Yleisradion mahalasku –

 

suomalaismedioiden epäonnistumisia Venäjän hyökkäyssodasta uutisoitaessa

Yleisradio julkaisi elokuun 3. päivänä otsikoinniltaan ja sisällöltään epäonnistuneen katsauksen ”Venäjän projektista”. Alun perin tämä Elsa Osipovan laatima katsaus oli otsikoitu totaalisen epäonnistuneella tapaa –

”Kreml käy Kaakkois-Ukrainassa myös hienovaraista sotaa, jonka tavoitteena on ukrainalaisen väestön venäläistäminen”. (1)

Kyseisen katsauksen otsikko on sittemmin muutettu muotoon ”Kreml käy Kaakkois-Ukrainassa sodan lisäksi kampanjaa, jonka tavoitteena on ukrainalaisen väestön venäläistäminen”, mutta kirjoituksessani tarkastelen nyt yksinomaa alkuperäistä julkaisua epäonnistuneine otsikointeineen. En ryhdy alkuperäisen kirjoituksen otsikosta kaatamaan lokaa raportin laatineen Elsa Osipovan niskaan, koska viimekädessä vastuu on Yleisradion uutistoimituksen johdolla – päätoimittajana , sen sijaan luokattoman kehnon sisällön osalta kirjoittajakin saa lopulta osansa. Luonnollisesti alkuperäisessä otsikossa korvaan särähti jo sanamuoto ”hienovaraista sotaa, jonka tavoitteena on ukrainalaisen väestön venäläistäminen” – aivan kuin sellaisessa toiminnassa, jonka lopullisena tavoitteena on Venäjän miehittämillä alueilla asuvien ukrainalaisten kansallisen identiteetin, kielen ja kulttuurin tuhoaminen, olisi mitään ”hienovaraista” vaikka tämä tuhonta pantaisikin toimeen hiljaisuudessa ja kameroilta piilossa. Ja mikä merkittävintä, Venäjän johdon alkuperäisenä tavoitteena oli koko Ukrainan miehittäminen, mikä täten tarkoittaa sitä, että viitattu ”hienovarainen” toiminta olisi kohdistunut yli neljäänkymmeneen miljoonaan ihmiseen – mieheen, naiseen ja lapseen. Venäjän johdon, Vladimir Putinin ääneen lausumana, tavoitteena oli Ukrainan, ukrainalaisten ja ukrainalaisuuden pyyhkiminen olemattomiin. Tiedämme jo nähdyn perusteella, mitä tämä tarkoittaisi miljoonille ukrainalaisille – siitä on hienovaraisuus kaukana.

Tämä aihe on minulle, ikävä kyllä tuttuakin tutumpi, koska olen joutunut seuraamaan keväästä 2014 lähtien tätä ”hienovaraista - - - venäläistämisprojektia”, seuratessani (ehkäpä liiankin läheltä) elämää Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, jossa siviilit joutuivat ensihetkiltä lähtien elämään sen todellisuuden kanssa, jossa mikä tahansa ukrainalaisuuteen viittaava saattoi riittää syyksi ilmiantamiselle ja pidätykselle – katoamiselle, joten minusta otsikkosivun ohella koko raportti on täydellinen mahalasku, jossa aivan liian moni olennainen asia jää vaille huomiota, (ja tästä päätoimittajan ohella jutun laatinut toimittajakin kantaa vastuun).

Kovin moni ei ehkäpä enää muista mitä tapahtui Krimin tataari Reşat Amet’ille, tai Horlivkan kaupunginjohtaja Volodymyr Rybakille, tai kramatorskilaiselle 16-vuotiaalle jalkapalloa pelaavalle aktivisti Stepan Tšubenkolle. Heitä yhdistää se, että he vastustivat rauhanomaisesti Venäjän ja sen proxyjoukkojen ja operaattoreiden toimia kevättalvella ja keväällä 2014, Amet Krimin niemimaalla ja Rybak sekä Tšubenko Donbasissa; ja heitä myös yhdistää se, että he kaikki kohtasivat julman kidutuskuoleman – rauhanomaisten toimiensa tähden – venäläisten tai heidän operaattoreidensa käsissä. Käytännössä he vastustivat sitä Venäjän käymää hienovaraista sotaa, jonka tavoitteena on ukrainalaisen väestön venäläistäminen – Yleisradion alkuperäistä otsikkoa lainatakseni.

