Venäjän ja eurooppalaisen äärioikeiston poliittinen yhteistyö Ukrainalta miehitetyillä alueilla

 

Kirjoittaessani huhtikuun toisella puoliskolla Venäjän ja eurooppalaisen laitavasemmiston yhteistyöstä ennakoin tulevaa luvatessani kirjoittavani eurooppalaisen laitaoikeiston ja Venäjän yhteistyökuvioista. Luettuani Anton Shekhovtsovin EUobserverissa julkaistun raportin ”Moscow using far right to infiltrate EU parliament”, (1) päätin tarttua aiheeseen jo tässä vaiheessa, eikä venyttää kirjoittamista pidemmälle tätä vuotta. Raportissaan Shekhovtsov tarkastelee Venäjän ja eurooppalaisten laita- ja äärioikeistoon kuuluvien poliitikkojen sekä aktivistien ja asiantuntijoiden yhä syvenevää yhteistyötä, jonka eräs ilmenemismuoto on eurooppalaisten poliitikkojen ja asiantuntijoiden hyödyntäminen Venäjän järjestämien vaalien vaalitarkkailussa. Hyvin usein nämä eurooppalaiset poliitikot ja asiantuntijat osallistuvat ”vaalitarkkailuun” kiistanalaisilla alueilla – kuten Venäjän miehittämällä Krimillä, tai miehitetyssä Itä-Ukrainassa. Venäjä on myös tarkoituksellisesti pyrkinyt luomaan mielikuvaa siitä, että kyseessä ovat luotettavat, kansainvälisiin organisaatioihin kuuluvat, vaalitarkkailijat, vaikka näin ei asiantola olekaan:

”One day before the election, the Election Commission of the Moscow Region falsely claimed that Tom Kitt, Pedro Mouriño and Borja de Arístegui had come to observe the Russian presidential election as part of the OSCE mission. On the day of the election, Moskovskiy Komsomolets misrepresented Alain Marleix, Jean Cadet, Denis Jacquat and other non-affiliated monitors as ‘OSCE observers’.” (2)

Käsittelin blogissani “Venäjä ja eurooppalainen laitavasemmisto lyövät kättä Donbasissa – ja miehitetyllä Krimillä” eurooppalaisen laitavasemmiston ja Venäjän yhteistyön poliittista sekä sotilaallista puolta samassa blogissa. Eurooppalaisen laita- ja äärioikeiston kohdalla materiaalipaljous asettaa minut tilanteeseen, jossa aiheet ovat – ainakin jollain tasolla – eroteltava toisistaan, joten tässä kirjoituksessa käsittelen pääasiassa ”poliittista yhteistyötä”, jonka eräs selkeä ilmentymä on laita- ja äärioikeiston edustajien osallistuminen Venäjän järjestämien vaalien vaalitarkkailuun useilla kiistanlaisilla ja/ tai miehitetyillä alueilla. Merkittävintä osallistuminen on Ukrainalta miehitetyillä alueilla eli Krimin niemimaalla sekä Itä-Ukrainassa, mutta laita- ja äärioikeistoon kuuluvia poliitikkoja tai heidän kanssaan samaan viiteryhmään kuuluvia asiantuntijoita on vieraillut ”vaalitarkkailijoina” muillakin alueilla, kuten Etelä-Ossetiassa.

Venäjän ja eurooppalaisen äärioikeiston poliittisen yhteistyön tarkastelua onkin luontevaa käsitellä alkuun ”vaalitarkkailutoiminnan” kautta, joka alkoi merkittävässä määrin maaliskuussa 2014, jolloin Venäjän toimesta järjestettiin miehitetyllä Krimin niemimaalla ”kansanäänestys”, jonka seurauksena Venäjä liitti Krimin niemimaan, laittomasti, itseensä. Jo tuolloin miehitetyllä Krimin niemimaalla ”vaalitarkkailuun” osallistui kymmeniä laita- ja äärioikeistoon laskettavia poliitikkoja ja asiantuntijoita. Merkittävimpiin kuuluva organisaatio äärioikeistoon ja -vasemmistoon kuuluvien henkilöiden kutsumisessa paikalle ”tarkkailemaan” vaaleja oli Eurasian Observatory For Democracy & Elections (EODE), jonka johdossa oli tuolloin kaksikko Luc Michel ja Jean-Pierre Vandersmissen. Kumpikin heistä kuuluu belgialaisen kollaboraattorin ja poliittisen teoreetikon Jean-François Thiriartin seuraajiin ollen belgialaisen kansallisbolsevistisen ja uusfasistisen Parti communautaire national-européen (PCN) jäseniä – tätä kirjoittaessani Luc Michel on jo noussut puolueen johtoon. (3) PCN perustuu Jean-François Thiriartin ajatukseen, puolue on perustettu 1984.

Maaliskuussa 2014 järjestetyn ”kansanäänestyksen” aikaan emme ehkäpä olleet riittävän valveutuneita huomioimaan ja ymmärtämään Venäjän toimien tarkoitusperiä. Huomioimme kyllä alueelle matkanneita eurooppalaisia poliitikkoja ja asiantuntijoita, osa meistä todennäköisesti havaitsi erottavien tekijöiden ohella myös heitä yhdistäviä piirteitä. Merkillepantavaa on se, että suurin osa ”vaalitarkkailijoista” kuului poliittisesti tai ideologisesti ääriryhmiin, sama päti asiantuntijoiksi esiteltyjen henkilöiden kohdalla. ”Kansanäänestystä” oli yhteisymmärryksessä ja rinta rinnan ”tarkkailemassa” äärioikeistoon kuuluvia populisteja, kuten ranskalaisen National Frontin Aymeric Chauprade ja laitavasemmiston edustajia, kuten saksalaisen Die Linken (Vasemmisto)  Torsten Koplin, ryhmää ”vahvisti” joukko asiantuntijoita ja aktivisteja, kuten saksalainen äärioikeistoon kuuluva toimittaja Manuel Ochsenreiter ja suomalainen Johan Bäckman.

Vielä saman vuoden puolella, syksyllä 2014, Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla järjestettiin ”aluevaalit”, joita tarkkailemassa oli jälleen joukko Venäjään myönteisesti suhtautuvia ”tarkkailijoita”. Myös kyseisten vaalien alle merkittävä valtiorahoitteinen media, RIA Novosti, väitti ETYJ:n tarkkailijoiden vierailleen äänestyspaikoilla, mikä ei pitänyt paikkaansa. (4)

Eurasian Observatory For Democracy & Elections (EODE) rinnalla toinen merkittävä organisaatio, joka lähetti ”vaalitarkkailijoita” alueelle oli puolalaisen Mateusz Piskorskin johtama organisaatio European Centre for Geopolitical Analysis (ECGA). Piskorskin poliittinen koti on liukunut vuosien aikana puolalaisesta vasemmistosta agraari-nationalistiseen SRP:hen. Hän on mukana myös puolalaisten äärioikeistolaisten ryhmien toiminnassa. EODE ja ECGA kautta Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla marraskuussa 2014 järjestettyjä ”aluevaaleja” oli tarkkailemassa yli neljäkymmentä henkilöä, mutta on todennäköistä, että heidän lisäksi, Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla on ollut muitakin Venäjälle työskenteleviä henkilöitä ”vaalitarkkailijoina”.

maa	henkilö ja edustamansa puolue tai poliittinen liike
Italia	Alessandro Bertoldi, Forza Italia Fabrizio Bertot, Forza Italia Lucio Malan, Forza Italia Alessandro Musolino, Forza Italia
Unkari	Márton Gyöngyösi, Jobbik Adrienn Szaniszló, Jobbik
Belgia	Fabrice Beaur, Parti communautaire national-européen Frank Creyelman, Vlaams Belang
Bulgaria	Georgi Sengalevich, Ataka Magdalena Tasheva, Ataka
Tsekki	Jaroslav Doubrava, Severočeši.cz Ladislav Zemánek, Národní demokracie – National Democracy
Saksa	Manuel Ochsenreiter, äärioikeistolaisen Zuerst!’in toimittaja
Ranska	Jean-Luc Schaffhauser, Rassemblement bleu Marine
Itävalta	Ewald Stadler, Die Reformkonservativen

Národní demokracien silloinen varapuheenjohtaja Ladislav Zemánek tunnisti Facebook-tilillään Kremlin organisoineen ja maksaneen hänen ”vaalitarkkailumatkansa”. Myöhemmin Zemánek vahvisti tiedon Radio Svobodalle.

