Donbas vuonna nolla – vuosikymmenen sotaa Ukrainassa

 

OSA I

Ukrainassa käynnissä olevan sodan ensitahdit lyötiin kymmenen vuotta sitten kevättalvella ja keväällä 2014, jolloin Venäjä Krimin niemimaan miehitystä seuranneina viikkoina ryhtyi operaattoreidensa johdolla miehittämään Ukrainan itäosissa, Donetskin ja Luhanskin alueilla, hallintorakennuksia sekä muita merkittäviä kohteita. Vastaavaa se yritti myös muualla Ukrainan etelä ja itäosissa, onnistumatta operaatioissaan.

Aluehallintorakennus Donetskissa, 10. huhtikuuta 2014.

Maaliskuun alkupuolella 2014 mielenosoittajat avustajineen miehittivät osia aluehallintorakennuksesta Donetskissa, nostaen Venäjän lipun lipputankoon. (1) Maaliskuun 6. 2014 Ukrainan turvallisuuspalvelun SBU:hun kuuluvat joukot siivosivat rakennuksen mielenosoittajista, joiden joukossa oli Venäjältä tulleita operaattoreita. Samoihin aikoihin Donetskissa paikallisia mielenosoittajia alkoi kerääntyä kaupungin keskustaan Leninin aukiolle, Venäjältä saapuneiden agitaattoreiden tukemana, osoittamaan mieltä Ukrainan uutta hallintoa vastaan. Maaliskuun ensimmäisen puoliskon jälkeen väkimäärät Leninin aukion mielenosoituksissa alkoivat vähetä. Kuun toisella puoliskolla viikonvaihteen mielenilmauksiin saapui korkeintaan tuhatkunta mielenosoittajaa ja joitain satoja uteliaita paikallisia seuraamaan tilanteen kehittymistä. Tuolloin Ukrainan hallintoa tukeviin mielenosoituksiin osallistui enemmän ihmisiä kuin näihin ulkoa (Venäjältä) johdettuihin mielenosoituksiin kaupungin keskustassa.

Huhtikuun 7. 2014 noin tuhat mielenosoittajaa vaati Donetskissa järjestettäväksi ”kansanäänestystä” alueen tulevaisuudesta. (2) Reilun miljoonan asukkaan talousalueelta löytyi tuhatkunta mielenosoittajaa ynnä jokunen bussilastillinen ”Putinin turisteja” Venäjältä vaatimaan ”kansanäänestystä”, mikä meidän on syytä huomioida, kun Venäjä propagandassaan nostaa esille vaateet ”kansanäänestyksestä”. Mikäli muistan oikein, kyseessä oli ensimmäinen kerto keväällä 2014, jolloin mielenosoittajat esittivät vaatimuksen kansanäänestyksen järjestämisestä. Samaan aikaan Luhanskissa, Donbasin toisella laidalla, satoja mielenosoittajia Venäjältä saapuneiden operaattoreiden tukemana hyökkäsi Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU:n päämajaan miehittäen sen. Meidän on hyvä muistaa se, että ensi hetkistä lähtien Venäjältä saapuneet operaattorit olivat merkittävässä roolissa kaaoksen synnyttämisessä Ukrainassa. Venäjä toteutti operaatiota Donbasissa samalla kaaviolla kuin Krimillä helmikuussa 2014 ennen miehitysoperaation sotilaallista vaihetta.

Venäläinen äärioikeistolainen ja imperialistinen Russian Imperial Movement eli RIM (ven. Русское имперское движение – РИД) lähetti delegaation Donetskiin maaliskuussa 2014 tapaamaan sikäläisiä yhteistyökumppaneita. (3) Vierailu sisälsi todennäköisesti myös tulevan operaation valmistelua, tekihän RIM tuolloin yhteistyötä Igor Girkinin kanssa. RIM:in delegaatiota johti järjestön johtohahmoihin kuulunut Nikolai Truštšalov, johon Yhdysvallat on sittemmin kohdistanut henkilökohtaisia sanktioita. (4) Kyseisenä kevättalvena RIM oli muutoinkin aktiivinen Ukrainaan kohdistuvissa operaatioissa. Donetskin ohella se lähetti delegaation Krimin niemimaalle helmikuun lopulla. Samoihin aikoihin sen sotilaallinen siipi, Imperial Legion, koulutti vapaaehtoisia tulevaan sotilasoperaatioon. Tällaiseen koulutukseen osallistuivat myös Aleksei Miltšakov ja Jan Petrovsky (eli Voislav Torden), jotka tulivat myöhemmin tunnetuiksi sotarikoksia tehtailleen DShRG Rusitš -joukko-osaston perustajina ja komentajina. Sama vaikuttamiskuvio toistui myös Harkovassa, jonne saapui operaattoreita sekä provokaattoreita Venäjältä – heidän joukossansa oli sittemmin sotarikoksia tehtaillut Arseni ”Motorola” Pavlov, (5) aivan kuten Odesassakin, jossa nähtiin verisiä yhteenottoja toukokuun puolella venäläisekstremistien ja heidän paikallisten tukijoiden sekä Ukrainan hallinnon tukijoiden välillä. (6)

Venäjältä tulleet operaattorit ja paikallisista koostuneet joukkiot saivat Donbasin alueella tukea maalis-huhtikuusta 2014 alkaen Ukrainan entiselle presidentille Viktor Janukovytšille lojaaleilta, Ukrainan sisäministeriöön kuuluneen Berkut-yksikön upseereilta ja miehistöltä. Venäjä sai heistä operaationsa alkuvaiheessa merkittäviä vahvistuksia Krimin niemimaan ohella Donbasissa, jälkimmäisellä alueella he loivat Donbas Peoples Militian rungon yhdessä muiden kollaboraattoreiden tuella. Kuten muistamme Viktor Janukovytš pakeni helmikuun lopulla (v. 2014) Kiovasta Itä-Ukrainan ja Krimin niemimaan kautta Venäjälle. (7)

Donetskin alueelta keväällä 2014 saamieni tietojen mukaan, huhtikuun alkua seuranneiden viikkojen kuluessa moni alueen poliisin ja sisäministeriön miehistöön kuuluneista siirtyi Venäjän organisoiman ”kansantasavallan” joukkojen riveihin, osan jäädessä kotiin syystä tai toisesta. Lopulta vain osa poliisivoimista pysyi uskollisena Ukrainan uudelle hallinnolle. Tuoreelle hallinnolle uskollisten poliisien ja sisäministeriön erikoisjoukkojen määrä oli aivan liian vähäinen, jotta he olisivat kyenneet kontrolloimaan kaupunkia ja pitämään järjestystä yllä. Tämän seurauksena huhtikuun toisella puoliskolla Donetsk alkoi siirtyä vääjäämättä kohti anarkiaa, jossa valta oli sillä, jolla oli ase (ja riittävästi voimaa käytössään).

Donetsk 28. huhtikuuta 2014 – ”Putinin turistit” liikkeellä. 

