Venäläisjoukkojen kokoonpano Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla

Tämä on kolmas blogi sarjassa Venäjä sotii Ukrainassa, aiemmin olen kirjoittanut Venäjän mahdollisuudesta huoltaa joukkojaan Itä-Ukrainassa sekä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla olevista tukikohdista. (1 ja 2) Tässä kirjoituksessa käyn hiukan tarkemmin läpi Venäjän varustamien, rahoittamien ja valtaosin miehittämien joukkojen kokoonpanoa Itä-Ukrainan alueella. Eräässä tapauksessa kyseessä on joukkoja, jotka ovat Venäjän asevoimiin tai valtiollisiin turvallisuuselimiin kuuluvia joukko-osastoja, mutta mikä tärkeintä, kaikissa tapauksissa miehitetyssä Itä-Ukrainassa operoivat joukot ovat alisteisia Venäjän asevoimien palveluksessa oleville komentajille, kuten jatkossa näemme.

Tätä kirjoitusta on syytä pitää päivitettynä ja laajennettuna versiona tämän vuoden heinäkuussa ilmestyneestä blogista ”Venäläisjoukkojen kokoonpano Itä-Ukrainassa” – blogissa on kuitenkin niin paljon uutta aineistoa, että on järkevämpää kirjoittaa uusi blogi kuin muokata aiempaa.

Aikanaan innoituksen tätä vastaavalle kirjoitukselle antoi innoituksen Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov, joka viime vuoden puolella the Primakov Readings’in kansainvälisellä foorumilla Moskovassa, asteli ”heikoille jäille” vastaillessaan median kysymyksiin. Etenkin seuraava vastaus esitettyyn kysymykseen herätti kansainvälisesti varsin paljon huomiota.

Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov the Primakov Readingsissä kesällä 2017. (3)

Jo tuolloin – kirjoittaessani aiheesta blogin – mielessäni viipyili ajatus kirjoittaa blogi Venäjän asevoimien ja nk. Venäjän proxy-armeijan kokoonpanosta Itä-Ukrainassa, yrittää edes hiukan avata sitä, millaisella kokoonpanolla venäläisjoukot Itä-Ukrainassa sotivat. Tässä kirjoituksessa tarkoituksenani on avata hiukan laajemmin Itä-Ukrainassa taistelevien venäläisjoukkojen kokoonpanoa ja vahvuuksia, muistutan kuitenkin jo tässä vaiheessa mahdollisia lukijoita siitä, että joukkojen vahvuuden osalta kyseessä on karkeahko arvio, mikä vaihtelee aina jonkin verran, riippuen siitä millainen tilanne Itä-Ukrainassa on, miten joukkoja on alueelle kierrätetty ja millaisia harjoituksia Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla tai Venäjän puolella miehitettyihin alueisiin rajoittuvilla alueilla on käynnissä. Ei siis voida sanoa, että alueella on aina ja kaikkina aikoina juuri se määrä joukkoja, joka tässä kirjoituksessa esiintyy – lukema on suuntaa antava, pitäen kuitenkin varsin hyvin paikkansa. Toisinaan se voi olla hiukan alle, toisinaan vastaavasti hiukan yli.

Seuraavaksi kartta, jonka pohja on Mil. UA:n (Ukrainan asevoimat) ja johon olen merkinnyt käytössäni olevien tietojen perusteella miehitetyssä Itä-Ukrainassa operoivien 1. ja 2. armeijakunnan operatiivisen toiminta-alueen, sekä Venäjän puolelle eräitä Venäjän Itä-Ukrainaan sijoittamien joukkojen operoinnin kannalta merkittäviä kohteita, kuten Russkojen ammusvarikon ja Kuzminkan sekä Kadamovskyin harjoitusalueet, ja Kamensk-Šahtinski, jossa sijaitsee merkittäviä varikkoja sekä Venäjän asevoimien 91. reservin asevarikko/-varasto kaupungin eteläpuolella. Kuzminkasta sekä Kadamovskyista kalusto sekä miehistö on mahdollista siirtää myös rautateitse Itä-Ukrainan miehitetyille alueille. Venäjän hallinnassa on n. 409 km Ukrainan vastaista rajaa. Karttapohjaan on Mil. UA:n toimesta merkitty myös demarkaatiolinja punaisella.

Itä-Ukrainan miehitetyt alueet jakautuvat kahteen osaan Donetskin ja Luhanskin ”kansantasavaltoihin” – kumpaakaan niistä ei ole kansainvälisesti tunnustettu eikä niillä ole juridista statusta. Ne eivät olisi olemassa ilman Venäjän voimakasta tukea ja Venäjän asevoimien suoraa puuttumista sodankulkuun, joten käytännössä alueita on hyvä kutsua miehitetyiksi alueiksi. Alueella toimivien joukkojen osalta karkeana jaotteluna voidaan pitää niiden jakoa kahteen osaan, 1. armeijakuntaan Donetskin alueella ja 2. armeijakuntaan Luhanskin alueella – operatiivisesti jaottelu ei aina noudata orjallisesti ”kansantasavaltojen” rajoja. Kumpikin armeijakunta on alisteinen Venäjän asevoimille.

Donetskin ”kansantasavallan” alueelta operoivan 1. armeijakunnan vahvuus on 20800 miestä, vastaavasti Luhanskin ”kansantasavallan” alueelta operoivan 2. armeijakunnan vahvuus on 14700 miestä, mikä tarkoittaa miehistön vahvuudeksi yhteensä noin 35 500 taistelijaa. 1. ja 2. armeijakunnan yksiköt ovat vahvuudeltaan 85 % miehitetyt ja 97 % varustetut (tiedot syksyltä 2018). 1. ja 2. armeijakunnan operatiivinen reservi käsittää 12500 taistelijaa.

1. ja 2. armeijakunnan kaluston lukumäärä – lukumäärä on suuntaa antava, eikä siihen sisälly esim. Kuzminskiyn ja Kadomovskiyn harjoitusalueille varastoitua kalustoa, eikä operatiivisen reservin kalustoa:

panssarivaunut	480
rynnäkkövaunut ja miehistönkuljetusajoneuvot	860
tykistö	750
raketinheittimet	208
erilaiset ilmatorjuntajärjestelmät	621

Julkaistujen numerotietojen perusteella olen päätynyt seuraavaan laskelmaan, jonka mukaan operatiiviselle reserville on määrätty kalustoa seuraavasti:

panssarivaunut	194
rynnäkkövaunut ja miehistönkuljetusajoneuvot	540
tykistö	152
raketinheittimet	66

Seuraavaksi hiukan tarkemmin 1. ja 2. armeijakunnan kokoonpanoista ja niiden vahvuuteen kuuluvista yksiköistä.

1. armeijakunta, Donetskin ”kansantasavalta”

1. armeijakunnan komentajana on toiminut kesästä 2017 Venäjän asevoimien kenraalimajuri Roman Breus. Kenraalimajuri Roman Breus on myös nimetty kaartin 7. ilmarynnäkködivisioonan komentajaksi vuonna 2014, samaisen vuoden aikana kaartin 7. ilmarynnäkködivisioonaan kuuluva 247. rykmentti, tai osia siitä, osallistui Ukrainassa Ilovaiskin taisteluun (7. elokuuta – 2. syyskuuta 2014). On mahdollista, että Donetskissa tai Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla 1. armeijakunnan varakomentaja – tai joku muu vastuullinen henkilö – toimii Breusin sijaisena, tämän varsinaisen toimipisteen sijaitessa kaartin 7. ilmarynnäkködivisioonan esikunnassa Novorossiyskissa Krasnodar Krain alueella. Tiedossani ei ole, kuka toimii 1. armeijakunnan varakomentajana.

Kenraalimajuri Roman Breus, Venäjän asevoimat.

