Venäjän mittavien joukkojensiirtojen ja entistä kovemman
retoriikan rinnalla myös propaganda on lisääntynyt huomattavasti viime vuoden
lopulta lähtien. Lukijoiden on hyvä muistaa se, ettei Venäjä ole missään
vaiheessa lopettanut Ukrainaan kohdistamaansa, kahdeksisen vuotta kestänyttä
voimakasta propagandaa ja mustamaalauskampanjaa. Se on kaiken aikaa ollut
huomattavan korkealla tasolla mutta nyt se on lisääntynyt merkittävästi ja
siinä on mukana sellaisia elementtejä, jotka muistuttavat minua sodan alkupuolen,
Venäjän Ukrainaan kohdistamasta propagandistisesta kampanjoinnista, jossa
Venäjä käyttää laaja-alaisesti hyödyksi erilaisia medioita ja sosiaalisen
median alustoja sekä (trolli)verkostoja.
Valtion rahoittaman median rinnalla erilaiset Venäjälle
työskentelevät operaattorit ja propagandistit yhdessä organisoidun trollaamisen
kera levittivät disinformatiivista tarinaa venäläisiä uhkaavasta kansanmurhasta,
Ukrainan suunnittelemista provokaatioista jne. erilaisilla sosiaalisen median
alustoilla sekä keskusteluryhmissä – erityisesti viime vuoden lopulla ja tämän
vuoden puolella tämä aalto tässä muodossa näyttää edenneen myös suomalaisten
suosimille keskustelupalstoille ja sosiaalisen median foorumeille, jopa siinä
määrin, että toiminta näyttää ajoittain organisoidulta ja selkeän suunnitelmalliselta.
Toki mukana on suomalaiselle yleisölle kohdistettua viestintää, selkeästi
suomalaisin nyanssein varustettuna (esim. NATO-keskustelu ja Suomen sekä
Venäjän välinen ”erityislaatuinen” suhde huomioiden). Aloitetaan aiheen
syvällisempi perkaaminen Totuuden Etsijöiden Suuresta Nato-keskustelusta
(tammikuun 17. 2022).
Kuvakaappaus Totuuden Etsijöiden Suuren Nato-keskustelun Youtube-lähetyksestä. (1) |
Totuuden Etsijät mainostaa Youtube-tilillä olevansa sitoutumaton,
avoin foorumi eri alojen asiantuntijoille tarkoitettu kanava.
Sitoutumattomuudesta voidaan olla montaa mieltä, käytännössä eri alustoilla
toimivaa kanavaa hyödyntävän erilaiset vasta- ja vaihtoehtomediat,
salaliittoteorioita levittävät fanaatikot ynnä Johan Bäckmanin ja Janus
Putkosen kaltaiset operaattorit; asiantuntijuuteen sopii sama kuin
edelliseenkin, ns. asiantuntijoina näyttää olevan kaikkia syvän päädyn Vapan
veljeksistä alkaen ja päätyen Janus Putkosen kaltaisiin Venäjälle
työskenteleviin propagandisteihin. Tammikuiseen Suuren Nato-keskusteluun
osallistui Johan Bäckmanin ja Janus Putkosen johdolla kokojoukko suomalaisia
disinformaatikkoja, salaliittoteoreetikoita ynnä poliittisesti oikealle
äärilaidalle ajautuneita toimijoita, kuten Ossi Tiihonen. Ehkäpä
odottamattomin vieras oli Venäjän proxy-joukkoihin Itä-Ukrainaan vuonna 2015
Johan Bäckmanin avustuksella värväytynyt militantti Petri Viljakainen,
joka oli viettänyt kovin vaitonaista elämää kevättalvesta 2019 lähtien, jolloin
hän epätoivoissaan anoi kavereilta rahaa, jotta pääsisi kotiin Venäjän
miehittämästä Itä-Ukrainasta.
Keskustelun eräänlaisena alustuksena näimme, Panu
Huuhtasen, (hän on toimittelijana vasta- ja valemedioihin kuuluvassa Reformi-Studiossa)
haastattelu, jossa haastateltavana oli Laura Huhtasaaren avustajana
europarlamentissa toimiva Olli Kotro, joka toi keskusteluun Brysselistä
maltillisuutta korostavan näkökulman. Toisaalta ehkäpä on ymmärrettävää, että
ranskankielisessä maailmassa (johon MV-lehden keskustelua käsittelevässä
artikkelissa viitattiin) suhtautuminen on toinen, johtuen ihan maantieteestä –
Venäjän erottaa Ranskasta ynnä Belgian ranskankielisestä alueesta reilut 1800
kilometriä. Epäilemättä ääni Brysselissä olisi toinen, jos Venäjä kokoaisi ”panssariarmeijaansa”
Jelnja – Voronež-alueen sijaan Reinin rannoille.
