Venäjän sotarikoksista Ukrainassa: sotavankien joukkoteloituksista sekä ”ihmissafarista” etelässä

 

Elämme vallan merkillistä aikaa, jolloin moraalittomasti toimivat ihmiset, joiden tulisi olla esimerkkejä meille kaikille. Venäjän toimeenpannessa täytäntöön julmia sotarikoksia Ukrainan ohella muillakin taistelutantereilla, tekee Yhdistyneiden kansankuntien pääsihteeri António Guterresin näyttävän vierailun BRICS-maiden huippukokoukseen Venäjälle, tavaten vierailunsa aikana tuhoamissotaa käyvän Venäjän johtajan Vladimir Putinin. Vierailusta tekee entistä käsittämättömämmän se, että Guterres oli aiemmin kieltäytynyt osallistumasta Ukrainan suunnittelemaan rauhankokoukseen Sveitsissä. Yhdistyneiden kansankuntien rapautuvasta maineesta on käyty keskustelua hyvin runsaasti Venäjän hyökkäyssodan alun jälkeen, tämä vierailu ei sitä missään nimessä paranna, vaan on käytännön esimerkki organisaation rappeutuneisuudesta. Vielä vastenmielisemmäksi vierailun tekee se, ettei Guterres sanoillaan tai teoillaan julkisesti kritisoinut isäntämaan edustajia sodankäynnin sääntöjen jatkuvasta rikkomisesta, vaikka aihetta kritiikkiin olisi totisesti ollut. Nimittäin BRICS-maiden huippukokousta edeltävinä päivinä ja viikkoina venäläisjoukot syyllistyivät lukuisiin sotarikoksiin Ukrainassa siviileitä, sotilaita sekä sotavankeja kohtaan. (1)

 

Venäjän järjestelmällistä sotavankien teloittamista

Venäjän sodankäyntitapaa Ukrainassa on alleviivannut tämän vuoden elokuun alunjälkeen havaittavasti lisääntynyt antautuvien ukrainalaisten tai ukrainalaisten sotavankien julkinen teloittaminen. Venäläisjoukot ovat reilun parin kuukauden kuluessa teloittaneet Ukrainassa tai omalla maaperällään (maiden välisellä rajaseudulla) kymmeniä antautuvia tai jo sotavangeiksi otettuja ukrainalaissotilaita. Omien havaintojeni mukaan venäläisten rikollinen toiminta kiihtyi hyvin pian sen jälkeen, kun Ukraina oli aloittanut oman operaationsa Kurskin oblastin alueella Venäjällä elokuun 6. päivä. Ainakin eräissä tapauksissa sotilaat toteuttivat upseeriltaan saamaansa käskyä:

”…, cut the heads of these four people and put them on the sticks. Copy that, it is an order”, nauhoite venäläisupseerin sotilailleen antamasta käskystä katkaista päät neljältä ukrainalaiselta sotavangilta ja iskeä päät seipäännokkaan keskiaikaiseen tapaan. (2) Sotarikoksen tehneet sotilaat kuuluivat Venäjän merivoimien kaartin 155. merijalkaväenprikaatiin ja teko tapahtui Ukrainan ja Venäjän rajaseudulla Kolotilovkan raja-aseman alueella elokuun toisella viikolla. Ainakin yksi teloitetuista on tunnistettu Ukrainan asevoimien upseeriksi.

Venäläisten toteuttamat, julkiset, antautuneiden ukrainalaissotilaiden tai ukrainalaisten sotavankien teloitukset näyttävät keskittyneen kahdelle rintamanosalle elokuu-syyskuun vaihteen jälkeen. Ukrainan itäosissa, Donbasin alueella venäläiset ovat teloittaneet noin parikymmentä sotavankia Pokrovskin rintamalohkolla, Donetskista luoteeseen.

Syyskuun puolessavälissä venäläiset teloittivat Novohrodivkassa, Ukrainan kontrolloimasta strategisesti tärkeästä Pokrovskista kaakkoon, antautuneen ukrainalaissotilaan miekalla. Miekan terään oli kirjoitettu teksti ”За Курск” (Kurskin puolesta). (3) Pari viikkoa tästä eteenpäin Pokrovskin rintamalohkolla venäläiset laittoivat kuusitoista antautunutta ukrainalaissotilasta riviin ja ampuivat heidät kaikki kylmäverisesti muutaman metrin päästä. Joukkoteloitus kuvattiin lämpökameralla (?) lennokista. Julkaistulla tallenteella näkyi, kuinka teloitukseen osallistuneet venäläissotilaat ampuivat vangitut ukrainalaiset lähietäisyydeltä. (4)

Dronekuvaa kuudentoista ukrainalaissotilaan teloituksesta.

Päivää paria myöhemmin, lokakuun alkupuolella, venäläiset teloittivat takaapäin ampumalla yhden sotavangiksi saaneensa, Ukrainan asevoimien riveissä taistelleen sotilaan – kyseessä oli mitä ilmeisimmin Baltian alueelta kotoisin ollut vapaaehtoinen. (5) Ennen teloitusmurhaa vangittu pakotettiin kaivamaan oma hautansa, julkaistuilla tallenteilla venäläissotilaat pilkkasivat ja kiusasivat vangittua. Näillä tallenteilla vangitun vapaaehtoisen kasvoilla ja kehossa näkyi jälkiä lyönneistä.

Lokakuun 13. päivän aikoihin Ukrainan asevoimat raportoi venäläisten teloittaneen joukon sotavangeiksi ottamiaan ukrainalaissotilaita. Yhdeksän puolialastomaksi riisutun ukrainalaissotilaan teloitus tapahtui Kurskin oblastissa Venäjällä, lähellä Novoivanovkaa. (6) Alueella, jonne Venäjä oli kohdistanut omat vastahyökkäyksensä päiviä aiemmin. Itsessään hyvin traagisesta tapahtumasta teki vielä traagisemman se, että eräs ukrainalaisisä tunnisti taistelussa kadonneen poikansa teloitettujen ukrainalaissotilaiden joukosta.

 

Venäläisten ”ihmissafari” etelässä

Venäläisten käyttämiin sosiaalisen median alustoihin alkoi ilmestyä jo viikkoja sitten heidän kuvaamia videoita Ukrainan eteläosista, Hersonin alueelta, jossa he [venäläiset] metsästävät siviilejä erilaisilla droneilla sekä nelikoptereilla. Kuka tahansa Ukrainan kontrolloimilla alueilla asuva siviili saattoi päätyä venäläisten summittaisen terrorihyökkäyksen kohteeksi. Hyökkäykset kohdistuivat niin aikuisiin kuin myös lapsiin; jalan liikkuviin tai autoilijoihin; venäläiset iskevät FPV-droneilla pientalojen ohella kerrostalohuoneistoihin ovista tai ikkunoista – parvekkeella vilvoittelemassa olleet siviilit saattoivat joutua venäläisten hyökkäysten kohteeksi. Viimeisimpien havaintojen mukaan venäläiset pudottavat lennokeista tai nelikoptereista Hersonin kaupunkialueelle pienikokoisia, ”perhosmiinoiksi” kutsuttuja, PFM-1-henkilömiinoja. (7) Ukrainan viranomaiset ovat varoittaneet lapsia, mutta myös pihojaan siivoavia aikuisia koskemasta epätavanomaisen näköisin miinoihin niiden vaarallisuuden tähden.

Venäjällä ja sitä ennen Neuvostoliitolla, on pitkä historia PFM-1-henkilömiinojen käytölle siviilikohteissa osana terrorisotaa. Neuvostoliiton käymän Afganistanin sodan aikana puna-armeija levitti muotonsa ja värinsä puolesta lapsia kiinnostaneita PFM-1 jalkaväkimiinoja summittaisesti alueille, jotka eivät olleet heidän kontrollissansa. PFM-1-henkilömiinoja kutsuttiin muotonsa vuoksi myös perhosmiinoiksi tai vihreiksi papukaijoiksi (Green parrot) ja ne aiheuttivat niitä maasta poimineille lapsille hengenvaarallisia käsi- ja päävammoja. Samaa miinaa Venäjän proxy-joukot ja myöhemmin asevoimat ja muut maan turvallisuuselinten joukot käyttivät Donbasin alueella vuodesta 2014 lähtien osana siviileihin kohdistunutta terrorisotaa ja Ukrainan kontrolloimien alueiden epävakauttamista Minsk II-sopimuksen jälkeisenä aikana. Olen kirjoittanut Venäjän johtamien joukkojen miinojen- sekä räjähdeansojen käytöstä Itä-Ukrainan sodassa, Donbasin alueella esimerkiksi syyskuussa 2021 julkaisemassani blogissa ”Miinat ja räjähdeansat tappavat Ukrainassa” sekä lukuisina havaintoina tätä edeltävinä vuosina. (8)

Siviileihin kohdistuvien lennokki- ja nelikopteri-iskujen määrä lisääntyi etelässä, Hersonin alueella, huomattavasti syksyn koitettua. Heinä-elokuussa iskuja oli keskimäärin sata päivässä, syksyn koitettua iskujen lukumäärä lisääntyi merkittävästi, esim. 9. syyskuuta siviilejä kohti iskettiin yli 220 kertaa räjähteitä kuljettaneilla lennokeilla sekä nelikoptereilla. (9) Venäläisten toteuttamien iskujen tarkoituksena on ennen kaikkea terrorisoida alueen väestöä, pyrkiä muuttamaan Herson ”kuolleeksi kaupungiksi” pelottelemalla asukkaat pois. Syyskuussa venäläisten ”ihmissafarissa” menehtyi kuusi siviiliä, eriasteisesti vammautuneiden siviileiden lukumäärä nousee reilusti yli 140:een  – vammautuneiden joukossa on myös lapsia. Pelkästään syyskuussa venäläiset pudottivat 2700 kranaattia hersonilaisten niskaan. (10)   