1. armeijakunta Donetskin ”kansantasavallan” alue, suuntaa antava kokoonpano.

prikaati	yksikkönumero	nimi
1. erillinen mekanisoitu prikaati	08801	Slovyanskaya
3. erillinen mekanisoitu prikaati	08803	Berkut
5. erillinen mekanisoitu prikaati	08805	Oplot
7. erillinen mekanisoitu prikaati
erillinen tykistöprikaati	08802	Kalmius

2. armeijakunta, Luhanskin ”kansantasavalta”

2. armeijakunnan viimeisin tiedossani oleva komentaja on Venäjän asevoimien kenraalimajuri Valeri Sharagov (tieto kesältä 2017). Sharagov syntyi Baltissa nykyisen Moldovan alueella 14. heinäkuuta 1961. Vuonna 1982 hän valmistui Blagoveshchenskin ylemmästä panssarikorkeakoulusta, oppilaitos suljettiin v. 1999. Hän on sotilasurallaan palvellut neuvostoaikana puna-armeijassa Itä-Saksassa ja Afganistanissa sekä Ukrainassa Kiovan alueella. Venäjän asevoimissa, ennen siirtymistään Eteläisen sotilaspiiriin Rostovin alueelle, Sharagov on palvellut ainakin Itäisessä sotilaspiirissä 36. armeijakunnan yleisesikunnassa Ulan-Udessa.

Venäjä on lähettänyt Itäisen sotilaspiirin alueelta aktiivisesti joukkoja Ukrainassa käynnissä olevaan sotaan, mikä mahdollisesti johtuu siitä, että Itäisessä sotilaspiirissä palvellut – Sharagovin komentajana 36. armeijankunnassa  toiminut – kenraaliluutnantti Mikhail Teplinski oli rakentamassa nykymuotoisten 1. ja 2. armeijakunnan perustuksia toimien kaikkien joukkojen komentajana toukokuusta 2015 eteenpäin ainakin vuoden 2016 alkuun saakka. Teplinskin myötävaikutuksella Sharagov siirtyi elokuussa 2015 1. armeijakunnan varakomentajaksi, jossa tehtävässä hän toimi elokuuhun 2016. Tuolloin hän käytti koodinimeä ”Muskat” ("Мускат"). (4) 

Kenraalimajuri Valeri Sharagov, Venäjän asevoimat.

2. armeijakunta Luhanskin ”kansantasavallan” alue, suuntaa antava kokoonpano.

prikaati	yksikkönumero	nimi
2. erillinen mekanisoitu prikaati	73438
4. erillinen mekanisoitu prikaati	74347
7. erillinen mekanisoitu prikaati	08807
erillinen tykistöprikaati		Odessa

1. ja 2. armeijakunnan prikaatien rakenteista on hyvä huomioida muun muassa se, että ne ovat organisaatioltaan vastaavia kuin muillakin Venäjän varustamilla ja organisoimilla vierailta valtiolta miehitetyillä alueilla, kuten Etelä-Ossetia ja Abhasia, toimivilla prikaateilla. Mikä ei toisaalta ole yllätys, koska rakenne on merkittävältä osin yhteneväinen Venäjän asevoimien vastaavien yksiköiden (prikaati) rakenteen kanssa. The DPR MoD – an assessment -kirjoituksesta  kaavio, miltä 1. armeijakunnan tavanomainen prikaati näyttäisi: (5)

Kuvakaappaus via dangerzoneblog.com.

Tarkemmin 1. ja 2. armeijakunnasta sekä Venäjän asevoimien roolista

Ensimmäisen ja toisen armeijakunnan hallintoa ja logistiikkaa hoitaa Venäjän eteläisen sotilaspiirin alueelle perustettu 12. reservin esikunta, jonka sijoituspaikka on Novotšerkassk, Rostovin alueella. 12. reservin esikunnan komentavana upseerina toimii todennäköisesti edelleen – Donetskin ”kansantasavallan” elokuussa 2018 likvidoidun militanttikomentaja, sotarikoksiin syyllistyneen Donetskissa elokuussa 2018 pommiattentaatissa kuolleen Aleksandr Zahartšenkon palkitsema – Venäjän asevoimien yleisesikunnan apulaispäällikkönä toiminut kenraalieversti Sergei Istrakov.

Yllä olevassa kuvassa osa Venäjän Itä-Ukrainan sotatoimien komentoketjua Venäjän asevoimien johdosta Itä-Ukrainassa operoiviin 1. ja 2. armeijakuntaan, kuvasta puuttuu poliittinen johto eli käytännössä Vladimir Putin ja hänen lähipiiri, jotka ovat tehneet ratkaisevat päätökset Venäjän masinoimasta sodasta Ukrainaan.

1. ja 2. armeijakunnan kohdalla on hyvä myös huomioida seuraava:

”The organization of the 1st and 2nd Corps, no surprise, corresponds exactly to the standard tables of organization and equipment (TO&E) of Russian Ground Forces. There are several maneuver brigades (“motor rifle” is the Russian term for mechanized in NATO parlance) supported by independent regiments and battalions.” (John Schindler: Russia’s “Secret” Army in Ukraine, August 28, 2015).

Roger McDermottin mukaan on mahdollista, että sotilasoperaatiot Itä-Ukrainassa talvella 2015 toteutettiin Venäjän Maavoimien silloisen apulaiskomentajan, kenraaliluutnantti Aleksandr Lentsovin ohjauksessa. Tähän viittaa muun muassa Lentsovin nimeäminen, hänen virka-asemansa huomioiden vaatimattomaan tehtävään, Minskin ensimmäisen sopimuksen toimeenpanoa valvovaan elimeen sekä hänen viipymisensä sotatoimialueella yli kaksi kuukautta ETYJ-tehtävän siirryttyä toiselle venäläiskenraalille. (6) Debaltsevossa käytiin ratkaisutaisteluita helmikuussa 2015, Ukraina menetti kaupungin hallinnan 20. helmikuuta 2015 Venäjän asevoimien yksiköiden osallistuessa ratkaistutaisteluihin. Venäjän asevoimista taisteluihin osallistui joukkoja muun muassa seuraavista yksiköistä kaartin 8. mekanisoidusta kivääriprikaatista, kaartin 18. mekanisoidusta kivääriprikaatista, 25. Spetsnaz rykmentistä ja kaartin 5. panssariprikaatista sekä yksiköitä 232. raketinheitinprikaatista. Huomionarvoinen on myös Venäjän Itäisen sotilaspiirin 36. armeijan komentajana toimineen kenraaliluutnantti Mikhail Teplinskin rooli 1. ja 2. armeijakunnan organisoinnissa nykymuotoisiksi yhtymiksi. Teplinski on syntynyt Neuvostoliitossa Ukrainan alueella Mospinessa (Donetskin oblast) v. 1969, tietojeni mukaan palvellut puna-armeijan ohella vain Venäjän asevoimissa.

Tähän mennessä Ukrainassa on sotinut sotilaita ainakin 75:stä Venäjän asevoimien yksiköstä, (7 ja 8) muun muassa sotilaita Petsamoon sijoitetusta 200. mekanisoidusta prikaatista. (9) Näistä joukoista merkittävä osa on rauhan aikana sijoitettuna Ukrainan lähialueille Venäjän Eteläisen sotilaspiirin alueelle sekä Läntisessä sotilaspiirissä Moskovan tuntumaan. Ukrainaan on siirretty joukkoja olennaisesti kauempaakin, kuten edellä kävi ilmi Petsamosta, mutta aina Itäiseen sotilaspiiriin kuuluvan Ulan-Uden alueelta. Venäjällä järjestetyn Vostok-2018 sotaharjoituksen aikana Burjatian alueella sijaitsevasta 227. materiaalivarastosta sekä Kaukoidässä Primorski Krain alueella sijaitsevasta 1295. panssarivaunujen keskusvarastosta siirrettiin harjoitukseen kuuluvien manööverien yhteydessä Kamensk-Šahtinskin alueelle, reilun parinkymmenen kilometrin päähän miehitetystä Itä-Ukrainasta, Rostovin oblastiin ikääntyneitä T-62M taistelupanssarivaunuja.

