Venäjän valtiollisen propagandan leimakirveen kohteena Ukraina ja länsi

 

Venäjän Ukrainaan kohdistaman laajan (usean rintaman) hyökkäyssodan vuosipäivän lähestyessä, Venäjän valtiolliset toimijat (suurlähetystöt ja ministeriöt) kiihdyttävät Ukrainaan ja länteen kohdistettua propagandistista viestintää. Huomioitavaa tässä on se, että Venäjä käyttää laaja-alaisen disinformaation sekä Ukrainaa ja länttä de-humanisoivan viestinnän levittämiseen suurlähetystöjensä ja ministeriöidensä kanavien ohella myös kansainvälisiä elimiä, joiden jäsen Venäjä edelleen on. Voimme aloittaa tämän lyhyen katsauksen kuvakollaasilla, johon olen koonnut joitain esimerkkejä kuvailemastani Venäjän valtiollisten elinten harjoittamasta viestinnästä, luonnollisesti kun sellaisiin tutustuu, niin herää väistämättä kysymys, että miksi Venäjän edelleen annetaan olla näiden organisaatioiden jäsen, joita se (välillisesti) käyttää oman propagandansa välittämiseen. Pohtimisen sijaan tällä hetkellä pitäisi vähintäänkin olla käynnissä menettely, jolla Venäjä esim. erotetaan Yhdistyneistä kansakunnista.

Venäjän viime vuoden helmikuussa (24. helmikuuta 2022) alkanutta laajaa, Ukrainaan kohdistunutta offensiivia, edelsi pitkäjaksoinen Ukrainaan ja ukrainalaisiin kohdistunut de-humanisoinnin vaihe, jonka merkittäviä elementtejä oli Ukrainan valtiollisen olemassaolon kiistäminen mutta lopulta myös ukrainalaisuuden kiistäminen. Sen ohella, ettei Ukraina ollut todellinen valtio, enää ukrainalaisetkaan eivät olleet todellinen kansa vaan ”vähävenäläisiä”. Venäjän (valtion) ukrainalaisiin kohdistaman de-humanisoinnin merkittävin teema oli ukrainalaisten rinnastaminen kollektiivisesti natseihin, minkä kautta saatiin, venäläisten mielestä, oikeutus laajamittaiselle denatsifikaatiolle – käytännössä kansanmurhalle.

Painotan sitä, että koko tämä prosessi on malliesimerkki siitä, kuinka valtiollinen toimija riistää ihmisyyden joltain ihmisryhmältä, ja sen jälkeen, kun tämä ihmisyys on riistetty, käytetyissä keinoissa ei nähdä Venäjän valtion tai suuren osan venäläisten mielestä mitään väärää. Venäjän toiminnan logiikka on verrattavissa tapaan, jolla natsi-Saksassa riistettiin ihmisyys erilaisilta ihmisryhmiltä juutalaisista romaneihin ja kehitysvammaisiin. Olemme myös nähneet Venäjän asevoimien ja palkkasotilaspalveluita tarjoavien organisaatioiden sotilaiden/ taistelijoiden syyllistyneen ja syyllistyvän edelleen Ukrainassa julmuuksiin ja raakuuksiin, jotka ovat verrannollisia toisen maailmansodan tapahtumille – vastuu teoista lankeaa komentoportaan huipulle saakka, mutta yhtä lailla propagandistit ovat vastuullisia sanoistaan ja kehotuksistaan. Komentoportaan huipulla on luonnollisesti sotarikollisiin tekoihin kansansa kiihottanut Vladimir Putin –

“Nazi ideology, now in it its modern incarnation and manifestation, once again creates direct threats to Russian security. We are forced to counter the aggression of the collective West time and again.” (1) Vladimir Putin historiaa vääristellen ja viholliskuvaa pönkittäen Stalingradin taisteluiden päättymisen muistojuhlassa (Saksan 6. armeijan antautuminen Stalingradissa 2. helmikuuta 1943, muistojuhla Volgogradissa 2. helmikuuta 2023). 

