Mitä tapahtui, kun kauhun kuningas vaati Oleg Sentsovin vapautettavaksi

Tänään, joulupäivänä, on oivallinen hetki hiljentyä ja pohdiskella millaisia puolia ihmismieleen kätkeytyy, onko meistä kaikilla hyvää tahtoa ja halua taistella oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Tätä tarkastellessamme voimme palata joulukuun 14. päivään ja hetkeen, jolloin kauhun kuningas Stephen King vaati twiitissään Venäjän vangitseman ja näytösoikeudenkäynnissä tuomitseman elokuvaohjaaja Oleg Sentsovin välitöntä vapauttamista.

”On 12/12, Oleg Sentsov was awarded the Sakharov Prize for his uncompromising defense of human rights, marking his 145-day hunger strike for the release of all Ukrainian political prisoners in Russia. Together with @PENamerican, I call for his immediate release. #FreeSentsov” @StephenKing.

Tähän päivään mennessä twiitti on kerännyt 1352 uudelleentwiittausta ja 4612 tykkäystä ynnä suuren joukon trollausta, mutkuttelua, vähättelyä ja pilkkaa – mikäli mieleni olisi täynnä hyvää mieltä ja hyvää tahtoa tyytyisin edelleenkin nauttimaan kannustuksesta ja positiivisesta palautteesta, jota Stephen King sai osakseen, mutta lukiessani sitä negatiivista palautetta mieleni mustuu ja synkät ajatukset täyttävät pääkoppani. En voi olla tuntematta vastenmielisyyttä näitä trolleja ja desantteja sun muita kohtaan.

Kuvakaappaus @StephenKing.

Seuraavaksi muutama kuvakaappaus sattumanvaraisesti noukittuna ”joulumieltä” pilaaman, niiden jälkeen kokojoukko oksennuksia luettavaksenne. Oksennuksista tulee mieleeni Kingin erinomaisen Stand by Me’n loistelias oksennuskohtaus, mutta enpä nyt harhaudu sivupolulle vaan jatkan tämän kirjoituksen viemistä kohti loppuaan.

Whataboutismia (mutkuttelua) nähtiin perinteisessä muodossa, mikä ei näissä tilanteissa ole yllätys, ennemminkin sääntö poikkeuksen sijaan.

Twiittien perusteella ”pietarilainen” ”Valeri” on sisäistänyt turhankin hyvin valtiollisen propagandan, mikäli edes on oikea henkilö trollitehtaan asukin sijaan. Mutta eipä hän jäänyt ainoaksi, joka nosti Yhdysvalloissa vangitut venäläiset tässä asiayhteydessä esille. Niin ikään ”pietarilainen” ”Лада” muistuttaa heidän olemassa olosta.

Useampaa mutkuttelijaa yhdistää ainakin yksi tekijä profiilitiedoissa – sijainniksi on merkitty Pietari (Sankt-Peterburg), mikä ei tietenkään todista yhtään minkään puolesta, mutta pienenä detaljina rupesi hymyilyttämään.

Näiden mutkuttelijoiden joukosta löytyy aina naiiveja näytteleviä kansalaisia, jotka omilla viesteillään koettavat valkopestä Venäjän rikollisia toimia. Meillä lännessä poliisin tehtävänä on suorittaa pidätys ja tutkinta, ei tuomitseminen toisin kuin twiittaajan mielestä. Toisaalta Venäjällä oikeuteen syytettynä joutuminen tietää lähes aina tuomiota, joten ehkäpä tämä harhauttaa kirjoittajaa kuvittelemaan, että se on poliisi, joka pidättää-tutkii-syyttää-tuomitsee.

Kaikki Kingille päätään aukoneet eivät kuitenkaan kestäneet saamaansa huomiota, näin kävi @slavbarille.

Stephen Kingin twiittiä seuranneessa ”kommentoinnissa” näyttäytyi venäläisten harjoittaman ja venäläisjohtoisen trollauksen koko kirjo häirinnän, propagandan, disinformaation ja mutkuttelun ynnä uhriutumisen muodossa. Se on pienoiskuva viime vuosien ”keskustelusta”, josta on muotoutunut ”uusi normaali” sosiaaliseen mediaan ja joka näyttää muuttuneen sallituksi syystä tahi toisesta johtuen. Itse kohdistaisin katseeni ja syyttävän sormeni yhtiöihin somen taustalla, niiden löysään ja löperöön suhtautumiseen, jonka myötä epänormaalista on tullut normaalia.

