Kylmän sodan kuumina
vuosina järjestettiin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin
eli ETYK:in monivaiheiset kokoukset, jotka Helsingissä vuonna 1973
järjestetyn ulkoministerien kokouksen ja Genevessä vuosina 1973–1975
järjestettyjen neuvotteluiden jälkeen huipentuivat Helsingin Finlandia-talossa
heinä- ja elokuun vaihteessa vuonna 1975 pidettyyn huippukokoukseen.
Minulla ei ole selkeitä
muistikuvia kesän 1975 tapahtumista, sen sijaan paria vuotta myöhemmin alkaneen
koulutaipaleeni kuluessa ETYK kuin myös huippukokoukseen liitetyt Helsingin
henki-sanonta sekä liennytys-termi nousivat esiin lukemattomia
kertoja. Helsinki ja ETYK henkilöityivät voimakkaasti järjestämisajankohtana
toimineeseen presidentti Urho Kaleva Kekkoseen, jopa niin voimakkaasti,
että 80-luvun toisen puoliskon koittaessa tämä alkoi tuntua vaivaannuttavalta
muistelolta vapauden aatteen levitessä Neuvostoliiton miehittämään
Itä-Eurooppaan ja neuvostovaltion itsensäkin alkaessa natista liitoksissaan. Ja
tänään tunnen oloni aivan yhtä vaivaantuneeksi, päättäjiemme muistuttaessa
ETYK:in seuraajan ETYJ:n kuuluvan niihin harvoihin kansainvälisiin
organisaatioihin, jotka toimivat Euroopan turvallisuuden hyväksi, ja joissa
Venäjä edelleen on mukana, kuten ulkoministeri Elina Valtonen toteaa
Ylen haastattelussa. (1)
Nämä tällaiset kommentit ovat
nolostuttavan vaivaannuttavia tietäessämme, että Venäjä rikkoo käytännössä
kaikkia 50 vuotta sitten Helsingissä sovittuja perusperiaatteita, (2) ja että
Venäjä on häikäilemättömästi käyttänyt asemaansa organisaatiossa (ETYJ) hyväksi
reilun vuosikymmenen ajan – pidempäänkin. Niinpä ETYJ on ollut silmissäni
ruumis jo viime vuosikymmenen puoliväliltä lähtien: ruumis, jota kukaan ei ole
tohtinut julistaa kuolleeksi ja jolle kukaan ei ole pitänyt muistojuhlaa, ja
jonka arvovalta on rapautunut olemattomiin sitten vuoden 2014 Krimin niemimaan
miehityksen ja Ukrainassa koetun ”venäläisen kevään”.
Ruumis nimeltä Euroopan
turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö, ETYJ
Euroopan turvallisuus- ja
yhteistyöjärjestö ETYJ:n (engl. OSCE – Organization for Security and
Cooperation in Europe) toiminnan perustana on edelleen Helsingissä vuonna
1975 järjestetyn ETYK:in päätösasiakirja ja periaatteet. Nykyiseen muotoonsa
ETYJ kehittyi vuonna 1994 kun ETYK-prosessi laajennettiin ETY-järjestöksi
Budapestin huippukokouksessa, 10. lokakuuta–2. joulukuuta 1994. ETYJ keskittyy
turvallisuuden takaamiseen poliittis-sotilaallisella tasolla, talouden ja
ympäristön tasolla sekä ihmisten tasolla eli nk. inhimillinen ulottuvuus. ETYJ:in
päämaja sijaitsee Wienissä, Itävallassa ja siihen kuuluu 57 jäsenvaltiota
kolmelta eri mantereelta.
