Mariupol: Venäjän valheita tuhotusta kaupungista

 

Toissa viikolla Helsingissä järjestetty Ukrainalaisen elokuvan päivät/ Ukrainian film days päättyi ukrainalaisen toimittajan Mstyslav Tšernov’in ohjaamaan 20 Days in Mariupol-dokumenttielokuvaan. Dokumentti koostuu kansainväliselle AP (The Associated Press) -uutistoimistolle työkennelleiden ukrainalaistoimittajien Mariupolissa kuvaamasta materiaalista. Dokumentin ohjannut Mstyslav Tšernov toimi ryhmän videokuvaajana, Jevgeni Maloletka ollessa ryhmän valokuvaaja ja ryhmän tuottajana toimi, Ukrainalaisen elokuvan päivilläkin vieraillut, Vasilisa Stepanenko.

Keskustelutilaisuus 20 Days in Mariupol dokumentin jälkeen, mariupolilainen Žanna Goma, tuottaja Vasilisa Stepanenko ja tulkki.

Pimeässä katsomossa kuului hiljaisia voihkaisuja, jossain vierelläni joku katsojista nyyhkytti – pala nousi minullakin useamman kerran kurkkuun. 20 Days in Mariupol on pysäyttävä dokumentti, dokumenttina se on inhimillinen mutta samalla hyvin raadollinen ja julma – se ei kaunistele totuutta.

”Kun ambulanssin ovet aukesivat, kaikki järkyttyivät.

Uhri oli tyttö, nelivuotias.

Kamera kävi, kun kalpea tyttö kiidätettiin paareilla hoitohuoneeseen. Kun häntä elvytettiin, Kun lääkäri alkoi itkeä.

Tytön nimi oli Anhelina.

’Se hetki muutti minut pysyvästi’, Vasilisa Stepanenko sanoo haastattelussa Helsingissä. ’Mutta sen jälkeen tuli lisää kuolleita lapsia, joka päivä’.” (1)

Mariupolissa viettämiensä päivien ja viikkojen kuluessa toimittajat dokumentoivat Venäjän ilmaiskujen aiheuttamia tuhoja; ihmisten kuolemia ja uusien elämien syntyjä, ja lopulta venäläisten taistelupanssarivaunujen tunkeutumisen kaupunkiin panssarivaunukanuunoiden ”sylkiessä” kuolemaa ympärilleen. Lohduttomuutta, epätoivoa, kyyneleitä – täyttyviä joukkohautoja. Todisteita Venäjän sotarikoksista!

Kirjoituksessani kiinnitän huomion teemaan, joka nousi esiin dokumentin jälkeisessä keskusteluosuudessa, jossa käsiteltiin myös tiedonvälitystä ja propagandaa.

”Kun Venäjän hyökkäysjoukot piirittivät Mariupolin, ne katkaisivat kaupungista sähköt ja veden. Kaupunkilaisille koitti pimeä ja jano. Venäjä tuhosi myös kännykkä-, radio- ja tv-mastoja. Kaupunki jäi ilman yhteyttä ulkomaailmaan.” (2)

Mariupol oli valtaosan piiritysajasta eräänlaisessa ”tietotyhjiössä”, jonne ei saanut luotettavaa informaatiota ulkomaailman tapahtumista. Ainoa radiokanava, joka kaupungissa kuului, oli miehitetystä Donetskista käsin toimitettu venäläinen propagandakanava. Sen jakama propaganda muokkasi monen kaupunkilaisen kuvaa tapahtumien kulusta kaupungissa ja muualla Ukrainassa. Samainen asia näkyy dokumentissakin jonkin kerran. Venäjän miehitettyä kaupungin ympäristöineen, tilanne ei ole merkittävällä tavalla muuttunut paremmaksi, vaikka yhteydet ulkomaailmaan ovat toimivammat kuin piirityksen aikana. Edelleen Venäjä hallitsee informaatioympäristöä miehitetyn Mariupolin alueella, aivan kuten hallitsee valtaosalla miehittämiään alueita.

