Propagandisti Janus Putkosen Uusi MV-lehti sotamoodissa

Tämän vast’ ikää perustetun, disinformatiivisen, ”Toimittajaliiton” nimissä julkaistiin, propagandisti Janus Putkosen toimittamassa, Uudessa MV-lehdessä varsin hyökkäävä, etten sanoisi, sotaisa, kirjoitus ”Jessikka Aron hakemus Reformi-Studion lähestymiskiellosta hylättiin oikeudessa – ’Rökäletappio Yleisradiolle’”, kirjoituksessa viljeltiin varsin sotaisia termejä – kirjoitettiin ”vyörytyskampanjasta”, valtamedian ryhtymisestä ”väkivaltaiseen vastahyökkäykseen”, viljeltiin termejä, kuten ”tuhoamissota” ja esitettiin väite Yleisradion ja valtamedian tarkoituksesta käyttää toimittaja Jessikka Aroa apuvälineenä ”vaihtoehtomedian tuhoamiseen”.

”Toimittajaliitto” propagoi uudessa MV-lehdessä.

Yhdessä ja samassa ”Toimittajaliiton” nimissä julkaistussa kirjoituksessa, turvauduttiin terminologiaan, johon esim. Janus Putkonen turvautui toimiessaan, venäläisrahoitteisen, DONi Newsin ”päätoimittajana” kesän 2015 ja kevään 2018 välillä ts. käytettiin voimakkaita ja provokatiivisia termejä, joissa vihollisen (DONi Newsin aikana pääasiallinen vihollinen oli Ukraina, nyt se on Ukrainan ohella laajempi läntinen yhteisö) toimet olivat aggressiivisen hyökkääviä ja omat puolustuksellisia ja tarkoituksenmukaisia – Putkonen kävi tuolloin informaatiosotaa vihollistaan vastaan, ja sama informaatiosodan henki huokuu ”Toimittajaliiton” nimissä julkaistusta kirjoituksesta.

Sodankäynnin termien ohella julkaistusta kirjoituksesta löytyy viitteitä salaliittoteorioiden maailmasta, jossa ”valtamedia” tai jokin muu organisaatio pyrkii nujertamaan perinteistä mediaa haastavan ”vastamedian”, jollaisten toiminta vastaavasti on pyyteetöntä ja totuuden paljastamiseen tähtäävää. Janus Putkosella itsellään on pitkä historia erilaisten salaliittoteorioiden viljelyn kanssa, alkaen hänen toimittamastaan Verkkomediasta – todennäköisesti salaliittoteorioiden historia hänen elämässä ulottuu tätäkin kauemmas.

Uudessa MV-lehdessä julkaistussa kirjoituksessa toistetaan aiempaa disinformaatiota Jessikka Aron huumetuomiosta, kirjoituksessa mainittiin – disinformatiivisesti – useita kertoja Aron jakaneen ja/ tai levittäneen huumeita pääkaupunkiseudulla. Tässä kohdin todellakin painotan sitä, että Jessikka Aron huumetuomio on tullut huumeiden käytöstä ei jakamisesta tai levittämisestä.

Kirjoitus jatkuu tämän jälkeen vielä pidemmälle menevillä väitteillä, joiden mukaan MV-lehden silloinen ”julkaisupolitiikka” johti Yleisradion ja koko perinteisen mediakentän – tekstissä ”valtamedian” – ryhtyneen väkivaltaiseen vastahyökkäykseen estääkseen tiedon leviämisen, myös poliisin toimet kuvataan hyökkäyksellisiksi aggressioiksi. 

Tekstiosuudesta huokuu hyvin voimakas halu jaotella toimijoita ”meihin” eli MV-lehden toiminnassa mukana oleviin ja sen lukijoihin, sekä niihin ”muihin”, jotka hyökkäävät ”meidän” kimppuun. Jaottelu viedään niin pitkälle, että MV-lehti ja muut vastaavat vasta- ja valemediat rinnastetaan vapaaksi mediaksi, joita vastaan perinteinen media taistelee.

Ja lopulta (yllä olevassa tekstiosuudessa) päädytään siihen, että kyseessä on tuhoamissota. Käytetään tarkoituksellisesti termiä, joka pitää sisällään äärimmäisen voimakkaan tunnelatauksen ja jolla on hyvin voimakas symbolinen arvo.

Koko kirjoituksen viimeisimmissä kappaleissa Reformi-Studion Tiina Keskimäestä ja Panu Huuhtasesta maalaillaan kuvaa sankarillisina ”sananvapaustaistelijoina”, joita vastaan yhteiskunta – perinteisen median ja viranomaisten muodossa – käy. Tekstissä luodaan kuvaa siitä, että kaksikon siviilielämän vastoinkäymiset ovat seurausta siitä, että he ”taistelevat” perinteisen median edustajia (ja yhteiskuntaa) vastaan. Kirjoituksessa ei kuitenkaan uhrata ajatustakaan sille, että Huuhtasen ja Keskimäen omilla teoilla olisi vaikutusta kokemiinsa vastoinkäymisiin. Ei tietenkään uhrata, koska se veisi pois ”marttyyriviitan” heidän harteilta. Huomioitavaa on myös se, että kirjoituksessa ei painoteta sitä, että Jessikka Arolla ei ole mitään tekemistä näiden väkivallantekojen jne. kanssa – ennemminkin päinvastoin, luodaan mielikuvaa siitä, että ainakin eräissä tapauksissa Aron taustajoukot olisivat syyllistyneet ilmiantoihin Keskimäestä.

Tämän ”Toimittajaliiton” nimissä kirjoitetun tiedotteen lopussa ”humma” lähtee oikein kunnolla ”laukalle” – syytökset ovat kovia kohdistuen perinteiseen mediaan, jonka apuväline toimittaja Aro kuvailun mukaan on. Enää Jessikka Aro ei ole itsenäinen toimija, sen sijaan hän on ”apuväline”, jota kasvoton media käyttää hyväkseen vaihtoehtomedian tuhoamisessa. 

Kirjoitus on ehtaa propagandaa ja informaatiosotaa ”Toimittajaliiton” taholta, sitä samaa, jota Janus Putkonen on toteuttanut jo vuosien ajan Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, kohdistaen sitä muun muassa Ukrainan hallintoon, ja tuottaen sitä venäläisten tuella venäläisellä rahalla. Termit ja hyökkäävän sotaisa retoriikka on perin tuttua menneiltä vuosilta, idealtaan teksti on samaa, jota Janus Putkonenkin on tuottanut menneinä vuosina, kohdistaen sen ukrainalaisiin ja läntiseen yhteisöön – tekstistä toki puuttui muutama merkitsevä sana, mutta ehkäpä seuraavalla kerralla tuhoamissodan ohella viljellään termiä fasistit yhtä innokkaasti. Instituutioiden vastainen taistelu käynnissä!

Marko

Tarkastelemani, Uudessa MV-lehdessä julkaistu, kirjoitus on luettavissa julkaisun verkkosivuilta. Linkkiä en kirjoitukseen jaa, sivulta otettuihin kuvakaappauksiin se toki on liitetty.

Tästä vasta- ja valemedioiden edustajien ”Toimittajaliitosta” enemmän seuraavissa kirjoituksissa:

Rysky Riiheläisen kiinnostava analyysi: Analyysi: Disinformaatio järjestäytyy Toimittajaliittoon.

Laura Halminen Helsingin Sanomissa: Valemedia MV-lehden puuhamiehet perustivat ”Toimittajaliiton”, jonka taustalla on Venäjä-yhteyksistään tunnettu Johan Bäckman 

Aiemmin vartiopaikalla-blogissa: Vastamedioista pseudotoimittajien ”Toimittajaliittoon” 

Tekstiä muokattu 15. tammikuuta 2020.

Laitaoikeiston ”kansallismieliset” uhka yhteiskuntarauhalle?

