perjantai 29. maaliskuuta 2019

Propagandisti Putkosen kohteena Ukrainan presidentinvaalit

Suomalaisen propagandisti Janus Putkosen päivitys Ivan Putkov-tilillä 5. maaliskuuta 2019: Päätin kokeilla mitä "vaalivaikuttaminen" voisi olla. Otan kuitenkin kohteeksi Ukrainan vaalit, koska olen Suomen separatisti.

Tämän jälkeen Putkonen aloitti pienuimuotoisen vaikuttamisoperaation, johon kuuluu olennaisena osana vaaleihin liittyvän disinformaation jakaminen sosiaalisessa mediassa sekä erilaisissa venäläismedioissa tai läntisissä (konservatiivisissa) vasta- ja valemedioissa, joita Venäjä tukee tavalla tai toisella. Seuraavaksi lyhyinä havaintoina Putkosen toiminta sekä julkaisut, joissa Putkosen kampanja on positiivisesti tavalla tai toisella huomioitu.

Facebook päivityksen perusteella Janus Putkonen aloitti kampanjan maaliskuun 12. päivä avaamalla Change.org sivulla Stop Fake Elections in Ukraine -kampanjan. Samana päivänä hän perusti kampanjalle sivut ja ryhmän Facebookiin.

"Stop Fake Elections in Ukraine!" lisättynä tekstillä "Propaganda Campaign!"




















Maaliskuun 13. päivä Putkonen aloitti kampanjaa tukevan blogin kirjoittamisen, (1) blogin ensimmäinen kirjoitus on ”Official Ukrainian election monitors, Azov-ultranationalists, ‘ready to punch’ violators”, kampanjointi sosiaalisessa mediassa pääsee kunnolla vauhtiin.


Seuraavina päivinä Putkonen julkaisee usealla eri kielellä kirjoitettuja blogeja hänen kampanjastaan, seuraavien päivien kuluessa blogeja julkaistaan pääasiassa englanniksi ja suomeksi.

Maaliskuun 19. Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla toimivat propagandajulkaisut Dan-News ja Lug-Info kumpikin julkaisevat kirjoituksen Putkosen kampanjasta. Donetskin alueella ”toimitettu” Dan-News otsikolla “В Европе призвали не признавать предстоящие выборы президента на Украине” ja vastaavasti Luhanskin alueella ”toimitettu” (2) Lug-Info otsikolla ”Тысячи жителей разных стран подписали петицию о непризнании выборов на Украине” (3).

Maaliskuun 21. Saksassa toimitettu, äärioikeistoa tukeva, Zuerst! julkaisee kampanjasta artikkelin ”Finne startet Petition gegen die ukrainische Präsidentschaftswahl: „Stoppt die Fake-Wahl!’.” (4) Zuerstin päätoimittaja on Venäjää voimakkaasti tukeva, Janus Putkosenkin miehitetyssä Itä-Ukrainassa tavannut, Manuel Ochsenreiter, jolla on yhteyksiä saksalaiseen Vaihtoehto Saksalle eli AfD-puolueeseen sekä Venäjän valtionmedioihin. Ochsenreiterin väitetään olevan Uzhorodissa sijainneen unkarilaisvähemmistön kulttuurikeskuksen tuhopolton tilaaja. Tuhopoltosta syytetään kolmea puolalaista äärioikeistoon kuulunutta miestä. (5) Uzhorod sijaitsee Taka-Karpatiassa Ukrainassa.

Putkonen ja Ochsenreiter miehitetyssä Itä-Ukrainassa, kuva Putkosen ”Ivan Putkov” FB-tililtä.












Maaliskuun 22. Free West Media kirjoittaa Putkosen kampanjasta ”Are the Ukrainian presidential elections “fake”?” (6) ja seuraavana päivänä  23. maaliskuuta italialainen L’AntiDiplomatico tarttuu aiheeseen artikkelin muodossa. (7) L’AntiDiplomaticoa on kuvattu EU DisinfoLab’in katsauksessa ”Developing a disinformation detection system and sourcing it live v. 2018” seuraavasti ”a highly-followed account pushing pro-Russian content” – joten ei ihme, että Putkonen on saanut kirjoituksen julkaistua kyseisessä mediassa.

Free West Media on konservatiivinen julkaisu, jossa toisinaan lähteinä käytetään äärioikeiston julkaisuja, Media Bias/ Fact Checkin mukaan ”Overall, we rate Free West Media Right Biased and Mixed for factual reporting due to the use of poor sources”. (8) Free West Median domanin omistaa Vávra Suk, tsekkoslovakialaistaustainen ruotsalaistunut kansallismielinen poliitikko.

Seuraavien päivien aikana useita blogijulkaisuja aiheesta, samoin keskustelua sosiaalisessa mediassa – jossa myös levitetään disinformaatiota Ukrainan vaaleista keskustelijoiden toimesta Putkosen oikaisematta niitä. 














Todennäköisesti tässä keskustelussa osallistujat ovat sekoittaneet toisiinsa vaalit vapaassa Ukrainassa ja miehitetyssä Itä-Ukrainassa, jossa alueella järjestettyihin vaaleihin ETYJ ei ole – tunnetuista syistä johtuen – lähettänyt vaalitarkkailijoita, sen sijaan Ukrainassa järjestettävien presidentinvaalien valvontaan ETYJ tuttuun tapaan osallistuu.

Itä-Ukrainassa miehitetyn Luhanskin alueella paikallinen media tekee uutisia Putkosen kampanjasta ja sen kokemista vaikeuksista – kuten siitä, että kampanjaan osallistuneiden kannattajien lukumäärän yllättävään pienenemiseen kampanjan edetessä. Palaan edelliseen aiheeseen tuonnempana.

Maaliskuun 26. Janus Putkonen Ivan Putkov tilillään kirjoittaa seuraavan päivityksen:

Luganskin päämies oli kuullut tänään adressista ja sen vaikeuksista. LPR hallinnosta tuli kiitos ja kutsu sunnuntain tapahtumiin” – Luhanskin sunnuntaisista tapahtumista en tiedä, mutta Donetskissa kymmenillä linja-autoilla kansalaisia kootaan mielenosoitukseen vastustamaan Ukrainan vapaita vaaleja. Donetskin alueella eräillä työpaikoilla osallistuminen mielenilmaukseen on työpaikan menettämisen uhalla pakollista.

Ja samana päivänä Lug-Info kirjoittaa jälleen kerran keräyksen kokemista ongelmista:

Администрация сайта change .org уменьшает количество подписей под международной петицией Stop Fake Elections in Ukraine - - Об этом сообщил инициатор документа, журналист из Финляндии Янус Путконен.” (9)

Ja 28. maaliskuuta blogikirjoituksessa “Dozens of public figures worldwide supported the petition ‘Stop Fake Elections in Ukraine!’Janus Putkonen luettelee joukon suurelle yleisölle tuntemattomia nimiä, joita hän kutsuu ”public figures” (julkisuuden henkilöiksi) – toki joukossa on muutamia muistiin jääneitä nimiä, kuten salaliittoteoreetikko – DONi Newsissäkin Putkosen alaisuudessa työskennellyt – Jarmo Ekman Suomesta, ideologisesti äärioikealla oleva itävaltalainen Patrick Poppel, Gunnar Lindeman AfD:stä, tai suomalainen Jon Hellevig, jota kirjoituksessa kutsutaan politiikan tutkijaksi/analysoijaksi. Koulutukseltaan Hellevig kuitenkin on oikeustieteen kandidaatti.


Putkosen ongelma – vai onko sitä edes

Putkonen on Facebook-päivityksissään epäillyt useamman kerran läntistä salaliittoa syystä, että hänen aloittamasta adressista katoaa säännöllisen väliajoin allekirjoituksia (ts. allekirjoittaneiden lukumäärä putoaa toisinaan). Ensinnä mietin, että miksi Change.org ryhtyisi kampittamaan Putkosen kansalaisadressia? Ei miksikään, ei siihen ole mitään syytä niin kauan kun sääntöjä ei rikota. Kuvakaappausten avulla Putkonen koettaa todistaa, että allekirjoittajien lukumäärä pienenee säännöllisesti, ja jos oletamme, että näin oikeasti käy, niin eräs ”Matt” on kokenut saman ja hänen tiedusteluihin vastattiin seuraavalla tapaa:

"Hi again, Matt:
I wanted to follow up with you again today and say that I heard from our folks that the signature difference came from two sources: the removal of fraudulent signatures, as I mentioned earlier, and/or signatures being removed automatically due to invalid addresses.
Apologies for any alarm or confusion this has caused. Let me know if you have other questions!" (10)

Allekirjoitusten katoamiseen ei siis tarvita salaliittoa, riittää, että sähköpostiosoite ei toimi, jolloin allekirjoituksen siivotaan automaattisesti, tai allekirjoitus on vilpillinen. Jostain syystä pidän uskottavana myös Putkosen kokeman ongelman kohdalla sitä, että syy on jompikumpi edellä mainituista salaliiton sijaan. Ei liene yllätys, että juuri MV-lehti on huomioinut tämän ongelman olemassa olon. (11)


Yhteenvetoa

Putkonen on jakanut runsaasti kansalaisadressiinsa liittyvää materiaalia Facebookissa, kummallakin tilillä sekä ryhmässä ja seinällä. Sen jälkeen, kun Putkosen originaali tili bannattiin 30 vuorokauden ajaksi, on hän siirtynyt yksinomaa Ivan Putkov tilin käyttöön.

