Venäjän miehitysjoukkojen kokoonpano Itä-Ukrainassa

Tässä kirjoituksessa käyn hyvin lyhyelti läpi Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden joukkojen kokoonpanon (maaliskuu/2019) ja niiden huollon Venäjältä käsin. Oletan, että vallitseva tilanne on lukijoille tuttu, joten en ryhdy kirjoittamaan pitkää ja seikkaperäistä alustusta siitä, kuinka tämänhetkiseen tilanteeseen on päädytty, joten tyydyn hyvin lyhyeseen kertaukseen kevään ja kesän 2014 tapahtumista ja siitä kuinka osia Ukrainan Donbasia on miehitetty Venäjän toteuttaman operaation seurauksena.

Ukrainassa käynnissä olevan sodan ensitahdit lyötiin viisi vuotta sitten keväällä 2014, jolloin Venäjän operaattoreiden johdolla Ukrainan itäosissa Donetskin ja Luhanskin alueilla ryhdyttiin valloittamaan hallintorakennuksia sekä merkittävinä pidettäviä kohteita, tämä muutamia viikkoja Venäjän suorittaman Krimin niemimaan miehityksen jälkeen. Tämä vaihe ennen varsinaisia sotatoimia esitettiin läntiselle medialle paikallisten ts. Ukrainassa asuvien ”venäjämielisten” separatismina, mikä sittemmin paljastui venäläisten jakamaksi disinformaatioksi, jota läntinen media jakoi ja jakaa edelleen eteenpäin – kuten nähtiin tämän viikon uutisissa (1 ja 2) – siitä huolimatta, että jo keväällä 2014 Venäjä-kytkentä kävi ilmeiseksi operaation (paikallisessa johdossa) olevien henkilöiden, kuten Igor ”Strelkov” Grikin myötä. Girkin oli muutamaa viikkoa aiemmin ollut joukkoineen Krimillä, josta hän siirtyi Itä-Ukrainaan ryhtyen toteuttamaan Venäjän operaatiota alueella.

Kevään ja kesän 2014 Ukrainan asevoimat yhdessä vapaaehtoisjoukkojen avulla ottivat alueita takaisin Ukrainan hallinnon kontrolliin, elokuulle tultaessa ukrainalaisjoukot pilkkoivat ja eristivät Itä-Ukrainan miehitettyjä alueita (ts. ”kansantasavaltoja”) palauttaen niitä hallinnon kontrolliin. Syksyyn mennessä sota todennäköisesti olisi saatu päätökseen, jollei Venäjä olisi puuttunut aiempaa selvästi voimakkaammin ja aggressiivisemmin sodankultuun elokuussa 2014 aloittaen laajamittaisemman offensiivin alueelle ensimmäisen ”humanitaarisen kolonnan” jälkimainingeissa. Seuranneen syksyn ja etenkin talven (2015) aikana käytiin useampi merkittävä taistelu Donetskin kansainvälisellä lentokentällä ja Debaltsevossa, joissa saavutettujen ratkaisuiden myötä rintamalinja asettui jotakuinkin nykyiselle sijalleen.

Viime vuosina rintamalinjassa on tapahtunut enää paikallisia muutoksia, Ukrainan asevoimien on onnistunut torjua merkittävämmän vihollishyökkäykset Donetskin länsisektorilla sekä Donetskin luoteis-pohjois-sektorilla (Avdiivkan suunnalla), kuin myös Luhanskin alueen länsi- ja luoteisosissa – etenkin Krymsken suunnalla, sekä ottaa hallintaansa useita harmaalla vyöhykkeellä sijainneita kohteita ja kyliä.

Itä-Ukrainan miehitetyt alueet jakautuvat Donetskin ja Luhanskin ”kansantasavaltoihin”, mainitsen tämän siksi, koska alueella operoivat joukot on sijoitettu kahteen armeijakuntaan, 1. armeijakuntaan, joka operoi Donetskin ”kansantasavallan” alueella ja 2. armeijakuntaan, jonka operointialue on Luhanskin ”kansantasavallan” alue – kuluvan vuoden maaliskuussa 1. ja 2. armeijakunnan joukkojen yhteisvahvuus oli 34760 sotilasta/ militanttia, johon sisältyy reilut kaksi tuhatta sotilasta, jotka vastaavat huollosta, koulutuksesta, neuvonantamisesta ja yhtymien tukemisesta taisteluissa. Kummankin armeijakunnan johto on Venäjän asevoimien upseereiden kontolla, 1. armeijakunnan komentajana toimii kenraalimajuri Roman Breus – hänet on myös nimetty  kaartin 7. ilmarynnäkködivisioonan komentajaksi vuonna 2014, 2. armeijakunnan komentajana toimii,  Blagoveshchenskin ylemmästä panssarikorkeakoulusta v. 1982 valmistunut, kenraalimajuri Valeri Sharagov.

1. ja 2. armeijakunnan vahvuus ja varustus

	lukumäärä
kokonaisvahvuus	34760
taistelupanssarivaunut	480
miehistönkuljetusajoneuvot/ rynnäkkövaunut	850
tykistö ja kranaatinheittimet	760
raketinheittimet	210
ilmatorjunta-aseistus/ -järjestelmät	680+

Taistelupanssarivaunut ovat pääasiassa tyyppiä T-72 ja T-64 eri versioineen, toisinaan Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla on myös havaittu T-90A taistelupanssarivaunuja.

Miehistönkuljetusajoneuvot ovat pääasiassa BTR-70 ja -80 eri versioita, rynnäkkövaunut vastaavasti ikääntyneitä BMP-1 ja BMP-2 malleja.

Kenttätykistön rungon muodostavat 122 mm D-30 Ljaguška kanuunahaupitsi sekä 152 mm 2A65 "Msta-B", raketinheittimistä valtaosa on tyyppiä 122 mm BM-21 Grad ja 122 mm Grad-P – alueella on myös havaittu lukuisia kertoja BM-21 Gradin seuraajia 2B26 Grad-K raketinheittimiä.

Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden joukoilla on käytössään runsaasti venäläisvalmisteisia olkapäältä laukaista ilmatorjuntaohjuksia kuin myös vanhempaa tykkiaseistusta (23 mm ZU-23-2), motorisoidusta kalustosta merkittävin osa on 9K35 Strela-10 (Nato: SA-13 ”Gopher”) lähi-ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä sekä  9K33 Osa (Nato: SA-8 ”Gecko”) lyhyen kantaman ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä. Mutta kuten tiedämme, Venäjä on toimittanut alueelle raskaampaa että modernimpaa ilmatorjuntakalustoa, kuten 9K37  M1 Buk ja 9K331 Tor-1M sekä  96K6 Pantsir-S1 -järjestelmiä.

1. armeijakunta	6x smrbde (smrreg) 1x ssofbde (sartbde)
2. armeijakunta	4x smrbde (smrreg) 1x ssofbde (sartbde)
yhteensä	10x smrbde 2x ssofbde 40x mrbn* 13x tbn**

 *: mekanisoitu kivääripataljoona. **: panssaripataljoona.