Lokakuun ensimmäisten viikkojen kuluessa venäläisten vastaavissa iskuissa menehtyi viisi siviiliä, vammautuneiden lukumäärän noustessa kymmeniin. Vammautuneiden joukossa oli neljä pelastus- ja ensiapuhenkilökuntaan kuulunutta henkilöä. (11) Venäjän siviilikohteisiin kohdistamien iskujen ikävä normi on se, että se iskee hyvin usein pienellä viiveellä samaan kohteeseen uudestaan, jotta pelastus- ja ensiapuhenkilökuntaa vammautuisi ja heidän kalustoaan tuhoutuisi. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on osoittanut kaikella tapaa sen, ettei se kunnioita sodankäynnin sääntöjä, eikä arvosta ihmishenkiä – mutta näin näytä myöskään tekevä Ukrainaa tukeva länsi, joka on eskalaatiopelkoansaan astumisensa seurauksena kyvytön tekemään tarvittavia päätöksiä, jotta Ukrainan olisi mahdollista vähentää kansalaisiin venäläisten iskujen taholta kohdistuvaa uhkaa. Lännen kyvyttömyyden takuumiehinä toimivat Yhdysvaltojen ja Saksan hallinnot. En tiedä kuinka paljon se helpottaisi ukrainalaisten asemaa, mikäli läntiset mediat ottaisivat aktiivisemman roolin ja näin loisivat painetta päättäjien suuntaan? Ukrainan eteläosien ”ihmissafari” ehti jatkua viikkoja, ennen kuin merkittävät läntiset mediat heräsivät todellisuuteen. Yleisradion laajaa ja sinänsä ansiokasta raporttia saimme odottaa pitkälle lokakuun puolelle. (12)

 

Venäjän sotarikoksista ja rikollisesta sodankäynnistä

Loppuun lyhyt tilastonomainen kattaus Venäjän siviilikohteisiin tekemistä iskuista sekä sen siviileihin kohdistamista sotarikoksista ja seksuaalirikoksista. Tiedot ovat peräisin Ukrainan hallinnon tämän vuoden lokakuussa julkaisemasta aineistosta. Aineistoon on koottu tiedot siviiliuhreista sekä Venäjän hyökkäysten kohteista, jotka sijaitsevat Ukrainan kontrolloimilla alueilla mutta eivät välittömästi rintamalla/ sotatoimialueella. Siviiliuhrien osalta ne eivät myöskään käsitä mitään sellaisia alueita, jotka ovat Venäjän miehittämiä tilaston luontihetkenä.

Venäjän sotatoimien seurauksena (24. helmikuuta 2022–22. lokakuuta 2024) on menehtynyt 13 403 siviiliä, vammautuneiden lukumäärä nousee yli 25 200 siviiliin. Kyseisellä aikavälillä on menehtynyt 580 lasta ja vammautunut 1649 lasta.

Venäjän hyökkäyssodassa seksuaalinen väkivalta (tai sen uhka) ovat sodankäynnin väline. Lokakuun 22. päivään mennessä Ukrainan viranomaiset ovat rekisteröineet 323 seksuaalisen väkivallan tapahtumaa, joista 207 uhrina on nainen ja 116 uhrina on mies (lukuihin sisältyy 15 tyttöä ja 1 poika). Rekisteröityjen tapahtumien joukkoon ei kuitenkaan kuulu esim. seuraava, jossa sotavangeiksi jääneet venäläissotilaat kertovat haastattelijoille tekemistään raakuuksista:

”Helmikuun 8. 2024 löysimme naisen kahden lapsen kanssa kellarista Avdijivkan esikaupunkialueella. Löysimme 38-vuotiaan naisen ja 11- sekä 13-vuotiaat lapset. Kysyimme heiltä mitä he tekevät täällä, miksi he eivät ole lähteneet. He vastasivat, ettei heillä ole paikkaa mihin mennä. Saimme käskyn laittaa heille suukapulat, jottei heitä kuultaisi. [Käskyn antoi heidän komentajansa.] Teippasimme heidän kaikkien suut, jonka jälkeen kävimme heidän kimppuunsa [konteksti huomioiden, kyse on raiskaamisesta] aloittaen naisesta.” (13) Sotavangin kertoman mukaan raiskaaminen ja muu seksuaalinen väkivalta kesti kaksi tuntia, jonka jälkeen kolmikko vietiin ammuttavaksi. Kyseinen sotavanki kertoi myös muista vastaavista tapauksista Venäjän käsiin päätyneessä Avdijivkassa. Haastattelijoille hän kertoi heidän raiskanneen Avdijivkassa yhteensä kolme poikaa, viisi tyttöä ja kuusi naista.

Venäjän hyökkäyksen seurauksena lapsiin on raportoitu kohdistuneen 1368 sotarikosta 22. lokakuuta 2024 mennessä. Edellisten lisäksi lapsiin on kohdistunut 16 seksuaalirikosta, joiden kohteena on ollut 15 tyttöä ja 1 poika. Lasten osalta haluan erityisesti painottaa sitä, että onpa kyse sotarikoksista tai seksuaalirikoksista, kyse on rikoksista, jotka on kyetty dokumentoimaan ja ne ovat tapahtuneet alueilla, jotka ovat tällä hetkellä Ukrainan hallinnassa.

Venäjä on myös syyllistynyt lasten pakkosiirtoihin ja vapaudenriistoihin sekä sieppauksiin. Sen toimesta on kotiseuduiltaan pakkosiirretty (24. helmikuuta 2022 jälkeen) vähintään 19 000 lasta.* Todellinen luku on merkittävästi korkeampi, koska Ukrainan viranomaisilla ei ole tarkkaa tietoa siitä, kuinka paljon lapsia on pakkosiirretty miehitetyiltä alueilta Venäjälle tai johonkin kolmanteen maahan, kuten Valko-Venäjälle. Venäjä ei pääsääntöisesti tiedota lapsikaappauksista tai lasten pakkosiirroista Ukrainalle tai kansainvälisille organisaatioille, se ennemminkin pyrkii peittelemään rikostaan kaikin mahdollisin tavoin. Huomautuksena, Venäjällä toimiva punainen risti ei ole puolueeton organisaatio vaan se toimii osana hallinnon sortokoneistoa, vähäisimmilläänkin mahdollistaen hallinnon sorron ja mielivallan.

Viimeisimpien kuukausien aikana Venäjä on ryhtynyt entistä enemmän pakkovärväämään miehitettyjen alueiden lapsia Junarmijaan sekä pakottamaan aikuisikää lähestyviä nuoria Venäjän asevoimiin. (14 ja 15) Pakkovärväyksessä Venäjä käyttää hyväksi uhkaa-kiristä-pelottele-metodia, lasten kohdalla se turvautuu propagandaan uhkaa-kiristä-pelottele-metodin rinnalla.

Myös Ukrainan siviili-infrastruktuuri on Venäjän tuhoamissodan kohteena. Sen sotatoimet Ukrainassa ovat vaurioittaneet tai tuhonneet (24. helmikuuta 2022–22. lokakuuta 2024 välillä):

- 153 149 asuinrakennusta

- 3624 koulua ja päiväkotia

- 878 sairaalaa ja muuta sairaanhoitolaitosta

- 641 kulttuurikohdetta

- 198 uskonnollista kohdetta

Lisäksi Venäjä on iskenyt Ukrainassa 203 voimalaitokseen 558 kertaa sekä kohdistanut telekommunikaatio ja sähköverkkoihin 7974 iskua. Voimalaitoksiin kohdistuneista iskuista 50,17 prosenttia on tapahtunut huhtikuun 2023 jälkeen.

Venäjän hyökkäyssodan tuhoama Vovtšansk, Harkovan alueella Ukrainassa. 

Vaikka tämä on toistoa, niin muistutan lukijoita tilastoinnin luontitapaan liittyvistä ehdoista. Siviiliuhrien osalta kyse on uhreista, jotka on kyetty varmentamaan tai jotka nyt ovat seurausta Venäjän sellaisista sotatoimista, jotka kohdistuvat Ukrainan kontrolloimille alueille mutta eivät sijaitse välittömällä sotatoimialueella (rintamalla). Lukuihin eivät sisälly Venäjän siviileihin kohdistamat rikokset miehitetyillä alueilla, eivätkä luvut myöskään sisällä siviiliuhreja Venäjän miehittämillä alueilla. On myös syytä muistaa, että sota Ukrainassa alkoi reilu vuosikymmen sitten, Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan ja saatua osia Itä-Ukrainasta haltuunsa epävakauttamiskampanjan ja sitä seuranneen sodan myötä. Itä-Ukrainan sodassa ehti kuolla 12. huhtikuuta 2014–24. helmikuuta 2024 välillä yli 14 000 ukrainalaista ja kolmansien maiden kansalaista. Venäjän asevoimien ja turvallisuusorganisaatioiden tai niiden rinnalla taistelleiden puolisotilaallisiin joukkoihin kuuluneiden kuolleiden lukumäärä ei ole tiedossa, arviot vaihtelevat tuhansista yli kymmeneen tuhanteen.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://khpg.org/en/1608814086

2. https://x.com/PStyle0ne1/status/1824551478997959121

3. https://kyivindependent.com/ombudsman-appeals-to-un-red-cross/

4. https://x.com/olex_scherba/status/1841136998729273649

5. https://x.com/LvivJournal/status/1841908008810643900

6. https://x.com/maria_avdv/status/1845517903585501331

7. https://en.defence-ua.com/news/russians_use_remote_methods_to_scatter_pfm_1_lepestok_mines_in_kherson-12114.html

8. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2021/09/miinat-ja-rajahdeansat-tappavat.html

9. https://kyivindependent.com/human-safari-kherson-civilians-hunted-down-by-russian-drones/

10. https://yle.fi/a/74-20116813

11. https://x.com/MamedovGyunduz/status/1849767928670945787

12. https://yle.fi/a/74-20116813

13. https://x.com/SlavaUk30722777/status/1824821812573962323

14. https://x.com/MamedovGyunduz/status/1840356526633988369

15. https://www.hrw.org/news/2023/12/20/russia-forces-ukrainians-occupied-areas-military

*: ”Venäjän toimeenpanemat lasten- ja väestön pakkosiirrot eivät ole Ukrainassakaan mikään uusi asia. Venäjälle siirrettiin ensimmäisen kerran lapsia Itä-Ukrainan sotatoimialueelta niinkin varhain kuin kesällä 2014. Venäjän valtion rahoittama organisaatio siirsi miehitetyn Donbasin alueelta Venäjälle vähimmilläänkin satoja lapsia vuosien 2014 ja 2016 välillä. Joulukuussa 2016 organisaation perustaja Elizaveta Glinka eli ’Tohtori Liza’ palkittiin Vladimir Putinin toimesta valtiopalkinnolla.”

Lainaus kirjoituksesta: https://vartiopaikalla.blogspot.com/2024/06/pelastakaa-ukrainan-lapset-save.html

Venäjän sotarikoksista Ukrainassa –

 

yli yhdeksääkymmentä prosenttia ukrainalaisista sotavangeista kidutetaan venäläisten toimesta  

Elämme herranvuotta 2024, naapurimaamme Venäjän sotilaat upseereidensa käskystä leikkaavat ukrainalaisten sotavankiensa päät iskien ne seipäännokkaan pelotteeksi. Tämä on totuus Venäjän rikollisesta hyökkäyssodasta Ukrainaan mutta kuinka tähän pisteeseen on päädytty ja miksi me hyväksymme tämän kaiken?

