”Jumping all over the world” – Scooteria
lainatakseni pätee Scooterin ohella Oliver
Stoneenkin. Kumpikin heistä on, arveluttavalla tapaa, päätynyt otsikoihin
viime viikkojen aikana. Stonen kohdalla hämmentynyttä keskustelua on herättänyt
hänen – kritiikitön ja suorastaan palvova – Vladimir Putin-haastattelunsa,
joka näyttää saaneen farssimaisia piirteitä näin jälkikäteen. Samalla tapaa
hämmennystä ja ihmettelyä on herättänyt Scooterin päätös osallistua, ainoana
Venäjän rajojen ulkopuolelta tulevana yhtyeenä, Ukrainalta miehitetyllä
Krimillä järjestettävään #ZB Fest 2017 -
Zolotaya Balka Festivaliin elokuun 4. ja 5. (1) Euroopan kiertueellaan
Scooterin on aikomus esiintyä Ukrainalta miehitetyn Krimin ohella esim. Suomessa,
Ruotsissa ja Puolassa. (2)
Saksalaisen Bildin haastattelussa
Scooterin taholta vastattiin tiedusteluun, miksi vierailla juuri Krimillä
kaikista mahdollisista paikoista:
”We are not going to Crimea to engage in politics there, but because we have a fan base there. We want to give them something.”
Yhtyeen managerin Jens Thelen vastaus Bildille on samalla
tapaa hämmentävän naiivi – vastauksesta huokuu suurta ymmärtämättömyyttä:
”We were not aware of entering a political conflict here. Our music is
entirely apolitical, and we want to keep out of political issues. We have been
visiting Ukraine and Russia since 1995 and have many fans there who look
forward to seeing Scooter.” (2)
Minulle tulee vastauksista
ensinnä mieleen se, että yhtyeen jäsenet managerinsa ohella ovat täydellisen
vieraantuneita ympäröivästä todellisuudesta – kyvyttömiä tiedostamaan sitä,
että vaikka heillä ei ole mitään ”poliittista tarkoitusta”, se ei tarkoita
sitä, etteikö heitä voida käyttää poliittisiin tarkoituksiin ja etteikö heidän
vierailusta tulla tekemään kohtuullinen propagandanumero.
Tietojen mukaan Scooterin on
aikomus lentää Krimille Moskovasta, jolloin he tulevat rikkomaan Ukrainan
lakia, jonka mukaan tilapäisesti miehitetylle Krimin niemimaalle ulkomaalaisten
on sallittua matkustaa vain erityistarkoituksessa ja tuolloinkin alueelle on
kuljettava ja sieltä on poistuttava Ukrainan alueiden kautta. Tällä hetkellä
Ukrainassa on käynnissä rikostutkinta useita Krimille laittomasti matkanneita
ulkomaalaisia kohtaan. Toukokuun Euroviisu-episodin perusteella voidaan
päätellä Ukrainan viranomaisten olevan tosissaan tämän lainkohdan valvomisessa
ja toteuttamisessa.
Scooterin vierailun Krimillä
tekee moraalisesti tuomittavammaksi sen, että miehitetyllä Krimillä
harjoitetaan Venäjän taholta etenkin Krimin tataareihin kohdistuvaa vainoa,
tämän vainon kohteeksi ovat joutuneet myös muut Venäjän miehitystä vastustavat
tahot, kuten on näytösoikeudenkäyntien myötä nähty.
Venäjän suoritettua Krimin niemimaan
miehittämisen helmi-maaliskuussa 2014, niemimaan etnisiin vähemmistöihin
kuuluvien Krimin tataareiden vainot alkoivat hyvin pian miehityksen alettua,
maaliskuun puolella katosivat ensimmäiset tataarit ja samaisen kuun puolella
löydettiin ensimmäiset miehitystä seuranneen pidätysaallon aikana pidätetyt ja
sittemmin kidutetut ynnä murhatut tataarit.
