Ukrainan sota: ”Näyttäkää meille se kahdeksan vuotta pommitettu Donetsk”

Luodaanpa vaihteeksi katsaus niihin Ukrainan itä- ja eteläosiin, joita Venäjä tällä hetkellä miehittää – lähinnä huomioni kohdistuu parille suuremmalle paikkakunnalle, joista olen onnistunut saamaan säännöllisemmin kuvauksia tilanteesta miehityksen ajalta. Donetskin kohdalla huomion vain viimeisimmät viikot Venäjän 24. helmikuuta alkaneen, koko Ukrainaan kohdistuneen, offensiivin jälkeen.

Venäjä on käyttänyt ruokaa aseenaan siviileitä vastaan Syyrian sodassa, ruoan käytöllä aseena jopa kokonaisia kansakuntia vastaan on Venäjälläkin pitkä historia – Venäjän edeltäjän Neuvostoliitonkin turvautuessa siihen synkän historiansa kuluessa useita kertoja. Ukrainaankin sitä kohdistettiin lukuisia kertoja, merkittävimpänä 30-luvun holodomor, jota voi perustellusti kutsua kansanmurhaksi.

Berdjansk, miehityksen vastainen mielenosoitus – orjat eivät voi hallita vapaita. 

Tänään miehittäjä käyttää ruokaa aseenaan tavalla tai toisella useilla alueilla Ukrainassa, niin Berdjanskissakin, jossa venäläinen miehittäjä kiristää kaupungin asukkaita sekä Mariupolista kaupunkiin tulleita sekä mahdollisesti pakolla tuotuja siviileitä ruoalla. Lukuisissa berdjanskilaisissa kaupoissa elintarvikkeet ovat loppuneet, joko sen tähden, että ne on myyty loppuun tai huoltoa vaille jääneet venäläissotilaat ovat ryöstäneet ne.

Berdjanskia miehittävät venäläiset ovat myös pystyttäneet avustuspisteitä, joissa jaetaan elintarvikkeita kaupunkilaisille, mutta niitä saa vain jos vannoo uskollisuutta Venäjälle. Tietojeni mukaan kaupunkilaisilla on myös verkostoja vastarinnan ohella hädänalaisten avustamiseen.

Venäjän vuodesta 2014 miehittämään Itä-Ukrainaa ei  käytännössä millään tavalla ennalta valmisteltu tulevaan offensiiviin. Tämän piittaamattomuuden seurauksena miehitetyssä Donetskissa ja Makiivkassa on jo nyt pulaa peruselintarvikkeista. On todennäköistä, että elintarvikepula koskettaa laajempiakin alueita sitä osaa Itä-Ukrainasta, joka on ollut miehitysvallan alla keväästä 2014. Elintarvikepulan rinnalla elintarvikkeiden hinnat nousevat viikoittain, jopa nopeammassakin tahdissa. Esimerkiksi sokerin hinta on noussut Donetskissa jo yli 100 ruplaan kilolta, lähtöhinnan ollessa 52 ruplaa kilolta helmikuun lopulla. Tietty tässä on huomioitava se, ettei sokeria juurikaan ole kaupoissa myytävänä – ei ainakaan alueilla, joilla ystävämme asuvat.

Tuttaviemme ja ystäviemme mukaan elintarvikehuollon ohella myös Donetskin alueen vesihuolto on romahtamassa. Juomavesi on jo pidempään ollut Donetskissa sellaisenaan juomakelvotonta mutta nyt vesi itsessään alkaa olla kortilla, vesivarastot alkavat olla tyhjiä, huolto ei toimi – eikä Venäjän offensiivin vuoksi Ukrainan puolelta ole mahdollista saada apua.

Venäjä on myös siirtänyt Donetskiin Mariupolista pakosiirrettyjä siviilejä. Erääseen oppilaitokseen on majoitettu useita bussilastillisia Mariupolista pakkosiirrettyjä. Huomioitavaa on se, että venäläiset ovat vieneet pakkosiirretyiltä mariupolilaisilta henkilökohtaiset dokumentit ja muut henkilökohtaiset asiakirjat (esim. passit, sisäisen passin – joilla sellainen on jne.). Tietojeni mukaan näille Mariupolista pakkosiirretyille ei ole kerrottu sitä onko Donetsk heidän lopullinen määränpää, vai onko heidät tarkoitus siirtää kaupungista jonnekin muualle – Venäjälle.

Ainakin nämä oppilaitokseen majoitetut siviilit ovat ehtineet aiheuttaa runsaasti hämmennystä ympäristössä. Saapumispäivänä he laittoivat oppilaitoksessa näkyville paikoille Ukrainan lippuja ja samana iltana he lauloivat kovaäänisesti Ukrainan kansallislaulua – samaa on jatkunut muinakin päivinä.

Paikallisilta Mariupolista pakkosiirretyt ovat tivanneet – ”Näyttäkää meille se kahdeksan vuotta pommitettu Donetsk”. He ovat myös näyttäneet kuvia ja videoita sekä kertoneet paikallisille kuinka Venäjä tuhosi Mariupolin tykistöllä ja ilmaiskuilla viikoissa. Venäläispropagandan synnyttämässä kuplassa eläneitä donetskilaisia tällainen informaatiotulva on hämmentänyt.

Miehitysvuosien rapistama Donetsk. 

Kuten jokaisena viikkona Venäjän helmikuisen offensiivin jälkeen, niin myös viime viikolla Donetskin kaupunkialueelle oli sijoitettu tykistöä alueelle, jonka ympäristössä on asutusta, teollisuutta kuin myös sairaala. Valitettavasti havaintoja tehnyt henkilö ei tunnistanut venäläisten alueelle sijoittamaa tykistöä. Aiempien ja muiden havaintojen perusteella kyseeseen tulee todennäköisimmin 122 mm D-30 Ljaguška kanuunahaupitsit, joilla voidaan tulittaa 360 astetta asemasta siirtämättä. Kyseisestä sijoituspaikasta niillä voi tulittaa useita alueita Avdiivka – Krasnohorivka – Mar’inka-alueella, joilla Donetskin alueen raskaimmat taistelut on viimeisen viikon kuluessa käyty. 

Venäläistykistö tuhoaa Avdiivkaa.

Havaintopäivinä tykistö oli sijoitettuna kyseiselle, laajahkolle, alueelle aamusta alkuiltaan saakka, mikä kertoo ainakin sen, etteivät venäläiset odota Ukrainan kohdistavan alueelle merkittävää vastatykistötoimintaa. Tai jos odottavat, he eivät piittaa mahdollisista henkilöuhreista, ovatpa ne sotilaita tahi alueella asuvia ai työskenteleviä siviilejä. Tähän mennessä Ukrainan asevoimat ei ole iskenyt tykistöllä alueelle, tiedä sitten kuinka kauan alueella asuvien ja työskentelevien siviileiden onni vielä jatkuu kun venäläisjoukot ovat reilun viikon ajan tulittaneet Donetskin ympäristöä todella raskaasti kaupungista käsin tykistöllä ja raketinheittimillä. Donetskin kaakkoispuolelta on ammuttu kohti ukrainalaiskaupunkeja viime viikollakin useita ballistisia OTR-21 Totška-U-ohjuksia.

* * *

Itä-Ukrainan sotatoimialueeseen ja miehitettyihin alueisiin verrattuna Kiovassa tunnelma oli viikonvaihteessa rauhallinen, näin ainakin Dneprin itärannalla, jossa tykkien jytke kantautui ukkosenkaltaisena jylynä kaukaisuudesta Kiovan luoteispuolelta. Dneprin itärannalla Ukrainan asevoimat yhdessä aluepuolustusjoukkojen kanssa olivat työntäneet venäläisiä kymmeniä kilometrejä kauemmas itään ja luoteeseen. Pieniä kyliä Kiovan ja Tšernihivin alueiden rajaseudulla oli vapautettu miehityksestä viime viikon loppupuolella.

