lauantai 29. tammikuuta 2022

Viides kolonna ja propagandistit liikkeellä Suomessa ja maailmalla

 

Venäjän mittavien joukkojensiirtojen ja entistä kovemman retoriikan rinnalla myös propaganda on lisääntynyt huomattavasti viime vuoden lopulta lähtien. Lukijoiden on hyvä muistaa se, ettei Venäjä ole missään vaiheessa lopettanut Ukrainaan kohdistamaansa, kahdeksisen vuotta kestänyttä voimakasta propagandaa ja mustamaalauskampanjaa. Se on kaiken aikaa ollut huomattavan korkealla tasolla mutta nyt se on lisääntynyt merkittävästi ja siinä on mukana sellaisia elementtejä, jotka muistuttavat minua sodan alkupuolen, Venäjän Ukrainaan kohdistamasta propagandistisesta kampanjoinnista, jossa Venäjä käyttää laaja-alaisesti hyödyksi erilaisia medioita ja sosiaalisen median alustoja sekä (trolli)verkostoja.

Valtion rahoittaman median rinnalla erilaiset Venäjälle työskentelevät operaattorit ja propagandistit yhdessä organisoidun trollaamisen kera levittivät disinformatiivista tarinaa venäläisiä uhkaavasta kansanmurhasta, Ukrainan suunnittelemista provokaatioista jne. erilaisilla sosiaalisen median alustoilla sekä keskusteluryhmissä – erityisesti viime vuoden lopulla ja tämän vuoden puolella tämä aalto tässä muodossa näyttää edenneen myös suomalaisten suosimille keskustelupalstoille ja sosiaalisen median foorumeille, jopa siinä määrin, että toiminta näyttää ajoittain organisoidulta ja selkeän suunnitelmalliselta. Toki mukana on suomalaiselle yleisölle kohdistettua viestintää, selkeästi suomalaisin nyanssein varustettuna (esim. NATO-keskustelu ja Suomen sekä Venäjän välinen ”erityislaatuinen” suhde huomioiden). Aloitetaan aiheen syvällisempi perkaaminen Totuuden Etsijöiden Suuresta Nato-keskustelusta (tammikuun 17. 2022).

Kuvakaappaus Totuuden Etsijöiden Suuren Nato-keskustelun Youtube-lähetyksestä. (1) 











Totuuden Etsijät mainostaa Youtube-tilillä olevansa sitoutumaton, avoin foorumi eri alojen asiantuntijoille tarkoitettu kanava. Sitoutumattomuudesta voidaan olla montaa mieltä, käytännössä eri alustoilla toimivaa kanavaa hyödyntävän erilaiset vasta- ja vaihtoehtomediat, salaliittoteorioita levittävät fanaatikot ynnä Johan Bäckmanin ja Janus Putkosen kaltaiset operaattorit; asiantuntijuuteen sopii sama kuin edelliseenkin, ns. asiantuntijoina näyttää olevan kaikkia syvän päädyn Vapan veljeksistä alkaen ja päätyen Janus Putkosen kaltaisiin Venäjälle työskenteleviin propagandisteihin. Tammikuiseen Suuren Nato-keskusteluun osallistui Johan Bäckmanin ja Janus Putkosen johdolla kokojoukko suomalaisia disinformaatikkoja, salaliittoteoreetikoita ynnä poliittisesti oikealle äärilaidalle ajautuneita toimijoita, kuten Ossi Tiihonen. Ehkäpä odottamattomin vieras oli Venäjän proxy-joukkoihin Itä-Ukrainaan vuonna 2015 Johan Bäckmanin avustuksella värväytynyt militantti Petri Viljakainen, joka oli viettänyt kovin vaitonaista elämää kevättalvesta 2019 lähtien, jolloin hän epätoivoissaan anoi kavereilta rahaa, jotta pääsisi kotiin Venäjän miehittämästä Itä-Ukrainasta.

Keskustelun eräänlaisena alustuksena näimme, Panu Huuhtasen, (hän on toimittelijana vasta- ja valemedioihin kuuluvassa Reformi-Studiossa) haastattelu, jossa haastateltavana oli Laura Huhtasaaren avustajana europarlamentissa toimiva Olli Kotro, joka toi keskusteluun Brysselistä maltillisuutta korostavan näkökulman. Toisaalta ehkäpä on ymmärrettävää, että ranskankielisessä maailmassa (johon MV-lehden keskustelua käsittelevässä artikkelissa viitattiin) suhtautuminen on toinen, johtuen ihan maantieteestä – Venäjän erottaa Ranskasta ynnä Belgian ranskankielisestä alueesta reilut 1800 kilometriä. Epäilemättä ääni Brysselissä olisi toinen, jos Venäjä kokoaisi ”panssariarmeijaansa” Jelnja – Voronež-alueen sijaan Reinin rannoille.

Siitä huolimatta, että kyseinen keskustelutuokio oli nimetty Suureksi Nato-keskusteluksi, se oli yhtälailla suuri disinformaatio ja propagandahyökkäys tämän hetken Venäjän todellisia ja kuviteltuja vihollisia vastaan. Huomioitavaa on se, että keskustelussa toistettiin Venäjän narratiivia vihollis- ja uhrikuvasta, jossa katala länsi on Venäjän suurin uhka. Venäläisten kannalta valitettavaa on se, että heidän suurin uhka todellisuudessa ovat Kremlissä vallan ytimessä olevan henkilöt tukijoineen, jollaisia Suureen Nato-keskusteluun osallistuneet henkilötkin ovat, koska toimillaan omalta osaltaan toimivat Kremlin äänitorvena ja toisinaan lausunnoillaan ja toimillaan pyrkivät jopa tuomaan uskottavuutta Venäjän hallinnon toimille. Esimerkkinä tällaisesta toimesta voidaan mainita Venäjän miehittämillään alueilla järjestämien laittomien vaalien ”vaalitarkkailijana” tai ”vaalivirkailijana” toimiminen, johon keskustelijoista ainakin Johan Bäckman, Janus Putkonen sekä Petri Viljakainen ovat syyllistyneet.

Keskustelussa minua ei yllättänyt se, että Janus Putkonen alleviivaten viittasi Paasikiven-Kekkosen-linjan perintöön Suomen ja Venäjän välisissä suhteissa, ja korostaen totesi nykyisistä poliitikoista vain Ano Turtiaisen (Valta Kuuluu Kansalle eli VKK) pitävän sitä vaihtoehtona Suomelle.

Keskustelussa nousi esille Venäjän viime aikojen disinformatiivisista väitteistä jälleen syyte ukrainalaisista hyökkääjinä sekä Ukrainasta provokatiivisen operaation suunnittelijana ja valmistelijana, jonka tarkoituksena olisi vetää Venäjä mukaan sotaan, jossa (väitteessä) myös toistuu Kremlin teema siitä, ettei maa ole osallinen Ukrainan sodassa. Kyse on siis moninkertaisesta valheesta, valheiden verkosta, koska Venäjän osallisuudesta Ukrainan sotaan on olemassa todisteita riittämiin – on suoria todisteita voimankäytöstä epäsuoriin toimiin.  

Toisaalta eräät keskustelussa esitetyt väitteet on helppoa kumota ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoiden ja sotatoimialueella vierailleiden toimittajien havaintojen perusteella. Tällaisia ovat väitteet Ukrainasta hyökkääjänä, aivan kuten väitteet Ukrainasta provokaation suunnittelijana. Sen sijaan miehitetyiltä alueilta löytyy runsaasti esimerkkejä siitä, että jotain koetetaan valmistella savuverhon suojissa.

At two locations in the eastern part of Makiivka (non-government-controlled, 12km north-east of Donetsk), the SMM observed a convoy of three utility trucks (Ural-type) with “chemical protection” written in white letters in Russian language on their sides and two utility trucks (one KamAZ-type and one Ural-type) loaded with green wooden objects, assessed as ammunition boxes.” (2)

Venäjän propagandassa on viime viikkoina toistunut useamman kerran väitteet Ukrainan provokatiivisesta iskusta, jossa käytetään taistelukaasuja tai muita kiellettyjä materiaaleja. Tällaiset disinformatiiviset väitteet huomioiden, ETYJ:n havainto kuorma-autoista, joihin on kirjoitettu teksti “chemical protection” (kemiallinen suojaus) herättää pohtimaan, että onko Venäjällä itsellään käynnissä jonkin sortin false-flag-operaation valmistelu.

During the reporting period, the Mission’s freedom of movement was restricted 75 times, including 73 instances in non-government-controlled areas.” (3)

Yllä oleva on lainaus ETYJ:n Ukrainan monitorointimission 10. tammikuuta julkaisemasta raportista, joka kertoo karua kieltä siitä, että tarkkailijoiden liikkumista (työskentelyä) rajoitettiin 13. joulukuuta 2021 – 9. tammikuuta 2022 välillä yhteensä 73 kertaa miehitetyillä alueilla ja kaksi kertaa Ukrainan kontrolloimilla alueilla. Trendi on ollut sama jo pidemmän aikaa, esim. 29. marraskuuta – 12. joulukuuta 2021 välillä ETYJ:n Ukrainan monitorointimission liikkumista rajoitettiin miehitetyillä alueilla 55 kertaa 57 kerrasta. (4) Samaan aikaan miehitetyiltä alueilta saamieni tietojen mukaan alueelle on saapunut lisää joukkoja Venäjältä, panssaroitua kalustoa on liikuteltu yöaikaan kaupunkialueiden läpi rintamavyöhykkeeseen rajoittuville alueille. Lisäksi miehitetyille alueille on saapunut Venäjältä rautateitse polttoaineen ohella kalustoa tammikuun aikana.   

Keskustelussa toistui myös, tyypillinen, ”Putin is Strong, Russia is Strong” -narratiivi, muun muassa Leena Hietasen (tuttavallisemmin tankki-Leena) muistuttaessa kuuntelijoita Venäjän (asevoimien) ylivertaisuudesta ja toisaalta siitä, että Venäjä on uhri, jota on petetty liian monta kertaa. Mikä on tyypillistä venäläisdisinformaatiossa, jossa maa on katalan lännen juonitteluiden uhri, jossa länsi on kerta toisensa jälkeen pettänyt Venäjän. Tässä Venäjä kuitenkin syyllistyy itse valehtelun ohella itsensä uhriuttamiseen ja perustellessaan niillä omien toimiensa oikeutuksen – jota kuorona viides kolonna vierailla mailla toistaa. Hietasen saarna yksinkertaistettuna: ”Länsi tulee aina häviämään. - - - Ukraina jaetaan”.

On kuitenkin huomioitava, että kyseinen Suuri Nato-keskustelu oli vain yksi osa suomalaisyleisölle kohdennettua disinformaatiokampanjaa, samalla siinä toistettiin lukuisia Venäjän käynnissä olevan kampanjan ulottuvuuksia uhri-tarinasta alkaen. Venäjän näkeminen uhrina ja lännen provokaattorina toistuu muutoinkin tiettyyn laita- ja äärioikeistolaiseen viiteryhmään kuuluvien henkilöiden (ja ryhmien) viestinnässä. Suuren Nato-keskustelun ohella Ossi Tiihosen lailla Valta Kuuluu Kansalle puolueeseen kuuluva Jarno Vähäkainu (puolueen 2. varapj.) toistaa niin ikää Kremlin näkemystä maailmantilasta. Tälläkin kertaa kiinnostavaa on se, että Kremlin narratiivia toistava antaa ymmärtää olevansa isänmaallinen ja ajavansa Suomen etua – aivan kuten tekee miehitetyssä Luhanskissa majaileva Janus Putkonenkin. Todennäköisesti he eivät ymmärrä, kuinka paradoksaalista heidän viestintänsä on, mutta vielä hämmentävää on se, että joku suomalainen ottaa heidän väitteensä todesta.

























