Moskoviitti ”sakkopaikalla” –

 

näin etsimme ja löydämme paikan, johon ”bemari” on pysäköity

Siitä huolimatta, että Ukrainassa käynnissä oleva sota siihen nivoutuvine elementteineen on repinyt hajalle miljoonien ihmisten elämän ja omalta osaltaan hajottanut sopimusperusteista maailmaamme horjuttaen vakautta kautta mantereen, lähestyn tässä kirjoituksessa sodan oheisilmiötä leikkimielisesti, johon toki sisältyy opetuksellisia elementtejä. Elementtejä, joita olen oppinut muilta ja joita tässä kirjoituksessa, omalta osaltani, haluan jakaa eteenpäin.

Twitterissä käyttäjä @666_mancer jakoi yllä olevan kuvan 23. lokakuuta, saatetekstillä, jossa mainittiin kuvan olevan Donetskista, joten halusin testata, kuinka helposti Donetskista on löydettävissä alue, jossa kuvan rynnäkkövaunu on parkissa.

Tehtävääni luonnollisesti helpotti se, että tiedossani oli ennalta alueen ohella paikkakunta (Donetsk) ja koska kyseessä on tuore kuva, kyse on alueesta, joka on ollut miehitettynä useamman vuoden ajan. Tehtävääni helpotti myös se, että olen vieraillut Donetskissa useita kertoja ennen sotaa ja miehitystä, viimeisimmän vierailun ajoittuessa syyskesään 2013. Rakennuskanta sinällään näytti sellaiselta, jota voi nähdä Donetskissa, joten oli oletettavaa, että ennakkotieto paikkakunnasta piti paikkansa. Kuva on kuitenkin sen verran epäselvä, ettei kylteistä tai viitoista saanut selvää, joten ne eivät johdattaneet minua tarkan sijainnin jäljille. (Huomioitavaa on myös se, että miehitysvuosien aikana osa Donetskin kaduista ja aukioista oli nimetty uudelleen – virallisesti tai epävirallisesti, paikoin tämä nimien vaihto näkyy myös karttapalveluissa).

Donetsk itsessään oli reilun miljoonan asukkaan kaupunki ennen miehitystä, neuvostoaikaisia tiilirakennuksia löytyi laajalta alueelta ympäri kaupunkia. Kuvassa kuitenkin näytti olevan ajolankoja, mikä helpotti tehtävääni – ei siis tarvinnut käydä läpi koko laajaa kaupunkialuetta ulottaen etsintä mahdollisesti Makiivkankin puolelle.

Entuudestaan tiesin, että Donetskissa oli ennen miehitystä käytössä raitiovaunujen lisäksi johdinautoja (trolley bus), ja koskapa kuvassa ei näy ratakiskoja, on pääteltävissä, että alueella on kulkenut johdinautolinja jossain vaiheessa ts. kuva on otettu johdinauton reitin varrelta.

Seuraava tehtävä oli googlata mitkä olivat Donetskin johdinautojen reitit ennen sotaa. Miehitysvuosina reitteihin on tullut muutoksia (ne ovat lyhentyneet ja niillä ajetaan epäsäännöllisemmin), mutta päätin lähteä liikkeelle reittikartasta ennen sotaa. Google antoi niinkin yksinkertaisella haulla, kuin ”trolley bus + Donetsk” linkkejä kaupungin julkisen liikenteen reitteihin, esim. sivulta eway.in.ua löytyi Donetskin johdinautojen reittikartat. (1)

Kuten kuvasta voi päätellä, johdinautoilla ajetaan hyvin laajalla alueella Donetskin kaupunkia – pohjoisessa Kyivskyin kaupunginosasta etelässä Širokiin alueelle Mariupoliin vievän pikatien varrella, ja lounaassa rautatieasemalta kaakkoon Budonivskyin alueelle.

Ennen sotaa Donetskin kaupunkialueella ajettiin johdinautoilla yhdellätoista reitillä, eikä julkaistu kuva suoraan johdattanut minua oikealle alueelle.

Kuvan ajolangat sijaitsivat tiiviin kaupunkiympäristön keskellä. Havainto helpotti tehtävää vain hiukan, koska käytännössä kaikki johdinautoreitit kulkevat jossain vaiheessa tiiviin tai hyvin tiiviisti rakennetun kaupunkiympäristön keskellä. Kuva antaa myös vihjeen siitä, että kyseessä olisi johdinautoreitillä sijaitseva kääntöpaikka, joita niitäkin on reiteillä yhteensä enemmän kuin reittien alku- ja päätepisteitä.

Kuvassa taustalla häämöttää kuitenkin harmaa korkeahko toimistotalo tai kerrostalo. Donetskin vierailuiltani muistin, että keskustan alueella ja eräillä muilla alueilla, esim. Leninskyi prospektin varrella, on harmahtavia korkeita neuvostoaikaisia rakennuksia. Lähdin käymään reittejä läpi keskusta-alueelta poispäin.

Vaikka edellä kirjoitinkin, että kääntöpaikkoja on enemmän kuin reittien alku- ja päätepisteitä, niin pidin kuitenkin hyvin todennäköisenä sitä, että kuvassa on kääntöpaikka. Avasin kaikki johdinautojen reitit kartalle ja tämän jälkeen kävin vertaamaan reittikarttaa Donetskin Google Map-karttaan, potentiaalisia kohteita tarkastelin luonnollisesti Street View-näkymässä.

Donetskin keskustasta ja keskustan tuntumasta löytyi muutamia potentiaalisia  ehdokkaita, joita ryhdyin tarkastelemaan tarkemmin Google Map-satelliittikarttaa sekä Street View-näkymää hyödyntäen. Tästä joukosta oikea paikka löytyikin, kuvan BMP-2 (kuva on hiukan rakeinen, mutta näyttää siltä, että kyseessä on modifioitu BMP-2) on pysäköity johdinautolinja 8:n kääntöpaikalle  Проспект Миру:lla (Google Maps: Myru Avenue), viereiselle vul. Universitetskalle on reititetty useampi johdinautolinja.