Kaikessa ei myöskään voida vedota ihmisiin ja heidän hyvään tahtoon sekä vierittää vastuuta heidän harteille, koska joukossa on myös heitä, jotka korvausta vastaan toimivat nähdyllä tapaa. (Huom. en nyt väitä, että kukaan ylläolevista esimerkeistä näin toimisi, mutta heitäkin sosiaalisesta mediasta löytyy, kuten tiedettyä). Niissä tapauksissa, joissa toiminta on valtiojohtoista, on sosiaalisen median yhtiöillä se suurin vastuu trollauksen ja häirinnän estämiseksi ja poistamiseksi.

Joulupäivänä 2018,

Marko

1. https://twitter.com/StephenKing/status/1073659734861987840 

Suomi on hiljaa – hiljaisuuskin on kannanotto

Luen otsikoita:

”Sweden to Russia: Release hunger-striking Ukraine filmmaker”. (1)

”France's Macron to raise hunger striker Oleg Sentsov in call with Putin: Elysee”. (2)

“Urgence pour le cinéaste ukrainien Oleg Sentsov”. (3)

Oleg Sentsov Venäjän vankileiriensaaristossa.*

Siteeraan seuraavaksi joulukuun 14. 2016 SSS-Radion blogiin kirjoittamaani tekstiä ”Ihmisoikeuksien mallimaa Suomi on hiljaa, vol. 2”:

”Suomi markkinoi itseään ihmisoikeuksien mallimaana, yleisesti ottaen väitettä voidaan pitää totena – Suomessa ihmisoikeuksien kunnioittaminen on korkeassa kurssissa, voidaan sanoa, että niiden kunnioittamista pidetään itsestään selvänä asiana. Minun on vaikea kuvitella, että marginaalissa olevia ryhmiä lukuun ottamatta, kukaan olisi sitä mieltä, että ihmisoikeuksia ei pitäisi kunnioittaa, että niillä ei ole kokonaiskuvan kannalta merkitystä. Ihmisoikeuksien kunnioittamisen kannalta voidaan pitää merkityksellisenä Amnestyn Suomen sivuilta löytyvää tietoiskua:

”53% suomalaisista haluaa, että valtionjohto nostaa ihmisoikeuskysymykset esiin senkin uhalla, että se vaarantaa maiden väliset suhteet’.”

Josta tulee mieleen se, mitä tasavallan presidentti Sauli Niinistö sanoi taannoin, Suomessakin laajalti lainatussa, Financial Timesin haastattelussa: Suomalaiset eivät tue (Nato-jäsenyyttä) ja minä olen suomalainen.

Niin, että miten se nyt on tasavallan presidentti, oletteko te suomalainen ja nostatte tulevalla Venäjän vierailulla esille ihmisoikeuskysymykset, vai poimitteko vain rusinoita pullasta?

Oleg Sentsovin serkun Natalia Kaplanin mukaan 89 vuorokautta nälkälakossa olleen Sentsovin kunnon olevan katastrofaalisen huonon – hänen loppu on lähellä. Kaplanin mukaan Sentsov elää tällä hetkellä “informational vacuum” eikä hän tiedä, mitä maailmalla tapahtuu. Hän ei myöskään saa luettavaksi hänelle lähetettyjä kirjeitä.

Sentsovin lakimiehen Dmitri Dinzen mukaan Sentsovin terveydentila on huono, tämän kärsiessä sydänongelmista sekä anemiasta.

Ukrainalainen Krimillä asunut Oleg Sentsov on yksi kymmenistä Venäjän vangitsemista ja näytösoikeudenkäynneissä tuomitsemista poliittisista vangeista – elokuvaohjaaja Sentsov istuu 20-vuoden tuomiota Venäjän Arktisella alueella Jamalin Nenetsiassa sijaitsevassa vankisiirtolassa. Nyky-Venäjällä on ukrainalaisten ohella suuri joukko muitakin poliittisia vankeja – yhteensä 158 poliittisten syiden vangittua, venäläinen Memorial Human Rights Center on julkaissut tiedoston heistä. (3)

Läntinen naapurimme Ruotsi, jolle usein naureskelemme ivallisesti, vaatii Venäjää vapauttamaan Oleg Sentsovin. Eteläisen naapurimme Viron presidentti Kersti Kaljulaid vaatii Venäjää vapauttamaan Sentsovin. Ja mitä tekee Suomi? Tasavallan presidentti on hipi-hiljaa, poliittinen johtomme on yhtä lailla hiljaa, arvojohtajana esiintynyt Tarja Halonen on niin ikää hiljaa. Onneksi Suomestakin löytyy ihmisiä, jotka avaavat suunsa vaatien Sentsovia – ja muitakin poliittisia vankeja – vapautettavaksi. Trumpin ja Putinin tapaamisen yhteydessä järjestettiin myös PENin tilaisuus Espalla, jossa Sofi Oksanen luki Sentsovia. Aki Kaurismäki, yhdessä muiden Euroopan elokuva-akatemian jäsenten kanssa, on lähettänyt kirjeen Vladimir Putinille.

