Neljän pienpuolueen ja liikkeen kopla – Väyrysen ”tähdistöstä” Harkimon Liikkeeseen

Vaalikevääseen valmistautuu myös neljä pientä puoluetta ja liikettä – Kansalaispuolue, Liike Nyt, Seitsemän tähden liike, Suomen Kansa Ensin – ne ovat monella tapaa erilaisia mutta yhdistäviäkin tekijöitä löytyy runsaasti, osassa niistä eräänä huomioitavana elementtinä on ”totuuden rajojen venyttäminen”. Rajoja venytetään niin paljon, että siirrytään valheen ja disinformaation sekä eräissä tapauksissa propagandan puolelle, painotan kuitenkin, että teemat eivät välttämättä ole täysin samat. Siinä missä Suomen Kansa Ensin aktivisteineen ja Paavo Väyrysen Seitsemän tähden liikkeeseen siirtynyt Ilja Janitskin ovat valeuutisten ja disinformaation ohella hyökänneet hyvinkin aggressiivisesti toimittajia ja kansalaisaktivisteja vastaan, näyttää Liike Nyt Hjallis Harkimon ulostulot olennaisesti sivistyneemmiltä, vaikka niissäkin vale puetaan totuuden kaapuun. Harkimon ulostuloissa on hetkittäin aistittavissa ”trumpilainen totuuden jälkeisen ajan” -kaiku. Tähän teemaan palaan hiukan myöhemmin esimerkkien kera.

Kansalaispuolue oli Väyrysen kaudella asiantuntijajäsenineen, joiden joukossa oli muun muassa miehitetyssä Donetskissa DONi Newsissä lehdistösihteerinä Janus Putkosen alaisuudessa työskennellyt Jarmo Ekman, nykyistä Sami Kilpeläisen kipparoimaa Kansalaispuoluetta ongelmallisempi ja alttiimpi ulkoiselle painostukselle. Mutta en pidä nykyistäkään Kansalaispuoluetta ongelmattomana, sen piirissä on kosiskeltu ”kansallismielisiä” tahoja puoluejohtoa myöten. Vast’ikää puolue solmi vaaliliiton ”kansallismielisen” Suomen Kansan Ensin kanssa, jonka julkaisutoiminta muusta toiminnasta puhumattakaan on yhteiskuntaa ja yhteisöjä hajottavaa rakentavan toiminnan sijaan. Suomen Kansa Ensin puheenjohtaja Marco de Wit on tukenut aiemmin voimakkaasti Ilja Janitskinia, samoin Paavo Väyrystä tämän viimeisimmän presidentinvaalikampanjan aikana, puhumattakaan hyvin avoimesta veljeilystä Venäjää tukevien liikkeiden ja henkilöiden kanssa, johon kategoriaan kuuluu laiton vierailu Venäjän miehittämässä osassa Donbasia heinäkuussa 2016.

Näiden neljän puolueen ja liikkeen toimintaa seuratessani tulee mieleeni väistämättä tapahtumat useammassa Venäjän naapurivaltiossa, joiden sisäpolitiikkaan ja valintoihin maa on pyrkinyt vaikuttamaan. Ukrainaan Venäjä pyrki vaikuttamaan myös erilaisten pienpuolueiden ja liikkeiden kautta 90-luvun puolelta aina tälle vuosikymmenelle saakka, joten maassa nähtiin se, mikä tällaisten puolueiden ja liikkeiden tarkoitus ikävimmillään voi olla. Ukrainassa Venäjä käytännössä osti myös vaikutusvaltaa poliittiselta huipulta sekä suurista puolueista, kuten Euromaidanin myötä syrjäytetyn Viktor Janukovytšin Alueiden puolueesta Janukovytšia itseään unohtamatta.

Kirjoitin reilut vuosi sitten blogiin ”Mikä se RuFi oikein on?”:

"Blogissa ”How Alexander Dugin's Neo-Eurasianists geared up for the Russian-Ukrainian war in 2005-2013” Anton Shekhovtsov kuvailee tällaisten pienryhmien leviämistä ja toimintaa Itä-Ukrainassa. Samankaltaisena, mutta poliittisena vaikuttamisena, voidaan pitää erilaisten pienpuolueiden perustamista, joiden tosiasiallinen tehtävä näytti olevan Ukrainan poliittisen opposition toiminnan hajottaminen, ja samalla Ukrainan silloisen presidentin Viktor Janukovytšin toiminnan hiljainen tukeminen/edistäminen. Tuolloin tällainen marginaalitoimija oli Denis Pushilin, joka on nyt merkittävässä asemassa Donetskin ”kansantasavallassa”. Hänen eräänä projektina voidaan pitää pienpuolue ”Ми Маємо Мету’a” (ukr. My Majemo Metu eli Meillä on tavoite), jonka riveissä hän osallistui parlamenttivaaleihin ennen Euromaidania. Puolueen nimi oli todennäköisesti tarkoituksellisesti ukrainaksi, jotta se tavoittaisi kansallismielisiä ukrainalaisia jäsenikseen. Pushilin oli todellisuudessa Viktor Janukovytšin Alueiden puolueen tukija."

