Ukrainan droonisodankäynti panee Venäjän huollon koville

 

Venäjän hyökkäyssodassa Ukrainaan on tämän kevään ja alkukesän kuluessa saavutettu asetelma, jossa Ukraina kykenee vaikuttamaan Venäjän joukkojen sekä laajemmin miehitettyjen alueiden huoltoon niin voimakkaasti, että tällä vaikuttamisella on mahdollista saavuttaa merkittäviä tuloksia tulevina kuukausina. Venäjän 24. helmikuuta 2022 aloittaman suurhyökkäyksen ensimmäisenä syksynä Venäjän mahdolliset logistiset haasteet nousivat ensimmäistä kertaa merkittävämmin esille – kiinnitin niihin itsekin huomiota kahden kirjoituksen verran.*

Venäjän hyökkäyssodan ensimmäisenä kesänä ja syksynä Ukrainan ei onnistunut merkittävästi vaikuttaa venäläisten huoltoon muualla, kuin Dneprin oikealla eli pohjoisella rannalla, jota miehittävien venäläisjoukkojen huoltoon ukrainalaiset vaikuttivat vaurioittamalla Hersonin (kaupunki) itäpuolelta Dneprin ylittäviä Antonivkan maantiesiltaa sekä Antonivkan rautatiesiltaa, sekä vaikuttamalla epäsuoralla tulella Kah’ovkan vesivoimalan maantie- ja rautatiesiltaan (noin 100 kilometriä ylävirtaan Dneprin suulta). Ukrainan onnistui vaurioittaa kyseisiä siltoja tykistö- ja raketinheitintulella niin paljon, ettei raskas kalusto voinut käyttää joen ylittämiseen Antonivkan maatiesiltaa lainkaan. Venäläiset yrittivät rakentaa elokuussa 2022 Dneprin yli ponttonisillan korvatakseen pahoin vaurioituneen Antonivkan maantiesilla. Ukraina kohdisti elo-syyskuussa 2022 epäsuoraa tulta myös Antonivkan rautatiesiltaan sekä Kah’ovkan vesivoiman ylittäviin siltoihin. Näillä viikkoja kestäneillä tykistö- ja raketinheitin kampanjoilla oli lopulta se vaikutus, että venäläisten oli vetäydyttävä Dneprin oikealta rannalta ja samalla myös Hersonin kaupungista, jonka Ukraina vapautti marraskuussa 2022.

Teoriassa Ukrainalla oli jo tuolloin välineet, joilla vaikuttaa merkittävästi Venäjän huoltoon ainakin miehitetyillä Hersonin ja Zaporižžjan alueilla sekä jossakin määrin myös Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla. Ukraina oli saanut läntisiltä liittolaisiltaan M142 HIMARS ja M270 MLRS raketinheitinjärjestelmät, joilla oli mahdollista vaikuttaa venäläisten selustaan logistiikan keskeisiin kohteisiin. Ukrainan ongelmaksi nousi se, ettei sillä ollut käytössään riittävästi pitkän kantaman raketteja, joilla vaikuttaa pitempiaikaisesti Venäjän huoltoon ja näin heikentää joukkojen taistelukykyä merkittävästi. Ukrainan läntiset tukijat toimittivat sille hyvin kitsaasti pitkän kantaman raketteja sekä muita pitkän kantaman asejärjestelmiä, edellisen lisäksi ne tosiasiassa rajoittivat Ukrainan operointikykyä asettamalla keinotekoisia rajoituksia asejärjestelmien käytölle esim. kohteisiin Venäjän maaperällä.

 

Kehityskulkuja Venäjän hyökkäyssodan aikana

Venäjän suurhyökkäyksen alkaessa 24. helmikuuta 2022 Ukrainan asevoimien iskukykyisin lennokki oli turkkilaisvalmisteinen Bayraktar TB2-lennokki, joita Ukrainalla oli käytössä toistakymmentä vuoden 2022 alkupuolella. Ukraina oli käyttänyt TB2-lennokkia ensimmäisen kerran lokakuussa 2021 Itä-Ukrainan sotatoimialueella. (1) Venäjän suurhyökkäyksen ensimmäisinä kuukausina ukrainalaisten onnistui käyttää TB2-lennokkia tehokkaasti hyökkääjää vastaan. Sodan pitkittyessä ja venäläisten oppiessa operoimaan TB2 vastaan, sen rooli muuttui ilmasta-maahan operoinnista tiedusteluun. Samaan aikaan rintamalla tehtiin ensimmäiset havainnot muutoksesta sodankäynnissä Ukrainan ja Venäjän ryhtyessä käyttämään entistä enemmän erilaisia nelikoptereita ja muita lennokkeja vastustajan jalkaväkeen ja kalustoon suunnatussa vaikuttamisessa. Nelikoptereiden käytöstä sodan osapuolille oli kertynyt kokemusta jo keväällä 2014 alkaneessa Itä-Ukrainan sodassa, jossa Venäjä ja sen varustamat proxy-joukot käyttivät nelikoptereita tiedustelun ja tulenosoituksen lisäksi myös ”aselavetteina”. (2) Venäjän proxy-joukot muokkasivat siviilikäyttöön tarkoitettuja nelikoptereita siten, että ne pystyivät kantamaan ja pudottamaan kranaatteja ukrainalaisten asemiin tai siviilikohteisiin. Tavallisesti muokattu nelikopteri varustettiin yhdellä tai useammalla 30 mm automaattikranaatinheittimen VOG-17 kranaatista modifioidulla pudotettavalla kranaatilla tai käsikranaatilla. (3)

Hyvin pian Venäjän suurhyökkäyksen alun jälkeen ukrainalaiset ottivat käyttöönsä vastaavan asejärjestelmän. Alkuvaiheessa ukrainalaiset olivat riippuvaisia siviilimarkkinoilta ostetuista nelikoptereista, mutta käyttötarpeen kasvaessa Ukrainassa ryhdyttiin itsenäisesti valmistamaan tarvittavia komponentteja 3d-tulostamalla ja kokoamalla käyttötarpeen mukaisia nelikoptereita. Suursodan ensimmäisen vuoden kuluessa toiminta tuli mukaan Wild Hornetsin kaltaisia yrityksiä, jotka tuotannon ohella tekevät tarvittavaa kehitystyötä yhdessä loppukäyttäjän eli Ukrainan asevoimien ja muiden turvallisuuselinten joukkojen kanssa. (4)

Laajamittaisen sodan alkuvaiheessa nelikoptereiden ja muiden vastaavien järjestelmien toimintaa rajoitti selkeimmin kantaman ohella elektroninen sodankäynti. Voidaan kuitenkin todeta, että nelikoptereiden ja muiden FPV-lennokkien lisääntynyt käyttö käynnisti kehityskulun, joka on osaltaan johtanut siihen, että tänään Ukraina kykenee vaikuttamaan Venäjän logistiikkaan nähdyllä tapaa hyvin syvällä selustassa.

Tässä on syytä täsmentää mitä FPV eli First Person View (suomeksi “ensimmäisen persoonan näkymä”) tarkoittaa eli kyseessä on tapa ohjata droonia/ lennokkia reaaliaikaisen videokuvan avulla. (5) Tavallisesti kaltaiselleni maallikolle tulee mieleen FPV-lentämisestä lyhyen kantaman nelikopteri (jollaisia oli käytössä jo Itä-Ukrainan sodan aikana, kuten edellä mainitsin) mutta käytännössä kaikki miehittämättömät lentolaitteet, joita lennätetään reaaliaikaisen videokuvan avulla ovat FPV-lennokkeja. Ukrainassa tällaisia ovat muun muassa Wild Hornets’in kehittämät Queen Hornet -mallinen nelikopteri tai STING-anti-drooni-drooni tai jopa 150 kilometrin kantaman RAM-2X-mallinen X-siipinen drooni. (6) Eräissä pidemmän kantaman FPV-drooneissa Ukraina hyödyntää tekoälyä sijainnin määrittelyssä tai kohteiden tunnistamisessa mutta päätöksen operaation loppuunsaattamisesta tekee aina (ihmis)operaattori. (7)

Meidän on myös muistettava se, ettei kyse ole suoraviivaisesta kehityksestä, joka on edennyt viivaa myöten alkuhetkestä nykyiseen ”sijaintiin”. En käytä piste-sanaa, koska sen käyttö voisi synnyttää mielikuvan siitä, että nyt on saavutettu kehityksen päätepiste. Eikä kehitys ole ollut lineaarista, järjestelmien kehittämisen rinnalla myös niiden käyttöä (taktiikka ja strategia) kehitettiin. Järjestelmien kehittämisen ohella oli myös huomioitava tuotantomäärän kasvattaminen tarpeen mukaisesti. Ukrainassa valmistettiin vuonna 2022 muutama tuhatta nelikopteria ja muuta FPV-droonia, vuonna 2023 valmistusmäärä oli noussut jo satoihin tuhansiin (noin 300 000) ja seuraavana vuonna (2024) puhuttiin jo miljoonista valmistetuista FPV-drooneista. (8)

Kuten edellä mainitsin, tämä kehityskulku mahdollistaa sen, että nyt Ukraina kykenee vaikuttamaan Venäjän logistiikkaan nähdyllä tapaa syvällä selustassa. Meidän on kuitenkin muistettava se, että erilaiset FPV-droonit ovat väline – keino – jolla vaikuttaminen on mahdollista. Pelkkä välineen olemassa olo ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tavoite saavutetaan. Luonnollisesti ensin on asetettava tavoite ja laadittava strategia sen saavuttamiseksi. Mielestäni Ukrainalla oli jo hyvin varhaisessa vaiheessa tavoitteena pyrkiä vaikuttamaan Venäjän sodankäyntikykyyn, enkä tarkoita tällä pelkästään vaikuttamista rintamaan ja selustan huoltovarikoihin, vaan pyrkimystä vaikuttaa strategisella tasolla Venäjän kykyyn käydä pitkäkestoista sotaa.