Siinä missä Suuressa nato-keskustelussa valtaosa keskustelijoista kuului joko laita- tahi äärioikeistoon tai suomalaisen salaliittoliikehdinnän syvimpään päätyyn, myös ideologisen janan toinen laita tarjoilee punaiseen käärepaperiin käärittynä mahorkalta tuoksahtavaa Kreml-tarinaa. Nimittäin Rauhanpuolustajien julkaisema PEACE PLEDGE UNIONIN JULKILAUSUMA UKRAINASTA JA VENÄJÄSTÄ toistaa – hienoon kääreeseen käärittynä – sitä samaa tarinaa, jota Rauhanpuolustajat jo minun lapsuudessani tarjoili maailmalle harhaisissa viesteissään ynnä rauhanohjus-marsseillaan, vai mitäpä tuumaatte seuraavasta:

Tuomitsemme Venäjän hallituksen toiminnan, kun se kokoaa joukkojaan Ukrainan rajalle. Emme hyväksy heidän väitettään, että joukkojensiirto ei ole aggressiivista, koska joukot ovat Venäjän alueella. Tuomitsemme myös Naton jäsenmaiden, mukaan lukien Yhdysvallat ja Iso-Britannia, hallitusten aggressiiviset toimet joukkojen kokoamisessa Venäjän muille rajoille. Tämä on seurausta Naton laajentumisesta itään 1990-luvulta lähtien, mikä on rikkonut kylmän sodan lopussa annetut lupaukset.” (5)

Kyse on malliesimerkki disinformaatiosta (väite lupauksista, jotka Nato muka on antanut) ja tasapuolisuusharhasta (jossa Naton toimet rinnastuvat Venäjän toimiin) sekä Venäjän suorittaman Krimin niemimaan miehityksen ja sen masinoiman Itä-Ukrainan sodan täydellisestä unohtamisesta. Kirjoituksessa ei myöskään huomioida lainkaan sitä, että Venäjän naapureiden toimet (Nato-jäsenyys) on perusteltua ja perustuu täydelliseen vapaaehtoisuuteen sekä vallitsevien olosuhteiden (ja historian tapahtumien) huomioimiseen.

Edellä kuvaillut esimerkit ovat vain yksi puoli lisääntyvästä disinformatiivisesta verkkokeskustelusta Venäjän eskalaatiouhan alla. Moniulotteisempana se näyttäytyy Facebookin ryhmissä tai verkon keskustelupalstoilla, joilla on nähtävissä pienimuotoinen invaasio hyödyllisiä idiootteja ynnä astetta taitavampiakin trollaajia, jollaista keskustelua käytiin myös Suuren Nato-keskustelun yhteydessä toimineessa chatissa. Keskustelu toistaa kuitenkin perinteistä kaavaa, jossa keskustelua myrkytetään ja se tehdään mahdottomaksi (esim. toistamalla perinteisiä virheellisiä väittämiä Ukrainasta, Krimin niemimaasta ja nyt Donbasista osana venäläistä maailmaa) ynnä kohdistamalla läntiseen perusteettomia syytöksiä. Myös suomalaisessa keskustelussa viesteissä on havaittavissa selkeä kaava, jopa niin pitkälle, että taustalla luulisi olevan organisoidumpaa toimintaa – tai sitten jossain verkon syövereissä, erilaisissa ryhmissä, asiaan vihkiytyneet ovat ryhtyneet yhteistyöhön, johon muut kaltaisensa liittyvät. Toisinaan tällaiseen keskusteluun liittyy englannin kielisiä sanailijoita toistamaan tarinaa Venäjästä uhrina ja lännestä petollisena vihollisena. Kuvakaappauksessa (alla) muutama poiminta suomalaisen disinfokentän tuotannosta valeuutisista someviestintään.









Luonnollisesti vastaava ilmiö, entisestään lisääntynyt venäläismielinen propaganda, disinformaatio ja trollaus, on myös havaittavissa vieraskielisillä sosiaalisen median alustoilla. Se on myös havaittu Ukrainassa, lisääntyneenä propagandana, yhteiskuntaan kohdistuvana häirintänä (esim. yhteensä jopa satoja pommiuhkauksia kouluihin ja päiväkoteihin kautta maan) ja informaatiohyökkäyksinä sekä erilaisten disinfo-verkostojen aktivoitumisena. (6) Aivan oma lukunsa kuviossa ovat sitten läntiset Venäjä-yhteyksissä itsensä ryvettäneet poliitikot, kuten Saksan entinen liittokansleri Gerhard Schröder, jotka lausunnoillaan ajavat Venäjän asiaa. Tällä viikolla Gerhard Schröder syytti nimenomaa Ukrainaa ”sapelinkalistelusta”. (7) Niinpä niin, sen lauluja laulat kenen leipää syöt! 













Kuvakollaasissa esimerkinomaisia poimintoja viime viikkojen propagandistisesta viestinnästä Twitterissä. Esimerkeissä toistuvat tämän hetken venäläispropagandalle tyypilliset valheelliset väittämät kuin myös Venäjää tukeva viestintä, dehumanisointia unohtamatta. Näyttää siis siltä, että Venäjän propagandakone turvautuu vanhoihin metodeihin mutta viime vuosina keräämäänsä kokemusta hyödyntäen.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.youtube.com/watch?v=QZBx9cDqbm8 

2. https://www.osce.org/files/2022-01-26 SMM Daily Report.pdf 

3. https://www.osce.org/files/f/documents/0/1/510458.pdf 

4. https://www.osce.org/files/f/documents/a/6/508319.pdf 

5. https://rauhanpuolustajat.org/peace-pledge-unionin-julkilausuma-ukrainasta-ja-venajasta/ 

6. https://twitter.com/hwag_ucmc/status/1487034084547256326 

7. https://www.welt.de/politik/deutschland/article236539773/Gerhard-Schroeder-Altkanzler-greift-Baerbock-wegen-Ukraine-an.html 



perjantai 21. tammikuuta 2022

Havaintoja miehitetystä Itä-Ukrainasta

 

Aiemmassa kirjoituksessani – Neuvottelukierros käyty –Venäjä valmistautuu sotatoimien eskalointiin Ukrainassa – jätin tarkoituksellisesti huomioimatta Venäjän miehittämän itäisen Ukrainan tilanteen, viittaisin kuitenkin sellaisiin tekijöihin, jotka indikoivat sen puolesta, että alueella valmistaudutaan tavanomaisesta poikkeaviin toimiin. Tällaisia tekijöitä ovat muun muassa:

alueen väestöön kohdistetut rekrytointikampanjat, joissa ns. aluepuolustusjoukkoihin värvätään uutta henkilöstöä taistelujoukkoja tukeviin osastoihin tai organisaation osiin, kuten logistiikkaan, hallintoon ja erilaisten kohteiden vartiointiin ja turvaamiseen; ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoiden toiminnan vaikeuttaminen miehitetyillä alueilla sekä ETYJ:n kalustoon kohdistuva vaikuttaminen; (1) viime vuoden puolella Venäjän päätöksellä tapahtunut ETYJ:n tarkkailuoperaation lopettaminen Rostovin alueen ja miehitettyjen alueiden välisen rajan kahdella raja-asemalla (kyseessä olivat ainoat raja-asemat, joilla ETYJ:n oli mahdollista suorittaa visuaalista- ja kuulohavainnointia); (2) edellisten ohella yöaikaan tapahtuvat, tavanomaisesta poikkeavat, kalustosiirrot miehitetyssä Donetskista saattavat liittyä operaation valmisteluun, kalustoa on siirretty kaupungin luoteisosiin. Tämänhetkisten tietojeni perusteella en kuitenkaan ryhdy spekuloimaan, millaisesta operaatiosta mahdollisesti on kyse – vai onko kyse loppujen lopuksi vain tavallisesta rotaatiosta epätavanomaiseen (vuorokauden)aikaan suoritettuna.

Edellisiä täydentää lisääntynyt disinformaatio ja propaganda, jota kohdistetaan Venäjän ja sen operaattoreiden taholta Ukrainaan ja sitä tukeviin länsimaihin. Tällaisesta propagandasta saatiin häivähdys aiemmin tällä viikolla, disinformatiivisen Totuuden etsijöiden, järjestämässä Suuressa Nato-keskustelussa, jota johti Johan Bäckman. (3)

Seuraavaksi taustoitetummin näistä indikoivista havainnoista.

Paikallislähteiden mukaan miehitetyn Donetskin alueella 1. armeijakunnan aluepuolustusprikaateihin kuuluva Oplot prikaati eli 5. mekanisoitu kivääriprikaati rekrytoi henkilökuntaa. Prikaati etsii autonkuljettajia (vaatimuksena vähintään BC-kortti), viestimiehiä sekä erilaisia tietotekniikanoperaattoreita, leirien ja tukikohtien vartijoita – rekrytointi ulottuu myös naisiin. Palkka tehtävästä on yli 24 000 ruplaa kuukaudessa, mikä sikäläinen palkkataso huomioiden on huomattavan korkea.

Laajempaa näkyvyyttä rekrytointikampanjanmuodossa on saanut ”Армия ДНР”-rekrytointikampanja, jonka ilmoituksessa on käytetty hyväksi Norjan puolustusvoimien kuva-arkistosta kopioitua kuvaa pienin muokkauksin. (4 ja 5)

ETYJ:n Ukrainan monitorointimission viime joulukuussa julkaiseman raportin mukaan 29. marraskuuta – 12. joulukuuta 2021 välillä:

During the reporting period, the Mission’s freedom of movement was restricted 57 times, including 55 instances in non-government-controlled areas. SMM unmanned aerial vehicles (UAVs) were assessed as targeted by small-arms fire four times in government-controlled areas and seven times in non-government-controlled areas . The Mission’s UAVs experienced signal interference, assessed as caused by probable jamming, on 92 occasions while flying on both sides of the contact line.” (6)

ETYJ ei ole vielä julkaissut uudempaa, vastaavaa katsausta, mutta päivittäistenkin raporttien perusteella on pääteltävissä, että ETYJ:n partioihin sekä ETYJ:n kalustoon kohdistuu merkittävästi enemmän häirintää ja haitantekoa (vahingoittamista) Venäjän ja sen varustamien joukkojen miehittämillä alueilla kuin Ukrainan kontrolloimilla alueilla. (7) Eräissä tapauksissa ETYJ:n asentamia valvontakameroita ja muita kiinteitä valvontalaitteita on tuhottu Venäjän johtamien ja varustamien joukkojen toimesta.

