Ukraina vaikuttaa syvälle Venäjällä: polttoaineinfrastruktuuri Ukrainan kohteena

 

Ukraina on etenkin loppukesän ja alkaneen syksyn aikana vaikuttanut lukuisiin merkittäviin kohteisiin syvällä Venäjän maaperällä. Näiden kohteiden joukosta erottuu Venäjän polttoaineinfrastruktuuri, kuten öljynjalostamot, erilaiset öljyvarastot sekä öljysatamat, joihin Ukraina ei ole Venäjän laajamittaisen hyökkäyssodan kuluessa aiemmin yhtä järjestelmällisesti vaikuttanut. Lisäksi Venäjän ongelmia logistiikan puolella on lisännyt Ukrainan vaikuttaminen rataverkkoon etenkin etelässä sekä Venäjän länsiosassa. Ennen kuin käyn tarkemmin läpi Ukrainan viimeviikkojen onnistuneita operaatioita syvällä Venäjällä, lyhyt katsaus Ukrainan vaikuttamisen historiaan.

 

Lyhyt katsaus historiaan: Ukrainan vaikuttaminen Venäjälle

Venäjän aloitettua laajamittaisen hyökkäyssodan Ukrainaan 24. helmikuuta 2022, Ukrainan onnistui jo hyvin varhaisessa vaiheessa ulottaa omat iskunsa ensin syvälle selustaan Venäjän miehittämillä alueilla erikoisjoukoillaan sekä tuolloin käytössään olleella aseistuksella (pääsääntöisesti ballistisilla OTR-21 Totška-ohjuksilla). (1) Ja jo saman vuoden kuluessa Ukraina ulotti operaationsa syvälle Venäjällä erikoisjoukoillaan sekä pitkänkantaman aseistuksellaan.

Ukrainan kyvyistä saatiin oivallinen osoitus lokakuussa 2022 sen onnistuessa toteuttaa rekkapommi-isku Kertšinsalmen ylittävällä sillalla, päivä Venäjän diktaattori Vladimir Putinin syntymäpäivän jälkeen. (2) Seuraavina viikkoina ja kuukausina Ukrainan onnistui laajentaa operointialuettaan Venäjällä merkittävästi. Sen miehittämättömät pinta-alukset saavuttivat ensimmäistä kertaa Novorossijskin sataman Mustanmeren itärannalla, (3) ja sen erikoisjoukkojen onnistui toteuttaa operaatio Pihkovan alueella lentotukikohdassa.

Aamuvarhain 5. joulukuuta 2022 Ukraina iski ensimmäistä kertaa Venäjän kaukotoimintailmavoimien operoimaan tukikohtaan. Operaation kohteena oli Saratovin kupeessa sijaitseva Engels-2 lentotukikohta. (4) Samana aamuna Ukraina iski myös Rjazanin länsipuolella olevaan Djagilevon lentotukikohtaan. Engels-2 lentotukikohtaan sekä Djagilevon lentotukikohtaan kohdistetut iskut osoittivat jo tuolloin Ukrainan kykenevän a) kehittämään käynnissä olevan laajamittaisen sodan aikana omaa kaukovaikutuskykyään, sekä b) ulottamaan iskunsa entistä syvemmälle Venäjän maaperälle. Ukraina toteutti ensimmäiset lennokki-iskunsa syvälle Venäjällä todennäköisesti neuvostoaikaiseen Tupolev Tu-141 Striž tiedustelulennokkiin pohjautuvalla itsemurhalennokilla, joka oli muokattu kuljettamaan kymmenien kilojen räjähdelataus kohteeseensa.

Verratessamme Ukrainan kykyä vaikuttaa syvälle Venäjällä tänään aikaan Venäjän aloittaman hyökkäyssodan ensimmäisenä vuonna, huomamme Ukrainan kyvykkyydessä vaikuttaa Venäjälle tapahtuneen merkittävän muutoksen. Vuoden 2022 ja vielä vuoden 2023 puolella Ukrainan vaikuttamisessa oli ennemminkin kyse yksittäisistä (onnistuneista) iskuista laajojen kampanjoiden sijaan. Noina vuosina Ukrainan onnistuneella operaatiolla saattoi olla taktista vaikutusta sodan kulkuun, (poikkeuksena lokakuussa 2022 toteutettu operaatio Kertšinsalmen ylittävällä sillalla, jolla oli moniulotteinen vaikutus Venäjään), toisin kun nyt. Meidän ei myöskään pidä unohtaa sitä, mikä psykologinen vaikutus Ukrainan operaatioilla oli tuolloin. Tässä suhteessa Ukrainan operaatio Kertšinsalmen ylittävää siltaa vastaan oli lähes täydellinen. (Täydelliseksi sen olisi tehnyt sillan tuhoutuminen).

Tänään Ukraina kykenee vaikuttamaan lähes koko Venäjän alueella ja vieläpä toteuttamaan koordinoituja iskuja useissa kohteissa (lähes) samanaikaisesti – kuten se teki Operaatio Hämähäkinverkossa (ukr. Операція ”Павутина”) kesäkuussa 2025. (5) Tai vaikuttamaan kohteeseen Venäjällä koordinoidulla operaatiolla, jossa kohteen puolustusjärjestelmiä kuormitetaan monesta ilmansuunnasta ennalta laaditun suunnitelman mukaisesti synkronoiduilla hyökkäysaalloilla, kuten Ukrainan iskiessä Kurskin alueella sijaitsevaan Khalinon lentotukikohtaan marraskuussa 2024. (6)

 

Venäjän polttoaineinfrastruktuuri Ukrainan kohteena

Muistelen, että Ukraina teki ensimmäisen iskunsa Venäjän öljyteollisuutta vastaan niinkin varhain, kuin 22. kesäkuuta 2022, jolloin se iski Novošahtinskin öljyterminaaliin Rostovin alueella, Venäjällä. (7) Todennäköisesti kyseinen isku toteutettiin kustomoidulla ukrainalaisella PD-2 lennokilla, jolla törmättiin öljyterminaaliin itsemurhadroonin tapaan. Venäjän laajamittaisen hyökkäyssodan parina ensimmäisenä vuonna Ukrainan operaatiot Venäjän öljyteollisuutta ja -infrastruktuuria vastaan olivat pääsääntöisesti rajoitettuja, korkeintaan muutamalla (ilmapuolustuksen läpäisseellä) droonilla toteutettuja, kohteiden sijaitessa yleisimmin muutaman sadan kilometrin päässä maiden väliseltä rajalta.

Seuraavan vuoden (v. 2023) kuluessa Ukrainan droonit saavuttivat entistä syvemmällä Venäjän selustassa olevia kohteita ja aiempaa säännöllisemmin. Moskova oli tuolloin yksi Ukrainan lennokkioperaatioiden kohteista. Kaupunkia tavoiteltiin jo helmikuussa 2023, jolloin ukrainalaisten laukaisema lennokki saavutti Moskovan portit syöksyen maahan noin sadan kilometrin päässä kaupungista teknisen vian tai mahdollisesti puihin osumisen seurauksena. Toukokuun 30. 2023 Ukraina saavutti Ukrjet UJ-22 lennokilla Moskovan kansainvälisen liikekeskuksen eli MIBC:n, Kremliin oli matkaa alle viisi kilometriä. (8)

Tammikuun 21. 2024 Ukraina ylsi lennokeillaan ensimmäisen kerran Suomenlahden rannikolla sijaitsevaan Laukaansuun (ven. Ust-Lugan) satamaan ja siellä Novatekin kaasuterminaalin. (9) Laukaansuun kaasuterminaalia operoivan Novatekin suurimpiin omistajiin kuuluu venäläisoligarkki Gennadi Timtšenko, jonka omistusosuus yhtiöstä vuonna 2022 oli hieman alle 24 prosenttia. (10) Timtšenko oli tuolloin yhtiön toiseksi suurin omistaja. Sittemmin Ukraina on saavuttanut Laukaansuun kuin myös Suomenlahden vastarannalla sijaitsevan Koiviston (ven. Primosk) öljysataman drooneillaan useammankin kerran.

Ukrainan operaatioissa tapahtui merkittävä muutos tänä kesänä, elokuussa, jolloin vaikuttaminen Venäjän polttoaineinfrastruktuuria vastaan muuttui aiempaa organisoidummaksi ja järjestelmällisemmäksi. Samaan aikaan alue, jolle Ukraina Venäjällä ulotti operaationsa laajeni huomattavasti. Se, että Ukraina kykenee ulottamaan operaationsa aiempaa syvemmälle Venäjällä tarkoittaa samalla sitä, että Ukrainalla on aiempaa enemmän pitkän kantaman kalustoa ja että sen käytössä oleva kalusto on monipuolisempaa. Voimme myös päätellä, että pitkään kestänyt sota on rampauttanut Venäjän ilmapuolustusta, jolloin sen on aiempaa vaikeampi puolustaa laajaa maa-alaa Ukrainan ilmaoperaatioilta. Jossain määrin Venäjä myös omilla toimillaan helpottaa Ukrainan työtä, maa nimittäin käyttää varsin paljon energiaa sotilaallisesti vähemmän tärkeiden kohteiden, kuten Putinin residenssien, puolustamiseen ja nämä resurssit ovat poissa jostain muualta. Eikä myöskään pidä unohtaa sitä, että Venäjä menetti hyökkäyssotansa alkupuolella Ukrainassa hyvin paljon ilmapuolustuskalustoa sekä henkilöstöä, etenkin henkilöstöä sen on aiempaa vaikeampi korvata. Kalustopulan lisäksi Venäjän ongelmana on osaajapula.

Ukraina on elokuun alun jälkeen iskenyt yli kuusikymmentä kertaa Venäjän öljyinfrastruktuuria vastaan. (11) Lukema pitää sisällään vaikuttamisen öljynjalostamoihin, öljy- ja polttonestevarastoihin sekä öljyterminaaleihin. Niiden kaikkien tarkempi analysointi turruttaisi innokkaimmankin lukijan, joten käyn alkuun läpi Ukrainan operaatioita Feodosijan öljyterminaaliin Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla, jonka jälkeen havaintoja Ukrainan muusta vaikuttamisesta Venäjän öljyinfrastruktuuriin.