Kevään 2014 jälkeen niemimaan
miehittänyt Venäjä on jatkanut erityisesti Krimin tataarien vainoa, tuhansia
tataareita on häädetty kodeistaan – Ukrainan puolelle on muuttanut tuhansia
tataariyhteisöön kuuluneita, uskonnon harjoittamista on vaikeutettu,
perinteisten juhlien ja muistotilaisuuksien (kuten toukokuun karkotuksen
muistopäivä) pitoa on estetty. Useita tataarijohtajia on pidätetty
eripituisiksi ajoiksi, lukuisa joukko aktiiveja on pidätyksen jälkeen tuomittu
vuosien vankeustuomioihin oikeudenkäynneissä, joita pidetään vähintäänkin
epäoikeudenmukaisina syystä, että puolustusasianajajien toimintaa on
vaikeutettu tai estetty kokonaan, monissa tapauksissa ei ole olemassa
perusteita oikeudenkäynneille. Oikeudenkäyntejä on kuvattu teatteriksi, näitä
näytösoikeudenkäyntejä on järjestetty myös Venäjällä – tuomioiden jälkeen
pidätettyjä on siirretty tuhansien kilometrien päähän kotiseudulta. Eräissä
tapauksissa pidätettyjä on kidutettu, jotta ”korkean profiilin” pidätetyille
saadaan pidemmän tuomiot. Venäjä on myös ottanut käyttöönsä neuvostoaikaisia
menetelmiä siirtäessään pidätettyjä psykiatrisiin hoitolaitoksiin oikeudenkäyntien
aikana tai niiden jälkeen. Asia johon myös ihmisoikeusjärjestöt ovat
kiinnittäneet huomiota. Edellä lueteltuja miehittäjän harjoittamia toimia on
kohdennettu tataareiden ohella myös muihin Venäjän miehitystä vastustaneisiin
tai kritisoineisiin pidätettyihin – useiden pidätettyjen kohdalla luetut
syytteet eivät vastaa todellisuutta, kuten Oleg
Sentsovin ja Oleksandr Kolchenkon
kohdalla.
 |
Krimin tataareiden 1944
karkotuksen muistojuhlassa Kiovassa (toukokuussa 2016), banderollissa
tataariaktivisteja, jotka Venäjä on pidättänyt miehityksen kuluessa.
|
Krimin niemimaan tapahtumien
myötä voidaan aivan perustellusti todeta Scooterin vierailun miehitetyllä
niemimaalla olevan samalla myös poliittinen kannanotto. He ovat tehneet
päätöksen esiintyä niemimaalla, niemimaalla suoritetuista räikeistä
ihmisoikeusloukkauksista huolimatta. He sulkevat silmänsä todellisuudelta,
heidän päätöksensä esiintyä Krimin niemimaalla on kaikella tapaa poliittinen
kannanotto – sitä voidaan jopa pitää ihmisoikeusrikkomusten hiljaisena
hyväksyntänä. Heitä väestöön kohdistuva vaino ei haittaa, he ovat – syystä tai
toisesta – valmiit rikkomaan Ukrainan lakeja vastaan, puhumattakaan vierailun
moraalisesta puolesta.
Suhtaudun kovin skeptisesti
yhtyeen taholta annettuun selitykseen ”…have
a fan base there. We want to give them something” – vaikea kuvitella, että
yhtyeen faneja on niin paljon, että on tarvetta vierailla miehitetyllä
alueella, jossa suoritetaan räikeitä ihmisoikeusrikkomuksia. (Huom:
kirjoituksen lopussa muutama linkki alueella suoritettuihin
ihmisoikeusrikkomuksiin).
Oliver Stonen Putin-haastattelu
on tähän mennessä kerännyt huomattavasti huomiota kautta maailman. (3) Sitä on
kritisoitu aiheesta – sitä on pidetty palvovana haastatteluna, jota on jopa
kutsuttu ”vaalivideoksi”. Todellista tarvetta ”vaalivideolle” ei ole olemassa,
Venäjän tulevissa presidentinvaaleissa ei käytännössä ole kuin yksi todellinen
ehdokas, istuva presidentti, Vladimir Putin. Aleksei Navalnyi, jonka osallistuminen vaaleihin, käytännössä
estettiin oikeudenkäynnissä annetun rangaistuksen myötä, oli Venäjän todellisen
opposition näkyvin edustaja, mutta ei hänenkään mahdollisuuksiin kukaan
uskonut.
Onko enää jäljellä todellisia,
Putinia haastavia, ehdokkaita? Vaaleihin on aikaa vielä vajaat vuosi, tällä
hetkellä todellista haastavaa ehdokasta ei ole – Navalnyikaan ei sellainen
olisi ollut, mikäli olisi saanut ottaa osaa vaaleihin. Venäjän hallinto tulee
tekemään kaikkensa, jotta Putin valitaan – tarvittaessa syyllistyen vieläkin
räikeämpiin laittomuuksiin, mitä tähän mennessä on nähty. Navalnyin
korruptiotuomiota maassa, jossa korruptio ylettyy räikeänä vallan huipulle
saakka, on vain temppu raivata Navalny pois pelistä. En nyt ota kantaa siihen
kuinka viaton Navalny todellisuudessa on. Voiko Venäjällä edes olla korruptoitumaton
sanan varsinaisessa merkityksessä? Tuskin, mutta Navalnyin kohdalla puhe on
kuitenkin ”kahvirahoista” verrattuna niihin miljardeihin – kymmeniin miljardeihin
– joita Putinin lähipiiriin kuuluvat ovat itselleen varastaneet ja
keinotelleet, Putinista puhumattakaan. Hänkään ei tässä tapauksessa ole viaton
kymmenine hallinnassaan olevine datshoineen ja majapaikkoineen ynnä
palatseineen. Venäjälle on myös tulossa uusi laki, jossa määritellään
valtiojohdon ja heidän perheenjäsentensä omaisuus valtiosalaisuudeksi. (4)
Oma episodinsa Stonen
Putin-haastattelussa on sitten kohuttu video-episodi, jossa Putin esittelee
Stonelle videon, jonka hän väitti kuvaavan Venäjän ISIS:n vastaista Syyriassa
taistelua, vaikka todellisuudessa video on vuosien takaa ja kuvaa
yhdysvaltalaishelikopterien hyökkäystä talibaneja vastaan Afganistanissa. (5).