Sen ohella, että ETYJ:n työskentely on viime aikoina vaikeutunut kohtuuttomasti Venäjän ja sen operaattoreiden toimesta Ukrainalta miehitetyillä alueilla, on se kohdannut ongelmia myös Rostovin oblastin alueella Venäjällä, jossa sen toimien seurauksena ETYJ:n tarkkailuoperaatio päättyi jo viime vuoden syyskuussa kahdella Venäjän alueella olevalla raja-asemalla, Gukovossa ja Donetskissa (pieni kaupunki Venäjällä). (8) On kuitenkin syytä huomioida, että ETYJ:n tarkkailuoperaatio kyseisellä Venäjän miehittämällä reilun 400 kilometrin pituisella rajaosuudella oli lopulta nimellistä, koska ETYJ:n tarkkailijat saivat tehdä vain ja ainoastaan aistivaraisia havainnointeja hyvin rajatulla alueella. (9)

Viime vuoden lopulta lukien erilaisen propagandan määrä on lisääntynyt merkittävästi, myös Suomessa. Toiminnan järjestelmällisyydestä tulee mieleen Ukrainan sodan ensimmäiset vuodet, jolloin Venäjän operaattorit, propagandistit yhdessä organisoidun trollaamisen kera levittivät disinformatiivista tarinaa venäläisiä uhkaavasta kansanmurhasta jne. erilaisilla sosiaalisen median alustoilla sekä keskusteluryhmissä.

Bäckmanin orkestroima, Totuuden etsijöiden Suuri Nato-keskustelu teemoineen on vain yksi esimerkki tällaisen keskustelun lisääntymisestä. Nato-keskustelun ohella siinä toistuivat Venäjän taajaan viljelemät teemat, jolloin esim. miehitetyssä Luhanskissa asusteleva propagandisti Janus Putkonen sekä keskusteluun osallistunut suomalaismilitantti Petri Viljakainen toistivat Venäjän narratiivia ukrainalaisista hyökkääjinä, vaikka ETYJ:n raporttien ja sotatoimialueella vierailleiden toimittajien havaintojen perusteella väitteet Ukrainasta hyökkääjänä on helppo kumota; Leena Hietasen muistuttaessa Venäjän (asevoimien) ylivertaisuudesta, jossa puheessa on aistittavissa tyypillinen ”Putin is Strong, Russia is Strong” -narratiivin toisto, jota Putkonenkin toistaa.  

Mutta kaikesta huolimatta tämä on vain yksi puoli nousevasta disinformatiivisesta verkkokeskustelusta Venäjän eskalaatiouhan alla, moniulotteisempana se näyttäytyy Facebookin ryhmissä tai verkon keskustelupalstoilla, joilla on nähtävissä pienimuotoinen invaasio hyödyllisiä idiootteja ynnä astetta taitavampiakin trollaajia, keskustelun toistaessa kuitenkin perinteistä kaavaa, jossa se myrkytetään ja tehdään mahdottomaksi (esim. toistamalla perinteisiä virheellisiä väittämiä Ukrainasta, Krimin niemimaasta ja nyt Donbasista osana venäläistä maailmaa) ynnä kohdistamalla länteen perusteettomia syytöksiä. Suomalaisessa keskustelussa viestit toistavat selkeää kaavaa, jopa niin pitkälle, että luulisi taustalla olevan organisoidumpaa toimintaa – tai sitten jossain verkon syövereissä, erilaisissa ryhmissä, asiaan vihkiytyneet ovat ryhtyneet yhteistyöhön, johon muut kaltaisensa liittyvät. Toisinaan keskusteluun ”eksyy” englannin kielisiä sanailijoita toistamaan tarinaa Venäjästä uhrina ja lännestä petollisena vihollisena, jollaista seurasin viikonpäivät sitten Yleisradion toimittaja Mika Mäkeläisen julkisessa FB-profiilissa.

Lisääntynyt propaganda ja keskusteluiden verkkohäirintä ovat aiheina sellaisia, joihin on syytä palata tarkemmin erillisessä kirjoituksessa, jossa olisi mahdollista ruotia tarkemmin suomalaisten kremliinien aikaansaannoksia.

Venäläiset saapuvat Valko-Venäjälle Union Resolve-2022 -sotaharjoituksen alla

Lukijoiden on hyvä muistaa, että Valko-Venäjälle on ollut sijoitettuna pysyvämmin Venäjän joukkoja jo pidemmän aikaa. Vileikaan on sijoitettu 43. viestintäyksikkö (sotilasyksikkö nro. 49390) Venäjän laivastosta, Hantsavitšyn alueelle sijoitettu venäläinen sotilasyksikkö nro. 03522 hoitaa ennakkovaroitustutkaa. Maan luoteisosaan, Hrodnan harjoitusalueelle on sijoitettu venäläisten operoima S-400 ilmatorjuntajärjestelmä, (10) ja Baranovitšin lentotukikohdasta operoi Venäjän ilmavoimien Sukhoi Su-30SM monitoimihävittäjiä. Hävittäjät kuuluvat Venäjän ilmavoimien 6. ilma-armeijaan, (jonka esikunta on Pietarissa). On myös hyvin todennäköistä, että Valko-Venäjälle on siirretty Venäjän valtiollisiin turvallisuusorganisaatioihin kuuluvia sotilaita ja erikoistoimintamiehiä turvaamaan maan diktatorisen johtajan Aleksandr Lukašenkan hallintoa.

Lukašenka antoi taannoin hyväksyntänsä maassa järjestettävälle Valko-Venäjän ja Venäjän yhteiselle Union Resolve-2022-sotaharjoitukselle, joka on suunniteltu pidettäväksi 10.-22. helmikuuta, pääasiassa maan länsi- ja lounaisosissa, myös Ukrainaan rajoittuvilla alueilla. Hyvin pian virallisen hyväksynnän, (joka oli todennäköisesti luonteeltaan muodollinen), jälkeen Venäjä siirsi harjoitusten varjolla joukkojaan Valko-Venäjän maaperälle. Tammikuun 17. päivä Kalodzištšyssä kuvattiin, venäläiskalustoa ja joukkoja kuljettanut tavarajuna, jota seuraavina päivinä lisää joukkoja ja kalustoa on virrannut läntisen Venäjän alueelta Valko-Venäjälle. Osa harjoitusten varjolla maahan saapuvista joukoista, saapuu Valko-Venäjälle niinkin kaukaa kuin Itäisestä sotilaspiiristä. (11) Joukkojen saapumista maahan Venäjältä viikkoja ennen harjoitusta pidetään tavanomaista varhaisempana.








Venäjältä on saapunut Valko-Venäjälle jo useampia kalustolla ja materiaalilla varustettuja tavarajunia, junakuljetusten ohella kalustoa saapuu myös maanteitse Venäjän läntisestä kolkasta. ”Rautatietyöntekijöiden yhteisön” mukaan Venäjältä on saapunut viimeisen viikon kuluessa 33 tavarajunaa sotilaskalustoa ja -varusteita sekä miehistöä Valko-Venäjälle. Heidän mukaan Valko-Venäjälle pitäisi saapua yhteensä 200 tavarajunaa sotilaskalustoa ja -varusteita sekä miehistöä. (12)

Venäjän Valko-Venäjälle siirtämään varustukseen kuuluu myös 16. CBRN prikaatin kalustoa, mukaan lukien RHM-6 panssaroituja-ajoneuvoja. Mikäli Venäjän suunnitelmissa on operointia Tšernobylin suojavyöhykkeellä, kyseisen prikaatin kalusto on luonnollinen lisä varustukseen. On kuitenkin huomioitava, että CBRN prikaatien tehtävänkuvaan kuuluitakin toimia kuin operointi kemiallisten, biologisten ja säteilykohteiden sekä ydinlaskeuma-alueella, jo offensiivi teollisuusalueiden poikki tuo mukaan tekijöitä, jotka lisäävät CBRN prikaatien tarvetta. Venäjän asevoimissa kyseiset joukot ovat olennainen osa offensiivin valmistelua (ja toteutusta).

Yhden, viime viikolla Siperian keskiosissa havaitun junan lastina ollutta kalustoa kuvattiin 18. tammikuuta Retšytsan eteläpuolella. Joukkojen leiriytymisalue kaupungin eteläpuolella on sikäli poikkeuksellinen, että alue sijaitsee varsin kaukana (n. 220-240 km) lähimmistäkin ”Union Resolve-2022” -sotaharjoituksen käyttöön varatuista harjoitusalueista. Toinen, yhtä oudoksuttava, kalustohavainto tehtiin Retšytsasta sata kilometriä lounaaseen Jelskissä, alle 20 kilometriä Valko-Venäjän ja Ukrainan rajalta.

”Union Resolve-2022” sotaharjoituksen alkuun on vielä parisen viikkoa, joten mitä tahansa ehtii tapahtua, tällä hetkellä kuitenkin näyttää siltä, että Retšytsan eteläpuolelle leiriytynyt yksikkö näyttää asettuvan alueelle pysyvämmin. Kyseisen yksikön varustukseen kuuluu muun muassa 220 mm BM-27 Uragan raketinheittimien 9T452-latausajoneuvoja, joten todennäköistä onkin, että jossain vaiheessa alueelle saapuu 220 mm BM-27 Uragan raketinheittimiäkin (jollei ole jo saapunut). Retšytsaan on saapunut ensimmäisen havainnon jälkeen lisää kalustoa Venäjältä, ainakin osan saapuneesta kalustosta päätyessä leiriin kaupungin eteläpuolelle M10-pikatien varteen.

Mielenkiintoisen Retšytsasta tekee sen, että se sijaitsee n. 45 kilometriä Ukrainan rajalta ja linnuntietä reilut 210 kilometriä Kiovasta. Liikenneyhteydet Retšytsan alueelta Ukrainaan eivät kuitenkaan ole hyvät, pohjois-etelä-suuntaisia teitä on joitain, mutta osan niistä ollessa varsin huonokuntoisia. Alueella liikkuneiden mukaan myös siltojen kunto Valko-Venäjän puolella on heikko – kantavatko ne raskasta kalustoa? Suorin reitti Retšytsan alueelta Ukrainaan, Kiovan pohjoispuolelle, menee Tšernobylin suojavyöhykkeen läpi. Satelliittikuvien perusteella vyöhykkeen läpi menee yksittäisiä, käytöstä poistettuja, teitä, jotka tiepohjaltaan todennäköisesti pikkupakkasella kantavat kaluston. Sen sijaan harvalukuisten teiden ulkopuolella maasto on vaikeakulkuista, soiden kirjavoimaa ja Pripjat joen halkomaa ryteikköä, josta voi muodostua helpohkosti modernin ajan Raatteen tie eteneville kärjille. Toivoa sopii, että Ukrainalla on valmiit suunnitelmat tehdä etenemiskelvottomiksi ne harvat pikkutiet Tšernobylin suojavyöhykkeen läpi, ja laajemmin tiet metsäisellä, jokien ja vesistöjen pilkkomalla, Ukrainan ja Valko-Venäjän välisellä rajaseudulla Dneprin ja siihen yhtyvien jokien molemmin puolin.

Retšytsasta Homelin alueen kautta Ukrainan rajalle kertyy matkaa noin 80 kilometriä, riippuen siitä, onko Homelin ohitustien Sožin ylittävä silta ajokuntoinen vaiko ei.

Ukrainan ja Valko-Venäjän rajaseutu Kiovan pohjoispuolella.

