Suomessa mutta Suomeakin enemmän useimmissa länsimaissa on syytä ottaa opiksi Venäjän informaatio- ja propagandasodasta miehittämillään alueilla. Varautua jo ennalta siihen, että luodaan kanavia, joiden avulla saadaan välitettyä todenmukaisia uutisia sellaisille alueille, jotka ovat päätyneet vihollisen käsiin ja jonka informaatioympäristöä miehittäjä hallitsee. Eräänä tekijänä huomioisin myös sen, ettei medioissa tai poliitikkojen (päättäjien) suulla käydä toistamaan Venäjän narratiivia ja näin vaikeuteta Venäjän aggression kohteen (tai kohteiden) kamppailua. Lännen toiminta ja myötäily johti siihen, että Venäjä pääsi puskemaan usealla areenalla omaa tarinaansa (Ukrainan sodan osalta) läpi vuoden 2014 jälkeenkin. On kuitenkin huomioitava, ettei Ukraina suinkaan ollut ainoa, jossa näin kävi. Jäljet johtavat 90-luvulle ja Neuvostoliiton hajoamiseen, jonka jälkeen länsi – keskittyessään Venäjään – unohti sen, että Neuvostoliittoon kuului muitakin tasavaltoja ja alueita, kuin Venäjä.

Edellä kirjoittamaani voi pitää alustuksena kirjoitukseni varsinaiselle aiheelle, jossa muutamia havaintoja ja huomioita niihin suomalaisiin, jotka ovat työskennelleet tai työskentelevät edelleen Venäjän operaattoreina tai propagandisteina, levittäen sen maalaamaa disinformatiivista kuvaa Mariupolista ja kaupungista käydystä taistelusta sekä Venäjän miehityksestä. Suomi ei tässä suhteessa ole erityisasemassa, monen länsimaan kansalaisia osallistuu aktiivisesti Venäjän propagandasotaan miehitetyistä alueista. Tarkastelun ulottaminen muihin kuin suomalaisiin laajentaisi kirjoitustani aivan liikaa mutta eräissä tapauksissa tätä ei kuitenkaan voi välttää, jolloin nimiä on nostettava esille mutta en kuitenkaan ryhdy taustoittamaan kyseisten henkilöiden toimintaa syvällisemmin, lähdeviittaus saa hoitaa tämän asian.

Suomalaisista huomionarvoisia ovat miehitetyssä Luhanskissa majailevan Janus Putkosen (UMV-lehden päätoimittelija) sekä Johan Bäckmanin ohella Venäjän miehittämässä Mariupolissa kesällä 2022 vieraillut Leena Hietanen sekä miehitetyssä Mariupolissa vast’ikää vieraillut Kosti Heiskanen, joka nousi otsikoihin vuodenpäivät sitten ottaessaan yhteen (ainakin sosiaalisen median alustoilla) Janus Putkosen kanssa. Kyseisen nelikon lisäksi Suomesta löytyy joukko ”hyödyllisiä idiootteja”, jotka joko antavat näkyvyyttä em. nelikon tuotoksille tai muulle Venäjän tuottamalle disinformatiiviselle aineistolle. Tätä joukkoa yhdistää myös se, että heillä on tiiviit yhteydet joko Janus Putkoseen tai Johan Bäckmaniin, eräillä kenties edelleen kumpaiseenkin. (Huom. vuodentakaisen Putkonen-Heiskanen ja/ tai Putkonen-Bäckman-konfliktin seurauksena osa hyödyllisistä idiooteista niin sanotusti valinnut puolensa, tukien joko Putkosta tai Bäckmania).

Putkonen on hyödyntänyt tavalla tai toisella Mariupolia propagandassaan jo vuosien ajan. Myös aikana ennen Venäjän suurhyökkäyksen alkua, jolloin hän on käyttänyt Mariupolissa kuvattua aineistoa disinformatiivisessa merkityksessä osoittamaan Ukrainan raakuuden. Toimiessaan venäläisrahoitteisen DONi Newsin päätoimittelijana miehitetyssä Donetskissa, Putkonen useamman kerran julkaisi propagandistisia juttuja ”Ukrainan suorittamasta Donbasin pommittamisesta”. Näitä tarinoita hän kuvitti kuvilla, jotka on otettu esim. Mariupolissa tammikuussa 2015, sen jälkeen, kun kaupunkia tulitettiin BM-21 Grad ja BM-27 Uragan raketinheitinjärjestelmillä Venäjän maavoimien upseereiden toimiessa tulenjohtajina ja operaation johdossa. (3)