Tähän Denis Pushilinin MMM:ään liittyy muitakin, tutunoloisia, piirteitä. Sitä on kuvattu "pyramidihuijaukseksi", jossa kannattajien rahoitusta kanavoitiin hämäräperäisiin sijoituksiin ja kohteisiin. Tämäkin tuntuu kovin tutulta, saman kaltaisia viritelmiä on ollut Suomen Kansa Ensin taustalla olevilla henkilöillä ja heidän tukijoilla, unohtamatta tässä yhteydessä muutaman vuoden takaista suunnitelmaa ”kansanmarkasta”, jossa oli silloisen Suomi Ensin liikkeen johtoon kuuluneen Marco de Witin ohella Ilja Janitskin sekä virtuaalivaluutoilla rikastunut, tuolloin Virossa asunut, Risto Pietilä, jonka epäillään olleen Ilja Janitskinin perustaman MV-lehden salaperäinen rahoittaja.

Kirjoitin helmikuun 13. blogin ”kansallismielisten” vaaliliitoista ja yhteistyötunnusteluista, joten tässä kirjoituksessa ei ole tarvetta koko tarkkuudella kuvata kyseisiä suunnitelmia, huomiotta ei tietenkään voi jättää Paavo Väyrysen ja Ilja Janitskinin entisestään syventynyttä yhteistyökuviota, josta seuraavaksi.

Vielä muutama viikko sitten Ilja Janitskin ja Paavo Väyrynen vasta suunnittelivat yhteistyökuvioita tuleviin vaaleihin, tuolloin Reformi – Irti puoluevallasta! oli muutakin kuin kuolemaa tekevä raato, jollainen se nyt, kuudella ehdokkaallaan on. Ilja Janitskin siirtyy siis Paavo Väyrysen ”Seitsemän tähden liikkeen” vahvuuteen, Janitskin on liikkeen listoilla niin eduskunta- kuin myös eurovaaleissa myöhemmin keväällä. Samaisessa tiedotustilaisuudessa Väyrynen esitteli myös yhden uuden ”tähtiehdokkaan” tuleviin vaaleihin – Pirkko Turpeinen-Saaren. (1)

Turpeinen-Saari on lääkäri ja poliitikko, joka toimi kansanedustajana vuosina 1983–1986 Suomen kansan demokraattisen liiton (SKDL) ja vuosina 1986–1987 Demokraattisen vaihtoehdon (DeVa) eduskuntaryhmässä. Hän kiistää Srebrenican kansanmurhan, hänen mukaan Jugoslavian hajoamissodassa vuonna 1995 tapahtunut kansanmurha on NATOn propagandaa.

Ilja Janitskinista Väyrynen kirjoittaa muun muassa seuraavaa: ”Ilja Janitskinin suurin ”rikos” on se, että hän on rohjennut haastaa valtamedian ja sitä kautta ne yhteiskuntamme valtaapitävät, joita valtamedia tukee.” (2) Toisaalta Väyrysen ansiolistalta löytyy myös väitöskirja, jonka eräs johtopäätös romahti muutamassa vuodessa väitöksen jälkeen, joten on ymmärrettävää, että Väyrynen tässäkin kohtaa ”oikaisee”, jättäen tuomioon vaikuttavia, merkittäviä asioita, kertomatta.

Reformin ehdokaslista kutistuu kuin pyy maailmanlopun edellä, en pidä mahdottomana sitäkään, etteikö tämä liike, jonka ehdokaslistalla oli parhaimmillaan (ts. pahimmillaan) reilut kolmekymmentä nimeä lakkaa olemasta tulevien viikkojen kuluessa. Janitskinin poistumisen myötä listalla ei ole James Hirvisaarta lukuun ottamatta ainoatakaan tunnetumpaa ehdokasta. Etnonationalismista paasaavaa Huuhtasta sellaisena ei todellakaan voi pitää.

Liike Nyt käy rakenteellisen korruption vastaiseen taisteluun, mutta onko meillä pukki kaalimaan vartijana? Hjallis Harkimo: ”Suomi on korruptoitunut maa. Kansanedustajat ovat marionetteja, joiden naruja etujärjestöt häpeilemättä vetelevät. Ja etujärjestöt rikastuvat sinun verorahoillasi”.

