Ukrainassa käynnissä olevan sodan ensitahdit lyötiin reilut kuusi
vuotta sitten 12. huhtikuuta 2014, jolloin Venäjältä tulleiden operaattoreiden
johdolla Ukrainan itäosissa Donetskin ja Luhanskin alueilla ryhdyttiin
valloittamaan hallintorakennuksia sekä merkittävinä pidettyjä kohteita.
Edelleen käynnissä olevan sodan alusta on siis vierähtänyt melkoisesti vuosia, kuolleiden
sotilaiden siviileiden määrä nousee yli 14 000 – lukema tosin on vain
suuntaa antava, koska Venäjän proxy-joukoissa taistelleiden ja kuolleiden
lukumäärä tuskin on kenenkään tiedossa. Yksistään miehitettyyn Itä-Ukrainaan on
haudattu, nimettömiin hautoihin, tuhansia Venäjän riveihinsä värväämiä
taistelijoita, samanlaisia hautoja löytyy runsaasti lisää Rostovin alueelta,
Venäjältä.
Asetelman ollessa tämän, on suorastaan hämmentävää, että
edelleen perinteinen media sortuu toistamaan Venäjän hokemaa narratiivia
Ukrainan ”sisällissodasta” (tai eräissä tapauksissa ”separatismista”).
Tänään tähän virheeseen sortui Iltalehden uutistoimitus
Valko-Venäjä-uutisessaan ”Lukašenkan joukot vyöryvät Minskiin - tutkija
IL:lle: Tämä ilta näyttää paljon”:
”Ei uusi Ukraina
Ukrainassa käynnistyi vuonna 2013 kansannousu, joka johti
Venäjän sotilaalliseen puuttumiseen ja edelleen jatkuvaan sisällissotaan.
Valko-Venäjän tilanteessa ei ainakaan vielä näy Silvanin
mukaan näy merkkejä samanlaisesta kehityksestä. Maiden siteet Eurooppaan ja
Venäjälle ovat hyvin erilaiset, eikä tilanne ole samanlainen myöskään
sisäpoliittisesti.” (1)
Sisällissodasta uutisointi olisi ollut ymmärrettävää
keväällä ja kesällä 2014, käytännössä heinäkuun 2014 jälkeen, jolloin Venäjän sotilaallisesta
osallistumisesta saatiin entistä enemmän konkreettista näyttöä, sisällissota-termin
käyttöä sellaisenaan olisi ollut syytä välttää. Nyt sisällissodasta kirjoittamista
ei voi mitenkään perustella, ja tarkastellessamme kokonaisuutta, jolloin
huomioimme myös Venäjän suorittaman Krimin niemimaan miehityksen ja laittoman
anneksoinnin, miksemme huomioisi myös suoran tuen Ukrainan syrjäytetylle –
Venäjälle paenneelle – presidentti Viktor Janukovytšille Euromaidanin
aikana, perusteet sisällissodasta kirjoittamiselle vähenevät entisestään.
Kyseessä ei ole enää Venäjän toimittamasta tuesta yhdelle
osapuolelle Ukrainassa käynnissä olevassa sodassa, vaan kyse on Venäjän
Ukrainaan kohdistamasta operaatiosta, jossa on edetty vaiheittain nykyiseen
tilaan, jossa Venäjä miehittää osaa Ukrainasta ja sotii Ukrainan maaperällä
omin sekä proxy-joukoin Ukrainaa vastaan.
Venäläistä panssarikalustoa Itä-Ukrainassa v. 2015. |
Jonkin sortin kuvan Venäjän varustamista joukoista ja niiden
kokoonpanosta saa taannoin kirjoittamastani katsauksesta ”Ensimmäinen ja toinen armeijakunta Venäjän miehittämässä Itä-Ukrainassa”. Näiden kahteen
armeijakuntaan kuuluvien joukkojen kokonaisvahvuus nousee noin 35400
taistelijaan. Armeijakuntien, Venäjän eteläisen sotilaspiirin alueelle
sijoitetun operatiivisen reservin koko on noin 12500 taistelijaa.*
1. ja 2. armeijakunnalla käytössä oleva kalusto:
|
kpl
|
panssarivaunut
|
480
|
rynnäkköpanssarivaunut
ja miehistönkuljetus-
ajoneuvot
|
900
|
kenttätykit
ja panssarihaupitsit
|
450
|
kranaatinheittimet
|
300
|
raketinheittimet
|
210
|
erilaiset
ilmatorjunta-aseet ja järjestelmät
|
700
|
erilaiset
pst-ohjusjärjestelmät (laukaisimet)
|
450
|
Lähde: Ukrainan puolustusministeriö v. 2020.