Viime aikoina laitaoikeiston ”kansallismieliset” ovat päätyneet jälleen kerran otsikoihin Suomessa, osassa tapauksia – joista hiukan myöhemmin lisää – he ovat oma-aloitteisesti ja aktiivisesti pyrkineet esille, ja osassa he ovat Yhdysvalloissa tehdyn esityksen myötä joutuneet parrasvaloihin.

Ennen kuin ryhdyn syventämään tätä kirjoitusta, niin haluan lukijoille – jälleen kerran – tähdentää sitä, että en pidä tähän ryhmään kuuluvia henkilöitä ihmisinä, jotka ajavat Suomen asiaa ja joille maamme menestyminen on tärkeintä, siksi termi kansallismieliset lainausmerkeissä. Oma pohdintansa on sitten se, että milloin kansallismielisyys on positiivinen, maata hyödyttävä voimavara ja milloin se kääntyy itseään vastaan, mutta tämän laajahkon ryhmän kohdalla ei voida missään mielessä puhua sellaisesta Suomen etujen ajamisesta, jonka voisi katsoa millään tavalla hyödyttävän maatamme. Kyse on ennemminkin anti-kansallismielisyydestä, jossa hyödyn korjaavat sellaiset sisäiset ja ulkoiset voimat, joille on etu epäyhtenäinen ja harmaalle alueelle luisuva Suomi.

Katson, että näitä ”kansallismielisiä” voimia yhdistää, vähintäänkin jollain tasolla, myötämielinen suhtautuminen vale- ja vihamedia MV-lehteen ja siitä johtuen, muodossa tai toisessa, osoitettu tuki Ilja Janitskinille, Johan Bäckmanille sekä Asta Tuomiselle, ryhmän piirissä viljellään myös hyvin usein etnonationalistisia sekä rasistisia ilmauksia, tämän epämääräisen ryhmän ”jäsenet” osallistuvat aktiivisesti yhteiskunnallisia toimijoita sekä mediaa vastaan suunnattuihin operaatioihin. Ryhmää näyttää myös yhdistävän myötämielinen ja toisinaan jopa ihaileva suhtautuminen totalitaariseen Venäjään, jossa ihmisoikeuksien ohella sananvapaus on poljettu maanrakoon, ihailun ulottuessa aina maan johtajaan – Vladimir Putiniin – saakka. Yhdistävänä tekijänä voidaan myös pitää vihaa ja inhoa Suomen EU-jäsenyyttä kohtaan, eikä heitä voi myöskään NATO-kannattajiksi kutsua. Toimittaja Jessikka Aron kohtelun perusteella NATO tuntuu olevan tälle porukalle ”suuri saatana”, ja syyllinen liki kaikkeen pahaan.

Poliittisella janalla em. ryhmiin kuuluvat henkilöt lasketaan usein laita- tai äärioikeistoon, jossa vähintäänkin flirttaillaan kansallissosialismin ja natsismin kanssa, tosin heidän ”ideologinen paasauksensa” on usein kaoottista tajunnanvirtaa, jossa yhdistävin tekijä on kuitenkin jonkinasteisen totalitaarisen yhteiskunnan ihailu vahvoine johtajineen ynnä kiihkonationalistisine yhteisöineen, ja jonne näyttää eksyneen myös vasemmalle kallellaan olevia (tahi olleita). Mielestäni heidän sijoittaminen vasemmisto-oikeisto-janalle antaa väärän kuvan ryhmästä. Kuvaavin kuvio on ennemminkin ympyrä tai hevosenkenkä, jossa kaarten päät ovat ideologisesti lähempänä toisiaan kuin keskustaa – tai perinteistä oikeisto-vasemmisto-ajattelua.

Toki perinteisistä puolueista, ja etenkin perussuomalaisista, löytyy kannattajia, jotka olisi helpostikin sijoitettavissa em. joukkoon – perussuomalaisista nuorista löytyy julki-etnonationalisteja, joille kansallissosialistinen ideologiakaan ei ole vieras. Moni perussuomalainen tuntuu edelleen löytävän paljonkin jaettavaa MV-lehdestä, heitä ei edes näytä haittaavan se, että kyseinen disinformatiivinen vihamedia on entistä näkyvämmin valjastettu Venäjän propagandan ja narratiivin levittämiseen, sen siirryttyä keväällä Ilja Janitskinilta miehitetyssä Luhanskissa oleilevan propagandasoturi Janus Putkosen hallintaan. Vaikka olisikin houkuttelevaa vetää myös perussuomalaiset tähän kirjoitukseen mukaan, niin tyydyn kuitenkin koostamaan lyhyen katsauksen ”kansallismielisen” laitaoikeiston edesottamuksista, joitain poikkeuksia lukuun ottamatta, jolloin huomioin myös perussuomalaisten edesottamuksia.

Kansallissosialistit marssivat Helsingissä, toukokuu 2018.

Kimmokkeena kirjoitukselle toimii eräiden kansallismielisinä itseään pitävien toiminta Ilja Janitskinin, Johan Bäckmanin ja Asta Tuomisen hovioikeusistunnossa, kuin myös Yhdysvaltain edustajainhuoneen demokraattien maan ulkoministeriölle esittämä vaatimus Pohjoismaisen vastarintaliikkeen, brittiläisen National Actionin ja ukrainalaisen Azov Battalionin (pataljoona) lisäämistä ulkomaisten terroristijärjestöjen listalle, (1) jonka seurauksena ”kansallismieliset” ynnä heidän henkiset tukijansa Suomessa ovat tivanneet Pohjoismaisen vastarintaliikkeen osallisuutta terrorismiin tai sen kaltaisiin toimiin.

Tässä kirjoituksessa en kuitenkaan ryhdy laajemmin spekuloimaan niillä syillä, jotka ovat Yhdysvalloissa johtaneet em. ryhmittymät kyseiselle listalle – todennäköisiä syitä löytyy enemmän Yhdysvaltojen sisäpolitiikasta ja halusta päästä iskemään sikäläisiä äärioikeistoon kuuluvia ryhmiä vastaan aiempaa helpommin, ja tarpeesta rajoittaa kyseisten ryhmien toimintaa.

Sisäministeriön julkaisemassa Väkivaltaisen ekstremismin tilannekatsauksessa 1/2017 kirjoitetaan muun muassa seuraavaa:

”Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen kaltainen, ääri-ideologian fanaattisista tunnustajista koostuva ryhmä on aina periaatteessa vaarallinen. Kansallissosialismissa on sisäänrakennettuna väkivallan potentiaali, joten se tarjoaa fundamentalistisille kannattajille oikeutuksen väkivaltaan. Vastarintaliike on jo todistanut oman väkivaltapotentiaalinsa käytännössä.” (2)

Sisäministeriön julkaisemassa tilannekatsauksessa todetaan Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen kaltaisen fanaattisista kannattajista koostuvan ryhmän olevan aina periaatteessa vaarallinen, ja jos nyt tässä yhteydessä jätämme huomiotta katuväkivallan tai ideologisiin vastustajiin mielenosoituksissa kohdistuvan väkivallan huomiotta, tästä huolimatta löydämme esimerkkejä Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen jäsenten harjoittamasta – ulkopuolisiin – kohdistuvasta väkivallasta, myös terroritoimista, jollaisina pommi-iskuja voidaan pitää.

Jokunen vuosi sitten Ruotsissa, Göteborgin alueella, tehtiin useampi pommi-isku tai sellaisen yritys vasemmistoaktivisteja sekä turvapaikanhakijoita vastaan, iskujen taustalla oli kolmikko, joista kaksi Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen jäsentä oli käynyt Venäjällä saamassa koulutusta terroritoimiin ja aseelliseen vastarintaan Partizan keskuksessa. Kaksikon – Anton Thulin ja Viktor Melin – Venäjällä olosta on myös julkaistu kuvia. (3) Partizan keskuksessa on myös koulutettu venäläisiä vapaaehtoisia sotimaan Itä-Ukrainaan Venäjän proxy-joukkoihin.

