Venäjän merkittävimmät varikko- ja tukikohta-alueet Ukrainan rajalla sekä miehitetyssä Itä-Ukrainassa

 

On jälleen aika koota yhteen viime aikojen havainnot Venäjän varustamien joukkojen tukikohta- ja varikko- sekä harjoitusalueista Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla sekä näiden joukkojen merkittävimmistä huolto- ja materiaalivarastoista Venäjän puolella (maan miehittämää) rajaseutua. Venäjän miehittämän rajan pituus on 409 km. Kesän 2014 operaatioiden kannalta Venäjälle ensiarvoisen tärkeitä olivat tukikohdat Rostovin alueella Ukrainan rajan tuntumassa, omalla maaperällä mutta riittävän lähellä Itä-Ukrainan sotatoimialuetta, jotta ensin kalustoa ja vähäisiä määriä sotilaita oli mahdollista toimittaa rajaseudun yli ja kesän loppupuolella siirtää lyhyessä ajassa merkittäviä määriä alueille varastoitua kalustoa ja joukkoja Venäjältä sotatoimialueelle Ukrainaan.

Venäjän operaatioiden kannalta kesällä 2014 merkittävässä roolissa oli Rostov-na-Donun luoteispuolella sijaitseva Kuzminkan harjoitusalue, jolle kevään ja kesän 2014 kuluessa koottiin satojen panssarivaunujen, panssaroitujen ajoneuvojen ja muun taisteluvarustuksen varasto. Alue itsessään oli vielä vuonna 2014 ja pitkälle vuoteen 2015 valtaosin rakentamatonta maastoa. Tänään alueelle on rakennettu useita kasarmirakennuksia, huoltohalleja ja löytyypä alueelta polttoainevarastokin. Nämä mittavat ja pysyvät rakennukset palvelevat nähdäkseni lähinnä Venäjän Ukrainan operaation joukkoja, Kuzminkasta on Venäjän miehittämälle rajaseudulle (Avilo-Uspenkan rajakaupunkiin) maanteitse vajaat 80 kilometriä. Joukkojen huollon kannalta merkittävä on myös Rostov-na-Donusta Taganrogin alueen kautta pohjoiseen Ukrainaan kulkeva raidelinja. Venäjä käyttää radanvarren asemista muun muassa Pokrovskojea ja Matveev-Kurgania joukkojen, kaluston ja materiaalin siirtoon Kuzminkaan sekä muihin raja-alueen kenttätukikohtiin. Kyseinen raidelinja menee Avilo-Uspenkan kautta miehitettyyn Itä-Ukrainaan. ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tekemien havaintojen ja muiden tietojen perusteella voimme varmuudella sanoa Venäjän käyttävän kyseistä raidelinjaa ainakin jonkin verran. Donetskin kaakkoispuolella sijaitsevaa Ilovaiskin ratapihaa on havaittu käytettävän sodan aikana toistuvasti ainakin rahdin tuomiseen miehitetyille alueille ja hiilen viemiseen Venäjälle.

Kuzminkan harjoitusalue, Кузьминский полигон 2014.

Kuzminkan harjoitusalueen ohella merkittävässä roolissa on Kadamovskyin harjoitusalue, Novotšerkasskin pohjoispuolella. Kadamovskyin alueelle on sijoitettu myös osia 150. mekanisoidusta divisioonasta. (1) Kadamovskyistä on alle 60 kilometriä Venäjän kontrolloimalle rajalle, Novošahtinskin raja-aseman kohdalle, josta pääsee nopeiten maanteitse Venäjältä miehitetyille alueille. Tarvittaessa Kadamovskyihin voidaan toimittaa materiaalia myös rautateitse, Persianovkan asema sijaitsee vain puolentoista kilometrin päässä tukikohdasta. Säännöllinen raideliikenne Itä-Ukrainan miehitetyille alueille kulkee Gukovon kautta, josta on raideyhteys miehitettyjen alueiden merkittävään raidesolmukohtaan Debaltsevoon.

Novotšerkasskiin on vastaavasti perustettu 12. esikunta, joka vastaa Venäjän Ukrainan sotilasoperaatiosta.

Kadamovskyin harjoitusalue, Кадамовский полигон, 2021. Upotuskuva vuodelta 2016.

Kolmas merkittävä tukikohta ja huoltoalue sijaitsee liikenneyhteyksien solmukohdan Kamensk-Šahtinskin alueella, kaupungin ulkopuolella sijaitsevista materiaalivarastoista on matkaa vain parikymmentä kilometriä Itä-Ukrainan miehitetyille alueille, ja maanteitsekin vain reilut 50 kilometriä miehitetyillä alueilla sijaitsevaan Krasnodonin kaupunkiin, jonka kautta kulkevat merkittävät huoltoreitit Venäjältä miehitetyn Luhanskin alueelle. Kamensk-Šahtinskin alueelle on sijoitettu Venäjä maavoimien 91. materiaalivarasto, sotilasyksikkö nro. 48670. (2) Kaupungin luoteispuolella sijaitsevaa harjoittelualuetta hyödyntävät myös Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla operoivat joukot.

Kamensk-Šahtinskin alue, upotuskuvassa kaupungin eteläpuolella sijaitseva materiaalivarasto.

Kirjoituksessani päähuomion saavat kuitenkin merkittävimmät miehitettyyn Itä-Ukrainaan perustetut – Venäjän asevoimienkin käyttämät – tukikohdat ja harjoittelualueet. Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla on suuri joukko erikokoisia ja erilailla varustettuja tukikohtia ja varastoalueita, joita Venäjän asevoimien ja sisäministeriön sekä muiden valtiohallinnon organisaatioiden joukot käyttävät säännöllisesti. Samoja alueita hyödyntävät eritavalla myös ns. aluepuolustusprikaatit.

Alla olevaan karttakuvaan olen merkinnyt eräitä miehitetyillä alueilla sijaitsevia merkittävimpiä harjoittelu-, varikko- ja tukikohta-alueita sekä aiemmin kirjoituksessa mainitut, Venäjällä sijaitsevat, harjoittelualueet ja tukikohdat. Merkittävimmät harjoittelu- ja tukikohta-alueet ovat helposti havaittavissa satelliittikuvissa. Huomioitavaa on myös se, että nämä kaikki on otettu laajamittaiseen käyttöön vasta sodan alettua, poikkeuksena voidaan pitää Luhanskin länsipuolella, Oleksandrivskin kylän kupeessa sijaitseva harjoitusalue, joka oli Ukrainan asevoimien käytössä rauhan aikana.

Taulukoissa (alla) nimeän kunkin suorakulmion alueella sijaitsevat merkittävät tukikohdat, tunnisteena toimii suorakulmiossa sijaitseva numero. Yksittäisiä huomioitavia tukikohtia sijaitsee myös näiden alueiden ulkopuolella, kuten Kalmiusken eli entisen Komsomolsken pikkukaupungissa, jonka alueella sijaitsee pari tukikohtaa, materiaalivarastoa tai varikkoa.

Merkittävien kaupunkien, kuten Donetskin, Makiivkan ja Horlivkan sekä Luhanskin alueilla sijaitsevia tukikohtia en kuitenkaan ryhdy erittelemään.

suorakulmio 1	ajankohta, josta alkaen satelliittikuvissa havaittavissa toimintaa
Samiilove (kylässä toimintaa kahdella erillisellä alueella)	4. toukokuuta 2018
Markyne	25. lokakuuta 2015
Markyne II	10. heinäkuuta 2017

 

suorakulmio 2	ajankohta, josta alkaen satelliittikuvissa havaittavissa toimintaa
Svobodne (Telmanove)	17. lokakuuta 2015

 

suorakulmio 3	ajankohta, josta alkaen satelliittikuvissa havaittavissa toimintaa
Mospyne	11. kesäkuuta 2015
Pokrovka	16. joulukuuta 2015

 

suorakulmio 4	ajankohta, josta alkaen satelliittikuvissa havaittavissa toimintaa
Novoselivka	23. heinäkuuta 2015

 

suorakulmio 5	ajankohta, josta alkaen satelliittikuvissa havaittavissa toimintaa
Torets	28. huhtikuuta 2015
Petrivske	29. maaliskuuta 2016
harjoitusalue (2,6 km Petrivskestä länteen)	16. helmikuuta 2016

 

suorakulmio 6	ajankohta, josta alkaen satelliittikuvissa havaittavissa toimintaa
Hrustalnyi (entinen Krasnyi Lutš)	1. heinäkuuta 2016
Krasnolutskyi	ETYJ:n ilmoitus vuodelta 2019
Sadovyi (harjoitusalue)	toimintaa koko sodan ajan
Miusynsk	10. huhtikuuta 2015

 

suorakulmio 7	ajankohta, josta alkaen satelliittikuvissa havaittavissa toimintaa
Buhaivka	20. heinäkuuta 2015
Šimšinivka	20. heinäkuuta 2015
Myrne	20. heinäkuuta 2015
Kruhlyk	6. huhtikuuta 2016

 

suorakulmio 8	ajankohta, josta alkaen satelliittikuvissa havaittavissa toimintaa
Myrnyin alue, Luhansk	24. heinäkuuta 2015
Luhansk, kansainvälisen lentoaseman alue	syksy 2014
Juvileine (Katerinivka)	10. huhtikuuta 2015

 

Jotta lukijoiden olisi helpompi hahmottaa, millaisista alueista on kyse, alla muutama Google Earth-kuva seuraavista harjoitusalueista, Buhaivka, Svobodne ja Novoselivka täydennettynä muutamilla uudemmilla havainnoilla. Buhaivkan alueelle on säännöllisesti varastoitu huomattavia määriä kalustoa ja materiaalia, sen sijaan Svobodnen ja Novoselivkan alueet toimivat pääasiassa harjoittelualueina, joskin niidenkin alueille on rakennettu viime vuosina pysyviä suojia raskaalle kalustolle, alueiden käytön ollessa kokoaikaisempaa. Novoselivkan kohdalla on hyvä huomioida sijainti noin 15 kilometrin päässä rintamaasta, aivan miehitetyn Horlivkan kaakkoispuolella.