Tavallaan on ymmärrettävää, että
maamme poliitikkojen ja asiantuntijoiden kannanotoissa toistuu näkemys siitä,
että Venäjän Ukrainaan kohdistamasta hyökkäyssodasta huolimatta ETYJ:illä voi
olla arvoa tulevaisuudessakin, että sille voi löytyä esimerkiksi rooli Ukrainan
jälleenrakennuksessa, kun sen aika koittaa. Luonnollisesti meidän on samalla
ymmärrettävä se, että esimerkiksi ukrainalaisten (kansalaisten) silmissä ETYJ:n
arvo on aikalailla mennyttä. He kokevat – aivan oikeutetusti – ETYJ:n
organisaationa pettäneen heidät Itä-Ukrainassa keväällä 2014 alkaneen sodan ja
ETYJ:n Ukrainan tarkkailumission aikana. ETYJ:n Ukrainan tarkkailumissio toimi
Ukrainassa vuodesta 2014 vuoteen 2022, käytännössä toiminta Itä-Ukrainan
miehitetyillä alueilla oli halvaantunut viikkojen ajan ennen Venäjän
suurhyökkäyksen alkua. Huomioidaan myös se, ettei ETYJ:n Ukrainan tarkkailumissio
kyennyt toimimaan lainkaan Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla. Myös Itä-Ukrainan
miehitetyillä alueilla sen toimintaa rajoitettiin ja häirittiin, mikä on
luettavissa ETYJ:n Ukrainan tarkkailumission raporteista –
”The Mission’s freedom of movement was
restricted 17 times, including 15 instances in non-government-controlled areas.
Members of the armed formations twice denied the SMM passage near Stanytsia
Luhanska, Luhansk region.” (3)
Lainaus on ETYJ:n Ukrainan
tarkkailumission 7. helmikuuta 2022 julkaisemasta raportista. Lukijoille
tiedoksi ”non-government-controlled areas” tarkoittaa niitä itäisen
Ukrainan osia, jotka olivat Venäjän hallinnassa, ja ”armed formations”
tarkoittaa militanttijoukkoja eli Venäjän proxy-joukkoja. ETYJ:n Ukrainan
tarkkailumission partioiden liikkumisen rajoittamisessa Itä-Ukrainan
miehitetyillä alueilla ei suinkaan ollut kyse yksittäisistä tapahtumista, vaan
toiminta oli toistuvaa ja miehitetyillä alueilla operoivat joukot harjoittivat
sitä vuosien ajan ilman, että ETYJ:n taholta toimintaan olisi ollut todellista
tahtoa puuttua. Ei ollut ja mikäli olen oikein ymmärtänyt, ja ETYJ:n
tapauksessa ”virtahepona” olohuoneessa oli Venäjä ongelmallisine
rooleineen.
Toisin kuin saattaisi kuvitella,
Venäjä oli aktiivisesti mukana ETYJ:n Ukrainan tarkkailumissiossa siitä
huolimatta, että maa oli miehittänyt Krimin niemimaan Ukrainalta
helmi-maaliskuussa 2014 ja oli näkyvästi osallisena sodassa. Helmikuussa 2022
ETYJ:n Ukrainan tarkkailumission henkilöstöön kuului 24 venäläistä tarkkailijaa
sekä 6 valkovenäläistä tarkkailijaa. (4) Venäläisiä tarkkailijoita osallistui
ETYJ:n Ukrainan tarkkailumissioon vuodesta 2014 lähtien Venäjän
suurhyökkäykseen saakka, operaatio lopetettiin maaliskuussa 2022. (5) Venäläisillä
tarkkailijoilla oli käytännössä samat toimivaltuudet, kuin muidenkin maiden
tarkkailijoilla.
Asetelma oli Ukrainan kannalta
kaikella tapaa epäreilu, epärehellinenkin, Venäjän ”kaksoisroolin” tähden. Enkä
ole täysin varma, että voidaanko Venäjän kohdalla puhua vain kaksoisroolista,
koska sen toiminnan lonkerot ulottuivat useiden organisaatioiden ja järjestöjen
kautta Ukrainaan samalla kun se toiminnallaan ainakin jollain tasolla korruptoi
ja halvaannutti järjestöjä, joiden toiminnassa se oli mukana. Vähäisimmillään se
alisti Venäjällä toimivat järjestöjen osat hallintonsa etäispesäkkeiksi.
