KGB:n jalanjäljillä, marksilaisleninisti tihutöissä

Huhtikuun 28. päivä paria tuntia ennen sapatin alkua Royal Oakin poliisi (Michigan, Yhdysvallat) sai ilmoituksen rabbi Mendel Polterilta, joka ilmoitti synagogan seinään maalatun hakaristin ja kirjoitetun sanan ”Azov”. (1) Näennäisen mitätön tapahtuma, jonka ei luulisi antavan aihetta blogin kirjoittamiseen suomalaiselle kohdeyleisölle – eikä antaisikaan, jollei tapahtumasarjan taustalta paljastuisi vähintäänkin kiinnostava kokonaisuus, jossa tihutöiden tekijä paljastui olevan radikalisoitunut yhdysvaltalaistaustainen marsilaisleninisti, jonka kirjoittamia artikkeleja on julkaisu useissa (englanninkielisissä) äärivasemmistoa tukevissa julkaisuissa tai puoluelehdissä. 

Epäiltynä vangittu Randi Lucile Nord (myöhemmin Randi Nord) kertoi poliisille suunnitelleensa tekevänsä niin monta viharikosta kuin mahdollista ja syyttävänsä niistä Azov prikaatia. –

”’She said she planned to do as many hate crimes as possible and blame them on Azov,’ Royal Oak Detective Dan Pelletier testified at Nord’s arraignment in Royal Oak.” (2)

Antisemitististen graffitien maalaamisesta Royal Oakin synagogan seinään ja kahteen muuhun kohteeseen Royal Oakissa syytetty Randi Nord on ollut ja on mahdollisesti edelleen vallankumouksellisen marksilaisleninistisen Workers World Partyn jäsen. Randi Nord on myös kirjoittanut puolueen julkaisuun Workers Worldiin useita artikkeleja.

Royal Oakin viharikoksista syytetty marksilaisleninistiaktivisti Randi Nord.

Kuten edellä tuli mainittua, Randi Nordin tarkoituksena oli tehdä antisemiittisiä viharikoksia ja kaataa syy niiden teosta ukrainalaisen Azov prikaatin tai sen paikallisten tukijoiden harteille, tämän tähden Randi Nord ”allekirjoitti” Royal Oakin synagogan seinään tuhertamansa hakaristin Azov-sanalla.  

Nordin perimmäisenä tarkoituksena oli pyrkimys vaikuttaa Yhdysvaltojen haluun tukea Ukrainaa, saada tuki vähenemään tai jopa loppumaan kokonaan Ukrainaan liitettävien antisemiittisten viharikosten seurauksena.

Randi Nordin kädenjälki näkyy synagogan seinässä.

Toiminta, jossa viharikoksien tai muun aktivismin avulla pyritään vaikuttamaan kohteeseen ja saamaan se tekemään (mahdollisimman väistä vahinkoa aiheuttaen) itselleen tai liittolaisilleen epäedullisia päätöksiä, ei ole uutta. Esimerkiksi Neuvostoliiton KGB lähetti 1959 Länsi-Saksaan agenttejaan tai operaattoreitaan tekemään vastaavia antisemiittisiä viharikoksia tarkoituksenaan vaikuttaa Länsi-Saksan julkisuuskuvaan ja heikentämään sen ja Yhdysvaltojen välejä. Tuolloin 50- ja 60-lukujen vaihteen iskusarjassa maalattiin satoja hakaristejä juutalaisten koteihin tai juutalaisyhteisöiden tiloihin, kampanjassa häpäistiin myös suuri joukko juutalaisten hautoja. Eikä lainkaan yllättävää, että Länsi-Saksassa uusnatsit ja huligaanit jatkoivat kampanjaa spontaanisti. (3) 

Randi Nordin toiminnasta löytyy muitakin yhteneväisyyksiä Neuvostoliiton organisoimaan kampanjaan kuin vain viharikosten kohdistaminen juutalaisyhteisöön tarkoituksenaan vaikuttaa liittolaisten keskinäisiin väleihin. Nord nimittäin asui Serbiassa pari vuotta, josta hän palasi takaisin Yhdysvaltoihin tämän vuoden maaliskuun alkupuolella, ja paria kuukautta myöhemmin hän on oikeudessa viharikosten tähden. Nordin epäillään radikalisoituneen Serbiassa olo aikanaan, mutta itse en ainakaan sulkisi pois sitäkään vaihtoehtoa, etteikö joku ”vieraan vallan turvallisuuspalvelu” olisi mahdollisesti värvännyt hänet kyseisenä aikana.

Kuten tiedettyä, Venäjä on koettanut synnyttää erilaisin toimin epävakautta Balkanin alueella, sen tiedetään värvänneen operaattoreita alueella ja pyrkineen jopa kaatamaan hallintoja entisen Jugoslavian alueella. Venäjällä on tunnetusti tiiviit yhteydet Serbiaan, serbialaisia on värväytynyt runsaasti Venäjän palkkasotilasjoukkoihin mutta vähintäänkin yhtä runsaslukuisasti he ovat paikallisesti tehneet työtä Venäjän eteen. Tällaisia toimijoita ovat olleet esim. Yön sudet kuin myös ortodoksinen kirkko. En siis pitäisi mahdottomana sitä, etteikö Venäjä ehtisi (jopa haluaisi) kontaktoida Serbiassa asuvan (tunnetun) Yhdysvaltalaistaustaisen marsilaisleninistin, joka ainakin joitain vuosia sitten oli sellaisen puolueen jäsen (Workers World Party, WWP), jolla on tiiviit suhteet venäläisiin vasemmistolaisiin pienryhmiin sekä venäläisiin ideologisteihin (ideologiasta ja sen radikaaliudesta piittaamatta). WWP myös tukee Venäjän imperialistista politiikkaa – Russkij Miriä – samalla se kuitenkin tuomitsee länsimaisen imperialismin julistaen olevansa anti-imperialistinen puolue. 

Randi Nordin kirjoittamia artikkeleja on myös julkaistu Workers Wordin ohella äärivasemmistolaisessa MintPress Newsissä. Nordin jäätyä kiinni, on MintPress poistanut hänen julkaisujaan kuin myös hänen ”toimittajasivunsa” – osa niistä löytyy edelleen webarkistosta. 

