Näytetään tekstit, joissa on tunniste Strelkov. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Strelkov. Näytä kaikki tekstit

tiistai 9. huhtikuuta 2019

Viisi vuotta sotaa Ukrainassa


Ukrainassa käynnissä olevan sodan ensitahdit lyötiin viisi vuotta sitten keväällä 2014, jolloin Venäjän operaattoreiden johdolla Ukrainan itäosissa Donetskin ja Luhanskin alueilla ryhdyttiin valloittamaan hallintorakennuksia sekä merkittävinä pidettäviä kohteita.

Donetskissa maaliskuun 2014 alkupuolella mielenosoittajat miehittivät osia Donetskin aluehallintorakennuksesta, maaliskuun 6. Ukrainan turvallisuuspalvelun SBU:n joukot siivosivat rakennuksen mielenosoittajista, joiden joukossa oli Venäjältä tulleita operaattoreita. Donetskissa paikallisia mielenosoittajia alkoi kerääntyä kaupungin keskustaan Leninin aukiolle yhdessä Venäjältä saapuneiden agitaattoreiden kanssa, maaliskuun ensimmäisen puoliskon jälkeen väkimäärät aukiolla alkoivat huveta – kuun toisella puoliskolla viikonvaihteen mielenilmauksiin saapui korkeintaan tuhatkunta mielenosoittajaa ja joitain satoja uteliaita paikallisia seuraamaan tilanteen kehittymistä. Tuolloin Ukrainan hallintoa tukeviin mielenosoituksiin osallistui enemmän ihmisiä kuin näihin ulkoa johdettuihin mielenosoituksiin kaupungin keskustassa.

Huhtikuun 6. reilut tuhat mielenosoittajaa vaati Donetskissa järjestettäväksi ”kansanäänestystä” alueen tulevaisuudesta – miljoonan asukkaan kaupungista löytyi tuhatkunta mielenosoittajaa ynnä päälle jokunen bussilastillinen ”Putinin turisteja” Venäjältä vaatimaan ”kansanäänestystä”. Samaan aikaan Luhanskissa noin tuhat mielenosoittajaa ja Venäjän operaattoria hyökkäsi Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU:n päämajaan miehittäen sen.

Donetskin aluehallintorakennus 10. huhtikuuta 2014, kuva @ukrpravda_news.




















Tämän jälkeen tapahtumat etenivät entistä nopeammalla tahdilla Ukrainan itäosissa, huhtikuun 12. oli tulevien tapahtumien kannalta merkittävä päivä. Tuolloin Venäjän GRU:n upseerin Igor ”Strelkov” Girkinin ryhmä aloitti operaation Slovjansk-Kramatorsk -alueella miehittäen parissa päivässä kummankin kaupungin avainkohteet. Girkinin ryhmä siirtyi Itä-Ukrainaan Venäjän aiemmin miehittämältä, Ukrainalle kuuluvalta, Krimin niemimaalta.


Ei sotaa osannut omalle kohdalle ajatella, se oli jotain, jota näin uutisissa, jotain, josta katsoin elokuvia tahi luin kirjoja – ei sitä osannut kuvitellakaan omalle kohdalle osuvan, sitten tuli Krimin miehitys ja huhtikuussa (tarkoittaen vuotta 2014) Slovjansk miehitettiin. Elämä muuttui hetkessä täysin, ja samalla elämää oli kuitenkin jatkettava.”

Samana päivänä 12. huhtikuuta tunnuksettomat joukot miehittivät Donetskissa sisäministeriön rakennuksen ilman merkittävää vastarintaa. Rakennuksen miehittäjät saivat tukea, Ukrainan Venäjälle paenneelle ex. presidentille Viktor Janukovytšille lojaaleilta, sisäministeriön Berkut-mellakkapoliisin upseereilta.

Paikallisilta saamieni tietojen mukaan seuraavien päivien ja viikkojen kuluessa osa alueen poliisin ja sisäministeriön joukoista siirtyi suoraan Venäjän organisoiman ”kansantasavallan” alaisuuteen, osan jäädessä kotiin syystä tai toisesta ja vain pienen osan pysytellessä uskollisena Ukrainan uudelle hallinnolle, ja tämä uudelle hallinnolle uskollisten määrä oli aivan liian vähäinen, jotta he olisivat kyenneet kontrolloimaan kaupunkia ja pitämään järjestystä yllä, niinpä huhtikuun toisella puoliskolla Donetsk alkoi siirtyä vääjäämättä kohti anarkiaa, jossa valta oli sillä, jolla oli ase (riittävästi voimaa käytössään).

Samaan aikaan meille media syötti tarinaa venäläisistä ”uhreina”, venäläisiin kohdistuneista ”vainoista” – läntisiin medioihin alkoi levitä tarinoita, jotka on jälkikäteen todistettu Venäjän valtiojohtoisten mediatalojen propaganda ja disinformaatiokampanjoiksi. Jos alueen asukkaat olivat Oranssin vallankumouksen aikaan päässeet ”nauttimaan” venäläispropagandasta, keväällä 2014 sama propaganda iski alueelle monta kertaa voimakkaammin ja toisin kuin vuosikymmentä aiemmin, perinteisen median ohella internetiä hyödynnettiin täydellä teholla. Erilaiset ”uutissivut” ja portaalit levittivät uutisia vainoista, keskitysleireistä, jonne venäläismiehiä viedään – perinteisiäkin keinoja hyödynnettiin.

Kollaboraattoreiden ja propagandistien toimesta alueella levitettiin huhuja ja juoruja ”ukrainalaisten perustamasta keskitysleiristä, josta XX oli onnistunut pakenemaan” – nämä tällaiset tarinat muuttuivat uskottaviksi. Keskustelin niistä tuolloin L:n kanssa, hän kertoi, kuinka työpaikallakin niistä puhuttiin ja tarinoita levitettiin – myöhemmin juorujen lähde paljastui kollaboraattoriksi, jonka työ palkittiin miehitysvallan toimesta.

Kokonaiskuvaa oli jopa paikan päällä hankalampi hahmottaa kyseisinä päivinä tapahtumien vyöryessä hyökyaallon lailla yli, ajan myötä palaset kuitenkin loksahtivat paikalleen – sekava vyyhti sai kaipaamaansa järjestystä.

Nyt tiedän, että Janukovytšin tukijoita käytettiin hyödyksi, samoin Majakista (Маяк) tuotiin väkeä protesteihin. Olin pettynyt, kun näin ihmisiä kokoontuvan aukiolle jokainen viikonloppu. Moni Venäjältä Itä-Ukrainaan muuttanut eläkeläinen kuvitteli rakentavansa Neuvostoliittoa uudelleen – he haikailivat Neuvostoliiton perään, eivät Ukrainan tai Venäjän vaan Neuvostoliiton.”

Anarkian ja sodaksi edenneen miehityksen alun keväällä ja kesällä 2014 Donetskissa kokenut L.

Viktor Janukovytšin kaudella Alueiden puolueen toistuva ”iskulause” oli ollut ”Donbas elättää Ukrainan! L:n mukaan moni uskoi iskulausetta, he ottivat sen todesta – eivät he kuitenkaan ajatelleet itsenäisyyttä Ukrainasta vaan laajempaa itsehallintoa Donbasiin.