ETYJ:n Ukrainan tarkkailumissio
mahdollisti myös sen, että tarkkailijoiden ohella venäläiset yhteysupseereiksi
nimetyt henkilöt pystyivät liikkumaan varsin vapaasti demarkaatiolinjan molemmin
puolin, mikä luonnollisesti herätti ukrainalaisissa närää. Esimerkiksi sodan
ensimmäisenä vuonna Venäjän maavoimien silloinen apulaiskomentaja,
kenraaliluutnantti Aleksandr Lentsov, pystyi liikkumaan alueella hyvin
vapaasti ETYJ:n Ukrainan tarkkailumission partioita hyödyntäen. Robert
McDermottin mukaan on mahdollista, että Venäjän proxy-joukkojen ja niitä
tukevien Venäjän asevoimien osien suorittamat sotilasoperaatiot Itä-Ukrainassa
talvella 2015 (esim. Debaltseve) toteutettiin kenraaliluutnantti Aleksandr
Lentsovin ohjauksessa. (6)
ETYJ:n Ukrainan tarkkailumission
raporteista ei löydy suoraa mainintaa Venäjän asevoimista Ukrainassa. Sen sijaan
perehdyttäessä raportteihin huolella, ne paljastavat hyvin paljon siitä, mitä
Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden ja Venäjän välisellä (Venäjän
kontrolloimalla) rajaseudulla tapahtui, kuten illalla 7. elokuuta 2018:
”An SMM long-range UAV spotted convoys of
trucks entering and exiting Ukraine via a dirt track where there are no border
crossing facilities in the middle of the night. At 22:15 on 7 August, an SMM
long-range UAV spotted a convoy of eight canvas-covered six-wheeled cargo
trucks (five KamAZ-4310 and the rest undetermined) travelling east along a road
near Chystiakove (non-government-controlled, 62km east of Donetsk). - - -.”
(7)
Yöaikaan tapahtuvat
rajanylitykset Venäjältä miehitettyyn Itä-Ukrainaan tai miehitetyiltä alueilta
Venäjälle olivat toistuvia, ja niitä tapahtui useilta kohdin Venäjän täysin
kontrolloimaa rajaa. Samoin raportit paljastavat sen, mitä elektroninen
tarkkailu, valvontalennot drooneilla tai ETYJ:n tarkkailumission partiot
havaitsivat.
En kollektiivisesti syytä
totuuden kiertelystä ETYJ:n Ukrainan tarkkailumissioon osallistuneita
henkilöitä, pois lukien tarkkailumissioon osallistuneet venäläiset jäsenet. He
olivat täysin väärässä tehtävässä saadessaan osallistua ETYJ:n Ukrainan
tarkkailumissioon. Sama pätee valkovenäläisiinkin tarkkailijoihin ja joukkoon
muiden maiden kansalaisia, jotka jäivät kiinni työskentelystä Venäjälle.
Lopultakin kyse oli poliittisesta päätöksestä, että Venäjän toimilta suljettiin
silmät ja että sen annettiin vetää lokaan ETYJ:n maine Ukrainassa. Sitä
niittää, mitä kylvää!
Poliitikkojemme olisi pitänyt
toimia paljon aktiivisemmin Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan
helmi-maaliskuussa 2014 ja sen ryhtyessä operaattoreidensa sekä paikallisten
kollaboraattoreiden tuella luomaan kaaosta Ukrainan eteläisiin ja kaakkoisiin
osiin Krimin miehitystä seuranneina viikkoina. Sen sijaan länsimaat
kieltäytyivät avoimesti tunnustamasta totuutta. Suomessakin kansanedustajat
osallistuivat disinformaation ja misinformaation levittämiseen epäillessään tai
vähätellessään, tai jopa kieltäessään Venäjän roolin sodan osapuolena.
Olen menneiden vuosien kuluessa
pohtinut lukuisia kertoja näiden poliitikkojen motiiveja toimilleen. Miksi
päivänselvienkin asioiden, kuten energian, kohdalla Suomessa
turvallisuusnäkökohdat haluttiin unohtaa julkisessa keskustelussa, kuten Juha
Sipilän hallituksen aikaan tehtiin? Venäläiseen energiaan liittyvistä
riskeistä muistuttaneita syytettiin ihan omasta takaa (ja ilman painostusta) russofobeiksi.
Mikä mahtaisikaan olla henki tänään maassamme, mikäli Venäjän ”erikoisoperaatio”
olisi onnistunut suunnitellulla tapaa? Onneksemme ukrainalaiset taistelivat
eivätkä taipuneet!