Anton Thulin ja Viktor Melin kuvattuna Venäjällä.

Pohjoismainen Vastarintaliike on tehnyt myös organisaationa yhteistyötä venäläistahojen kanssa. Ennen Thulinin ja Melinin osallistumista Venäjällä järjestettyyn aseelliseen koulutukseen, liikkeen Ruotsin osasto teki yhteistyötä venäläisen, imperialistisen, Russkoe Imperskoe Dvizhenien (eli RID:n) kanssa. Yhteistyö piti sisällään syksyllä v. 2015 tehdyn rahalahjoituksen, jolloin RID:n taholta lahjoitettiin tuntematon summa rahaa Pohjoismaiselle Vastarintaliikkeelle puolueen perustamista varten. Lahjoitustilaisuudessa Ruotsissa oli läsnä myös RID:n johtaja Stanislav Vorobjov. (4) Myös RID on tehnyt Venäjällä yhteistyötä ryhmien ja organisaatioiden kanssa, jotka ovat värvänneet taistelijoita tahi toimittaneet varustusta Venäjän proxy-joukoille Itä-Ukrainaan (ja todennäköisesti myös Syyriaan).

Kiinnostavana Venäjä-kontaktina voidaan myös mainita Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen jäsenten vierailu taannoin Vladimir Žirinovskin Venäjän liberaalidemokraattisen puolueen järjestämässä “World Congress of Peace-loving Forces” -tapaamisessa. (5)

Avoimien lähteiden perusteella on vaikea sanoa, löytyykö Thulinin ja Melinin lisäksi muita Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen jäseniä, jotka olisivat saaneet Venäjällä aseellista koulutusta nimen omaa terroritoimiin. Venäjän proxy-joukkoihin Itä-Ukrainaan tiedetään värväytyneen ainakin yhden Norjassa asuneen venäläistaustaisen uusnatsin, jolla oli yhteyksiä Pohjoismaiseen Vastarintaliikkeeseen ja joka oli hetkellisesti mukana Soldiers of Odinin Norjan osaston toiminnassa. Kyseinen henkilö, Jan Petrovsky, taisteli Venäjän proxy-joukoissa Itä-Ukrainassa useisiin sotarikoksiin syyllistyneessä, venäläisen uusnatsin, Alex Milchakovin, johtamassa, Rusich-joukko-osastossa, jonka jäsenistä merkittävä oli uusnatseja tai jakoi äärioikeistolaisen maailmankuvan. (6) Vahvistamattomien tietojen mukaan Jan Petrovsky on tavannut Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen suomalaisia jäseniä.

Petrovskystä voimmekin sitten siirtyä takaisin koti-Suomen kamaralle tarkastelemaan näitä kyseenalaisiin keinoihin turvautuvia ”kansallismielisiä” tahoja.

Mikäli jätämme huomiotta katupartioinnin ja yksittäiset väkivallanteot, Suomessa nämä laita- ja äärioikeistoon kuuluvat ryhmät eivät, ainakaan toistaiseksi, ole ryhtyneet terroritekoihin. Toisaalta terroriteon raja on kovin häilyvä, ja em. ryhmiin kuulumattomien, mutta saman ideologian jakavien, henkilöiden voidaan katsoa syyllistyneen – mahdollisesti yllytettynä – tekoihin, joita onnistuessaan olisi tullut kutsua terroriteoiksi ts. kyse olisi ollut terrorismista.

Suomessakin on havaittavissa ”kansallismielisen” laitaoikeiston harjoittaman retoriikan selkeä koveneminen, alustana toimii usein sosiaalinen media ja varsin usein venäläinen VK, samaa yhteiskuntarauhaa rikkovaa kiihotusta esiintyy myös tähän joukkioon kuuluvien henkilöiden YouTube-kanavilla – viime aikoina tässä häirinnässä ja kiihotuksessa on erityisesti kunnostautunut Reformi-studion kaksikko Panu Huuhtanen ja Tiina Keskimäki, joiden videotaltioinnit MV-lehteen liittyvässä oikeudenkäynnissä ovat vastenmielistä katsottavaa, aivan kuten on heidän, Aron kirjan julkistuksen yhteydessä masinoima rikosilmoituskampanja Aron teoksesta ja sen myötä Jessikka Arosta. Aiheesta blogissani ”Kansallismieliset” Pietarin Internet Research Agencyn (eli Pietarin trollitehtaan) asialla, kampanjaan osallistui myös Soldiers of Odinin perustaja Mika Ranta.

Rikosilmoituskampanjan, aivan kuten MV-lehden oikeudenkäynnissä harjoitetun videokuvaamisen ja videostriimien tarkoituksena on vaikuttaa Jessikka Aron ohella toimittajien haluun työskennellä tällaisessa tilanteessa. Ilmeisenä tarkoituksena on pelotella Aron ohella muitakin toimittajia, vaikuttaa heihin psykologisesti, jotta lopettaisivat kirjoittelun – tai vähintäänkin vähentäisivät raportointia merkittävästi. MV-lehden oikeudenkäynnissä uhrien, kuten Jessikka Aro ja MV-sivustoa vastaan kampanjoineen Hanna Huumosen tukijat ovat myös joutuneet häirinnän kohteiksi, mikä taktiikkana on tavanomainen, ulottamalla häirintä ja uhkailu varsinaisen uhrin läheisiin, toivotaan tämän vaikuttavan myös uhriin, mutta samalla toiminnan toivotaan olevan pelote. He toivovat, että tämä vastenmielinen toiminta, pelottaa muita toimittajia ja aiheesta kirjoittajia, koska sama voi tapahtua muille toimittajille lähipiireineen. Onneksi Aron kohdalla kansalaisaktivismi on noussut tukemaan häntä, kiitos Johannes Kosken panokselle. (7) Uhrille kaikella tuella, olivatpa ne sanoja tahi tekoja, on merkitystä!

Näille ”kansallismielisille” kadulla tapahtuvan aktivismin ohella sosiaalinen media eri kanavineen näyttää olevan merkittävässä roolissa. Facebookin tiukennettua hiukan linjaansa em. tahot näyttävät siirtäneen osan toiminnastaan VK:hon eli V-Kontakteen, kuvitellen sen tarjoavan heille vapaan väylän viestiä. Heiltä näyttää kuitenkin unohtuneen se, että ei ole ilmaisia lounaita. Enpä oikein usko, että Johan Bäckman hyvää hyvyyttään usuttaa heitä siirtymään VK:hon ja kannustaa aktivismiin, taustalla on tarkoitusperiä ja tavoitteita, joiden ajamiseen Venäjällä tarvitaan ryhmiä, jotka toimivat Suomessa yhteiskuntaamme hajottavina voimina. Eikä aina kyse ole henkilön tai ryhmän tietoisesta valinnasta, he voivat joutua osalliseksi tällaista operaatiota omien tavoitteidensa myötä, niiden ollessa mahdollisesti yhtenevät Venäjän kanssa, esim. EU ja NATO vastaisuus, EU:n heikentäminen jne. Näyttää myös siltä, että VK:ssa eri ryhmät tai yksilöt seuraavat ja linkittävät toisiaan paljon aktiivisemmin, mitä julkisuudessa antavat ymmärtää. Toisinaan myös Venäjän hallinnolle työskentelevä Johan Bäckman näkyy kommentoimassa päivityksiä.

Loppuun kuvakaappauksina muutama ”kansallismielisten” henkilöiden tahi ryhmien somepanos VK:sta. Aloitetaan Jessikka Aron häiriköintiin osallistuneesta Reformi-studion ”sisällöntuottaja” Panu Huuhtasesta ja ”psykopaattien globohomojen” tuhoamiskampanjasta. Huom. kuvan vasen sivu Mielenkiintoisissa sivuissa kansallissosialistinen, Vastarintaliikkeen perillinen, Kohti Vapautta!. Huuhtasen VK-tilin Mielenkiintoisista sivuista löytyy kokojoukko muitakin kansallissosialistisia sivustoja sekä Suomen Keltaliivit yhteisö.