Maaliskuun 2014 Krimin ”kansanäänestyksen” ja myöhemmin saman vuoden puolella järjestettyjen Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden ”aluevaaleihin” osallistui myös runsaasti ”tarkkailijoita” erilaisista organisaatioista ja julkaisuista, kuten espanjalaisesta Mediasiete Publicaciones’ista, joka lähetti kaksi henkilöä ”tarkkailemaan” ja/ tai raportoimaan Itä-Ukrainan ”aluevaaleja” toiminnan tapahtuessa venäläisten ehdoilla ja Ukrainan lakeja rikkoen. Krimin ”kansanäänestys” kuten ei Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla järjestetyt ”aluevaalit” olleet ensimmäiset vaalit, joihin venäläiset organisaatiot lähettivät omia ”tarkkailijoita”. 2000-luvun alkupuolelta lähtien Aleksei Kotšetkovin perustama CIS-EMO lähetti tarkkailijoita entisen neuvostoblokin alueella järjestettyihin vaaleihin. Kotšetkov on tehnyt läheistä yhteistyötä Vladimir Putinin entisen neuvonantajan Vladislav Surkovin kanssa, joka oli myös pitkään vastuussa Venäjän Ukraina-operaatiosta (ainakin sen siviilioperaatioista).

Seuraavan kerran Venäjän hallinto hyödynsi ulkomaisia, hallintoon myötämielisesti suhtautuvia henkilöitä, Venäjän vuonna 2018 järjestämien presidentinvaalien ”vaalitarkkailussa”, niin Venäjällä kuin myös miehitetyllä Krimin niemimaalla, jossa vaalitarkkailuun osallistui Johan Bäckmanin johdolla delegaatio suomalaisia. Heistä osa osallistui myös itse ”vaalitarkkailuun”, osan toimiessa muulla tapaa aktiivisesti venäläisten organisoimissa propagandistisissa tilaisuuksissa. Johan Bäckmanin ohella hyvin näkyvässä roolissa oli Suomalais-venäläinen yhdistys RUFI:n puheenjohtaja Daria Skippari-Smirnov. Suomalaisdelegaation vierailusta ja heidän hyödyntämistänsä propagandassa laajemmin kevättalvella 2018 kirjoittamissani blogeissa ”Johan Bäckman ’vaalitarkkailijana’” sekä ”Kun antaa pirulle pikkusormen”. 

Yllä oleva kuva on kuvakaappaus Johan Bäckmanin Facebook-tililtä, Ulrich Oehme on EU-vastaisen ja äärioikeistoon kuuluvan Alternative für Deutschland eli AfD:n valtiopäiväedustaja, Manuel Ochsenreiter oli tuolloin äärioikeistolaisen Zuerst! lehden toimittaja ollen jo mukana AfD:n toiminnassa. Ochsenreiterin muuhun Ukrainan vastaiseen ja Venäjän tukemaan toimintaan palaan kirjoitusparin toisessa osassa, jossa tarkastelen sotilaallista yhteistyötä ja toimintaa.

Maaliskuun 2018 Venäjän presidentinvaaleja miehitetyllä Krimin niemimaalla oli tarkkailemassa ainakin 43 sellaista henkilöä, joiden toiminta ja tausta rahoittajineen herättää epäilyjä, ja jotka toiminnallaan rikkoivat myös Ukrainan lakeja (huom. de jure Krim on osa Ukrainaa). Vuoden 2014 ”vaalitarkkailuoperaatioihin” verrattuna maaliskuussa 2018 läntisen Euroopan alueelta saapuneet äärioikeistoon kuuluneet ”vaalitarkkailijat” olivat näkyvämmässä roolissa, mutta edelleen suurin osa tarkkailijoista oli erilaisista organisaatioista (NGO:t tai GONGO:t), joita ei voi sijoittaa poliittiselle janalle.

maa	henkilö ja edustamansa puolue tai poliittinen liike
Ranska	Hubert Fayard, Front Nationalin eli FN:n entinen jäsen.
Saksa	Ulrich Oehme, Alternative für Deutschland eli AfD Manuel Ochsenreiter, äärioikeistolaisen Zuerst!’in toimittaja
Italia	Roberto Ciambetti, Pohjoisen liitto eli Lega Stefano Valdegamberi, Pohjoisen liitto eli Lega
Itävalta	Patrick Poppel

Miehitetyllä Krimin niemimaalla oli tuolloin ”vaalitarkkailijan” ominaisuudessa ranskalaisen keskusta-oikeistolaisen Les Républicains’in kaksi jäsentä, Jacques Myard sekä Éric Doligé.

Muistutan lukijoita siitä, että edellä tarkastelin vain miehitetyllä Krimin niemimaalla operoineita ”vaalitarkkailijoita”, merkittävin osa ”vaalitarkkailijoista” työskenteli tuolloin Venäjän rajojen sisäpuolella, moni aiemmin mainitsemani CIS-EMO:n kutsumana. Poliittisesti motivoituneista, Venäjän valtakoneistoa lähellä olevien organisaatioiden kutsumista ”vaalitarkkailijoista” on tähän mennessä tunnistettu yli 120, joukossa ”tarkkailijoita” Ranskasta, Saksasta (yksistään kuusi Alternative für Deutschland’in jäsentä), Italiasta, Ruotsista Free West Median suomalaistaustainen Sanna Hill sekä Nya Tider’in päätoimittaja ja Free West Mediaan aineistoa tuottava, Prahassa syntynyt ja vanhempiensa kanssa 1981 Ruotsiin muuttanut, Vávra Suk. Suk omistaa myös Free West Median domainin, eikä hän ole kysyttäessä avannut median rahoituskuvioita.

Ruotsalainen Free West Media on laita- tai äärioikeistolainen julkaisu, jonka kautta leviää myös salaliittoteorioita, koronavirusdenialismia jne. Sivuun perehtyneiden mukaan Free West Media on lähteenä kyseenalainen tai hyvin kyseenalainen. Nya Tider on sekin äärioikeistoa tukeva, salaliittoteorioita ja muukalaisvihaa levittävä, kerran viikossa ilmestyvä julkaisu. Lehden painos vuonna 2016 oli 4200 kappaletta.

Maaliskuun presidentinvaalien aikaan Venäjällä oli myös ryhmä nuoria, jotka osallistuivat Venäjän presidentinhallinnon järjestämälle nuortenfoorumille “Russia – a Country of Opportunities”. Osa nuorista matkusti (venäläisten kutsumana) miehitetylle Krimin niemimaalle. He eivät olleet virallisia ”vaalitarkkailijoita”, vaikka – ainakin osa heistä – vieraili ”äänestyspaikoilla” antaen myös lausuntoja venäläismedioille. Osa medioista antoi katsojiensa (seuraajiensa) ymmärtää nuorten osallistuneen myös ”vaalityöhön” ja ”-tarkkailuun” niemimaalla.

Saman vuoden marraskuussa miehitetyssä Itä-Ukrainassa, Donetskin ja Luhanskin alueilla, järjestettiin ”aluevaalit”. ”Vaaleja” oli ”tarkkailemassa” kutsuttuna myös joukko suomalaisia. Varmuudella alueella oli tuolloin Johan Bäckman, miehitetyillä alueilla asuva Janus Putkonen sekä Jarmo Ekman ja – jo edesmennyt – Jon Hellevig.

Johan Bäckman "vaalitarkkailijana".