Edellä kertomani tapahtumakuvaus on totta. Juuri näin toimivat Venäjän laivaston kaartin 155. merijalkaväenprikaatin sotilaat, jotka upseerinsa käskystä katkaisivat päät neljältä vangitulta iskien päät näytille ja pelotteeksi seipäiden nokkaan Ukrainan ja Venäjän rajaseudulla Kolotilovkan raja-aseman alueella viikonpäivät sitten. Ainakin yksi uhreista oli Ukrainan asevoimien upseeri. (1) Mutta kuinka olemme päätyneet tähän pisteeseen ja miksi me hyväksymme tämän kaiken?

Tunnustan, että on mahdotonta vastata yksiselitteisesti mutta kuitenkaan yksinkertaistamatta liikaa edellä esittämääni moraalisfilosofiseen kysymykseen. En edes yritä sitä! Sen sijaan palaan ajassa takaisin vuosikymmenen verran avatakseni käynnissä olevan sodan taustaa ja kertoakseni lukijoilleni, ettei Venäjän toiminnassa Ukrainassakaan ole mitään uutta. Venäjän julmuudet, joita se on jo reilun vuosikymmenen verran harjoittanut eivät vain saaneet ansaitsemiaan otsikoita eurooppalaisessa mediassa kevään 2014 ja talven 2022 välillä, siksipä tuntuukin kovin absurdilta, että tänään (venäläisten murhatessa ja raiskatessa Ukrainassa) viikoittain joudumme lukemaan perinteisen median ”hyvä venäläinen”-juttuja, jollaisten julkaisemisessa erityisesti Helsingin Sanomat kunnostautuu mutta eivät muutkaan merkittävät perinteisen median edustajat puhtain paperein selviä.

Venäjän miehittäessä Krimin niemimaan helmi-maaliskuussa 2014, Venäjän erikoisjoukkojen rinnalla niemimaalla operoi erilaisia asejoukkoja ja puolisotilaallisia ryhmittymiä, jotka pääasiassa hoitivat venäläisjoukkojen puolesta likaisen työn pelotellessaan tai tarvittaessa kiduttaessaan ja murhatessaan miehityksen vastustajia. Eli Venäjän toteuttaman miehityksen rinnalla alkoi esiintyä välittömästi laittomuuksia, joissa mahdollisia miehityksen vastustajia peloteltiin ja tarvittaessa poistettiin päiviltä. Nämä toimet harvoin nousivat otsikoihin miehitystoimien rinnalla, tai jos ne lännessä huomioitiinkin, Venäjän narratiivi puski tavattoman usein läpi ja niin voimakkaasti, että siitä muodostui totuus. Totuuden lopulta tullessa ilmi, aikaa on jo vierinyt niin kauan, etteivät ihmiset enää yhdistä asioita toisiinsa. Näin kävi venäläisten kaappaaman ja kidutusmurhaaman krimintataari Reşat Amet’in kohdalla – ihmisten mielissä niemimaan miehitys oli veretön kaappaus, vaikka todellisuudessa niemimaan miehitykseen liittyy yhteenottoja, venäläisten toteuttamia kaappauksia ja murhia sekä satoja näytösoikeudenkäynneissä tuomittuja miehityksen vastustajia. Ihmisiä, jotka vaativat perusoikeuksiensa toteutumista.

Se, mikä tapahtui Krimin niemimaalla, toistui viikkoja myöhemmin Itä-Ukrainassa venäläisen tiedustelu-upseeri Igor Girkinin johtamien joukkojen toimiessa sodan airuena Donbasissa. Siinä missä Krimin niemimaalla miehittäjän julmuuksista vastasivat puolisotilaalliset joukot, Donbasissa nämä joukot kantoivat vastuun taisteluiden ohella väestön terrorisoinnista. Tässä on kuitenkin syytä todeta, joukkojen olleen kaikkea muuta kuin homogeeninen koostumukseltaan. Donbasissa Venäjän proxy-joukot koostuivat sotilaskoulutuksen saaneiden kokeneiden taistelijoiden ohella erilaisista vapaaehtoisista ja ukrainalaisista kollaboraattoreista. Kokonaisuuden tuli kuitenkin näyttää siltä, että kyseessä oli sisäsyntyistä toimintaa, jota vapaaehtoiset Venäjältä vain tukivat (mutta jossa Kremlillä tai maan väkivaltakoneistolla ei ollut osaa eikä arpaa). Tämä narratiivi upposi yllättävänkin hyvin läntiseen yhteisöön, sitä ei riittävässä määrin kyseenalaistettu, vaikka todisteita Venäjän laajemmastakin osallisuudesta sodan syttymiseen ja voimistumiseen alkoi löytyä enenevissä määrin kesän koitettua.

Toistuvasti kevään ja kesän 2014 aikana Girkinin johtamien joukkojen harjoittama julmuus ja väestöön kohdistama terrorisointi ohitettiin kuittauksella sisällissodasta. Se oli helppoa mutta se oli toden vastaista, samalla se oli juuri sitä, mihin Venäjä pyrkikin. Venäjällä erilaiset mediat valtakunnallisista ja valtiorahoitteisista aina ääriryhmien omiin julkaisuihin vahvistivat omilla tarinoillaan virallista narratiivia venäläisväestön vainoista Ukrainasta. (2) Keväällä ja kesällä 2014 läntisiin medioihin saakka eteni tarinoita ukrainalaisten harjoittamista julmuuksista. Medioihin harvemmin päätyi kuukausia jäljessä edennyt faktantarkastus, joissa lukuisat venäläismedioiden kertomat tarinat ukrainalaisten toimeenpanemista vainoista paljastuivat räikeiksi valheiksi. Nimittäin oli tavallista, että venäläismediat lavastivat tapahtumia ja haastatteluissa käytettiin venäläisnäyttelijöitä, jotka esittivät uhreja tai silminnäkijöitä. (3)

Nähdäkseni näiden tarinoiden eräs seuraus oli se, että lännessä kummankin osapuolen uskottiin syyllistyvän samanmoisiin julmuuksiin ja kun Venäjän kertomien väkivaltakuvausten rinnalla maalailtiin kuvaa Ukrainan vajoamisesta fasismin käsiin, monella ei tuntunut edes olevan kiinnostusta faktantarkastukseen. Ei edes heillä, joilla olisi oman ammattinsa puolesta tullut olla. Suomesta löytyi lukuisia rauhanaktivisteja, jotka ryhtyivät tuolloin jakamaan varauksetta Venäjän propagandaa, mikä ei lainkaan parantanut Ukrainan asiaa. (4) Osalla oli vieläpä niin paljon uskottavuutta omassa viiteryhmässään, että heitä pidettiin jonkin sortin auktoriteetteina ja heidän puolestansa ryhdyttiin tulevina vuosina kampanjoimaan, vaikka kampanjoinnin sijaan heidät olisi tullut vaatia tilille vihan ja propagandan kylvämisestä. (5 ja 6)

Minun täytyy tunnustaa, että kaikesta kyynistymisestäni huolimatta olin hämmentynyt siitä, kuinka vähän huomiota kesällä 2021 julkaistu Itä-Ukrainan-ihmisoikeusraportti sai osakseen, vaikka raportin mukaan kidutus on järjestelmällistä ja päivittäistä Venäjän miehittämillä Itä-Ukrainan alueilla. (7) Niinpä pidinkin melkoisena hurskasteluna pöyristymisiä, joita saimme poliitikoiltamme nähdä venäläisten tekemien julmuuksien alkaessa paljastua keväällä 2022 Ukrainan vapauttaessa Butšan ja Irpinin ympäristöineen Kiovan luoteispuolella. (8)

Väistämättä tuli tunne, että monelle tuntui tulevan yllätyksenä se, että Venäjä pystyi tällaisiin julmuuksiin eurooppalaisella sotatantereella. Yllätyksenä sen ei olisi pitänyt siksikään tulla, koska Venäjä oli syyllistynyt asevoimillaan vastaaviin julmuuksiin vuosien ajan Syyriassa läntisten medioiden raportoidessa niistä ja proxyjoukoillaan lukuisilla sotatantereilla kautta maailman. Mutta, mikä tärkeintä, Venäjä oli syyllistynyt vastaaviin julmuuksiin myös miehittämällään Krimin niemimaalla Itä-Ukrainan ohella. Näihin julmuuksiin kansainvälinen yhteisö oli kiinnittänyt vuosien ajan olemattoman vähän huomiota. Suomessa lukuisat poliitikot jopa paheksuivat sitä, että Euroopan parlamentissa järjestettiin yksittäisiä tilaisuuksia, joissa osoitettiin tukea niille ukrainalaisille, joita Venäjä oli kaapannut ja tuominnut hyvinkin pitkiin vankeusrangaistuksiin näytösoikeudenkäynneissä. Muistamme FreeSentsov-kampanjat, joihin Heidi Hautalaa lukuun ottamatta yksikään suomalainen meppi ei (tainnut) avoimesti osallistua. (9)

Onpa Jussi Halla-ahosta mitä mieltä tahansa, hän kuului niihin harvoihin eturivin suomalaispoliitikkoihin, joka osoitti tukensa Ukrainalle aikana, jolloin Venäjä-pelon tai ”ei keikuteta venettä”-syyn tähden poliitikkomme olivat hiljaa kuin kusisukassa. Toisaalta perussuomalaiset puolueesta löytyi hyvinkin paljon eturivin poliitikkoja, jotka aina Venäjän suurhyökkäyksen alkuun saakka toistivat Venäjän narratiivia. (10) Puolueen taholta tämän narratiivin levittämiseen ei juurikaan puututtu. Ihmisoikeusaktivistina esittäytynyt presidentti Tarja Halonen kuului heihin, jotka valitsivat julkisen vaikenemisen esiintymisen sijaan. En pidä vaikenemisen valinneita päättäjiämme ”epäpoliittisia venäläisiä” parempina. Päättäjillämme oli mahdollisuus – itse asiassa heillä olisi ollut velvollisuus – pysäyttää Venäjä silloin kun se vasta testasi, kuinka helposti tikari uppoaa lännen lihaan.