Venäjältä on harvoin siirretty kokonaista rykmenttiä, puhumattakaan prikaatista, sijoitusalueeltaan Itä-Ukrainaan, vaan vain osia, joista on sitten Eteläisen sotilaspiirin alueella koottu pataljoona, rykmentti, tarvittaessa myös prikaatikoon osastot, ennen lähettämistä Itä-Ukrainaan. Edellä kuvatusta käytännöstä on myös poikkeuksia esim. erikoisjoukkojen yksiköitä on lähetetty pienempinäkin osastoina (esim. komppania, rykmentti tai osia siitä) sotatoimialueelle tehtävän tarpeen mukaan.

Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla on 1. ja 2. armeijakunnan lisäksi pysyvämmin kahdesta kolmeen tuhatta Venäjän asevoimien sotilasta ja neuvonantajaa, tähän joukkoon kuuluu myös muiden valtiollisten turvallisuuselinten työntekijät, niinpä ukrainalaisarvioiden mukaan Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla on yhteensä noin 35500 sotilasta, mikäli huomioimme operatiivisen reservin on 1. ja 2. armeijakunnan käytössä yhteensä 48000 sotilasta. Näiden joukkojen lisäksi Ukrainaan kohdistuu uhka etelästä Krimin niemimaan alueelta, jolle on tietojeni mukaan sijoitettu yhteensä 31500 Venäjän asevoimien sotilasta (maavoimat, ilmavoimat, merivoimat ja erikoisjoukot). Lännessä Moldovasta 90-luvun alussa Venäjän tuella väkisin irrottautuneen Transnistrian alueella on noin 1500 venäläissotilasta.

Oma lukunsa on sitten Venäjän Eteläisen ja Läntisen sotilaspiirin alueelle, välittömästi Ukrainan rajan tuntumaan, sijoittamat joukot, joista osa on sijoitettuna hyvin lähelle Ukrainan rajaa (muutama kymmenen kilometriä).

Huollosta

Lokakuun 8. 2018 kirjoittamassani blogissa ”Venäjä huoltaa vapaasti joukkojaan Itä-Ukrainassa” tarkastelin Itä-Ukrainaan sijoitettujen joukkojen huoltoa, siitä huolimatta uhraan tässä kirjoituksessa hitusen aikaa myös tälle teemalle.

Vanhan sanonnan mukaan sotilas marssii vatsallaan, niinpä tällaisen joukon huoltaminen vaatii toimivan logistisen ketjun. Itä-Ukrainaan toimitetaan tarvikkeita sotiville joukoille Venäjän hallinnassa olevan rajan kautta maantiekuljetusten ohella myös rautateitse, esim.

- 8. – 21. kesäkuuta 2018 miehitetyille alueille saapui 6 tavarajunaa Venäjältä.

- 5. – 11. syyskuuta 2018 miehitetyille alueille saapui muun muassa yksi tavarajuna, jossa oli 22 säiliövaunua polttoaineita (n. 1320 tn).

Materiaalia toimitetaan runsaasti maanteitse Venäjän hallinnassa olevien raja-asemien tai rajan ylityspisteiden kautta. Venäjän lähettämiä ”humanitaarisia kolonnia” käytetään myös joukkojen huoltoon. Paikalliset nimittävät näitä kolonnia ”Гумконвой:ksi” – конвой-sanan kuvatessa niiden militaristista luonnetta.

Tähän mennessä Venäjä on lähettänyt kansainvälisten sopimusten vastaisesti 82 ”humanitaarista kolonnaa” Itä-Ukrainan miehitetyille alueille, viimeisin saapui miehitetyille alueille tämän vuoden lokakuun 27/28 päivä. Ensimmäisen Venäjä lähetti Itä-Ukrainaan elokuussa 2014, tuolloinen – propagandan saattelemana matkaan lähetetty – kolonna oli samalla osa Venäjän informaatiosotaa, hybridisotaa, jota seurasi hyvin pian asevoimin suoritettu invaasio. Se oli osa maskirovkaa (harhauttaminen), jolloin länsimaisen median ja yhteisön katse kiinnittyi – kovaäänisesti rummutettuun – asiaan: ”humanitaariseen kolonnaan”.

Venäjä toimittaa ammuksia ja aseita sekä muuta varustusta myös suoraan rajan yli turvautuen pikkuteihin tai maastoon raivattuihin kulkureitteihin. Loppukesän ja syksyn kuluessa ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio on havainnut lukuisia tällaisia, yöaikaan suoritettuja rajan ylityksiä, Manychin seudulla. Ensimmäinen ETYJ:n kuvaama video – “OSCE SMM spotted convoys of trucks entering and exiting Ukraine in Donetsk region” – julkaistiin 10.8.2018. Tätä kirjoittaessa viimeisin tällainen rajanylitys (seitsemäs) tapahtui viikolla 43. 

Miehitetyssä osassa Itä-Ukrainaa on myös lukuisia suurempia tukikohtia/varikkoalueita, joiden kautta joukkojen rotaatioita hoidetaan ja joilla on logistiikan kannalta huomattava merkitys. Olen käsitellyt aihetta aiemmissa blogeissani, kuten ”Venäläisjoukkojen tukikohtia miehitetyssä Itä-Ukrainassa”, alla kuitenkin satelliittikuva, johon merkitty merkittävimmät miehitettyjen alueiden varikot/tukikohdat, joita muun muassa Venäjän asevoimien yksiköt hyödyntävät. Kuvassa on myös eräitä Itä-Ukrainan miehitetyille alueille sijoitettujen joukkojen huollon ja harjoittelun kannalta merkittäviä kohteita Venäjällä, Kuzminkan ja Kadamovskyin harjoitusalueiden ohella Russkojen ammusvarasto.

Haluan muistuttaa tekstini lukijoita siitä, että vaikka olen käynyt läpi suuren joukon julkaistua aineistoa ja kirjoitettuja artikkeleja, sodan salatusta – eli Venäjä kieltää osallisuutensa – luonteesta johtuen väistämättä osa komentajista on voinut jo vaihtua toisiin. Kestää aina aikansa, kunnes komentajavaihdokset saadaan varmistettua ja uuden komentajan todellinen nimi ”tunnusnimen” taustalla selville.

Sama pätee myös 1. ja 2. armeijakunnan prikaatien sekä muiden joukko-osastojen nimiin ja tunnuksiin. Sodan kuluessa osa joukko-osastoista on muuttunut muotoaan tahi kokoaan, tai niiden nimi voi olla hyvinkin hämäävä esim. 2. armeijakuntaan kuuluva Prizrak-prikaati, joka oli vahvuudeltaan pataljoonaluokkaa kesällä 2014 ja toisaalta eräiden asiantuntijoiden mielestä taistelukyvyltään Prizrak-prikaati vastaa edelleen pataljoonaa. Toisinaan se myös lasketaan kuuluvaksi Luhanskin ”kansantasavallan” aluepuolustuspataljoonien joukkoon, jollaisten joukkoon se on tässä kirjoituksessa laskettu. On myös todennäköistä, että eräiden prikaatien ja pataljoonien kohdalla käytetään etenkin prikaati -joukkoyksikkönimitystä ennemminkin symbolisten syiden takia, todellisuudessa ne eivät välttämättä vastaa vahvuudeltaan esim. prikaatia vrt. yllä mainittu Prizrak-prikaati.

Edellisistä johtuen en ole luetellut todennäköisiä prikaatien ja pataljoonien komentajia, koska sodan kuluessa pataljoonia on yhdistetty, komentajia vaihdettu, osa on kuollut taisteluissa tai attentaateissa, kuten Sparta-pataljoonan komentajana toiminut Arsen ”Motorola” Pavlov ja Somali-pataljoonan komentajana toiminut Mikhail ”Givi” Tolstykh – kumpikin salamurhattiin, todennäköisimmin sisäisen välienselvittelyn seurauksena. Näin kävi myös yllä mainitun Prizrak-prikaatin komentajalle Aleksei Mozgovoille, joka kuoli väijytyksessä toukokuussa 2015 lähellä Myhailivkaa miehitetyssä Itä-Ukrainassa.

