossa syyttävä sormi kohdistuu FSB:hen. Teoksen mukaan kerrostalojen räjäytykset olivat lähtölaukaus Putinin valtaannousulle.

Kuvitelmat ja toiveet Vladimir Putinin noustua valtaan olivat suuret, eläteltiin toiveita Venäjän muuttumisesta vakaammaksi pyrkien samalla muuttumaan länsimaiseksi oikeusvaltioksi, valitettavasti yltiöpäisimmät toiveet eivät pitäneet paikkaansa, vaikka Putinin onnistui alkuun hurmata kokojoukon länsimaisia valtiojohtajia. Tässä kuviossa ei pidä unohtaa syyskuun 11. 2001 suoritettuja WTC:n iskuja New Yorkissa, joiden jälkeen Putin antoi voimakasta tukea Yhdysvalloille, ollen iskun jälkeen ensimmäinen valtiojohtaja, joka soitti George W. Bushille.

Toimittaja Anna Politkovskajan salamurha 7. lokakuuta 2006 on tapahtuma, jota ei sovi unohtaa tarkasteltaessa Putinin valtakausia Venäjällä – 1. marraskuuta 2006 Aleksandr Litvinenko tapasi Lontoossa Millenium-hotellissa Andrei Lugovoin ja Dmitri Kovtunin. Samaisena iltana Litvinenko alkoi voida pahoin – pahoinvoinnin syy ei ollut tiedossa. Marraskuun 3. Litvinenko kiidätettiin Pohjois-Lontoossa sijaitsevaan Barnet and Chase Farm -sairaalaan, jossa hänelle diagnosoitiin ”maha-suolitulehdus ja lievä kuivuminen”. Marraskuun 7. Litvinenkon vaimo Marina – eli ”rouva Carter” – mainitsi ensimmäisen kerran mahdollisesta myrkytyksestä. Marraskuun 11. Litvinenkon hiukset alkoivat tippua, muutama päivä tästä eteenpäin sairaalan veritautilääkäri Andres Virchis kirjoitti Litvinenkon potilastietoihin: ”Pyydetään radiologia tutkimaan uudestaan radioaktiiviset myrkytyslähteet”.

Aleksandr Litvinenko kuoli illalla 23. marraskuuta 2006, kuusi tuntia ennen Litvinenkon kuolemaa, iltapäivällä Scotland Yardin terrorisminvastaisen yksikön SO15:sta silloinen johtaja, rikosylitarkastaja Clive Timmons, sai soiton Aldermastonin ydinasekeskuksesta: Litvinenko oli poloniumin ”hirvittävästi saastuttama”.

Seuraavaksi lainaus Luke Hardingin teoksesta:

”Tasan kuusi vuotta aiemmin, 1. marraskuuta 2000, Litvinenko oli saapunut ensi kerran Britanniaan. Nyt hän teki kuolemaa, vaikka ei itse vielä tiennyt sitä. Tappoase oli valittu niin, ettei kuoleman aiheuttajasta jäisi jälkiä. Se toimi. Tuosta hetkestä lähtien mikään, ei maailman parhain lääkäritiimi eikä taivaan ihme, olisi enää kyennyt pelastamaan Litvinenkoa”. (s. 120)

Polonium-210 säteili huomattavasti harvinaisempaa alfasäteilyä, jota ei havaittu geigermittarilla, polonium kyettiin havaitsemaan vain Aldermastonin ydinasekeskuksessa. Ilman Litvinenkon määrätietoisuutta, tarkkanäköisyyttä, tietotaitoa kuolemansa olisi kenties jäänyt mysteeriksi ja näin, nyt Skripalin murhayrityksen ollessa käsillä, poliitikkojen ymmärrys yhdistettynä haluun toimia saattaisi olla olennaisesti vähäisempi.

Litvinenkon kuoleman ja Skripalin murhayrityksen välille mahtuu Iso-Britanniassa kokojoukko murhia tahi niiden yrityksiä, joissa syyllistä ei ole voitu suoraan osoittaa, tai niin ei ole (poliittisista syistä johtuen) haluttu tehdä, tai se ei ole tiedossa. Litvinenkon ja Skripalin murhayrityksen välille mahtuu myös Georgian ja Venäjän välinen sota, Boris Nemtsovin murha Moskovan ytimessä – Putinin silmien alla, Venäjän suorittama häikäilemätön Krimin niemimaan miehittäminen ja itseensä laittomasti liittäminen sekä Itä-Ukrainassa aloitettu sota – unohtamatta Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamista heinäkuussa 2014 Itä-Ukrainassa. Näitäkään tapahtumia ei voida unohtaa tarkasteltaessa länsimaiden toimia tänään, samalla vaa’an toisessa kupissa painaa Venäjän käymä informaatiosota ja laajamittainen disinformaation levittäminen, jota on nähty Krimin miehityksen ja MH17 pudottamisen sekä Ukrainan ja Syyrian sotien yhteydessä – ne kaikki ovat romahduttaneet Venäjän uskottavuuden.

Tässä kohdin emme kuitenkaan voi unohtaa Ukrainaa ja vuoden 2004 presidentinvaaleja, jolloin länsimielinen Viktor Juštšenko, jonka vaalikampanjan rahoittajana toimi Lontooseen karkotettu Boris Berezovski, sai vastaansa Viktor Janukovitšin – johon Putin suhtautui aluksi nihkeästi, mutta jolle hän vaalikampanjan edetessä antoi varauksettoman tukensa, tai kuten Mihail Zygar kirjassaan Putinin sisäpiiri kirjoittaa: ”Tapahtuma oli ennennäkemätön: Venäjän presidentti osallistui henkilökohtaisesti vaalikampanjaan vieraassa valtiossa”. (s. 127).