Ukrainan lokakuiset iskut Venäjän miehittämän Krimin niemimaan suurimpaan öljyterminaaliin Feodosijassa eivät olleet ensimmäiset iskut kyseiseen terminaaliin, mutta aiheutuneiden tuhojen perusteella 6. ja 12. lokakuuta toteutetut operaatiot ovat aiheuttaneet suurimmat aineelliset vahingot terminaalille. 

Feodosijan öljyvarasto palaa, 12.–13. lokakuuta 2025 välinen yö.

Feodosijan alueelta otetut korkearesoluutioiset satelliittikuvat osoittavat, että Ukrainan lokakuun 2025 iskujen seurauksena öljyterminaalin alueella ainakin 11 öljysäiliötä vaurioitui eriasteisesti, ja useimmat niistä joko tuhoutuivat tai vaurioituivat vakavasti. (12) Pääsäiliöiden lisäksi ainakin kuusi pienempää yksikköä vaurioitui vakavasti tai tuhoutui. Pienemmät yksiköt olivat todennäköisesti päiväsäiliöitä, jotka säätelevät polttoaineen virtausta pääsäiliöiden ja jakelujärjestelmien välillä, tai ne on tarkoitettu lisäaineiden (korroosionestoaineiden tai stabilointiaineiden) varastointia varten.

Summauksena voidaan todeta, että ainakin 19 erikokoista säiliötä on tuhoutunut tai vaurioitunut vakavasti, sekä yhteensä 6 pienempää päiväsäiliötä tai lisäainesäiliötä vaurioitui Ukrainan iskuissa. Ennen hyökkäystä Feodosijan öljyterminaali toimi myös logistisena keskuksena Venäjän joukkojen polttoaine- ja voiteluaineiden toimittamiseen. Oma lukunsa on sitten se, että kun huomioidaan iskujen terminaalialueelle ja sen infrastruktuurille aiheuttamat vauriot, on epävarmaa, onko Venäjällä resursseja niiden korjaamiseen, ainakaan kohtuullisessa ajassa, etenkin kun koko laitos voi päätyä Ukrainan uusien iskujen kohteeksi milloin tahansa.

Tämän vuoden elokuunalun jälkeen Ukraina on vaikuttanut yhteensä yli 60 kohteeseen Venäjän öljyinfrastruktuurissa, sisältäen vaikuttamisen öljynjalostamoihin, öljyvarastoihin ja pumppausinfrastruktuuriin sekä öljysatamiin Novorossijskissa ja Tuapsessa Mustallamerellä sekä Koiviston ja Laukaansuun satamiin Suomenlahdella.

Tammikuun 2024 jälkeen Ukraina on vaikuttanut 27 öljynjalostamoon Venäjällä, valtaosaan useammin kuin kerran. Kohteiden joukossa on Venäjän viisi suurinta öljynjalostamoa: Omskin öljynjalostamo Omskin alueella; Kirishin öljynjalostamo Leningradin alueella; Rjazanin öljynjalostamo Rjazanin alueella; Kstovon öljynjalostamo Nižni Novgorodin alueella ja Jaroslavlin öljynjalostamo Jaroslavlin alueella. Venäjän kymmenestä suurimmasta öljynjalostamosta Ukraina on vaikuttanut 8:aan 1. helmikuuta 2024 jälkeen. Rjazanin öljynjalostamoon on vaikutettu yhteensä 8 kertaa 13. maaliskuuta 2024 jälkeen ja Volgogradin öljynjalostamoon 9 kertaa 1. helmikuuta 2024 jälkeen. Ukrainan maaperältä on reilut 2400 kilometriä Venäjän suurimpaan öljynjalostamoon Omskissa, johon Ukraina on iskenyt kahdesti viime vuoden puolella. (13) Jälkimmäinen (26. elokuuta 2024) toteutettu operaatio tuhosi raakaöljyn tislausyksikön CDU-11, joka on toinen ”laitoksen kahdesta suurimmasta ensisijaisesta jalostusyksiköstä”. CDU-11 vastasi noin kolmanneksesta laitoksen kapasiteetista. (14)

Ukrainan vaikuttaminen Venäjän öljyinfrastruktuuriin on jatkunut viimepäivinä. Lokakuun 19.–22. päivien aikana Ukraina on iskenyt ainakin seuraaviin Venäjän öljyn- ja kaasunjalostuksen sekä varastoinnin kohteisiin, kahdesti Novokuibyševskin öljynjalostamoon Samaran alueella, Dagnotekhin öljynjalostamoon Mahatškalassa Dagestanin tasavallassa, Rjazanin öljynjalostamoon Rjazanin alueella ja kahdesti Orenburgin maakaasun jalostuslaitokseen Orenburgin alueella sekä miehitetyssä Berdjanskissa sijaitsevaa öljyvarastoon.

Ukrainan operaatioiden seurauksena useilla alueilla Venäjää esiintyy laajoja häiriöitä polttoaineen jakelussa. Polttoaineita joudutaan säännöstelemään, paikoin se on loppunut kokonaan. Säännöstely ja polttoaineiden loppuminen on johtanut lieveilmiöihin, kuten mustanpörssin kauppaan, varastamiseen jne. Venäjän miehittämien alueiden asukkaat joutuvat painimaan samojen ongelmien kanssa autoilijoiden joutuessa jonottamaan huoltoasemilla jopa tunteja. Ukrainan iskuilla öljy- ja polttonestevarastoihin Feodosijassa, Hvardiiskessa ja Berdjanskissa sekä muualla miehitetyillä alueilla, voi myös olla vaikutusta Venäjän operaatioihin rintamalla. Etenkin iskuilla Feodosijan öljyterminaaliin voi olla laajempiakin seurauksia, johtuen sen roolista logistisena keskuksena Venäjän joukkojen polttoaine- ja voiteluaineiden toimituksille.

Katseemme on pääasiassa kohdistunut liekehtiviin öljysäiliöihin Venäjällä. Tämän rinnalla Ukraina tekee ”hiljaista työtä” Moskovan ympäristössä iskiessään drooneilla sähköasemiin laajalla alueella Moskovan alueella ja siihen rajoittuvilla alueilla (oblast). Viikon sisään Ukraina on iskenyt neljään suureen sähköasemaan em. alueella, jokainen niistä on Moskovan sähköverkon toiminnan kannalta tärkeä: Arzamas 500 kV sähköasema, lokakuun 14: Balashovskaya 500 kV sähköasema, lokakuun 16: Vladimirskaja 750 kV sähköasema, lokakuun 17: Veshkaima 500 kV sähköasema, lokakuun 18. päivä. (15) Mikäli Ukraina kykenee vaikuttamaan Moskovan sähköhuoltoon toistuvasti pidemmällä ajanjaksolla, näkynee tämä myös venäläisten arjessa.

Oma lukunsa on sitten se, että mitkä ovat Venäjän resurssit korjata yksiköitä, joihin Ukraina on vaikuttanut. Tällä hetkellä näyttää siltä, että maan johto pyrkii pitämään arjen mahdollisimman ”normaalina” pääkaupungissa, mikä tarkoittaa sitä, että resursseja siirretään muualta sinne entistä enemmän. Kysymys kuuluukin, että missä vaiheessa raja tulee vastaan? Tulevat viikot ja talven alku näyttävät meille suunnan. Enpä ihmettele, vaikka Venäjän pinta-ala alkaisi muuttua voimavarasta entistä enemmän hallinnon viholliseksi: laajaa maata, jossa Ukrainan erikoisjoukkojen rinnalla toimii myös erilaisia vastarintasoluja, on entistä vaikeampi kontrolloida hupenevilla resursseilla.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://militarnyi.com/en/news/in-the-port-of-berdyansk-explosions-destoyed-three-russian-landing-ships/

2. https://www.rferl.org/a/ukraine-sbu-crimea-bridge-blast/32521472.html

3. https://www.navalnews.com/naval-news/2022/11/ukraine-maritime-drone-strikes-again-reports-indicate-attack-on-novorossiysk/

4. https://theaviationist.com/2022/12/05/explosion-hits-engels-2-airbase-russia-reportedly-damaging-at-least-two-tu-95-bombers/

5. https://yle.fi/a/74-20165142

6. https://www.verkkouutiset.fi/a/yllatysisku-lentotukikohtaan-nain-s-400-superase-tuhottiin/#6a6aad62

7. https://www.reuters.com/world/europe/fire-broke-out-russias-novoshakhtinsk-oil-refinery-2022-06-22/

8. https://www.theguardian.com/world/2023/may/30/moscow-drone-attack-mayor-reports-minor-damage-to-buildings

9. https://www.fontanka.ru/2024/01/21/73143983/

10. https://www.hs.fi/maailma/art-2000010134251.html

11. https://x.com/prestonstew_/status/1978843152078213494

12. https://x.com/kromark/status/1979442366571516109

13. https://x.com/KHoholenko/status/1978746807485124678

14. ”Crude distillation unit named CDU-11, one of the ‘two largest primary refining units at the plant’ was destroyed. The unit was responsible for roughly one-third of plant capacity.”

https://en.wikipedia.org/wiki/Omsk_refinery

15. https://x.com/evgen1232007/status/1979431555987562545

Lähteenä ja taustatyössä olen hyödyntänyt myös aiemmin kirjoittamiani blogeja lähteineen Ukrainan vaikuttamisesta syvälle Venäjällä (kuten Ukrainan lennokkioperaatiot Venäjän ilmatilassa I OSA, II OSA ja III OSA) sekä kirjoituksiani lähteineen Ukrainan vaikuttamisesta Venäjän selustaan miehitetyillä alueilla. Kirjoitukseni tekstiin on myös upotettu linkkejä, jotka ohjaavat lähdemateriaaliin. 

Venäjän miehittämä Krim: uppoamattomasta ”lentotukialuksesta” kelluvaksi hylyksi

 

Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan Ukrainalta helmi-maaliskuussa 2014, se ryhtyi miehitysvuosina vahvistamaan ja laajentamaan niemimaan puolustusta sijoittaen niemimaalle runsaasti uusia asejärjestelmiä: Venäjä vahvisti niemimaan ilmapuolustusta siirtämälle niemimaalle uusien monitoimihävittäjien ohella modernia ilmapuolustuskalustoa, vastaavasti rannikkopuolustusta vahvistettiin niemimaalle siirrettyjen meritorjuntaohjusten myötä.