Kuvakollaasissa esitellään venäläispropagandistien lausuntoja, jonkin ihmisryhmän tai valtion tuhoaminen on arkipäivää heidän kommentoinneissa.

Venäjällä erilaisten propagandistien ja television keskusteluohjelmien vetäjien (jotka käytännössä ovat myös propagandisteja) ohella hyvin huolettomasti joukkotuhonnasta ja miljoonien ihmisten tappamisesta spekuloivat poliitikot paikalliselta tasolta valtakunnan johtoon, Vladimir Putiniin saakka. Venäjän federaation turvallisuusneuvoston varapuheenjohtaja Dmitri Medvedev on toistuvasti viitannut ydinaseiden käyttöön, viimeksi tammikuussa, jolloin totesi ydinasevallan tappion voivan laukaista ydinsodan. (2) Me tiedämme mitä valtiota hän tarkoitti tällä ydinasevallalla, joka voi kokea tappion konventionaalisessa sodassa. Toisaalta meidän ei pitäisi antaa liian paljon tilaa näille puheille ydinaseiden käytöstä, koska niiden käytöllä spekulointi ja uhkaaminen on osa Venäjän strategiaa sodassa Ukrainaa ja länttä vastaan. Sen ohella, että Venäjä sotii Ukrainassa, katsoo se myös olevansa sodassa lännen kanssa.

Venäjällä television rooli ns. tiedonvälityskanavana on hyvin merkittävä, suurelle osalle kansaa televisio on tärkein informaatiokanava, jota seurataan. Erityisesti television rooli korostuu vanhemmissa ikäluokissa, joille televisio keskusteluohjelmineen on selkeästi tärkein kanava tiedonhankinnassa. 

Venäjän valtiollisessa propagandassa tämä sotatila näkyy myös siten, että entistä useammin ja selkeämmin Ukrainan rinnalla esiin nostetaan NATO (tai laajemmin läntinen yhteisö), jota vastaan Venäjä sotii tällä hetkellä Ukrainassa, mutta jota vastaan se epäilemättä valmistautuu sotimaan muillakin rintamilla. Toisaalta samalla disinformatiivisessa viestinnässä vedotaan läntisiin ”auliisiin apureihin” ja muihin ryhmiin, joiden tulisi vaikuttaa päättäjiinsä väkivallan ja verenvuodatuksen lopettamiseksi –

”Residents of European countries continue to realize a simple truth: NATO's war against Russia leads ordinary people to a dead end.

Ordinary people take to the streets, demanding that the government stop sponsoring the conflict and deal with domestic problems.” (3)

Kiinnostavasti viestiä levittää eteenpäin myös Venäjän suurlähetystö Japanissa, epäilemättä ajatuksena on, että Japanin de-militarisointia kannattavat ryhmät aktivoituisivat vastustamaan Japanin hallituksen toimia, joihin kuuluu puolustusbudjetin kasvattaminen ja uusien asejärjestelmien hankkiminen.

Venäjän Ukrainaan ja länteen kohdistamaa propagandistista viestintää hallitsee korostuneesti muutama teema. Ennen 24. helmikuuta 2022 alkanutta laajaa offensiivia ukrainalaisiin kohdistettiin voimakas de-humanisointi kampanja, nyt esiin nousee Venäjän taistelu natsismia vastaan mutta tässä yhteydessä on hyvä huomioida, että nyt Venäjällä leimakirves iskeytyy entistä laajemmalle alalle – ei pelkästään Ukrainaan ja ukrainalaisiin.

Venäläisissä medioissa on ruvettu viime aikoina vihjailemaan myös Suomen ja suomalaisten natsisympatioista. Venäjällä leviää myös väite, jonka mukaan Sandarmohissa ei lepääkään Stalinin vainojen uhreja vaan suomalaisten teloittamia neuvostosotilaita. (4) Väitettä pohjustaa myös Johan Bäckmanin kustantama, toimittaja Armas Mashinin ja FSB:hen kytketyn historioitsija Sergei Veriginin kirjoittama teos Sandarmohin arvoitus (I osa). (5) Kirjasessa vihjataan, että suomalaiset olisivat Sandarmohin joukkosurmien taustalla, että suomalaiset olisivat haudanneet Sandarmohiin toisessa maailmansodassa tappamiaan venäläisiä (sotavankeja).