Tämän likaisen vaalikamppailun kuluessa Juštšenko yritettiin murhata dioksiinilla, jota todennäköisesti tarjoiltiin hänelle illallisella, jolle hän otti osaa yhdessä Ukrainan turvallisuuspalvelun silloisten johtajien seurassa – seurueeseen kuului myös turvallisuuspalvelun silloinen johtaja Volodymyr Satsyuk, joka siirtyi tapahtuneen jälkeen Venäjälle ja jolla on nykyään Venäjän kansalaisuus, ja josta Ukraina on esittänyt luovutuspyynnön, johon Venäjä on vastannut kieltävästi. The Lancetissa elokuussa 2009 julkaistu tutkimus vahvisti sen, että Juštšenko myrkytettiin dioksiinilla:

“The dioxin that poisoned Ukrainian presidential candidate Viktor Yushchenko in 2004 was so pure that it was definitely made in a laboratory”.

Litvinenkon laatimien raporttien mukaan, FSB on 90-luvulta lähtien turvautunut palkkamurhiin, ampumisiin, väijytyksiin, sieppauksiin etc. erikoisoperaatioissaan – toisinaan FSB käytti järjestäytyneen rikollisuuden toimijoita omiin tarkoituksiinsa, joten onko sitten ihme, että KGB/FSB-taustaisen Vladimir Putinin valtakaudella – mielestäni voidaan puhua Putinin valtakaudesta, sillä toimiessaan pääministerinä Dmitri Medvedevin kaudella Putin kuitenkin oli maan tosiasiallinen johtaja – Venäjä on ottanut käyttöönsä laajamittaisesti samat keinot tuoden ne samalla ”kaduilta” ”palatseihin”?

Mielestäni kyse ei ole ihmeestä, niin ikävä kuin se on todetakin, kyseessä on luonnollinen – joskin ei-toivottu – kehityskulku, jossa askel askeleelta on edetty aina vain julkeampiin tekoihin, ja osin lännen myötävaikutuksella: rauha meidän ajaksemme ajattelun myötä, jonka seurauksena tosiasioilta on haluttu sulkea silmät.

Teoksessaan Talvi lähestyy – Vladimir Putin ja vapaan maailman viholliset Garri Kasparov ja Mig Greengard kuvaavat kylmäävää kehityskulkua oivallisesti:

”Länsimailla oli nykyistä enemmän vaikutusvaltaa Putinin ensimmäisen presidenttikauden alussa, jolloin hän vielä kokeili, mistä kaikesta voi selvitä ilman sanktioita. Kuin kuka hyvänsä itsevaltiaaksi syntynyt, Putin kunnioittaa ainoastaan voimaa. Hän ottaa askeleen, katselee ympärilleen, nuuhkii ilmaa, ja jos kielteisiä seurauksia ei ilmaannu, hän ottaa seuraavan askeleen. Jokaisen askeleen jälkeen hän saa lisää itseluottamusta ja häntä on vaikeampi pysäyttää. Diplomaattien ja ulkoministerien vaimeat huolenilmaisut käyvät Putinin kaltaiselle ihmiselle vihreästä valosta. Hänen tulkitsemanaan sen kaltainen jaarittelu on täysin merkityksetöntä”. (s. 39)

Voinemme todeta, että Putin on saanut ottaa melkoisen monta askelta varsin vapaasti, vasta Krimin niemimaan miehittäminen synnytti mainittavia vastatoimia, mutta edelleenkin ilmassa on havaittavissa naiivia lapsenuskoa siitä, että Putinin kanssa on mahdollista neuvotella, että on mahdollista palata aikaan ennen valtiojohtoisia murhia ja miehitystä sekä sotia. No kun ei ole!

Monen mielestä länsimaat ovat reagoineet liiankin voimakkaasti Skripaliin kohdistuneen murhayrityksen jälkeen. Tuntuu kuitenkin, että nämä arvostelijat unohtavat samalla Venäjän aiemmat toimet, sekä sen, että Venäjä kampitti parhaan kykynsä mukaan Iso-Britannian Litvinenko-murhatutkintaa. Että Litvinenko ei suinkaan ole ainoa Iso-Britannian maaperällä epäilyttävissä olosuhteissa kuollut venäläisemigrantti – marraskuussa 2012 Aleksandr Perepilitššni lyyhistyi kuolleena maahan kotinsa edustalla. Surreyn poliisin mukaan Perepilitššnin kuolinsyy oli luonnollinen, vastaavasti Kuninkaallisen kasvitieteellisen puutarhan asiantuntija, professori Monique Simmondsin tekemän tutkimuksen mukaan Perepilitššnin vatsasta löytyi jälkiä gelsemiumiin liittyvästä ionista. Kyseessä on kasvin myrkyllisin lajike Gelsemium elegans – kasvin myrkyllä tapettiin myös kiinalainen miljardööri Long Liyan.

Sergei Skripalin ja hänen tyttärensä Julian murhayrityksen myötä Aleksandr Perepilitššnin kuin myös Boris Berezovskin kuolemat ovat nousseet uudelleen otsikoihin – aallot näyttävät lyövän myös Yhdysvaltoihin, sillä 5. marraskuuta 2015 Washingtonissa – epäselvissä olosuhteissa kuolleen – Mihail Lesinin nimi on noussut uudelleen otsikoihin. Jo aiemmin Washingtonin kuolinsyyntutkija sekä poliisi kertoivat kuolinsyyksi pahoinpitelystä aiheutuneet päävammat, syyttävä sormi ei kuitenkaan kohdistunut suoraan yhteenkään ilmansuuntaan.