Randi L. Nordin ekstremistisestä toiminnasta löytyy lukuisia twiittilankoja, joten nähdäkseni minun ei ole järkevää kerrata uudelleen kaikkia tehtyjä havaintoja. Liitän lähdeluetteloon linkkejä tällaisiin lankoihin. Sen sijaan kokonaisuuden kannalta pidän perusteltuna muutaman kappaleen kirjoittamista Workers World Party’sta, koska Randi Nord on ollut – todennäköisesti on edelleenkin – puolueen jäsen, ja puolue itsessään kuuluu Venäjää ja venäläistä imperialismia tukevien läntisten äärivasemmistolaisten puolueiden verkostoon.

Randi Nord oli varmuudella ainakin vuonna 2017 Workers World Partyn jäsen, puolue sijoittuu poliittisella kentällä sinne äärivasemmalle. Kyseessä on Yhdysvalloissa toimiva vallankumouksellinen marksilaisleninistinen pienpuolue, joka on perustettu 1959 Sam Marcyn johtaman ryhmän toimesta. Kyseinen ryhmä erosi Socialist Workers Partysta (SWP) vuotta aiemmin, 1958. Puolue määrittelee itsensä ideologisesti kommunismia tavoittelevaksi vallankumoukselliseksi marsilaisleninistiseksi puolueeksi. Puolue vannoo myös proletaarisen internationalismin-nimeen. Workers World Partyn päämaja sijaitsee New Yorkissa, Yhdysvalloissa. Tällä hetkellä puolueen pääsihteeri on Larry Holmes.

Puolue on julkaissut lehteä Workers World vuodesta 1959, vuodesta 1974 lehti on ilmestynyt viikoittain. Tämä historiasta, seuraavaksi nykyisyyteen.

Siinä missä Krimin niemimaalla Venäjän miehityksen aikana toimineen antifasistiset ryhmät tuomitsivat Venäjän suorittaman miehityksen, anti-imperialismin nimeen vannonut Workers World Party valitsi toisen tien osoittaessaan tukensa Venäjän miehitysoperaatiolle sekä valekansanäänestykselle, myöhemmin puolue osoitti avoimen tukensa Venäjän operaatiolle Ukrainan itäosissa (mukaan lukien Novorossija-hanke) ja ”taistelulle Kiovan junttaa” vastaan. Puolueen lehdessä Workers Worldissa on levitetty aktiivisesti Venäjän propagandaa, julkaistuissa artikkeleissa on kuvailtu, kuinka ”donbassilaiset taistelevat fasismia vastaan”. Ääneen ovat myös päässeet Venäjän proxyjoukoissa taistelleet militantit, kuten Tatiana Rybalko. (4)

Sen ohella, että Greg Butterfield on yksi näistä Workers Worldin Venäjä-äänitorvista, hän on myös vieraillut Workers World Partyn edustajana miehitetyssä Itä-Ukrainassa toukokuussa 2016. Kyseisen vierailun aikana hän osallistui puolueen edustajana miehitetyssä Luhanskissa järjestettyyn ”kansainväliseen antifasistiseen konferenssiin”. Kyseisen reissun kuluessa hän tapasi myös suomalaistaustaisen propagandistin, Janus Putkosen. (5)

Butterfield miehitetyssä Donbasissa, v. 2016.

Tässä kohdin on hyvä muistuttaa lukijaa siitä, ettei nyky-Venäjällä antifasismilla tai antifasistisella toiminnalla ole välttämättä mitään tekemistä todellisen antifasismin kanssa. Tästä esimerkkinä saksalaisen äärioikeistopuolue Vaihtoehto Saksalle (AfD) jäsenen, Gunnar Lindemannin palkitseminen fasismin vastaisesta työstä miehitetyssä Sevastopolissa järjestetyssä Kansainvälisessä antifasistisessa konferenssissa kesällä 2019. (6) Tai kuten Timothy Snyder asian esittää erinomaisessa teoksessaan Musta maa – holokausti: tapahtumat, opetukset:

”Vaikka Puolan armeija, päinvastoin kuin puna-armeija, ei ollut koskaan taistellut saksalaisten rinnalla, neukuille ei tuottanut vaikeuksia nähdä puolalaisia fasisteina. Stalinistisen maailman diskurssissa ’fasisti’ oli sellainen, joka stalinistisen hallinnon mielestä ei toiminut Neuvostoliiton etujen mukaisesti”. (7)

Putinistisen maailman diskurssissa ”fasisti” on sellainen… Joten kenellekään tuskin on yllätys se, että Workers World Party on tehnyt/ tekee yhteistyötä sellaisten puolueiden, kuten RKRP:n eli Venäjän kommunistisen työväenpuolueen sekä – jo lakkautetun – ukrainalaistaustaisen marksilaisleninistisen, antikapitalistisen Borotban kanssa, joita on kuvailtu erittäin rasistisiksi ja homofobisiksi. WWP:n venäläiset kumppanit eivät myöskään arkaile ryhtyä yhteistyöhön venäläisen äärioikeiston kanssa. Tässä suhteessa WWP ei millään tapaa eroa niistä, taistelussa amerikkalaista imperialismia vastaan se näyttää olevan valmis yhteistyöhön keiden kanssa tahansa ja lainaa sivuillaan keitä tahansa (positiivisessa hengessä).

WWP käyttää aktiivisesti vasta- ja valemedioita, kuten Global Researchia, lähteenään Workers Worldissa – näin esim. julkaistessaan artikkeleja Syyrian sodasta. Toisaalta Workers Worldin artikkeleja on siteerattu Fort Russin kaltaisilla Venäjä-myönteisillä disinformaatio- ja propagandasivustoilla. Tai sellaisilla sivustoilla, jotka ovat joko Aleksandr Duginin julkaisualustoja tai häneen liitettyjen ajatushautomoiden verkkosivuja, kuten Arktogaia ja Open Revolt.