Venäjällä pyritään myös selkeästi vaikuttamaan läntiseen mielipideilmastoon rauhanpuheiden kautta, jota sanomaa levittävät eteenpäin lännessä erilaiset ryhmät ja puolueet laitavasemmalta äärioikealle. Käytännössä Venäjän rauhanpuheissa on ketunhäntä kainalossa, minkä ainakin osa narratiivin läntisistä levittäjistä tiedostaa. Luonnollisesti Venäjän ajatuksena on solmia rauha Ukrainan ja ukrainalaisten yli, ja aivan yhtä luonnollista on se, ettei Venäjän aikomuksena ole sitoutua mihinkään rauhansopimukseen vaan koettaa löytää vaihtoehtoinen keino, jota käyttää vipuvartena, jolla vaikuttaa Ukrainaan. Rauhanpuheita Venäjä pitää yllä vain ja ainoastaan sen tähden, koska sen hyökkäyssota Ukrainassa ei ole sujunut toivotulla tapaa. Siitä ei tullut muutaman päivän ”erikoisoperaatiota” vaan tuhoamissota, joka voi lopulta uhata Kremlin ytimessä olevia. Näitä rauhanpuheiden toistajia löytyy myös Suomesta, eikä lainkaan yllättävältä suunnalta –

Yllä olevan kuvakollaasin lainaukset ovat tunnetulta, erilaisten vasta- ja vihamedioiden toimittelijalta ja Tokentube-videoalustan perustajalta Juha Korhoselta, joka on ehdolla tulevissa eduskuntavaaleissa sitoutumattomana ehdokkaana Vapauden liiton listoilta, sekä Vapauden liiton 2. varapj. ja eduskuntavaaliehdokas Niko A. Kaukolta sekä Vallankumouspuolueen puheenjohtajalta Juha Huhtalalta. (6, 7 ja 8) Mikäli Vapauden liitto lasketaan Suomessa sinne laitaoikealle, niin hevosenkengän toisen kaaren päätä edustaa vaikkapa kansanedustaja Johannes Yrttiaho (vas.), joka suhtautuu kielteisesti Ukrainan varustamiseen siinä missä Suomenkin varustautumiseen Venäjän varalle. 

Onpa kyse suomalaisesta paikallispoliitikosta tai vastamedian perustajasta, tai europarlamentaarikosta  irlantilaismeppi Mick Wallacen tapaan, he kaikki syystä tai toisesta johtuen toimivat Venäjän tarinan toistajina – kaikukoppana. Kiinnostavaa kuviossa on se, kuinka sujuvasti he sovittavat oman tarinansa sopimaan kulloinkin Kremlissä vallalla olevaa kertomusta. Tai mikäli se ei jostain syystä ole sovitettavissa, omaa toimintaa ei missään nimessä tarkastella kriittisesti.

Huomioitavaa on  kuitenkin se, että vaikka he kaikki toistavat Kremlin tarinaa, eivät he välttämättä ole siinä mielessä pro-Kreml kuten me asian miellämme. Luonnollisesti joukossa on heitäkin, jotka ovat avoimesti Venäjän asialla. Kaikkia heitä kuitenkin yhdistää yksi asia, he ovat jotain sellaista vastaan, mitä myös Venäjä vastustaa.

Mutta palatkaamme vielä loppuun Venäjän propagandaan, siihen kuinka samat teemat, jotka nousivat voimakkaasti esille reilut vuosi sitten, ovat jälleen polttopisteessä. Ne toistuivat voimakkaasti myös Volgogradissa – joka hetken aikaa oli jälleen Stalingrad – muutamia päiviä sitten, jolloin Venäjällä palattiin jälleen menneisyyteen, elämään aikoja, jotka eivät palaa, mutta joista on muovattu Putinin johtaman Venäjän valtiollinen ideologia. Muistetaan, että Putin nimesi koko lännen Venäjän kollektiiviseksi uhaksi mutta asiayhteys huomioiden, sanat ovat tulkittavissa siten, että Stalingradissakin Neuvostoliittoa (lue Venäjää) vastassa oli länsi, ei ainoastaan natsi-Saksa, mikä on itse asiassa aika kylmäävää.