Alkuvaiheessa tämä näkyi yksittäisinä iskuina, kuten iskuna Engels-2 lentotukikohtaan joulukuussa 2022, (9) joiden sotilaallinen merkitys oli vaatimattomampi, mutta jotka välittivät viestin myös Ukrainan tukijoille – lyhykäisyydessään viestin voi pukea seuraavaan muotoon: iskemme syvälle Venäjällä, eikä siitä seuraa punaisen viivan ylitystä, joten eskalaatiopelko on turhaa. Sodan ulottaminen Venäjän maaperälle oli osa viestintää, valitettavasti tuolloin ja osin edelleen, Ukrainan läntisiltä tukijoilta ei löydy riittävästi rohkeutta, jotta ne antaisivat Ukrainan käydä sotaa parhaaksi katsomallaan tavalla. Länsi astui Venäjän luomaan eskalaatiopelko-ansaan, eikä se henkisesti kykene irrottautumaan sodan eskalaation synnyttämästä mielikuvasta ja siihen liittyvästä pelosta. Edes kesäkuussa 2025 Venäjän strategiseen pidätysvoimaan eli Venäjän kaukotoimintailmavoimiin, 37. ilma-armeija kohdistettu operaatio Hämähäkinverkko ei kumonnut täysin tätä Venäjän synnyttämään mielikuvaa Ukrainan tukijoissa. (10) Taitavasti toteutetun operaation toteutuksessa FPV-droonit olivat avainasemassa.

Ukrainan ensimmäisiä iskuja selustaan seurasi ensin entistä monimutkaisempia iskuja, joista kehittyi kampanjankaltaisia kokonaisuuksia, esim. Ukrainan pitkään kestänyt vaikuttaminen Venäjän öljyinfrastruktuurin kohteisiin, joiden rinnalla Ukraina vaikutti säännöllisesti Venäjän keskuksiin – Moskovan ja Pietarin alueille, kuin muistuttaakseen Venäjän johtoa kyvykkyyksistään. Putinin hallinto joutui tekemään valintoja ja kuten niin usein diktaattoreiden ja itsevaltiaiden kohdalla, vainoharhainen Putin asetti oman edun hyvin korkealle priorisointiasteikolla. Moskovan suojeluun panostettiin, Putinin henkilökohtaisia omaisuuksia ryhdyttiin suojelemaan, mikä lopulta tarkoitti sitä, että ilmatorjuntaa, tutkajärjestelmiä, elektronisen sodankäynnin järjestelmiä jne. keskitettiin suojelemaan näitä kohteita.

Samalla Ukrainan pitkänkantaman vaikuttamisen kyvykkyys lisääntyi. Kyse ei ollut pelkästään uusista järjestelmistä vaan myös kohteiden paikantamisesta ja tunnistamisesta miehitetyillä alueilla sekä Venäjällä, ja niihin vaikuttamisesta. Nähdäkseni nykyisen tilanteen alustaminen alkoi jo viime vuoden puolella Ukrainan aloittaessa kampanjan etelän miehitetyillä alueilla eli miehitetyillä Hersonin ja Zaporižžjan alueilla sekä miehitetyllä Krimin niemimaalla Venäjän ilmatorjunta-, tutka- ja elektronisen sodankäynnin järjestelmiä vastaan. Iskuja kohteisiin suoritettiin toistuvasti. Venäjän saatua korjattua vaurioituneen yksikön, siihen vaikutettiin uudestaan; Venäjän tuotua tuhoutuneen järjestelmän tilalle uuden, se tuhottiin. Kampanja kesti kuukausia, jonka aikana Ukraina jatkoi myös syvälle Venäjälle kohdistamiaan iskuja. Tämä kokonaisuus kulutti Venäjän resursseja nopeammin, kuin se ehti korvata niitä. Ja samalla Moskovan sekä Putinin henkilökohtaisten ”lomapaikkojen” suojelu vaati entistä enemmän resursseja, vainoharhaisen johtajan kuvitellessa Ukrainan iskevän niihin.

Nähdäkseni Ukrainan etu ainakin vielä on se, ettei se suoraan iske tällaisiin kohteisiin (Moskovaa lukuun ottamatta) vaan antaa Venäjän kuluttaa hupenevia resurssejaan niiden suojeluun. Moskovan suojelu vaatii entistä enemmän resursseja eli ilmatorjuntajärjestelmiä ja tutkia sekä elektronisen sodankäynnin järjestelmiä mutta silti Ukraina puhkoo tämän monikerroksisen suojamuurin kyllästyttämällä sitä alue kerrallaan (oma päätelmäni), jolloin osa OWA-lennokeista sekä OWA-lennokki-ohjuksista pääsee läpi. (11) Ja näin olemme päätyneet laajenevilla alueilla etelässä siihen, ettei Venäjällä ole enää riittävästi kalustoa suojelemaan pitkiä huoltoreittejä Rostov-na-Donun ympäristöstä rintamalle. Ukrainan FPV-lennokkien kantaman kasvu on saanut aikaan sen, että Ukraina voi vaikuttaa jatkuvasti huoltoliikenteeseen Novoazovskista länteen ja entistä useammin vaikuttaminen on mahdollista ulottaa jo Taganrogista länteen tielle R280 eli ”Novorossija”-pikatielle  – ja pian ehkäpä idässä Moskovan ja Rostov-na-Donun väliseen pikatiehen (M4) Millerovosta etelään (rintamalta on alueelle matkaa noin 200 km).

Venäjän huolto Ukrainan kohteena.

Etelän ”kuolemantiet”

Raflaavuudestaan huolimatta väliotsikko kuvaa tämänhetkistä tilannetta Asovanmeren pohjoisrannikolla ja miehitetylle Krimin niemimaalle johtavilla teillä: tiet ovat muuttuneet kuolemanteiksi viimeisten viikkojen kuluessa Ukrainan kyetessä vaikuttamaan päivittäin venäläisten huoltokuljetuksiin alueella. Fyysisten tuhojen rinnalla Ukrainan toiminnalla on myös psykologinen ulottuvuus, jonka tuhoutuneet ja karrelle palaneet ajoneuvot synnyttävät liikkeellä olevien ajoneuvojen kuljettajissa: matka voi olla viimeinen, ja entistä useammin se on sitä kuljettajalle.

Novoazovskista länteen suuntaavien teiden ohella Ukrainan vaikuttaminen on lisääntynyt entisestään Mariupolin ja Donetskin välisellä H20-valtatiellä sekä Donetskin ohitusteillä, ja venäläisille tärkeällä Donetskin ja Luhanskin välisellä E50-tiellä: Donetsk-Jenakijeve-Debaltseve-Altševsk-Luhansk. (12) Jo varhain keväällä Ukrainan kansalliskaartin 1. armeijakunta Azov operoi FPV-drooneilla hyvin vapaasti miehitetyn Donetskin (kaupunki) ilmatilassa ja tämän jälkeen se on entisestään laajentanut operointia Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla Venäjän huoltokuljetuksia vastaan. (13) Samaa kertovat miehitetyn Donetskin alueelta alkukesästä saamani viestit, niiden mukaan ukrainalaisia lennokkeja kuulee ja näkee lentävän myös päiväsaikaan aiempaa enemmän alueen ilmatilassa. Tällaiset viestit kertovat myös Venäjän ilmatorjunnan kasvavista ongelmista.

Ranskalainen analyytikko Clément Molin sekä vapaaehtoisvoimin toimiva OSINT-ryhmä Geoconfirmed ovat julkaistujen kuvien ja videoiden perusteella paikantaneet ja analysoineet 150 Ukrainan miehitetyillä alueilla toteuttamaa iskua venäläisiä polttoainetta kuljettavia säiliöajoneuvoja ja muuta raskasta kuljetuskalustoa vastaan. (14) Valtaosa iskuista on toteutettu loppukevään ja alkukesän aikana. Analysointi käsittää ainoastaan maantiekuljetuksiin kohdistuneet iskut, viimeisimpinä viikkoina Ukraina on lisännyt vaikuttamista Venäjän rautatieverkkoon miehitetyillä alueilla sekä miehitettyihin alueisiin rajoittuvissa osissa Venäjää. (15 ja 16)

Sen ohella, että Ukraina pyrkii vaikuttamaan Mariupolista länteen suuntautuvaan huoltoliikenteeseen, on se viimeisimpinä viikkoina lisännyt merkittävästi vaikuttamista Krimin niemimaalle johtaviin teihin ja liikenteen kannalta tärkeisiin siltoihin, ja viimeisimpänä siirtona vaikuttaminen on lisääntynyt miehitetyllä niemimaalla sijaitseviin rautasiltoihin ja siltoihin. (17)

Tällä hetkellä näyttää siltä, että ukrainalaisilla on ainakin kaksi selkeää tavoitetta:

-Pyrkiä eristämään miehitetty Krimin niemimaa Venäjän logistiikasta: maantiet, rautatiet sekä lauttaliikenne. Vaikuttaminen on voimakasta niemimaalle, Ukrainan eteläosista johtaviin teihin ja rautateihin. Aiemman vaikuttamisen seurauksena liikenne Kertšin salmen ylittävää maantie- ja rautatiesiltaa myöten on rajoitettua.

-Eristää miehitetyn Hersonin ja Zaporižžjan alueet sekä Mariupolin ympäristö Venäjästä sekä miehitetystä Itä-Ukrainasta. Paikoin miehitetyn Hersonin alueella venäläisten huolto on jo siinä määrin romahtanut, että he ovat joutuneet hylkäämään asemiaan. (18)

Venäjän miehittämältä Krimin niemimaalta johti ennen suurhyökkäyksen alkua pois kolme rautatielinjaa. Kertšinsalmen ylittävä maantie-rautatiesilta oli ainoa reiteistä, joka johti suoraan Venäjälle. Kertšinsalmen ylittävä maantie-rautatiesilta on niemimaan huollon kannalta merkittävin huoltoreitti, Ukrainan vaikuttaminen siltoihin suurhyökkäyksen alun jälkeen on rajoittanut merkittävästi kummankin sillan käyttöä. Venäjän miehitettyä osana suurhyökkäystä Asovanmeren pohjoisrannikon Ukrainalta, se sai haltuunsa rautatien Džankoista Melitopoliin. Melitopolista on olemassa oleva rautatie Tokmakin kautta Berdjanskiin ja Volnovakhaan, josta on rautatie tuhottuun Mariupoliin sekä Donetskiin ja Ilovaiskiin, josta on rautatie Venäjälle.