Panu Huuhtanen, VK.

Soldiers of Odinin perustaja, entinen Vastarintaliike-aktiivi, Mika Ranta suorasanaisesti uhkaa ottaa haltuun Tornion rajanylityspaikan, mikäli vuoden 2015 tapahtumat länsirajalla uusiutuvat. Samaa viestiä levittävät muutkin ”kansallismieliset”, joten kyse ei ole Rannan yksittäisestä uhkauksesta. En ryhdy spekuloimaan sillä, onko uhkauksen mahdollista realisoitua, mutta tämä ja vastaava retoriikka voi radikalisoida osaa jäseniä entisestään – siirrytään sanoista entistä rajumpiin tekoihin.

Vaikka Rannan kerrotaan olevan entisen Vastarinta-aktiivin, hänen viestinnän perusteella voi vetää sen johtopäätöksen, että hän ei ole hylännyt kansallissosialistista maailmankatsomusta.

Mika Ranta, VK.

Vastarintaliikkeen Kansallinen vastarinta -verkkojulkaisussa kerrottiin näyttävästi Jessikka Aroon kohdistuneesta rikosilmoituskampanjasta, nyt samaisen liikkeen VK:n Kansallinen Vastarinta-tilillä osallistutaan toimittaja Aron vastaiseen kampanjaan nimitellen häntä.

Kansallinen Vastarinta, VK-tili.

Moni on valmis ohittamaan olkiaan kohauttaen yksittäiset uhkaavasti käyttäytyvät ja vihaa jakavat ”kansallismieliset”, unohtaen samalla sen, että näiden käyttämä retoriikka leviää useita kanavia myöten, kuten Juha Korhosen AD-nettiradion sekä Suomen Kansan Ensin puolueesta erotetun, vast'ikää ehdolliseen tuomitun, Marco de Witin ”tuottamilla” kanavilla ja sivuilla, kuten Laiton Lehti?. On myös nähtävissä, kuinka vastuuttomasti toimivat perussuomalaiset kansanedustajat ja aktiivit koettavat arkipäiväistää käytettyä, eripuraa lisäävää, kieltä turvautuen ilmaisuihin, jotka aiemmin on liitetty yksinomaa radikaaliin äärioikeistoon, joka viljelee rasistisia ilmauksia vannoessaan etnonationalismin nimeen. Toisinaan viestin jakelukanavana on toiminut propagandisti Janus Putkosen toimittama disinformatiivinen uusi MV-lehti. Putkosen aikaisempi projekti Venäjän miehittämillä Itä-Ukrainan alueilla oli propagandistinen ja disinformatiivinen DONi News, joka toimi venäläisten tuella ja rahoituksella.

Itse pidän huolestuttavana kehityskulkuna yllä kuvaillun toiminnan siirtymistä marginaalista valtavirtaan. Toistaiseksi se on ollut helpohkoa kuitata muutamien hourupäiden kiihkoiluna, mutta jo nyt – eri kanavien kautta – viesti tavoittaa helposti tuhansia suomalaisia. Määrät ovat toki pienempiä kuin MV-lehden huippukausina jokunen vuosi sitten, mutta saman retoriikan arkipäiväistyessä perussuomalaisten piirissä ja yhdistyessä tarkoituksellisesti kylvettyihin spekulaatioihin esim. vaalivilpistä, jollaisen spekulaation taustalla viime keväänä oli Johan Bäckman, voidaan päätyä tilanteeseen, jossa yhteiskuntaa hajottavilla voimilla on taustallaan merkittävästi vahvempi poliittinen tuki, josta moni voi löytää oikeutuksen teoilleen.

Valitettavasti tässä kirjoituksessa aihetta on mahdollista käsitellä perin suppeasti yksittäisiin esimerkkeihin turvautuen. Laajempi ja moniulotteisempi tarkastelu laajentaisi kirjoituksen kohtuuttoman pitkäksi. 

Näin loppuun sanon, että eivät nämä ”kansallismieliset” todellakaan ole Suomen ja demokratian asialla. Ei, he ovat totalitarismin palvelijoita.

Sananvapauden ja oikeudenmukaisuuden puolesta yhteiskuntarauhan rikkojia vastaan,

Marko

1. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006277777.html 

2. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79235/03 2017_Vakivaltaisen ekstremismin tk 1_2017.pdf?sequence=1&isAllowed=y 

3. https://www.expressen.se/gt/militarutbildades-i-ryssland-precis-fore-bombdaden/ 

4. http://euromaidanpress.com/2015/09/19/russian-fascist-militants-give-money-to-swedish-counterparts/ 

5. http://www.tango-noir.com/2018/06/20/russian-active-measures-european-neo-nazis-and-the-kremlins-french-connection/ 

6. http://khpg.org/en/index.php?id=1476975539 

7. https://medium.com/@johanneskoski/puolustajien-tukiryhm%C3%A4-tarjoaa-tsemppausta-kiusatuille-ja-vainotuille-fyysisiss%C3%A4-ja-digitaalisissa-fe4dc3b1e342 

Poikkeuksellisesti en laita linkkejä näiden ”kansallismielisten” VK-tileihin. En halua niille ylimääräisiä vierailijoita.

Köyhä kuin kirkonrotta, vai rahamies vailla vertaa?

MV-lehden perustaja Ilja Janitskin toisti usein sitä, kuinka ”veitsenterällä” MV-lehden toiminta on rahoituksen puolesta ollut, mainostulojen ohella lehdelle on kerätty varoja erilaisin lahjoituksin – samaa metodia on hyödynnetty myös Janitskinin oikeudenkäynnin rahoitukseen kuin myös ”presidentinvaalikampanjaan” kuin myös mainaamisella eli kryptovaluutan louhinnalla. Erilaisilla boikoteilla sekä aktivismilla oli ymmärtääkseni suurikin vaikutus mainostulojen hiipumiseen.

Oikeudenkäynnin aikana rahoituskysymyksetkin ovat nousseet esille, kuulustelupöytäkirjojen perusteella on pääteltävissä, että kolmantena syytettynä Ilja Janitskinin ja Johan Bäckmanin kanssa ollut Asta Tuominen on joutunut vastaamaan eräisiin rahansiirtoja koskeviin kysymyksiin. Tuntemattomaksi jäänyt ”filantrooppikin” nousee esille, henkilö, jolla näyttää olevan rahaa jaettavana ympärilleen hiukan paksummasta lompakosta. Henkilöltä, jonka ”harrastuksiin” kryptovaluutat bitcoinien muodossa kuuluvat. Onko tällä sitten mitään tekemistä sen kanssa, kun tammikuussa uutisoitiin MV-lehden louhivan luvatta kryptovaluuttaa lukijoidensa koneilla:

”Sivun lähdekoodista voidaan päätellä, että MV-lehden sivuille on asennettu Coinhive-lisäosa, joka louhii esimerkiksi Monero-kryptovaluuttaa…

Sivustolla ei mainita, että käyttäjän konetehoa hyödynnetään kryptovaluuttojen louhintaan.” (1)

Tässä kirjoituksessa aikomukseni ei ole vastata otsikon kysymykseen. Eikä siihen edes voi vastata, ei ainakaan henkilö, joka ei riittävällä tarkkuudella ole tutkinut Janitskinin ja hänen yritystensä rahaliikennettä. Mutta ehkäpä tämä kirjoitus omalta osaltaan pistää lukijan pohtimaan sitä, että missä mennään ja kuka hyötyy kenestä.