Venäjän suurhyökkäyksen alun (24. helmikuuta 2022) jälkeen Putkonen on lukuisia kertoja toimittanut ja levittänyt räikeän valheellisia uutisia Mariupolin tapahtumista. Näin tapahtui Venäjän ilmavoimien pommitettua synnytyssairaalaa Mariupolissa (kyseisen synnytyssairaalan pommituksen jälkimaininkeja käydään läpi 20 Days in Mariupol dokumentissa, venäläispropagandan valheidenkin noustessa esiin) kuin myös Venäjän ilmavoimien pommitettua teatteria. Hänen syntilistaan kuuluu myös toistuva Venäjän tekemien sotarikosten kiistäminen kuin myös muun Mariupolia koskevan propagandamateriaalin levittäminen.

Kuvakollaasissa muutama esimerkki Janus Putkosen Mariupol-propagandasta keväältä 2022. 

Siirtykäämme Putkosesta Johan Bäckmaniin. Bäckmanin kohdalla ei voida jättää mainitsematta yhteistyötä Leena Hietasen kanssa, jonka hedelmistä disinformaatikkojen yleisö pääsi nauttimaan heinäkuussa 2022 Hietasen osallistuessa Venäjän miehittämään Mariupoliinkin suuntautuneelle propagandamatkalla. Kyseessä oli Venäjän valtion organisaatioiden kustantama propagandamatka Venäjän miehittämille alueille Donbasissa, yhden kohteista ollessa Mariupol. Hietasen mukaan kyseiselle kiertueelle osallistui nelisenkymmentä vasta- ja vaihtoehtomedioiden sisällöntuottajaa. Kun huomioimme sen keitä kiertueelle osallistui ja mikä taho (miehittäjä) toimi kiertueen kutsujana ja rahoittajana, voimme todeta matkalaisten olleen propagandisteja tuottamassa Venäjälle propagandaa. Kyseisestä kiertueesta tarkemmin kirjoituksessani ”Lännen valemediat vierailemassa Venäjän miehittämillä alueilla”.

Kuvakaappaus Johan Bäckman Official YouTube-kanavalta.

Bäckman aivan kuten Hietanenkin jatkavat disinformaation ja propagandan tuottamisen parissa. Hietanen on kirjoittanut suomalaiseen Venäjä-mielisiin vastamedioihin lukeutuvaan Naapuriseuran Sanomat -verkkosivulle useita Venäjän hyökkäyssotaa tai Ukrainaa käsitteleviä kirjoituksia viimevuotisen Mariupol-vierailunsa jälkeen. Yksistään Hietasen kirjoituksiin tutustumalla tulee helposti myös huomanneeksi, että Naapuriseuran Sanomat ei ole vain Venäjä-mielinen kanava vaan sen kautta välitetään lukijoille räikeää Venäjää tukevaa propagandaa. (4) Sosiaalisen median rinnalla Bäckman jakaa Venäjän disinformaatiota ja propagandaa ylläpitämänsä Z-uutisten kautta. Silmissäni Bäckmanin ”tähti” oli jo laskussa, työskentely laiskanpulskeaa, kiinnostaa kuitenkin nähdä millainen tulee hänen roolinsa olemaan Venäjän Suomeen kohdistamassa painostuksessa, esim. rajalla ilmenevässä hybridisodassa. Näyttää siltä, että venäläismedioissa hänen roolinsa on kasvussa, (5) mikä voi heijastella Suomeenkin lisääntyvänä disinformaationa, joka leviää ääriryhmien lisäksi suomenvenäläisten keskuudessa.

Tuorein suomalainen Mariupol-vierailija on Venäjän tuhoamassa kaupungissa muutama päivä sitten vieraillut Kosti Heiskanen. (6) Mariupolin ohella Heiskanen ulotti vierailunsa rintaman tuntumaan Donetskiin. Sosiaalisessa mediassa julkaisemansa aineisto on neuvostotyylistä saavutusten esittelyä ynnä perinteistä uhrikuvilla maalailua. 

Heiskanen miehitetyssä Mariupolissa marraskuussa 2023.