Venäjän asevoimista tulevat pataljoona, rykmentti ja prikaatikomentajat viipyvät sotatoimialueella yleensä muutaman kuukauden harvemmin yli vuotta. Näyttää siltä, että 1. ja 2. armeijakunnan komentavat upseerit ovat tehtävässään muutamia kuukausia, korkeintaan puolivuotta kerrallaan. Nykyinen 2. armeijakunnan komentaja kenraalimajuri Valeri Sharagov näyttää rikkovan tämän kaavan, nykyinen tehtävänsä on jo toinen vastuullinen tehtävä miehitettyjen alueiden armeijakuntien johdossa.

Epävirallisesta blogisarjasta Venäjä sotii Ukrainassa on tämän blogin jälkeen jäljellä enää yksi laajempi blogi, jossa käyn läpi Venäjän varustamien joukkojen kalustoa, ja eritoten sellaista kalustoa, mitä ei ole toimitettu Venäjän ulkopuolelle – ei etenkään Ukrainalle. Osa tästä kalustosta on huippumodernia, jota Venäjän asevoimillekin on toimitettu vasta yksittäisiä kappaleita, mikä myös omalta osaltaan todistaa sen puolesta, että Venäjä on sodan suora osapuoli.

Venäjä sotii Ukrainassa!

Marko

1. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2018/10/venaja-huoltaa-vapaasti-joukkojaan-ita.html 

2. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2018/10/venalaisjoukkojen-tukikohtia.html 

3. http://www.mid.ru/ru/foreign_policy/news/-/asset_publisher/cKNonkJE02Bw/content/id/2804842?p_p_id=101_INSTANCE_cKNonkJE02Bw&_101_INSTANCE_cKNonkJE02Bw_languageId=en_GB 

4. https://ru.tsn.ua/ato/rossiyskie-generaly-putina-na-donbasse-armageddon-teplinskiy-i-lyubitel-voennyh-paradov-sharagov-998380.html 

5. https://dangerzoneblog.com/2016/01/30/the-dpr-mod-an-assessment/ 

6. https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/144311/KoistinenJT_YEK58.pdf?sequence=1&isAllowed=y 

7. https://informnapalm.org/en/professional-russian-army-in-ukraine-database-and-visualisation/ 

8. http://euromaidanpress.com/2016/11/23/the-75-russian-military-units-at-war-in-ukraine/ 

9. https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2016/07/04/russias-200th-motorized-infantry-brigade-donbass-tell-tale-tanks/ 

Lähdeluettelossa mainitun aineiston ohella olen hyödyntänyt seuraavia tekstejä muutamien erittelemättömien tietolähteiden rinnalla:

John Schindler: Russia’s “Secret” Army in Ukraine.

Information Resistance: Occupiers form up a new artillery groups in the brigades of "1st Army Corps DNR".

Dmitry Tymchuk: Russian command changes the organizational structure of the “1st DNR” and “2nd LNR” Army Corps 04.05.2017. 

The Kremlin’s puppets The War Road in Donbas.

Prometheus: Donbas In Flames (kirja).

Danger Zone: Clipped wings – on the “DPR” Republican Guard and reforms in the Donetsk separatist militia.

Kuulumisia terrorihallinnon miehittämästä Donetskista

Suomalaisen median välittämien uutisten perusteella saattaisi kuvitella, että sota Ukrainassa on lakannut olemasta, että melkoinen osa Ukrainaa ei enää ole terrorihallinnon miehittämää – Krim on edelleen miehitetty aivan kuten on osia Itä-Ukrainastakin. Terrorihallinnolla viittaan aivan suoraa Venäjään, Venäjän tämänhetkisestä hallinnosta on hyvä käyttää juuri sitä nimeä, jonka he ansaitsevatkin, sillä niin paljon kauhua ja kuolemaa Vladimir Putinin hallintokoneisto on kylvänyt Venäjälle sekä erityisesti maan rajojen ulkopuolelle viime vuosina. Kyse on totalitarismiin luisuvasta, ehkäpä jo luisuneesta, hallinnosta, jonka työkalupakissa näyttää olevan vain yksi työkalu ongelmien ratkaisuun – turvautuminen väkivaltaan. Viimeisten viikkojen kuluessa olemme saaneet jälleen hiukan uutisia Donetskista, joten on vaihteeksi hyvä kertoa ihmisille siitä, millaista tavallisten asukkaiden arki miehitetyssä kaupungissa on.

Asemiehiä Donetskissa "Bakiny'issa" (Бакинах) lokakuussa 2018. 

Ensin yleisluontoisesti mielialasta ja tilanteesta Donetskissa

Olemme olleet muutamien viime päivien kuluessa tiiviimmin yhteydessä läheisiimme ja ystäviimme Donetskissa. Heidän mukaan mieliala kaupungissa on heikentynyt entisestään – ihmiset ovat surullisia ja ahdistuneita. Kaupungin ”henkeä” voisi kuvata tällä hetkellä matalaksi ja ilottomaksi, ihmisiä on liikkeellä vähän – myös keskusta vaikuttaa siellä harvemmin vierailevien mielestä todella autiolta verrattuna aikaan ennen sotaa. Tilannetta heikentää kehno taloudellinen tilanne, hinnat ovat nousseet entisestään – vaikka kaupoissa olisikin ostettavaa, tavallisten kansalaisten ostovoima on heikentynyt hintojen nousun sekä palkkojen että eläkkeiden maksuongelmien myötä niin paljon, että rahat riittävät juuri ja juuri elämän perustarpeiden täyttämiseen. Eräät tuttumme eivät ole ostaneet vaatteita tämän vuoden puolella ollenkaan.

Ongelmia lisää infrastruktuurin rapistuminen esim. monin paikoin Donetskin alueella vesijohtoverkko on kuvainnollisesti sekä konkreettisesti romahtamistilassa, veden saannissa on ongelmia sen ohella, että vesi on paikoin täysin juomakelvotonta. Muun muassa osassa Donetskia talousvesi haisee voimakkaasti ”lääkkeiltä”, vettä ei voi käyttää muuhun kuin siivous- ja pyykinpesuvetenä. Kaikki juotavaksi tai ruoan laittoon tarkoitettu vesi on joko ostettava tai hankittava muualta.

Moni toivoi, että syksyn koitettua tilanne kohentuisi edes hiukan, että vettä olisi käyttöön edes hiukan enemmän, mutta kesään verrattuna mikään ei ole muuttunut paremmaksi.

Minun on mahdotonta sanoa millainen tilanne on koko Donetskissa, mutta taannoin Makiivkassa, Donetskin itäpuolella, sadat ihmiset hakeutuivat hoitoon juotuaan huonolaatuista vesijohtovettä, josta voisi päätellä, että vesihuolto kautta koko Donetskin alueen on surkeassa kunnossa. Makiivkassa syyksi joukkosairastumisille paljastui puutteellinen vedenpuhdistus.

Donetskin pohjoinen vedenpuhdistamo sijaitsee käytännössä demarkaatiolinjalla, se on kärsinyt vaurioita sodassa sekä on usein poissa käytöstä sotatoimien seurauksena.

* * *

Meille on myös kerrottu, kuinka tyhjilleen jätettyihin asuntoihin on muuttanut uusia asukkaita. Asuntojen oikeat omistajat ovat aikaa sitten poistuneet kaupungista, kuka minnekin, mutta tämän vuoden puolella uusia ”naamoja” on muuttanut entistä enemmän tyhjinä olleisiin. L:n kotitaloon on ilmaantunut uutena asukkaana sotilasasuun sonnustautunut henkilö. Kukaan ei tiedä hänen nimeä, pukeutumisesta ja varustuksesta sekä aksentista päätellen hän on alueelle saapunut ”venäläissotilas” (todennäköisemmin upseeri) – yksi niistä sadoista, joille miehitettyjen alueiden ”hallinto” on luovuttanut rikollisesti takavarikoimansa asunnon käyttöön.