Twitterissä Stop Fake Elections in Ukraine tilillä on vain 8 seuraajaa, ja 29. maaliskuuta klo. 02:25 mennessä tililtä on tehty 60 twiittiä, ja näistä twiiteistä vain muutama on jaettu eteenpäin. Voidaan siis sanoa, että Twitterissä menestys ei ole päätä huimaava.

Kampanjan kuluessa Fake Elections in Ukraine, March 31, 2019 -sivulla on julkaistu yhteensä 37 erilaista artikkelia ja kirjoitusta, jotka tavalla tai toisella sivuavat Ukrainan vaaleja, osa kirjoituksista on käytännössä uutisista uudelleen kirjoitettuja ja osassa agendaa painotettu, mikä näkyy esimerkiksi verratessa Putkosen sivulle kirjoitettua artikkelia ”Fake Elections in Ukraine: Five Main Fraud Techniques112.international -verkkosivulla julkaistuun artikkeliin ”Ukraine's key election fraud technologies”. (12 ja 13)

Itse kampanja on esitelty yhdeksällä eri kielellä, ei kuitenkaan ukrainaksi.

Stop Fake Elections in Ukraine Facebook sivuilla on seuraajia yhteensä 493 ja Stop Fake Elections in Ukraine -ryhmään kuuluu 292 jäsentä, joista vain ”kourallinen” näyttää liittyneen ryhmään itse loppujen ollessa Putkosen ja muiden ylläpitäjien lisäämiä, joista yksi on todennäköisesti keksitty henkilö (profiilikuvassa näyttelijä Jim Carrey).

Stop Fake Elections in Ukraine! VK-tilillä on 33 seuraajaa (29.3.2019).

Mikäli jätetään huomiotta Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden mediat, muutoin Putkosen kampanjan näkyvyys on ollut varsin vähäistä ja tästä näkyvyydestä kampanjaa positiivisesti käsitelleet kirjoitukset on julkaistu voimakkaasti Venäjän narratiivia toistavissa medioissa, kuten aiemmin mainitsin, Suomessa MV-lehti on julkaissut kampanjaan liittyvän Putkosen taustoittaman ”uutisen”.

Stop Fake Elections in Ukrainen Facebook-sivulla ja Facebook-ryhmässä, kuin myös blogisivustolla, jaetaan kansalaisadressiin liittyvän aineiston ja materiaalin ohella myös aineistoa sellaisilta englannin kielisiltä sivuilta, jotka tiedetään venäläispropagandan jakokanaviksi. Tällaisesta voidaan mainita esimerkkinä Fort Russ Newsin video ”March 31st Ukrainian Elections Are A Parade Of Clowns”, jonka toteuttajana on Putkosen tuttu miehitetystä Donetskista, juopotteleva propagandisti Russell "Texas" Bentley.

Havaintojeni perusteella on vaikea sanoa ehdottomalla varmuudella, onko Putkosen kampanja osa laajempaa Venäjän johtamaa kampanjointia, vai onko kyse lähinnä paikallisella tasolla toteutetusta, jopa hyvinkin itsenäisestä, operaatiosta. Putkosen on kontaktiensa ansiosta mahdollista toteuttaa hyvinkin omaehtoinen kampanja, ja se, että tämä kampanja ei ole huomattavaa näkyvyyttä saanut venäläismedioissa on nähdäkseni eräs osoitus siitä, että kyseessä on paikallinen operaatio, jonka avulla on tarkoitus heittää varjo Ukrainan tulevien vaalien ylle.

Aiemmin maaliskuussa Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU kertoi paljastaneensa Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta käsin operoivan informaatio-operaatioihin erikoistuneen ryhmän ”Safiirin” (ukr. сапфір). Ryhmän tehtävänä olivat Ukrainan vastaiset informaatiokampanjat esim. sosiaalisen median ja erilaisten verkkosivujen kautta. Ryhmä perusti Ukrainan vastaisten sivujen ohella näennäisesti pro-Ukraina sivuja, ryhmä loi 50 erilaista ”tiliä” sekä 130 erilaista online-ryhmää informaatiokampanjassa, jonka eräänä kohteena oli Ukrainan presidentti, hallinto ja poliittinen eliitti. Ryhmä oli venäläisen aktiivipalveluksessa olevan GRU:n (nyk. GU) everstiluutnantin komennossa. (14) Putkosen projektin tarkoitus on voinut olla täydentää tällaista laajempaa operaatiota, syöttää etenkin länteen disinformaatiota Ukrainan vaaleista ja synnyttää kuvaa siitä, että vaaleilla ei ole laajaa kansainvälistä tukea – vahvistaa Venäjän narratiivia.


Marko


















sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Läpileikkaus Suomen Kansa Ensin ehdokkaista


Kansallismieliseksi” itsensä nimennyt maahanmuuttovastainen, Venäjän laskuun työskentelevään Johan Bäckmaniin ja Venäjän miehittämässä Itä-Ukrainassa majailevaan Janus Putkoseen, linkittyvä Marco de Witin ”kipparoima” pienpuolue Suomen Kansa Ensin lähtee kevään eduskuntavaaleihin varsin suurella kokoonpanolla. Puolueen listoilla on 33 ehdokasta yhdeksän vaalipiirin alueella, ehdokkaista osa on sitoutumattomana Suomen Kansa Ensin listoilla. sitoutumattomistakin eräät ovat ulostulojensa perusteella henkisesti Suomen Kansa Ensin kanssa samoilla linjoilla. Puolueen tukialuetta näyttää olevan eteläinen Suomi, etenkin Helsingin ja Uudenmaan vaalipiiri, mutta myös Kaakkois-Suomessa ja Savo-Karjalassa puolue näyttää saaneen ehdokkaita listalle yllättävänkin paljon – aivan toinen asia on sitten kannattajakunnan laajuus ja aktiivisuus äänestettäessä. Havaintojeni mukaan ehdokkaiden kannattaisi keskittyä vaalityöhön omassa vaalipiirissään muiden vaalipiirien alueella häröilyn sijaan, jollaista esim. eilen Itäkeskuksen maalaismarkkinoilla nähtiin, kun paikalla oli sekoilemassa edokkaita Helsingin vaalipiirin ohella ainakin Uudenmaan ja Hämeen sekä Pirkanmaan vaalipiireistä.

Kuvakaappaus Suomen Kansa Ensin Facebook-sivu.


























Kun puolueen listaa käy läpi, hyvin pian on havaittavissa se, että listalta ei löydy huomioon otettavia, poliittisesta päätöksenteosta kokemusta keränneitä, ehdokkaita. Listalta löytyy useampi ehdokas, jolla on kokemusta ehdokkaana olosta aiemmista eduskuntavaaleista jonkin muun pienpuolueen riveistä esim. Olli Heikkilä oli v. 2015 ehdolla eduskuntavaaleissa Piraattipuolueen listoilla Hämeen vaalipiirissä, (1) tai vaihtoehtoisesti kuntavaaleista, kuten Sakari Romusella, joka on ollut kuntavaaliehdokkaana Kristillisdemokraattien listoilla ja Hannu (Miki) Sileonilla, joka oli v. 2017 kuntavaaleissa ehdolla Suomi Ensin -listalla sekä Sami Salosella, joka kuului Paavo Väyrysen Terve Helsinki -ryhmään kuntavaaleissa 2017 ja jolla on taustalla tuomio väkivaltarikoksesta. (2) Terve Helsinki -ryhmä oli paljon puhutussa vaaliliitossa Kristillisdemokraattien kanssa vuoden 2017 kuntavaaleissa Helsingissä.