Sofi Oksanen lukee Sentsovia Espalla.

Sen sijaan, että maamme johto sanoisi ääneen #FreeSentsov – Niinistö matkustaa seurueineen Sotšiin tapaamaan Venäjän johtajaa. Tätä näytelmää täydentänee – irvokas – kiekko-ottelu, (5) jolla on kiekon kanssa tekemistä tasan yhtä paljon, kuin oli Kim Jong-ilin golfin peluulla tekemistä golfin kanssa. Jatkakaatten vaan rusinoiden poimimista pullasta, teidän (tarkoitan koko konkkaronkkaa) toimintanne on johdonmukaista ja linjakasta vain yhdessä asiassa, ja se on Moskovan tahdon myötäilyssä.

Oma sukupolveni kritisoi isovanhempiaan siitä, että he eivät tehneet mitään 30-luvulla pysäyttääkseen Hitlerin Saksan, toivottavasti lastemme lapsien ei tarvitse kysyä meiltä ”Miksi ette tehneet mitään?”

Marko

1. http://thechronicleherald.ca/artslife/1589720-sweden-to-russia-release-hunger-striking-ukraine-filmmaker#.W2xfJMNKmKI.facebook 

2. https://www.reuters.com/article/us-france-russia-sentsov/frances-macron-to-raise-hunger-striker-oleg-sentsov-in-call-with-putin-elysee-idUSKBN1KU1TB 

3. https://www.lemonde.fr/idees/article/2018/08/09/urgence-pour-le-cineaste-ukrainien-oleg-sentsov_5340811_3232.html 

4. https://www.greens-efa.eu/files/greens_efa/wmrussia/List_of_Political_Prisoners_en.pdf 

5. https://www.is.fi/jaakiekko/art-2000005784514.html 

*: Kuva via Ljudmila Denisova (Ukrainan ihmisoikeusasiamies). Kuvaan Sentsov käskettiin seisomaan vankilanjohdon taholta.

PEN taistelee sananvapauden puolesta: Free Sentsov

Venäjän diktatorisen johtajan Vladimir Putinin ja Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin tavatessa Helsingissä kaupungissa nähtiin myös lukuisia mielenilmauksia ja tapahtumia, minulle mieluisimmat olivat sunnuntaina Ukrainan suurlähetystöllä järjestetty pienimuotoinen Свободу Сенцову/Free Sentsov -tilaisuus, jossa vieraili Venäjän vangitseman ja näytösoikeudenkäynnissä tuomitseman Oleg Sentovin serkku Natalia Kaplan sekä Yhdysvaltojen PEN:in edustajana Thomas Melia, maanantaina – varinaisena tapaamispäivänä – oma osallistumiseni jatkui samassa hengessä. Vierailin maanantaina iltapäivällä Kirjailijat sananvapauden puolesta – PEN-tapahtumassa Espan lavalla aivan presidentinlinnan kupeessa, jossa suurvaltajohtajat tapasivat. Tässä kohdin mieleni tekisi täsmentää, että Venäjä on vain ja ainoastaan sotilaallinen suurvalta ja sitäkin runsaslukuisten ydinaseidensa tähden. Talouden puolesta Venäjä ei edes kuulu Euroopan suurimpien kansantalouksien joukkoon. Itse kutsuisin Venäjää ennemminkin ydinasein varustautuneeksi mafiavaltioksi, että sellainen naapuri meillä.

Ukrainan suurlähetystöllä Helsingissä, Natalia Kaplan keskellä.

Vakava aihe vetää ilmeet vakaviksi, Thomas Melia, Natalia Kaplan ja suurlähettiläs Andrii Olefirov.

Natalia Kaplan pääsi vast’ikää vierailemaan serkkunsa, Venäjän, keväällä 2014 Krimillä vangitseman, Oleg Sentsovin luona. Tällä hetkellä Sentsov on sijoitettu Jamalin nenetsien autonomisen piirikunnan alueella Labytnangissa sijaitsevaan rangaistuslaitokseen kärsimään – politisoituneen sekä korruptoituneen tuomioistuimen – langettamaa reilun 20 vuoden rangaistusta. Itse oikeudenkäyntiin en ole tarve tässä tapauksessa puuttua, riittää, että todistajina esiintyneitä henkilöitä on uhkailut ja kidutettu, että todistus, jossa Sentsovin nimi mainittiin, on kidutuksen tulos. Nämä kidutuksella saadut todistukset on myös jälkikäteen peruttu, asia, jolla ei ollut mitään merkitystä tuomioistuimen toimintaan.