Niinpä ystävämme pääsivät nauttimaan pitkästä aikaa päivällistä suuremmalla joukolla – Kiovassa totisesti oli tuolloin toiveikkuutta ilmassa, ja niin on edelleen, vaikka iltaisin ja öisin on varauduttava pahimpaan.

Ehkäpä hiukan yllättäen, kertaakaan Venäjän offensiivin kuluessa Kiovassa ei ajauduttu tilanteeseen, jossa peruselintarvikkeista tai lääkkeistä olisi ollut pulaa, että tilanne olisi ajautunut katastrofiksi. Sitä ei kuitenkaan käy kieltäminen, etteivätkö elintarvikkeet käyneet paikoin vähiin mutta metropolin asukkaiden onni, ettei venäläisten onnistunut kertaakaan saarrostaa kaupunkia kunnolla.

(Huomautan kuitenkin, että Kiovan kaupunkialue on suuri, että alueilla, joilla käytiin raskaita taisteluita tilanne on paikallisesti olennaisesti heikompi. Venäjä pyrki myös tuhoamaan Kiovan alueen ruokahuoltoa pommittamalla suuria varastoja ja logistiikkakeskuksia eli täydellisessä piiritystilanteessa asukkaiden tilanne olisi ollut heikompi). (1)

Sota Ukrainassa jatkuu, ukrainalaisten tavoitteen ollessa vapaan Ukrainan, Ukrainan maavoimien komentajaa kenraalieversti Oleksandr Syrskyitä lainatakseni –

”Emme luovu metristäkään maatamme, prosessi sen vapauttamiseksi jatkuu. Sotilaamme janoavat voittoa ja haluavat vapauttaa koko Ukrainan”. (2)

 

Marko

 

Kirjoituksessa hyödynnetty ukrainalaisia ystäviämme ja tuttujamme. Taatakseni heidän turvallisuuden, en julkaise heistä tämän tarkempia tietoja. Ehkäpä vielä joskus koittaa aika, jolloin he voivat puhua (miksei jopa kirjoittaa) tarinansa tarvitsematta pelätä venäläisten ja kollaboraattoreiden vainoa tahi kostoa. Ikävä kyllä Suomestakin löytyy heitä, jotka ovat valjastaneet ”osaamisensa” ukrainalaisten ystävien ja tuttujemme jäljittämiseen. Muita lähteitä ovat:

1. https://yle.fi/uutiset/3-12381187 

2. https://twitter.com/mhmck/status/1508831144468484096 

#УкраїнаЧинитимеОпір #UkraineWillResist #StandWithUkraine 

Venäläispropaganda ampuu hehtaaripyssyllä hutilaukauksia

 

Venäjän laajalla rintamalla Ukrainaan kohdistama hyökkäyssota on ehtinyt vanheta kuukauden verran – 24. helmikuuta alkaneen offensiivin kuluessa Venäjän ei ole onnistunut saavuttaa merkittäviä tavoitteitaan: Kiova on edelleen Ukrainan hallussa, itse asiassa Kiovan alueella venäläisjoukot ovat kärsineet merkittäviä menetyksiä viimepäivinä: Harkiva eli Harkova on niin ikää vapaa, joskin venäläistykistön ja ilmaiskujen pahoin tuhoama: Venäjän ei ole edes onnistunut miehittää Tšernihivin kaupunkia Valko-Venäjän rajan tuntumassa, joten näin ulkopuolisen silmin Venäjä on kaukana tavoitteistaan ja sodan jokainen hetki sen asettamat tavoitteet näyttävät luisuvan entistä kauemmas.

Tänään Venäjän ulkoministeriön tiedottaja Marija Zaharova loihti lausuman (twitterissä siis):

”Exactly one month since the start of the special military operation in Ukraine; it is going according to plan, and all the stated goals will be achieved.

Life is returning to normal in the territories already liberated from nationalists.” (1)

Hänen mukaansa kuukausi “erikoissotilasoperaation” alun jälkeen kaikki ”sujuu suunnitelmien mukaan” ja kaikki ”asetetut tavoitteet saavutetaan” – mikä väitteenä meidän silmin katsottuna tuntuu täysin absurdilta, koska ensimmäisen kuukauden kuluessa Venäjän saavuttamat voitot rintamalla ovat varsin vähäiset, eikä sen ole onnistunut saavuttaa ainoatakaan merkittävää tavoitetta. Sen sijaan offensiivin ensimmäisen kuukauden saldoksi jää yli 15 000 kaatunutta venäläissotilasta, satoja – kenties jopa tuhansia sotavankeja, Venäjän ei ole myöskään onnistunut saavuttaa ilmaherruutta Ukrainan ilmatilassa, eikä dominoida taistelukentälläkään, vaikka moni ennen offensiivia uskoi Venäjän dominointiin taistelukentällä.

Venäjän hyökkäyssodalle leimallista on myös se, että se on yhdistänyt lännen Ukrainan taakse, samalla Venäjä omilla toimillaan rintamalla – eurooppalaisten kaupunkien silmitön pommittaminen ja siviileiden murhaaminen – alleviivaa sitä, ettei sillä ole mitään oikeutusta tähän sotaan. Sen hyökkäyssota Ukrainaan on kaikella tapaa vastoin kansainvälistä oikeutta ja sen sotilaat syyllistyvät rintamalla siviileiden raakalaismaiseen murhaamiseen, tavoin, joista tulee ensinnä mieleen järjestäytyneen sotajoukon sijaan barbaarisesti käyttäytyvä rikollisjoukkio.

Venäjän offensiivin ajan mielenkiintoni on pääasiassa kohdistunut tapahtumiin rintamalla sekä ukrainalaisten kylien ja kaupunkien ynnä niiden asukkaiden kohtaloihin. Ne hetket, jolloin olen seurannut Venäjän valtiojohtoista propagandaa tai sen operaattoreiden tuottamaa aineistoa, propaganda on näyttäytynyt silmiini mielikuvituksettomalta ja toistuvien valheiden tulvalta. Todennäköisesti sodan luonne ja se, ettei Venäjällä ole ainoatakaan todellista oikeutusta tälle sodalle, vaikuttavat myös merkittävällä tapaa siihen, että silmissäni venäläispropaganda näyttäytyy tällä hetkellä aivan yhtä kelvottomana mitä maan edesottamukset rintamallakin ovat. Alkupuolen Zaharova-lainaukseni on alleviivaava mutta antaa samalla hyvin todenmukaisen kuvan Venäjän disinformatiivisesta viestinnästä.

Samalla tavalla venäläismediat kääntävät tapahtumat päinvastaisiksi. Ne välittävät kansalaisille tarinaa siitä, kuinka vetäytyvät ukrainalaiset tuhoavat kaiken – kuten raunioituneen Mariupolin. (2) Tässäkin tapauksessa kuvatun videon tarina käännetään täysin päinvastaiseksi ja samalla uutistenlukija tulee häpäisseeksi kaupungin asukkaineen. Vastenmielistä mutta perin tuttua venäläispropagandaa, joka muistuttaa minua Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisesta 17. heinäkuuta 2014 ja kuinka siinäkin Venäjällä valheidenverkollaan tuli lopulta häpäisseeksi oikeutta vaativat uhrien omaiset (ja kansainvälisen yhteisön).

Kiinnostavaa tässä tämän hetken venäläispropagandassa on se, että entistä laajemmalla rintamalla Venäjän valtion edustustot osallistuvat disinformatiivisen tai propagandistisen viestinnän tuottamiseen ja levittämiseen. Olemme nähneet Venäjän toteuttaman Krimin niemimaan miehityksen (helmi-maaliskuu 2014) jälkeen eräiden Venäjän edustustojen, kuten Iso-Britannian suurlähetystön, osallistuneen hyvin aktiivisesti propagandan levittämiseen mutta nyt rintama ainakin näyttää olevan aiempaa selkeästi laajemman.

