Ukrainassa lukuisat reserviläiset ja kansalaiset ovat
vastanneet Venäjän talvioffensiivin uhkaan postaamalla eri sosiaalisen median
alustoille, joko aihetunnisteella #УкраїнаЧинитимеОпір tai #UkraineWillResist
viestejä, osoittaakseen näin valmiutensa maansa puolustamiseen –
viestittääkseen, että he ovat valmiit astumaan riviin, mikäli Venäjä laajentaa
sotaa Ukrainassa tulevien viikkojen ja kuukausien kuluessa. Kyseinen kampanja
saa kansainvälisen ulottuvuutensa tänään, joulukuun 17. päivä, jolloin eri
sosiaalisen median alustoilla osoitetaan tukea samoin aihetunnistein:
#UkraineWillResist, #УкраїнаЧинитимеОпір.
Twitterissä kampanjapäivän eteen on tehnyt aktiivisesti – ja
pyyteettömästi – vapaaehtoistyötä myös brittiläistaustainen @GlasnostGone,
joka on jo vuosien ajan jakanut tietoa Ukrainassa käynnissä olevasta sodasta ja
Krimin niemimaan miehityksestä kansainväliselle yleisölle englanniksi
sosiaalisessa mediassa, blogissaan sekä Youtube-tilillään.
Marras-joulukuussa kaatuneita ukrainalaisia. |
Tämän vuoden marras-joulukuussa on kaatunut sotatoimissa
joulukuun 5. päivään mennessä kahdeksan Ukrainan asevoimien sotilasta –
Erillisessä 128. vuoristojääkäriprikaatissa palvellut Sergei
”Ljuti” Jeliseev kaatui ollessaan vartiossa yöllä, 2. marraskuuta,
vihollisen tarkka-ampujan luotiin.
Jeliseev värväytyi ensimmäisen kerran sotatoimialueella
operoivaan joukko-osastoon vuonna 2015, kyseessä oli erillinen 93. mekanisoitu
prikaati, josta hän erosi muutaman vuoden kuluttua v. 2019; mutta jo hyvin pian
hän liittyi erilliseen 128. vuoristojääkäriprikaatiin.
Sergeitä jäi kaipaamaan vaimon ja viisivuotiaan poikansa
ohella vanhempansa, isoäiti ja iso-isoäiti, joka selviytyi hengissä
holodomorista sekä toisesta maailmansodasta.
Marraskuun 7. päivä vihollinen kohdisti 7. mekanisoidun
komppanian (erillinen 24. mekanisoitu prikaati) asemiin kranaatinheitin
keskityksen, keskityksessä menehtyi Vitali ”Ohotnik” Pavlysko.
Vitali Pavlyskolla oli takanaan jo useampi rotaatio, hän
värväytyi ATO:n joukkoihin jo vuonna 2014, lähtiessään lomalta viimeisimmäksi jääneelleen
rotaatiolle, hänen äitinsä pyyteli poikaansa jäämään jo kotiin. Pavlyskoa
jäivät kaipaamaan hänen vaimonsa ja lapsensa sekä vanhempansa.
12. marraskuuta oli kohtalokas päivä Ukrainan
maahanlaskujoukkoihin kuuluvalle erilliselle 79. ilmarynnäkköprikaatille (79
ОДШБр), jolloin everstiluutnantti Ruslan Prusov ja kuljettajana toiminut
ylivääpeli Vadim Fedoseev kaatuivat ajettuaan maastoautollaan
räjähdeansaan Nyzhnoteplessä, Luhanskin operaatioalueella.
Everstiluutnantti Ruslan Prusov oli palvellut erillisessä
79. ilmarynnäkköprikaatissa vuodesta 2002, jota ennen hän oli palvellut
Ukrainan asevoimissa useissa eri joukko-osastoissa vuosien ajan.
Prusovin nuoruudenhaave oli palvella maataan. Toteuttaakseen
haaveensa, hän kouluttautui Odesassa maavoimien instituutissa, suorittaen
jatko-opintoja Ivan Tšernjahovskin mukaan nimetyssä Ukrainan
maanpuolustuskorkeakoulussa. Everstiluutnantti Prusov oli palvellut myös
Ukrainan YK-joukoissa Kosovossa vuosina 2012-2013, Mitrovican alueella.
Vuoden 2014 lopun ja seuraavan vuoden alun, tuolloin vielä
majurina, Ruslan Prusov osallistui Donetskin kansainvälisen lentokentän
raskaisiin taisteluihin.
Ruslan Prusovia jäi kaipaamaan hänen vaimonsa Aljona ja
heidän muutaman vuoden ikäinen lapsensa, sekä hänen tyttärensä edellisestä
avioliitosta.