Tällä kertaa Suomen Kansa Ensin listalla oleva Liisa Sirainen oli aikoinaan perussuomalaisten varavaltuutettuna Nurmijärvellä. Onko käynyt siten, että tämän vuosikymmenen kuluessa perussuomalaisetkin on osoittautunut liian maltilliseksi Siraiselle? Mikä ei tietenkään olisi mikään yllätys, jos tarkastellaan ihmisen radikalisoitumista psykologisena prosessina ja tarvetta hakeutua yhteisöön, joka tukee ja vahvistaa omaa ajattelua. Edellinen huomioiden, Siraisen toiminta on (hänestä) loogista ja nyt Suomen Kansa Ensin tarjonnee hänelle ”henkisen kodin” – mutta kuinka kauan?


























Kuvakollaasi koostettu blogin ”Liisa Sirainen, Perussuomalaisten varavaltuutettu Nurmijärveltä” kuvista, blogi vuodelta 2012. (3)

Siraisen ohella useampi muu puolueen ehdokas venyttää sananvapauden rajoja ymmärtämättä sitä, että sananvapauteen kuuluu myös vastuu sanoistaan. Laki lopulta asettaa raamit sille mitä saa sanoa/ kirjoittaa ja mitä ei – vaikka toisinaan nämä raamit tuntuvat häilyviltä ja oikeuden päätökset herättävät runsaastikin kysymyksiä. Viime kesänä ennen Ilja Janitskinin ja Johan Bäckmanin sekä Asta Tuomisen oikeudenkäyntiä, MV-median striimeissä, nyt Suomen Kansa Ensin ehdokkaana eduskuntavaaleissa oleva, Jenni ”Jenspa” Uotila esitti selväsanaisia toimittaja Jessikka Aroon kohdistuvia uhkauksia.


























Suomen Kansa Ensin puolueen puheenjohtaja Marco de Wit on kunnostautunut disinformaation ja vihaa kuplivan roskan julkaisijana Laittomassa lehdessä, jonka ”päätoimittaja” hän on. (4) Samaa sarjaa ovat hänen youtube-kanavansa, joiden sisältö vaihtelee sekavasta tajunnanvirrasta konfliktinhakuiseen julistukseen. Toisinaan Marco de Witin ”toimituksellinen aineisto” on silkkaa propagandaa, jollaisena voidaan pitää hänen, miehitetyssä Donetskissa suorittamaa, Janus Putkosen haastattelua heinäkuussa 2016. Kyseistä ”suomalaisturistien” matkaa, laittomine rajanylityksineen Venäjältä Itä-Ukrainaan, voidaan pitää propagandamatkana, josta myös venäläistaustaiset propagandajulkaisut ottivat hyödyn irti. Marco de Witin ohella Suomen Kansa Ensin Pirkanmaan vaalipiirin ehdokas Mari Kosonen (puolueen 1. varapuheenjohtaja) osallistui kyseiselle matkalle. Disinformaation ja roskan julkaisun ohella havainnot todistavat sen puolesta, että puolueen jäsenistöstä osa on melkoisia uhriutujia.

Marco de Wit, Mari Kosonen ja Stig Lång Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, kuvassa myös suomalaismilitantti Petri Viljakainen. 





















Se ei ole mikään yllätys, että ”kansallismielisten” joukosta löytyy myös salaliittoteorioiden innokkaita lukijoita ja niiden aktiivisia levittäjiä. Varsinais-Suomen vaalipiirissä ehdolle asettunut Kai-Tom Koivunen jakaa Facebookin ja etenkin VK:n kautta kaikkea juutalaisten salaliitosta alkaen, hän näyttää myös levittävän Christchurchin terrori-iskua false-flag-tarinana.* (5) Suomen Kansa Ensin ehdokkaineen ei suinkaan ole ainoa puolue ja liike, jonka riveistä nousee salaliittoteorioiden aggressiivisia levittäjiä. Tässä yhteydessä ei voi olla mainitsematta IPU:n listoilta, uskomushoitoja edistävän Kristallipuolueen riveistä ehdolle asettuvaa, niin ikää Putinin Venäjän hallintoa tukevaa, Jarmo Ekmania ja hänen blogia ”Olemisen miellyttävä keveys”, jota Ekman hyödyntää erilaisten salaliittoteorioiden jakamiseen. (6)

”Kansallismielisten” suosimien "medioiden" – kuten MV-lehti ja Laiton lehti! – kautta jaetaan varsin runsaasti erilaisia salaliittoteorioita, jotka noudattavat usein kansainvälisiä trendejä. Salaliittoteorioihin linkittymisen historia ulottuu aikaan ennen MV-lehteä ja voimistunutta ”kansallismielistä” liikehdintää. Tällä hetkellä miehitetyssä Itä-Ukrainassa majaileva Janus Putkonen toimitti Suomessa asuessaan Verkkomediaa, joka oli tunnettu erilaisten salaliittoteorioiden levittämiskanava – eräiltä osin Putkonen jatkoi (jatkaa) tätä työtä miehitetyssä Itä-Ukrainassa, toimittaen materiaalia ajoittain myös MV-lehteen. Tästä materiaalista osa oli selkeää Venäjän narratiivia toistavaa propagandaa, osan ollessa propagandan ja salaliittoteorioiden sekoitusta. (7)

Vaaleihin on vielä muutama viikko aikaa, edessä on kampanjoinnin kannalta tärkeitä viikkoja. Pysyykö ”kansallismielinen” Suomen Kansa Ensin yhtenäisenä vaaleihin saakka – vihjeiden ja arveluiden mukaan puolueen sisällä kuohuu. Vahvistamattomien tietojen mukaan bitcoinmiljonääri Risto Pietilän puolueelle tekemästä useamman tuhannen euron lahjoituksesta osa on kadonnut – tai käytetty väärin, mikä ei suinkaan olisi ihmeenä pidettävä asia. Suomen Kansa Ensin taannoinen puoluekokous oli farssi, puolueen puheenjohtaja näyttää purjehtivan varsin myrskyisillä vesillä – yksi jos toinen projekti kaatuu horjahdeltuaan sitä ennen holtittomasti. Onko puheenjohtajalla enää edes nimenkirjoitusoikeuttakaan, tätäkin on epäilty. Toki puheenjohtaja osoittaa syyttävällä sormella aina muita. Moni varmasti ihmettelee tällaista toimintaa, miksi kylvää vihaa ja eripuraa, miksi hyökätä yhteiskunnallisia toimijoita, kuten poliisia, vastaan, miksi nakertaa yhteiskuntaamme kykenemättä tarjoamaan mitään toimivaa konseptia tilalle? Eihän tässä näyttäisikään olevan järkeä, jos ajattelee, että toiminnan tarkoituksena on yhteiskuntamme – Suomen – kehittäminen, mutta kun nähdäkseni se ei ole lopullinen tarkoitus, vaikka illuusio sellaisesta on synnytetty ja jota illuusiota pidetään yllä. Tarkoitus on synnyttää eripuraa, kylvää epäluottamusta, luoda konflikteja ja hajottaa yhteisöjä. Kuten olen useamman kerran todennut, Suomen Kansa Ensin puolueella on aivan väärä nimi, nimeksi sille sopii paremmin Venäjä Ensin.

Ei Suomen Kansa Ensin ole Suomen asialla, vaikka sen jäseninä epäilemättä on sellaisia, jotka kuvittelevat tai uskottelevat itselleen työskentelevänsä Suomen parhaaksi! Eiköhän yhdellä, jos toisella hyödyllisellä idiootilla suomukset putoa silmistä ennen vaalivuoden päätöstä.


Marko


7.  

Esimerkkejä Christchurchin terrori-iskun false-flag -tarinoista, näitä suomalaisten ”kansallismielisten” keskuudessa levitetään.

