Muistutan lukijaa, että tehtävässä minua auttoi verrattoman paljon tieto paikkakunnasta (muistetaan häviävän pieni mahdollisuus väärälle tiedolle) sekä se, että olen vieraillut Donetskissa useita kertoja ennen sotaa, joten kaupunki ei ollut aivan tuntematon minulle. Mikäli paikkakuntaa ei olisi mainittu, etsintä olisi ollut olennaisesti hankalampi mutta ajolankahavainto olisi jo hiukan avustanut minua kuin myös kuvassa näkyvä rakennuskanta ja tien leveys, joiden tietojen perusteella oli mahdollista haarukoida potentiaalisia ehdokkaita tarkemmin.

Sotatoimialueella trolley bus-linjoja on tai on ollut useissa kaupungeissa, näistä kaupungeista yhdeksän muuta on Donetskin lailla miehitetyillä alueilla eli paikantamistehtävä olisi muuttunut vaikeammaksi mutta ei mahdottomaksi. Osa näistä paikkakunnista, kuten Vuhlehirs'k, ovat niin pieniä, ettei niiden silmämääräiseen kartoittamiseen olisi mennyt montaa minuuttia, käytännössä osan paikkakunnista olisi voinut sulkea pois silmäilyn jälkeen.

 

Marko

Lähde:

1. https://www.eway.in.ua/en/cities/donetsk/routes 

Hyödynnetty myös Google Maps ja Google Earth-palveluiden tarjoamia sisältöjä (esim. Street View).

Eliot Higgins: Me olemme bellingcat – Tiedustelupalvelu verkossa

 

OSINT – Open Source Intelligence eli avoimien lähteiden tiedustelu nousi laajempien kansanosien tietoisuuteen Ukrainan ja Syyrian sotien myötä. Sota- ja konfliktiuutisoinnissa lyhenne nostaa monien mieleen ensinnä Bellingcatin. Jyväskyläläinen Docendo vastaa Eliot Higginsin teoksen ”We Are Bellingcat – An Intelligence Agency for the People” suomenkielisen laitoksen ”Me olemme Bellingcat – Tiedustelupalvelu verkossa” kustantamisesta. Teoksen suomalaiselle lukijoille esipuheen on kirjoittanut, Bellingcatin alkuperäisjäseniin kuulunut, Veli-Pekka Kivimäki. Ymmärrykseni mukaan teos julkaistiin useissa maissa samanaikaisesti helmikuun alkupäivinä, Docendon palvellessa meitä suomalaisia erinomaisen hyvin julkaistessa teoksen ensimmäisessä aallossa.

Eliot Higgins: Me olemme bellingcat – Tiedustelupalvelu verkossa. Kuva M. Enqvist.

Näinä päivinä Bellingcat on meille monille tuttu, jotka seuraamme turvallisuuspolitiikkaa ja konflikteja sekä sotia eri rintamilla. Uskoakseni useimmilla on myös jokin tietty tapahtuma tai tutkimus, johon Bellingcat henkilöityy, tutkimus, joka tulee Bellingcatista ensimmäisenä mieleen. Minulla se on Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamiseen liittyvä seikkaperäinen tutkimustyö, johon tutustuminen ja josta koottujen raporttien ja analyysien lukeminen on usein kuin lukisi salapoliisiromaania. Vertauksella en halua väheksyä Bellingcatin työtä, ennemminkin kuvata sitä, kuinka yksi johtolanka johtaa toiseen ja hitaasti muodostuu kokonaiskuva, joka paljastaa syyllisen. Toisin kuin salapoliisiromaaneissa, Bellingcatin tutkimustyössä tämä syyllinen kävi ilmeiseksi jo ennen viimeistä näytöstä lukuhuoneessa, mutta tästä huolimatta, jokainen pala, joka seikkaperäisen tutkimustyön myötä onnistuttiin kaivamaan esiin ja asettamaan oikealle paikalle, täydensi kuviota, niin, että lopulta kuka tahansa meistä voi käydä tämän todisteketjun läpi ja sen perusteella tehdä oman johtopäätöksen syyllisestä (tai syyllisistä).

Mutta, kuten kirja osoittaa, Bellingcat on paljon muutakin kuin MH17-tutkinta tai Syyriassa hallituksen suorittamien kaasuiskujen seikkaperäinen tutkinta – itse asiassa tänään Bellingcat on paljon juuri tätä muuta, mutta edelleen sen ympärillä käydyssä keskustelussa toistuu syytös ”CIA:n luomuksesta”, näiden syytösten tullessa tavattoman usein Venäjän johtoon myönteisesti suhtautuvan laita- ja äärioikeiston taholta, unohtamatta kuitenkaan vasemman laidan vankkumattomia amerikkalaisimperialismin vihaajia, jotka vihansa sokaisemana eivät näe malkaa omassa silmässään. Rakenteeltaan tämä kirjoitus on kuin olisin ryhtynyt lukemaan kirjaa keskeltä, vaikka ennen Bellingcatin syntyä ja, minulle merkittävää, MH17-tutkintaa, oli kuitenkin ollut jo mies ja sylimikro ja loputtomasti aikaa. Tämä mies oli Eliot Higgins.

Tavallaan kiehtovaa Bellingcatin ja samalla Eliot Higginsin tarinassa on se, että kaikki palaset olivat jo olemassa (internetin kuvavirta, mahdollisuus geolokaatioon, Google Maps ja Google Earth jne. jne.), mutta niitä ei ollut osattu, tai haluttu, hyödyntää ennen tätä suurten uutistoimistojen tai muidenkaan julkisten tahojen toimesta. Aivan kuin meillä olisi ollut palapeli, jota kukaan ei ollut jaksanut kasata. Huom. en nyt ota kantaa siihen, etteikö joku ole voinut jossain tehdä pienimuotoisesti tätä jo ennen Eliot Higginsiä, mutta Higgins oli todennäköisesti ensimmäisiä, joka havaitsi sen mahdollisuudet ja kokonaisvaltaisen tutkimustyön, raportoinnin ja analysoinnin osana – täydentämässä palettia.

Teoksen perusteella syntyy kuva, että vielä siinä vaiheessa, kun mahdollisuudet olivat jo tiedossa, julkisten organisaatioiden toiminnassa esiintyi siinä määrin konservatiivisuutta, ettei kaikkia osasia haluttu hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla:

”Peter de Kock palveli eräässä Alankomaiden poliisin peiteyksikössä MH17 tutkimuksen aikana. Kun turvallisuuspalvelun vakinainen kuudenkymmenen vahvuinen henkilöstö pyrki tuskalla ja vaivalla edistämään tutkimustaan, hän seurasi, miten Bellingcat selvitti ripeästi Buk-lavetin kulkureitin pelkkien julkisten lähteiden avulla. - - - …poliisilaitos oli konservatiivinen ja piti perinteisiä tutkimusmenetelmiä parempina.” s. 222–223.