“Nazi ideology, now in it its modern incarnation and manifestation, once again creates direct threats to Russian security. We are forced to counter the aggression of the collective West time and again”. (8)

Venäjä tänään – Stalingradin taisteluiden muistojuhlassa paljastettiin myös Josif Stalinin rintakuva.

Venäjä käyttää tätä nykyä perusteettomastikin leimakirvestä nimittäessään ihmisiä ja ihmisryhmiä natseiksi tahi fasisteiksi, meidän on kuitenkin syytä pitää mielessä seikka, jonka Timothy Snyder nosti esille erinomaisessa kirjassaan Musta maa – holokausti: tapahtumat, opetukset –

”Vaikka Puolan armeija, päinvastoin kuin puna-armeija, ei ollut koskaan taistellut saksalaisten rinnalla, neukuille ei tuottanut vaikeuksia nähdä puolalaisia fasisteina. Stalinistisen maailman diskurssissa ”fasisti” oli sellainen, joka stalinistisen hallinnon mielestä ei toiminut Neuvostoliiton etujen mukaisesti”. (9)

Putinistisen maailman diskurssissa ”fasisti” tai ”natsi” on sellainen…

Kun taasen katsoo menoa nyky-Venäjällä, niin… No, jätänpä kommentoimatta. 

Epäilenpä vaan, että tällä kiihtyvällä, tuomionpäiväpuheita vilisevällä, propagandistisella viestinnällä Venäjä alustaa tulevia toimiaan. Hakien tällaisen viestinnän ja disinformaation kautta oikeutusta teoilleen, aivan kuten se haki oikeutusta operaatiolleen vuosi sitten ukrainalaisten voimakkaalla de-humanisoinnilla.

Marko 

 

Lähteet:

1. https://twitter.com/mission_russian/status/1621517582942769153 

2. https://thehill.com/policy/international/3819326-putin-ally-russias-defeat-in-ukraine-could-trigger-nuclear-war/ 

3. https://twitter.com/RusEmbassyJ/status/1618442302053310465 

4. https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/2ee4d881-929c-4eb4-a2ab-6d519075523d 

5. Huhtikuun 21. päivä 2020 julkaistussa blogissa Bäckman – Sandarmohin hiekkakankailta Itä-Karjalan keskitysleireille aiheesta enemmän lähdeviitteineen.

6. https://twitter.com/Juha_Korh2/status/1624325329601830912 

7. https://twitter.com/KaukoNiko/status/1620317578467119104 

8. https://twitter.com/huhtalajvt/status/1624527961981345792

9. https://twitter.com/mission_russian/status/1621517582942769153 

10. Timothy Snyder: Musta maa – holokausti: tapahtumat, opetukset, s. 300.

#StandWithUkraine 

Miehittäjän sorto alkoi, vaikkei tykkien pauhu ole vielä päättynyt

 

Venäjän koko Ukrainaan kohdistama hyökkäyssota ei ole ehtinyt vanheta kuin parin viikon verran ja jo nyt Venäjän hyökkäyssodan aikana miehittämillä alueilla on otettu käyttöön perinteiset terrorisodan keinot. Etelässä niillä Hersonin ja Zaporižžjan kaupunkialueilla, joilla Venäjän on onnistunut vakiinnuttaa asemaansa, on se aloittanut väestön näkyviin henkilöihin kohdistuvia terrori- ja vainoamisoperaatioita.