Alemmassa kuvakollaasissa oleva Peggy-Justiina Bañana on aktiivinen suomalainen, erilaisia salaliittoteorioita levittävä tili, jonka ylläpitäjä on myös joidenkin ”kansallismielisten” kaveri osallistuen tililtä keskusteluun heidän kanssa.












maanantai 18. maaliskuuta 2019

Elämä Venäjän miehittämällä Krimillä ei ole päivänpaistetta, vaikka niin voisi kuvitellakin Ylen uutisia katselemalla


Kuvilla on suuri vaikutus, puhumattakaan ”elävistä kuvista” – hymyilevä Vladimir Putin kävelemässä auringonpaisteessa Krimillä, auringossa liehuvia lippuja, juhlat, voimalan käyttöönotto – Ylen TV-uutisten (klo. 18:00) välittämien kuvien perusteella voisikin kuvitella, että miehitysjuhlaan on aihetta. Ylen uutisissa muistettiin sentään mainita, että kyseessä on miehitysjuhlat mutta tähän lyhyeseen mainintaan se sitten jäikin, unohdettiin täysin miehityksen toinen puoli – se mihin juhlat ja päivänpaiste ei kuulu, se todellisuus, jossa ihmisiä vainotaan heidän taustansa ja uskontonsa tähden, jossa kymmeniä ihmisiä on kadonnut, jossa lähes sata Krimin asukasta – ukrainalaisia ja Krimin tataareja – on vangittu ja viety kauas kotoa istumaan vuosien tai jopa vuosikymmenten tuomioita. Tuomioita, jotka on langetettu näytösoikeudenkäynneissä hatarien tahi olemattomien, toisinaan kiduttamalla saatujen, todisteiden perusteella. Viime viikon loppupuolella Venäjän vihdoinkin, kuukauden tiedustelujen ja tivaamisen jälkeen, tunnusti siirtäneensä Krimin niemimaalla vangitun ja näytösoikeudenkäynneissä vuosien vankeuteen tuomitun Volodymyr Balyukhin Tverin alueelle, Moskovan luoteispuolelle, noin 1300 km päähän kotiseudultaan. Poliittiseksi vangiksi nimetty Volodymyr Balukh pidätettiin joulukuussa 2016 ja tuomittiin elokuussa 2017 ns. Rozdolnenskyn alueoikeudessa 3 vuoden ja 7 kuukauden vankeuteen rangaistussiirtolassa ja heinäkuussa 2018 Rozdolnen alueoikeudessa 3 vuoden rangaistukseen keskitason vankisiirtolassa. (1)

Vaino ja pidätykset ovat arkipäivää Krimillä vielä viisi vuotta miehityksen ja laittoman anneksoinnin jälkeenkin. Tämän vuoden helmikuussa Venäjän turvallisuuspalvelu FSB suoritti lukuisia iskuja Krimin tataareja vastaan, venäläisten mukaan iskussa etsittiin laittoman "hizb ut-tahrir'in" jäseniä. Helmikuisissa iskuissa lukuisia Krimin tataareja vietiin FSB:n pidätyskeskuksiin, nuorin vangituista oli 21 vuotias nuorukainen.


Krimin tataarit passiivisessa vastarinnassa FSB:n iskuryhmää vastaan (helmikuu/2019). (2)


















Samalla Venäjä on aloittanut uuden kampanjan, jotta Krimin niemimaan ihmisoikeusrikkomuksista kertovia tietoja poistettaisi eri sosiaalisten medioiden alustoilta, muun muassa YouTubea on painostettu poistamaan vangitusta ihmisoikeusaktivisti Emir-Usein Kukusta kertovia videoita. Venäläisten tavoitteena on poistaa videoita ja muuta aineistoa, jotka paljastaisivat, kuinka vangittuja kidutetaan ja kohdellaan epäinhimillisesti, kuinka lukuisat tunnustukset on kidutuksella saatu.

Venäjä on propagandassaan miehityksen alkuhetkistä lähtien hellitellyt ajatusta innostuneesta vastaanotosta, jossa heidät poikkeuksetta otettiin vastaan vapauttajina. Kuitenkin vastoin venäläispropagandan maalailemaa kuvaa, Venäjää ei Krimillä otettu läheskään kaikkialla riemuiten vastaan. Asukkaat, etniseen taustaan katsomatta, osoittivat mieltä miehittäjää ja heidän tukijoita vastaan päivien ja viikkojen ajan. (3) Krim on Ukrainaa, toistui mielenilmauksissa ja kansalaisaktivismissa. Eikä tämä vastarinta ole miehitysvuosien kuluessa päättynyt, ei, vaikka tuhansille asukkaille miehitetty niemimaa on muuttunut avovankilaksi, josta ei ole poispääsyä ja jossa he joutuvat elämään pelossa.

18.toukokuuta 2016, Krimin tataarien karkotuksen vuosipäivän muistojuhla Kiovassa. Kuvassa Venäjän  Krimin miehityksen uhreja.

















Krimin tataarit karkotettiin Krimin niemimaalta 18. – 20. toukokuuta 1944, kolmen päivän aikana NKVD pakkosiirsi koko tataarien kansan Krimiltä Uzbekistanin alueelle. Pakkosiirron aikana tuhannet kuolivat julmuuteen, nälkään ja tauteihin, Uzbekistanissa taivasalla kuolema jatkoi sadon niittoa – kuolleiden määrä nousi kymmeniin tuhansiin. Krimin tataarit pääsivät palaamaan takaisin kotiin vasta 80-luvulla, ja 14 marraskuuta 1986 Krimin korkein neuvosto julisti karkotuksen rikokseksi.

Olin seuraamassa toukokuun 18. 2016 Kiovassa Krimin tataarien karkotuksen muistojuhlaa, samalla tuhannet ukrainalaiset ja Krimin tataarit ynnä – ainakin tämä yksi suomalainen – eivät unohtaneet niitä tuhansia Krimin tataareja ja ukrainalaisia, jotka asuivat Venäjän miehittämällä niemimaalla eläen pelossa ja terrorin alla. Tuolloin jo kymmeniä Krimin tataareja oli pidätetty, osa oli yksinkertaisesti kadonnut, osa kadonneista on sittemmin löytynyt – kuolleina. Reshat Ametov protestoi rauhanomaisesti miehitystä vastaan helmi-maaliskuussa 2014, maaliskuun 2014 alkupuolella hänet vietiin aseistettujen militanttien toimesta – paria viikkoa myöhemmin Ametovin ruumis löydettiin. Reshat Ametovin ruumiissa oli jälkiä kidutuksesta, hänen silmänsä oli kaivettu päästä, kuolinsyynä oli aivovaurio. Ametov oli ensimmäinen kadonnut, mutta ei viimeinen. (4)

Tänään tulee kuluneeksi viisi vuotta Krimin niemimaan laittomasta liittämisestä Venäjään – on suorastaan irvokasta antaa uutisissa tilaa hymyilevälle Putinille, lippujuhlille, voimalan avajaisille (mikä todennäköisesti mahdollistui Venäjälle kohdistettujen pakotteiden kierron myötä) ja unohtaa tuhansien kärsimykset ja jättää näyttämättä miehityksen todellisuus sadoille tuhansille niemimaan asukkaille. Ehkäpä tahtomattaan, ymmärtämättömyyttään, kyvyttömyyttään Yle tuli toistaneeksi juuri sitä tarinaa miehitetystä Krimistä, jonka Venäjä haluaa erityisesti tänään maailmalle välittää. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sana, puhumattakaan uutispätkästä.


Putin: Näpit irti Krimistä! Putin: Get Out of Crimea! Путин, вон из Крыма!

Me emme unohda!



Marko


2. Kuva Radio Svobodan toimittaja @antony_mon.
3. Вторжение в Украину: Хроника российской агрессии, Група "Інформаційний Спротив".

Krimin niemimaan ihmisoikeustilanteesta yhdeksän ensimmäisen kuukauden ajalta v. 2018 – analyysissa huomioitu myös kulttuurikohteiden ja ekosysteemin tuhoaminen:











sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Kalastelua Johan Bäckmanin verkoilla


Keväiset eduskuntavaalit lähestyvät, vaalivaikuttaminen on – aivan oikeutetusti – otsikoissa, tässä kirjoituksessa en kuitenkaan pohdiskele suuria (laajoja) teemoja vaan kohdistan katseeni yhteen operaattoriin – Johan Bäckmaniin (Йохан Бекман). Tähän, kuihtuvan, REFORMI.ME – Irti puoluevallasta! – ehdokaslistallakin hetken aikaa olleeseen operaattoriin. Kirjoituksen otsikko ”Kalastelua Johan Bäckmanin verkoilla” tulee siitä, että tässä kirjoituksessa käytän hyväkseni aiempia kirjoituksiani enemmän Bäckmanin itsensä virittelemiä verkkoja, päästäen täten itseni aiempaa helpommalla. Pyrin nostamaan esille linkkejä – yhteyksiä – antaen kuitenkin lukijan itsensä tehdä johtopäätökset yhteyksien suhteen. Toki esitän muutamia pohdiskelevia kysymyksiä, saatanpa jopa arvella jotain, mutta lukija tehkööt omat johtopäätöksensä annettujen tietojen pohjalta.