Tietenkin alueellisia eroja on, mutta on todennäköistä, että havainto on jotakuinkin yleispätevä. Bellingcatin tutkimuksia seuratessa olemme myös havainneet sen, että suurten julkisten organisaatioiden, kuten Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB:n, toiminnassa muutokset tapahtuvat hitaasti määräyksistä huolimatta. Venäjän kohdalla läpensä korruptoitunut yhteiskunta asettaa omat lisähaasteensa, mikä on hyödyttänyt huomattavassa määrin myös Bellingcatia ja heidän yhteistyökumppaneita heidän kyetessä ostamaan pimeiltä markkinoilta dataa ja informaatiota, joka kuitenkin muodostaa vain osan heidän tutkimuksissa käyttämästään materiaalista. Kirjassa esiteltyjä, eräitä erityislaatuisia tutkimuksia, kuten Skripalin myrkytystutkinta, lukuun ottamatta avoimet lähteet ovat edelleen Bellingcatin tutkimustoiminnan kivijalka – perusta. Ne toistamalla, me itsekukin pystymme käymään läpi koko todisteketjun – kuten olen tehnyt esim. Malaysia Airlinesin lennon MH17 aineistoa läpikäydessäni tehnyt – ja tekemään johtopäätökset esitettyjen todisteiden pohjalta. Olen epäilemättä istunut satoja tunteja tietokoneen äärellä vain toisintaakseni Bellingcatin tutkimustyötä, käynyt läpi kuvia ja videoita sijoittaen niitä kartalle, lukenut sotilaiden somepostauksia jne.

Joukossamme on ihmisiä, joita todisteketjut eivät vakuuta, heidän joukossa on ihmisiä, jotka menevät vielä pidemmälle ryhtyessään toistamaan esimerkiksi Venäjän valtiollisten medioiden suoltamaa disinformaatiota, valheita ja harhatietoa – teoksessa Eliot Higgins kuvaa tällaisen ekosysteemin toiminnassa, kun Syyrian siviilipuolustusjärjestö eli valkokypärät joutuivat ankaran propagandakampanjan kohteeksi, jossa heidän maine pyrittiin tuhoamaan syyttäessä heitä murhaajiksi ja jopa elinkauppiaiksi:

”Osoittautui kuitenkin, että jotain kolkkoa oli tekeillä: harhatietokampanja ilman johtajaa, jossa väitteitä viskoivat edestakaisin salaliittoteoreetikot, valtiolliset propagandistit ja vaihtoehtoisen median äänitorvet – ekosysteemi, jolle olen antanut nimen ’kontrafaktuaalinen yhteisö’.” s. 125.

Toiminta on käytännössä sitä, jota toimittaja Jessikka Aro kuvailee teoksessaan ”Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta” termeillä ”mätä silli” ja ”suuri valhe” – ensimmäisen tarkoittaessa sitä, että kohde yhdistetään johonkin skandaaliin ja tätä kytköstä toistetaan niin pitkään, että kohteen nimi ryvettyy – alkaa haista, jonka seurauksena häntä ryhdytään karttelemaan; jälkimmäisen vastaavasti tarkoittaessa sitä, että keksitään niin suuri valhe, jollaista on mahdotonta uskoa kenenkään voivan keksiä, valhe on niin suuri, että se aiheuttaa traumoja kohdeyleisölle ja määrittelee tavan, jolla kohdeyleisö suhtautuu loattuun tahoon tulevaisuudessa.

Teoksessa Eliot Higgins kuvaa Bellingcatin toimintaa, toiminnan periaatteita kuin myös tavoitteita. Kuten kirjoitukseni alkupuolella viittaisin, kiehtovaa Bellingcatin ja samalla Eliot Higginsin tarinassa on se, että kaikki palaset olivat jo olemassa hänen ryhtyessä – ensin harrastajana, nyttemmin asiantuntijana – töihin, ja vaikka Bellingcat on toiminut jo vuosien ajan, olemme edelleen vasta tilanteessa, jossa olemme taipaleen alussa. Viittaan olla-verbillä toimintaan, jota voimme tehdä vapaaehtoisina hyödyntäen niitä tekniikoita, jotka Eliot Higgins ja Bellingcat ovat tehneet meille tutuiksi. Higgins kuvaa kirjassa hienosti, kuinka pohjimmiltaan samoja tekniikoita voi hyödyntää suurista mittakaavoista, kuten MH17 tutkimuksesta tai Jemenin sodassa siviileihin kohdistuneiden pommitusten tutkinnasta meitä lähellä oleviin kohteisiin, kuten ympäristön ja luonnontilan kirjaamiseen, tutkintaan ja lopulta analysointiin, ja tätä voivat tehdä ihan kaikki nuorista vanhuksiin.

Niin kiinnostavia ja erinomaisia kuin Bellingcatin julkaisemat merkittävät tutkimukset esim. Skripalien myrkyttämisestä kuin myös Syyriassa tehdyistä sotarikoksista ovatkin, ehkäpä meidän kaikkien kannalta merkittävin anti on se, mille tielle Eliot Higgins sylimikronsa kanssa meidät johdatti –  

”Aloitin kirjoittamalla blogia vapaahetkinäni. Nyt me olemme Bellingcat – ja tämä on vasta alkua”. s. 231.

Teosta on hyvin vaikea ruveta kritisoimaan. Ennemminkin kyseessä on teos, jossa käsiteltyjä aiheita ja kokonaisuuksia olisi suotavaa tuoda mukaan kouluopetukseen. Samalla kirjan lukeminen toimii jälleen yhtenä todisteena käynnissä olevasta pyrkimyksestä horjuttaa tietoa disinformaatiolla ja harhatiedolla ja kuinka tässä operaatiossa on mukana suuri joukko erilaisia operaattoreita yksittäisistä ihmisistä ryhmien kautta valtiojohtoisiin organisaatioihin ja yrityksiin, kuten Venäjän valtiorahoitteiset mediat, jotka ovat samalla merkittävä työkalu Venäjän informaatiosodankäynnin arsenaalissa. Ja tottahan kirjassa olisi saanut olla toinen mokoma lisää sivuja, lopulta lähdeluetteloineen ja henkilöhakemistoineen reilut 250 sivua oli varsin maltillisesti tekstiä tästä kiinnostavasta aiheesta.