Arvioni mukaan Venäjän vuosia jatkuneen epävakauttamispolitiikan yksi tavoite oli luoda perusta ns. paikallisille puolisotilaallisille yksiköille, joita käyttää hyväksi tilanteessa, jollainen nähtiin Donbasissa keväällä 2014. Venäjä oli kontaktoinut Ukrainassa jo vuosien ajan nuoria aikuisia erilaisten ideologisten- ja aseleirien kautta, kuten Aleksandr Duginin ideoimille ESM eli Evraziyskiy soyuz molodezhi-leireille (ven. Евразийский союз молодежи). (8 ja 9) Venäläisen kevään “saapuessa” Krimille ja Donbasiin, moni näistä nuorista aikuisista (aikuisista) tarttui aseeseen liittyen puolisotilaallisiin joukkoihin, joita Venäjä hyödynsi kaaoksen synnyttämisessä sekä tärkeiden kohteiden valtauksessa. Muutama tällaisille leireille osallistunut Donetskin alueen asukas kohosi kevään ja kesän 2014 kuluessa merkittävään asemaan alueella – osa heistä on sittemmin joutunut “epäsuosioon”, kuten kävi Alexander Purginille. (10)

Jälkeen päin havaitsin Venäjän kanssa yhteistyöhön ryhtyneiden rakentaneen verkostoja jobbareiden jne. keskuuteen. Donetskissa Majak’in* kaltaiset kioskimyymälöiden keskittymät toimivat jonkin asteisina solmukohtina, joissa luotiin kontakteja mutta joiden kautta virtasi myös tavaraa. Tiedossani on lukuisia jobbareita, jotka paljastuivat osaksi venäjämielisten verkostoa keväällä 2014, joukossa on myös Oleh Frolovin kaltaisia ekstremistejä, (11) jotka osallistuivat aktiivisesti taisteluihin Venäjälle lojaaleissa militanttijoukoissa. Se on kuitenkin todettava, että Venäjä pyrki tavoittamaan ja myös värväämään hyvin erilaisia ihmisiä, eri taustoilla varustettuja ihmisiä. Ei vain jobbareita myyntikojuilta tai elämässään syrjäytyneitä: toisaalta juuri heitä Venäjä käytti varsin paljon hyödyksi keväällä 2014, jolloin se ryhtyi Ukrainassa aktiivisiin toimiin. Eräs ryhmä, jota Venäjä pyrki tavoittamaan, oli eläkeläiset. Donbasin alueella sen työtä helpotti se, että alueella asui paljon neuvostoaikana alueelle muuttaneita etnisesti venäläisiä, joita oli mahdollista houkutella mukaan aktivismiin venäläisyyden ohella ”neuvostonostalgialla”.

Toimilleen Venäjä oli saanut tukea myös Viktor Janukovytšin hallinnolta, jonka kaudella sisäministeriötä ja muita sisäisen turvallisuuden elimiä oli muokattu entistä enemmän, sillä periaatteella, että ne olivat lojaaleja Janukovytšin hallinnolle (riippumatta sen tavoitteista) kuin Ukrainalle ja ukrainalaisille. Idässä, Janukovytšin tukialueella, alueen varoja käytettiin surutta henkilön ja puolueen (Alueiden puolue) hyväksi. Puolueen maksaessa palkkioita Janukovytšin tueksi järjestettyihin mielenosoituksiin osallistuneille ihmisille. Venäjä, joka oli ollut Janukovytšin ja sen myötä puolueen merkittävä tukija jo vuodesta 2004, (12) sai sen myötä merkittävää vaikutusvaltaa Donbasin alueelle ja lopulta korruptoimiensa poliitikkojen ja oligarkkien kautta sen vaikutusvalta ulottui koko Ukrainaan, ollen kuitenkin voimakkainta idässä sekä etelässä.  

Alueiden puolue ja korruptoituneet poliitikot olivat vain yksi Venäjän väylä vaikuttaa Ukrainaan, poliitikkojen avulla sen oli mahdollista vaikuttaa päätöksentekoon. Tämän rinnalla Venäjä kontaktoi järjestelmällisesti ukrainalaisia oligarkkeja ja liikemiehiä, tähän joukkoon kuului myös Denis Pushilin ja muita hänen kaltaisiaan hämäräperäisiä liikemiehiä, jotka rahoineen sekaantuivat myös politiikkaan. Tänään Pushilin toimii Venäjän miehittämän Donetskin alueen nukkehallitsijana. Venäjän kohteena oli myös oikeuslaitos sekä ortodoksinen kirkko. Etenkin ns. Moskovan kirkko eli Moskovan patriarkaatille uskollinen ortodoksinen kirkko toimi vuosien ajan turvapaikkana operaattoreille. Kirkko ei toiminut pelkästään operaattoreiden turvapaikkana vaan se oli elimellinen osa Venäjän pehmeää voimaa Ukrainassa.  Edellisten rinnalla Venäjä hyödynsi myös erilaisia rikollisia organisaatioita omien tavoitteidensa saavuttamiseksi.

Venäläistä kevättä seuranneina vuosina olemme oppineet paremmin tunnistamaan näitä Venäjän ei valtiollisia toimijoita, kuten Yön sudet, joka oli levittäytynyt Ukrainaan jo ennen vuotta 2014. Krimin niemimaan miehityksessä kuin myös Donbasissa ja muualla Ukrainassa Venäjä pyrki hyödyntämään Yön susia ja muita jengejä sekä venäläisiä kasakkaorganisaatioita pelottelussa ja harmaan vaiheen epävakauden synnyttämisessä.

Varsinainen aseellinen operaatio Itä-Ukrainassa alkoi aamuvarhaisella 12. huhtikuuta 2014 Slovjanskin ja Kramatorskin kaupungeissa, Donetskin oblastin pohjoisosassa, jolloin venäläisen tiedustelu-upseeri Igor Girkinin kokoama ”Krimin ryhmä” aloitti sotilasoperaation alueella, miehittäen parissa päivässä kummankin kaupungin avainkohteet. Kaupungeista tuli ensimmäiset merkittävät paikkakunnat, jotka venäläisjohtoiset joukot miehittivät Donbasin alueella, Ukrainassa, keväällä 2014. Girkinin johtaman ryhmän tehtävänkuva oli pitkälti sama, mikä se oli ollut Krimin niemimaalla joitakin viikkoja aiemmin. Tämän kirjoituksen toisessa osassa tarkastelen tarkemmin Slovjanskin ja Kramatorskin kaupunkien miehittämistä keväällä 2014. Huomioin muitakin kyseisen kevään merkittäviä tapahtumia Ukrainassa. Nimittäin Venäjä pyrki saamaan tuolloin haltuunsa merkittävästi laajemman alueen Ukrainaa. Krimin ja Donbasin ohella sen tavoitteena oli saada jalansija ainakin Harkovan sekä Odesan alueelle sekä Asovanmeren pohjoisrannikolle.

Kevään ja alkukesän 2014 aikana Ukrainassa jouduttiin tekemään raskaita valintoja sen suhteen mistä paikkakunnista taistellaan ja mistä ainakin alkuvaiheessa on luovuttava. Sotilaallisesti Ukrainalla ei ollut tuolloin riittävästi resursseja haastaa Venäjää ja sen riveihin liittyneitä vapaaehtoisia maan joka kolkassa.

”Ei sotaa osannut omalle kohdalle ajatella, se oli jotain, jota näin uutisissa, jotain, josta katsoin elokuvia tai luin kirjoja. Ei sitä osannut kuvitellakaan omalle kohdalle osuvan, sitten tuli Krimin miehitys ja huhtikuussa (tarkoittaen vuotta 2014) Slovjansk miehitettiin. Elämä muuttui hetkessä täysin, ja samalla elämää oli kuitenkin jatkettava.” Sodan ja miehityksen Donetskissa keväällä ja kesällä 2014 kokenut Л.

Marko

Lähteet:

1. https://web.archive.org/web/20140304001916/http://www.vesti.ru/doc.html?id=1335753&1335753

2. https://www.bbc.com/news/world-europe-26919928

3. https://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2015/09/russian-fascist-militants-give-money-to.html

4. https://thesoufancenter.org/wp-content/uploads/2020/04/TSC-Report-Inside-the-Russian-Imperial-Movement-Practical-Implications-of-U.S.-Sanctions.pdf  (tiedosto luettu 8. kesäkuuta 2020).

5. https://euromaidanpress.com/2015/01/30/terrorist-commander-from-russia-spotted-at-spring-kharkiv-protest/ 

6. https://www.svoboda.org/a/29916973.html 

7. https://hromadske.ua/en/posts/how-ukraines-ex-president-viktor-yanukovych-escaped-to-russia-after-euromaidan

8. https://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2016/01/how-alexander-dugins-neo-eurasianists.html 

9. https://maidantranslations.com/2014/08/06/donetsk-separatists-were-preparing-for-war-since-2009/

10. https://www.interfax.ru/world/464849

11. https://myrotvorets.center/criminal/frolov-oleg-viktorovich/ 

12. Venäjän tuki Viktor Janukovitšille ja Alueiden puolueelle ulottuu Ukrainan vuoden 2004 presidentinvaaleihin. Tätä tukea muun muassa Mihail Zygar kuvaa teoksessaan ”Putinin sisäpiiri – Nyky-Venäjän lyhyt historia”, s. 125 alkaen.