Google Earth-kuvien (yllä) upotuskuvat ETYJ:n Ukrainan monitorointimission aineistosta tältä vuodelta (v. 2021).

Huomautan lukijoita sen verran, että ETYJ:n Ukrainan monitorointimission saattaa käyttää alueista eri tunnisteita, tai mainita raporteissaan alueen sijaitsevan jonkin toisen kylän tai kaupungin lähistöllä. Vastaavasti Ukrainan asevoimilla on omat koodinimensä kullekin alueelle tai aluekokonaisuudelle, osan ollessa johdannaisia lähimmän kylän tai kaupungin nimestä, kuten ”Mospyne” ja ”Pokrovskyi” mutta eräiden poiketessa merkittävästi ETYJ:n käyttämästä nimestä tai tunnisteesta, jota itse yllä käytän. Tällainen on esim. ”Vostochnyin” alue, joka maantieteellisesti sijoittuu Torets-Petrivske-alueelle.

Kuten edellä viittasin, Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla kaupunkien varasto- ja tehdasalueita hyödynnetään myös kaluston ja erilaisen materiaalin – myös ammusten ja räjähteiden – varastoinnissa. Suurimpien kaupunkien, kuten Donetskin ja Makiivkan sekä Horlivkan ja Luhanskin alueilla on kymmeniä erisuuruisia varastoja, joihin on varastoitu materiaalin lisäksi myös raskasta kalustoa panssarivaunuista ja panssarihaupitseista lähtien. Myös tämä käytäntö rikkoo Minsk II-sopimusta. Erilaista kalustoa ja materiaalia saattaa myös olla sijoitettuna asutettujen alueiden keskelle.

ETYJ:n julkaisemassa kuvassa seitsemän 9K35 Strela-10 lähi-ilmatorjuntajärjestelmää asutuksen keskellä Makiivkassa.

Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden suurimmassa kaupungissa Donetskissa on lukuisia merkittäviä varastoja ja huoltovarikkoja. Donetskissa Proletarskyin alueen kaakkoispuolelle on viime vuosina rakennettu pienehkö tukikohta, jonka lähistöllä on havaittu useamman kerran modernia elektronisen sodankäynnin kalustoa Venäjältä. Itse kaupungissa esim. ExpoDonbass messukeskukseen on ollut sijoitettuna säännöllisesti joukkoja ja kalustoa – toisinaan myös ammuksia, alueella on myös sijoitettu esikuntajoukkoja, (3) vastaavasti Budonivskyin alueella vul. Baumanan ympäristössä sijaitsevaa teollisuusaluetta on hyödynnetty kaluston ja materiaalin huollossa ja varastoinnissa.

Venäläistä panssarikalustoa miehitetyssä Donetskissa, kemiantehtaan alueella. (4)

Makiivkan alueella pikateiden H20 ja H21 liittymän kaakkoispuolella sijaitsevia varastoja on hyödynnetty sodan kuluessa panssarivaunujen varastoina ja huoltotukikohtina. (5) Alueelle on rakennettu uusia varastoja sodan kuluessa.

Myös Luhanskin alueella on vastaavalla tavalla venäläisjoukkojen toimesta hyödynnetty teollisuusalueita kaluston- ja materiaalin varastoinnissa. Erityisen runsaasti kalustoa on ollut varastoituna Luhanskin kaakkoispuolella sijaitsevan vanhan lentokentän alueella sekä lentokenttää ympäröivillä teollisuus- ja varastoalueilla, esim. Transpelen aluella Proletariatu Donbasun kaupunginosassa sekä vul. Vedeninalla sijaitsevan varastokompleksin pihalla, jossa on havaittu Venäjän asevoimien elektronisen sodankäynnin kalustoa säännöllisesti. (6) Lentokentän ympäristössä on myös harjoitusalueita, joilla kaupunkiin sijoitetut venäläisjoukot säännönmukaisesti harjoittelevat.

Luhansk, vul. Vedenina.

Uskoakseni tämän ja tulevien kirjoitusteni, joissa käyn tarkemmin läpi Itä-Ukrainan miehitetyille alueille sijoitetut 1. armeijakunnan ja 2. armeijakunnan koostumukset, lukijan on mahdollista saada varsin kattava kuva siitä, millaisella voimalla ja mihin alueille tukeutuen Venäjä operoi miehittämässään osassa Itä-Ukrainaa.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://russianmilitaryanalysis.wordpress.com/tag/western-md/

2. http://wikimapia.org/15626971/91st-Central-Reserve-Base-for-Automotive-Equipment-%E2%80%94-Military-Unit-48670 

3. https://informnapalm.org/en/expodonbas-russian-military-base/ 

4. https://informnapalm.org/19471-tanks-donetsk-reaktivs-himik/ 

5. https://informnapalm.org/22406-potemkin-baza-v-makeevke/ 

6. https://informnapalm.org/ua/rosiiska-tekhnika-na-donbasi-foto-leer3svet/ 

Blogin kirjoittamisessa olen hyödyntänyt lähdeluettelossa lueteltujen lähteiden ohella aiempia blogejani sekä aineistoa, jota useat eri tahot ovat tuottaneet Venäjältä sekä Itä-Ukrainan sotatoimialueelta. Näihin tahoihin kuuluu muun muassa ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio, Putin@war-blogi, Donbas in Flames – Guide to the Conflict Zone -teos, Informnapalmin muu aineisto. 

Donbas – anomaalisen paahteen alla kuolema niittää satoaan

 

Ukrainassa käynnissä olevan sodan ensitahdit lyötiin seitsemän vuotta sitten keväällä 2014, jolloin Venäjän operaattoreiden johdolla Ukrainan itäosissa Donetskin ja Luhanskin alueilla ryhdyttiin valloittamaan hallintorakennuksia sekä merkittävinä pidettäviä kohteita. Keväällä, sodan vuosipäivän tietämillä, eskalaation uhka kasvoi huomattavasti Venäjän siirtäessä joukkoja ynnä kalustoa Ukrainan rajojen tuntumaan kuin myös Ukrainalta miehitetyille alueille. Eskalaation uhkaa seurasi jännitteen lasku, hetkellinen tyynempi vaihe, jonka aikana venäläisjoukot syyllistyivät lukuisia kertoja siviilikohteiden tahalliseen tulittamiseen tarkoituksenaan todennäköisesti provosoida Ukrainaa iskemään rajusti takaisin. Kun provosoitumista ei tapahtunut, Venäjän Itä-Ukrainan miehitetyille alueille sijoittamat joukot ovat kohdistaneet entistä useammin tulta raskailla asejärjestelmillä siviilikohteiden ohella myös Ukrainan asevoimien asemiin, niinpä viime viikkoina entistä useampi ukrainalaissotilas on kaatunut tahi haavoittunut maata puolustaessaan. Kesäkuun lopun ja heinäkuun 19. päivän välillä kuusi ukrainalaissotilasta on kaatunut sotatoimissa haavoittuneiden lukumäärän noustessa 27:ään, ja jos tarkastelemme ajanjaksoa toukokuun alun ja 19. heinäkuuta välillä, ainakin 12 Ukrainan asevoimien ja kansalliskaartin sotilasta on kaatunut tai menehtynyt sotatoimialueella palvellessa maataan, haavoittuneiden lukumäärän noustessa 41:een. (1)

He antoivat kalleimpansa maansa puolesta.

28. helmikuuta 1984 Kryvyi Rihissä syntynyt, 93. erillisessä mekanisoidussa prikaatissa mekaanikko-kuljettajana palvellut Dmitro Tovtšigretška kaatui vihollistulessa toukokuun 6. 2021. Häntä jäi kaipaamaan äiti ja vaimo.