Todistusaineistona Sentsovia vastaan on myös käytetty Oleg Sentsovin satojen elokuvien kokoelmista löytyneitä elokuvia (tarkalleen kahta sotaelokuvaa, jollaisia Sentsovin kokoelmissa on kymmeniä). Sen verran olen itsekin elokuvataiteeseen perehtynyt – harrastanut sitä varsin intensiivisesti vuosien ajan, kunnes erinäisten syiden tähden tämä harrastus painui taka-alalle – jotta voin todeta, että omista kokoelmistani löytynee aivan yhtä ”raskauttavaa” aineistoa. Osa esitetystä todistusaineistosta on perinteistä venäläistä lavastusta, jollaisista Venäjän ja sitä ennen Neuvostoliiton turvallisuuselimillä, on runsaasti käytännön kokemusta. Oleg Sentsov, kuten kymmenet muut vangitut ja tuomitut ukrainalaisvangit, on julistettu poliittisiksi vangeiksi, myös venäläisen Memorialin (ven. Мемориа́л) toimesta.

Toukokuun 14. 2018 Oleg Sentsov aloitti nälkälakon protestiksi Venäjän mielivaltaisia toimia vastaan, että vaatiakseen kaikkia ukrainalaisia poliittisia vankeja vapautettavaksi. Sunnuntaina keskustelua herättikin se, että suostuisiko Oleg Sentsov vapauttamiseensa, mikäli #FreeSentsov-liikkeen myötä näin kävisi, vai olisiko hän niin ehdoton, että ei suostuisi vapautukseen ennen kuin kaikki ukrainalaiset poliittiset vangit on vapautettu. Kuinka todennäköistä edes on, että kaikki ukrainalaiset poliittiset vangit vapautettaisi lyhyessä ajassa?

Ennen tapaamista Venäjän viranomaisten toimesta Natalia Kaplania oli painostettu sopimukseen, tapaamisen ehtona oli, ettei Oleg Sentsovia saa kuvata sen aikana, joten ainoatakaan kuvaa tästä tapaamisesta ei ole todisteena. Natalia Kaplan kertoi ennen niin urheilulliselta vaikuttaneen Olegin näyttävän nyt vanhalta mieheltä – vanhukselta – ja että hänen kaikki luunsa näkyivät. Yli 60 vuorokautta kestänyt nälkälakko tekee vääjäämätöntä tehtäväänsä, näin pitkään jatkuessa se väistämättä jättää pysyviä jälkiä kehoon – todennäköisesti myös psyyken. Tällä hetkellä Sentsov nauttii vain vettä sekä joitain vitamiineja.

Toivoa ei pidä missään nimessä menettää, on kampanjoitava poliittisten vankien vapauttamiseksi – Venäjällä niitä on yhteensä reilut 150, joista ukrainalaisia jotakuinkin seitsemänkymmentä – on kirjoitettava ja muistettava näitä vankeja. Kaplanin mukaan julkisuus kaikesta huolimatta auttaa heitä, Sentsovin kohdalla kiduttaminen on vähentynyt julkisuuden myötä. Vanki, joka on yksin, joka unohdetaan, on olennaisesti suuremmassa vaarassa kuin vanki, joka muistetaan, jolle kirjoitetaan kirjeitä ja jonka puolesta pidetään ääntä. Tässä kohdin heitänkin pallon suomalaisille poliitikoille – viime aikoina Heidi Hautala on kiinnittänyt huomiota asiaan, mutta muutoin Suomessa ääntä ovat ryhtyneet pitämään aktivistit sekä kirjailijat, kuten Sofi Oksanen, joka eilen puhui PEN:in järjestämässä Kirjailijat sananvapauden puolesta -tilaisuudessa Helsingin ytimessä Espan lavalla. Kiitokset Sofi Oksaselle muistuttaessaan meitä jälleen kerran siitä tilasta, jossa naapurissamme eletään – ja joka väistämättä vaikuttaa myös meihin täällä Suomessa.

Sofi Oksanen lukee Oleg Sentsovin kertomusta "Testament".

Tilaisuuden henkeä ei onnistunut pilaamaan edes se kolmikko, joka pyrki peittämään Oksasen äänen ”propagandaa” -huudoillaan ja hetken henki huomioiden – irvokkailla ja vastenmielisillä – ”Free Ilja” -kiljunnoillaan. Heidän käsitys ”sananvapaudesta” tuntuu olevan sellainen, että heillä on vain oikeuksia velvollisuuksien sijaan – eilen he kuvittelivat oikeudekseen ryhtyä huutamaan propagandaansa alueella, jonne pääsy oli meiltä katsojilta kielletty.

”Satutäti” satusetä Topeliuksen hengessä kertoo satujaan.

Kuten Oleg Sentsovin serkku Natalia Kaplan sunnuntaina sanoi: pitäkää ääntä, vaatikaa poliitikoilta reagointia, kirjoittakaa ja toimikaa – tämä kaiken voi esittää muutamalla sanalla: EI PIDÄ OLLA HILJAA!