Moni kuvitteli saavansa, vähän enemmän rahaa ja rikkauksia!

Huhtikuussa 2014 L. monen muun paikallisen ohella havaitsi, etteivät puhemiehet ja naamioidut tunnuksettomat asemiehet kaupungin keskustassa olleet paikallisia, muutama poikkeus vahvisti tämän säännön. Paikallisille heidät paljasti kieli, joko he eivät osanneet tai ymmärtäneet paikallista ”sekaleipää” (alueella puhuttu ukrainan ja venäjän sekoitus). Puhumattakaan, että he olisivat ymmärtäneet ukrainaan – ei, heidät tunnisti Venäjältä tulleiksi kielestä ja aksentista saattoi päätellä alueen, joku oli Moskovasta, toisia tuli Pietarista saakka kuin myös Uralilta.

Donetskin aluehallintorakennuksen ympärillä oli tunnuksettomia taistelijoita, osa oli maastopuvussa, osa pukeutuneena siviiliksi – miehet olivat aseistautuneita rynnäkkökiväärein. He eivät olleet paikallisia”.

Mukana oli myös paikallisia, osa oli ollut Venäjän värväämiä ja käynyt Venäjällä erilaisilla leireillä jo vuosien ajan, (1) kuten Andrei Purgin, joka nousi hetkeksi parrasvaloihin Donetskissa, kunnes Denis Pushilinin myötävaikutuksella joutui poistumaan – käytännössä pakenemaan – alueelta, tai Oleh ”Shamaani” Frolov, rihkamakauppias Majakin torialueelta (Маяк), joka osallistui taisteluihin Donetskin lentokenttäalueella ja joka – tietojeni mukaan – viettää tänään aikaa enemmän pullon kuin ”vallankumouksen” parissa.

Donetskissa ”törmäsi” pitkin kevättä ja alkukesää vetelehtiviin ”testaajiin”, vieraillessaan rautatieaseman alueella L. oli huomannut asemalla ja sen tuntumassa vetelehtimässä nuoria epäsiistejä – ilmeisen köyhiä – miehiä, valtaosa oli aseettomia. L. pani merkille miesten hakeutuvan paikallisiksi olettamiensa ihmisten luo, pysähtyen juttelemaan jatkaen sitten matkaa. Hänen luo tuli nuorehko epäsiisti mies, jutteli ensin muutamia sanoja ihan niitä näitä. Katsellessaan köyhää ja epäsiistiä miestä L. ymmärsi, ettei tämä ”каца́п” ole mihinkään matkalla, mikä kävi ilmi lopulta kysymyksistäkin.

Juteltuaan niitä näitä mies ryhtyi kyselemään mielipidettä Ukrainasta ja Venäjästä – sodasta, voimakkaan venäläisellä aksentilla. Mies oli tullut Ukrainaan – Donetskiin, vieraaseen maahan ja kaupunkiin, häntä tenttaamaan. tullut kaukaa Venäjältä – kuka hänet oli lähettänyt, kuka hänelle maksoi ja kuinka paljon – ne olivat asioita, joita L. ei voinut mieheltä kysyä (vaikka halusikin). Mies oli testaaja, keskustellessaan kollegoiden kanssa myöhemmin työpaikalla tapahtuneesta, lähes kaikille kollegoille oli kertynyt kokemusta testaajista – henkilöistä, jotka keräsivät informaatiota näennäisen viattomalla tapaa.

Samalla tavalla kuin pienemmilläkin paikkakunnilla, Donetskissa tämä kaikki oli organisoitua ja valmisteltua kaoottisesta tunnusta huolimatta – Venäjä oli valmistellut tämän kaltaista operaatiota todennäköisesti kauemman aikaa mitä monikaan arveli. Tuolloin keväällä 2014 näkyvästi toimivat venäläiset iskuryhmät yhdessä ”Putinin turistien” ja paikallisten kollaboraattoreiden ohella olivat viimeinen vaihe, ennen alueen luisumista pois Ukrainan hallinnasta. Ukrainan yhteiskunnallista heikentämistä ja horjuttamista oli harjoitettu Venäjän toimesta jo vuosien ajan poliittisen ja talouden vaikuttamisen keinoin, sekä sitten erilaisten pienryhmien avulla. Venäläinen raha oli korruptoinut entisestään heikkoa Ukrainaa.

Keväällä 2014 liekkejä kohosi useammalla paikkakunnalla Itä- ja Etelä-Ukrainassa. Donetskista länteen masinoitujen ”kansannousujen” avulla Zaporižžjassa ja Dniprossa (ent. Dnipropetrovsk) Ukrainan tuore hallinto yhdessä paikallisten avulla kukisti Venäjää tukevat ryhmittymät, niin ikään Harkovan ja Pultavan (ukr. Poltava) alueiden rajalla Venäjää tukevat ryhmät saarrettiin ja pidätettiin. Maan lounaiseen kolkkaan Odesaan kohdistui paine Transnistrian alueelta, yhteenottoja nähtiin kevään kuluessa useita – Ammattiliittojentalon palo kymmenine uhreineen jäi miljoonien mieleen. Tapahtunut säikäytti myös Donetskissa, ihmiset pelkäsivät mihin se johtaa – brutaaliin väkivaltaanko jo miehitetyssä Donetskissa, jonne toukokuussa saapui satoja taistelukokemusta keränneitä tšetšeenitaustaisen Vostok-pataljoonan militantteja. Kaupunkiin, jossa valmistauduttiin taisteluun Sergei Prokofjevin mukaan nimetystä lentokentästä.

Vostok-pataljoonan militantteja Donetskissa, toukokuu 2014. (2) 















Ukrainan hallinnolle Harkovan pitäminen oli, jos mahdollista, Donetskiakin tärkeämpää – sen menettäminen olisi avannut tien Venäjältä Dneprille – niinpä Ukrainan resurssipulan kanssa painiskeleva hallinto joutui tekemään ikäviä valintoja, mikä teki helpommaksi maan itäosien miehittämisen. Mutta kuten kesä 2014 osoitti, elokuussa Ukrainan hallinto oli ottanut haltuunsa merkittäviä osia aiemmin miehitetyistä alueista, oli todennäköisesti enää viikoista kyse, kunnes koko maa olisi ollut jälleen Ukrainan hallinnon kontrollissa ja jäljellä olisi ollut järjestyksen palauttaminen ja hallinnon vakiinnuttaminen myös Ukrainan Donbasiin. Näin ei kuitenkaan käynyt, siinä vaiheessa, kun Ukraina oli valmistautumassa viemään operaation päätökseen, Venäjä aloitti laajan offensiivin Ukrainaan.