Siitä huolimatta, että kyseinen keskustelutuokio oli nimetty
Suureksi Nato-keskusteluksi, se oli yhtälailla suuri disinformaatio ja
propagandahyökkäys tämän hetken Venäjän todellisia ja kuviteltuja vihollisia
vastaan. Huomioitavaa on se, että keskustelussa toistettiin Venäjän narratiivia
vihollis- ja uhrikuvasta, jossa katala länsi on Venäjän suurin uhka.
Venäläisten kannalta valitettavaa on se, että heidän suurin uhka
todellisuudessa ovat Kremlissä vallan ytimessä olevan henkilöt tukijoineen,
jollaisia Suureen Nato-keskusteluun osallistuneet henkilötkin ovat, koska
toimillaan omalta osaltaan toimivat Kremlin äänitorvena ja toisinaan
lausunnoillaan ja toimillaan pyrkivät jopa tuomaan uskottavuutta Venäjän
hallinnon toimille. Esimerkkinä tällaisesta toimesta voidaan mainita Venäjän
miehittämillään alueilla järjestämien laittomien vaalien ”vaalitarkkailijana”
tai ”vaalivirkailijana” toimiminen, johon keskustelijoista ainakin Johan
Bäckman, Janus Putkonen sekä Petri Viljakainen ovat syyllistyneet.
Keskustelussa minua ei yllättänyt se, että Janus Putkonen
alleviivaten viittasi Paasikiven-Kekkosen-linjan perintöön Suomen ja
Venäjän välisissä suhteissa, ja korostaen totesi nykyisistä poliitikoista vain Ano
Turtiaisen (Valta Kuuluu Kansalle eli VKK) pitävän sitä
vaihtoehtona Suomelle.
Keskustelussa nousi esille Venäjän viime aikojen
disinformatiivisista väitteistä jälleen syyte ukrainalaisista hyökkääjinä sekä
Ukrainasta provokatiivisen operaation suunnittelijana ja valmistelijana, jonka
tarkoituksena olisi vetää Venäjä mukaan sotaan, jossa (väitteessä) myös toistuu
Kremlin teema siitä, ettei maa ole osallinen Ukrainan sodassa. Kyse on siis
moninkertaisesta valheesta, valheiden verkosta, koska Venäjän osallisuudesta
Ukrainan sotaan on olemassa todisteita riittämiin – on suoria todisteita
voimankäytöstä epäsuoriin toimiin.
Toisaalta eräät keskustelussa esitetyt väitteet on helppoa
kumota ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoiden ja sotatoimialueella
vierailleiden toimittajien havaintojen perusteella. Tällaisia ovat väitteet
Ukrainasta hyökkääjänä, aivan kuten väitteet Ukrainasta provokaation
suunnittelijana. Sen sijaan miehitetyiltä alueilta löytyy runsaasti esimerkkejä
siitä, että jotain koetetaan valmistella savuverhon suojissa.
”At two
locations in the eastern part of Makiivka (non-government-controlled, 12km
north-east of Donetsk), the SMM observed a convoy of three utility trucks
(Ural-type) with “chemical protection” written in white letters in Russian
language on their sides and two utility trucks (one KamAZ-type and one
Ural-type) loaded with green wooden objects, assessed as ammunition boxes.”
(2)
Venäjän propagandassa on viime viikkoina toistunut useamman
kerran väitteet Ukrainan provokatiivisesta iskusta, jossa käytetään
taistelukaasuja tai muita kiellettyjä materiaaleja. Tällaiset
disinformatiiviset väitteet huomioiden, ETYJ:n havainto kuorma-autoista, joihin
on kirjoitettu teksti “chemical protection” (kemiallinen suojaus)
herättää pohtimaan, että onko Venäjällä itsellään käynnissä jonkin sortin false-flag-operaation
valmistelu.