Tämä pätee kaikkien poliittisten vankien kohdalla – ei yksin Venäjän vangitsemien ukrainalaisten ynnä Venäjän kansalaisten. Turkissa ihmisten mahdollisuus ilmaista itseään on heikentynyt olennaisesti itsevaltaisen Recep Tayyip Erdoğanin kiristettyä otetta tämän ns. vallankaappausyrityksen jälkeen. Mutta meidän eurooppalaisten ei pidä tuudittautua hyvän olon tunteeseen, sananvapauden – ja laajemmin vapauden – puolesta on oltava valmis uhrauksiin. Se mikä on tänään itsestäänselvyys ei välttämättä enää huomenna ole sitä!

Marko

Oleg Sentsovin kertomus ”Testament”: https://pen-international.org/news/oleg-sentsov-testament 

Venäläinen sotapropaganda käy kovilla kierroksilla

Venäjällä käynnissä olevat jalkapallon MM-kisat eivät ole hiljentäneet maan sotapropagandaa, itse asiassa, jos tarkkoja ollaan, sotapropaganda ja disinformaatio levitettynä eri väylien kautta on samanaikaisesti kiihtynyt kisojen alun kanssa. Reilua viikkoa ennen kisoja Venäjän presidentti Vladimir Putin varoitti Ukrainaa ryhtymästä provokaatioihin kisojen aikana:

“I hope that there won’t be any provocations but, if it happens, I think it would have very serious consequences for Ukrainian statehood in general” (1)

Tämä disinformaation ja propagandan levittäminen alkoi näiltä osin jo toukokuun lopulla, jolloin esim. Donetskissa alkoi liikkua huhuja Ukrainan suunnittelemasta provokatiivisesta hyökkäyksestä/iskusta jalkapallon MM-kisojen aikana. Sittemmin samaista uutista levitettiin venäläisten ja venäläistaustaisten mediatalojen toimesta useilla eri kielillä. Kuten oletettavaa, uutista jaettiin eteenpäin jotakuinkin samanmuotoisena myös merkittävissä venäläismedioissa ei yksistään marginaalijulkaisuissa.

Pienehkön Fort-Russ Newsin suorasanainen otsikko - lisätty teksti ”пропаганда”. (2) 

Sputnik Newsin epäsuorempi "Kiev May Launch..." alkuinen otsikko. (3)

Valtakunnallisella Venäjän puolustusministeriön TV-kanava Zvezdalla (Телеканал Звезда) spekuloitiin toukokuun lopulla Ukrainan aikeista suorittaa ”rankaisuoperaatio” Itä-Ukrainassa jalkapallon MM-kisojen alla.

tvzvezda.ru 30. toukokuuta 2018.

Kisojen alettua, venäläispropagandan ennakkomaalailuista huolimatta, Ukrainan asevoimat ei ole hyökännyt Donbasissa – mikä onkin aivan ymmärrettävää. Minkäänlainen laajempi hyökkääminen Itä-Ukrainassa kisojen alla tai kisojen ollessa käynnissä ei ole Ukrainan kannalta järkevä toimenpide, hyökkäyksen jälkeinen propagandasota kääntyisi tällaisessa tapauksessa väistämättä sille tappiolliseksi hyökkäyksen ollessa samalla myös tahra ukrainalaisten kilvessä.

Kisojen aikana erilaiset propagandasivut ja verkostot ovat jatkaneet disinformatiivisten (valheellisten) uutisten levittämistä. Päivittäin saa lukea ”uutisia” sotatoimista, joita ei todellisuudessa ole tapahtunut, tai ei ole tapahtunut kuvatussa laajuudessa. Venäläisverkostot maalailevat kaiken aikaa kuvia Ukrainan asevoimien ja vapaaehtoisten hyökkäyksistä, disinformatiivisia uutisia vailla lähteitä tai taustoitusta levitetään muun muassa sosiaalisen median kautta. Näitä uutisia höystetään usein kuvilla, joilla ei ole mitään tekemistä itse valheellisen uutisen kanssa. Kuvilla yritetään vain tukea disinformatiivista tarinaa – yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, kuvalla voi myös vahvistaa tarinaa.

Alla kuvakollaasi, jossa vasemmalla ”kansantasavaltalaista” propagandaa jakavan Maurice Schleepen twiitti ja oikealla alkuperäinen lokakuulta 2016 oleva Alex longin kuva.

Vasemmalla disinformaatiota, oikealla alkuperäinen kuva 25. lokakuuta 2016.