Korostenissa, Žytomyrin alueella, kesällä 1998 syntynyt, tiedustelujoukkueessa tiedustelulennokkioperaattorina Piskin alueella palvellut Serhei Korobtsov kaatui vihollisen tarkka-ampujan luotiin toukokuun 6. 2021. Serhei Korobtsovia jäi kaipaamaan hänen vaimo ja poika.

9. huhtikuuta 2021 Starohnativkan lähellä haavoittunut, 24. erillisessä rynnäkköpataljoona Aidarissa palvellut, alikersantti Juri ”Bonja” Opriško menehtyi vammoihinsa 7. toukokuuta 2021. Juri Opriškoa jäi kaipaamaan vaimo ja kaksi lasta – 4-vuotias tytär ja 20-vuotias poika.

Viktor “Vitjamba” Gorodnitšenko haavoittui vatsaan 28. huhtikuuta 2021 Zaitsevon kylän alueella, miehitetyn Horlivkan pohjoispuolella, puolitoista viikkoa myöhemmin – 8. toukokuuta – elämänlanka katkesi Harkovan sotilassairaalassa. Viktoria jäi kaipaamaan vaimonsa ja tyttäriensä ohella äitinsä ja veljensä.

Hetman Vyhovskin mukaan nimetyssä, 58. erillisessä mekanisoidussa jalkaväkiprikaatissa palvellut, kersantti Pavlo Kolesnik, kaatui 13. toukokuuta Donetskin lähellä vihollisen tarkka-ampujan ampumaan luotiin. Pavlo on haudattu Tšernihivin alueella sijaitsevan kotikylänsä Noven multiin. Häntä jäi kaipaamaan vaimo ja 16-vuotias tytär.

Toukokuun 27. päivä, 128. erillisen vuoristojääkäriprikaatin eli Zakarpatian legioonan 15. pataljoonan varakomentaja, majuri Maksim Polovi haavoittui kuolettavasti vihollisen tarkka-ampujan luodista Novotoškivsken alueella, Luhanskin sektorin luoteisnurkassa. Polovi ehti palvella rintamajoukoissa vuodesta 2014 lähtien, hän osallistui myös Debaltseven taisteluun helmikuussa 2015.

Maksim Polovia jäi kaipaamaan Ukrainan asevoimissa palveleva vaimo ja kaksi lasta.

11. kesäkuuta 2021, 128. erillisen vuoristojääkäriprikaatin vahvuuteen kuulunut kersantti Volodimir Belov menehtyi Vodianen alueella, Mariupolin itäpuolella, vihollisen suorittamassa kranaattikeskityksessä saamiinsa vammoihin. Belov oli kotoisin Mukatševesta, Taka-Karpatiasta, Ukrainan läntisestä nurkasta.

Käytännössä Belov oli ollut, koulutusjaksoja lukuun ottamatta, yhtämittaisesti rintamalla vuodesta 2015 lähtien. Belov oli myös osallistunut brittien järjestämiin ”Orbital”-harjoituksiin.

”Rauhantekijää”, kuten Belovia kutsuttiin, jäi kaipaamaan isä, veli ja sisko.

Sotatoimialueella eri joukko-osastoissa vuodesta 2015 palvellut 51-vuotias Andrii Honar menehtyi kesäkuun 26. päivä vihollisen tulittaessa Piskin kylän lähistöllä sijainneita Ukrainan asevoimien asemia erilaisilla asejärjestelmillä.

Kotikaupunkiinsa Kryvyi Rihiin haudattua Honaria jäi kaipaamaan sisko ja kolme lasta eri avioliitoista.

Heinäkuun 4. päivä Ukrainan asevoimien 93. mekanisoidun prikaatin mekanisoidun pataljoonan kenttälääkintäyksikön komentaja, lääkintäkapteeni Juri ”Theophanes” Pismennij, menehtyi vihollisen keskityksessä saamiinsa sirpalevammoihin.

Lääkärikoulutuksen saanut Juri Pismennij värväytyi vapaaehtoisena lääkärinä vapaaehtoisvoimin toimivaan 1. liikkuvaan kenttäsairaalaan 2016. Vuoden 2018 lopulla hän liittyi Ukrainan asevoimiin ottaen komentoonsa 93. mekanisoituun prikaatiin kuuluvan mekanisoidun pataljoonan kenttälääkintäyksikön.

Aseveljien ja kollegoiden ohella Juri Pismennij’iä jäi kaipaamaan vaimonsa Tatiana sekä poikansa Georgi ja tytär Jevhenia.

Seuraavana päivänä, 5. heinäkuuta, samaisen 93. mekanisoidun prikaatin logistiikan varakomentaja, majuri ja neljän lapsen isä, Bogdan Brodovski menehtyi Tšermalykin alueelle kohdistetussa panssarintorjuntaohjustulessa.

Bogdan Brodovski haudattiin kotikylänsä Vilnen multiin, häntä jäi kaipaamaan aseveljien ohella laaja perhe ja suku.

8. heinäkuuta 58. erillisen mekanisoidun jalkaväkiprikaatin, 15. erillisen mekanisoidun jalkaväkipataljoonan kersantti Jevhen Kurasov kaatui venäläisten, Piskin kylään kohdistamassa, kranaatinheitintulessa.

Sumyn alueelta kotoisin olevaa 24-vuotiasta Jevhen Kurasovia jäi kaipaamaan vaimon ja kaksi kuukautta vanhan vauvan ohella hänen vanhempansa.

Ternopilin alueella, Veleki Birkin kylässä syntynyt Volodimir Jaskiv haavoittui kuolettavasti Zoloten alueella käydyissä taisteluissa heinäkuun 9. päivä. Jaskiv kuului 24. erillisen mekanisoidun prikaatin, 1. mekanisoidun pataljoonan vahvuuteen. Hän oli värväytynyt joukko-osastoon puolitoistavuotta sitten.

Heinäkuun 13. päivä koitui 57. erillisessä mekanisoidussa jalkaväkiprikaatissa palvelleen Andrei ”Bely” Beljajevin kohtaloksi hänen asemapaikkansa jouduttua venäläisjoukkojen 122 mm ja 152 mm kenttätykistön keskityksen kohteeksi.

Beljajevia jäi kaipaamaan kolme lasta.

Maanantai aamuna, 19. heinäkuuta, Oleksandr Gorbenko menehtyi muutamaa päivää aiemmin saamiinsa vammoihin. 10. erillisessä vuoristojääkäriprikaatissa palvellut Oleksandr Gorbenko haavoittui vakavasti vihollisen tykkitulessa Nui-Yorkin alueella 15. heinäkuuta.

Sairaalalähteiden mukaan Gorbenkon kehossa oli vakavia palovammoja, ja se oli palanut 80 prosenttisesti. Hänet oli evakuoitu sotilassairaalasta helikopterilla harkovalaiseen palovammojen hoitoon erikoistuneeseen keskukseen, jossa hän menehtyi.

Meidän ei myöskään sovi unohtaa 9. kesäkuuta traagisesti kesken palveluksensa kuollutta, 128. erillisen vuoristojääkäriprikaatin vahvuuteen kuulunutta, 22-vuotiasta luutnantti Karina Šemtšukia. Prikaatin ilmoituksen mukaan luutnantti Šemtšuk toimi vuoristojääkäriprikaatiin kuuluvan psykologisen tuen komppanian varakomentajana, ja että hänen kuolemaansa johtaneista tapahtumista on aloitettu tutkinta.

Karina Šemtšuk on kotoisin Volodymyr-Volynskyin pikkukaupungista, Volynin alueelta Ukrainan luoteisosista. Sotilaskoulutuksen Šemtšuk sai Ukrainan maavoimien kansallisessa sotilasakatemiassa, Lvivissä. Karina Šemtšukia jäi kaipaamaan hänen vanhempansa ja läheisensä.

ETYJ:n Ukrainan monitorointimission mukaan 28. kesäkuuta ja 11. heinäkuuta välillä sotatoimista johtuvien siviiliuhrien lukumäärä nousee seitsemään, joukossa yksi kuolonuhri. Siviili menehtyi Donetskissa tapahtuneessa räjähdyksessä. Tämän vuoden puolella sotatoimialueella 12 siviiliä on menehtynyt sotatoimista johtuen 34 vammautuessa samasta syystä. (2)

Kevään ja alkukesän kuluessa Venäjän johtamat joukot syyllistyivät etenkin Donetskin ympäristössä lukuisiin provokatiivisiin kranaatinheitin- ja tykistökeskityksiin, jotka kohdistettiin siviilikohteisiin. Näiden keskitysten joukossa oli selkeitä sotarikoksia, kuten illalla 4. toukokuuta (klo. 21:25 eteenpäin) suoritettu kranaatinheitinkeskitys, jonka kohteena oli Krasnohorivkan keskussairaala. Keskussairaalan alueelle osui useita 120 mm kranaatinheittimen kranaattia, sairaalassa oli kyseisenä hetkenä hoidossa 45 koronaviruspotilasta. Sairaala kärsi mittavia vaurioita iskussa, samoin sairaala-alueella ollut ambulanssi. Onneksemme yksikään sairaalassa hoidettavana ollut potilas tai henkilökuntaan kuulunut ei saanut fyysisiä vammoja iskussa.