Ylivääpeli Fedoseev oli palvellut erillisessä 79.
ilmarynnäkköprikaatissa vuodesta 1992 lähtien. Ennen sotaa Fedoseev oli
osallistunut YK:n rauhanturvaamisoperaatioihin Jugoslavian alueella, jossa
serbit olivat vanginneet hänet ja muita ukrainalaisia YK-joukoissa palvelleita
sotilaita; vuosien 2001 ja 2004 aikana hän osallistui YK:n operaatioihin Sierra
Leonessa.
Vadim Fedoseev jäi eläkkeelle asevoimista v. 2009 –
työskennellen kuitenkin erillisen 79. ilmarynnäkköprikaatin huoltojoukoissa.
Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan ja kylvettyä sodan siemenen Ukrainan
itäosiin, Fedoseev kutsuttiin takaisin palvelukseen.
Häntä jäi kaipaamaan vaimonsa ohella aikuinen poikansa.
20. marraskuuta Ukrainan asevoimien 8. SSO rykmentin
tarkka-ampuja, Ubert Mratškovski, menehtyi sotatoimissa Itä-Ukrainassa,
Luhanskin sektorilla.
Mratškovski on osallistunut sotatoimiin ensimmäisestä
kesästä ja Savur-Mohylan taisteluista lähtien, kuuluen tuolloin erillisen 51.
prikaatin tarkka-ampuja komppaniaan. Monivuotisen sodan kuluessa hän on
haavoittunut kolme kertaa, vakavimmin Debaltseven taistelussa talvella 2015.
Tuolloin hän kuului tarkka-ampujana 128. ilmarynnäkköprikaatin vahvuuteen.
Mratškovski palkittiin urheudesta III-luokan ristillä (ukr. За
мужність III ступеня) 3. marraskuuta 2015. Häntä pidettiin yhtenä 8. SSO
rykmentin parhaimmista tarkka-ampujista.
Ubertia jäi kaipaamaan vaimo ja kaksi lasta.
Bakussa Azerbaidžanissa syntynyt Ali
Naib Alhasli muutti
synnyinmaastaan Ukrainaan vain joitain vuosia sitten, Harkovasta hän löysi
elämäänsä vaimonsa taistelulajien rinnalle – ”Воїн” (taistelija) nimellä
tunnettu kamppailu-urheilija Ali Naib Alhasli haaveili oman taistelukoulun
perustamisesta, ystäviensä ja läheistensä yllätyksesi hän kertoi värväytyneensä
ukrainalaisjoukkoihin vuonna 2018, josta lähtien hän palveli rintamajoukoissa.
Hänen mielestä oli luonnollista osallistua uuden kotimaansa puolustamiseen,
olihan Venäjä yhtälailla Azerbaidžanin vihollinen.
Marraskuun 26. päivä, erillisessä 54. mekanisoidussa
prikaatissa palvellut Ali Naib Alhasli, haavoittui kuolettavasti vihollisen
tarkka-ampujan tulituksessa. Ensimmäinen luoti osui ”Taistelijaa” alaselkään,
juuri luotiliivien alapuolelle ja toinen jalkaan.
Azerbaidžanissa asuvien läheistensä ohella Ali Naib Alhaslia
jäi kaipaamaan hänen Harkovassa asuva vaimonsa.
Joulukuun 1. päivä Ukrainan asevoimat menetti sotatoimissa kaatuneena
93. mekanisoidussa prikaatissa palvelleen, Kramatorskissa syntyneen ja
kasvaneen pastorin pojan, Valeri Gerovkinin.
Ukrainan maavoimissa reilun vuoden palvellut, ensimmäisellä
rotaatiollaan sotatoimialueella ollut, Gerovkin menehtyi vihollisen
tarkka-ampujan tulitukseen Novotroitsken lohkolla. Tuolloin samalla lohkolla
haavoittui myös vakavasti toinen Ukrainan asevoimien sotilas.
Valerin siunaustilaisuuden muistosaarnassa pappi Gennadi
Mokhnenko toivoin että vielä jonain päivänä venäläiset tulevat ja
kumartavat ukrainalaisten tyttöjen ja poikien, sotilaiden ja siviileiden
haudoilla pyytäen heiltä anteeksi sitä mitä ovat heille ja maalle tehneet. (2
ja 3)
Valeria jäi kaipaamaan hänen pastori-isänsä ohella äitinsä.
