Otsikon virheellistä väittämää ”sisällissodasta” viljellään Suomessa usein,
termin käyttöön ovat syyllistyneet maamme eturivin poliitikot sekä suuri joukko
kolumnisteja, bloggareita erinäisistä ”ajattelijoista” ja propagandisteista
puhumattakaan. Totean
jo alkuun sen, että Ukrainassa ei ole sisällissota ja miksi ei, siihen palaan
myöhemmin.
Keskustan presidenttiehdokas Matti Vanhanen kirjoitti kirjassaan
Ulkopolitiikkaa (s. 41):
”Mitä tästä kaikesta opimme -pohdintaa varten yksi asia on mielestäni
tärkein. Ukraina hoiti omat asiansa huonosti, ja ulkopuoliset pääsivät
sekaantumaan sen asioihin. Se, että suuressa eurooppalaisessa valtiossa
sisäiset asiat menevät niin solmuun, että lopputuloksena on vallankaappaus
torilla ja väestön jakautuminen sisällissotaan, antoi osalle väestöä ja
Venäjälle mahdollisuuden kaapata Krim.” (1)
Tässä arviossa merkittävin virhe
sisältyy aikajänteisiin terminologian ohella. On syytä huomioida se, että
venäläisjoukot miehittivät Krimin niemimaan vain muutama päivä sen jälkeen kun Viktor Janukovytš oli paennut Kiovasta
eli mitään ”sisällissotaa” tai
muutakaan laajamittaista konfliktia ei edes ollut käynnissä Ukrainassa sinä
hetkenä jolloin venäläisjoukot suorittivat Krimin niemimaan miehityksen ”paikallisorganisaatioiden”
sekä Venäjältä saapuneiden tukiryhmien myötävaikutuksella, joiden eräs tehtävä
oli synnyttää kuvaa siitä, että miehityksellä on kansanjoukkojen voimakas tuki.
Luettuani Vanhasen teosta, oikaisin häntä tästä aikajännettä koskevasta
merkittävästä virheestä, oikaisustani huolimatta hän pysyi arviossaan, toisin
sanoen ensin oli sisällissota ja vasta sitten niemimaan miehitys.
Entinen keskustalainen
eturivipoliitikko, Keskustan kunniapuheenjohtaja ja Kansalaispuolueen perustaja
Paavo Väyrynen on sanoissaan
olennaisesti suorempi, blogitekstissään ”Ukraina”
(31.1.2017) hän kirjoittaa:
”Nulandin saama erokirje on ilmeinen merkki siitä, että Donald Trumpin
johtama hallitus on arvioimassa uudelleen Yhdysvaltain suhtautumisen Ukrainan
kriisiin. Se voi olla alku prosessille, jossa länsimaat Yhdysvaltain johdolla
myöntävät, että niillä on osavastuu Ukrainan sisällissodan ja siihen liittyneen
kansainvälisen kriisin syttymisestä.” (2)
Kesäkuussa 2015 – reilu vuosi
sotatoimien alun jälkeen – toimittaja Maijaliisa
Siira (Naiset Rauhan Puolesta)
kirjoittaa SKP:n artikkelissa ”Ukrainan sisällissota rauhanliikkeen
koetinkivi”:
”Euroopan, mutta erityisesti Suomen ilmapiirissä on tapahtunut suuri
muutos viimeisen runsaan vuoden aikana. Valtamediamme on ryhtynyt lietsomaan
sotaa keksimällä päivittäin uusia uhkakuvia, jotka tulevat naapuristamme Venäjältä.
Ukrainassa käydään sisällissotaa.” (3)
Artikkeli on toisintoa Venäjän
välittämästä tarinasta, kuitenkin sillä muutoksella edellisiin esimerkkeihin,
että Siiran kirjoituksessa Venäjä on aktiivisemman toimijan sijaan erityisesti
uhri, jota NATO uhkaa – aivan kuin keksisimme uhkakuvia Venäjästä ja Venäjä
olisi täydellisen passiivinen toimija tässä kuviossa. Uhri!
Moskovaa myötäilevään
retoriikkaan turvautuu Suomessa edellä mainittujen ohella suurehko joukko
poliitikkoja, osalla toiminta on suurelta osin Venäjän merkityksen vähättelyä,
jossa muistetaan korostaa sitä, kuinka NATO on toimillaan lisännyt jännitettä
Itämerellä ja Venäjän lähialueilla. Sosiaalidemokraateista löytyy useampikin
poliitikko, jotka toistavat tätä Venäjän roolia ja merkitystä vähättelevää
liturgiaa, heidän joukossa on puolueen riveistä presidenttiyteen noussut Tarja Halonen sekä entinen
ulkoministeri Erkki Tuomioja. Eikä
nykyisen presidenttimme Sauli Niinistön
puheita ”Ukrainan kriisistä” voi noin
vain ohittaa, nekin kuuluvat kategoriaan, jossa vältellään käyttämästä Ukrainan
sodasta oikeaa termiä – kirjoitin aiheesta blogissa ”Tulitaukoa pukkaa, jälleen kerran”.
