Januksenkasvoinen mies – eli tosikertomus siitä, kuinka Mr. Finland -kilpailun lehdistön suosikista tuli Venäjän propagandisti

OSA I

Jokainen aihealueeseen hiukan tarkemmin perehtynyt arvannee jo otsikon perusteella, että näiden kirjoitusten ”keskushenkilö” on Janus Kostia Putkonen. Tuo miekkonen, joka oli vuonna 1995 järjestetyn Mr. Finland -kilpailun lehdistön suosikki (1) ja joka päätyi monien mutkien kautta Venäjän propagandaääneksi miehitettyyn Itä-Ukrainaan. Ryhtyessäni kirjoituspuuhaan, kuvittelin kykeneväni typistämään tämän tosikertomuksen yksiosaiseksi koosteeksi, mutta raakaversion kasvaessa pituutta päätin jakaa kirjoituksen kahteen osaan. Tässä ensimmäisessä osassa käymme läpi Putkosen henkilöhistoriaa vuosiin 2013 ja 2014, suurelliseen Kilvenmaa-kollektiivin perustamiseen Alajärvelle ja eurovaaliehdokkuuteen Itsenäisyyspuolueen riveissä.

Enteilikö Porvoon Kesäteatterin 2013 näytelmä ’mustalaisleirin taivaaseen muutosta’ Putkosen elämän uutta suuntaa. Kuva Porvoon Teatterin kotisivulta.

Putkosen kohdalla ei voi olla mainitsematta hänen teatteritaustaa. Hän on toiminut Porvoon Teatterissa ohjaajana ja käsikirjoittajana. Ohjaamisen ja käsikirjoittamisen lisäksi Putkonen on myös näytellyt ja tehnyt lavastus-, valaistus- ja äänisuunnitteluja. Kiinnostus teatteria kohtaan ei ole mikään yllätys, onhan hänen isänsä Hortto Kaalo-yhtyeen perustaja, oopperalaulaja Marko Putkonen ja äitinsä teatteriohjaaja Tuovi Putkonen – myös yksi Putkosen sisaruksista näyttelee. Janus Putkosen ohjauksessa Porvoon Kokonniemen talvinen miljöö toimi Talvisodan tapahtumakenttänä vielä tammikuussa 2010, jolloin hänkin muisti kiitollisena maamme veteraaneja:

”Kyllä nyt on se aika, jolloin on tärkeätä muistuttaa mieleen meidän kansan historian merkityksellisimmät haasteet ja niistä selviäminen - - - Ja kyllä kiitos on se ainoa järkevä sana tähän tilanteeseen.” (2)

Tässä vaiheessa joku saattaa miettiä, että mikä mahtoi ajaa reilussa vuosikymmenessä maanpuolustusaktiivin ja erittäin isänmaalliseksi kuvaillun Putkosen raivoamaan Verkkostudio Live-lähetyksessä 1. maaliskuuta 2022 seuraajille: ”Koska jos Venäjälle luo uhan, sotilaallisen uhan, niin silloin tulee tuhotuks. Tajuutteko!” (3)

Kysymykseen on käsillä olevilla tiedoilla mahdotonta täydellä varmuudella vastata. Merkittävänä tekijänä voidaan pitää Putkosen matkaa Venäjälle vuoden 2008 tietämillä. Matkan ajatuksena oli etsiä Venäjältä panssarivaunu, joka oli tarkoitus tuoda Suomeen vetonaulaksi Putkosen yhdessä ystävänsä Antti Rytivaaran kanssa suunnittelemaan värikuulasotakeskukseen. Viikon parin mittaiseksi suunniteltu matka venähti kuukauden oleskeluksi Venäjällä, Rytivaaran mukaan matkalta palasi aivan eri ihminen. (4) Rytivaara muistelee Putkosen matkan suuntautuneen Venäjän Karjalaan, mahdollisesti Petroskoihin. Hänellä ei kuitenkaan ole tietoa siitä, keitä Putkonen matkalla tapasi.

Jessikka Aron kirjassa ’Putinin maailmansota – Venäjän salaiset operaatiot lännen tuhoamiseksi’ tuota aikaa kuvaillut Rytivaara oli sitä mieltä, ettei ilman jonkin sortin vääntövipua Putkosen värväys olisi venäläisiltä onnistunut. Putkonen ei olisi ollut ensimmäinen, eikä viimeinen henkilö, jonka venäläiset olisivat onnistuneet saamaan ansaan ja kompromoitua. Rytivaaran ja muuttuneen Putkosen tiet erkanivat tuolloin: Rytivaara jatkoi vapaaehtoista maanpuolustustyötä maakuntakomppaniassa, Putkonen sitä vastoin alkoi upota entistä syvemmälle salaliittoteorioiden ja vaihtoehtomedioiden maailmaan.

Tuolloin (vuoden 2010 tietämillä) termiä ”vaihtoehtomedia” saattoi vielä käyttää näistä pienistä verkossa toimivista, harrastelijoiden ylläpitämistä medioista, ilman samanlaista leimaa, joka termiin tänään liitetään. Niiden toimintaa ei vielä tuolloin leimannut pahansuopuus tai tarkoitushakuinen mustamaalaus tai valheiden levittäminen, mikä nykyään on leimaavaa useimmille niistä. Niinpä nykyään ”vastamedia” tai ”vihamedia” kuvaa paremmin Janus Putkosen toimitteleman UMV-lehden kaltaisia toimijoita, ja niiden toiminnan tarkoitusta. Toisaalta Putkosen itsensä perustamaa Verkkomedia-nimistä vastamediaa taidamme saada kiittää siitä, millainen leima nykyään liitetään näihin verkon pieniin (ja hiukan suurempiinkin) vaihtoehtomedioihin.

 

Salaliittoteoreetikosta propagandistiksi

Ennen kuin Putkonen päätyi Venäjän tiliin työskenteleväksi propagandistiksi, hänen elämässä ehti tapahtua paljon. En käy tässä osassa seikkaperäisesti läpi kaikkea sitä, mitä vuoden 2010 jälkeen tapahtui. Pyrin kuitenkin poimimaan olennaisimpia kohtia sekä huomioimaan tapahtumia, jota en ole havainnut merkittävässä määrin käsitellyn Putkosesta kirjoitettaessa. Kaiken tapahtuneen jälkeen heinäkuussa 2015 oli jo päädytty tilanteeseen, jolloin suomalaismediat uutisoivat Janus Putkosen uudesta asemapaikasta Donetskissa – kuvaavaa oli myös se, että valtakunnan ykkösmedioita myöten kirjoitettiin Putkosen johtavan ”kapinallisalueen lehdistökeskusta”. (5) Ei tarvitse lainkaan ihmetellä sitä, miksi suomalaiset mielsivät Ukrainassa olevan sisällissodankaltaisen tilan, kun narratiivia kapinallisista puskettiin läpi valtakunnanmedioita myöten aikana, jolloin Venäjän roolin Itä-Ukrainan sodan osapuolena olisi täytynyt olla selviö ja tuoda uutisissa selkeästi esille. (6) Tämän kirjoitusparin karkeana raja-aitana toimii aika ennen ja jälkeen Venäjän sotilasoperaatioiden Ukrainassa.

Putkosen vuonna 2011 perustama Verkkomedia-sivusto oli Suomen ensimmäisiä perinteisiä medioita haastanut populistinen vastamedia tai vaihtoehtomedia. Sen aihepiiri kuului perustamisesta lähtien globaalin eliitin kritiikki, Venäjän näkökulman nostaminen kirjoituksissa esiin sekä erilaiset salaliittoteoriat, kuten New World Order, Bilderberg-ryhmä jne. Putkonen toimi perustamansa Verkkomedian ”päätoimittajana” vuosina 2011–2015. Hänet oli myös kutsuttu puhujaksi Kosmisille Parapäiville 2013, jossa hänen aiheenaan oli valtamedian vaikutus ihmiskuntaan ja arvomaailmaan”. (7)

”Media on kansakunnan peili - - - Suomen media on monopolisoitunut, kuten monet muutkin toimialat Suomessa on globalismin aikakaudella päästetty monopolisoitumaan. - - - Elämme miehitetyssä maassa.” Janus Putkonen Kosmisilla Parapäivillä meillekin tutuiksi tulleista teemoista globalismista maamme ”miehitykseen”. (8)

Ennen muuttoaan tai pakoa karkuun velkojiaan Thaimaahan, Putkonen perusti vuonna 2014 Kilvenmaa-nimisen kollektiivin Itsenäisyyspuolueen silloisen puheenjohtajan Antti Pesosen omistamalle tilalle Alajärvellä. Kilvenmaa-hankkeen koollekutsu ainakin oli mahtipontinen, olihan ajatuksen ydin ”Suomen uusi itsenäistyminen” – näen kronologian Parapäivien ”elämästä miehitetyssä maassa” uuteen itsenäistymiseen:

”Tervehdys Suomen ystävät!