Venäläiset valtiorahoitteiset mediat ja propagandamediat, jotka harvoin eroavat toisistaan, pyrkivät välittämään kuvaa ”oikeudenmukaisista” ja ”demokraattisista” ”vaaleista”. Mielikuvan välittämisessä tärkeässä roolissa ovat juuri ”kansainväliset vaalitarkkailijat”, joiden disinformatiiviset lausunnot saavat usein runsaasti palstatilaa Venäjällä kuin myös miehitetyillä alueilla.

Yhteensä Itä-Ukrainan miehitetyille alueille saapui tuolloin yli 80 ”kansainvälistä vaalitarkkailijaa”, joukossa henkilöitä poliittisen janan kummastakin päästä, ja lukuisista organisaatioista sekä eräistä disinformatiivisista vaihtoehto- ja vastamedioista, kuten Manuel Ochsenreiter äärioikeistolaisesta Zuerst!’ista.

”Kansallismielisiksi” identifioitavista laita- ja äärioikeiston edustajista paikalla oli Itävallasta Kreml-myönteisenä aktivistina tunnetuksi tullut Patrick Poppel, Suvorov Instituutista Wienistä; Saksasta paikalle kiiruhti Gunnar Norbert Lindemann, Richard Gretzinger ja Olaf Kießling, kaikki äärioikeistolaisesta Alternative für Deutschland-puolueesta. Kiinnostavana detaljina voimme Lindemanista mainita sen, että hänet palkittiin venäläisten toimesta ”fasismin vastaisesta työstä”, miehitetyllä Krimin niemimaalla järjestetyn Kansainvälisen antifasistisen kongressin yhteydessä elokuussa 2019 (5); miehitettyyn Itä-Ukrainaan saapui myös, tuolloin Italiassa hallitusvastuussa olleen, Pohjoisen liiton eli Legan jäsenistä Palmarino Zoccatelli; Belgiasta paikalle saapui useampi nationalistisiin liikkeisiin kuuluva henkilö, joukossa myös ”kansallismielinen”, Euro-Rus-yhdistyksen perustaja (ja todennäköisesti ainoa jäsen) Kris Roman; Hiukan yllättäen miehitetyn Luhanskin alueella ”vaalitarkkailijana” toimi myös unkarilaisen Jobbikin Tamas G. Samu. (6) Yllättäen siksi, että toisin kuin vuosina 2014 ja 2015, Jobbikin edustajat eivät olleet olleet enää niin näkyvästi esillä Venäjän hallinnon organisoimissa projekteissa.

Ja, jotta tämä kertaus ei olisi liian puuduttava, siirryn seuraavaksi viime vuonna Venäjällä järjestettyyn ”yleisvenäläiseen äänestykseen” perustuslaista. Tässä kohdin pääasiallisena aineistona käytän Anton Shekhovtsovin havaintoja ja hänen kokoamaa aineistoa, johon hän viittaa ”Moscow using far right to infiltrate EU parliament”-artikkelissaan sekä hänen laajempaan yhteenvetoonsa – ”CONTROVERSIAL ’INTERNATIONAL OBSERVATION’ OF THE ’All-Russian Voting’ on Amendments to the Constitution in Russia and Russia Annexed Crimea”. (7) Aineiston mukaan Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla vieraili tuolloin yli kymmenen ”kansainvälistä vaalitarkkailijaa”.

Venäläisen Civic Chamber of the Russian Federation (CCRF) edustajan Maria Butinan mukaan järjestö kutsui maahan 75 “kansainvälistä asiantuntijaa” 35 maasta, asiantuntijoista on onnistuttu tähän mennessä tunnistamaan 52, joista miehitetyllä Krimin niemimaalla vieraili Venäjän valtion edustajien organisoimalla ”tarkkailumatkalla” muun muassa Gunnar Norbert Lindemann, AfD; yhdeksän ranskalaista meppiä, joukossa Thierry Mariani ja Virginie Joron, Rassemblement national-puolueesta; Unkarissa asuva, Ruotsidemokraattien entinen jäsen ja valtiopäiväedustaja, Erik Almqvist.

Novaja Gazetan julkaiseman erikoisraportin mukaan venäläinen taho olisi järjestänyt ”kansainvälisille asiantuntijoille” tilauslennon Moskovasta Minskiin Valko-Venäjälle ”kansanäänestyksen” jälkeen 3. heinäkuuta 2020. Novaja Gazetan julkaiseman aineiston mukaan paluulennolle nousi 60 ”kansainvälistä asiantuntijaa”, joukossa myös Johan Bäckman (joka ei osallistunut tarkkailuoperaatioon miehitetyllä Krimin niemimaalla), Marie Le Penin ystävä ja entinen europarlamentin avustaja, nykyinen Rassemblement national’in meppi, Catherine Griset. Pohjoismaiden kansalaisista lennolle osallistui Bäckmanin lisäksi Vávra Suk sekä aiemmin mainittu Erik Almqvist. (8)

Novaja Gazetan kokoaman aineiston perusteella lennon ja koko ”kansainvälisiä asiantuntijoita” hyödyntäneen operaation rahoitusta kuin myös taustoja pyrittiin Venäjällä salaamaan. Osaan kysymyksistä vastaus tai todiste toiminnasta löytyy europarlamentaarikkojen tekemistä ilmoituksista, jollainen heidän on tehtävä tapauksissa, joissa kolmas osapuoli on maksanut heidän toimintaansa ja työskentelyyn liittyviä päivittäisiä matka- tai muita kuluja. Novaja Gazeta nosti esimerkkinä esille Rassemblement national’in Thierry Marianin ilmoituksen.

Kirjoituksessani keskityn lähinnä sellaiseen Venäjän valtion tai venäläisten organisaatioiden järjestämään ”vaalitarkkailutoimintaan”, joka kohdistuu Ukrainalta miehitetyillä alueilla järjestettäviin, laittomiin, ”vaaleihin”. Venäläistahojen toimesta vastaavia operaatioita on järjestetty myös muilla alueilla, jolloin ”asiantuntijoina” tai ”vaalitarkkailijoina” on hyödynnetty usein samoja tuttuja henkilöitä. Eurooppalaisista laita- ja äärioikeiston edustajista saksalainen AfD:n Gunnar Norbert Lindemann on tuttu näky, samoin belgialainen Kris Roman, kuin myös Johan Bäckman, jonka kohdalla sidos laita- ja äärioikeistoon löytyy lähinnä yhteistyön kannalta. En ota kantaa hänen henkilökohtaiseen ideologiaansa ja poliittiseen suuntautuneisuuteen.

Venäläiset organisaatiot, kyseenalaisine tarkoitusperineen, ovat olleet mukana myös ”tarkkailuoperaatiossa” Kamputsean parlamenttivaaleissa v. 2018 sekä Zimbabwen parlamenttivaaleissa samana vuonna. Zimbabwen parlamenttivaalien ”tarkkailuoperaation” osalta esiin nousee Association for Free Research and International Cooperation eli AFRIC, jonka johtaja Jose Matemulane on opiskellut Pietarissa ja näyttää tukevan Venäjän johtoa. Hänellä on edelleen runsaasti kontakteja Venäjälle. Todennäköisesti tämä on se linkki, miksi AFRIC ”tarkkailuoperaatioon” osallistui muutamia eurooppalaisia laita- ja äärioikeistoon kuuluvia, Kremlin imperialistista politiikkaa tukevia tai hyödyntäviä, henkilöitä. Kuten saksalaistaustaisen “Prussian Society’n” perustaja Volker Tschapke; Ruotsissa asuva, suomalaistaustainen Free West Median toimittaja Sanna Hill sekä Vávra Suk. (9)

Edellä kuvailemani ”vaalitarkkailuoperaatiot” kuuluvat näkyvimpiin osapuolten välisiin yhteistyökuvioihin Ukrainalta miehitetyillä alueilla, mutta niiden lisäksi eurooppalaista laita- ja äärioikeistoa hyödynnetään muussakin poliittisluonteisessa toiminnassa. Tällaista muuta, Ukrainalta miehitetyillä alueilla harjoitettua toimintaa ovat erilaiset ”avustusprojektit” – jotka eräissä tapauksissa liikkuvat harmaalla alueella ts. on hyvin vaikea sanoa, onko kyse siviiliyhteistyöstä vai sotilaallisesta toiminnasta, ”talous-” ja ”kulttuurifoorumit” sekä Venäjän valtion edustajien tai maan perustamien organisaatioiden järjestämät konferenssit. Suomalaisista ainakin Janus Putkonen on osallistunut Luhanskissa järjestettyyn talousfoorumiin. Edellisten ohella miehitettyjen alueiden paikalliset ”viranomaiset” yhdessä venäläisten virkaveljiensä kanssa ovat hyödyntäneet Venäjän värväämien asiantuntijoiden asiantuntijuutta luennoitsijoina ja muissa vastaavissa rooleissa, suomalaisista ainakin Johan Bäckman on käynyt luennoimassa Donetskissa parisen vuotta sitten. 