Ikävä kyllä Ukrainan sodan ja sotaan liittyvien tapahtumien
väheksyntää havaitsee uutisoinnissa liiankin usein, milloin kirjoitetaan
konfliktista sodan sijaan, toisinaan väheksyntä menee vieläkin pidemmälle ja
tyydytään kirjoittamaan vain ”Ukrainan tilanteesta” aivan kuin kyse
olisi jostain sisäpoliittisesta ongelmasta, joka ei ole edennyt edes konfliktin
tasolle.
Viime keväänä Iltalehdessä kirjoitettiin ”konfliktista”
uutisessa, jossa kerrottiin uusnatsien siirtyneen venäläistaistelijoiden
joukkoihin Itä-Ukrainassa. Uutista sekoitti entisestään viittaus ”kapinallisiin”,
joiden hallussa osa Itä-Ukrainaa on. Pieneen tekstinpätkään mahtui runsaasti
merkittäviä virheitä:
”Koulutuksen jälkeen leirillä olleita on liittynyt
venäläistaistelijoiden joukkoon Itä-Ukrainassa, joka on edelleen
sekasortoisessa tilassa vuonna 2014 alkaneen konfliktin jäljiltä.
Venäjän tukemat kapinalliset pitävät hallussaan osia Itä-Ukrainasta.”
(2)
Poimin viime vuoden puolelta kolmannen lainauksen, jossa
siinäkin käytetään tapahtunutta vähättelevää ilmaisua:
”Ukraina ja Venäjä vaihtoivat puolin ja toisin 35 vankia.
Vapaaksi pääsi ukrainalaisohjaaja Oleg Sentsov ja 24 merimiestä, jotka Venäjä
oli pidättänyt marraskuussa.” (3)
Mikäli halutaan kuvata tapahtunutta objektiivisesti, termi ”pidättää”
antaa täysin väärän kuvan Venäjän toimenpiteestä, joka on tuomittu laittomaksi
ja jossa Venäjä rikkoi kansainvälistä merioikeutta vastaan hyökätessään
Ukrainan laivaston aluksia vastaan Kertšinsalmessa marraskuussa 2018. Vangittuaan
ukrainalaiset merimiehet, Venäjä järjesti heille, kuten kymmenille muillekin
vangitsemilleen ukrainalaisille, näytösoikeudenkäynnin langetettuine tuomioineen.
Käytännössä Venäjä kaappasi Ukrainan laivaston alukset ja vangitsi laittomasti
merisotilaat, ottaen heidät – tosiasiassa – panttivangeiksi.
Arvosteluni kohdistuu nyt Iltalehteen, mutta myös muiden
suomalaismedioiden on syytä terästäytyä ja käyttää tulevaisuudessa Ukrainan
sodasta niin täsmällisiä ilmauksia kuin mahdollista, näin toimien heikennetään
Venäjän tai sen narratiivia toistavien vale- ja propagandamedioiden
mahdollisuutta käyttää hyväkseen uutisoinnissaan perinteisten ja luotettavien
medioiden epätäsmällisiä tai jopa disinformatiivisia ilmauksia.
Helsingin Sanomat, Itä-Ukrainassa ei ole
kapinallisia tai separatisteja; Suomen Tietotoimiston laatiman
uutisen pohjalta Ilta-Sanomat uutisoi separatisteista; eikä MTV3
ole MH17-uutisessa sen parempi kirjoittaessaan kapinallisten
hallitsemasta alueesta.
Eilen Yleisradiolle kävi harmittava virhe Ykkösaamu-ohjelmassa,
jossa haastateltavana oli tasavallan presidentti Sauli Niinistö, jolloin
ohjelman karttagrafiikkaan Krimin niemimaa oli virheellisesti merkitty osaksi
Venäjää (keltainen väri). Yleisradio oikaisi virheen vielä saman päivän
kuluessa, mutta tässä tapauksessa on kuitenkin muistettava se, että virheellinen
karttagrafiikka sai merkittävästi enemmän julkisuutta kuin oikaisu-uutinen
verkossa. (4) Yleltä vastuullista toimintaa oikaisun muodossa, mutta jatkoon
lisää tarkkuutta.
Virheellinen karttagrafiikka Ylen Ykkösaamussa.
|
Toimittajan työ ei ole helppoa, virheitä sattuu itse
kullekin, mutta kun näitä virheitä sattuu kerta toisensa jälkeen, vuosi vuoden
perään, niin Ukrainan sotaa kaikki nämä vuodet aktiivisesti seuranneena ja
runsaasti aiheesta kirjoittaneena (ja medialle uutisista oikaisupyyntöjä
laatineena), niin tämä samojen virheiden ja epätäsmällisyyksien toistuminen
uutisissa turhauttaa.
Marko
*: Katsauksessa huomiotta jää Venäjän Krimin niemimaan
militarisointi, jonne sinnekin Venäjä on sijoittanut runsaasti lisää joukkoja
sitten miehityksen kevättalvella 2014.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toistaiseksi ei kommentointia.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.