 

Venäjän sotarikoksista Ukrainassa

Tämän alustuksen jälkeen Venäjän Ukrainassa tehtailemiin sotarikoksiin, joista mediat Suomessa ja maailmalla kirjoittavat mielestäni aivan liian vähän. En voi välttyä ajatukselta, että kirjoittamattomuuteen vaikuttaa omalta osaltaan se, ettei Venäjää mielletä samalla tapaa imperialistiseksi valtioksi kuin eurooppalaiset siirtomaavallat vaikka Venäjä nimenomaan on imperialistinen valtio, joka ei ole vieläkään tehnyt tiliään menneisyytensä kanssa ja jonka väestöstäkin huomattava osa on edelleen sitä mieltä, että maalla on oikeus alueisiin, jotka ovat olleet osa imperiumia jossain vaiheessa.

”…, cut the heads of these four people and put them on the sticks. Copy that, it is an order”, nauhoite venäläisupseerin käskystä katkaista päät neljältä ukrainalaiselta ja iskeä päät seipäännokkaan keskiaikaiseen tapaan. (11)

Kiinnittämällä huomioni Venäjän Ukrainassa helmikuun 2022 jälkeen tekemiin sotarikoksiin ja laajoihin ihmisoikeusrikkomuksiin en tee oikeutta niille Venäjän uhreille, jotka päätyivät venäläisten tai heidän proxy-joukkojensa käsiin ennen suurhyökkäyksen alkua. Heitä on valitettavan paljon, koska murhaaminen ja ihmisoikeusrikkomukset alkoivat samanaikaisesti sodan kanssa. Pelottelu, väkivalta, ihmisten kaappaus ja lopulta kiduttaminen ynnä murhaaminen kulkivat käsikädessä sodankäynnin kanssa Venäjän miehittämillä alueilla aivan kuten se kulki niilläkin alueilla, jotka Venäjä miehitti suurhyökkäyksen alun jälkeen.

Venäläisten terrori kohdistui laajojen kansanosien ohella myös niihin hallinnon edustajiin, jotka vastustivat miehitystä tai kieltäytyivät yhteistyöstä miehittäjän kanssa. Näin kävi Melitopolissa, jossa venäläiset kaappasivat maaliskuun 11. päivä 2022 kaupunginjohtaja Ivan Fedorovin, joka kieltäytyi yhteistyöstä miehittäjän kanssa. (12) Edellisenä päivänä asemiehet olivat kidnapanneet Melitopolissa sijaitsevan Ukrainan kulttuurimuseon johtajan, Krimin tataari, Leyla Ibragimovan, joka oli myös alueparlamentin jäsen. (13) Miehityksestä selvinneet siviilit ovat myös kertoneet venäläisten harjoittamasta julmuudesta ja toimeenpanemista rikoksista siviilejä kohtaan. Kidutus ja seksuaalinen väkivalta tai niillä pelottelu kuuluvat tavanomaisiin venäläisten hyödyntämiin metodeihin. Toisinaan vangeiksi jääneet Venäjän asevoimien sotilaat kertovat tekemistään raakuuksista:

”Helmikuun 8. 2024 löysimme naisen kahden lapsen kanssa kellarista Avdijivkan esikaupunkialueella. Löysimme 38-vuotiaan naisen ja 11- sekä 13-vuotiaat lapset. Kysyimme heiltä mitä he tekevät täällä, miksi he eivät ole lähteneet. He vastasivat, ettei heillä ole paikkaa mihin mennä. Saimme käskyn laittaa heille suukapulat, jottei heitä kuultaisi. [Käskyn antoi heidän komentajansa.] Teippasimme heidän kaikkien suut, jonka jälkeen kävimme heidän kimppuun [konteksti huomioiden, kyse on raiskaamisesta] aloittaen naisesta.” Tätä jatkui kaksi tuntia, jonka jälkeen kolmikko vietiin seinää vasten ja ammuttiin. (14) Samainen sotavanki kertoo myös toisista vastaavista tapauksista Avdijivkassa. He raiskasivat kaksi aikuista naista sekä yhden 10-vuotiaan tytön ampuen heidät lopuksi. Haastattelijoille sotavanki kertoo heidän raiskanneet Avdijivkassa yhteensä kolme poikaa, viisi tyttöä ja kuusi naista.

Lukijan on hyvä tietää, että raiskaaminen tai seksuaalisella väkivallalla uhkaaminen on venäläisille Ukrainassa normaalia toimintaa – kyse ei ole poikkeuksesta vaan toiminnasta, joka on tavallista ja selvästi hyväksyttyä. Butšan, Irpinin ja moni muu paikkakunta todistavat myös sen puolesta, ettei sillä lopultakaan ole eroa onko kyseessä valioyksikkö vaiko epämääräisemmästä miehistöstä koottu joukko-osasto, kumpaankin ryhmään kuuluvat joukko-osastot syyllistyvät siviileihin, sotilaisiin tai sotavankeihin kohdistettuihin julmuuksiin (esim. kidutus, seksuaalinen väkivalta, murhaaminen).

Haasteltaessa Itä-Ukrainan sodan alkupuolen uhreja (v. 2014 ja 2015) kuvaukset seksuaalisen väkivallan käytöstä olivat uhrien kertomuksissa poikkeuksia. Tuolloin tämän arveltiin johtuvan seksuaalisen väkivallan ja raiskausten muodostamasta häpeästä (miesten oli naisiakin vaikeampi antaa aiheesta lausuntoja), joka johti siihen, etteivät vankeudesta vapautuneet ukrainalaiset kertoneet niistä. Seuranneiden vuosien kuvauksissa seksuaalisen väkivallan käyttö mainitaan osana kidutusta olennaisesti useammin. Todennäköisesti syynä oli tietoisuuden lisääntyminen sekä se, että osa vapautetuista uskaltautui antamaan tarkempia kuvauksia venäläisten ja heidän proxyjensa harjoittamasta julmuudesta mukaan lukien raiskaaminen ja seksuaalinen väkivalta osana kiduttamista tai alistamista. Nyt (24. helmikuuta 2022 jälkeen) seksuaalinen väkivalta on venäläisten yleisesti käyttämä ase miehittämiensä alueiden väestön pelottelemisessa ja alistamisessa: lapsia raiskataan vanhempien silmien alla ja toisin päin, vanhempia kiristetään lastensa raiskauksella yhteistyöhön miehittäjän kanssa jne. Kesäkuussa 2022 ETYJ:n pääsihteeri Helga Maria Schmid vaati Venäjää pikaisesti lopettamaan raiskausten ja seksuaalirikosten käytön sodankäynnin aseena Ukrainassa. (15)

Oma lukunsa on Venäjän ottamiinsa sotavankeihin kohdistama fyysinen ja psyykkinen kidutus sekä niistä erotettava väkivalta ja seksuaalinen väkivalta. YK:n sekä Ukrainan valtiollisten organisaatioiden julkaisemien aineistojen mukaan yli 90 prosenttia ukrainalaisista sotavangeista on sotavankeudessa ollessaan kohdannut kidutusta venäläisten taholta. (16) Tuoreimpien kyselyiden perusteella kidutusta kokeneiden sotavankien lukumäärä on noussut jopa 95 prosenttiin. Kidutus on joko fyysistä tai psyykkistä, tai niiden yhdistelmää. Venäjä pitää sotavankejaan myös tarkoituksellisesti nälässä sekä evää sotavangeilta sairaanhoidon.

Merkittävä osa ukrainalaisista sotavangeista ei tavannut sotavankeusaikanaan Kansainvälisen punaisenristin edustajia tai saanut ilmoittaa kohtalostaan omaisilleen. Venäjä ei myöskään ole ilmoittanut Ukrainalle kaikkia ottamiaan sotavankeja. Venäjä on myös tarkoituksellisesti murhauttanut ukrainalaisia sotavankeja. (Esim. venäläisten isku ylläpitämälleen Olenivkan suodatusleirille, iskun tarkoitus oli ilmeisesti peitellä järjestelmällisen kidutuksen jälkiä tappamalla kymmenittäin ukrainalaisia sotavankeja). (17)

Venäjältä vapauteen päässeitä ukrainalaisia sotavankeja, sotavankeus on jättänyt ikuiset arvet heihin. 

Päätän kirjoitukseni pariin kuvatiedostoon, joissa karuja lukuja Venäjän rikollisen sodan uhreista. Muistutan lukijoita siitä, että käytännössä tiedostoissa esitetyt luvut ovat kaikissa tapauksissa minimi. Tarkkoja tietoja on saatavilla vain alueilta, jotka ovat Ukrainan kontrollissa. Venäjän miehittämiltä alueilta ei ole tarkkoja tietoja tai mitään luotettavia tietoja saatavilla, esim. Mariupolissa arvioidaan kuolleen Venäjän hyökkäysvaiheen aikana tai välittömästi sen jälkeen kymmeniä tuhansia siviilejä. Mariupolin hautausmaille on kaivettu kevään 2022 jälkeen tuhansia hautoja, joista osa on joukkohautoja kymmenine tai satoine siviiliuhreineen. (18)

Marko

 

Lähteet:

1. https://kyivindependent.com/ukraine-appeals-to-un-red-cross-over-alleged-footage-of-beheaded-ukrainian-soldier/

2. ”Russia’s application includes multiple alleged violations and blames Kyiv for killing civilians during the 2014 Euromaidan protests as well as for killings and abductions in the following period, a restriction on the use of the Russian language and attacks against Russian embassies and consulates. - - -

Therefore, Moscow’s decision to speak about genocide and ethnic cleansing both before 2014 and amid the February 2022 invasion serves propaganda aims only.”

https://factcheck.ge/en/story/40776-disinformation-ukraine-was-committing-genocide-in-donbas-for-eight-years

3. https://www.stopfake.org/en/russian-disinfo-patterns-same-actors-different-sets/ 

4. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2018/03/kun-antaa-pirulle-pikkusormen.html

5. https://journalistiliitto.fi/fi/ukrainan-aarioikeisto-maalittaa-oksana-chelyshevaa/

6. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2019/07/rauhanpuolustajat-puolueellista.html

7. https://www.verkkouutiset.fi/a/yk-kidutus-jarjestelmallista-ita-ukrainassa/#6a6aad62

8. https://www.ohchr.org/en/press-releases/2022/12/un-report-details-summary-executions-civilians-russian-troops-northern

9. https://www.gfbv.de/en/news/sakharov-prize-for-oleg-sentsov-is-encouragement-to-human-rights-activists-in-crimea-9459-1/

10. https://yle.fi/a/3-12306993 

11. https://x.com/PStyle0ne1/status/1824551478997959121

12. https://x.com/Mariia_Zolkina/status/1503487266718638083

13. https://bylinetimes.com/2022/03/11/ukrainian-museum-director-arrested-inattack-on-culture/

14. https://x.com/SlavaUk30722777/status/1824821812573962323

15. https://www.osce.org/secretariat/520670

16. https://news.un.org/en/story/2024/03/1148026 

17. https://kyivindependent.com/2-years-after-ukrainian-pows-killed-in-olenivka-camp-explosion-no-one-prosecuted/ 

18. https://www.bbc.com/news/world-europe-63536564 

Taustatyössä olen hyödyntänyt lukuisi raportteja ja artikkeleja (kuten A, B ja C) Venäjän sotarikoksista ja ihmisoikeusrikkomuksista vuonna 2014 alkaneen sodan aikana. 