Toivottavasti tämän sekä aiemman kirjoitukseni myötä lukijan on hiukan helpompi hahmottaa sitä millaista ”kudelmaa” Venäjä on rakentamassa Ukrainan ympärille, ja millaisin voimin Venäjä (yhdessä Valko-Venäjän kanssa) valmistautuu eskaloimaan Ukrainassa käynnissä olevaa sotaa. Konkreettisen sotavoiman rinnalla Venäjä näyttää myös valmistelevan eräänlaisen ”Terijoen hallituksen” kokoamista ukrainalaisista viidennen kolonnan miehistä – toivon heille pikaista matkaa Kremlin muuriin, sinne Otto Wille Kuusisen seuraksi.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.osce.org/files/f/documents/a/6/508319.pdf 

2. https://www.osce.org/observer-mission-at-russian-checkpoints-gukovo-and-donetsk/499387 

3. Totuuden Etsijät: Suuri Nato-keskustelu.

4. https://t.me/donetch/7362?single 

5. https://www.tv2.no/a/14482382/ 

6. https://www.osce.org/files/f/documents/a/6/508319.pdf 

7. https://www.osce.org/special-monitoring-mission-to-ukraine/509705 

8. https://www.osce.org/observer-mission-at-russian-checkpoints-gukovo-and-donetsk/499387 

9. https://jamestown.org/program/the-curtain-falls-on-a-russian-osce-charade-in-ukraine/ 

10. https://www.gfsis.org/russian-monitor/view/3104 

11. https://www.themoscowtimes.com/2022/01/21/russia-sends-s-400-battalions-from-far-east-to-belarus-for-drills-a76111 

12. https://belarus.liveuamap.com/en/2022/21-january-33-trains-with-military-equipment-and-russian

Muita lähteitä ovat muun muassa Conflict Intelligence Team, @MotolkoHelp ja Michael J. Sheldon sekä Rondeli Foundationin Russian Military Forces: Interactive Map -verkkosivu.

Kuvakollaasissa ”Армия ДНР”-rekrytointikamppanjassa käytetty kuva sekä alkuperäinen Norjan puolustusvoimien valokuva-arkistosta kopioitu kuva. 











lauantai 15. tammikuuta 2022

Neuvottelukierros käyty – Venäjä valmistautuu sotatoimien eskalointiin Ukrainassa

 

Viime viikolla Kazakstanin polttoainemielenosoituksista eskaloitunut kriisi täytti hetkeksi uutisavaruuden, maan esitettyä avunpyynnön Kollektiiviselle turvallisuusjärjestölle eli CSTO:lle, joka pääasiassa venäläisin joukoin vakautti tilanteen maassa; tällä viikolla Yhdysvaltojen ja Venäjän kahdenväliset neuvottelut veivät hetkeksi huomion, joita seurasi sarja muitakin neuvotteluita, joissa läntiseen yhteisöön kuuluvat valtiot, eri koostumuksissa, istuivat samaan pöytään Venäjän kanssa yrittäen neuvotteluiden avulla löytää ratkaisun Venäjän itsensä aiheuttamaan ongelmaan. Kaiken aikaa Venäjä on taustalla jatkanut joukkojen siirtoja Ukrainan rajoille ja eräissä tapauksissa Ukrainalta miehitetyille alueille – samalla, neuvotteluista huolimatta, Venäjän Ukrainaan ja läntisiin naapureihinsa kohdistama retoriikka on koventunut muuttuen entistä hyökkäävämmäksi – paikoin jopa vainoharhaiseksi.

Venäjä on jo viikkojen ajan siirtänyt joukkojaan idästä kohti länttä ja lounasta – Ukrainan rajaseutuja. Viime vuoden puolella, Venäjän ja Valko-Venäjän yhteisten sotaharjoitusten jälkeen alkaneen, mittavan, kalustonsiirto-operaation kuluessa, Venäjä siirsi esim. Jelnjaan, Smolenskin alueella, merkittäviä osia Keskisen sotilaspiirin 41. yhdistettyyn armeijaan kuuluvien joukko-osastojen kalustosta, mukaan lukien kyseisen armeijan 55. mekanisoidun kivääriprikaatin. (1) Jelnjaan on siirretty myös Keskisen sotilaspiirin kaartin 90. panssaridivisioonan kalustoa sekä osia 119. ohjusprikaatista, joka on varustettu Iskander-M taktisilla ballistisilla ohjuksilla. (2) Jelnjasta on linnuntietä Ukrainan rajalle n. 250 km.

Käyn tuonnempana läpi tarkemmin Venäjän Ukrainan tuntumaan siirtämiä joukkoja, mutta ennen tätä lyhyt yhteenveto Venäjän suorittamista mittavista joukkojen siirroista vuodenvaihteen molemmin puolin maan länsi- ja lounaisosiin Ukrainan rajan tuntumaan ja eräiltä osin Ukrainalta miehitetyille alueille. Käytännössä keskityn tämän vuoden puolella tehtyihin havaintoihin joukoista ja niiden koostumuksista.

Jonkin kuvan Venäjällä tällä hetkellä käynnissä olevien joukkojensiirtojen mittavuudesta saa siitä, että muutama päivä sitten (11. tammikuuta) Krasnojarskin kautta kulki kohti länttä jopa toistakymmentä tavarajunaa sotilaskalustoa ja muita varusteita, muilla varusteilla tarkoitan tässä logistiikan tarvitsemia maastokuorma-autoja, maansiirtokoneita, huolto- ja korjausajoneuvoja jne. Ajoittain liikkeellä on näkynyt raketinheitinkaluston ohella varsin paljon latausajoneuvoja, mikä viittaa myös siihen, että Venäjän on tarve saada ammushuolto toimimaan muuallakin kuin harjoitusalueilla, joille valtaosa yksiköistä on tällä hetkellä vielä sijoitettu. On kuitenkin arvioitu, että toistaiseksi liikkeellä oleva ajoneuvokalusto ei ole riittävä, mikäli Venäjän suunnitelmissa on rajoitettua sotilasoperaatiota mittavampi sodan eskalaatio Ukrainassa.

Syystalvella Venäjä alkoi siirtää kalustoa kohti länttä Keskisen sotilaspiirin alueelta, joulukuun loppupuolella mutta etenkin tämän vuoden puolella liikkeellä on ollut entistä enemmän kalustoa vielä kauempaa idästä – Itäisen sotilaspiirin alueelta, ja aina Japaninmeren ääreltä Primorjen aluepiiristä. (3) Tämänhetkisen arvion mukaan Itäisen sotilaspiirin alueelta on juniin lastattu kalustoa viiden prikaatin verran, (4) näyttää myös siltä, että Venäjä on siirtämässä idästä etenkin logistiikan osia kohti länttä. Toisaalta Itäisen sotilaspiirin alueen joukkojensiirtoihin sisältyy harhauttamisen (maskirovka) mahdollisuus.

Aiemmin tällä viikolla Venäjä käynnisti alueella valmiustarkastuksen, (5) jonka myötä liikkeelle lähti huomattavia määriä joukkoja ja kalustoa rautateiden ohella myös maanteitse. Joukkojen suuri määrä ja se, että osassa liikuteltavaa kalustoa, joukko-osasto ja kalustotunnuksia on peitetty*, vaikeuttaa joukkojen liikkeiden havainnointia ja voi mahdollistaa sen, että seurannasta huolimatta, yksittäisiä joukko-osastoja siirtyy jonnekin muualle kuin on ennakoitu, mutta koska Venäjän toiminta on jo tiedossa, se tuskin enää aiheuttaa yhtä mittavaa hämmennystä kuin sodan alussa. 

Kiinnostava, kohti länttä siirtyvä joukko-osasto kuuluu Ulan-Udeen ( Burjatian tasavalta) sijoitettuun erilliseen 5. panssariprikaatiin (sotilasyksikkö 46108). Osia kyseisestä panssariprikaatista osallistui Debaltseven taisteluun Itä-Ukrainassa helmi-maaliskuussa 2015. Sotatoimialueelle prikaatiin kuuluvat joukot siirtyivät viimeistään helmikuussa 2015 puolella, jolloin prikaatin kalustoa ja sotilaita kuvattiin miehitetyn Donetskin alueella, Makiivkan ja Debaltseven välisellä alueella. (6) Debaltseven taistelussa, helmikuussa 2015, erillinen 5. panssariprikaati menetti ainakin kaksi T-72B model 1989 taistelupanssarivaunua. Kalustomenetykset on vahvistanut venäläismedioille prikaatin miehistöön kuulunut, Debaltseven taistelussa vakavasti haavoittunut, sopimussotilas. Ukrainalaisjoukot tuhosivat kyseiset vaunut yhteenotossa Lohlynoven kylän lähellä.










Havainnekuva Venäjän joukkojensiirrosta rautateitse idästä kohti länttä, 8.-13.tammikuuta 2022 välillä. Kuvassa vain pieni osa havaituista, liikkeellä olevista, joukko-osastoista.

Omalla maaperällään Venäjä keskittää joukkojaan muutamalle keskeiselle alueelle kymmenistä kilometreistä muutaman sadan kilometrin päähän Ukrainan rajasta.

Brjanskin ja Smolenskin alueet

Brjanskin ja Smolenskin alueilla joukkoja on siirretty seuraavien paikkakuntien lähistöillä oleviin tukikohtiin, kenttätukikohtiin tai harjoitusalueille: Jelnja ja Klintsy sekä Klimovo, josta on rajalle matkaa linnuntietä noin 12 kilometriä.

Alueelle pysyvästi sijoitetut joukot:

Jelnjassa sijaitsee 144. mekanisoidun divisioonan esikunnan (sotilasyksikkö 61423) ohella divisioonaan kuuluvia joukko-osastoja 59. panssarirykmentti, 1281. panssarintorjuntapataljoona; Klintsyyn on sijoitettu 488. mekanisoitu (kivääri)rykmentti (sotilasyksikkö 12721)  ja 254. mekanisoitu rykmentti. Potšepissa sijaitsee panssarihaupitseilla varustetun 856. tykistörykmentin (sotilasyksikkö 23857) tukikohta.

Brjanskin ja Smolenskin alueille siirretyt joukot:

Jelnjaan on siirretty osia 35., 55. ja 74. mekanisoiduista kivääriprikaateista sekä 1. taktinen ryhmä kaartin 90. panssaridivisioonasta ja 119. ohjusprikaatista. Edellisten lisäksi Jelnjaan on siirretty 1. komppania 10. NBC rykmentistä sekä 1. tykistöpataljoona 120. tykistöprikaatista.

Klimovoon on siirretty 2. pataljoonan taktista ryhmää 90. panssaridivisioonasta ja Rožniin Klintsyn länsipuolelle 1. pataljoonan taktinen ryhmä 90. panssaridivisioonasta.

Kurskin ja Belgorodin alueet

Kurskin ja Belgorodin alueilla joukkoja on koottu Kurskin itäpuolelle Marshala Zhukovan tuntumaan sekä Solotiin Valuikin lähelle ja itse Valuikiin, josta on linnuntietä noin 15 kilometriä Ukrainan vastaiselle rajalle.

Alueelle pysyvästi sijoitetut joukot:

Valiukin ja Solotin alueelle on rauhan aikana sijoitettu 752. mekanisoiturykmentti (sotilasyksikkö 34670), 84. tiedustelupataljoona (sotilasyksikkö 22263) ja 237. panssarirykmentti (sotilasyksikkö 91726) sekä tunnistamaton v. 2020 perustettu mekanisoitu rykmentti.