Melitopolissa venäläiset kidnappasivat maaliskuun 11. päivä kaupungin johtajan Ivan Fedorovin, joka kieltäytyi yhteistyöstä miehittäjän kanssa. (1) Edellisenä päivänä asemiehet olivat kidnapanneet Melitopolissa sijaitsevan Ukrainan kulttuurimuseon johtajan, Krimin tataari, Leyla Ibragimovan, joka oli myös alueparlamentin jäsen. (2) Toistaiseksi pidätyksillä ei ole ollut toivottua vaikutusta, tänään Melitopolissa tuhannet ukrainalaiset ovat kokoontuneet osoittamaan mieltään miehittäjän mielipuolisia toimia vastaan – ja samalla kolmas näkyvä vaikuttaja, Melitopolin Venäjän vastaisten mielenosoitusten organisoija Olha Haisumova on kidnapattu. (3)

Kidnappaukset ja uhkailut näyttävät pääasiassa keskittyvän Ukrainan eteläosiin, mutta myös muualla Ukrainassa venäläiset ovat hyökänneet paikallisjohtajien tai avustusjärjestöjen edustajien kimppuun, käyttäen myös tappavaa voimaa. Näin kävi Kiovan luoteispuolella Hostomelissa, jossa paikallisen yhteisön johtaja Juri Prylypko tapettiin hänen ollessa toimittamassa apua hädänalaisille. (4)

Ivan Fedorovin kidnappaus Melitopolissa.

Nämä kidnappaukset eivät ole mitään uutta, keväällä ja kesällä 2014 Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla militantit vangitsivat miehitystä näkyvästi vastustaneita henkilöitä – Horlivkassa militantteja vastustanut kaupunginjohtaja Volodymyr Rybak vangittiin, siirrettiin Slovjanskin alueelle, jossa häntä kidutettiin ja heitettiin lopulta vatsa auki leikattuna läheiseen jokeen. Rybakin ruumis löydettiin myöhemmin, ja mikäli oikein muistan, hänen kuolinsyy oli hukkuminen.

Rybak ei jäänyt ainoaksi siviiliuhriksi kevään ja kesän 2014 kuluessa, lukuisia ukrainalaisia vangittiin, kidutettiin ja murhattiin Igor Girkinin joukkojen ja muiden militanttien toimesta. Uhreiksi joutui miehiä, naisia ja jopa alaikäisiä. Nuorimpiin uhreihin kuului 16-vuotias kramatorskilainen aktivisti ja jalkapalloilija Stepan Tšubenko. (5) Hänet murhasi joukko Venäjän riveissä aluetta terrorisoineita militantteja, jotka piilottelevat tänään joko Itä-Ukrainan Venäjän miehittämillä alueilla tai Venäjällä – jolleivat ole jo päässeet hengestään.

Miehitetty Itä-Ukraina, kevät tai kesä 2014 - katoaminen.

Siltä mitä Itä-Ukrainassa keväällä ja kesällä 2014 tapahtui suljettiin joko silmät tai ne ohitettiin ”kurittomien joukkojen” tekoina, mutta tästä terrorista oli saatu esimakua jo Krimin niemimaalla Venäjän miehitettyä sen. Miehityksen ensimmäisiä siviiliuhreja oli Krimin tataari Reşat Amet, jonka asemiehet vangitsivat Simferopolissa kesken rauhanomaisen, miehityksen vastaisen, mielenosoituksen 3. maaliskuuta 2014. Ametin runneltu ja kidutettu ruumis löytyi 15. maaliskuuta 2014. Ikävä kyllä muistan myös kuinka tuolloin elämään jäivät disinformatiiviset tarinat ”rikollisten välienselvittelyistä” jne. Joko ei haluttu uskoa totuutta, tai siltä suljettiin silmät, jotta oli helpompaa uskotella läntiselle yleisölle miehityksen ”rauhanomaisuus”.

