Vaalivilppiepäilyt saavat jatkoa eduskuntavaalien alla –

eli kertaus kuntavaalien vaalivilppisyytöksistä tähän päivään

Eduskuntavaalien alla käytävä vaalitaisto on saamassa vauhtia perinteisten medioiden ohella myös erilaisilla sosiaalisen median alustoilla kuin myös verkon keskusteluohjelmissa. Edessä on muutaman viikon rynnistys eduskuntavaalien varsinaisen vaalipäivän ollessa sunnuntaina 2. huhtikuuta. Tätä rynnistystä vauhdittaa jo hyvissä ajoin naftaliinista kaivetut vaalivilppisyytökset.

Viime kuntavaalien (v. 2021) alla Johan Bäckman piti näyttävästi esillä vaalivilppiteemaa sosiaalisessa mediassa kuin myös kirjoittamalla Vaalivilppi Suomessa -kirjasen, jossa hän heitti epäilyn ääntenlaskentaa, vaalitarkkailua, vaaliuurnien leväperäistä säilytystä, lyijykynällä äänestämistä ja montaa muuta seikkaa kohtaan. (1) Näissä eduskuntavaaleissa Bäckman on ehdolla Valta kuuluu kansalle puolueesta Helsingin vaalipiirissä.

Bäckman ei suinkaan ole ainoa ehdokas, joka on nostanut esille vaalivilpin – ei spekulaationa vaan puheiden ja toimintaohjeiden perusteella he, kuten  Vapauden liiton puheenjohtaja ja kansanedustajaehdokas Ossi Tiihonen, näyttävät olevan sitä mieltä, että tulevissa vaaleissa perinteiset puolueet varastavat vaalit heiltä ja heidän kannattajilta. Tätä ennakoiden Tiihonen ohjeistaa kannattajiaan äänestämään vasta varsinaisena vaalipäivänä, minimoidakseen vilpin mahdollisuuden. Palaan teemaan tarkemmin tuonnempana kirjoituksessani.

Vaalivilppiepäilyiden esittäminen ei suinkaan ole Johan Bäckmanille uutta. Saman teeman hän nosti esille viime kuntavaalien aikaan mutta myös edellisten – keväällä 2019 järjestettyjen eduskuntavaalien jälkeen. Tuolloin, jälkikäteen, käynnistetty kampanja ei suurempaa kohua saanut aikaan, pois lukien Bäckmanin silloinen lähipiiri sekä muutamat perussuomalaisiin kytkeytyvät tahot, kuten tuolloin puoluetta lähellä olleen Nykysuomi-verkkojulkaisun. Voimakasta tukea vaalivilppiepäilyilleen ja syytöksilleen Bäckman sai Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla asuneelta Janus Putkoselta, joka osallistui kampanjaan ainakin silloisella Ivan Putkov-tilillään sekä edesmenneeltä Jon Hellevigiltä.

Ei siis lainkaan yllättävää, että edellisten kuntavaalien yhteydessä Bäckman nosti jälleen esille vaalivilppiteeman, mutta nyt aiemmasta oppineena aloittaen aiheen käsittelyn ja tarkastelun jo hyvissä ajoin ennen kuntavaaleja. Tuolloin Bäckman nosti myös esille kuntavaalien perumisen (vaaleja siirrettiin) epäillen myös vaaleja peukaloidun. Hänen mukaansa perussuomalaisten kannatus ”nousee yli 35 prosentin” ja kun näin ei käynytkään… Bäckmanin mukaan tuolloin käynnissä oli punavihreä salaliitto, jonka kohteena oli perussuomalaiset ja muut ns. kansallismieliset voimat. Bäckmanin hyökkäyksensä kohdistui myös ruotsalaista kansanpuoluetta sekä oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonia (RKP) vastaan. Syytöksissä toistui sama teema, johon olimme tottuneet seuratessamme poliittista keskustelua Yhdysvalloissa, kuinka Donald Trump kannattajineen heitteli ilmoille perusteettomia syytöksiä vaalien varastamisesta. Tämä ruma näytelmä huipentui Yhdysvaltain kongressitalon valtaukseen tammikuun 6. 2021.

Suomea tuskin uhkaa samanlainen näytös, johtuen osaltaan jo siitä, etteivät vaalivilpeillä spekuloivat ja niistä perusteettomia syytöksiä esittävät ole toistaiseksi saaneet maassamme merkittäviä joukkoja liikkeelle. Suomessa vastaavaan liikehdintään ei myöskään kuulu karismaattisia kansankiihottajia, jollainen ruoskisi kansanjoukot hurmokseen ja eduskuntatalon portaille. Mikä tärkeintä, Suomesta ei myöskään löydy Trumpin kaltaista hahmoa, joka olisi valmis häikäilemättömiin tekoihin kaapatakseen vallan – tai vähintäänkin pitääkseen asemastaan kiinni. Vaikea kuvitella, että ehkäpä muutamia kymmeniä, korkeintaan reilut sata, ääntä saava ehdokas X kiihdyttäisi kannattajiaan vastaavaan raivoon. Toisaalta luotan myös viranomaisiimme, joiden uskon hoitavan mahdolliset – muutaman kymmenen hengen vaalivilppiprotestit – ongelmitta.

Huomioitavaa on myös se, että laita- ja äärioikeiston puolueet ja liikkeet, jotka eniten ääntä vaalivilpistä pitävät, ovat sisäisesti hyvin hajanainen joukkio, joilta yhteistyökään ei näytä sujuvan. Valta kuuluu kansalle puolueen hajoaminen kuvaa omalla tapaa tämän joukon kykyä yhteistyöhön, sama tapahtui Suomen Kansa Ensin puolueelle edeltäjineen aiemmin. Nämä puolueet ja liikkeet ovat usein kerääntyneet karismaattisen johtajan ympärille, yleensä jossain vaiheessa kuitenkin saavutetaan piste, jossa muutkin haluavat käyttää puolueessa valtaa johtohahmon tai pienen klikin sijaan, josta usein seuraa ryhmän hajoaminen yhteen tai useampaan osaan. Sama ilmiö on havaittavissa siellä aatteellisen janan toisessa päässä, äärivasemmalla. Pilkallisesti ilmaisten, kommunistejakin on joka lähtöön.

Tavallaan tämän vaalivilppi-ilmiön seuraaminen on kiinnostavaa. Suomeen on siirretty teema, jota on loppujen lopuksi hyvin hankala istuttaa täkäläiseen mielenmaisemaan. Teeman ylläpitoon on käytetty aikaa ja energiaa, jälkimmäistä niinkin paljon, että Bäckmanin toimesta on kirjoiteltu kirjanen aiheesta ja edellisten kuntavaalien aikaan vielä perussuomalaisiin kuulunut Ossi Tiihonen kehitteli Kansalaiset vaalitarkkailijoina -projektin, johon hän haki vapaaehtoisia kamppailemaan vaalivilppiä vastaan. (2) Kiinnostavaa tässä on se, että seuratessani keskusteluja ja näiden ihmisten tekemiä havaintoja ja johtopäätöksiä, moni aivan oikeasti näytti uskovan siihen, että kuntavaalienkin aikaan vaalivoitto varastettiin perussuomalaisilta, ja muilta ns. kansallismielisiltä voimilta. Tuolloin politiikan tutkija Johanna Vuorelma totesi suorasanaisesti ”Perussuomalaisten riveistä kylvetään epäluottamusta, että tulevissa kuntavaaleissa olisi vaalivilppiä”, (3) kiinnitettyään huomiota Ossi Tiihosen blogiin. Tiihosen mukaan hänen alullepanemaansa vaalitarkkailu-kansalaisprojektiin osallistui kymmeniä kansalaisia.

Tulevissa eduskuntavaaleissa on ehdolla lukuisia henkilöitä, jotka ovat nostaneet jollain muotoa esille vaalivilpin tahi vaalien varastamisen (tarkoittaen sitä, että vaalit varastetaan todelliselta voittajalta). Edellä olen maininnut kaksi henkilöä, jotka ovat viitanneet vaalivilpin mahdollisuuteen – Johan Bäckmanin ja Ossi Tiihosen. Bäckman on spekuloinut myös sillä mahdollisuudella, että suositut vaalikoneet ohjaavat ihmisiä äänestämään väärin:

”Täytin sekä Sanoman että Ylen vaalikoneet. Molemmat ovat epärehellisyydessään järkyttäviä, ne keräävät yksityisia tietoja kyseenalaisin perustein, lisäksi käytännössä kaikki kysymykset ovat johdattelevia, ympäripyöreitä tai epäolennaisia - - - Olen kirjassani ’Vaalivilppi Suomessa’ todennut, miten vaalikoneiden on todistettavasti havaittu ohjaavan ihmisiä äänestämään tahallaan väärin.” (4)

Vapauden liiton ehdokas Riku Hautamäki jakaa Youtube-kanavallaan puolueensa puheenjohtajan Ossi Tiihosen äänestyskäyttäytymisohjeita kuin myös spekulatiivisia syytöksiä. Kovin suurta joukkoa hänen videonsa eivät tavoita esim. jakamansa Miksi äänestää vasta virallisena äänestyspäivänä? on katsottu tähän mennessä 125 kertaa. (5) Omalla tapaa tämäkin todistaa tämän joukkion marginaalisuuden. Huomautan kuitenkin, että video leviää muitakin kanavia myöten, joten todellinen katsojamäärä on suurempi. Mutta kuinka moni katsoo videon (kehnona) komediana?

Jaetulla videolla Tiihonen (Vapauden liiton pj.): ”Äänestäkää vasta varsinaisena äänestyspäivänä. Miksi sanon tämän? Sen takia, että on vähän epäilyksiä, että ennakkoäänestyksessä saattaa tapahtua jotain vaalivilppiä…”. Heitetään ilmoille epäilys, ”saattaa tapahtua… vaalivilppiä”. Tätä kehotusta äänestää varsinaisena vaalipäivänä toistetaan, luonnollisesti, erilaisilla somealustoilla.

Kuvakollaasissa kuvakaappauksia Twitteristä.

* * *

Suomessa vaalivilppi- ja vaalienvarastamissyytösten esittäjiä yhdistää muutama tekijä, kuten Venäjän narratiivin toisto; koronapandemian kiistäminen, rokotekielteisyys sekä pandemiaan liittyvien salaliittohuhujen levittäminen; EU-vastaisuus ja esim. Fixit-mielenosoitusten kannattaminen tai niihin osallistuminen. Epäilyiden levittämiseen käytetään myös tilejä, joiden ulkoasu muistuttaa taannoisia ”kaupunkilaistilejä”, joiden taustalta löytyi linkit äärioikeistoon ja Vastarintaliikkeeseen. Kyseisestä ”kaupunkilaistili”-ilmiöstä heinäkuussa 2021 kirjoittamassani blogissa ”Katsaus suomalaisiin disinformaatio- ja propagandakanaviin…”. Luonnollisesti erilaiset vastamediat sekä tubettajat viljelevät perusteettomia syytöksiä vaalien varastamisesta tai perinteisten puolueiden vilpillisyydestä.