YK:n tuore tutkimus: venäläiset kiduttivat ukrainalaisvankeja kuoliaaksi

 

Ennen syvällisempää tutustumista Reutersin siteeraamaan Yhdistyneiden kansakuntien julkaisemaan tutkimukseen tahi Kyiv Independentin aineistoon paluu muutaman vuoden taa, heinäkuuhun 2021 eli aikaan ennen Venäjän suurhyökkäystä Ukrainaan. Tuolloin Yhdistyneiden kansakuntien apulaisihmisoikeusvaltuutettu Nada al-Nashif, esitellessään Genevessä uusimman Itä-Ukrainan-ihmisoikeusraportin sisältöä, totesi seuraavaa:

”Olemme erittäin huolisamme törkeästä kidutuksesta ja väärinkohtelusta Izoljatsia-keskuksessa Donetskissa sekä muissa pidätyskeskuksissa itsejulistettujen ’tasavaltojen’ hallitsemilla alueilla. Kidutusta tapahtuu päivittäin ja järjestelmällisesti. Näiden ihmisoikeusrikkomusten täytyy loppua.” (1)

Me emme voi sanoa, ettemmekö olisi tiennyt mitä Ukrainalta miehitetyillä alueilla tapahtui, surullisinta on se, että tiesimme mutta suljimme silmämme tuolloin käynnissä olevilta julmuuksilta. Niinpä pidän myös ihmeenä sitä, että joillekin päättäjillemme Venäjän Ukrainalta 24. helmikuuta 2022 jälkeen miehittämillään alueilla toimeenpanemat julmuudet tulevat yllätyksenä. En halua väittää, että he valehtelevat kuvaillessaan Venäjän pahuuden tulleen yllätyksenä. Syystä tai toisesta johtuen he eivät halunneet uskoa venäläisten ryhtyvän Euroopassa vastaaviin julmuuksiin, mihin he olivat ryhtyneet Syyriassa ja muilla taistelutantereilla. Tämä uskomus tarkoittaa samalla sitä, että heidän on tullut uskotella itselleen Venäjän roolin Itä-Ukrainassa vähäisemmäksi mitä se todellisuudessa oli – mutta tämä todellisuuden selittäminen itselleen parhain päin ei selitä sitä, miksi he sulkivat silmänsä venäläisten miehittämällään Krimin niemimaalla harjoittamalta julmuudelta? Ehkäpä heille halpa sähkö tai kaasu, turismi tai jotkin muut seikat olivat tärkeämpiä kuin venäläisten miehittämillään alueilla toimeenpanemat vainot ja rikolliset toimet.

YK:n raportin mukaan Venäjän miehittämillä Itä-Ukrainan alueilla kidutusta tapahtui päivittäin, Ukrainan viranomaislähteiden mukaan yli 3500 ukrainalaista oli laittomasti vangittuna miehitetyssä Donbasissa (kesällä 2021 julkaistun raportin mukaan). Niin ikää Ukrainan viranomaislähteiden mukaan 170 Donetskin kidutusvankilaan eli Izoliatsiaan joutunutta vangittua on tunnistettu, ja 15 laitoksessa työskennellyttä henkilöä on epäiltynä ihmisoikeusrikkomuksista ja sodankäynnin sääntöjen rikkomisesta, käytännössä siis sotarikoksista. (2) Tämä siis vuosia sitten, mutta kuinka moni meistä tuolloin todellakin havahtui ottamaan yhteyttä päättäjiimme luettuaan näistä uutisista ja vaatimaan heiltä ankaria toimenpiteitä Venäjää kohtaan?

Valitettavasti on todettava, ettei Ukrainan asia ollut tuolloin meidän asiamme. Ei Ukraina vetänyt väkeä mielenosoituksiin paria kymmentä enempää, jos aina sitäkään. Seisoin itse erinäisiä kertoja hyisinä talvipäivinä Tehtaankadulla kyseisinä vuosina ennen Venäjän suurhyökkäystä, meitä oli siellä parikymmentä vaatimassa Venäjää lopettamaan rikollinen sota ja miehitys Ukrainassa. Helmikuun 24. 2022 muutti tilanteen, mutta – ollakseni rehellinen – tuntuu siltä, etteivät ihmiset vieläkään ole henkisesti valmiit hyväksymään Venäjän tarkoitusperiä Ukrainassa. Kun ihmiset eivät ymmärrä sitä, että Venäjällä ei ole muuta tarkoitusta, kuin ukrainalaisten kansallisen identiteetin ja valtiorakenteiden tuhoaminen, niin on mahdollista kuvitella, että joku uskoo siihen, että on olemassa jokin ratkaisu, joka on muu kuin Venäjän lyöminen Ukrainassa.

Russkij mir – venäläinen maailma: kuolemaa ja tuhoa.

Erik Møse, Ukrainan tutkintakomission puheenjohtaja kertoi YK:n ihmisoikeusneuvostolle Genevessä, että hänen ryhmänsä oli –

“collected further evidence indicating that the use of torture by Russian armed forces in areas under their control has been widespread and systematic.” (3)

Pahoitteluni, mutta näissä kohdin väännän rautalangasta eli Erik Møsen johtaman ryhmän kokoamien todisteiden mukaan Venäjän asevoimien harjoittama kidutus niiden miehittämillä alueilla on ollut laajaa ja järjestelmällistä. Laajaa ja järjestelmällistä – muistetaan mitä YK:n apulaisihmisoikeusvaltuutettu Nada al-Nashif totesi heinäkuussa 2021 tilanteesta Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla: kidutusta tapahtuu päivittäin ja järjestelmällisesti.

Ukrainalaisen Kyiv Independentin sotarikostutkinnan pohjalta laadittu artikkeli – Investigative Stories from Ukraine: Russian soldiers deliberately, systematically kill Ukrainian children – piirtää kuvan venäläissotilaiden rikollisesta toiminnasta, jossa miehitettyjen alueiden siviileihin kohdistetut julmuudet ovat ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Julmuudet kohdistuvat kaikenikäisiin, myös lapsiin –

“A documentary by the Kyiv Independent’s War Crimes Investigations Unit reveals Russia’s systemic targeting of children in its war against Ukraine. - - -

More than 500 Ukrainian children have died since the start of the full-scale invasion. Dozens of them were gunned down with small arms at close range, - - -“. (4)

Venäjän helmikuussa 2022 aloittaman, koko Ukrainaan kohdistuneen hyökkäyssodan kuluessa on kuollut yli 500 lasta sodasta johtuvista syistä, ja kymmenet lapset on ammuttu lähietäisyydeltä. Voinemme todeta, että suurin osa näistä lapsista, jotka on ammuttu lähietäisyydeltä, on murhattu kylmäverisesti miehittäjän toimesta. Tässä kohdin meidän on huomioitava se, että tarkastelu kohdistuu vain niihin alueisiin, jotka eivät ole enää miehitettyjä. Ukrainan viranomaislähteiden mukaan 27. syyskuuta 2023 mennessä sotatoimien seurauksena on kuollut 504 lasta, vammautuneiden lukumäärän noustessa 1125 lapseen. (5)

Kukaan ei tiedä kuinka moni lapsi menehtyi kevättalven ja kevään 2022 kuluessa Mariupolissa. Olen tavannut ihmisiä, jotka ovat paenneet Mariupolista kevään ja kesän 2022 kuluessa ja jotka yhtenevästi kuvailevat tapahtumia kaupungissa, kuinka vanhemmat hautasivat lapsiaan tai kuinka lapset vanhempansa. Kuinka rikki ammuttujen kerrostalojen pihoilla oli lukuisia hautoja, joihin oli haudattu lapsia ja aikuisia; kuinka kaikkia ei ehditty tai kyetty säällisesti hautaamaan ennen pakoa. Mariupol on kokoluokassaan Venäjän hyökkäyssodan tapahtumapaikoista poikkeuksellinen, samalla meidän on kuitenkin muistettava, että Mariupol ei ollut millään muulla tapaa poikkeus, vastaavia julmuuksia on tapahtunut kaikkialla Venäjän miehittämillä alueilla, mikä mielestäni indikoi myös sen puolesta, että toiminta oli tarkoituksellista ja suunnitelmallista. Kyse ei ollut yksittäisten ihmisten toimeenpanemista hirmuteoista, vaan järjestelmällisestä ja toistuvasta toiminnasta, johon ryhtymistä ennemminkin kannustettiin kuin kiellettiin. Kätensä vereen ovat tahranneet myös ne henkilöt, jotka yllyttivät julmuuksiin tai mahdollistivat ne, vaikka eivät itse olisikaan konkreettisesti murhanneet ukrainalaisia.

* * *

Viittasin kirjoitukseni alkupuolella julmuuksiin, joihin miehittäjän ja sen avustajien – kollaboraattoreiden – toimesta ryhdyttiin Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla. Jos kävikin niin, että Itä-Ukrainassa tapahtuneilta julmuuksilta oli mahdollista sulkea silmänsä, uskotella itselleen, että kyse on jostain muusta kuin Venäjän masinoimasta sodasta ja miehityksestä harjoitettuine julmuuksineen, niin samaa ei voi tehdä Venäjän miehittämän Krimin niemimaan kohdalla, jonka jälkeen herää kysymys, että miksi suljimme silmämme Venäjän toteuttamilta räikeiltä ihmisoikeusrikoksilta?