Venäjän suunnitelmissa oli rakentaa Krimin niemimaan huollon kannalta merkittävä reitti Asovanmeren pohjoisrannikolle Rostov-na-Donusta Taganrogin kautta länteen. Tämä kokonaisuus sisälsi R280 eli ”Novorossija”-pikatien sekä suunnitelman yhdistää Mariupol ja Taganrog rautatiellä, ja jatkaa raidelinjausta Berdjanskin kautta Melitopoliin, josta oli jo olemassa oleva rautatie Džankoihin, Krimin niemimaan pohjoisosassa.

Kolmas rautatie niemimaalta kulki Perekopinkannakaan kautta Hersoniin. Tämä osa raideverkkoa ei ole ollut enää käytössä Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan v. 2014. Dneprin ylittävät Antonivkan maantiesilta ja rautatiesilta tuhoutuivat sotatoimien yhteydessä kesällä 2022. Rataverkko alueella ei myöskään ollut liikennöitävässä kunnossa osassa (nykyään) miehitettyä Hersonin aluetta.

Ukrainan vaikuttamisen seurauksena R280-pikatiestä on tullut todellinen ”kuolemantie” venäläisille rekkakuskeille Taganrogista länteen. Venäjä on viime aikoina ryhtynyt saattamaan polttoainekuljetuksia aseistetuin saattuein Asovanmeren pohjoisrannikon sekä Krimin niemimaan pikateillä, (19) joskin kehnoin tuloksin: Ukraina on kyennyt jatkamaan iskuja saattamisesta huolimatta.

Venäläiset ovat yrittäneet etsiä vaihtoehtoisia reittejä pikatien sijaan. Pienemmille teille siirtyminen ei sekään tuo pelastusta. Ukrainalaisilla FPV-lennokeilla ja muilla lennokeilla on lähes täydellinen ilmaherruus alueella, joten pölyävistä pikkuteistä tulee huoltokuljetuksille R280 kaltainen ”kuolemanloukku”.

Polttoainekuljetusten ja muiden huoltokuljetusten naamiointi sekin helpottaa tilannetta vain hetkellisesti ja yksittäisillä rintamalohkoilla. Huoltokuljetusten naamiointi siviiliajoneuvoiksi saa myös aikaan sen, että Ukraina on pakotettu iskemään kaikkiin huoltokuljetuksilta näyttäviin ajoneuvoihin.

Venäjän asevoimien huolto pohjautui pitkälti rataverkon hyödyntämiseen. Venäjän tavoitteena oli ennen suurhyökkäyksen alkua, että rautateitse materiaalia kyetään toimittamaan 90 kilometrin päähän rintamasta, tai jopa lähemmäs rintamaa. Mikäli matka maanteitse rintamalle kasvaa merkittävästi pidemmäksi, tietää se ongelmia Venäjän huollolle. Suurhyökkäyksen seurauksena Venäjä on joutunut peräytymään näistä tavoitteista, mutta edelleenkin sen huolto kulkee kiskoilla niin paljon ja pitkälle, kuin mahdollista. Ukrainan käytössä olevien FPV-lennokkien ja OWA-lennokkien määrän kasvu ja ensin mainittujen kantaman kasvu ovat mahdollistaneet Ukrainalle aiempaa systemaattisemman vaikuttamisen myös Venäjän raideverkon logistisiin keskuksiin ja näin pakottamaan sitä siirtämään materiaali raiteilta pyörille entistä kauempana rintamasta, mikä sekin lisää Venäjän logistisia ongelmia.

Džankoista Krimin niemimaan pohjoisosassa on kasvanut sotavuosina Venäjälle merkittävä logistinen keskus.** Ukrainan vaikuttaminen miehitetylle niemimaalle johtaviin rautateihin ja maanteihin muokkaavat tilannetta alueella ukrainalaisille edulliseen suuntaan. Ukrainan operaatiot rautatiesiltoihin Džankoin ja Kertšin välillä, Rozdol’nen ja Vladyslavivkan lähellä ja iskut kolmeen Kertšinsalmessa liikennöivään autolauttaan 21.–22. kesäkuuta 2026 eristävät miehitettyä niemimaata entisestään. (20 ja 21)

Vaikutukset eivät pysy pelkästään niemimaalla, Džankoin kautta kulkee paljon tavaraa myös Melitopoliin sekä länteen Armjanskiin, ja sieltä miehitetyn Hersonin alueen läntiseen osaan. Tällä hetkellä ukrainalaiset lennokit hallitsevat Asovanmeren pohjoisrannikon yläpuolista ilmatilaa Kinburnin niemimaalta lännestä Mariupoliin idässä. Mikäli ukrainalaiset onnistuvat vaikuttamaan venäläisten huoltoon pitkäkestoisesti (viikkoja tai kuukausia), syksy voi tuoda tullessaan ikäviä yllätyksiä miehittäjälle. Mutta ensitalvi voi olla venäläisten kannalta vieläkin kohtalokkaampi, siitä huolimatta, että sää voi hankaloittaa lennokkien operointia alueella. Onko vuosi 2027 kohtalon vuosi Venäjälle? Laajojen miehitettyjen maa-alueiden menetys etelässä vähintäänkin sysäisi Venäjän kuilunpartaalle.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://en.defence-ua.com/news/ukraines_bayraktart_tb2_drone_has_seen_its_first_combat_mission_on_the_donbas_battlefield-1995.html

2. https://www.coffeeordie.com/article/drone-war-ukraine

3. https://informnapalm.org/en/militants-drops-vog-grenades-from-drones/

4. https://wildhornets.com/en/who-we-are

5. https://vallilanlennokkikerho.fi/aloittelijan-opas/mit%C3%A4-on-fpv/

6. https://texty.org.ua/fragments/115957/ukrayinskyj-bezpilotnyk-ram-2x-znyshyv-rosijskyj-pancyr-s1-na-rekordnij-vidstani/

7. https://www.pravda.com.ua/eng/news/2026/06/12/8038963/

8. https://dignitas.fund/blog/fpv-drone-ukraine/#elementor-toc__heading-anchor-3

9. https://www.twz.com/ukraine-modified-soviet-era-jet-drones-to-hit-bomber-bases-russia-claims

10. https://www.csis.org/analysis/how-ukraines-spider-web-operation-redefines-asymmetric-warfare

11. https://unn.ua/en/news/the-capital-of-the-russian-federation-is-likely-surrounded-by-a-multi-layered-air-defense-system-a-map-was-shown-online

12. https://militarnyi.com/en/news/paskuda-drones-rus-logistics-luhansk-region/

13. https://azov.army/en/news/1st-corps-azov-maintains-control-over-enemy-logistics-near-donetsk/

14. https://edition.cnn.com/2026/06/20/europe/ukraine-mid-range-drones-russia-logistics-intl-cmd

15. https://militarnyi.com/en/news/sof-destroy-railroad-bridge-train-crimea/

16. https://bsky.app/profile/maks23.bsky.social/post/3movnd746vs2k

17. https://kyivindependent.com/ukraine-destroys-key-logistics-bridge-in-crimea-hits-over-60-russian-military-targets-overnight/

18. https://united24media.com/war-in-ukraine/russian-troops-forced-to-withdraw-from-strategic-black-sea-peninsula-20074

19. https://bsky.app/profile/wartranslated.bsky.social/post/3moncil7s3c2j

20. https://newsukraine.rbc.ua/news/what-is-north-crimean-canal-and-why-bridge-1782220902.html

21. https://bsky.app/profile/specialkhersoncat.bsky.social/post/3mosdwqae2k2n

*: Kirjoitukset ovat Pohdintaa logistiikasta, kääntääkö syksy asetelman rintamalla, julk. 9/2022 ja Lisää pohdintaa logistiikasta – miehitetty itäinen Ukraina, julk. 10/2022.

**: Venäjä alkoi laajentaa Krimin niemimaan pohjoisosassa sijaitsevaan Džankoin lentotukikohtaa jo viime vuosikymmenen puolella. Kentälle sijoitettiin muun muassa 39.helikopterirykmentti, jonka kalustoon kuului Kamov Ka-52, Mil Mi-28N ja Mi-35 taisteluhelikoptereita sekä Mil Mi-8AMTSh kuljetus- ja tulitukihelikoptereita. Ennen vuosikymmenen loppua tukikohdan alueelle sijoitettiin pitkän kantaman S-400 ilmatorjuntajärjestelmiä ja niiden suojaksi Pantsir-S1 tykki-ohjus-ilmatorjuntajärjestelmiä, ensimmäiset järjestelmät olivat havaittavissa satelliittikuvissa talvella 2019. 

Propagandisti Konstantin Mihailovitš Lebedev, tunnetaan myös nimellä Kosti Heiskanen

 

Tämä kirjoitus on eräänlainen läpileikkaus Konstantin Mihailovitš Lebedevin eli Kosti Heiskasen julkiseen sekä eräiltä osin yksityiseen minään. Henkilöön, jonka olemme oppineet tuntemaan Kosti Heiskasen nimellä tuottamassa sotapropagandaa ja propagandaa Venäjälle. Kirjoituksessani en lähesty häntä minkään yksittäisen episodin kautta, vaan kirjoitus on ennemminkin kooste – läpileikkaus – hänen julkiseen uraansa. Poikkeuksena yksittäiset poiminnat Heiskasen sosiaalisen median tileiltä, joita voidaan pitää henkilökohtaisempina. Ovatko ne sitä, vai vaan osa kulissia? Siihen en tässä kirjoituksessa ota kantaa. Selvyyden vuoksi käytän tässä kirjoituksessa hänestä suomalaisten paremmin tuntemaa nimeä Kosti Heiskanen Lebedevin sijaan.

Konstantin Mihailovitš Lebedev eli propagandisti Kosti Heiskanen. 