Yllä lueteltujen lähteiden lisäksi olen hyödyntänyt tekstin koostamisessa muistiinpanojani sekä paikallisia ystäviä ja tuttuja, jotka kokivat ”venäläisen kevään” 2014.

*: Маяк (suom. majakka): ostosalue – tori vul. Arteman varrella Kyivskin alueella luoteeseen Donetskin keskustasta.

Havaintojeni mukaan Маяк’in kaltaisia kioskimyymälöiden keskittymiä hyödynnettiin operaation valmistelussa, niiden kautta virtasi paljon tavaraa Venäjältä Ukrainaan, joten ne sopivat myös logistisiksi solmukohdiksi. Маяк’in alueella kioskiyrittäjänä toiminut Oleh ” Шаман” Frolov toimi keväällä ja kesällä 2014 militanttikomentajana. Venäjän imperialistisiin ekstremistipiireihin hän oli verkostoitunut jo paljon aiemmin. Frolov, Purgin ja joitakin muita Donetskin alueen asukkaita oli osallistunut Venäjällä järjestetyille militaristisille EMS eli Евразийский союз молодежи -leireille. Leirien toiminta perustui Aleksandr Duginin ajatuksiin ja ideoihin. Myös muita Маяк’illa työskennelleitä siirtyi keväällä ja kesällä 2014 miehitysjoukkojen tukijoiksi tai militanttiyksiköihin.

Oleh Frolov harjoitusleirillä Venäjällä v. 2009. 

Julma Meri

 

Lainaan kirjoitukseni otsikon Nicholas Monsarratin bestselleriltä Julma meri. Kirjoitustani ja Montsarratin toisen maailmansodan saattuesodankäynnin kuvausta yhdistää meri – Montsarratin teoksessa pohjoinen Atlantti saattuesodankäynnin näyttämönä on äärimmäisen epäinhimillinen ja hyytävä taistelutanner, jossa sotaa käytiin ilmassa, meren pinnalla kuin myös pinnan alla. Kirjoitukseni ”julma meri” on julma aivan toisella tapaa. Mustameri Venäjän hyökkäyssodan näyttämönä on osoittanut julmuutensa omalla tapaa, se on myös paljastanut mihin ennalta-arvattavuus, puutteellinen koulutus ja toisaalta yllätyksellisyys, uusien asejärjestelmien ennakkoluuloton käyttö voi johtaa. Olemme tilanteessa, jossa maa – Ukraina, jonka laivaston ydinosat Venäjän on onnistunut tuhota tai tehdä toimintakyvyttömiksi tavalla tai toisella, on onnistunut kiistämään meriherruuden Venäjän Mustanmeren laivastolta ennakkoluulottomalla ja innovatiivisella operoinnilla, jossa erilaiset miehittämättömät alukset ovat keskeisessä roolissa.

Voimme pohtia, että mikä rooli Käärmesaaren taistelulla Venäjän laajan hyökkäyssodan ensimmäisinä kuukausina oli sille, että se on menettänyt absoluuttisen meriherruuden Mustanmeren alueella? Venäjän  koko Ukrainaan kohdistunut offensiivi alkoi 24. helmikuuta 2022, ilmahyökkäyksen alkaessa lähes välittömästi Vladimir Putinin kello 04:00 pitämän puheen jälkeen, vastaavasti taistelu Käärmesaaresta  (ukr. Острів Зміїний) alkoi samaisen päivän illansuussa. (1) Helmikuun 24. 2022, kello 18:00 aikaan Ukrainan rajavartiolaitos ilmoitti Käärmesaaren joutuneen hyökkäyksen kohteeksi Venäjän Mustanmeren laivaston ohjusristeilijä Moskvan ja partioalus Vasily Bykovin tulitettua saarta ultimaatumin seurauksena. Myöhemmin samaisena iltana Ukrainan rajavartiolaitos ilmoitti kaikkien yhteyksien saaren puolustajiin katkenneen, ja myöhemmin yöllä venäläisen maihinnousuosaston nousseen maihin saarella Venäjän Mustanmeren laivaston ja ilmavoimien (tai laivaston ilmavoimien) pommitettua saarta ennen maihinnousua.

Venäjä maksoi kovan hinnan Käärmesaaren hallinnan menettämiseen päättyneestä saaren miehittämisestä. Luonnollisesti merkittävin menetys oli Mustanmeren laivaston lippulaivan, ohjusristeilijä Moskvan menetys 14. huhtikuuta 2022. (2) Ukraina laukaisi ohjusristeilijä Mosvkaa kohti kahdesta kolmeen R-360 ”Neptun” pintamaalisohjusta. Moskvaan osui kaksi pintamaaliohjusta upottaen aluksen, samalla ukrainalaisen rajavartija Roman Hrybovin legendaarinen lausahdus – Русский военный корабль, иди на хуй! – sai aivan uuden merkityksen. Ohjusristeilijä Moskvan uppoamisen myötä Venäjän Mustanmeren laivasto menetti muutakin kuin lippulaivansa, huomattavan määrän kapasiteettia.

En kuitenkaan tällä kertaa ryhdy kertaamaan Käärmesaaren taistelua tämän tarkemmin. Viime vuonna kirjoittamassani blogissa kävin läpi Käärmesaaren taistelun, joka päättyi 30. kesäkuuta 2022 Venäjän vetäydyttyä saarelta Ukrainan pitkään jatkuneen kampanjan päätteeksi. (3) Kampanjan, jonka kuluessa saarelle sijoitettuja joukkoja tulitettiin maalta ja ilmasta käsin, ja jonka kuluessa Ukrainan onnistui pääasiassa lennokkiaseellaan romahduttaa Venäjän merihuolto miehitetyltä Krimin niemimaalta Käärmesaarelle. Taistelussa Käärmesaaresta Venäjä menetti Moskvan ohella muitakin aluksia, kuten Spasatel Vasily Bekh-nimisen erikoishinaajan, joka upposi 17. kesäkuuta 2022 kahden Harpoon-meritorjuntaohjuksen osuttua alukseen; useita  Project 03160 eli Raptor-luokan partioveneitä sekä yhden Project 11770 eli Serna-luokan maihinnousuveneen, joka tuhottiin (upotettiin) Käärmesaaren laituriin toukokuun 6. 2022 Ukrainan Bayraktar TB2 lennokilla toteuttamassa ilmaoperaatiossa.

Taistelu Käärmesaaresta paljasti Venäjän Mustanmeren laivaston operointikyvyn rajallisuuden. Jo Moskvan upottaminen huhtikuussa 2022 heikensi merkittävästi Venäjän kykyä suojella Käärmesaaren huoltoreittiä, saaren menettämisen myötä Venäjältä riistettiin operointikyky läntisellä Mustallamerellä. Eikä Venäjä ole kyennyt ottamaan menettämäänsä merialuetta uudestaan haltuunsa. Ukrainan suoritettua viime vuonna ensimmäiset operaationsa miehittämättömillä pinta-aluksilla (USV) Venäjän miehittämän Krimin niemimaan läntisellä rannikolla, kohdistaen operaationsa Sevastopolin satamaan, (4) näytti siltä, että Venäjä menettää herruuden miehittämäänsä Krimin niemimaata ympäröivällä merialueella. Ukraina ei ole kyennyt estämään Venäjän operointia merellä täysin, mutta miehittämättömien pinta-alusten sekä lennokkien toistuvilla Sevastopoliin kohdistuvilla operaatioilla se on saanut aikaan sen, että Venäjä ei enää hallitse merta, josta seuraa myös se, ettei Venäjä kykene enää täysin vapaasti operoimaan etenkään Krimin niemimaasta länteen sijaitsevilla merialueilla.