Venäjän Suomen-suurlähetystö on harvemmin osallistunut näkyvään vaikuttamiseen sosiaalisen median alustoilla mutta maaliskuun 16. päivä se pyysi suomenvenäläisiä kertomaan kohtaamastaan syrjinnästä, käytännössä siis russofobiasta. (3 ja 4) Russofobia kuuluu tällä hetkellä Venäjän valtiollisen kuin myös sen operaattoreiden viljelemiin termeihin, joka disinformatiivisessa ja propagandistisessa viestinnässä väännetään tarkoittamaan virheellisiä asioita. Venäjän antaa ymmärtää, että kaikki siihen ja sen kansalaisiin kohdistettu kritiikki on russofobiaa – aiheellinen aivan kuten aiheetonkin. Nähdäkseni Venäjän tarkoituksena on hämärryttää aiheellisen ja aiheettoman arvostelun rajaa, siten, että ryhtyisimme harjoittamaan itsesensuuria, jotta emme vahingossakaan syyllistyisi russofobiaan. Tällaisen vaikuttamisen edessä ei kuitenkaan pidä taipua, Venäjän hallintoa, siinä missä venäläisiäkin, on kyettävä arvostelemaan (kriittisestikin), silloin kun sille on tarvetta ja nyt tarvetta totisesti on, etenkin hallinnon arvostelemiseen mutta myös venäläisten asialliseen ja perusteltuun arvosteluun sekä heidän tekemien valintojen kritisointiin.

Mikäli me nyt olemme hiljaa, osoittaen syyttävällä sormella vain Venäjän johtoa, on vaara, että vallan Venäjällä vaihduttua, kansalaiset eivät joudu kohtaamaan niitä tekoja, joihin hallintonsa on syyllistynyt ja joille miljoonat venäläiset ovat antaneet välillisesti antaneet hyväksyntänsä tukemalla maansa johtoa. Nähdäkseni venäläisten on käytävä sota Ukrainassa, ja laajemmin menneisyytensä ja historiansa läpi, jotta mahdollisuus vastaavan toistumiseen pienenisi.

Venäjän suurlähetystön pyyntö ilmoittaa venäläisiin kohdistuvasta syrjinnästä ja viharikoksista sai aikaan vastareaktion, jossa suurlähetystölle ilmiannettiin suurin joukoin Venäjän valtiollisten laitosten ja organisaatioiden rikoksia venäläisiä vastaan.

Russofobia sekä Venäjän aiemmin viljelemästä fasisti-termistä tulee mieleen ote Timothy Snyderin erinomaisesta teoksesta Musta maa – holokausti: tapahtumat, opetukset:

”Vaikka Puolan armeija, päinvastoin kuin puna-armeija, ei ollut koskaan taistellut saksalaisten rinnalla, neukuille ei tuottanut vaikeuksia nähdä puolalaisia fasisteina. Stalinistisen maailman diskurssissa ”fasisti” oli sellainen, joka stalinistisen hallinnon mielestä ei toiminut Neuvostoliiton etujen mukaisesti”. (5)

Putinistisen maailman diskurssissa ”fasisti” tai ”russofobi” on sellainen,…

Tällä hetkellä Venäjä sotapropagandassaan näyttää myös toistavan selkeää kaavaa, jossa epämääräiseen vuotoon tai lähteeseen viitaten kerrotaan ”ukrainalaisten suunnittelevan” iskua johonkin kohteeseen, tai jonkin paikan räjäyttämistä, tai että, ”ukrainalaisnationalistien tukikohta” sijaitsee kohteessa XX ja kun Venäjä itse kohdistaa ilmaiskun tai ohjusiskun kyseiselle alueelle. He pyrkivät kumoamaan tapahtuman näillä ”hatusta vedetyillä” tarinoilla ”ukrainalaisten suunnitelmista”. Pääsääntöisesti tämä ei näytä enää uppoavan samalla tavalla läntisiin medioihin kuten se upposi vielä muutama viikko sitten, ja oli uponnut vuosien ajan Krimin niemimaan miehityksen jälkeen.

Tässä twiittiketjussa Neil Abrams käy seikkaperäisesti läpi erästä läntisten vasta- ja vaihtoehtomedioiden viime päivinä levittämää disinformatiivista tarinaa Mariupolin tapahtumista, ja kuinka – Venäjän narratiivia toistaen – syytettynä oli (aiheettomasti) Ukrainan kansalliskaartiin kuuluva, taustaltaan kyseenalainen, Azov pataljoona. Yksi haarauma tästä disinformatiivisesta tarinasta levisi myös suomeksi, Venäjän miehittämässä Luhanskissa asustelevan, päätoimittelija Janus Putkosen UMV-lehden kautta. 

Putkosen kaltaisten operaattoreiden ohella venäläistaustaisen disinformaation ja propagandan levittäjiä löytyy myös yliopistoväestä, Edinburghin yliopiston professori Tim Hayward on aiemminkin kunnostautunut Venäjää tukevan propagandan jakajana, eikä Venäjän offensiivi Ukrainaan tee poikkeusta. Myös suomalaista yliopistoväkeä on ajautunut toistamaan ja jakamaan, kyseenalaisista lähteistä levitettyä, venäläispropagandaa ja/ tai Venäjän agendaa tukevaa aineistoa – kansalaisaktivisti ja kosmologi Syksy Räsänen kunnostautui tässä toiminnassa jo Venäjän Syyria-operaation kiihkeimpinä vuosina, ja nyt Venäjän Ukrainaan kohdistaman offensiivin alla hän jakoi Alan MacLeodin kirjoitelmia, joissa tämä väitti lännen aseistavan ukrainalaisia uusnatseja jotta nämä kävisivät ”brutaalia sotaa” miehitetyn Ukrainan venäjänkielisiä kohtaan – käytännössä siis suorittaisivat kansanmurhan alueella (toistaen näin Vladimir Putinin narratiivia venäläisiä uhkaavasta kansanmurhasta).

Vielä muutama viikko sitten suomalaisetkin mediat olivat perinteisen tasapuolisuusharhan vallassa, nyt tiettyjen uutisten ja havaintojen kerrontaan on tullut mukaan ripaus realismia ja ymmärrystä siinä mielessä, että tiedostetaan Venäjän valtiollisten edustajien ylhäältä alas valehtelevan järjestelmällisesti ja että tämä valheiden verkosto on levinnyt samalla tapaa Venäjän valtioon kytkeytyneihin medioihin.

Edellinen ei suinkaan tarkoita sitä, että kaikki ukrainalainen viestintä olisi totta vaan sitä, että ymmärretään ja tiedostetaan Venäjän metodit ja niiden vahingollisuus aiempaa paremmin. Ehkäpä tämän ymmärryksen kasvussa ovat, tahtomattaan, auttaneet Johan Bäckmanin ja Janus Putkosen kaltaiset hahmot avustajineen ja tukijoineen, joista moni oli ja on edelleen näkyvässä roolissa myös rokotekriitikoiden joukossa – ja sitä ennen moni heistä kuului erilaisiin laita- tai äärioikeiston ryhmiin tai Bäckmanin ympärilleen kokoamaan verkostoon (tai kumpaankin), sillä, kuten nähtyä, Bäckman on työtä tehdessään ahkerasti liikkunut ryhmissä laitavasemmalta äärioikealle.

* * *

Torstaina (24. maaliskuuta) viimeksi pohdin, että onko Venäjän kehno sotamenestys johtanut siihen, että Venäjän on propagandarintamalla esitettävä voittoina tapahtumat, jotka eivät missään nimessä sellaisia ns. suurvalta-armeijalle ole, kuten Berdjanskissa jokunen vuorokausi sitten, jolloin RT:n venäläistoimittajat esittelivät Venäjän Mustanmeren laivaston alusten lastin purkua satamassa, ehkäpä jopa operaatioturvallisuuden kustannuksella, josta Venäjän laivasto maksoi kalliin hinnan varhain torstaiaamuna Ukrainan asevoimien iskiessä ballistisella OTR-21 Totška-U-ohjuksella ja Bayraktar TB2 lennokilla (tai lennokeilla) satamaan ankkuroituneita aluksia vastaan. Ylpeys käy lankeemuksen edellä!