Maurice Schleepen turvautuu jatkuvasti samaan taktiikkaan sosiaalisessa mediassa, vastaavia disinformatiivisia twiittejä tulee päivittäin lukuisia, toisinaan viestien kuva on vuosien takaa – usein myös eri konfliktialueelta tai kolmannesta maasta. Alla kuvakollaasi, jossa käytetty kuvituksessa valokuvaa, jossa brittien 81 mm kranaatinheitinryhmä harjoittelee. Kyseistä kuvan kyseinen käyttäjä liittää twiitteihinsä varsin usein.

Oikealla defence-update.com:issa 1. helmikuuta 2012 julkaistu kuva. (4)

Venäläismedioissa maalaillaan kauhukuvia tulevasta suurhyökkäyksestä, niissäkin hyödynnetään disinformatiivisiin tarkoituksiin kuva- ja videoaineistoa vääristämällä alkuperäisen aineiston sanomaa merkittävällä tavalla. Ukrainan asevoimien harjoitus muuttui venäläiskoosteella ukrainalaisten massiivisella joukolla suorittaman hyökkäyksen harjoitteluksi, todellisuudessa harjoituksessa harjoiteltiin haavoittuneiden evakuointia, panssarikaluston evakuointia taistelukentältä, miinan raivausta tms. Toimintaa ei millään muotoa voi kuvata ”massiivisin joukoin suoritettavan hyökkäyksen valmisteluksi”.

Kuvakaappaus Russia Insight youtube-kanava. (5)

Kuvakaappaus alkuperäiseltä Військове телебачення України’n videolta. (6)

Samalla tapaa RIA Novostissa maaliskuussa 2014 julkaistu kuva ukrainalaisjoukkojen evakuoinnista Krimiltä muuttui Jacques Frère-nimisellä twitter-tilillä Ukrainan asevoimien kohti Donetskia matkaavaksi kolonnaksi.

Vasemmalla Frèren disinformatiivinen twiitti, oikealla kuvakaappaus RIA Novostin kuvapankista. (7)

Vuosia jatkunut valtiojohtoinen propaganda on saanut aikaan sen, että entistä suurempi osa venäläisistä uskoo propagandaa ja kuvittelee maansa olevan jatkuvan hyökkäysuhan alla, että Venäjä on uhri eikä hyökkääjä, kuten se todellisuudessa on. Venäjän aggressiivinen ja expansiivinen politiikka juontaa juurensa itse asiassa 90-luvulle, mutta räikeimmät – näkyvimmät – muotonsa se on saanut vasta tällä vuosituhannella Georgiassa v. 2008 käydyn viiden päivän sodan jälkeen.

Länsimaisesta tiedonvälityksestä huolimatta, meiltä lännestäkin löytyy kokojoukko ihmisiä, jotka toistavat Venäjän narratiivia maasta uhrina – heidän silmissä Venäjä on uhri, joka puolustautuu aggressiivisen lännen toimien edessä. Tässä kirjoituksessa en nyt ryhdy käymään läpi syitä tällaiseen toimintaan, osalla taustalla on voimakas antiamerikkalaisuus, mikä ohjaa heidän käyttäytymistä ja toimintaa, jonka seurauksena totalitaarinen ihmisoikeuksia polkeva vieraan valtion alueella sotiva Venäjä näyttäytyy uhrina. Eräillä edelliseen nivoutuu vieläpä kommunismin ja sosialismin perintö – taakka – jonka seurauksena Venäjä nähdään edelleen jollain tapaa neuvostovaltion perillisenä, tai ainakin pienempänä pahana Yhdysvaltoihin verrattuna. Tässä suuressa heterogeenisessa joukossa on mukana myös pahansuopia ja vihamielisiä ihmisiä, jotka eivät yksistään tyydy levittämään disinformaatiota ja propagandaa vaan sen ohella he uhkailevat ja panettelevat – häiriköivät – ihmisiä ja yhteisöjä, joita pitävät Venäjän vihollisena ja täten myös heidän vihollisena. Osalla tähän ryhmään kuuluvista kannustimena voivat olla taloudelliset syyt, mutta melkoista joukkoa ajaa eteenpäin vimmaisesti ideologiset tekijät – uskoisin, että Suomessa ideologia on monen kannustimena. Enkä nyt ideologialla tarkoita vain poliittista vasemmistolaista vakaumusta vaan hyvin monella vakaumus löytyy poliittisen laidan toisesta ääripäästä, aivan kuten kannustimena monella on ideologinen EU:n ja länsimaiden vastustaminen, siinä ”pelissä” Venäjäkin nähdään liittolaisena.