Joulukuun 5. päivä erillisessä 128.
vuoristojääkäriprikaatissa palvellut Ruslan Nirov haavoittui
kuolettavasti vihollisen kranaattikeskityksessä. (4)
Semenivkan kylästä, Lvivin alueelta, kotoisin ollut Ruslan
oli jo toisella rotaatiollaan sodassa. Rauhalliseksi ja hiljaiseksi kuvailtu
Ruslan oli lapsirakas, hän halusi suurperheen. Häntä jäi kaipaamaan raskaana
ollut vaimo sekä vaimon kaksi lasta edellisestä avioliitosta.
Viimeisen puhelun miehensä kanssa tämän kuolinpäivänä
puhunut vaimo Olga, kuvaili elämän ennustamattomuutta, kuinka koskaan ei voi
tietää mitä tuleva tuo tullessaan: yhtenä hetkenä rakas on elossa, puhut hänen
kanssaan ja kuinka seuraavaksi välitetään suruviesti.
Taisteluissa kaatuneiden lisäksi yksi ukrainalaispoliisi menehtyi
virantoimituksessa sotatoimialueella marraskuussa. Marraskuun 16. päivä
Oleksandr Fakhrussinov menehtyi työvuoronsa aikana saamiinsa ampumahaavoihin
sotatoimialueella Rubižnessa, Luhanskin sektorilla. Ukrainan poliisi on
vanginnut surmatyöstä Fakhrussinovin kollegan, joka ampui Oleksandrin
palvelusaseella.
Rintamalla on myös menehtynyt marras-joulukuussa ainakin
yksi Ukrainan asevoimien sotilas sairauskohtaukseen. Marraskuun alun ja
joulukuun 15. päivän välillä yli kaksikymmentä ukrainalaissotilasta on
haavoittunut taisteluissa, ja vihollisen asutetuille alueille kohdistamassa
tykki- ja kranaatinheitintulessa on myös vammautunut siviilejä.
Ukrainalaiset eivät käy vastarintaan vain niiden miesten ja
naisten tähden, jotka ovat kaatuneet viimeisimpien viikkojen ja kuukausien
kuluessa tai tämän vuoden puolella puolustaessaan maataan – kaatuneiden
lukumäärä nousee 1. tammikuuta – 15. joulukuuta välillä yhteensä 76:een. Vastarinnalla
on paljon pidempi historia, eri vaiheineen se ulottuu aina Ukrainan,
ensimmäistä itsenäistymistä, varhaisemmalle ajalle. Näyttääkin siltä, että
valitessaan puolensa talvella 2013-2014 kamppailussa Viktor Janukovitšin
hallintoa vastaan, huomattava osa kansasta valitsi vastarinnan ja valmiuden
antaa uhrauksista suurimman. Tässä marraskuun lopulla 2013 alkaneessa
kamppailussa, jonka ensimmäiset uhrit annettiin tammikuussa 2014, sytytettiin
kansallistunteen väräjävä liekki – liekki, joka oli kytenyt tukahdutettuna
suurimman osan maan itsenäisyyden vuosista Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Toivoa
kansalle tämä liekki oli tarjonnut tämän vuosituhannen alkupuolella Oranssin
vallankumouksen myötä (22. marraskuuta 2004 – 23. tammikuuta 2005), vielä
tuolloin vanhan vallan onnistui tukahduttaa leikki mutta sammumaan he eivät
sitä saaneet. Lopulta kymmentä vuotta myöhemmin kahleet murtuivat arvokkuuden
ja ihmisarvon vallankumouksen myötä ukrainalaisten enemmistön kääntäessä
vanhalle vallalle selkänsä ja aloittaessa vastarinnan, joka jatkuu näinäkin
päivinä –
Taivaallinen sotnia – Небесна сотня, Kiova. © Marko Enqvist. |
Tänään ukrainalaiset eivät puolusta vapauttaan
vain ja ainoastaan niiden tuhansien sodassa henkensä antaneiden puolesta, he
muistavat myös ”taivaallista sotniaa” – niitä kaikkia, jotka arvokkuuden
ja ihmisarvon vallankumouksessa antoivat henkensä syrjäyttäessään itsevaltaisen johtajan. Mutta
ennen kaikkea he ovat valmiit vastarintaan lastensa ja maansa tulevaisuuden
tähden –
Україна Чинитиме Опір!
Marko
Lähteet:
1. https://novynarnia.com/2021/12/01/zahybli-lystopada-2021/
2. https://novynarnia.com/2021/12/02/valerij-gerovkin/
3. https://risu.ua/en/a-22-year-old-soldier-son-of-a-pastor-was-killed-in-donbas_n124077
@GlasnostGone Twitter & YouTube.
#UkraineWillResist #УкраїнаЧинитимеОпір
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toistaiseksi ei kommentointia.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.