Kaiken kertomani jälkeen Randi Nordin yltymisen viharikoksiin tai Greg Butterfieldin propagandististen (harhaisten) väitteiden, joissa hän nimittää Venäjän synnyttämää, Igor Girkinin kentällä alkuun panemaa ja sodaksi edennyttä ”separatismia”, antifasistisen liikehdinnän alullepanemaksi, ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä. Mahtaa venäläisimperialisti Girkiniä moinen satuilu naurattaa…

Marko

Lähteet:

1. https://thejewishnews.com/2023/05/02/royal-oak-synagogue-oak-park-community-targeted-with-antisemitism/

2. https://www.theoaklandpress.com/2023/05/16/royal-oak-synagogue-ethnic-intimidation-suspect-wont-represent-self-in-court/

3. https://twitter.com/BA_Fogel/status/1471497531599114250

4. https://archive.is/CXVPC

5. https://www.workers.org/2016/05/25371/

6. https://twitter.com/A_SHEKH0VTS0V/status/1160178662030958593

7. Timothy Snyder: Musta maa – holokausti: tapahtumat, opetukset, s. 300.

Taustoitukseen käytetty myös An Investigation Into Red-Brown Alliances: Third Positionism, Russia, Ukraine, Syria, And The Western Left -artikkelia.

Randi L. Nordin tapauksesta blogissa "FALSE FLAGS IN DETROIT: ON THE MULTIPOLAR GRIFT AND THE DISINFORMATION ECOSYSTEM", sekä twiittilangoissa "An extremist US woman, Randi Lucile Nord…" sekä "Randi Lucile Nord, 35, of Clinton Township was charged with spray painting anti-Semitic graffiti…".

Emme saa unohtaa Mariupolia – emmekä Azovstalin viimeisiä puolustajia

 

Huhtikuussa 2014 alkaneen sodan kuluessa Mariupolia ja sen asukkaita on koeteltu lukuisia kertoja, touko-kesäkuussa 2014 kaupunki oli hetken aikaa Venäjän tukemien ja varustamien joukkojen hallinnassa kunnes ukrainalaiset vapaaehtoisjoukot vapauttivat kaupungin lyhyestä miehityksestä. Kesän 2014 päätyttyä ja rintamalinjan vakiinnuttua, Mariupol pysyi Ukrainan hallinnassa, venäläisjoukkojen miehittäessä lähimmillään alueita viidentoista kilometrin päässä kaupungin itäpuolella.

Aamulla 24. tammikuuta 2015 Mariupolia tulitettiin BM-21 Grad ja BM-27 Uragan raketinheittimillä Venäjän asevoimien upseereiden johtamien yksiköiden toimesta – rakettikeskityksessä kuoli kymmeniä siviilejä yli sadan siviilin vammautuessa. (1) Ukrainalaisten suorittamien tutkimusten mukaan kyseinen rakettikeskitys toteutettiin suoraan Venäjän eteläisen sotilaspiirin komennossa. Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla vastuullisena upseerina toimi Venäjän asevoimien eversti Aleksandr ”Gorets” Tsaplyuk, operaation suorittaneet yksiköt olivat sitä vastoin Venäjän asevoimiin kuuluvan everstiluutnantti Maksim ”Jugra” Vlasovin alaisuudessa. (2)

Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU:n tietojen mukaan 200 mekanisoidun kivääriprikaatin miehitetyillä alueilla operoivat yksiköt toteuttivat iskun Mariupoliin, prikaatin komentajana toimi tuolloin eversti Oleg Tsekov.

Kevään 2014 koettelemukset, kuten eivät ukrainalaisten vapauttamaan Mariupoliin viime vuosina kohdistetut sotatoimet kyenneet valmistelemaan kaupunkia eivätkä kaupunkilaisiakaan siihen, mitä he joutuivat kokemaan 24. helmikuuta 2022 alkaneen Venäjän laajamittaisen, Ukrainaan kohdistuneen, usean rintaman hyökkäyksen myötä – epäilen, ettei mikään olisi kyennyt valmistamaan asukkaita heidän kohtaamiin painajaismaisiin julmuuksiin. Vain joitain vuosia aiemmin verkkokalvoillemme piirtyi kuvia Syyriasta, kuinka venäläiset pommikoneet tyhjensivät pommilastinsa kaupunkien ja kylien yllä, kuinka Syyrian ilmavoimien helikopterit leijuivat hiekanväristen kortteleiden yläpuolella pudottaen tynnyripommeja asukkaiden niskaan.

Voimattomina kuuntelimme kärsivien ja surevien syyrialaisten muistolle soitettujen kirkonkellojen kumua – meidän suomalaisten mieliin saattoivat palautua kuvajaiset vuosikymmenten takaa punatähtisten koneiden pommittaessa suomalaisia kaupunkeja ja kyliä. Mutta saatoimmeko mekään kuvitella, että Venäjä tekee saman Euroopassa 2020-luvulla ja vieläpä siten, että olemme yhtä voimattomia ja yhtä kyvyttömiä osoittamaan tarvittavaa päättäväisyyttä?

Näkymä hautuumaalle Mariupolissa, kuvakaappaus Alexandra Dalsbaekin  julkaisemalta videolta.

Toimittaja Alexandra Dalsbaek vieraili kesäkuun alkupuolella Venäjän miehittämässä Mariupolissa, vierailukohteena oli myös yksi kaupungin lukuisista hautuumaista. Tämäkin hautuumaa oli täynnänsä tuoreita hautoja, niitä oli tuhansia –

”Nous nous sommes rendus la semaine dernière dans l'un des cimetières de Marioupol. Nous y avons vu des milliers de tombes récentes, surmontées d'un numéro. De ce côté du cimetière les numéros allaient au-delà de 3000.” (3)

Ennen varsinaisen piirityksen alkua maaliskuun alkupuolella venäläistykistö moukaroi Mariupolia lukuisia kertoja 24. helmikuuta alkaneen laajan offensiivin ensimmäisinä päivinä. Helmikuun 24. päivä tykistökeskitysten saldona yli kaksikymmentä kaupunkilaista vammautui tulituksessa, seuraavina päivinä kranaatteja alkoi sataa kaupunkiin ja sitä ympäröiviin taajamiin kiihtyvällä tahdilla.