Tarinaa Venäjän toteuttamasta ”verettömästä sotilasoperaatiosta” toistetaan edelleen, vaikka siltäkin on pudonnut pohja jo aikaa sitten. Krimin tataari-taustainen Reşat Amet protestoi rauhanomaisesti Venäjän suorittamaa miehitystä vastaan helmi-maaliskuussa 2014. Maaliskuun 3. päivä aseistetut militantit kaappasivat hänet mukaansa Simferopolissa, jossa hän oli protestoimassa miehitystä vastaan. Amet’in ruumis löydettiin paria viikkoa myöhemmin. Ruumiissa oli jälkiä kidutuksesta, Reşat Amet’in silmät oli kaivettu päästä, kuolinsyynä oli aivovaurio. Reşat Amet oli ensimmäinen kadonnut ja kiduttamalla murhattu, mutta ei suinkaan viimeinen. (6) Hänen jälkeensä lukuisia Venäjän toteuttaman miehityksen vastustajia on pidätetty, pidätettäessä heiltä on kiduttamalla saatu ”tunnustuksia”, joiden perusteella pidätettyjä on tuomittu pitkiin vankeusrangaistuksiin. Ukrainan ja Venäjän välisten vankien vaihtojen jälkeen vapautetut ukrainalaiset ovat kertoneet oloista venäläisten pidätyskeskuksissa, venäläisten harjoittamasta julmuudesta ja systemaattisesta kaltoinkohtelusta sekä kiduttamisesta.

Kohtelustaan venäläisten käsissä kuvaa muistelmateoksessaan Піднятися Після Падіння ukrainalainen, Krimin niemimaalla syntynyt ja kasvanut kansalaisaktivisti Hennadi Afanasiev. (Lähteenäni on toiminut teoksen englanninnos Rise After a Fall, Hennadi Afanasiev).

Afanasiev vastusti Venäjän suorittamaa Krimin niemimaan miehitystä protestoimalla sekä tekemällä vapaaehtoistyötä ukrainalaisyhteisössä kevättalvella ja keväällä 2014. Kyseisen vuoden toukokuun 9. päivä Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB kaappasi hänet kadulta Simferopolissa. Kaava on sama kuin Reşat Amet’in tapauksessa, jossa kidutusmurhan todellisia tekijöitä ei koskaan saatu kiinni.

Samoihin aikoihin Afanasievin kanssa miehittäjä pidätti muitakin näkyviä kansalaisaktivisteja, kuten ukrainalaisen elokuvaohjaaja Oleg Sentsovin sekä Oleksandr Koltšenkon. Koltšenkon kohdalla kiinnostavaa on se, että hän oli antifasisti ja anarkisti, joka oli osallistunut korruption vastaiseen kansalaisaktivismiin jo ennen Euromaidania ja Viktor Janukovitšin hallinnon kaatumista. Aktivismistaan ja taustastaan huolimatta, tai kenties juuri sen tähden, venäläiset syyttivät häntä fasismista.

FSB kidutti vangittua Afanasieviä, puristaen häneltä tunnustuksen, jonka pitävyyden hän kiisti myös oikeudessa vedoten harjoitettuun kidutukseen. Häneen kohdistettiin myös psykologista manipulointia (kirjassaan hän nimitti toimintaa ”psykologiseksi kannibalismiksi”) toisten vankien taholta FSB:n pidätyskeskuksissa. Kyseinen toiminta oli todennäköisesti suunnitelmallista ja tarkoituksellista, jossa toiset vangit toimivat FSB:n välikätenä saadakseen itselleen etuja tehdessään Afanasievin elämän pidätyskeskuksissa mahdollisimman piinaavaksi.

Afanasiev oli Venäjällä ja sen miehittämillä alueilla erilaisissa vankioissa ja pidätyskeskuksissa kaikkiaan yli kaksi vuotta. Kyseistä aikaa hän kuvailee kirjassaan seuraavasti:

”An entire life had passed. I had an infernal burden of the seven hundred and sixty-seven terrifying days. Nothing good could seen in them, nothing kind could be found. No love, no joy, no happiness. The black opaque darkness that absorbs everything and is always insatiable. The best years of my life were lost, health was destroyed and psyche was damaged for good. But I do not regret anything, it is better this way than the silent fear of the occupants.” (7)

Hänet vapautettiin Ukrainan ja Venäjän välisessä vankienvaihdossa v. 2016 loppupuolella. Myöhemmin hän muutti perheineen Yhdysvaltoihin, josta hän palasi takaisin Ukrainaan Venäjän 24. helmikuuta 2022 aloittaman suurhyökkäyksen jälkeen liittyäkseen maan asevoimiin. Hennadi Afanasiev kaatui puolustaessa maataan joulukuussa 2022.

Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla tilanne ei ole muuttunut lainkaan paremmaksi miehitysvuosien kuluessa. Ihmisoikeusrikkomukset ovat niemimaalla päivittäisiä, ne kohdistuvat Krimin tataareiden ohella kaikkiin miehityksen vastustajiin sekä useisiin uskonnollisiin vähemmistöihin, kuten Jehovan todistajiin. Miehitysvuosien kuluessa toistasataa Krimin tataaria on tuomittu näytösoikeudenkäynneissä pitkiin vankeusrangaistuksiin, tunnustuksia ja todisteita syytettyjä vastaan hankitaan kiduttamalla. Ratsioita ja näytösoikeudenkäyntejä järjestetään edelleen, nyt nämä sortotoimet jäävät kuitenkin sodan jylyn alle.

Pitkien vankeusrangaistusten lisäksi Krimin tataareja ja muita miehittäjälle epämieluisten ryhmien jäseniä on viety epämääräisiksi ajoiksi pidätyskeskuksiin, joissa pidätettyjen kohtelu on usein hyvin epäinhimillistä. Pidätyskeskuksissa, aivan kuten vankiloissakin, venäläiset käyttävät ”rangaistusmuotona” lääkkeiden epäämistä sekä lääkäriin pääsyn estämistä. Hoitamattomat sairaudet ovat ajaneet useita pidätettyjä sekä tuomittuja hengenvaaralliseen tilaan. Tällaiset toimet ovat yksi keinoista, joilla venäläiset pyrkivät nujertamaan pidätetyn (tai vangitun) – toiminnan vastenmielisyyttä lisää vielä se, että näin toimimalla piinataan myös kohteen läheisiä ja muita omaisia.

Koko tapahtumaketjua tarkasteltaessa vastenmielisintä on se, että Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan ja myöhemmin aloitettua sodan Itä-Ukrainassa, päättäjämme lähestulkoon kollektiivisesti sulkivat silmänsä Venäjän toimeenpanemilta julmuuksilta. Kyse ei ollut mistään yhden päättäjän tai entisen poliitikon valinnasta vaan tähän osallistui aivan liian moni korkeassa asemassa ollut henkilö, mahdollistaen omalla toiminnallaan sen, että Venäjän oli mahdollista jatkaa räikeiden ihmisoikeusrikosten ja sotarikosten tekoa, eikä vain Ukrainassa vaan myös Syyriassa ja Libyassa sekä monella muulla taistelukentällä.

En lainkaan ihmettele, että meitä (läntisten demokratioiden asukkaita) pidetään tekopyhinä, jotka puhuvat yleviä ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta mutta jotka sulkevat silmänsä mitä räikeimmiltä rikoksilta, jos se vain edesauttaa omien taloudellisten tavoitteiden saavuttamista. Edellistä kirjoittaessani en ajattele syyttävästi vain Saksaa vaan myös melkoista joukkoa suomalaisia poliitikkoja, alkaen entisistä pääministereistä Paavo Lipponen (demarit) ja Esko Aho (keskusta). Samaan joukkoon lasken kuuluvaksi ”laskiaisliukkaita” toivotelleen presidentti Tarja Halosen.

 

Ei enää koskaan – sanahelinää 

Melitopolissa vangittu Oleksandr Žukov näytösoikeudenkäynnissä Venäjällä. (8)

Natsi-Saksan toimeenpaneman holokaustin ja siihen liittyneen teollisen tappamisen kauhujen paljastuttua toisen maailmansodan päätyttyä Euroopassa, parahdimme ”Ei enää koskaan”! Tosin saman tein silmät suljettiin siltä mitä tapahtui Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeillä tai Neuvostoliitossa, mutta jos nyt häivytämme nämä kärsimykset kollektiivisesta muististamme, niin Ei enää koskaan paljastui sanahelinäksi viimeistään 90-luvulla ja Jugoslavian hajoamissodissa. Jos tuolloin olimme haluttomia puuttumaan liian varhain toimeenpantuihin julmuuksiin, niin nyt – ydinasevalta Venäjän – tuhotessa kokonaista kansaa ja valtiota länsi on aseeton mutta monella tapaa myös haluton tunnustamaan käynnissä olevan sodan luonnetta! Kyse on Venäjän osalta tuhoamissodasta, ja vastaavasti Ukrainan kohdalla kyse on eloonjäämiskamppailusta. Jos haluamme, että Ukraina voittaa tämän eloonjäämiskamppailun, on meidän ravisteltava itsemme hereille ja tehtävä kaikkemme, jotta Venäjä nujerretaan taistelukentällä ja sen jälkeen sotarikoksiin ja muihin rikoksiin syyllistyneet toimitetaan oikeuteen.

Meidän on todellakin syytä muistaa, että Venäjä on pannut täytäntöön lähes kaikenlaisia sotarikoksia, ja että Venäjä tekee sotarikoksia järjestelmällisesti ja paljon. Venäjän sotarikokset kohdistuvat käytännössä kaikkiin ihmisryhmiin, mukaan lukien erilaiset vähemmistöt ja suojeluntarpeessa olevat henkilöt.

”Russian occupiers tortured Ukrainians so brutally that some of their victims died, and forced families to listen as they raped women next door.” (9)

Venäjä ei myöskään kohtele sotavankejaan Geneven sopimusten mukaisella tavalla, lähes kaikki Venäjän vapauttamat ukrainalaiset sotavangit kertovat joko todistaneensa kidutusta (silminnäkijöinä) tai heitä on kidutettu venäläisten toimesta sotavankeudessa. Sotavangit kohtaavat myös seksuaalista väkivaltaa vangitsijoidensa taholta. Heiltä evätään sairaanhoitoa ja tarvitsemiaan lääkkeitä; kansainvälisen punaisen ristin edustajat eivät ole päässeet tapaamaan heitä, vastaavasti Venäjän punaisenristin edustajat ovat todisteiden mukaan osallistuneet sotavankien kaltoinkohteluun. Edelliseen huomiona, Venäjän punainen risti on käytännössä maan hallinnolle lojaali, sen edustajat ovat osallistuneet väestön pakkosiirtoihin ja lapsikaappauksiin jne. eli se, että hekin osallistuvat sotavankien kehnoon kohteluun ei ole lopultakaan yllätys.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.verkkouutiset.fi/a/yk-kidutus-jarjestelmallista-ita-ukrainassa/#194c9420

2. https://archive.kyivpost.com/ukraine-politics/more-than-3500-ukrainians-illegally-imprisoned-in-donbas.html 

3. https://www.reuters.com/world/europe/russia-tortured-some-ukrainian-victims-death-un-inquiry-says-2023-09-25/ 

4. https://kyivindependent.com/investigative-stories-from-ukraine-russian-soldiers-deliberately-systematically-kill-ukrainian-children/ 

5. Syyskuun 27. 2023 julkaistu Venäjän Ukrainassa tekemiä sotarikoksia ja ihmisoikeusrikkomuksia käsittelevä tiedote: “RUSSIAN WAR CRIMES AND HUMAN RIGHT VIOLATIONS IN THE WAR AGAINST UKRAINE”.  