Illuusio uppoamattomasta lentotukialuksesta rikkoutui viimeistään 23. syyskuuta Ukrainan iskettyä Venäjän Mustanmeren laivaston esikuntaan Sevastopolissa. (1)

Ennen Venäjän suorittamaa Krimin niemimaan miehitystä ja laitonta anneksaatiota, niemimaan alueelle oli Ukrainan ja Venäjän välisen sopimuksen mukaisesti sijoitettuna, sopimuksen sallimat 12500 venäläissotilasta. Miehitysvuosien ja edellä kuvatun niemimaan sotilaallisen voiman lisäämisen myötä Venäjän niemimaalle sijoittamien joukkojen kokonaismäärä on noussut noin 32 000 sotilaaseen vuoteen 2021 mennessä. Usein niemimaan alueella oli reilusti enemmän kuin arvioidut 32 000 sotilasta, johtuen niemimaalla säännöllisesti muualta Venäjältä harjoittelemassa käyvien yksiköiden määrästä.

Kevään 2021 ja helmikuun 2022 välillä Venäjä harjoitteli joukoillaan säännöllisesti niemimaalla, huomioitavaa oli se, että kevään 2021 jälkeen niemimaalla harjoitelleet joukot jättivät entistä useammin kalustoaan niemimaalle. Tätä kalustoa varastoitiin materiaalivarastojen lisäksi harjoitusalueille (usein taivasalle), kuten Opukin niemen harjoitusalueella.

Venäjän maavoimien niemimaalle sijoitetut joukko-osastot muodostivat 22. armeijakunnan (ven. 22-й армейский корпус). Helmikuussa 2017 perustetun armeijakunnan esikunta sijaitsi Simferopolissa. Loppuvuodesta 2018 22. armeijakunnan vahvuus oli vaatimaton 7500 miestä, vuoteen 2020 mennessä armeijakunnan vahvuus oli noussut jo yli 10 000 sotilaaseen – 22. armeijakunnan vahvistaminen jatkui aina Venäjän suurhyökkäyksen alkuun helmikuuhun 2022 saakka. 22. armeijakunnan komentajaksi nimettiin kenraalimajuri Arkadi Marzojev marraskuussa 2021, joka sai kenraaliluutnantin arvon heinäkuussa 2022. Tämän vuoden puolella 22. armeijakunta muodosti uuden 18. armeijan ytimen, kenraaliluutnantti Marzojevin jatkaessa 18. armeijan komentajana. 22. armeijakunnan joukkojen lisäksi 18. armeijaan kuuluu pääasiassa mobilisoituja joukkoja, armeijan pääasiallisen tehtävän ollessa puolustuksellisen Venäjän Ukrainalta miehittämällä Hersonin alueella. (2)

Venäjän maavoimien ohella miehitetylle Krimin niemimaalle tukeutui Venäjän Mustanmeren laivasto, jonka vahvuuteen sisältyy Sevastopolin alueelle sijoitettu 810. merijalkaväen prikaati sekä Jevpatoriaan sijoitettu 68. erillinen merivoimien pioneerirykmentti sekä Venäjän ilmavoimat. Edellisten lisäksi Venäjän miehittämälle Krimin niemimaalle oli sijoitettu Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB:n ja muiden turvallisuuselinten, kuten Venäjän kansalliskaartin eli Rosgvardijan joukkoja, joita tuki vapaaehtoisista kootut puolisotilaalliset joukot, kuten venäläiset kasakkaorganisaatiot.

Niemimaalle kohdistaman huomion ja varusteluohjelman myötä Venäjän onnistui synnyttää mielikuva ”uppoamattomasta lentotukialuksesta”, josta käsin sen olisi mahdollista kontrolloida niemimaata ympäröivää ilmatilaa ja merialueita satojen kilometrien syvyydeltä. Ja etenkin Mustanmeren pohjois- ja luoteisosia sekä niemimaan etelään sijaitsevia merialueita. Tätä illuusiota vahvisti Sevastopolista operoivat Venäjän Mustanmeren laivaston pinta-alukset (sekä sukellusveneet) lippulaivansa Moskvan johdolla. En usko, että Venäjän Ukrainaan kohdistuneen hyökkäyssodan aattona kovinkaan moni osasi ennakoida skenaariota, jossa vähäisellä rannikkolaivastolla varustettu Ukraina kykenisi riistämään herruuden merellä Venäjältä – käytännössä tilanne on tänään tämä. Venäjä on menettänyt asemansa Mustallamerellä, tänään (syyskuussa 2023) Ukraina moukaroi risteilyohjuksin sekä itsemurhalennokein sen tärkeintä tukikohtaa sekä laivaston esikuntaa Sevastopolissa. (3) Uppoamaton tukialus alkaa muistuttaa pinnalla juuri ja juuri kelluvaa hylkyä.

Tähän mennessä tapahtuneen johdosta voinemme todeta, että sen ohella, että Venäjän hyökkäyssota on rikollinen, on tämä hyökkäyssota kokonaisuudessaan rikollisen kehnosti suunniteltu ja toteutettu – mikä on luonnollisesti Ukrainan ja ukrainalaisten kannalta erinomainen asia.

Venäjän Mustanmeren laivaston osalta kulissien takainen todellisuus alkoi paljastua Käärmesaaren valtausta seuranneina viikkoina Ukrainan onnistuessa ensin upottamaan Venäjän Mustanmeren laivaston lippulaivan, ohjusristeilijä Moskvan (Projekti 1164 Atlant-luokka) kahdella R-360 Neptune pintamaaliohjuksella 14. huhtikuuta 2022, (huom. ohjukset osuivat alukseen illalla 13. huhtikuuta 2022 ja alus upposi ennen kello 03:00, 14. huhtikuuta). (4) Moskvan menetyksen jälkeen Venäjän oli olennaisesti hankalampaa huoltaa Käärmesaarelle sijoittamiaan joukkoja. Moskvan upottamisen ja saaren takaisin valtauksen (kesä-heinäkuun vaihde 2022) välillä Ukrainan onnistui upottaa useita saarelle sijoitettujen joukkojen huoltoon osallistuneita tai huoltoaluksia suojanneita pinta-aluksia, joukossa muun muassa Mustanmeren laivaston Projekti 22870-luokan hinaajan/ pelastusalus Spasatel Vasily Bekh’in (SB-739) sekä Projekti 11770 Serna-luokan maihinnousuvene.*

Elokuun 9. 2022 räjähdykset vavisuttivat Sakin lentotukikohtaa Novofedorivkan naapurissa, miehitetyn Krimin niemimaan länsirannikolla, tuhoten ja vaurioittaen lentokoneita sekä tuhoten ammusvarikon (-varikkoja). Tiedossa ei ole, millä asejärjestelmällä Ukraina kyseisen iskun toteutti, kuitenkin 7. syyskuuta Ukrainan asevoimien ylipäällikkö, kenraali Valeri Zalužnyi kertoi kyseessä olleen Ukrainan ohjusiskun. (5) Onnistunut ohjushyökkäys oli samalla nöyryytys Venäjän alueelle sijoittamalle ilmatorjunnalle, jonka ytimen muodosti Jevpatorijan ja Novofedorivkan alueella S-400 Triumpf ilmatorjuntajärjestelmä ja sitä tukevat alue- ja lähi-ilmatorjuntajärjestelmät. Ukrainan viime vuonna miehitetylle Krimin niemimaalle kohdistamista operaatioista Kremlin perustuksia järisytti melkoisella todennäköisyydellä eniten aamulla lokakuun 8. päivä toteutettu puoliperävaunuyhdistelmän räjäyttäminen  Kertšinsalmen ylittävällä sillalla. Sillalla, joka on Vladimir Putinin ”lempilapsi”.  

Edellä kuvailtujen tapahtumien jälkeen Ukrainan asevoimien sekä turvallisuuspalvelu SBU:n erikoisjoukkojen on onnistunut toteuttaa operaatioita Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla ja sitä ympäröivillä merialueilla ilmasta sekä mereltä mutta todennäköisesti myös maalta käsin. Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla toimii myös aktiivisia vastarintasoluja, jotka vähintäänkin välittävät tietoa kohteista Ukrainan asevoimille mutta tietyissä tapauksissa näyttävät myös ottavan aktiivisempaa roolia vastarintataistelussa miehittäjää vastaan.

Ukrainan viimeisimmissä operaatioissa näyttää toistuneen selkeä kaava, mereltä ja ilmasta on isketty Venäjän tutka- ja elektronisen sodankäynnin järjestelmiä sekä ilmatorjuntajärjestelmiä vastaan. Näihin operaatioihin lasken kuuluvaksi myös Ukrainan sotilastiedustelun eli GUR:n erikoisjoukkojen operaation, jossa ne ottivat haltuunsa ns. Boiko-torneiksi kutsutut, Venäjän miehittämät öljyn- ja kaasunporauslautat pohjoisella Mustallamerellä, Käärmesaaren ja miehitetyn Krimin niemimaan välisellä merialueella. (6) 24. helmikuuta 2022 jälkeen Venäjä on käyttänyt kyseisiä lauttoja myös sotilaallisiin tarkoituksiin sijoittaen lautoille tutkajärjestelmiä sekä elektronisen sodankäynnin järjestelmiä ja muuta kalustoa. Ukrainan onnistuneen operaation myötä Venäjä menetti ainakin yhden lautoille sijoittamansa Neva-merivalvontatutkan.