Mariupolissa arvioidaan menehtyneen Venäjän offensiivivaiheen ja maaliskuun alkupuolella alkaneen varsinaisen piiritysvaiheen ja sitä seuranneen Venäjän raskaan tulitoiminnan ja kaupunkisodan seurauksena kymmeniä tuhansia siviilejä, virallisenkin lukeman noustessa jo useisiin tuhansiin menehtyneisiin siviileihin. (4)

Tällä hetkellä Mariupolia kuvataan olosuhteiltaan apokalyptisiksi – siviileiden kärsimyksen irvokkuutta lisää Venäjän kaupunkiin toimittamat propaganda-autot, joista kaupunkilaisille syötetään propagandaa, jota näytöstä ryydittävät venäläisten performanssinkaltaiset näytelmät, joissa kaupungista välitetään venäläisille valheellista kuvaa ja joihin asukkaita ikävimmillään painostetaan (pakotetaan) osallistumaan. (5 ja 6) Venäläisten toimintametodi miehittämillään alueilla toistaa samaa kaavaa, jossa miehitettyjen alueiden asukkaat saavat ruokaa tai muita hyödykkeitä palveluksia vastaan – palvelus voi olla esiintyminen sovitussa roolissa ”toimittajille” tai hyökkääjän ylistäminen. Kuka tahansa meistä pystyy vastustamaan kiusausta päivistä viikkoihin, mutta kun yhtälöön tulee mukaan kärsivät lapset, sairastuneet läheiset niin kovinkin saattaa antaa periksi antaen lopulta kasvonsa ja äänensä propagandalle.

Mariupolista kirjoittaessa ei voi olla huomioimatta kaupungin puolustustaisteluun osallistuneita sotilaita, rajasotilaita, kansalliskaartin ja poliisin jäseniä, puhumattakaan tuhansista vapaaehtoisista, jotka tavalla tai toisella avustivat taistelevia joukkoja viikkojen ajan. Eikä Azovstalia – vastarinnan teräsbetonista symbolia.

Azovstal – teräksen, betonin ja tunneleiden muodostama linnoitus

Luontevaa olisi tietenkin aloittaa kirjoittaminen niistä miehistä ja naisista, jotka puolustivat tätä monikerroksista, betonin, teräksen ja tunneleiden muodostamaa linnoitusta, viikkojen ajan mutta toisinaan itse paikka tai nimi toimii symbolina vastarinnalle ja juuri näin on Azovstalin laita, joten on enemmän kuin perusteltua kirjoittaa alkuun muutama rivi tästä kompleksista, joka levittäytyi useiden neliökilometrien alalle Mariupolin ytimessä Asovanmeren rannalla.

Neuvostoliiton korkein taloudellinen neuvosto päätti helmikuussa 1930 perustaa uuden terästehtaan Mariupoliin, koska kaupunki sijaitsi merellisesti lähinnä Krimin niemimaan itäisen osan eli Kertšin niemimaan Kamyš-Burunskojen rautamalmivaroja. Kertšrudstroi alkoi valmistella malmivarojen hyödyntämistä ja Mariupolissa aloitettiin uuden sataman ja masuunien rakentaminen Kalmiusjoen vasemmalle rannalle. Kolme vuotta myöhemmin, elokuussa 1933 Azovstal otettiin käyttöön sen valmistaessa alkuun valurautaa ja paria vuotta myöhemmin (v. 1935) Azovstalin kombinaatissa valmistettiin myös terästä. Azovstalin avasivat sen ensimmäinen johtaja Jakiv S. Gugel ja Ukrainan kommunistisen puolueen ensimmäinen sihteeri Stanislav V. Kosior. (7) Venäjän miehityksestä huolimatta Azovstalin (ukr. Металургійний комбінат ”Азовсталь”) kombinaatin omistaa Metinvest, jonka pääomistaja on ukrainalaisoligarkki Rinat Ah’metov.

Pinta-alan ohella (11 neliökilometriä) Azovstalin kukistamista hidasti kompleksin monikerroksisuus – sitä on kuvattu kaupungiksi maan alla tai kaupungiksi kaupungin alla. Azovstalin tunnelit ja pommisuojat rakennettiin toisen maailmansodan jälkeen. Tunneleita ja maan alaisia rakennelmia on useissa kerroksissa, osa risteilevistä tunneleista ja rakennelmista oli kaivettu kymmenien metrien syvyyteen ollen käytännössä pommituksen kestäviä. Kerrotaankin, että suojat oli tehty ydinsodan kestäviksi.

Välittömästi Venäjän Mariupoliin kohdistuneen hyökkäyksen alun jälkeen, aloitettiin Azovstalin terästehtaan kaikkien yksiköiden sulkeminen ja jäähdytys, mikä kesti noin viikon. Azovstalin masuunit sammuivat tänä kevättalvena ensimmäistä kertaa toisen maailmansodan jälkeen.

Mariupolin ja Azovstalin puolustajista nousee useimmiten esiin Ukrainan kansalliskaartiin kuuluva Azov rykmentti (Azov SOD), keskustelun keskittyessä Azov rykmenttiin tulemme unohtaneeksi sen, että Mariupolin ja Azovstalin puolustustaisteluun osallistui yhteensä tuhansia sotilaita Ukrainan asevoimista, kansalliskaartista, rajavartiolaitoksesta sekä Ukrainan poliisista, jotka saivat apua Pravyi Sektorin vapaaehtoisjoukot eli DUK PS (ukr. ДУК ПС) sekä tavallisilta kaupunkilaisilta.

Venäjän propaganda on omalta osaltaan vaikuttanut siihen, että huomiomme kohdistuu juuri Azov rykmenttiin, mutta onpa Azov rykmentin sotilaista ja muista Mariupolin ja lopulta Azovstalin puolustajista mitä mieltä tahansa, on Venäjä omalla sodankäyntitavallaan ja sillä mitä se on Mariupolissa 24. helmikuuta alkaneen laajan hyökkäyssodan ja kaupungin piirityksen, ja lopulta tuhoamistaistelun, kuluessa tehnyt, saanut aikaan sen, että Mariupolin ja lopulta Azovstalin tunneleiden puolustajat ovat tämän päivän spartalaisia – he ovat kuolemattomia.