1. ja 2. armeijakunnan joukot Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, karttaan merkitty joukkojen huollon kannalta merkittävät tukikohdat ja varikkoalueet Venäjän puolella Russkoyessa (ammusvarikko), Kuzminkassa ja Kadamovskyissä sekä Kamensk-Šahtinskin eteläpuolella. Erillisenä huomiona miehitetyn Itä-Ukrainassa, Druzhnen kylän kaakkoispuolella sijaitseva huoltotukikohta.

Venäjän Itä-Ukrainan sotilasoperaation esikunta sijaitsee Novotšerkasskissa (12. HQ), Venäjän eteläisen sotilaspiirin alueella.

Yllä olevaan karttakuvaan on myös merkitty osa Venäjän miehittämän rajaosuuden raja-asemista, ne ovat miehitetyille alueille sijoitettujen joukkojen huollon kannalta merkittävässä roolissa – etenkin Gukovo ja Avilo-Uspenka, joiden kautta on käytössä oleva ratayhteys Venäjältä miehitettyyn Itä-Ukrainaan. Esim. ukrainalaislähteiden mukaan 10. – 16. huhtikuuta välillä Itä-Ukrainan miehitetyille alueille toimitettiin Venäjältä neljällä junalla ainakin 40 säiliövaunullista polttoaineita – määrä on arvioiden mukaan noin 2300 tonnia.

Samana aikana miehitetyille alueille saapuu rahtia ja polttonesteitä myös maanteitse Venäjän hallinnassa olevan rajan yli. Venäjä miehittää reilua 400 km Ukrainan ja Venäjän välistä rajaa Asovanmereltä Donets-joelle Luhanskin oblastin itäosaan.

ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijat voivat vain silmämääräisesti arvioida raja-asemien kautta kulkevien ajoneuvojen ja rahdin määrää. Eikä heilläkään ole vapaata pääsyä kaikille Venäjän valvomille raja-asemille, rautatielinjojen osalta tarkkailijat ovat edelleenkin vain kuulohavaintojen varassa. Seuraavaksi lainaus ETYJ:n raportista:

“Border areas outside government control

Positioned at a border crossing point near Marynivka (78km east of Donetsk) for about one hour, the SMM saw 14 cars (five with Ukrainian and seven with Russian licence plates, as well as two with “DPR” plates), one covered cargo truck with “DPR” plates and eight pedestrians (three women and four men aged 30-50 and a child) entering Ukraine. The SMM also saw 17 cars (one with Ukrainian and 11 with Russian Federation licence plates, as well as five with “DPR” plates), two buses (both with about 40 passengers on board and “DPR” plates) and three covered cargo trucks with Ukrainian licence plates exiting Ukraine. 

At a border crossing point near Dovzhanske (84km south-east of Luhansk), the SMM saw three cars (two with Russian Federation and one with “LPR” plates) and two covered cargo trucks with Ukrainian licence plates entering Ukraine. It also saw five cars (three with Ukrainian and one with Georgian licence plates, as well as one with “LPR” plates) exiting Ukraine. After about 15 minutes, a member of the armed formations asked the SMM to leave the area.” (3)

Pitkä Venäjän miehittämä raja mahdollistaa huollon myös muualta kuin varsinaisten rajanylityspaikkojen kautta. Elokuun 7. 2018 ETYJ:n Ukrainan monitorointimission pitkän kantaman tiedustelulennokki kuvasi lennolla Manychin alueella Ukrainan ja Venäjän rajaseudulla, alueella, joka on Venäjän hallinnassa, rajan ylittävän Venäjältä Ukrainaan kolonnan, johon kuului kuusi maastokuorma-autoa sekä UAZ-tyyppinen maastoauto. (4) Tämän jälkeen samalla alueella tehtiin viime syksyn kuluessa useita havaintoja öisistä rajanylityksistä. ETYJ:n oli vähennettävä merkittävästi partiolentoja alueella sen kaluston jouduttua useita kertoja häirinnän ja tulituksen kohteeksi. (Huom. alue merkitty yllä olevaan karttaan vihreällä nuolella).

Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla Venäjältä saapuva kalusto ja materiaali toimitetaan pääasiassa merkittävien huolto- ja rotaatiotukikohtien kautta rintamalohkoille, tai rintaman tuntumassa oleviin varastoihin, joita on runsaasti alueen suurimmissa kaupungeissa Donetskissa, Horlivkassa ja Luhanskissa.

Rautateitse tapahtuvan huollon kannalta merkittävässä roolissa on myös Debaltsevo, jonka hallinta mahdollistaa miehitysjoukoille suoran ja toimivan itä-länsi-yhteyden Donetskista Luhanskiin.

Palaan tulevaisuudessa miehitysalueiden joukkojen huoltoon kuin myös edellä mainitsemiini laajoihin, kaupunkialueille sijoitettuihin, varikko- ja varastoalueisiin.

Marko

1. https://yle.fi/uutiset/3-10753856 

2. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006082750.html 

3. https://www.osce.org/special-monitoring-mission-to-ukraine/418379 

4. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2018/08/merkittavia-havaintoja-ukrainan-sodasta.html 

Kirjoituksessani käytin myös muita lähteitä, kuten Donbas in Flames ja Вторжение в Украину: Хроника российской агрессии. 

Otsikko muutettu 29.4.2019.

Paimenkirjeeni suomalaismedioille

Venäjän presidentti Vladimir Putin allekirjoitti keskiviikkona (24. huhtikuuta 2019) asetuksen, jonka mukaan Itä-Ukrainan Venäjän miehittämällä alueella asuvat voivat saada Venäjän passin kolmessa kuukaudessa, tästä hyvin huolestuttavasta uutisesta uutisoitiin myös suomalismedioissa. Ainakin seuraavien – Helsingin Sanomat, Yleisradio, Ilta-Sanomat ja mtv3 – suomalaismedioiden uutisoinnissa on käytetty hyvin kyseenalaista kieliasua kuvaamaan Itä-Ukrainan miehitettyjä alueita ja niinpä päädyn jälleen kerran oikaisemaan kyseisiä medioita ja huomauttamaan kyseisten medioiden edustajia siitä, kuinka tärkeää on käyttää todellisuutta vastaavia nimiä kertoessa vallitsevasta tilanteesta Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla.

Tämän vuoden maaliskuussa kirjoitin lyhyen blogin ”Iltalehti – älä toista kritiikittä venäläispropagandaa” huomauttaakseni Iltalehteä venäläispropagandan kritiikittömästä toistamisesta. Tällä kertaa epätäsmällisen termin käyttö on olennaisesti laajamittaisempaa, joten en voi antaa asian olla ja jättää median edustajia lepäämään laakereillaan. Seuraavaksi edellä luettelemieni medioiden tämänpäiväiset Putinin allekirjoittamaa asetusta käsittelevät otsikot siten kuten ne on kirjoitettu 25.4. klo. 00:30:

Venäjä helpottaa kansalaisuuden saamista Ukrainan separatistialueiden asukkaille, Ukrainan uusi presidentti vaati lisää Venäjä-pakotteita (HS)

Putin helpottaa Venäjän kansalaisuuden saamista Itä-Ukrainan separatistialueiden asukkaille (Yle)

Venäjä helpottaa kansalaisuuden saamista Ukrainan separatistialueiden asukkaille (IS)

Venäjä helpottaa kansalaisuuden saamista Ukrainan separatistialueiden asukkaille (mtv3)

Venäläisiä T-90A taistelupanssarivaunuja lokakuussa 2014 Luhanskin lentokentän tuntumassa Fabrichnen lähistöllä. (1)

En ryhdy ruotimaan julkaistuja uutisia sen tarkemmin, mutta pyydän kiinnittämään huomion otsikoiden sanaan ”separatistialueiden”, joilla viitataan niihin Itä-Ukrainan alueisiin, jotka eivät olet Ukrainan hallinnon kontrollissa, alueisiin, jotka ovat Venäjän hallinnon kontrollissa ja täten Ukrainalta miehitettyjä alueita.