Kurskin kaupungin ympäristöön on sijoitettu useita joukko-osastoja, kuten 448. ohjusprikaati (sotilasyksikkö 35535), joka on varustettu Iskander-M taktisilla ballistisilla ohjuksilla; Marshala Zhukovassa sijaitsee 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin tukikohta.

Kursk-Vostochniyn lentotukikohtaan on sijoitettu 14. hävittäjärykmentti (sotilasyksikkö 45119).

Kurskin ja Belgorodin alueille siirretyt joukot:

Kurskin itäpuolella sijaitsevan Postojalye Dvorin harjoitusalueelle on siirretty 1. pataljoonan taktinen ryhmä 138. mekanisoidusta prikaatista ja 1. pataljoonan taktinen ryhmä 25. mekanisoidusta prikaatista.

Voronežin alue

Voronežin alueella toistaiseksi merkittävin joukkojen keskitysalue sijaitsee Voronežin kaupungista etelään sijaitsevalla Pogonovon harjoitusalueella, mutta Venäjä on ryhtynyt sijoittamaan kalustoa myös Bogutšariin, jossa sijaitsee ennestään 3. mekanisoidun divisioonan esikunta sekä mekanisoitu rykmentti, panssarihaupitsein varustettu tykistörykmentti ja panssarintorjuntapataljoona.

Alueelle pysyvästi sijoitetut joukot:

Voronežissa sijaitsee 20. armeijan esikunta (sotilasyksikkö 89425), 108. ilmatorjuntaohjusrykmentti (sotilasyksikkö  51025) ja yksi vahvistettu erikoisjoukkojen komppania (huom. komppanian tukikohdan tarkka sijainti ei ole tiedossa). Baltimorin lentotukikohtaan Voronežin etelälaidalla on sijoitettu 47. pommittajarykmentti (sotilasyksikkö  45117).

Bogutšarissa sijaitsee 3. mekanisoidun divisioonan esikunta (sotilasyksikkö 54046) sekä 252. mekanisoitu rykmentti (sotilasyksikkö 91711), panssarihaupitsein varustettu 99. tykistörykmentti (sotilasyksikkö 91727) ja 159. panssarintorjuntapataljoona (sotilasyksikkö 81989).

Voronežin ja Bogutšarin alueelle siirretyt joukot:

Pogonovon harjoitusalueelle Voronežin eteläpuolelle on sijoitettu 2. pataljoonan taktista ryhmää 4. panssaridivisioonasta, 2. pataljoonan taktista ryhmää 2. mekanisoidusta divisioonasta ja TOS-1A:lla varustettu komppania/ pataljoona 20. NBC rykmentistä sekä mahdollisesti BM-27 raketinheittimillä varustettu pataljoona 288. tykistöprikaatista.

Venäjältä, Ukrainan rajantuntumasta tulevien havaintojen mukaan, maa on siirtämässä myös helikopterikalustoa rajaseudulle – tietoon sisältyy pieni varaus, koska kuvauspaikan tarkkaa sijaintia ei ole määritetty.

 

Miehitettyyn Itä-Ukrainaan rajoittuvat alueet ja miehitetty Krimin niemimaa

Venäjä on siirtänyt vähäisemmissä määrin Itä-Ukrainan miehitettyihin alueisiin rajoittuvalle alueelle joukkoja, on kuitenkin syytä huomioida, että Rostovin ympäristöön on sijoitettu Ukrainan sodan seurauksena runsaasti Ukrainalta miehitetyillä alueilla operoivien joukko-osastojen kalustoa sekä reservinyksiköitä. Rostovin koillispuolella, Novotšerkasskissa sijaitsee 8. armeijakunnan esikunta, kyseisen armeijakunnan vastuulla on myös Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden joukot, 1. armeijakunta miehitetyn Donetskin alueella ja 2. armeijakunta miehitetyn Luhanskin alueella.

Venäjän Itä-Ukrainan sotilasoperaatioiden kannalta tärkeässä roolissa ovat myös Rostovin alueella sijaitsevat Kuzminkan harjoitusalue ja Kadamovskyin harjoitusalue, Persianovskin itäpuolella sekä Kamensk-Šahtinski ympäristöineen. Kaupungin lounaispuolella sijaitsee Venäjä maavoimien 91. materiaalivarasto (sotilasyksikkö nro. 48670), jonka kautta on virrannut kalustoa ja materiaalia Venäjän varustamille joukoille Ukrainan itäosien miehitetyille alueille sekä miehitetylle Krimin niemimaalle, unohtamatta muita sotatoimialueita, joilla Venäjä liittolaisineen tai proxy-taistelijoineen on sotinut viimeisen vajaan vuosikymmenen aikana.

Venäjän alueelle sijoittamista joukoista tarkemmin maaliskuussa 2020 kirjoitetussa blogissa ”Donin operatiivinen ryhmä Ukrainan rajalla”.

Joulukuun kuluessa Venäjä on toimittanut miehitetylle Krimin niemimaalle jonkin verran lisää kalustoa sekä joukkoja. Satelliittikuvien ja muiden havaintojen perusteella joukkoja ja kalustoa on saapunut lisää Novoozernen koillispuolen materiaalivarastoon sekä Džankoihin – niemimaan pohjoisosaan, jonne saapui joulukuun alkupuolella 126. erilliseen rannikkopuolustusprikaatiin kuulunut mekanisoitu osasto. Niemimaan itäosissa sijaitsevalle Opukin harjoitusalueelle on myös saapunut jonkin verran joukkoja, mutta samalla on syytä muistaa, että alueella harjoittelemassa olleita joukkoja on siirtynyt takaisin tukikohtiinsa Venäjälle.

Venäjän, aiemmin viime vuonna miehittämälleen Krimin niemimaalle siirtämien joukkojen lisäksi se on siirtänyt niemimaalle, vuoden loppupuolen joukkojen siirroissa, kaksi pataljoonaa 136. mekanisoidusta prikaatista, jonka lisäksi se oli siirtänyt niemimaalle 3-4 pataljoonan taktista ryhmää.

Miehitysvuosien kuluessa Venäjä on vahvistanut niemimaalle sijoittamia joukkojaan huomattavasti, onkin todennäköistä, että mahdollisen (todennäköisen) sodan eskalaation koittaessa, Venäjä siirtäisi, tarpeen niin vaatiessa, niemimaalle avainjoukkoja hyvin nopealla tahdilla joko ilmateitse tai pinta-aluksilla Novorossijskista. Venäjän miehittäessä Krimin niemimaan helmi-maaliskuussa 2014, se siirsi operaation ensimmäisinä päivinä nopealla tahdilla ilmateitse sekä pinta-aluksilla tarvittavat joukot avainkohteiden haltuun ottamiseen, ja taannoisen Kazakstan-operaation alussa – pääasiassa venäläisin konein – maahan siirrettiin tiiviillä tahdilla tuhansia sotilaita. Ehkäpä Kazakstan oli osaltaan jonkin sortin demonstraatio Ukrainalle ja lännelle siitä, mitä tuleman pitää, mikäli ne eivät taivu Venäjän uhittelun edessä. Onneksi eivät ole taipuneet!

Venäjän miehittämälleen Krimin niemimaalle sijoittamista joukoista laajemmin viime lokakuussa kirjoittamassani (lähteistetyssä) blogissa ”Venäjä militarisoi miehittämäänsä Krimin niemimaata”.

Rochan Consultingin Konrad Muzykan arvion mukaan Venäjä on siirtänyt syksyn ja talven kuluessa Ukrainan rajan tuntumaan sekä Ukrainalta miehitetylle Krimin niemimaalle yhteensä 51-52 pataljoonan taktista ryhmää (BTG), lukemaan eivät sisälly Itä-Ukrainan miehitetyille alueille sijoitetut joukot. (7)

Edellisten lisäksi Ukrainaan kohdistuvana uhkana huomioisin ehdottomasti myös Moldovasta 90-luvun sodassa Venäjän asevoimien ja vapaaehtoisten tuella irtautuneen, Transnistrian alueen ja sinne sijoitetun Venäjän asevoimien sotilasyksikön nro. 13962, jonka vahvuus on noin 1500 sotilasta sekä niitä tukevat paikalliset joukot kalustoineen. Transnistrian alueelle Venäjän asevoimien osaston varustukseen ei kuulu raskasta kalustoa, sen sijaan alueella operoivilla paikallisilla joukoilla on 90-luvun sodan jäljiltä jonkin verran ikääntyvää panssarikalustoa ja tykistöä.

Kuten karttakuvasta voi päätellä, Venäjä on sijoittanut myös Valko-Venäjän alueelle pysyvästi joukkoja. Vileikaan on sijoitettu 43. viestintäyksikkö (sotilasyksikkö nro. 49390) Venäjän laivastosta, Hantsavitšyn alueelle sijoitettu venäläinen sotilasyksikkö nro. 03522 hoitaa ennakkovaroitustutkaa. On myös enemmän kuin todennäköistä, että Valko-Venäjälle on siirretty muitakin Venäjän asevoimien ja turvallisuusjoukkojen yksiköitä turvaamaan maan diktatorisen johtajan Aleksandr Lukašenkan hallintoa. Lukašenka antoi hyväksyntänsä maassa järjestettäville Valko-Venäjän ja Venäjän yhteiselle operatiiviselle harjoitukselle. Harjoitus on suunniteltu pidettäväksi helmikuussa maan länsi- ja etelärajoilla, myös Ukrainaan rajoittuvilla alueilla.

Venäjä on jo siirtänyt ensimmäiset harjoituksiin osallistuvat joukot Valko-Venäjän maaperälle, eilen Kalodzištšyssä kuvattiin, venäläiskalustoa ja joukkoja kuljettanut tavarajuna. Tänään Valko-Venäjälle on saapunut lisää kalustoa ja joukkoja Venäjältä. Joukkojen saapumista Venäjältä viikkoja ennen harjoitusta pidetään tavanomaista varhaisempana.

Kirjoituksessani en nyt tarkastele miehitetyn Itä-Ukrainan tilannetta, tietyt tekijät kuitenkin indikoivat sen puolesta, että alueella valmistaudutaan tavanomaisesta poikkeaviin toimiin. Tällaisia tekijöitä ovat muun muassa alueen väestölle suunnatut rekrytointikampanjat, joissa ns. aluepuolustusjoukot värväävät uutta miehistöä taisteluosastoja tukeviin joukkoihin, kuten logistiikkaan, hallintoon ja erilaisten kohteiden vartiointiin ja turvaamiseen; ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoiden toiminnan vaikeuttaminen miehitetyillä alueilla sekä ETYJ:n kalustoon kohdistuva vaikuttaminen; (8) ETYJ:n tarkkailuoperaation lopettaminen Rostovin alueen ja miehitettyjen alueiden välisen rajan kahdella raja-asemalla (kyseessä olivat ainoat raja-asemat, joilla ETYJ:n oli mahdollista suorittaa visuaalista- ja kuulohavainnointia). (9) Myös yöaikaan tapahtuneet, tavanomaisesta poikkeavat, kalustosiirrot miehitetyssä Donetskista saattavat liittyä jonkin asteisen operaation valmisteluun. Tämänhetkisen tiedon perusteella en kuitenkaan ryhdy spekuloimaan, millaisesta operaatiosta mahdollisesti on kyse – vai onko kyse loppujen lopuksi vain tavallisesta rotaatiosta epätavanomaiseen (vuorokauden)aikaan suoritettuna.