Verkkomedian, Kilvenmaan ja perustettavan kansanliikkeen puolesta minulla on ilo ilmoittaa, että nyt ’se’ sitten alkaa: Suomen uusi itsenäistyminen. Muutos lähtee liikkeelle meistä ja kokoon kutsu yli puoluerajojen on nyt liikkeellä sunnuntaiksi 24.11.2013. Paikkana kansanliikkeen perustamistilaisuudelle on Kotakankaalla Alajärvellä sijaitseva Kilvenmaa, joka tulee tarjoamaan pysyvän tukikohdan kansannousun tarpeisiin: ’Jokainen aate tarvitsee kasvaakseen kodin!’ - - -”. (9)

Kollektiivilla piti elää yhteisöllisesti kapitalismia vastustaen, ja jakaa verkossa luotettavaa tietoa yhteiskunnan salatuista asioista. Kilvenmaa-hankkeesta tuli eräänlainen Orwellin eläinten vallankumouksen toisinto, jossa farmilla toiset olivat lopulta tasa-arvoisempia kuin toiset. Kilvenmaalla asunut Lassi kuvasi yhteisöä seuraavasti: ”Avoimena ja demokraattisena mainostettu yhteisö olikin oikeasti diktatuuri, jossa oli salaisuuksia”. (10)

Janus Putkosta on kuvailtu manipuloivaksi ja hyväksi puhumaan, mikä on varmasti edesauttanut häntä viime vuosikymmenen alkupuolella kansalaisvaikuttamisessa. Ja onhan se todettava, että niiden lyhyiden, viime vuosikymmenen alkupuolella kuvattujen, tallenteiden perusteella, joita olen kirjoitusprojektin aikana katsonut, Putkonen on esiintyjänä varma ja uskottavan oloinen. En siis lainkaan ihmettele, että hän on tuolloin kerännyt seuraajia ympärilleen. Ja kyllähän Putkosessa on jotain täytynyt olla, koska hän sai Itsenäisyyspuolueen ehdokkaana vuoden 2014 europarlamenttivaaleissa erinomaisen äänisaaliin: 962 ääntä. (11)

Putkosen kohdalla en myöskään jättäisi huomiotta hänen aktivismiaan Palestiina ja Lähi-itä tiedottamisessaan. Hänen käsialaa on tammikuussa 2009 laadittu Gazan ja Palestiinan Kansan Puolesta!-adressi (231 allekirjoitusta julkaisusta lähtien). (12) Suomen ensimmäisen Quds-päivä-seminaarin yhteydessä (v. 2014) Verkkomedia palkittiin Palestiinan kriisin tiedottamisesta.

”Palestiinan puolesta tehdystä työstä kunniakirjat ja palkinnot saivat Bruno Jäntti, valtio-opin opiskelija, ICAHD (The Israeli Committee Against House Demolitions) -järjestön Suomen osaston perustaja ja puheenjohtaja sekä konfliktiaiheisiin erikoistunut journalisti sekä Verkkomedian toimittaja Hossein Bahmanpour ja päätoimittaja Janus Putkonen.” (13)

Quds-päivä on vuoden 1979 Iranin vallankumouksen uskonnollisen ja poliittisen johtajan Ruhollah Khomeinin määräyksestä aloitettu tapahtuma. Suomen ensimmäisen Quds-päivä-seminaarin järjestäneen Resalat Islamilainen Yhdyskunta – Suomen Ähl-äm Beit’in ylläpitämän Mellunmäen moskeijan imaami on edellä palkitun Hossein Bahmanpourin veli Abbas Bahmanpour. Moskeijassa järjestettiin vuonna 2020 muistotilaisuus Iranin Quds-joukkojen komentajalle Qassem Suleimanille ja sotilasjohtaja Abu Mahdi al-Muhandisille, jotka kuolivat Yhdysvaltojen ilmaiskussa. Resalat-yhdyskunnan perustajiin kuuluva Madjid Bahmanpour, Hossein ja Abbas Bahmanpourin isä, on kertonut moskeijan saaneen rahoitusta Iranista ja Irakista. (14) Mellunmäen moskeijalla ja Resalatilla on ollut yhteys Iranin korkeimman johtajan Ali Khamenein vuonna 1990 perustamaan järjestöön Ahl al-Bayt World Assembly (eli Abwa) ainakin vuodesta 2011. (15)

Yhdessä Putkosen kanssa palkittu Hossein Bahmanpour siirtyi myöhemmin toimittajaksi Tauno Mehtälän perustamaan Vastavalkea-nimiseen vastamediaan. (Huom. Vastavalkea on jo lopettanut toimintansa verkkojulkaisuna). Tässä kirjoituksessa ei kuitenkaan ole perusteltua tarkastella Palestiina ja Iran-ulottuvuutta Putkosen toiminnassa tämän tarkempaa. Ei siitäkään huolimatta, että viime vuosikymmenen lopulla Hussein al-Taeen (SDP) kirjoituksista ja kommenteista noussut kohu nosti esiin Janus Putkosen nimen ja Facebook-ryhmän Uutisryhmä: Gazan sota – Lähi-idän tilanne – uutisseuranta, johon ryhmään al-Taee kommentoi ja jonka ryhmän ylläpitäjiin Janus Putkonen kuului (v. 2019). (16)

Alla olevassa kuvassa Abbas Bahmanpour (musta paita, jonka rinnassa keltainen tunnus – mahdollisesti Hezbollahin) Janus Putkosen järjestämässä Näpit irti Syyriasta-mielenosoituksessa Eduskuntatalon portailla syyskuussa 2013. Saamieni tietojen mukaan mielenosoituksen järjestämiseen osallistui myös Pohjoismaiseen Vastarintaliikkeeseen liittyvä henkilö. 

Putkonen puhumassa Bašar al-Assadin hallintoa tukevassa Näpit irti Syyriasta-mielenosoituksessa.

Ennen muuttoaan Donetskiin ja näkyvää rooliaan venäläisten propagandaäänenä Putkosen tie vei Kilvenmaa-kollektiiviin liittyvien tappioiden kaatuessa niskaan Thaimaahan, josta hän jatkoi Verkkomedian toimittamista. Kirjoitussarjan toisessa osassa siirrymme miehitettyyn Donetskiin Putkosen ryhtyessä palvelemaan miehittäjää ja heidän nimittämäänsä, Moskovalle alisteista, paikallishallintoa.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://yle.fi/a/20-117238 (videolla ajassa 13:55-).

2. https://yle.fi/a/3-5702833

3. Alkuperäinen Verkkostudio Live-lähetys on poistettu YouTubesta, raivoaminen katsottavissa linkistä.

4. Jessikka Aro: Putinin maailmansota – Venäjän salaiset operaatiot lännen tuhoamiseksi s. 266.

5. https://yle.fi/a/3-8416989

6. Venäjän roolista sodan osapuolena oli olemassa havaintoja runsaasti Itä-Ukrainan sodan ensimmäiseltä keväältä ja kesältä kuten venäläisten komentajien ja palkkasotilaiden, kaluston ja lopulta Venäjän asevoimiin kuuluvien sotilaiden muodossa, joita ukrainalaiset ottivat sotavangeiksi Ilovaiskin taistelun yhteydessä elokuussa 2014. Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisen osalta todisteita Buk-TELARin venäläisestä alkuperästä oli jo kesän 2015 puolella riittämiin.

7. https://www.facebook.com/events/turun-suomenkielinen-ty%C3%B6v%C3%A4enopisto/kosmiset-parap%C3%A4iv%C3%A4t-2013-turku/214562992028434/

8. Icariusnatarius: Kävin joskus Kosmisilla parapäivillä 6:45 eteenpäin.

9. Lainaus Janus Putkosen kutsusta, alkuperäinen julkaisu ei ole enää luettavissa verkkomedia.org-sivulla.

10. https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000002919046.html

11. https://vaalit.yle.fi/tulospalvelu/2014/eurovaalit/ehdokkaat/ehdokas_78.html

12. https://www.adressit.com/gazan_puolesta 

13. Salam 3–2014, s. 12.

14. https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000009481223.html

15. https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000009481223.html

16. https://yle.fi/a/3-10748400 

Muuta tausta-aineistoa:

Kirjoituksessa on hyödynnetty Jessikka Aron teosta ”Putinin maailmansota – Venäjän salaiset operaatiot lännen tuhoamiseksi” taustoitukseen muiltakin osin, kuin lähdeluettelossa mainitun sivun osalta, sekä Jiri Kerosen kirjoitusta Janus Putkosesta.

Lännen valemediat vierailemassa Venäjän miehittämillä alueilla

 

Joukko eurooppalaisia propagandisteja on vieraillut (on edelleen) Venäjän valtion organisaatioiden kustantamalla matkalla Venäjän miehittämän Itä-Ukrainan alueella – tähän joukkoon kuuluu ainakin yksi suomalainen, aiemminkin miehitetyssä Itä-Ukrainassa vieraillut, Leena Hietanen.

Kuvakaappaus Johan Bäckman Official YouTube-kanavalta.

Kuten yllä olevasta kuvakaappauksesta voi päätellä, Hietanen raportoi matkastaan (säännöllisesti) Johan Bäckmanin YouTube-striimissä. Hietasen raportointi alkoi jo Rostov-na-Donussa – Venäjällä, ennen saapumista sen miehittämille (ja brutaalisti tuhoamille) alueille Ukrainassa.

Hietasen mukaan matkalle osallistuu nelisenkymmentä* vasta- ja vaihtoehtomedioiden sisällöntuottajaa, käytännössä kyse on propagandisteista, jotka ovat syystä tai toisesta johtuen ajautuneet työskentelemään Venäjän puolesta. Leena Hietanen on tunnettu ja tiedetty pitkänlinjan kremliini, jonka kädenjälkeä on muun muassa Viron kylmä sota pamfletti keväältä 2008. Pamfletissa Hietanen väitti Viron käyttävän kansalaisuuspolitiikkaa venäläisiä vastaan apartheid-tyyppisenä sortopolitiikkana, jota oikeutetaan ”miehitysmyytillä”. Hietanen ei myöskään hyväksy Viron Neuvostoliiton-kauden nimittämistä miehitykseksi.