Venäjän menetettyä merkittäviä osia sen tärkeimmistä pitkän kantaman ilmatorjuntajärjestelmistä Krimin niemimaan länsiosissa (ks. karttakuva), maa joutuu myös kohtaamaan uuden ongelman, kuinka korvata menetykset? Ennen 24. helmikuuta 2022 Venäjä oli sijoittanut miehittämälleen Krimin niemimaalle S-300 ja S-400 ilmatorjuntajärjestelmiä, helmikuussa 2022 alkaneen offensiivin jälkeen se siirsi yhden S-400 patterin lisää Molotšnen lähelle, Solene järven ja Mustanmeren väliselle kannakselle. Kyseisen patterin Ukrainan asevoimat poisti ”muonavahvuudesta” miehistöineen viikonpäivät sitten (14. syyskuuta 2023) laajan ilma- ja ohjushyökkäyksen voimin. Krimin niemimaan pohjois- ja itäosia (kuten Kertšinsalmen siltaa) suojaamaan Venäjä on sijoittanut pitkänkantaman ilmatorjuntajärjestelmiä Džankoin, Feodosijan ja Kertšin ympäristöön sekä sen omalle maaperälle, Kertšinsalmen itärannalle (noin 7000 metriä Tamanista länteen). Edellä lueteltujen paikkakuntien alueelle (pois lukien Taman) Ukraina vaikuttaa myös säännöllisesti, joten kyseisiä järjestelmiä Venäjän on vaikea siirtää lännemmäksi. Mikäli se siirtää omalta maaperältään esim. S-400 pattereita lisää Krimin niemimaalle, alkavat tällaiset siirrot heikentää a) sen omaa ilmapuolustusta omalla maaperällään b) se todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin menettää (tuhoutuneena) miehittämilleen alueille siirtämänsä järjestelmät.

Ukrainan onnistuessa puhkomaan entistä useammin reikiä Venäjän ilmapuolustukseen miehitetyllä Krimin niemimaalla, tämä vaikuttaa merkittävästi venäläisten kykyyn operoida niemimaalta käsin laivastollaan ja ilmavoimillaan. Sevastopolin Eteläisen lahden rannalla sijainneeseen kuivatelakkaan kohdistuneen iskun seurauksena Venäjä on vetänyt Sevastopolin laivastotukikohtaan sijoittamansa Kilo-luokan sukellusveneet pois. (7) Emme vielä näe sitä, mikä seuraus Ukrainan onnistuneella ohjushyökkäyksellä Venäjän Mustanmeren laivaston esikuntaan tulee olemaan. Tiedossa on se, ettei Venäjän rampautuneen (?) ilmatorjunnan onnistunut pudottaa ainoatakaan Ukrainan laukaisemaa Storm Shadow/ SCALP ALCM-risteilyohjusta. Tulevaisuudessa Ukrainan kyky iskeä kohteisiin miehitetyllä Krimin niemimaalla vain paranee entisestään Yhdysvaltojen luvattua toimittaa sille ATACMS-ohjuksia M142 HIMARS/ M270 MLRS raketinheitinjärjestelmään. Riippuen ohjuksen taistelukärjestä, Ukrainan on mahdollista iskeä tehokkaasti piste- sekä aluemaaleihin, kuten lentotukikohtiin tai huoltovarikoihin.

Entäpä missä vaiheessa Kertšinsalmen ylittävään siltaan kohdistuu sellainen hyökkäys, että koko silta (maantiesilta ja rautatiesilta) on poissa käytöstä? Toisaalta nykyinenkin tilanne voi olla Ukrainalle riittävä, jossa siltojen kauttakulkukapasiteetti on rajallinen ja joissa niihin vaikutetaan säännöllisesti, pitäen samalla yllä tilannetta, jossa Venäjän on sidottava (vähiä) resurssejaan siltojen turvaamiseen mereltä ja ilmasta tapahtuvia hyökkäyksiä vastaan.

Tulevaisuutta ei pitäisi ryhtyä ennustamaan, enkä siihen ryhdykään, vaan totean, että Ukraina – osin Venäjästä itsestään johtuvista syistä – on muuttanut asetelmaa Krimin niemimaalla ja siihen rajoittuvilla alueilla sellaiseksi, jossa sillä on etu Venäjään nähden. Tämä etu ja kuinka Ukrainan on mahdollista hyödyntää tilannetta, voi vaikuttaa merkittävällä tapaa siihen, kuinka Ukrainan vastahyökkäys tulevina viikkoina (talven alla) kehittyy etelässä Zaporižžjan ja Hersonin alueilla.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://yle.fi/a/74-20051583 

2. https://twitter.com/DefenceHQ/status/1693498113212699085 

3. https://yle.fi/a/74-20051583  ja https://www.pravda.com.ua/eng/news/2023/09/13/7419588/ 

4. https://www.telegraph.co.uk/world-news/2022/04/14/russian-warship-notorious-firing-snake-island-defenders-seriously/ 

5. ”In an article for national news agency Ukrinform, Kyiv's top commander Valeriy Zaluzhnyi said Ukrainian rockets had targeted a number of Crimean military sites, including the Saky airbase which was rocked by multiple explosions on 9 August.”

https://www.bbc.com/news/world-europe-62821044 

6. https://www.bbc.com/news/66779639 

7. https://x.com/UKikaski/status/1704623114523472159 

Lähteinä käytetty myös Informnapalmin artikkelia, venäläisen S-400 ilmatorjuntajärjestelmän patterin tuhoamista käsittelevää uutista sekä seuraavia twiittejä: 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12 ja 13 sekä 14.

*: Käärmesaaren taistelusta lähteineen blogissa: Taistelu Käärmesaaresta – Русский военный корабль, иди на хуй!  

 

#CrimeaIsUkraine

Julma Meri

 

Lainaan kirjoitukseni otsikon Nicholas Monsarratin bestselleriltä Julma meri. Kirjoitustani ja Montsarratin toisen maailmansodan saattuesodankäynnin kuvausta yhdistää meri – Montsarratin teoksessa pohjoinen Atlantti saattuesodankäynnin näyttämönä on äärimmäisen epäinhimillinen ja hyytävä taistelutanner, jossa sotaa käytiin ilmassa, meren pinnalla kuin myös pinnan alla. Kirjoitukseni ”julma meri” on julma aivan toisella tapaa. Mustameri Venäjän hyökkäyssodan näyttämönä on osoittanut julmuutensa omalla tapaa, se on myös paljastanut mihin ennalta-arvattavuus, puutteellinen koulutus ja toisaalta yllätyksellisyys, uusien asejärjestelmien ennakkoluuloton käyttö voi johtaa. Olemme tilanteessa, jossa maa – Ukraina, jonka laivaston ydinosat Venäjän on onnistunut tuhota tai tehdä toimintakyvyttömiksi tavalla tai toisella, on onnistunut kiistämään meriherruuden Venäjän Mustanmeren laivastolta ennakkoluulottomalla ja innovatiivisella operoinnilla, jossa erilaiset miehittämättömät alukset ovat keskeisessä roolissa.

Voimme pohtia, että mikä rooli Käärmesaaren taistelulla Venäjän laajan hyökkäyssodan ensimmäisinä kuukausina oli sille, että se on menettänyt absoluuttisen meriherruuden Mustanmeren alueella? Venäjän  koko Ukrainaan kohdistunut offensiivi alkoi 24. helmikuuta 2022, ilmahyökkäyksen alkaessa lähes välittömästi Vladimir Putinin kello 04:00 pitämän puheen jälkeen, vastaavasti taistelu Käärmesaaresta  (ukr. Острів Зміїний) alkoi samaisen päivän illansuussa. (1) Helmikuun 24. 2022, kello 18:00 aikaan Ukrainan rajavartiolaitos ilmoitti Käärmesaaren joutuneen hyökkäyksen kohteeksi Venäjän Mustanmeren laivaston ohjusristeilijä Moskvan ja partioalus Vasily Bykovin tulitettua saarta ultimaatumin seurauksena. Myöhemmin samaisena iltana Ukrainan rajavartiolaitos ilmoitti kaikkien yhteyksien saaren puolustajiin katkenneen, ja myöhemmin yöllä venäläisen maihinnousuosaston nousseen maihin saarella Venäjän Mustanmeren laivaston ja ilmavoimien (tai laivaston ilmavoimien) pommitettua saarta ennen maihinnousua.

Venäjä maksoi kovan hinnan Käärmesaaren hallinnan menettämiseen päättyneestä saaren miehittämisestä. Luonnollisesti merkittävin menetys oli Mustanmeren laivaston lippulaivan, ohjusristeilijä Moskvan menetys 14. huhtikuuta 2022. (2) Ukraina laukaisi ohjusristeilijä Mosvkaa kohti kahdesta kolmeen R-360 ”Neptun” pintamaalisohjusta. Moskvaan osui kaksi pintamaaliohjusta upottaen aluksen, samalla ukrainalaisen rajavartija Roman Hrybovin legendaarinen lausahdus – Русский военный корабль, иди на хуй! – sai aivan uuden merkityksen. Ohjusristeilijä Moskvan uppoamisen myötä Venäjän Mustanmeren laivasto menetti muutakin kuin lippulaivansa, huomattavan määrän kapasiteettia.

En kuitenkaan tällä kertaa ryhdy kertaamaan Käärmesaaren taistelua tämän tarkemmin. Viime vuonna kirjoittamassani blogissa kävin läpi Käärmesaaren taistelun, joka päättyi 30. kesäkuuta 2022 Venäjän vetäydyttyä saarelta Ukrainan pitkään jatkuneen kampanjan päätteeksi. (3) Kampanjan, jonka kuluessa saarelle sijoitettuja joukkoja tulitettiin maalta ja ilmasta käsin, ja jonka kuluessa Ukrainan onnistui pääasiassa lennokkiaseellaan romahduttaa Venäjän merihuolto miehitetyltä Krimin niemimaalta Käärmesaarelle. Taistelussa Käärmesaaresta Venäjä menetti Moskvan ohella muitakin aluksia, kuten Spasatel Vasily Bekh-nimisen erikoishinaajan, joka upposi 17. kesäkuuta 2022 kahden Harpoon-meritorjuntaohjuksen osuttua alukseen; useita  Project 03160 eli Raptor-luokan partioveneitä sekä yhden Project 11770 eli Serna-luokan maihinnousuveneen, joka tuhottiin (upotettiin) Käärmesaaren laituriin toukokuun 6. 2022 Ukrainan Bayraktar TB2 lennokilla toteuttamassa ilmaoperaatiossa.