Nyt elämme herran vuotta 2019, joten enää itseään kunnioittavalla medialla ei pitäisi olla mitään perustetta kirjoittaa ”separatistialueista” – Itä-Ukrainassa on sodittu jo viisi vuotta, emme ole enää ”märkäkorvia” tämän suhteen, joten sodasta, jossa Ukrainan hallintoa vastaan sotii Venäjän asevoimien ja turvallisuuselinten (kuten Venäjän turvallisuuspalvelu FSB) joukkoja ja näiden joukkojen komennossa ja rinnalla venäläisiä palkkasotilaita muun muassa PMC Wagnerista, venäläisiä ja kolmansien maiden – myös suomalaisia – taistelijoita vapaaehtoisina alueelta värvättyjen ja pakkovärvättyjen paikallisten rinnalla.

Mikäli siirtäisimme samoin ennakkoehdoin – suunnittelu, rahoitus, toteutus, varustus ja valtaosa miehistöstä venäläisiä – toteutetun operaation Itä-Ukrainasta kaakkoiseen-Suomeen, tuskin nimittäisimme kaakonkulmaa hallitsevia joukkoja ”separatisteiksi”, joten ei ole olemassa perustetta nimittää Itä-Ukrainassa osaa Donbasia miehittäviä joukkoja separatisteiksi ja kyseisiä – miehitettyjä alueita – separatistialueiksi.

Olen seurannut Ukrainassa käynnissä olevaa sotaa ja miehitystä hyvin intensiivisesti nämä vuodet, muistan kuinka keväällä 2014 media kirjoitti paikallisten ”venäjämielisten” nousseen kapinoimaan Ukrainan hallintoa vastaan – samaan aikaan näiden ”venäjämielisten” johdossa sekä tärkeitä operaatioita oli suorittamassa väkeä, joka ei puhunut tahi ymmärtänyt kunnolla paikallista sekaleipää (ukrainan ja venäjän sekoitusta), väkeä, joka oli tullut Moskovasta, Pietarista ja Volgan ääreltä johtamaan tätä nyt jo monivuotiseksi sodaksi edennyttä kapinointia. Paikallisille heidät paljasti kieli – aksentti – se sama kieli, joka sai median edustajat kuvittelemaan heidän olevan paikallisia.

Keväällä 2014 tilanne oli sen verran vaikeasti hahmotettava, että tuolloin oli ymmärrettävää puhua ”separatisteista”, mutta tänään minkään tähän viittaavan termin käyttö ei ole mitään muuta kuin Venäjän syöttämän narratiivin harkitsematonta – tai tarkoituksellista – toistoa. Enää ei voida sanoa ”En tiennyt” kun tietoa on saatavilla, vaikka kuinka paljon. Venäjän roolin sodan käynnistäjänä, jatkajana, miehityksen ylläpitäjänä ja rahoittajana sekä miehitettyjen alueiden elinolojen kurjistajana olisi tullut olla selvää kaikille heille, jotka eivät elä ideologian sumentamassa kuplassa, loppukesästä 2014 lähtien.

”Separatismi” on Venäjän lanseeraama termi kuvaamaan Itä-Ukrainan tilannetta, sen toistaminen on samalla Venäjän kertoman tarinan toistamista, voidaan sanoa, että ”separatismista” kirjoittaminen on tässä kontekstissa samalla Venäjän informaatiovaikuttamisen levittämistä – Venäjän disinformaation jakamista.

Itä-Ukrainassa ei ole separatismia, siellä on käynnissä sota ja osa Itä-Ukrainaa on Venäjän miehittämää.

Marko Enqvist

1. Donbas in Flames s. 67.

Huom. kuvassa Venäjän asevoimien 136 erillisen mekanisoidun kivääriprikaatin T-90A taistelupanssarivaunuja kuvattuna Luhanskin lentokentän lähistöllä lokakuun 2. 2014. 136 erillinen mekanisoitu kivääriprikaati on sijoitettu rauhan aikana Buynaksk’iin Dagestaniin, Venäjällä.

”Uusi” MV-lehti propagandisti Putkosen ohjauksessa

Päättyneiden eduskuntavaalien jälkimainingeissa MV-lehden perustaja Ilja Janitskin ”parkui” kohtaloaan, ilmoitti aikansa politiikassa olevan ohi ja samaan syssyyn luopuisi myös MV-lehdestä. Niin ikää vaalien jälkeen Venäjän miehittämässä osassa Itä-Ukrainaa majaileva suomalaispropagandisti Janus Putkonen kirjoitteli sosiaaliseen mediaan suunnitelmistaan paluusta Suomen "mediakentälle" – tässä kohdin on hyvä pitää mielessä se, että tämä ”paluu” tapahtuisi miehitetystä Luhanskista toimitetun "uutistoimiston" myötä. Tällä hetkellä Putkonen pitää majaa jossain päin Luhanskia, jonne hän – kehotuksesta – siirtyi vuodenpäivät sitten Donetskista. Janitskinin ja Putkosen päivitykset sosiaalisessa mediassa osuivat niin yksiin, että aprikoin mielessäni MV-lehden siirtyvän muodossa tahi toisessa Putkosen käsiin.

Huhtikuun 16. kirjoitin Putkosen suunnitelmista lyhyen päivityksen Facebookiin, josta seuraavaksi lainaus:

”Aiheet näyttävät [Putkosen] päivityksen perusteella tutuilta anti-EU, anti-NATO ja antiglobalisaatio. Huomioitavaa mahdollisessa toiminnassa on se, että toistaiseksi hän pystyisi työskentelemään suojatussa ympäristössä, jonne viranomaistemme toimivalta ei ikävä kyllä yllä, mikä mahdollistaa MV-lehden toiminnan kaltaisen häiriköinnin ja maalittamisen, mikäli Putkonen kerää riittävän seuraajajoukon "uutistoimistolleen’.”

Päivityksestä ei ehtinyt kulua montaakaan päivää, kun MV-lehdessä ”uutisoitiin” omistajavaihdoksesta.

Kuvakaappaus mvlehti.net.

Oletan, että Janus Putkonen on henkilönä tuttu valtaosalle blogieni vakituisesta lukijakunnasta, mutta lyhyenä kertauksena hänen historiansa Venäjän miehittämässä osassa Itä-Ukrainaa unohtamatta aikaa ennen tätä.