6. https://khpg.org/en/1551563339 

7. Hennadi Afanasiev: Rise After a Fall (ukr. Піднятися Після Падіння) s. 341.

8. https://bbcrussian.substack.com/p/melitopol-five-russia-charges-with-terror-plot 

9. https://www.reuters.com/world/europe/russia-tortured-some-ukrainian-victims-death-un-inquiry-says-2023-09-25/ 

Taustoituksessa hyödynnetty myös Ukrainan julkaisemia tiedotteita ja informaatiota, esim. Ukrainan Valtakunnansyyttäjänvirasto sekä heinäkuussa 2021 kirjoittamaani blogia YK:n raportin mukaan kidutus on päivittäistä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla lähteineen.

Vovan tavoitteena etninen puhdistus Ukrainassa –

 

eli lapsikaappaukset perustana ukrainalaisen identiteetin tuhoamiseen

Venäjä laajentaessa sotaa Ukrainassa aamuyön tunteina 24. helmikuuta 2022 sen tosiasiallisena tarkoituksena oli vallanvaihto Ukrainassa yhdistettynä Ukrainan valtiorakenteiden ynnä kansan ja kulttuurin sekä identiteetin tuhoamiseen jollain aikavälillä – suunnitelmaa voi kutsua kansanmurhaksi. Venäjän laajan offensiivin alusta on kulunut jo reilu vuosi, viime vuoden keväästä lukien olemme olleet pakotettuja lukemaan toistuvasti mitä kauhistuttavimpia uutisia venäläisjoukkojen Ukrainassa toteuttamista julmuuksista – sotarikoksista.

Lukiessamme vuodenpäivät sitten ensimmäisiä uutisia venäläisjoukkojen toteuttamista julmuuksista Ukrainassa, moni toivoi kyseessä olevan yksittäisten tekojen, jotka jollain tapaa liittyvät taistelutilanteeseen sekä taisteluihin osallistuvien joukkojen kurinpito-ongelmiin ja kehnoon motivaatioon. Ukrainan vapauttaessa miehitettyjä alueita Kiovan ympäristössä, totuus alkoi paljastua, kyse ei ollut yksittäisistä teoista vaan järjestelmällisesti toteutetuista teloituksista ja ukrainalaissiviileiden kiduttamisista sekä muista heihin kohdistetuista julmuuksista, kuten raiskausten käyttämisestä aseena. Butša ja Irpin Kiovan esikaupunkialueella olivat alku julmuuksien brutaalille, yhä jatkuvalle, näytelmälle – totaaliselle pahuudelle.

Haagin kansainvälinen rikostuomioistuin (ICC) antoi  17. maaliskuuta 2023 kansainvälisen pidätysmääräyksen Vladimir Putinista, samalla kertaa pidätysmääräys annettiin myös Venäjän lapsiasiainvaltuutetusta Marija Lvova-Belovasta. (1) Perkasin aihetta 23. maaliskuuta julkaisemassa kirjoituksessani Vova, olemme iloisia nähdessämme sinut Haagissa – Вова, мы так рады видеть тебя в Гааге! Tässä kirjoituksessa pureudun tarkemmin Venäjän suunnitelmaan Ukrainan ja ukrainalaisten tulevaisuuden tuhoamiseksi. Suunnitelmasta, johon kuuluvat laajamittaiset puhdistukset, lasten ja aikuisten sijoittaminen uudelleenkoulutusleireille, ukrainalaisuuden kitkeminen tulevista sukupolvista. Tästä kaikesta tulee eittämättä mieleen Hitlerin Saksa ja joukkotuhonta. Putinin ei kuitenkaan ole tarvinnut ottaa mallia Hitlerin Saksasta, oppi-isä löytyy lähempää – Josif Stalinista, jonka vainoharhainen hallinto on pannut täytäntöön lukuisia toimenpiteitä, joihin Vladimir Putinin hallinto on ryhtynyt viimeisen vuosikymmenen kuluessa. Osaa näistä metodeista on toteutettu aiemminkin Venäjällä sekä sen käymissä avoimissa tai proxy-sodissa Moldovasta Tšetšenian sotien kautta Georgiassa käytyyn sotaan. Niitä on nähty toteutettavan myös Syyriassa ja muualla Lähi-idässä sekä Afrikan mantereen alueella venäläisten palkkasotilaiden sekä asevoimien toimesta, unohtamatta Venäjän toteuttamaa Krimin niemimaan valtausta ja miehitystä lopputalvesta 2014 ja keväällä 2014 kylvettyä sotaa Itä-Ukrainassa, jonka jatkoa Venäjän laaja, usean rintaman hyökkäys Ukrainaan on.

Putinin hallinnon toteuttamista julmuuksista tulee mieleen Josif Stalinin johtaman Neuvostoliiton sekä Ukrainan SNT:n ylimmän johdon toimeenpanema holodomor (ukr. Голодомор), jossa toteutetut määrätietoiset toimet kohdistuivat Ukrainan talonpoikaisväestön rinnalla ukrainalaisten keskuudessa uudelleen heräävän kansallisen identiteetin ja vapautusliikkeen tukahduttamiseen. Luonnollisesti tapahtumia ei saa, eikä pidä, rinnastaa suoraan mutta metodeista ynnä perusteista löytyy runsaasti yhteneväisyyttä alkaen siitä, että vuosi sitten keväällä ja kesällä Venäjä varasti runsaasti elintarvikkeita sekä maatalouskoneita miehittämiltään alueilta. Tämä näkyy edelleenkin siinä, ettei Venäjä ole turvannut valloittamiensa alueiden asukkaiden elintarvikehuoltoa – Donetskissa, joka on ollut Venäjän kontrollissa jo vuodesta 2014 on nähty ankarin talvi miehitysvuosien kuluessa. Pulaa on elintarvikkeiden ohella juomavedestä – vesihuolto on Venäjän hyökkäyssodan seurauksena romahtanut täysin.

Holodomorin seurauksena satoja pieniä kyliä ja kaupunkeja jäi likimain tyhjilleen ja näihin kyliin muutti miljoonittain venäläisiä ja muihin kansallisuuksiin kuuluvia. Asukkaat eivät välttämättä muuttaneet vapaaehtoisesti vaan yhteiskunnan käskystä, tämän ”muuttoliikkeen” seurauksena lukuisat sydän-Ukrainan seudut muuttivat etnisesti luonnettaan – mikä olikin Kremlin tarkoitus. Vastaavaa nähdään tänään Venäjän miehittämillä alueilla Donbasista Krimin niemimaalle, kuin myös alueille, jotka Venäjä on miehittänyt 24. helmikuuta 2022 jälkeen. Venäjä pyrkii tietoisesti asuttamaan alueita etnisesti venäläisillä sekä muilla Venäjän kansalaisilla, samalla kymmeniä tuhansia ukrainalaisia on pakotettu muuttamaan kodeistaan – tuhannet on viety pakolla Venäjälle. Vielä suuremmat joukot ihmisiä ovat lähteneet evakkoon Ukrainan läntisiin osiin tai pakolaisiksi kolmansiin maihin.

Holodomorin vuoksi yli miljoona lasta jäi orvoiksi – suuri joukko näistä lapsista päätyi leireille, joissa heistä kasvatettiin ”neuvostonuorten” uusi sukupolvi. Näillä uudelleenkoulutusleireillä näiden orpolasten menneisyys ja historia; suku ja perhe pyyhittiin olemattomiin mielistä. Näin lasten identiteetti tuhottiin lopullisesti yhteiskunnan toimesta. Putinin rikollinen hallinto toteuttaa täysin samoja metodeja pakkosiirtäessään lapsia ja nuoria kodeistaan Venäjälle, tuhannet lapset kulkevat uudelleenkoulutusleirien kautta ennen päätymistä adoptoitavaksi venäläisperheeseen, orpokotiin jne. Ihmiset kauhistelevat sitä, miten Venäjä voi tehdä näin tuhansille lapsille – riistää heiltä identiteetin. Minä kysyn, että miksi olette heränneet näin myöhään, koska Venäjä on tehnyt tätä jo vuosien ajan.

Venäjälle pakkosiirrettiin lapsia ensimmäisen kerran Itä-Ukrainan sotatoimialueelta niinkin varhain kuin kesällä 2014. Venäläistaustainen valtion rahoittama organisaatio on pakkosiirtänyt miehitetyn Donbasin alueelta Venäjälle vähimmilläänkin satoja lapsia vuosien 2014 ja 2016 välillä. Joulukuussa 2016 organisaation perustaja Elizaveta Glinka palkittiin Vladimir Putinin toimesta valtiopalkinnolla. (2) Palkinnon perusteena oli ”merkittävät saavutukset ihmisoikeusaktivismissa” – sairasta etten sanoisi! Glinka näytteli myös merkittävää roolia venäläispropagandassa, antaen tuntien haastattelua, joissa hän esitteli Venäjän ”lasten pelastus” -ohjelmaa. (3)

Ainakin venäläismedioissa sekä Kremliä palvelevissa propagandamedioissa julkaistiin videoita 18. ja 19. helmikuuta 2022, joissa näytettiin, kuinka miehitetystä Donetskista pakkosiirrettiin kymmenistä jopa yli sataan orpoa Venäjälle. Kyseessä on nimenomaa pakkosiirto, Venäjän ja Itä-Ukrainan venäläisen miehityshallinnon syyt väestösiirroille olivat perusteettomia – tekaistuja. Donetsk ei ollut ainoa miehitettyjen alueiden paikkakunta, jolta orpolapsia pakkosiirrettiin Venäjälle. Näiden lasten pakkosiirrot olivat alkusoittoa organisoidulle valtiojohtoiselle toiminnalle, jonka Venäjä on pannut täytäntöön 24. helmikuuta 2022 jälkeen. Kuten ICC:n kansainvälisen etsintäkuulutuksen perusteella voimme päätellä, toiminta on valtiojohtoista ja valtiohallinnon organisoimaa jälkien johtaessa huipulle saakka. 