Painotan vielä loppuun, etten usko vaalivilppisyytösten esittäjien onnistuvan Suomessa saamaan ”myrskyä vesilasissa” suurempaa kohua syytöksillään aikaan, ehkäpä joku syytösten esittäjistä kokee olevansa ”kokoaan” merkittävämpi saaden tästä mielihyvää itselleen. Yhteiskunnallista koheesiota he eivät riko, kuten eivät onnistu rikkomaan luottamustamme vaalijärjestelmään, korkeintaan saavat ”väreitä pintaan” yhdistettynä tuntemukseen jonkin suuren – kuvitellun – salaliiton paljastamisesta. Mutta, kuten olemme Yhdysvalloissa ja Brasiliassa päässeet todistamaan, hyvänolontunteeseen ei ole tuudittautuminen.

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://www.adlibris.com/fi/kirja/vaalivilppi-suomessa-9789525412468 

2. https://ossitiihonen.com/tag/vaalivilppi/ 

3. https://www.uusisuomi.fi/uutiset/tutkija-huolestui-perussuomalaisen-kirjoituksesta-enta-jos-tallainen-lietsonta-valtavirtaistuu-puolueessa-joka-on-talla-hetkella-kannatusmittausten-karjessa/750f63a3-758c-4ee7-a669-86f1568f685a 

4. https://twitter.com/johanbek/status/1630315480421478401 

5. https://www.youtube.com/watch?v=KzrZiyJplJE&t=24s 

Aiempia vaalivilppiteemaa käsitteleviä lähteistettyjä kirjoituksiani:

Kuntavaalien kenraaliharjoitus – Bäckman manaa ”vaalivilppiä”.

”Uusi” MV-lehti propagandisti Putkosen ohjauksessa. 

Kuvakollaasissa esimerkkejä äärioikeiston ”kaupunkilaistilien” jakamasta sisällöstä, kuva v. 2021.

Eduskuntavaalit 2023 – ”kansallismielisten” liikehdintää salaliittoteorioiden ja Venäjän varjossa

 

Eduskuntavaalien alla käytävä vaalitaisto on saamassa vauhtia medioissa kuin myös erilaisilla sosiaalisen median alustoilla. Edessä on muutaman viikon rynnistys eduskuntavaalien varsinaisen vaalipäivän ollessa sunnuntaina 2. huhtikuuta. (Ennakkoäänestys kotimaassa pidetään 22.-28. maaliskuuta välisenä aikana). Edellisten eduskuntavaalien alla kävin läpi useammassa blogissa suomalaisia kansallismielisiä puolueita ja niiden ympärillä havaittua liikehdintää. Tuolloin perinteinenkin media joutui pakostakin kiinnittämään huomiota Marco de Witin perustaman ja johtaman ”kansallismielisen” Suomen Kansa Ensin puoleen toimintaan kuin myös de Witin esiintymiseen turuilla ja toreilla ynnä pienpuoluetentissä. Marco de Witin kannanotot ja lausunnot tuolloin olivat – maltillisestikin ilmaisten – hyvin kontroversiaaleja: vihaan yllyttäviä, yhteiskuntarauhaa rikkovia ja suvaitsemattomia. Lokakuussa 2019 Suomen Kansa Ensin ilmoitti erottaneensa puolueen perustajiin kuuluneen de Witin. Puolueen mukaan syynä erottamiseen oli de Witin häiriköinti ja väkivaltaisuus, hän oli myös ottanut yhteen poliisien kanssa ja herättänyt yleistä pahennusta. (1) Marco de Wit on saanut puolen vuoden ehdollisen vankeustuomion niskoittelusta poliisia vastaan ja virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta sekä vuonna 2021 niin ikää puolen vuoden ehdollisen vankeustuomion Pirkanmaan käräjäoikeudessa kolmestatoista kunnianloukkauksesta, kolmesta törkeästä kunnianloukkauksesta, kahdesta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja yhdestä uskonrauhan rikkomisesta. Osa syytteistä hylättiin. Oikeus määräsi de Witin maksamaan uhreille yli 23 000 euron korvaukset. (2)

Kristallipuolue ei sinänsä kuulu ”kansallismielisten” puolueiden joukkoon, vaaliliiton myötä sekin huomioitu kuvakollaasissa.

Tuleviin eduskuntavaaleihin Suomen Kansa Ensin laittaa ehdolle kymmenen henkilöä, joukossa kyseenalaista mainetta keränneet vastamedioihin laskettavan Reformi Studion ns. toimittajat Panu Huuhtanen (sitoutumaton) ja Tiina Keskimäki (sitoutumaton), listoilta löytyy myös tubettajana tunnetuksi tullut Pasi Viheraho sekä iltapäivälehtien otsikoihin päätynyt Samuel Gryning. Iltalehden Gryningin tuomioita käsitelleen artikkelin otsikko – Eduskuntavaaliehdokas puukotti alastoman miehen hengiltä – kertoo kaikessa makaaberiudessaan ehkäpä kaiken kyseisestä ehdokkaasta. (3)

Kiinnostavasti useampikin puolueen ehdokkaista viittaa salaliittoteoreetikoiden parissa suosittuun ”suuren puhdistuksen” tarpeellisuuteen, mikä – edellisen ryhmän mukaan olisi seurannut, jos Donald Trump olisi valittu toiselle kaudelle. Toisaalta viittaus ”suuren puhdistuksen” tarpeellisuuteen ei kuitenkaan yllätä, koska useampi puolueen ehdokkaista on ollut mukana tai on edelleen mukana salaliittoteorioita viljelevässä liikehdinnässä, joka nousi Suomessakin kokoaan merkittävämmin otsikoihin QAnon-liikkeen ja koronapandemian myötä. Suomen Kansa Ensin ehdokkaista aktiivisia toimijoita olivat (ja ovat edelleen) koronapandemian kiistäneet Panu Huuhtanen sekä Tiina Keskimäki, joista kumpikin kuuluu disinformatiiviseen Toimittajaliittoon, jonka taustalta löytyy Johan Bäckmaniin kytkeytyvä yhdistys. (4) Huuhtanen toistaa Venäjän narratiivia Ukrainan sodasta hyvinkin aktiivisesti, vastaavaa aktiivisuutta osoittaa myös useampi muu ehdokas, joihin palaan tuonnempana.

Suomen Kansa Ensin esittäytyy kansallismielisenä puolueena, hiukan samalla tapaa esittäytyy kansanedustaja Ano Turtiaisen johtama, liitoksissaan natiseva, Valta kuuluu kansalle sekä edellisestä eronneen Ossi Tiihosen perustama kansalliskonservatiivinen Vapauden liitto. Näitä kolmea puoluetta yhdistää myös se, että ollakseen kansallismielisiä ja Suomen etua ajavia puolueita, niiden riveihin ja/ tai ehdokkaiksi niiden listoilta on uinut yllättävän moni henkilö, jonka retoriikassa toistuu YYA-ajan henki tai jopa vielä pidemmälle menevä Kremlin myötäily. Mikä vaatii jo melkoista notkistelua kumartelun muodossa, koska mielessäni YYA-Suomi edustaa sellaista vaihetta maamme historiassa, mikä ei ole kunniaksi ja jonka jäänteet olemme toistaiseksi piilottaneet maton alle tai työntäneet luurankoina jonnekin komeron perälle.

Seuraavaksi voimme luoda katsauksen Perussuomalaisten listoilta kansanedustajaksi nousseen, ja sittemmin puolueesta erotetun, Ano Turtiaisen itsevaltaisesti johtamaan Valta kuuluu kansalle puolueeseen. Puolue on Turtiaisen yhden miehen Valta kuuluu kansalle -eduskuntaryhmän vireille panema projekti. Huomioitavaa on se, että puolueen taustalla oleva yhdistys keräsi puolueeksi rekisteröitymiseen vaadittavat 5 000 kannattajakorttia yhden vuorokauden aikana, elokuussa 2021. (5) Puolueen nimi Valta kuuluu kansalle on jo eräällä tapaa paradoksaalinen, kun huomioidaan se, että koko puolue on hyvin itsevaltaisesti johdettu, mikä lopulta johti Venäjää tukevien kannanottojen ja uskonnollisen fanatismin myötä puolueen hajoamiseen. Hajoamista edelsi eräänlainen ”vallankaappausyritys”, jolla itsevaltainen Turtiainen olisi syrjäytetty. Puolueesta käytetään pilkallisesti nimeä Valta kuuluu Kremlille, mikä ei ole ihme huomioidessamme puolueen piiristä esitetyn totalitaarisen nyky-Venäjän ja Vladimir Putinin ihailun, mikä yhdistyy voimakkaaseen tosiasioiden kieltämiseen, josta saimme viimeksi näyttöä kansanedustaja Turtiaisen 28. helmikuuta eduskunnassa pitämän puheenvuoron muodossa, jossa syyttävä sormi kohdistui Suomeen ja valtiojohtoomme – samalla Venäjän rikolliset toimet häivytettiin olemattomiin aivan kuin Venäjä olisi viaton uhri, jota syyttä rangaistaan. Vastenmielistä etten sanoisi!

Nimitykseltä Valta kuuluu Kremlille ei myöskään vie tenhoa ehdokaslista, jolta löytyy sellaisia Kremlin kellokkaita kuin Sofia Kazakova, joka jakaa sosiaalisessa mediassa avoimesti Kremlin propagandaa ja Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyitä pilkkaavaa materiaalia sekä Venäjän propagandaa ja disinformaatiota verkkoon tekevä Johan Bäckman. (6) Bäckman on Valta kuuluu kansalle -puolueen ehdokaslistoilla sitoutumattomana ehdokkaana Helsingin vaalipiirissä. Bäckmanilta on aiempaakin ehdokaskokemusta vaaleista. Vuoden 2012 kuntavaaleissa hän oli ehdokkaana vasemmistolaisen Suomen Työväenpuolueen listoilla, keräten Espoosta kokonaista 43 ääntä.