Me unohdamme ennemmin tai myöhemmin katulamppuja ampuneet ja siviilejä piinanneet, Ramzan Kadyrovin, tiktok-sotilaat aivan kuten kaupungissa vierailevat venäläispropagandistit ja Venäjälle työskentelevät propagandistit, mutta me emme unohda Azovstalia kuten emme niitä miehiä ja naisia, jotka puolustivat kombinaattia viikkojen ajan. Toukokuun puolivälin tietämillä Mariupoliin sijoitetun Azov rykmentin suomalais-ukrainalainen komentaja Denis Prokopenko ilmoitti heidän täyttäneen saamansa käskyn ja käyneen viivytystaistelua Venäjän asevoimia vastaan 82 päivän ajan – 20. toukokuuta 2022 taistelu Azovstalista ja samalla Mariupolista päättyi.

Moni on esittänyt kysymyksen – oliko puolustustaistelusta hyötyä?

Voidaan sanoa, että oli sillä kaupungin puolustajat sitoivat alueelle kuukausiksi, enimmillään jopa 15 pataljoonan taisteluosastoa (BTG) – lisäksi Venäjän ilmavoimat suoritti Mariupolin puolustajia vastaan kymmeniä taistelulentoja päivittäin viikkojen ajan. Mariupol on toistaiseksi ainoa kaupunki, jota Venäjän ilmavoimat on pommittanut strategisilla pommikoneilla. Venäjä suoritti kaupungin puolustajia vastaan useamman taistelulennon Tupolev Tu-22M3 pommikoneilla, jotka pudottivat tonnikaupalla ”rautapommeja” asukkaiden ja kaupungin puolustajien niskaan. Myös Venäjän laivasto osallistui kaupungin merisaartoon, kaupunkia puolustaneet joukot onnistuivat vaurioittamaan panssarintorjuntaohjuksella ainakin yhtä Venäjän Mustanmeren laivaston tai Kaspian laivueen Project 03160- eli Raptor-luokan partiovenettä.

Venäjän arvioidaan menettäneen kaatuneina Mariupolin taistelussa 6000 sotilasta; miestappioiden lisäksi raskaissa kaupunkitaisteluissa se menetti runsaasti panssarikalustoa ja muuta kalustoa mutta ennen kaikkea aikaa – lähes kolme kuukautta. Kokonaisuus huomioiden voitaneen todeta, etteivät venäläiset osoittaneet Mariupolin taistelussa kovinkaan kummoista strategista ajattelua tai luovuutta – ja sivumennen huomioiden, näyttää siltä, että taistelussa Sjeverodonetskin alueesta venäläiset tekevät samat virheet ajautuessaan raskaisiin, viikkoja kestäviin, kuluttaviin kaupunkitaisteluihin. 

Venäläinen taistelupanssarivaunu tuhotaan Mariupolin katutaisteluissa, kuva t.me/polkazov.

Azovstal, kuva t.me/polkazov.

Puolustajat – ihmiset

Luonnollisesti ukrainalaisten menetykset ovat mittavat, puolustustaistelussa menehtyi tuhansia sotilaita. Yksistään Azovstalin taistelussa kaatuneiden joukossa on viisitoista naista, he olivat joko sotilaita tai lääkintähenkilöstöä. Kaatuneiden ohella tuhansia ukrainalaissotilaita jäi venäläisten sotavangiksi, lukuisten yksinkertaisesti kadotessa olemattomiin betonia jauhavassa tykkitulessa ja ilmapommituksissa. Heidän uhrauksensa ei ollut turha – heitä ei unohdeta, Ukrainan hallinnon pyrkiessä saamaan heistä mahdollisimman usean takaisin kotiin. Mutta kuinka moni heistä todella palaa kotiin, ja kuinka moni katoaa venäläisten leirijärjestelmään? Mariupolin puolustajat eivät saa unohtua, sillä unohtamisen myötä he katoavat – unohtaminen on kuolema!

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa – kuvien kautta moni Azovstalin puolustaja tuli maailmalle tutuksi, kuten ukrainalaista kansansoitinta banduraa eli kobzaa soittanut ja tulimyrskyn keskellä laulanut 21-vuotias Katerina ”Ptaška”, joka on nyt venäläisten vankina. Venäläiset syyttävät lääkintämiehenä toiminutta Katerinaa siviileiden murhaamisesta, ja häntä uhkaa näytösoikeudenkäynti Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, jossa vastaavassa näytösoikeudenkäynnissä on langetettu kuolemantuomiot kolmelle Ukrainan asevoimissa palvelleelle ulkomaalaistaustaiselle sotavangille. (8)

Katerina ja bandura.

Azovstalin ”silmiksi ja ääneksi” kutsuttiin Dmytro Kozatskyita, joka taltioi Azovstalista lukuisia ikonisia kuvia, jotka hän jätti perinnöksi maailmalle päädyttyään venäläisten sotavangiksi 20. toukokuuta. Sotavangiksi jäämisen jälkeen hänen twitter-tili @Kozatsky_D on hiljennyt. (9)

Ylikersantti Mihail Dianov, Azovstal – kuva Dmytro ”Orest” Kozatskyi.

”Дякую з прихисток Азовсталь - місце моєї смерті і мого життя.” – ”Kiitos Azovstalin turvapaikasta – kuolemani ja elämäni paikasta” Dmytro Kozatskyi, Azovstal.

Слава Україні!

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2018/05/10/full-report-russian-officers-militants-identified-perpetrators-january-2015-mariupol-artillery-strike/ 

2. https://informnapalm.org/en/the-anniversary-of-mariupol-rocket-attack-who-led-it-and-what-is-known-about-them-in-2019/ 

3. https://twitter.com/alexdalsbaek/status/1534897804186894338 

4. https://kyivindependent.com/uncategorized/un-human-rights-commissioner-civilian-casualties-in-mariupol-in-thousands/

5. https://twitter.com/nexta_tv/status/1535835578708680704 

6. https://twitter.com/OlenaHalushka/status/1535866477156438017 

7. https://industry.segodnya.ua/industry/kompanii/azovstal-istoriya-zavoda-kotoryy-stal-simvolom-nesgibaemosti-ukraincev-1619101.html 

8. https://news.un.org/en/story/2022/06/1120102 

9. https://twitter.com/Kozatsky_D 

Kirjoituksessa hyödynnetty myös Yleisradion verkkosivuilla julkaistua artikkelia ”Viestit Azovstalin jättitehtaan sisältä kertovat epätoivosta – tällainen on Mariupolin viimeinen pakopaikka”.