Ehkäpä taustalla piilee vielä inhimillinenkin puoli sille, miksi Iso-Britannia toimii nyt nähdyllä tapaa. Nykyisen pääministeri Theresa Mayn toimiessa David Cameronin hallituksen sisäministerinä, tammikuussa 2016 sir Robert Owen julkaisi kauan odotetun raportin Aleksandr Litvinenkon kuolemasta, raportissa todetaan seuraavaa:

”On todennäköistä, että FSB:n operaatiolla surmata herra Litvinenko oli herra Patruševin ja myös presidentti Putinin hyväksyntä”. (Luke Harding – Vaiennettu s. 338).

Suoraan syytökseen nähden Britannian hallituksen reaktiota pidettiin heikkona, vääränä ja ennalta-arvattavana – reaktio oli likipitäen olematon. Sisäministeri Mayn toimintaan kohdistettiin voimakasta kritiikkiä, suurin kritiikki kohdistui – heikkoon – pääministeri Cameroniin. Kun huomioidaan aiemmat tapahtumat, Skripalin myrkkyiskun jälkeen Maylla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin toimia, joskin minusta toimet olisivat voineet olla nähtyä ankarampia kohdistuen myös Putinin hallinnolle suosiollisiin venäläisoligarkkeihin, jotka Lontoota "miehittävät".

Sergei Skripaliin kohdistuneen hermomyrkkyiskun jälkeen Suomessakin on noussut esille – vihdoin ja viimein – oma Magnitski laki. Sergei Magnitski oli venäläinen lakimies, joka kuoli 16. marraskuuta 2009 Matrosskaya Tishinan tutkintavankilassa. Hänen kuolemaan johtanutta tapahtumaketjua, ja samalla Venäjän viranomaisten piittaamattomuutta ja julmuutta, avasi kirjassaan Red Notice amerikkalainen Bill Browder. Sergei Magnitski on yksi lenkki pitkässä ketjussa ihmisiä, jotka ovat joutuneet valtiollisen murhaajan uhriksi, valitettavasti tässä kirjoituksessa ei ole mahdollista tehdä oikeutta heille kaikille, jotka mafia valtion – Venäjän – toimesta on murhautettu. 

Marko

Tässä kirjoituksessa on hyödynnetty seuraavia teoksia:

Luke Harding: Vaiennettu – Agentti Litvinenkon murha ja Venäjän sota lännen kanssa.

Mihail Zygar: Putinin sisäpiiri – Nyky-Venäjän lyhyt historia.

Garri Kasparov ja Mig Greengard: Talvi lähestyy – Vladimir Putin ja vapaan maailman viholliset.

Bill Browder: Red Notice.

Luke Harding: Vaiennettu - Agentti Litvinenkon murha ja Venäjän sota lännen kanssa.

Kun antaa pirulle pikkusormen

...se vie koko käden.  

Suomalainen, Johan Bäckmanin ja Suomalais-venäläisen yhdistyksen RuFin puheenjohtajan Daria Skippari-Smirnovin johtaman ”turistidelegaation” eli propagandamatkalaisten matka Venäjän miehittämälle – de jure Ukrainalle kuuluvalle – Krimin niemimaalle on päättynyt havaintojeni perusteella varsin myrskyisissä merkeissä.

Turistidelegaatioon kuulunut, vaimonsa kanssa matkaillut, Gleb Simanov palasi Suomeen jo ennen viime viikonloppuisia Venäjän ”presidentinvaaleja” – joita Venäjän kutsumana ”tarkkailijana” oli ”valvomassa” miehitetyllä niemimaalla myös Johan Bäckman kymmenien muiden, Venäjän hallintoa tukevien, ulkomaalaisten kanssa. Matkan jälkeen Gleb Simanov ilmoitti eroavansa RuFista.

Gleb Simanov ei kuitenkaan ole ainoa matkalle osallistunut, jolla näyttää menneen sukset ristiin joidenkin delegaation jäsenten kanssa. Tai jotka muuten kokevat kokeneensa suurtakin vääryyttä matkalla. Matkalle otti osaa myös Marjaliisa Siira – omana itsenään eikä Rauhanpuolustajien jäsenen ominaisuudessa kuten Bäckman korostaa, mutta näyttää siltä, että kohudosentti Bäckman on hyvin omavaltaisesti käyttänyt Siiraa osana omaa – ja Venäjän – propagandapeliä.

Kuvakaappaus Johan Bäckmanin Facebook-tili.

Minun on kuitenkin mahdotonta tuntea minkään sortin myötätuntoa heitä kohtaan, jotka ovat tulleet ”hyväksikäytetyiksi” Bäckmanin toimesta – tai kenenkään muun toimesta tämän matkan aikana. Mihinkään perusteluun on varsin vaikea vedota, koska Siirankin luulisi olevan sen verran perillä Rauhanpuolustajien aktiivijäsenenä, että Venäjä on miehittänyt Krimin niemimaan ja että se edelleenkin kuuluu de jure Ukrainalle ja siellä pätevät Ukrainan lait (vaikka lain pitkä käsi ei toistaiseksi Krimille ylläkään), etenkin kun Rauhanpuolustajat on tuominnut ja tuomitsee Krimin miehityksen.