Edellisten lisäksi puolueen ehdokaslistoilta löytyy salaliittoteorioita levittävän Leveli-podcastin juontajina toimineet (toimivat) Milad Dehghan eli rap-artisti Slim Mill ja Nico Giansanti sekä äärioikeistolaisena katuaktiivina tunnetuksi tullut Helena Tanaka – tunnetaan myös nimellä Ely Rositawati Michiko Helena Tanaka (ent. Puustinen), joka pudotettiin perussuomalaisten kuntavaalilistalta vuonna 2021 kaikessa hiljaisuudessa sometallenteiden nostattaman kohun myötä. Kyseisissä tallenteissa vielä Puustinen-nimellä esiintynyt Tanaka on passittamassa poliittisia vastustajia keskitysleiriin – asiayhteys on sellainen, ettei kyseisiä tallenteita voi pitää edes huonona vitsinä. Auschwitzin maininta tällaisissa yhteyksissä yhdistettynä muuhun someviestittelyyn (kuvat ja kirjoitukset) ei herätä luottamusta. (7) Puustinen on myös osallistunut puhujana Fixit-mielenosoituksiin, joille Janus Putkonen on antanut runsaasti palstatilaa julkaisuissaan. 

Jos Valta kuuluu kansalle, on avoimesti Kreml-myönteisellä linjalla liikkeellä, Vapauden liitto rikkoo koheesiota ja kansalaisyhteiskuntaa täällä Suomessa vain hiukan maltillisemmin mutta löytyypä senkin piiristä useampia Venäjän narratiivia toistavia ehdokkaita. Luonnollisesti kysymyksiä voi herättää se, että miksi Vapauden liiton ehdokaslistoille on hyväksytty niinkin monta Venäjän narratiivia toistavaa ehdokasta, kun alun perin moni Valta kuuluu kansalle -puolueesta eronnut erosi puolueesta juuri sen näkyvän Venäjä-myönteisyyden tähden. Vai häiritsikö puolueesta eronneita eniten Venäjä-myönteisyyden näkyvyys ja päällekäyvyys?

Aivan kuten Suomen Kansa Ensin ja Valta kuuluu kansalle, myös Vapauden liitto vetää puoleensa myös erilaisia salaliittoteoreetikoita, jossa tapauksessa ei myöskään ole ihme, että Venäjän propagandan levittäjiä löytyy, koska koronapandemia osoitti sen, että Venäjälle työskentelevät propagandistit hyödynsivät hyvin paljon salaliittoteoreetikoita disinformaation jakamisessa. Monissa tapauksissa oli havaittavissa salaliittoteoreetikoiden levittävän ensin sellaista koronapandemian tai rokotukset kiistävää materiaalia, joiden jäljet johtivat venäläisiin operaattoreihin ja siirtyvän hitaasti levittämään ja jopa tuottamaan Venäjää hyödyttävää propagandaa. Tänään tämä näkyy Suomessa Venäjän narratiivin toistona eri variaatioin. Suomen kohdalla ei myöskään pidä jättää huomiotta Johan Bäckmanin ohella Janus Putkosen aktiivista roolia denialismin jakajana, vaikka Putkosen rooli menneinä vuosina on pienentynyt liian monen nähdessä hänet liian ristiriitaisena toimijana näkyvine Venäjä-kytköksineen. Tänään Putkosen tuottama aineisto leviää voimakkaimmin Venäjää tukevien henkilöiden parissa, monien muiden nähdessä hänessä ristiriitaisen ja jopa parodiallisen hahmon. Putkosen ja Bäckmanin toiminnan osalta merkittävä jakolinja on 24. helmikuuta 2022 ja Venäjän koko Ukrainaan kohdistama brutaali suurhyökkäys, mikä on samalla myös terävöittänyt suomalaisten suhtautumista Venäjään ja sen bulvaaneiden toimintaan Suomessa. Edellinen toteamus ei suinkaan tarkoita, että meidän olisi levättävä laakereillamme tulevan vaalikamppailun ajan, ei missään nimessä! Nimittäin on enemmän kuin todennäköistä, että näissäkin vaaleissa esitetään niin ehdokkaiden kuin myös erilaisten salaliittoteoreetikoiden ja epäilijöiden taholta syytteitä vaalivilpistä ja/ tai muusta epärehellisyydestä. Spekulatiivisia, tämän suuntaisia viittauksia on jo havaittu esitettävän ”kansallismielisten” ehdokkaiden taholta.

Edellä hiukan tarkemmin läpi käytyjen puolueiden lisäksi tuleviin vaaleihin asettaa ehdokkaita kokojoukko pienpuolueita, kuten Kristallipuolue, joka muodostaa yhdessä Suomen Kansa Ensin ja Vapauden liitto puolueiden kanssa vaaliliiton. Vaaliliittoa täydentää puolueeksi pyrkivä Vallankumous ry, jonka puheenjohtaja Juha Huhtala on ehdolla eduskuntavaaleissa Vapauden liiton listoilta. Huhtala kuuluu myös siihen joukkoon pienpuolueiden ja ryhmien edustajia, jotka näkyvästi ja aktiivisesti vaativat rauhaa Ukrainaan vaatimatta kuitenkaan Venäjää vetäytymään kaikilta Ukrainalta miehittämiltään alueilta.

Vaaliliittojen vaaliliitto vm. 2023.

Kristallipuolueen listoilta on ehdolla tulevissa eduskuntavaaleissa salaliittopiireistäkin tuttu Mikko Vapa, joka tavallaan jatkaa Kristallipuolueesta viime kuntavaaleissa Sastamalan valtuustoon pyrkineen Jarmo Ekmanin viitoittamalla tiellä. Sen ohella, että Jarmo Ekman ehti toimia Paavo Väyrysen perustaman Kansalaispuolueen asiantuntijajäsenenä työskenneltyään ensin miehitetyssä Itä-Ukrainassa, on Ekman kuvaillut itseään henkilöksi, joka lanseerasi QAnon-liikkeen Suomeen. Kristallipuolueelle on tässä yhteydessä anna tämän enempää tilaa, tarkoituksenani oli keskittyä muutamaan näkyvään oikealla laidalla olevaan kansallismieliseen puolueeseen, johon joukkoon on laskettava avoimesti äärioikealle itsensä asemoiva Sinimusta Liike. Puolueen eduskuntavaaliohjelman alku kertoo puolueen tavoitteet – he ovat ainakin rehellisiä.

”PÄÄMÄÄRÄNÄ SUOMALAINEN SUOMI

Tavoitteena nolla maahanmuuttajaa…”. (8)

Sinimustan liikkeen ehdokaslistoilla on useita lakkautetun uusnatsijärjestö Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen toiminnassa mukana olleita, muun muassa Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen puheenjohtajana toiminut Antti Niemi. (9)

Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen Ruotsin organisaatio on tehnyt tiivistä yhteistyötä venäläisen imperialistisen ja äärioikealle sijoittuvan RIM:in eli Russian Imperial Movementin (ven. Русское имперское движение – РИД; Russkoe Imperskoe Dvizhenien – RID) kanssa. Yhteistyö alkoi v. 2015, jollei jo sitä ennen. (10) Suomessa kanssakäyntiä on tietojeni mukaan harjoitettu matalammalla profiililla, mutta yhteistoimintaa on myös ollut suomalaisten Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen jäsenten ja venäläisten välillä. On mahdollista, että yhteistoiminta on hiipunut viime vuosina yksittäisten henkilöiden yhteydenpidoksi.

Terhi Kiemungin Tampereella 12. maaliskuuta 2022 pitämän puheen ei voi kuitenkaan sanoa lisäävän luottamusta puolueen position suhteen suhtautumisessa Venäjään. (11) Tiedä sitten onko Kiemunki vain ja ainoastaan hyödyllinen idiootti vaiko jotain enemmän, se meidän on kuitenkin muistettava, että jokainen Venäjää tukeva tai myötäilevä lausunto ei automaattisesti tarkoita sitä, että kyseinen henkilö työskentelee Venäjälle. Meidän on myös muistettava se, että joukossamme on heitä, jotka vapaasta tahdosta puolustavat Venäjää. Keir Giles kuvaakin uusimman teoksensa Venäjän sota jokaista vastaan – ja mitä se sinulle merkitsee, osassa 6 Auliit apurit erinomaisen hyvin tätä toimintaa ja siihen liittyviä nyansseja, ja joukon monimuotoisuutta.

 

Marko  

 

Lähteet:

1. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006292221.html 

2. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008009909.html 

3. https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/68d1e539-56fd-4a57-bb30-20e961adc43a 

4. https://uusimaanpuolustus.blogspot.com/2020/01/analyysi-disinformaatio-jarjestaytyy.html 

5. https://www.is.fi/politiikka/art-2000008187449.html 

6. https://demokraatti.fi/vkk-puolue-yrittaa-saada-dosentti-johan-backmanin-eduskuntaan 

7. https://twitter.com/TiiaMaija/status/1166294734819643392

8. https://sinimustaliike.fi/eduskuntavaaliohjelma-2023/ 

9. https://www.aamulehti.fi/kotimaa/art-2000009417591.html 

10. http://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2015/09/russian-fascist-militants-give-money-to.html 

11. https://sinimustaliike.fi/blogit/terhi-kiemungin-puhe-tampereella-12-3-2022/ 

Valta kuuluu kansalle puolueesta enemmän toukokuussa 2022 kirjoitetussa blogissa Valta Kuuluu Kansalle – Kremlin asiamiehet Suomessa. Huom. blogi kirjoitettu ennen kesän 2022 kritisoitua puoluekokousta, jossa tervehdyksen kävi jättämässä Venäjän suurlähetystön edustaja sekä hajoamiseen johtanutta prosessia. Blogissa hyödynnetty myös puolueen verkkosivuja.

Venäjän narratiivi rauhantoiveineen toistuu. Kuvakollaasin lainaukset ovat ”kansallismielisten” puolueiden eduskuntavaaliehdokkailta Juha Korhonen, sitoutumattomana Vapauden liiton listoilta ja Vapauden liiton 2. varapj. ja eduskuntavaaliehdokas Niko A. Kaukolta sekä Vallankumouspuolueen puheenjohtajalta Juha Huhtalalta, joka on tulevissa eduskuntavaaleissa ehdolla Vapauden liiton listoilta. 

Blogia päivitetty Valta kuuluu kansalle ehdokkaiden osalta 12. maaliskuuta 2023. 