Berdjanskin tapahtumien jälkimainingeissa sopii kysyä Venäjän ulkoministeriön tiedottajalta – kuuluiko tämäkin suunnitelmiin?

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://twitter.com/mfa_russia/status/1506988835766509579 

2. https://twitter.com/Dimmu141/status/1506964872424308736 

3. https://twitter.com/RussianEmbFinla/status/1504087251009081348 

4. https://yle.fi/uutiset/3-12363851 

5. Timothy Snyder: Musta maa – holokausti: tapahtumat, opetukset, s. 300.

Erillinen linkki Neil Abramsin twiittiketjuun:

https://twitter.com/neil_abrams/status/1506394055672213505

Lapsia – Дети: pommit irti

 

Muutamia vuosia sitten verkkokalvoillemme piirtyi kuvia Syyriasta, kuinka venäläiset pommikoneet tyhjensivät pommilastinsa kaupunkien ja kylien yllä, kuinka Syyrian ilmavoimien helikopterit leijuivat hiekanväristen kaupunkien yllä pudottaen tynnyripommeja ihmisten niskaan. Muistamme kuinka kirkkojen kellot soivat venäläisen ja syyrialaisen tykistön jauhaessa Aleppoa soraksi. Moni oli hämmentynyt ja ihmeissään, kuinka se oli mahdollista, kuinka maailma saattoi hiljaa hyväksyä kokonaisten kortteleiden tuhoamisen – joku ehkäpä pohti sitäkin, kuinka sotilaat pystyivät täyttämään käskynsä, kuinka he pystyivät nukkumaan tekojensa jälkeen.

Venäjän aloittaessa laajan offensiivin kaikkialle Ukrainaan varhain 24. helmikuuta, Syyriasta alkoi kuulua varoituksen ääniä. He muistivat millaista totaalista tuhoamissotaa Venäjä kävi yhdessä Bašar al-Assadin hallinnon kanssa Syyriassa, ja jo hyvin varhain he varoittivat ukrainalaisia pahimmasta mahdollisesta, mikä voi toteutua – iskuista sairaaloita ja oppilaitoksia vastaan, iskuista lapsia vastaan: he muistuttivat, ettei edes YK:n edustajille pidä kertoa missä sairaalat sijaitsevat, koska tiedot välittyvät venäläisille ja lopulta rintamalle, jossa tietoja käytetään tuhoamissotaan. Syyrialaiset myös varoittivat, ettei pidä kertoa missä lapset ovat, mitä reittejä ja milloin heitä kuljetetaan, koska venäläiset iskevät juuri näihin kuljetuksiin. Lainkaan kärjistämättä voidaan todeta, että venäläisille sana ”Дети” (lapsia) on kuin kutsu iskeä kohteeseen ja voimalla – tämän näimme Mariupolissa muutama päivä sitten.

Kuinka tämä sitten on mahdollista, miten sotilas voi moraalisesti perustella tekonsa itselleen ja yhteisölleen? Esseessään ”Vladimir Putin ei ole hullu, ja asialla spekulointi vie huomion olennaiselta” kirjailija Sofi Oksanen vastaa edellä esittämiini kysymyksiin tyhjentävästi – lainaan esseestä pari kappaletta:

”Putinin propagandassa ukrainalaisten kansallistunne omaa valtiota, kieltä ja itsenäisyyttä kohtaan on jotain, mistä Putin-messiaan on heidät parannettava, jotta he voisivat liittyä terveiksi slaavilaisen perheen jäseniksi.

Ukrainalaisten määrittely nationalisteiksi on Putinin Venäjälle tärkeää, koska sanalla on venäläisille yhtä negatiivinen kaiku kuin uusnatsilla Pohjoismaissa. Mustamaalaavalla kielellä riisutaan kohteena olevan kansan ihmisyys, mikä tekee tappamisesta helpompaa eikä kotien tuhoaminen tai maan miehittäminen ole moraalinen ongelma, vaan kohde oikeastaan ansaitsee kohtelunsa. Vainon siemen itää aina tietyn ihmisryhmän epäinhimillistämisessä ali-ihmiseksi.” (1)

Vladimir Putinin Venäjällä Ukrainaan ja ukrainalaisiin on kohdistettu eriasteista vaikuttamista parin vuosikymmenen ajan, samalla Venäjällä venäläisille Ukrainasta ja ukrainalaisista on maalattu hyvin värittynyt kuva – ukrainalaisia on leimattu (vähäisemmässä määrin) jo ennen Euromaidania, mutta Viktor Janukovitšin paon jälkeen Venäjän valtiojohtoinen propaganda ryhtyi uurastamaan de-humanisoidakseen ukrainalaiset ja samalla Ukraina valtiona esitettiin epäonnistuneena, jonka olisi palattava ”kotiin”.

Kun valtiojohtoinen propaganda yhtäällä de-humanisoi kokonaisen kansan ja toisaalla ryhtyy paatoksellisesti militarisoimaan omaa kansaa, päädytään tilanteeseen, jossa nyky-Venäjä näyttäytyy ulkomaailmalle totalitaarisena ja fasistisena valtiona, jonka väestöstä huomattavan suuri osa näyttää kannattavan sotaa ja mitä ilmeisimmin juuri sellaista sotaa, jota Venäjä tällä hetkellä Ukrainassa käy – pommittaa siviilikohteita, tuhoaa sairaaloita ja kouluja, iskee ilmavoimillaan väestösuojiin ja kohteisiin, joista ihmiset hakevat suojaa. Ja samalla valtiojohtoisen propagandan avulla Venäjä hakee oikeutusta itselleen näihin tekoihin – vaan voimme todeta, että valheella on lyhyet jäljet, ja toivottavasti useampi kuin yksi venäläinen päätyy oikeuteen vastaamaan teoistaan.

Alla Maxarin julkaisema satelliittikuva Mariupolin teatterista venäläisten suorittaman ilmaiskun jälkeen. Aukiolle maalattu ”Дети” – lapsia on nähtävillä selkeästi. Teksti on maalattu reilusti ennen ilmaiskua, se on nähtävillä satelliittikuvista aukiolla, joten venäläiset eivät voi sanoa, etteivät tienneet. He tiesivät, mutta he eivät piitanneet tekstistä lainkaan (ja ehkäpä propagandallaan ovat hakeneet oikeutusta sotarikokselleen).

Maaliskuun 16. päivä suoritetun ilmaiskun aikaan Mariupolin teatterissa oli turvaa hakemassa satoja, kenties jopa tuhat siviiliä. Eilisen ilmoituksen perusteella raunioista on saatu hengissä ulos reilut sata teatterista suojaa hakenutta, kukaan ei vielä tuolloin tiennyt kuinka paljon siviilejä oli hautautuneena raunioihin tai elossa teatterin kellaritiloissa. Pelastustyöt teatterin raunioilla jatkuvat äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa pommitusten ja tykistökeskitysten vaikeuttaessa työskentelyä alueella.

Keväällä 2014 alkaneen sodan aikana Mariupolia on koeteltu lukuisia kertoja, touko-kesäkuussa kaupunki oli hetken aikaa Venäjän tukemien ja varustamien joukkojen hallinnassa kunnes ukrainalaiset vapaaehtoisjoukot vapauttivat kaupungin lyhyestä miehityksestä. Kesän 2014 päätyttyä ja rintamalinjan vakiinnuttua, Mariupol pysyi Ukrainan hallinnassa, venäläisjoukkojen miehittäessä lähimmillään alueita parikymmenen kilometrin päässä kaupungin itäpuolella. Tammikuussa 2015 kaupunkia tulitettiin BM-21 ja BM-22 raketinheittimillä Venäjän asevoimien upseereiden johtamien yksiköiden toimesta – rakettikeskityksessä kuoli kymmeniä siviilejä yli sadan vammautuessa. (2)

Se mitä tänään Mariupolissa tapahtuu on kuitenkin jotain sellaista, johon siviilejä ei ole voinut valmistella – synnytyssairaalan pommitus, teatteriin kohdistettu ilmaisku, kaupungin piiritys ja tuhoaminen tykistöllä ja panssaritulella. Loukussa on edelleen satojatuhansia siviilejä ilman ruokaa ja vettä – meidän silmien edessä Venäjä syyllistyy sotarikokseen (tai oikeammin sotarikosten sarjaan) ja samalla kokonaisen kaupungin tuhoamiseen ja viimeisimmän tiedon mukaan tuhansien asukkaiden pakkosiirtämiseen Venäjälle. (3) Kaiken tämän rinnalla kaupunkilaisten kokemaa tuskaa häpäistään Venäjälle työskentelevien propagandistien toimesta, tähän joukkoon lukeutuu myös suomalaissyntyinen – Venäjän miehittämässä Luhanskissa asuva – Janus Putkonen. (4)

Bellingcatin perustaja Eliot Higgins on kritisoinut voimakkaasti Venäjän suurlähetystöjä niiden tavasta levittää valeuutisia ja disinformaatiota Venäjän Mariupoliin kohdistamien pommitusten jälkeen. (5) Higginsin kritiikin toinen kärki osuu sitten sosiaalisen median alustoihin, jotka hyväksyvät Venäjän valtiollisten edustajien toimet.