Havaintoja MV-lehden rahoitusmuodoista

Seuraavaksi muutamia kuvakaappauksia ja niiden perusteella tehtyjä havaintoja Janitskinin harjoittamasta rahankeräystoiminnasta. Lahjoitustilien sekä joukkorahoitukseen turvautumisen ohella MV-median youtube-tilin kautta on voinut striimien aikana tehdä lahjoituksia, sitäkin kautta on havaintojeni mukaan kertynyt jonkin verran lahjoituksia ainakin oikeudenkäyntikuluihin, mahdollisesti muuhunkin kuluihin. En kuitenkaan ryhdy arvioimaan summia, koskapa MV-median seuraamiseni ei kovinkaan aktiivista ole ollut.

Oma lukunsa on sitten Janitskinin laiton henkilötietorekisteri, jolle on kerätty tietoja mahdollisesti jopa useammasta miljoonasta henkilöstä (yksittäisten henkilöiden tietoja löytyy rekisteristä useampaan kertaan, joten todennäköisesti rekisterissä on olennaisesti vähemmän kuin reilut kaksi miljoonaa nimeä, luku joka reddit.com:in avausviestissä mainittiin). Lukiessani aikoinaan tapauksesta ensimmäistä kertaa reddit.com:in foorumilta, kaikki henkilötiedot oli koottu Janitskinin hallinnoimaan tietokantaan Digial Oceanin virtuaalipalvelimella. (2) Viime aikojen sosiaalisen median jättejä koskettavien kohujen myötä on kenties aiheellista tiedustella, että onko Janitskin voinut hyötyä kyseisestä rekisteristä ansaintatarkoituksessa? Aihetta sivutaan Ylen analyysissa ”Tieto on digiajan valuuttaa – tämän takia jopa miljoonien suomalaisten tiedot kerättiin yhteen” joulukuussa 2015. (3)

Mikäli oikein muistan nämä reddit.com:in aiheen avausviestissä mainitut Janitskinin ”venäläiset ystävät” ovat valkovenäläisiä. Heidän taustojen syvällinen kartoittaminen ei tässä kirjoituksessa ole tarkoituksenmukaista.

”MV-lehden päätoimittaja Ilja Janitskin on kerännyt venäläisten ystäviensä kanssa laajan henkilörekisterin Suomessa asuvista yksityishenkilöistä ja näiden kotiosoitteista.” (2)

Mihin tarkoitukseen rahat menevät, eli koijataanko naiivia lahjoittajaa?

Lahjoituksia "vaalirahoitukseen" vaiko "lukuaikaan"?

Janitskinin mukaan MV-lehti tarvitsi tuolloin 10 000 euroa (?) kuukaudessa pysyäkseen elossa, hänen mukaansa vaalirahat ovat kuitenkin täysin eri juttu – herää kysymys, että kuinka hän erotteli ne vaalirahat ja lukuajanmaksut toisistaan, kun kummassakin tapauksessa rahat a) ohjautuivat samalle tilille b) viestinä kummassakin tapauksessa oli ”lukuaika”? No ei kuinkaan, eiköhän tämä ”presidentinvaalikampanja” ollut vain yksi lukuisista keinoista koijata köyhältä rahaa.

Seuraavaksi havaintoja Janitskinin joukkorahoituskampanjoista, jollaisia on ainakin ollut generosity.com sekä indiegogo.com joukkorahoitussivuilla, kummassakin nimellä ”Oikeustaisteluni korruptoitunutta oikeutta vastaan”. (4 ja 5)

Generosityn joukkorahoituksesta, "heikki.wendorf"-nimellä yhteensä 6200 USD lahjoituksia.

Helsingin kihlakunnansyyttäjä Heikki Wendorf on toiminut syyttäjänä MV-lehden asian käsittelyssä. Hän muun muassa antoi Janitskinista eurooppalaisen pidätysmääräyksen, joten siksi lahjoittajana esiintyy ”heikki.wendorf” – kuka hän on, siihen palaamme myöhemmin.

Nyt Janitskinin joukkorahoitus generosity.com:illa näyttää tältä.

Generosityn ohella joukkorahoituskampanja oli aikanaan käynnissä myös IndieGogolla.

Janitskinin, nyt jo suljettu, joukkorahoitus IndieGogolla.

Tonnin (1 000 USD) panostus Iljalle IndieGogon kautta.

Näiden kahden yllä mainitun joukkorahoituksen kautta Janitskin näyttää keränneen lukijoilta ja tukijoilta yhteensä 12858 Yhdysvaltojen dollaria, edellyttäen, että koko summa on mennyt lyhentämättömänä Janitskinin tilille. IndieGogolla Janitskinilla on ollut käynnissä (ainakin) kaksi kampanjaa, joista toinen hänen nimellä ollut oli ”Ilja Janitskin myy Taisteluni-kirjansa”, joka keräsi pyöreät nolla Yhdysvaltojen dollaria kampanja-aikana.

Tuominen Asta "Hän on tällainen filantrooppi" salaperäisestä henkilöstä, kuva via @Dimmu141.

Uuninpankopoika Saku Timosen blogin kommentointiosuudessa arveltiin kommentoijan toimesta ”pseudonyymi Wendorfin” olevan Ilja Janitskinin:

”Arvaus: Ilja varmaankin lahjoitti tuossa kohtaa itse itselleen rahaa, jotta keräys näyttäisi paremmalta?” (6)

Lukiessani kuulustelupöytäkirjoja Asta Tuomisen osalta, herää ajatus, että onko tämä Generosityn joukkorahoituksen kautta suurlahjoitukset tehnyt ”heikki.wendorf” sekä IndieGogon kautta muista lahjoituksista kooltaan poikkeavan tonnin (1000 USD) lahjoituksen tehnyt ”Panoksia Iljalle Amerikasta. Pian kuivataan suo!” tämä, kuulustelupöytäkirjoissa mainittu ”filantrooppi”, jonka todellista henkilöllisyyttä Tuominen ei halua kertoa, ja jonka henkilöllisyyttä en myöskään itse ryhdy nyt spekuloimaan. Generosityn kautta ”heikki.wendorf” lahjoitti yhteensä 6200 USD ja IndieGogon kautta ”Panoksia Iljalle Amerikasta. Pian kuivataan suo!” 1000 USD – kumpikin on summaltaan selkeästi muista lahjoituksista poikkeavia. Ilja Janitskinin omalahjoitus näyttäisi olevan 50 USD, toki on mahdollista, että hän on tehnyt muita lahjoituksia anonyymina manipuloidakseen joukkorahoituksia.

Ilja Janitskin ja Venäjä

Julkisuudessa on käyty keskustelua MV-lehden mahdollisesta Venäjä-rahoituksesta. En nyt ota sellaisen olemassa oloon kantaa, sen sijaan Ilja Janitskinin ja MV-lehden sekä Venäjän presidentinhallinnon alaiselle RISS:lle (RISI) työskentelevän Johan Bäckmanin välillä on olemassa oleva päivänselvä kytkös. Mielestäni sosiaalisessa mediassa on ajoittain kiinnitetty liikaakin huomiota MV-lehden ”Venäjä-rahoitukseen”, jolloin pimentoon jää se, että tuki voi olla muutakin kuin suoraa taloudellista tukea rahoituksen muodossa. Eräissä tapauksissa tällainen epäsuora, ei-taloudellinen-tuki, voi olla tuen antajan kannalta järkevämpää (sekä turvallisempaa).

Kuten olettaa saattaa kuulusteluissa Johan Bäckmanin nimi nousi esille, kuulusteluissa esitettiin kysymys ”Kuka on Bäckman?” Johan Bäckmania kuvattiin ”Venäjä tyypiksi” ja mietittiin, että hän toisi kansainvälistä näkyvyyttä Janitskinin tapaukselle. Bäckman kertoi itse MV-median striimillä ”Vieraana Johan Bäckman -- Mikä mies on Bäckman?” tavanneensa Janitskinin ensimmäisen kerran Andorrassa. (7)

Kuulustelupöytäkirjasta, kuva via @Dimmu141.