Venäjä: propagandasta valtioterrorismiin

 

Venäjän 24. helmikuuta 2022 käynnistämän, Ukrainaan kohdistaman monen rintaman hyökkäyssodan rinnalla Venäjä on toteuttanut erilaisia operaatioita myös kolmansissa maissa, eräissä tapauksissa kyse on pidempiaikaisen vaikuttamisen hedelmien keräämisestä. Tällaisina voidaan pitää äänestyksiä YK:ssa ja muissa monikansallisissa organisaatioissa, joissa Venäjään myönteisesti suhtautuvat henkilöt tai valtiot ovat äänestäneet Venäjää hyödyttävällä tavalla. Yhteiskuntien ollessa kyseessä, taustalla on usein Venäjän toimet viime vuosina, jolloin se on pyrkinyt korruptoimaan niitä tai se on toimittanut korruptoituneiden valtioiden johdoille ”turvapalveluita” palkkasotilaiden muodossa. Vastapalveluina Venäjälle nämä maat ovat konkreettisen hyödyn rinnalla tarjoilleet hyvin usein Venäjää miellyttävää äänestyskäyttäytymistä kansainvälisissä organisaatioissa. Tässä kirjoituksessa en kuitenkaan, vähäisiä viittauksia lukuun ottamatta tarkastele tällaista toimintaa, vaan Venäjän aggressiivisempia toimia, joita se on kohdistanut Ukrainaa tukevaan läntiseen yhteisöön.

Venäjän aggressioiden rinnalla huomioin myös maan harjoittaman propagandan tuoreita tuulahduksia, joiden yhtenä tavoitteena näyttäisi olevan epäluottamuksen kylväminen Ukrainan ja sitä tukevien länsimaiden välille. Tässä työssä Venäjää avustavat myös lukuisat läntiset ”hyödylliset idiootit”, joista osa työskentelee rahan tahi jonkin muun syyn tähden Venäjän eduksi mutta joukossa on myös heitä, jotka itsekkäistä tai omaa ideologiaa tukevista syistä päätyvät toimimaan tavalla, joka hyödyttää myös Venäjää. Venäläiset taasen ovat taitavia hyödyntämään tällaisia tapauksia ja antamaan tilaa tällaisten tarinoiden leviämiselle. Toisinaan päädytään tilanteeseen, jossa läntinen yksityishenkilö päätyy kenties hyvinkin omahyväisistä syistä yhdeksi rattaaksi Venäjän propagandakoneistoon saadessaan esim. esiintymistilaa (tai muuta julkisuutta) jossain venäläisessä mediassa. Tästä meiltä löytyy esimerkkejä Suomestakin, jossa todennäköisesti hyvin opportunistisista syistä päädytään tilaan, jossa antaa kasvonsa ja äänensä – mahdollisesti jopa tekonsa – venäläismedian hyödynnettäväksi ja lopulta osaksi propagandaa. Yksinkertaisimmillaan tällainen teko voi olla NATO-lipun poltto. (1) Aloittakaamme kuitenkin Venäjän läntiseen yhteisöön kohdistamista aggressioista.

The New York Timesin uutista, jossa kerrottiin yhdysvaltalaisten ja eurooppalaisten viranomaisten epäilevän venäläisagenttien olevan Espanjan taannoisen kirjepommikampanjan taustalla ja käyttäneen operaattorina venäläistä äärijärjestöä, alla ote Keskisuomalaisen uutisesta:

”Yhdysvaltalaiset ja eurooppalaiset viranomaiset uskovat, että venäläiset tiedusteluviranomaiset suunnittelivat Espanjan taannoisen kirjepommikampanjan ja teettivät sen venäläisellä äärijärjestöllä. - - -

New York Times -lehden mukaan Venäjän tiedustelupalvelun agentit teettivät postipommikampanjan Venäjällä sijaitsevalla, äärikansallismielisellä ja puolisotilaallisella Venäjän keisarillisella liikkeellä, joka Yhdysvalloissa on määritelty terroristijärjestöksi.” (2)

Viime vuoden loppupuolella Espanjassa, useat Ukrainaan suoraan tai välillisesti liitettävät kohteet vastaanottivat epäilyttäviä, kirjepommeiksi tunnistettuja, lähetyksiä. Yhden tällaisen kirjepommin räjähdyksessä loukkaantui Ukrainan Madridin-suurlähetystön vartija. (3) Venäjän keisarillinen liike, äärijärjestö, jolla venäläiset teetättivät kirjepommikampanjan tunnetaan kenties paremmin englanninkielisellä nimellä Russian Imperial Movement (lyh. RIM) – venäjäksi Русское имперское движение – РИД; Russkoe Imperskoe Dvizhenien – RID). RIM:in Espanjan verkostoon kuului ainakin Partido Demócrata Nacional de España (lyh. PDN), mutta liike toimi aktiivisesti muidenkin eurooppalaisten valtioiden alueella aina Pohjoismaita myöten.

Syksyllä 2015 RIM:in johtoon kuulunut Stanislav Vorobjev vieraili Ruotsissa Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen vieraana. Vierailun yhteydessä PVL sai venäläistaholta rahalahjoituksen ”puolueen perustamista” varten. (4) Seuraavan vuoden elokuussa kaksi Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen ruotsalaisjäsentä, Anton Thulin ja Viktor Melin, matkasivat Helsingin kautta Pietariin RIM:in Partizan kurssille, jolla osallistujille opetettiin pommien tekoa ja aseiden käyttöä. Thulin ja Melin olivat Venäjällä 11 vuorokautta, jonka jälkeen he palasivat takaisin Ruotsiin. Ruotsissa kaksikko yhdessä kolmannen henkilön kanssa teki pommi-iskuja (tai niiden yrityksiä) useisiin kohteisiin Göteborgin alueella. (5)

RIM:in sotilas- ja terrorikoulutus järjestetään Partizan kurssin (leirin) nimellä Pietarissa sekä ympäröivällä Leningradin alueella. Sotilaallisen toiminnan vastuuhenkilönä on Denis Gariev, joka itsekin on sotinut Itä-Ukrainassa Venäjän proxy-joukoissa vuosia sitten Imperial Legionin riveissä. Muutama vuosi sitten saksalainen Focus uutisoi, saksalaisiin viranomaislähteisiin viitaten, RIM:in leirillä koulutetun saksalaisia äärioikeistoon kuuluvia henkilöitä, kuin myös ruotsalaisia ja suomalaisia. (6) Uutinen oli sikäli puutteellinen, ettei siinä osoitettu mitään konkreettista todistetta suomalaisten osallistumisesta leirille (ja siirtymisestä tämän jälkeen sotimaan Itä-Ukrainaan Venäjän proxy-joukkoihin). Suomestakin on värväytynyt Johan Bäckmanin kautta vuodesta 2015 eteenpäin henkilöitä Venäjän proxy-joukkoihin taistelijoiksi ja propagandisteiksi, (7) mutta ymmärtääkseni Bäckmanin värväämien henkilöiden reitti on eri kuin Partizan leirillä kouluttautuneiden henkilöiden.

Venäjä on toteuttanut tämän vuosituhannen puolella lukuisia operaatioita Euroopan alueella – operaatioita, joissa on kuollut ja vammautunut ihmisiä tai tuhoutunut mittavia määriä materiaalia. Niinpä onkin mielenkiintoista, jos Venäjän tämänkään operaation jälkeen lännen reaktiot eivät poikkea tavanomaisesta, jota voi pitää – yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta – maltillisina. Poikkeuksena voidaan pitää lännen reaktiota Sergei Skripalin ja hänen tyttärensä myrkytysyrityksen jälkeen, jossa venäläisten operaattoreiden piittaamattomuus koitui sivullisten kohtaloksi, yhden kuollessa. (8) Lännen liiallinen passiivisuus, voi näyttäytyä Vladimir Putinille heikkoutena, mikä voi vain yllyttää voimakkaampiin tekoihin.

Venäjällä on jo pidemmän aikaa nähty asia siten, että maa on sodassa Natoa (länttä) vastaan, jollaisena tilannetta ei nähdä läntisessä maailmassa – ehkäpä kuitenkin pitäisi ja suhteuttaa omat vastatoimet vastaamaan tilannetta. Ja jos ei nyt suoraan vastata sotilaallisella voimalla, niin olla omissa vastatoimissa määrätietoisempi ja aggressiivisempi, ja näyttää se myös. Tänään tarvittavat signaalit Venäjälle voidaan myös antaa, toimittamalla Ukrainalle riittävästi oikeanlaista aseistusta, jotta maa voi lyödä Venäjän rajojensa ulkopuolelle ja samalla aiheuttaa sille riittävän suuret tappiot, ettei se toivu niistä vuosiin. Mikäli tällainen lyöminen ei koidu Putinin hallinnon lopuksi, se vähintäänkin siirtäisi Venäjän seuraavaa mittavampaa offensiivia vuosilla eteenpäin. Meidän on kuitenkin varauduttava siihen, että niin kauan kuin Venäjä hallitsevat imperialistiset pyrkimykset, edessä tulee olemaan aika, jolloin se pyrkii laajentamaan alueitaan. Imperialististen pyrkimysten juuriminen Venäjältä vaatisi ehdottomasti sukupolvien ylittävän työn ja kollektiivisen itsetutkiskelun ja menneisyyden läpikäynnin.

Selkeiden terroritoimien rinnalla Venäjä pyrkii vaikuttamaan länteen sekä hajottamaan läntistä rintamaa erilaisten vaikuttamistoimien – hybridisodankaltaisten toimien kautta, joilla se pyrkii lyömään kiilaa valtioiden sisälle kuin myös valtioiden ja liittoumien jäsenmaiden välille. Euroopassa, EU:n sisällä tämä näkyy Unkarin vastahankana ja Viktor Orbánin entistä itsevaltaisempina toimina, joista osa voi vain olla Putinin toimien kopiointia ja toistoa, ilman, että niihin on suoranaisesti ohjeistettu Unkarin rajojen ulkopuolelta. Viimeisimpänä huolestuttavana toimena voidaan pitää puhdistuksia Unkarin asevoimien johdossa, jonka seurauksena Nato-myönteisiä korkea-arvoisia upseereja on erotettu (painostettu eroamaan). (9)

Venäjä on myös taitava ruokkimaan Euroopan omaa ”ruutitynnyriä”, Balkanin aluetta. Mikäli entisen Jugoslavian alueella ilmenee jännitteiden kasvua tai suoranaisia yhteenottoja, niin on enemmän kuin todennäköistä, että Venäjällä tai jollain venäläisellä ryhmittymällä on sormensa pelissä. Ja vaikka operaattori olisikin jokin ryhmittymä Venäjältä, on aina huomioitava se, että taustalla voi piillä Venäjän valtiollinen operaatio vrt. kirjepommikampanja Espanjassa tai Yön susien näyttävät kulkueet ja operaatiot lukuisissa eurooppalaisissa valtioissa ennen koronapandemiaa ja siitä seurannutta rajojen sulkua ja toiminnan vaikeutumista.  Viime vuonna EU kohdisti lopulta sanktioita myös Yön susiin, mikä estää sen demonstraatiot ja moottoripyöräparaatit EU:n alueella. (10) Venäjän kädenjälki näkyy myös Montenegron vuoden 2016 vallankaappausyrityksessä, sen juonitellessa vallankaappausta yrittäneen ryhmän taustalla salamurhatakseen Montenegron tuolloisen pääministerin Milo Đukanović’in 16. lokakuuta 2016 pidettyjen parlamenttivaalien yhteydessä. Lähteiden mukaan Venäjä oli masinoinut suunnitelman, jolla murhasta ja vallankaappausyrityksestä olisi voitu syyttää venäläismielisiä nationalisteja, mikäli suunnitelma epäonnistuu. (11)