Maaliskuun 10. päivä kirjoittamassani blogissa loin ensimmäisen laajemman katsauksen Venäjän mahdollisiin sotarikoksiin Ukrainassa, kyseisen päivän jälkeen Venäjän sodankäyntitapa on muuttunut entistä brutaalimmaksi.

Sairaaloita, oppilaitoksia ja päiväkoteja tulitetaan tykistöllä tai ilmasta päivittäin, evakuointikäytävien kautta turvaan siirtyviä siviilejä on tulitettu – Kiovan kupeessa Irpinissä kokonainen perhe menehtyi, siviilejä on otettu panttivangeiksi, miehitystä vastustavia henkilöitä on kidnapattu – osa on ollut kateissa jo viikkojen ajan, naisia on raiskattu, hoitolaitosten potilaita tapettu jne. jne.

Ukrainalaisten viranomaislähteiden mukaan 16. maaliskuuta mennessä venäläiset olivat tulittaneet 117 sairaalaa, sairaaloista 7 ei voi korjata; 411 erilaista oppilaitosta oli tulitettu, oppilaitoksista 63 on siinä kunnossa, ettei niitä voi korjata tai kunnostaa (oppilaitoksiin kuuluvat päiväkodit, peruskoulut ja ylemmän asteen oppilaitokset); Venäjä ei myöskään ole säästänyt uskonnollisia kohteita, 16. maaliskuuta mennessä 28 uskonnolliseen kohteeseen oli isketty, kuva-aineiston perusteella osa on tuhoutunut perustuksiaan myöten.

Sodan vaurioittama Siunatun Neitsyt Marian syntymän kirkko, Vjazivkan kylässä, Žytomyrin alueella.

Ukrainan terveydenhoitoviranomaisten mukaan 24. helmikuuta ja 19. maaliskuuta välillä sotatoimien seurauksena on menehtynyt 112 lasta ja yli 140 lasta on vammautunut. Meidän on kuitenkin muistettava se, että paikoin tuho on niin massiivista, ettei ole ketään ketä haudata, ei tietoa siitä, kuinka moni on kuollut. Jo nyt virallisten ja epävirallisten siviiliuhrien lukumäärässä on merkittävä ero, YK:n ilmoituksen mukaan sotatoimissa on menehtynyt 847 siviiliä ja vammautunut 1399 siviiliä (24. helmikuuta – 18. maaliskuuta 2022) kun paikallisviranomaisten mukaan yksistään Mariupolissa on menehtynyt piirityksen alun jälkeen vähintään 2500 siviiliä. (6)

Kun rauha aikanaan palaa Ukrainaan, jälleenrakennus alkaa, on Venäjällä edessään itsetutkiskelun aika. Siinä missä saksalaiset kantoivat kollektiivista vastuuta natsi-Saksan teoista 30-luvulta lähtien Saksan antautumiseen saakka, teemme suuren virheen, jos Venäjän kohdalla vastuullisten piiri rajataan käsittämään vain vallan ytimessä olleet. Myös yksilöiden on mahdollista tehdä valintoja, tukea hallintoa, olla hiljaa (ja näin antaa tilaa hallinnon propagandalle) tai tehdä moraalisesti kestäviä valintoja ja nousta hallintoa vastaan, kuten olemme nähneet tuhansien ja tuhansien tehneen.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008681742.html 

2. https://informnapalm.org/en/the-anniversary-of-mariupol-rocket-attack-who-led-it-and-what-is-known-about-them-in-2019/ 

3. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008694742.html 

4. https://mvlehti.net/2022/03/18/raportti-ukrainan-azov-pataljoona-rajaytti-teatterin-mariupolissa-syyttaakseen-venajaa-siviilien-tappamisesta/ 

5. https://twitter.com/EliotHiggins/status/1503320094721593344 

6. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008694742.html 

Mariupolin teatteri ennen Venäjän ilmapommitusta – teksti ”Дети” nähtävillä selvästi.

Ukrainan sota – tuli-iskuja ja operaatioita vihollisen selustassa

 

Ensimmäisten sotaviikkojen jälkeenkin Ukrainan on onnistunut aiheuttaa mittavia tuhoja hyökkääjälle ilmaiskuilla, tykistöllä sekä erikoisjoukkojen suorittamilla iskuilla – erikoisjoukkojen kohdalla huomioitavaa on se, että parempien pimeänäkölaitteiden avulla he hallitsevat yötä, onnistuen näin aiheuttamaan venäläisille huomattaviakin tappioita ja kalustomenetyksiä suhteellisen vähäisellä voimalla.

Huom. ”suhteellisen vähäisen voiman” kohdalla kyse on arviosta, joka perustuu siihen millaisin joukoin olen heidän nähnyt videoilla operoivan ja millaisia tuhoja tällaiset yllätykselliset iskut ovat esim. selustassa aiheuttaneet. On kuitenkin muistettava, että selustassa ukrainalaiset ovat iskeneet suurempiinkin kohteisiin, jollaisiin operaatioihin on todennäköisesti tarvittu enemmän miehiä ja mahdollisesti ilmaoperaatiota lennokeilla.

Maaliskuun 15. ja 16. päivän välisenä yönä Ukraina suoritti iskun Venäjän hallitsemalle Hersonin kansainväliselle lentokentälle, jonka alueella on merkittävä huoltotukikohta. (1) Iskua voidaan pitää onnistuneena, venäläisille aiheutettiin varsin mittavat aineelliset vahingot, iskussa tuhoutui useita helikoptereita sekä kuorma-autoja. Lentokenttä sijaitsee Hersonista Mykolajiviin vievän M14 eli E58 pikatien varrella, Hersonin länsipuolella.

Ukraina oli iskenyt lentokenttäalueelle jo aiemmin maaliskuussa (12. – 13. maaliskuuta), jolloin tuhot kentällä jäivät arvioitua vähäisemmiksi. Siitä huolimatta, että ukrainalaiset olivat iskeneet lentokentän alueelle, näyttää kuitenkin siltä, etteivät venäläiset merkittävällä tavalla hajauttaneet kalustoaan lentokentän alueella. Kalustoa oli todennäköisesti siirretty terminaalirakennuksen tuntumaan, mutta siellä kuorma-autoja ja polttoainerekkoja oli videotallenteiden perusteella vieri vieressä, lisäten näin venäläisten menetyksiä ja hankaloittaen sammutustöitä. (2)

Iskua seuranneina päivinä Ukrainan asevoimat on edennyt Mykolajivin suunnalta kohti Hersonia, viimeisimpien tietojen mukaan Ukrainan asevoimat on edennyt jo Posad-Pokrovsken kylään reilut 20 kilometriä Hersonin kansainvälisestä lentokentästä luoteeseen.

Tulipaloja Hersonin lentokentän alueella, lennokista otettu kuva 16.3.2022.