Hietanen pyrki myös Euroopan parlamenttiin vuonna 2009 vasemmistolaisen Suomen Työväenpuolueen STP:n-listoilta. Hietasessa näyttää yhdistyvän perinteinen laitavasemmistolaisuus ja nyky-Venäjän varaukseton ihailu, jossa Venäjän imperialistiset (kansoja tuhoavat) toimet hyväksytään siinä missä vastaavat toimet länsimaiden toteuttamina tuomitaan hyvin jyrkästi. Ihailun mennessä jopa niin pitkälle, että Venäjän propagandarummun tahtiin paukutetaan pöytään ydinasekortteja ja nauraen kerrotaan Venäjän pyyhkivän vastustajansa kartalta.

Muistamme, että tämä ei kuitenkaan ole Leena Hietaselle ensimmäinen ”keikka” miehitettyyn Itä-Ukrainaan. Heinäkuussa 2016 hän osallistui Suomesta kootun ryhmän propagandamatkalle miehitettyyn Donetskiin ja Donbasiin. Tuolloin matkan organisoinnista vastasi kaksikko Johan Bäckman ja Janus Putkonen, joka oli tuolloin työskennellyt jo vuodenpäivät miehitetyssä Itä-Ukrainassa. Kyseisen matkan jälkeen Suomesta järjestettiin vielä kaksi propagandamatkaa miehitettyyn Itä-Ukrainaan ja yksi Venäjän miehittämälle Krimin niemimaalle, keväällä 2018. (1)

Hietanen viides vasemmalta.

Leena Hietanen vieraili myös Moldovassa maan presidentinvaalien aikana (v. 2020), raporit reissusta hän kirjoitti ainakin Janus Putkosen päätoimittelemaan MV-lehteen sekä Kansan Ääneen. Samalle reissulle piti osallistua myös Bäckmanin lähipiiriin kuuluvan Jarmo Ekmanin, hänen matkansa tyssäsi Chisinaun kansainväliselle lentokentälle, josta hänet käännytettiin paluulennolle ja takaisin Minskiin, Valko-Venäjälle. (2)

Jarmo Ekman työskenteli pidemmän aikaa Janus Putkosen alaisuudessa Donetskissa, miehitetyssä Itä-Ukrainassa disinformaation ja erilaisten raporttien tuottajana. Hänelle langetettiin henkilökohtaisia sanktioita Ukrainan hallinnon toimesta keväällä 2019 toimimisestaan venäläistaustaisten ryhmien organisoimien, miehitetyssä Itä-Ukrainassa järjestettyjen, laittomien ”vaalien” ”tarkkailijana”. (3)

 

Hietanen miehitetyssä Itä-Ukrainassa kesällä 2022

Kuten aiemmin viittasin, Leena Hietasen mukaan matkalle osallistuu 50 vasta- ja vaihtoehtomedioiden sisällöntuottajaa (lue: propagandistia). Länsijengissä, jollaiseksi Hietanen kuvaa ryhmää, on disinformaation tuottajia Hietasen lisäksi ainakin Virosta, Latviasta, Liettuasta ja Belgiasta sekä Georgiasta. Ryhmään kuuluu myös saksalaisia ja ranskalaisia, joiden Hietanen arvelee asuvan pysyvästi Venäjällä.

Rostov-na-Donusta ryhmän matka vei bussikuljetuksella Venäjän vast’ikää miehittämiin Sjevjerodonetskin ja Lysytšanskin kaupunkeihin, Ukrainan Donbasin alueella ja sieltä seuraavana päivänä Venäjän tykistöllään ja ilmaiskuillaan tuhoamaan Mariupoliin.

Bäckmanin Tube-kanavalla Hietanen muistutti heidän olleen Mariupolissa Venäjän puolustusministeriön matkalla. Tuhotussa Mariupolissa heille esiteltiin ”rakennusprojektia”, jossa kaupunkilaisille rakennetaan uusia asuntoja. Parempi lienee, etten tässä yhteydessä edes kommentoi tämän tarkemmin tällaisen näytösluontoisen rakennusprojektin perimmäistä tarkoitusta. Tämän jälkeen heidät vietiin seuraamaan miinanraivausta Mariupolissa. Kyllä, se on varma, että Mariupolin alueella on tuhansia räjähtämättömiä ammuksia ja miinoja, mutta – venäläisten toimintaa seuranneena – epäilen, että kyseessä oli lähinnäkin demonstratiivinen näytös, jonka Venäjän puolustusministeriö järjesti. Sen mitä olen Venäjän toimista 24. helmikuuta jälkeen lukenut, niin miinojen ja ammusten raivaus ei ole ollut heidän prioriteettilistalla korkealla, tai jos ollutkin, on tehtävään käytetty miehitetyn paikkakunnan siviilejä.

Hietasen olemus videolla paljasti kuitenkin sen, että Mariupolissa hän on nähnyt ja kokenut sellaista, jossa on päätynyt epämukavuusalueelle – ehkäpä ruumiiden löyhkän haisteleminen (jota hän kuvaili), ei ollutkaan niin mukavaa. Mutta jäipä hänelle aikaa harmitella, ettei kiireisestä aikataulusta johtuen päässyt Mariupolissa uimarannalla käymään. Mariupolista ryhmän matka jatkui miehitettyyn Donetskiin, josta Hietanen raportoi Bäckmanin seuraajille hotellin aulasta.

Kuvakaappaus Johan Bäckman Official YouTube-kanavalta. Kuvassa miehitetyn Donetskin nukkehallitsija Denis Pushilin.

Itse asiassa kiinnostavinta raportointiosuudessa oli Johan Bäckmanilta päässyt ”lipsahdus” kuvaillessaan Venäjän ilmatorjunnan tehokkuutta Donetskissa. Hän kertoi ilmatorjunnan pudottaneen hyökkäyssodan aikana ukrainalaisten ampuman ballistisen OTR-21 Totška-U ohjuksen, ja ohjuksen kappaleiden (ja ilmeisesti räjähtämättömän taistelukärjen) osuneen kaupungin alueelle. Ymmärtääkseni Bäckman tarkoittaa tässä kohdin maaliskuussa tapahtunutta Totška-U ohjuksen pudottamista, jolloin ohjuksen kappaleita ja taistelukärki putosi Donetskin keskustan tuntumaan. Välikohtauksessa menehtyi myös lukuisia siviilejä.

Venäläismediat kuin myös propagandamediat syyttivät tuolloin Ukrainaa Donetskin pommittamisesta, (4) samaan aikaan paikallisten epäillessä ilmatorjunnan pudottaneen ohjuksen, jonka kohteena olisi ollut jokin Donetskin itä- tai kaakkoispuolella sijainneista Venäjän maavoimien joukko-osastojen tukikohdista. Venäjän 24. helmikuuta alkaneen, Ukrainaan kohdistuneen laajan offensiivin, ensimmäisten viikkojen kuluessa se tulitti Donetskin itä- ja kaakkoispuolelta kohteita Ukrainassa OTR-21 Totška-U ohjuksilla. Venäjän ohjusisku Kramatorskiin huhtikuun 8. päivä toteutettiin juuri tältä maantieteelliseltä alueelta ja käytettynä asejärjestelmänä oli nimenomaa OTR-21 Totška-U ohjus. Ohjushyökkäyksessä menehtyi 59 evakuointia odottanutta siviiliä (joukossa seitsemän lasta) vammautuneiden määrän noustessa yli 110:een.

Raporttien perusteella vaikuttaa siltä, että niin Hietanen kuin myös Bäckman uskovat lännen olevan matkalla kohti tappiota, että olemme jo alistuneet häviöömme. Hietanen tuntuu myös olevan varma siitä, että Eurooppa romahtaa, ja että jossain vaiheessa Venäjä ja Venäjää tukeneet saavat oikeutta –

”Ei tässä väärällä puolella olla, kyllä jossain vaiheessa oikeutta saadaan”.

Näin siis ihminen ennen osallistumistaan Venäjän valtion organisoimalle propagandamatkalle Ukrainalta miehitetyille alueille, jotka Venäjä on pommituksillaan ja ”tulijyrällään” ensin tuhonnut, ja jolta alueelta satoja tuhansia ihmisiä on pakkosiirretty Venäjälle. Toivon totisesti, että te jossain vaiheessa saatte kaipaamaanne oikeutta – Haagissa.

* * *

Venäjän organisoima propagandamatka, jolle Hietanen osallistuu, on todennäköisesti matka, jolle Panu Huuhtasen oli tarkoitus osallistua. Ainakin kesäkuun alkupuolella tämä Reformi Studion sisällöntuottaja mainosti lähtevänsä pian Donbasiin juttukeikalle. Hietasen mukaan hän on ryhmän ainoa suomalainen, ja jollei Venäjän suunnitelmissa ole esitellä valloittamiaan ja tuhoamiaan alueita jatkossakin eurooppalaisille valemedioiden edustajille, jäi Huuhtanen syystä tai toisesta matkasta. Saman kohtalon koki Leena Hietasen mukaan vastamedioiden sisällöntuottajien ”supertähtiin” kuuluva Pepe Escobar.

Kuvakaappaus Panu Huuhtasen twittertililtä.