Ulkoministeriön sivuilta – Ukraina, matkustustiedote: Suomen kanta on, että kansainvälisen oikeuden mukaisesti Krim kuuluu Ukrainaan. Ukrainan lain mukaan Krimille ei saa saapua luvatta Venäjän kautta. (1)

Delegaation jäsenet saapuivat Krimin niemimaalle Venäjän kautta, jolloin jokainen heistä on syyllistynyt Ukrainan lakien rikkomiseen, josta voi saada Ukrainan lakien mukaan rangaistukseksi sakkoja tai vankeutta.

Siitä huolimatta, että Siira on matkalla yksityishenkilönä eikä yhdistyksellä, sen edustajien mukaan, ole mitään tekemistä matkan kanssa Bäckmanin väitteistä huolimatta, asettuu myös yhdistyksen leväperäinen toiminta hiukan outoon valoon. Yhdistyksen johtokunnan jäsen vaasalainen Stig Lång on vieraillut kahdesti Ukrainalta miehitetyillä alueilla Itä-Ukrainassa, näiden vierailuiden ohella Lång on allekirjoittanut viime vuoden lopulla Donetskin ”kansantasavallan” ystävien julistuksen ollen myös juhlistamassa samaisen ”kansantasavallan” ”edustuston” avajaisia Helsingissä Rauhanyhdistyksen puuttumatta millään muotoa Långin toimintaan. On siis aivan aiheellista kysyä, että antaako yhdistys toimimattomuudellaan signaalia ympäristöön, joka on helposti tulkittavissa halutulla tapaa ja Bäckmanin tapauksessa hyväksynnällä Siiran toiminnalle?

Stig Lång suomalaisryhmän matkassa Donbasissa Itä-Ukrainassa heinäkuussa 2016.

Tässä tapauksessa en myöskään hyväksy selitykseksi mitään ”En tiennyt” – matkaa on markkinoitu RuFin kuin myös Johan Bäckmanin toimesta, jokainen joka hiukankaan on seurannut Johan Bäckmanin toimintaa, tietänee sen, millainen henkilö hän on ja kenen ”pussiin” hän pelaa. Hälytyskellojen olisi luullut soivan viimeistään siinä vaiheessa, kun katsoo matka-ajankohtaa se sattui juuri Krimin miehityksen vuosipäivän kuin myös Venäjän ”presidentinvaalien” ajalle, joten propagandan kannalta ajankohta on täydellinen ja kuten venäläisviestimien uutisoinnin perusteella nähtävissä, suomalaisdelegaatio oli esillä varsin paljon, julkisia esiintymisiä näyttää olleen kiitettävästi – joten joku on todennäköisesti tyytyväinen matkan antiin.

Suomalaisdelegaatio esillä, kuvakaappaus www.1tvcrimea.ru.

Delegaatiosta näkyvimmin esillä olivat Johan Bäckman sekä RuFin puheenjohtaja Daria Skippari-Smirnov, julkisiin esiintymisiin otti osaa myös vantaalainen perussuomalaisten kuntavaaliehdokas Eero Hult sekä Ludmila Odintsova. Delegaation näkyvimpiin ehdotuksiin kuului muun muassa suoran lentoyhteyden avaaminen Helsingin ja Simferopolin välille suomalais-venäläisen bisnes- ja kulttuurikeskuksen perustamisen ohella. Nämä, kuten muutkin, ehdotukset ovat kuitenkin vain ja ainoastaan osa teatteria ja propagandaa, joten niille ei kannata uhrata aikaa mainintaa enempää.

* * *

Palaan vielä hyväksikäyttöön ja hyödyllisten idioottien hyödyntämiseen.

Johan Bäckman on aiemminkin käyttänyt hyödyksi varomattomuutta ja naiiviutta. Joukko suomalaisturisteja vieraili heinäkuussa 2016 Donetskin ”kansantasavallan” alueella, joukossa oli myös kokoomusnuoriin kuulunut Ville Sipilä jonka myötä Kokoomusnuoret tuli vedetyksi mukaan osaksi propagandanäytelmää, josta se joutui tiukkasanaisesta sanoutumaan irti. (2) Samalla propagandamatkalla oli mukana myös Rauhanpuolustajien Stig Lång – mikäli muistan oikein, myös Rauhanpuolustajien puoleen käännyttiin ja tiedusteltiin, onko yhdistyksellä mitään tekemistä Långin matkan kanssa.

Tällä kertaa Marjaliisa Siiran matkan myötä Rauhanpuolustajat on joutunut ”myrskynsilmään” eikä Bäckman kaihda käyttää tilannetta hyödyksi – esimerkki siitä nähdään hänen blogikirjoituksessa ”Suomalainen "rauhanpuolustaja" Kirsti Era haukkui suomalaisia Krimin-kävijöitä "sioiksi’.” (3) 

Johan Bäckmanin blogista ”Suomalainen "rauhanpuolustaja" Kirsti Era haukkui suomalaisia Krimin-kävijöitä "sioiksi’.”

Kirjoituksessaan Bäckman toteuttaa venäläispropagandassa nykyään varsin usein nähtyä keinoa – hajottaa jokin ryhmä sisäisesti, kääntää heitä toinen toistaan vasten manipuloimalla keskustelua – josta voidaan pitää esimerkkinä sitä, että Bäckman ei korjaa virheellistä tietoa Siiran roolista matkalla, ja levittämällä disinformaatiota – tai vähintäänkin rajusti kärjistettyä viestiä, joka toisinaan on irrotettu asiayhteydestä.