Tilannekartta 21.8.2014, ns. kansantasavaltojen alueet pilkottu kolmeen osaan. (3) 























Viimeistään tuolloin, elokuussa 2014, silmien olisi pitänyt avautua ja tyhmimmänkin ymmärtää mistä Ukrainassa on kyse – Venäjän sodasta Ukrainaa vastaan. Näin ei kuitenkaan ole käynyt, koska edelleenkin läntinen media kieltää tapahtuneen – ei halua kirjoittaa asioista oikeilla termeillä. Ei puhu sodasta silloin kun pitäisi puhua siitä, ja pitäisi puhua Venäjän laittomasta miehityksestä ja sodasta Ukrainassa.

* * *

Tässä kirjoituksessa hyödynsin Donetskissa syksyyn 2014 asuneen muistoja, etenkin mielipuolisen kevään 2014 osalta, koettaen asetella ne oikeisiin tapahtumakohtiin. Syksyn koittaessa lähes koko elämänsä Donetskissa asunut L. joutui poistumaan kaupungista – mukaansa hän sai sen minkä jaksoi kantaa: muutama kassi ja nyssäkkä käsissään hän astui bussiin jättäen koko elämänsä taakseen. Hänen, minun ja miljoonien muiden haaveena on miehityksestä vapaa Donetsk ja Ukraina.

Kun ukrainalaiset vapauttivat kesällä Slovjanskin, uskoin, että kaikki päättyy vielä hyvin, että seuraavaksi on Donetskin vuoro. Painajaisuni ei päättynytkään, Donetskia ei vapautettu… Menetin kodin!

L. on syntynyt Neuvostoliitossa, kasvanut aikuisuuteen Neuvostoliitossa rautaesiripun takana – elänyt lähes koko ikänsä loppukesään 2014 Donetskissa. Hän on ylpeä juuristaan – ukrainalaisuudestaan.

Kirjoituksessa olen myös hyödyntänyt vuosi sitten kirjoittamaani blogia ”Miehitetty Donetsk– elämää kuolleessa kaupungissa”.


Слава Україна!

Marko



Sanoja ja selityksiä:

Маяк (suom. majakka): ostosalue – tori ul. Arteman varrella Kyivskin alueella luoteeseen Donetskin keskustasta.

Маяк’ia todennäköisesti hyödynnettiin paljon operaation valmistelussa, alueella yrittäjänä toiminut Oleh ”шаман” Frolov toimi etenkin keväällä ja kesällä 2014 militanttikomentajana, mutta jo ennen tätä hän oli vieraillut militaristisilla EMS-leireillä Venäjällä. Leirien toiminta perustui Alexander Duginin ajatuksiin. Myös muita Маяк’illa työskennelleitä siirtyi kesällä 2014 miehitysjoukkojen tukijoiksi tai militanttiyksiköihin eli ns. aluepuolustuspataljooniin.

Каца́п: alun perin halventava nimitys venäläismiehestä, nyt ”katsapeiksi” voidaan kutsua ivallisesti kaikkia venäläisiä.




tiistai 5. kesäkuuta 2018

Oliko Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottaminen vahinko?


Malaysia Airlinesin Boeing 777-200ER:n (lento MH17) pudottamista Itä-Ukrainan yllä 17. heinäkuuta 2014 pidetään yleisesti vahinkona – sodan ikävänä sivujuonteena, ennakoimattomana tapahtumana. On sanottu, että kukaan ei pudottaisi tahallaan matkustajalentokonetta, mikä ei tietenkään ole riittävä todiste sen puolesta, että kyseessä on todellisuudessa vahinko – kyseinen todiste kertoo enemmänkin meidän omasta toiveesta ja halusta pitää yllä edes tietynlaista illuusiota siitä, että moiseen brutaaliuteen emme tahallisesti – tarkoituksella – ryhdy. Tällaiset perusteet eivät mielestäni riitä syyksi pitää tekoa vahinkona, muiden tekijöiden joukosta voi löytyä perusteita sille, että kyseessä oli vahinko – ikävä sodan ”oheistapahtuma”.

Siinä vaiheessa, kun kyseinen matkustajakone oli pudotettu, Donetskin ”kansantasavallan” sotilaskomentaja Igor ”Strelkov” Girkin ”juhlisti” tapahtumaa sosiaalisen median päivityksellä:

In the area Torez we just hit down An-26, it’s lying somewhere in the mine ‘Progress’… “We warned you — do not fly in ‘our sky’. And here is the video confirmation of the ‘bird dropping’.” (1)

Kyseisen päivityksen “Strelkov” poisti sen jälkeen, kun kävi ilmi, että Ukrainan ilmavoimien Antonov An-26 kuljetuskoneen sijaan he olivat pudottaneet Malaysia Airlinesille kuuluvan Boeing 777-200ER matkustajakoneen.

Igor Strelkovin somepäivitys MH17 pudottamisen jälkeen.



















Myös muiden militanttien tiedetään juhlineen kuljetuskoneen pudottamista. MH17 osien putoamisalueelle saapuneille militanteille oli yllätys se, että he löysivät sieltä siviileille kuulunutta omaisuutta sotilasmateriaalin sijaan. He todennäköisesti uskoivat pudotetun koneen kuuluneen Ukrainan ilmavoimille, tämä ei kuitenkaan – jos tarkkoja ollaan – ole minkään valtakunnan todiste sen puolesta, että kyseessä oli vahinko. On nimittäin epätodennäköistä, että alueelle ensinnä saapuneet militantit olivat konkreettisesti tekemisissä ohjuksen laukaisseen, Venäjän asevoimien Kurskin alueelle sijoitetun 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin, Novator 9K37 M1 ”Buk” TELAR:in nro. 332 miehistön kanssa.

It's 100% a passenger aircraft," Major is recorded as saying, noting that he saw no weapons on-site. "Absolutely nothing. Civilian items, medicinal stuff, towels, toilet paper.” (2)

Pudotuksen jälkeen uutisissa esiintyi myös tietoja siitä, että alueella operoineet Venäjän varustamat militanttijoukot olisivat odottaneet Ukrainan ilmavoimien Antonov-kuljetuskoneen saapumista alueen ilmatilaan. Tällainen tieto on saattanut johtaa siihen, että Buk TELAR:in miehistö on paineisessa tilanteessa toiminut hätäisesti pudottaen kohteen varmistamatta millainen kohde kyseessä on. Kävin viestinvaihtoa heinäkuussa MH17 pudottamisen jälkeen henkilöiden kanssa, joilla on kokemusta Buk-operoinnista Puolustusvoimissa.

Toinen heistä kertoi, ettei Buk TELAR:in tutkalla kyetä luomaan kattavaa tilannekuvaa ilmatilasta, siihen tarvitaan patterin muita yksiköitä (merkittävimmät näiltä osin johtokeskus 9S470 M1 ja maalinosoitustutka 9S18 M1). Hänen mukaansa Buk TELAR:in oman tutkan avulla ei esim. kyetä määrittämään kohteen lentokorkeutta riittävän tarkasti, mikä voi johtaa siihen, että paineistetussa tilanteessa, jollainen taistelutilanne kuitenkin on, päätös voidaan tehdä liian hätäisesti ja vaillinaisin tiedoin – ikävin seuraamuksin.