”Poliittisesta” tilanteesta Donetskissa

Viime aikoina Donetskin ”poliittinen” tilanne on herättänyt keskustelua, tässä on toki syytä todeta jo alkuun se, että ”poliittista” tilannetta donetskilaiset tuttumme ja läheisemme, niiltä osin kuin se heitä kiinnostaa, ovat nimittäneen teatteriksi, mikä kuvaa parhaiten sikäläisiä tapahtumia. Donetskin ja laajemmin miehitettyjen alueiden ”politiikka” on teatteria, jossa jokainen – uskoakseni – tietää sen, että kyse on vain kulisseista, joiden avulla yritetään synnyttää kuvaa jostain, jota ei alueella miehityksen alun jälkeen ole edes ollut.

Venäläistahojen nostettua Denis Pushilin valtaan militanttikomentaja Aleksandr Zahartšenkon likvidoinnin jälkeen, on Donetskiin saapunut Venäjältä uusia ”viranomaisia” sekä neuvonantajia. ”Korkeimman oikeuden puheenjohtajaksi” nimitettiin venäläinen Andrei Kim,* hänen jälkeen Venäjältä on saapunut muun muassa Aleksandr Kazinovits – hänkin mitä ilmeisimmin ”oikeuslaitoksen” palvelukseen.

Se, että hallintoon tuodaan uusia miehiä Venäjältä, kertoo ennen kaikkea siitä, että ”Zahartšenkon klaanista” halutaan päästä eroon. Aleksander Zahartšenkon likvidoinnin jälkeen tämän lähipiiriin kuulunut ”talous- ja veroministeri” Aleksander Timofe'ev sekä Zahartšenkon neuvonantaja ja ”poliittinen ideologi” Aleksandr Kazakhov poistuivat Venäjälle.

Edellistä alleviivaa Venäjältä tihkuvat tiedot, joiden mukaan Denis Pushilin raivasi pois Zahartšenkon rikollissyndikaatin. Tietenkin, jos tarkkoja ollaan, ei Pushilin häntä raivannut pois vaan henkilöt/tahot Venäjällä päättivät poistaa päiviltä omapäisenä pidetyn Aleksandr Zahartšenkon, ja samalla pöytää puhdistettiin muutenkin Zahartšenkon lähipiirin poistuessa Venäjälle. Suomalaisittain kiinnostava juonne tässä on se, että muuttuuko propagandisti Putkosen palvoma Zahartšenko jossain vaiheessa myös hänen teksteissä rikollissyndikaatin johtajaksi ”kansallissankarin” sijaan?

Yleisesti ottaen, vielä on liian aikaista tehdä johtopäätöksiä siitä mihin suuntaan tilanne Itä-Ukrainassa jatkossa etenee. Todennäköisesti emme ole vielä nähneet kaikkia Zahartšenkon puhdistuksen jälkeisiä henkilömuutoksia. Valmistautuminen näytösluonteisiin marraskuun 11. ”vaaleihin” on ainakin alkanut.

Jaettu donetskilaisiin koteihin lokakuussa 2018.

Marko

*: uutisoitu myös:

https://censor.net.ua/blogs/3092606/grajdanskaya_voyina?fbclid=IwAR2AiaOvkCLzbgZ6dhUsdOrXJq214YjSIBiKyAZMUBdSXZuWCL5P4jcYGQE 

Kuvat via @hochu_dodomu ja @loogunda. 

Oikeutta jaettiin, ja sitä myös saatiin

Lokakuun 18. 2018 peritavallinen torstai syksyisessä Suomessa, vettä satoi – kastuin, ei siis mitään uutta auringon alla, näin sitä äkkiseltään saattaisi kuvitella, mutta ei tässä kaikki tänä syksyisenä päivänä, sillä samaisena päivänä Helsingin käräjäoikeus tuomitsi MV-lehden perustaneen Ilja Janitskinin yhden vuoden ja kymmenen kuukauden vankeusrangaistukseen, Venäjän presidentinhallinnon alaisen RISI:n Suomen ja Pohjoismaiden edustajan Johan Bäckmanin yhden vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen sekä kolmantena syytettynä olleen A.T. kolmen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. (1 ja 2) Tosiasiassa Janitskin istuu enää pari päivää, ensikertalaiset istuvat tuomiosta puolet ja Helsingin käräjäoikeus on erikseen arvioinut, että kotiarestissa Andorrassa vietetyt päivät vastaavat vankilapäiviä, joten näinä päivinä Janitskin kävelee vapauteen.

Johan Bäckman Helsingin käräjäoikeudessa kesällä 2018 (kuva M. Enqvist).

Janitskinin opetuslapset ovat aiemmin vaatineet rikoksia tehneille kovia rangaistuksia, onpa jopa Hammurabin lakien toivottu palaavan Suomeen, nyt olemme kuitenkin saaneet nähdä ”rintamalinjan” rakoilua, onpa epätyypillisesti ilmennyt lempeyttä ja ymmärrystä rikollisia kohtaan, kummallista etten sanoisi! Mallia antaa entinen kansanedustaja, Reformin ehdokaslistoilla tulevissa eduskuntavaaleissa oleva James Hirvisaari. (3)

Kuvakaappaus James Hirvisaaren twittertililtä.

Yllätys ei ole sekään, että propagandisti Janus Putkonen Ivan Putkovina siellä Venäjän miehittämässä Itä-Ukrainassa on avannut sanaisen arkkunsa, eikä alla oleva viesti jäänyt eilen ainoaksi laatuaan.

Kuvakaappaus Ivan Putkov (aka Janus Putkonen) Facebook-tili.

Tämän lyhyen alustuksen jälkeen siirtykäämme kerronnassa eteenpäin, jonka aloitan lainauksella journalistiliitto.fi -sivulta:

”Moni vihapuhuja on yrittänyt vedota sanavapauteen, mutta tässä päätöksessä todetaan yksiselitteisesti, että tällä toiminnalla ei ole sananvapauden kanssa mitään tekemistä.” (4)

Sen perusteella mitä itse olen seurannut Jessikka Aroon kohdistunutta häirintää – itse asiassa terminä ”häirintä” on monasti aivan liian lievä antaen hieman väärän kuvan toiminnasta, toimintaa voi kutsua psyykkiseksi väkivallaksi, johon on osallistunut suuri joukko ihmisiä useammalla eri kielialueella – en voi muuta kuin olla samaa mieltä lainauksen kanssa: tällä toiminnalla ei ole sananvapauden kanssa mitään tekemistä.

Kirjoitin marraskuun 10. 2017 blogin ”Kansainvälisen lokakampanjan kohteena”, jossa kuvaan eräitä Jessikka Aroon kohdistettuja häirintäkampanjoita, merkittävin huomio kohdistuu tanskalaiseen bloggaaja Jesper Larseniin, joka kirjoitti herjaavan blogin Arosta, uhaten tuolloin paljastavansa tulevissa blogeissaan kaiken Arosta. Tämä tanskalainen, joka ei tiettävästi koskaan ollut kirjoittanut riviäkään Jessikka Arosta, tuli kirjoittaneeksi herjaavan blogin toimittaja Arosta kuukaudenpäivät siitä, kun oli tavannut Johan Bäckmanin Helsingissä syyskuussa 2017. Eikä tästä ole pitkäkään aika, kun loppukesästä 2018 ex. kansanedustaja Mikko Elo hyökkäsi Facebookissa toimittaja Aroa vastaan. (5)

Sanon sen vielä uudelleen, kiusaaminen ei ole sananvapautta, eikä kiusaamisen rajoittaminen ole sananvapauden rajoittamista.

MV-lehden toimintaan ei kiinnitetty huomiota ennen ennekuin siinä ryhdyttiin julkaisemaan törkyä ja kyseinen media valjastettiin ilkeämielisiin tarkoituksiin. Enpä jaksa uskoa, että kenelläkään olisi ollut mitään sellaista kansalaismediaa vastaan, jossa olisi pitäydytty asiassa, jossa ei olisi sorruttu häirintään ja disinformaation jakamiseen, jossa olisi haastettu perinteinen media taistoon asiassa – ja vain asiassa – pysyen.