Mitä tästä opimme?

Yksinkertaistettuna pirun kanssa ei kannata lähteä tanssiin. Täsmennetään, edellinen on vertauskuva, en väitä, että Johan Bäckman on piru. On myös syytä muistaa se, että siinä missä itse olisit vilpittömin mielin liikkeellä ja haluat ajatella hyvää – toimia moraalisesti oikein – vastapuolella moraalinen koodisto voi poiketa rajustikin omastamme sen linkittyessä niihin suuntaviivoihin, joita Kremlissä on luotu. 

En nyt kuitenkaan ryhdy ulottamaan tätä kirjoitusta syvemmälle filosofisemmaksi pohdiskeluksi moraalista ja siitä mikä on oikein ja mikä väärin, toivon kuitenkin, että omalta osaltaan tämä episodi herättää ihmisiä havaitsemaan sen, että teoilla tuppaa olemaan seurauksia – toisinaan ne ovat sellaisia, joita ei omalle kohdalle soisi osuvan.

Marko

1. http://formin.finland.fi/public/default.aspx?contentid=341699&nodeid=17354&contentlan=1&culture=fi-FI 

2. http://www.kokoomusnuoret.fi/tiedotteet/2016/08/kokoomusnuoret-tuomitsee-jarjeston-nimen-yhdistamisen-suomi-novorossia-seuraan/ 

3. https://kohudosentti.blogspot.fi/2018/03/suomalainen-rauhanpuolustaja-haukkui.html 

Kaikki on kaupan – onnitellaan Putinia

Venäjä jatkaa seuraavat(kin) kuusi vuotta totalitaarisella tiellä Vladimir Putinin voitettua – kuten jo ennalta oli tiedossa – näytelmän, jota vapaassa maailmassa järjestettynä olisi kutsuttu presidentinvaaleiksi – Venäjällä nämäkin ”vaalit” olivat alusta loppuun saakka ohjattu näytelmä, vieläpä tavattoman surkeasti ohjattua näytelmää.

”Vaalikampanjansa” kuluessa Putin vieraili myös Venäjän miehittämällä Krimillä – kävi puhumassa puolen minuutin ajan hurmioituneelle yleisölle Sevastopolissa, kunnes poistui. No tätä ”hurmioitunutta” yleisöä oli kehotettu, opastettu ja jopa pakotettu saapumaan paikalle – näin siis paikallislähteiden mukaan.

En edes halua toistaa Putinin Venäjän syntilistaa viimeisen 18 vuoden ajalta – riittänee, että mainitsee muutaman nimen, kuten murhatut toimittaja Anna Politkovskajan, Aleksandr Litvinenkon ja oppositiopoliitikko Boris Nemtsovin sekä Ukrainalle kuuluvan Krimin niemimaan miehittämisen ja Itä-Ukrainassa käynnissä olevan sodan masinoinnin ja sodan kuluessa – heinäkuussa 2014 – pudotetun Malaysia Airlinesin lennon MH17 Syyrian ”tuhkaksi ja pölyksi” pommitettujen sairaaloiden ohella, niin jokainen tiedostanee, että on melkoisen moraalitonta onnitella teatterivaalit voittanutta Moskovan ”окурок’ia”, mutta EI – kaikki taitaa olla kaupan tässä Suomen maassa.

Ei riitä, että valehtelemme silmät päästä nyky-Venäjästä ja sen hankkeista, mutta sen ohella valtiojohtomme – tasavallan presidentti Sauli Niinistö – lähettää onnittelut Moskovaan.

Kuvakaappaus @TPKanslia twittertili.

Niinistö näyttää valinneen seuransa hyvin, lähettihän Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin ohella onnittelut Moskovaan – Trump tosin vastoin turvallisuusneuvonantajien ohjeita. (1 ja 2)

Trumpin ja Junckerin onnitteluja on, aivan aiheellisesti, kritisoitu. Senaattori John McCain kritisoi hyvin voimakkaasti Trumpia onnitteluiden jälkeen:

”An American president does not lead the Free World by congratulating dictators on winning sham elections. And by doing so with Vladimir Putin, President Trump insulted every Russian citizen who was denied the right to vote in a free and fair election to determine their country's future, including the countless Russian patriots who have risked so much to protest and resist Putin's regime.” (3)

Tänään vapaa maailma ei kaipaa Trumpin, Junckerin tahi Niinistön kaltaisia johtajia, jotka syystä tahi toisesta, ovat valmiit myymään arvonsa – meidän arvomme – tänään vapaa maailma kaipaa senaattori John McCainin kaltaisia esimerkkejä, jotka eivät ole valmiit kauppamieheksi tyrannin kanssa. Ehkäpä Niinistö onnitellessaan hellitteli ajatusta vierailukutsusta Moskovaan, tahi Putinin vierailua nöyrän vasallin luo.

Vladimir Putin saapuu Lappeenrantaan pääministerin roolissa 2010. © Marko Enqvist

Mutta Niinistön onnitteluviesti on linjassa suomalaispoliitikkojen aiempien lausuntojen kanssa:

Ulkoministeri Timo Soini tammikuussa 2017 Turkin suurlähettiläskokouksessa: ”Suomella ja Turkilla on samat perustavanlaatuiset demokraattiset arvot” (4) – jolloin ”sulttaani” Recep Tayyip Erdoğanin hallintokoneiston terroriaalto levisi kautta maan epäonnistuneen ”vallankaappauksen” jälkeen.