Marko 

Lähteet:

1. https://www.blackseanews.net/en/read/142853 

2. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2020/11/disinformaatikot-lukasenkan-tukena.html 

3. president.gov.ua, s. 23.

4. https://www.m24.ru/news/vlast/14032022/440313

*: venäläisten mukaan vierailijoita on sata, jonka luvun paikkansapitävyyttä Hietanen epäilee.

Lähteenä hyödynnetty myös Johan Bäckmanin YouTube-tilillä julkaistua materiaalia.

Venäjän disinformaatio ja propaganda leviää – levittäjänä Avoin Media

 

Venäjän laajennettua sotaa Ukrainassa kuluvan vuoden helmikuun 24. päivä on Venäjän narratiivia toistava ja tukeva disinformatiivinen viestintä lisääntynyt myös Suomessa. Kirjoituksessani tarkastelen vaihtoehto- ja vastamedioihin lukeutuvassa Avoimessa mediassa julkaistua Cf2R:n analyysia (ja sen ensimmäistä osaa). Avoimen median taustalla on parivaljakko Riikka Söyring ja Johanna Lehtonen, joista kumpikin on ollut hyvin aktiivisia Tauno Mehtälän perustamassa Vastavalkeassa, joka sekin oli ja on Avoimen median tavoin luonteeltaan Venäjän narratiivia toistava ja sen disinformaatiota levittävä alusta.

Avoimessa mediassa julkaistiin 29. maaliskuuta Riikka Söyringin kirjoittama ”Sotilaallinen tilanne Ukrainassa. Cf2R-analyysi, osa 1” -kirjoitus, (1) joka jo ensisilmäilyllä näytti sisältävän hyvin paljon disinformaatiota. Oman olemattoman ranskantaitoni tähden en vertaa Söyringin käännöstä ja päätelmiä alkuperäiseen Cf2R:n analyysiin ”La situation militaire en Ukraine”, jonka on laatinut Jacques Baud, ex. eversti ja Sveitsin Strategisen tiedustelun entinen jäsen, joka on erikoistunut Itä-Euroopan maihin. (2) Huomioitavaa on kuitenkin se, että Sveitsin strategisen tiedustelun jäsen hän oli vuosina 1983 – 1990.

Baudin urassa näyttää tapahtuneen jonkin astein käännös (huonompaan), 2010-luvulle tultaessa, jolloin hän alkoi esiintyä venäläismedioiden ohella erilaisissa vaihtoehtomedioissa, kiistää Darfurin sodan, Sudanissa, ihmisuhrien määrää – kokoluokan muutos oli merkittävä kun se putosi YK:n arvioimasta 300 000 kuolleesta 2500 kuolleeseen; Baud kiisti myös Syyrian asevoimien syyllistyneen Holmsin joukkomurhiin, ja väitti Caesarin ottamien valokuvien olevan itse asiassa kiduttamalla murhattuja Syyrian armeijan sotilaita (todellisuudessa Caesarin kuvat ovat merkittävä todiste Bašar al-Assadin joukkojen harjoittamasta systemaattisesta kiduttamisesta ja julmuuksista); Sergei ja Julia Skripalin myrkytyksen Baud arvioi olevan seurausta ruokamyrkytyksestä ja Aleksei Navalnyin myrkytyksen taustalla olleen mafian – eräänlainen mafia siellä olikin, nimittäin Vladimir Putinin johtama mafia. Taustan ollessa tämän, ei lainkaan ihme, että Avoimessa mediassa on aiemminkin turvauduttu Jacques Baudin analyyseihin pohjatyössä.

 Cf2R:n eli Centre Français de Recherche sur le Renseignement’n perustaja on  Eric Denécé, jonka oma tausta on varsin samanlainen kuin Jacques Baudin. Denécé väittää Arabikevään olleen Yhdysvaltojen tuella valmistellun värivallankumousten tapaan, ja kolme päivää ennen Venäjän offensiivia Ukrainaan Denécé julkaisi Cf2R:n verkkosivulla Spin Doctorsissa julkaistun kirjoituksen ”Miksi venäläiset eivät halua sotaa” – hänen mukaansa pelot Venäjän hyökkäysaikeista olivat perusteettomia.

Bruno Tetrais totesi maaliskuun 28. päivä Cf2R:stä seuraavaa:

”C'est maintenant clair: une officine qui se prétend "Centre français de recherche sur le renseignement" fait de la désinformation délibérée avec des publications utilisant les éléments de langage du Kremlin. L'hypothèse la plus généreuse est celle de la naïveté.” (3)

Näyttää siis siltä, että niin Denécé kuin myös Baud ovat syystä tai toisesta hypänneet Kremlin narratiivia toistavien (hyödyllisten idioottien) kelkkaan – taustalla on todennäköisesti useita tekijöitä moiselle käytökselle, mutta suhteellisen helposti on pääteltävissä kummankin näkevän ”amerikkalaisen imperialismin” peikkona ja syyllisenä viimeisimpien vuosikymmenten sotiin Venäjän toimiessa vastavoimana tälle, samalla he kuitenkin näyttävät olevan sokeita venäläiselle imperialismille ja sen piirissä toteutetuille hirveyksille. Sivumennen huomautettuna, monen on ilmeisen vaikeaa mieltää Venäjän olleen ja olevan imperialistinen valtio, aivan kuten Neuvostoliittokin oli.

Todennäköisesti eräs tekijä, mikä haittaa tämän ymmärtämistä on se, että Venäjän imperialismi eteni pääasiassa maita myöten toisin kuin eurooppalainen kolonialismi, jonka nimissä valloitettiin merten takaisia alueita.

Riikka Söyringin käännöksestä

Tämän alustuksen jälkeen on syytä tutustua tarkemmin Riikka Söyringin kääntämään analyysiin ”Sotilaallinen tilanne Ukrainassa. Cf2R-analyysi, osa 1” ja hänen kirjoittamiin lisähuomioihin. Itsessään jo kirjoituksen alku ”Ukrainan sisällissodan juurista” sisältää lukuisia virheellisiä johtopäätöksiä kuin myös selkeää disinformaatiota – tai vähäisimmilläänkin misinformaatiota, joka samalla johtaa lukijan (tarkoituksella) harhaan.

Baudin analyysin merkittävä virhe on se, että tarkastelun eräänlainen ”nolla-hetki” on helmikuu 2014, jolloin jätetään kokonaisuudessaan huomioimatta Viktor Janukovitšin korruption lamauttama valtakausi ja vielä pidemmälle ulottuvat Venäjän vaikutustoimet Ukrainassa ja Venäjän halu pitää Ukraina – vaikka väkisin – omassa vaikutuspiirissä. Huomiotta jää vuoden 2004 oranssivallankumous, joka oli samalla seuraus Venäjän räikeästä puuttumisesta Ukrainan presidentinvaaleihin – toisaalta kun muistamme millaisen hypoteesin Cf2R:n perustaja Eric Denécé on rakentanut värivallankumousten ympärille ja kuinka negatiivisena hän näkee Yhdysvaltojen vaikutuksen, niin on oletettavaa, ettei Baudkaan olisi nähnyt mitään ongelmaa Venäjän Ukrainaan kohdistamassa vaikuttamisessa ja painostamisessa.

Euromaidanin, jota voimme pitää merkittävänä käänteenä Ukrainan lähihistoriassa, taustalla piileviä syitä ei ole tässä enää tarpeen toistaa. Tapahtumien kulusta Kiovassa ja Ukrainassa on kirjoitettu suomeksikin lukuisia kirjoja, erinomainen tapahtumakuvaus on Timo Hellenbergin osuus teoksessa Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta. (4) Käytännön tasolla Euromaidan päättyi helmikuussa 2014 Ukrainan silloisen presidentin Viktor Janukovitšin paettua Kiovasta ja muutamaa päivää myöhemmin Ukrainasta. Janukovitšin paetessa Kiovasta, etelässä, Krimin niemimaalla oli jo käynnistynyt operaatio, jonka päätyttyä Venäjä oli miehittänyt kyseisen niemimaan. Tapahtuma, jonka Jacques Baud (kuin myös Söyring) jättää huomiotta, mutta jonka Ukrainan silloinen väliaikainen hallinto joutui huomioimaan ja joka näennäisen verettömänä – mutta vieraan valtion aggressiona – rajoitti olennaisesti Ukrainan väliaikaishallinnon liikkumatilaa.

Käytännössä osittain Venäjän Krimin niemimaan valtausoperaation kanssa päällekkäin alkoi Ukrainan etelä- ja itäosissa kansa liikehtiä – tai näin tuolloin kuvittelimme, koska jouduimme elämään puutteellisen tiedon ja runsaan disinformaatiotulvan keskellä. Tämä kansan liikehdintä on sitä, mikä johti myöhemmin keväällä sotaan ja jonka taustalla on Venäjän operaattorit, vaikka Baud kuin myös Söyring tämän kiistävät (ja osoitan heidän olevan väärässä).

Lainaus Avoimessa mediassa julkaistusta analyysista:

”Termin pro-Russian, venäjämielinen, käyttäminen vihjaa, että Venäjä olisi ollut osallinen {vuoden 2014 konfliktiin] vaikka niin ei ollut; termin ”venäjänkieliset” käyttö olisi ollut rehellisempää.”