Suomalaistaustainen Janus Putkonen muutti pysyvästi Donetskiin heinäkuussa 2015, Putkonen oli jo aiemmin samaisen vuoden puolella vieraillut kaupungissa venäläisen liikemiehen Andrei Stepanenkon perustaman Europa Objektiv -verkkosivun ”retkellä”. Muutettuaan pysyvästi Donetskiin Putkonen perusti edellä mainitun Stepanenkon rahoituksella ”mediayhtiö” DONi Newsin, joka välitti maailmalle propagandauutisia – pääasiassa – Donetskin ”kansantasavallan” alueelta ja miehitetystä osasta Itä-Ukrainaa. Loppukesästä 2016 julkaistussa Egorova Leaksissa myös Putkosen rooli avautui tarkemmin.* Vuosi sitten keväällä (huhtikuussa 2018) DONi News laitettiin hyllylle, myöhemmin samana vuonna Putkonen siirtyi sivuun ”päätoimittelijan” tehtävästä. Facebookin ja VK:n kautta Putkonen jakaa edelleen seuraajilleen aggressiivisesti disinformaatiota ja propagandaa alueelta.

Propagandistinen DONi News oli yksi niistä työvälineistä, joilla Venäjä ja sitä tukevat tahot levittivät disinformaatiota läntisille lukijoille pyrkien näin synnyttämään epätietoisuutta vallitsevasta tilanteesta miehitetyssä osassa Donbasia ja laajemmin Ukrainaa. DONi Newsiä voidaan pitää luontevana jatkona Putkosen aiemmalle toiminnalle, ennen muuttoaan Donetskiin, hän toimi salaliittoteorioita ja huhuja julkaisevan vaihtoehto- (valemedia) Verkkomedian ”päätoimittajana”. Putkosesta tulen laatimaan lähipäivinä laajemman ja täydennetyn ”henkilökuvan”, joten tällä erää en anna henkilölle Janus Putkonen tämän enempää tilaa, siirrytään seuraavaksi hänen tekoihin MV-lehdessä.

Ensimmäisessä pääkirjoituksessaan MV-lehdessä Putkonen kirjoitti demokratian vastaisista vaaleista, jotka johtavat vallankumoukseen – viitaten näin Suomessa pidettyihin eduskuntavaaleihin. Kirjoituksessa Putkonen nosti esille vaalivilpin, mutta hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka näin teki. Ennen Putkosta Johan Bäckman oli tarttunut teemaan useammallakin sosiaalisen median tilillä, tuolloin tarinaa oli vahvistanut somessa Jon Hellevig sekä Janus Putkonen Ivan Putkov tililtään.

Kuvakaappaus mvlehti.net.

Kuvakollaasi propagandistien ”vaalivilppi”-kirjoittelusta.

Vaalivilppi-narratiivia sivusin aiemmassa blogikirjoituksessani ”Palapelin kokoamista – jatkoa Johan Bäckmanin verkoilla kalasteluun”, jossa sidoin tämän tarinanosan jakamisen Bäckmanin aktiiviseen haluun vaalien alla muodostaa verkosto perussuomalaisista ja ”kansallismielisistä” ehdokkaista. Näyttää siltä, että Bäckmanin eräänä tarkoituksena on nyt epäluottamuksen kylväminen verkostoonsa, ”tarinan” yksi osa on vaalien rehellisyyden kiistäminen. Tämä tarina on jonkin verran saanut huomiota esim. perussuomalaisia lähellä olevassa Nykysuomessa ryhdyttiin peräämään äänten hylkäysperusteita (esimerkkinä kuva hylätystä äänestyslipukkeesta Eduskuntavaaleista v. 2015). (1)

Putkosen ”päätoimitteleman” MV-lehden linja näyttää reivautuvan entistä selkeämmin propagandistisissa venäläismedioissa määritellyn linjan suuntaiseksi, mikä on luonnollinen kehityssuunta Putkosen tausta huomioiden. Toki on syytä muistuttaa, että MV-lehti luisui jo Janitskinin aikakaudella toistamaan Venäjän jakamaa tarinaa, mikä näkyi voimakkaina hyökkäyksinä Venäjän toimia arvostelleiden ja tutkineiden tahojen kimppuun – mikä nähtiin äärimmilleen vietynä palkitun toimittajan Jessikka Aron häirinnässä ja maalittamisessa – kuin myös julkaisuissa, joiden kirjoittajina oli Kreml-julistajia, kuten Juha Molari. Putkosen matkassa mukaan näyttää tarttuvan entistä selkeämmin Ukrainan sota, Putkosen ja Venäjän propagandistisesta näkökulmasta tarkasteltuna, josta esimerkkinä ”’Sota Ukrainassa” – uusi dokkari kertoo 25 minuutissa 5 vuotta vaietun totuuden”, julkaistu 20.4.2019 Putkosen toimesta. Näin varhaisessa vaiheessa ei kuitenkaan pidä vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä MV-lehden tulevan sisällön linjasta - kuinka syvälle pro-Kreml-linjalle upotaan.

Kirjoitus on sitä itseään, tässä yhteydessä voinen tarttua yhteen, Putkosen aiemminkin hellimään ajatukseen Itä-Ukrainassa suoritetusta ”kansanmurhasta”:

”Miljardien nationalisteihin tuhlattujen dollarien jälkeen, USA:n aggressiivisella johdolla länsi onnistui kaatamaan Ukrainan laillisen hallituksen… Samalla kun länsi osoitteli kohti Venäjää, alkoi natsien johtamien sotilasvoimien suorittama venäläisen väestön kansanmurha.”

Tässä kohdin jäljet juontavat suoraan Venäjälle, väitettä ”kansanmurhasta” on venäläisissä propagandamedioissa toistettu aiemminkin, jo aikana ennen Euromaidania ja sitä seurannutta vallanvaihdosta Ukrainassa. Lainaan seuraavaksi parin kappaleen verran aiemmin kirjoittamaani blogia ”Viisi vuotta sotaa Ukrainassa”:

”Samaan aikaan meille media syötti tarinaa venäläisistä ”uhreina”, venäläisiin kohdistuneista ”vainoista” – läntisiin medioihin alkoi levitä tarinoita, jotka on jälkikäteen todistettu Venäjän valtiojohtoisten mediatalojen propaganda ja disinformaatiokampanjoiksi. Jos alueen asukkaat olivat Oranssin vallankumouksen aikaan päässeet ”nauttimaan” venäläispropagandasta, keväällä 2014 sama propaganda iski alueelle monta kertaa voimakkaammin ja toisin kuin vuosikymmentä aiemmin, perinteisen median ohella internetiä hyödynnettiin täydellä teholla. Erilaiset ”uutissivut” ja portaalit levittivät uutisia vainoista, keskitysleireistä, jonne venäläismiehiä viedään – perinteisiäkin keinoja hyödynnettiin.