Presidentti Tarja Halonen syksyllä 2005 Suomesta ja Venäjästä – Suomi ja Venäjä jakavat tällä hetkellä ideologisesti samat päämäärät: demokratian, ihmisoikeudet, oikeusvaltion ja hyvän hallinnon ja monta muutakin periaatetta. Tämä siis aikana, jolloin Tšetšeniassa sodittiin toistamiseen; jolloin hallintoa kritisoivia toimittajia uhkailtiin, pahoinpideltiin ja sensuroitiin; jolloin presidenttinä toiminut Vladimir Putin oli jo ruvennut kiristämään otettaan ja Venäjä valtiona ruvennut sekaantumaan entistä aktiivisemmin naapurimaiden sisäpolitiikkaan.

Joten kun Niinistön onnitteluviestiä peilaa edellä esimerkinomaisesti esille nostettuihin lausuntoihin, on se sovitettavissa täysin niihin – se ei eroa niistä lainkaan, mikä kertoo sitten enemmän siitä ummehtuneesta poliittisesta ilmapiiristä, minkä vallassa Suomi yhä edelleen on.

Kun ei ole ehdoton pakko sanoa mitään – on parempi olla hiljaa nöyristelyn sijaan.

Marko 

1. https://twitter.com/JunckerEU/status/976061272293871616 

2. https://www.washingtonpost.com/news/worldviews/wp/2018/03/21/trump-congratulated-putin-on-his-victory-other-world-leaders-stopped-short-of-that/?utm_term=.c11324e83b0b 

3. https://www.mccain.senate.gov/public/index.cfm?p=press-releases&id=61F7FD60-671F-4364-8297-1AB43F099405 

4. http://formin.finland.fi/public/default.aspx?contentid=356744&nodeid=17350&contentlan=1&culture=fi-FI 

5. http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/1074072447/Halonen+Venajan+pelon+kanssa+osattava+elaa 

Twitter ja Facebook: ”Tehtävä suoritettu”

Sosiaalisen median alustoiden, kuten Twitter ja Facebook, edustajat kertovat juhlapuheissaan taistelevansa trollausta ja disinformaatiota (valeuutisia) vastaan. Todellisuus ja juhlapuheet harvoin tuntuvat kohtaavan, näinä päivinä tästä kohtaamattomuudesta näytetään jälleen kerran saavan näyttöä.

Ukrainalaistahojen välittämän informaation mukaan Facebook blokkaa joukoittain ukrainalaistilejä, joissa kritisoidaan Venäjän harjoittamaa aggressiota. (1) Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta, jolloin sosiaalisen median alustojen suomia mahdollisuuksia käytetään väärin – käytetään propagandistiseen toimintaan sekä osana informaatiosodankäyntiä.

Käynnissä olevan sodan aikana kymmenet – mahdollisesti jopa sadat – aktiiviset asiapitoiset käyttäjätilit on jäädytetty ilman mainittavaa syytä. Muistan itse talven 2015-2016 ajalta episodin, jolloin päivässä parissa yli 60 ukrainalaistiliä tai Venäjän hallintoa kritisoivaa tiliä jäädytettiin – osa kadoten lopullisesti twitteristä.

Viime vuoden syyskuussa Business Insider (Nordic) julkaisi artikkelin ”Russia's disinformation campaign on Facebook could have been more widespread than we knew”, seuraavaksi lainaus siitä:

“I've been blocked [from Facebook] because of a post about a rainbow," Ukrainian activist Yaroslav Matiushyn told The Daily Beast. "I put a picture of my city [with] a picture of [the] rainbow. The picture said, 'Everything will be okay.' I was blocked for a month.” (2)

Puheet bugeista, jotka on korjattu, tuntuvat kovin keinotekoisilta selityksiltä, kun näitä joukottaisia bannauksia edelleenkin nähdään Facebookissa kuten muillakin somealustoilla ja näyttää siltä, että Venäjän presidentinvaalien alla ja aikana näemme jälleen näitä perikummallisia tilien jäädyttämisiä lisää, viitteitä siitä ovat tuoneet esille aktivistitkin, kuten InformNapalmin perustaja päätoimittaja Roman Burko viestissään Facebookissa, jossa hän mainitsee trollien aktivoitumisen, sen, että jotain on tekeillä:

Kuvakaappaus Roman Burkon Facebook-tililtä.

Facebook ei ole kyennyt perusongelmaa korjaamaan, perusongelma on se, että sen tarjoamia välineitä on mahdollista käyttää häikäilemättömästi toisia kirjoittajia vastaan.

Viime aikoina on nähty myös kummallisia episodeja, sellaisesta käynee esimerkkinä Twitterin suorittama ukrainalaisen @loogunda -käyttäjän twittertilin. Samalla jäädytettiin koko joukko muitakin tilejä, @loogundan tili avattiin parin kolmen päivän jäädytyksen jälkeen, tilin haltijalle annettiin perin juurin kömpelö meriselitys: ”Twitter has automated systems that find and remove multiple automated spam accounts in bulk. Unfortunately, it looks like your account got caught up in one of these spam groups by mistake” (viesti @TwitterSupport).

Kuvakaappaukset @oldloogund-tililtä.

@loogunda on välittänyt Ukrainassa käynnissä olevan, Venäjän aloittaman, sodan kuluessa tuhansia viestejä twitteriin sotatoimialueelta englanniksi käännettynä ukrainan ja venäjän kieliltä. Edellä kuvattu tapahtuma olisi helppoa painaa villaisella, mikäli kyseessä olisi ensimmäinen kerta, mutta kyseinen käyttäjä on joutunut aiemminkin venäläistrollien hampaisiin, joten se panee epäilemään Twitterin ”meriselitystä”.