Vaikka tässä kirjoituksessa tarkoituksenani onkin keskittyä Venäjän ja eurooppalaisen laita- ja äärioikeiston poliittiseen yhteistyöhön Ukrainalta miehitetyillä alueilla, on kuitenkin perusteltua nostaa esille tämän yhteistyön muita ilmenemismuotoja, jolloin puhumme Venäjän myöntämistä lainoista, yhteisistä tapaamisista, vaikuttamisesta ja konferensseista jne.

Konferensseista merkittävimpiä oli maaliskuussa 2015 Pietarissa järjestetty konservatiivifoorumi, johon otti osaa venäläisten nationalistien ja uusnatsien lisäksi kokojoukko eurooppalaista laita- ja äärioikeistoa. Konservatiivifoorumilla vieraili edustajia kreikkalaisesta äärinationalistisesta ja uusnatsistisesta Kultainen aamunkoitto -puolueesta, paikalla oli myös saksalaisen äärinationalistisen natsi-ideologiaa edustavan National Democratic Party of Germanyn entinen puheenjohtaja Udo Voigt. Esiintyjien joukosta löytyi myös italialaisen, fasistisen ja ultranationalistisen, Forza Nuovan johtaja Roberto Fiore. Kiinnostavaa on se, että tuolloin paikalla ollut Johan Bäckman kirjoitti blogiinsa seuraavaa –

”Mitään uusnatsista tai äärioikeistolaista -- esimerkiksi Jussi Halla-ahon tyyppistä avoimen fasistista vihapuhetta -- ei tilaisuuden sisällöstä tietenkään löytynyt. Joka muuta väittää, esittäköön todisteet…” (10)

Vaikka paikalla siis oli venäläisten uusnatsien, kuten Ukrainassa vapaaehtoisena sotineen ja sotarikoksiin syyllistyneen Aleksei Milchakovin ohella lukuisia muita uusnatseja tahi fasisteja, jotka eivät todellakaan pelkää tuoda julki ideologiaansa.

Bäckmanin ohella Pietarin konservatiivifoorumille on osallistunut myös muita vieraita Suomesta. Paavo Väyrysen vuosia sitten perustaman Kansalaispuolueen asiantuntijajäsenistä Jukka Davidsson ja Timo Isosaari ottivat osaa foorumiin maaliskuussa 2015, heistä Davidsson myös esiintyi foorumilla. Tänään Jukka Davidsson on tunnetumpi erilaisten salaliittoteorioiden esittäjänä.

Huomionarvoinen on myös nk. ortodoksioligarkki Konstantin Malofejevin Wienissä v. 2014 järjestämä seksuaalisten vähemmistöjen vastainen konferenssi, johon osallistui lukuisien venäläisten nationalistien lisäksi Marion-Marechal Le Pen silloisesta Kansallisesta rintamasta, Heinz-Christian Strachen johdolla useampi Itävallan vapauspuolueen eli FPÖ:n jäsen, kroatialaisten äärioikeistoryhmien edustajia, bulgarialaisen Atakan puheenjohtaja Volen Siderov. Venäläisistä sopii Malofejevin ohella mainita Aleksandr Dugin. Itävaltalainen FPÖ tiivisti entisestään yhteistyötä Venäjän välillä v. 2016 allekirjoittamalla yhteistyösopimuksen Yhtenäinen Venäjä -puolueen kanssa. FPÖ:n lento päättyi v. 2019, jolloin Itävallan hallitus hajosi FPÖ:n ja sen Venäjän-yhteistyökuvioiden mätien hedelmien paljastuttua. (11)

Venäjä on myös lainoittanut, ja eräissä tapauksissa venäläiset organisaatiot ovat lahjoittaneet rahaa, eurooppalaisille laita- ja äärioikeistoon kuuluville puolueille ja liikkeille. Venäläistä imperialismia edistävä, äärioikeistolaisen Russian Imperial Movementin eli RIM:in (ven. Русское имперское движение – РИД; Russkoe Imperskoe Dvizhenien – RID) johtoon kuuluva Stanislav Vorobjev puhui syksyllä 2015 Ruotsissa Pohjoismaisen vastarintaliikkeen tilaisuudessa. Samalla hän RIM:in edustajana lahjoitti rahaa Pohjoismaiselle vastarintaliikkeelle puolueen perustamista varten. Merkittävästi mittavammat kuviot nähtiin kuitenkin Ranskassa, jossa vuonna 2017 Front National’in silloinen johtaja Marine Le Pen pyysi venäläispankilta kymmenien miljoonien eurojen lainaa vaalikampanjaa varten, mutta jo ennen tätä puolue oli saanut (ja salannut) saamansa 11 miljoonan euron lainan Moskovassa toimivalta First Czech Russian-pankilta. (12)

Kirjoituksen pituudesta huolimatta moni yhteistyömuoto jäi mainintana vain viittauksen asteelle, toisaalta eräitä vaikuttamisen keinoja en juurikaan ole huomioinut, mutta tällöin on lukijoiden hyvä muistaa se, että kirjoituksen keskiössä on sellaiset yhteistyönmuodot, jotka nivoutuvat olennaisella tapaa Venäjän toimintaan Ukrainalta miehitetyillä alueilla ja tässä kohdin – ehkäpä liiankin runsasta – huomiota saa ”vaalitarkkailutoiminta” siihen liittyvine ilmiöineen, mutta lukijan on syytä tiedostaa se, että kyseisen toiminnan avulla Venäjän on mahdollista ulottaa lonkeroitaan aivan Euroopan Unionin päätöksentekoelimien ytimiin saakka. Ja toisaalta, kyseisen toiminnan lonkerot leviävät olennaisesti laajemmalle alueelle, uutisoinnista selkeään propagandaan, jonka tuottajina ja levittäjinä on myös yhteisöjä ja henkilöitä, jotka joko kuuluvat laita- tai äärioikeistoon, tai tehden heidän kanssaan tiivistä yhteistyötä.

Suomessa Johan Bäckman kuin myös Janus Putkonen, ja edellisiin liitettävä Toimittajaliitto, tuottavat ja jakavat propagandamateriaalia laajahkolle lukijakunnalle. Erityisesti tämä sanoma leviää ns. kansallismielisissä ryhmissä puolueiden liepeiltä kaduille jalkautuneisiin ääriliikkeisiin, kuten Soldiers of Odin. Ruotsissa kirjoituksessakin mainitut Vávra Suk ja Sanna Hill tuottavat vastaavan kaltaista Venäjä-myönteistä propaganda- ja disinformaatiomateriaalia hyvin pitkälti samalle kohderyhmälle. Eikä tämä disinformatiivinen tarina leviä yksistään aktivistien kautta, ”kenttätyön” ohella huomattava joukko laita- ja äärioikeistoon laskettavia poliitikkoja toistaa Venäjän narratiivia turuilla ja toreilla. Heitä löytyy myös Suomesta, perussuomalaisista marginaaliliikkeisiin ja poliitikoista Laura Huhtasaaresta Tom Packalénin kautta marginaaliin ajautuneisiin poliitikkoihin, kuten James Hirvisaareen.