Bellingcatin tunnuslause ”Tunnista, todenna, voimista” on hyvä pitää mielessä tänä aikana, jolloin joudumme kamppailemaan ”kontrafaktuaalisten yhteisöjen” tuottamaa melua vastaan.

 

Marko

 

Lainaukset Eliot Higginsin Me olemme bellingcat – Tiedustelupalvelu verkossa sivuilta:

125; 222–223; 231; 126.

Kirjan tekstin siteeraamiselle on lupa teoksen kustantaneelta Docendolta.

Jessikka Aron Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta viittaus teoksen sivuilta 168–169.

MH17: 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoonasta kootun kolonnan matka Ukrainan rajalle

Alankomaiden Haagissa alkoi 9. maaliskuuta 2020, oikeudenkäynti Malaysia Airlinesin lennon MH17 alas ampumisesta Itä-Ukrainan yllä 17. heinäkuuta 2014. (1) Oikeudenkäynnin tässä vaiheessa syytettynä on monikansallisen tutkijaryhmän eli JIT:n nimeämät neljä epäiltyä – venäläiset tiedustelu-upseerit Igor ”Strelkov” Girkin, Sergei “Khmury” Dubinski ja Oleg “Gyurza” Pulatov sekä ukrainalaistaustainen Leonid ”Krot” Khartšenko, jonka tiedetään toimineen kesällä 2014 Venäjän proxy-joukkojen ja militanttien osaston sekä jonkinlaisen tukikohdan komentajana. Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudotuksen saaman huomion ja Venäjän ”kutoman” valheiden verkon myötä erilaiset propaganda- ja disinformaatiokanavat aktivoituivat myös oikeudenkäynnin alettua saaden selvää tukea Venäjän valtiollisilta toimijoita (media ja viranomaisorganisaatiot), täten on syytä käydä (jälleen kerran) kertauksenomaisesti läpi Malaysia Airlinesin lennon MH17 (koneena kyseisellä lennolla oli Boeing 777-200ER) pudotus ja pudotukseen nivoutuvat tapahtumat ynnä tapahtumaketjut.

Eri tahojen toimesta on kyetty esittämään pitävä todisteketju tapahtumien kulusta, sosiaaliseen mediaan julkaistujen kuvien ja videoiden sekä muiden havaintojen perusteella voidaan sanoa, että lennon MH17 pudottamisesta on vastuussa Venäjän maavoimien 53. ilmatorjuntaohjusprikaati. Tarkemmin sanoen, prikaatin (2. pataljoonan) varustukseen kuuluvalta Novator 9K37 M1 Buk TELARilta laukaistu ohjus pudotti Malaysia Airlinesin lennon MH17 heinäkuun 17. päivä 2014, kello 16:20:03 (paikallista aikaa).

Kirjoitussarjan ensimmäisessä osassa käyn läpi 53. ilmatorjuntaohjusprikaatiin kuuluvien yksiköiden matkaa tukikohdastaan Marshala Zhukovasta, noin 11 kilometrin päässä Kursin kaupungin itäpuolella, Ukrainan rajalle. Kirjoituksessa etenen tunnettua reittiä myöten Venäjän ja Ukrainan rajaseudulle Millerovon pikkukaupungin alueelle kesällä 2014. Seuraavassa osassa käyn samalla tavalla läpi MH17 pudottaneen, prikaatin varustukseen kuuluneen, Buk nro. 332* matkan miehitetyssä Itä-Ukrainassa 17. heinäkuuta 2014, Donetskista Snižnen eteläpuolella, Pervomaiskyin kylän kupeeseen. Kronologisesti etenevän sarjan päätän aamuvarhaisella 18. heinäkuuta 2014 kuvatulta videolta otettuun pysäytyskuvaan Luhanskista, jossa Buk nro. 332 vetävä Volvo ajaa kaupunkialueella kohti Venäjän rajaa.

Kirjoitussarjan tässä osiossa en tarkkaan käy läpi Malaysia Airlinesin lennon MH17 koneen pudottamista, (palaan tähän tapahtumaan tarkemmin tulevissa osissa). Lukijoiden on kuitenkin, edellä kuvaamieni tapahtumien lisäksi, hyvä muistaa tietyt faktat, joten lyhyenä kertauksena.

Malaysia Airlinesin lento MH17 (Schiphol, Amsterdam – Kuala Lumpur) pudotettiin 17. heinäkuuta 2014 Itä-Ukrainan yllä, yhtiön Boeing 777-200ER:n pudottanut ohjus laukaistiin alueelta (Pervomaiskyin kylän länsipuolelta), joka oli tuolloin Venäjän tukemien ja varustamien militanttijoukkojen hallussa. Koneen pudottanut ohjus laukaistiin Venäjän maavoimiin kuuluvan 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin (2. pataljoonan) varustukseen kuuluvalta Novator 9K37 M1 Buk TELARilta nro. 332. Lennon MH17 tuhoutuessa ohjuksen taistelukärjen räjähdettyä ohjaamon vasemmalla puolella, koneen henkilökunta ja matkustajat menehtyivät – 298 siviiliä kuoli.

Venäjän maavoimien 20. kaartin armeijaan kuuluva 53. ilmatorjuntaohjusprikaati (sotilasyksikkö 32406) on rauhan aikana sijoitettu Marshala Zhukovan länsipuolella sijaitsevaan tukikohtaan. Prikaatin komentajana on toiminut vuodesta 2013 lähtien eversti Sergei B. Mutškajev. (2) Upotuskuvassa Buk nro. 332 kuvattuna tukikohdan alueella, upotuskuva otettu todennäköisimmin keväällä 2013.

Buk nro. 332 kuului 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoonan varustukseen, kyseisen pataljoonan komentajana oli ollut vuodesta 2012 Dmitri J. Trunin. (3) Hän oli 2. pataljoonan komentajana myös 17. heinäkuuta 2014.