Kollaboraattoreiden ja propagandistien toimesta alueella levitettiin huhuja ja juoruja ”ukrainalaisten perustamasta keskitysleiristä, josta XX oli onnistunut pakenemaan” – nämä tällaiset tarinat muuttuivat uskottaviksi. Keskustelin niistä tuolloin L:n kanssa, hän kertoi, kuinka työpaikallakin niistä puhuttiin ja tarinoita levitettiin – myöhemmin juorujen lähde paljastui kollaboraattoriksi, jonka työ palkittiin miehitysvallan toimesta.” (2)

Medialla tarkoitan venäläisiä propagandamedioita, joiden luonne läntisille toimittajille ei tuolloin ollut selvä ja niinpä moni valeuutinen eteni läntisiin medioihin sellaisenaan. Venäläismedioiden kautta maailmalle levisi myös pakolaiseksi esittäytyneen Galina Pyshniakin disinformatiivinen tarina ukrainalaissotilaiden julmuuksista. (3)

Saapa nähdä riittääkö MV-lehden entisille lukijoille se, mitä Putkonen lupaa uudessa ”julkaisussa” lukijoille tarjota? Riittääkö heille taistelu globalismia vastaan ja ”uutiskatsaukset” Venäjän miehittämiltä Itä-Ukrainan alueilta? Putkonen kun lupaa uuden MV-lehden irtisanoutuvan ”fasistisesta nationalismista sekä rasismista” – pitääköhän tämä ”fasistinen nationalismi” myös sisällään myös Putinin hallinnon veljeilyn erilaisten fasististen ja rasististen liikkeiden ja ryhmien kanssa, vai käykö sittenkin niin, että Putkosen mielestä Venäjän harjoittama ”fasistinen nationalismi” on hyväksyttävää ”fasistista nationalismia”?

Voimme kuitenkin olla varmoja siitä, että aivan kuten Janitskinin niin myös Janus Putkosen aikakaudella MV-lehteä tullaan käyttämään omalta osaltaan yhteiskuntamme vastaiseen toimintaan. Sen avulla tultaneen hyökkäämään luotettavina pidettäviä yhteiskunnallisia instituutioita vastaan, kuten jo näemme tapahtuvan Putkosen ensimmäisessä pääkirjoituksessa ”Demokratian vastaiset vaalit johtavat vallankumoukseen”. Täsmennän sen verran, että en usko heidän saavan aikaan vallankumousta tahi suurempaa kapinaa, minua lähinnä kiinnostaa a) tarinan eteneminen portaalta toiselle ja b) se, kuinka Suomeen kohdistetaan toistettuna/ kopioituna samoja toimia, joita Venäjän operaattorit ovat muihinkin maihin kohdentaneet. Toisinaan operaation taustalla on yksittäinen ryhmä, tarvittaessa Venäjä valjastaa tehtävään suuremman joukon erilaisin keinovalikoimin koettaessaan saada aikaan toivomansa lopputuloksen.

Marko

1. https://www.nykysuomi.com/2019/04/17/yksi-selitys-suurelle-hylattyjen-aanien-maaralle-miksi-tama-aani-hylattiin/?fbclid=IwAR1TMRr-o9jH2uX_AEIs3bUDq3C6BHc6UOSCA2MuaEQz6hkB6D6ecV7HDBQ 

2. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2019/04/viisi-vuotta-sotaa-ukrainassa.html 

3. https://www.stopfake.org/en/russian-disinfo-patterns-same-actors-different-sets/ 

Yleensä laitan lähteideni linkit, mutta MV-lehden tapauksessa en laita linkkejä. Halutessaan lukijat voivat hakeutua alkuperäisen tekstin luo googlaamalla tekstin otsikon.

*: Egorova Leaksin yhteydessä Putkosen ja venäläisen rahoituksen yhteyttä avautui laajemmin, samalla paljastui Putkosen tekemä yhteistyö Donetskin ”kansantasavallan” turvallisuuselinten kanssa. Yhteistyö, jonka seurauksena toimittajia jaoteltiin hyviin ja pahoihin, ja jonka myötä eräiden toimittajien henki konkreettisella tavalla vaarantui.

Informnapalm Egorova Leaksista artikkelissa ”EgorovaLeaks: Filtering and Control of Foreign Journalists in DPR”, artikkelissa myös Putkosen roolista.

Palapelin kokoamista

- jatkoa Johan Bäckmanin verkoilla kalasteluun 

Maaliskuun 17. julkaisin blogin ”Kalastelua Johan Bäckmanin verkoilla”, jossa kiinnitin huomiota Johan Bäckmanin aiemmin avaamaan uuteen Facebook-tiliinsä ”Йохан Бекман”, jota voinee pitää tilin nimeämisen perusteella – JOHAN BÄCKMAN OFFICIAL – perusteella pitää Bäckmanin virallisena tilinä, ainakin jollekin kohderyhmälle. Tili ”Йохан Бекман” on perustettu helmikuussa 2019, aloittaessani tarkkailemaan tiliä, tilillä oli reilut parisataa ”kaveria”, julkaistessani blogin kaverilistalla oli 1172 nimeä (17.3.2019) ja tänään niitä on 1495 – huomattava osa ”kavereista” oli ”kansallismielisinä” itseään pitäviä, sekä kyseiseen viiteryhmään linkittyviä henkilöitä, kohtalainen osa oli perussuomalaisia, joiden joukossa oli lukuisia eduskuntavaaliehdokkaita sekä muutamia vaikutusvaltaisempia puolueen jäseniä. Luonnollisesti kyseisen tilin ”kavereihin” kuului suuri joukko suomalaisia Donetskin ”kansantasavallan” ystäviä sekä muita tunnettuja ja tiedettyjä nyky-Venäjän hallintoa kannattavia kansalaisiamme, unohtamatta tietenkään laajaa joukkoa venäläisiä ja muita ulkomaalaisia, jotka tukevat tai työskentelevät nyky-Venäjän hallinnolle. Tähän joukkoon kuuluu muun muassa poliitikkoja, kuten saksalaisen Vasemmisto-puolueen (saks. Die Linke) Andreas Maurer; ”toimittajia” ja propagandisteja, kuten Graham W. Phillips ja Manuel Ochsenreiter.

Johan Bäckman Saur-Mogilan vuorella toukokuussa 2015 (kuvakaappaus). (1)

Tuolloin pohdin sitä, että mikä Bäckmanin tilin tarkoitus on – vertasin sitä ja sen sisältöä Johan Bäckmanin toiseen Facebook-tiliin huomaten niittäkin tiettyjä eroavaisuuksia, merkittävän sen, että tuolloin, kuten edelleenkin, tilillä Йохан Бекман on nähtävissä myös hänen kaverinsa toisin kuin tilillä Johan Bäckman, jonka kaverilista on ulkopuolisilta piilotettu. Mietin myös sitä, että kuka on ollut aloitteellinen – päättelin, että Johan Bäckman on pääasiassa aloitteentekijä, siksi koska, uudella tilillä nimi Johan Bäckman on kyrillisin kirjaimin kirjoitettu, joten sitä ei välttämättä sattumalla löydä. (Minultakin se vaati työtä ja onnea). Sittemmin olen saanut paristakin lähteestä varmennusta sille, että Johan Bäckman on ollut aloitteellinen etenkin mitä tulee ”kaveripyyntöihin” perussuomalaisiin henkilöihin. Toki on muistettava, että algoritmit tekevät omaa työtään ja että kavereissa on sellaisia, jotka Johan Bäckman on tuntenut pidemmän aikaa, joten osa on varmasti siirtynyt ”luontaisia teitä” myöten tälle uudelle tilille.