Sitä, että Venäjän asevoimat oli toimittanut Itä-Ukrainaan yhden Buk TELAR:in patterin sijaan, on myös käytetty perusteena sille, että kyseessä oli vahinko – oli lähdetty soitellen sotaan… Minusta tämä taasen kertoo ennemminkin rikollisesta piittaamattomuudesta.

Itä-Ukrainassa taistelleet ”separatistit” – jolla nimellä kyseisiä Venäjän varustamia joukkoja kesällä 2014 kutsuttiin – pyysivät Venäjältä apua, täsmällisemmin ilmatorjuntaohjuksia, koska Ukrainan ilmavoimat oli saavuttanut alueella täydellisen ilmatilanhallinnan. Tämän ja Ukrainan asevoimien ja vapaaehtoisjoukkojen taisteluissa saamien voittojen myötä ”kansantasavaltoja” uhkasi kukistuminen ja Venäjän ”Novorossija” suunnitelmaa tuhoutuminen.

Tilannekartta 11. heinäkuuta 2014, muutama päivä ennen MH17 pudottamista.























Heinäkuussa 2014 Donetskia ryhdyttiin saarrostamaan, Itä-Ukrainan miehitettyjä alueita uhkasi pilkkoutuminen osiin ukrainalaisjoukkojen toimesta, joten ensimmäisenä toimena Venäjä ryhtyi toimittamaan entistä enemmän ja monipuolisempaa kalustoa alueelle ja sittemmin osallistumaan asevoimillaan aiempaa näkyvämmin sotatoimiin. Buk TELAR toimitettiin Venäjältä rajan yli Itä-Ukrainaan todennäköisimmin 16. – 17. heinäkuuta välisen yön aikana. Ensimmäiset havainnot siitä tehtiin Itä-Ukrainan sotatoimialueella varhain aamulla 17. heinäkuuta. 2014.

Edellä luettelin yleisimpiä perusteluita sille, että MH17 pudottaminen oli vahinko. On kuitenkin esitetty vastakkaisiakin arvioita siitä oliko kyse vahingosta vaiko ei. Näihin arvioihin ei (toistaiseksi) ole otettu kantaa JIT:n taholta, kuten ei MH17 pudottamista aktiivisesti selvittäneen Bellingcatinkaan toimesta. Mikäli MH17 pudottamisesta päädytään joku päivä istumaan oikeutta, tuolloin todennäköisesti joudutaan ottamaan myös kantaa siihen, oliko teko tahaton vaiko tahallinen. Poliittisesti helpoin ratkaisu on teon nimeäminen tahattomaksi.

Kuybyshevon alue, Venäjä.
















Satelliittikarttaan merkitty sijainnit, joissa havaittu 16. ja 26. heinäkuuta 2014, aiempiin satelliittikuviin verrattuna, merkittävällä tavalla poikkeavaa toimintaa (huom. alueella enemmänkin vastaavia pisteitä heinäkuussa 2014). Piste 16. heinäkuuta 2014 on päivää ennen MH17 pudottamista, alueelle on heinäkuun 2. ja 16. välillä sijoitettu jotain – mahdollisesti tykistöä. Jäljistä päätellen pellolla on ajanut ajoneuvoja kyseiselle alueelle, toimintaa on havaittavissa vielä 23. heinäkuuta vaikka samaisella alueella on suoritettu myös peltotöitä. 16. heinäkuuta sijainnin lähellä on havaittavissa myös satelliittikuvassa ajoneuvo liikkeellä kyseisenä päivänä. Satelliittikuvan epätarkkuuden perusteella on vaikea määritellä millaisesta ajoneuvosta on kyse. Värityksestä (vihertävän sävyjä) päätellen kyseessä on sotilasajoneuvo.

16. heinäkuuta 2014 ajoneuvon sijainti alueella.





















Vastaavasti 26. heinäkuuta 2014 sijainnissa on 23. heinäkuuta ja 26. heinäkuuta välillä maa-alueelle ilmaantunut 4 selkeästi havaittavaa jälkeä aiemmin havaittavissa olevien ajoneuvojen jälkien lisäksi. Pysyvämmästä toiminnasta ei kuitenkaan ole kyse.


Ukrainan ja Venäjän rajaseutua.
















Kuybyshevon 16. heinäkuuta sijainnin ja Pervomais’kyin kylän välimatka on 27,5 km, Buk nro 332 laukaisi MH17 pudottaneen ohjuksen todennäköisimmin Pervomais’kyin kylän länsipuoliselta pellolta.

Sitä onko Kuybyshevon alueelle ollut sijoitettuna Buk TELAR, on tarkastellut blogissaan ”Newly published satellite images show Russian BUK battery East of Kuybyshevo was operational before July 20th 2014Putin@war olennaisesti tarkemmin ja monipuolisemmin. (3) Hänen blogeissaan esittämiä johtopäätöksiä on kritisoitu muun muassa www.whathappenedtoflightmh17.com/ -verkkosivun kirjoituksessa ”It is very unlikely Russian BUKs were stationed near Kuybyshevo in mid July 2014” (4), joka sekin ansaitsee kritiikkiä osakseen eräiden – liian pitkälle vietyjen – päätelmien tähden. Myöhemmin julkaistut uudet satelliittikuvat osoittavat sen, että Kuybyshevon alueella oli poikkeuksellista aktiivisuutta jo ennen MH17 pudottamista, mikä tieto omalta osaltaan tukee Putin@war-blogin kirjoittajan tekemiä johtopäätöksiä.

Blogitekstissä ”One soldiers VK-album gives more info on the Russian BUKs South of Marinovka” (5) Putin@war esittelee Venäjän asevoimien 67. ilmatorjuntaohjusprikaatissa palvelleen Eshi-Zhalsan Dorzhievin VK-sivuston sisältöä. Osia yksiköstä (Dorzhiev mukaanluettuna), jossa hän on palvellut, oli sijoitettuna Kuybyshevon alueelle kesällä 2014. Eräässä Kuybyshevon lähistöllä otetussa kuvassa Dorzhiev esittelee hatullista tuoreita aprikooseja. Tiedustelin Donetskin alueella ikänsä asuneelta, milloin aprikoosikausi alueella alkaa*. Hänen mukaansa se alkaa yleensä kesä-heinäkuun vaihteessa, joten elokuun 6. 2014 ladattu kuva on voitu ottaa kyseisenä kesänä heinä-elokuussa ennen latauspäivämäärää.  


Yllä olevan perusteella ei voi – eikä pidä – tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä suuntaan tahi toiseen. Venäläisten tutkatietojen perusteella 17. heinäkuuta 2014 Malaysia Airlinesin lennon MH17 lähellä ei ollut muita lentokoneita, sen sijaan Ukrainan ja Venäjän välisen rajan tuntumassa, Venäjän ilmatilassa, Kuybyshevon alueen yllä lensi matalalla tiedustelulennokki. (6)

Russian primary radar data, kuva @KimmoKannala.