Marshala Zhukovan ympäristöön on sijoitettu 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin (sotilasyksikkö 32406) ohella sotilasyksiköt 35535 (448. ohjusprikaati) ja 42699 (kyseinen yksikkö on todennäköisesti jo lakkautettu/ yhdistetty muihin sotilasyksiköihin).

Edellä esitettyyn Google Earth kuvaan upotettu kuva: 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin kalustoon kuuluva Novator 9K37 M1 Buk TELAR nro. 332 kuvattuna sotilastukikohdan alueella. Kuva on todennäköisimmin otettu keväällä 2013. Kyseinen kuva on julkaistu ensimmäisen kerran Bellingcatin toimesta 5. kesäkuuta 2017 julkaistussa artikkelissa ”Pre-MH17 Photograph of Buk 332 Discovered”, vinkin Bellingcatille kuvasta antoi Twitter-käyttäjä @Sl0zhny.

Kuvakaappaus 23. kesäkuuta 2014 kuvatulta videolta. (4) 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin kalustoa on liikkeellä kohti itää Kursk – Voronez välisellä pikatiellä R298 (kyrillisin aakkosin Р298), videon kuvaushetkellä kolonna on edennyt muutaman kilometrin päähän Marshala Zhukovasta sijaitsevasta tukikohdastaan. Kuvassa trailerilla Buk TELAR tai latausvaunu. Kesäkuun 23.–25. päivä liikkeellä oli yhteensä 45 prikaatin varustukseen kuuluvaa ajoneuvoa, muun muassa seuraavat Buk M1 TELARit nro.  211, 212, 221, 231 ja 3x2 sekä ainakin yksi latausvaunu (TEL). 

Kesäkuun 23. 2014 kuvatun kolonnan ajoneuvoyhdistelmä sijoitettuna satelliittikartalle P298 pikatielle Marshala Zhukovan koillispuolelle. Kesällä 2014 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin tukikohdasta lähti matkaan kaksi erillistä kolonnaa, kummankin määränpään ollessa Venäjän ja Ukrainan rajaseudulla Rostovin oblastissa. Toiseen pataljoonaan kuuluvaa kalustoa oli liikkeellä 23.–25. kesäkuuta 2014 ja toinen kolonna (1. pataljoonasta) oli liikkeellä 19.–21. heinäkuuta 2014, jälkimmäisen kolonnan määränpäänä oli Kamensk-Šahtinskin alue Millerovosta etelään.

Kolonna videoitiin/ kuvattiin myös Troitskiyn taajama-alueella sen joutuessa hidastamaan R190 (P190) pikatien ylittävän kaasuputken kohdalla. Osa kolonnaan kuuluvista ajoneuvoyhdistelmistä joutui kiertämään kohdan pientareen puolelta, koska ne eivät mahtuneet tien ylittävän kaasuputkirakennelman alta. Troitskiysta on Stari Oskoliin, jossa kolonnaan kuuluvista ajoneuvoista tehtiin runsaasti havaintoja, matkaa linnuntietä noin 25 km.

Kuvakaappaus Troitskiyssa kuvatulta videolta, kuvassa trailerilla olevan Buk-M1 TELARin kyljessä huolimattomasti piiloon maalattu numero 332, kyseessä on siis MH17 pudottanut Buk-M1 TELAR. Buk TELARia kuljettava ajoneuvoyhdistelmä valmistautuu juuri kiertämään tien ylittävän kaasuputken.

Marshala Zhukovasta matkaan lähtenyt kolonna kuvattiin ja videoitiin myös Staryi Oskolissa. Satelliittikarttakuvaan upotettu jotakuinkin oikealle kohdalle (+/- 250 m) trailerilla oleva Buk TELAR, joka on numeroltaan 3xx, todennäköisimmin juuri MH17 pudottanut 332. Upotuskuva on kuvakaappaus videolta ”Военная техника Старый Оскол”, (5) jota myös Bellingcat on hyödyntänyt kolonnan reitin kartoituksessa.

Kuvakaappaus Staryi Oskolista videolta ”Военная техника Старый Оскол”, 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin kalustoa liikkeellä kaupunkia halkovalla prospekt Alekseya Ugarovalla, (vanhemmissa kartoissa tien nimeni on prospekt Alekseya Ugarova – Metallurgov). Kuvassa Buk TELAR nro. 212, samassa ryppäässä ovat TELARit nro. 221 ja 211 sekä latausvaunu. Marshala Zhukovassa sijaitsevasta tukikohdasta matkaa on nyt taitettu noin 135 km.

Buk-M1 TELAR nro. 3x2 kuvattiin Ilovkan ja Aleksejevkan välillä 24. kesäkuuta 2014. Samana päivänä 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin kalustoa kuljettanut kolonna kuvattiin Aleksejevkassa kääntymässä tieltä 14K-10 ul. Chapaevalle. Kyseisellä risteysalueella on muun muassa Gazpromin ja Rosneftin huoltoasemat, upotuskuvassa kääntyvän kolonnan oikealle puolelle jää Gazpromin huoltoasema. Videotallenne on ladattu muun muassa VK:hon käyttäjän A.I toimesta nimellä ”Без названия”.

25.kesäkuuta 2014 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin kalustoa kuvattiin ohi ajavaan autoon asennetulla kameralla. Kolonna oli kuvaushetkenä Millerovon eteläpuolella ul. Artilleriyskajalla. Tietä myöten pääsee Ukrainan rajan tuntumaan Voloshinen alueelle, jonne osa prikaatista oli sijoitettuna kesällä 2014 useamman kuukauden ajan.

Street view -näkymä ul. Artilleriyaskajalta, upotuskuvassa kuvakaappaus videolta ”Идут войска к границе трасса Миллерово-Луганск”, jolla näkyy tunnistettavasti huomattavan paljon 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin kalustoa. Saapuessaan Millerovon alueelle, kolonna oli taittanut matkaa vajaat 600 km tukikohdastaan Marshala Zhukovasta.

Yhden sotilaan isä julkaisi sosiaalisessa mediassa kuvan pojastaan ”Denisistä” Millerovo-kyltin vierellä (kyseessä sama ul. Artilleriyskajalla sijaitseva ”Millerovo”-kyltti kuin edellä olevissa kuvissa). (6) Toisessa isän julkaisemassa kuvassa poikansa ”Denis” on osin naamioitujen kuorma-autojen edessä – kuvassa on selitys “2014-граница” (2014-rajalla). Tuolloin 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin osia oli sijoitettuja Venäjän ja Ukrainan väliselle rajaseudulle Millerovon länsi- ja lounaispuolella seuraavien paikkakuntien ja paikkojen – Duby, Mitjankinskaja ja Chebotovka sekä Voloshino – läheisyyteen.