Kranaatinheitinkeskityksen kohteeksi joutunut Krasnohorivkan keskussairaala.

Kesä ei ole rauhoittanut tilannetta näiltä osin rintamalla, Venäjän johtamat joukot ovat iskeneet toistuvasti siviilikohteisiin rintamalinjan tuntumassa, iskuihin on myös käytetty entistä laajempaa repertuaaria aseita. Kranaatinheitinten (82 mm ja 120 mm) sekä sadan millin MT-12 Rapira panssarintorjuntatykkien rinnalle ovat tulleet aiempaa useammin 122 mm D-30 Ljaguška kanuunahaupitsit sekä 152 mm 2A36 Giatsint-B kanuunahaupitsit. Seuraavaksi muutama esimerkki venäläisestä kranaatinheitin- ja tykistötoiminnasta sotatoimialueella:

Aamupäivällä 1. heinäkuuta, miehitetyiltä alueilta käsin tulitettiin siviilikohteita Avdiivkassa. Asutulle kaupunkialueelle ammuttiin kahdeksan 122 mm tykistökranaattia sekä lukuisia 120 mm kranaatinheittimien kranaatteja. Tulituksessa ja tulituksen sytyttäneen tulipalon seurauksena yksi omakotitalo tuhoutui täysin muutaman muun pientalon vaurioituessa tulituksessa. Raskaasta tulituksesta huolimatta siviiliuhreilta vältyttiin.

Avdiivka, 1. heinäkuuta 2021.

Iltapäivällä 1. heinäkuuta (klo. 15:30 eteenpäin), venäläisjoukot tulittivat Mariupolin itäpuolella sijaitsevan Vodianen aluetta 120 mm Nona-SVK kranaatinheitinajoneuvolla. Kyseessä oli ensimmäinen kerta käynnissä olevan sodan aikana, jolloin venäläisjoukot tulittavat ukrainalaiskohteita kyseisellä asejärjestelmällä. Ukrainan asevoimien varustukseen ei kuulu yhtään Nona-SVK kranaatinheitinajoneuvoa. Tulituksessa ja yhteenotoissa haavoittui yksi Ukrainan asevoimien sotilas.

Tiistaina 13. heinäkuuta Venäjän johtamat joukot tekivät viikon ensimmäisen raskaamman tykistökeskityksen, iskien miehitetyn Donetskin eteläpuolella sijaitsevaan Taramtšukin kylään kranaatinheittimien ohella 122 mm kenttätykeillä. Kylään ja sitä ympäröiville alueille ammuttiin yli 30 122 mm tykistökranaattia.

Samana päivänä Luhanskin sektorin pohjoisosissa sijaitsevaa Pritšepilivkan aluetta tulitettiin 152 mm kenttätykistöllä, aluetta tulitettiin miehitetyillä alueilla sijaitsevan Horošen kylän suunnalta.

Heinäkuun puolivälissä (15. päivä), Niu-Yorkiin (entinen Novhorodske) ja sen ympäristöön kohdistettiin hyvin raskas tykistö- ja kranaatinheitinkeskitys. Taajaman alueelle ja sen ympäristöön ammuttiin 23 kpl 122 mm kenttätykkien kranaatteja ja kymmeniä 120 mm kranaatinheittimien kranaatteja. Siviili-infrastruktuurin ohella neljä asuintaloa vaurioitui tulituksessa, siviiliuhreilta vältyttiin. Tuli-iskuissa haavoittui Ukrainan asevoimien sotilaita, myöhemmin Oleksandr Gorbenko menehtyi vammoihinsa.

Kranaatinheitinkeskitykset sairaaloihin, kuten eivät tykistökeskitykset taajamiinkaan yli uutiskynnystä täällä Suomessa – Ukrainan sota tuntuu medialta unohtuneen muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Edes YK:n julkaisema raportti miehitetyillä alueilla harjoitetuista julmuuksista ei ylittänyt Verkkouutisia lukuun ottamatta uutiskynnystä täällä Suomessa. (3) Ukrainalaiset taistelevat miehittäjää vastaan anomaalisen helteen kouriin joutuneessa Donbasissa, me saamme lukea uutisia hellepommeista ja käristyskupoleista, Donbasissa pommit ja käristys tuovat mieleen aivan muita asioita.

 

Marko

 

Lähteet:

1. Ukraine Crisis Media Center’in julkaiseman aineiston mukaan. 

2. https://www.osce.org/files/f/documents/6/1/492970.pdf 

3. https://www.verkkouutiset.fi/yk-kidutus-jarjestelmallista-ita-ukrainassa/#194c9420 

Muina lähteinä käytetty muun muassa pressjfo.news Facebook-sivua; 93. erillisen mekanisoidun prikaatin ja 128. erillisen vuoristojääkäriprikaatin Facebook-sivuja; ETYJ:n Ukrainan monitorointimission Twitter-tiliä @OSCE_SMM ja osce.org-verkkosivua sekä Новинарня-verkkosivua (novynarnia.com).

MH17-oikeudenkäynnin sivujuonteita

 

Alankomaissa käynnissä olevassa MH17-oikeudenkäynnissä päähuomio kohdistuu itse asiaan eli Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamiseen ja neljän nimetyn pääepäillyn toimintaa Itä-Ukrainan sotatoimialueella kyseisenä ajankohtana, mutta tästä pääjuonteesta on eronnut ”puroja”, jotka omalta osaltaan todistavat sen puolesta, että Venäjä oli jo keskikesällä 2014 voimallisesti mukana Ukrainan sodassa ja tässä kirjoituksessa kiinnitän huomioni näihin ”puroihin” antaen itse tragedian – MH17 pudottamisen – häilyä hiljaa taustalla eräänlaisena muistutuksena siinä, ettei Venäjä ole kantanut vastuuta teosta. Itse asiassa vastuunkannon sijaan maa heittää edelleen keppejä rattaisiin vaikeuttaessaan JIT:n ja kansainvälisen yhteisön työskentelyä.

Koskapa lukijoiden joukossa voi olla henkilöitä, jotka eivät muista, keitä syytettynä on, niin muistutan teitä siitä, että Kansainvälinen tutkijaryhmä (JIT) nimesi 19. kesäkuuta 2019 nelikon – venäläiset Igor ”Strelkov” Girkin, Sergei “Khmury” Dubinskyn ja Oleg “Gyurza” Pulatovin sekä ukrainalaistaustaisen Leonid ”Krot” Khartšenkon, joita epäillään heinäkuun 17. 2014, tapahtuneesta Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisesta. (1) Samalla minun on muistutettava lukijoita siitä, että kuten JIT:n tahollakin on todettu, syytteeseen asetettu nelikko ei vastannut ohjuksen ampumisesta. Omalla toiminnallaan he kuitenkin mahdollistivat ampumisen, joten siitä johtuen JIT pitää heitä tällä hetkellä ensisijaisesti vastuullisina Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamiseen.

MH17 pudottanut 9K37M1 Buk-M1 TELAR nro. 332 kuului 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin varustukseen, tarkkaan ottaen sen 3. pataljoonan kalustoon. Huomioitavaa kuitenkin on se, että Ukrainan rajalle lähetettiin kesäkuun 2014 lopulla 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoona, mutta kyseisen pataljoonan varustukseen kuulunut Buk-M1 TELAR nro. 222 korvattiin saman prikaatin 3. pataljoonan Buk-M1 TELARilla nro. 332, joka sitten siirrettiin Venäjältä Ukrainan puolelle heinäkuussa nähdyin seurauksin. Tiedossa ei ole kumman pataljoonan miehistö operoi kyseisellä TELARilla Millerovon alueella, sekään ei ole (julkisessa) tiedossa millä miehistöllä kyseistä TELARia operoitiin iltapäivällä 17. heinäkuuta 2014, jolloin Malaysia Airlinesin lento MH17 pudotettiin.

Voimme kuitenkin varmuudella sanoa sen, että maallikkoa ei kouluteta Buk-M1 TELARin käyttäjäksi parissa kolmessa viikossa, joten on todennäköistä, että 17. heinäkuuta 2014 TELARin miehistö koostui 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin henkilöstöstä tai tilanteen poikkeuslaatuisuus huomioiden tavanomaisesta poikkeavalla miehityksellä, esim. reserviläisillä tai toisesta joukko-osastosta kootulla miehistöllä.

Viimeinen viesti MH17 ohjaamosta lennonjohdolle oli kello 16:19:56 VHF-radiolla annettu vahvistusviesti ”Romeo November Delta, Malaysian one seven” (2) – muutamaa sekuntia myöhemmin yhteys koneeseen katkesi, eikä se enää vastannut kutsuihin.