Ensinnä herää kysymys, että mitä kyseinen tiedustelulennokki teki tuolloin? Miksi se lensi kyseisellä alueella? Toimiko se linkkinä kahden eri koordinaatin välillä, ja mikäli toimi, mitkä nämä koordinaatit olivat? Tiedustelulennokin lentämiselle rajanpinnassa on muitakin toimivia selityksiä. Venäjän tiedetään tulittaneen omalta maaperältään Ukrainassa sijaitsevia kohteita v. 2014 kesäkuusta alkaen, mikäli Venäjä tuolloin tulitti kyseiseltä alueelta Ukrainan maaperällä sijaitsevia kohteita, tämä selittäisi tiedustelulennokin lentämisen aivan rajantuntumassa. Samalla on kuitenkin syytä muistaa se, että alueelta on noin parikymmentä kilometriä alueelle, jolta Buk TELAR:in nro. 332 miehistö laukaisi ohjuksen kohti Malaysia Airlinesin lentoa. Lensikö tiedustelulennokki alueella aivan sattumalta, vai kytkeytyikö sen lentotoiminta jollaintapaa Buk TELAR:in operointiin Ukrainassa? On myös hyvä tietää se, että juuri kyseinen osa Venäjää on lähimpänä aluetta, jolta MH17 pudottanut ohjus laukaistiin.

Edellä viittasin mahdollisuuteen, että venäläistykistö olisi tulittanut omalta maaperältään Ukrainassa sijaitsevia kohteita kyseisenä päivänä (17.7.2014) Kuybyshevon alueelta, mikä samalla selittäisi sen, miksi alueen ilmatilassa oli tiedustelulennokki tuolloin. Bellingcat on julkaissut laajan interaktiivisen kartan venäläistykistön toiminnasta Ukrainan vastaisella rajalla. (7)


Heinäkuun 16. Kuybyshevon alueelta tulitetaan neljästä pisteestä Ukrainan puolelle, joista ”Firepoint 78.1” sijoittuu alueelle, jolla oli venäläisjoukkoja 16. heinäkuuta 2014. Sen sijaan 17. heinäkuuta Kuybyshevon alueelta ei Bellingcatin julkaiseman aineiston mukaan tuliteta Ukrainan puolelle, mikä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö alueella olisi voinut olla tuolloinkin tykistötoimintaa, se on kuitenkin epätodennäköisempää.

16. heinäkuuta 2014, kuva Bellingcat.


















17. heinäkuuta 2014, kuva Bellingcat.

















Se, että 17.7.2014 Kuybyshevon alueelta ei todennäköisesti tuliteta kohteita Ukrainan maaperällä, merkitsee sitä, että tiedustelulennokilla oli tuolloin todennäköisesti jokin muu kuin tulenjohdollinen tehtävä. Kyse saattoi olla tiedustelusta, sitä saatettiin käyttää edellispäivän tykistökeskitysten aiheuttamien vaurioiden/tuhojen kartoittamiseen, tai sillä saattoi olla jokin muu tehtävä – kuten toimia linkkinä kahden pisteen välillä.

Mikäli lentotoiminta liittyy tavalla tai toisella Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottaneeseen Buk TELAR:iin nro 332, heittää tämä melkoisen epäilyn venäläisten ylle. Oliko pudotus vahinko vai jotain muuta? Mikäli oli jotain muuta, mikä oli motiivi matkustajakoneen pudottamiselle? Tarvitaanko mitään motiivia?

Viimeisimpään kysymykseen vastaisin, että yleensä teolla on kuitenkin oltava jokin tarkoitus, jos kyse on tarkoituksellisesta teosta, jos tarkoituksena oli pudottaa jokin siviilikone alueella, on jokin syy teolle oltava. Minun on vaikea uskoa, että ilman mitään syytä ryhdytään tarkoituksellisesti pudottamaan matkustajakonetta. Mikäli taas kyse on vahingosta, asetelma on toinen.

Mikäli kyseessä oli jokin muu kuin vahinko, mahdollisena motiivina saattoi olla tarve sodan eskalaatiolle – jollainen nähtiin vasta elokuussa Venäjän laajemman maaoperaation myötä; tai esim. halu eristää Ukraina länsimaista ja näin helpottaa Venäjän omaa operaatiota, jonka tarkoituksena oli Ukrainan kahlitseminen ”venäläiseen maailmaan” (”Русский мир”) – mikä ei ole onnistunut, Ukraina on taistellut eikä Ukrainaa ole jätetty aivan yksin lännen toimesta.

Itse en näiden tietojen perusteella kuitenkaan ryhdy väittämään, että MH17 pudottaminen olisi varmuudella jotain muuta kuin vahinko, mutta tiedot ovat riittäviä herättämään lisää kysymyksiä ja spekulaatioita, joihin toivottavasti saamme joku päivä vastauksia.


Marko



*: Donetskin (Ukraina) ja Kuybyshevon (Venäjä) välinen etäisyys linnuntietä on reilut 80 km ja ilmastollisesti ne ovat samankaltaista aluetta, joten aprikoosien kasvukausi on jotakuinkin yhtenevä. 













maanantai 10. heinäkuuta 2017

Buk 332 matkalla Donetskista Snižneen


Malaysia Airlinesin MH17 alas ampuneesta, Venäjän asevoimien 53. ilmatorjuntaprikaatiin kuuluneesta 9K37M Buk-M1 (nro: 332) TELARista sekä kyseisestä prikaatista, (1) on kirjoitettu suuri joukko erilaisia katsauksia ja artikkeleja, jäljempänä käytän järjestelmästä yksinkertaistettua nimeä Buk tai Buk-M1. Niinpä tässä tekstissä jätän kokonaisuuden tarkastelun vähemmälle – suorastaan olemattomaan rooliin, siksi koska aihetta on käsitelty jo aiemmin ansiokkaasti ja laajasti. Tarkoituksenani on tarkastella mahdollisimman monipuolisesti kyseisen Bukin matkaa Donetskista Snižneen ja Snižnestä pellolle Pervomaisken kylän läheisyyteen – pellolle, jolta lento MH17:sta pudottanut ohjus, tyyppiä 9М38M1, ammuttiin.

Aloittakaamme kuitenkin kahdella viestillä ja militanttilähteisiin pohjautuvalla uutisella.

Igor ”Strelkov” Girkin poisti oman viestinsä sosiaalisesta mediasta karun totuuden paljastuttua – lainatkaamme kuitenkin ennen kuvia ”Strelkovin” viestin sisältö: “In the area Torez we just hit down An-26, it’s lying somewhere in the mine ‘Progress’… “We warned you — do not fly in ‘our sky’. And here is the video confirmation of the ‘bird dropping’.” (2)


















Todennäköisesti kirjoittaessaan viestin Strelkov ei ollut tietoinen siitä, että pudotettu kone oli Malaysia Airlinesin laajarunkoinen Boeing 777-200ER matkustajakone – ehdotonta varmuutta tästä ei kuitenkaan ole.



