Mutta toimivia linkkejä on muitakin kuin Janitskin ja Bäckmanin kahdenkeskinen linkki. Kaiken esille nousseen perusteella voidaan todeta, että Janitskinin muista kumppaneista – näistä ns. kansallismielisistä – Marco de Wit on vieraillut venäläisten miehittämässä Itä-Ukrainassa tavaten kesällä 2016 muun muassa suomalaispropagandisti Janus Putkosen (DONi-Newsin ”päätoimittaja”) kuin myös Johan Bäckmanin. Toimintaa ja yhteistyötä voidaan pitää muunakin kuin ”harmittomana hengailuna”. Oma numeronsa tässä kokonaisuudessa on Janus Putkosen Janitskinille tekemä tarjous turvapaikasta Donetskin ”kansantasavallassa”, jota voitaneen pitää enemminkin tuenosoituksena kuin konkreettisena toteuttamiskelpoisena ehdotuksena.

Taisipa jäädä vain aikomukseksi tämä turvapaikkahakemus.

* * *

Kirjoittaessani tätä, olen hyötynyt suunnattoman paljon lukuisien henkilöiden/tahojen aktiivisuudesta, niinpä mielelläni lausun kiitokseni tälle joukolle aktiiveja, kuten @Dimmu141 ja @Rusbuster, Janne ”Rysky” Riiheläisen havainnot ovat myös auttaneet minua suuresti!

Marko

1. https://www.tivi.fi/Kaikki_uutiset/uusi-rahoituskeino-mv-lehti-louhii-luvatta-kryptovaluuttaa-lukijoidensa-koneilla-6694999 

2. https://www.reddit.com/r/Suomi/comments/3x041n/mvlehden_p%C3%A4%C3%A4toimittaja_ilja_janitskin_on_ker%C3%A4nnyt/ 

3. https://yle.fi/uutiset/3-8536498 

4. https://www.indiegogo.com/projects/oikeustaisteluni-korruptoitunutta-oikeutta-vastaan#/backers 

5. https://www.generosity.com/fundraising/oikeustaisteluni-korruptoitunutta-oikeutta-vastaan 

6. https://blogit.apu.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2016/10/29/taas-hoynaytettiin/ 

7. https://www.youtube.com/watch?v=OkwFzvMLgVU (ajasta 30:20 eteenpäin).

MV-paatissa vuoto, jättävätkö rotat uppoavan laivan?

MV-lehden perustaja Ilja Janitskin tuotiin viime viikolla Andorrasta Suomeen, Helsingin käräjäoikeus vangitsi tiistaina (17.4.2018) Janitskinin todennäköisin syin epäiltynä useista eri rikoksista muun muassa törkeästä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, rahankeräysrikoksesta ja rahapelirikoksista. (1 ja 2) Yhteensä Janitskinia epäillään 12 eri rikoksesta, jotka on tehty usean vuoden aikana.

Poliisin tiedotteen mukaan myös muita ihmisiä epäillään ja tutkitaan anonyymeistä nettikirjoituksista MV-lehti-vyyhtiin liittyen. Tämän tutkinnanhaaran osalta on kiinnostavaa seurata, tullaanko tulevaisuudessa paljastamaan eri nimimerkkien taustalla piilevät todelliset kirjoittajat. Johan Bäckmanin tuttavapiiriin kuuluvien henkilöiden väitetään kirjoittaneen MV-lehteen.

Toivoaksemme tämän vyyhdin purun myötä myös MV-lehden sekä Janitskinin rahoituskuviot avautuvat tarkemmin, keitä lahjoittajat ovat ja millaisin motiivein he ovat toimineet.

Viikonloppuna MV:n striimien "moderaattorin" eli päätoimittaja Juha Korhosen avustaja Asta Tuominen kertoi VKontaktessa olleensa poliisin pidättämä vajaat kaksi vuorokautta ja poliisin takavarikoineen hänen tietokoneet, kännykät, lisämuistit ja muistitikut.

Erilaiset ”kansallismielisiksi” itse itsensä nimeämät ryhmittymät ja henkilöt ovat organisoineet useita mielenilmauksia, joissa vaaditaan Ilja Janitskinin vapauttamista. Samaiset tahot ovat myös jakaneet disinformaatiota medioihin Andorrassa ja Suomessa, heidän mukaan Janitskinilta on poliisin toimesta evätty syöpälääkitys – tätä disinformaatiota on Suomessa levittänyt myös Seiska-lehti, joka päätoimittajansa suulla sitoutui vastuulliseen journalismiin kuukauden päivät sitten – todella vastuullista journalismia. (3) Näihin mielenosoituksiin pyrittäneen jatkossa sitomaan ”sananvapaustaistelu” voimakkaasti – palaan aiheeseen myöhemmin.

Janitskinin tukijoiden ja MV-lehden lukijakunnan toimesta poliisin toimintaan on kohdistunut voimakasta kritiikkiä, osa poliisista rinnastetaan toimitavoiltaan entisten kommunistidiktatuurien turvallisuuselimiin. Poliisi – osa siitä – leimataan myös nimikkeellä polpo eli poliittinen poliisi, kyseistä termiä viljellään myös venäläispropagandassa ja on tyypillinen projektio, jota toistetaan nyt orkestroidusti ynnä organisoidusti monella taholla. Todennäköisesti kaikki termiä käyttävät eivät ymmärrä termiin liittyvää syvempää merkitystä, sitä, että sillä pyritään luomaan – tässä tapauksessa – voimakkaan negatiivisia assosiaatioita poliisista ja synnyttämään epäluottamusta poliisia kohtaan.

Termiä polpo on käyttänyt myös kansallissosialistinen Vastarintaliike oikeudenkäyntiensä aikana. Ei ole ihme, että termi on kulkeutunut Janitskinin tukijoiden käyttöön, koska nämä ns. kansallismieliset ryhmät tekevät paljon yhteistyötä organisaatio ja henkilötasolla, osa henkilöistä on myös mukana useammassa eri organisaatiossa samanaikaisesti, kuten Vastarintaliikkeessä ja Soldiers of Odinissa. Tunnetusti Janitskin myös tuki, vähintäänkin henkisesti ja MV-lehden foorumeiden kautta, Soldiers of Odinia kuin myös Vastarintaliikettä.

Tässä yhteydessä on syytä mainita vielä se, että tiistaina MV-aktivistit kävivät tekemässä lukuisia rikosilmoituksia tutkinnanjohtajasta. Myös sosiaalisessa mediassa (esim. Twitterissä) Janitskinin tukijoiden harjoittama viestintä on ollut hyvin aggressiivista, kohdistuen myös viranomaistahoihin, kuten poliisiin. He eivät tunnu ymmärtävän edelleenkään sitä, että sananvapauteen kuuluu olennaisena osana myös vastuu sanoistaan.

Seiska 17.4.2018.

Seiska ei kuitenkaan ole korjannut uutista – otsikon sanamuoto on lehden verkkosivuille korjattu muotoon ”ILJA JANITSKININ ÄITI VÄITTÄÄ: ILJA EI SAA SYÖPÄLÄÄKKEITÄÄN POLIISIVANKILASSA – "TÄMÄ ON KIDUTUSTA!’” keskiviikkona 18.4. aamupäivällä, todennäköisesti palautteen seurauksena. Tässä ns. uutisessa ei edelleenkään ole selkeää mainintaa siitä, että Janitskin on saanut tarvitsemaansa lääkinnällistä hoitoa.

Kuvakaappaus @HelsinkiPoliisi twitter-tili.

Janitskinin tukijat kertovat pyrkineensä valittamaan tämän kokemasta vainosta myös kansainvälisiin toimittaja- ja ihmisoikeusjärjestöihin. MV-median tiedotteen mukaan MV-media lähestyi tänään Toimittajat ilman rajoja -järjestön puheenjohtaja Jarmo Mäkelää – väitteen todenperäisyyttä en ole tarkastanut Jarmo Mäkelältä.