Tästä ei välttämättä koituisi Venäjälle ongelmia, jollei se olisi vetäytynyt tänä kesänä Mustanmeren viljanvientisopimuksesta ja uhannut laittaa Ukrainan satamia Mustanmeren rannikolla sekä Tonavan varrella saartoon. Kyetäkseen luomaan ja ylläpitämään pitävää merisaartoa tarvitaan pinta-aluksia operoimaan merellä, mikä taasen antaa Ukrainalle mahdollisuuden operoida niitä vastaan miehittämättömillä pinta-aluksilla jopa satojen kilometrien päässä ulkomerellä. Venäjän uhkauksista huolimatta saartoa on jo rikottu useamman kerran, toisaalta viime viikolla venäläisjoukot nousivat Sukru Okan-nimiseen rahtilaivaan Mustanmeren lounaisosassa. (5) Olemmeko ajautumassa tilanteeseen, jossa Venäjän on siirryttävä operoimaan Mustanmeren etelä- ja lounaisosiin Ukrainan USV-laivaston ulottumattomiin? Mikä voi tuottaa ongelmia myös Venäjälle, sen operoidessa kansainvälisillä merialueilla kansainvälisten sopimusten vastaisesti ja vieläpä lähellä Mustanmeren rannikon puolustusliitto Naton jäsenvaltioita.

Ukrainalainen ’Sea Baby’ USV, kuvakaappaus Оперативний ЗСУ jakamalta videolta.

Venäjän asemaa heikentää Ukrainan kyky operoida miehittämättömillä pinta-aluksilla huomattavan kaukana ”kotivesiltä”. Tästä Ukraina on antanut Venäjälle jo lukuisia oppitunteja tämän kesän kuluessa, kuten suorittamalla 17. heinäkuuta (2023) miehittämättömällä pinta-aluksella operaation Kertšinsalmen siltaa vastaan. (6) Iskussa silta vaurioitui pahoin. Elokuun 4. ja 5. päivä nähtiin Ukrainan seuraavat merkittävät USV-laivastolla suorittamat operaatiot. 

Ukrainan ja Venäjän operaatioita ja vaikuttamista Mustanmeren alueella, kesä 2023.

Elokuun 4. päivänä kohteena oli Novorossijskin satama. (7) Operaatio toteutettiin useammalla miehittämättömällä pinta-aluksella, yhden aluksista osuessa Project 775 eli Ropucha-luokan maihinnousualus Olenegorsky Gornyak’iin. Ennen suurhyökkäystään 24. helmikuuta 2022, Venäjä siirsi Itämeren ja Pohjoisen laivaston Ropucha-luokan maihinnousualuksia Mustanmeren alueelle. Iskussa pahoin vaurioitunut Olenegorsky Gornyak kuului Mustallemerelle siirrettyjen alusten joukkoon. Tällä hetkellä ei ole tiedossa, kuinka kauan iskussa vaurioitunut alus on korjattavana. Riippuen vaurioista, on hyvinkin mahdollista, että alus on poissa vahvuudesta vuosia (vrt. Jamalin korjaus vaurion jälkeen).

Heti seuraavana yönä, 5. elokuuta 2023, Ukraina toteutti yhdellä – mahdollisesti useammalla – miehittämättömällä pinta-aluksella operaation Kertšinsalmen eteläpuolisella merialueella, noin 20 kilometriä salmen suulta etelään. (8) Kyseisessä onnistuneessa operaatiossa kohteena oli Venäjän lipun alla purjehtinut säiliölaiva SIG. (9) Alus vaurioitui iskussa. Kohteena ollut säiliölaiva SIG kuljetti pääasiassa polttonesteitä Venäjän ja Syyrian väliä, alus on rekisteröity siviilialukseksi. Se on kuitenkin ollut vuosien ajan osa Venäjän asevoimien ja muiden Syyriaan sijoitettujen joukkojen logistista ketjua. Alus on myös sanktioitu Yhdysvaltojen toimesta vuodesta 2019.

Huomio näissä operaatioissa kohdistuu siihen, että Ukrainan onnistui toteuttaa operaatio venäläiseen kohteeseen yli 700 kilometrin päässä Odesan alueelta. Operaatioissa Ukraina pystyi ohittamaan Kertšinsalmessa tai salmen alueella kuin myös Novorossijskin satamassa Venäjän puolustusjärjestelmät ja vaurioittaa kohdetta. Operaatio Novorossijskin satamassa ei ollut ensimmäinen laatuaan, poikkeuksena aiempiin, venäläisille aiheutetut tappiot olivat tällä kertaa olennaisesti merkittävämmät. Operaatiot paljastivat venäläisten puolustusjärjestelmien puutteita, Kertšinsalmessa sillan suojana toimivat järjestelmät kyettiin ohittamaan – Ukraina on osoittanut siltaa kyettävän vaurioittaa myös ilmasta tai mereltä käsin maanteitse toteutetun operaation lisäksi. On todennäköistä, ettei Ukrainan tarkoituksena edes ole sillan tuhoaminen – ainakaan vielä. Toistaiseksi säännöllinen siltaan kohdistuva vaikuttaminen voi palvella Ukrainaa eniten, sellaisten operaatioiden sitoessa Venäjän voimaa alueelle puolustustoimiin. Voimaa ja resursseja, joita maa mahdollisesti tarvitsisi muuallakin.

Se, miksi Ukrainan on onnistunut läpäistä venäläisten puolustusjärjestelmät lukuisia kertoja kaukaisemmissakin kohteissa tuskin on seurausta vain yhdestä syystä. Käytössä olevien järjestelmien puutteiden rinnalla taustasyinä lienee järjestelmiä käyttävän henkilöstön koulutuksen puutteellisuus yhdistettynä välinpitämättömyyteen annetun tehtävän suorittamista kohtaan, unohtamatta myöskään kaikkialle levinnyttä korruptiota, joka vaikuttaa myös edellisiin syihin. Novorossijskiin kohdistuneen iskun jälkeen Ukraina on viestinyt sen suuntaisesti, etteivät muutkaan Mustanmeren itärannikon venäläiset satamakaupungit ole turvassa. Venäläisten puolustusjärjestelmät joutunevat vastaisuudessa koetukselle!

Merisaarron rinnalla Venäjä pyrkii myös vaikuttamaan Ukrainan viljanvientikykyyn pommittamalla sen Mustanmeren rannikon sekä Tonavan varren satamia. Odesan satamaan Venäjä vaikutti hyökkäyssodan alkuvaiheessa ennen viime vuonna sovittua viljanvientisopimusta, irtauduttuaan sopimuksesta jokin aika sitten Venäjä on lisännyt Odesan satamaan ja kaupunkiin kohdistuvaa vaikuttamista. Kaupunkiin ja satamaan on isketty yksistään tämän kesän kuluessa lukuisia kertoja risteilyohjuksilla sekä iranilaisvalmisteisilla itsemurhalennokeilla. (10) Odesan sataman ohella Mustanmeren rannikon satamista aktiivisen vaikuttamisen kohteena on ollut muun muassa Mykolajivin satama. Mustanmeren satamien ohella Venäjä on toteuttanut lukuisia iskuja Odesan alueen (oblast) Tonavaan rajoittuviin eteläosiin, joissa kohteina ovat olleet satamat ja viljavarastot Ismailissa mutta myös Renissä. (11 ja 12) Iskiessään Tonavan varrella sijaitseviin kohteisiin, Venäjä on käyttänyt iranilaisvalmisteisia itsemurhalennokkeja.