Tulen lähipäivinä kirjoittamaan laajahkon blogin  Venäjän ja eurooppalaisen äärioikeiston sotilaallisesta (militaristisesta) yhteistyöstä, jossa koetan myös ”vetää lankoja” yhteen ja nostaa esille syitä, miksi eurooppalainen laita- ja äärioikeisto on päätynyt yhteistyöhön Venäjän kanssa. Myös kyseisen kirjoituksen pääpaino on Ukrainan sotatoimialueella tapahtuvassa toiminnassa, mutta aihe huomioiden, nostan esiin myös muita tämän yhteistyön ilmenemismuotoja, joista moni on myös Venäjän lakien vastaista, mutta koska toiminta hyödyttää Venäjän johtoa, toimintaa katsotaan läpisormien.

Lukijoiden on myös hyvä muistaa se, että osassa yhteistyötä kyseessä ei Venäjän taholta ole mikään muu kuin pragmaattinen toiminta. Länsimaiden heikentämisen ja sisäisten koheesioiden rikkomisen tähden he ovat valmiit yhteistyöhön millaisen tahon kanssa tahansa, mikä ilmenee yhteistyönä äärioikealta äärivasemmalle olevien ryhmien kanssa. On kuitenkin enemmän kuin todennäköistä, että läheskään kaikki Venäjän kanssa yhteistyöhön ryhtyneet eivät toimi tältä pohjalta. Heidän kuvitelmansa ja toiveet voivat olla jotain aivan muuta, he eivät ymmärrä tai tiedosta olevansa vain työkaluja (hiljaisessa) sodassa, jota Venäjä tällä hetkellä käy.

 

Marko 

Lähteet: 

1. https://euobserver.com/investigations/151679

2. Politically Biased Foreign Electoral Observation – a threat to the integrity of international institutions, s. 57-58, EPDE documents.

3. https://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2014/03/pro-russian-extremists-observe.html 

4. http://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2014/11/fake-monitors-observe-fake-elections-in.html 

5. https://twitter.com/A_SHEKH0VTS0V/status/1160178662030958593 

6. http://euromaidanpress.com/2018/11/16/far-right-and-left-conspiracy-theorists-among-foreign-monitors-at-russias-sham-donbas-elections-report/ 

7. ”CONTROVERSIAL ’INTERNATIONAL OBSERVATION’ OF THE ’All-Russian Voting’ on Amendments to the Constitution in Russia and Russia Annexed Crimea”, Anton Shekhovtsov, s. 12-14.

8. https://novayagazeta.ru/articles/2021/05/05/druzia-rossii-optom 

9. Politically Biased Foreign Electoral Observation – a threat to the integrity of international institutions, s. 90-98, EPDE documents.

10. https://kohudosentti.blogspot.com/2015/03/totuus-pietarin-konservatiivifoorumista.html 

11. https://www.dw.com/en/austrias-far-right-fp%C3%B6-party-under-scrutiny-for-ties-to-russia/a-48822539 

12. https://www.politico.eu/article/le-pen-russia-crimea-putin-money-bank-national-front-seeks-russian-cash-for-election-fight/ 

Lähteinä on hyödynnetty myös muuta Anton Shekhovtsovin kokoamaa aineistoa, jota on julkaistu bloginsa lisäksi muun muassa ”European Platform for Democratic Elections”-verkkosivulla.

Blogini ”Venäjä ja eurooppalainen laitavasemmisto lyövätkättä Donbasissa – ja miehitetyllä Krimillä”.

Venäläisen ”antifasismin” hedelmiä. Saksalaisen äärioikeistopoliitikon (Gunnar N. Lindemann) palkitsemisen ”fasismin vastaisesta työstä” omalta osaltaan alleviivaa sitä, että nyky-Venäjällä fasismin vastainen taistelu on ennen kaikkea Venäjän hallintoa tukevan politiikan (ja toiminnan) harjoittamista, antifasismilla sen kanssa ei ole mitään tekemistä.

Kuva via Anton Shekhovtsov. 

Elämää Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla

Marraskuu on jo yli puolenvälin, kuun vaihteesta on vierähtänyt reilut pari viikkoa, joten on hiukan myöhäistä laatia kattavampaa yhteenvetoa lokakuun tapahtumista Itä-Ukrainan sotatoimialueella, niinpä päätinkin koostaa viimeaikojen keskusteluiden pohjalta blogin elämästä syksyisessä Donetskissa – onko kaupungin henkisessä tilassa nähtävillä muutosta mihinkään suuntaan näennäisten rauhanpuheiden lisäännyttyä?

Näennäisten siksi, koska rauhanpuheista ja tulevasta Normandia formaatin -tapaamisesta huolimatta Venäjän proxy-joukot ovat jatkaneet sotatoimia alueella likipitäen entiseen tahtiin. ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijat ovat havainneet Venäjän proxy-joukkojen tulittavan Ukrainan hallinnoimia kohteita myös alueilla, joilta Ukraina vetää joukkojaan – viimeksi näin kävi Bohdanivka-Petrivske -alueella marraskuun toisella viikolla. (1)

Vetäytyviä ukrainalaisjoukkoja Bohdanivka-Petrivske-alueella.

Siirrytään tämän lyhyen alustuksen jälkeen tämänhetkiseen tilanteeseen Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, tarkemmin sanoen Donetskin alueelle – kaupungin luoteisista osista aina itäisen naapurikaupunki Makiivkan puolelle saakka.

Jos tavallisten donetskilaisten mielialoja pitäisi kuvata yhdellä sanalla, ensimmäisenä adjektiiveista mieleen tulee apaattinen. Nyt viikonvaihteen keskusteluissa mielialaa ja tunnelmaa kaupungissa kuvattiin apaattiseksi, toki tasaisen harmaan pinnan alla on toimintaa ja ihmisillä on erilaisia tavoitteita, mutta kansan keskuudessa vallalla on lähinnä apaattinen tunnelma. Odotukset tulevaisuudelle ovat matalalla, tärkeimpänä asiana on arjesta selviytyminen – saada ruokaa itselle ja perheelle, tässäkin tehtävässä on melkoisesti tekemistä, koska ruoan hinta on tulotasoon suhteutettuna korkealla, eikä tilannetta lainkaan paranna se, että useiden valmisteiden laatu on kehnon ja surkean välillä. Yleisessä tiedossa on se, että monet Venäjältä tuodut säilykkeet, juustot ja makkarat voivat sisältää ihmiselle vaarallisia aineita, tai ne eivät enää ole ihmisravinnoksi kelpaavia.

Elintarvikkeiden ohella sama pätee myös vaatteisiin ja kenkiin, köyhemmän väestönosan (jota siellä totisesti riittää) ei ole mahdollista turvautua eliitin jakelukanaviin, vaan he joutuvat ostamaan vaatteensa ja kenkänsä kaupoista, joissa valikoima ja laatu ovat kuin neuvostovaltiossa konsanaan, jollei heidän ole mahdollista matkustaa demarkaatiolinjan yli vapaan Ukrainan puolelle. Eräskin tuttumme joutui ostamaan alkusyksystä kengät, huomaten niiden alkavan hajota käytössä jo alta viikon. Liimaukset alkoivat repsottaa ja ompeleet pettää, tuttavamme arveli kengät todellisuudessa valmistetun jollain leirillä paikallisen tehtaan sijaan. Vaihto-oikeuttahan kengillä ei ole, tappio jää ostajan kannettavaksi.

Kenkiä, takkeja, paitoja sun muuta valmistetaan miehitetyillä alueilla pienten tehtaiden ohella leireillä, modernin ajan gulageissa, joista moni on militanttikomentajan tai ”poliisikomentajan” hallinnassa. Mikä tarkoittaa sitä, että vangit toimivat usein tällaisen komentajan orjatyövoimana tehden pitkääkin päivää minimaalisella korvauksella – monella ainoaksi korvaukseksi jää leireillä tarjottava ruoka. Leireillä ruokaa ainakin vielä näyttää riittävän, toisin kuin perinteisissä vankiloissa, joissa tilanne on menneen syksyn aikana heikentynyt huomattavasti. Saamieni tietojen mukaan useilla miehitettyjen alueiden paikkakunnilla vankiloissa vangit saavat ruokaa vain, jos omaiset maksavat sen tai tuovat ruokaa läheisilleen. Mitä tapahtuu sitten niille, joilla ei ole omaisia maksamassa ruokaa tai huolehtimassa muulla tavalla heidän hyvinvoinnista?