Kuvakaappaus mvlehti.net.

Jo nyt esille on nostettu eri henkilöiden toimesta ”sananvapaustaistelu”, Janitskinin kannattajien mukaan hän on ”sananvapaustaistelija” – myös Johan Bäckman nostaa tässä yhteydessä tavattoman usein sananvapauden, luoden disinformatiivista kuvaa Suomen sananvapauden kehnosta tilasta, josta osoituksena Janitskiniin kohdistetut oikeustoimet. MV-lehden taholta ollaan organisoimassa toukokuulle mielenosoitusta sananvapauden puolesta, idea on sama, jota Vastarintaliike toteutti viime vuoden puolella Tampereella saaden liikkeelle henkilöitä, jotka eivät tienneet taustaorganisaation tarkoitusperiä, tuskin edes tiesivät, mikä tämä Vastarintaliike todellisuudessa on. Heidän käsityksensä sananvapaudesta on valikoiva, eivätkä he halua ymmärtää sitä, että siihen kuuluu myös vastuu sanoistaan. Oma asiansa on sitten se, että onko kansallissosialistinen Vastarintaliike tai erilaiset kansallismielisinä itseään pitävät laitaoikeistolaiset tai rasistisetjärjestöt valmiit luovuttamaan sananvapauden samassa laajuudessa poliittisen kentän vastakkaiselle laidalle? Mikäli teemme päätelmiä historiallisten tapahtumien perusteella niin uskallan todeta, että eivät ole valmiit siihen.

Kuvakaappaus mvlehti.net.

Todennäköisesti tulemme näkemään Ilja Janitskinin vangitsemisen myötä jälleen kerran sananvapaustilanteen noston esille venäläismedioissa Johan Bäckmanin toimesta, ainakin hänen Facebook-päivityksen perusteella tällainen ”esiinmarssi” on jälleen kerran odotettavissa.

”Sananvapaus” mainittu… kuvakaappaus Johan Bäckmanin FB-tili.

Entäpä jättävätkö rotat uppoavan laivan – tehdään nyt selväksi se, että kyseessä on vertauskuva en nimittele ketään rotaksi – nimittäin ei olisi ensimmäinen kerta, jolloin laajassa oikeudenkäynnissä alkaa ”selkäänpuukotus” osapuolten yrittäessä epätoivoisesti pelastaa oman nahkansa. Mukana on enemmän kuin yksi henkilö, joten on enemmän kuin todennäköistä, että joku haluaa ”pelastaa” oman nahkansa vierittäen syytä muiden epäiltyjen harteille.

Marko

1. https://yle.fi/uutiset/3-10160015 

2. http://www.poliisi.fi/helsinki/tiedotteet/1/0/helsingin_karajaoikeus_vangitsi_mv-lehden_perustajan_ilja_janitskinin_poliisi_jatkaa_kuulusteluja_69707 

3. https://www.seiska.fi/Uutiset/Seiskan-paatoimittajalta-Vastuullista-journalismia/1129598

Huom. tekstiä muokattu kappaleen kaksi osalta, sekä lisätty kappale kolme selventämään tekstiä.

Valeuutisista valesivustoihin

Faktantarkistuksesta on ollut puhetta jo pidemmän aikaa, asiaan on kiinnitetty huomiota hyvinkin parin vuoden ajan, mutta viime aikojen uutisten perusteella mieleen nousee ajatus, että ehkäpä faktantarkistuksen ohella olisi syytä ryhtyä keskustelemaan myös siitä, millaisiin lähteisiin uutisissa viitataan, tai millaisia tehtävänantoja annetaan, jotta epämääräisiä – kysymyksiä nostattavia – lapsuksia ei pääsisi läpi.

Suomessa harva itseään kunnioittava media tohtii enää nykyään viitata MV-lehteen lähteenä, julkaisua vältellään – aivan aiheellisesti – kuin ruttoa. Asia oli kuitenkin toisin vielä jokunen vuosi sitten, ennen "julkaisun" nostoa "tapetille", jolloin toisinaan perinteisessä mediassa viitattiin tähän Ilja Janitskinin luomukseen. Nyt perinteisen median edustajat Suomessa tiedostavat MV-lehden maineen hyvin kyseenalaisena julkaisuna, samaa ymmärrystä ei kuitenkaan ole käytettäessä vierasmaalaisia julkaisuja lähteenä. Ikävä kyllä arveluttavatkin ulkomaalaiset julkaisut saattavat päätyä lähteeksi joko vahingossa tai eräissä tapauksissa tarkoituksellisesti toimituskunnan toimesta.

Epämääräisten sivustojen käyttö lähteenä nousi mieleeni syyskuun alkupuolella Kirkko ja kaupunki -lehdessä julkaistun uutisen "Lidl poisti kirkon ristit pakkauksistaan – syynä suvaitsevuus" myötä. (1) Uutisessa viitattiin alun perin The Telegraphin ohella amerikkalaisen alt-rightin äänitorveen Breitbart-julkaisuun. Sittemmin jälkimmäiseen julkaisuun johtanut linkki poistettiin Kirkko ja kaupunki -lehden uutisesta, muokattu uutinen varustettiin asianmukaisin merkinnöin.

Viikko sitten uutisoitiin useammassa mediassa Breitbart-sivuston käytöstä ylioppilaskirjoitusten englannin kuullun ymmärtämisen kokeen lähteenä. (2 ja 3) Breitbartia ei suinkaan ole käytetty kokeessa yhtä kertaa vaan kaikkiaan seitsemän kertaa, jollin kyse ei enää voi olla sattumasta. Tässä kohdin huomioitavaa on kuitenkin se, että sivusto ei ole ollut Suomessa laajalti tunnettu kuin noin vuoden verran. Julkaisu nousi otsikoihin Donald Trumpin vaalikampanjan aikoihin, Trumpin vaalikampanjaa elokuusta 2016 johtanut Steve Bannon oli Breitbartin Newsin perustajajäseniä.

Bretibartin käyttöön ylioppilaskirjoitusten kuulunymmärryskokeen lähteenä liittyy toki se ongelma, että itse en ole tehtävänantoa nähnyt, joten joihinkin tehtäviin liittyen tällaisen sivuston käyttö lähteenä on perusteltu. Kysymys kuuluukin, että onko englannin kuulunymmärtämisen koe sellainen koe, johon Breitbartin käyttö lähteenä on perusteltu vaiko ei. Yhteiskunnallista vaikuttamista, viestintää tai muita vastaavia aiheita sivuavissa tehtävissä kyseisen sivuston käyttö tehtävänannossa olisi nähdäkseni perustellumpaa. Mutta kysymyksen ympärillä käydyn keskustelun, todennäköisesti olennaisesti parempiakin lähdesivustoja tehtävään löytyisi.

Vaikka kritisoinkin yllä Breitbartin käyttöä lähteenä en tarkoita sitä, etteikö sitä tai vastaavaa mediaa voi halutessaan käyttää lähteenä, se on lopulta itse kunkin oma valinta, johon sisältyy omat riskinsä. Itse pyrkisin parhaani mukaan käyttämään luotettaviksi tiedettyjä ja tunnettuja lähteitä, jolloin riski mahdollisesta hutiosumasta pienenee olennaisesti. Vaikka medialta on syytä vaatia huolellisuutta ja riittävää taustoitusta tänä päivänä, jolloin erilaisia verkkomedioita syntyy ja kuolee tiheään, on hyvinkin mahdollista, että hyvää tarkoittaen erehtyy väärälle sivulle, sellaiselle, joka herättää ulkoasullaan tai harhauttavalla nimellään luottamusta, jonka jälkeen lukijan on entistä helpompaa sortua luottamaan sivustoon. Samalla tapaa lähipiirimme voi johtaa meitä harhaan, välittää signaaleja, jonkin sivun luotettavuudesta, vaikka todellisuus onkin jotain muuta. Mutta toki työtään tekevän ammattilaisen on asetettava rima riittävän korkealle ja muistettava tänään taustoitus ja mielellään käyttää luotettavia lähteitä – melkeinpä sanoisin, että jos aiheesta ei ole uutista luotettavaksi tunnetussa julkaisussa on syytä suhtautua uutiseen tietyllä kriittisyydellä. Kysyä itseltä, onko se liian hyvää ollakseen totta?