Viime viikkojen tapahtumien perusteella, tulen entistä useammin miettineeksi sitä, että onko arpa nyt heitetty ja Venäjällä Vladimir Putinin hallinto siirtynyt tilaan, josta ei ole enää mahdollista vetäytyä ilman, että menettää kasvonsa, että jonkin asteinen voitto on saavutettava – ja koska neuvottelupöydässä länsi ei Putinin uhkavaatimusten edessä taipunut, jäljelle ei juurikaan jää vaihtoehtoja.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://rochan-consulting.com/tracking-russian-deployments-near-ukraine-autumn-winter-2021-22/ 

2. https://www.janes.com/defence-news/news-detail/russian-ground-troop-units-and-iskander-ballistic-missiles-identified-at-ukrainian-border-by-janes 

3. https://twitter.com/GirkinGirkin/status/1481688273500180483 

4. https://twitter.com/konrad_muzyka/status/1481361708543324161 

5. https://tass.com/defense/1388035 

6. https://informnapalm.org/en/5th-tank-brigade-russian-army-battle-debaltseve/ 

7. https://rochan-consulting.com/tracking-russian-deployments-near-ukraine-autumn-winter-2021-22/ 

8. https://www.osce.org/files/f/documents/a/6/508319.pdf

9. https://www.osce.org/observer-mission-at-russian-checkpoints-gukovo-and-donetsk/499387 

Lähteinä käytetty myös Konrad Muzykan ja Rob Leen twitter-tilejä sekä Rondeli Foundationin Russian Military Forces: Interactive Map-verkkosivua. Kartan upotuskuvat @GirkinGirkin ja @4emberlen -twitter-tileiltä.

*: Havainnekuva:















#УкраїнаЧинитимеОпір #UkraineWillResist


keskiviikko 12. tammikuuta 2022

Yleisradion Kylmän sodan Suomi – askel pimeydestä kohti valoa

 

Vuoden vaihtuessa Yleisradio tarjosi kansalle Jari Tervon vetämää dokumenttisarjaa kylmän sodan Suomesta, dokumenttisarjassa pureudutaan aikakauteen, jolloin Suomi oppi valehtelemaan itselleen. Ja, ollakseni rehellinen, ei pelkästään virallinen Suomi liturgioiden tasolla – kovin monen suomalaisen maailmankuvassa musta muuttui valkoiseksi ja правда totuudeksi.

Niin hyvin toteutettu kuin sarja onkin, niin on se myös nostattanut soraääniä, jotka (mielestäni) omalla tapaa alleviivaavat sarjan tarpeen. Eräiden kommentointi sarjan tiimoilta tuntuu jopa hiukan surkuhupaisalta – lapselliselta etten sanoisi. Nimittäin onhan siinä jotain perin lapsellista, että ryhdytään kritisoimaan sarjaa katsomatta sitä ja siinä sivussa potkaistaan pallo kokolailla maalin ohi, kuten tekee Erkki Tuomioja

En ole nähnyt Ylen suomettumissarjaa tv:stä ja mitä olen siitä lukenut ei houkuttele katsomaan. Se että ohjelman yhtenä aikalaistodistajana on käytetty Ben Zyskowiczia on ihan ok, mutta pelkästään hänen varassaan ei tasapainoista kuvaa ajasta synny.” (1)

Aikakauden eläneenä ja tarkkasilmäisenä havainnoitsijana hänellä olisi epäilemättä runsaasti havaintoja suomettuneesta Suomesta, enemmän kuin minulla, joka synnyin Suomeen helmikuisena iltana 1970 ja jonka lapsuutta värittivät pihaleikit, rakentuva lähiö pölyävine hiekkakenttineen, mustavalkolähetykset televisiossa, peruskoulun aloittaminen elokuisena päivänä 1977, mutta, että ryhtyä vähättelemään sarjaa katsomatta sitä – tätä minun on vaikea ymmärtää, etenkään kun kyse ei ole mistään nelosella esitettävästä tusinadokumentista.

Edellisen rinnalla kulkee sitten toinen kritiikki, jossa muistutetaan meitä suomalaisia siitä, että aihetta (suomettumisen aikakautta) on jo käsitelty vaikka kuinka, että vuodesta toiseen samaa aihetta jaksetaan vatvoa. Tässä kritiikissä olisi terää, jos Suomessa olisi aivan aidosti käyty yhteiskunnallista keskustelua suomettuneen Suomen aikakaudesta, jos kyseiset vuosikymmenet toisen maailmansodan lopusta 1990-luvun alkupuolelle ja Neuvostoliiton hajoamiseen olisi käyty läpi, ja olisi tarkasteltu mitä Suomessa noina vuosikymmeninä tapahtui, sen sijaan, että olisi piilotettu luurangot kaappiin Tiitisen listan lailla. Ehkäpä tänään emme olisi niin herkkiä Venäjän painostukselle, jos Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen maassamme olisi pantu pystyyn totuuskomissio ja sovittelevassa hengessä perattu itse kunkin tekemiset läpi. Herramme pääsivät tuolloin helpolla, mutta sanonpa, että olisi ollut kansallekin hyvää tehdä tiliä menneen kanssa – itsepä olimme herramme valtaan äänestäneet, osan meistä syyllistyessä enempäänkin kuin äänensä antamiseen vaaleissa.

Perhetaustasta huolimatta – isäni isoisä oli Jaakko Enqvist, Tyrnävältä Kemiin muuttanut matkapuhuja, jonka puhelahjat veivät eduskuntaan saakka ja lopulta maanpetoksellisesta toiminnasta Tammisaaren pakkotyölaitokseen 1920-luvulla – olimme varsin epäpoliittinen perhe. Muistan isäni käyneen 70- ja 80-luvuilla jonkun kerran äänestämässä, mitään draamaa niihin ei kuitenkaan liittynyt; äitini sitä vastoin äänesti ensimmäisen kerran elämässään vasta vuoden 1982 presidentinvaaleissa, Helvi Sipilää. Äitiäni ei ohjannut poliittinen kanta vaan sukupuoli.

Poliittisia puheita minun ei tarvinnut lapsena kuunnella; postiluukusta kolahti jok’ikinen aamu Etelä-Saimaa, keskustapuolueeseen kallellaan ollut paikallislehti, josta luin sarjakuvien ja urheilu-uutisten ohella hyvin tarkkaan ulkomaan uutiset ja hiukan vanhempana, kotimaan uutisten ohella politiikkaa käsittelevät kirjoitukset. Olin kuitenkin tuolloin sen verran nuori, ettei kiinnostuksessani ollut kyse itselleen mieluisan poliittisen aatesuunnan etsinnästä. Kyse oli ennemminkin historian ja sotahistorian sivutuotteena heränneestä kiinnostuksesta, joka kasvoi 80-luvulla, johdattaen minut hetkittäin törmäyskurssille läheisteni kuin myös opettajieni kanssa peruskoulussa.

80-luvulla kotipaikkakunnallani Lappeenrannassa järjestettiin useampia rauhanmarsseja. Nämä parin-kolmen vuoden ajan 80-luvulla kautta Suomen järjestetyt marssit saivat, ansaitusti, huomiota myös Yleisradion esittämässä sarjassa. Niinä vuosina, jolloin marsseja järjestettiin, äitini osoitti ehkäpä niitä ainoita kertoja eläessään jonkin sortin aktivismia osallistuessaan pariin rauhanmarssiin. Mielestäni hänen kohdalla kyse ei ollut ideologisesta toiminnasta vaan häneen uutisointi ja kirjoitukset koittavasta ydintuhosta vaikuttivat niin voimakkaasti, että hänen oli suoranainen pakko osallistua marsseille. En myöskään usko, että hän ymmärsi marssien ideologista ulottuvuutta. Toisaalta enpä muista, että hän olisi kummeksunut niitä punalippujenkaan määrää, joita marssijoilla lehtikuvien mukaan oli matkassa.

Idän aseet olivat rauhanaseita – ideologinen totuus tuntui olleen tuolloin tämä, Neuvostoliiton käydessä puolustustaistelua imperialistista länttä vastaan. Mikä oli myös väitteenä outo, jollei asiantola sitten ollut se, että neuvostoimperialismi oli kokijan kannalta jollain tapaa parempaa imperialismia kuin läntinen vastineensa.

Marsseille osallistuminen oli mielestäni täysin absurdia, otinkin tästä yhteen äitini kanssa, jonka mielestä minunkin olisi hyvä osallistua marssille. Miksi? Mielestäni ihmiset olivat sokeita, he eivät ymmärtäneet sitä paradoksia, joka marssien taustalla piili. Marssittiin punalippuja kantaen euro-ohjuksia eli käytännössä yhdysvaltalaisia ohjuksia vastaan mutta samalla ei kannettu huolta Neuvostoliiton ohjuksista. Kukaan ei kuitenkaan voinut olla tietämättä niistä, sillä siinä missä lehdistössä nostettiin esille Yhdysvaltojen keskimatkojen ballistiset ohjukset, eivät ne jättäneet mainitsematta Neuvostoliiton vastaavia ohjuksia, joista ehkäpä tunnetuin ja vaarallisin oli RT-21M Pioneer eli SS-20 Saber, liikkuvalle laukaisualustalle sijoitettu, jopa kolmella 150 kilotonnin taistelukärjellä varustettava, keskimatkojen ballistinen ohjus.

Toki nykyään tiedostan rauhanliikehdinnän taustalla vaikuttavat voimat, joten ymmärrän myös, miksi näiden rauhanmarssien järjestäjät olivat vaiti neuvosto-ohjuksista ja niiden aiheuttamasta vaarasta, kohdistaen kritiikkinsä vain ja ainoastaan yhdysvaltalaisiin ohjuksiin. Edellinen ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että moni äitini kaltainen osallistui näille marsseille ymmärtämättä kokonaisuutta – tai jos he ymmärsivätkin sen, sulkivat he silmänsä totuudelta, kuten äitinikin teki osallistuessaan marsseille, siitä huolimatta, että toin ilmi niiden absurdiuden. Hän ei voinut sanoa, ettei hänelle sanottu, koska hänelle vähintäänkin sanottiin se, että marsseilla ei huomioida kokonaisuutta – vain läntiset ohjukset ja ydinaseet.

Vaikka näinkin paikoin sumuverhon läpi, en voi sanoa poikenneeni merkittävästi aikakauteni nuorista. Itse asiassa kiinnostukseni historiaan, sodankäyntiin ja sen semmoisiin asioihin saattoi tehdä minut omalla tapaa sokeaksi 80-luvun tapahtumille. En ehkäpä kyennyt hahmottamaan vapaudenkaipuuta, joka ajoi kansalaisia ensin Neuvostoliiton miehittämässä itäisessä Keski-Euroopassa eteenpäin ja myöhemmin neuvostovaltion rajojen sisällä, kansalaisten ja kansojen tavoitellessa itsenäisyyttä.

Mutta jo ennen tätä, keväällä 1986 neuvostovaltio heitti vielä synkeän varjonsa Suomen ylle. Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus tapahtui 26. huhtikuuta 1986. Muistan kuinka paria päivää myöhemmin (28. huhtikuuta) kuulin radiouutisissa mainittavan poikkeustilanteesta, että radioaktiivisuutta oli havaittu ja se oli ilmeisesti peräisin reaktorionnettomuudesta, myöhemmin samana päivänä – olisiko ollut puoliyhdeksän uutiset – saimme tietää mitä oli tapahtunut. Seuraavina päivinä ja viikkoina aihe oli esillä koulussa, mutta vieläkin yllättävämpää oli se, että myös isäni kommentoi tapahtunutta – eikä välttämättä positiiviseen sävyyn.