En myöskään näe mitään hienovaraista siinä, että Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla useiden alojen työntekijöiden oli osallistuttava erilaisiin propagandanäytöksiin, kuten sotarikollinen Arseni ”Motorola” Pavlovin* hautajaisiin, jotta varmistivat palkanmaksun. Aloja, joilta työntekijöitä käytännössä pakotettiin osallistumaan näihin näytöksiin, olivat päiväkotien työntekijät ja lasten ohjaajat, koulujen ja muiden oppilaitosten henkilökunta opettajineen, samoin sairaaloista pakotettiin lääkäreitä, sairaanhoitajia ja muuta henkilökuntaa osallistujien joukkoon. Luonnollisesti Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden turvallisuuselinten henkilökuntaa osallistui niihin, mutta heistä valtaosa oli tehnyt tietoisen valinnan ja ryhtynyt kollaboraattoriksi, joten en osaa olla surullinen heidän puolesta.

Kuuliaisuutta piti osoittaa myös saadakseen EU:n tai läntisten avustusjärjestöjen lahjoittamia, ja Venäjän johtaman hallinnon edustajien varastamia, avustuspaketteja. Niin, valitettavasti tällainen toiminta oli kovin tavallista, kyse ei ollut yhdestä tai kahdesta kerrasta, jolloin eräs läheisemme kuvaili kuinka työpaikallaan ns. hallinnon näkyvät tukijat saivat avaamattomia avustuspaketteja, joissa oli EU:n tai jonkin kansainvälisen organisaation tunnus. Ehkäpä kansainväliset avustusjärjestöt olivat naiiveja ja liian luottavaisia tai sitten ne eivät uskaltaneet ryhtyä riittäviin vastatoimiin, koska Venäjän edustajat olivat mukana niin monien järjestöjen toiminnassa, mutta tällaista toimintaa katsottiin läpisormien vuosien ajan. Alueella, joilla elintarvikkeista, hygieniatuotteista (käytännössä kaikesta) on pula, kiristys ja uhkailu on keino hallita väestöä eikä siinä ole mitään hienovaraista.

Yleisradion raportissa kuvaillaan Venäjän häikäilemätöntä toimintaa alueella, pidän kuitenkin kyseenalaisena sitä, että videoaineisto koostuu Venäjän puolustusministeriön julkaisemasta materiaalista. Kyseenalaisena siksi, ettemme tiedä millaisen seulan läpi aineisto on käynyt mutta etenkin siksi, ettemme tiedä millaisen nöyryytyksen kohteeksi kuva-aineistossa esiintyvät siviilit ovat joutuneet. Tietoon on tullut kuvauksia tapauksista tältä keväältä ja kesältä, kuinka miehittäjä vaatii paikallisia (siviilejä) vannomaan uskollisuutta Venäjälle (jopa laulamaan Venäjän kansallislaulun) ennen kuin heille on annettu vettä tai elintarvikkeita.

Itse asiassa meillä ei ole edes varmuutta siitä, että kaikki videoilla näkyvät siviilit ovat paikallisia. Venäjän valtiolliset toimijat ovat menneen kevään ja kesän kuluessa järjestäneet myös näytöksiä, joissa ”paikallisina siviileinä” kuvaillut henkilöt eivät puhu paikallisella aksentilla, eivätkä kaikissa tapauksissa edes näytä siltä, että ovat olleet viikkoja sodan jaloissa.