Vaikuttaessaan Ukrainan viljanvientikapasiteettiin Venäjä taiteilee myös veitsen terällä. Samalla kun se vaikeuttaa viljan laivaamista Ukrainasta maailmalle, se myös tuhoaa pommituksilla viljaa, josta siihen ystävällismielisesti (tai neutraalisti) suhtautuvat maat ovat riippuvaisia. Merisaartoon ja ohjushyökkäyksiin liittyy myös riski voimankäytön ulottumisesta Naton jäsenvaltion alueelle, ukrainalaiset satamakaupungin Tonavan varrella sijaitsevat vain muutaman sadan metrin päässä Naton jäsenmaa Romaniasta. Jo nyt romanialaissiviilit kertovat ohjushyökkäysten vaikutusten ulottuvan Romanian alueelle, toistaiseksi virallinen Romania tai Nato eivät ole ottaneet näiltä osin asiaan kantaa. Mikäli selkeää (tahatontakin) vaikuttamista ilmenee, eikä Romania tai Nato ota asiaan kantaa, voidaan tällainen hiljaisuus tulkita Moskovassa aivan väärin. Se voidaan tulkita pelkuruutena, mikä voi yllyttää Venäjää venyttämään rajoja entistä enemmän. Kuten on todettu, Venäjä kunnioittaa vain ja ainoastaan voimaa!

Sillä, että Ukrainan onnistui ensin pakottaa kampanjallaan Venäjä vetäytymään Käärmesaarelta reilu vuosi sitten ja tämän jälkeen sen onnistui riistää meriherruus Venäjältä Mustallamerellä lopullisesti, voi olla kauas kantoisia seurauksia. Käärmesaaren taistelun myötä toteutui Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin elokuussa 2021 lausuma saaresta –

”This island, like the rest of our territory, is Ukrainian land, and we will defend it with all our might.” (13)

Mutta historian jää myös Aleksander Duginin 25. helmikuuta 2022 kirjoittama toteamus: “Who controls the Snake (island), controls the course of world history”. (14)

Ehkäpä kuvaavaa Venäjän jo yli vuoden kestäneelle ”erikoisoperaatiolle”, että sen merimahti Mustallamerellä karahti vähäisen tuulenpieksämän saaren kallioihin. Saaren, jolla on pituutta enimmillään 662 metriä ja leveyttä 440 metriä, ja jossa on kovin niukasti kasvillisuutta suojaa antamassa.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.pravda.com.ua/news/2022/02/25/7325592/

2. Suomen Sotilas 3/2022: Kuinka ohjusristeilijä Moskva upotettiin s. 79.

3. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2022/07/taistelu-kaarmesaaresta.html 

4. https://www.navylookout.com/considering-the-implications-of-the-attack-on-the-russian-fleet-in-sevastopol/ 

5. https://twitter.com/Capt_Navy/status/1691411489087963136 

6. https://www.navyrecognition.com/index.php/naval-news/naval-news-archive/2023/july/13366-analysis-ukraine-naval-drone-attack-on-kerch-strait-in-crimea.html 

7. https://www.politico.eu/article/russian-navy-base-attacked-by-ukraine/ 

8. https://www.theguardian.com/world/2023/aug/05/russian-chemical-tanker-reportedly-hit-by-ukraine-drones-in-kerch-strait 

9. https://www.thedrive.com/the-war-zone/ukraine-situation-report-photos-show-damage-to-russian-tanker-after-drone-boat-strike

10. https://www.euronews.com/2023/07/23/the-latest-russian-strike-on-ukraines-odessa-leaves-1-dead-many-hurt-and-a-cathedral-badly

11. https://www.seatrade-maritime.com/ports/russian-drone-attack-port-izmail-hits-seafarers-centre 

12. https://twitter.com/clashreport/status/1691703937831715284 

13. https://www.newsweek.com/ukraine-snake-island-soldiers-russia-confronttion-killed-audio-1682562

14. https://twitter.com/arestovych/status/1542457638050488321 

Kirjoituksessa lähdeaineistona hyödynnetty myös H. I. Suttonin Covert Shores-verkkosivua sekä ukrainalaista Militarnyi-portaalia ja lukuisia Novorossijskin satama iskusta sekä Kertšinsalmen operaatioista julkaistuja kuvia ja videoita (kuten 15; 16; 17). 

Venäjälle sopimukset ovat sanoja, teot tekoja (ja teot ratkaisevat)

 

Venäjä ja Ukraina allekirjoittivat 22. heinäkuuta 2022 Istanbulissa sopimukset viljakuljetusten turvaamiseksi Mustallamerellä. (1) (Lukijalle tiedoksi: sopimuksia oli kahdet sisällöltään samanlaiset. Toisessa sopijaosapuolina olivat Venäjä, Turkki ja YK; toisessa vastaavasti Ukraina, Turkki ja YK). Allekirjoitettujen sopimusten toivottiin (ja toivotaan edelleen) helpottavan pelättyä ruokakriisiä, johon viljan jumiutumisen Ukrainan satamiin, Venäjän rikollisten toimien seurauksena, on varoitettu johtavan erityisesti Lähi-idässä ja Afrikassa. Allekirjoitusten jälkeen sosiaalisen median vääräleuat ehtivät jo veikata, kuinka kauan kestää, kunnes Venäjä – tapojensa mukaisesti – rikkoo allekirjoittamansa sopimuksen. Epäilemättä moni, kuten minä, uskoi sopimuksen säilyvän rikkomattomana pidemmän aikaa kuin vuorokauden, mutta jo tänään (23. heinäkuuta) Venäjä hyökkäsi risteilyohjuksin Odesan satamaan. Hyökkäyshetkellä sopimuksen allekirjoittamisesta oli kulunut aikaa alle vuorokausi.

Venäjä ampui kohti Odesaa neljä risteilyohjusta, joista Odesan alueen  ilmapuolustus pudotti kaksi loppujen kahden osuessa Odesan sataman alueelle. Yhteensä venäläiset ampuivat Ukrainaan kyseisessä aallossa toistakymmentä risteilyohjusta, Odesan ohella kohteina olivat muun muassa Kanatoven sotilaskenttä sekä Kropyvnytskyin kaupunki sotilaskentän lähistöllä. (2)

Odesan satama Venäjän ohjusiskun jälkeen, kuva via od.suspilne.media.

Tilanne on monella tapaa surkuhupaisa ja samalla surullinen – jälkiviisastelusta ei tietenkään ole apua, mutta rehellisyyden nimissä on todettava, etten uskonut sopimuksen pitävän kovinkaan pitkää aikaa (kauemmin kuin 23 tuntia kuitenkin). Oma olettamukseni oli se, että Venäjä antaa muutamien viljalaivojen purjehtia Odesasta vapaasti merille, hyödyntäen tilannetta korkeintaan siten, että samalla itse vie jonkun laivalastillisen varastettua viljaa maailmalle ja vasta tällaisen tapahtumaketjun jälkeen suorittaa iskun joko suoraan Odesaan tai johonkin muuhun ukrainalaiseen satamaan, tai viljalaivaan Mustallamerellä.

En ryhdy spekuloimaan sillä, toimiko Venäjä näin, koska Recep Tayyip Erdoğan laittoi Vladimir Putinin odottamaan tapaamisensa alla Iranissa aiemmin tällä viikolla. Tällaisen asian pyörittely on täysin merkityksetöntä, halutessaan Venäjä löytää syyn rikkoa allekirjoittamansa sopimus, eikä se edes välttämättä tarvitse sellaista. Se toimii näin, koska se katsoo voivansa toimia tällä tavalla, ja se on tehnyt tällaisen johtopäätöksen huomattuaan, ettei länsi ole riittävän määrätietoinen ja tiukka sitä kohtaan. Jokainen myötämielinen puhe nähdään Kremlissä heikkoudenmerkkinä, johon isketään – älkäämme siis olko myötämielisiä (ja heikkoja) vaan kivikovia ja periksiantamattomia, toisin kuin Yhdistyneet kansakunnat, jonka Venäjän hyökkäystä seurannut lausunto on onneton – arvosana suoritukselle on nolla, syystä, ettei lausunnossa mainita tekijää (hyökkääjää) lainkaan:

”Secretary-General @antonioguterres unequivocally condemns reported strikes today in the Ukrainian port of Odesa.

Full implementation of the commitments made yesterday by the Russian Federation, Ukraine and Turkey is imperative: - -“. (3)

Apeista tunnelmista huolimatta palataan Ukrainan ja Venäjän Istanbulissa allekirjoittamiin sopimuksiin. Sopimusrikosta huolimatta olettaisin, ettei sopimuksen katsota rauenneen, koska lännen kannalta pelissä on enemmän kuin allekirjoitettu sopimus.