Alkuperäiset kuvat ”Denisistä” poistettiin hyvin pian niiden julkaisun jälkeen. ”Denisistä” ja muista 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin sotilaista jäi kuitenkin niin paljon ”jälkiä” sosiaaliseen mediaan, että heidän sijoittumisesta alueella kyettiin muodostamaan selkeä kuva.

Kesällä 2014 Venäjän maavoimien 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin osia oli sijoitettuna Ukrainan rajan tuntumaan, Millerovon länsi- ja lounaispuolelle, useiden kuukausien ajan. Sijoitusalueet Dubyn, Mitjankinskajan ja Chebotovkan sekä Voloshinon ympäristössä kyettiin tunnistamaan sosiaaliseen mediaan jaettujen kuvien perusteella, eräissä tapauksissa kuvien sijaintitietojen avulla.

Aiemmin mainitun ”Denisin” ja hänen isän ohella muun muassa ”Ruslan” jakoi sijaintitiedolla varustettuja kuvia sosiaaliseen mediaan (upotuskuva).

Vastaavasti ”Pavel” jakoi Millerovon alueelta kesäkuun 25. päivä kuvan VK:hon, jossa oli tekstinä ”На границу” (”Rajalle”), hän jakoi Rostovin oblastin alueelta (johon Millerovokin kuuluu) vielä elokuussa valokuvia VKontekteen. ”Pavelin” julkaisemissa kuvissa näkyy tunnistettavasti 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin kalustoa Ukrainan rajan tuntumassa.

Kurskin alueelta siirrettiin Dubyn lähistölle heinäkuun 16. päivään mennessä sotilaita myös toisesta yksiköstä, 16. erillisestä elektronisen sodankäynnin prikaatista (sotilasyksikkö 64055). (7)

Seuraavassa osassa, jonka pyrin laatimaan mahdollisimman pian, käyn samalla tavalla läpi MH17 pudottaneen Buk-M1 TELARin nro. 332 matkan Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla 17. ja 18. heinäkuuta 2014.

 

Marko

 

Lähteet: 

1. https://yle.fi/uutiset/3-11247522 

2. https://informnapalm.org/en/the-commander-of-the-53rd-brigade-whose-buk-missile-launcher-brought-down-flight-mh17-signs-children-s-certificates-of-merit-photo/ 

3. https://www.bellingcat.com/app/uploads/2016/02/53rd-report-public.pdf (s. 94)

4. https://www.youtube.com/watch?v=5TIVzgj7884 

5. https://www.youtube.com/watch?v=9JWUPGLqzZ4 

6. https://www.bellingcat.com/app/uploads/2016/02/53rd-report-public.pdf (s. 40)

7. https://www.bellingcat.com/app/uploads/2016/02/53rd-report-public.pdf (s. 42)

Kirjoituksessa on hyödynnetty runsaasti Bellingcatin julkaisemia katsauksia ”MH17 - Potential Suspects and Witnesses from the 53rd Anti-Aircraft Missile Brigade” ja ”Exploring Russia's 53rd Brigade's MH17 Convoy with StoryMap” sekä “Pre-MH17 Photograph of Buk332 Discovered”.

*: MH17 pudottaneen Buk-M1 TELARin tunnistenumero ei alun perin ollut kokonaisuudessaan tiedossa, niinpä siitä käytettiin tunnistetta 3x2. Lopulta, vertaamalla prikaatin kalustosta julkaistuja kuvia sekä TELARien yksityiskohtia, varmennuttiin siitä, että TELAR 3x2 on TELAR nro. 332. 

Syksy – sotatoimet Itä-Ukrainassa syyskuussa 2019

Kesän kääntyessä syksyksi taistelut Itä-Ukrainan sotatoimialueella ovat kiihtyneet, syitä tähän on lukuisia ja niihin palaan myöhemmin tässä kirjoituksessa. Syyskuun alku – sadonkorjuun tulitauon jatko – alkoi samoissa merkeissä missä kesä päättyi Venäjän proxy-joukkojen ja niitä tukevien Venäjän asevoimien ja turvallisuuselinten sotilaiden ja upseereiden jatkaessa ukrainalaisjoukkojen hallussa olevien kohteiden tulittamista erilaisilla asejärjestelmillä samalla tasolla – eskalaatiosta ei ollut havaittavissa merkkejä. Syyskuun taipuessa kohti päätöstään, tilanne rintamalla muuttui olennaisesti venäläisjoukkojen lisätessä raskaiden Minsk II -sopimuksessa kiellettyjen asejärjestelmien käyttöä, kuun loppua kohden edetessä venäläisjoukot lisäsivät merkittävästi ilmatiedustelua tiedustelulennokeilla, samoin alueelle on toimitettu Venäjältä käsin lisää elektronisen sodankäynnin kalustoa. Tässä tapauksessa voidaan sanoa kyseessä olevan Venäjän asevoimiin kuuluvat joukot, jotka kyseistä kalustoa käyttävät. Tai eräissä tapauksissa Venäjän hallinnolle työskentelevät palkkasotilaat (esim. Wagner PMC).

Syyskuussa yhteensä 13 Ukrainan asevoimien ja asevoimia tukevien joukko-osastojen sotilasta ja upseeria menehtyi sotatoimissa, tai sotatoimista johtuvista syistä, yli neljänkymmenen sotilaan haavoittuessa. Tämän vuoden elokuuhun verrattuna kuolleita on viisi enemmän ja haavoittuneita noin parikymmentä enemmän, kuolleiden ja haavoittuneiden merkittävä kasvu johtunee kuun puolivälin ja syyskuun loppupuolen tulituksen voimakkaalla kasvulla, etenkin raskaita asejärjestelmiä, kuten kranaatinheittimiä (82 mm ja 120 mm) sekä erilaisten tykistöjärjestelmiä (pääasiassa 122 mm kenttätykit ja panssarihaupitsit) ja muiden raskaita aseita (esim. rynnäkkövaunujen pääaseet ja 73 mm raskaat singot) käytettiin selkeästi aiempaa enemmän.