”Azovstalin silmiksi ja ääneksi” kutsuttu Dmytro Kozatskyi julkaisi Azovstalissa ottamiaan kuvia ennen venäläisten vangiksi joutumistaan, pyytäen toimittamaan ne kaikkiin mahdollisiin (journalistisiin ja valokuvaus) kilpailuihin. Linkki hänen viimeisiin twiitteihin, josta löytyy linkki kuvat sisältävään google.drive-kansioon: https://twitter.com/Kozatsky_D/status/1527552273781600256 

#Азовсталь #Azovstal 

Sotatoimet Ukrainassa tämän vuoden kesäkuussa

Heinäkuuta on jo eletty hyvänmatkaa, joten on aika luoda katsaus kesäkuun sotatoimiin ja muihin merkittäviin tapahtumiin Ukrainassa sekä Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla.

Toukokuuhun verrattuna kesäkuu oli Ukrainan asevoimille sekä vapaaehtoisjoukoille merkittävästi raskaampi tappioiden noustessa 11 kuolleeseen (toukokuu 7) ja 82 haavoittuneeseen (toukokuu 36) tai taistelutilanteessa vammautuneeseen sotilaaseen. Merkittävää kasvua tapahtui taistelutilanteissa haavoittuneiden ja vammautuneiden kohdalla, mikä on osaltaan selitettävissä sillä, että kesäkuussa Venäjä ja sen joukkojen rinnalla taistelevat proxy-joukot lisäsivät merkittävässä määrin Minsk II -sopimuksessa kiellettyjen asejärjestelmien sekä epäsuoran tulen käyttöä. Kranaatinheittimien (82 mm ja 120 mm) rinnalla venäläisjoukot käyttivät säännöllisesti – lähes päivittäin – 122 mm ja 152 mm tykistöä, myös 122 mm BM-21 Grad ja Grad-P raketinheitinjärjestelmiä käytettiin yksittäisiä kertoja – vihollisen panssarikalusto osallistui sotatoimiin useampana päivänä.

Kesäkuussa sotatoimissa menehtyneitä ukrainalaissotilaita.

Ukrainalaiset pysäyttävä uutinen oli myös Kansanrintaman (ukr. Народний фронт) parlamentaarikon, reservin everstin, sotakirjeenvaihtajana meritoituneen ja “Information Resistance” -ryhmän perustajan Dmytro Tymchukin kuolema kotonaan 19. kesäkuuta. Tymchuk menehtyi päähän osuneeseen luotiin – kuolinsyyntutkinta on käynnissä. Dmytro Tymchukin perustama “Information Resistance” -ryhmä, jonka koordinaattorina hän toimi kuolemaansa saakka, oli ensimmäisiä ryhmiä, joka raportoi ja analysoi Venäjän asevoimien ja erikoisjoukkojen toimista Krimin niemimaalla ja myöhemmin keväällä 2014 Itä-Ukrainassa.

Dmytro Tymchuk 27.6.1972 – 19.6.2019.

ETYJ:n Ukrainan monitorointimission raportoinnin perusteella kesäkuussa menehtyi yksi siviili sotatoimien seurauksena 24 vammautuessa. ETYJ:n raportointien tarkat ajanjaksot 3. – 16. kesäkuuta ja 17. – 30. kesäkuuta – kesäkuun ensimmäiset päivät jäävät edelliseen parinviikon aikaperiodiin, jolloin viisi siviiliä vammautui sotatoimista johtuvista syistä.

Valtaosa siviiliuhreista on seurausta taajama-alueiden tulittamisesta joko pienikaliiperisilla aseilla tai erilaisilla kranaatinheittimillä ja tykistöllä. Esim. varhain aamulla 6. kesäkuuta Venäjän proxy-joukot tulittivat Ukrainan kontrolloimaa Majorsken taajamaa rynnäkkökivääreillä sekä raskailla konekivääreillä – ainakin yhteen kerrostaloon osui luoteja.

Horlivkan kupeessa sijaitsevassa Majorskessa on merkittävä siviileille tarkoitettu rintamalinjan (demarkaatiolinjan) ylityspaikka, jonne kertyy siviileitä aamuvarhaisesta lähtien jonottamaan pääsyä demarkaatiolinjan yli. Majorsken taajamaa sekä pikatietä, jolla tarkastusasema sijaitsee, on tulitettu lukuisia kertoja käynnissä olevan sodan aikana – tulituksen seurauksena tarkastusasema on jouduttu sulkemaan useita kertoja, siviiliuhreiltakaan ei ole näissä välikohtauksissa vältytty.

Aamulla, 14. kesäkuuta, kello viiden aikaan Ukrainan hallinnassa olevaa Mar’inkan pikkukaupunkia tulitettiin kranaatinheittimillä sekä 122 mm 2S1 ”Gvozdika” panssarihaupitseilla, parin kadun varrella lukuisia asuinrakennuksia vaurioitui tai tuhoutui – tulituksen seurauksena nelihenkinen perhe joutui sairaalahoitoon, vammautuneiden joukossa oli myös perheen yhdeksän vuotias lapsi.

Ukrainan poliisin kuvaa Marinkasta 14. kesäkuuta 2019.

Ukrainalaisen sotilaskirjeenvaihtaja Oleksii Kashporovski’in välittämän tiedon mukaan Ukrainan asevoimien 24. erillisen mekanisoidun prikaatin sotilaat ovat edenneet aiemmin samalla viikolla ”harmaalle vyöhykkeelle” Mar’inkan kaupungin itäosissa ottaen näin koko kaupungin hallintaansa. Operaation myötä Ukrainan asevoimat on edennyt vain muutaman sadan metrin päähän venäläisjoukkojen hallinnoimasta Oleksandrivkan kylästä.

Kesäkuun viimeisellä viikolla Avdiivkan kaupunkia Donetskin pohjoispuolella tulitettiin kahdesti vihollisjoukkojen toimesta, kummallakin kerralla asuinrakennukset ja muut siviilikohteet joutuivat tulituksen kohteeksi. Avdiivkassa siviileillä oli onni myötä, tulituksesta ja siviilikohteiden vaurioitumisesta huolimatta asukkaat eivät vammautuneet tulituksessa.