Kuvakaappaus Liike Nyt Facebook-seinältä.

Tarkoitus on hyvä, suomalaisen ”hyvä-veli-järjestelmän” purkamiseen pitäisi olla energiaa, mutta Harkimon äänestäjien kosiskelua pidän liikuttavan lapsellisena, uskoisin äänestäjien näkevän bluffin läpi ja ymmärtävän, etteivät puheet ja todellisuus Harkimon kohdalla kohtaa. Harkimo, kansanedustajana, väittää heidän olevan marionetteja, näiden kansanedustajien joukossa Harkimo kyllä kuuluu Rotenberg-kytkentöineen juuri näiden marionettien joukkoon. Ruplaraha puhuu…

Eikä myöskään ole syytä unohtaa Harkimon, talousrikoksista tuomitun liikemiehen Peter Fryckmanin ja entisen irakilaiskenraali Saad al-Obaidin outoa sopimuskuviota, jonka perimmäisenä tarkoituksena oli saada aikaan sopimusjärjestely, joka helpottaisi turvapaikanhakijoiden palautusta Irakiin, jossa Harkimon toivottiin avaavan kontakteillaan ovia ministeriöihin Suomessa ja kenraalin käyttää valtaansa Irakissa.

Liike Nyt ei ole rekisteröity puolue, eikä se Harkimon mukaan aio rekisteröityä puolueeksi, jokainen voi vain pohtia, että miksi näin on? Lain mukaan puolue ei saa ottaa vastaan samalta tukijalta enempää tukea kuin 30 000 euron arvosta kalenterivuodessa. Mikäli Liike Nyt ei avaa nähtyä tarkemmin rahoituskuvioitaan, kyllä minä ainakin enemmän kuin yhden kerran kysyisin itseltäni, että mistä rahat tulevat, jos aikomuksenani olisi antaa ääni Liike Nyt -ehdokkaalle tulevissa vaaleissa. Liian naiivi ei kannata olla, eikä hyväuskoinen.

Liike Nyt tilaisuuksissa on käynyt perinteisen ”idänkaupan” hallitsevia liikemiehiä, kuten Kyösti Kozloff, (3) joka sai Venäjän Suomen-suurlähetystöltä valtuudet perustaa Suomeen uusi koordinaationeuvosto. Tavoitteena oli puhdistaa entisen koordinaationeuvoston ryvettynyt maine, joka ryvettyi pahemman kerran, kun toiminnassa vuosikausia aktiivisesti ollutta venäjänkielistä maahanmuuttajapariskuntaa alettiin epäillä lukuisista avustuspetoksista ja muista talousepäselvyyksistä. (4) Venäjän ulkoministeriö on perustanut tällaisia koordinaationeuvostoja ympäri maailmaa, ne ovat olennainen osa Venäjän ulkoministeriön globaalia maanmiestoimintaa. Näiden koordinaationeuvostojen tavoitteena – tarkoituksena – on pitää venäläiset Kremlin vaikutuspiirissä.

Kyösti Kozloffin kohdalla on syytä muistaa myös se, että hän osallistuu varsin aktiivisesti Johan Bäckmanin kuin myös Suomalais-venäläinen yhdistys RuFin järjestämiin tilaisuuksiin, kuuluen myös Suomen ”Donetskin ’kansantasavallan’ ystäviin”. Omien sanojensa mukaan Kozloff on vieraillut kertaalleen Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla, väitteen vaalitarkkailijana toimimisesta hän ei kieltää.

Kozloffin kohdalla kiinnostus Harkimon Liike Nyt -liikkeestä voi olla silkkaa (poliittista) opportunismia, mutta hänen henkilöhistoria huomioiden, on hyvä pitää mielessä muutkin vaihtoehdot.

Hjallis Harkimon viime aikaisissa kannanotoissa on havaittavissa samaa retoriikkaa, johon Donald Trump turvautui oman vaalikampanjansa aikana. Totuuden rajoja venytetään, toisinaan rikotaan – siirrytään totuuden jälkeiseen aikaan. Tällaisena väitteenä voidaan pitää Harkimon väitettä verottajan olemista osa Suomen rakenteellista korruptiota. Youtube-videolla Harkimo väittää verottajan saavan provisiota veroista, työntekijöiden nostavan provisioita maksetuista verorahoista. (5) Väitteen kumosi Twitterissä @Verouutiset -tili: ”Höpsis. Verohallinnossa ei makseta provikoita. Palkkausjärjestelmämme on avoimesti tutustuttavissa täällä: - -”. (6)

Siinä missä Harkimo esittää perättömiä väitteitä verottajasta, Ilja Janitskin – ja siinä sivussa Väyrynen, ynnä Marco de Wit kaadereineen jakavat eri media-alustojen kautta disinformaatiota ja propagandaa hyökäten toisinaan luotettavina pidettyjä yhteiskunnallisia toimijoita vastaan mediasta poliisiin ja puolustusvoimiin saakka. Näiden kanavien kautta julkisuutta saavat myös erilaiset salaliittoteoriat kuin myös Venäjä-operaattorit sekä venäläiset valtio-omisteiset mediatalot, jotka ovat osa Venäjän informaatiosodankäyntiä ja vaikuttamista.