Venäjällä pelataan potkupalloa kisoissa, joita en aio katsoa, samalla Venäjällä lietsotaan sotaa propagandan ynnä disinformaation keinoin, josta yllä vain vähäinen määrä esimerkinomaisina huomioina. Surullisinta tässä koko kuviossa on se, että miljoonat jalkapallofanit sokaistuvat kisahuumasta unohtaen siinä samassa sodan, tuhannet kuolleet, alas ammutun matkustajakoneen, Krimin niemimaan miehityksen, Venäjän vankiloissa viruvat poliittiset vangit…

Marko

1. https://www.reuters.com/article/us-russia-putin-ukraine/putin-warns-ukraine-against-military-action-in-east-during-world-cup-idUSKCN1J31G5 

2. https://www.fort-russ.com/2018/05/captured-ukrainian-soldiers-say-offensive-planned-for-world-cup/ 

3. https://sputniknews.com/military/201805241064743503-donbass-kiev-ukraine-offensive-fifa/ 

4. https://defense-update.com/20120201_rgcm_81mm_guided_mortar_bomb.html 

5. https://www.youtube.com/watch?v=2oeAgD2wtzo&feature=youtu.be 

6. https://www.youtube.com/watch?v=OafndMx8Fhk 

7. http://visualrian.ru/story/list_381323/2404798.html 

Ihmisoikeuksien mallimaa Suomi on hiljaa – Boycott Russia World Cup 2018

Kirjoitin joulukuun 14. 2016 SSS-Radioon blogin ”Ihmisoikeuksien mallimaa Suomi on hiljaa, vol. 2”, joka alkaa seuraavalla tapaa:

”Suomi markkinoi itseään ihmisoikeuksien mallimaana, yleisesti ottaen väitettä voidaan pitää totena – Suomessa ihmisoikeuksien kunnioittaminen on korkeassa kurssissa, voidaan sanoa, että niiden kunnioittamista pidetään itsestään selvänä asiana. Minun on vaikea kuvitella, että marginaalissa olevia ryhmiä lukuun ottamatta, kukaan olisi sitä mieltä, että ihmisoikeuksia ei pitäisi kunnioittaa, että niillä ei ole kokonaiskuvan kannalta merkitystä. Ihmisoikeuksien kunnioittamisen kannalta voidaan pitää merkityksellisenä Amnestyn Suomen sivuilta löytyvää tietoiskua:

”53% suomalaisista haluaa, että valtionjohto nostaa ihmisoikeuskysymykset esiin senkin uhalla, että se vaarantaa maiden väliset suhteet’.”

Tämän jälkeen olen kirjoittanut Vartiopaikalla-blogiin otsikolla ”Ihmisoikeuksien mallimaa Suomi on hiljaa, (vol. 3)” (1) jolloin toivoin, ettei minun enää tarvitsisi palata tähän teemaan mutta tänään kesäkuun 11. päivä – muutama päivä ennen jalkapallon MM-kisojen alkua Venäjällä – huomaan jälleen palaavani tämän teeman pariin, koskapa olen perin juurin pettynyt siihen, kuinka maamme valtiojohto on tekojen kautta reagoinut Venäjän tapahtumiin kisojen alla. Ehkäpä tämä on suomalaiskansallinen erityispiirre – meidän geeneissä, koska varomme reagoimasta voimakkaasti Venäjän tekoihin, niin miksi… Pelkäämmekö me Venäjää, pelkäämmekö me sanoa Vladimir Putinille mitä todella ajattelemme Venäjän harjoittamasta politiikasta? Se ei ole russofobiaa, mikäli puhumme asioista niiden oikeilla nimillä. Ja vaikka tosiasiat todennäköisesti käännettäisi venäläisvastaisuudeksi Venäjällä, on syytä muistaa se, että kritiikki kohdistuu Venäjän johtoon ja maan hallinnon tekoihin – ei kansaan, vaikka pian saatamme olla tilanteessa, jossa vastuuta ei enää voida siirtää pois kansankaan harteilta.

Miksi sitten nyt jalkapallon MM-kisojen alla tämä teema palasi mieleeni kummittelemaan? Viron presidentti Kersti Kaljulaid kohdisti Ukrainan vierailullaan toukokuun lopulla voimakkaiden sanojen ohella teoin sormensa Venäjään osallistuessaan #FreeSentsov-kampanjaan. Tuolloin lähestyin asian tiimoilta suomalaispoliitikkoja sekä tasavallan presidentti Sauli Niinistöä, saamatta vastakaikua – niinpä tänään, muutamaa päivää ennen Venäjällä pidettäviä jalkapallon MM-kisoja – tämä asia kummittelee jälleen mielessäni.

Kuvakaappaus twitter-tililtäni 24.5.2018.