Joidenkin mielestä Stonen
Putin-haastattelu oli niiltä osin perusteltu, että se avasi Putinia henkilönä
sekä Putinin näkökulmaa ja Venäjän tarpeita. Itse suhtaudun tällaiseen
perusteluun kovin skeptisesti, ensinnäkin siksi, että on syytä suhtautua koko
haastatteluun kriittisesti – siihen, ettei se ole tarkoin käsikirjoitettu
kokonaisuus, jossa on määritellyt roolit, joten tämä huomioiden, voidaan pohtia
sitä, että onko se muuta kuin haastattelu, jossa ihaillaan Putinia sen sijaan,
että tämä pyrittäisi haastamaan ja tämän toimintaa tarkastelemaan kriittisesti.
Tarvitaanko kritiikitöntä Putin-henkilökuvaa? Ei missään nimessä, ei
diktaattorista (tai semidiktaattorista) pidä rakentaa kritiikittömiä
henkilökuvia, joissa upotaan hänen maailmankuvaan ihastuksen mairea hymy
kasvoilla. Stonen Putin-haastattelu palvelee Putinia sekä häntä itseään, näin
hän takaa sen, että jatkossakin on tervetullut Moskovaan tapaamaan ja ylistämään
Putinia.
* * *
Kirjoitukseni loppuun voidaan
poimia uutinen perjantailta – Unian infon mukaan ”French politicians heading for Donetsk to "support Russia army’”. (6)
Pieni joukko ranskalaisia paikallispoliitikkoja aikoo vierailla laittomasti
Donetskissa aikomuksenaan ”to support the
Russian army, which is being constantly attacked by Ukraine, despite the Minsk
agreements” – vierailuun on sisällytetty myös Donetskin ”kansantasavallan”
johtajan Aleksandr Zahartšenkon
tapaaminen. Vierailun eräänä syynä esitetty aikomus tukea Venäjän asevoimia,
jota vastaan Ukrainan asevoimat hyökkää, on paradoksaalinen. Herää kysymys,
että ymmärtäväkö kyseiset poliitikot kyseisen syyn paradoksaalisuutta?
Todennäköisesti nämä poliitikot toisena aikana olisivat tukeneet mieluusti
Ranskaa miehittävän natsi-Saksan asevoimia siinäkin vaiheessa, kun
liittoutuneet tekivät Normandiaan maihinnousun aikomuksenaan vapauttaa Ranska
miehittäjän kynsistä.
Kun tarkastellaan – kovin lyhyesti
– vierailevien poliitikkojen taustoja, ei ole lainkaan ihme, että he
asettautuvat tukemaan Ukrainaan hyökännyttä Venäjää ja siinä sivussa
miehitettyjen alueiden – rikollista – paikallishallintoa ynnä Aleksandr Zahartšenkoa.
Alueella vieraileva Christiane Pujol
kuuluu Debout la France'en eli "France Ariseen" - kyseessä on
nationalistinen ja äärioikeistolainen puolue. Pujolin seurassa on myös hänen
miehensä. Hubert Fayard taasen on
Centre National des Indépendants et Paysans eli CNIP aluejohtaja. Tässäkin on
kyseessä äärioikeistolaisesta pienpuolueesta. Christian Borelli taasen kuuluu keskustaoikeistolaiseen Ranskan Les
Républicains'iin, joka on näistä kolmesta puolueesta selkeästi suurin.
Donetskin ”kansantasavallan” alueelle tämä pieni ryhmä matkusti Moskovan
kautta, jossa he ovat tavanneet duuman kansainvälisten asioiden komitean
puheenjohtaja Leonid Slutskyn. (Huom:
kirjoitushetkellä he ovat todennäköisesti matkalla Donetskiin).
Tavalla tai toisella tämä
blogissa esitelty joukko eritaustaisia ihmisiä palvelee Putinia ja Venäjää –
osa tarkoituksellisesti, osa ehkäpä naiiviuttaan. Toiminnan taustalla on epäilemättä
erilaisia vaikuttimia, mutta valintansa on tuomittava ja kaikella tapaa itsekäs
– halveksuttava!
Marko
Ihmisoikeustilanne Krimillä on
huolestuttava:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toistaiseksi ei kommentointia.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.