Johan Bäckmanin toiminta kummallakin tilillä vaalienjälkeisenä aikana paljastanee yhden syyn tämän kontaktiverkoston luonnille – ilmeisenä tarkoituksena on kylvää ajatus vaalien petollisuudesta ja vilpillisyydestä. Tässä tapauksessa on hyvä huomioida Itä-Ukrainassa Venäjän miehittämillä alueilla majailevan propagandisti Janus Putkosen aktiivinen rooli ja hänen levittämä samansuuntainen tarina, johon Moskovasta käsin yhtyy myös Jon Hellevig.

Kuvakaappaus Йохан Бекман-tililtä

Kuvakaappaus Janus Putkosen Ivan Putkov-tililtä.

Kuvakaappaus Jon Hellevig-tililtä.

Tämän ryhmän narratiivi näyttää olevan se, että Suomessa järjestetyt eduskuntavaalit olivat vilpilliset ja järjestetyt – tulos ennalta tiedossa. On todennäköistä, että tätä tarinaa on ennalta hahmoteltu, ja siksi Bäckman on hakeutunut aktiivisesti ”kansallismielisten” ohella myös perussuomalaisten ”kaveripiiriin” – ikävä kyllä kohtalainen joukko perussuomalaisia näyttää hyväksyneen lähetetyn ”kaveripyynnön”. On todennäköistä, että valta osa kaveripyynnön hyväksyjistä on vilpittömiä, on myös mahdollista, että he eivät edes ole ajatelleet pyynnön taustalla olevan vilpillisiä aikeita. Kaikki eivät välttämättä tiedosta sitä, että Bäckmanin kaltaisille ihmisille ihmisillä on (tässä asiayhteydessä) ensisijaisesti välinearvo. Heitä käytetään hyväksi niin kauan kuin heistä on hyötyä – sen jälkeen heidät hylätään/ unohdetaan. Ikävimmässä tapauksessa vilpittömin mielin liikkeellä ollut rikkoo itsensä.

Bäckman (tai joku kolmas henkilö) on todennäköisesti päätellyt ns. kansallismielisten rinnalla perussuomalaiset ryhmänä sellaisena, jonka ”läheisyyteen” on järkevää hakeutua siitä huolimatta, että puolueessa on heitä, joille Venäjä ei ole muuta kuin vihollinen. On kenties päätelty, että ehdokkaiden joukossa, puhumattakaan heidän kaveripiiristä, on riittävästi harkitsemiskyvyttömiä, jotka voivat ryhtyä resonoimaan voimakkaastikin Bäckmanin ujuttamaa tarinaa vilpillisistä vaaleista – kenties näin on jo käynyt, kun Nykysuomessa on ryhdytty peräämään äänten hylkäysperusteita (esimerkkinä kuva hylätystä äänestyslipukkeesta Eduskuntavaaleista v. 2015). (2)

Ensimmäisellä kerralla syötetyn disinformaation tulos ei välttämättä ole merkittävä, mutta toisto voi tuottaa tulosta – ja vaaleja on lähitulevaisuudessa edessä lisääkin. Mutta eiköhän tämänkin tarinan levittämisen ensisijainen tarkoitus ole riidan ja epätietoisuuden kylväminen, että riittävän moni tarttuu tällaiseen disinformaatioon. Venäjän vaikuttamisen yksi väylä on varjon heittäminen yhteiskunnallisen toiminnan ylle, kyseenalaistaa sellaiset – tässä yhteydessä on perusteltua mainita Venäjä, koska jokainen edellä mainittu henkilö toistaa säännönmukaisesti Venäjän narratiivia salaliittoteorioiden ohella.

Ukrainalaissyntyinen sosiologi Arseniy Svynarenko totesi Ukrainan käynnissä oleviin presidentinvaaleihin liittyen seuraavaa:

”- - Venäjän tavoite ei ole Venäjä-mielinen presidentti tai pääministeri, vaan epävakaus Ukrainassa, keinoilla millä tahansa” (3)

Suomi ja Ukraina eivät ole yhteiskunnallisesti rinnastettavissa toisiinsa, mutta metodeja, joita Venäjä on kohdistanut Ukrainaan viime vuosina, kohdistetaan myös Suomeen, josta voidaan päätellä, että ainakin jollain tasolla tavoitteetkin ovat samat – ainakin yhteiskunnallisen epävakauden lisäämisen osalta. Samaa tavoitetta ajaa Jussi Halla-ahon blogikirjoitusten ja Pirkka-Pekka Peteliuksen sketsihahmojen rinnastaminen, huomioimatta kuitenkaan sitä, että kyse on merkitykseltään erilaisista asioista kuin myös eri aikakaudesta. Peteliuksen ja Kallialan tehdessä sketsihahmonsa, vähemmistöjen stereotypioille nauramista ei yleisesti pidetty niin paheksuttavana ja tuomittavana kuin tänään.

Kuvakaappaus Йохан Бекман-tililtä.

Oma lukunsa Johan Bäckmanin toiminnassa on perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon kritisointi ja leimaaminen epäonnistuneeksi poliitikoksi ja maanpetturiksi, jossa on havaittavissa samanlaista kritiikkiä, jota näkyy äärioikeistolaisissa ryhmissä, joissa Halla-aho nähdään ”maanpetturina” toimivan ”sionistien asialla”.

Edelleen kuvakaappaus Йохан Бекман-tililtä.

Bäckmanin ja hänen taustavoimiensa etua ajaisi entistä radikaalimpi ja entistä aggressiivisempi perussuomalaiset puolue, sellainen, joka nykyistä voimakkaammin hajottaisi yhteiskuntaamme. Tässä kontekstissa Bäckmanin toimintaa onkin syytä tarkastella, disinformatiivinen viestintä, hyökkäykset poliitikkoja ja kansanedustajia sekä mediaa vastaan on nähtävä yrityksenä synnyttää eripuraa ja konflikteja eri ryhmien välille, se jos mikä ajaisi Venäjän asiaa. Venäjän etu on epäyhtenäinen länsi, jossa yhteiskunnissa on eriasteisia purkautuvia tai purkautumista odottavia jännitteitä, jolloin Venäjän on entistä helpompi operoida ja luoda tilanteita, joissa sen on entistä helpompi tehdä kahdenkeskisiä sopimuksia yli monikansallisten organisaatioiden.

Marko

1. https://kohudosentti.blogspot.com/2015/05/mina-rakastan-sinua-jelena.html 

2. https://www.nykysuomi.com/2019/04/17/yksi-selitys-suurelle-hylattyjen-aanien-maaralle-miksi-tama-aani-hylattiin/?fbclid=IwAR1TMRr-o9jH2uX_AEIs3bUDq3C6BHc6UOSCA2MuaEQz6hkB6D6ecV7HDBQ 

3. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006077367.html 

Facebook-tilit, joita hyödynnetty:

Йохан Бекман: https://www.facebook.com/profile.php?id=100033669741518 

Ivan Putkov (Janus Putkonen): https://www.facebook.com/profile.php?id=100011634240559 

Jon Hellevig: https://www.facebook.com/jonhellevig 

Sotatoimet Ukrainassa maaliskuussa 2019

Huhtikuu on jo pitkällä, joten tässä vaiheessa on hyvä luoda katsaus maaliskuun tapahtumiin Itä-Ukrainan sotatoimialueella, mutta koska Ukrainassa järjestettiin maaliskuun viimeinen päivä presidentinvaalien ensimmäinen kierros, ei tapahtumaa voi jättää huomiotta tässä kirjoituksessa siitä huolimatta, että ratkaisua ei saatu ensimmäisellä kierroksella vaan tarvitaan vielä toinen kierros (21.huhtikuuta), jolloin ukrainalaiset pääsevät valitsemaan presidenttiä Petro Porošenkon ja tv-kasvo Volodymyr Zelenskyin välillä, mutta ennen vaaleja Ukrainan itäosiin ja rintamalle.