Väärin – itse asiassa juuri pro-Russian eli venäjämielinen on oikea termi kuvaamaan ihmisiä, jotka hakeutuivat liikehdintään kevättalvella ja osin keväällä 2014. Termi ”venäjänkieliset” leimaa aivan liikaa liikehdinnän Ukrainan itä- ja eteläosien venäjän kielisten liikehdinnäksi, vaikka jo hyvin varhaisessa vaiheessa moottorina toimivat Venäjältä (ja kolmansista maista) tulleet agitaattorit ja provokaattorit. Esim. Russian Imperial Movement lähetti delegaation Itä-Ukrainaan, Donetskiin, maaliskuussa 2014 tapaamaan sikäläisiä yhteistyökumppaneita, delegaatiota johti Nikolai Truštšalov. (5) Yhdistävä tekijä ei ole kieli vaan valtio – Venäjä.

Paikallisesti liikehdinnän pariin hakeutuneista suurin osa puhui venäjää siitä yksin kertaisesta syystä, että tuolloin, etenkin alueen kaupungeissa, enemmistö puhui venäjää mutta vain marginaalissa oleva osuus väestöstä kannatti liikehdintää. Donetskissa järjestettiin maaliskuussa 2014 lukuisia mielenosoituksia näiden venäjämielisten toimesta, kuun lopulla miljoonakaupungista (suurkaupunkialueella asui lähes pari miljoonaa ihmistä) saapui mielenosoituksiin vain joitain satoja ihmisiä ja koko liikehdintä oli näivettymässä, jollei Venäjältä olisi ohjattu alueelle bussilasteittain agitaattoreita eli ”putinin turisteja” pitämään yllä mielenosoituksia ja osallistumaan hallintorakennusten valtauksiin, jotka eivät vielä tuolloin edenneet avoimen väkivaltaisiksi yhteenotoiksi. Kaikki muuttui 12. huhtikuuta 2014 Slovjanskissa ja Kramatorskissa, jolloin venäläisen tiedustelu-upseeri Igor Girkinin Ryhmä Krim, jonka ytimen muodostivat Krimin niemimaan valtausoperaatioon osallistuneet erikoisjoukkojen sotilaat, aloitti operaation Slovjansk-Kramatorsk-alueella, miehittäen parissa päivässä kummankin kaupungin avainkohteet.

On myös hyvin ymmärrettävää ettei Ukrainan silloisella hallinnolla ollut haluja neuvotella kansanäänestyksestä (jolla nimellä äänestystä myös Itä-Ukrainan alueilla markkinoitiin paikalliselle väestölle) enää sen jälkeen kun useita paikkakuntia oli päätynyt sellaisten joukkojen hallintaan, joiden ytimen muodostivat venäläiset erikoisjoukkojen jäsenet ja joiden johdossa oli venäläisiä upseereita, kuten Igor Girkin. (Huom. teknisesti nämä upseerit olivat entisiä, koska lähes kaikki heistä olivat eronneet palveluksesta edellisten kuukausien kuluessa, epäilen kuitenkin, että kyseessä oli ero, jonka tarkoituksena oli tukea Venäjän väitettä siitä, ettei venäläisiä joukkoja osallistu operaatioihin – kyse oli siis maskirovkasta).

Ukrainan hallinto oli kuitenkin valmis neuvottelemaan kieliasiasta kuin myös Itä-Ukrainan asemasta osana Ukrainaa vielä toukokuussa 2014, mikä ei kuitenkaan käynyt Igor Girkinin johtamille joukoille – kuvaavaa on sekin, että etenkin keväällä ja alkukesästä 2014 Girkinin rooli oli hyvin merkittävä ja samalla näkyvin. Hän allekirjoitti lukuisia asetuksia, joukossa surullisen kuuluisa ukaasi, joka perustui Stalinin vuonna 1941 allekirjoittamaan lakiin, joka mahdollisti hänen joukkojen tekemät – laittomat – teloitukset Slovjanskissa ja Kramatorskissa.

Baud ei kuvaa lainkaan tätä kehityskulkua omassa analyysissaan – eikä Söyringkään viittaa siihen, minkä kuvaamatta jättäminen johtaa koko tekstin harhaiselle tielle ja antaa mahdollisuuden kuvailla sellaisia johtopäätöksiä, joissa tapahtumat ovat Venäjän miehittämästä Krimin niemimaasta erillisiä ja itsenäisiä ja ettei Venäjällä ole osaa eikä arpaa tapahtumakulkuun. Tekstistä jää myös täysin huomiotta Transnistrian osuus, tiedossa on kuitenkin, että tämä Venäjän tukema ja varustama, Moldovasta sodan seurauksena Venäjän tuella 90-luvulla eronnut alue, toimi ponnahduslautana Odesan alueen väkivaltaisuuksille. Moni Odesan väkivaltaisuuksiin osallistunut venäläinen saapui Ukrainaan Transnistrian kautta tai pakeni piileskelemään alueelle kevään 2014 yhteenottojen jälkeen. (6)

Räikeimmin Baud valehtelee väittäessään, ettei –

”Venäjän armeija olisi toimittanut aseita ja muuta materiaalia ns. kapinallisille, vaikka väitteitä Venäjän antamasta aseavusta esitettiinkin” (lainaus edelleen Söyringin tekstistä).

Se on totta, ettei Venäjä keväällä 2014 tukenut Ukrainassa sotivia militanttiryhmiä raskaalla aseistuksella mutta jo hyvin varhain Ukrainan vapaaehtoisjoukot ja asevoimien yksiköt saivat haltuunsa sellaista aseistusta, jota ei koskaan ollut myyty Ukrainalle ts. se saattoi päätyä militanttien haltuun vain Venäjältä. Mutta jo toukokuussa 2014 Venäjän rooli muuttui olennaisesti aktiivisemmaksi sen päästäessä rajan läpi Ukrainan puolelle esim. Vostok prikaatin taistelijoita ja kesäkuussa 2014 ensimmäiset taistelupanssarivaunut. Nämä toimet osoittivat sen, että Venäjä oli jo ottamassa aktiivisempaa roolia sodassa Ukrainan itäosissa.

Söyrigin tekstissä Baud myös esittää väitteen, että –

”Ukrainan armeijan epäonnistumisten jatkuessa kokonaiset panssari-, tykistö- ja ilmatorjuntapataljoonat alkoivat paisuttaa itsenäisyystaistelijoiden rivejä, ja tämä, sanoo Baud, oli tekijä, joka ajaa Ukrainan suostumaan Minsk-sopimukseen”.

Jota väitettä ei tue mikään todellinen havainto keväältä tai kesältä 2014. Huhtikuussa 2014 Igor Girkinin joukot saivat haltuunsa yksittäisiä rynnäkkövaunuja sekä miehistönkuljetusajoneuvoja Slovjanskin ja Kramatorskin alueilla käydyissä taisteluissa – samoin heidän joukkoihin siirtyi joitain sotilaita. Edes miljoonakaupunki Donetskin ympäristön yhteenotoissa Venäjän tukemien joukkojen ei onnistunut saada haltuunsa merkittävää määrää kalustoa, ukrainalaisten onnistui esim. tuhota korjauskelvottomaksi kaupungin pohjoispuolisessa tukikohdassa sijainnut ilmatorjuntajärjestelmä. Mikäli kevään ja kesän 2014 aikana Venäjän tukemat joukot olisivat saaneet huomattavia määriä kalustoa Ukrainan asevoimilta, niiden tuskin olisi tarvinnut ottaa käyttöönsä muistomerkkeihin sijoitettuja panssarivaunuja.

Alkuvaikeuksien jälkeen Ukrainan asevoimien onnistui saavuttaa pienempiä ja suurempia voittoja taistelukentällä kesän 2014 kuluessa – niin merkittäviä voittoja, että Venäjän oli puututtava peliin, ensin a) tulittamalla kohteita Ukrainassa omalta maaperältään tykistöllä ja raketinheittimillä, b) toimittamalla proxy-joukoilleen entistä enemmän raskasta kalustoa, heinäkuun 16. – 17. välillä Venäjältä toimitettiin Ukrainan itäisiin osiin 53. ilmatorjuntaprikaatin kalustoon kuulunut Buk-M1 ilmatorjuntaohjusjärjestelmän TELAR nro. 332 (venäläisellä miehistöllä) – iltapäivällä 17. heinäkuuta kyseisestä Buk-M1 TELARista laukaistu ohjus pudotti Malaysia Airlinesin lennon MH17 c) osallistuen asevoimillaan Ukrainan sotaan elokuun lopulta alkaen. (7, 8 ja 9)

Tuhoa Zelenopilliassa Venäjän rakettikeskityksen jälkeen, 11. heinäkuuta 2014.

Nähdäkseni löytyy ainoastaan yksi merkittävä syy sille, miksi Baud valehtelee yllä olevassa lainauksessaan niinkin räikeästi. Kuvailemalla Ukrainan asevoimien epäonnistuneen kaikessa ja sen myötä joukkojen loikanneen Venäjän proxy-joukkojen puolelle, hän voi perustella sen (itselleen ja lukijoille), kuinka lopulta päädyttiin siihen, että Itä-Ukraina tuli miehitetyksi, vaikka – painotan – hänen kuvauksensa on hyvin kaukana totuudesta. Se on räikeä vale!