Trollitilin viesti, jossa kerrotaan pudotetusta An-26 kuljetuskoneesta – todellisuudessa pudotettiin lento MH17.
Huomioitavaa niin Strelkovin kuin myös sitä toistavan trollitilin viestissä on se, että sijainti ja aikatiedot käyvät yksiin pudotetun Malaysian Airlinesin lennon MH17 kanssa. Uutinen tässä muodossa julkaistiin myös venäläisessä mediassa esim. tass.com – jonka verkkosivuilta uutinen löytyy edelleen tässä muodossa, siitä huolimatta, että kyseisenä päivänä alueella pudotettiin vain yksi lentokone, joka oli lennon MH17 Boeing 777-200ER ei Ukrainan ilmavoimien Antonov An-26 kuljetuskone. (3)


























MH17-lentoa edeltävänä iltana (16.7.2017) käydään kohtalokasta puhelua kahden henkilön välillä, puhelun sanoma on hyvin selkeä. Tilanne Ukrainan itäosissa on käynyt niin tukalaksi Ukrainan asevoimien ja sitä tukevien vapaaehtoisjoukkojen edettyä kesän kuluessa ja vapautettua miehitettyjä alueita, että alueen militanttikomentajat tiedostivat mitä tuleman pitää, jollei apua tulisi ja pian. He tarvitsivat raskaampaa ilmatorjuntakalustoa, ja sitä heille luvattiin toimittaa.

16. – 17. heinäkuuta välisenä yönä, puolen yön aikoihin, Buk-M1 nro. 332 kuljettanut ajoneuvo oli todennäköisesti Severnoen (Sjeverne) kylän alueella muutaman kilometrin päässä Donetskin oblastin ja Luhanskin oblastin rajalta.

17. heinäkuuta 2014 aamulla klo. 9:08 Bukia kuljettanut ajoneuvo oli tuntemattomassa paikassa Donetskin alueella. Tuolloin nauhoitettiin puhelu, jossa käytiin keskustelua lastina olevasta ilmatorjuntaohjusjärjestelmästä.

17. heinäkuuta Paris Matchin toimittaja kuvasi Makiivsken pikatiellä (H21) Bukia kuljettaneen ajoneuvoyhdistelmän (sijainti: 48.003838, 37.872051). (4) Paris Matchin toimittajat soittivat ajoneuvoyhdistelmän trailerissa olleeseen puhelinnumeroon. Numerosta vastannut henkilö arveli ajoneuvon varastetun heiltä. Yritys, jolta Volvo trailereineen oli ”varastettu”, sijaitsi Donetskissa ul. Molodykh Shakhtariv’lla (no. 19) Kyivskyin alueella. (5)



















17. heinäkuuta kello 11:10 ajoneuvokolonna kuvattiin videolle ul. Avtotransportnalla Kapitalnajan puiston kohdalla matkalla kohti itää valtatielle H21 (sijaintitiedot: 48° 1'4.42"N 37°59'2.55"E). (5) Alkuperäisen videon löysivät Youtubesta @Amishjihadi ja @loondale. 


Kuvakaappaus videolta, jonka @Amishjihadi ja @loondale löysivät.















Videon kuvausajankohta oli tiedossa, joten Stratfor hankki käyttöönsä alueelta otettuja satelliittikuvia, jotka omalta osaltaan todistivat sen, että kyseinen Buk-kolonnasta kuvattu video on kuvattu väitettynä ajankohtana. (7 – huom: artikkelissa kuvaa käännetty).

Kello 11:00 – 12:00 välisenä aikana ajoneuvokolonna ohitti ensin Zuhresin ja sen jälkeen Shaktarskin jatkaen matkaa kohti Torezia H21 myöten. Alla kuvakaappaus lyhyeltä videolta, Buk-kolonna kuvattuna Zuhresissa sen edetessä H21/ul. Karl Marks myöten kohti itää. (8)
















Kello 12:00 – 12:45 välisenä aikana Bukia kuljettanut ajoneuvokolonna saapui Toreziin lännestä poistuen sieltä itään Snižnen suuntaan. Buk trailerilla kuvattuna Torezissa 17.7.2014 prospect Gagarinan ja ul. 50 rokiv SRSR:n risteyksessä. (9)

















Iltapäivällä kello 13:00 aikoihin Buk-kolonna saapui Snižneen, jossa Buk-M1 ajettiin pois Volvon vetämältä trailerilta noin kello 13:30, jonka jälkeen Buk ajettiin pois Snižnestä etelän suuntaan kohti Pervomaisken kylää. Bukin liikkeistä alueella on julkaistu sosiaalisessa mediassa 1 valokuva (ks. alla) ja 1 video. (10) Valokuvassa Buk on liikkeellä ul. Karapetyan 13a:n kohdalla vähemmän kuin kilometri luoteeseen videon kuvauspaikasta T0522 -pikatien varrelta.




























Muutama tunti MH17 alas ampumisen jälkeen @WowihaY jakoi twitterissä seuraavan kuvan, kuva otettu hetki sen jälkeen, kun Buk-M1:stä ammuttiin ohjus kohti Malaysia Airlinesin lentoa MH17. Kuvan ottopaikan sijainti selvitetty, se on myös otettu ajankohtana, jolloin se sanotaan otetun. (11)



















Kello 16:19:56 MH17 ohjaamosta vahvistettiin VHF-radiolla ohje lennonjohdolle ”Romeo November Delta, Malaysian one seven” (12) – seitsemän sekuntia myöhemmin yhteys MH17 katkesi, eikä se enää vastannut kutsuihin.

Kello 16:20:… Malaysian Airlines lento MH17 tuhoutui Venäjän asevoimien 53. ilmatorjuntaprikaatille kuuluneesta Buk-TELARista nro 332 laukaistun ilmatorjuntaohjuksen 70-kiloisen taistelukärjen räjähdettyä takaa katsottuna lentokoneen ohjaamon vasemmalla puolella. Ohjus laukaistiin pellolta Pervomaiskyin kylän länsipuolelta Pervomaisken kylästä lounaaseen. Kaikki lennon MH17 298 matkustajaa ja henkilökunnan jäsentä kuolivat tämän terroriteon, sellaisena pudotusta voidaan pitää, seurauksena.

Pushilin leaksin” myötä paljastui ainakin se, että kyseisenä päivänä – illalla pudotuksen jälkeen – jaettiin runsaasti kuvatiedostoja. Boeingin ”kohtalo” nousi suoraan esille ainakin yhdessä hallussani olevalla keskustelulla, jossa kehotetaan etsimään/löytämään silminnäkijät. Roman Pozdjakovin ja ”я” (Denis Pushilin ?) tuolloin käyttämät numerot tuskin enää ovat käytössä, mutta olen kaikesta huolimatta ”maalannut” ”piiloon” heidän puhelinnumeroidensa kolme viimeisintä numeroa.
















Hallussani on kopioita käydyistä keskusteluista kyseiseltä kesältä ja seuranneelta syksyltä satojen sivujen verran, ne omalta osaltaan välittävät kuvan siitä, kuinka Moskova on ollut Donbassissa kaiken takana – myöhemmin Surkov Leaksin yhteydessä tämä linkki (yhteys) vahvistui entisestään ja samalla täsmentyi Denis Pushilinin rooli Surkovin ”oikeana kätenä” alueella keväällä ja kesällä 2014.