Ihmettelen myös hivenen sitä, että miksi medioissa Suomessa ja lännessä annetaan niin suuri huomio näille Venäjän suunnittelemille ”kansanäänestyksille”. Me kuitenkin tiedämme, että kyse on Venäjän miehittämistä alueista, mikä on itsessään määritelmänä hyvin merkittävä, koska Yhdistyneiden kansakuntien sopimusten mukaan miehitetyillä alueilla järjestetyt ”kansanäänestykset” ovat yksiselitteisesti laittomia, vaikka niiden taustalla olisi jonkin väestönosan tahtotila. (2) Nyt kun kerta kerran jälkeen toistamme Venäjän suunnitelmaa, kuitenkaan mainitsematta tapahtuman kannalta olennaista tekijää (eli laittomuutta), niin liiallisen huomion kiinnittäminen tällaisiin näytöksiin palvelee vain Venäjän etua.

Ymmärrettävää on se, että Ukrainassa asiaan kiinnitetään huomiota, mutta Suomessa ja lännessä median huomiossa unohtuu useimmiten pointti – miehitys ja siitä seuraavat juridiset seikat.

* * *

Seuraavat kuvat kertovat myös siitä todellisuudesta, jossa miehitetyillä alueilla asuvat siviilit elävät. Kuvat on otettu vuosia sitten miehitetyssä Itä-Ukrainassa, Luhanskin alueella. Hienovaraisuus on tästä toiminnasta kaukana, samalla tapaa kuin se on kaukana lasten militarisoinnista, johon Venäjä operaattoreineen on syyllistynyt Ukrainalta miehittämillään alueilla idässä ja Krimin niemimaalla.

Великий Могучий Русский Язык

Урок 1

(1. oppitunti Suuri ja mahtava venäjän kieli).

Kirjojen polttamista seuraa...

Alla lasten militarisointia miehitetyssä Itä-Ukrainassa. 

Lapsuus miehitetyssä Itä-Ukrainassa, Dovžansk v. 2019. 

Kirjoituksessani huomio kohdistui erityisesti yhteen Yleisradiossa julkaistuun katsaukseen. Kyseinen katsaus ei suinkaan ole ainoa viime aikoina suomalaisissa merkittävissä medioissa julkaistu uutinen, jonka sisällöstä löytyy – aiheesta – moitittavaa.

Helsingin Sanomat käytti 2. elokuuta julkaistussa uutiskatsauksessa ”Mitä kuuluu Ukrainan sodalle?” yhtenä asiantuntijana Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan tutkimusjohtaja Heikki Patomäkeä, jonka Venäjää myötäilevää kommentointia on kritisoitu aiheesta, etenkin seuraava sai niskavillat pystyyn useilla –

”Minun oma tulkintani on, että Ukrainaa on kannustettu saamaan ote sodasta, kun vaihtoehtona olisi myös kannustaa sitä rauhanneuvotteluihin Venäjän kanssa.” (3)

Jossa bäckmanilaista virttä veisaava Patomäki tuntuu elävän rinnakkaisessa maailmankaikkeudessa, jossa Venäjä on luotettava ja uskottava neuvottelukumppani, joka ei ole toteuttamassa joukkotuhontaa Ukrainassa. Kyse ei myöskään ole ensimmäisestä kerrasta, jolloin Patomäen kommentointia on aihe kritisoida, joten medioiden toistuva sortuminen hänen käyttöön (Venäjän hyökkäyssodassa Ukrainaan) asiantuntijana näyttää jonkin asteisen tasapuolisuusharhan ylläpidolta.  

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://yle.fi/uutiset/3-12560389

2. Juha-Antero Puistola ja Johanna Suhonen: Itä-Ukraina – Lännen etuvartio, s. 124.

3. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000008977694.html 

Lasten militarisoinnista Venäjän miehittämillä alueilla –

Yunarmiya eli ”Putin jugend” Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla  (julk. 10/2021).

#StandWithUkraine