Kuva Sergei Zakharovin teoksesta "Діра".

Huomioituamme sikäläisten vankiloiden kyvyttömyyden huolehtia vankien perustarpeista, (huom. on hyvin mahdollista, että vankiloiden korruptoitunut ja rikollisesti käyttäytyvä johto varastaa vankiloille budjetoituja varoja itselleen, heikentäen näin kehnoa tilannetta entisestään), voimmekin kiinnittää katseemme edes pieneksi hetkeksi Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden kehnoon ihmisoikeustilanteeseen.

On valitettavaa, että mediat lännessä kiinnittävät niin vähän huomiota Venäjän miehittämien Itä-Ukrainan alueiden ihmisoikeustilanteeseen. Toisaalta tämä on ymmärrettävää, perinteisen median on ollut hankalahkoa saada toimittajiaan alueelle, ja jos he siinä onnistuvatkin, ymmärtääkseni tietyt aiheet – kuten ihmisoikeudet – ovat sellaisia, joista on hankala saada luotettavaa ja riittävän hyvin taustoitettua tietoa. Itä-Ukrainan miehitetyt alueet ovat kuitenkin totalitaarisia ”yhteiskuntia”, joissa kansaa hallitaan mielivaltaisella kontrollilla ja pelolla, joissa arjessa näkyvä valta on asemiehillä ja militanttikomentajilla. Jos jätämme huomiotta räikeimmät ihmisoikeusrikkomukset, kuten murhat ja kidutukset, alueen asukkaiden ihmisoikeuksia loukataan moninaisin keinoin, alkaen uhkailusta ja kiristämisestä, päätyen lopulta vangitsemisiin ja pidätyskeskuksiin viemisiin, joissa vangittuja saatetaan pitää päivistä viikkoihin, ilman että omaisille ja läheisille kerrotaan mitään. Käytännössä alueen asukkaiden ei ole mahdollista kritisoida miehitysjoukkoja eikä alueen miehityshallintoakaan, kritiikki – meille tutun sananvapauden käyttö – voi johtaa pahimmillaan katoamiseen tahi vuosien vankeustuomioon. Alueella Radio Free Europelle työskennellyt toimittaja Stanislav Aseyev vangittiin militanttien toimesta kesäkuussa 2017, viimein tänä syksynä hänet tuomittiin muun muassa vakoilusta ja ekstremismistä 15 vuoden vankeusrangaistukseen. (2)

Läntinen media on viimein heräämässä Venäjän harjoittamaan sortoon miehittämällään Krimin niemimaalla, mutta siihen kasvavaan tietoisuuteen verrattuna miehitetty itäinen Ukraina on vielä suunnaton ”musta-aukko”, jolla alueella tehdyt ihmisoikeusrikkomukset jätetään usein huomiotta perinteisessä mediassa. Ja koska perinteinen media on hiljaa, erilaiset propagandamediat ja toimijat ottavat tilan itselleen, välittäen kuvaa ”kansantasavaltalaisesta” todellisuudesta juhlaparaateineen ja ulkomaalaisine vieraineen. Tässä häpeilemättömässä ja häikäilemättömässä toiminnassa on mukana myös suomalaisia toimijoita, kuten Janus Putkonen ja Johan Bäckman. Mutta samaan ”virteen” yhtyvät lukemattomat muut propagandistit, organisaatiot (toisinaan myös Rauhanpuolustajatkin) ynnä poliitikot, jotka vierailevat alueella antaen kasvonsa (ja hyväksyntänsä) propagandajulkaisuille, ja täten myös hyväksyntänsä Venäjän harjoittamalle valtioterrorille. Tämän vuoden kevään, kesän ja syksyn aikana äärioikeistolaisen Vaihtoehto Saksalle eli AfD:n Gunnar N. Lindemann on ollut erityisen ahkera vierailija Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, tavaten Janus Putkosenkin useamman kerran.

Putkonen ja Lindemann Luhanskissa, syksy 2019. (3)

Propagandamedioiden valta näkyy myös miehitetyillä alueilla, sillä asuvat ystävämme ja läheisemme kertovat kuinka erilaisissa medioissa, myös ukrainan kielisissä, liikkuu huhuja ja disinformaatiota, jonka yksiselitteisenä tarkoituksena näyttäisi olevan synnyttää epätietoisuutta ja pelkoa miehitetyillä alueilla asuvien ukrainalaisten ja Ukrainaa tukevien mieliin. Epätietoinen, kenties toivonsa menettänyt, ihminen on helpommin kontrolloitavissa kuin toiveikas ja kapinahenkinen – onneksi kapinahenkeä ei ole nujerrettu, siitä pitävät erilaiset ryhmät ja yksilöt huolen omilla vastaiskuillaan ja aktivismillaan. Näiden Kremliä tukevien propagandamedioiden taustoja ei ole tässä yhteydessä tarpeen ruveta sen tarkemmin ruotimaan, ukrainan kielistenkin lähetysten taustalla voi olla kollaboraattoreiden ryhmä tai lähetys voi olla peräisin Venäjältä – osan kohdalla voidaan sanoa taustalla olevan Ukrainan entisen presidentin Viktor Janukovytšin tukijoihin kuuluneita henkilöitä ja ryhmiä.

Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla on järjestetty tämän syksyn aikana jonkin asteista väestölaskentaa, toisaalta väestölaskennan yhteydessä esitetyt kysymykset herättävät epäilyksiä siitä, että väestölaskennalla on myös muita tarkoitusperiä, kuten kerätä tietoa sikäläisten ”turvallisuusorganisaatioiden” käyttöön. Muun muassa seuraavia kysymyksiä on esitetty tämän ns. väestölaskennan yhteydessä, osan kysymyksistä ollessa näennäisen viattomia ja osalla ollen muita tarkoitusperiä:

- kuinka paljon perhe saa rahaa (kuukausittain)

- kuinka monta lasta perheeseen kuuluu

- kuinka monta lasta (henkilön, jolle kysymys esitetään) äidillä on/ oli

- kuinka monta lasta isoäidillä on/ oli

Miehitysalueen ”viranomaiset” ovat koettaneet myös kerätä ja koota tietoja paikallisten länteen muuttaneista perheenjäsenistä ja sukulaisista.

Sota Itä-Ukrainassa lokakuussa

Euroopassa rauhanpuheet ovat nousseet otsikoihin, samalla tuntuu jäävän huomiotta se, että Itä-Ukrainan sotatoimialueella taistellaan päivittäin – kohteita Ukrainan hallitsemilla alueilla tulitetaan säännönmukaisesti Venäjän proxy-joukkojen toimesta Minsk II -sopimuksessa kielletyillä asejärjestelmillä, jollaisia ovat esim. 82 mm ja 120 mm kranaatinheittimet ja 122 mm kenttätykit. Lokakuussa sotatoimien seurauksena menehtyi yhdeksän Ukrainan asevoimien sotilasta 26 haavoittuessa tai vammautuessa taistelutehtävissä tai vihollisen tulituksessa.

Sota ei yksistään kosketa sotilaita, ETYJ:n Ukrainan monitorointimission mukaan tämän vuoden alusta marraskuun 10. päivään mennessä 18 siviiliä on menehtynyt ja 125 vammautunut sotatoimista johtuvista syistä, joihin lasketaan myös miinojen, kranaattien ja tunnistamattomien räjähteiden räjähdykset. ETYJ:n tilastoinnin mukaan 30. syyskuuta ja 10. marraskuuta välillä kaksi siviiliä on kuollut ja 22 vammautunut sodankäynnistä johtuvista syistä, vammautuneiden joukossa on viisi poikaa ja kaksi tyttöä, jotka ovat vammautuneet räjähdeonnettomuuksissa.