Suoran ja epäsuoran tulituksen ohella miinat ja erilaiset maastoon jääneet räjähteet sekä ansapommit muodostavat siviileille suuren uhan. Kesäkuun alkupuolella Popasnan alueella peltotöissä olleet miehet ajoivat traktorilla tunnistamattomaan räjähteeseen, vuonna 1971 ja 1993 syntyneet miehet vammautuivat räjähdyksessä – heidät toimitettiin Popasnan alueen keskussairaalaan hoitoon. Kummankaan miehen vammat eivät olleet hengenvaaralliset.

Touko-kesäkuun vaihteessa miehitetyssä Horlivkassa isoäiti toimitettiin sairaalahoitoon sirpalevammojen tähden, isoäidin seurassa ollut lapsenlapsi toimitettiin samalla sairaalahoitoon shokkioireiden vuoksi.

Ukrainan asevoimat, yhdessä muiden Joint Forces Operationiin (JFO) osallistuvien joukkojen kanssa, on tuhonnut alkuvuoden kuluessa lukuisia vihollisen merkittäviä kohteita epäsuoralla tulella, pääasiassa kranaatinheittimillä mutta myös 122 mm ja 152 mm tykistöä on käytetty. Minsk II -sopimuksen muodostamien rajoitteiden myötä ukrainalaisjoukoilla on käytössään hyvin rajallinen määrä heitin ja tykistökalustoa vastatykistötoimintaan, vastaosa varustuksesta on joko ETYJ:n määrittelemillä (kontrolloiduilla) alueilla tai riittävän kaukana demarkaatiolinjasta.

Ukrainan kansalliskaarin alaisuuteen sijoitetun Azov rykmentin asemia tulitettiin venäläisjoukkojen toimesta tykistöllä kesäkuun 23. Svitlodarskin ”pullistuman” alueella, tuolloin rykmenttiin kuuluva tiedusteluyksikkö havaitsi miehitetyn Horlivkan luoteispuolella venäläisen 1L219 Zoopark-1 (“Зоопарк-1”) -järjestelmään kuuluvan 1L259 vastatykistötutkan. Rykmentin tiedusteluyksikön välittämien tietojen mukaan pääteltiin venäläisten säätävän järjestelmää alueella, jolloin Azov rykmenttiin kuuluvat sotilaat lähettivät tiedustelulennokin kuvaamaan ja tunnistamaan kohteen.

Venäläisen Zoopark-1 -järjestelmän 1L259 vastatykistötutka.

Rykmentin julkaisemalla videolla 23. kesäkuuta havaittu venäläisten Zoopark-1 -järjestelmän 1L259 vastatykistötutka joutuu kranaattikeskityksen kohteeksi. Videolla on havaittavissa myös se, kuinka ukrainalaisjoukot korjaavat tulta keskityksen kuluessa. Tiedustelulennokista kuvattua täyspitkää videota ei ole julkaistu, kerrottujen tietojen mukaan venäläinen Zoopark-1 -järjestelmän 1L259 vastatykistötutka tuhoutui tulituksessa.

Valtaosalla rintamalinjaa on käyty taisteluita säännöllisesti kesäkuun aikana, poikkeuksena on Stanytsia Luhanskan kohdalla sijaitseva lohko, jolla jännite on laskenut ja ETYJ:n neuvottelema tulitauko on pitänyt, samalla kumpikin osapuoli on vetänyt joukkojaan rintamalta purkaen jännitystä. Ukrainan vasta valittu presidentti Volodymyr Zelenskyi on korostanut toistuvasti onnistuneen tulitauon ja jännitteen purun merkitystä, vastaavaa onnistumista ei kuitenkaan ole saatu muilla rintamalohkoilla – itse asiassa muilla lohkoilla vihollinen on ennemminkin lisännyt painetta ja raskaan aseistuksen käyttöä.

Ukrainan tilapäisesti miehitettyjen alueiden (TOT) varaministeri Georgy Tukan aiemman tiedonannon mukaan vihollisella on rotaatio käynnissä miehitetyn Luhanskin alueella, jossa alueella operoivan 2. armeijakunnan Venäjän proxy-joukkoja eli ns. aluepuolustusprikaatien taistelijoita korvataan Venäjän asevoimiin ja turvallisuuselimiin kuuluvilla joukoilla. Tietoa ei ole vahvistettu, mutta sosiaaliseen mediaan jaettujen kuvien ja videoiden perusteella on nähtävillä, että kummallakin puolella Venäjän kontrolloimaa rajaa on joukkojen liikehdintää.

Kesäkuun alkupuolella ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio kuvasi yöaikaan pitkän kantaman tiedustelulennokilla sotilastyyppisten ajoneuvojen liikkumista Venäjän miehittämällä rajaseudulla Tšeremšinen kylän itäpuolella, ajoneuvot saapuivat Venäjältä Ukrainaan, ja ajoivat pieninä kolonnina muun muassa Luhanskin sekä Verkhnoševyrivkan kylän alueille. Myös Luhanskin (tuhotuneen) kansainvälisen lentokentän alueella on ETYJ:n toimesta havaittu poikkeuksellisia määriä kalustoa.

Kesäkuun 19. Kansainvälinen tutkijaryhmä (JIT) nimesi neljä miestä, joita epäillään heinäkuun 17. 2014, tapahtuneesta Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisesta. Nimetyt henkilöt ovat venäläiset Igor Girkin, Sergey Dubinsky ja Oleg Pulatov – jotka kaikki ovat entisiä Venäjän asevoimien (GRU) tai Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:n tiedustelu-upseereita, sekä ukrainalaisen, tiedustelu-upseeritaustaisen, varuskunnan komentajana ennen sotaa toimineen Leonid Khartšenkon. (1)

Miehitetty Krim – Krimin tataarien vaino jatkuu

Suomessa huomattavaa keskustelua herätti Yleisradion 15. kesäkuuta julkaisema, heidän Venäjän-toimittaja Marjo Näkin laatima raportti Krimillä sijaitsevasta Artek-leirikeskuksesta. (2) Tuolloin Ulkoministeriö, Ukrainan suurlähetystö ja lukuisat kansalaisaktivistit kiinnittivät huomiota puutteellisesti laadittuun kirjoitukseen (josta en käytä uutinen-nimeä) ottaen yhteyttä Yleisradioon, ja vasta heinäkuun 2. Yleisradio päivitti kirjoitusta pienellä tietoiskulla Krimin asemasta Venäjän miehityksen alla, mikä ei kuitenkaan poistanut jutun ongelmallista – Venäjän narratiivia toistavaa ja lapsia hyödyntävää – ominaisuutta, eikä sitä, että kirjoituksessa jätettiin paljon Artek-leirikeskuksesta kertomatta. (3)

Sen sijaan, että Yleisradio julkaisee pastellinsävyisiä kirjoituksia Krimiltä, se olisi voinut kesäkuussakin uutisoida Venäjän turvallisuusviranomaisten Krimin tataareihin sekä muihin miehityksen vastustajiin kohdistuvasta vainosta. 