Kello 16:20: … Malaysian Airlines lento MH17 tuhoutui Venäjän asevoimien 53. ilmatorjuntaprikaatille kuuluneesta Buk-TELARista nro. 332 laukaistun ilmatorjuntaohjuksen 70-kiloisen taistelukärjen räjähdettyä, takaa katsottuna, lentokoneen ohjaamon vasemmalla puolella.

MH17 pudottanut Buk-M1 TELAR nro. 332, 17. heinäkuuta 2014 Snižnessä.

Yllä kuvailtu on se pääjuonne, joka omalta osaltaan todistaa sen puolesta, että Venäjän rooli oli muuta mitä se väittää, että kyse oli muustakin kuin ”vapaaehtoisista”, jotka lähtivät sotimaan Ukrainaan. Kyseessä on savuverho, jonka taa Venäjän valtio on piiloutunut, tai asia selkeämmin ilmaistuna annettu piiloutua, koska länsi ei ole aktiivisesti haastanut Venäjän disinformaatiota ja propagandaa.

Näistä sivupuroista merkittävimpiin kuuluvat ne, joissa tarkastellaan Venäjän sotimista Ukrainassa kesällä 2014, aikana ennen elokuun loppupuolen sodankulun kääntänyttä offensiivia. Ja kun edellä kirjoitin Venäjän sotimista Ukrainassa, niin tarkoitan Venäjän asevoimien yksiköitä, joiden toimien seurauksena ukrainalaisia sotilaita kuoli Ukrainan maaperällä. Aiheen laajuus huomioiden, nyt kiinnitän huomioni vain pieneen hetkeen heinäkuun puolivälin tietämillä, aloittaen heinäkuun 15. päivästä, jolloin Venäjän varustamien, miehitetyn Donetskin alueen, joukkojen komentaja Igor Girkin vieraili alueen siviilijohtoon kuuluneen Aleksandr Borodain kanssa noin parin kilometrin päässä Stepanivkan kylän luoteispuolella, päättäen tarkastelun 23. heinäkuuta 2014, jolloin Ukrainan asevoimat yhdessä kansalliskaartin ja rajajoukkojen kanssa aloittaa Šah’tarskin piirissä laajan vastahyökkäyksen katkaistakseen Venäjän asevoimien avulla avatun huoltokäytävän miehitettyjen alueiden ja Venäjän välillä.

Osa Šah’tarskin piirin taistelusta, heinäkuu 2014.

Heinäkuun 16. 2014 venäläinen, propagandatarkoituksissa usein käytetty, Life News julkaisi videon, joka oli kuvattu edellisenä päivänä kolmisen kilometriä Pervomaiskyin kylän eteläpuolella. (3 ja 4) Videolla, Igor Girkin ja tuolloin miehitettyyn Donetskiin perustetun ”kansantasavallan” johtoon kuuluneen Aleksandr Borodain ohella näkyy myös lähi-ilmatorjuntaan tarkoitettu 9K35 Strela-10-järjestelmä.

Vierailun todennäköisin tarkoitus oli joukkojen valmistelu tulevaan offensiiviin alueella, jonka perimmäisenä tarkoituksena oli avata huoltokäytävä Snižnen eteläpuolelta Venäjälle. Operaation tarkoituksena oli lyhentää miehitetyn Donetskin alueen joukkojen huoltoa, koska Ukrainan asevoimien ja kansalliskaartin sekä rajajoukkojen operaation myötä merkittävä osa rajaseudusta oli jälleen Ukrainan kontrollissa. Heinäkuussa 2014 Venäjä ja sen varustamat joukot kontrolloivat täysin vain osaa miehitetyn Luhanskin alueen itäisimmän osan rajaseudusta.

Snižnen eteläpuolella Igor Girkinin ja hänen kenttäkomentajiensa johtama operaatio eteni kylä kylältä kohti rajaa. Stepanivkan kylän joukot miehittivät heinäkuun puolivälissä, ja jo samana päivänä pölyäviä teitä myöten joukot lähtivät etenemään kohti Marynivkaa. Girkinillä käytössä olevien joukkojen toinen kärki otti haltuunsa merkittävän Savur-Mohylan muistomerkin kukkulan, kukkulalta oli esteetön näköala ympäröivälle alueelle. Girkinin joukot hyödynsivät kukkulaa myös tulenjohdossa, alueelta osoitettiin tulta Venäjän maavoimien tykistölle, jota oli keskitetty muun muassa Kuybyshevon kylän ympäristöön.

Alankomaissa käynnissä olevassa MH17-oikeudenkäynnissä yleinen syyttäjä Ward Ferdinandusse esitti –

“Pulatov also asks if the ‘eastern neighbor’ can arrange hell for the Ukrainian army near Hryhorivka, and Hryhorivka is a village behind Stepanivka, near the Ukrainian-Russian border. A number of other intercepted telephone conversations also contained requests from the ‘DNR’ for artillery support from the Russian side,” jatkaen –

“Many sources in the case claim that the DNR received combat support in the form of artillery fire from the territory of the Russian Federation”, Ferdinandusse lisäsi Venäjän kieltävän tämänkin asian. (5)

Se miksi Girkin ja hänen kenttäkomentajansa tarvitsivat tulitukea Venäjältä, käy ymmärrettävämmäksi, kun tutustuu Girkinin marraskuussa 2014 äärioikeistolaiselle Zavtralle antamaan haastatteluun, jossa hän kertoo joukkojen kärsineen heinäkuussa, kahden päivän aikana yrittäessään avata huoltokäytävää Venäjälle, 120 taistelijan tappiot. (6) Lukema on aivan jotain muuta mitä saimme lukea kesällä 2014 disinformatiivisista tiedotteista.

Stepanivkasta Girkin joukot etenivät Marynivkaan venäläistykistön tuella. On enemmän kuin todennäköistä, että Venäjän taholta Igor Girkinin joukkoja tuettiin jo tuolloin muullakin tapaa kuin tykistö- ja raketinheitinkeskityksin.

Illalla, 16. heinäkuuta 2014 Ukrainan ilmavoimat menetti Amvrosiivkan lähellä Sukhoi Su-25 maataistelukoneen. Pudotetun koneen lentäjän mukaan, konetta tulitettiin ilmasta ilmaan ohjuksella Venäjän ilmatilasta käsin. (7) Väite on uskottava, alue on noin 16 kilometrin päässä Venäjän rajasta ja alue oli lounaaseen Saur-Mohilasta, jonka suunnalla on käynnissä edellä kuvattu operaatio huoltokäytävän avaamiseksi miehitetyiltä alueilta Venäjälle.

Varhain edellisen päivän aamuna (15. heinäkuuta 2014) kolme ukrainalaissotilasta kaatui ja yli kymmenen  haavoittui Amvrosiivkan lähellä sijainneeseen 72. prikaatin 3 pataljoonan tukikohtaan kohdistetussa rakettikeskityksessä. Tukikohtaan ammuttiin 122 mm BM-21 Grad raketinheittimillä Venäjän puolelta.

Niin ikää Amvrosiivkan alueella Ukrainan ilmavoimat menetti kaksi muuta Sukhoi Su-25 maataistelukonetta 23. heinäkuuta 2014. Koneet pudotettiin ohjusilmatorjunnalla.

Ukrainalle Amvrosiivkan alue oli tärkeä tukialue joukkojen huollolle, kyseessä oli myös rajan hallinnan kannalta merkittävästä kohteesta. Kaupungista on tie- ja raideyhteys Venäjälle.  

Bellingcatin analyysien mukaan 16. heinäkuuta 2014, Kuybyshevon alueelta tulitetaan Venäjän maavoimien toimesta neljästä pisteestä Ukrainan puolelle. Alankomaissa käynnissä olevassa MH17-oikeudenkäynnissä viitataan myös Bellingcatin julkaisemiin seikkaperäisiin havaintoihin Venäjän puolelta suoritetuista tuli-iskuista Ukrainan puolelle. Nämä tykistö- ja raketinheitinkeskitykset sitovat Venäjän asevoimat ja samalla Venäjän valtion Ukrainan sotaan. Kesällä 2014 erilaisille sosiaalisen median alustoille jaetuissa videoissa ja kuvissa näkyy todistetusti, kuinka kyse on Venäjän maavoimien kalustosta ja julkaistun aineiston perusteella voidaan myös todistaa tulituksen kohdistuneen alueille Ukrainassa. Kyse ei missään nimessä ole yksittäisistä keskityksistä vaan sadoista keskityksistä, joissa Venäjän asevoimat on käyttänyt tykistöä, kranaatinheittimiä sekä raketinheittimiä.

Iltapäivällä 17. heinäkuuta kello 16:19:56 Malaysia Airlinesin lennon MH17 ohjaamosta annettiin VHF-radiolla lennonjohdolle vahvistusviesti ”Romeo November Delta, Malaysian one seven” – muutamaa sekuntia myöhemmin yhteys koneeseen katkesi, samalla päättyi 298 ihmisen elo.