Lokakuussa menehtyneitä Ukrainan asevoimien sotilaita.

Lokakuussa Ukrainan ryhtyi vetämään joukkojaan Zoloten-rintamaosuudelta, tuolloin Venäjä saavutti tavoitteitaan täyttämättä itse ainoatakaan sopimusehtoa. (4) Itse asiassa Venäjä ei täyttänyt edes Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyin asettamaa tavoittetta siitä, että ennen vetäytymistä alueella on vallittava seitsemänpäivän yhtäjaksoinen tulitauko. Zoloten alueella, josta Ukraina ryhtyi vetämään joukkojaan sopimusehtojen mukaisesti, ei vallinnut paikallista yhtämittaista tulitaukoa seitsemän päivän ajan, vaan käytännössä päivittäin alueella sijaitsevia Ukrainan asevoimien kohteita tai siviilikohteita tulitettiin erilaisilla asejärjestelmillä. Venäjän proxy-joukot näyttävät turvautuvan samaan tapaan myös Bohdanivka-Petrivske -alueella, jossa vetäytymisprosessi alkoi marraskuun puolella, mutta jossa vetäytyviä ukrainalaisjoukkoja on tulitettu myös panssarintorjuntaohjuksilla. Kun huomioidaan, että omalta osaltaan länsimailla on näppinsä pelissä tässä ”rauhanprosessissa”, ovat niiden reaktiot olleet olemattomat Venäjän proxy-joukkojen rikkomuksiin rintamalla. Oikeastaan voidaan sanoa, että puheillaan ja toimillaan ne ennemminkin kannustavat Venäjää sopimusrikkomuksiin.

Venäläistä informaatiovaikuttamista tekstiviestien muodossa.

Lokakuun loppupuolella venäläisjoukot lähettivät ukrainalaisille rintamajoukoille yhdellä kertaa suuremman joukon tekstiviestejä. Ukrainan EU-integroitumista käsittelevän parlamentaarisen valiokunnan puheenjohtaja Ivanna Klympush-Tsintsadze julkaisi Facebook-sivullaan kuvan tällaisesta viestistä, julkaistussa viestissä luki: ”Разведение сил - не позор, а первый шаг к миру” eli ”Joukkojen vetäminen ei ole nöyryytys, vaan ensimmäinen askel sodan päättymiselle”.

Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta tässä sodassa, jolloin venäläisjoukot lähettävät laajamittaisemmin tekstiviestejä ukrainalaissotilaille tai heidän omaisilleen. Toukokuussa 2017 DFRLab julkaisi aiheetta käsittelevän katsauksen ”Electronic Warfare by Drone and SMS – How Russia-backed separatists use “pinpoint propaganda” in the Donbas”. (5)

Tällaisten tekstiviestien lähettämiseen tarvitaan kehittyneempää kalustoa, joten voidaan todeta, että niiden takana on Venäjän asevoimiin tai turvallisuuselimiin kuuluva yksikkö, ei heikommin varusteltu ja koulutettu ”aluepuolustusprikaati” Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla.

Muutaman viikon kuluttua, joulukuun 9., Normandia formaatti tapaa Pariisissa Ranskan presidentin Emmanuel Macronin johdolla. Paikalle saapuvat Saksan liittokansleri Angela Merkel ja Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi sekä Venäjän presidentti Vladimir Putin. (6) Peloista pahin on se, että oman selustansa turvatakseen Macron ja Merkel ovat valmiit uhraamaan – heikon ja kokemattoman – Zelenskyin johtaman Ukrainan. Emmanuel Macronin liennytyspuheet eivät lupaa hyvää, kuten ei Saksan hirttäytyminen venäläiseen energiaan. Moni tuntemani ukrainalainen on tällä hetkellä peloissaan maansa tulevaisuuden vuoksi – he hengittäisivät huomattavasti levollisemmin, jos Pariisiin matkaisi Zelenskyin sijaan Ukrainan edellinen presidentti Petro Poroshenko.

Marko

1. https://www.osce.org/special-monitoring-mission-to-ukraine/438677?download=true
2. https://www.rferl.org/a/jailing-of-donetsk-journalist-condemned-as-illegal-attack-on-press-freedom/30231957.html
3. Kuva Gunnar N. Lindemannin Facebook-profiili.
4. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006289285.html?ref=rss&fbclid=IwAR0YbjDyipzogFvjq0SYFOzOhk6rilCIA_X7yaDDcMgXNC_ZDcjXZlkwfMI
5. https://medium.com/dfrlab/electronic-warfare-by-drone-and-sms-7fec6aa7d696
6. https://www.is.fi/paakirjoitus/art-2000006311835.html

Kuvituksessa käytetty hyväksi taiteilija Sergei Zakharovin teosta ”Діра”, jonka kuvitus perustuu hänen kokemuksiin ja havaintoihinsa militanttien vankina Donetskissa sodan alussa.

Kommentti: Vladimir Putinin etu ei ole Venäjän etu

Tähän lyhyeseen kommenttiin inspiraation antoi Helena Petäistön naiivi kolumni ”Vihdoin liennytystä Euroopan ja Venäjän välillä” (1) – hienotunteisuuttani tyydyn kutsumaan kolumnia naiiviksi, vaikka mielessäni on par’ aikaa tylympiäkin laatusanoja kuvaamaan kyseistä kirjoitelmaa.

Kolumnissaan Petäistö pukee sanoiksi viime aikojen tapahtumia Euroopassa, se, että hän kritiikittä käsittelee teemaa, osoittaa suuren suurta ymmärtämättömyyttä ja täydellistä kyvyttömyyttä hahmottaa tilannetta, jota toki on ehdotusten tekijöilläkin – kuten Ranskan presidentti Emmanuel Macronilla, jolla toki ehdotusta tehdessään saattaa olla ketun häntä kainalossa.

Lainaan seuraavaksi otteen Petäistön kolumnista, jotta pääsemme paremmin pureutumaan itse teemaan:

”G7:ää isännöivä presidentti Emmanuel Macron kaavailee uutta turvallisuuspoliittista arkkitehtuuria, jossa otettaisiin huomioon sekä Euroopan että Venäjän edut. Mutta ehtona niin Venäjän pääsylle G7:ään että Euroopan uudelle arkkitehtuurille on Ukrainan kriisin ratkaisu. Siinä kylmän sodan aikainen puolueeton Suomi voisi olla mallina.”

Nykyisessä tilanteessa puhuminen "Venäjän edusta" on totaalisen harkitsematonta ja absurdia niin kauan kuin Venäjä jatkaa naapurimaidensa miehitystä – käytännössä Venäjä miehittää muitakin maita kuin Ukrainaa, ja samalla Venäjä venyttää sallittavuuden rajoja minkä ehtii, mikä on nähty esim. Mustallamerellä viime ja tämän vuoden puolella. Rajojen venyttämisestä voimme mainita esimerkkeinä Venäjän viimeisimmän, elokuun 19. päättyneen NOTAM eli Notices to Seamen-ilmoituksen, jonka mukaan maa sulki laivaliikenteeltä noin 25 prosenttia yhteensä 118 570 neliökilometriä Mustanmeren alueesta sotaharjoitustensa vuoksi. (2) Sulku häiritsi ja vaikeutti merenkulkua satamiin Ukrainassa, Georgiassa, Bulgariassa ja Romaniassa kuin myös Venäjällä. Etenkin Mustanmeren länsiosissa alukset joutuivat käyttämään tavanomaisista huomattavasti poikkeavia reittejä.

Tilanteen poikkeuksellisuutta kuvaa se, että kylmän sodan aikana Neuvostoliitto ei kertaakaan rajoittanut vastaavalla tavalla laivaliikennettä Mustallamerellä.

Edellä kuvattu NOTAM-ilmoitus ei ole suinkaan ainoa kerta, jolloin Venäjä on ”venyttänyt rajoja” tai toiminut hyökkäävästi Mustallamerellä.