Taistelu Käärmesaaresta paljasti Venäjän Mustanmeren laivaston operointikyvyn rajallisuuden. Jo Moskvan upottaminen huhtikuussa 2022 heikensi merkittävästi Venäjän kykyä suojella Käärmesaaren huoltoreittiä, saaren menettämisen myötä Venäjältä riistettiin operointikyky läntisellä Mustallamerellä. Eikä Venäjä ole kyennyt ottamaan menettämäänsä merialuetta uudestaan haltuunsa. Ukrainan suoritettua viime vuonna ensimmäiset operaationsa miehittämättömillä pinta-aluksilla (USV) Venäjän miehittämän Krimin niemimaan läntisellä rannikolla, kohdistaen operaationsa Sevastopolin satamaan, (4) näytti siltä, että Venäjä menettää herruuden miehittämäänsä Krimin niemimaata ympäröivällä merialueella. Ukraina ei ole kyennyt estämään Venäjän operointia merellä täysin, mutta miehittämättömien pinta-alusten sekä lennokkien toistuvilla Sevastopoliin kohdistuvilla operaatioilla se on saanut aikaan sen, että Venäjä ei enää hallitse merta, josta seuraa myös se, ettei Venäjä kykene enää täysin vapaasti operoimaan etenkään Krimin niemimaasta länteen sijaitsevilla merialueilla.

Tästä ei välttämättä koituisi Venäjälle ongelmia, jollei se olisi vetäytynyt tänä kesänä Mustanmeren viljanvientisopimuksesta ja uhannut laittaa Ukrainan satamia Mustanmeren rannikolla sekä Tonavan varrella saartoon. Kyetäkseen luomaan ja ylläpitämään pitävää merisaartoa tarvitaan pinta-aluksia operoimaan merellä, mikä taasen antaa Ukrainalle mahdollisuuden operoida niitä vastaan miehittämättömillä pinta-aluksilla jopa satojen kilometrien päässä ulkomerellä. Venäjän uhkauksista huolimatta saartoa on jo rikottu useamman kerran, toisaalta viime viikolla venäläisjoukot nousivat Sukru Okan-nimiseen rahtilaivaan Mustanmeren lounaisosassa. (5) Olemmeko ajautumassa tilanteeseen, jossa Venäjän on siirryttävä operoimaan Mustanmeren etelä- ja lounaisosiin Ukrainan USV-laivaston ulottumattomiin? Mikä voi tuottaa ongelmia myös Venäjälle, sen operoidessa kansainvälisillä merialueilla kansainvälisten sopimusten vastaisesti ja vieläpä lähellä Mustanmeren rannikon puolustusliitto Naton jäsenvaltioita.

Ukrainalainen ’Sea Baby’ USV, kuvakaappaus Оперативний ЗСУ jakamalta videolta.

Venäjän asemaa heikentää Ukrainan kyky operoida miehittämättömillä pinta-aluksilla huomattavan kaukana ”kotivesiltä”. Tästä Ukraina on antanut Venäjälle jo lukuisia oppitunteja tämän kesän kuluessa, kuten suorittamalla 17. heinäkuuta (2023) miehittämättömällä pinta-aluksella operaation Kertšinsalmen siltaa vastaan. (6) Iskussa silta vaurioitui pahoin. Elokuun 4. ja 5. päivä nähtiin Ukrainan seuraavat merkittävät USV-laivastolla suorittamat operaatiot. 

Ukrainan ja Venäjän operaatioita ja vaikuttamista Mustanmeren alueella, kesä 2023.

Elokuun 4. päivänä kohteena oli Novorossijskin satama. (7) Operaatio toteutettiin useammalla miehittämättömällä pinta-aluksella, yhden aluksista osuessa Project 775 eli Ropucha-luokan maihinnousualus Olenegorsky Gornyak’iin. Ennen suurhyökkäystään 24. helmikuuta 2022, Venäjä siirsi Itämeren ja Pohjoisen laivaston Ropucha-luokan maihinnousualuksia Mustanmeren alueelle. Iskussa pahoin vaurioitunut Olenegorsky Gornyak kuului Mustallemerelle siirrettyjen alusten joukkoon. Tällä hetkellä ei ole tiedossa, kuinka kauan iskussa vaurioitunut alus on korjattavana. Riippuen vaurioista, on hyvinkin mahdollista, että alus on poissa vahvuudesta vuosia (vrt. Jamalin korjaus vaurion jälkeen).

Heti seuraavana yönä, 5. elokuuta 2023, Ukraina toteutti yhdellä – mahdollisesti useammalla – miehittämättömällä pinta-aluksella operaation Kertšinsalmen eteläpuolisella merialueella, noin 20 kilometriä salmen suulta etelään. (8) Kyseisessä onnistuneessa operaatiossa kohteena oli Venäjän lipun alla purjehtinut säiliölaiva SIG. (9) Alus vaurioitui iskussa. Kohteena ollut säiliölaiva SIG kuljetti pääasiassa polttonesteitä Venäjän ja Syyrian väliä, alus on rekisteröity siviilialukseksi. Se on kuitenkin ollut vuosien ajan osa Venäjän asevoimien ja muiden Syyriaan sijoitettujen joukkojen logistista ketjua. Alus on myös sanktioitu Yhdysvaltojen toimesta vuodesta 2019.

Huomio näissä operaatioissa kohdistuu siihen, että Ukrainan onnistui toteuttaa operaatio venäläiseen kohteeseen yli 700 kilometrin päässä Odesan alueelta. Operaatioissa Ukraina pystyi ohittamaan Kertšinsalmessa tai salmen alueella kuin myös Novorossijskin satamassa Venäjän puolustusjärjestelmät ja vaurioittaa kohdetta. Operaatio Novorossijskin satamassa ei ollut ensimmäinen laatuaan, poikkeuksena aiempiin, venäläisille aiheutetut tappiot olivat tällä kertaa olennaisesti merkittävämmät. Operaatiot paljastivat venäläisten puolustusjärjestelmien puutteita, Kertšinsalmessa sillan suojana toimivat järjestelmät kyettiin ohittamaan – Ukraina on osoittanut siltaa kyettävän vaurioittaa myös ilmasta tai mereltä käsin maanteitse toteutetun operaation lisäksi. On todennäköistä, ettei Ukrainan tarkoituksena edes ole sillan tuhoaminen – ainakaan vielä. Toistaiseksi säännöllinen siltaan kohdistuva vaikuttaminen voi palvella Ukrainaa eniten, sellaisten operaatioiden sitoessa Venäjän voimaa alueelle puolustustoimiin. Voimaa ja resursseja, joita maa mahdollisesti tarvitsisi muuallakin.

Se, miksi Ukrainan on onnistunut läpäistä venäläisten puolustusjärjestelmät lukuisia kertoja kaukaisemmissakin kohteissa tuskin on seurausta vain yhdestä syystä. Käytössä olevien järjestelmien puutteiden rinnalla taustasyinä lienee järjestelmiä käyttävän henkilöstön koulutuksen puutteellisuus yhdistettynä välinpitämättömyyteen annetun tehtävän suorittamista kohtaan, unohtamatta myöskään kaikkialle levinnyttä korruptiota, joka vaikuttaa myös edellisiin syihin. Novorossijskiin kohdistuneen iskun jälkeen Ukraina on viestinyt sen suuntaisesti, etteivät muutkaan Mustanmeren itärannikon venäläiset satamakaupungit ole turvassa. Venäläisten puolustusjärjestelmät joutunevat vastaisuudessa koetukselle!

Merisaarron rinnalla Venäjä pyrkii myös vaikuttamaan Ukrainan viljanvientikykyyn pommittamalla sen Mustanmeren rannikon sekä Tonavan varren satamia. Odesan satamaan Venäjä vaikutti hyökkäyssodan alkuvaiheessa ennen viime vuonna sovittua viljanvientisopimusta, irtauduttuaan sopimuksesta jokin aika sitten Venäjä on lisännyt Odesan satamaan ja kaupunkiin kohdistuvaa vaikuttamista. Kaupunkiin ja satamaan on isketty yksistään tämän kesän kuluessa lukuisia kertoja risteilyohjuksilla sekä iranilaisvalmisteisilla itsemurhalennokeilla. (10) Odesan sataman ohella Mustanmeren rannikon satamista aktiivisen vaikuttamisen kohteena on ollut muun muassa Mykolajivin satama. Mustanmeren satamien ohella Venäjä on toteuttanut lukuisia iskuja Odesan alueen (oblast) Tonavaan rajoittuviin eteläosiin, joissa kohteina ovat olleet satamat ja viljavarastot Ismailissa mutta myös Renissä. (11 ja 12) Iskiessään Tonavan varrella sijaitseviin kohteisiin, Venäjä on käyttänyt iranilaisvalmisteisia itsemurhalennokkeja.

Vaikuttaessaan Ukrainan viljanvientikapasiteettiin Venäjä taiteilee myös veitsen terällä. Samalla kun se vaikeuttaa viljan laivaamista Ukrainasta maailmalle, se myös tuhoaa pommituksilla viljaa, josta siihen ystävällismielisesti (tai neutraalisti) suhtautuvat maat ovat riippuvaisia. Merisaartoon ja ohjushyökkäyksiin liittyy myös riski voimankäytön ulottumisesta Naton jäsenvaltion alueelle, ukrainalaiset satamakaupungin Tonavan varrella sijaitsevat vain muutaman sadan metrin päässä Naton jäsenmaa Romaniasta. Jo nyt romanialaissiviilit kertovat ohjushyökkäysten vaikutusten ulottuvan Romanian alueelle, toistaiseksi virallinen Romania tai Nato eivät ole ottaneet näiltä osin asiaan kantaa. Mikäli selkeää (tahatontakin) vaikuttamista ilmenee, eikä Romania tai Nato ota asiaan kantaa, voidaan tällainen hiljaisuus tulkita Moskovassa aivan väärin. Se voidaan tulkita pelkuruutena, mikä voi yllyttää Venäjää venyttämään rajoja entistä enemmän. Kuten on todettu, Venäjä kunnioittaa vain ja ainoastaan voimaa!