Vastenmielisintä laajassa kuviossa on se, että läntinen yhteisö on lähes täysin sulkenut silmänsä siltä, mitä Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla on tapahtunut – Saksa on sallinut yritystensä jopa tehdä yhteistyötä sellaisten venäläisyritysten kanssa, joilla on miehittäjää tukevaa toimintaa Krimin niemimaalla. Tämä siis aikana, jolloin Venäjä on systemaattisesti sortanut Krimin tataareja ja vainonnut muita niemimaalla asuvia, miehitystä rauhanomaisesti vastustavia, henkilöitä ja yhteisöjä; ja aikana, jolloin Venäjä on tuhonnut miehittämällään niemimaalla sijainneita uskonnollisia kohteita sekä kulttuurikohteita. Sen tiedetään myös siirtäneen Venäjälle kulttuuriaarteita niemimaalta ja pyrkineen väärentämään niiden taustaa ja näin liittämään ne osaksi Venäjän historiaa.

Venäjän miehittämään Krimin niemimaahan verrattuna Itä-Ukrainan miehitetyt alueet olivat ”musta-aukko”, mitä tulee ihmisoikeusrikkomusten huomiointiin lännessä. Vasta vuosi pari sitten julkitulleet ensimmäiset tiedot Donetskin kidutuskeskus-Izoliatsiasta sekä kesällä 2021 julkaistu YK-raportti kidutuksen yleisyydestä herätti hetkeksi kiinnostuksen Venäjän toimiin näillä alueilla, (6) kunnes syksyn koitettua raportit ja Venäjän toimet miehittämillään Itä-Ukrainan alueilla painuivat unholaan.

Venäjän offensiivin alkaessa helmikuun 24. päivä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla oli vangittuna vähintäänkin satoja ukrainalaisia, miehitystä tavalla tai toisella vastustaneita siviilejä. Ukrainan ja ihmisoikeusjärjestöjen näkemyksen mukaan he kaikki ovat laittomasti vangittuja. Todellinen laittomasti vangittujen lukumäärä voi olla jopa merkittävästi suurempi kuin tiedossa oleva luku, mikä pohjautuu käytännössä ukrainalaisten omaisilta ja miehittäjiltä saamiin tietoihin. Tiedossani on kuitenkin tapauksia, joissa omaiset eivät pelon tähden uskalla kertoa pidättämisistä kenellekään, eivät edes nimettömästi, joten tällaiset kidnapatut henkilöt eivät näy missään tilastoissa.

Miehitetyillä alueilla yleistä oli myös omaisten kiristäminen kidnapatuilla, käytännössä kyse oli lunnaiden vaatimisesta, niin kidnapattu (näennäisesti vangittu ja ”tuomiota” odottava) pääsee vapauteen – jos pääsee. Lunnasvaatimus saattoi kohota tuhansista kymmeniin tuhansiin dollareihin.

* * *

Nyt olemme tilanteessa, jossa Venäjä miehittämillään alueilla panee täytäntöön juuri niitä samoja keinoja, joita se ja sen operaattorit ovat toimeenpanneet aiemmin Krimin niemimaalla kuin myös Itä-Ukrainassa. Miehityksen näkyviä vastustajia katoaa, siviileihin tullaan kohdistamaan sortotoimia ja julmaa väkivallanuhkaa – sitä on myös pantu täytäntöön venäläisten ampuessa mielenosoittajia useilla paikkakunnilla; tulemme todennäköisesti myös näkemään, kuinka ukrainalaisia kulttuurikohteita tuhotaan (muutoinkin sotatoimien yhteydessä), kulttuuriaarteita varastetaan ja Venäjällä valtionvirkamiehet, museoiden henkilökunta jne. osallistuvat toimiin, joilla näiden varastettujen kulttuuriaarteiden historiaa yritetään väärentää.

Tuntuu, että suljemme silmämme tältä vaikka olemme kahdeksan vuoden ajan nähneet kuinka Venäjä ja sen varustamat joukot toimivat miehittämillään alueilla – millaiseen terroriin he turvautuvat hiljentääkseen vastarinnan. Tai meidän olisi pitänyt nähdä jos olisimme olleet silmät auki, mutta tuntuu siltä, että aivan liian moni päättävässä asemassa ollut poliitikko on ollut valmis sulkemaan silmänsä näiden yksilöiden inhimillisiltä kärsimyksiltä säilyttääkseen – edes jonkin asteiset – välit Moskovaan.