Kello viiden aikaan aamulla (18.7.2014) Bukia kuljettanut ajoneuvoyhdistelmä tallentui videolle Luhanskissa, yhdistelmän suuntana oli Krasnodon/Sjeverne. Videolla on nähtävissä, Bukissa olevan enää kolme ohjusta, jälleen yksi välillinen todiste siitä, että kyseisestä Buk-TELARista ammuttiin lento MH17 pudottanut ilmatorjuntaohjus. (13)

















Samaisena päivänä (18.7.2014) aamukahdeksan aikoihin Bukia kuljettanut ajoneuvoyhdistelmä poistui Ukrainasta Venäjän puolelle. Tämä on voitu päätellä puhelunauhoitteiden perusteella. (14)

Jälkinäytöksenä voimme todeta vielä sen, että kyseisten päivien (käytännössä 16. – 18. heinäkuuta 2014) Buk-TELARia Itä-Ukrainassa miehitetyillä alueilla kuljettanut Volvo on kuvattu myöhemmin rahtaamassa venäläiskalustoa Itä-Ukrainassa. Satelliittikuvien perusteella on voitu todentaa samaisen Volvon trailereineen olleen MH17 pudottamisen jälkeen pysäköitynä sen omistavan yrityksen tontilla ul. Molodykh Shakhtariv’lla Donetskissa (esim. 9.8.2014 ja 3.9.2014). Nämä todisteet pudottavat pohjan pois väitteiltä ajoneuvoyhdistelmän ”varastamisesta”. (15)

Mediassa on vähemmän saanut huomiota havainnot siitä, että viimeistään 20. heinäkuuta – mahdollisesti jo ennen tätä – Ukrainan rajan tuntumaan Kuibushevon venäläiskylän liepeille, kylän itäpuolelle, sijoitettiin asemiin Buk-patteri, joka kuului hyvin suurella todennäköisyydellä 58. armeijan 67. ilmatorjuntaprikaatille, jonka sijoituspaikka/tukikohta on Vladikavkaz Kaukasuksella, Georgian rajan tuntumassa Pohjois-Ossetian alueella. (16) Kyseessä oli täysin varusteltu patteri, jonka tutkavaunulla kyetään luomaan aivan toisenlainen tilannekuva, mitä lennon MH17 alas ampuneen Buk-M1-TELARin omalla ”Fire Dome” -tutkalla (huom: Fire Dome on NATO:n käyttämä nimi kyseisestä tutkasta). Mikäli kyseinen patteri oli toimintavalmiina 17. heinäkuuta 2014 - sen apuun tukeutuen, MH17 alas ampuneen Buk-M1:n miehistö olisi todennäköisesti kyennyt muodostamaan olennaisesti paremman tilannekuvan ympäröivästä ilmatilasta.

Mutta kuten eräs Buk-koulutettu henkilö, viestinvaihdossa heinäkuussa 2014 totesi minulle, koulutettukin miehistö voi tehdä virheen todellisessa taistelutilanteessa, kun päätös ampumisesta on tehtävä sekunneissa. Kävikö näin heinäkuussa 2014 Itä-Ukrainassa – Bukin miehistö teki paineistettuna hätäisen päätöksen ampuen alas väärän koneen, vai oliko kyseessä harkittu teko? Tähän tuskin saamme vastausta lähitulevaisuudessa. Todennäköisesti joudumme odottamaan aikaa, jolloin arkistot Venäjällä aukeavat ja salaisuuden vero hälvenee, jolloin toivottavasti syylliset – mikäli ovat vielä elossa – joutuvat vastuuseen teostaan.

Marko




Huom: Torezin alueella Buk-kolonnasta on otettu kuvia, joita tässä kirjoituksessa ei ole julkaistu. 








sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Ukrainassa on ”sisällissota” – myytti murrettu

Otsikon virheellistä väittämää ”sisällissodasta” viljellään Suomessa usein, termin käyttöön ovat syyllistyneet maamme eturivin poliitikot sekä suuri joukko kolumnisteja, bloggareita erinäisistä ”ajattelijoista” ja propagandisteista puhumattakaan. Totean jo alkuun sen, että Ukrainassa ei ole sisällissota ja miksi ei, siihen palaan myöhemmin.

Keskustan presidenttiehdokas Matti Vanhanen kirjoitti kirjassaan Ulkopolitiikkaa (s. 41):

Mitä tästä kaikesta opimme -pohdintaa varten yksi asia on mielestäni tärkein. Ukraina hoiti omat asiansa huonosti, ja ulkopuoliset pääsivät sekaantumaan sen asioihin. Se, että suuressa eurooppalaisessa valtiossa sisäiset asiat menevät niin solmuun, että lopputuloksena on vallankaappaus torilla ja väestön jakautuminen sisällissotaan, antoi osalle väestöä ja Venäjälle mahdollisuuden kaapata Krim.” (1)

Tässä arviossa merkittävin virhe sisältyy aikajänteisiin terminologian ohella. On syytä huomioida se, että venäläisjoukot miehittivät Krimin niemimaan vain muutama päivä sen jälkeen kun Viktor Janukovytš oli paennut Kiovasta eli mitään ”sisällissotaa” tai muutakaan laajamittaista konfliktia ei edes ollut käynnissä Ukrainassa sinä hetkenä jolloin venäläisjoukot suorittivat Krimin niemimaan miehityksen ”paikallisorganisaatioiden” sekä Venäjältä saapuneiden tukiryhmien myötävaikutuksella, joiden eräs tehtävä oli synnyttää kuvaa siitä, että miehityksellä on kansanjoukkojen voimakas tuki. Luettuani Vanhasen teosta, oikaisin häntä tästä aikajännettä koskevasta merkittävästä virheestä, oikaisustani huolimatta hän pysyi arviossaan, toisin sanoen ensin oli sisällissota ja vasta sitten niemimaan miehitys.

Entinen keskustalainen eturivipoliitikko, Keskustan kunniapuheenjohtaja ja Kansalaispuolueen perustaja Paavo Väyrynen on sanoissaan olennaisesti suorempi, blogitekstissään ”Ukraina” (31.1.2017) hän kirjoittaa:

Nulandin saama erokirje on ilmeinen merkki siitä, että Donald Trumpin johtama hallitus on arvioimassa uudelleen Yhdysvaltain suhtautumisen Ukrainan kriisiin. Se voi olla alku prosessille, jossa länsimaat Yhdysvaltain johdolla myöntävät, että niillä on osavastuu Ukrainan sisällissodan ja siihen liittyneen kansainvälisen kriisin syttymisestä.” (2)

Kesäkuussa 2015 – reilu vuosi sotatoimien alun jälkeen – toimittaja Maijaliisa Siira (Naiset Rauhan Puolesta) kirjoittaa SKP:n artikkelissa ”Ukrainan sisällissota rauhanliikkeen koetinkivi”:

Euroopan, mutta erityisesti Suomen ilmapiirissä on tapahtunut suuri muutos viimeisen runsaan vuoden aikana. Valtamediamme on ryhtynyt lietsomaan sotaa keksimällä päivittäin uusia uhkakuvia, jotka tulevat naapuristamme Venäjältä. Ukrainassa käydään sisällissotaa.” (3)

Artikkeli on toisintoa Venäjän välittämästä tarinasta, kuitenkin sillä muutoksella edellisiin esimerkkeihin, että Siiran kirjoituksessa Venäjä on aktiivisemman toimijan sijaan erityisesti uhri, jota NATO uhkaa – aivan kuin keksisimme uhkakuvia Venäjästä ja Venäjä olisi täydellisen passiivinen toimija tässä kuviossa. Uhri!