Muistamme kuinka viime vuoden marraskuussa Kertšinsalmessa ja Mustallamerellä FSB:n alainen Venäjän rannikkovartiosto yhdessä Mustanmeren laivaston yksiköiden kanssa hyökkäsi ukrainalaisen laivaston osaston kimppuun, ottaen haltuunsa Ukrainan laivaston alukset ja vangiten ukrainalaiset merisotilaat, joita se ei ole suostunut vapauttamaan kansainvälisestä painostuksesta tai kansainvälisen merioikeuden päätöksestä huolimatta.

Emme myöskään voi unohtaa Kertšinsalmen ylittävän sillan rakennustyöstä aiheutunutta haittaa, sitä, että sillan rakentamisen aikana ja sen jälkeen Venäjä on häirinnyt laivaliikennettä ukrainalaisiin Asovanmeren satamakaupunkeihin – Mariupoliin ja Berdjanskiin aiheuttaen kaupungeille ja alueille mittavat tulonmenetykset.

Kuviossa on myös puolia, joita Petäistö ei lainkaan intomielisessä kolumnissaan lainkaan käsitellyt. Kuten sitä, että ”Venäjän edun” nimissä ryhtyisimme tekemään päätöksiä kolmannen valtion puolesta. Ukrainan, valtion, joka käy sotaa Venäjää vastaan, maata, joka on räikeästi rikkonut Budapestin sopimusta, jossa se (Venäjä yhdessä Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian kanssa) lupasi taata myös Ukrainan rajojen koskemattomuuden vastineeksi siitä, että Ukraina luopui Neuvostoliiton hajoamisen myötä alueille jääneistä ydinaseistaan. Miksi Ukraina suostuisi vallitsevassa tilanteessa mihinkään mikä rajoittaisi sen liikkumatilaa? Ja, mikä tärkeämpää, miksi kukaan ryhtyy 2000-luvulla ehdottelemaan tällaisia ja miksi suomalainen (eläkkeelle jäänyt) kirjeenvaihtaja ryhtyy moista intomielisesti puolustamaan? Ehkäpä puoltaminen johtuu ymmärtämättömyyden ohella siitä, että Petäistö on MTV:n entinen Ranskan kirjeenvaihtaja…

Pohditaanpa seuraavaksi hiukan.

Entäpä, jos Venäjä katsoisi, että sen ”etu” on ottaa haltuun Ahvenanmaa, tulisiko siihen suostua, koska se on ”Venäjän etu”? Ajatuksen ei pitäisi enää tänään olla lainkaan älytön, kun huomioidaan, että Venäjä on toteuttanut ”etuaan” miehittämällään Krimin niemimaalla ja Itä-Ukrainassa, toteuttaen sitä myös Georgian sekä Moldovan alueilla.

Onko Petäistö (tai kukaan vastaavia ajatusrakennelmia kehittelevä) ajatellut niitä seuraavia siirtoja, sitä millaiseen tilanteeseen voidaan ajautua, jos ryhdymme rakentamaan Eurooppaa huomioiden ”Venäjän edun”? Individuaalisesti toimivan Ranskan etu voi olla ottaa huomioon Venäjän etu – Ranskan ja Venäjän välillä on monta maata ja lukuisia prikaateja. Suomelle tällainen ”Venäjän edun” huomioiminen ei välttämättä olekaan enää järkevää politiikkaa, koska se voi johtaa siihen, että Venäjän edun nimissä oma liikkumatilamme kaventuu, josta päästään siihen, että voimme päätyä tilanteeseen, jossa kolmannet osapuolet ryhtyvät tekemään puolestamme päätöksiä, kuten Ukrainan kohdalla tapahtuu, mikäli tällaiset haihattelut menevät läpi.

Lainataanpa vielä lyhyt kohta Petäistön kolumnista:

”Se, mitä Ranskan ”Kultarannasta” Bregançonista tihkui, oli että Ukrainan ratkaisun vastapainona Eurooppa voisi tarjota Venäjälle pitkän tähtäyksen talousyhteistyötä, esimerkiksi vapaakauppasopimusta, energiaunionia ja yhteistyötä arktisten alueiden hyödyntämisessä.”

Mitä tämä ”Ukrainan ratkaisu” pitäisi sisällään? Miehitettyjen alueiden ts. Krimin ja Donbasin alueiden palauttamisen Ukrainalle, jos jotain vähempää, Ukraina menettää alueitaan, sen ylitse kävellään jälleen kerran ja sen lisäksi Venäjä on selkeä voittaja. Se saavuttaa tavoitteitaan ja sen lisäksi se saisi mahdollisen vapaakauppasopimuksen; energiaunionin – josta tulee väistämättä mieleen ajatus Venäjästä energiasupervaltana (3), Euroopan energian tuottajana, jolloin olisimme entistä tiukemmin Venäjän pihdeissä. Tuskin Putinkaan voisi enempää vallitsevassa tilanteessa toivoa, jossa lopulta ”taloudellinen kääpiö” kyykyttäisi taloudellisesti huomattavasti vahvempaa – mutta taistelua pelkäävää – EU:ta saavuttaen rutkasti enemmän mitä ansaitsisi. Epäilen, että tällaisten sopimusten jälkeen olisi turha toivoa kenenkään joutuvan vastuuseen Krimin miehityksestä, sodasta Itä-Ukrainassa, Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisesta, sotarikoksista jne.

***

Palataanpa lopuksi tämän kommentin otsikkoon – Vladimir Putinin etu ei ole Venäjän etu, jolla viittaan puhumiseen ja kirjoittamiseen ”Venäjän edusta”, vaikka väitän, että todellisuudessa emme tarkoita Venäjän – maa ja kansa – etua vaan maan nimeltä Venäjä kleptokraattisen johdon etua. Sen – Putinin hallinnon – etu on kyllä vallassa pysyminen, mikä taasen ei todellakaan ole maan eikä kansan etu, vaikka joku voikin niin kuvitella.

Haluaisin muistuttaa siitä mihin tyrannian liian heppoinen vastustaminen voi johtaa, ja teenkin sen, joten lainaan Garri Kasparovia, tähdentäen samalla sitä, että Vladimir Putin ei ole Adolf Hitler (kuten Kasparovkin kirjassaan toteaa):

”Adolf Hitler ei hyökännyt Puolaan vuonna 1939 siksi, että liittoutuneet olisivat puolustaneet Tsekkoslovakiaa vuonna 1938, sillä sitähän ne eivät tehneet. Hitler ei valloittanut sudeettialueita siksi, että maailma olisi vastustanut ankarasti Itävallan miehitystä, vaan siksi, että vastustus oli niin heikkoa. Nimenomaan vastustuksen puuttuessa Hitler saavutti alkuvaiheen voittonsa niin pienellä vaivalla ja uskalsi lopulta mennä liian pitkälle”. (Garri Kasparov ja Mig Greengard: Talvi lähestyy – Vladimir Putin ja vapaan maailman viholliset s. 27-28).

En ole kovinkaan luottavainen sen suhteen, että myönnytyspolitiikalla saavutamme mitään kestävää ja pitävää. Venäjän hallinto on osoittanut olevansa epäluotettava kumppani, ei ole mitään takeita siitä, että se noudattaa solmimiaan sopimuksia. Todennäköisemmin se rikkoo ne hetkenä, jonka se katsoo itselleen edulliseksi. Ei, nöyrtymällä voimme onnistua ostamaan lisäaikaa, vuoden tai kaksi, mutta epäilen, että lopulta seisomme reunalla – jäljellä ei ole enää mistä luopua, jos aiomme säilyttää itsekunnioituksemme. Mitä sitten? Ehkäpä siinä vaiheessa on Ahvenanmaan vuoro, tai jokin muu saari Itämereltä, koska se on ”Venäjän etu”.

Venäjän etu – vangitkaa Putin!

Marko

1. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/helena-petaiston-kolumni-vihdoin-liennytysta-euroopan-ja-venajan-valilla/7521938#gs.yp9ks7 

2. https://www.blackseanews.net/en/read/153503 

3. Mihail Zygar: Putinin sisäpiiri – Nyky-Venäjän lyhyt historia s. 163