Sen ohella, että lapsia on siirretty miehitetyiltä alueilta Venäjälle suoraan, moni heistä on kulkenut joko yksin tai vanhempiensa kanssa suodatusleirien kautta, kunnes heidät on siirretty joko Venäjälle tai toisaalle Venäjän miehittämillä alueilla. Venäjän tuhoamasta Mariupolista on lapsia siirretty suodatusleirien kautta Venäjän ohella miehitetyn Donetskin alueelle. Venäjän toiminnan erityinen julmuus paljastuu siinä, että osa pakkosiirretyistä lapsista on suodatusleireillä erotettu vanhemmistaan ja pidetty tämän jälkeen erossa vanhemmistaan. Näin kaapatuille lapsille valehdellaan venäläisviranomaisten toimesta vanhempiensa kohtalosta, lapsille saatetaan uskotella vanhempiensa hylänneen heidät tai vanhempien kuolleen. Toisaalta myös kaapattujen lasten vanhemmille valehdellaan lastensa kokemasta kohtalosta. Luonnollisesti vanhemmat haluavat saada konkreettisen varmuuden lastensa kohtalosta – useimmat heistä ovat valmiit hyvinkin epätoivoisiin tekoihin.

Sen sijaan toistuva julma valehtelu voi vaikuttaa lapsiin aivan toisella tapaa, kyse on henkisestä terrorista, johon venäläiset syyllistyvät. Eivätkä tällaisen toiminnan taustalla ole pelkästään julmat kuulustelijat vaan ihmiset, joiden pitäisi tietää kuinka haitallista ja julmaa valehtelu ja manipulointi lapsille on. Miehitetyn Donetskin alueella lasten kasvatus on ollut vinoutunutta jo vuosien ajan, päiväkodeissa ja kouluissa lapsia on ohjattu väärille poluille psykologisen terrorin ja propagandan sekä militaristisen kasvatuksen avulla. Noiden miehitysvuosien aikana Venäjän onnistui toistuvasti pestä kätensä tästä toiminnasta, se sai jatkaa toimintaa vapaasti ensimmäisestä sotavuodesta lähtien. Kansainvälinen yhteisö hyväksyi venäläisten selitykset syyttömyydestään. Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla ETYJ alistui osaksi propagandanäytelmää, mutta eivätpä muutkaan kansainväliset organisaatiot sen paremmin suoriutuneet. Sama toistui Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla, ja nyt tämä sama toistuu kaikilla Venäjän miehittämillä alueilla mutta ehkäpä vieläkin häikäilemättömämmin ja julmemmin, jos mahdollista.

Tietoomme on tullut, kuinka Venäjälle pakkosiirrettyjä lapsia pakko-venäläistetään päiväkodeissa ja kouluissa. Heidät pakotetaan puhumaan venäjää, heidät pakotetaan laulamaan Venäjän hymniä ja lausumaan venäläisiä runoja. Kieltäytyessään laulamasta venäjäksi Venäjän kansallislaulua, vaan ryhtyessään laulamaan ukrainaksi Ukrainan kansallislaulua, heitä lyödään ja hakataan opettajien toimesta. Niin, Venäjällä myös opettajat ovat mukana tässä toiminnassa ja moni aivan vapaaehtoisesti. Opettajat, jotka kieltäytyvät menettävät uhkailuiden jälkeen palkkansa ja lopulta työnsä. Erityisen julmaa tässä on se, että moni opettaja ei edes kyseenalaista toimintaa – he uskovat tekevänsä oikein.

Venäjän miehitettyä Hersonin, myös lapsia pakotettiin propagandanäytöksiin.

Venäjä pakottaa nämä lapset myös osallistumaan propagandanäytöksiin, joissa lasten on esiinnyttävä miehittäjän sotilaille, kiitettävä näitä sotilaita, jotka ovat osallistuneet julmaan hyökkäyssotaan, jonka tarkoituksena on tuhota näiden lasten kotimaa ja identiteetti. (4) Joitain lapsia tuhotusta Mariupolista on pakotettu osallistumaan näytöksiin Moskovassa kuin sirkuseläimet konsanaan. (5) Venäjä pyrki myös muokkaamaan kuvaa julmasta hyökkäyssodasta propagandakuvien avulla.

Lapset osana Venäjän propagandaa. 

Lukuisat Ukrainaan palautetut lapset ovat kertoneet venäläisten harjoittamasta, systemaattisesta julmuudesta ja lapsiin kohdistamasta terrorista – hakkaamisesta ja kiduttamisesta. Päästyään takaisin kotiin Venäjältä, osa lapsista on kertonut joidenkin lasten kadonneen, näiden sanottua ”Kunnia Ukrainalle!” (Slava Ukraïni!). (6) Voi vain miettiä, miltä alle kymmenkesäisestä lapsesta tuntuu nähdä kaverinsa vietävän väkisin pois viattoman lauseen jälkeen, eikä tätä näe enää koskaan. Kyse on psykologisesta terrorista, jota kohdistettiin lapsiin.

HRL:n eli Yale School of Public Health's Humanitarian Research Lab’in julkaiseman aineiston mukaan Venäjällä on tällä hetkellä tuhansia pakkosiirrettyjä lapsia iältään neljän kuukauden ja seitsemäntoista vuoden välillä, jotka on sijoitettu 43 poliittiseen uudelleenkoulutusyksikköön kautta maan, kaukaisimpien yksiköiden sijaitessa Magadanin alueella Ohotanmeren rannalla (yli 6500 kilometrin päässä kotoa Ukrainasta). (7) Ukrainalaiset viranomaislähteiden mukaan Venäjä on laittomasti pakkosiirtänyt miehittämiltään alueilta 19 514 lasta Venäjälle (tai hallussaan oleville alueille), ja tähän mennessä (maaliskuu 2023) Venäjä on palauttanut Ukrainaan vasta 327 pakkosiirrettyä lasta. (8)

Ja itseäni toistaen muistutan lukijoita siitä, että osa näistä tuhansista lapsista on riistetty elossa olevilta vanhemmiltaan, venäläisten valehdellessa julman riiston syistä niin lapsille kuin myös lasten vanhemmille.

Venäläisten miehittäjien julmuus paljastuu myös siinä, kuinka he käyttävät lapsia aseina vanhempiaan vastaan. Uhkailemalla lapsia he pyrkivät vaikuttamaan vanhempiin – he ovat sadistisia ja julmia iskiessään tarkoituksella yhteisön heikoimpiin yrittäessään taivuttaa vahvimmat kuuliaisiksi. Sodankäynnin sääntöjen mukaan miehittäjällä on vastuu miehittämistä alueistaan, tätä vastuuta Venäjä ei kanna – ei edes yritä. Miehityshallinnolle (joka toteuttaa Kremlin käskyä) ruoka, vesi, eläkkeet jne. ovat kiristysvälineitä, joilla ihmisiä yritetään pakottaa ottamaan vastaan Venäjän passi ja ryhtymään kunnioittamaan miehittäjää. Miehittäjä järjestää myös yllätysratsioita maanteillä tms. paikoissa, joissa Ukrainan passin tai ukrainalaisia henkilötodistuksia esittäneitä ihmisiä ryhdytään uhkailemaan vankeudella tai vieläkin pahemmalla kohtalolla. Miehittäjän tarkoitus on luoda pelkoa ja epätoivoa, terrorin tarkoituksena on myös synnyttää epävarmuutta ja kääntää ihmiset toisiaan vastaan. He luottavat siihen, että aina löytyy kollaboraattoreita, jotka pettävät omansa. Ja lopulta palaamme asiaan, jolla tämän kappaleen aloitin – lasten käyttöön aseina vanhempiaan vastaan.

Ylläkuvaamani tapahtui pienemmässä mitassa Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla sekä miehitetyllä Krimin niemimaalla vuosien 2014 ja 2022 alun välillä. Joko me suljimme siltä silmämme tai me emme halunneet uskoa meille kerrottua, mikä sekin voi pitää paikkansa. Emmehän me uskoneet Ukrainaa sen kertoessaan turvallisuushuolistaan – itse asiassa meillä Suomessakin Venäjän ”auliit apurit” yrittivät sitoa meitä entistä lyhyemmällä narulla kiinni Venäjään. Typerykset!

Päätän kirjoitukseni otteeseen Yhdistyneiden kansakuntien Lapsen oikeuksien julistuksesta, kyseessä on julistuksen kymmenes periaate, jota Venäjä rikkoo räikeästi tuhansien ja taas tuhansien ukrainalaislasten kohdalla:

”Lasta tulee suojella sellaisilta toiminnoilta, jotka saattavat kasvattaa hänessä taipumuksia rodulliseen, uskonnolliseen tai muunlaiseen syrjintään. Häntä on kasvatettava ymmärtämykseen, suvaitsevaisuuteen, kansojen välisen ystävyyden, rauhan ja yleismaailmallisen veljeyden hengessä sekä täysin tietäen, että hänen tarmonsa ja kykynsä olisi saatettava palvelemaan hänen lähimmäisiään.” (9)

Venäjä on myös ratifioinut Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien julistuksen, joten voimme sijoittaa myös tämän julistuksen niiden kansainvälisten sopimusten joukkoon, jota Venäjä tietoisesti ja tarkoituksellisesti rikkoo. Kun Venäjä on nujerrettu, edessä on aika, jolloin tuhannet – miljoonat – ukrainalaislapset tarvitsevat apua toipumiseen sodasta. Ukraina tarvitsee apua fyysiseen ja psyykkiseen jälleenrakentamiseen!

Слава Україні!

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://yle.fi/a/74-20022970 

2. https://khpg.org/en/1608811992 

3. https://european-resilience.org/analytics/how-west-tolerated-russias-kidnapping-ukrainian-children

4. https://khpg.org/en/1608811657 

5. https://www.theguardian.com/world/2023/feb/25/thats-my-neighbour-mariupol-residents-shock-at-putins-parade-line-up 

6. https://twitter.com/StratcomCentre/status/1638887354537594880 

7. https://hub.conflictobservatory.org/portal/apps/sites/#/home/pages/children-camps-1 

8. https://twitter.com/KyivIndependent/status/1640860295068278786 

9. https://www.unicef.fi/lapsen-oikeudet/lapsen-oikeuksien-julistus/ 

Kuvat miehitetystä Hersonista TEXTY.ORG.UA.

Kirjoituksen pituuden vuoksi huomioita ja havaintoja Venäjän ukrainalaislapsiin kohdistaman militarisoinnin osalta tulevissa kirjoituksissa. 

Ukrainassa sotarikoksiin syyllistynyt DShRG Rusitšin perustaja Aleksei Miltšakov on myös kouluttanut ”nuoria kadetteja” Venäjällä.   

#StandWithUkraine