“During
the reporting period, the Mission’s freedom of movement was restricted 75
times, including 73 instances in non-government-controlled areas.” (3)
Yllä oleva on lainaus ETYJ:n Ukrainan monitorointimission
10. tammikuuta julkaisemasta raportista, joka kertoo karua kieltä siitä, että
tarkkailijoiden liikkumista (työskentelyä) rajoitettiin 13. joulukuuta 2021 –
9. tammikuuta 2022 välillä yhteensä 73 kertaa miehitetyillä alueilla ja kaksi
kertaa Ukrainan kontrolloimilla alueilla. Trendi on ollut sama jo pidemmän
aikaa, esim. 29. marraskuuta – 12. joulukuuta 2021 välillä ETYJ:n Ukrainan
monitorointimission liikkumista rajoitettiin miehitetyillä alueilla 55 kertaa
57 kerrasta. (4) Samaan aikaan miehitetyiltä alueilta saamieni tietojen mukaan
alueelle on saapunut lisää joukkoja Venäjältä, panssaroitua kalustoa on
liikuteltu yöaikaan kaupunkialueiden läpi rintamavyöhykkeeseen rajoittuville
alueille. Lisäksi miehitetyille alueille on saapunut Venäjältä rautateitse
polttoaineen ohella kalustoa tammikuun aikana.
Keskustelussa toistui myös, tyypillinen, ”Putin is Strong, Russia is Strong” -narratiivi, muun muassa Leena Hietasen
(tuttavallisemmin tankki-Leena) muistuttaessa kuuntelijoita Venäjän
(asevoimien) ylivertaisuudesta ja toisaalta siitä, että Venäjä on uhri, jota on
petetty liian monta kertaa. Mikä on tyypillistä venäläisdisinformaatiossa,
jossa maa on katalan lännen juonitteluiden uhri, jossa länsi on kerta toisensa
jälkeen pettänyt Venäjän. Tässä Venäjä kuitenkin syyllistyy itse valehtelun
ohella itsensä uhriuttamiseen ja perustellessaan niillä omien toimiensa
oikeutuksen – jota kuorona viides kolonna vierailla mailla toistaa. Hietasen
saarna yksinkertaistettuna: ”Länsi tulee aina häviämään. - - - Ukraina
jaetaan”.
On kuitenkin huomioitava, että kyseinen Suuri
Nato-keskustelu oli vain yksi osa suomalaisyleisölle kohdennettua
disinformaatiokampanjaa, samalla siinä toistettiin lukuisia Venäjän käynnissä
olevan kampanjan ulottuvuuksia uhri-tarinasta alkaen. Venäjän näkeminen uhrina
ja lännen provokaattorina toistuu muutoinkin tiettyyn laita- ja
äärioikeistolaiseen viiteryhmään kuuluvien henkilöiden (ja ryhmien)
viestinnässä. Suuren Nato-keskustelun ohella Ossi Tiihosen lailla Valta Kuuluu
Kansalle puolueeseen kuuluva Jarno Vähäkainu (puolueen 2. varapj.)
toistaa niin ikää Kremlin näkemystä maailmantilasta. Tälläkin kertaa
kiinnostavaa on se, että Kremlin narratiivia toistava antaa ymmärtää olevansa
isänmaallinen ja ajavansa Suomen etua – aivan kuten tekee miehitetyssä
Luhanskissa majaileva Janus Putkonenkin. Todennäköisesti he eivät ymmärrä, kuinka
paradoksaalista heidän viestintänsä on, mutta vielä hämmentävää on se, että
joku suomalainen ottaa heidän väitteensä todesta.
Siinä missä Suuressa nato-keskustelussa valtaosa
keskustelijoista kuului joko laita- tahi äärioikeistoon tai suomalaisen
salaliittoliikehdinnän syvimpään päätyyn, myös ideologisen janan toinen laita
tarjoilee punaiseen käärepaperiin käärittynä mahorkalta tuoksahtavaa
Kreml-tarinaa. Nimittäin Rauhanpuolustajien julkaisema PEACE PLEDGE UNIONIN
JULKILAUSUMA UKRAINASTA JA VENÄJÄSTÄ toistaa – hienoon kääreeseen
käärittynä – sitä samaa tarinaa, jota Rauhanpuolustajat jo minun lapsuudessani
tarjoili maailmalle harhaisissa viesteissään ynnä rauhanohjus-marsseillaan, vai
mitäpä tuumaatte seuraavasta:
”Tuomitsemme Venäjän hallituksen toiminnan, kun se kokoaa
joukkojaan Ukrainan rajalle. Emme hyväksy heidän väitettään, että
joukkojensiirto ei ole aggressiivista, koska joukot ovat Venäjän alueella.