Aiemmin tällä viikolla (16. maaliskuuta 2022) Ukrainan asevoimat suoritti tuli-iskun Kiovan ja Žytomyrin alueiden rajalla sijainneeseen venäläisten esikunta- ja huoltotukikohtaan tykistöllään, alueella toimi itäisen sotilaspiirin 35. armeijasta koottujen joukkojen esikunta. (3) Julkaistun, lennokilla kuvatun, videon perusteella voidaan päätellä huoltotukikohdan alueella sijainneiden polttoaine ja ammusvarastojen kärsineen merkittäviä vaurioita. Keskityksessä Venäjä menetti myös huoltotukikohdan alueella olleita ajoneuvoja, mahdollisista henkilöstötappioista ei ole tietoa. Tukikohta sijaitsi Rahivkan ja Zirkan kylien pohjoispuolella.

Ukrainan asevoimien on onnistunut toteuttaa viimeisen viikon kuluessa tykistöllä sekä ilma-aseella (pääasiassa erilaisilla lennokeilla) ja erikoisjoukkojen toimesta useita onnistuneita operaatioita venäläisten asemiin tai heidän huoltoa vastaan. Kuten kirjoituksen alkupuolella viittasin, yöllä ukrainalaisilla erikoisjoukoilla on merkittävä varusteiden tuoma etu venäläisiin verrattuna – sama varustuksen tuoma etu on nähtävillä myös muilla rintamilla.

Poimin vielä linkkeinä muutamia Ukrainan asevoimien venäläisasemiin kohdistamia tuli-iskuja tykistöllä ja/ tai raketinheittimillä:

- Kiovan alueella, Ozeran kylän itäpuolisessa metsikössä sijainneet venäläisasemat.

- Ukraina iski Tšernihivin länsipuolella, 13,5 kilometriä kaupungista, sijainneeseen venäläisten huoltotukikohtaan. Iskussa venäläiset menettivät kalustoa ja materiaalia.

- Izjumin kaupungista etelään sijainnut ammusvarikko, (alue sijaitsee, Harkovan oblastin kaakkoisosassa).

Kiinteiden huoltotukikohtien ja ammusvarikoiden ohella edelleen Venäjän huoltokolonnat joutuvat säännöllisesti Ukrainan iskujen kohteeksi. Sijainnista riippuen iskut tehdään joko lennokeilla, epäsuoralla tulella (tai niiden yhdistelmällä) tai vihollisen selustassa erikoisjoukkojen toimesta. Muutama päivä sitten Trostjanetsin lähellä, Sumyn oblastissa, ukrainalaistykistö tuhosi kokonaisen venäläiskolonnan. Tykistökeskityksessä tuhoutunut kolonna käsitti kaksitoista kuorma-autoa, kaksi taistelupanssarivaunua (T-80BV tai T-80BVM) sekä ainakin yhden rynnäkkövaunun ja panssarihaupitsin. (4)

Venäjän tappiot Ukrainan sodassa

Ukrainan sodanjohdon ilmoituksen mukaan 24. helmikuuta – 17. maaliskuuta Venäjä on menettänyt Ukrainan sodassa kaatuneina 14200 sotilasta. Kyseinen ilmoitus ei sisältänyt arviota venäläisten haavoittuneiden lukumäärästä kuten ei ollut mainintaa sotavankien lukumäärästä.

Ukrainan ilmoittamiin lukuihin en ota kantaa, omien havaintojeni ja muiden tahojen tilastoinnin mukaan ne ovat ainakin suuntaa-antavat. Tiedustelulennokkien osalta ukrainalaisten tilastointi nähdäkseni vääristää venäläisten menetyksiä, koska ne huomioivat vain taktisen ja operatiivisen tason pudotetut tai haltuun otetut lennokit – lukuun ei lasketa siviilikäyttöön tarkoitettuja kustomoituja lennokkeja tai nelikoptereita.

Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian tiedustelulähteiden mukaan Venäjän tappiot kolmessa viikossa nousevat 7000 kaatuneeseen ja jopa 21000 haavoittuneeseen. (5) Valko-Venäjältä kantautuneiden tietojen perusteella Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian arvio kaatuneiden lukumäärästä on todennäköisesti liian pieni, sillä yksistään Homelin kautta on sodan alun jälkeen siirretty Venäjälle yli 2500 kaatunutta. (6) Käytännössä luku pitää sisällään ne Kiovan ja Tšernihivin alueen taisteluissa kaatuneet venäläissotilaat, joiden ruumiit on saatu siirrettyä Valko-Venäjälle. Tuolloin huomiotta jäävät rintamalle jääneet sekä Sumyn ja Harkivan (Harkova) sekä Donetskin ja Luhanskin alueiden kaatuneet, ja etelässä Mariupolin sekä Venäjän miehittämältä Krimin niemimaalta edenneiden hyökkäyskärkien kärsimät tappiot. Krimin niemimaalta venäläisjoukot ovat edenneet Hersonin, Zaporižžjan ja Mykolajivin alueille. On kuitenkin parempi etten itsekään ryhdy arvioimaan Venäjän kokonaistappioita, yksistään jo siksi, koska Donetskin ja Luhanskin alueilla käydyt taistelut pitävät sisällään elementtejä, joissa Venäjä on nähdäkseni syyllistynyt sotarikokseen pakkovärvätessään Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden asukkaita joukkoihinsa ja lähettäessään niitä kouluttamattomina ja paikoin hyvin kehnoin varustein rintamalle.

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://www.thedrive.com/the-war-zone/44780/ukraine-strikes-back-barrage-leaves-russian-occupied-kherson-airbase-in-flames 

2. https://twitter.com/UAWeapons/status/1504112897823289349 

3. https://mil.in.ua/uk/news/ukrayinski-artylerysty-vidpratsyuvaly-po-komandnomu-punktu-35-yi-armiyi-rf/ 

4. https://twitter.com/UAWeapons/status/1504521890345492484 

5. https://twitter.com/Den_2042/status/1504809379702480896 

6. https://kyivindependent.com/uncategorized/american-intelligence-russias-military-has-lost-over-7000-soldiers/

 

Venäjän tappiot ja menetykset Ukrainan sodassa 17. maaliskuuta 2022 mennessä, (Ukrainan asevoimien tiedonanto 18. maaliskuuta 2022 klo. 06:00).

	lukumäärä		lukumäärä
miehistö (KIA)	14200	taistelupanssarivaunut	450
sotavangit	1000*	rynnäkkövaunut ja miehistönkuljetusajoneuvot	1448
lentokoneet	93	tykistöaseet	205
helikopterit	112	raketinheittimet	72
tiedustelulennokit	12	ilmatorjuntajärjestelmät	43
pinta-alukset (partio-veneet)	3	kuorma-autot ja polttoainerekat	879
säiliövaunut	60	erikoisvarusteet/ -kalusto	11

*: Ukrainan viimeinen virallinen ilmoitus, arvioiden mukaan sotavankeja voi olla nyt jo yli 3000. 

Itärintamalta ei mitään uutta – lyhyelti sodasta ja tämänhetkisestä tilanteesta Donbasin alueella

 

Itä-Ukrainan sotatoimialue Mariupolia lukuun ottamatta on jäänyt tavattoman vähälle huomiolle Venäjän 24. helmikuuta alkaneen offensiivin aikana – vielä vähäisemmälle huomiolle on jäänyt tilanne niillä Donetskin ja Luhanskin alueilla, joita Venäjä varustamine ja rahoittamine joukkoineen on miehittänyt keväästä 2014 lähtien.

Kuten muistamme, ennen offensiivin alkua, Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta siirrettiin tuhansia siviilejä Venäjälle – monien kohdalla kyse oli käytännössä pakkosiirroista, henkilöllä itsellään ei ollut valta päättää lähteäkö vaiko ei.* Samaan aikaan Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla pantiin toimeen miehiä koskenut pakkovärväys, jossa 1. ja 2. armeijakuntiin kuuluvia ns. aluepuolustusprikaateja täydennettiin ja muodostettiin lisää. Alueelle tuli myös lisää joukkoja Venäjältä, osa joukoista kuului Venäjän maavoimien 8. armeijakunnan joukkoihin, osan ollessa venäläisistä vapaaehtoisista koottua osastoja.

Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta on ollut hyvin hankalaa saada tietoa joukkojen siirroista sekä joukkojen taisteluissa kärsimistä tappioista, johtuen osin siitä, että tappioita on pyritty salaamaan kuin myös siitä, että joukot ovat kärsineet hyvin ankaria tappioita offensiivivaiheen kuluessa.

Miehitettyyn Luhanskiin tuotiin muutamien päivien taisteluiden jälkeen puoliperävaunulasteittain kuolleita, (1) alkuun en saanut vastaavia uutisia Donetskin alueelta, joten virheellinen olettamukseni oli se, että offensiivivaiheessa joukot eivät ole kärsineet yhtä kovia tappioita, vaikka Donetskista etelään, Volnovakhan suunnalla olikin käyty raskaita taisteluita ensimmäisten päivien aikana. Sittemmin venäläistykistö on tuhonnut osia Volnovakhasta täysin.

Viimeviikon loppupuolella sekä tämän viikon alussa olemme onnistuneet olemaan yhteydessä miehitetyn Donetskin alueelle useita kertoja (useisiin eri tahoihin) – korviimme on tarttunut tiedonmuruja, huhuja ja spekulaatioita.

Kahdesta tuntemastamme lähteestä on kuvailtu alueelle sijoitettujen venäläisjoukkojen ja pakkovärvättyjen kärsineet hyvin raskaita tappioita. Lähteiden mukaan taistelussa kuolleita sotilaita ja ”vapaaehtoisia” ei toimiteta Donetskissa ruumishuoneille vaan ne viedään suoraan Donetskin keskustan tuntumassa olevan DMZ Donetskin teräs- ja metallurgiankombinaatin alueelle, jossa ruumiit poltetaan. Niin brutaalilta kuin tämä kuulostaa, niin on syytä muistaa, että kevään ja kesän 2014 taisteluissa kaatuneiden militanttien ja venäläissotilaiden ruumiita poltettiin liikuteltavissa krematorioautoissa, joiden käytön mahdollisuudesta spekuloitiin Venäjän offensiivin ensimmäisinä päivinä.

Viime viikon aikana Donetskin alueelta on tulitettu entistä enemmän Ukrainan hallinnassa olevia alueita kaupungin ympäristössä – viikonvaihteen ja maanantain kuluessa Avdiivkaan kohdistettiin useita tykistö- ja raketinheitinkeskityksiä. Silminnäkijähavaintojen (ensikäden lähde) mukaan Venäjä on siirtänyt tykistöä kaupunkialueelle, Donetskin luoteisosiin sekä kaupungin keskustan tuntumasta etelään suuntautuvalle kaistalle. Kertoessaan havainnoistaan lähteemme huomautti, että todennäköisesti ”Ne ampuvat kohta Bossea, kuten ampuivat talvella 2015”.

Bosse on kaupunginosa Donetskin eteläosissa. Tammikuussa 2015 Leninskin alueen ja Bossen rajalla sijaitsevan vul. Kuprinan ja vul. Ivana Tkatšenkan risteysalueella sijainnutta raitiovaunu- ja linja-autopysäkkiä tulitettiin 82 mm kranaatinheittimillä – tuolloin tapaus jäi virallisesti selvittämättä, koska miehityshallinto ei antanut ETYJ:n suorittaa laajoja tutkimuksia alueella. Alueelta löytyi tuolloin 82 mm kranaatinheittimen kranaattien kappaleita.

Miehitetyssä Donetskissa suuria ongelmia siviileille aiheuttaa hintojen nousu (tietenkään alueen ”viranomaiset” eivät tunnusta tämän ongelman laajuutta), mikä osaltaan johtuu ruplan kurssin romahduksesta. Paikallisille syötetyn propagandan seurauksena etenkin eläkeläiset vaihtavat paniikissa vähiä hryvnioitaan (Ukrainan valuutta) rupliksi. Pankeissa hryvnioita ei suinkaan suoraan vaihdeta käteiseksi, vaan ruplat ohjataan pankkitilille, jolta ne voi nostaa vain pankkiautomaatista (ei pankista). Merkittävä ongelma on tietenkin siinä, ettei pankkiautomaateissa ei ole juurikaan ruplia – eräskin tuttumme epäili, että käytännössä nämä eläkeläiset ovat menettäneet rahansa. (Viime viikon perjantaina donetskilaisessa pankissa sai 100 hryvnialla 270 ruplaa).

Venäjä on siirtänyt Itä-Ukrainan miehitetyille alueille myös ballistisia OTR-21 Totška-U-ohjuksia, osa niistä on sijoitettu Donetskin kaakkoispuolelle, josta niitä on ammuttu Kramatorsk-Slovjansk-suuntaan. Ukrainan ilmatorjunta pudotti viime viikonvaihteen (12. – 13. maaliskuuta 2022) aikana Itä-Ukrainassa ainakin kaksi OTR-21 Totška-U-ohjusta – toisen jäänteet putosivat miehitetyn Horlivkan lähelle.

Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta käsin Venäjä ei ole onnistunut tekemään vielä merkittäviä läpimurtoja. Donetskin eteläpuolella sen joukot ovat edenneet Volnovakhaan ja sieltä kohti länttä, tavoitellen Velyka Novosilkaa sekä kohti etelää Mariupolia, jolla suunnalla pohjoisesta – Kalmiusin jokivartta – edenneet venäläiset eivät ole saavuttaneet mainittavaa menestystä.

Volnovakha tänään.

Luhanskin alueella joukot ovat kapeina teiden mukaisina urina edenneet luoteeseen ja länteen rintaman ollessa hyvin sekavan ja liikkuvan. Tähän mennessä Ukrainan asevoimien on onnistunut hidastaa hyökkääjän etenemistä alueella sekä tuottaa hyökkääjälle huomattavia tappioita. On kuitenkin mahdollista, että Ukrainan asevoimat joutuu oikaisemaan alueella rintamalinjaa, mikä tarkoittaisi sitä, että usea paikkakunta saattaisi päätyä Venäjän haltuun. Nähdäkseni vielä ei olla tilanteessa, jossa edellä kuvattu skenaario toteutuu, mutta mikäli Venäjä heittää taisteluihin lisää miehiä ja kalustoa, voi Ukrainalle olla edullista luopua (väliaikaisesti) joistain alueista.

Perinteinen telamiina on vielä käypä ase – venäläinen taistelupanssarivaunu ajanut miinaan Itä-Ukrainassa.

Venäjän helmikuun lopun laaja offensiivi ei ole päättänyt miehiin kohdistettuja pakkovärväyksiä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla. Donetskista offensiivia ennen ja offensiivin aikana pakkovärvättyjä miehiä on viety esim. Horlivkan alueelle, jossa heitä on pidetty suljettuina kunnallisissa laitoksissa (päiväkodit ja koulut) päiviä ilman ruokaa ennen kuin joukot on komennettu rintamalle. Pakkovärvätyille ei välttämättä ole annettu lainkaan sotilaallista koulutusta, kaikilla ei ole edes asettakaan. Miehitysjoukot ovat käyttäneet näitä pakkovärvättyjä etulinjassa raivaamassa esteitä ja kaivantoja hyökkäyksen edellä, pakkovärvättyjen lähettämien viestien mukaan näiden joukkojen tappiot ovat suuria, yksi plutoona voi lakata olemasta parissa kolmessa päivässä.

Donetsk-Makiivka-alueella (ja todennäköisesti muuallakin Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla) turvallisuusjoukot metsästävät myös entisiä vankeja näihin pakkovärvätyistä koottuihin osastoihin.

Miehittäjän toteuttamalla pakkovärväyksellä on myös heijastevaikutuksia alueen siviili-infrastruktuurin sekä terveydenhuollon toimintaan. Useammalta paikkakunnalta saamamme tiedon mukaan pakkovärväys on johtanut siihen, että esim. sairaaloidenkaan henkilökuntaan kuuluvat miehet eivät tule töihin, koska pelkäävät joutuvansa rintamalle ”lihamyllyyn”. Jo ennen Venäjän laajaa offensiivia, miehitetyillä alueilla oli ongelmia veden- ja kaasun jakelussa, nyt näitä ongelmia on monin verroin enemmän pakkovärväyspelon myötä.