Havainnoin aikakauden hidasta muuttumista 80-luvulla ennen kaikkea ulkomaiden tapahtumien kautta. Olin jo ala-asteikäisestä lukien ollut enemmän kiinnostunut ulkomaan uutisista. Opittuani kunnolla lukemaan, luin ulkomaan uutiset ensinnä aamun lehdestä, vasta niiden jälkeen sarjakuvat ja urheilu-uutiset. Tämä kiinnostus ajoi minut kirjastossa vieraskielisten lehtien pariin, joiden kautta suomalainen puolueettomuusliturgia, jota myöhemmin yläasteella historian ja yhteiskuntaopin tunneilla toistettiin lukuisia kertoja, alkoi näyttäytyä kovin pinkiltä. Pinkiltä siksi, koska etenkin 80-luvun alkupuolella lukuisissa englanninkielisissä lehdissä Suomen puolueettomuus näyttäytyi kartoissa harmaa-vaaleanpuna-raidallisena, vastaavasti Ruotsin puolueettomuus oli vaaleansinistä. Ymmärsin, että lukuisissa, arvostetuissakin lehdissä, nähtiin maamme olleen vain näennäisesti puolueeton, että se oli lieassa, jonka toisessa päässä oli Kreml. Kontrasti millaisena Suomi ulkoa nähtiin verrattuna siihen, millainen sen kuviteltiin (ja koulussa opetettiin) olevan oli suuri.

Ymmärsin, ettei meille kerrottu aivan kaikkea, toisaalta se, että tämä ymmärrys ei kuitenkaan musertanut minua, kertoo ehkäpä sen, että jollain tasolla olin sisäistänyt itse sen, että Suomi kuuluu Moskovan etupiiriin, että emme ole aivan niin puolueeton kuin toivoimme olevamme. Sen ymmärrys ei kuitenkaan herättänyt minussa nähtyä suurempaa vastarintaa kamppailla pysähtyneeltä vaikuttanutta tilaa vastaan, muutoksen puolesta, vaikka tuolloin muutoksen ratas oli jo pyörähtänyt ensimmäisen kierroksensa kiihdyttäen vauhtiaan.

Monilla on värisyttäviä muistoja 80-luvulta, kuinka ymmärrys maailman muutoksesta tunkeutui heidän tajuntaansa. Itseäni en laske tähän joukkoon, pikkukaupungin teininä tapahtumat 80-luvulla tuntuivat kuitenkin etenevän kuin itsestään vauhtiin päästyään. Kun Puolassa solidaarisuusliikettä ei kyetty täysin kukistamaan edes kenraali Wojciech Jaruzelskin toimesta, ja kun Neuvostoliitto ei lähettänyt joukkojaan kukistamaan sitä, niin miehitetyn itäisen Keski-Euroopan hidas avautuminen ja vapautuminen siinä rinnalla näyttäytyi nähdyssä valossa luonnolliselta kehityskululta. Minulle ehkäpä Berliinin muurin murtumista hätkähdyttävämpi tapahtumaketju nähtiin joitain kuukausia aiemmin Itävallan ja Unkarin rajalla maiden välisen raja-aidan kaaduttua ja itäsaksalaisten rynnättyä länteen Itävallan puolelle. Muistan ne hetket uutisissa tapahtumana, jolloin ymmärsin jotain todella peruuttamatonta tapahtuvan.

Tuolloin syyskesällä 1989 emme nähneet tulevaan, tuskin kukaan arvasi, kuinka nopeasti maailma muuttui rattaan lähdettyä pyörimään täydellä vauhdilla. Marraskuun 9. päivä Berliinin muuri murtui, reilua paria vuotta eteenpäin kuolin korinoissaan oleva Neuvostoliitto yritti pitää suuren valtakunnan koossa asevoimin – Baltiassa kuoli kymmeniä puna-armeijan ja turvallisuusorganisaatioiden erikoisjoukkojen yrittäessä kukistaa itsenäisyysliikehdintää. Vapaus voitti, olin ehkäpä hämmentynyt mutta samalla myös pettynyt siihen, kuinka nuivasti virallinen Suomi tapahtumien kulkuun suhtautui. Puna-armeijan panssarivaunujen ajaessa Vilnassa kansalaisten päälle, Suomessa tehtiin moraalinen valinta olla hiljaa ja täten antaa tuki totalitaariselle valtiolle sen tappaessa vapautta ja itsenäisyyttä kaipaavia, alistettuja, baltteja.

Baltia vapautui miehityksestä, neuvostovaltio hajosi, Suomen liittyessä Euroopan Unioniin (tuolloin puhuttiin yleisesti Euroopan Yhteisöstä) näytti siltä, että Suomi astuu samaa tahtia vapauteen, että Neuvostoliiton kuoppaamisen myötä suomettuminen on historiaa, vai kävikö sittenkään näin? Olimme naiiveja ja hyväuskoisia kuvitellessamme, että ”pois silmistä, pois mielestä” riittää, että se minkä piilotimme kaappiin pysyy myös siellä.

Ei mennyt montaakaan vuosikymmentä, jolloin meiltä löytyy halua kumartaa Kremlin suuntaan, tehdä totalitaarisia valtioita hyödyttäviä arvovalintoja, toimien taustalta löytyy verkostoja, joihin on kasvanut uusia sukupolvia, mutta joista osa on luotu jo KGB-yhteyksien aikakaudella. Kylmän sodan Suomi – ehkäpä naiivi toiveeni on se, että sarja vihdoin ja viimein käynnistää keskustelun, jossa ryhdymme aidosti käymään läpi kylmän sodan vuosikymmeniä täällä Suomessa ja otamme ensimmäiset askeleet pimeydestä valoon, karistaen viimein Neuvostoliiton ja nyky-Venäjän yllemme heittämän varjon, uskaltaen kohdata sen menneisyyden, jolloin opimme kansakuntana valehtelemaan itsellemme, puhumaan mustan valkoiseksi ja kuvittelemaan olleemme puolueeton valtio neuvostovaltion kupeessa.

Maailman rauha.*














Maailman rauha on Moskovan lahja Helsingin kaupungille. Tätä Oleg Kirjuhinin veistämää patsasta voidaan pitää eräänlaisena suomettumisen aikakauden myöhäisenä symbolina. Paljastettiinhan patsas pari kuukautta Berliinin muurin murtumisen jälkeen, 14. tammikuuta 1990, josta lähtien tämä kammottava veistos on uhmannut tuivertavaa tuulta Hakaniemenrannassa, ilman, että kenenkään on onnistunut ”kolhia” sitä jalustaltaan.

Minun olisi helppoa lainata dokumentista tai lukemattomista kirjoistani tähän lausahdus kuvaamaan suomettuneen Suomen henkistä ilmapiiriä, mutta en tee niin. Sen sijaan lainaan Jari Kurrin (Jokerit) toteamuksen viime joulukuulta, osoittamaan, että joukossamme on edelleen heitä, jotka ovat valmiit puhumaan mustan valkoiseksi –

Ei ole mitään sellaista, mikä estäisi meitä tällä hetkellä menemästä Minskiin. Jos tarvitsee tehdä jotain muutoksia, totta kai toimitaan sen mukaan”. (2)

Jokereiden matkatessa pelaamaan kiekkoa Minskiin, maassa oli satoja poliittisia vankeja vaalit varastaneen Aleksandr Lukašenkan hallinnon sortaessa kansaa. Kansaa vainottiin, vangittuja kidutettiin ja murhattiin, samaan aikaan KHL-joukkue Jokereiden omistaja Jari Kurri valehteli miellyttääkseen ”isäntiään” KHL:ssä.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.facebook.com/erkki.tuomioja 

2. https://www.hs.fi/urheilu/art-2000008458178.html 

Taustoitukseen käytetty myös Jari Tervon twitter-tiliä.

Kylmän sodan Suomi Yle Areenassa

*: Alkuperäinen kuva Maailman rauha-veistoksesta otettu helmikuussa 2018, © Marko Enqvist.


lauantai 8. tammikuuta 2022

Havaintoja miehitetystä Itä-Ukrainasta – ”asekätkentää” asutetuille alueille

 

Viime vuoden lokakuussa kirjoitin ETYJ:n kalustohavainnoista miehitetyssä Itä-Ukrainassa (1), palaan nyt aiheeseen käymällä läpi eräitä sellaisia ETYJ:n Ukrainan monitorointimission viime vuosien havainnoista, joissa Venäjän johtamat joukot ovat kätkeneet/ sijoittaneet Minskin sopimuksissa tarkoitettuja, kiellettyjä, asejärjestelmiä asutetuille alueille tai aivan niiden tuntumaan. Kirjoituksessani pitäydyn kuitenkin sellaisiin havaintoihin, joissa on kyse epäsuoraan tuleen tarkoitetuista asejärjestelmistä, kuten kranaatinheittimistä, kenttätykeistä ja panssarihaupitseista eli sellaisista asejärjestelmistä, joita Venäjän miehittämille alueille sijoitetut joukot ovat viime aikoina käyttäneet varsin paljon.

Kirjoitin viime vuonna useampia blogeja, joissa huomioin Venäjäjohtoisten joukkojen epäsuorantulen käyttöä siviilikohteisiin. Ainoa puute kirjoittamissani blogeissa oli oikeastaan se, että havaintoni keskittyivät liiankin paljon Donetskin alueelle, kuten toukokuisessa Venäläisjoukkojen provokatiiviset tuli-iskut Ukrainassa jatkuvat ja kesäkuisessa Paluu Donetskin alueelle, Piskin kylä kranaattikeskitysten kohteena. Tätä puutetta tämän kirjoituksen havainnot omalta osaltaan paikkaavat, joten onkin luontevaa aloittaa ETYJ:n Ukrainan monitorointimission havainnosta Komisarivkan kylästä 24. marraskuuta 2021, jolloin ETYJ:n käyttämä mini-tiedustelulennokki kuvasi kylän eteläpuolella teollisuushalliin, katseilta suojaan, ajetun 122 mm 2S1 Gvozdika panssarihaupitsin. Yhteensä alueella havaittiin kaksi kappaletta kyseisiä panssarihaupitseja.

24/11/2021 2 Self-propelled howitzer (2S1 Gvozdika, 122 mm) At a compound near a residential area of Komisarivka (60km west of Luhansk) Mini-UAV”. (2)

Havaintohetkenä ETYJ ei julkaissut kyseistä kuvaa raportissaan tai sosiaalisen median tileillään, sen sijaan se esiteltiin taannoin yhdessä muutamien muiden havaintojen kanssa ETYJ:n jäsenmaiden edustajille yhtenä todisteena siitä, ettei Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla käytännössä mikään ole muuttunut sotavuosien kuluessa. Julkaistu kuva on 11 kilometriä Debaltsevestä, kaupungin koillispuolelta Komisarivkan kylästä, rintamankin ollessa lähimmillään luoteessa Nadarivkan suunnalla noin 10 kilometrin päässä eli lähempänä kuin ETYJ:n ilmoittamat 13 kilometriä.