Krimin tataarien vainoa – kesäkuun 10. 2019. (4)

Kesäkuun 10. Venäjän turvallisuuspalvelu FSB suoritti sarjan etsintöjä ja pidätyksiä miehitetyllä niemimaalla, varhain aamulla FSB:n yksiköt tekivät ratsian yhteen asuintaloon Aluštan alueella, kuin myös Strohanivkan kylässä Simferopolin alueella aiemmin pidätetyn Ruslan Suleymanovin veljen Eskender Suleymanovin kotitaloon sekä Kamjankan kylään niin ikää Simferopolin alueella.

Miehitetyllä Krimin niemimaalla toimivien ihmisoikeusaktivistien mukaan Venäjän turvallisuuspalvelu FSB suoritti myöhemmin saman vuorokauden kuluessa ”tutkinnallisissa tarkoituksissa” tarkastuksen yhdessä asuintalossa Bilohirskin alueella. (5)

Tässä iskujen sarjassa pidätettiin yhteensä yhdeksän Krimin tataaria, iskujen sarja kohdistui myös Krimin tataarien solidaarisuusliikkeen jäseniin. Liike tukee ja auttaa perheitä, joiden jäseniä on pidätetty tai tuomittu pitkiin vankeusrangaistuksiin Venäjän miehitysvallan toimesta. Toiminta on rauhanomaista aktivismia käsittäen taloudellisen tuen ja muun perheelle kohdistetun tuen. Tämä, kuten muutkin rauhanomaiseen aktivismiin tähtäävät liikkeet välittävät, myös tietoa niemimaan surkeasta ihmisoikeustilanteesta ja miehityksen vastustajiin kohdistuvasta vainosta.

Venäjä on pidättänyt ja vanginnut miehityksen kuluessa useita kymmeniä aktivisteja Krimin niemimaalla, valtaosa heistä on tuomittu näytösoikeudenkäynneissä pitkiin vankeusrangaistuksiin. Kuulusteltavia aktivisteja on poikkeuksetta kidutettu ja pahoinpidelty, useiden kohdalla pahoinpitelyt ja kidutus jatkuu muodossa tai toisessa tuomionjulistamisen jälkeenkin – pahoinpitelijöinä ovat turvallisuuskoneiston edustajien ohella toiset vangit. Venäjä on myös mielivaltaisesti evännyt vangituilta ja tuomituilta heidän tarvitsemansa sairaalahoidon tai henkilökohtaiset lääkkeet. Kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen ohella venäläinen Memorial on julistanut vangitut ukrainalaisaktivistit poliittisiksi vangeiksi.

* * *

Kiovassa järjestettiin kesäkuun 23. Kyiv Pride -marssi, marssin organisoijien mukaan yli 8000 kansalaista osallistui marssille Ukrainan poliisin ja kansalliskaartin turvatessa marssin. (6) Marssille osallistujien joukossa oli myös lukuisia sotaveteraaneja, he välittivät sanomaa taistelevansa kaikkien ihmisoikeuksien puolesta.

Ennen ja jälkeen marssin Kiovassa ääriryhmät sekä Venäjää tukevat ääriainekset järjestivät välikohtauksia yrittäen hyökätä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä sekä heidän tukijoiden kimppuun, sekä estää marssin kulun. Venäjää tukevat ääriaineksiin kuuluvat henkilöt vandalisoivat Euromaidaniin osallistuneiden muistomerkkejä. Hyökkäyksen kohteeksi joutui myös Ukrainan sankarin Serhyi Nihoyanin muistomerkki (kuva alla, vangittu vandaali myös kuvassa).

Ulkoministeri Pekka Haavisto kirjoitti Ministerin kynästä -kolumnisarjassa heinäkuun puolella ”Ukrainan tulevaisuus vaikuttaa koko Euroopan turvallisuuteen” – on asia, jonka me todella usein unohdamme kuvitellessamme Ukrainan sodan olevan kaukana meistä. Näin ei ole, se mitä Ukrainassa tulevina vuosina tapahtuu vaikuttaa meihin kaikkiin hyvässä ja pahassa. Mikäli Venäjä saa haluamansa Ukrainassa, voimme vain kuvitella millaisen signaalin se antaa Putinin hallinnolle, ja mitä seurauksia sillä on Suomelle ja koko Euroopalle. Yli 45 miljoonan asukkaan Ukraina on meidän kaikkien asia.

Marko

1. https://yle.fi/uutiset/3-10838895 

2. https://yle.fi/uutiset/3-10786805 

3. https://www.verkkouutiset.fi/ukraina-ja-ulkoministerio-arvostelevat-ylen-krim-uutisointia/?fbclid=IwAR1qam5dEK2qpxUOS9DeCTSZGT1cp1iwYYvRfYYxmcA2FnBi0ElFxdhrG3w  *

4. https://www.facebook.com/crimeansolidarity/ 

5. https://journalist.today/en/russian-security-forces-in-occupied-crimea-conduct-new-searches-in-homes-of-crimean-tatars/ 

6. https://www.rferl.org/a/gay-pride-parade-kicks-off-in-kyiv/30015061.html 

ETYJ:n raportteihin pohjautuvissa kohdissa lähteinä käytetty @OSCE_SMM -twitter-tiliä sekä OSCE Special Monitoring Mission to Ukraine -verkkosivua. 

*: uutinen julkaistu Verkkouutisissa 1. heinäkuuta, jonka jälkeen Yleisradio päivitti Näkin raporttia maininnalla Krimin niemimaan asemasta Venäjän miehityksen alaisuudessa.