Maaliskuussa Ukrainan asevoimien menetykset sotatoimialueella nousivat seitsemään kuolleeseen ja 29 sotatoimissa haavoittuneeseen – nämä ovat virallisia lukemia, joihin ei lasketa eräiden vapaaehtoisryhmien kokemia tappioita. Muutamissa lähteissä, kuten Euromaidan Press, ukrainalaisjoukkojen tappioiksi kuolleiden osalta mainitaan kymmenen sotilasta, ero voi selittyä laskentatapojen eroilla, jolloin toisessa huomioidaan kaikki menetykset ja toisessa vain Ukrainan asevoimien ja kansalliskaartin sekä virallisesti niiden kanssa taistelevien organisaatioiden menetykset.

Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla operoivien Venäjän asevoimien ja venäläisten proxy-joukkojen, mukaan luettuna ns. aluepuolustusprikaatit, tappiot nousivat ukrainalaislähteiden mukaan 56 sotatoimissa kuolleeseen ja 85 sotatoimissa haavoittuneeseen. (1) Ukrainan asevoimissa palvelevan, sotatoimialueelle sijoitetun, upseerin (53. erillinen mekanisoituprikaati) mukaan miehitysalueelle sijoitettujen joukkojen menetykset nousevat olennaisesti korkeammiksi, mikäli lukuun lasketaan ei-taistelutehtävissä kuolleet ja haavoittuneet, kyseisen upseerin mukaan ainakin yhdeksän militanttia kuoli muiden – väkivaltaisten – syiden tähden, samoista syistä haavoittuneiden määrä nousi 16:teen.

Ukrainalaisjoukot tuhosivat maaliskuun kuluessa useita vihollisen linnoitettuja asemia sotatoimialueella, pääasiassa rintamalinjalla ja sen tuntumassa. Huomion arvoisena operaationa voidaan pitää Donetskin läntisessä osassa, Petrovskyin alueen läntisimmässä kolkassa sijaitsevan, jätemaakasan (ukr. терикон) laella sijaitsevan ”Crocodil”-aseman tuhoamista. Reilusti alueen maanpinnantasoa korkeammalla sijaitsevasta asemasta on voitu vapaasti tulittaa erilaisin asein reilun parin kilometrin päässä sijaitsevaa Mar’inkan pikkukaupunkia. Asemasta, josta on hyvä näkyvyys sektorille pohjoisesta lännen kautta etelään, on tulitettu 82 mm ja 120 mm kranaatinheittimin siviilikohteita Ukrainan hallinnoimilla alueilla.

”Crocodil”-aseman tuhoaminen ei kuitenkaan ollut ainoa tällainen toimi maaliskuussa, yksistään Donetskin ympäristössä ukrainalaisjoukot tuhosivat useita vihollisen linnoitettuja pesäkkeitä tai asemia. Osa asemista tuhottiin epäsuoralla tulella, pääasiassa kranaatinheittimin, mutta huomattava osa tuhottiin panssarintorjuntaohjuksilla. Käytetyimmät panssarintorjuntaohjukset olivat ukrainalainen Stugna-P sekä vanhempi – neuvostoaikojen perua oleva -  9K111 Fagot. Myös v. 2017 käyttöön otettua  RK-3 Korsar (Corsar) panssarintorjuntaohjusta on toimitettu rintamajoukoille. Kyseisellä ohjuksella on vastaava ”top attack” -kyky kuin yhdysvaltalaisella FGM-148 Javelinilla, jota ei kuitenkaan ole vielä käytetty varsinaisissa sotatoimissa. FGM-148 Javelinia on toimitettu Ukrainalle, mutta ohjukset on toistaiseksi sijoitettu maan länsiosiin, jossa joukot harjoittelevat niiden käyttöä.

Alla olevassa twiitissä viime vuonna kuvattu video, jossa Stugna-P panssarintorjuntaohjuksella ammutaan venäläisjoukkojen kalustoa Itä-Ukrainassa. Ensin ammuttu Stugna-P -panssarintorjuntaohjus menee ohi kohteensa, toisen osuessa tuhoisin seurauksin. Ensin ammutun ohjuksen kohdalla havaittavissa selkeästi ohjuksen ”top attack” -kyky. Ohjuksien kohteena oli todennäköisesti pari venäläistä TOS-1 Buratinoa, termobaarisia raketteja ampuvaa raketinheitintä.

https://twitter.com/lennutrajektoor/status/1106236550336167937 

Mennyt talvi osoitti jälleen kerran, konkreettisten todisteiden myötä, sen, että Venäjän asevoimat sotii  Ukrainassa, sekä testaa miehitetyillä alueilla modernia varustustaan.

ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio julkaisi talven päättyessä tietoa tarkkailuoperaation aikana menettämistään tiedustelulennokeista. ETYJ on menettänyt heinäkuu 2018 – helmikuu 2019 välillä yhteensä kuusi tiedustelulennokkia Itä-Ukrainassa, joukossa kaksi suurikokoista pitkän kantaman Camcopter S-100 tiedustelulennokkia, yksi keskipitkien matkojen tiedustelulennokki ja kolme minikokoista tiedustelulennokkia. Viimeisimmän Camcopter S-100 tiedustelulennokin ETYJ menetti helmikuussa 2019 Berdyankan kylän kaakkoispuolella venäläisjoukkojen miehittämillä alueilla. Kyseinen tiedustelulennokki pudotettiin elektronisella häirinnällä, pahoin vaurioitunut tiedustelulennokki luovutettiin myöhemmin ETYJ:n tarkkailijoille Luhanskin ”kansantasavallan” ”viranomaisten” toimesta. Tuolloin U.S. Mission to the OSCE ilmaisi asian ETYJ:n Ukrainan monitorointimissiota suoremmin sanoen tiedustelulennokkien pudottamisesta vastuun olevan Venäjän johtamilla joukoilla.

Huhtikuun alussa @UKRinOSCE julkaisi maaliskuun 16. 2019 mini-tiedustelulennokilla Yuzhna-Lomuvatkan kylän länsipuolella otettuja kuvia Venäjän asevoimien elektronisen sodankäynnin kalustosta. Alue sijaitsee noin 9 kilometrin päässä demarkaatiolinjasta kaakkoon.

@UKRinOSCE:n julkaisemissa kuvissa näkyy R-330Zh häirintäyksikkö ja Tirada-2 SATCOM-häirintäyksikkö sekä R-161 viestiajoneuvo. (2)

Tirada-2 (Тирада-2) järjestelmä on vasta otettu käyttöön Venäjän asevoimissa, ETYJ:n julkaisema kuva on ensimmäisiä – jollei ensimmäinen – kuva järjestelmästä kuvattuna Venäjän miehittämillä alueilla Itä-Ukrainassa. Kuvassa näkyvä R-330Zh on myös Venäjän asevoimien modernia elektronisen sodankäynnin kalustoa.