Tänään maailma tuntuu olevan täynnä erilaisia kuplia. Minäkin olen omassa kuplassa, vaikka pyrinkin mahdollisimman laajalla sosiaalisen median verkostolla ja kaveripiirillä saamaan aikaan sen, että kuplani ei koostu yhdenlaisista ihmisistä, jolloin väistämättä syntyy tilanne, jossa joudun puntaroimaan erilaisten tahojen välittämää informaatiota ja vertaamaan sitä käytössäni olevaan informaatioon. Todennäköisesti minutkin olisi mahdollista – varovaisuudesta huolimatta – johtaa harhaan, jos liikutaan riittävän kauas omilta vahvuusalueiltani. Sama kääntyy myös toisinpäin, suuri joukko omaan harrastepiiriini kuuluvista sivustoista on kaikkea muuta kuin luotettavia, osaa niistä voidaan pitää selkeän propagandistisina ja harhaanjohtavina, silti näen näihinkin sivuihin viitattavan aina silloin tällöin tai näiden sivustojen uutisia tahi artikkeleja nostettavan esille erinomaisina ja luottamusta herättävinä.

Seuraavaksi luettelen kokojoukon sivustoja, joiden luotettavuus on hyvin kyseenalainen tai suorastaan olematon – joukossa on myös selkeää propagandaa välittäviä verkkosivuja: South Front (southfront.org), Global Research (www.globalresearch.ca), Russia Insider (russia-insider.com/en), Katehon (katehon.com), veterantoday.com, washingtonblog.com, DONi-News (dninews.com), InfoWars (www.infowars.com), voltairenet.org ja Strategic Culture Foundation (www.strategic-culture.org) sekä tvzvezda.ru. Lisätään joukkoon vielä muutama suomalainen verkkosivusto, joiden luotettavuus on kyseenalainen: magneettimedia.com, vastavalkea.fi sekä mahdollisen uudelleen syntymän kokeva Janus Putkosen verkkomedia.org.

Ainakin osalta edellä luettelemiltani sivuilta löytyy toisinaan riittävällä tarkkuudella laadittuja kirjoituksia tai vain hyvin lievin värilasein laadittuja kirjoituksia, tekijä, mikä voi lisätä tunnetta sivujen luotettavuudesta harhauttaen näin lukijansa luottamaan sivuun, joka ei – kokonaisuus huomioiden – kuitenkaan sellainen ole. Josta päästään siihen, että mikäli liikut oman vahvuusalueesi ulkopuolella, on varmempaa turvautua tunnettuun ja luotettavaksi tiedettyyn lähteeseen epämääräisen verkkosivun sijaan, onpa sen sivun nimi, kuinka uskottava tahansa.

Ei siis yksin faktantarkistus vaan tärkeää on myös se, millaisia lähteitä käyttää. Luotettava lähde tarkoittaa toisaalta sitä, että lähdeaineistokin on - pääsääntöisesti - vakaammalla pohjalla, että aineiston kirjoittaja on itse perehtynyt taustoihin riittävän hyvin, että hän on suorittanut riittävää faktan tarkistusta.

Esimerkki propagandasivun jakaman uutisen leviämisestä verkossa

Eli kuinka Janus Putkonen taikoi hatustaan yli 3000 tankkia. Putkosen ”kipparoimassa” DONi-newsissä Donetskin ”kansantasavallasta” julkaistiin tämän vuoden tammikuun 4. uutinen, jonka mukaan USA lähettää 3600 panssarivaunua Venäjää vastaan.

Kuvakaappaus Janus Putkosen Facebook-sivulta.

Pienellä faktan tarkistuksella on helposti osoitettavissa vääräksi Putkosen väittämä tuhansista Eurooppaan rahdattavista panssarivaunuista, tästä huolimatta ”uutinen” sai huomattavaa näkyvyyttä – Putkosen mukaan sitä jaettiin puolentoista vuorokauden kuluessa yli 21 000 kertaa. Kyseistä uutista ja etenkin sen – hämmästyttävää – leviämistä tarkasteltiin myös DFRLabin artikkelissa ”Three thousand fake tanks”. (4) Erityisen kiinnostava artikkelissa oli kaavio, jossa kuvattiin ”uutisen” leviämistä verkossa.

@AtlanticCouncil's Digital Forensic Research Lab: Three thousand fake tanks.

Kuten voimme havaita, Global Research on linkki, jonka kautta uutinen lähti leviämään merkittävässä määrin. Ennen tätä uutinen oli levinnyt yksittäisille verkkosivuille, joilta merkittävää leviämistä ei tapahtunut. DFRLabin artikkelia lainatakseni:

”The DNI story gained a significant boost on January 5, when it was picked up verbatim by Canada-registered website globalresearch.ca. This was not a simple re-post: it expanded the original headline to accuse US President Barack Obama of “political insanity” and inserted an explanatory paragraph. The DNI article was then reproduced underneath.” (4)

Perinteinen englannin kielinen media ei uutiseen tarttunut, edes Russia Todayn englannin kieliset sivut eivät lainanneet suoraan DONi-Newsin uutista. Sen sijaan Russia Todayn saksankielisellä sivustolla kirjoitettiin jo parista tuhannesta panssarivaunusta, ja Venäjällä uutisen voidaan sanoa ”lyöneen läpi”.

Uutinen olemattomista tuhansista tankeista osoittaa sen kuinka oikea-aikainen valeuutinen sopivia väyliä myöten levitettynä saa huomattavaa näkyvyyttä. Tässä Putkosen uutisessa Global Research oli merkittävässä roolissa, sen tiedetään jakavan ”uutisia” epämääräisistä salaliitoista, esim. Hillary Clintonin pedofiiliringistä. Global Research on tunnetusti pro-Putin ja anti-NATO alusta.

Kirjoitukseni alkupuolella annoin itse kullekin vapauden käyttää lähteinään millaisia sivuja tahansa, mutta ennen kuin ryhdyt toimimaan näin, on ehkäpä syytä kuitenkin huomioida seuraavat tekijät.

Näin loppuun voimme vielä lyhyelti palata epämääräisten sivustojen käyttöön lähteinä huomioiden DONi-Newsin uutisen leviäminen. Merkittävä osa näistä vale- ja viha- sekä propagandasivustoista elää näkyvyydestä. Mitä enemmän he saavat näkyvyyttä sen parempi taustatahoille, näkyvyys tuo joko rahaa tai mahdollisia tukijoita, tai kumpaakin. Tukijat tahi sivustojen seuraajat taasen lisäävät omalta osaltaan näkyvyyttä, mikä vahvistaa näiden sivustojen välittämää sanomaa. Tällaiset asiat on syytä huomioida jaettaessa epämääräisten sivujen materiaalia tai kun niitä käytetään lähteinä omille uutisille. Mitä vähemmän vihaa ja propagandaa levittävät sivut saavat näkyvyyttä sen parempi – se on meidän kaikkien etu. 

Marko

1. https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/lidl-poisti-kirkon-ristit-pakkauksistaan-syyna-suvaitsevuus 

2. https://yle.fi/uutiset/3-9828710 

3.  http://www.hs.fi/paivanlehti/13092017/art-2000005364174.html 

4. https://medium.com/@DFRLab/three-thousand-fake-tanks-575410c4f64d