Tässä kohdin on syytä palauttaa
mieliin Ukrainan presidentin Petro
Poroshenkon sanat Münchenin turvallisuuskonferenssissa reilu vuosi sitten,
jolloin hän painotti, ettei Ukrainassa ole sisällissota. Että kyse on Venäjän
toimista Ukrainassa. (4)
Ukrainassa ei ole sisällissota, Ukrainassa on sota
Jos jätämme huomiotta Venäjän
Itä-Ukrainaan ns. kansantasavaltoihin toimittaman mittavan varustuksen – mukaan
lukien modernia aseistusta, tuhansia aktiivipalveluksessa olevia sotilaita sekä
upseereita, Malaysian Airlinesin lennon MH17 alas ampumisen, joka sekin sitoo
Venäjän Ukrainan sotaan tiiviisti, sekä kohtalaisen joukon pidätettyjä ja
vangittuja Venäjän asevoimien sotilaita tai FSB:n rajavartijoita muista
virkailijoista puhumattakaan – ja käytämme
todisteinamme vain sanoja, niin jo niiden avulla voidaan Venäjän osallisuus
todistaa verrattoman hyvin.
Toisaalta Venäjän osallisuus on
mielestäni tullut todistettua jo helmi-maaliskuussa 2014, jolloin maa ”pienten vihreiden miesten” ynnä
erinäisten kollaboraattoreiden avulla miehitti Krimin hajaannuksen vallassa
olevalta Ukrainalta ja tämän jälkeen järjesti niemimaalla laittoman
kansanäänestyksen, jonka – vilpillistä tulosta – käytti perusteena niemimaan
anneksoimiseen Venäjään. Venäjä aloitti kyseisillä toimilla osallistumisensa
omilla joukoillaan Ukrainan tapahtumiin, jotka Krimin niemimaan miehittämisen
myötä etenivät kaaoksen levittämiseksi Ukrainan itä ja etelä sekä lounaisosiin,
ja josta kumpusi huhtikuussa 2014 ”separatismiksi”
nimitetty liikehdintä osissa Donetskin ja Luhanskin oblasteja ja joka oli sodan
alkusoitto. Venäjä oli mukana tässä kaikessa kyynärpäitä myöten, samoja
(entisiä) upseereita ja sotilaita, jotka ensin olivat mukana Krimin
operaatiossa, hyödynnettiin sen jälkeen Ukrainan itäosissa. Igor Strelkovin sanoin: "I was the one who pulled the trigger of this
war." (5)
Entisenä GRU:n upseerina – eroten
palveluksesta vain joitain viikkoja ennen Krimin miehitystä – Strelkov eli Igor
Girkin on kuitenkin vain pieni tekijä. Löytyy paljon suurempiakin tekijöitä,
jotka ovat tunnustaneet Venäjän osallisuuden Itä-Ukrainassa käynnissä olevaan
sotaan.
Joulukuussa 2015 Vladimir Putin, vastoin aiempia
kieltojaan, tunnusti Itä-Ukrainassa operoivan venäläisiä sotilaallisia
neuvonantajia, joita Putin ei kuitenkaan rinnastanut Venäjän asevoimien
sotilaisiin. (6) Tämä on kuitenkin ensimmäinen selkeä tunnustus Venäjän
valtiojohdolta siitä, että maa on osallinen Itä-Ukrainan käynnissä olevassa
sodassa. On syytä muistaa, että Krimin miehityksen alkuvaiheessa Putin
järjestelmällisesti kielsi sen, että Venäjän valtiolla olisi mitään tekemistä
miehitysjoukkojen kanssa – tunnustus tuli jälkijunassa. Itä-Ukrainan sodan
kohdalla ensimmäinen tunnustus tuli vasta verrattomasti paljon myöhemmin.
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov asteli ”heikoille jäille”
kesäkuun 30. Moskovassa. the Primakov Readings’in kansainvälisellä foorumilla,
jossa hän puheen ohella vastaili median kysymyksiin, seuraava vastaus
esitettyyn kysymykseen on herättänyt tähän mennessä kohtuullisen paljon
huomiota kansainvälisesti – ensituntuman mukaan paljon enemmän kuin Putinin
aiempi toteamus.
Kuvakaappaus Venäjän
ulkoasianministeriön verkkosivulta. (7)
|
Likaisen työn tekijä (Strelkov), tunnustaa vetäneensä
liipasimesta; Venäjän presidentti tunnustaa Itä-Ukrainassa olevan Venäjän ”sotilaallisia neuvonantajia”; Venäjän
ulkoministeri toteaa lukeneensa ja kuullensa paljon kritiikkiä päätöksestä
osallistumisesta sotaan Donbassissa ja Syyriassa – hän ei siis aseta mitään
ehtoja tai kerro asiaa siten, että syntyisi kuva kyseessä olevan Venäjän
”väitetystä” toiminnasta. Ei – vaan kyse on heidän (Venäjän) päätöksestä.
Alkuperäisteksti venäjäksi on itse asiassa vieläkin selkeämpi toteamus näiltä
osin.
Kuvakaappaus Venäjän
ulkoasiainministeriön sivulta. (7)
|
Ukrainassa ei ole sisällissota –
Venäjä sotii Ukrainassa. Venäjä tuskin tätä selkeämmin tunnustaa rooliaan
sotijana, josta mieleeni nousee ajatus siitä, että onko tämä tunnustus harkittu
– tarkoituksellinen, ja jos on, mitä tästä seuraa? Toinen kysymys on sitten se,
että mitä johtopäätöksiä lännessä – myös Suomessa – tulisi tehdä tämän tunnustuksen
jälkeen, muutakin kuin lopettaa puhuminen Ukrainan "sisällissodasta" tai "kriisistä". Vielä ei ole liian myöhäistä ryhtyä riittävän ponnekkaisiin tekoihin.
Marko
1. Matti Vanhanen –
Ulkopolitiikkaa s. 41
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toistaiseksi ei kommentointia.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.