Sillä, että Ukrainan onnistui ensin pakottaa kampanjallaan Venäjä vetäytymään Käärmesaarelta reilu vuosi sitten ja tämän jälkeen sen onnistui riistää meriherruus Venäjältä Mustallamerellä lopullisesti, voi olla kauas kantoisia seurauksia. Käärmesaaren taistelun myötä toteutui Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin elokuussa 2021 lausuma saaresta –

”This island, like the rest of our territory, is Ukrainian land, and we will defend it with all our might.” (13)

Mutta historian jää myös Aleksander Duginin 25. helmikuuta 2022 kirjoittama toteamus: “Who controls the Snake (island), controls the course of world history”. (14)

Ehkäpä kuvaavaa Venäjän jo yli vuoden kestäneelle ”erikoisoperaatiolle”, että sen merimahti Mustallamerellä karahti vähäisen tuulenpieksämän saaren kallioihin. Saaren, jolla on pituutta enimmillään 662 metriä ja leveyttä 440 metriä, ja jossa on kovin niukasti kasvillisuutta suojaa antamassa.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.pravda.com.ua/news/2022/02/25/7325592/

2. Suomen Sotilas 3/2022: Kuinka ohjusristeilijä Moskva upotettiin s. 79.

3. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2022/07/taistelu-kaarmesaaresta.html 

4. https://www.navylookout.com/considering-the-implications-of-the-attack-on-the-russian-fleet-in-sevastopol/ 

5. https://twitter.com/Capt_Navy/status/1691411489087963136 

6. https://www.navyrecognition.com/index.php/naval-news/naval-news-archive/2023/july/13366-analysis-ukraine-naval-drone-attack-on-kerch-strait-in-crimea.html 

7. https://www.politico.eu/article/russian-navy-base-attacked-by-ukraine/ 

8. https://www.theguardian.com/world/2023/aug/05/russian-chemical-tanker-reportedly-hit-by-ukraine-drones-in-kerch-strait 

9. https://www.thedrive.com/the-war-zone/ukraine-situation-report-photos-show-damage-to-russian-tanker-after-drone-boat-strike

10. https://www.euronews.com/2023/07/23/the-latest-russian-strike-on-ukraines-odessa-leaves-1-dead-many-hurt-and-a-cathedral-badly

11. https://www.seatrade-maritime.com/ports/russian-drone-attack-port-izmail-hits-seafarers-centre 

12. https://twitter.com/clashreport/status/1691703937831715284 

13. https://www.newsweek.com/ukraine-snake-island-soldiers-russia-confronttion-killed-audio-1682562

14. https://twitter.com/arestovych/status/1542457638050488321 

Kirjoituksessa lähdeaineistona hyödynnetty myös H. I. Suttonin Covert Shores-verkkosivua sekä ukrainalaista Militarnyi-portaalia ja lukuisia Novorossijskin satama iskusta sekä Kertšinsalmen operaatioista julkaistuja kuvia ja videoita (kuten 15; 16; 17). 

Ukraina ulottaa iskunsa syvälle Venäjällä –

 

turvassa eivät myöskään ole miehitetyt alueet

Venäjän hyökättyä laajalla rintamalla Ukrainaan 24. helmikuuta 2022, Ukrainan onnistui jo hyvin varhaisessa vaiheessa ulottaa omat iskunsa ensin syvälle selustaan Venäjän miehittämillä alueilla erikoisjoukoillaan sekä tuolloin käytössään olleella aseistuksella (pääsääntöisesti ballistisilla OTR-21 Totška-ohjuksilla), seuraavassa vaiheessa Ukrainan onnistui toteuttaa iskuja entistä syvemmälle Venäjän miehittämillä alueilla (myös sellaisille alueille, joita Venäjä on miehittänyt vuodesta 2014 lukien) ja lopulta Venäjän maaperällekin (alkuvaiheessa erilaisilla lennokeilla, OTR-21 Totška-ohjuksilla ja erikoisjoukkojen toteuttamilla operaatioilla). Ukrainan ensimmäinen isku Venäjän maaperälle tapahtui niinkin varhaisessa vaiheessa, kuin 25. helmikuuta, jolloin Millerovon lentotukikohdan alueelle, Rostovin oblastin pohjoisosassa, osui yhdestä useampaan OTR-21 Totška-ohjusta tuhoten ainakin yhden Sukhoi Su-30SM monitoimihävittäjän ja aiheuttaen muita vaurioita tukikohta-alueella. (1)

Ukrainan ensimmäisten hyökkääjän selustaan ulottamien iskujen vaikutukset olivat useimmiten vähäisiä. Todennäköisesti ne kuitenkin valoivat uskoa ukrainalaisiin, heidän havaitessa, että vaikuttaminen oli mahdollista ulottaa syvälle hyökkääjän selustaan ja, että Venäjän (tuolloin vielä pelätty ja kehuttu) ilmapuolustus oli mahdollista läpäistä. Maalikuun 24. päivä Ukrainan iski ballistisella OTR-21 Totška-U-ohjuksella ja Bayraktar TB2 lennokilla (tai lennokeilla) Berdjanskin satamaan ankkuroituneita aluksia vastaan, upottaen iskulla Venäjän Mustanmeren laivaston Project 1171-luokan maihinnousualuksen sekä aiheuttaen vähäisiä vaurioita muille laituriin kiinnittyneinä olleille aluksille. (2)

Kevään edetessä pidemmälle Ukrainan vaikuttaminen syvälle Venäjän selustaan sen miehittämillä alueilla ja muuttui entistä tavanomaisemmaksi toiminnaksi, iskujen ollessa pääsääntöisesti yksittäisiä tai harvakseltaan uudelleen samaan kohteeseen kohdistuneita. Poikkeuksina voimme pitää Hersonin kansainvälistä lentokenttää Tšornobaivkassa sekä Melitopolin lentokentän aluetta, joiden alueelle Ukraina kohdisti iskuja säännöllisesti keväästä lähtien – Melitopoliin, joka on edelleen Venäjän miehittämä, iskuja kohdistetaan säännöllisesti vieläkin. Ukrainan saatua lännestä tykistöä ja raskaita raketinheittimiä (M142 HIMARS) vaikuttamisesta syvälle selustaan Venäjän miehittämillä alueilla tuli niin arkipäiväistä toimintaa, että sillä oli hyvin suuri vaikutus siihen, että Venäjän logistiset ketjut heikkenivät ja paikoin romahtivat kokonaisuudessaan vaikuttaen näin tilanteeseen rintamalla merkittävästi.

Oma luku tässä vaikuttamisessa ja operoinnissa Venäjän miehittämillä ja/ tai kontrolloimilla alueilla on Käärmesaaren taistelu. Siinä saavutettujen, merkittävien voittojen myötä, Ukrainan onnistui ensin riistää Venäjän Mustanmeren laivastolta toimintavapaus Mustanmeren länsiosassa upottamalla sen Mustanmeren laivaston lippulaiva, ohjusristeilijä Moskva ja lopulta upottamalla tai vaurioittamalla kohtalaista joukkoa muita pinta-aluksia. Taistelu tästä pienestä kalliosaaresta tuli päätökseensä kesäkuun viimeinen päivä, jolloin Venäjä vetäytyi lopullisesti saarelta. (Kirjoitukseni: Taistelu Käärmesaaresta – Русский военный корабль, иди на хуй!).

Kesällä Ukraina osoitti Venäjälle (ja maailmalle), etteivät venäläiset ole turvassa edes miehittämällään Krimin niemimaalla. Elokuun 9. päivä Ukraina toteutti iskun Sakin lentotukikohtaan, Venäjän miehittämän Krimin niemimaan länsirannikolla (matkaa Sakin lentotukikohtaan alueilta, joita Ukraina tuolloin kontrolloi oli vähintäänkin 220 km). (3 ja 4) Sen ohella, että isku oli sotilaallisesti onnistunut (Venäjä menetti kerralla vähintäänkin kymmenkunta lentokonetta ja muuta kalustoa sekä varustusta) oli se onnistunut myös psykologisesti, vietettiinhän tuolloin lomakautta ja Sakin alueella tuhannet Venäjältä saapuneet turistit näkivät ja kokivat iskun.

Tämän jälkeen Ukraina on toteuttanut lukuisia iskuja (ja operaatioita) Venäjän miehittämän Krimin niemimaan alueella, joukossa lähes täydellisesti onnistunut rekkapommi-isku Kertšinsalmen ylittävälle sillalle – päivän myöhästynyt syntymäpäivälahja Vladimir Putinille. (5 ja 6) Silta kärsi niin pahoja vaurioita, ettei se ole vieläkään täysin liikennöitävässä kunnossa (raskas kalusto joutunee edelleen turvautumaan lauttakuljetuksiin salmen yli). Onnistunut isku sillalla oli samalla isku vasten Putinin (ja Venäjän) kasvoja. Näyttävyydessään samaan luokkaan Kertšinsalmen ylittävän sillan iskun kanssa ei nouse Ukrainan, lokakuun lopussa, miehittämättömillä pinta-aluksilla toteuttama hyökkäys Sevastopolin satamaan. (7) Mutta jos jätämme huomiotta näyttävyyden, kyseinen operaatio on osoitus Ukrainan kyvyistä toteuttaa hyvin monimutkaisia operaatioita kaukana kontrolloimiltaan alueilta. Melkeinpä uskaltaisin väittää, että kyseessä on tähänastisista monimutkaisin yksittäinen tehtävä, jonka Ukrainan asevoimat on toteuttanut.