Azovstalissa vierailun ohella Heiskanen esittelee Venäjän tuhoaman Mariupolin jälleenrakentamista. Se mikä näissä tarinoissa jää kertomatta on se, että ovatko rakennukset muuta kuin kulisseja ja jos ovat, niin seuraava kysymys on sitten se, että keitä asuntoihin muuttaa asumaan? Muistamme Vladimir Putinin (tai siis hänen kaksoisolentonsa) öisestä Mariupol-vierailusta sen, että osa Putinin tapaamista henkilöistä oli paikallisia Venäjälle lojaaleja kollaboraattoreita, jotka saivat lahjaksi asunnon palveluksistaan. (7) Mutta tiedämme myös Mariupolissa vierailleiden muiden miehitettyjen alueiden asukkaiden maininnoista sen, että kaupunkiin on muuttanut tuhansittain venäläisiä Rostovin ja Krasnodar Krain alueelta ja että heitä on majoitettu näihin Venäjän rakentamiin kerrostaloihin. Venäjä tarvitsee miehityshallinnon ylläpitoon työntekijöitä, mutta se tarvitsee runsaasti myös muita työntekijöitä, joista valtaosa siirretään alueelle Venäjältä. (8) Tämän seuraus on luonnollisesti se, että väestö muuttuu etnisesti venäläisemmäksi, mikä onkin sen tarkoitus. Nyky-Venäjän toimet eivät millään tapaa poikkea tsaarin Venäjän tai Neuvostoliiton käyttämistä metodeista. Valloitetut alueet pyrittiin venäläistämään väestön pakkosiirtojen, uudelleen koulutusten ja tarvittaessa joukkotuhonnan avulla. Nämä Venäjän ja sen edeltäjän Neuvostoliiton imperialistiset toimet on valitettavasti hiljaa hyväksytty läntisessä maailmassa, idealistisin väestönosa neuvostovaltion aikaan ei edes pitänyt toimintaa imperialistisena.

Luonnollisestikaan Venäjän propagandaa suoltavat tahot, eivät tule maininneeksi näitä asioita kuten eivät muitakaan Venäjän rikollisia toimia. Ne he sitä vastoin pyrkivät pesemään puhtaaksi parhaansa mukaan, mikä toiminta luonnollisesti saa aikaa paheksunnan ohella naurunpyrskähdyksiä. Kuvakollaasissa Janus Putkosen toimittamasta materiaalista onkin jokunen esimerkki tällaisesta toiminnasta. Putkosen ja Bäckmanin kanssa samassa sarjassa painivat muutamat sosiaalisen median aktiivit, eräät heistä ovat myös laitaoikeistoon kuuluvien puolueiden aktiiveja. Sofia Kazakov on tunnettu Venäjä-propagandan levittäjä aivan kuten, nyt jo hiipuneen, Toimittajaliiton puheenjohtaja Juha Korhonenkin. Jälkimmäisen kohdalla kyse lienee ideologian sijaan silkasta opportunismista.

Vastenmielisintä tässä propagandassa ja valehtelussa on se, että tulevat samalla tanssineeksi tuhansien Venäjän murhaamien ihmisten haudoilla (ollen vieläpä ylpeitä siitä, tai ainakin siltä se näyttää). Toivoakseni vielä koittaa aika, että edes joku suomalainenkin propagandisti joutuu vastuuseen sanoistaan.

Mariupolin kohdalla emme voi katsoa virallisia uhrilukuja puhuessamme kaupungin ja sen asukkaiden kärsimyksistä Venäjän hyökkäyssodassa. YK:n julkaiseman aineiston mukaan siviiliuhrien määrä nousee 1348 kuolleeseen, (9) todellisuudessa siviiliuhrien lukumäärä on paljon tätä suurempi. Niin suuri, ettemme taida koskaan saada sitä selville. Suuntaa kuolonuhrien kokonaismäärälle antaa kuitenkin se kuinka paljon Mariupolin alueen hautausmaat ovat laajentuneet Venäjän miehityksen jälkeen.

Mariupolin alueen hautausmaille on Venäjän miehityksestä lähtien kaivettu hautoja yhteensä n. 121 000 m² alalle. (10) Mikä tarkoittaisi sitä, että minimissäänkin näille joukkohautojen täyttämille hautausmaille on haudattu yli 30 000 ihmistä, pääasiassa siviilejä. Todellisen kuolonuhrien määrän ollessa paljon korkeamman, arvion perustuessa kaupungista paenneiden siviileiden sekä kaupunkiin jääneiden siviileiden silminnäkijähavaintoihin ja -kertomuksiin.