Meidän on myös mahdollista toimia silmien sulkemisen sijaan, iskeä Venäjään armotta takaisin sen jokaisen sortotoimen paljastuttu. Keinoja vaikuttaa on olemassa, kaikki riippuu vain tahdosta ulottaa vastatoimet riittävän laajalle. Mikäli valitsemme sulkea silmät – kuten olemme tähän asti tehneet, edessä on tulevaisuus, jolloin joudumme vastaamaan kysymykseen – Miksi emme tehneet mitään?

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://twitter.com/LonnqvistMarko/status/1502344768323522561 

2. https://bylinetimes.com/2022/03/11/ukrainian-museum-director-arrested-inattack-on-culture/ 

3. https://twitter.com/PaulaChertok/status/1502653535980167175 

4. https://twitter.com/OlenaHalushka/status/1500833015882256387 

5. https://khpg.org/en/1589334807 

6. https://www.verkkouutiset.fi/yk-kidutus-jarjestelmallista-ita-ukrainassa/#194c9420 

Blogissani Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden ihmisoikeustilanteesta, julkaistu 13.7.2021:

https://vartiopaikalla.blogspot.com/2021/07/ykn-raportin-mukaan-kidutus-on.html 

Z – Venäjä luisuu kohti pohjaa

 

Venäjän hallinto pyrkii vaikuttamaan kansaan myös symboleiden välityksellä, mikä ei ole uutta Venäjällä kuten ei aiemmin Neuvostoliitossakaan. Krimin niemimaan miehityksen jälkeen Venäjällä kansalliseksi symboliksi nousi musta-oranssi Yrjön nauha, joka on sittemmin kielletty muutamissa maissa Venäjän toimien tähden. Yrjön nauha yhdistyy symbolisella tasolla nyky-Venäjän imperialistiseen laajenemispolitiikkaan. Nyt symbolirintamalla kokoavaksi voimaksi on valjastettu Z-kirjain, jonka voidaan tulkita tarkoittavan myös voittoa (Z eli Za pobedy = voitto), joka houkuttelee puoleensa myös maan rajojen ulkopuolelta Venäjää tukevia, laita- ja äärioikeistolaisia, ryhmiä.

Samainen Z-tunnus kahtena eri variaationa (Z ja Z neliön sisällä) esiintyy myös venäläiskalustossa Ukrainassa, jossa tunnus toimii tietyltä alueelta koottujen joukko-osastojen/ rintamalohkojen tunnuksena.* Tämä tunnus on luontevasti siirtynyt osaksi propagandaa, jonka tarkoituksena lienee yhdistää kansaa.

Yllä tuhoutunutta venäläiskalustoa Ukrainassa, panssaroiduissa Tigr-maastoajoneuvoissa tunnuksena Z neliön sisällä. (1)

Kyseistä symbolia toistetaan lukuisissa yhteyksissä, viestin välittäjäksi on valjastettu niin poliitikkoja kuin myös päiväkoti-ikäisiä lapsia heidän opettajineen. Myös urheilijoista löytyy heitä, jotka siekailematta (ja ilman pakkoa) esiintyvät Z-tunnus vaatteissaan.

Venäjän operaattori ja duuman jäsen Maria Butina Z:n mannekiinina.

Kazanilaisessa sairaalassa henkilökunta yhdessä potilaiden ja heidän omaistensa kanssa järjestivät flash mobin Venäjän ”erikoisoperaation” eli sodan tueksi.

Venäläisen voimistelijan Ivan Kuliakin käyttäytymistä voidaan pitää erityisen vastenmielisenä, etenkin kun hänen kilpakumppaneiden joukossa oli ukrainalaisia – onneksi palkintopallilla Kuliak joutui katsomaan voittanutta ukrainalaista ylöspäin.

Symboli levisi jo ensimmäisten päivien kuluessa Venäjän rajojen ulkopuolelle. Tunnuksella tukeaan Venäjän brutaalille sodalle Ukrainassa osoittavat maan rajojen ulkopuolella asuvat venäläiset kuin myös  Venäjää tukevat ryhmät ja yksittäiset operaattorit.