Allekirjoitettu sopimus on monella tapaa tärkeä. Ensinnä siksi, koska Ukrainan vienti vastasi viime vuonna 10 prosenttia maailman vehnän tarpeesta, 14 prosenttia maissin ja peräti 47 prosenttia kaikesta auringonkukkaöljyn tarpeesta.

Euroopan kannalta sopimus on – pitäessään – tärkeä, koska se myös helpottaa Eurooppaan Pohjois-Afrikasta ja Lähi-idästä kohdistuvaa painetta, mitä mahdollisesti elintarvikepuutteesta johtuvat ja pitkään jatkuvat ruokamellakat ja niitä mahdollisesti seuraavat laajemmat yhteiskunnalliset levottomuudet aiheuttaisivat. Monessa Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän valtiossa leipä (laajemmin viljatuotteet) muodostaa päivittäisen ruokavalion perustan, joten laajat ja pitkään jatkuvat ongelmat viljatuotteiden toimitusketjuissa loisivat varmuudella epävarmuutta monissa valtioissa. Libanonissa tilanne on muutenkin jo veitsenterällä, joten sysäyksen ei tarvitse olla voimakaskaan, kun edessä voi olla laajenevan väkivallan kierre. Mikä taasen sopisi Venäjälle, koska taloudellisena kääpiönä ja sotilaallisesti länttä heikompana totalitaarisena valtiona se hyötyy kaikista tapahtumista, jotka suoraan tai epäsuoraan heikentävät länttä ja lännen liittolaisia. Kaaos Libanonissa voisi heijastella kokoaan suuremmalle alalle, ja koskapa Venäjällä ei ole samoja moraalisia pidäkkeitä kuin lännellä, se voi Syyrian hallinnon ja puolisotilaallisten joukkojen avulla nujertaa mahdolliset Syyrian maaperälle leviävät väkivaltaisuudet.

Usean Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän valtion leipäviljan tuonnissa ukrainalaisella vehnällä on merkittävä rooli. Egyptissä 26 prosenttia kaikesta tuodusta vehnästä on Ukrainasta, Marokossa vastaava prosenttiluku on 15 prosenttia, Tunisiassa kokonaista 42 prosenttia, Libyassa 44 prosenttia, aiemmin mainitussa Libanonissa 80 prosenttia ja Jemenissäkin 22 prosenttia. Myös Turkissa ja Israelissa ukrainalaisen viljan osuus on ollut suuri, samoin Afrikan sarven valtioista Etiopiassa.

Ukrainalaisesta maissista on riippuvaisia kaksi kyseisen maantieteellisen alueen valtiota, Egyptissä 26 prosenttia tuodusta maissista on Ukrainasta ja Turkissa 32 prosenttia, vastaavasti auringonkukkaöljyn kohdalla erityisesti Irak (74 prosenttia) on erityisen riippuvainen ukrainalaisesta tuonnista, vähäisemmässä määrin myös Turkki (5 prosenttia). (Lähteenä ITC 2020/2021).

Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän ohella Venäjän laiton (rikollinen) merisaarto on vaikuttanut ukrainalaisen viljan viennissä merkittävästi Intiaan, Pakistaniin ja Bangladeshiin sekä Kaakkois-Aasiaan, erityisesti Indonesiaan, jotka maat ostavat merkittäviä määriä erilaisia vilja- ja maataloustuotteita Ukrainasta.

Sen ohella, että Venäjän hyökkäyssota ja laiton merisaarto heijastelee useisiin valtioihin, vaikuttaa Venäjän hyökkäyssota luonnollisesti suoraan Ukrainan talouteen. Maataloustuotteet ovat Ukrainan merkittävin vientituote. Viime vuonna (eli v. 2021) Ukraina vei maataloustuotteita 27,8 miljardin Yhdysvaltojen dollarin arvosta, mikä on 41 prosenttia Ukrainan kokonaisviennistä (68 miljardia Yhdysvaltojen dollaria).

Ennen Venäjän koko Ukrainaan kohdistunutta hyökkäyssotaa 90 prosenttia Ukrainan maataloustuotteiden viennistä tapahtui meriteitse Mustanmeren ja Asovanmeren satamien kautta, joista Asovanmeren ukrainalaisten satamien, lähinnä Mariupol ja Berdjansk, laivaliikennettä Venäjä haittasi toistuvasti sulkemalla Kertšinsalmen kyseisiin satamiin liikennöiviltä aluksilta. Liikennöinnin häiritseminen ja siihen liittyvät Asovanmeren ukrainalaisten satamien merisaarrot lisääntyivät merkittävästi Kertšinsalmen sillan valmistumisen jälkeen (16. toukokuuta 2018).

Perjantaina allekirjoitetut sopimukset koskevat Odesan ohella Tšornomorskin ja Južnen satamia. Sopimukset ovat voimassa alkuun 120 vuorokautta, jonka uskotaan riittävän 25 miljoonan jumissa olevan viljatonnin purkamiseen ja laivaamiseen Ukrainasta maailman markkinoille. Venäjän ohjushyökkäys Odesan satamaan on luonnollisesti isku vasten kasvoja, kyse on räikeästä sopimusrikkomuksesta, mikä ei kuitenkaan tule yllätyksenä. Venäjä on järjestelmällisesti rikkonut viime vuosina allekirjoittamiaan sopimuksia, alkaen Budapestin sopimuksen rikkomisella miehittäessään Krimin niemimaan Ukrainalta helmi-maaliskuussa 2014.

Ukrainalainen parlamentaarikko Oleksiy Hontšarenko oli hyvin tuohtunut Venäjän suorittaman iskun jälkeen, hänen sanotaan kirjoittaneen seuraavaa –

”nämä paskiaiset allekirjoittavat sopimuksia toisella kädellä ja ampuvat ohjuksia toisella”. (4)

Mikäli Venäjän hyökkäyksen seurauksena merikuljetukset Istanbulissa allekirjoitettujen sopimusten mukaisesti vaarantuvat, Ukraina voi turvautua vaihtoehtoisiin reitteihin viljan toimittamiseksi markkinoille. Rautatie ja junakuljetusten rinnalla Ukraina on turvautunut jokireitteihin, Käärmesaaren taistelun voiton jälkeen Ukraina on kyennyt toimittamaan viljatuotteita Tonavan varrella sijaitsevien Ismailin, Kilijan ja Renin kautta markkinoille – näiden satamien kapasiteetti on noin 30 prosenttia tavanomaisesti käytettävissä olevasta kapasiteetista. Tarvittaessa Ukrainan on mahdollista hyödyntää kolmansien maiden alueella olevia satamia, siirtoreitit rautateitse ja maanteitse eivät kuitenkaan ole volyymiltaan riittävät.

Kuten jo aiemmin viittasin, oma olettamukseni oli, että Venäjä noudattaa sopimusta jonkin aikaa (joitain viikkoja, kunnes muutamia laivalasteja viljaa on saatettu maailmalle), joten sen näin pian suorittama räikeä hyökkäys sopimusta ja samalla Ukrainaa vastaan yllätti minutkin. Moni on spekuloinut johtuuko hyökkäys siitä, että Recep Tayyip Erdoğan pisti Vladimir Putinin odottamaan minuutin verran Iranin tapaamisen aikana – toisaalta onko sillä väliä mitä tehtiin, koska (halutessaan) Venäjä kehittelee itselleen oikeutuksia sopimusrikkomuksiin. Eikä se välttämättä edes tarvitse sellaista, jos maan johto katsoo näin olevan perusteltua tehdä. Syyksi voi riittää lännen teko, jonka Venäjän johto tulkitsee osoitukseksi heikkoudesta. Valitettavasti läntisten demokratioiden perisynti näyttää olevan hyväuskoisuus ja naiivius, joten Venäjän tulkitsemia ”heikkouden osoituksia” nähdään toistuvasti. Sellainen on myös Suomen päätös avata itäraja venäläisturisteille.