Mutta ennen kuin uppoudun näihin ”syviin vesiin” laskettuihin verkkoihin, muutama sana Johan Bäckmanin viime aikaisista Suomessa tapahtuneissa tai Suomeen kohdistuneista toimista, joissa on havaittavissa kaksi teemaa. Ensimmäisenä viime viikonloppuna pidetyt ”Hybridisodat ja Suomi -keskustelutilaisuudet” Helsingissä ja Tampereella, jotka toimivat samalla Igor Panarinin teoksen ”Hybridisodat” julkistustilaisuutena. Teoksen on suomentanut Johan Bäckmanin tuttavapiiriin kuuluva Armas Mashin. (1)

Igor Panarin ja Johan Bäckman Hybridisodat ja Suomi keskustelutilaisuudessa.

























Keskustelutilaisuuksien esiintyjäluettelo oli varsin perinteinen, te, jotka olette seurannut näiltä osin Bäckmanin toimintaa, ymmärrätte, mitä tämä ”varsin perinteinen” tarkoittaa. Lauantaina Helsingin keskustelutilaisuuden ohjelmaan kuului Igor Panarinin esiintymisen ohella ”Seitsemän tähden liikkeen” ehdokkaan Pirkko Turpeinen-Saaren esitys ”Miten NATO on muuttanut ja muuttaa Suomea”, RUFI:n puheenjohtajan Daria Skippari-Smirnovin esitys ”Venäläisten oikeudet ja informaatiosota”, tulevissa eduskuntavaaleissa ehdolla olevan Jarmo Ekmanin esitys ”Vaalivaikuttaminen - suomalaisen syvän valtion sota äänestäjiä vastaan” – pyydän kiinnittämään huomiota termiin ”syvän valtion”, mikä on suora käännös ”deep statesta”, johon salaliittoteoreetikot usein viittaavat – ”valtio valtiossa” -toimija. Lauantaina esityksen piti myös Juha Korhonen, aiheena oli ”Valtamedian valheet ja vapaiden medioiden mustamaalaaminen”. Korhonen toimi muun muassa MV-lehden päätoimittajana Ilja Janitskinin jälkeen. Kyseistä ”mediaa” käytettiin toimittajien, bloggaajien, yhteiskunnallisesti aktiivisten henkilöiden mustamaalaamiseen sekä maalittamiseen ynnä propagandistisen materiaalin levittämiseen.

















Bäckman pyrki lisäämään Hybridisodat -teoksen näkyvyyttä ja kiinnostavuutta ostetuilla twiiteillä pyrkien samalla vaikuttamaan Suomi-kuvaan. Bäckmanin "mainostwiiteissä" sosiaalisessa mediassa suoritettua tiedustelua liioiteltiin ynnä dramatisoitiin melkoisesti. Todellisuudessa toimittaja Halminen tiedusteli seuraavaa:

Hyvä @OtavanKirjat kertoisitteko mitä Suojelupoliisinkin uhaksi määrittelemän Johan Bäckmanin kustantama #propaganda tekee ylläpitämässänne Mauri Kunnaksen kirjakerhossa? Miten tällainen hakutulos on mahdollinen?

Kysymyshän oli aivan relevantti, sillä epäilemättä moni ihmetteli sitä, että mitä yhteistä Mauri Kunnaksen kirjakerholla ja Panarinin ”Hybridisodat” teoksella oikein on, siitä huolimatta, että ensin mainitussa on myynnissä myös aikuisille kohdennettuja tietokirjoja. Myös Suojelupoliisi-huomio on paikkansa pitävä. (2) Tämä Bäckmanin toiminta tulee ymmärrettäväksi, kun sen sijoittaa laajempaan asiayhteyteen – osaksi vaikuttamista ja informaatiosodankäyntiä. Tämä on osa Bäckmanin metodeja, olemattomista asioista rakennetaan laajempia kokonaisuuksia, joiden avulla pyritään rapauttamaan yhteiskunnallisia rakenteita.

Toinen on sitten vaaleihin vaikuttaminen, tällä hetkellä lähinnä näkyvämmän tuen osoittaminen Ilja Janitskinille, mutta toiminnalla on myös verhotumpi puolensa, jonka voi katsoa ulottuvan edellä mainitun Panarinin teoksen julkaisusta (teos, ajoitus ja tilaisuudet sekä verkkokampanjointi) sosiaalisessa mediassa tapahtuvaan vaikuttamiseen ja operointiin. Tällainen operointi voi pitää sisällään disinformaation jakamista, maalittamista, yhteiskunnallisen kahtiajaon lisäämistä vaikuttamisen keinoin etc. Vaalien lähestyessä toteutus voi olla aggressiivisempaa ja määrätietoisempaa vrt. nyt vallitseva hetki, jolloin esim. Facebookin ja Twitterin kautta tapahtuva vaikuttaminen on maltillista ja varsin vähäistä. Nyt on tietenkin huomioitava se, että vaaleissa Bäckmanilla on selkeästi omia ehdokkaita, ja se millaiseksi heidän suhde mediaan muodostuu, vaikuttanee myös siihen, miten ja millaisin keinoin Bäckman operoi.


Johan Bäckmanin syvissä vesissä uivilla verkoilla

Alustuksen jälkeen itse asiaan, tässä osiossa olen hyödyntänyt Facebookia, jossa olen vertaillut kahden erillisen tilin sisältöjä sekä muuta tilien aineistoa, kyseiset tilit ovat Johan Bäckman ja Йохан Бекман, jota voitaneen tilin nimeämisen - (JOHAN BÄCKMAN OFFICIAL) - perusteella pitää Bäckmanin virallisena tilinä. Sen ohella, että tilien sisällöissä on huomioitavia eroja, merkittävin ero on kuitenkin se, että tilillä Йохан Бекман on nähtävissä myös hänen kaverinsa. Tili Йохан Бекман on vain muutaman viikon ikäinen, sisällön perusteella on nähtävissä se, että kyseinen tili on se, jota Bäckman tällä hetkellä varsinaisesti käyttää, sen sijaan tilille ”Johan Bäckman” Bäckman ei ole jakanut sisältöä 8. helmikuuta jälkeen, jolloin Bäckman jakoi tiedon Veronassa avatusta Donetskin ”kansantasavallan” edustustosta. Tämän päivämäärän jälkeen kyseiselle Facebook-seinälle on tullut muutama päivitys Bäckmanin kavereilta/ kontakteilta.

Tiliä Йохан Бекман Bäckman on päivittänyt säännöllisesti, viime aikoina ”Hybridisodat ja Suomi -keskustelutilaisuudet” saivat näkyvyyttä, nyt merkittävämpi huomio on kohdistunut tuleviin vaaleihin – toistaiseksi muutama ehdokas on saanut hiukan enemmän näkyvyyttä – Ilja Janitskinin ohella Oulun vaalipiirissä ehdolla olevia Junes Lokkaa ja Tiina Wiikiä (Aito suomalainen yhteislista). ”Hybridisodat ja Suomi” Helsingin keskustelutilaisuuden osalta näkyvyyttä sai myös Seitsemän tähden liikkeen Pirkko Turpeinen-Saari sekä Kristallipuolueen ehdokkaana Itsenäisyyspuolueen listoilla oleva Jarmo Ekman.

Koska tilillä Johan Bäckman kaverilista on piilotettu, en voi verrata sitä tilin Йохан Бекман kaverilistaan. Jälkimmäisen tilin kaverilistalla on tällä hetkellä 1172 nimeä (17.3.2019), eräissä tapauksissa samalla henkilöllä on kaksi – tai useampia – tilejä, mutta tällaisten tilien (henkilöiden) määrä on kuitenkin pienehkö.

Johan Bäckmanin  Йохан Бекман -tilillä on laaja kirjo erilaisin taustoin varustettuja henkilöitä, laajasta joukosta on kuitenkin erotettavissa muutamia merkittäviä ryhmiä. Yhden huomionarvoisen ryhmän muodostavat nämä ”kansallismielisinä” itseään pitävät henkilöt, osa heistä kuuluu myös ryhmään, jotka ovat laittomasti vierailleet joko miehitetyssä Itä-Ukrainassa tai Venäjän miehittämällä Krimillä – tätä ryhmää voimme epävirallisesti kutsua ”Suomen Donetskin ’kansantasavallan’ ystävät” -ryhmäksi. Oman ryhmänsä muodostavat ulkomaalaiset, jotka työskentelevät Venäjän valtiolle tai toimillaan ovat osoittaneet työskentelevänsä Venäjälle, ajavansa Venäjän etua. Huomioitava on myös erilaisten Venäjään myönteisesti suhtautuvien liikemiesten hakeutuminen Bäckmanin kaveripiiriin, osa heistäkin kuuluu samalla johonkin toiseen ryhmään (esim. ”Suomen Donetskin ’kansantasavallan’ ystävät” -ryhmään). Omana erillisenä ryhmänä nostaisin vielä esille Perussuomalaisiin kuuluvia henkilöitä, joista osan voidaan katsoa kuuluvan puoluehierarkiassa ylemmälle tasolle.