Venäjän helmikuussa 2022 Ukrainaan kohdistamaa suurhyökkäystä seuranneina viikkoina ja kuukausina suuri joukko ”Kremlin kaikuja” levitti sosiaalisen median eri alustojen lisäksi muillakin areenoilla Venäjän narratiivia ynnä räikeitä valheita. Kesän 2022 koittaessa valtio-omisteisella Rossija-24 (ven. Россия-24) uutiskanavalla esiintyi ”suomalaisäänenä” Kosti Heiskanen, syyttäen maamme lehdistöä Venäjä-vihan lietsomisesta. (1) Jos hän oli aiemmin esiintynyt yhtään merkittävämmässä mediassa Venäjällä, oli se mennyt ohi silmien ja korvien minun lisäksi monelta muulta Venäjän sotauutisia tahi propagandaa seuranneelta henkilöltä. Ei tällainen henkilö kuitenkaan tyhjästä voinut ilmaantua venäläismedioihin: kuka on Kosti Heiskanen.

Ei hän aivan ”tyhjä taulu” ollut. Nimittäin Heiskasen menneisyydestä löytyi hetkessä meitä suomalaisia koskettanut detalji vuodelta 2009. Lainaan Yleisradion uutista lokakuulta 2009:

”Erityisesti venäläiselle lehdistölle suunnatussa tilaisuudessa Paavo Salonen sanoo käyvässä tapahtuman läpi alusta alkaen. Tilaisuudessa on mukana toimittaja Kosti Heiskanen, joka auttoi Salosta Antonin etsinnöissä.” (2)

Noina aikoina lapsikaappaukset olivat ensimmäisiä kertoja laajemmin otsikoissa, ja nimenomaan lasten kaappaaminen Venäjälle. Edellisenä kesänä Paavo Salosen Anton-poika oli tuotu salaa Venäjältä Suomeen, jonne Antonin oli kaapannut hänen äitinsä Rimma Salonen maaliskuussa 2008. (3) Soppaan sotkeutui myös muuan Johan Bäckman, joka tuolloin antoi lausuntoja Antonin äidin Rimma Salosen nimissä. Vastaavasti Antonin isää Paavo Salosta auttoi toimittajaksi esitelty Kosti Heiskanen. Tässä yhteydessä on syytä todeta, että Heiskanen avusti Paavo Salosta etsinnöissä jo vuoden 2008 puolella, kesäkuussa 2008 Heiskanen Independent Pressin toimittajana esiteltynä antaa lausunnon Ilta-Sanomille:

”- Isä sai pojan syliinsä, kertoo Independent Pressin toimittaja Kosti Heiskanen, joka on antanut Saloselle, 64, taustatukea pojan etsinnöissä”. (4)

Independent Press Oy (yrityksen toiminta on lakannut) oli lappeenrantalainen kustannusyhtiö, joka julkaisi venäjän- ja suomenkielistä aikakauslehteä, jossa muun muassa julkaistiin artikkeleja venäläisten väitetyistä Suomessa kohtaamista vastoinkäymisistä. Lehden (Focus) päätoimittajana toimi Kosti Heiskanen. (5)

Vajaassa parissa vuosikymmenessä Heiskasen tie on vienyt Bäckmanin opponentista kentän samalle laidalle, kummankin osallistuessa tänään Venäjän propagandasotaan länttä vastaan. Vai ovatko menneen tapahtumat vain taiten rakennettua teatteria? Sitä ei kuitenkaan käy kieltäminen, etteikö Heiskasen omaan elämään mahdu myös episodeja, jotka mahdollistavat ”raskauttavan materiaalin” kokoamisen ja sellaisella kiristämisen. Mutta ennen kuin uppoudun tarkemmin Kosti Heiskasen nykyiseen toimintaan propagandistina, on syytä kerrata lyhyelti Heiskasen tausta siitä huolimatta, vaikka se on käyty läpi The Insiderissa kesäkuussa 2024 julkaistun artikkelin jälkeen suomalaisissakin medioissa. (6)

Kosti Heiskanen eli Konstantin Mihailovitš Lebedev on 1930-luvulla Neuvostoliittoon muuttaneiden suomalaiskommunistien jälkeläinen. Heiskanen syntyi huhtikuussa 1978, Pointmedian (ven. Точка) julkaisemien, Venäjän passijärjestelmästä vuodettujen tietojen mukaan hän vaihtoi nimensä vasta vuonna 2004. (7) Heiskasen itsensä kertoma tarina taustastaan on sovitettavissa edellä kuvattuun. VK-päivityksessään (joulukuulta 2024) hän kertoo seuraavaa:

”---En ole koskaan salannut tätä, ja aina haastatteluja antaessani selitin, että olen suomalaisten maahanmuuttajien, karjalaisten, vepsäläisten ja saksalaisten jälkeläinen. Neuvostoliiton aikana monilla oli venäläiset etu- ja sukunimet, mukaan lukien suuri määrä venäläissaksalaisia. Tämä kiusaaminen alkoi, kun julkaisin sosiaalisessa mediassa kuvan perheen perustamisesta 20-vuotiaana ja siitä, kuinka lapseni - - - pyysivät minua ottamaan sukunimensä.---” (8 – huom. teksti käännetty suomeksi allekirjoittaneen toimesta.)

Heiskasen itsensä kertoman mukaan hän on asunut Suomessa vuosina 1996–2012, Lappeenrannassa ja Helsingissä sekä Sipoossa, vuonna 2012 hän mainitsee muuttaneensa Berliiniin, Saksaan. Saksassa Heiskanen omien sanojensa mukaan asui aina kevääseen 2022 työskennellen matkailualalla. Hänen nimellä rekisteröitiin yritys matkailualalle Berliiniin helmikuussa 2012. Yrityksen (World Travel Consulting Panorama Tours GmbH) toiminta on sittemmin lakannut. Heiskasen nimi on yhdistettävissä myös toiseen yritykseen, NORVISTA TRAVEL & TRADE GmbH, joka rekisteröitiin lokakuussa 2018. (9) Ensin mainitussa yrityksessä on kiinnostavaa se, että sillä on ollut asiointitoimisto myös Suomessa – ositteessa Tehtaankatu 12, Helsinki. Kyseisessä osoitteessa toimi(i): Rustravel Oy, joka perustettiin 23 vuotta sitten Oleg Gergalon toimesta.

Rustravel on nostettu esiin lukuisia kertoja viimeisen vuosikymmenen kuluessa myös Johan Bäckmanin toimesta, hänen suositellessa matkatoimiston käyttöä viisumiasioissa matkustettaessa Venäjälle tai Venäjän Ukrainalta miehittämille alueille tai värväydyttäessä Venäjän vapaaehtoisjoukkoihin Itä-Ukrainassa v. 2014 alkaneeseen sotaan. Kirjoitukseeni ”Fennomatkat Pietarissa – viihdettä sivustaseuraajille” sisältyy havaintoja myös Rustravelin toiminnasta. Palatkaamme kuitenkin Heiskaseen ”matkailuntäyteiseltä” harharetkeltä.

Heiskanen kertoman mukaan pakeni Saksasta Venäjälle huhtikuussa 2022 ja jo 1. kesäkuuta 2022 hän esiintyi valtio-omisteisella Rossija-24-uutiskanavalla syyttämässä maamme lehdistöä Venäjä-vihan lietsomisesta: ”NÄIN SUOMEN LEHDISTÖ LIETSOO VENÄJÄ-VIHAA”.

Muutamassa viikossa tuntemattomuudesta valtio-omisteisen televisiokanavan uutislähetykseen – nyt joku voisi tuumata, että ”tässä ei nyt kaikki täsmää…”.

Tämän jälkeen olemmekin joutuneet seuraamaan Kosti Heiskasen esiintymistä sosiaalisen median alustojen ohella erilaisissa venäläismedioissa tai Venäjämielisissä medioissa levittämässä propagandaa liiankin kanssa. Heiskanen on ehtinyt vierailla useita kertoja Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla. Hän on myös vieraillut venäläisten tuhoamissa kaupungeissa, kuten Mariupolissa ja Avdijivkassa, jossa hän todisteita esittämättä syytti suomalaisten ja ruotsalaisten vapaaehtoisten ryöstelleen kaupungissa. (10) Tälläkin hetkellä hän kiertää Venäjän miehittämässä Itä-Ukrainassa esittäen syytöksiä ja toistaen Venäjän jo reilun vuosikymmenen verran viljelemää propagandatarinaa ukrainalaisten toteuttamista julmuuksista ja jatkuvista pommituksista, jotka on osoitettu disinformaatioksi ja valheiksi lukuisat kerrat. (11)

Ikävä kyllä on todennäköistä, että suomalaisistakin uskoo nämä tarinat, mutta todellinen kohdeyleisö Heiskasen raporteille löytyy kuitenkin Venäjältä. Venäjä on Krimin niemimaan miehityksestä lähtien turvautunut erilaisiin ulkomaalaisiin kommentaattoreihin, asiantuntijoihin (tai sellaisina esiteltyihin henkilöihin) sekä tarkkailijoihin ja aktivisteihin, joiden ensisijainen tehtävä on tuoda uskottavuutta Venäjän välittämälle viestille. Kosti Heiskanenkin esitellään venäläiselle yleisölle ei vain toimittajana vaan tunnettuna toimittajana ja kansalaisaktivistina.

Mikäli jätämme huomiotta hänen omat mediaprojektinsa, Kosti Heiskasen näkyvin journalistinen toiminta kytkeytyy venäläisiin medioihin sekä suomalaisiin vastamedioihin. Suomen tilannetta hän on kommentoinut hyvin kirjavalle joukolle venäläismedioita. Näiden medioiden joukossa on muun muassa ortodoksioligarkki Konstantin Malofejevin perustama, nykyään vain netin kautta seurattavissa oleva Tsargrad TV (12) sekä edesmenneen Jevgeni Prigožinin ”imperiumiin” kuulunut Patriot Media Group. Malofejev oli Novaja Gazetan mukaan luomassa Venäjän Ukraina-muistiota viime vuosikymmenellä. (13) Hän oli myös Igor Girkinin rahoittaja ja tukija ”venäläisen kevään” aikaan sodan alkaessa Ukrainan itäosissa huhtikuussa 2014, Girkinin johtamien joukkojen aloittaessa sotilasoperaation Slovjanskissa ja Kramatorskissa.  