122 mm 2S1 Gvozdika panssarihaupitsi Komisarivkassa.

















Julkaistu kuva on osakuva (teollisuus)hallista teollisuusalueella reilun 220 metrin päässä lähimmästä siviiliasutuksesta, eikä itse Komisarivkan kyläänkään ole matkaa kuin reilut 500 metriä. Kuvassa on juuri havaittavissa 122 mm 2S1 Gvozdika panssarihaupitsi ajettuna teollisuushallin sisään. Satelliittikuvissa (Google Earth) havaittavien ajourien perusteella päättelisin, että kyseistä teollisuushallia, mahdollisesti koko aluetta, ryhdyttiin aktiivisemmin hyödyntämään panssarihaupitsien suojana keväällä 2018, ennen tätä alueella on olennaisesti vähemmän havaittavissa ajouria maastossa.

Sen ohella, että panssarihaupitsien kätkemisessä teollisuusrakennukseen on kyse Minskin sopimuksen rikkomisesta, niiden piilottaminen rakennuksiin asutetun alueen tuntumassa vaarantaa alueella edelleen asuvat siviilit. Sodan ajan toistuvien – vastaavien – havaintojen perusteella, voidaan Venäjän johtamien joukkojen toimivan näin tarkoituksella. Komisarivkan panssarihaupitseista voimme, esimerkinomaisesti, siirtyä ETYJ:n helmikuiseen havaintoon vuodelta 2020 Donetskin länsiosista. (3) Tällä kertaa hallimaiseen rakennukseen on ajettu suojaan 122 mm 2A18M eli D-30A Ljaguška kanuunahaupitsi, mahdollisesti useampia.

D-30A Ljaguška kanuunahaupitsi Kirovin alueella, läntisessä Donetskissa.


















ETYJ:n partion onnistui kuvata käyttämällään mini-tiedustelulennokilla yhteensä kolme 122 mm D-30A Ljaguška kanuunahaupitsia, joista ainakin yksi on ajettu suojaan hallimaiseen rakennukseen. Lähimmät asuintalot sijaitsevat reilun 200 metrin päässä rakennuksesta, jonne kanuunahaupitsi on ajettu suojaan. Vuodelta 2020 peräisin olevissa satelliittikuvissa on havaittavissa pellolla, rakennuksesta n. 1100 metriä pohjoiseen, useita ampuma-asemia tykistölle. Kyseisen sijoituspaikan ympäristöstä 122 mm D-30A Ljaguška kanuunahaupitseilla on mahdollista ampua tavanomaisella tykistökranaatilla (kantama 15400 m) kaikkialle Donetskin luoteis-länsi-lounaissektorille. Pidemmän kantaman rocket assisted projectile eli RAP-ammuksella saavutetaan 21900 metrin kantama, jolla ylletään tarvittaessa Avdiivkan pohjoisosiin.  Kyseisen kanuunahaupitsin 360 asteen ampumasektori mahdollistaa tulittamisen myös kohti Donetskia yhdestä ja samasta ampuma-asemasta.

Tavallisesti venäläisjoukot vaihtavat tällaisia piilopaikkoja muutaman (3–6 kk) välein, mutta koska kyseisen havainnon teosta on kulunut aikaa jo vajaat pari vuotta, on parempi, etten ryhdy spekuloimaan hallin nykyisellä käyttötarkoituksella. Donetskin länsi- ja luoteisosia koskevien, viime vuonna (v. 2021) saamieni, luotettavien havaintojen perusteella, alueelle on sijoitettuna kenttätykistön ohella panssarihaupitseja. Havainnot koskevat Kirovin eli Kirovskyin alueen ohella Kuibyshivskin aluetta. Viime vuonna Kuibyshivskin alueella räjähti ainakin kertaalleen teollisuusalueella sijainnut ammusvarasto.

Ukrainan kontrolloimille alueille, miehitetyn Donetskin lounais-länsi-luode-sektorille, viime vuonna kohdistetun tykki- ja kranaatinheitintulituksen perusteella on kuitenkin pääteltävissä se, että Venäjän alueelle sijoittamilla joukoilla on ollut käytössään 82 mm ja 120 mm kranaatinheitinten sekä, 73 mm SPG-9 raskaiden sinkojen ja 100 mm MT-12 Rapira panssarintorjuntatykkien ohella 122 mm tykistöä. Viime keväänä ja kesänä 100 mm MT-12 Rapira oli venäläisten yleisimmin käyttämä tykistöase alueella. Sillä voidaan ampua epäsuoraa tulta yli 8000 metrin päähän HE-FRAG-kranaatilla.

Tykistöaseiden ohella venäläisjohtoiset joukot sijoittavat säännöllisesti kranaatinheittimiä asutetuille alueille tai aivan niiden tuntumaan. Ukrainan sotatoimialueella rintama halkoo kymmeniä pieniä kyliä, joista monissa asuu edelleen yksittäisiä siviilejä, useimmiten vanhuksia tai muulla tavalla huono-osaisia. On vaikea sanoa millaisia määriä Minskin sopimuksissa kiellettyjä asejärjestelmiä tällaisiin kyliin ja taajamiin on kätketty, aina toisinaan ETYJ:n Ukrainan monitorointimission laatimien raporttien lisäksi kuva-aineistoakin näistä havainnoista pääsee julkisuuteen. Alla kuva miehitetyillä alueilla sijaitsevan Oboznen kylän tuntumasta.

2B11 Sani kranaatinheittimet Oboznen kylän lähellä.



















ETYJ:n Ukrainan monitorointimission raportin mukaan Oboznen asuinalueella havaittu  kaksi 120 mm 2B11 Sani kranaatinheitintä: ”2 Mortar (2B11 Sani, 120 mm) In a residential area of Oboznen (18 km north of Luhansk)”. (4)

Alueen satelliittikuviin perehdyttyäni, olen melkoisen varma siitä, etteivät kranaatinheittimet sijaitse karttoihin tai satelliittikuviin merkityn Oboznen kylän alueella, vaan siitä lounaaseen n. 1½ kilometriä, alueella, jolla on mökkimäisiä pientaloja, joista osa näyttää asutuilta. Perustelen arviotani sillä, ettei Oboznen kylän alueella ole havaittavissa satelliittikuvissa vastaavalla tavalla vaurioituneita rakennuksia viimeisimpien päivitysten aikoihin (7/2020). Sen sijaan Oboznen lounaispuolella sijaitsevalla rakennetulla alueella on havaittavissa vastaavaa kasvillisuutta sekä runsaasti sodan vaurioittamia pientaloja yms. rakennuksia. Kuvien epätarkkuuden sekä ETYJ:n julkaiseman kuvan tiiviin rajauksen vuoksi tarkkaa tuliasemaa on vaikea määritellä.

Rakennusten ja rakennetun alueen ohella Venäjän johtamat joukot sijoittavat Minskin sopimuksissa kiellettyjä asejärjestelmiä entiseen tapaan myös tuliasemiin rintamalla tai selustassa. Syyskuun 24. päivä ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoiden käyttämä mini-tiedustelulennokki kuvasi Novyin kylän lähellä, 11 km päässä rintamalinjasta, kolme 152 mm 2A36 Giatsint-B kenttätykkiä. (5)

Novyin lähellä havaittu venäläinen 152 mm 2A36 Giatsint-B kenttätykki.











Alueella ei ole satelliittikuvissa (viimeisin päivitys Google Earth 7/2020) havaittavia tuliasemia tai kaivantoja, joten kyseessä ilmeisen tuore sijoitusalue kenttätykeille. ETYJ:n havainto voi omalta osaltaan selittää sen, miksi viime kesän ja alkusyksyn kuluessa Ukrainan asevoimien kohteita tulitettiin Popasna-Krymske-sektorilla toistuvasti 152 mm tykistöaseilla. Ukrainalaishavaintojen mukaan Luhanskin länsi-luoteispuolella, Sentianivkasta Luhanskin suuntaan, venäläisjoukot ovat sijoittaneet useiden asutuskeskusten tuntumaan erilaisia tykistöaseita. ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijat ovat viime vuosina tehneet lukuisia havaintoja venäläisistä panssarihaupitseista sekä tykistöaseista varikolla Bilen taajaman alueella, reilut 20 kilometriä Luhanskista länteen. (6 ja 7) Bilen sijainti on kalustohuollon kannalta huomioitava, että edellä mainittu Sentianivkan kylä sijaitsee siitä linnuntietä luoteeseen noin 30 km.

Tykistön ja kranaatinheitinten ohella Venäjän johtamat miehitysjoukot rikkovat Minskin sopimuksia sijoittamalla ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä rintamalinjan tuntumaan, kuten elokuussa 2020 Donetskin eteläpuolella, Rodnikoven lähellä havaitun 9K33 Osa-järjestelmän yksikön. (8)










Aivan oma lukunsa on se kalusto, jota on varastoituna kymmeniin sodan kuluessa, miehitetyille alueille, perustettuihin tukikohtiin ja niiden yhteydessä oleville harjoitusalueille. Olen aiemmissa kirjoituksissani käsitellyt näitä tukikohta-alueita sekä ETYJ:n kalustohavaintoja näillä alueilla, joten tällä erää tyydyn julkaisemaan pari kuvaa tällaisilta alueilta – ensimmäinen kuvista on Ternoven lähellä sijaitsevasta tukikohta ja harjoitusaluekompleksista, joka on suurimpia, jonka Venäjä on miehitetyille alueille sodan kuluessa rakentanut.










15/12/2021: 3 Towed howitzer (D-30A Lyagushka, 122mm). At a training area near Ternove (57km east of Donetsk)”. (9)











8/1/2021: 5 Self-propelled howitzer (2S1 Gvozdika, 122mm), In a training area near Shymshynivka (27km south-west of Luhansk). (10)

Luonnollisesti kirjoituksessani esittelemät havainnot käsittävät vain häviävän pienen osan ETYJ:n Ukrainan monitorointimission partioiden tekemistä havainnoista, osce.org-verkkosivulta löytyvät kattavat päivittäisraportit sekä täydentäviä erikoisraportteja. Omalta osaltaan tämä kirjoitus täydentää sitä todisteiden ”nippua”, jota sotavuosien kuluessa on kertynyt ja joka samalla kertoo karua kieltään sodasta Ukrainassa ja Venäjän roolista sen ylläpitäjänä.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2021/10/etyjn-kalustohavaintoja-miehitetyssa.html 

2. https://www.osce.org/special-monitoring-mission-to-ukraine/505804 

3. https://www.osce.org/special-monitoring-mission-to-ukraine/445537 

4. https://www.osce.org/special-monitoring-mission-to-ukraine/502003 

5. https://www.osce.org/special-monitoring-mission-to-ukraine/499020 

6. https://www.kyivpost.com/ukraine-politics/112-ua-osce-detects-artillery-of-russia-backed-separatists-in-luhansk-region.html 

7. https://www.osce.org/special-monitoring-mission-to-ukraine/419873 

8. https://www.osce.org/special-monitoring-mission-to-ukraine/459667 

9. https://www.osce.org/special-monitoring-mission-to-ukraine/508649 

10. https://www.osce.org/special-monitoring-mission-to-ukraine/475640 

*: Ternoven tukikohta- ja harjoitusalue Venäjän miehittämillä alueilla Itä-Ukrainassa.






 






#UkraineWillResist #УкраїнаЧинитимеОпір