Suurin ryhmä on tietenkin ”tavalliset ihmiset” (jätetty huomiotta), joista osa tuntenee Johan Bäckmanin muista yhteyksistä, toisaalta tähän joukkoon kuuluu myös kulttuurivaikuttajia (tai ex. kulttuurivaikuttajia), joiden aatemaailma ja julkinen esiintyminen indikoi sen puolesta, että suhtautuminen länteen on negatiivista ja vastaavasti Putinissa (laajemmin nyky-Venäjässä) nähdään jotain hyvää – tällainen on esim. kirjailija Sofi Oksasta rajusti arvostellut Jussi Parviainen. Myös viha tai läntisen ”ylivallan” voimakas vastustus voi ajaa ihmisiä Bäckmanin ”kaveripiiriin” – kenties tämä on tekijä, mikä yhdistää Kimmo Kaution Johan Bäckmaniin Kaution ”Seitsemän tähden liikkeen” ehdokkuuden ohella.

Seuraavaksi suppea kaavio, johon sijoitettu em. ryhmät Johan Bäckmanin ympärille, kuhunkin laatikkoon olen sijoittanut ko. ryhmästä muutamia esimerkkihenkilöitä, jotta lukija voi hahmottaa tarkemmin, millaisia henkilöitä ryhmät pitävät sisällään.


















Ryhmä ”’Kansallismieliset” ja pienpuolueiden edustajat” on etenkin näiden ns. kansallismielisten osalta tavanomainen – Bäckmanilla on tiedetty olevan kontakteja ”kansallismielisiin” tahoihin jo vuosien ajan. Tämä lähdeaineisto vahvistaa tätä yhteyttä, mutta samalla voidaan havaita yhteyksiä olevan runsaasti myös aggressiivisen ”kansallismielisen” liikehdinnän ulkopuolella oleviin pienpuolueisiin Kansalaispuolueesta Paavo Väyrysen Seitsemän tähden liikkeeseen ja Kommunistiseen Työväenpuolueeseen saakka. Osaa näistä kytköksistä olen tarkastellut jo aiemmin blogeissani ”’Kansallismielisten” puuhailua: vaaliliittoja ja yhteistyötunnusteluja” ja ”Neljän pienpuolueen ja liikkeen kopla – Väyrysen ”tähdistöstä” Harkimon Liikkeeseen” – toistaiseksi ainoa merkittävä muutos on Ilja Janitskinin siirtyminen Väyrysen Seitsemän tähden liikkeeseen ja sen myötä Reformin kuihtuminen lähes olemattomiin.

Johan Bäckmanilla on myös tiedetty olevan yhteyksiä sellaisiin suomalaisiin liikemiehiin, jotka suhtautuvat myötämielisesti Venäjän nykyjohtoon, ja jotka kenties ajavat sen asiaa – kuten Kyösti Kosloffin voidaan sanoa tekevän. (3) Tähän ryhmään olen myös sijoittanut Pispalan radion toimittajan Pasi Komsin, jonka nimi tuli esiin muutama vuosi sitten Love FM -radiokanavan yhteydessä. Sosiaalisen median viestinnän perusteella Johan Bäckmanilla ja Jon Hellevigillä oli taannoin konflikti, jälkimmäisen hermostuessa ensin mainittuun. (4) Herrat näyttävät kuitenkin edelleen olevan ”kavereita” keskenään.

Ryhmänä huomattavan suuri on ”Ulkomaalaiset Venäjän laskuun työskentelevät/ Venäjää tukevat henkilöt” – täsmennän, että tässä yhteydessä ulkomaalaiset tarkoittaa ei-suomalaisia, joten luonnollisesti ryhmässä on kokojoukko venäläisiä. Ryhmä koostuu poliitikoista, kuten Andreas Maurer (…); toimittajista ja propagandisteista, kuten Graham W. Phillips, Katerina Katina (News Front) ja Manuel Ochsenreiter; sekä Donetskin ”kansantasavallan” palveluksessa olevista henkilöistä, kuten ”kansantasavallan” nykyisestä ns. johtajasta Denis Pushilinista. Ryhmään kuuluu myös norjalainen Weber Rosenlund Hendrik Weber, joka on perustanut People's Diplomacy Norwayn. Hänen aikomuksena on välittää sanktioista huolimatta norjalaisille ”turistimatkoja” Venäjän miehittämälle krimin niemimaalle. (5) Joukkoon kuuluu myös Jerzy Tyc, puolalaisen pro-Venäjä-puolueen Zmianan jäsen. (6) Tyc on myös esiintynyt propagandassa puolalaisupseerina olematta kuitenkaan oikeasti sellainen. 

Suomen Donetskin ’kansantasavallan’ ystävät” -ryhmään olen koonnut henkilöitä, jotka ovat osallistuneet ”turistimatkoille” joko Venäjän miehittämälle Krimin niemimaalle tai miehitettyyn osaan Itä-Ukrainaa. Ryhmässä on myös sellaisia Suomessa toimivia aktiiveja, jotka eivät tietojeni mukaan ole osallistuneet edellä mainituille matkoille mutta ovat kuitenkin mukana aktiivisesti ”Donetskin ’kansantasavallan’ ystävät” tai RUFI:n toiminnassa, kuten Aleksandr Zhukov, joka on ollut aktiivisesti mukana ”Kuolemattoman rykmentin” marssien järjestämisessä.

Perussuomalaiset ja Venäjä – ei missään nimessä moni asettelee sanansa. En ota kantaa motiiveihin, koska ne eivät ole tiedossani, sen sijaan pohdin, että millaiset skenaariot ovat ajaneet nimetyt perussuomalaisvaikuttajat hakeutumaan Johan Bäckmanin kaveripiiriin? Ymmärrän, että puolueessa marginaalissa oleva voi – syystä tai toisesta johtuen – hakeutua Johan Bäckmanin kaveripiriin, Krimilläkin ”turistina” Bäckmanin luotsaaman ryhmän matkassa matkustellut perussuomalainen kuntavaaliehdokas Eero Hult on laskettavissa tähän kategoriaan. Mutta jos asettaisin itseni vaikkapa Matias Turkkilan tai Mikael Lithin saappaisiin, niin jos isänmaa on minulle tärkeä, siinä tapauksessa Johan Bäckman suomalaisista olisi henkilö, jota lähinnä pyrkisin välttelemään. Mikäli taas Johan Bäckman on ollut aloitteellinen, niin sellaisessakaan tapauksessa en keksi mitään syytä miksi hyväksyisin hänen ”kaverikutsun”. Onpa asetelma mikä tahansa, niin Turkkilan ja Lithin (hän toimii Jussi Halla-ahon avustajana) aivan kuten Jiri Kerosen ja Saara Huhtasaaren sijassa pysyttelisin visusti erossa Johan Bäckmanista ja hänen verkostosta mikäli aikeeni olisivat vilpittömät ja Suomen etu tärkeintä.

Bäckman ja persut ne kättä lyö.

























Muista yhteyksistä” -laatikkoon olen sijoittanut henkilöitä, joilla on läheinen yhteys Johan Bäckmaniin, vaikka eivät olekaan lähdeaineistossa mukana. Tällaisia henkilöitä ovat luonnollisesti Juha Molari, Petri Viljakainen, joukkoon voidaan myös laskea Gleb Simanov, joka oli vuosi sitten Bäckmanin vetämällä Krimille suuntautuneella ”turistimatkalla” mukana, palaten kuitenkin ennen aikojaan kotiin. Tähän ryhmään sopii sijoittaa Vastavalkeaan kirjoittaneen Kansalaispuolueen hallituksen jäsenenäkin olleen Sakari Lindenin. Samaan laatikkoon sijoitan myös RusTravel -yrityksen, jota Johan Bäckman on suositellut käytettävän viisumiasioissa, kun matkustetaan Venäjälle ja esim. ”turistimatkoille” Venäjän Ukrainalta miehittämille alueille – puhumattakaan värväytymisestä militantiksi Venäjän proxy-joukkoihin. Ote ”Sotilaspalvelus Donetskin kansantasavallan asevoimissa”:

Suosittelemme käyttämään Helsingin Tehtaankadulla sijaitsevaa Rustravel-matkatoimistoa viisumien hankinnassa: https://www.rustravel.fi/ ”. (7)

RusTravel-yrityksen taustalta löytyy Gergalon perhe, yrityksen perustaja on Oleg Gergalo, joka on toiminut myös FGUP:n* edustajana Suomessa. (8) Nyt RusTravelin johdossa Oleg Gergalon läheisiä.