Yön sudet marssivat Bosnian Serbitasavallassa tammikuun 9. 2023 Serbitasavallan päivänä, kyseessä todennäköisesti serbialaisen alajaoston jäsenet. (12)

Venäjä pyrkii myös vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin propagandan sekä erilaisten operaattoreiden ja hyödyllisten idioottien avulla – tässä kohdin meidän on kuitenkin muistettava se, että Venäjän propagandaa jakava henkilö ei välttämättä työskentele Venäjälle, hän omaa etua ajaakseen toistaa Venäjän propagandaa tai tekee tekoja, jotka hyödyttävät Venäjää tai jotain kolmatta tahoa. Ruotsissa nähtyä Koraanin polttoa edelsi performanssin järjestäjän, tanskalaisruotsalaisen äärioikeistopoliitikko Rasmus Paludanin tunnin mittainen monologi, jossa hän arvosteli islamia ja Ruotsin maahanmuuttopolitiikkaa. (13) Teko todennäköisesti vaikeuttaa entisestään Ruotsin Nato-jäsenyyden ratifiointia Turkissa, mutta kiertoteitse se hyödyttää myös Venäjää vaikeuttaessaan Ruotsin asemaa mutta samalla myös Suomen omaa Nato-prosessia ja rapauttaessaan Naton omaa arvovaltaa. Paludanin Koraanin poltto performanssin taustalta paljastuikin lopulta kiinnostava yhteys rahoittajana toimineen toimittaja Chang Frickin kautta Venäjän valtio-omisteiseen mediaan kuin myös Ruotsidemokraatteihin, joka puolueena kieltää olleensa demonstraation taustalla. (14)

Teon seurauksien paljastuttua, Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoğanin todettua, että Ruotsin on turha odottaa tukea Nato-jäsenyydelle. On ehkäpä syytä pohtia, että onko vastaava mahdollista myös Suomessa? Löytyykö täältä halua, kampittaa Nato-prosessia vastaavalla tapaa? Valitettavasti löytyy, ainakin mikäli vastamedioihin kuuluvan Reformi-studion ns. vastaavaa päätoimittajaa Panu Huuhtasta on uskominen. Huuhtanen kuuluu Johan Bäckmanin pitkäaikaisiin yhteistyökumppaneihin. 

Kuvakaappaus Panu Huuhtasen twitter-tili.

Toimet ja lausunnot, joilla pyritään heikentämään Ukrainan asemaa, palvelevat luonnollisesti Venäjää. Tällaisena toimena voidaan pitää Valta kuuluu kansalle puolueen 2. varapuheenjohtajan Jarno Vähäkainun twiittiä (kuvakaappaus alla), jossa hän vaatii Ukrainan aseistamisen lopettamista. Hänen kaltaisiaan poliitikkoja tai poliittisia aktivisteja löytyy lukuisista EU-valtioista, joukossa irlantilaismeppien Mick Wallace ja Clare Daly päättäjiä kuin myös puolalaisten Marcin Osadowskin ja Wojciech Olszańskin (tunnetaan myös nimellä Aleksander Jabłonowski). Puolalaiset Osadowski ja Olszański perustivat maahan oman ”televisiokanavan” sen jälkeen, kun heidän YouTube-tilinsä suljettiin. Kumpikin on osallistunut aktiivisesti niin rokotevastaiseen kampanjointiin kuin myös Valko-Venäjän diktaattorin Aljaksandr Lukašenkan poliittisten vastustajien vainoamiseen. Puolalaisena nationalistina itseään pitävä Olszański kannattaa myös liittoa Vladimir Putinin kanssa – hänestähän tulee mieleen useampikin suomalainen isänmaallisena itseään pitävä, jotka mieluusti liittoutuisivat nyky-Venäjän kanssa.

Yksittäisenä tekona twiitti olisi hyvin vähämerkityksellinen mutta huomioidessamme puolueen (VKK) toiminnan ja lähestyvät eduskuntavaalit, niin tällaiset toimet omalta osaltaan ajavat asiaansa hyödyttäen samalla myös Venäjää. Tämäkin twiitti, samalla kun pyrkii heikentämään Ukrainan asiaa synnyttää myös sisäistä konfliktia vaalien alla puolueiden, äänestäjien ja erilaisten aktivistiryhmien välille, jonka ympärille pahantahtoisen tahon on helppoa rakentaa omaa tarinaansa. Ja Venäjällä tätä pahaa tahtoa on, ilmassa alkaa olla myös viitteitä siitä, että Suomeakin kohtaan Kreml on rakentamassa näytelmää, jossa venäläiset ovat uhreja.

Venäjän propagandan eräänä tavoitteena on pyrkimys osoittaa Ukrainan olevan epäluotettava ja valtiona heikko liittolainen, jossa työssä Venäjä käyttää hyväksi sen läntisten operaattoreiden ohella suurta joukkoa hyödyllisiä idiootteja, jotka omaa etua ajaakseen tarjoutuvat levittämään venäläispropagandaa. Luonnollisesti joukkoon kuuluu myös henkilöitä ja ryhmiä, joiden vaikuttimet ovat ideologisia – monia laitavasemmalle sijoitettavia puolueita, liikkeitä ja aktivisteja ajaa eteenpäin läntisen imperialismin vastustaminen. (15) Samalla he sulkevat silmänsä venäläiseltä imperialismilta, osa jopa kiistää kokonaan sen olemassaolon.

Venäjää palvelee myös epäluottamuksen kylväminen Ukrainan ja sen läntisten rajanaapureiden välillä, johon se pyrkii konkreettisten tekojen kuin myös vaikuttamisen ja propagandan keinoin. Alla oleva kuvankaappaus Johan Bäckmanin twiitistä toimikoon yksinkertaisimpana esimerkkinä siitä, millaisin keinoin Venäjä pyrkii luomaan jännitteitä Ukrainan läntisten tukijoiden ja Ukrainan itsensä välille.

Karttojen kautta vaikuttamista ja häirintää Venäjällä on harjoitettu jo vuosien ajan, mutta se on pyrkinyt luomaan jännitteitä myös aktiivisin keinoin. Esim. Užhorodissa Taka-Karpatiassa sijainneen kulttuurikeskuksen tuhopoltto, josta syytettiin kolmea puolalaiseen, Venäjää tukevaan äärioikeistoon kuulunutta miestä. Teon tilaajana pidettiin, edesmennyttä, saksalaista Manuel Ochsenreiteria, jolla oli tiiviit yhteydet saksalaiseen äärioikeistolaiseen Vaihtoehto Saksalle eli AfD-puolueeseen sekä Venäjän valtionmedioihin. Ochsenreiter asuikin viimeiset aikansa Venäjällä. AfD puolueena on tunnettu näkyvästä Venäjän tukemisesta sekä Venäjää myötäilevistä kannanotoista ja teoista.

Luonnollisesti Venäjä pyrkii vääristelevän sotapropagandan avulla hyökkäämään Ukrainaa ja länttä vastaan. Näissä pyrkimyksissä se jää usein hyvinkin nopeasti valehtelusta kiinni, millä ei kuitenkaan ole merkitystä Venäjälle. Sen tarkoituksena ei edes ole kuvata omaa näkemystä, vaan propagandan tarkoituksena on tuhota totuus, saada aikaan tila, jossa ihmiset menettävät luottamuksen kaikkeen uutisointiin, mikä palvelee Venäjää parhaiten. Lausuntojen kuin myös tekojen kautta Venäjä voi myös valehdella silmää räpäyttämättä ja hyvin räikeästi – kuten olemme nähneet lukuisia kertoja viime vuosien kuluessa. Esim. Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamista seurannut Venäjän valtiorahoitteisten medioiden disinformaatio- ja propagandavyöry, jota Kreml omilla lausunnoillaan tuki. Venäjä, piittaamatta sivullisille aiheuttamastaan kärsimyksestä, jatkaa edelleenkin valehtelua tämänkin tapauksen yhteydessä.

Venäjän Ukrainaan kohdistama propaganda on yksinkertaisimmillaan yllä olevien esimerkkien kaltaista. Siitä huolimatta, että Venäjä näissäkin tapauksissa jää kiinni ns. housut nilkoissa, uppoavat nämäkin tarinat sen tukijoihin. Näiden rinnalla näkee myös lyhyitä näyteltyjä videoita, joissa ukrainalaissotilaat tai -upseerit esitetään hyvin huonossa valossa. Tällaisten kehnosti toteutettuja videoita ei luulisi kenenkään ottavan todesta, mutta todennäköisesti nekin vahvistavat ainakin joidenkin venäläisten ja heitä tukevien näkemystä omasta ylemmyydestään ukrainalaisiin verrattuna.

Toisaalta lännessä Venäjän tarinaa levittävät myös salaliittoteoreetikot ja sellaisiin uskovat, joita voi ajaa eteenpäin epäluottamus läntisiin hallituksiin ja kuvitelma taustalla piilevästä juutalaisesta salaliitosta, johon etenkin äärioikealla näytetään uskovan, tai syvästä valtiosta (deep state) jne. Tällaiset henkilöt eivät välttämättä itsessään ole Kreml-myönteisiä, mutta omaan viiteryhmään ja laajemmallekin levittävät tarinaa, joka tällä hetkellä hyödyttää Venäjää ja jota se täten ruokkii hyödyntämällä omia operaattoreitaan. Esim. Janus Putkonen on oivallinen esimerkki Venäjälle työskentelevästä operaattorista. Hänen omat projektinsa ennen vuotta 2015 ja siirtymistä Venäjän palvelukseen miehitettyyn Donetskiin, nivoutuivat salaliittoteorioihin ja vastamedia-toimintaan. Pidän mahdollisena, että Venäjällä on kartoitettu vuosien ajan potentiaalisia operaattoreita läntisten vastamedia-toimijoiden sekä bloggareiden joukosta, ja potentiaalisimpia ryhdytty lähestymään hienovaraisesti. Putkosen kaltaisilta löytyy usein taustalta syitä, joihin tarttua kiinni ja tätä kautta saada henkilö omalle puolelle tai toimimaan avustajana tms.