Venäjän tulittaessa Mariupolia ja lopulta tunkeutuessa kaupunkiin, perheet joutuivat hautaamaan kuolleita läheisiään pihoille ja puistoihin. Tällaisia hautoja löytyy edelleen kautta Mariupolin. Suuri määrä kuolleita yksinkertaisesti jauhautui Venäjän hyökkäyksessä ”olemattomiin”. Ei ole ketään, joka osaisi kertoa kuinka moni oli suojassa pommin tai kranaatin osuessa siihen. Tai kuinka monta ihmistä huoneistossa oli venäläisten tulittaessa sitä panssarivaunukanuunoilla.

Venäläisten tiedetään purkaneen suuria määriä sodan tuhoamia kerrostaloja siten, ettei ruumiita ole ryhdytty siirtämään raunioista mihinkään: eräiden työntekijöiden mukaan ruumiita täynnä olevat kellarikerrokset jne. peitettiin maalla tai betonilla.

Laskemmepa miten tahansa, todellisuudessa Mariupolissa menehtyi siviilejä Venäjän brutaalin hyökkäyssodan kuluessa paljon enemmän kuin YK:n julkaisema viimeisin virallinen luku reilusta 1300 kuolleesta siviiliuhrista.

Näkymä hautuumaalle Mariupolissa, kuvakaappaus Alexandra Dalsbaekin  julkaisemalta videolta. (11)

Päätän kirjoitukseni 20 Days in Mariupol dokumentin tuottajan Vasilisa Stepanenkon sanoihin:

”’Kyse ei ole vain Ukrainasta, vaan ihmisyydestä. Sallimmeko tämän kauheuden jatkua, vai haluammeko lopettaa sen’, - - - ’Nyt ei voi sulkea silmiä. Se olisi suuri rikos’.” (12)

 

Marko

 

Lähteet:

1. Helsingin Sanomat, Sami Sillanpää 24.11.2023: Mariupolin kauhujen kertoja.

2. Helsingin Sanomat, Sami Sillanpää 24.11.2023: Mariupolin kauhujen kertoja.

3. https://informnapalm.org/en/the-anniversary-of-mariupol-rocket-attack-who-led-it-and-what-is-known-about-them-in-2019/

4. Esimerkkinä toimii Leena Hietasen 9. marraskuuta 2023 julkaisema kirjoitus ”Valloittamaton Donbass”.

5. https://www.youtube.com/watch?v=6kSFYAat9F0  (ajassa 02:50 eteenpäin).

6. https://x.com/HeiskanenKosti/status/1726540357058646110 

7. https://evocation.info/en/mariupol-putin/ 

8. Venäjän miehittämillä alueilla asuvat lähteet, jotka ovat kuvailleet tilannetta miehitetyssä Mariupolissa tekemiensä havaintojen pohjalta. Venäjä toimii Mariupolissa samalla logiikalla kuin Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla v. 2014 eteenpäin, jolle alueelle Venäjä on siirtänyt tuhansittain erilaisia työntekijöitä maaperältään.

9. https://edition.cnn.com/europe/live-news/russia-ukraine-war-news-06-17-22/h_44f071da9d6cc467bc1c322ce18aa481 

10. https://twitter.com/2Russophobic4u/status/1726308409950224662 

11. https://twitter.com/alexdalsbaek/status/1534897804186894338 

12. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009996211.html 

*: Patrick Lancasterin MH17-disinformaatiosta enemmän blogissani ”’Kansantasavaltalaispropagandan’ rimanalitukset – eli luunkappaleita ja ’lastenvahteja’”. Tietääkseni ensimmäiset havainnot Lancasterin toiminnasta teki Twitterissä ”GlasnostGone”-tunnuksella esiintyvä britti. En nyt viittaa häneen nimellä, koska hän on siirtänyt valtaosan aineistostaan verkosta.

Pekka Kallioniemen vatniksoup-ketju Patrick Lancasterista tarjoaa oivallisen poikkileikkauksen tästä amerikkalaisesta propagandistista.