Toisaalta pakkovärväys on saanut aikaan myös verkostoitumista, vielä on turhan aikaista puhua ”vastarintaliikkeestä”, mutta sikäläisten käyttämissä sosiaalisen median verkostoissa on havaittu perustetun ryhmiä, jossa vastustetaan mielivaltaista pakkovärväystä (Donetskiin oli suunnitteilla maanantaina mielenosoitus pakkovärväystä vastaan). Sikäläinen turvallisuuspalvelu on pidättänyt joitain ryhmiin kuuluneita naisia ”terrorismilain” perusteella.

Severodonetskin kaupunkialueen tuntumassa on käyty raskaita taisteluita useana päivänä – tykkituli on useana päivänä moukaroinut Rubižnen ja Severodonetskin aluetta, samaan aikaan selustassa venäläiset ovat jo panneet täytäntöön puhdistuksia. Ukrainan kontrollissa olevan Luhanskin alueen viranomaiset ovat kertoneet venäläisten syyllistyneen ukrainalaisen kansalaisaktivisti Oleksandr Kononovin teloitustyyliseen murhaan. (2)

Viikonvaihteessa raketinheitintuli kohdistui useita kertoja Kramatorskin ja Slovjanskin alueille – myös Venäjän ilmavoimat pommitti Donbasin tätä kolkkaa, Karachunin laella sijaitseva tv-masto yritettiin tuhota pommituksin. (3) Venäjän ilmavoimat iski alueella myös Sviatohirskin luolaluostarin alueelle, josta oli suojaa hakenut tuhatkunta siviiliä. (4) Isku on kaikella tapaa järjetön, kyseessä on lähes 500 vuotta vanha luostarialue ja alueen merkittävimpiä uskonnollisia kohteita – paradoksaalisesta kyllä, luostari on vieläpä Moskovan patriarkaatin alainen eli kuuluu siihen Ukrainan ortodoksiseen kirkkoon, joka ei ole eronnut ns. Moskovan kirkosta.

Slovjanskin ja Kramatorskin alueella asuvista moni miettii kotinsa jättämistä, jälleen kerran. Halukkuutta lähtöön kuitenkin vähentää se, että venäläisjoukot tulittivat yksistään viikonvaihteen aikana useita kertoja siviilejä, jotka olivat poistumassa alueelta. Tulitusta kohdistettiin myös Kramatorskista länteen matkanneeseen evakuointijunaan, tulituksessa menehtyi yksi siviili ja haavoittui yksi. (5) Surullisempi kohtalo oli sillä perheellä, joka oli henkilöautollaan siirtymässä pois taisteluiden jaloista Slovjanskin ja Iziumin välillä – koko perhe menehtyi tykistökeskityksessä.

Alueelta saamiemme silminnäkijähavaintojen mukaan venäläisten toiminta on tarkoituksellista, tykkitulta kohdistetaan selkeisiin siviilikohteisiin. Kaupunkien korkeat kerrostalot ovat ensimmäisiä kohteita, joihin tykistö iskee. Vaikka venäläisten tykistö on vielä kymmenien kilometrien päässä kaupungeista, asukkaat varautuvat jo mahdollisiin (yllätyksellisiin) tykistökeskityksiin siirtymällä asumaan ylimmistä kerroksista kellareihin ja alimpiin kerroksiin.

Viikonvaihteessa Ukrainan asevoimien 24. prikaatin komentajana toiminut eversti Valeri Hudz kaatui Luhanskin alueella. (6)

* * *

Itä-Ukrainan sotatoimialueella sijaitsevan Mariupolin tilanne on kaikella tapaa epäinhimillinen, kaupunkia tulitetaan maalta ja ilmasta (Venäjän ilmavoimat suorittaa kaupunkiin useita ilmapommituksia päivittäin). Toistaiseksi Venäjän ei ole kuitenkaan onnistunut tunkeutua syvälle kaupunkiin, se on juuttunut korttelitaisteluihin kaupungin laidoille tai kapeille, kohti keskustaa eteneville, väylille – näyttää myös siltä, ettei kaupungin saarros ole täydellinen, mikä ei kuitenkaan auta siviilejä, koska reitti ulos on vain muutamien kilometrien levyinen ja kaikkialta venäläisjoukkojen valvonnan alla.

Mariupolissa on kaupungin saarron aikana kuollut sotatoimista ja saarrosta johtuvien syiden seurauksena virallisestikin yli 2100 siviiliä – epävirallisesti puhutaan jo moninkertaisesta luvusta. Tällä hetkellä siviileitä haudataan kaupunkialueella joukkohautoihin. Venäläisten julmuudella ja häpeilemättömyydellä ei myöskään näytä olevan rajoja, nyt sen joukot ovat miehittäneet sairaalan ja ottaneet panttivangeiksi satoja potilaita sekä sairaalan henkilökunnan. (7)

Mariupolista länteen sijaitsevassa, nyt miehitetyssä Berdjanskissa on järjestetty miehitystä vastustavia mielenosoituksia useina päivinä – tänäänkin kaupungin urheat asukkaat kokoontuivat vastustamaan miehitystä. (8) Viikonloppuna näimme useissa venäläisten miehittämissä, Hersonin ja Zaporižžjan alueen kaupungeissa, Venäjän vastaisia mielenosoituksia, joihin osallistui jopa tuhansia siviilejä. Samalla Venäjä on jatkanut näillä alueilla kansalaisaktivistien, toimittajien ja muiden merkittävien henkilöiden vainoamista sekä kidnappauksia. Ydinvoimalakaupunki Enerhodarissa venäläiset ovat ryhtyneet kidnappaamaan myös tavallisia kansalaisia kaduilta. Tietojen mukaan venäläisten kanssa yhteistyöstä kieltäytynyt, kidnapattu Melitopolin kaupungin pormestari Ivan Fedorov on viety miehitettyyn Luhanskiin, jossa häntä vastaan on nostettu syyte terrorismista. (9)

Pelätään, että venäläiset tulevat lisäämään Ukrainan miehitetyn eteläosan terroria tulevien päivien ja viikkojen kuluessa, koska se ei ole saanut alueita kunnolla hallintaansa eikä siviileiden rauhanomainen vastarinta ole pelottelulla ja tähänastisella uhkailulla loppunut. En lainkaan ihmettele sitä, jos venäläisten harjoittama terrori ja väkivalta muuttaa passiivisen (rauhanomaisen) vastarinnan väkivaltaiseksi sissisodaksi.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://twitter.com/ian_tanya/status/1498543050695618562 

2. https://twitter.com/ua_parliament/status/1503130002560372739 

3. https://twitter.com/whitebabydoll_/status/1502911805210906626 

4. https://twitter.com/AlexKokcharov/status/1502967898696044548 

5. https://www.pravda.com.ua/eng/news/2022/03/13/7330911/ 

6. https://inforesist.org/v-boyu-s-okkupantami-pogib-legendarnyj-polkovnik-vsu-valerij-gudz/ 

7. https://www.thetimes.co.uk/article/war-in-ukraine-russian-troops-take-hundreds-hostage-in-mariupol-hospital-c00933dbh

8. https://twitter.com/PVB40/status/1504063683089117191 

9. https://twitter.com/Mariia_Zolkina/status/1503487266718638083 

Blogissa hyödynnetty myös liveuamap.com-verkkosivua sekä paikallisia kontakteja.

*: Helmikuisessa blogissani ”Pimeys laskeutuu Donbasin ylle – miehittäjä pakottaa ihmiset kodeistaan” lyhyelti tilanteesta miehitetyssä Itä-Ukrainassa ennen Venäjän offensiivia.

Venäläisten murhaama Oleksandr Kononov.

#УкраїнаЧинитимеОпір #UkraineWillResist #StandWithUkraine