* * *

Palaan tulevaisuudessa tarkemmin sellaisiin Suomea koskeviin havaintoihini, joissa katuaktivismin ja vaalityöskentelyn avulla tarkoituksellisesti pyritään rikkomaan yhteiskunnallista koheesiota. Tässä asiayhteydessä tarkoituksellisena pidän toimintaa, joka on pitkäjänteistä ja tietoista toimintaa. Tällaista ei mielestäni ole yksittäinen protesti mielenosoituksessa tms. sen sijaan sitä on toistuva, vuosia jatkunut disinformatiivisen viestin jakaminen ja voimistaminen omin toimin.  

 

Marko

 

Lähteet:

1. Serbiasta käsin toimivan Djuki San’in youtube-video Juha Korhosen Nato-lipun poltosta.

2. https://www.ksml.fi/uutissuomalainen/5673056 

3. https://www.karjalainen.fi/ulkomaat/espanjan-paaministerillekin-lahetettiin-kirjepommi-myos-sotilastukikohdasta-loytyi-epailyttava-paketti 

4. https://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2015/09/russian-fascist-militants-give-money-to.html 

5. https://www.expressen.se/gt/militarutbildades-i-ryssland-precis-fore-bombdaden/ 

6. https://www.focus.de/politik/ausland/rechtsextreme-lager-deutsche-neonazis-ueben-terrorkampf-in-sankt-petersburg_id_12067019.html

7. https://yle.fi/a/3-12153718 

8. https://www.theguardian.com/news/2018/dec/26/skripal-poisonings-bungled-assassination-kremlin-putin-salisbury

9. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009343190.html 

10. https://euobserver.com/ukraine/155576 

11. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005095264.html 

12. https://twitter.com/ivanastradner/status/1612442943981240322 

13. https://www.kymensanomat.fi/uutissuomalainen/5671403 

14. https://www.opendemocracy.net/en/odr/don-t-ignore-left-connections-between-europe-s-radical-left-and-ru/ 

Kirjoituksessa hyödynnetty myös Roman Skaskiw’in artikkelia Nine Lessons of Russian Propaganda sekä blogejani Venäläistä imperialismia edistävän Russian Imperial Movementin monikansalliset yhteistyökuviot ja Ruotsalaisilla uusnatseilla tiiviit yhteydet venäläiseen äärijärjestöön – mikä on tilanne Suomessa? 

Djuki San’in uutinen Juha Korhosen Nato-lipun poltosta.

#StandWithUkraine 

Vaikuttaja-agentit – ja geopoliittiset sedät – heräilevät horroksesta

 

Penkoessani arkistojani, silmiini osui blogikirjoitus vuosien takaa, kirjoituksessa sivusin Suomessakin jälleen otsikoihin noussutta vaikuttajien ryhmää – vaikuttaja-agentteja.* Aiheen ajankohtaisuuden vuoksi kopioin kyseisen tekstin tähän kirjoitukseen kokonaisuudessaan, lisäten joitain aihetta sivuavia ajantasaisia havaintoja ja kommentteja. Alkuperäiskirjoituksen pituuden ja aiheen laajuuden tähden kommentointi ja huomiot ovat enemmän yleisluonteisia, (huom. alkuperäiskirjoitus lainausmerkeissä ja kursiivilla).

”Viimeisimpien päivien kuluessa termi ”vaikuttaja-agentti” on noussut jälleen esille pienen hiljaiselon jälkeen, esille siinä mielessä, että suuri yleisö on sen huomioinut. Eri tahojen informaatiovaikuttamista seuraavat tahot ovat olleet toiminnasta tietoisia, he ovat panneet merkille tiettyjen tahojen aktivoitumisen Suomessa. Tässä aktivoitumisessa on havaittavissa selkeä olemassa oleva linkki Venäjän aggression lisääntymiseen lähialueillamme ja laajemmin Euroopassa sekä myös globaalisti.”

Kirjoitusajankohtana Venäjä oli erityisen aktiivinen Suomenlahden ja laajemmin Itämeren alueella, ilmatilaamme loukattiin lukuisia kertoja lyhyen ajan sisään venäläisten toimesta – Suomeen kohdistettiin painetta. On kuitenkin muistettava, että Venäjä oli jo miehittänyt Krimin niemimaan ja soti operaattoreidensa sekä omien joukkojensa avulla Itä-Ukrainassa eli Venäjä oli jo ryhtynyt niihin sotatoimiin, joiden suoraa jatkumoa on sen laaja – 24. helmikuuta 2022 aloittama – monen rintaman offensiivi Ukrainaan.

”Reilut kaksi vuotta sitten Arto Luukkanen käsitteli blogissaan ”KGB:n agenttien perkaamisesta – Suomi vaarassa!” (1) teemaa yhdestä, hyvin merkittävästä, näkökulmasta eli siitä, että yhteiskunnan olisi syytä käydä kunnolla läpi suomalaiset KGB-nimet ja että neuvostoaikaisten tiedusteluverkostojen paljastaminen on yleisen edun kannalta tärkeää. Kaksi vuotta on kulunut Arto Luukkasen kirjoituksesta, kaksi vuotta, joiden aikana asia ei tärkeydestään huolimatta ole nytkähtänyt liikkeelle. Itse asiassa jos nyt tarkastellaan yleistä ilmapiiriä ja tapahtumien etenemistä Suomessa, tulee vääjäämättä tunne ettei todellista halua ja tahtoa käydä läpi menneisyyttä ole edes olemassakaan. Suomessa ei ole poliittista tahtoa perata läpi menneisyyttä. Jokainen voi mielessään pohtia, että miksi ei ole?”

Vuosia sitten Luukkanen, perustellusti, vaati suomalaisten KGB-nimien perkaamista, mihin maassamme ei vieläkään ole ryhdytty. Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä huomauttaa, että Luukkanen on itse ajautunut marginaaliin. Toisinaan tämän, loistavan menneisyyden omanneen historioitsijan ja Venäjän sekä Itä-Euroopan tutkijan, nimi nousee esiin verkostoissa, joissa liikkuu enemmän maamme koheesiota hajottavia (Venäjälle työskenteleviä) voimia. Ei mikään meriitti CV:ssä tänään!  

”Olen käynyt aiheesta paljonkin keskusteluja eri tahoilla suuren joukon kanssa. Monien mielestä menneisyyden perkaaminen olisi tullut tehdä jo 90-luvulla Neuvostoliiton hajottua, mutta että se ei ole myöhäistä nytkään. Näin siis kansalaisista asiantuntijoihin, heidän keskuudessa halua perkaamiseen (lustraatioon) tuntuu olevan. Tämä halu ei kuitenkaan tunnu tarttuneen kuin muutamiin nimekkäämpiin poliitikkoihin. Menneisyyden perkaamisen tarve vastaavasti tunnutaan kieltävän hyvinkin aktiivisesti tahoilla, jotka puheiden ja tekojen myötä näyttäytyvät Suomessa monella tapaa Venäjän ja sen harjoittaman politiikan ymmärtäjiltä – jotkut jopa hyvinkin aktiivisesti välittävät eteenpäin Venäjän narratiivia.

Tänä aikana on syytä huomioida ja ymmärtää se, että Venäjän vaikuttamisoperaatioille on tunnusomaista se, etteivät Venäjän valtiolliset toimijat välttämättä suorita niitä itse. Hybridisodassa avainrooleissa ovat erilaiset välikädet. Suomessa on moni poliitikko tosin kieltää sen, että Suomeen kohdistuisi hybridisodan uhkaa tai että Suomeen kohdistettaisi hybridisodassa käytettäviä keinoja, vaikka todisteita näistä on olemassa ja toteutettuna juuri siten, että niiden taustalla ovat lukuisat välikädet.”

Keskustelu jatkuu edelleen, keskustelulle kuvaavaa on se, että käymme keskustelua enemmän siitä pitäisikö joku, epäsopivana pitämämme, patsas poistaa jostain paikasta. Vastaan, että kyllä – jotkut patsaat olisi parempi siirtää sopivampaan paikkaan näytteille, jossa olisi samalla mahdollista laajemmalla perspektiivillä taustoittaa historiallisia tapahtumia ja aikakautta, jolloin patsas on paikalleen pysytetty. En kuitenkaan halua, että patsaita ryhdytään tuhoamisvimman vallassa runnomaan kappaleiksi – siinä voi mennä lapsi pesuveden mukana.

Meidän olisi syytä ryhtyä perkaamaan menneisyyttämme, käydä keskustelua nimien ja tekojen kautta, jotta Paavo Väyrysen kaltaiset poliitikot ummehtuneine lausuntoineen päätyisivät sinne minne kuuluvatkin – historian romukoppaan.

Moskoviittien maailman rauha – nyrkit pystyssä. Geopoliittinen tilanne huomioiden patsaalle on laitettu oikeat liput käsiin. 

”Alpo Rusi siteerasi Verkkouutisissa ’Näin Venäjän tiedustelupalvelu vaikuttaa Suomessa’ (17.11.2015) New Yorkin yliopiston professoria ja tiedusteluasiantuntija Mark Galeottia:

’Hänen mukaansa Venäjän hybridiarmeijan uusia sotilaita ovat venäläisten yhtiöiden länsimaiset avustajat, hyvin palkatut toimittajat, jotka työskentelevät Venäjän omistamissa medioissa, Venäjälle myönteiset ’asiantuntijat’ ja entiset länsimaiset Venäjän lähettiläät, jotka ovat valmiita puoltamaan Venäjän ja lännen yhteistyön lisäämistä lyhytaikaisiin taloudellisiin hyötyihin perustuen ja pitkän tähtäimen strategiset näkökohdat sivuuttaen.’