Niin ikää 17. heinäkuuta 2014 MH17 oikeudenkäynnissä syytettynä oleva, Venäjän maahanlaskujoukoissa (VDV) palvellut ex. everstiluutnantti Oleg “Gyurza” Pulatov pyysi nauhoitetussa keskustelussa tykistökeskitystä Hryhorivkan kylän lähellä sijainneeseen ukrainalaisjoukkojen leiriin. Oikeudenkäynnissä syytettynä olevista henkilöistä Pulatov oli tuolloin (17.7.2014) Snižne-Pervomaisky-Marynivka-alueella, aivan kuten oli toinenkin syytetty – Leonid ”Krot” Khartšenkon. (8)

Seuraavana päivänä, 18. heinäkuuta 2014, taistelut etenivät rajalle ja taistelu Marynivkan raja-aseman hallinnasta alkoi.

Seuranneiden päivien aikana Venäjän proxy-joukot pyrkivät Venäjän tuella laajentamaan miehitetyiltä alueilta Venäjälle avattua huoltokäytävää. Igor Girkinin ilmoituksen mukaan illalla 22. heinäkuuta joukot olivat edenneet rajaa myöten idässä Chervona Zoryan ja Kozhevnjan kyliin asti. Taranyn kylän alueelta lähtenyt hyökkäyskärki oli myös saavuttanut rajan, laajentaen huoltokäytävää etelän ja lounaan suuntaan.

Varhain seuraavana aamuna (23. heinäkuuta) Ukrainan maavoimat, laskuvarjojoukot ja kansalliskaarti aloittivat alueella vastahyökkäyksen osana Šah’tarskin piirissä aloitettua laajempaa operaatiokokonaisuutta. Samana päivänä ukrainalaisjoukot vapauttivat Chervona Zoryan ja Kozhevnjan kylien ohella Marynivkan kylän.

Tätä operaatiota tuki lännempänä, Ukrainan käynnistämä operaatio, jossa joukot etenivät Amvrosiivkasta tien T0517 suuntaisesti kohti pohjoista, Blagodatnea. Operaation tarkoituksena oli laajentaa turvavyöhykettä rajalla ja tukea sivustalta Savur-Mohylan alueella käynnissä olevaa operaatiota. Ukrainan ilmavoimat tukivat maavoimien, laskuvarjojoukkojen ja kansalliskaartin yhteisoperaatiota.

Kyseinen rajaseutu pysyi Ukrainan kontrollissa aina elokuun 2014 loppupuolelle saakka, jolloin Venäjän maavoimat ja laskuvarjojoukot aloittivat laajan operaation Itä-Ukrainassa. Elokuun 23. päivä venäläisjoukot etenivät Avilo-Uspenkasta tien T0507 suuntaisesti kohti Amvrosiivkaa ja lounaassa, ukrainalaisen Uljanivsken kylän länsipuolelta rajan ylittäen, kohti Starobeševeä, jonka alue muodosti Ilovaiskin kattilan suun. Tänään Amvrosiivka, kuin myös koko kyseinen rajaseutu, on tiukasti Venäjän miehittämä.

 

Marko

Lähteet:

1. https://yle.fi/uutiset/3-10838895 

2. https://www.bbc.com/news/world-europe-29122816 

3. https://www.facebook.com/bellingcat/posts/504820833039706 

4. http://lifenews.ru/news/136703 (Huom. linkki ei enää ohjaa suoraan kyseiseen videoon).

5. http://euromaidanpress.com/2021/07/12/mh17-trial-donbas-rebels-sent-targets-for-russias-artillery-attacks-on-ukrainian-bases/ 

6. https://twitter.com/XSovietNews/status/1405467782720983041 

7. https://www.mil.gov.ua/news/2014/07/17/rosijskij-vijskovij-litak-zbiv-ukrainskij-su-25-v-nebi-donbasu/ 

8. https://twitter.com/XSovietNews/status/1402906807769706497 

Kirjoituksessani olen myös hyödyntänyt Bellingcatin julkaisemaa aineistoa Venäjän tykistökeskityksistä Ukrainaan 2014.

Kuvan lähde Bellingcat.

Kuvan Venäjältä Ukrainaan tehdyistä tykistö- ja raketinheitinkeskityksistä antaa tämä kuvakaappaus Bellingcatin laatimasta koosteesta. Bellingcatin laatima kooste käsittää ajanjakson 17. kesäkuuta – 5. syyskuuta 2014. Merkittävin osa Venäjän rajan yli tapahtuvasta tykistö- ja raketinheitintulituksesta kohdistuu alueelle, jolla Ukrainan maavoimat, rajajoukot ja vapaaehtoisjoukot sekä laskuvarjojoukot operoivat kesällä 2014 ottaessaan rajaseutua takaisin haltuunsa.

Bellingcatin aineisto on koottu pääasiassa satelliittikuvista, eikä sekään laajuudestaan huolimatta pidä sisällään kaikkia keskityksiä, esim. Ilovaiskin kattilan Venäjän asevoimien epäsuoratuli puuttuu lähes täysin. Tuolloin Venäjän maavoimat ja laskuvarjojoukot operoivat syvällä Ukrainan maaperällä, joten kyse ei ollut määritellystä rajan yli tulittamisesta.

Bellingcatin kokoamassa aineistossa tykistökeskityksistä 45 oli suuria, keskikokoisia oli 271 ja pieniä 200 – kahden kokoa ei ole määritelty. Esimerkkinä suuresta rakettikeskityksestä voidaan ottaa heinäkuun 11. päivän rakettikeskitys Zelenopillijaan, jossa kaatui 37 Ukrainan asevoimien ja kansalliskaartin sekä rajajoukkojen sotilasta lähes sadan haavoittuessa. 

YK:n raportin mukaan kidutus on päivittäistä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla

 

Yhdistyneiden kansakuntien vast’ikää julkaiseman raportin mukaan kidutus on päivittäistä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla. YK:n apulaisihmisoikeusvaltuutettu Nada al-Nashif mainitsi Genevessä uusinta Itä-Ukrainan-ihmisoikeusraporttia esitelleessä puheessaan YK:n ihmisoikeusneuvostolle erikseen Donetskissa sijaitsevan pahamaineisen Izoliatsian. (1) Entisen taidekeskuksen, jonne Venäjän johtamat militanttijoukot perustivat pidätyskeskuksen kesällä 2014, jota kutsutaan nykyään ”Donetskin kidutusvankilaksi” keskuksessa suoritettujen mittavien ihmisoikeusrikkomusten tähden.

Ukrainalaisten viranomaislähteiden mukaan 170 Izoliatsiaan joutunutta vangittua on tunnistettu, ja 15 laitoksessa työskennellyttä henkilöä on epäiltynä ihmisoikeusrikkomuksista ja sodankäynnin sääntöjen rikkomisesta, käytännössä siis sotarikoksista. (2)

YK:n julkaiseman raportin mukaan venäläisviranomaiset häiritsevät säännöllisesti puolustusasianajajia Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla. Miehitetyllä niemimaalla tuomioistuimet antavat langettavia tuomioita vakavista syytteistä epäreiluissa oikeudenkäynneissä. Epäreilujen oikeudenkäyntien ohella venäläisviranomaiset ovat käyttäneet kidutusta ja kaltoinkohtelua saadakseen pidätetyt tunnustamaan tai todistamaan muita vastaan.

Mielivaltaisia pidätyksiä julkaistu raportti mainitsee Krimillä tehdyn ainakin 19, joista 11 on kohdistunut krimintataareihin. Uskonnollinen vaino niemimaalla kohdistuu myös Venäjällä kiellettyyn Jehovan todistajien -liikkeeseen, liikkeen jäsenien uskonvapautta  on loukattu ekstremismisyytteillä. Edellisten lisäksi Venäjän miehittämällä niemimaalla vaino kohdistuu myös Ukrainan ortodoksiseen kirkkoon. Ennen helmi-maaliskuussa 2014 Venäjän suorittamaa Krimin niemimaan miehitystä, Ukrainan ortodoksisella seurakunnalla oli niemimaalla 49 seurakuntaa, viime vuonna niitä oli enää viisi.

Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta on hankalampi saada tietoa puolueettomista lähteistä muihin uskontokuntiin tai uskonnollisiin lahkoihin kohdistuvasta vainosta, sellaisten olemassa olosta on kuitenkin viitteitä. Kesäkuun 9. päivä 2014 neljä helluntaiseurakuntaan kuulunutta miestä murhattiin Slovjansk-Kramatorsk alueella Igor Girkinin perustaman ”Russian Orthodox Armyn” jäsenten toimesta. Virallisesti teloitettua nelikkoa syytettiin vakoilusta ja työskentelystä Ukrainalle, mutta todellinen syy lienee ekstremistinen – kirkon jäsenten ja eräiden muiden todistajien mukaan ainoa todellinen syy murhalle oli murhattujen uskonto. Uskonto syynä murhille voi hyvinkin pitää paikkansa, koska kyseisen ”Russian Orthodox Armyn” jäsenten tiedettiin suhtautuvan äärimmäisen vihamielisesti muihin, kuin Venäjän ortodoksiseen kirkkoon. Sen ohella, että murhaajat olivat venäläisen imperialismin tukijoita, olivat he uskonnollisia fanaatikkoja. Heidän uskonnollisimperialistisessa maailmankuvassa Venäjän ortodoksinen kirkko näyttäytyi kristikunnan viimeisenä puhtaana linnakkeena, jota maallinen rappio ei ollut tuhonnut ja jota Venäjän valtio aseillaan suojeli.