Kosti Heiskanen Tsargrad-kanavan vieraana.

Heiskasen toiminnan perusteella päättelisin, että jollei hän toimi jonkin Venäjän turvallisuuselimen operaattorina, on hänellä hyvät kontaktit tällaiseen organisaatioon. Kun Suomeen ”loikkasi” viime kesänä (v. 2025) PMC Wagnerin riveissäkin Ukrainassa taistellut mies, (14 ja 15) tiesi Kosti Heiskanen kertoa kyseisestä taistelijasta kesäkuun lopulla hänen käyttämänsä nimet (Žaslan Mustahanov eli Jevgeni Špartun) kuin myös sen, että hänellä on pitkä rikosrekisteri. (16) Tämä siis ennen kuin Suomessa rajan laittomasti ylittäneestä henkilöstä oli kerrottu Rajavartiolaitoksen tiedotetta enempää.

Myös Heiskasen muu toiminta, kuten liikkuminen Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla sekä vierailut joukko-osastoissa ynnä esiintymiset venäläismedioissa todistavat myös sen puolesta, että hän toimii ”jonkin tahon laskuun”.

Heiskasen ”kuvaelmassa” näytämme edenneen näytökseen ”Tappouhkaukset”, jollaisista hän on kertonut Ria Novostille ja jotka leviävät nyt Venäjän propagandamedioissa. (17) Tämä voi olla vain yksi episodi episodien joukossa, joita syötetään medioihin. Samanlainen kuin hänen ja Janus Putkosen välinen vuosia kestänyt konflikti, jossa kovasanaisesti haukutaan ja uhataan toista mutta sanoista ei kuitenkaan ryhdytä tekoihin. Tässäkin tarinassa voi olla ”totta toinen puoli” eli taustalla lienee henkilöiden välinen kiista, joka juontaa juurensa Fennomatkojen Pietarin matkan tapahtumiin, mutta suhtaudun suurella varauksella kaikkeen siihen, mitä nyt julkisuudessa sanotaan ja tehdään. Jäämme odottamaan näytelmän loppua! Конец!

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://x.com/HeiskanenKosti/status/1532050301955497986

2. https://yle.fi/a/3-5909159

3. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000123744.html

4. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000134240.html

5. https://www.hs.fi/ihmisia/art-2000004252179.html

6. The Insider: Heiskanen outed as Lebedev: the fake Finn who serves Russian propaganda.

7. https://pointmedia.io/story/65fa9170b126bc7ae0c3dc2c

8. https://vk.com/wall747478706_2907

9. https://www.northdata.de/Heiskanen,+Kosti+Mikael,+Berlin/kgr

10. https://istories.media/en/stories/2024/05/15/rossotrudnichestvo/

11. https://x.com/HeiskanenKosti/status/1982837828699722232

12. https://cyberdefence24.pl/cyberbezpieczenstwo/rosyjska-dziennikarska-matrioszka-konstantin-lebiediew-alias-kosti-heiskanen

13. https://www.verkkouutiset.fi/a/vladimir-putinin-ukraina-strategian-valmisti-vahan-tunnettu-oligarkki-32663/#6a6aad62

14. https://raja.fi/-/laiton-rajanylitys-17.6.2025-venajalta-suomeen-kiteella

15. https://yle.fi/a/74-20171865

16. https://x.com/HeiskanenKosti/status/1939386634006327501 

Heiskasen Facebook-profiilin päivitys 29. kesäkuuta 2025 on seikkaperäisempi, kuin päivityksensä X:ssä.

17. https://riamediabank.ru/media/9028133.html 

Teksti itsessään sisältää linkkejä taustamateriaaliin. Kirjoituksessa olen myös hyödyntänyt Kosti Heiskasen henkilökohtaisia sosiaalisenmedian tilejä VK:ssa ja Facebookissa.

Lukijan on myös syytä tiedostaa se, että Heiskasen vierailut Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla ovat Ukrainan lakien vastaisia kaikissa niissä tapauksissa, joissa hän ei ole hoitanut tarvittavia muodollisuuksia Ukrainan viranomaisten kanssa. 

Mariupol: Venäjän valheita tuhotusta kaupungista

 

Toissa viikolla Helsingissä järjestetty Ukrainalaisen elokuvan päivät/ Ukrainian film days päättyi ukrainalaisen toimittajan Mstyslav Tšernov’in ohjaamaan 20 Days in Mariupol-dokumenttielokuvaan. Dokumentti koostuu kansainväliselle AP (The Associated Press) -uutistoimistolle työkennelleiden ukrainalaistoimittajien Mariupolissa kuvaamasta materiaalista. Dokumentin ohjannut Mstyslav Tšernov toimi ryhmän videokuvaajana, Jevgeni Maloletka ollessa ryhmän valokuvaaja ja ryhmän tuottajana toimi, Ukrainalaisen elokuvan päivilläkin vieraillut, Vasilisa Stepanenko.

Keskustelutilaisuus 20 Days in Mariupol dokumentin jälkeen, mariupolilainen Žanna Goma, tuottaja Vasilisa Stepanenko ja tulkki.

Pimeässä katsomossa kuului hiljaisia voihkaisuja, jossain vierelläni joku katsojista nyyhkytti – pala nousi minullakin useamman kerran kurkkuun. 20 Days in Mariupol on pysäyttävä dokumentti, dokumenttina se on inhimillinen mutta samalla hyvin raadollinen ja julma – se ei kaunistele totuutta.

”Kun ambulanssin ovet aukesivat, kaikki järkyttyivät.

Uhri oli tyttö, nelivuotias.

Kamera kävi, kun kalpea tyttö kiidätettiin paareilla hoitohuoneeseen. Kun häntä elvytettiin, Kun lääkäri alkoi itkeä.

Tytön nimi oli Anhelina.

’Se hetki muutti minut pysyvästi’, Vasilisa Stepanenko sanoo haastattelussa Helsingissä. ’Mutta sen jälkeen tuli lisää kuolleita lapsia, joka päivä’.” (1)

Mariupolissa viettämiensä päivien ja viikkojen kuluessa toimittajat dokumentoivat Venäjän ilmaiskujen aiheuttamia tuhoja; ihmisten kuolemia ja uusien elämien syntyjä, ja lopulta venäläisten taistelupanssarivaunujen tunkeutumisen kaupunkiin panssarivaunukanuunoiden ”sylkiessä” kuolemaa ympärilleen. Lohduttomuutta, epätoivoa, kyyneleitä – täyttyviä joukkohautoja. Todisteita Venäjän sotarikoksista!

Kirjoituksessani kiinnitän huomion teemaan, joka nousi esiin dokumentin jälkeisessä keskusteluosuudessa, jossa käsiteltiin myös tiedonvälitystä ja propagandaa.

”Kun Venäjän hyökkäysjoukot piirittivät Mariupolin, ne katkaisivat kaupungista sähköt ja veden. Kaupunkilaisille koitti pimeä ja jano. Venäjä tuhosi myös kännykkä-, radio- ja tv-mastoja. Kaupunki jäi ilman yhteyttä ulkomaailmaan.” (2)

Mariupol oli valtaosan piiritysajasta eräänlaisessa ”tietotyhjiössä”, jonne ei saanut luotettavaa informaatiota ulkomaailman tapahtumista. Ainoa radiokanava, joka kaupungissa kuului, oli miehitetystä Donetskista käsin toimitettu venäläinen propagandakanava. Sen jakama propaganda muokkasi monen kaupunkilaisen kuvaa tapahtumien kulusta kaupungissa ja muualla Ukrainassa. Samainen asia näkyy dokumentissakin jonkin kerran. Venäjän miehitettyä kaupungin ympäristöineen, tilanne ei ole merkittävällä tavalla muuttunut paremmaksi, vaikka yhteydet ulkomaailmaan ovat toimivammat kuin piirityksen aikana. Edelleen Venäjä hallitsee informaatioympäristöä miehitetyn Mariupolin alueella, aivan kuten hallitsee valtaosalla miehittämiään alueita.

Suomessa mutta Suomeakin enemmän useimmissa länsimaissa on syytä ottaa opiksi Venäjän informaatio- ja propagandasodasta miehittämillään alueilla. Varautua jo ennalta siihen, että luodaan kanavia, joiden avulla saadaan välitettyä todenmukaisia uutisia sellaisille alueille, jotka ovat päätyneet vihollisen käsiin ja jonka informaatioympäristöä miehittäjä hallitsee. Eräänä tekijänä huomioisin myös sen, ettei medioissa tai poliitikkojen (päättäjien) suulla käydä toistamaan Venäjän narratiivia ja näin vaikeuteta Venäjän aggression kohteen (tai kohteiden) kamppailua. Lännen toiminta ja myötäily johti siihen, että Venäjä pääsi puskemaan usealla areenalla omaa tarinaansa (Ukrainan sodan osalta) läpi vuoden 2014 jälkeenkin. On kuitenkin huomioitava, ettei Ukraina suinkaan ollut ainoa, jossa näin kävi. Jäljet johtavat 90-luvulle ja Neuvostoliiton hajoamiseen, jonka jälkeen länsi – keskittyessään Venäjään – unohti sen, että Neuvostoliittoon kuului muitakin tasavaltoja ja alueita, kuin Venäjä.

Edellä kirjoittamaani voi pitää alustuksena kirjoitukseni varsinaiselle aiheelle, jossa muutamia havaintoja ja huomioita niihin suomalaisiin, jotka ovat työskennelleet tai työskentelevät edelleen Venäjän operaattoreina tai propagandisteina, levittäen sen maalaamaa disinformatiivista kuvaa Mariupolista ja kaupungista käydystä taistelusta sekä Venäjän miehityksestä. Suomi ei tässä suhteessa ole erityisasemassa, monen länsimaan kansalaisia osallistuu aktiivisesti Venäjän propagandasotaan miehitetyistä alueista. Tarkastelun ulottaminen muihin kuin suomalaisiin laajentaisi kirjoitustani aivan liikaa mutta eräissä tapauksissa tätä ei kuitenkaan voi välttää, jolloin nimiä on nostettava esille mutta en kuitenkaan ryhdy taustoittamaan kyseisten henkilöiden toimintaa syvällisemmin, lähdeviittaus saa hoitaa tämän asian.