Henkilökohtaisesti pidän @loogundan työtä äärimmäisen merkittävänä, se helpottaa omaa tiedonhankintaani sen ohella, että voin verrata hänen jakamaa informaatiota omista kanavistani saamaani informaatioon.

@loogunda ei kuitenkaan ollut ainoa, joka päätyi – syystä tai toisesta – ”jäädytystoimien” kohteeksi, hänen ohella myös muita ukrainalaistilejä jäädytettiin, samoin Venäjän ulkoministeriä Sergei Lavrovia parodioiva @SovietSergey -tili kuului jäädytettyjen tilien joukkoon.

Samalla kun asiallisia ja aktiivisia informaationjakajia rangaistaan – ja trollien toimesta uhkaillaan – Venäjän nykyhallintoa sympatisoivat käyttäjät jatkavat mellastamista entiseen malliin. Raportoin itse aikanaan lukuisia seuraavan käyttäjän viestejä Twitterille – yksikään raportoinneista ei johtanut mihinkään toimenpiteisiin, joten tyydyin kohtalooni ja lopetin raportoinnin. Kyseinen käyttäjä pyrki alkuun tekemään kaikenmoista haittaa minulle, käyttäjänimestä lähtien, joka muistutti erehdyttävästi omaani.

Twitterin mielestä yllä oleva ei anna aihetta toimenpiteille, kuten eivät alla olevatkaan.

Kuva yhdistelmä useista twiiteistä, olen poistanut osoitetiedot.

Viimeisin episodi huomioiden, Twitterin ”taistelu” trollaamista ja disinformaation levittämistä vastaan näyttää sarjalta epäonnistumisia. Epäilen ettei Twitterillä ole todellista halua puuttua trollaamiseen, koska se johtaisi väistämättä siihen, että sen olisi puututtava – kovalla kädellä – Venäjän valtion edustajien trollaukseen ja vihapuheen sekä disinfromaation jakamiseen – unohtamatta sellaisia venäläisiä ”uutistoimistoja” kuin RT ja Sputnik News, niinpä Twitterin toimet ovat verrannollisia ”korulauseisiin”: sanoja mutta ei tekoja… Ja ehkäpä rahallakin on merkitystä!

Venäjän Iso-Britannian suurlähetystön kommentointia ex. vakooja Sergei Skripalin myrkyttämiseen.

Loppuun sarkastisesti Twitterin edustajat venäläisille: ”Mission accomplished” – johon taitavat Facebookin edustajat kuorossa yhtyä.

Marko

1. https://www.unian.info/politics/10042148-facebook-massively-blocking-accounts-of-ukrainian-critics-of-russian-aggression.html
2. http://nordic.businessinsider.com/russia-trolls-facebook-ukraine-activists-disinformation-2017-9?r=US&IR=T 

Johan Bäckman ”vaalitarkkailijana”

Aiemmin liikkui vahvistamattomia tietoja siitä, että Venäjän presidentinhallinnon alaiselle ajatushautomo RISS:lle (eli RISI:lle) työskentelevä Johan Bäckman toimii Venäjän tulevissa ”presidentinvaaleissa” ”vaalitarkkailijana”.

Maaliskuun 11. 2018 julkaistussa tiedotteessa Suomalais-venäläinen yhdistys RUFI vahvistaa Johan Bäckmanin toimivan Venäjän tulevissa ”presidentinvaaleissa” ”vaalitarkkailijana” Venäjän miehittämän Krimin niemimaan alueella. Niemimaalle Bäckman näyttää jo Facebook päivitystensä perusteella saapuneen.

Kuvakaappaus RuFin tiedotteesta, jossa ilmoitetaan Johan Bäckmanin ”vaalitarkkailijatehtävästä” miehitetyllä Krimillä.

Kyseessä ei kuitenkaan ole ensimmäinen kerta jolloin Johan Bäckman toimii ”vaalitarkkailijana” Venäjällä tai Ukrainalta miehitetyillä alueilla, kuten Krimin niemimaalla tai Itä-Ukrainan ”kansantasavalloissa”.

Kevättalvella 2014 Johan Bäckman toimi ”vaalitarkkailijana” Krimin niemimaan ”kansanäänestyksessä”, jolloin hän antoi laajalti levinneitä lausuntoja venäläismedioille – medioiden seuraajille ei tehty selväksi sitä, ettei Bäckman ollut Suomen virallinen lähettiläs.

”- Voin kansainvälisenä tarkkailijana sanoa, että kaikki sujuu kansainvälisen oikeuden mukaan, Ukrainan perustuslain ja Krimin perustuslain mukaan. Äänestäjät ovat aktiivisia ja ilmapiiri on hyvä ja rauhallinen, Bäckman ilmoitti sunnuntaina esimerkiksi uutistoimisto Ria Novostille.” (1)

Lokakuussa 2016 Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla – ”kansantasavalloissa” – järjestettiin paikallisvaalit, joissa ”vaalivalvojina” toimi Johan Bäckmanin ohella tuolloin Donetskissa propagandatehtävissä toiminut Jarmo Ekman sekä tuolloin, ja yhä edelleen, Itä-Ukrainassa venäläiskomenteisessa Prizrak prikaatissa taisteleva Petri Viljakainen. (2)

Johan Bäckman "vaalitarkkailijan" roolissa lokakuussa 2016.