Yhdysvaltojen hallinnon vuoden 2014 kansainvälistä uskonnonvapautta käsittelevä raportti kuvasi Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden tilannetta seuraavalla tapaa:

”In the eastern Ukrainian oblasts of Donetsk and Luhansk, Russian-backed separatists proclaimed the so-called Donetsk and Luhansk People’s Republics. In the areas they control, the separatists have kidnapped, beaten, and threatened Protestants, Catholics, and members of the Ukrainian Orthodox Church of the Kyiv Patriarchate, as well as participated in anti-Semitic acts.” (3)

Katsauksessa mainitut Venäjän tukemat “separatistit” ovat kidnapanneet, pahoinpidelleet ja uhkailleet protestantteja, katolisia kuin myös Ukrainan ortodoksisen kirkon (Kiovan patriarkaatin) jäseniä, edellisten ohella alueella toteutettiin myös antisemiittisiä iskuja. Vuosien vieriminen on paljastanut miehitetyillä alueilla kohdistetun uskonnollisiin vähemmistöihin vieläkin julmempia otteita – kuten teloituksia.

Samainen raportti kuvasi tilannetta Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla seuraavasti:

”In the wake of the Russian Federation’s occupation of Crimea, religious minorities, in particular members of the Ukrainian Orthodox Church of the Kyiv Patriarchate (UOC-KP), the Ukrainian Greek Catholic Church, and Muslim Tatars, have been subjected to harassment, intimidation, detentions, and beatings. - - - The occupation authorities also seized control of UOC-KP religious property and raided mosques, confiscated literature they deemed “extremist,” and formed a Crimean Tatar organization as a rival to the authentic representative body of the Crimean Tatars in order to supplant the local Muslim leadership.” (3)

Vuoden 2014 jälkeen tilanne Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla on muuttunut sikälikin, että miehittäjän toteuttaman uskonnollisen vainon kohteeksi ovat joutuneet myös Venäjällä kielletyn Jehovan todistajien jäsenet. Jehovan todistajien mukaan kesäkuussa 2021 neljä miehitetyn Krimin niemimaan Jehova-yhteisön jäsentä on vangittu ja tuomittu vankeuteen uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi, pidätyskeskuksissa tuomiotaan odottavien määrän ollessa suuremman. (4) Jehovan todistajien vainon niemimaalla voidaan katsoa alkaneen 15. marraskuuta 2018, jolloin 200 poliisia ja erikoisjoukkojen jäsentä tekee niemimaan pohjoisosissa, Džankoissa, ratsian kahdeksaan Jehovan todistajien kotiin. Ratsian jälkeen kiinteistön omistajaa Sergei Filatovia vastaan nostettiin syyte Venäjän rikoslain 282.2 artiklan 1 kohdan nojalla, koska hänen katsottiin syyllistyneen ”ekstremistisen järjestön” toiminnan organisointiin. Maaliskuun 5. 2020 Džankoin alioikeudessa langetettiin Filatoville kuuden vuoden vankeustuomio. Kansalaisjärjestöt pitävät Filatovia uskontonsa vuoksi vangittuna, rinnastaen hänet poliittisiin vankeihin.

Jehovan todistajien vaino on levinnyt Venäjältä maan miehittämälle Krimin niemimaalle, on todennäköistä, että vastaavaa vainoa esiintyy myös miehitetyn Itä-Ukrainan alueella, joskin konkreettisten todisteiden saaminen on olennaisesti hankalampaa miehitetyn alueen tilanteesta johtuen. Tälläkin hetkellä ukrainalaislähteiden mukaan kateissa on satoja alueen asukkaita, joista osa on ollut kateissa sodan ensihetkistä lähtien. Eräiden kohdalla totuus on lopulta selvinnyt alueiden vapautumisen tai muiden todisteiden myötä, onnekkaimmat ovat vankienvaihto-operaatioiden myötä päässeet vankeudesta vapauteen Ukrainaan.

Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden tilanne huomioiden, voimme pitää Jehovan todistajien välittämää informaatiota Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta luotettavana (etenkin kun miehitettyjen alueiden ns. viranomaistahot eivät ole halukkaita yhteistyöhön kansainvälisten organisaatioiden kanssa) ja tämän informaation mukaan miehitetyillä alueilla asuviin ja asuneisiin Jehovan todistajiin on kohdistunut eriasteista vainoa miehitysvuosien aikana, alueella edelleen asuvat Jehovan todistajat ovat uskonsa tähden hengenvaarassa. Elokuun 2014 ja kesäkuun 2015 välillä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla ”aseelliset joukot” eli Venäjän varustamiin joukkoihin kuuluvien yksiköiden taistelijat olivat siepanneet ja pahoinpidelleet 26 Jehovan todistajaa. (5) Hyökkäykset ja tuhotyöt kohdistuvat myös Jehovan todistajien valtakunnansaleihin, esim. Luhanskin alueella sijainnut Jehovan todistajien valtakunnansali ryöstettiin, rikottiin ja poltettiin 30. toukokuuta 2018. (6)

Jehovan todistajien valtakunnansali liekeissä miehitetyssä Luhanskissa.

Myös alueen ns. viranomaistahojen toiminta todistaa uskonnollisen vainon riskin kasvamisesta. Donetskin ”kansantasavallan” ”oikeuslaitos” antoi 26. syyskuuta 2018 julistuksen, jonka mukaan Jehovan todistajat on ekstremistinen uskonnollinen yhdistys, mikä käytännössä tarkoitti sitä, että Jehovan todistajien toiminta kiellettiin alueella. Jehovan todistajien mukaan 29. elokuuta 2018 mennessä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla oli takavarikoitu 16 valtakunnansalia. Todellisuudessa viranomaistoimet Jehovan todistajia vastaan alkoivat jo ennen varsinaista ”oikeuslaitoksen” antamaa julistusta, mutta kuitenkin vuoden 2017 puolivälin jälkeen, jolloin eräitä Jehovan todistajien julkaisuja julistettiin ”ekstremistisiksi” miehitetyillä alueilla.

YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston 8. syyskuuta 2015 julkaiseman Ukrainan ihmisoikeustilanne-raportin mukaan –

”20. toukokuuta julkaistussa lausumassa ’Donetskin kansantasavallan’ johtaja uhkasi ’taistella julmasti lahkoja vastaan’ ja sanoi, ettei tuo tasavalta tunnusta mitään muuta uskontoa kuin ortodoksisuuden, roomalaiskatolisuuden, islamin ja juutalaisuuden.” (lainaus jw.org)

Lausuntohetkenä Donetskin ”kansantasavallan” johtajana oli, sittemmin likvidoitu, Aleksandr Zahartšenko, hänen sanallinen hyökkäyksensä kohdistui erityisesti Jehovan todistajiin. Samalla on kuitenkin syytä muistaa, että Venäjän rahoittamiin ja varustamiin joukkoihin kuului yksiköitä, joihin värväytyneet olivat avoimen vihamielisiä myös juutalaisia, kuin myös Ukrainan patriarkaatin jäseniä vastaan. Epäilemättä antisemitismiin kannustivat myös miehitettyjen alueiden poliittisen eliitin, kuten Zahartšenkon ja Igor Plotnitskin,  kannanotot, joissa juutalaisia nimiteltiin ja joissa juutalaisia vastaan hyökättiin sanallisesti ja joissa Ukrainan valtiojohto rinnastettiin juutalaisiin halventavalla tapaa. (7)

Havaintojen mukaan miehitetyillä alueilla toimittiin aktiivisesti ja aggressiivisesti etenkin seuraavia uskonnollisia ryhmiä ja liikkeitä vastaan, evankelikalismi eli evankelioiva herätyskristillisyys*, kreikkalaiskatoliset ja ortodokseista Kiovan patriarkaatin alaisuuteen kuuluvat seurakunnat sekä edellä mainitut Jehovan todistajat ja juutalaiset. Protestantteihin, helluntailaisiin ja karismaattisten liikkeiden jäseniin kuin myös Jehovan todistajiin sekä mormoneihin, jotka ovat käytännössä kadonneet miehitetyiltä alueilta, on kohdistettu myös runsaasti syytöksiä lännelle vakoilemisesta sekä terroristisesta toiminnasta.  Myös lukuisat muut uskonnolliset ryhmät ovat joutuneet hyökkäysten, vainon ja muiden toimien kohteeksi, miehitetyillä vielä olevat buddhalaiset toimivat maan alla. Aggressioita on kohdistettu jopa muslimeita vastaan.