Miehitetyssä Itä-Ukrainassa majailevan Janus Putkosen eli Ivan Putkovin roolia nyt ei liene tarvitse avata, sen pitäisi olla selvä kaikille Venäjän Ukrainaan kohdistuvaa propagandasotaa viime vuosina seuranneille.

Muistutan lukijoita, koska Йохан Бекман Facebook-tilillä on kavereita jo reilusti yli 1100, yllä oleva kaavio pitää sisällään vain murto-osan näistä kavereista. On myös todennäköistä, että useampikin merkittävämmäksi luonnehdittava kaveri on jäänyt huomiotta, osan olen jättänyt kaaviosta pois, koska pidän heidän roolia vähäisenä. Olen kuitenkin pyrkinyt noteeraamaan poliittisesti ja yhteiskunnallisesti merkittävämpiä kavereita mahdollisimman kattavasti, jotta lukijan on mahdollista muodostaa edes jonkin lainen kuva siitä, keitä tähän ”verkkoon” on päätynyt. Muistutan myös siitä, että joukossa on varmasti myös sellaisia henkilöitä, jotka tuntevat Bäckmanin aivan muista yhteyksistä eli jokaista kaveria ei pidä, eikä tule leimata, vain ja ainoastaan kaveruuden tähden, myös teot ja muu aktiivisuus on huomioitava. Kohtalaiseen osaan kuitenkin pätee sanonta – jos kävelee kuin ankka, ja jos ääntelee kuin ankka, niin se on


Marko


7. pdf-tiedosto ladattavissa: 
https://maanpuolustus.net/uploads/Sotilaspalvelus_Donetskin_kansantasavallan_asevoimissa.pdf
Tiedostoa jaettiin maanpuolustus.net-sivun kautta tarkoituksellisesti, koska oli vaarana, että Johan Bäckman poistaa tiedostot verkosta tai ryhtyy välittämään niitä vain sähköpostitse, joten oli oltava joku paikka ja kanava, jossa tiedot säilyvät tallessa ja ovat saatavilla.


Facebook-tilit:



*: FGUP = FGUP Predprijatije po Upravleniju Sobstvennostj eli Venäjän presidentinhallinnon ulkomaisen omaisuuden hallintayhtiö.








keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Havaintoja Ukrainan sodasta helmikuulta 2019

Helmikuu on jo päättynyt, joten tässä vaiheessa maaliskuuta on hyvä tehdä summaus edellisen kuun tapahtumiin Ukrainan sotatoimialueella. Pikainenkin katsaus tilastoihin kertoo kuitenkin sen, että tammikuuhun verrattuna helmikuussa miehitysalueilla operoivat venäläisjoukot olivat aktiivisempia, tulittivat ukrainalaiskohteita tammikuuta enemmän raskailla Minsk II -sopimuksessa kielletyillä asejärjestelmillä (kuten 82 mm ja 120 mm kranaatinheittimet, 122 mm ja 152 mm tykistöjärjestelmät). Sotatoimista johtuvat siviilitappiot lisääntyivät, samoin siviilikohteiden tulittaminen erilaisilla asejärjestelmillä.

Helmikuun ikävin tapahtuma oli epäilemättä useamman siviilin hengen vaatinut miinaan ajo. Lauantaina (23.2.2019) noin kello 12:30 miehitetystä Donetskista Olenivkan kautta kohti demarkaatiolinjaa ajanut Hyundai tila-auto/pikkubussi ajoi panssarimiinaan lähestyessä venäläisjoukkojen kontrolloimaa tarkastusasema-aluetta kaupungin alueella.

Alueelta saatujen tietojen mukaan tila-auto ajoi tien piennaralueelle, jossa se ajoi panssarimiinaan, räjähtäen tuhoisin seurauksin. Kaksi tila-autossa ollutta siviiliä kuoli räjähdyksen seurauksena kolmen joutuessa sairaalahoitoon, sairaalahoitoon joutuneista kaksi loukkaantui vakavasti.

Tuhoutunut Hyundai pikkubussi Olenivkassa tiellä A288 eli H20. (1)




















Helmikuussa Ukrainan hallinnassa olevien alueiden siviilikohteita tulitettiin lukuisia kertoja, tulituksissa vaurioitui tai tuhoutui 12 erilaista siviilirakennusta ja vammautui neljä siviiliä. Etenkin helmikuun toisella puoliskolla siviilikohteita tulitettiin toistuvasti raskailla asejärjestelmillä. Ystävänpäivänä 14. helmikuuta miehitetyn Horlivkan alueelta ammuttiin ainakin yksi laserohjattu 152 mm 2K25 Krasnopol -tykistökranaatti Novoluhansken alueelle, tulituksessa tuhoutui täysin asuinrakennus piharakennuksineen. Onneksi iäkäs asukas selvisi tulituksesta pintanaarmuin.



päivämäärä
paikkakunta
asejärjestelmä
huom.
14.2.2019
Novoluhanske
152 mm
Krasnopol laserohjattu tykistökranaatti
18.2.2019
Vodiane
152 mm

19.2.2019
Vodiane
82 mm krh

20.2.2019
Zolote-4
30 mm
AGS-17 ”Plamja”
24.2.2019
Novooleksandrivka
120 mm krh

24.2.2019
Zolote-4
120 mm krh

25.2.2019
Novoluhanske
82 mm ja 120 mm krh

28.2.2019
Troitske
82 mm krh


Ukrainan asevoimien tappiot 1. – 28. helmikuuta ovat kahdeksan kuollutta ja 38 sotatoimissa haavoittunutta, vastaavat lukemat tammikuulta  2019 sotatoimialueella olivat 7 kuollutta ja 23 haavoittunutta ukrainalaissotilasta ja upseeria. Taisteluiden intensiteetin kasvu näkyy jonkin verran kasvaneina tappiolukuina mutta yhtälailla venäläisjoukkojen entisestään lisääntyneenä epäsuorantulen käytöllä.

Tammikuuhun verrattuna Venäjän johtamat joukot tulittivat helmikuussa selkeästi enemmän ukrainalaiskohteita Minsk II -sopimuksessa kielletyillä raskailla asejärjestelmillä. Yleisimmin käytetty asejärjestelmä epäsuorassa tulessa olivat 82 mm kranaatinheittimet, niiden lisäksi 120 mm kranaatinheittimiä käytettiin selkeästi tammikuuta enemmän, aivan kuten 122 mm ja 152 mm tykistöjärjestelmiäkin. Helmikuussa miehitetyiltä alueilta käsin ammuttiin myös yksittäisiä 122 mm raketteja ukrainalaisasemiin, yksittäiset raketit ammuttiin todennäköisesti yksiputkisella kolmijalalle sijoitettavalla Grad-P:llä raketinheittimellä (kuva alla).

122 mm 9P132 Grad-P. (2)
















Kuvaavaa helmikuun taisteluille oli myös se, että Ukrainan asevoimien yksiköt ja niitä tukevat joukko-osastot tuhosivat useita Venäjän ja sen proxy-joukkojen ajoneuvoja, joukossa myös panssaroituja ajoneuvoja, panssarintorjuntaohjuksin tai kranaatinheittimin. Panssarintorjuntaohjuksilla tuhottiin myös vihollisen linnoitettuja pesäkkeitä, yleisesti käytetty panssarintorjuntaohjus oli ukrainalainen Stugna-P.  Samoin vastatykistötulta (tulituksessa käytettiin kranaatinheittimiä) kohdistettiin useita kertoja ilmatiedustelun avustamana venäläisjoukkojen asemiin ja varastoihin. Lentotiedustelussa ukrainalaisjoukot hyödynsivät joko nelikoptereita tai mini-tiedustelulennokkeja.