Kazakstanissa asuvat venäläiset osoittavat tukensa Venäjän Ukrainan offensiiville, he toimivat vastavoimana maassa esiintyvälle Нет войны!-liikehdinnälle.

Belgradissa Serbiassa serbinationalistit ovat osoittaneet tukeaan Venäjälle. Z-symbolia on maalattu asfalttiin sen ohella, että nationalistit ylpeinä sonnustautuvat siihen. Ei myöskään ole ihme, että eräät suomalaiset ”koristelevat” sosiaalisen median tilinsä kyseisellä symbolilla – toimikoon Johan Bäckman esimerkkinä tällaisesta vaikuttajasta.

Näyttää myös siltä, että symbolin ja muiden, Venäjän hallinnon pystyyn polkaisemien tai tukemien kampanjoiden kautta ukrainalaiset pyritään de-humanisoimaan, mikä Ukrainassa tarkoittaa yksinomaa sitä, että siviileihin ja sotavankeihin kohdistuvan väkivallan (kidutus, raiskaukset jne.) määrä lisääntyy merkittävästi samalla pidäkkeet murhaamiseen vähenevät entisestään. Siunauksensa puhdistukselle Vladimir Putin saa myös Venäjän ortodoksisen kirkon patriarkka Kirilliltä. (2)

Kun tarkastellaan sitä kiihkoa ja vihaa, jota symbolinpalvonnan ympärillä esiintyy, niin ei ihme, että Venäjän toimia verrataan natsi-Saksaan – yhtymäkohtia on enemmän kuin tarpeeksi, ja on olemassa pelko, että ilman riittävän voimakasta vastavoimaa, tämän kampanjan innoittamana ihmiset syyllistyvät tekoihin, jotka ovat julmia ja epäinhimillisiä. He kokevat tekevänsä oikein ryhtyessään taisteluun propagandan luomaa ”Kiovan natsijunttaa” vastaan, ja pelkään, että tulevina viikkoina ja kuukausina miljoonat ukrainalaiset joutuvat kokemaan miehittäjän harjoittamaa julmuutta heidän toteuttaessa Putinin hallinnon asettamia tavoitteita. Tämä arvelu perustuu yksinomaa siihen, mihin olen nähnyt venäläisten ja heidän tukijoidensa syyllistyneen Krimin niemimaan sekä Itä-Ukrainan osien miehityksen jälkeen miehittämillään alueilla: katoamisia, kidutuksia, kidutuskeskuksia, vankileirejä, siirtoja psykiatrisiin hoitolaitoksiin kärsimään rangaistusta jne.

Oikeastaan ukrainalaisten siviileiden vainoaminen ja murhaaminen on jo alkanut, venäläissotilaat sekä kadyrovitsit ovat pidättäneet ja pahoinpidelleet siviilejä, ryöstäneet heidän omaisuutensa ja jopa ryhtyneet teloittamaan heitä. Toisen maailmansodan jälkeen sanottiin, ettei enää koskaan – suljemmeko jälleen silmämme, koska vastassa on ydinasein varustautunut, meitä kiristävä ja ydinaseillaan uhkaava, valtio. Kansainvälisen yhteisön syytä siirtyä sanoista tekoihin ennen kuin on liian myöhäistä – Putin on kuten Josif Stalin, hän kunnioittaa voimaa ja hän pysähtyy vain riittävällä voimalla.  

Marko

 

Lähteet:

1. Alkuperäinen kuva Andrew Marienko.

2. https://twitter.com/ArtyomLukin/status/1500822744627179520 

Lähteenä käytetty myös Tri. Ian Garnerin ja Kamil Galeevin sekä Shannon R. Wattsin havaintoja.

*: Z: Kaukoidän sotilaspiirin alueelta tulleet joukot, operoivat pääsääntöisesti Ukrainan pohjois- ja koillisosissa.

Z neliön sisällä: pääasiassa etelästä Krimin suunnalta Ukrainaan hyökänneet joukot.

Z:lta ei voi välttyä missään.