Janitskin MV-lehden perustajana ja päätoimittajana ei kuitenkaan valinnut tällaista tietä vaan aivan toisen tien, ja se tie vei päivään, jolloin Helsingin käräjäoikeus antoi tuomionsa. Olen sikäli tyytyväinen tuomioon, että sen myötä annettiin selkeä signaali sille, mikä on sallittua ja mikä taasen ei, että sanomisen vapauteen kuuluu myös vastuita. Haluaisin olla yhtä luottavainen kuin Jessikka Aroa avustanut Martina Kronström, ja uskoa oikeuden päätöksen jälkeen törkykirjoitusten loppuvan, mutta ikävä kyllä en ole aivan niin luottavainen. Hetkellinen rauhoittuminen on todennäköistä, mutta loppuminen – ikävä kyllä niitä pahantahtoisia ihmisiä on liikaa (ja heillä malttamaton mieli), jotta malttaisivat tyystin lopettaa häirinnän.

Mutta samalla kun olen tyytyväinen tähän puoleen toivon hiljaa mielessäni, että viranomaisillamme olisi halua ja tahtoa perehtyä tarkemmin dosentti Johan Bäckmanin muihin tekemisiin Suomen rajojen ulkopuolella, miksei Suomessakin. Tähän mennessä tätä halua ei näytä juurikaan olleen, tai ainakaan julkisen keskustelun perusteella halua ei juuri näytä olleen. Ei ole ollut halua tutkia muun muassa seuraavaa:

-toimiiko Johan Bäckman terroristien värvääjänä ja terrorisminrahoittajana, tässä kohdin viittaisin muun muassa Petri Viljakaisen vuosien takaiseen haastatteluun, jossa hän toteaa Johan Bäckmanin maksaneen hänen viisumin ja osan matkakuluista Viljakaisen liittyessä venäläisten miehitysjoukkoihin Itä-Ukrainassa. (6)

-rahoittaako Johan Bäckman toimintaa omilla rahoillaan vai saako hän mahdollisesti ulkopuolista rahoitusta.

-mikä rooli Donetskin ”kansantasavallan” ”edustustolla” Helsingissä on värväystoiminnassa, Johan Bäckmanin blogista: ”Donetskin kansantasavallan (DNR) Helsingin-edustusto on menestyksellisesti lähettänyt Donbassiin suomalaisia vapaaehtoisia. He ovat asepalveluksen suorittaneita suomalaisia, jotka aatteellisista syistä haluavat puolustaa demokratiaa ja sananvapautta natsi-amerikkalaisen juntan sortoa ja NATO-USA-EU-totalitarismia vastaan.” (7)

-onko mukana ollut muita toimijoita (operaattoreita), kuten yrityksiä, valtiollisia toimijoita tms.

-onko Johan Bäckman syyllistynyt Rikoslain 34 a luku Terrorismirikokset mainittuihin rikoksiin. (8)

Että mistäkö tiedän, että ei ole ollut halua tutkia. Tiedänpä vaan!

Marko

1. https://yle.fi/uutiset/3-10463216 

2. https://www.iltalehti.fi/uutiset/2014012417971245_uu.shtml 

3. https://reformime.wordpress.com/ehdokkaat/ 

4. https://journalistiliitto.fi/fi/hanne-aho-oikeus-toteutui-janitskin-tuomiossa/ 

5. https://www.verkkouutiset.fi/ex-kansanedustaja-jakoi-netissa-ylen-toimittajan-puhelinnumeroa/  

6. https://lansi-savo.fi/uutiset/lahella/fdffe389-ccec-4b8f-8223-3a2100134a34 

7. https://kohudosentti.blogspot.com/2015/07/suomalaiset-vapaaehtoiset-saapuneet.html 

8. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001#L34a 

Venäläisjoukkojen tukikohtia miehitetyssä Itä-Ukrainassa

Viikonpäivät sitten aloitin blogisarjan Venäjän sodasta Itä-Ukrainassa kirjoituksella ”Venäjä huoltaa vapaasti joukkojaan Itä-Ukrainassa”, kyseisessä blogissa hahmottelin reittejä kuin myös keinoja, joilla Venäjä huoltaa Itä-Ukrainan miehitetyille alueille sijoittamansa joukot. Käytännössä on oikein ilmaista asia siten, että kyse on Venäjän valtiona suorittamasta joukkojen huollosta, vaikka osassa huollettavista joukoista kyse on Venäjän proxy-joukoista ja osassa taasen Venäjän asevoimien sekä muiden turvallisuuselinten yksiköistä, mutta kaikissa tapauksissa joukot ovat alisteiset venäläiselle sotilasjohdolle. Suppeasti tarkasteltuna Novotšerkasskiin, Rostovin oblastiin, sijoitetulle 12. reservin esikunnalle, mikä taasen on alisteinen Venäjän eteläisen sotilaspiirin esikunnalle sekä Venäjän yleisesikunnalle – ja viime kädessä Venäjän johdolle (Vladimir Putin esikuntineen).

Tässä kirjoituksessa tarkastelen merkittävimpiä Itä-Ukrainan miehitetyille alueille perustettuja tukikohtia, tukikohtia ja kohteita, joiden rooli Venäjän johtamien, varustamien ja valtaosin miehittämien joukkojen toiminnassa on ensiarvoisen tärkeä tai muulla tapaa huomioitava. Jatkossa tämä blogisarja täydentyy siten, että käyn läpi joukkojen kokoonpanoa kuin myös aseistusta ja muuta varustusta. Tässä kohdin on kuitenkin perusteltua lyhyesti tuoda esille miehitettyjen alueiden joukkojen kokoonpano.

Donetskin ”kansantasavallan” alueelta operoivaan 1. armeijakuntaan kuuluu 6 + 1 prikaatia, vastaavasti Luhanskin ”kansantasavallan” alueelta operoivaan 2. armeijakuntaan kuuluu 4 + 1 prikaatia, joten Itä-Ukrainan miehitetyille alueille on sijoitettu yhteensä noin 35 000 sotilasta/militanttia 1. ja 2. armeijakuntaan, nämä joukot ovat Venäjän asevoimien upseereiden komentamat ja valtaosalta venäläisten, sotilaiden ja vapaaehtoisten, miehittämiä. Venäjän maaperällä Eteläisen sotilaspiirin alueella 1. ja 2. armeijakunnalla on noin 15 000 miehen operatiivinen reservi.

1. ja 2. armeijakunnan kaluston vahvuus – vahvuus on suuntaa antava, eikä siihen sisälly esim. Kuzminkan ja Kadomovskiyn harjoitusalueille sekä Kamensk-Šahtinskiin varastoitua kalustoa.

panssarivaunut	478
rynnäkkövaunut ja miehistönkuljetusajoneuvot	845
tykistö	756
raketinheittimet	208
erilaiset ilmatorjuntajärjestelmät	621

(Tiedot kesältä 2018).

Seuraavaksi satelliittikuva, johon merkitty eräitä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla sijaitsevia merkittävimpiä tukikohtia sekä tukikohta-alueita. On kuitenkin syytä huomioida, että kuva merkintöineen ei millään muotoa ole kattava. Myöhemmin kirjoituksessa avautuu tarkemmin se, miksi tällaisen karttaluonnoksen on mahdotonta olla kattava laadultaan.

Alla karttakuva Itä-Ukrainasta, johon merkitty tärkeimmät Venäjän valvomat rajanylityspaikat sekä Itä-Ukrainan operaation kannalta merkittävät harjoitus- sekä varikkoalueet. Itä-Ukrainan miehitetyille alueille on myös merkitty kahdella ellipsillä ne alueet, jotka ovat Venäjän alueelle sijoittamien joukkojen rotaatioiden ja huollon kannalta merkittävimpiä, kyseisillä alueille ovat suurimmat alueella toiminnassa olevat venäläistukikohdat. On myös hyvä muistaa, että Venäjä kontrolloi täysin yli 400 km matkalta miehitettyyn osaan Itä-Ukrainaan rajoittuvaa rajaa, joten tarvittaessa raja ylitetään sieltä mistä on tarpeen.