Ukrainalaislähteiden mukaan tämän vuoden puolella Venäjä ja sen tukemat proxy-joukot ovat suorittaneet miehittämättömillä tiedustelulennokeilla/ nelikoptereilla enemmän kuin 170 tiedustelulentoa   Ukrainan ilmatilassa, esim.  14. – 20. helmikuuta välillä Ukrainan asevoimat ja sitä tukevat joukot rekisteröivät 38 venäläisjoukkojen suorittamaa tiedustelulentoa lennokeilla Ukrainan ilmatilassa. Tällä hetkellä lentoja on keskimäärin kolme vuorokaudessa.

Tiedustelulentojen lisäksi miehitetyillä alueilla etenkin ns. aluepuolustusjoukkoihin kuuluvat yksiköt ovat suorittaneet tiedustelulentoja sekä pienimuotoisia ilmaiskuja siviilikäyttöön tarkoitetuilla, kustomoiduilla, nelikoptereilla. Tällaisen kustomoidun nelikopterin ukrainalaisjoukot pudottivat tammikuun puolella Svitlodarskin alueella, kyseiseen kopteriin oli asennettu 30 mm automaattikranaatinheittimen VOG-17M -kranaatti räjähdelastiksi.

Venäläisten tiedustelulennokkien pääasialliset operointialueet 2/2019.























Lennoista kaksi on ylittänyt maiden välisen rajan, toinen miehitettyjen alueiden ulkopuolelta Luhanskin oblastin alueelta Venäjältä suoraan Ukrainan ilmatilaan ja toinen vastaavasti lensi Venäjältä Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden ylle Berestoven alueen kohdalta palaten saman alueen kautta Venäjän ilmatilaan, jälkimmäisessä tapauksessa lennokki tunnistettiin venäläiseksi Forpost -tiedustelulennokiksi, joka pohjautuu israelilaiseen IAI Searcher II tiedustelulennokkiin, jollaisista Venäjän puolustusministeriö teki Israelin kanssa kaupat v. 2010. Valtaosa venäläisten lentotiedustelusta lähtee ja palaa takaisin sen Ukrainalta miehittämille Donbasin alueille.

Osa muistakin tiedustelulennokeista on kyetty tunnistamaan, joukossa on ollut muun muassa Orlan-10 ja minikokoisia Granat-1 sekä Eleron-3SV mallisia tiedustelulennokkeja, jollaisen ukrainalaisjoukot pudottivat maaliskuun 1. 2019 Svitlodarskin alueella.

Miehitetyltä Krimin niemimaalta Venäjän ilmavoimat suoritti helmikuussa tiedustelu- ja valvontalentoja Mustanmeren sekä Asovanmeren ylle. Kalustona oli pääasiassa Sukhoi Su-27 ja Su-30 ilmaherruus-/monitoimihävittäjät ja Sukhoi Su-24MR tiedustelukoneet sekä Beriev Be-12 merivalvontaan/sukellusvenetorjuntaan tarkoitetut lentoveneet. Yhtälailla Venäjä on suorittanut säännöllisiä tiedustelulentoja maidenvälisellä koillisella maarajalla, sekä Rostovin oblastin alueelta Asovanmeren ylle. Tiedustelukoneilla suoritettavia lentoja manner-Venäjältä Ukrainan alueiden tuntumaan on 2-3 lentoa viikossa, joiden päälle tulevat tunniste- ja muut lennot muilla lentokoneilla sekä helikoptereilla.


Donetskin pommi-iskut 18. helmikuuta

Aamulla ennen kello 08:00 helmikuun 18. Donetskin keskustassa räjähti 2 – 3 pientä räjähdettä, räjähteistä yksi räjähti lähellä Park Inn hotellia, jossa muun muassa ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijat asuvat ja jossa heillä on asemapaikka. Samassa hotellissa yöpyvät myös alueella vierailevat ulkomaalaisen median edustajat. Toinen pienitehoisista räjähteistä räjähti noin 300 metrin päässä ensimmäisestä pommista lähellä Donetskin keskustassa sijaitsevia miehitysvoimien haltuunsa ottamia hallintorakennuksia, joita paikallinen propagandamedia sekä venäläismediat nimittävät Donetskin ”kansantasavallan” hallintorakennuksiksi. Alueella on myös Donetskin ”kansantasavallan” tämän hetkisen johtajan Denis Pushilinin asunto. Kuulohavaintojen mukaan alueella räjähti myös kolmas pienitehoinen räjähde. (3)

Olin samana päivänä yhteydessä Donetskiin, keskustelin kahden henkilön kanssa. Kumpikin oli kuullut pommi-iskuista, toinen heistä oli keskustellut henkilön kanssa, joka oli ollut kaupungin keskustassa räjähdyshetkenä. Siitä huolimatta, että räjähdykset tapahtuivat kaupungin ytimessä, ne eivät vaikuttaneet millään tapaa elämään keskustan ulkopuolella.

Paikalliset – venäläisten rahoittamat – propagandajulkaisut ynnä venäläispropaganda levittivät kuitenkin ”uutista”, jonka mukaan ukrainalaiset iskivät ”tiedustelulennokeilla” Donetskiin. Se, että asukkaat eivät kertoneet havainneensa tiedustelulennokkeja kertaakaan, eikä sotilaallinen toiminta millään muotoa muuttunut kaupungissa – Donetskin keskustan puolustus ei tehostunut seuranneina päivinä – kertoo omalta osaltaan sen puolesta, että kyse on aivan jostain muusta kuin ulkoisesta hyökkäyksestä. Onkin hyvin todennäköistä, että tämä pommi-iskujen sarja oli muistutus paikalliselle ”poliittiselle eliitille” komentosuhteista, muistamme, että viime vuonna Donetskin ”kansantasavallan” militanttikomentaja – sotarikollinen – Aleksandr Zahartšenko kuoli pommiattentaatissa, ja seuranneessa puhdistuksessa valtaan nousi Denis Pushilin, joka sai ”avukseen” joukon virkamiehiä Venäjältä.

Nämä pommiattentaatit ja iskut ovat arkea miehitetyillä alueilla, alueen johto ratkoo välejään tarvittaessa attentaatein mutta myös Venäjä ”poistaa päiviltä” heille epämieluisaa tai tarpeettomaksi käynyttä väkeä pommi-iskuilla tai muin keinoin (palkkamurhat, teloitukset). Tällaisia pommiattentaatteja käytetään myös maskirovkana (siirtämään huomio Venäjän toimista Ukrainassa toisaalle – Ukrainaan).

Donetskin alueella, kaupungin itäpuolella Makiivkassa, suoritettiin 25. helmikuuta 2019 pommi-isku-yritys Donetskin ”kansantasavallan” ”sisäministeriön” yksikön komentajaa vastaan. (4) Pommi oli sijoitettu häntä kuljettaneen auton alustarakenteisiin, komentaja selvisi attentaatista hengissä. Räjähdys tapahtui yhdessä ”Somali” pataljoonan tukikohdista. Käynnissä olevan sodan kuluessa lukuisiin sotarikoksiin syyllistyneen pataljoonan komentajana on toiminut attentaatissa helmikuussa 2017 surmattu, itsekin sotarikoksiin syyllistynyt, Mikhail ”Givi” Tolstykh.

Se, että Donetskissa ja miehitetyillä alueilla kyetään suorittamaan pommi-iskuja kohteissa, joiden vartioinnin pitäisi olla tiukkaa, kertoo omalta osaltaan sen, että nämä paikalliset militanttikomentajat ja muu eliitti ovat itsekin pelinappuloita, joista tarvittaessa päästään eroon tavalla tai toisella. Toisinaan riittää ohjeistus poistua alueelta, näin kävi donetskilaiselle Andrei Purginille, joka sodan alettua sai hetken nauttia hedelmistä, kunnes ristiriidat muun muassa Denis Pushilinin kanssa johtivat siihen, että hänen oli poistuttava miehitetystä Donetskista ”turvallisemmille vesille”. Kaikissa tapauksissa tämä alueelta poistuminen ei kuitenkaan riitä vaan kohdehenkilö, syytä tai toisesta johtuen, halutaan poistaa päiviltä. Toisinaan syynä ovat henkilön omat teot, mutta esim. Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla syyt ovat usein monitahoisemmat, ja eräs niistä on tarve pitää nämä militanttikomentajat ja paikallinen eliitti ”varpaillaan”, muistuttaa heitä heidän kuolevaisuudesta.


Marko


2. Kuva sivulta zik.ua.

Ukrainan asevoimien tappiolukemat Операція об'єднаних сил / Joint Forces Operation Facebook-sivulta sekä unian.info -verkkosivulta.