Tuomitsemme myös Naton jäsenmaiden, mukaan lukien Yhdysvallat ja Iso-Britannia,
hallitusten aggressiiviset toimet joukkojen kokoamisessa Venäjän muille
rajoille. Tämä on seurausta Naton laajentumisesta itään 1990-luvulta lähtien,
mikä on rikkonut kylmän sodan lopussa annetut lupaukset.” (5)
Kyse on malliesimerkki disinformaatiosta (väite lupauksista,
jotka Nato muka on antanut) ja tasapuolisuusharhasta (jossa Naton toimet
rinnastuvat Venäjän toimiin) sekä Venäjän suorittaman Krimin niemimaan
miehityksen ja sen masinoiman Itä-Ukrainan sodan täydellisestä unohtamisesta. Kirjoituksessa
ei myöskään huomioida lainkaan sitä, että Venäjän naapureiden toimet
(Nato-jäsenyys) on perusteltua ja perustuu täydelliseen vapaaehtoisuuteen sekä
vallitsevien olosuhteiden (ja historian tapahtumien) huomioimiseen.
Edellä kuvaillut esimerkit ovat vain yksi puoli lisääntyvästä
disinformatiivisesta verkkokeskustelusta Venäjän eskalaatiouhan alla. Moniulotteisempana
se näyttäytyy Facebookin ryhmissä tai verkon keskustelupalstoilla, joilla on
nähtävissä pienimuotoinen invaasio hyödyllisiä idiootteja ynnä astetta
taitavampiakin trollaajia, jollaista keskustelua käytiin myös Suuren
Nato-keskustelun yhteydessä toimineessa chatissa. Keskustelu toistaa kuitenkin
perinteistä kaavaa, jossa keskustelua myrkytetään ja se tehdään mahdottomaksi
(esim. toistamalla perinteisiä virheellisiä väittämiä Ukrainasta, Krimin
niemimaasta ja nyt Donbasista osana venäläistä maailmaa) ynnä kohdistamalla
läntiseen perusteettomia syytöksiä. Myös suomalaisessa keskustelussa viesteissä
on havaittavissa selkeä kaava, jopa niin pitkälle, että taustalla luulisi
olevan organisoidumpaa toimintaa – tai sitten jossain verkon syövereissä,
erilaisissa ryhmissä, asiaan vihkiytyneet ovat ryhtyneet yhteistyöhön, johon
muut kaltaisensa liittyvät. Toisinaan tällaiseen keskusteluun liittyy englannin
kielisiä sanailijoita toistamaan tarinaa Venäjästä uhrina ja lännestä
petollisena vihollisena.
Luonnollisesti vastaava ilmiö, entisestään lisääntynyt
venäläismielinen propaganda, disinformaatio ja trollaus, on myös havaittavissa
vieraskielisillä sosiaalisen median alustoilla. Se on myös havaittu Ukrainassa,
lisääntyneenä propagandana, yhteiskuntaan kohdistuvana häirintänä (esim. yhteensä
jopa satoja pommiuhkauksia kouluihin ja päiväkoteihin kautta maan) ja
informaatiohyökkäyksinä sekä erilaisten disinfo-verkostojen aktivoitumisena. (6)
Aivan oma lukunsa kuviossa ovat sitten läntiset Venäjä-yhteyksissä itsensä
ryvettäneet poliitikot, kuten Saksan entinen liittokansleri Gerhard Schröder,
jotka lausunnoillaan ajavat Venäjän asiaa. Tällä viikolla Gerhard Schröder syytti
nimenomaa Ukrainaa ”sapelinkalistelusta”. (7) Niinpä niin, sen lauluja
laulat kenen leipää syöt!
Kuvakollaasissa esimerkinomaisia poimintoja viime viikkojen
propagandistisesta viestinnästä Twitterissä. Esimerkeissä toistuvat tämän
hetken venäläispropagandalle tyypilliset valheelliset väittämät kuin myös
Venäjää tukeva viestintä, dehumanisointia unohtamatta. Näyttää siis siltä, että
Venäjän propagandakone turvautuu vanhoihin metodeihin mutta viime vuosina
keräämäänsä kokemusta hyödyntäen.
Marko
Lähteet:
1. https://www.youtube.com/watch?v=QZBx9cDqbm8
2. https://www.osce.org/files/2022-01-26 SMM Daily Report.pdf
3. https://www.osce.org/files/f/documents/0/1/510458.pdf
4. https://www.osce.org/files/f/documents/a/6/508319.pdf
5. https://rauhanpuolustajat.org/peace-pledge-unionin-julkilausuma-ukrainasta-ja-venajasta/
6. https://twitter.com/hwag_ucmc/status/1487034084547256326