Suomalaisia on venäläisten yhtiöiden länsimaisina avustajina/työntekijöinä, jopa hyvin korkean profiilin viroissa, nimeltä voidaan mainita Esko Aho (Venäjän suurimman pankin Sberbankin hallituksen jäsen) sekä Paavo Lipponen (toimien Nord Stream yhtiön konsulttina). Puhuttaessa Venäjän tiedustelupalvelun luomista verkostoista Suomessa ei kuitenkaan voida kiinnittää katsetta vain ja ainoastaan nimekkäimpiin toimijoihin – politiikan tai liike-elämän huippuihin. Katse on syytä kohdistaa näihin verkostoihin ja niiden erilaisiin ja eriasteisiin vaikuttamisoperaatioihin Suomessa, niiden vaikuttaja-agentteihin, joita löytyy profiililtaan hyvinkin erilaisia. Toisella laidalla on hyvin kiihkeästi, suorastaan aggressiivisesti, esiintyvä Johan Bäckman, jonka roolia tuskin kukaan kiistää. Hänen kohdalla on syytä huomioida se, että sanomastaan suurin osa kohdistuu venäläisille pyrkien muokkaamaan heidän mielikuvaa Suomesta tiettyyn suuntaan, eikä tämä muodostettava mielikuva ole Suomen kannalta positiivinen. Toiseen ääripäähän voidaan katsoa kuuluvan erilaiset, sinänsä hyvin maltilliset ja joidenkin mielissä jopa luottamusta herättävät yhdistykset, kuten Suomen Geopoliittinen seura (SGS) ja Vapaus valita toisin ry. Suomen Geopoliittinen seura nousi viikolla otsikoihin – aiheesta. Olen itsekin seuraillut SGS:n toimintaa jo jonkin aikaa, sen toiminta ja tarkoitusperät on herättänyt lukuisia kysymyksiä. Seuran nimissä esitetyt ajatukset käyvät hyvin pitkälti yksiin Venäjän esille nostamien ajatusten kanssa, seuran ”edusmiehet” toistavat säännönmukaisesti Venäjän narratiivia mitä tulee esim. kiristyneeseen tilanteeseen Baltiassa ja Itämeren alueella. Heidän mukaansa Venäjän toimet ovat puolustuksellisia, vastareaktioita NATO:n lisääntyneeseen toimintaan alueella, samalla he tuntuvat kuitenkin unohtavan perimmäisen syyn NATO:n lisääntyneelle toiminnalle – Venäjän Ukrainassa suorittamat sotatoimet ja Krimin niemimaan miehityksen ja laittoman anneksoinnin.”

Venäjän laajaa Ukraina-offensiivia seurasi Suomessa kiivas NATO-keskustelu, joka päättyi jäsenhakemuksen lähettämiseen. Tämän keskustelun yhteydessä pintaan pulpahti keltaisten kylpysorsien lailla Suomen Geopoliittisen seuran sekä Vapaus valita toisin ry:n aktiiveja, esittäen kyllä varsin outoja ja jopa disinformatiivisia väitteitä siitä, ettei jäsenhakemusprosessissa kuunneltu kaikkien kantoja. ja ettei siinä kohdeltu kaikkia näkemyksiä tasapuolisesti. Tällaiset väitteet ovat oudoksuttavia lähinnä siksi, että Suomessa NATO-keskustelua hallitsi vuosikymmenten ajan – sitä tukahduttaenkin – juuri se poliitikkosukupolvi, joka nyt koki tulleensa jollain tapaa kyynärpäätaktiikalla ohitettua, joka ei oman tuntemuksensa mukaan saanut puheenvuoroa vaikka olivat sitä vuosikymmenten ajan hillinneet, ohjailleet ja kahlinneet. Lyhyt on ihmisen muisti!

”Aivan kuten Suomen Geopoliittinen seura, myös Vapaus valita toisin ry:n toiminta herättää runsaasti epäilyksiä. Sen lähiaikojen ohjelmassa on Itämeren turvallisuuspoliittista tilannetta ja median siitä välittämää kuvaa käsittelevä tilaisuus marraskuun loppupuolella. Tilaisuudessa esiintyy yhteiskuntatieteiden tohtori Risto Volanen, VTT Pekka Visuri ja Ydin-lehden päätoimittaja VTT Arja Alho, tilaisuuden moderaattorina toimii kansanedustaja ja entinen ulkoministeri VTT Erkki Tuomioja. Kuinka ollakaan Pekka Visuri on SGS:n puheenjohtaja ja Risto Volanen hallituksen jäsen. Vastaavasti Arja Alho on Vapaus valita toisin ry:n hallituksen jäsen, aivan kuten on Erkki Tuomiojakin.

Suomen Geopoliittisen seuran puheenjohtajan Pekka Visurin mukaan seura ei ole Venäjän pyrkimysten edistäjä. Verkkouutisten uutisen perusteella voidaan päätellä, ettei SGS:n hallitukseen kuuluva Helsingin yliopiston historian professori Henrik Meinander pidä uskottavana väiteitä, joiden mukaan seura olisi ajautunut palvelemaan Venäjän taholta Suomeen kohdistuvia vaikuttamispyrkimyksiä:

’Ymmärrän joidenkin voivan lukea Pekka Visurin, Risto Volasen ja Heikki Talvitien blogijuttuja siten, että niiden motiivina on vaikuttaa suomalaiseen keskusteluun Ukrainasta ja Suomen Nato-jäsenyydestä. Mutta eihän näiden juttujen analyysitaso ja empiria ole tieteellistä tasoa, Meinander sanoo.’ (2)

Mielestäni Meinander tekee arviossaan perustavaa laatua olevia virhepäätelmiä. Ensimmäinen on tietenkin se, että hän kohdistaa tarkastelun vain ja ainoastaan blogikirjoituksiin jättäen huomiotta sen, että esim. Pekka Visuri on toiminut usein asiantuntijakommentaattorina turvallisuuspoliittisissa keskusteluissa mediassa ja että Risto Volanen on entinen poliittinen valtiosihteeri valtioneuvoston kansliassa, missä hän toimi pääministeri Matti Vanhasen kansliapäällikkönä. Tällainen toiminta blogikirjoitusten ohella tuo aivan toisella tapaa uskottavuutta myös niihin kirjoituksiin, siitä huolimatta, ettei niiden analyysitaso ja empiria ole tieteellistä tasoa. Niiden ei pidäkään olla, koska niiden kohdeyleisö on laajempi kuin tieteen tekijät tai alansa ammattilaiset. Myös kyseisillä kirjoituksilla on oma tehtävänsä, millä tapaa ne palvelevat tarkoitustaan on sitten aivan toinen asia, mutta näkemäni perusteella ne tavoittavat hyvin kohdeyleisönsä ja niitä siteerataan kohdeyleisön toimesta laajahkosti. Huomautan siitä millaisiin toimijoihin Mark Galeotti edellä viittaisi ’Venäjälle myönteiset ’asiantuntijat’ ja entiset länsimaiset Venäjän lähettiläät’ – johon ryhmään voidaan katsoa laskettavan myös SGS:n varapuheenjohtaja, suurlähettiläs Heikki Talvitie, joka on toiminut suurlähettiläänä Moskovassa 1988-1992. Dosentti Jukka Seppinen on arvostellut Talvitien toimintaa, syyttäen tätä neuvostomyönteisten virkamiesten suosimisesta ja siitä ettei Talvitie hänen mukaan pyrkinyt patoamaan KGB:n vaikutusta Suomessa.”

Ystävyyden kunniamerkillä Vladimir Putinin toimesta palkittu Heikki Talvitie joutui hiukan suuremman kohun kohteeksi kesäkuun alkupuolella, hänen Moskovan näkökulmaa myötäilevien lausuntojensa tähden. Talvitien mukaan Ukrainan ja Venäjän välille vuonna 1994 hyväksytty raja on koko ajan ollut ongelmallinen Krimin ja Donbasin osalta – niin raja on ollut ongelmallinen vain ja ainoastaan menettämäänsä suurvalta-asemaa kipuilevalle Venäjälle.

Kummankin alueen asukkaat ovat vapaasti valinneet kuuluvansa Ukrainaan, ainoita joille valinnanvapaus on ongelma, on imperialistinen Kreml myötäjuoksijoineen – kuten Talvitie.

”Suomessa neuvostoaikana syntyneet tiedusteluverkostot on jätetty putsaamatta. Alpo Rusin, Stasin lukuihin perustuvan, arvion mukaan KGB:llä ja GRU:lla (nykyään GU) oli Helsingissä ainakin sata ’nuoremman polven operatiivista kontaktia’. Hänen arvion mukaan niistä on voinut syntyä uusia verkostoja, ja että määrät voivat nykyään olla suurempiakin, pienempiä ne eivät hänen mukaansa ole. Rusin mukaan kohdemaissa käytetään toimintaohjeita salassa odottavia niin sanottuja ’nukkuvia agentteja’ (sleeper agent). Eräs tällainen verkosto paljastui Yhdysvalloissa vuonna 2010, kun Yhdysvaltoihin loikannut Venäjän tiedustelupalvelun eversti Sergei Tretjakov paljasti kymmenen 2000-luvun alusta lähtien Yhdysvalloissa toiminutta nukkuvaa agenttia. (3) Tässä kohdin moni voi epäillä sitä, että Suomessa toimisi nukkuvia agentteja, kysyä, että onko sellaisille tarvetta? Miksi ei olisi? Venäjä on kohdistanut Suomeen erilaisia hybridisodan toimenpiteitä viimeisimpien vuosien kuluessa, Venäjällä on Neuvostoliiton peruja Suomeen luotuja verkostoja, joiden tehtävänä on palvella sen etua tavalla tai toisella, Suomessa toimii venäläisiä ja/tai Venäjää tukevia kansalaisjärjestöjä - non-governmental organization eli NGO:ita. Venäjällä kansalaisjärjestöjen toimintaa on rajoitettu hyvin paljon, moni on leimattu ’ulkomaiseksi agentiksi’ mikäli tekevät yhteistyötä ulkomaisten tahojen kanssa. Todennäköisesti Venäjä on valinnut tämän toimintastrategian siksi, koska se  itse käyttää ulkomailla toimivia NGO:ta eräänä vaikuttamis- ja mielipiteen muokkaus väylänä. Kokonaisuus huomioiden pidän itse hyvin todennäköisenä, että Suomi historiansa tähden on Venäjän vaikuttamistoimille altis ja tällöin kuviossa ovat mukana erilaiset keinot vaikuttamisesta tiedonkeräämiseen – myös ’nukkuvat agentit’. Pidän hyvin todennäköisenä syynä suomalaisen keskustelun aktivoitumiselle ja muuttumiselle eräiltä osin hyökkäävämmäksi sitä, että Venäjän toimien myötä keskustelua on herätelty tarkoituksellisesti, tässä kuviossa trollit ovat vain yksi osa kokonaisuutta. Joskin hyvin aggressiivinen osa.”