Suomalaisista huomionarvoisia ovat miehitetyssä Luhanskissa majailevan Janus Putkosen (UMV-lehden päätoimittelija) sekä Johan Bäckmanin ohella Venäjän miehittämässä Mariupolissa kesällä 2022 vieraillut Leena Hietanen sekä miehitetyssä Mariupolissa vast’ikää vieraillut Kosti Heiskanen, joka nousi otsikoihin vuodenpäivät sitten ottaessaan yhteen (ainakin sosiaalisen median alustoilla) Janus Putkosen kanssa. Kyseisen nelikon lisäksi Suomesta löytyy joukko ”hyödyllisiä idiootteja”, jotka joko antavat näkyvyyttä em. nelikon tuotoksille tai muulle Venäjän tuottamalle disinformatiiviselle aineistolle. Tätä joukkoa yhdistää myös se, että heillä on tiiviit yhteydet joko Janus Putkoseen tai Johan Bäckmaniin, eräillä kenties edelleen kumpaiseenkin. (Huom. vuodentakaisen Putkonen-Heiskanen ja/ tai Putkonen-Bäckman-konfliktin seurauksena osa hyödyllisistä idiooteista niin sanotusti valinnut puolensa, tukien joko Putkosta tai Bäckmania).

Putkonen on hyödyntänyt tavalla tai toisella Mariupolia propagandassaan jo vuosien ajan. Myös aikana ennen Venäjän suurhyökkäyksen alkua, jolloin hän on käyttänyt Mariupolissa kuvattua aineistoa disinformatiivisessa merkityksessä osoittamaan Ukrainan raakuuden. Toimiessaan venäläisrahoitteisen DONi Newsin päätoimittelijana miehitetyssä Donetskissa, Putkonen useamman kerran julkaisi propagandistisia juttuja ”Ukrainan suorittamasta Donbasin pommittamisesta”. Näitä tarinoita hän kuvitti kuvilla, jotka on otettu esim. Mariupolissa tammikuussa 2015, sen jälkeen, kun kaupunkia tulitettiin BM-21 Grad ja BM-27 Uragan raketinheitinjärjestelmillä Venäjän maavoimien upseereiden toimiessa tulenjohtajina ja operaation johdossa. (3)

Venäjän suurhyökkäyksen alun (24. helmikuuta 2022) jälkeen Putkonen on lukuisia kertoja toimittanut ja levittänyt räikeän valheellisia uutisia Mariupolin tapahtumista. Näin tapahtui Venäjän ilmavoimien pommitettua synnytyssairaalaa Mariupolissa (kyseisen synnytyssairaalan pommituksen jälkimaininkeja käydään läpi 20 Days in Mariupol dokumentissa, venäläispropagandan valheidenkin noustessa esiin) kuin myös Venäjän ilmavoimien pommitettua teatteria. Hänen syntilistaan kuuluu myös toistuva Venäjän tekemien sotarikosten kiistäminen kuin myös muun Mariupolia koskevan propagandamateriaalin levittäminen.

Kuvakollaasissa muutama esimerkki Janus Putkosen Mariupol-propagandasta keväältä 2022. 

Siirtykäämme Putkosesta Johan Bäckmaniin. Bäckmanin kohdalla ei voida jättää mainitsematta yhteistyötä Leena Hietasen kanssa, jonka hedelmistä disinformaatikkojen yleisö pääsi nauttimaan heinäkuussa 2022 Hietasen osallistuessa Venäjän miehittämään Mariupoliinkin suuntautuneelle propagandamatkalla. Kyseessä oli Venäjän valtion organisaatioiden kustantama propagandamatka Venäjän miehittämille alueille Donbasissa, yhden kohteista ollessa Mariupol. Hietasen mukaan kyseiselle kiertueelle osallistui nelisenkymmentä vasta- ja vaihtoehtomedioiden sisällöntuottajaa. Kun huomioimme sen keitä kiertueelle osallistui ja mikä taho (miehittäjä) toimi kiertueen kutsujana ja rahoittajana, voimme todeta matkalaisten olleen propagandisteja tuottamassa Venäjälle propagandaa. Kyseisestä kiertueesta tarkemmin kirjoituksessani ”Lännen valemediat vierailemassa Venäjän miehittämillä alueilla”.

Kuvakaappaus Johan Bäckman Official YouTube-kanavalta.

Bäckman aivan kuten Hietanenkin jatkavat disinformaation ja propagandan tuottamisen parissa. Hietanen on kirjoittanut suomalaiseen Venäjä-mielisiin vastamedioihin lukeutuvaan Naapuriseuran Sanomat -verkkosivulle useita Venäjän hyökkäyssotaa tai Ukrainaa käsitteleviä kirjoituksia viimevuotisen Mariupol-vierailunsa jälkeen. Yksistään Hietasen kirjoituksiin tutustumalla tulee helposti myös huomanneeksi, että Naapuriseuran Sanomat ei ole vain Venäjä-mielinen kanava vaan sen kautta välitetään lukijoille räikeää Venäjää tukevaa propagandaa. (4) Sosiaalisen median rinnalla Bäckman jakaa Venäjän disinformaatiota ja propagandaa ylläpitämänsä Z-uutisten kautta. Silmissäni Bäckmanin ”tähti” oli jo laskussa, työskentely laiskanpulskeaa, kiinnostaa kuitenkin nähdä millainen tulee hänen roolinsa olemaan Venäjän Suomeen kohdistamassa painostuksessa, esim. rajalla ilmenevässä hybridisodassa. Näyttää siltä, että venäläismedioissa hänen roolinsa on kasvussa, (5) mikä voi heijastella Suomeenkin lisääntyvänä disinformaationa, joka leviää ääriryhmien lisäksi suomenvenäläisten keskuudessa.

Tuorein suomalainen Mariupol-vierailija on Venäjän tuhoamassa kaupungissa muutama päivä sitten vieraillut Kosti Heiskanen. (6) Mariupolin ohella Heiskanen ulotti vierailunsa rintaman tuntumaan Donetskiin. Sosiaalisessa mediassa julkaisemansa aineisto on neuvostotyylistä saavutusten esittelyä ynnä perinteistä uhrikuvilla maalailua. 

Heiskanen miehitetyssä Mariupolissa marraskuussa 2023.

Azovstalissa vierailun ohella Heiskanen esittelee Venäjän tuhoaman Mariupolin jälleenrakentamista. Se mikä näissä tarinoissa jää kertomatta on se, että ovatko rakennukset muuta kuin kulisseja ja jos ovat, niin seuraava kysymys on sitten se, että keitä asuntoihin muuttaa asumaan? Muistamme Vladimir Putinin (tai siis hänen kaksoisolentonsa) öisestä Mariupol-vierailusta sen, että osa Putinin tapaamista henkilöistä oli paikallisia Venäjälle lojaaleja kollaboraattoreita, jotka saivat lahjaksi asunnon palveluksistaan. (7) Mutta tiedämme myös Mariupolissa vierailleiden muiden miehitettyjen alueiden asukkaiden maininnoista sen, että kaupunkiin on muuttanut tuhansittain venäläisiä Rostovin ja Krasnodar Krain alueelta ja että heitä on majoitettu näihin Venäjän rakentamiin kerrostaloihin. Venäjä tarvitsee miehityshallinnon ylläpitoon työntekijöitä, mutta se tarvitsee runsaasti myös muita työntekijöitä, joista valtaosa siirretään alueelle Venäjältä. (8) Tämän seuraus on luonnollisesti se, että väestö muuttuu etnisesti venäläisemmäksi, mikä onkin sen tarkoitus. Nyky-Venäjän toimet eivät millään tapaa poikkea tsaarin Venäjän tai Neuvostoliiton käyttämistä metodeista. Valloitetut alueet pyrittiin venäläistämään väestön pakkosiirtojen, uudelleen koulutusten ja tarvittaessa joukkotuhonnan avulla. Nämä Venäjän ja sen edeltäjän Neuvostoliiton imperialistiset toimet on valitettavasti hiljaa hyväksytty läntisessä maailmassa, idealistisin väestönosa neuvostovaltion aikaan ei edes pitänyt toimintaa imperialistisena.

Luonnollisestikaan Venäjän propagandaa suoltavat tahot, eivät tule maininneeksi näitä asioita kuten eivät muitakaan Venäjän rikollisia toimia. Ne he sitä vastoin pyrkivät pesemään puhtaaksi parhaansa mukaan, mikä toiminta luonnollisesti saa aikaa paheksunnan ohella naurunpyrskähdyksiä. Kuvakollaasissa Janus Putkosen toimittamasta materiaalista onkin jokunen esimerkki tällaisesta toiminnasta. Putkosen ja Bäckmanin kanssa samassa sarjassa painivat muutamat sosiaalisen median aktiivit, eräät heistä ovat myös laitaoikeistoon kuuluvien puolueiden aktiiveja. Sofia Kazakov on tunnettu Venäjä-propagandan levittäjä aivan kuten, nyt jo hiipuneen, Toimittajaliiton puheenjohtaja Juha Korhonenkin. Jälkimmäisen kohdalla kyse lienee ideologian sijaan silkasta opportunismista.

Vastenmielisintä tässä propagandassa ja valehtelussa on se, että tulevat samalla tanssineeksi tuhansien Venäjän murhaamien ihmisten haudoilla (ollen vieläpä ylpeitä siitä, tai ainakin siltä se näyttää). Toivoakseni vielä koittaa aika, että edes joku suomalainenkin propagandisti joutuu vastuuseen sanoistaan.