Minua turhauttaa lukea muistutuksista
diplomatian ja keskusteluyhteyden tärkeydestä, kun Venäjälle kyse on areenoista,
joilla se pyrkii lypsämään itselleen maksimaalisen hyödyn ja joilla
kirjoitettuja sopimuksia se noudattaa niin kauan, kun sopimuksen noudattaminen
hyödyttää sitä itseä. Meidän olisi pitänyt ottaa opiksi jo Georgian sodan,
Krimin niemimaan miehityksen ja ”venäläisen kevään” myötä ja kohdella Venäjää
sen mukaisella tavalla viime vuosikymmenen puolelta lähtien. Viimeistään meidän
olisi pitänyt herätä todellisuuteen loppukesästä 2014 Venäjän aloittaessa
ensimmäiset laajat sotilasoperaatiot Itä-Ukrainassa, eikä jättää Ukrainaa
taistelemaan yksin.
Helsinki+50 ei ole muuta, kuin
irvokas näytelmä, jota rikollista hyökkäyssotaa käyvä Venäjä tulee käyttämään
propaganda-areenanaan. Helsingin henki (jos sellaista oikeasti on ollutkaan
muualla kuin mielikuvituksissamme) haisee paahteisessa auringossa mätäneviltä
venäläissotilailta. Смерть ворогам!
”In Donetsk region, the SMM recorded 528
ceasefire violations, including 345 explosions. In the previous reporting
period, it recorded 703 ceasefire violations in the region. In Luhansk region,
the Mission recorded 1,182 ceasefire violations, including 1,075 explosions. In
the previous reporting period, it recorded 1,224 ceasefire violations in the
region.” (8) Ote ETYJ:n Ukrainan tarkkailumission viimeiseksi
jääneestä raportointipäivästä, 23. helmikuuta 2022.
Helsinki+50: no place for the terrorist state
of Russia-mielenosoitus
Saman aikaisesti Helsinki+50-konferenssin
kanssa Ukrainalaisten Yhdistys Suomessa ry järjesti Finlandia-talon
edustalla Helsinki+50: no place for the terrorist state of Russia-mielenosoituksen
muistuttaakseen osallistujia sekä helsinkiläisiä siitä, että konferenssiin
osallistuu myös valtuuskunnat Venäjältä, että Valko-Venäjältä. On aivan
perusteltua kysyä, että onko tuhoamissotaa käyvän Venäjän paikka Helsingissä? Ei missään nimessä ole!
![]() |
”While you talk, russia KILLS”. |
![]() |
“Russian war criminals belong in prison, not Finlandia-talo”. |
“Helsingin henkeä” vaalivan
konferenssin alla Venäjän valtio-omisteinen RIA Novosti otsikoi
seuraavaa: “There is no other option: no one should remain alive in Ukraine”
(9) – siinäpä sitä on ”Helsingin henkeä” kerrakseen! Näihin sanoihin on
päätettävä tämä työnimellä ”Helsinki+50-konferenssi: ei ryssiä Helsinkiin”
aloittamani kirjoitus.
Marko
Lähteet:
1. https://yle.fi/a/74-20174234
2. https://www.is.fi/politiikka/art-2000011381884.html
3. https://www.osce.org/files/f/documents/b/9/512209.pdf
4. https://www.osce.org/files/f/documents/b/9/512209.pdf
5. https://www.osce.org/special-monitoring-mission-to-ukraine-closed
6. GEORGIASTA UKRAINAAN –VENÄJÄN SOTATAITO JA TAISTELUPOTENTIAALI ASEELLISISSA KONFLIKTEISSA, kapteeni Jarkko Koistinen
”On myös mahdollista, että
kapinallisjoukkojen operaatiot toteutettiin Venäjän Maavoimien
apulaiskomentajan, kenraaliluutnantti Aleksandr Lentsovin ohjauksessa.
McDermottin mukaan tähän viittaa Lentsovin nimeäminen, hänen virka-asemansa
huomioiden vaatimattomaan tehtävään, Minskin ensimmäisen sopimuksen
toimeenpanoa valvovaan elimeen sekä hänen viipymisensä konfliktialueella yli
kaksi kuukautta ETYJ-tehtävän siirryttyä toiselle venäläiskenraalille.” s.
148.
https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/144311/KoistinenJT_YEK58.pdf?sequence=1&isAllowed=y
7. https://www.osce.org/special-monitoring-mission-to-ukraine/390179
8. https://www.osce.org/files/2022-02-23 Daily Report_ENG.pdf?itok=57816
9. https://ria.ru/20250730/ukraina-2032235759.html
![]() |
Helsingin henkeä venäläisittäin,
kenenkään ei pitäisi jäädä Ukrainassa henkiin. |