Spekuloin aiemmin viikolla, ettei Venäjä rikkoisi sopimusta hetimmiten, koska näin sen aseman neuvottelupöydässä heikompana verrattuna muihin osapuoliin – eikä Käärmesaaren taistelun häviäminen lainkaan parantanut sen asemaa. Ikäväkseni olin väärässä! Paljon riippuu myös siitä, kuinka läntinen yhteisö reagoi Venäjän ohjushyökkäykseen. Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin António Guterres’in kyvyttömyys nimetä millään tasolla hyökkääjää ei lupaa hyvää. Todennäköisesti läntinenkin yhteisö on myötämielinen antaen siimaa Venäjälle, toivoen samalla Venäjän noudattavan sopimuksen henkeä jatkossa paremmin. Mielestäni länsi on osoittanut pitkämielisyyttä Venäjän suhteen jo riittävällä tapaa, vastauksen tulisi olla selkeä ja riittävän voimakas tyyliin, toimitetaan MGM-140 ATACMS tykistöohjuksia Ukrainalle.

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://yle.fi/uutiset/3-12546963 

2. https://twitter.com/EuromaidanPress/status/1550877140597481472 

3. https://twitter.com/UN_Spokesperson/status/1550796345971249153 

4. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008963080.html

Muina lähteinä käytetty myös USDAn laatimaa Ukraine Agricultural Production and Trade -katsausta sekä Kyiv School of Economics’in laatimaa Agricultural War Damages Review -katsausta.

Kuvat via Суспільне Одеса ja Walter Report.

Yhden 3M-14 Kalibr risteilyohjuksen räjähdyskohta Odesan sataman alueella.

Adam Osmaevin murhayritys, Kadyrovin lähettämä palkkamurhaaja Kiovassa

Käytän nyt poikkeuksellisesti blogialustaa Adam Osmaeviin, Kiovassa kesäkuun 1. kohdistetun epäonnistuneen salamurhayrityksen tapahtumien summaukseen, ehkäpä tekstikokonaisuus kiinnostaa jotakuta lukijaa.

Ensimmäinen kesäkuuta Kiovassa yritettiin salamurhata tšetšenitaustainen, Ukrainan hallintoa tukevissa erikoisjoukoissa taistellut, Englannissa kouluttautunut Adam Osmaev. (1) Osmaev oli sopinut tapaamisen ranskalaisen Le Monden toimittajana esiintyneen Alex Werner–nimisen henkilön kanssa. Tapahtumahetkellä Osmaev oli vaimonsa Amina Okuevan kanssa sekä toimittajana esiintyneen henkilön kanssa matkalla Ranskan suurlähetystöön viimeistelemään haastattelua. (2)

Toimittajana esiintynyt henkilö oli vetänyt pistoolinsa (Glock) esiin ja ampunut kahdesti Osmaevia rintaan, välittömästi tämän jälkeen Osmaevin vaimo Amina Okueva ampui 9 mm Makarov-pistoolillaan ”toimittajaa” – Okuevan mukaan hän ampui kolmasti, kunnes hänen pistoolinsa meni jumiin. Tämän jälkeen hän löi miestä ”omin käsin” salamurhaajan pudottaessa aseensa, seuraavaksi hän miehensä kanssa työnsi salamurhaajan autosta ulos. Okuevan mukaan sairaalaan päästyään miehensä oli ”tietoinen kaikesta – mutta ei kyennyt puhumaan ventilaattorin tähden”.

Adam Osmaevin vaimo Amina Okueva oli saanut hallussaan olleen Makarov-pistoolin Ukrainan sisäministeri Arsen Avakovilta palkkioksi hyvin suoritetusta palvelustaan Kyiv-2 pataljoonassa Itä-Ukrainassa, jossa hän taisteli kesästä 2014 alkaen venäläisjoukkoja ja vapaaehtoisia vastaan. Pistooli lahjoitettiin hänelle kesällä 2014 Slovjanskin lähistöllä sijaitsevalla Karatshun-kukkulalla, sen jälkeen kun alue oli tyhjennetty ”koloradokuoriaisista” (huom: viittaa musta-oranssi-värisiä yrjönnauhoja käyttäviin ”vapaaehtoisiin”).

Salamurhayrityksen jälkeen Adam Osmaev toimitettiin sairaalahoitoon Kiovaan, tietojen mukaan myös salamurhaaja on sairaalahoidossa Kiovassa – kumpikaan heistä ei ole haavoittunut kuolettavasti. Tänään (3.6.2017) Amina Okueva Facebook-päivityksessään kirjoitti puhuneensa miehensä kanssa puhelimessa, Okuevan mukaan Adamin ääni on terävä, hän on yrittänyt nousta jalkeille ja pian hän aloittaa hengitysharjoituksen keuhkojen kuntouttamiseksi. (3)

Kuvakaappaus @EuromaidanPR - Adam Osmaev ja Amina Okueva.

Poliisit löysivät haavoittuneelta salamurhaajalta ukrainalaisen Oleksandr Dakarin nimellä myönnetyn passin, löytöhetkellä ei ollut varmuutta salamurhaajan henkilöllisyydestä. Tähän mennessä ”Oleksandr Dakarista” on saatu kaivettua lisää tietoja, esille tulleiden tietojen perusteella voidaan todeta, että salamurhaajan oikea henkilöllisyys ei ole passissa mainittu ”Oleksandr Dakar”. Passin omistaja on saapunut Ukrainaan vain jokin aika sitten Brjanskin oblastin alueelta Venäjältä.

Kuvakaappaus @EuromaidanPR – Adam Osmaevin salamurhaa yrittänyt "Oleksandr Dakar".

Kuka tämä ”Oleksandr Dakar” on?

Salamurhaajan todennäköisen henkilöllisyyden selvittäminen onnistui loppujen lopuksi yllättävänkin nopeasti – voidaan todeta, että ”Oleksandr Dakar” ei ole salamurhaajan oikea nimi, hän ei myöskään ole ukrainalainen, siitä huolimatta, että hänellä oli Ukrainan passi ja ”kansalaisen passi”, joka vastaa meidän henkilöllisyystodistusta. Tähän mennessä esille tulleiden tietojen perusteella voidaan todeta salamurhaajan olevan ”Dingo” lempinimellä tunnettu Venäjän kansalainen Arthur Denisultanov-Kurmakaev – ammattimainen palkkamurhaaja, joka on tarjonnut aiemmin palveluksiaan myös Ramzan Kadyroville.

Kuva on yhdistelmä kuvakaappauksista sivulta deniskazansky.com.ua (4), kuvassa ”Oleksandr Dakarin” passi sekä Arthur ”Dingo” Denisultanov-Kurmakaev. Hän käyttää itsestään myös nimeä Arthur Kurmakaev.

Denisultanov-Kurmakaev liitettiin aikanaan Ramzan Kadyrovin entisen vartijan Umar Israilovin murhaan, Itävallan viranomaiset kuulustelivat Kurmakaevia Umar Israilovin murhan jälkeen, vapauttaen hänet Wienissä 2010. Denisultanov-Kurmakaev kuului ”Kommandotruppe Österreichiin”, jonka tehtävänä oli siepata ja tarvittaessa eliminoida Itävallassa asuvia Ramzan Kadyrovin vastustajia. Tietojen mukaan kyseinen ryhmä perustettiin Venäjän Itävallan suurlähetystössä.

Ramzan Kadyrovin vartijana toiminut Umar Israilov pakeni Itävaltaan 2004 anoen sieltä poliittista turvapaikkaa. Itävallassa ollessaan hän toi esille tietoja, joiden mukaan Ramzan Kadyrov vangitutti, kidututti sekä teloitutti poliittisia vastustajiaan. Itävallan viranomaiset eivät myöntäneet Israiloville poliittista turvapaikkaa, hänet päätettiin karkottaa takaisin Venäjälle. 13. tammikuuta 2009 Israilov ammuttiin kuoliaaksi Wienissä.