Donetskilaisen läheisemme (TI) silminnäkijäkuvaus kyseiseltä lokakuiselta äänestyspäivältä (v. 2016) on kuvaava. Läheisemme oli matkalla ”basaarille” tekemään pieniä ostoksia, kävellessään koulun ohi hän huomasi vaalijulisteen pihalla, tämä oli ensimmäinen ja ainoa kerta jolloin hän näki vaalimainoksen alueella. TI pysähtyi hetkeksi katselemaan tapahtumien etenemistä äänestyspaikalla. Ihmisiä käveli koulun ohitse mutta ainoakaan ei poikennut niiden minuuttien kuluessa äänestämässä. Jokunen yksittäinen ihminen tuli koululta mahdollisesti äänestämästä. Avoimista ovista ja ikkunoista kantautui pihalle ”neuvostoaikaista marssimusiikkia”. Palatessaan kotiin ”basaarilta” tilanne oli muuttumaton – vaalit eivät herättäneet kiinnostusta alueen asukkaissa. Naapurustossakaan vaalit eivät ole herättäneet keskustelua, naapurit ovat kohautelleet harteita niille. "Ei kiinnosta" tuntui olleen vallitseva teema kyseisissä vaaleissa.

* * *

Johan Bäckmanilla on kokemusta vaalitarkkailijan työstä myös aiemmista vaaleista Venäjältä. Kuusi vuotta sitten maaliskuussa 2012 Bäckman toimi vaalitarkkailijana** silloisissa presidentinvaaleissa – aiheesta hän kirjoitti blogiinsa. (3 ja 4) Blogikirjoituksensa perusteella voi päätellä hänen toimineen myös joulukuun 2011 duuman vaalien tarkkailijana:

”Olen jo toistamiseen virallisena kansainvälisenä vaalitarkkailijana Venäjän vaaleissa. Joulukuussa seurasin duuman vaaleja, nyt ovat vuorossa presidentinvaalit.” (3)

Johan Bäckmanin ”vaalitarkkailijan” uraan mahtuu myös itsenäistä ”vaalitarkkailua” Yhdysvalloissa. Kansan Uutiset kirjoitti ”Johan Bäckman seikkaili ”vaalitarkkailijana” USA:ssa” 9. marraskuuta 2011. (5) Kansan Uutisten mukaan Bäckman oli venäläisen ”ihmisoikeusdelegaation” matkassa, lehden uutisessa lainataan Bäckmanin tiedotetta:

”Ulkomaista vaalitarkkailua ei ole lainkaan. Etyj ei ole vuosiin päässyt tutkimaan Yhdysvaltain presidentinvaaleja. Itsekin olen paikan päällä vain yksityishenkilönä tarkkailemassa sitä, minkä seuraaminen on mahdollista.”

Kuitenkin – kuten pitääkin – korjaten bäckmanilainen disinformaatio. Kyseisissä vuoden 2011 presidentinvaaleissa paikalla oli 44 ETYJ-delegaatio suorittamassa vaalitarkkailua.

Tässä pikainen yhteenveto Johan Bäckmanin uraan ”vaalitarkkailijana”, se näyttäytyy toiminnan ja lausuntojen osalta kaikkea muuta kuin puolueettomalta toiminnalta. Toiminnasta ja lausunnoista huokuu voimakas – suorastaan propagandistinen – tuki Venäjän hallinnolle, josta oivallisena esimerkkinä seuraava lausunto kevättalvelta 2014:

”Voin kansainvälisenä tarkkailijana sanoa, että kaikki sujuu kansainvälisen oikeuden mukaan, Ukrainan perustuslain ja Krimin perustuslain mukaan. Äänestäjät ovat aktiivisia ja ilmapiiri on hyvä ja rauhallinen, Bäckman ilmoitti sunnuntaina esimerkiksi uutistoimisto Ria Novostille.” (IS: Kohudosentti Johan Bäckman todisteli Krimin äänestyksen "laillisuutta").

Vaalit kun tuomittiin kansainvälisen yhteisön toimesta, niitä ei järjestetty Ukrainan perustuslain mukaisella tavalla, eivätkä vaalit olleet puolueettomat. Kyseiset vaalit olivat laittomat ja voimakkaasti manipuloidut – rikolliset, minkä ei pitäisi olla yllätys enää kenellekään.

Marko

1. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000000728868.html 

2. Tiedot, nyt jo poistetuista, SSS-Radioon laadituista blogeista Donetskin paikallisvaalit ja Uskommeko Venäjän tarinaa Ukrainan kahtia jakautuneisuudesta?

3. https://kohudosentti.blogspot.fi/2012/03/tarkkailemassa-venajan.html 

4. https://kohudosentti.blogspot.fi/2012/03/johan-backman-tarkkailemassa-venajan.html 

5. https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/2910387-johan-backman-seikkaili-vaalitarkkailijana-usassa 

*: Jarmo Ekman nimitettiin aikanaan Kansalaispuolueen asiantuntijajäseneksi, kuohunnassa olevan puolueen verkkosivuilta ei enää saanut vahvistusta asiantuntijajäsenten olemassa ololle.

**: sana ei ole lainausmerkeissä, koska blogikirjoituksessaan Bäckman kirjoittaa toimivansa virallisena kansainvälisenä vaalitarkkailijana, en kuitenkaan onnistunut löytämään vahvistusta asialle puolueettomasta lähteestä, joten Bäckmanin jakamaan informaatioon on syytä suhtautua varauksella.