 

Joulukuun 5. 2022 – Djagilevo ja Engels-2

Marras-joulukuun vaihteeseen mennessä Ukraina oli kyennyt kaiken aikaa laajentamaan operointialuettaan. Se kykeni toteuttamaan iskuja hyvinkin syvällä Venäjän selustassa räjäyttämällä osan Kertšinsalmen ylittävästä sillasta, saavuttamalla miehittämättömillä pinta-aluksilla (ilmeisesti kaksi kappaletta) Novorossijskin sataman Mustanmeren itärannalla ja onnistumalla erikoisjoukoilla toteuttaa operaatio Pihkovan alueella lentotukikohdassa (ainakin kaksi taisteluhelikopteria tuhoutui). (8 ja 9) Sitä, onko Ukraina Pihkovan operaation taustalla, epäiltiin aluksi, mutta maan viimeisimpien syvällä Venäjällä toteuttamien operaatioiden jälkeen, epäilykset hälvenevät. On todennäköistä, että ukrainalaiset erikoisjoukot ovat toteuttaneet hyökkäyksen Pihkovaan, jos he kykenevät operoimaan niinkin syvällä Venäjällä, että kykenevät avustamaan Ukrainaa iskuissa Saratovin kupeessa sijaitsevaan Engels-2 lentotukikohtaan sekä Rjazanin länsipuolella olevaan Djagilevon lentotukikohtaan – ukrainalaisten oman ilmoituksensa mukaan heidän SOF avusti iskussa Venäjän maaperältä käsin. Ukraina toteutti iskut Engels-2 ja Djagilevon lentotukikohtaan varhain aamulla, 5. joulukuuta. (10) Samana aamuna (päivänä) Ukraina suoritti lennokki-iskut myös Belgorodin ja Brjanskin alueella, ja seuraavana päivänä Kurskin itäpuolella sijaitsevan lentokentän sotilaslentokentän puolelle. Näissä kaikissa kohteena oli Venäjän polttoaineinfraa.

Engels-2 lentotukikohta ennen Ukrainan toteuttamaa lennokki-iskua, kuva Maxar.

Ukrainan iskut Engels-2 lentotukikohtaan ja Djagilevon lentotukikohtaan ovat aiheuttamiaan tuhoja merkittävämmät. Iskuissa vaurioitui paikallisten lähteiden mukaan kahdesta neljään lentokonetta. Valokuvien ja satelliittikuvien perusteella vaurioituneiden koneiden joukossa on ainakin yksi Tupolev Tu-22M3 strateginen pommikone sekä yksi Tupolev Tu-95SM strateginen pommikone, rjazanilaislähteiden mukaan myös yksi Iljušin Il-78 ilmatankkauskone vaurioitui iskussa.

Satelliittikuva Engels-2 lentotukikohdasta Ukrainan ilmaiskun jälkeen, kuva ©SarahHa42. (11)

Ukrainan iskun vaurioittama Tupolev Tu-22M3 Djagilevossa. (12)

Iskut osoittavat Ukrainan kykenevän kehittämään käynnissä olevan laajamittaisen sodan aikana kaukovaikutuskykyään, ne myös osoittavat sen kykenevän ulottamaan iskunsa entistä syvemmälle Venäjän maaperälle. Ukrainalaisten mukaan heillä on käytössä hiipiväasejärjestelmä (itsemurhalennokki), jonka kantama on tuhat kilometriä ja joka voidaan varustaa 75 kilon taistelukärjellä. On spekuloitu, että Ukrainan järjestelmä pohjautuu neuvostoaikaiseen Tupolev Tu-141 Striž tiedustelulennokkiin, joka otettiin käyttöön 1970-luvulla ja joka jäi jo kertaalleen eläkkeelle Neuvostoliiton hajotessa. Kuitenkin pakottavien syitten takia, Ukraina otti järjestelmän uudelleen käyttöön v. 2014, Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan ja aloitettua myöhemmin samana vuonna sodan Ukrainassa.

Ukrainan operaatiot erilaisilla lennokeilla osoittaa myös sen, ettei Venäjän ilmapuolustus ole niin hyvä kuin on oletettu – se voidaan läpäistä vuosikymmeniä vanhalla (pienen hävittäjän kokoisella) lennokilla, tai vaihtoehtoisesti ilmapuolustuksesta vastaava henkilöstö ei ole riittävän hyvin koulutettua tai ole muulla tavalla tehtävänsä tasalla (motivaatio-ongelmia suorittaa tehtävänsä hyvin tms.) Todennäköisesti kyse on useammasta kuin yhdestä syystä, miksi Ukrainan onnistuu (toistuvasti) läpäistä Venäjän puolustusjärjestelmät. Huomioitavaa on myös se, että Ukraina onnistuu operaatioissaan erilaisissa toimintaympäristöissä ja erilaisella kalustolla (itsemurhalennokeista miehittämättömiin pinta-aluksiin). Ukraina on onnistunut myös yllättämään Venäjän ohella sotaa seuraavat ammattilaiset, toistuvasti. Eräät sen operaatiot (kuten hyökkäys Sevastopolin satamaan) ovat jopa uraauurtavia. Venäjä ei ole kyennyt vastaavaan yllätyksellisyyteen ja luovuuteen millään osa-alueella, niinpä se onkin joutunut puolustuskannalle ja kärsinyt huomattavia tappioita rintamalla.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://fighterjetsworld.com/latest-news/ukrainian-missile-strike-destroyed-russian-sukhoi-su-30sm-at-millerovo-airbase/27610/ 

2. https://www.thedrive.com/the-war-zone/44904/russian-landing-ship-destroyed-in-massive-explosion-in-captured-ukrainian-port-city 

3. https://www.aviacionline.com/2022/08/stab-at-russian-air-power-in-crimea-saky-airbase-attacked/ 

4. https://www.rferl.org/a/crimea-saky-blasts-ukraine-russia-bad-news-kremlin/31985260.html 

5. https://yle.fi/a/3-12653785 

6. https://yle.fi/a/74-20000982 

7. https://www.intellinews.com/ukraine-s-attack-on-sevastopol-is-a-world-first-260880/ 

8. https://avia-pro.net/news/v-seti-poyavilis-videokadry-vzryva-v-neftegavani-shesharis-v-novorossiyske 

9. https://www.thedrive.com/the-war-zone/sabotage-raid-on-attack-helicopters-at-base-in-russia-supposedly-shown-in-video 

10. https://theaviationist.com/2022/12/05/explosion-hits-engels-2-airbase-russia-reportedly-damaging-at-least-two-tu-95-bombers/ 

11. https://twitter.com/SarahHa42/status/1600128004113342464 

12. https://twitter.com/Ohra_aho/status/1599860421472964609 

Lähteinä ja taustoitukseen käytetty myös Russian Military Forces: Interactive Map’ia, GlobalSecurity.org, The Aviationist, Hush-Kit Aviation News’iä ja Rob Lee’tä (tohtoriopiskelija, King’s College – Lontoo).

#StandWithUkraine 

Venäjälle sopimukset ovat sanoja, teot tekoja (ja teot ratkaisevat)

 

Venäjä ja Ukraina allekirjoittivat 22. heinäkuuta 2022 Istanbulissa sopimukset viljakuljetusten turvaamiseksi Mustallamerellä. (1) (Lukijalle tiedoksi: sopimuksia oli kahdet sisällöltään samanlaiset. Toisessa sopijaosapuolina olivat Venäjä, Turkki ja YK; toisessa vastaavasti Ukraina, Turkki ja YK). Allekirjoitettujen sopimusten toivottiin (ja toivotaan edelleen) helpottavan pelättyä ruokakriisiä, johon viljan jumiutumisen Ukrainan satamiin, Venäjän rikollisten toimien seurauksena, on varoitettu johtavan erityisesti Lähi-idässä ja Afrikassa. Allekirjoitusten jälkeen sosiaalisen median vääräleuat ehtivät jo veikata, kuinka kauan kestää, kunnes Venäjä – tapojensa mukaisesti – rikkoo allekirjoittamansa sopimuksen. Epäilemättä moni, kuten minä, uskoi sopimuksen säilyvän rikkomattomana pidemmän aikaa kuin vuorokauden, mutta jo tänään (23. heinäkuuta) Venäjä hyökkäsi risteilyohjuksin Odesan satamaan. Hyökkäyshetkellä sopimuksen allekirjoittamisesta oli kulunut aikaa alle vuorokausi.

Venäjä ampui kohti Odesaa neljä risteilyohjusta, joista Odesan alueen  ilmapuolustus pudotti kaksi loppujen kahden osuessa Odesan sataman alueelle. Yhteensä venäläiset ampuivat Ukrainaan kyseisessä aallossa toistakymmentä risteilyohjusta, Odesan ohella kohteina olivat muun muassa Kanatoven sotilaskenttä sekä Kropyvnytskyin kaupunki sotilaskentän lähistöllä. (2)

Odesan satama Venäjän ohjusiskun jälkeen, kuva via od.suspilne.media.

Tilanne on monella tapaa surkuhupaisa ja samalla surullinen – jälkiviisastelusta ei tietenkään ole apua, mutta rehellisyyden nimissä on todettava, etten uskonut sopimuksen pitävän kovinkaan pitkää aikaa (kauemmin kuin 23 tuntia kuitenkin). Oma olettamukseni oli se, että Venäjä antaa muutamien viljalaivojen purjehtia Odesasta vapaasti merille, hyödyntäen tilannetta korkeintaan siten, että samalla itse vie jonkun laivalastillisen varastettua viljaa maailmalle ja vasta tällaisen tapahtumaketjun jälkeen suorittaa iskun joko suoraan Odesaan tai johonkin muuhun ukrainalaiseen satamaan, tai viljalaivaan Mustallamerellä.

En ryhdy spekuloimaan sillä, toimiko Venäjä näin, koska Recep Tayyip Erdoğan laittoi Vladimir Putinin odottamaan tapaamisensa alla Iranissa aiemmin tällä viikolla. Tällaisen asian pyörittely on täysin merkityksetöntä, halutessaan Venäjä löytää syyn rikkoa allekirjoittamansa sopimus, eikä se edes välttämättä tarvitse sellaista. Se toimii näin, koska se katsoo voivansa toimia tällä tavalla, ja se on tehnyt tällaisen johtopäätöksen huomattuaan, ettei länsi ole riittävän määrätietoinen ja tiukka sitä kohtaan. Jokainen myötämielinen puhe nähdään Kremlissä heikkoudenmerkkinä, johon isketään – älkäämme siis olko myötämielisiä (ja heikkoja) vaan kivikovia ja periksiantamattomia, toisin kuin Yhdistyneet kansakunnat, jonka Venäjän hyökkäystä seurannut lausunto on onneton – arvosana suoritukselle on nolla, syystä, ettei lausunnossa mainita tekijää (hyökkääjää) lainkaan:

”Secretary-General @antonioguterres unequivocally condemns reported strikes today in the Ukrainian port of Odesa.