Israilovin murhan jälkeen Itävallan viranomaiset suorittivat kuulusteluja, myös Denisultanov-Kurmakaevia kuulusteltiin, niiden aikana hän kertoi Ramzan Kadyrovilla olevan luettelot, joihin oli koottu 300 ihmisen nimet, jotka olivat ”ehdokkaita ammuttavaksi”. Kurmakaevin mukaan listan henkilöistä 50 asui Itävallassa, ja että he olivat suuressa vaarassa. Kuulusteluissa Denisultanov-Kurmakaev kertoi hänen tehtävänä olleen saada Umar Israilov takaisin Tšetšeniaan vaikka sieppaamalla, mikäli tämä ei onnistuisi, luopio pitäisi tappaa. Kurmakaevin tietojen mukaan murhasta maksettiin 100 000 dollaria.

Useista eri lähteistä koottujen tietojen perusteella voidaan todeta, että salamurhaaja on Dingo-nimellä tunnettu palkkamurhaaja Denisultanov-Kurmakaev, jonka palveluksia myös Ramzan Kadyrov on aiemmin käyttänyt. Kurmakaev on myös liitetty Venäjän tiedustelupalvelu FSB:hen – häntä pidetään FSB:n ”asiamiehenä”. Seuraava kysymys on sitten se, onko Ramzan Kadyrov murhayrityksen takana vai johtavatko jäljet korkeammalle hierarkiassa Venäjällä? Kurmakaevin toimintaan liittyvien erityispiireiden tähden (ukrainalaisten henkilöpapereiden – ulkomaanpassi ja ”kansalaisen passi” - nopea saaminen helmikuussa 2016) tähden on epätodennäköistä, että tšetšeeniviranomaisten on onnistunut saada ilman ulkoista apua kyseiset asiapaperit niin nopealla aikataululla hankittua. Onko jokin taho Venäjällä avustanut heitä, FSB vaiko GRU?

Murhayrityksen kohdetta Adam Osmaevia on aiemmin syytetty – Venäjän viranomaisten toiveesta – Vladimir Putiniin kohdistuvasta salamurhahankkeesta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin suositteli, ettei Ukraina luovuta Adam Osmaevia tuomittavaksi Venäjälle, (2) hänet vapautettiin marraskuussa 2014 oltuaan tätä ennen 2½ vuotta vangittuna. Helmikuussa 2015 Osmaev liittyi Tšetšeenian ensimmäisen presidentin Dzhokhar Dudayevin mukaan nimettyyn pataljoonaan taistelemaan Venäjän johtamia ”militantteja” vastaan, hänet valittiin lopulta pataljoonan komentajaksi legendaarisen Isa Munayevin kuoltua Debaltsevon taisteluiden aikana 1.helmikuuta 2015. Onko tämä riittävä syy siihen, että Adam Osmaevin salamurhahankkeeseen on sekaantunut Ramzan Kadyrovin ohella venäläisiä tiedusteluelimiä sekä maan johtoa?

Odesan kaupunki nousee esille tässäkin tapauksessa monella tapaa, ensinnä Adam Osmaev pidätettiin Odesassa edellä mainitun epämääräisen salamurhahankkeen tähden helmikuussa 2012 (Viktor Janukovitshin kaudella). ”Oleksandr Dakarin” passissa synnyinpaikka on Odesa, henkilödokumentit anottiin helmikuussa 2016. Odesa nousi keväällä 2014 otsikoihin kaupungissa esiintyneiden väkivaltaisuuksien, ammattiliittojentalon tulipalon ja kymmenien kuolleiden myötä. Mutta sodan aikana on eri vuotojen myötä paljastunut, kuinka Odesassa ja sitä ympäröivällä alueella vieraili jo ennen EuroMaidania useita venäläisagitaattoreita sekä FSB:n agentteja. Sodan aikana paljon kyseenalaista julkisuutta saanut brittiläinen – nykyään myös FSB:lle työskentelevä – propagandisti Graham W. Phillips asui kaupungissa Krimin miehityksen aikaan. Oliko hän jo tuolloin muutakin kuin epämääräinen bloggari? (5) Julkisten lähteiden perusteella voidaan puhua todennäköisyyksistä, on hyvin todennäköistä, että hänellä oli jo tuolloin kytköksiä ”oikeisiin tahoihin”, koska miksi tätä ennen marginaalinen bloggari ja vloggari olisi saanut hyvin lyhyessä ajassa huomattavaa ”ruutuaikaa” venäläisessä propagandakentässä?

Miksi Odesa lännessä oli keskiössä? Alueen venäläisvähemmistön sijaan huomattavimpana tekijänä pitäisin Moldovan itäosan Transnistrian aluetta, joka Venäjän tuella on irrottautunut laittomasti Moldovasta, muodostaen ”harmaan vyöhykkeen” ja samalla jäätyneen konfliktin alueelle 90-luvun lähtien, kylväen rauhattomuutta myös Ukrainan puolelle. Muutama Ukrainan sodassa näkyvyyttä saanut venäläinen erikoisjoukkojen upseeri on aikanaan ottanut osaa Transnistrian konfliktiin/sotaan, kuten Igor ”Strelkov” Girkin. Kevättalven ja kevään 2014 aikana Transnistrian puolelta saapui huomattava määrä provokaattoreita ja agitaattoreita Odesan alueelle luomaan kaaosta ja nostattamaan ”separatismia”. Toukokuun 2014 ammattiliittojen talon tulipalon jälkeen tilanne alueella rauhoittui, viranomaiset saivat tilanteen hallintaan. Tämän jälkeen säännönmukaisesti toukokuussa – ammattiliittojen talon tulipalon vuosipäivänä – alueella yritetään synnyttää provokaatioita.

Kun huomioidaan myös sotaa edeltävät tapahtumat, Transnistria epävarmuustekijänä Moldovan ja Ukrainan välillä, ei ole ihme, että Odesa nousee säännöllisin väliajoin esille. Kaupungin ja alueen oli tarkoituksena toimia ”astinlautana” ”separatismin” synnyttämiselle Ukrainan lounaiseen kulmaan. Todennäköisesti alueellista epävarmuutta esiintyy niin kauan kuin Transnistria kapeana vyöhykkeenä Moldovan ja Ukrainan välillä toimii erilaisten provokaattoreiden sekä Venäjän turvallisuuselinten taistelijoiden ja/tai asiamiesten ”kauttakulkuväylänä” Ukrainaan.

Marko

1. http://www.irishtimes.com/news/world/europe/strange-tale-of-the-chechen-fighter-fake-journalist-and-failed-assassination-1.3105763 

2.  https://www.rferl.org/a/chechen-accused-plotting-kill-putin-survives-shooting-kyiv/28525115.html 

3. http://112.international/ukraine-top-news/adam-osmaevs-condition-improved--okueva-17512.html 

4. http://deniskazansky.com.ua/kto_strelial_v_osmajeva_i_okujevu/ 

5. https://www.buzzfeed.com/maxseddon/how-a-british-blogger-became-an-unlikely-star-of-the-ukraine?utm_term=.ucXyzWRkYv#.eqqKnkmXaQ 

Myös seuraavia lähteitä on hyödynnetty edellä lueteltujen ohella:

https://en.censor.net.ua/news/442492/killer_turned_out_sophisticated_bit_of_goods_he_used_to_kill_chechens_in_europe_okueva 

http://www.irishtimes.com/news/world/europe/from-elite-english-school-to-ukraine-s-frontline-1.2120472 

Myös muita uutisia ja varmennettuja tietoja sosiaalisesta mediasta on hyödynnetty tässä tekstissä.

Huom: Arthur Kurmakaevin kohdalla esille on noussut kahdenlaista tietoa hänen roolista Umar Israilovin murhassa. Eräissä viesteissä hänet on nimitetty salamurhaajaksi tai osalliseksi Israilovin murhaan, vastaavasti eräiden tietojen mukaan varsinaisen murhan tekijät toiseen ryhmään kuuluvat Ramzan Kadyrovin lähettämät tšetšeenit.