Sodan uhreja vuodelta 2015, Ukrainan sotahistorian museo - Kiova.

Alla olevaan karttaan on merkitty alueet, joita Venäjän proxy-joukot tai Venäjän asevoimien joukot ovat tulittaneet syyskuun 20. - 30. välisenä aikana seuraavilla Minsk II -sopimuksessa kielletyillä asejärjestelmillä: 122 mm 2A18 eli D-30 Ljaguška kanuunahaupitsi tai 122 mm 2S1 Gvozdika panssarihaupitsi; 82 mm ja 120 mm kranaatinheittimet; 73 mm SPG-9 raskassinko. Huom. ympyrän aluetta on saatettu tulittaa useina päivinä kyseisenä ajanjaksona esim. Mariupolin itäpuolella sijaitsevia Vodianen ja Lebedinsken alueita on tulitettu Minsk II -sopimuksessa kielletyillä asejärjestelmillä joka päivä 20. – 30. syyskuuta välillä.

Karttapohja Liveuamap.com, merkinnät Marko Enqvist.

Kesäkuukausiin verrattuna Venäjä ja sen proxy-joukot lisäsivät Itä-Ukrainan sotatoimialueella tiedustelulennokkien käyttöä merkittävästi. Ukrainan asevoimat ja sitä tukevat joukko-osastot havaitsivat 19. syyskuuta – 2. lokakuuta välillä 35 vihollisen tiedustelulennokkia, joista valtaosa oli Granat-1 ja Orlan-10 tyyppisiä tiedustelulennokkeja. Havaittujen tiedustelulennokkien joukossa oli myös lennokkimallia, jota havainneet joukot eivät tunnistaneet. Kesään mahtui useita viikkoja, jolloin ukrainalaisjoukot havaitsivat kymmenkunta vihollisen tiedustelulennokkia, vielä syyskuun alkupuolella venäläisjoukkojen tiedustelulennokkien käyttö oli jotakuinkin kesän tasolla.

Venäläisjoukkojen tiedustelulennokkien käyttö oli määrällisesti merkittävintä Donetskin länsi ja lounaispuolella sekä etelässä Mariupolin itäpuolella.

Venäjä on myös normaaliin tapaan jatkanut lentotiedustelua Asovanmeren ja Mustanmeren ilmatilassa, osan tiedustelulennoista lähtiessä Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla sijaitsevilta lentokentiltä, ja osan Venäjän maaperältä esim. Millerovon lentotukikohdasta. Venäjä käyttää alueellisessa tiedustelussa pääasiassa Sukhoi Su-24MR, Iljushin Il-20 tiedustelukoneilla sekä Beriev Be-12 merivalvonta- ja sukellusveneentorjuntakoneilla. Sotaharjoitusten aikana tai Venäjän johdon vieraillessa Krimillä tai Mustanmeren rannikolla, alueella on usein laaja kirjo tiedustelu- ja elso-koneita, kuten oli syyskuun 23. Putinin vieraillessa seudulla, jolloin Tupolev Tu-214SR suoritti monituntisen lennon alueella. (1)

Alueet, joilla venäläisiä tiedustelulennokkeja havaittiin syyskuun lopulla.

Myös Yhdysvallat on suorittanut Ukrainan ilmatilassa, Itä-Ukrainan alueella, tiedustelulentoja miehittämättömällä RQ-4A Global Hawk tiedustelulentokoneella syyskuun loppupuolellakin useita kertoja (ainakin 23., 26. ja 27. syyskuuta). Sekä Mustanmeren yllä Boeing P-8A Poseidon merivalvonta- ja tiedustelukoneilla sekä Boeing RC-135U Combat Sent tiedustelukoneella, ja Lockheed EP-3E Orion signaalitiedustelukoneilla (23., 26., 27. ja 28 sekä 29. syyskuuta).

Karttaan merkitty RQ-4A Global Hawkin tavanomainen lentoreitti Ukrainassa ja Mustallamerellä.

Siviilielämää sotatoimialueella

Syyskuun puolivälissä UHCHR:n julkaiseman tilaston mukaan toukokuun 16. ja elokuun 15. välisenä aikana kahdeksan siviiliä menehtyi sotatoimien seurauksena 60 vammautuessa. Menehtyneistä neljä oli miehiä ja neljä naisia, vammautuneista 31 oli miehiä, 20 naisia loppujen ollessa lapsia.

”Between May 16 and August 15, 2019, OHCHR recorded 68 conflict-related civilian casualties: eight killed (four men and four women) and 60 injured (31 men, 20 women, six girls and three boys), a 51.1% increase compared with the previous reporting period of February 16 to May 15, 2019 when 45 civilian casualties (10 killed and 35 injured) were recorded.” (2)

Siviiliuhrien lukumäärä oli huomattavan suuri kyseisenä ajanjaksona siitä huolimatta, että kesälle osui ”sadonkorjuun tulitauko”, jolloin sotatoimissa tapahtui de-eskalaatiota, jota havaittiin myös Volodymyr Zelenskyin astuttua virkaan 20. toukokuuta 2019.

Ukraina aloitti syyskuussa Stanytsia Luhanskassa uuden sillan rakentamisen sodassa tuhoutuneen sillan tilalle, uusi silta toimii samalla turvallisena reittinä Ukrainan alueelta demarkaatiolinjan yli miehitetyille alueille Luhanskin alueella. (3) Samaisella alueella Ukrainan on vetänyt joukkojaan pois demarkaatiolinjan tuntumasta, vastaavasti ETYJ:n tarkkailijoiden ja ukrainalaishavaintojen mukaan miehitetyillä alueilla Venäjän proxy-joukkojen asemia alueella on vahvistettu. Alueelle on myös siirretty tuoreita joukkoja elo-syyskuussa, OSINT-lähteiden mukaan osa tuoreista joukoista kuuluu Venäjän asevoimiin.

Korvaavan sillan rakennustyöt (syys-lokakuu).

Ukrainaan suuntautuneen matkamme aikana tapasimme myös miehitetyillä asuvia ystäviä ja läheisiämme. Käymistämme keskusteluista ja havainnoistani laajemmin blogissa ”Havaintoja Ukrainasta, etenkin Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta ja rintamalta”.