Ilman Venäjän offensiivia Ukrainan itäisiin osiin loppukesästä 2014 sota Itä-Ukrainassa olisi todennäköisesti päättynyt muutaman kuukauden kuluessa. Elokuussa 2014 Ukrainan asevoimat oli ottanut jo lähes täysin raja-alueen takaisin hallintaansa, merkittäviä osia Itä-Ukrainan miehitetyistä alueista oli palautunut takaisin Ukrainan haltuun – Donetsk oli tuolloin jo lähes täysin saarrostettu Ukrainan asevoimien toimesta, joten Venäjä toimi ns. viimeisellä hetkellä.

Tilanne Itä-Ukrainassa 21. elokuuta 2014.

Söyringin kirjoituksen jatkossa toistuu samoja virhepäätelmiä, valheita jne., jota toisaalta Ukrainan viime viikkojen taistelu ja Venäjän asevoimien nöyryyttävä tappio Kiovan ympäristössä omalta osaltaan todistavat vääriksi. Joko Baud on omassa analyysissaan sulkenut silmät todellisuudelta tai hän on turvautunut aineistoon, joka on jollain tapaa suodatettua, koska muutoin minun on vaikea kuvitella, että avoimin silmin ja rehellisin mielin analyysia laativa henkilö päätyisi hänen johtopäätöksiinsä. Söyringin tekstistä poimin muutamia esimerkkejä esille, esittäen samalla vastakkaisen väitteen.

”Ukrainan armeija ja sen johto, kertoo Baud, on niin korruption läpitunkemaa, että se ei enää nauti väestön tukea” – valtiollisista instituutioista Ukrainan asevoimat kuului niihin, jotka nauttivat kansalaisten luottamusta. (10)

”Nuoret ukrainalaiset joko pakenevat ulkomaille tai menevät Donbassiin taistelemaan Kiovaa vastaan, mikä ehkä osittain selittää Ukrainan demokratiavajetta, Baud havainnoi.” – muuttoliike on ennemminkin päinvastaista, koska Itä-Ukrainan miehitetyt alueet eivät tarjonneet nuorille tulevaisuutta, joten siksi joka vuosi tuhannet nuoret pyrkivät alueelta pois opiskelemaan Ukrainaan tai länteen. Itä-Ukrainassa 1. ja 2. armeijakunnan aluepuolustusprikaatien miehistöstä huomattava osa oli venäläisiä vapaaehtoisia sekä alueen etnisesti venäläisperäistä väestöä.

Paikoin on jo vaikea päätellä, että missä kohdin väärän johtopäätöksen tekee Jacques Baud ja milloin taasen Riikka Söyring ja milloin (vaiko aina?) toiminta on tarkoituksellista disinformaation levittämistä. Todennäköisesti tarkoituksellinen harhauttaminen on esittää puolisotilaalliset joukot (Reutersin lähteen paramilitary) ”ideologialtaan ääri-oikeistolaisista aktivisteista” kun ei avata mitä näillä puolisotilaallisilla joukoilla tarkoitetaan.

Ukrainan asevoimien ja maanpuolustuksen tilaa käsittelevissä katsauksissa puolisotilaallisiin joukkoihin (paramilitary troops) lasketaan Ukrainan kansalliskaarti (johon kuuluu osana Azov prikaati), Ukrainan rajavartiolaitos ja rannikkovartiosto, Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU, valtion hätätilaministeriön joukot ja Ukrainan erikoiskuljetuspalvelut, jonka myötä voimme päätellä, että Baud/Söyring teksti on tarkoituksellista harhaanjohtamista kun siinä kirjoitetaan ”ideologialtaan ääri-oikeistolaisista aktivisteista”. Räikeä vale!

Teksti on paikoin myös historiaa vääristelevä – toki samalla Vladimir Putinin ja Venäjän narratiivia toistava, ja siinä jätetään myös huomiotta täysin se, että historiallisesti Ukrainan nationalistit ovat tehneet yhteistyötä lukuisten vähemmistöjen kanssa, myös juutalaisten. 1940-luvulta aina 1950-luvulle saakka miehittäjää vastaan taistelevat ukrainalaisnationalistit ja -patriootit koostuivat monietnisistä ja uskonnollisista ryhmistä – niihin kuului myös juutalaisia. Tässä kohdin en malta olla lainaamatta kohtaa Timothy Snyderin teoksesta Musta maa – holokausti: tapahtumat, opetukset:

”Vaikka Puolan armeija, päinvastoin kuin puna-armeija, ei ollut koskaan taistellut saksalaisten rinnalla, neukuille ei tuottanut vaikeuksia nähdä puolalaisia fasisteina. Stalinistisen maailman diskurssissa ’fasisti’ oli sellainen, joka stalinistisen hallinnon mielestä ei toiminut Neuvostoliiton etujen mukaisesti”. (11)

Putinistisen maailman diskurssissa fasisti tai natsi on sellainen, joka…

On tavallaan kiinnostavaa, että vakavasti otettavana esiintyvän organisaation – Cf2R – nimissä suolletaan maailmalle analyysi, jonka kuka tahansa asioihin perehtynyt voi helposti tyrmätä. Todennäköinen selitys tälle toiminnalle löytyy joko jostain henkilökohtaisesta kytköksestä Venäjään (tai sen operaattoreihin) tai esim. hyvin voimakkaasta anti-amerikkalaisuudesta, mikä leimaa useita vasemmistolaisia nykyään saaden heidät hakeutumaan rikollisen Kremlin helmoihin, tai muusta hyvin vahvasta ideologisesta taustasyystä. Omissa silmissäni tällaisen analyysin, sikäli mikäli Söyringin teksti edes pääkohdiltaan noudattaa Jacques Baudin analyysia.

Omasta puolestani aiheen käsittely saa jäädä tämän yhden tekstin perkaamiseen, en usko alkuperäisanalyysin tai käännöksen muidenkaan osien olevan tämän laadukkaampia (ja kiinnostavampia).

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://avoin.media/2022/03/29/sotilaallinen-tilanne-ukrainassa-cf2r-analyysi-osa-1/ 

2. https://cf2r.org/documentation/la-situation-militaire-en-ukraine/ 

3. https://twitter.com/BrunoTertrais/status/1508378873792192513 

Twiitin konekäännös ranskasta englantiin: ”It is now clear: an agency claiming to be a "French Center for Intelligence Research" is deliberately misinforming with publications using Kremlin language. The most generous hypothesis is that of naivety.”

4. Timo Hellenberg ja Nina Leinonen (nyk. Järvenkylä): Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta. 

5. https://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2015/09/russian-fascist-militants-give-money-to.html 

6. https://tsn.ua/politika/zhertvami-pozhezhi-v-odesi-stali-15-rosiyan-ta-p-yatero-gromadyan-pridnistrov-ya-347944.html 

7. https://www.bellingcat.com/app/uploads/2016/02/bellingcat_-_origin_of_artillery_attacks_02-12-15_final1.pdf

8. https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2017/06/05/pre-mh17-photograph-buk-332-discovered/ 

9. Havaintoja Ukrainan sodasta – Ilovaiskin kattila: Maavoimien tutkimuskeskus, Joulukuu 2016.

10. https://twitter.com/ukraine_world/status/1488526060530589707 

11. Timothy Snyder: Musta maa – holokausti: tapahtumat, opetukset, s. 300.

Vastamedioista pseudotoimittajien ”toimittajaliittoon”

Kirjoitin joulukuun 11. päivä blogin ”Lyhyt katsaus suomalaisiin disinformaatio ja propagandasivustoihin”, jossa tarkastelin lyhyelti eräitä merkittävimmistä suomalaisille suunnatuista disinformaatio ja propagandasivustoista, kirjoituksessani huomioin myös yksittäisiä YouTube-kanavia, joilla levitetään ”kansallismielisen” laitaoikeiston materiaalia ja joita käytetään herjaamiseen, häirintään ja maalittamiseen sekä mahdollisesti myös rikolliseen toimintaan.

Kyseisessä blogikirjoituksessa nostin esille sellaiset pseudomediat, kuten Janus Putkosen toimitteleman Uusi MV-lehti -propagandasivuston, Marco de Witin luotaaman Laiton lehti? -vihasivuston, unohtamatta Nykysuomea, Oikeaa mediaa, Vastavalkeaa tai sellaisia keskustelufoorumeita, kuten hommaforum.org, ylilauta.org ja murha.info, joiden kautta laita- ja äärioikeistoon kuuluvat yksilöt ja ryhmät saavat äänensä kuuluville. Nyt näiden vasta- ja valemedioiden rinnalle on noussut ”toimittajaliitto”, jonka jäljet – niin ikää – näyttävät johtavan sinne sylttytehtaalle.

Kuvakaappaus "toimittajaliiton" verkkosivulta journalistiliitto.com.