Full implementation of the commitments made yesterday by the Russian Federation, Ukraine and Turkey is imperative: - -“. (3)

Apeista tunnelmista huolimatta palataan Ukrainan ja Venäjän Istanbulissa allekirjoittamiin sopimuksiin. Sopimusrikosta huolimatta olettaisin, ettei sopimuksen katsota rauenneen, koska lännen kannalta pelissä on enemmän kuin allekirjoitettu sopimus.

Allekirjoitettu sopimus on monella tapaa tärkeä. Ensinnä siksi, koska Ukrainan vienti vastasi viime vuonna 10 prosenttia maailman vehnän tarpeesta, 14 prosenttia maissin ja peräti 47 prosenttia kaikesta auringonkukkaöljyn tarpeesta.

Euroopan kannalta sopimus on – pitäessään – tärkeä, koska se myös helpottaa Eurooppaan Pohjois-Afrikasta ja Lähi-idästä kohdistuvaa painetta, mitä mahdollisesti elintarvikepuutteesta johtuvat ja pitkään jatkuvat ruokamellakat ja niitä mahdollisesti seuraavat laajemmat yhteiskunnalliset levottomuudet aiheuttaisivat. Monessa Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän valtiossa leipä (laajemmin viljatuotteet) muodostaa päivittäisen ruokavalion perustan, joten laajat ja pitkään jatkuvat ongelmat viljatuotteiden toimitusketjuissa loisivat varmuudella epävarmuutta monissa valtioissa. Libanonissa tilanne on muutenkin jo veitsenterällä, joten sysäyksen ei tarvitse olla voimakaskaan, kun edessä voi olla laajenevan väkivallan kierre. Mikä taasen sopisi Venäjälle, koska taloudellisena kääpiönä ja sotilaallisesti länttä heikompana totalitaarisena valtiona se hyötyy kaikista tapahtumista, jotka suoraan tai epäsuoraan heikentävät länttä ja lännen liittolaisia. Kaaos Libanonissa voisi heijastella kokoaan suuremmalle alalle, ja koskapa Venäjällä ei ole samoja moraalisia pidäkkeitä kuin lännellä, se voi Syyrian hallinnon ja puolisotilaallisten joukkojen avulla nujertaa mahdolliset Syyrian maaperälle leviävät väkivaltaisuudet.

Usean Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän valtion leipäviljan tuonnissa ukrainalaisella vehnällä on merkittävä rooli. Egyptissä 26 prosenttia kaikesta tuodusta vehnästä on Ukrainasta, Marokossa vastaava prosenttiluku on 15 prosenttia, Tunisiassa kokonaista 42 prosenttia, Libyassa 44 prosenttia, aiemmin mainitussa Libanonissa 80 prosenttia ja Jemenissäkin 22 prosenttia. Myös Turkissa ja Israelissa ukrainalaisen viljan osuus on ollut suuri, samoin Afrikan sarven valtioista Etiopiassa.

Ukrainalaisesta maissista on riippuvaisia kaksi kyseisen maantieteellisen alueen valtiota, Egyptissä 26 prosenttia tuodusta maissista on Ukrainasta ja Turkissa 32 prosenttia, vastaavasti auringonkukkaöljyn kohdalla erityisesti Irak (74 prosenttia) on erityisen riippuvainen ukrainalaisesta tuonnista, vähäisemmässä määrin myös Turkki (5 prosenttia). (Lähteenä ITC 2020/2021).

Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän ohella Venäjän laiton (rikollinen) merisaarto on vaikuttanut ukrainalaisen viljan viennissä merkittävästi Intiaan, Pakistaniin ja Bangladeshiin sekä Kaakkois-Aasiaan, erityisesti Indonesiaan, jotka maat ostavat merkittäviä määriä erilaisia vilja- ja maataloustuotteita Ukrainasta.

Sen ohella, että Venäjän hyökkäyssota ja laiton merisaarto heijastelee useisiin valtioihin, vaikuttaa Venäjän hyökkäyssota luonnollisesti suoraan Ukrainan talouteen. Maataloustuotteet ovat Ukrainan merkittävin vientituote. Viime vuonna (eli v. 2021) Ukraina vei maataloustuotteita 27,8 miljardin Yhdysvaltojen dollarin arvosta, mikä on 41 prosenttia Ukrainan kokonaisviennistä (68 miljardia Yhdysvaltojen dollaria).

Ennen Venäjän koko Ukrainaan kohdistunutta hyökkäyssotaa 90 prosenttia Ukrainan maataloustuotteiden viennistä tapahtui meriteitse Mustanmeren ja Asovanmeren satamien kautta, joista Asovanmeren ukrainalaisten satamien, lähinnä Mariupol ja Berdjansk, laivaliikennettä Venäjä haittasi toistuvasti sulkemalla Kertšinsalmen kyseisiin satamiin liikennöiviltä aluksilta. Liikennöinnin häiritseminen ja siihen liittyvät Asovanmeren ukrainalaisten satamien merisaarrot lisääntyivät merkittävästi Kertšinsalmen sillan valmistumisen jälkeen (16. toukokuuta 2018).

Perjantaina allekirjoitetut sopimukset koskevat Odesan ohella Tšornomorskin ja Južnen satamia. Sopimukset ovat voimassa alkuun 120 vuorokautta, jonka uskotaan riittävän 25 miljoonan jumissa olevan viljatonnin purkamiseen ja laivaamiseen Ukrainasta maailman markkinoille. Venäjän ohjushyökkäys Odesan satamaan on luonnollisesti isku vasten kasvoja, kyse on räikeästä sopimusrikkomuksesta, mikä ei kuitenkaan tule yllätyksenä. Venäjä on järjestelmällisesti rikkonut viime vuosina allekirjoittamiaan sopimuksia, alkaen Budapestin sopimuksen rikkomisella miehittäessään Krimin niemimaan Ukrainalta helmi-maaliskuussa 2014.

Ukrainalainen parlamentaarikko Oleksiy Hontšarenko oli hyvin tuohtunut Venäjän suorittaman iskun jälkeen, hänen sanotaan kirjoittaneen seuraavaa –

”nämä paskiaiset allekirjoittavat sopimuksia toisella kädellä ja ampuvat ohjuksia toisella”. (4)

Mikäli Venäjän hyökkäyksen seurauksena merikuljetukset Istanbulissa allekirjoitettujen sopimusten mukaisesti vaarantuvat, Ukraina voi turvautua vaihtoehtoisiin reitteihin viljan toimittamiseksi markkinoille. Rautatie ja junakuljetusten rinnalla Ukraina on turvautunut jokireitteihin, Käärmesaaren taistelun voiton jälkeen Ukraina on kyennyt toimittamaan viljatuotteita Tonavan varrella sijaitsevien Ismailin, Kilijan ja Renin kautta markkinoille – näiden satamien kapasiteetti on noin 30 prosenttia tavanomaisesti käytettävissä olevasta kapasiteetista. Tarvittaessa Ukrainan on mahdollista hyödyntää kolmansien maiden alueella olevia satamia, siirtoreitit rautateitse ja maanteitse eivät kuitenkaan ole volyymiltaan riittävät.

Kuten jo aiemmin viittasin, oma olettamukseni oli, että Venäjä noudattaa sopimusta jonkin aikaa (joitain viikkoja, kunnes muutamia laivalasteja viljaa on saatettu maailmalle), joten sen näin pian suorittama räikeä hyökkäys sopimusta ja samalla Ukrainaa vastaan yllätti minutkin. Moni on spekuloinut johtuuko hyökkäys siitä, että Recep Tayyip Erdoğan pisti Vladimir Putinin odottamaan minuutin verran Iranin tapaamisen aikana – toisaalta onko sillä väliä mitä tehtiin, koska (halutessaan) Venäjä kehittelee itselleen oikeutuksia sopimusrikkomuksiin. Eikä se välttämättä edes tarvitse sellaista, jos maan johto katsoo näin olevan perusteltua tehdä. Syyksi voi riittää lännen teko, jonka Venäjän johto tulkitsee osoitukseksi heikkoudesta. Valitettavasti läntisten demokratioiden perisynti näyttää olevan hyväuskoisuus ja naiivius, joten Venäjän tulkitsemia ”heikkouden osoituksia” nähdään toistuvasti. Sellainen on myös Suomen päätös avata itäraja venäläisturisteille.

Spekuloin aiemmin viikolla, ettei Venäjä rikkoisi sopimusta hetimmiten, koska näin sen aseman neuvottelupöydässä heikompana verrattuna muihin osapuoliin – eikä Käärmesaaren taistelun häviäminen lainkaan parantanut sen asemaa. Ikäväkseni olin väärässä! Paljon riippuu myös siitä, kuinka läntinen yhteisö reagoi Venäjän ohjushyökkäykseen. Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin António Guterres’in kyvyttömyys nimetä millään tasolla hyökkääjää ei lupaa hyvää. Todennäköisesti läntinenkin yhteisö on myötämielinen antaen siimaa Venäjälle, toivoen samalla Venäjän noudattavan sopimuksen henkeä jatkossa paremmin. Mielestäni länsi on osoittanut pitkämielisyyttä Venäjän suhteen jo riittävällä tapaa, vastauksen tulisi olla selkeä ja riittävän voimakas tyyliin, toimitetaan MGM-140 ATACMS tykistöohjuksia Ukrainalle.

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://yle.fi/uutiset/3-12546963 

2. https://twitter.com/EuromaidanPress/status/1550877140597481472 

3. https://twitter.com/UN_Spokesperson/status/1550796345971249153 

4. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008963080.html

Muina lähteinä käytetty myös USDAn laatimaa Ukraine Agricultural Production and Trade -katsausta sekä Kyiv School of Economics’in laatimaa Agricultural War Damages Review -katsausta.

Kuvat via Суспільне Одеса ja Walter Report.

Yhden 3M-14 Kalibr risteilyohjuksen räjähdyskohta Odesan sataman alueella.