Miehitetyn Donetskin alueen turvallisuusjoukot suorittivat ratsian Donetskin ainoaan toimivaan moskeijaan kesäkuussa 2018, ratsian yhteydessä seurakunnan imaami pidätettiin. (8) Muslimeita vastaan kohdistettujen toimien yhteydessä on samalla huomioitava, että miehitetyillä alueilla operoi Venäjän alueelta tulevia muslimeita, merkittävässä roolissa ovat Tšetšenian alueelta lähetetyt ”vapaaehtoiset”, joista monet kuuluvat Ramzan Kadyrovin turvallisuusjoukkoihin, mikä on mielestäni yksi todiste lisää osoittamaan Kadyrovin ja Venäjän hallinnon erityislaatuisen suhteen.

 

Paluu ”Donetskin kidutusvankilaan”

Näin loppuun voimme palata ”Donetskin kidutusvankilaan”, taiteilija Sergei Zaharovin omiin kokemuksiin pohjautuva sarjakuvateos ”Діра” on omanlaisensa väkevä todiste miehittäjän harjoittamaa mielivaltaa ynnä julmuuksia vastaan. Zaharov vangittiin Donetskissa elokuussa 2014 miehitystä vastustavan – rauhanomaisen – taideaktivisminsa seurauksena, ja hänenkin tie vei vasta perustettuun kidutusvankilaan, jossa hän koki, näki ja kuuli kidutuksen viikkojen ajan, kunnes onnistui pääsemään vapauteen vaimonsa ja läheistensä avun ja kontaktien myötä.

Sergei Zaharov,  Діра.

Donetskin ”kansantasavallan” viranomaistahot ottivat Izoljašijan taidekeskuksen hallintaansa 9. kesäkuuta 2014, haltuunottoa oli varmistamassa joukko Venäjältä saapuneen Vostok prikaatin taistelijoita. Operaation organisoi suurella todennäköisyydellä ”kansantasavallan” ”keskusvaalitoimiston” johtaja Roman Liahin, tukena hänellä oli Stanislav ”Mongol” Slepnev -niminen rikollisjoukkion johtaja. Slepnevin johtama rikollisjoukkio liitettiin osaksi ”kansantasavallan” ”erikoisoperaatio-keskuksen” joukkoja kesällä 2014.

Haltuunoton jälkeen taidekeskus Izoljašija muutetaan ”valtionturvallisuusministeriön” salaiseksi laitokseksi, samalla osia siitä muutetaan salaiseksi vankilaksi ja pakkotyölaitokseksi – yksikkö opitaan tuntemaan nimellä Ізоляція – Izoljatsija. Laitoksesta vapautuneiden vankien mukaan siellä on kerralla tavanomaisesti 10–70 vankia maanalaisissa tyrmissä, joissa yhtä lukuun ottamatta ei ole vesipistettä ja WC:n virkaa pitää ämpäri.

Izoljatsijan ensimmäinen nimetty johtaja oli ukrainalainen, entinen työsiirtolan tai tutkintovankilan vartija, Denis ”Palych” Kulik, joka johti laitosta rikollisin ja sadistisin keinoin. Kulik vastasi Izoljatsijasta helmikuuhun 2018 saakka, jolloin hänet erotettiin ja korvattiin venäläistaustaisella “Kuzmich” kutsumanimeä käyttäneellä miehellä.

Tämän vuoden maaliskuussa Bellingcatin avustuksella, julkaistiin lyhyt selonteko kolmesta tunnistetusta Izoljatsijan tämänhetkisestä avainhenkilöstä. (9) Tunnistettujen henkilöiden joukossa on laitoksen tämänhetkinen komentaja Juri ”Tolstoi” Krivonos ja hänen oikeana kätenä työskentelevä Vladimir ”But” Butenko. Butenko on myös yksi laitoksen vuorovastaavista (vuorossa on tavallisesti 5–7 militanttia).

Kolmas tunnistetuista henkilöistä on Ruslan ”Ermak” Eremitsev, jota kutsutaan myös ”Izoljatsijan nuorten tyttöjen rakastajaksi” – nimityksestä voimme tehdä joitain johtopäätöksiä hänen ”tehtävänkuvasta” Izoljatsijassa.

Kaikilla kolmella on Venäjän passi, mutta he ovat syntyneet Ukrainan SNT:n alueella 1970- ja 80-luvuilla.

Kiduttajia.

Izoljatsijaan sijoitetaan edelleen pääasiassa erikoisvankeja, sellaisia, joita miehitettyjen alueiden ”viranomaiset” epäilevät merkittävistä rikoksista, mikä yleensä tarkoitti sellaisia toimia, joiden katsottiin vaarantavan miehittäjän turvallisuuden – käytännössä vangitsemiseen voi riittää halu ja tarve kertoa totuus elämästä miehitetyillä alueilla. Mutta eräiden nykyisten ja aiempien työntekijöiden sadistiset mielihalut huomioiden, on todennäköistä, että laitokseen on suljettu siviileitä olemattomista syistä.

Izoljatsijaan vangittuja voidaan pitää laitoksessa vuosia ilman ”oikeudenkäyntiä” tai ilmoitusta omaisille. Laitoksen päivittäistä toimintaa tahdittaa pakkotyön ohella toistuvat kuulustelut, kidutukset ja valeteloitukset – osa vangituista on kuollut vangitsijoidensa käsissä.

Kattavimmin vangitsemisajastaan ja kokemuksistaan Izoljatsijassa on raportoinut ukrainalainen toimittaja-bloggari Stanislav Aseev (tai Asejev), joka vangittiin miehittäjien toimesta viimeistään kesäkuussa 2017. Heinäkuun 16. 2017 miehitetyn Donetskin alueen ”turvallisuusministeriö” vahvisti Aseevin olevan vangittuna ja häntä syytettävän ”vallankumouksellisesta toiminnasta”. Syynä vangitsemiseen oli Aseevin pitkään jatkunut raportointi eri medioille miehitetystä Donetskista, raportoinnissa Aseev käytti pseudonyymia Stanislav Vasin. Aseev oli vangittuna miehitetyillä alueilla kesäkuusta 2017–29. joulukuuta 2019, jolloin hänet vapautettiin osana laajaa vankienvaihtoa.

Tätä kirjoittaessani Donetsk on edelleen miehitettynä, Izoljatsija toiminnassa ja voimme varmuudella sanoa, että tänäänkin laitoksen muurien sisäpuolella kidutetaan ja pahoinpidellään sinne laittomasti vietyjä ihmisiä, joiden ainoa ”rikos” voi olla niinkin vähäinen kuin totuuden kertominen siitä mitä Venäjän miehittämillä alueilla Ukrainan itäisissä ja kaakkoisissa osissa tapahtuu.

Tässä kirjoituksessa ääneen pääsivät merkittävältä osin sellaiset ryhmät ja tahot, joihin harvemmin kiinnitän kirjoituksissani huomiota, kuten uskonnolliset vähemmistöt. Olin valmistellut kirjoitusta jo pidemmän aikaa, mutta nyt, YK:n raportin julkaisun myötä, katsoin sopivan hetken kirjoituksen julkaisulle koittaneen.

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.verkkouutiset.fi/yk-kidutus-jarjestelmallista-ita-ukrainassa/#194c9420 

2. https://www.kyivpost.com/ukraine-politics/more-than-3500-ukrainians-illegally-imprisoned-in-donbas.html 

3. https://2009-2017.state.gov/j/drl/rls/irf/2014religiousfreedom/index.htm#wrapper 

4. https://www.jw.org/fi/uutiset/uskonnonvapaus-ihmisoikeudet/alueittain/kansainv%C3%A4liset-lakiuutiset/vankilassa-olevia-jehovan-todistajia/ 

5. https://www.jw.org/fi/uutiset/uskonnonvapaus-ihmisoikeudet/alueittain/ukraina/uskonto-vaino-jehovan-todistajien-vakaumus/ 

6.  https://www.jw.org/fi/uutiset/jehovan-todistajat/alueelliset/ukraina/donetskin-kansantasavalta-kielsi-jehovan-todistajat/ 

7. https://www.jpost.com/Diaspora/Top-rebel-leader-accuses-Jews-of-masterminding-Ukrainian-revolution-406729 

8. http://euromaidanpress.com/2018/11/23/with-donbas-occupation-russia-brought-religious-persecution-alien-to-ukraine-report/ 

9. https://www.unian.info/war/donbas-bellingcat-identifies-russians-involved-in-torture-of-prisoners-11368873.html 

Taustatyöhön käytetty myös kirjahyllystäni löytyvää Sergei Zaharovin sarjakuvateos Діра’a sekä Andreas Umlandin ja Stanislav Aseevin raporttia Donetsk’s “Isolation” Torture Prison.