Harhauttavasti nimetystä ”toimittajaliitosta” tulee mieleeni Johan Bäckmanin jokunen vuosi sitten perustama Euroopan riippumaton hybridiuhkien tutkimuskeskus yhdistys ry, joka on sekoitettavissa viralliseen Euroopan hybridiosaamiskeskukseen, samalla tapaa ”toimittajaliitto” ja sen taustalla oleva Suomen vapaa sana riippumaton toimittajayhdistys ry pyrkii luomaan kuvaa vakavasti otettavasta toimijasta pseudotoimittajuuden sijaan. ”toimittajaliiton” taustalla olevan yhdistyksen puheenjohtajana toimii pseudo- ja vihamedioista tuttu Juha Korhonen, varapuheenjohtajana toimii sitä vastoin Itä-Ukrainassa sijaitsevasta, miehitetystä Luhanskista käsin, Uuden MV-lehden ”päätoimittelija” Janus Putkonen, yhdistyksen sihteeri on Jarmo Ekman, Kansalaispuolueen entinen asiantuntijajäsen ja miehitetyssä Donetskissa DONi Newsissä työskennellyt Ukrainan sanktioima salaliittoteoreetikko. (1)

Yhdistyksen (Suomen vapaa sana riippumaton toimittajayhdistys ry) historia on kuitenkin pidempi, se on rekisteröity joulukuussa 2016 ja tuolloin yhdistyksen puheenjohtajana toimi Pispalan Radion perustaja Pasi Komsi, varapuheenjohtajana Komsin yhteistyökumppanina toiminut parkanolainen Kauko Kallioniemi ja sihteerinä eräs Johan Bäckman. (2)

Tässä yhteydessä on perusteltua mainita Pasi Komsin nousseen merkittävämmällä tapaa esille vuoden 2016 puolella, jolloin valtakunnallinen media kiinnostui Love FM nimisestä radiokanavasta sen Venäjä uutisten myötä, tuolloin juuri Pasi Komsi ilmoitettiin Love FM:n päätoimittajaksi – Komsin kiistäessä tämän.

Love FM:n taustoja tongittaessa paljastui niiden Venäjä uutisia toimitetun ja luetun todennäköisesti myös miehitetyssä Donetskissa Janus Putkosen operoiman DONi Newsin silloisen, suomen kielisen, ”toimituskunnan” toimesta.

Johan Bäckman yritti ostaa 95 prosenttia Love FM -radiokanavan osakkeista (aiheesta uutisoitiin helmikuussa 2017), tuolloin valtioneuvosto uhkasi perua radiokanavan ohjelmistotoimiluvan, mikäli sen määräysvalta muuttuu. Liikenne- ja viestintäministeriö pyysi tuolloin kauppaan lausuntoa myös Suojelupoliisilta, joka lausunnossaan piti Bäckmanin aikeita ostaa 95 prosenttia Love FM -radiokanavan osakkeista kansallista turvallisuutta uhkaavana asiana. (3)

Kirjoitin itse aiheesta useamman blogin, ensimmäiset blogit julkaistiin SSS-Radiossa (toimintaa Virossa) syksyllä 2016, aiheeseen palasin Vartiopaikalla-blogissa kertaalleen joulukuussa 2017 ”Kerran vielä LoveFM” -blogin myötä.

Nyt tämä kolme vuotta sitten rekisteröity yhdistys Suomen vapaa sana riippumaton toimittajayhdistys ry näyttää aktivoituvan uudistetulla kokoonpanolla, mutta voinemme luottavaisesti todeta taustalla ”kummittelevan” Johan Bäckmanin haamun. On myös hyvin todennäköistä, että idea ”toimittajaliitosta” on alkujaan bäckmanilaista käsialaa, nimittäin se täyttää samalla eräät venäläispropagandan ja vaikuttamisen tarpeet, joihin palaan tarkemmin hiukan myöhemmin, mutta ennen sitä muutama havainto itse ”toimittajaliiton” verkkosivuista.

”Toimittajaliiton” verkkosivuilla (journalistiliitto.com) luodaan tarkoituksellisesti voimakas mielleyhtymä vastuullisiin toimijoihin domainin – journalistiliitto.com vrt journalistiliitto.fi, kuin myös koko etusivun myötä, josta löydettävissä muun muassa ohjaukset sivuston ”sananvapausneuvostoon” ja ”journalistin ohjeisiin” – sivun kautta on myös tilattavissa oma ”pressikortti”. Sananvapausneuvostolla viitataan ilmeisen selvästi Julkisen sanan neuvostoon (lyh. JSN), ja journalistin ohjeilla JSN:n journalistin ohjeisiin. Alla kuvassa ”toimittajaliiton” käyttämän domainin journalistiliitto.com tietoja. Huomioikaa IP-osoitteen sijainti Venäjällä. (4)

Jokainen viestintään, informaatiosodankäyntiin ja propagandaan hiukankaan perehtynyt ymmärtää tällaisen yhdistyksen toiminnan tarkoituksen – hämmennyksen synnyttämisen, epävarmuuden kylvämisen ja luottamuksen rikkomisen koto-Suomessa. Pyritään viemään uskottavuutta vastuullisen median toimijoilta esim. Journalistiliitolta sekä luomaan mielikuvaa näistä pseudomedioista vastuullisina ja luotettavina toimijoina – todennäköisesti mielikuvamarkkinointi pyritään ulottamaan maamme rajojen ulkopuolelle, jossa toiminnassa ”Toimittajaliiton” suomalaisoperaattorien on mahdollista saada ”vetoapua” venäläismedioille sisältöä tuottavilta ja haastatteluja antavilta Johan Bäckmanilta ja Janus Putkoselta, jonka viimeisin projekti on englannin kielistä aineistoa ”venäläisestä maailmasta” tuottava ja jakava Russian Main eli Ru-Main-verkkosivusto, jota Putkonen sivuston esittelyssä kuvailee seuraavalla tapaa:

”Russia Main is an independent, private, non-political and commercial news agency, which staff is devoted to respecting international ethics of journalism, together with international and Russian laws of mass media.” (5)

Kannattaa kiinnittää huomiota mainintaan henkilöstön omistautumisesta journalistisen etiikan kunnioittamiseen, mitä pidän lähinnä silmänlumeena ja disinformaationa, jonka avulla on tarkoitus luoda kuvaa sivustosta uskottavana toimijana. Putkonen aiemmissa projekteissaan ei ole mitään tällaista osoittanut tavoittelevansa, kaikkea muuta. Hänen ”toimittamansa” Uusi MV-lehti on sisällöltään propagandistinen ja disinformatiivinen alusta, jota käytetään myös maalittamiseen, mustamaalaamiseen ja muuhun häiritsevään toimintaan, sitä edellinen DONi News oli venäläisrahoitteinen propaganda- ja disinformaatiomedia, jota ”toimitettiin” miehitetystä Donetskista käsin.  Putkonen oli kerännyt kokemusta vastamedioiden pyörittämisestä jo ennen DONi Newsiä, toimittamalla, muun muassa salaliittoteorioita vilissyttä, verkkomedia.org’ia.

Mikäli joku epäilee edellä esittämiäni asioita, epäilee ajatustani ”toimittajaliiton” vilpillisestä tarkoitusperästä, niin siinä tapauksessa on syytä pohdiskella sitä, että miksi esim. Venäjän presidentinhallinnon alaisen ajatushautomon RISI:n palveluksessa oleva (tai ollut) Johan Bäckman on osoittanut viime vuosina varsin huomattavaa huomiota suomalaisen mediakentän toimintaan? Miksi hän on ilmeisellä tavalla pyrkinyt ulottamaan pro-Kreml-lonkerot suomalaiseen mediakenttään, ja millaisin motiivein? Ja seuraavaksi, miksi globaalisti luotettavana pidetyn suomalaisen median uskottavuutta pyritään heikentämään ensinnä Suomessa mutta viestinnän kautta myös muissa maissa, etenkin Venäjällä – tässäkin projektissa Bäckman on ollut aktiivinen operaattori. Eräiltä osin tämä toiminta on jo tuottanut tulosta, jos mittarina pidetään hyökkäyksiä perinteistä mediaa ja sen edustajia vastaan sekä eräiden poliitikkojen kohtuutonta perinteisen median arvostelua, ja vieläpä retorisella tavalla, mikä on kuin poimittu vastamediasta tai propagandateoksista. Toki Suomessa vastaavan kaltaisen hyökkäyksen kohteeksi joutuvat median ohella muutkin luotettavina pidetyt instituutiot, kuten poliisi ja muut viranomaisorganisaatiot.  

Marko

1. https://journalistiliitto.com/yhteystiedot/ 

2. https://voima.fi/artikkeli/2017/antaa-kaikkien-kukkien-kukkia/?fbclid=IwAR2p299JoocfvvWIYWP4Mexk12jSR4hpezn3nMJzGCKWtofN3GSViOakGVU 

3. https://yle.fi/uutiset/3-9437985 

4. Kuva: Petri Jääskeläinen.

5. https://ru-main.ru/about-us/ 

Propagandisti-Putkonen tanssii haudalla

Viime viikkoina erilaiset vaihtoehto-, vale- ja disinformatiiviset ”mediat” ovat pitäneet pinnalla Soldiers of Odin -jäsen Miikka Mustosen kamppailua elämästä ja kuolemasta, saaden lopulta otsikkonsa hänen kuolemasta rakentaen tämän kamppailun ympärille oman maailmansa, jota moni on lähtenyt – kenties hyvää tarkoittaen – jakamaan eteenpäin. Tässä kirjoituksessa en ryhdy spekuloimaan Miikka Mustosen kuolinsyyllä, kuten en ryhdy vaatimaan ketään vastuuseen hänen kuolemasta – jokainen, joka on perännyt viranomaisilta vastauksia, tietää, että viranomaisemme eivät ryhdy kommentoimaan yksittäistapauksia, ja että heitä sitoo myös vaitiolovelvollisuus. Harmikseni olen huomannut henkilöiden, joiden luulisi tiedostavan vaitiolovelvollisuuden merkityksen, osallistuneen omalta osaltaan keskusteluun ja vieläpä hyvin epäammattimaisesti, toimien näin – vähintäänkin – hyödyllisinä idiootteina, osa pahansuopaisesti Mustosen kuolinkamppailulla politikoiden.