Merkittäviä tukikohtia Venäjän puolella

Venäjän Ukrainaan sijoittamien joukkojen operoinnin kannalta Venäjän puolella olevien tukikohtien toimintaa ei pidä väheksyä, joten katsauksenomaisesti käyn läpi yllä oleviin kuviin merkityt tukikohdat ja harjoittelualueet sekä huoltotukikohdat.

Kuzminkan harjoittelualue

Venäjän puolella Ukrainan rajan tuntumassa on lukuisia joukkojen kokoama-alueita, lokakuussa 2015 Kuzminkassa toimi harjoittelualue, jossa ei ollut merkittävää rakennustoimintaa. Samaisen vuoden joulukuussa rakennustyöt ovat jo alkaneet ja elokuussa 2016 muutokset ovat merkittävät. Syksyllä 2017 tukikohtakompleksi levittäytyi jo useamman kilometrin matkalle.

Kuzminkan länsipuolella menee raidelinja Taganrogista Asovanmeren rannikolta sisämaahan ja Avilo-Uspenkan kautta aina Ukrainan puolelle. Taganrogin ja Avilo-Uspenkan välillä on useita rautatieasemia ja/tai tavarajunien lastauspaikkoja, Venäjän asevoimat hyödyntää säännöllisesti ratapihoja Matveev Kurganissa sekä Pokrovskojessa junien purkuun ja lastaukseen.

Kadamovskyin harjoittelualue

Venäjän Ukrainan sotilasoperaation esikunta (12. reservin esikunta) sijaitsee Novotšerkasskissa Rostovin oblastin alueella, kaupungin pohjoispuolella sijaitsee laaja Kadamovskyin harjoittelualue, jonne on myös sijoitettu huomattavan paljon Itä-Ukrainassa toimivien 1. ja 2. armeijakunnan käyttöön tarkoitettua varustusta. Ennen sotaa (v. 2013) Kadamovskyin alueella oli vain yksittäisiä pysyviä rakennuksia, tuolloin alue oli lähinnä säännöllisessä käytössä oleva harjoittelualue. Merkittävä laajeneminen ja rakentaminen alkoi vuosien 2015 ja 2016 aikana.

Kamensk-Šahtinskin alue

Kamensk-Šahtinskin kaupunkialueella sijaitsee suuri Venäjän asevoimien varikko- ja varastoalue. Liikenteen solmukohtana kaupunki on merkittävässä roolissa Venäjän Itä-Ukrainaan sijoittamien joukkojen huollon kannalta. Venäjän viime kesäisen Vostok-2018-sotaharjoituksen aikana Kamensk-Šahtinskiin saapui Venäjän Itäisen sotilaspiirin alueelta muun muassa panssarikalustoa (T-62M) rahtijunilla.

Kuvakaappaus @akihheikkinen (30.8.2018).

Kamensk-Šahtinskin eteläpuolella (kuva yllä) sijaitsee tukikohta, jonne on tietojeni mukaan sijoitettu sotilasyksikkö No. 48670.

Kamensk-Šahtinskin länsipuolella sijaitsevan Gundorovski’in pikkukaupungin kaakkoispuolella sijaitsevaa varastoaluetta on myös laajennettu merkittävästi käynnissä olevan sodan aikana (heinäkuun 1. 2014 alueella oli kolme varastohallia, nyt niitä on kymmenkunta).  Elokuussa 2014 Gundorovski’in kaakkoispuolella, varastojen tuntumassa, seisoi useamman päivän ajan Venäjän Ukrainaan lähettämä ensimmäinen ”humanitaarinen kolonna” (kolonnan ajoneuvoja on nähtävissä alueelta elokuussa 2014 otetuissa satelliittikuvissa).

Russkoyen huoltotukikohta

Perustettu 16. elokuuta 2014 jälkeen eli Russkoyen huoltotukikohta on perustettu samoihin aikoihin Venäjän elokuussa 2014 alkaneen offensiivin kanssa. Huoltotukikohta on ollut toiminnassa yhtäjaksoisesti elokuusta 2014 asti, alueelle on rakennettu pysyviä rakennuksia.

Miehitetty Itä-Ukraina

Seuraavaksi lyhyet maininnat Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden merkittävistä tukikohdista ja varikkoalueista, jotka ovat ensiarvoisen tärkeässä roolissa joukkojen rotaatiossa sekä huollossa, osan tuntumassa on myös harjoittelualueita, joilla 1. ja 2. armeijakuntiin kuuluvat joukot harjoittelevat. Käydessäni läpi tiedossani olevia tukikohta-alueita, turvauduin Google Earthiin, joten kaikkien alueiden kohdalla käytössäni ei välttämättä ollut tämän vuoden satelliittikuvia, joten on mahdollista, että osassa tukikohtia toiminta on hiipunut, mutta vastaavasti osassa aktiivisuus on lisääntynyt – näin on todennäköisesti käynyt juuri Mospynen alueen kohdalla Ilovaiskin lounaispuolella, jossa syksyllä 2017 julkaistuissa satelliittikuvissa oli jäljellä vain merkkejä aktiivisesta toiminnasta, kuitenkin tämän vuoden puolella – viimeksi syyskesästä – ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio on kertonut alueella havaitun varastoituna kalustoa.

Ja koskapa blogin alkupuolen satelliittikuvaan on merkitty niin suuri joukko erilaisia kohteita, en liitä kirjoitukseen kaikista kohteista yksityiskohtaista satelliittikuvaa, merkittävät huomioin sellaisilla.

Torez

Havainnollistaakseni kuinka merkittävä muutos voi olla laitan alle kaksi kuvakaappausta Google Earthista Torezin alueesta päiviltä 28.4.2015 ja 20.8.2017, reilussa parissa vuodessa muutaman teltan alue kasvoi tukikohdaksi, jossa on useita pysyviä rakennuksia ja joka on merkittävä huolto- ja rotaatiotukikohta.

Buhaivka

Venäläisjoukot ryhtyivät käyttämään Buhaivkan aluetta pysyvämmin heinäkuussa 2015, mutta jo tätä ennen joukot hyödynsivät aluetta satunnaisesti. Nykyään Buhaivkassa on myös pysyväluonteisia rakennuksia.

Myrne

Alueella sijainneita rakennuksia on ryhdytty käyttämään tukikohtana syksyn 2015 ja kevään 2016 välillä. Huhtikuussa 2016 otetuissa satelliittikuvissa alueella näkyy jo merkittävää toimintaa verrattuna syksyyn 2015. Reilut kolme kilometriä Myrnen tukikohdasta kaakkoon Azarivkan alueella – metsikössä – on havaittu sotilaallista toimintaa, todennäköinen harjoittelualue, jonne on mahdollisesti raivattu laskeutumisalue helikoptereille.

ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio on ulottanut tiedustelulennokeilla tiedustelulentonsa säännöllisesti Myrnen ylle, joten alueen käytöstä on varsin tarkka kuva.

Kuva @OSCE_SMM.

Miusynsk

Alueen rakentaminen alkoi keväällä 2015, kyseisen vuoden huhtikuussa alueelle oli pystytetty ensimmäiset teltat ja tuotu ensimmäisiä varustekontteja. Loppukesästä 2016 tukikohta oli saavuttanut nykyisen laajuutensa, jonka jälkeen tukikohta on ollut jatkuvassa käytössä, tämän sitä ei ole enää merkittävästi laajennettu.