Jalkapallon MM-kisojen aikana Venäjä – itse asiassa Putin – pääsee patsastelemaan valokeilassa muutaman viikon ajan, samalla maan vankiloissa on kymmeniä vangittuja ukrainalaisia poliittisia vankeja – ihmisiä, jotka on tuomittu vuosien tai jopa vuosikymmenten vankeuteen näytösoikeudenkäynneissä aivan kuten Stalinin hirmuvallan aikana Neuvostoliitossa tehtiin. Ja maamme poliittinen johto on hiljaa, ja Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker esittää toiveita, joiden mukaan Venäjän mustamaalaamisen pitäisi loppua. Mikä on suorastaan käsittämätön toive – vaade – aikana, jolloin Venäjä jatkaa valehteluaan, sotimista Ukrainassa ja Krimin niemimaan miehittämistä, kansalaisoikeuksien polkemista, että terrorismin tukemista, monen muun toimen ohella.

Tasavallan presidentti Niinistö, kuten ei pääministeri Juha Sipiläkään aio vierailla jalkapallon MM-kisoissa. Heidän mukaan kyse ei kuitenkaan ole kisojen boikotoinnista. (2)

Timo Soini päätyi taannoin otsikoihin osoittaessaan mieltä abortinvastustajien rinnalla Kanadassa. Onpa abortinvastustajien rinnalla seisomisesta sitten mitä mieltä tahansa – itse en seisoisi heidän rinnalla, Soinin teko oli poikkeuksellinen, se keräsi myös osakseen, ymmärrettävistä syistä johtuen, voimakasta kritiikkiä. Vastaavaan ”myrskynsilmään” joutuminen #FreeSentsov-protestin myötä tuntuu hyvin epätodennäköiseltä – tai sellaisen taustalla saattaisi olla jokin irrationaalinen Venäjä-pelko, jossa ”pelätään” Kremlin reagointia tällaiseen mielenilmaukseen. Ehkäpä taustalla on myös pelko meidän suomalaisten reagoinnista, eräiden selkärankaan näyttää iskostuneen halu reagoida hyvinkin voimakkaasti, mikäli joku kehtaa arvostella Venäjän toimia. Tällaisen kritiikin kohdalla onkin hyvä vain esittää kysymys ”Eivätkö ihmisoikeudet olekaan yhteismitallisia?” Aivan kuten on syytä pohtia, onko Venäjää syytä arvioida eri standardein kuin länsimaita, ja jos on, niin miksi?

Miksi hyväksyisimme Venäjältä tekoja, joita emme missään nimessä hyväksyisi muilta mailta? Tarja Halonen on asemoitunut seksuaalivähemmistöjen puolustajaksi, mitä ei kylläkään uskoisi todeksi, kun tarkasteli hänen kommentointia Tšetšenian homovainojen ollessa otsikoissa – hän ei kommentoinut, hän oli hiljaa. Aivan kuten hän on ollut hiljaa Venäjän näytösoikeudenkäyntienkin aikaan. Kovin on valikoivaa tämä tällainen ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien ajaminen! Mutta ei hän ole ainoa laatuaan, samaa sakkia löytyy Eduskunnasta parinsadan pään verran, joista osalle ihmisoikeudet näyttäisivät olevan puheiden perusteella merkitykselliset, mutta vain puheiden. Todellisia tekoja, arvojohtajuutta puuttuu, silloin kun sormi pitäisi kohdistaa Venäjään.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö sanoi taannoin, Suomessakin laajalti lainatussa, Financial Timesin haastattelussa,

Suomalaiset eivät tue (Nato-jäsenyyttä) ja minä olen suomalainen.

Blogini alkupuolella lukee:

”53% suomalaisista haluaa, että valtionjohto nostaa ihmisoikeuskysymykset esiin senkin uhalla, että se vaarantaa maiden väliset suhteet”.

Niin, että miten se on tasavallan presidentti, vai onko tämä suomalaisuus perin valikoivaa tyyliä…

Nyky-Venäjällä on ukrainalaisten ohella suuri joukko muitakin poliittisia vankeja – yhteensä 158 poliittista vankia. Venäläinen Memorial Human Rights Center on julkaissut tiedoston heistä. (3)

Ukrainalaiset poliittiset vangit miehitetyllä Krimillä ja Venäjällä.

Oma sukupolveni kritisoi isovanhempiaan siitä, että he eivät tehneet mitään 30-luvulla pysäyttääkseen Hitlerin Saksan, toivottavasti lastemme lapsien ei tarvitse kysyä meiltä ”Miksi ette tehneet mitään?”

Marko 

#BoycottRussiaWC2018

1. http://vartiopaikalla.blogspot.com/2017/07/ihmisoikeuksien-mallimaa-suomi-on.html 

2. https://www.iltalehti.fi/jalkapallon-mm-2018/201806082201001111_ly.shtml 

3. https://www.greens-efa.eu/files/greens_efa/wmrussia/List_of_Political_Prisoners_en.pdf