Tässä kirjoituksessa kiinnitän huomioni yhteen, merkittävään, disinformatiiviseen toimijaan, joka on pitänyt Miikka Mustosta otsikoissa viikkojen ajan. Miehitetyssä Itä-Ukrainassa majailevan Janus Putkosen komennossa ”uusi” MV-lehti on ollut lukemattomilla ”uutisillaan” ja kommentoinneillaan merkittävässä roolissa ”informaatiovajeen” täyttämisessä Miikka Mustosen kamppailusta ja kuolemasta tiedottamisessa. On hyvin todennäköistä, että Suomessa MV-lehti on ollut merkittävin kanava tapauksesta ”uutisoitaessa”, ja sitä kuinka Putkosen ohjauksessa tapauksesta on kerrottu, voi kuvailla haudalla tanssimiseksi – vastuuttomaksi ja moraalittomaksi toiminnaksi. Se ei juurikaan eroa siitä, millaista viestiä venäläismedioista esim. RT välitti Malaysia Airlinesin lennon MH17 alas ampumisen vuosipäivänä.

Tällainen kirjoittelu, jossa propagandaa tehdään kuolevilla ja kuolleilla ei ole lainkaan uutta Putkoselle, hänelle on kertynyt kokemusta moisesta toiminnasta miehitetystä osasta Itä-Ukrainaa toimiessaan venäläisrahoitteisen median, DONi Newsin, päätoimittelijana. Hän on tehnyt propagandaa ja valeuutisia kuolleilla, hän on haudannut totuuden syvälle Donbasin mustaan maahan. On hyvin todennäköistä, että DONi News toimittajineen oli useammin kuin kerran osallisena tapauksessa, joissa Venäjän proxy-joukot lavastivat hyökkäyksen omiin asemiin saadakseen propagandamateriaalia Ukrainan syyllistämiseksi, esim. France24-kanavan toimittajien ollessa vierailulla syksyllä 2016 Donetskissa, DONi Newsin toimittaja Christelle Néant oli heidän matkassa, militanttien järjestäessä valheellisen ”tulitaukorikkomuksen”, josta syytettiin Ukrainan asevoimia. (1) Vastaavan havainnon teki aiemmin samana syksynä myös VICE-Newsin toimittaja Jake Hanrahan. (2)

Putkosen propagandistinen tuotanto, kuten MH17:sta kohdalla valheellinen Ukrainan syyllistäminen tahi kirjoittelu EU-rahoitteisten ”keskistysleirien” rakentamisesta kuvaa sitä kuinka alas hän vajoaa – kuinka moraalitonta hänen toimintansa on, joten Miikka Mustosen kuolemalla ratsastaminen ei kaikessa vastenmielisyydessään ole uutta minulle. Itse asiassa kuolleet ja haavoittuneet ovat Putkosen kaltaisille arvokkaita, heistä saa rakennettua tarinan, heitä voi käyttää propagandassa, heillä voi vedota tunteisiin ja aina löytyy typeryksiä, jotka lankeavat näihin tarinoihin, resonaattoreita, jotka toistavat niitä kritiikittä.

Niiltä osin kun itse olen tarkastellut Miikka Mustosen kuolemasta viestittämistä, Janus Putkonen ja hänen hallinnassa oleva ”uusi” MV-lehti on merkittävässä roolissa, mutta myös muilla verkkosivuilla on kiinnitetty huomiota Mustosen kuolemaan, eräissä kohdin näyttää siltä, että nämä vale- ja disinformatiiviset vaihtoehtomediat lainaavat ja jakavat kirjoituksia keskenään – missä määrin kyse on toimivasta yhteistyöstä, ja missä kohdin vain tavasta lainata samaan viiteryhmään kuuluvien tahojen julkaisuista, siihen en nyt ota kantaa. Putkosen ja Vastavalkean keskinäistä toimintaa voinee myös yhteistyöksi kutsua, sen verran paljon yhteyksiä Putkosen ja Vastavalkeaan nivoutuvien henkilöiden väliltä löytyy.

Putkosen MV-lehden verkkosivulle on lainattu kokonaisia kirjoituksia tai niiden osia Vastavalkean ohella PT-mediasta, sivuilla on myös julkaistu Juha Korhosen ”toimittamia” AD-nettiradion youtube-tilillä julkaistuja lähetyksiä. Kiinnostavaa on myös se, että ”uuden” MV-lehden verkkosivulle on linkitetty perussuomalaisten kansanedustajan Mauri Peltokankaan Facebook-tililleen lataama lausunto (kuvakaappaus alla).

Edellä mainittujen verkkosivujen lisäksi Mustosen kuolema on luonnollisesti huomioitu Soldiers of Odinien verkkosivulla, olihan Mustonen Soldiers of Odinien jäsen, kuin myös ”kansallismielisen” Marco de Witin Laiton lehti? -verkkosivulla. Ei ole myöskään ihme, että ”kansallismielistä” ja äärioikeiston materiaalia sekä salaliittoteorioita levittävässä Magneettimediassa retostellaan Miikka Mustosen kohtalolla. Jo tämän otannan perusteella on nähtävillä ns. kansallismielisten ja laitaoikeistoa tukevien ”medioiden” olleen erityisen aktiivisia Miikka Mustosen traagisella kohtalolla retostelussa.

Vaihtoehto- ja valemedioiden viestiä on jaettu eteenpäin runsaasti myös sosiaalisessa mediassa, Facebookin ohella venäläisessä VK:ssa (ent. V-Kontakte) sekä Twitterissä, jossa etenkin laitaoikeistoon tahi ”kansallismieliseen” liikehdintään kuuluvat henkilöt ja ryhmät ovat levittäneet käsillä olevan tiedon ohella disinformaatiota ja suoranaisia valheita Suomen valtioon sekä Finnairiin kohdistuvien syytösten ohella.

Oma lukunsa huhujen ja disinformaation levityskanavina ovat erilaiset keskustelufoorumit, kuten Ylilauta ja suomi24-keskustelut, myös Uuden Suomen puheenvuoro-palstalla Miikka Mustosen kohtalolla on spekuloitu faktaa ja fiktiota sekoittaen, jos ei muuta, niin väärää puuta haukkuen.

Tätä kirjoitusta ei pidä ymmärtää siten, ettei viranomaisten tai yritysten toimintaa saa kritisoida – kyllä saa, silloin kun se on aiheellista, mutta tuolloinkin on parempaa pitäytyä asiassa eikä antautua propagandan ja disinformaation vietäväksi; esittää kysymyksiä, joihin viranomaisemme eivät vastaa, ja tehdä sitten tästä vastaamattomuudesta vääriä johtopäätöksiä. Tai kuvitella vaikenemisen taustalla olevan salaliiton, että Mustosta ei haettu kotiin, koska Soldiers of Odin.

Propagandamedioiden tarinan jakaminen tahi kritiikitön toistaminen ei edesauta järjellistä keskustelua. Se ei ole muuta kuin äärimmäisen typerää edesauttaen yhteiskuntaa hajottavien voimien työtä.

* * *

Tässä kohdin on myös hyvä huomioida Suomen Uutisissa kesäkuussa julkaistu kansanedustaja ja ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajan Mika Niikon osin yleisellä tasolla tehty kannanotto suomalaisten auttamisesta ulkomailla käyttäen esimerkkinä Miikka Mustosen tapausta. (3) Kannanottoa en kuitenkaan sekoittaisi disinformatiivisten medioiden asialla retosteluun. Niikon kannan ottoa voi pitää perusteltuna asiantilan huomioimisena, mikä toisaalta samalla osoittaa vääräksi disinformatiivisten medioiden väitteet siitä, että Miikka Mustosen kohtalo ei kosketa poliitikkoja tai ole herättänyt asiallista huomiota.

Sitä vastoin osa perussuomalaisista aktiiveista kuin myös kansanedustajista on ryhtynyt politikoimaan tapahtuneella verraten perusteettomasti Miikka Mustosen kohtaloa ”ISIS-”* (ks. termin selvennös) ja heidän lasten ympärillä käytyyn keskusteluun, pahimmassa tapauksessa levittäen salaliittoteorioita, joiden jäljet johtavat MV-lehden ”toimituskuntaan” tai muihin vastaaviin valemedioihin.

Marko

1. http://www.france24.com/en/20161014-video-reporters-donetsk-dependent-republic-russia-ukraine-weapons 

2. https://www.vice.com/en_uk/article/ppa8pz/jake-hanrahan-ukraine-donetsk 

3. https://www.suomenuutiset.fi/niikko-prioriteetit-kuntoon-hadanalaisten-auttamisessa/ 

*: Selvennys – käytän tässä kohden mediassa paljon käytettyä termiä ”ISIS-vaimo”, vaikka mielestäni kyseessä on monella tapaa virheellinen ja vääriin tulkintoihin johtava termi, jonka voi ymmärtää siten, että nämä ISIS:iin liittyneet naiset ovat tahdottomia toimijoita (tai jopa sijaiskärsijöitä, jotka eivät ole vastuussa päätöksistään) vaikka todellisuudessa osa on ollut aktiivisesti toiminnassa mukana, ja jokaisen on liittyessään tullut tietää mihin soppaan lusikkansa työntävät, mikä tarkoittaa sitä, että he eivät ole olleet pelkästään tahdottomia toimijoita tai sijaiskärsijöitä, vaan itsekin tavalla tai toisella ottaneet aktiivisen roolin.