Petrivske

Petrivsken alueen tukikohta/varikko toimii kahden vanhan kolhoosin (?) alueella. Alueen rakennukset on todennäköisesti otettu venäläisjoukkojen haltuun maalis-huhtikuussa 2016, jolloin rakennusten tuntumassa näkyy ensimmäisiä kertoja yksittäisiä sotilasajoneuvoja – viikkoa eteenpäin alueella on kymmeniä sotilasajoneuvoja. Alueelle ei ole rakennettu käynnissä olevan sodan aikana lisää rakennuksia.

Svobodne

Satelliittikuvien perusteella voi päätellä, että Svobodnen alueella ensimmäiset rakennustyöt alkoivat lokakuussa 2015. Aluetta on laajennettu merkittävästi loppuvuoden 2016 ja 2017 aikana. Tällä hetkellä aluetta käytetään etenkin ammunnan harjoitteluun erilaisilla asejärjestelmillä.

Markyne

Lokakuun 2015 lopun ja maaliskuun 2016 välillä Markynen kylästä vajaat kolme kilometriä länteen tien varteen puurivistön suojiin on rakennettu pari hallia erilaisten linnoitteiden ja tuliasemien lisäksi. Vuoden 2017 kuluessa alueelle on kasattu suojavalleja aiempien rakenteiden lisäksi. Tätäkin aluetta käytetään lähinnä ammunnan harjoitteluun.

Hrustalnyi (Krasnyi Lutš)

Hrustalnyin, entisen Krasnyi Lutšin, alueella on lukuisia tukikohtia sekä varastoja. Oheisessa kuvassa näkyy  suorakaiteen muotoinen alue metsikön keskellä, joka on ollut varastoalueena ainakin kesästä 2016 lähtien, itse alue on ollut metsään raivattuna jo ennen sotaa, mutta sillä ei tuolloin ollut juuri mitään toimintaa. Alueen lähistöllä olevia varastoja (esim. punainen nuoli) ympäristöineen on hyödynnetty sodassa.

* * *

Seuraavaksi kolme laajempaa kuvaa Kruhlykin, Shymshynivkan ja Novoselivkan alueista, jokaista niistä hyödynnetään tällä hetkellä – osassa toiminta on ollut aktiivista useamman vuoden ajan samalla alueita laajentaen, kuten Novoselivkan alue, jonne on rakennettu erilaisia linnoitteita sekä parkkialueita kalustolle (esim. punainen nuoli, metsän suojaan katseilta piiloon raivattu parkkialue kesän 2017 aikana) sotavuosien aikana.

Kruhlyk

Shymshynivka

Jossa laajalla alueella varastoja, suojia tms. rakenteita.

Novoselivka

* * *

Rotaatio- ja huoltokeskuksissa on kuitenkin vain osa alueen kalustosta. Venäjä proxy-joukkoineen on sijoittanut merkittävän osan kalustosta demarkaatiolinjan tuntumaan vastoin Minsk II-sopimusta, osan tiiviisti asutetuille alueille, kuten alla olevan ETYJ:n monitorointimission helmikuussa 2018 julkaiseman tallenteen perusteella voi havaita. Tallenne kuvattu tiedustelulennolla Makiivkan yllä.

ETYJ:n julkaisemassa kuvassa seitsemän 9K35 Strela-10 lähi-ilmatorjuntajärjestelmää asutuksen keskellä.

Miehitettyjen alueiden kaupunkialueiden varasto- sekä tehdastiloja hyödynnetään myös kaluston ja materiaalin varastoinnissa, seuraavaksi esimerkit Luhanskista ja Makiivkasta Donetskin kupeesta.

Transpelen aluetta Luhanskin – tuhotun – lentokentän länsipuolella on hyödynnetty sodan ajan välivarastona. Upotuskuva Google Earth -kuvassa videolta ”Окраина Луганска. Военная техника рашистов. Снято БПЛА Армия SOS”. (1)

Makiivkan alueella pikateiden H20 ja H21 liittymän kaakkoispuolella sijaitsevia varastoja on hyödynnetty samalla tapaa kuin Luhanskissa Transpelen aluetta on hyödynnetty välivarastona sekä varikkona. Alueelta on noin 15 km demarkaatiolinjalle, joten raskaan kaluston varastointi alueella on samalla vastoin Minsk II-sopimusta. Upotuskuva Google Earth -kuvassa Informnapalmin artikkelista ”Потемкин раскрыл расположение базы российских оккупантов в Макеевке”. (2)

Edellisen blogin ”Venäjä huoltaa vapaasti joukkojaan Itä-Ukrainassa” ja tässä blogissa esille tuodun aineiston perusteella voidaan saada varsin selkeä kuva siitä, kuinka ja missä Venäjä huoltaa joukkojaan Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla. Itse asiassa ETYJ:n Ukrainan monitorointimission loppukesästä ja syksystä julkaiseman aineiston perusteella voimme luoda kuvan yhdestä reitistä Venäjän miehittämältä rajaosuudelta aina Hrustalnyin eli entisen Krasnyi Lutšin alueelle.

Huom. alla olevaan satelliittikuvaan liitetyt upotuskuvat kahdelta eri ETYJ:n havaintokerralta, (3 ja 4) kolonnien reitti kyseisellä alueella kummallakin kerralla sama. Kaikkiaan vastaavaa reittiä ETYJ on havainnut käytettävän neljästi parin kuukauden sisään.

1. Elokuun 7. 2018 ETYJ:n tiedustelulennokki kuvasi Venäjältä Ukrainaan saapuvan kolonnan. Kolonna saapui Ukrainan maaperälle rajaseudulta, joka on Venäjän hallinnassa ylittäen rajan kohdasta, jossa ei ole raja-asemaa.

2. Manychin lounaispuolella kolonna kääntyi pohjoiseen, ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tiedustelulennokin kuvaaman aineiston perusteella kolonna eteni kohti Hrustalnyin eli entisen Krasnyi Lutšin aluetta.

3. Kolonna saapui Hrustalnyin eteläpuolelle 8. elokuuta klo. 01:16. Hrustalnyin eteläpuolella sijaitseva Miusynsk on merkittävin alueellinen tukikohta, todennäköisesti sen kautta ETYJ:n havaitseman kolonnan rahti on kulkenut.

ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tiedustelulennokkien ei ole mahdollista suorittaa valvontalentoja Venäjän ilmatilassa, joten ei ole tiedossa mistä kolonnat ovat lähteneet liikkeelle tai mihin suuntaan Venäjälle edenneet kolonnat päätyivät. On kuitenkin hyvä huomioida, että Russkoyen alue Venäjällä sijaitsee Manychin rajanylitysalueelta linnuntietä alle 14 km päässä rajasta itään.

Kirjoitukseni lopussa on kuitenkin syytä painottaa sitä, että satelliittikuvaan on merkitty vain osa miehitettyjen alueiden tukikohdista, varastoista ja varikoista. Kaupunkialueilla on suuria määriä erilaisia varastoja ja varikkoja, joita Venäjän johtamat joukot hyödyntävät ja joihin on varastoitu merkittäviä määriä kalustoa sekä muuta materiaalia. Tällainen on esim. Bud’onivs’kyin alueella Donetskissa sijaitseva ul. Baumana varastoineen ja varikkoineen. (5)

Tämän blogin kirjoittamisessa olen hyödyntänyt alla lueteltujen lähteiden ohella aiempia blogejani sekä aineistoa, jota useat eri tahot ovat tuottaneet Venäjältä sekä Itä-Ukrainan sotatoimialueelta, kyseiseen joukkoon kuuluvat muun muassa ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio, @GlasnostGone, @akihheikkinen, Informnapalm ja American Association for the Advancement of Science. Toki aikaa on kulunut tunteja käyden kohteita läpi Google Earthia hyödyntäen.

Marko 

1. https://www.youtube.com/watch?v=NOYuRvRWWow 

2. https://informnapalm.org/22406-potemkin-baza-v-makeevke/ 

3. https://www.youtube.com/watch?v=Ani2YWDLXl0&feature=youtu.be 

4. https://twitter.com/OSCE_SMM/status/1050700801822351361 

5. https://informnapalm.org/en/dangerous-objects-base-army-engineering-unit-russian-invaders-donetsk/