Mariupolin kohdalla emme voi katsoa virallisia uhrilukuja puhuessamme kaupungin ja sen asukkaiden kärsimyksistä Venäjän hyökkäyssodassa. YK:n julkaiseman aineiston mukaan siviiliuhrien määrä nousee 1348 kuolleeseen, (9) todellisuudessa siviiliuhrien lukumäärä on paljon tätä suurempi. Niin suuri, ettemme taida koskaan saada sitä selville. Suuntaa kuolonuhrien kokonaismäärälle antaa kuitenkin se kuinka paljon Mariupolin alueen hautausmaat ovat laajentuneet Venäjän miehityksen jälkeen.

Mariupolin alueen hautausmaille on Venäjän miehityksestä lähtien kaivettu hautoja yhteensä n. 121 000 m² alalle. (10) Mikä tarkoittaisi sitä, että minimissäänkin näille joukkohautojen täyttämille hautausmaille on haudattu yli 30 000 ihmistä, pääasiassa siviilejä. Todellisen kuolonuhrien määrän ollessa paljon korkeamman, arvion perustuessa kaupungista paenneiden siviileiden sekä kaupunkiin jääneiden siviileiden silminnäkijähavaintoihin ja -kertomuksiin.

Venäjän tulittaessa Mariupolia ja lopulta tunkeutuessa kaupunkiin, perheet joutuivat hautaamaan kuolleita läheisiään pihoille ja puistoihin. Tällaisia hautoja löytyy edelleen kautta Mariupolin. Suuri määrä kuolleita yksinkertaisesti jauhautui Venäjän hyökkäyksessä ”olemattomiin”. Ei ole ketään, joka osaisi kertoa kuinka moni oli suojassa pommin tai kranaatin osuessa siihen. Tai kuinka monta ihmistä huoneistossa oli venäläisten tulittaessa sitä panssarivaunukanuunoilla.

Venäläisten tiedetään purkaneen suuria määriä sodan tuhoamia kerrostaloja siten, ettei ruumiita ole ryhdytty siirtämään raunioista mihinkään: eräiden työntekijöiden mukaan ruumiita täynnä olevat kellarikerrokset jne. peitettiin maalla tai betonilla.

Laskemmepa miten tahansa, todellisuudessa Mariupolissa menehtyi siviilejä Venäjän brutaalin hyökkäyssodan kuluessa paljon enemmän kuin YK:n julkaisema viimeisin virallinen luku reilusta 1300 kuolleesta siviiliuhrista.

Näkymä hautuumaalle Mariupolissa, kuvakaappaus Alexandra Dalsbaekin  julkaisemalta videolta. (11)

Päätän kirjoitukseni 20 Days in Mariupol dokumentin tuottajan Vasilisa Stepanenkon sanoihin:

”’Kyse ei ole vain Ukrainasta, vaan ihmisyydestä. Sallimmeko tämän kauheuden jatkua, vai haluammeko lopettaa sen’, - - - ’Nyt ei voi sulkea silmiä. Se olisi suuri rikos’.” (12)

 

Marko

 

Lähteet:

1. Helsingin Sanomat, Sami Sillanpää 24.11.2023: Mariupolin kauhujen kertoja.

2. Helsingin Sanomat, Sami Sillanpää 24.11.2023: Mariupolin kauhujen kertoja.

3. https://informnapalm.org/en/the-anniversary-of-mariupol-rocket-attack-who-led-it-and-what-is-known-about-them-in-2019/

4. Esimerkkinä toimii Leena Hietasen 9. marraskuuta 2023 julkaisema kirjoitus ”Valloittamaton Donbass”.

5. https://www.youtube.com/watch?v=6kSFYAat9F0  (ajassa 02:50 eteenpäin).

6. https://x.com/HeiskanenKosti/status/1726540357058646110 

7. https://evocation.info/en/mariupol-putin/ 

8. Venäjän miehittämillä alueilla asuvat lähteet, jotka ovat kuvailleet tilannetta miehitetyssä Mariupolissa tekemiensä havaintojen pohjalta. Venäjä toimii Mariupolissa samalla logiikalla kuin Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla v. 2014 eteenpäin, jolle alueelle Venäjä on siirtänyt tuhansittain erilaisia työntekijöitä maaperältään.

9. https://edition.cnn.com/europe/live-news/russia-ukraine-war-news-06-17-22/h_44f071da9d6cc467bc1c322ce18aa481 

10. https://twitter.com/2Russophobic4u/status/1726308409950224662 

11. https://twitter.com/alexdalsbaek/status/1534897804186894338 

12. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009996211.html 

*: Patrick Lancasterin MH17-disinformaatiosta enemmän blogissani ”’Kansantasavaltalaispropagandan’ rimanalitukset – eli luunkappaleita ja ’lastenvahteja’”. Tietääkseni ensimmäiset havainnot Lancasterin toiminnasta teki Twitterissä ”GlasnostGone”-tunnuksella esiintyvä britti. En nyt viittaa häneen nimellä, koska hän on siirtänyt valtaosan aineistostaan verkosta.

Pekka Kallioniemen vatniksoup-ketju Patrick Lancasterista tarjoaa oivallisen poikkileikkauksen tästä amerikkalaisesta propagandistista.  

Sotaväsymyksestä ja pelkuruudesta –

 

lännen strategia Ukrainan auttamiseen on väärä

Viime aikoina on ryhdytty kuiskuttelemaan entistä enemmän sotaväsymyksestä, jonka seurauksena puheet aselevosta ovat ottaneet ilmaa siipiensä alle. Tunnustan, minuakin väsyttää, erityisesti minua väsyttää läntisten johtajien saamattomuus ja suoranainen pelkuruus; kyllä, mistä muusta on kyse kuin pelkuruudesta kun ei uskalleta näyttää johtajuutta ja asettaa läntisten demokratioiden tulevaisuus oman aseman ja edun edelle?

Jos uskottelemme itsellemme, että saisimme painostettua Ukrainan aselepoon, niin seuraavaksi ainakin minulle herää kysymys siitä, että kuinka pitkäkestoinen tämä aselepo olisi, kuinka kauan lännessä uskotaan Venäjän kunnioittavan tällaista aselepoa? Ehkäpä johtajat lännessä laskevat yksiselitteisesti sen varaan, että tulevat sukupolvet joutuvat siivoamaan heidän jälkensä, aivan kuten he joutuvat siivoamaan monessa muussakin asiassa sen sukupolven jättämät jäljet, joka mahdollisti Venäjän brutaalin hyökkäyssodan Ukrainaan – eikä vain Ukrainaan vaan monen muunkin valtion alueelle.

Olen pohtinut vallitsevaa tilannetta kauan aikaa, itse asiassa paljon kauemmin, kuin Venäjän 24. helmikuuta 2022 alkanut brutaali hyökkäyssota on kestänyt. Ja jos kuvailisin tämänhetkistä tilannetta Euroopassa, niin minulla on sellainen tunne, etteivät  tämän päivän demokratioiden johtajat ymmärrä sitä, että nyt emme elä enää vuotta 1938 vaan syyskuuta 1939 – eurooppalainen suursota on jo käynnissä. Ilmaistakseni asian toisin, olemme jo tilanteessa, jossa ei voida neuvotella aselevosta tai rauhasta, jollei se samalla tarkoita Venäjän ehdotonta antautumista.

Kuinka todennäköistä on, että Venäjä antautuisi nyt ehdoitta? Kysymys on retorinen. Me kaikki tiedämme siihen vastauksen ja meidän pitäisi myös tiedostaa se, että niin kauan kuin Venäjällä on sodankäyntikykyä jäljellä eikä se yhteiskunnallisesti ole merkittävällä tavalla muuttunut, se tulee (jossain vaiheessa) jatkamaan aloittamaansa sotaa. Yksistään viimeinen vuosikymmen on osoittanut meille ties, kuinka monta kertaa sen, että Venäjä kunnioittaa sopimuksia vain niin kauan kuin sille on siitä hyötyä ja tällöinkin se on hyvin halukas rikkomaan sopimuksen henkeä (sitä ajatusta, joka sopimuskumppanilla tai sopimuskumppaneilla siitä on – tämän näimme myös Krimin niemimaan miehitysoperaatiossa kevättalvella 2014).

Läntinen yhteisö on tehnyt Venäjän kohdalla lukuisia virheitä tämän vuosituhannen puolella. Ymmärrän sen, että Vladimir Putinin noustua valtaan hän oli useimmille ”tyhjä sivu”. Putinin Venäjä saattoi toteuttaa vuosituhannen ensimmäisinä vuosina melkoisia hirmutekoja Yhdysvaltojen käymän terrorisminvastaisen sodan varjolla. Yhdysvalloilla ei juurikaan ollut varaa tai halua kritisoida Venäjän toimia takapihallaan. Suomen kohdalla kyse taisi olla haluttomuudesta, vaikka Tarja Halosen presidenttikausilla nähtiin jo minkä suunnan Venäjä oli valinnut. Presidenttinä ollessaan Halonen muistutti meitä toistuvasti ihmisoikeuksista ja vähemmistöjen oikeuksista, paitsi tapauksissa, joissa olisi pitänyt ojentaa Venäjän johtoa. Halonen ja hänen seuraajansa Sauli Niinistö, kumpainenkin kertoivat kyllä yksityisesti ”toruneensa” Vladimir Putinia ihmisoikeusrikkomuksista ja vähemmistöjen kohtelusta mutta tyhmempikin ymmärtää sen, että ”torumiset” ovat merkityksettömiä, jos ne lausutaan Kremlin muurien sisäpuolella. Putinin kaltaiselle ihmiselle merkitystä on vain sillä, mikä näkyy ja kuuluu julki! Mutta vielä suurempi merkitys sillä on sorretuille – heille on kerrottava: välitämme teistä.