”Onko Suomessa oltu liiankin naiiveja ja hyväuskoisia Venäjän toimia kohtaan? Hyvin suurella todennäköisyydellä asetelma on juuri tämä, eräiltä osin tilanne on se, että edelleen pyritään kieltämään Venäjän tietyt Suomeen kohdistamat keinot ja leimaamaan julkisuuden henkilöitä, jotka niistä haluavat keskustella. Venäjän-tuntija, kirjailija Jukka Mallisen mukaan Suomea on jo vuosikymmenen ajan hoideltu samaan tapaan kuin neuvostoaikoina – tämä oli siis tilanne pari vuotta sitten toukokuussa 2014 Verkkouutisten haastattelussa. Sen mitä kyseisen haastattelun jälkeen Suomessa ja lähialueillamme on tapahtunut, osoittavat erinomaisella tapaa sen kuinka oikeaan osuva Mallisen tuolloinen toteamus on ollut. Suomeen ja suomalaisiin kohdistuu eriasteisia vaikuttamistoimenpiteitä ja pyrkimyksiä Venäjän taholta, eikä vaikuttaminen välttämättä kohdistu pelkästään poliittiseen ja liike-elämän huippuun vaan myös laajempiin kansanosiin. Näin nähdäkseni pyritään siihen, että kansalaisliikehdinnän ynnä demokratiaan kuuluvien äänestysten myötä pyritään saamaan valtaan Suomea hajaannuttavia voimia. Poliittisella kentällä on useita toimijoita, joiden omat intressit eivät välttämättä käy yksiin Suomen turvallisuuspoliittisten intressien ja tarpeiden kanssa. Sama pätee liike-elämän huippuun. Trendi on sama kautta Euroopan, Venäjä tukee eriasteisesti äärioikeistolaisia puolueita, mutta tässä kuviossa en myöskään unohtaisi vasemmistoakaan – sieltäkin löytyy myötäsyntyistä Venäjän ymmärtämistä yhdistettynä Venäjän intressien ajamiseen. Suomessa vaikutus ulottuu – YYA-ajan perintönä – hyvinkin laajalle puoluekentässä mutta selkeästi Venäjän edun ajamiseen profiloitunutta merkittävää puoluetta Suomessa ei ole. Sen sijaan on suuri joukko entisiä ja nykyisiä poliitikkoja, joiden Venäjä-kommentointi ja analyysit ovat hyvin pitkälti Venäjän itse esittämän narratiivin toistoa. Tällä hetkellä Suomea vaivaa äärimmäinen varovaisuus suhteessa Venäjään, melkeinpä varotaan poliittista diskurssia, jossa Venäjän synnyttämää turvallisuuspoliittista uhkaa käsitellään aiheen vaatimalla vakavuudella. Keskustelunavaajia kohtaan käytetään jopa hyvinkin leimaavaa ja halveksuvaa kieltä, josta löytyy esimerkkejä tältäkin syksyltä. On kuin Suomi olisi tietyiltä osin lipumassa lähemmäs ja lähemmäs Venäjää, väläytellen samalla lännen suuntaan signaaleja, joiden on tarkoitus todistaa maamme olevan osa läntistä arvoyhteisöä. Mitä se toki onkin, mutta samalla Venäjän vaikutuksen kasvua Suomessa ei voi olla havaitsematta. Sen kieltäminen on naiiviutta tahi sokeutta, kyvyttömyyttä tunnustaa tosiasioita. Suomi pyrkii istumaan tukevasti kahdella jakkaralla.”

Kysymykseen, onko Suomessa oltu liian naiiveja ja hyväuskoisia Venäjän toimia kohtaan vastaan, että on oltu. Suomessa, kuten niin monessa muussakin maassa, herättiin karulla tavalla todellisuuteen aamuyöstä 24. helmikuuta 2022, jolloin Venäjä aloitti monen rintaman offensiivin Ukrainaan. Herätyksen olisi pitänyt tapahtua vuosia aiemmin, viimeistään helmikuussa 2014, jolloin Venäjä aloitti Krimin niemimaan miehitykseen tähdänneen operaation.

Toisaalta alkuperäisen kirjoituksen aikaan verrattuna edistystäkin on tapahtunut. Venäjän vaikuttamisesta keskustellaan avoimemmin, siihen kiinnitetään huomiota ja tunnistetaan myös se, että Suomessa on yksilöiden ja ryhmien ohella myös puolueita, joiden agendaan kuuluu Venäjän etujen ajaminen, tai vähintäänkin Venäjän agendaa myötäilevän keskustelun käyminen. Eduskuntapuolueista Venäjän kanssa tiiviimmässä paritanssissa on Ano Turtiaisen perustama Valta kuuluu kansalle.

Mutta muiltakin puolueilta löytyy, joko kansanedustajien tahi europarlamentaarikkojen taholta, epäilyttäviä yhteistyökuvioita Kreml-myönteisten henkilöiden tahi operaattoreiden kanssa. Osa on ajautunut tällaiseen yhteistyöhön kenties typeryyttään tai naiiviuttaan, yhteistyöhön, jossa ovat päätyneet edesauttamaan Venäjän vaikuttamisoperaatioita Suomessa ja/ tai Euroopassa. Tiedä sitten mihin joukkoon Laura Huhtasaaren (perussuomalaiset) avustajana Brysselissä toimiva Olli Kotro kuuluu, aktiivisesti hän kuitenkin kommentoi disinformaatiota levittävillä kanavilla. Toki joukossa on puhtaasti ideologiselta pohjalta työskenteleviä, joiden toimintaa ohjailee vakaumus, voimakas anti-imperialismi jne. 

Valta kuuluu kansalle – Valta kuuluu Kremlille.

”Maailma ja paikat -blogin pitäjä kirjoitti 21. joulukuuta 2015 erinomaisen kirjoituksen vaikuttaja-agenteista nimellä ’Vaikuttaja-agenteista.’ (4) Suosittelen lukemaan kyseisen blogin ajatuksella, kirjoittaja käy läpi vaikuttaja-agenttien toimintatapoja ja keinoja ymmärrettävän selkeästi mutta samalla riittävällä tarkkuudella. Kirjoittajan tekstistä otan lyhyen lainauksen, joka monella tapaa pukee sanoiksi kirjoitukseni erään teeman vaikuttaja-agenttien toimitavoista:

”Toisin kuin avoimesti jonkin asian hyväksi toimivat lobbarit, jotka esimerkiksi edistävät idänkaupan intressejä, vaikuttaja-agentit toimivat konspiratiivisemmin ja pyrkivät salaamaan toimivansa vieraan vallan hyväksi. Heidän vaikuttavuutensa on paljon suurempi jos he onnistuvat esiintymään "puolueettomina" tai peräti asiantuntijoina tai auktoriteetteina.”

Toistan vielä kertaalleen sanat: puolueeton, asiantuntija ja auktoriteetti. Suomalaisina selkäytimeemme on taottu tietty auktoriteetteihin kohdistuva kunnioitus, sama pätee myös asiantuntijoihin kohdistuvaan kunnioitukseen. Ja YYA-ajan Suomessa puolueettomuus oli suuren suuri hyve ja tätä meidän puolueettomuutta muistettiin painottaa eri ilmansuuntiin kohdistetuissa puheissa niin paljon, että lopulta uskoimme sitä itsekin. On kuitenkin syytä muistaa se, että epävarmoina aikoina asiantuntijoina toimivilla auktoriteeteilla ei välttämättä ole puhtaat jauhot pussissa.”

Olen syntynyt ja kasvanut aikana, jolloin Suomessa korostettiin puolueettomuutta, paitsi, että tosiasiassa kyse oli näennäisestä puolueettomuudesta, jossa meillä oli tietty liikkumatila, mutta jossa päätöksiimme vaikutettiin Moskovasta käsin – vähäisemmässä määrin toki 80-luvun lopun lähestyessä.

Puolueettomuuden vaalimisesta näyttää tulleen joillekin tahoille hyve, johon on ehdollistunut, ja joillakin, kuten Heikki Talvitiellä ja Paavo Väyrysellä, tähän yhdistyy voimakas Venäjän tekojen ymmärtäminen ja vieläpä siten, että ne nähdään jollain tavalla oikeutettuina. Aivan kuin Venäjällä olisi ikiaikainen oikeus alueisiin, jotka se on menneinä vuosisatoina väkivalloin liittänyt itseensä ja joiden se kuvittelee kuuluvan osaksi valtiopiiriään ja täten se on oikeutettu niihin (niin kauan kuin maa kiertää aurinkoa).

Puolueettomuus-mantran toistaminen on myös johtanut siihen, että hyvin pitkään oikeus Venäjä-kommentointiin tuntui olevan hyvin rajallisella joukolla ihmisiä. Meitä on varoitettu jo vuosia siitä, että kaikilla tähän joukkoon kuuluvilla ei välttämättä ole puhtaat jauhot pussissa, tai, että he eivät ehkäpä ole niin puolueettomia, mitä antavat ymmärtää olevansa. Tähän todellisuuteen olemme vasta heräilemässä.

”Näen Suomen olevan erityisen altis vaikuttaja-agenttien, samoin kuin muun ulkoisen vaikuttamisen keinoille, niin kauan kun Suomessa ei ole suoritettu riittävän laajaa yhteiskunnallista keskustelua suomettuneisuuden ajasta ja käyty aikakautta perin pohjin läpi – perattu yhteiskuntaamme pohjamutia myöten. Neuvostoliiton ja sen perillisen Venäjän synnyttämistä verkostoista on käytävä keskustelua, ne on perattava ja tarvittaessa ryhdyttävä oikeudellisiin toimenpiteisiin. Näiden toimien kieltäminen on eräs osoitus suomettuneisuuden palaamisesta, siitä, että menneisyyden tapahtumia ei haluta perata vaan ne mieluummin haudataan ja toivotaan niiden unohtuvan. Mutta vaikka me ne unohtaisimme, ei ole taetta, että vaikuttamaan pyrkivät tahot näin haluavat tehdä. Mielestäni on riittämiin todisteita sen puolesta, että verkostoihin kuuluvia ei haluta unohtaa ulkoisten vaikuttajien – Venäjän – toimesta.”

Menneenä keväänä Suomessa on otettu oikeansuuntaisia askeleita, on uskallettu tehdä ripeitä mutta päättäväisiä toimia 24. helmikuuta jälkeen. Haluan kuitenkin muistuttaa, että paljon on vielä tekemättä, eikä myöskään pidä kuvitella, että NATO-jäsenyys (sen lopulta toteutuessa) riittää paikkaamaan menneet virheet. Ei, se ei saa lopettaa yhteiskunnallista keskustelua, eikä myöskään kahlita keskustelua millään muotoa. Meidän on kyettävä olemaan kriittisiä itseämme kohtaan kuin myös muita toimijoita kohtaan – menneeseen ei ole enää paluuta.  

 

Marko

 

Lainatun kirjoituksen lähteet:

1. http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/175799-kgbn-agenttien-perkaamisesta-%E2%80%93-suomi-vaarassa 

2. http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/visuri_sgs-57724 

3. http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/alpo_rusi_venajan_tiedustelu-43280 

4. http://maailmajapaikat.blogspot.fi/2015/12/vaikuttaja-agenteista.html 

*: Alkuperäinen kirjoitus julkaistu vuoden 2016 lopulla tai 2017 alkupuolella SSS-Radion verkkosivulla, kirjoitus ei ole enää luettavissa kyseisellä verkkosivulla.

 

Kirjoituksen kommenteissa huomioitu lähdeaineisto upotuslinkkeinä avainsanoissa.