Tapaamisemme jälkeen ystäviemme ja läheistemme paluu miehitetyille alueille oli tuskallinen, vaikka se on heille koti, on se samalla myös alue, jossa valta on sillä, jolla on ase ja oikeat liittolaiset. Tavallisille ihmisille, elämä siellä on alistumista tai vähintäänkin sopeutumista mielivaltaisiin sääntöihin. Psykologisesti uuvuttavaa. ja, vaikka kotoiset propagandistimmekin mainostavat aluetta, on se kaukana vapaasta paratiisista – se on alue, jossa toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Jossa eliitti ja varakkaat (jotka voivat menettää rahansa, tai jopa henkensä) ovat etuoikeutettuja päästen nauttimaan etuoikeutettujen elämästä ja siihen kuuluvasta luksuksesta, tavallisten kansalaisten etsiessä palasaippuaa tai hammastahnaa kaupoista, tarjoillessa aterialla ”smetana product’ia”, jolla ei ole mitään tekemistä smetanan (tai edes ruoan) kanssa, ja saman kaltaisia ovat muutkin ”korvikkeet”.

Näinä aikoina, Ukrainan mahdollisesti ryhtyessä vetämään joukkojaan, hekin tuntevat olonsa epävarmaksi siellä miehitetyillä alueilla. Heitä pelottaa sodan eskaloituminen, Venäjän hyökkäys ja sodan lopun siirtyminen vielä kauemmas tulevaisuuteen. Sen he ovat sodasta ja miehityksestä oppineet, että periksi antaminen ja kiristykseen myöntyminen ei sotaa lopeta vaan ennemminkin pitkittää ja lisää kärsimyksiä.

Joukkojen vetämiseen liittyy olemassa oleva sodan eskalaation riski, Venäjä on harjoitellut mekanisoiduilla yhtymillä syyskuun aikana alle 30 kilometrin päässä Ukrainan rajasta Rodionovkan alueella (Rostovin oblast), (4 ja 5) sekä siirtänyt mekanisoituja- ja panssarijoukkojaan Ukrainan rajan tuntumaan ja tuntumassa myös pohjoisempana Belgorodin alueella.

* * *

Sotaa ja miehitettyjen alueiden tapahtumia seuraaville venäläisrahoitteinen alueilla toimiva ”media” tarjoaa usein oivallisen näkymän erilaisiin propagandistisiin demonstraatioihin alueella sen ohella, että julkaistuista valokuvista ja videoista paljastuu varsin usein enemmän kuin ehkä on tarkoituskaan. Itsekin olen tällaisilta videoilta tehnyt havaintoja venäläisjoukoista harjoittelemassa miehitetyillä alueilla modernilla kalustolla, osallistumassa sotatoimiin alueella tms. Tai kuten syyskuun 30. päivä, jolloin ”Народная милиция ЛНР” eli ”LNR:n kansanmiliisi” -youtube-kanavalla esiteltiin venäläisen Юнармия eli Yunarmiyan varusteisiin sonnustautuneita nuoria harjoittelemassa Luhanskin lounaisosiin, Myrnyin alueelle, kunnostetussa harjoituskeskuksessa. Vertailtaessa videota satelliittikuviin (kuva alla), voidaan päätellä alueella tehdyn kunnostustöitä syyskuun 2018 jälkeen.

Tässä tapauksessa on oikeastaan sivuseikka se, mistä nuoret ovat alueelle tulleet vai ovatko he paikallisia, tärkeämpää on oikeastaan se, että tämäkin on yksi esimerkki siitä, kuinka Venäjän hallinnassa näille alueille tuodaan Venäjältä epäterveitä ja ikäviä piirteitä, kuten lasten militarisointi ja kouluttaminen sotimaan – eräissä tapauksissa kyse on lähinnä kouluttamisesta terroritoimiin vihollista vastaan. Lukijoiden on hyvä muistaa se, että kyseessä ei ole tervehenkistä puuhastelua vaan se pitää muassaan sellaisia ”koulutuksellisia” elementtejä, joissa jo ala-asteikäisiin lapsiin ryhdytään iskostamaan vihaa kaikkia muita kohtaan. Koulutuksessa viholliselta eli ukrainalaisilta ja lännen edustajilta viedään ihmisyys, he eivät ole ihmisiä vaan jotain muuta, jotka voi tappaa keinoja kaihtamatta. Kyse on de-humanisoinnista, jolla voi olla hyvinkin tuhoisia seurauksia, ja toisaalta, miehitettyjen alueiden palattua Ukrainan hallintaan, on maalla edessä mittava kuntoutustyö, jossa militarisoiduille lapsille on opetettava ihmisyyden perusteet, ja johon Ukraina todennäköisesti tarvitsee runsaasti tukea kolmansilta mailta.

Lokakuu on jo pitkällä, venäläisjoukot kiihdyttivät Ukrainan hallinnassa olevien kohteiden tulittamista syyskuun puollella jatkaen Ukrainan hallinnassa olevien alueiden tulittamista samalla intensiteetillä myös lokakuussa. Asukkaat Itä-Ukrainassa demarkaatiolinjan tuntumassa ovat osoittaneet mieltään mahdollista ukrainalaisjoukkojen vetäytymistä vastaan. (6) He pelkäävät vetäytymisen johtavan Venäjän suorittamaan offensiiviin ja sen jälkeen mittaviin kostotoimenpiteisiin alueen asukkaille – pelko on perusteltu. Olemme sodan kuluessa nähneet mitä miehitetyillä alueilla tapahtuu Ukrainaa tukeville. Heitä vangitaan, kidutetaan ja murhataan – julkisesti ja salaa.

Marko

1. https://twitter.com/wipljw/status/1176185749462499328?s=20 

2. https://www.unian.info/war/10688541-eight-civilians-killed-60-injured-in-donbas-over-three-months-ohchr.html 

3. https://twitter.com/GlasnostGone/status/1178963111744802816?s=20 

4. https://twitter.com/Kolym0224/status/1174741949695365120?s=20 

5. https://informnapalm.org/en/russia-is-pulling-armored-groups-close-to-the-border-with-ukraine-this-is-important-video/ 

6. http://khpg.org/en/index.php?id=1570460954 

Kartoissa hyödynnetty halotrust.maps'in ja liveuamap.com:in karttapohjia.