Pidän hyvin todennäköisenä, että Venäjän hallinnolle Georgian sota elokuussa 2008 oli koepallo, jolla testattiin lännen kykyä ryhtyä vastatoimiin. Venäjän johdossa, presidentti Dmitri Medvedev ja maan tosiasiallisena johtajana pääministeri Vladimir Putin, tulkittiin Barack Obaman hallinnon haluama suhteiden nollaus kevättalvella 2009, reilut puolivuotta Georgian sodan jälkeen, osoituksena heikkoudesta. Maailma muistaa ”suhteiden nollauksen” valokuvista hetkenä, jolloin Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Clinton ja Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov painoivat Genevessä suhteiden ”nollausnappia” maaliskuussa 2009. (1)

Näin jälkikäteen muistellen, ennen kevättalvea 2014 ja Krimin niemimaan miehitystä, Moskovassa koettiin muutamia hetkiä, jolloin Venäjän johto todennäköisesti tunsi jakkaransa huojahtelevan. Tällaisia hetkiä koettiin Venäjän duuman vaalien jälkeisissä mielenosoituksissa vuoden 2011 joulukuusta eteenpäin aina seuraavan vuoden syksyyn asti. Ei myöskään pidä unohtaa arabikevättä, joka koitui Venäjän liittolaisiin kuuluneen Muammar Gaddafin kohtaloksi ja oli koitua Syyrian presidentin Bašar al-Assadin kohtaloksi, jonka onnistui säilyttää asemansa alkuun Venäjän voimakkaan sotilaallisen tuen ja lopulta Venäjän suoran osallistumisen myötä.

Syyriassa al-Assadin hallinto käytti useita kertoja kemiallisia aseita omia kansalaisiaan vastaan, senkin jälkeen, kun Barack Obama ilmoitti kemiallisten aseiden käytön olevan ”punaisen linjan”, jota ei pidä ylittää. Syyrian hallinto Venäjän tuella ”koeponnisti” kyseisen punaisen linjan Yhdysvaltojen reagoimatta asiaan. Vladimir Putinille reagoimattomuus kertoi Yhdysvaltojen olevan heikon, olettamaani päätelmää alleviivasi se, ettei Yhdysvallat reagoinut siinäkään vaiheessa, kun Bašar al-Assadin hallinto toistamiseen ylitti tämän punaisen linjan. Syyriassa kaasuasetta käytti lopulta useampi taho, mutta vastuuta ei voi vierittää hallinnon harteilta.

Ghoutan kaasuiskun (elokuu 2013) jälkeen tapahtumat alkoivat edetä kiihtyvään tahtiin, myöhemmin syksyllä Ukrainan silloinen presidentti Viktor Janukovitš jätti allekirjoittamatta EU:n kanssa neuvotellun assosiaatiosopimuksen – eikä vähiten Venäjän kulissien takaisen pelin seurauksena. Putinin, kuten ei Janukovitšinkaan käsikirjoitukseen kuulunut vallan vaihtuminen Ukrainassa. Kumpikin todennäköisesti päätteli aiempien tapahtumien valossa kansan lähtevän kadulle, mutta, että valta vaihtuisi. Ehei, en usko, että sitä mahdollisuutta kumpikaan otti tosissaan huomioon loppuvuodesta 2013 veren virratessa ensimmäisen kerran Kiovan kaduilla. Kremlissä ryhdyttiin toteuttamaan omia suunnitelmia yhteenottojen yltyessä kaupunkisodaksi Kiovan ytimessä seuraavan vuoden puolella, Viktor Janukovitšin takertuessa epätoivoisesti valtansa viimeisiin rippeisiin. Kremlissä arpa heitettiin ja operaatio Krimin niemimaan miehittämiseksi aloitettiin helmikuussa 2014.

”Pieniä vihreitä miehiä Krimillä”. (2)

Muistan kuinka Sotšin olympialaisten jälkeen helmikuussa 2014 ensimmäiset ”tunnuksettomat sotilaat” eli ”pienet vihreät miehet” ilmaantuivat näkyville paikoille Krimin niemimaalla. Minä en niinkään hämmästynyt siitä, mitä tapahtui vaan siitä kuinka läntinen yhteisö ryhtyi toistamaan Kremlin sanomaa siitä, ettemme tiedä keitä joukot ovat. Tapahtumat etenivät Venäjän suunnitelmien mukaan, eräät asiantuntijat Suomessa toistivat Venäjän sanomaa sellaisenaan; toisinaan edeten tulkinnoissaan Kremlin julkituomaa sanomaa pidemmälle selitellessään Venäjän toimia parhain päin.

Seuraavina viikkoina ja kuukausina kansainvälinen media, aivan kuten mediatalot Suomessakin, jäi täysin Venäjän propagandamyllyn jalkoihin venäläisen narratiivin tullessa toistettua sellaisenaan. Ja kun huhtikuussa 2014 sota Itä-Ukrainassa – viikkojen alustuksen jälkeen – alkoi uutiset ja kolumnit täyttyivät sanoista: separatismi ja sisällissota. Sota Ukrainassa esiteltiin sisäisenä tapahtumana, hälytyskellot eivät soineet siinäkään vaiheessa, kun Venäjältä eteni toukokuun alkupuolella v. 2014 satoja tšetšeenisotilaita* Ukrainaan, ensin Mariupoliin ja sitten Donetskiin.

Venäjältä saapuneita Vostok pataljoonan militantteja Donetskissa, toukokuu 2014.*

Kuten jälkikäteen olemme saaneet tietää, jo toukokuussa 2014 Saksan lähetystön sotilasattasea oli käynyt avustajineen Venäjän ja Ukrainan rajalla, nähden siellä kokonaisen kolonnan tunnuksettomia panssarivaunuja ja panssariajoneuvoja, ajavan Venäjälle Ukrainan alueelta, jonka Venäjä oli käytännössä miehittänyt. (3) Tämäkin tapahtui toukokuussa 2014 ja kun muistamme mitä tulevana kesänä tapahtui Venäjän ja Ukrainan rajaseudulla, Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottaminen venäläisellä ilmatorjuntajärjestelmällä 17. heinäkuuta ja myöhemmin elokuussa nähty Venäjän asevoimiin kuuluvien joukkojen eteneminen Ukrainan itäosiin, Donetskin ja Luhanskin alueille, niin on suorastaan hämmentävää, että Venäjään ei ryhdytty jo tuolloin kohdistamaan päättäväisempiä (ja paljon ankarampia) vastatoimia mutta suorastaan vastuutonta on se, ettei Ukrainaa ryhdytty jo tuolloin avustamaan (sotilaallisesti ja tappavalla aseistuksella sekä koulutusavulla) määrätietoisesti.

Muistutan mitä Garri Kasparov kirjoitti vuosia sitten kirjassaan Talvi lähestyy, tähdentäen samalla, ettei Vladimir Putin ole Adolf Hitler (kuten Kasparovkin kirjassaan toteaa):

”Adolf Hitler ei hyökännyt Puolaan vuonna 1939 siksi, että liittoutuneet olisivat puolustaneet Tsekkoslovakiaa vuonna 1938, sillä sitähän ne eivät tehneet. Hitler ei valloittanut sudeettialueita siksi, että maailma olisi vastustanut ankarasti Itävallan miehitystä, vaan siksi, että vastustus oli niin heikkoa. Nimenomaan vastustuksen puuttuessa Hitler saavutti alkuvaiheen voittonsa niin pienellä vaivalla ja uskalsi lopulta mennä liian pitkälle”. (4)

Meidän on syytä ymmärtää se, että Vladimir Putinin Venäjä on jo valloittanut ”omat sudeettialueensa”. Mikäli Venäjälle annetaan aikaa ja mahdollisuus, se tulee keräämään voimia ja jatkamaan hyökkäystä joko Ukrainassa tai jossain muualla. Lännen alkuperäinen strategia ”Autamme Ukrainaa niin kauan kuin tarvitaan” on täysin väärä, tavoitteena alunalkaen olisi pitänyt olla Venäjän nujertaminen mahdollisimman nopeasti: Autamme Ukrainaa voittamaan Venäjän niin nopeasi kuin mahdollista.

Ja jos nyt kuvittelisimme, että Ukrainaa kehotettaisi vakavasti harkitsemaan aselepoa, kenties jopa rauhanneuvotteluja, niin läntiselle yhteisölle varmasti esitettäisi kysymys turvatakuista. Mitä turvatakuita me olisi valmiit Ukrainalle antamaan? Lähtöasetelma ei missään nimessä ole sama kuin Korean niemimaalla, vastapuolella on aggressiivinen ja imperialistinen Venäjä, joka käy Ukrainaa vastaan imperialistista hyökkäyssotaa. Olen varma, että Ukrainassa tiedostetaan asetelman ongelmallisuus, jonka tähden kahdenkeskiset turvatakuut voivat raueta välittömästi Venäjän uhatessa ydinaseen käytöllä. Eikä asetelmaa lainkaan paranna Yhdysvaltojen sisäinen hajaannus yhdistettynä mahdollisuuteen, että Donald Trump on republikaanien seuraava presidenttiehdokas.

Minä en näe kuin yhden ainoan mahdollisuuden, joka joko tuo pysyvämmän rauhan tai ainakin antaa meille kunnolla aikaa valmistautua (mahdolliseen) suursotaan, Venäjän sodankäyntikyky on murskattava Ukrainan aroille.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.verkkouutiset.fi/a/yhdysvallat-ei-vielakaan-ymmarra-venajaa/#194c9420 

2. Kuva teoksesta: Вторжение в Украину: Хроника российской агрессии. Kuvassa olevan kuvan on ottanut Sergei Pavlov (Укринформ)  maaliskuussa 2014 miehitetyllä Krimin niemimaalla.

3. https://areena.yle.fi/1-63493765  (viittaan Rüdiger von Fritschin kommenttiin ajassa 19:18 eteenpäin).

4. Garri Kasparov ja Mig Greengard: Talvi lähestyy – Vladimir Putin ja vapaan maailman viholliset, s. 27-28.

*: Kyseiset joukot muodostivat nk. Vostok pataljoonan, joka oli miehitetty pääasiassa Ramzan Kadyroville lojaaleilla Tšetšenian sisäministeriön joukkojen vapaaehtoisilla ja venäläisvapaaehtoisilla. Ukrainan sodan ensimmäisenä kesänä kyseisen pataljoonan koostumus monipuolistui sen vahvuuden kasvun myötä.

#StandWithUkraine