Joku ehkäpä on sitä mieltä, että on väärin niputtaa nämä kaikki yhteen ja samaan viitekehykseen, jolloin on hyvä muistaa seuraava Aleksander Duginin toteamus: ”The most important factor should not be whether these groups are pro-Russian or not. What they oppose is of much greater importance here. The enemy of my enemy is my friend…”. (7)

Kuin myös se mistä Roman Skaskiw kirjoitti artikkelissaan ”Nine Lessons of Russian Propaganda”:

”1. Rely on dissenting political groups in Western countries for dissemination.  Kremlin talking points appear with uncanny similarity in most alternative political movements in the West, including communist, libertarian, nationalist, and even environmentalist, whose protests occasionally overlap with anti-NATO protests. - -“.

Minun on mahdotonta pitää näitä neljää puoluetta/ liikettä varteenotettavina, uskottavina, vaihtoehtoina Suomelle. Osalla niistä on sellaisia keskinäisiä kytkentöjä – vaaliliittoja – että ne väistämättä altistavat kummankin osapuolen ulkoiselle vaikutukselle, jos sellaista ei jo nyt ole olemassa. Uskon vaikuttamista olevan olemassa. Suomen Kansa Ensin ja Kansalaispuolueen vaaliliitto on tällainen epäilyksiä herättävä liittouma, samaan sarjaan kuuluu ehdottomasti Ilja Janitskinin siirtyminen Reformista Paavo Väyrysen ”tähtiliikkeeseen”, mikä se oli jo ennen tätä siirtoa epäilyttävä ja altis ulkoiselle vaikuttamiselle. Harkimon Liike Nyt, siitä huolimatta, että ulkoiselta olemukseltaan antaa täysin päinvastaisen kuvan kuin em. kolmikko, on muiden kytkentöjensä sekä Harkimon toimien tähden yhtälailla otollinen työkalu taholle, joka haluaa vaikuttaa vaalikevääseen ja laajemmin yhteiskuntarakenteisiimme iskemällä kiilaa yhteiskunnallisten toimijoiden ja kansan välille.

Näiden puolueiden ja liikkeiden piirissä käytetty retoriikka on tuttua, siinä on sama kaiku, johon on törmätty kautta Euroopan Venäjään kytkeytyvien populististen puolueiden ja liikkeiden taholta. Venäjän tavoitteena on heikko EU, jonka yli voi tehdä kahdenvälisiä sopimuksia valtioiden välillä, mutta samalla Venäjän etu on se, että ne valtiot, joiden kanssa se yrittää käydä kahdenkeskisiä neuvotteluja, ovat sisäisesti eripuraisia ja heikkoja, sellaisia, joissa kansalaisten luottamus yhteiskunnallisia rakenteita sekä perusinstituutioita kohtaan on murenemassa (tai murentunut), ja joiden poliittinen päätöksentekokoneisto on entistä alttiimpi ulkoiselle vaikuttamiselle. Ääni tällaisille puolueille ja liikkeille on samalla ääni Venäjän harjoittamalle aggressiiviselle politiikalle.

Marko

1. https://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/ilja-janitskin-on-paavo-vayrysen-tahtiliikkeen-eduskuntavaaliehdokas-rikostuomio-ei-ole-este-janitskinin-ehdokkuudelle/815961/ 

2. http://paavovayrynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270353-kumoamme-vanhan-vallan?fbclid=IwAR1u0BsngZFtZYnhda1aTo9B_W4kbvLAFZTAu7_NYL8BnQo3eLesZX8S8Sg 

3. https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/4f879bb2-482a-4cba-bda6-eefe33cc0f35 

4. https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/venaja-mielisen-jarjeston-rahahanat-kuivuivat-suomeen-uusi-kremlin-neuvosto-toimittaja-vakisin-ulos-perustamiskokouksesta/?shared=1055147-8fedcef1-999 

5. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006018353.html?fbclid=IwAR0DzjQRjaJq94Os6SM35MwV0Id0V1ocZeMftO-Tu0omIoeinep6BPiqWkU 

6. https://twitter.com/Verouutiset/status/1100740247804149761 

7. https://smallwarsjournal.com/jrnl/art/nine-lessons-of-russian-propaganda