Alueelta otettujen, Google Earthissa julkaistujen, satelliittikuvien perusteella voidaan havaita rakennusten ympärillä olleen säännöllisesti Venäjän asevoimien modernia elso-kalustoa 29.maaliskuuta 2017 päivätyistä tiedoista lähtien. Viimeisin Google Earthin päivitys alueelta on elokuun 20. 2017, ETYJ:n kuva-aineiston perusteella voidaan kuitenkin päätellä, että toiminta on ollut aktiivista tämänkin jälkeen.

Google Earth 29.3.2017, venäläiskalustoa alueella (pun. ympyrät).

Google Earth 6.5.2017, venäläiskalustoa rakennusten ympärillä.

Venäjän harjoittama valtioterrorismi lisääntyy Krimillä

Varhain maaliskuun 27. Venäjän turvallisuuspalvelu FSB suoritti yhdessä Venäjän sisäministeriön kanssa laajan iskun miehitetyllä Krimin niemimaalla Krimin tataareja ja tataariaktivisteja vastaan. Isku suoritettiin Simferopolin itäpuolella Strohonivkan kylän tataariyhteisössä. (3)

Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n joukkoja Strohonivkan iskussa Krimin tataareja vastaan.

Venäjän turvallisuuspalvelulla oli lista kuudestakymmenestä ”Crimean Solidarity” liikkeen aktivistista, joita etsittiin. Etsintöjen aikana ainakin 25 asuinrakennusta tutkittiin, ja etsintöjen tuloksena kaikkiaan 24 aktivistia pidätettiin.

”Crimean Solidarity” on Krimin tataareista koostuva rauhanomaiseen aktivismiin pyrkivä organisaatio, jonka jäsenet tukevat venäläisten vangitsemia tataareja ja heidän perheitä, toimittavat ruokaa ja juomaa miehittäjien vangitsemille poliittisille vangeille, ja poliittisin syin vangituille Krimin tataareille.

Maaliskuun 27. ja 28. päivä tehdyt iskut Krimin tataareja vastaan eivät olleet ainoa huomioitava ihmisoikeuksiin kohdistuva loukkaas niemimaalla maaliskuun kuluessa. Päivää aikaisemmin (26. maaliskuuta) toimittaja ja bloggaaja Yevhen Haivoronsky pidätettiin, pidätys on seurausta Haivoronskyn lausunnoista, kuten ”suurin osa Krimin niemimaan asukkaista haluaa palata Ukrainaan”. (4) Myös Krimin niemimaalla asuvan anarkistin Yevhen Karakashevin oikeudenkäynnissä esitettyihin, hänen vastaisiin todisteisiin, liittynee vilppiä ja todistajien painostamista (kiduttamista?). (5)

Tämä otanta käsittää vain muutaman päivän, käytännössä elämä miehitetyllä Krimin niemimaalla huomattavan moni joutuu elämään pelossa, he joutuvat varomaan puheitaan, heitä vainotaan uskonsa tähden – Krimin tataarien ohella myös Jehovan todistajia vainotaan Krimillä, kansalaisaktivismista rangaistaan ja kuten Strohonivkan tapaus osoittaa, rangaistus kohdistuu kokonaisiin yhteisöihin yksilöiden sijaan. Kollektiivisilla rangaistuksilla ja yhteisöihin kohdistetuilla voimatoimilla Venäjä pyrkii luomaan pelonilmapiiriä vähentämään kansalaisaktivismia ja passiivista vastarintaa.

Ukrainan presidentinvaalit

Ukrainassa järjestettiin presidentinvaalien 1. kierros sunnuntaina 31. maaliskuuta, jolla ei saatu ratkaisua aikaan, joten vaaleissa nähdään toinen kierros 21. huhtikuuta istuvan presidentin Petro Porošenkon ja koomikko Volodymyr Zelenskyin välillä.

Vaaleissa ei nähty niin suoraa ja voimakasta Venäjän vaikuttamista mitä moni odotti ja oletti nähtävän, on kuitenkin hyvä muistaa, että Krimin niemimaan ohella osia Itä-Ukrainasta on miehitetty. Ukrainan alueella on kymmeniä tuhansia Venäjän asevoimien ja Venäjän proxy-joukkojen, kuten PMC Wagner, miehiä, joiden läsnäololla maassa Venäjä voi vaikuttaa hyvin laaja-alaisesti ja moniulotteisesti Ukrainan yhteiskuntaan. Vaaleja edeltävinä päivinä sotatoimet eskaloituivat huomattavasti, venäläisjoukot tulittivat Itä-Ukrainassa kohteita äänestyspaikkojen läheisyydessä – toiminta, jota on pidettävä hyvin konkreettisena vaikuttamiskeinona.

Toisaalta Venäjällä oli myös suunnitelmia vaalivaikuttamiseen sosiaalisen median sekä erilaisten verkostojen kautta. Ukrainan turvallisuuspalvelun SBU:n välittämän informaation mukaan maan itäosissa toimi Venäjän GRU:lle (eli GU) alisteinen yksikkö – Safiiri (ukr. Cапфір). Safiiri-koodinimellä operoineen yksikön tehtävänä oli valmistella ja toteuttaa Ukrainan vastaista informaatiovaikuttamista. Paljastettua ryhmää johti Luhanskissa sijaitsevasta tukikohdasta käsin koodinimeä ”Pavel Bodrov” käyttänyt GRU:n eversti Alexander Sazonov. (6 ja 7)

Safiiri-operaatiossa lietsottiin myös eri uskontokuntien välille kiistoja, sekä synnytettiin jännitteitä ortodoksisen kirkkokunnan patriarkaattien välille.

Oma lukunsa Ukrainan vaalivaikuttamiseen oli suomalaisen, Venäjän laskuun työskentelevän, Janus Putkosen (alias Ivan Putkov) pienimuotoinen operaatio, jolla hän koetti viedä uskottavuutta Ukrainan presidentinvaaleilta. Putkosen kampanjaa toteutettiin pääasiassa sosiaalisessa mediassa sekä verkkojulkaisuissa kansalaisadressin ohella. Putkosen kampanjasta enemmän blogissani ”Propagandisti Putkosen kohteena Ukrainan presidentinvaalit” – luonnollisesti kampanja jatkuu, koska vaaleissa ei päästy ratkaisuun ensimmäisellä kierroksella.

Janus Putkosen ”Stop Fake Elections in Ukraine” -propagandakampanja.

Marko

1. https://www.unian.info/war/10501629-ukrainian-officer-reveals-enemy-death-toll-in-donbas-in-march-photo.html 

2. https://twitter.com/UKRinOSCE/status/1113385017185640448 

3. https://www.amnesty.org.uk/press-releases/crimea-least-20-tatars-detained-latest-russian-crackdown 

4. http://khpg.org/en/index.php?id=1553647255 

5. http://khpg.org/en/index.php?id=1553170155 

6. https://www.uawire.org/ukrainian-security-service-uncovers-russian-intelligence-group-in-donbas 

7. https://ssu.gov.ua/ua/news/1/category/2/view/5834#.HOpEcdnp.dpbs