Moskovaa myötäilevään retoriikkaan turvautuu Suomessa edellä mainittujen ohella suurehko joukko poliitikkoja, osalla toiminta on suurelta osin Venäjän merkityksen vähättelyä, jossa muistetaan korostaa sitä, kuinka NATO on toimillaan lisännyt jännitettä Itämerellä ja Venäjän lähialueilla. Sosiaalidemokraateista löytyy useampikin poliitikko, jotka toistavat tätä Venäjän roolia ja merkitystä vähättelevää liturgiaa, heidän joukossa on puolueen riveistä presidenttiyteen noussut Tarja Halonen sekä entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja. Eikä nykyisen presidenttimme Sauli Niinistön puheita ”Ukrainan kriisistä” voi noin vain ohittaa, nekin kuuluvat kategoriaan, jossa vältellään käyttämästä Ukrainan sodasta oikeaa termiä – kirjoitin aiheesta blogissa ”Tulitaukoa pukkaa, jälleen kerran”.

Tässä kohdin on syytä palauttaa mieliin Ukrainan presidentin Petro Poroshenkon sanat Münchenin turvallisuuskonferenssissa reilu vuosi sitten, jolloin hän painotti, ettei Ukrainassa ole sisällissota. Että kyse on Venäjän toimista Ukrainassa. (4)

Ukrainassa ei ole sisällissota, Ukrainassa on sota

Jos jätämme huomiotta Venäjän Itä-Ukrainaan ns. kansantasavaltoihin toimittaman mittavan varustuksen – mukaan lukien modernia aseistusta, tuhansia aktiivipalveluksessa olevia sotilaita sekä upseereita, Malaysian Airlinesin lennon MH17 alas ampumisen, joka sekin sitoo Venäjän Ukrainan sotaan tiiviisti, sekä kohtalaisen joukon pidätettyjä ja vangittuja Venäjän asevoimien sotilaita tai FSB:n rajavartijoita muista virkailijoista puhumattakaan – ja käytämme todisteinamme vain sanoja, niin jo niiden avulla voidaan Venäjän osallisuus todistaa verrattoman hyvin.

Toisaalta Venäjän osallisuus on mielestäni tullut todistettua jo helmi-maaliskuussa 2014, jolloin maa ”pienten vihreiden miesten” ynnä erinäisten kollaboraattoreiden avulla miehitti Krimin hajaannuksen vallassa olevalta Ukrainalta ja tämän jälkeen järjesti niemimaalla laittoman kansanäänestyksen, jonka – vilpillistä tulosta – käytti perusteena niemimaan anneksoimiseen Venäjään. Venäjä aloitti kyseisillä toimilla osallistumisensa omilla joukoillaan Ukrainan tapahtumiin, jotka Krimin niemimaan miehittämisen myötä etenivät kaaoksen levittämiseksi Ukrainan itä ja etelä sekä lounaisosiin, ja josta kumpusi huhtikuussa 2014 ”separatismiksi” nimitetty liikehdintä osissa Donetskin ja Luhanskin oblasteja ja joka oli sodan alkusoitto. Venäjä oli mukana tässä kaikessa kyynärpäitä myöten, samoja (entisiä) upseereita ja sotilaita, jotka ensin olivat mukana Krimin operaatiossa, hyödynnettiin sen jälkeen Ukrainan itäosissa. Igor Strelkovin sanoin: "I was the one who pulled the trigger of this war." (5)

Entisenä GRU:n upseerina – eroten palveluksesta vain joitain viikkoja ennen Krimin miehitystä – Strelkov eli Igor Girkin on kuitenkin vain pieni tekijä. Löytyy paljon suurempiakin tekijöitä, jotka ovat tunnustaneet Venäjän osallisuuden Itä-Ukrainassa käynnissä olevaan sotaan.

Joulukuussa 2015 Vladimir Putin, vastoin aiempia kieltojaan, tunnusti Itä-Ukrainassa operoivan venäläisiä sotilaallisia neuvonantajia, joita Putin ei kuitenkaan rinnastanut Venäjän asevoimien sotilaisiin. (6) Tämä on kuitenkin ensimmäinen selkeä tunnustus Venäjän valtiojohdolta siitä, että maa on osallinen Itä-Ukrainan käynnissä olevassa sodassa. On syytä muistaa, että Krimin miehityksen alkuvaiheessa Putin järjestelmällisesti kielsi sen, että Venäjän valtiolla olisi mitään tekemistä miehitysjoukkojen kanssa – tunnustus tuli jälkijunassa. Itä-Ukrainan sodan kohdalla ensimmäinen tunnustus tuli vasta verrattomasti paljon myöhemmin.


Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov asteli ”heikoille jäille” kesäkuun 30. Moskovassa. the Primakov Readings’in kansainvälisellä foorumilla, jossa hän puheen ohella vastaili median kysymyksiin, seuraava vastaus esitettyyn kysymykseen on herättänyt tähän mennessä kohtuullisen paljon huomiota kansainvälisesti – ensituntuman mukaan paljon enemmän kuin Putinin aiempi toteamus.

Kuvakaappaus Venäjän ulkoasianministeriön verkkosivulta. (7)











Likaisen työn tekijä (Strelkov), tunnustaa vetäneensä liipasimesta; Venäjän presidentti tunnustaa Itä-Ukrainassa olevan Venäjän ”sotilaallisia neuvonantajia”; Venäjän ulkoministeri toteaa lukeneensa ja kuullensa paljon kritiikkiä päätöksestä osallistumisesta sotaan Donbassissa ja Syyriassa – hän ei siis aseta mitään ehtoja tai kerro asiaa siten, että syntyisi kuva kyseessä olevan Venäjän ”väitetystä” toiminnasta. Ei – vaan kyse on heidän (Venäjän) päätöksestä. Alkuperäisteksti venäjäksi on itse asiassa vieläkin selkeämpi toteamus näiltä osin.

Kuvakaappaus Venäjän ulkoasiainministeriön sivulta. (7)









Ukrainassa ei ole sisällissota – Venäjä sotii Ukrainassa. Venäjä tuskin tätä selkeämmin tunnustaa rooliaan sotijana, josta mieleeni nousee ajatus siitä, että onko tämä tunnustus harkittu – tarkoituksellinen, ja jos on, mitä tästä seuraa? Toinen kysymys on sitten se, että mitä johtopäätöksiä lännessä – myös Suomessa – tulisi tehdä tämän tunnustuksen jälkeen, muutakin kuin lopettaa puhuminen Ukrainan "sisällissodasta" tai "kriisistä". Vielä ei ole liian myöhäistä ryhtyä riittävän ponnekkaisiin tekoihin.


Marko


1. Matti Vanhanen – Ulkopolitiikkaa s. 41