Helsinki+50-konferenssi: hautajaiset ovat käynnissä, vain ruumis puuttuu

 

Kylmän sodan kuumina vuosina järjestettiin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin eli ETYK:in monivaiheiset kokoukset, jotka Helsingissä vuonna 1973 järjestetyn ulkoministerien kokouksen ja Genevessä vuosina 1973–1975 järjestettyjen neuvotteluiden jälkeen huipentuivat Helsingin Finlandia-talossa heinä- ja elokuun vaihteessa vuonna 1975 pidettyyn huippukokoukseen.

Minulla ei ole selkeitä muistikuvia kesän 1975 tapahtumista, sen sijaan paria vuotta myöhemmin alkaneen koulutaipaleeni kuluessa ETYK kuin myös huippukokoukseen liitetyt Helsingin henki-sanonta sekä liennytys-termi nousivat esiin lukemattomia kertoja. Helsinki ja ETYK henkilöityivät voimakkaasti järjestämisajankohtana toimineeseen presidentti Urho Kaleva Kekkoseen, jopa niin voimakkaasti, että 80-luvun toisen puoliskon koittaessa tämä alkoi tuntua vaivaannuttavalta muistelolta vapauden aatteen levitessä Neuvostoliiton miehittämään Itä-Eurooppaan ja neuvostovaltion itsensäkin alkaessa natista liitoksissaan. Ja tänään tunnen oloni aivan yhtä vaivaantuneeksi, päättäjiemme muistuttaessa ETYK:in seuraajan ETYJ:n kuuluvan niihin harvoihin kansainvälisiin organisaatioihin, jotka toimivat Euroopan turvallisuuden hyväksi, ja joissa Venäjä edelleen on mukana, kuten ulkoministeri Elina Valtonen toteaa Ylen haastattelussa. (1)

Nämä tällaiset kommentit ovat nolostuttavan vaivaannuttavia tietäessämme, että Venäjä rikkoo käytännössä kaikkia 50 vuotta sitten Helsingissä sovittuja perusperiaatteita, (2) ja että Venäjä on häikäilemättömästi käyttänyt asemaansa organisaatiossa (ETYJ) hyväksi reilun vuosikymmenen ajan – pidempäänkin. Niinpä ETYJ on ollut silmissäni ruumis jo viime vuosikymmenen puoliväliltä lähtien: ruumis, jota kukaan ei ole tohtinut julistaa kuolleeksi ja jolle kukaan ei ole pitänyt muistojuhlaa, ja jonka arvovalta on rapautunut olemattomiin sitten vuoden 2014 Krimin niemimaan miehityksen ja Ukrainassa koetun ”venäläisen kevään”.

 

Ruumis nimeltä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö, ETYJ

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö ETYJ:n (engl. OSCE – Organization for Security and Cooperation in Europe) toiminnan perustana on edelleen Helsingissä vuonna 1975 järjestetyn ETYK:in päätösasiakirja ja periaatteet. Nykyiseen muotoonsa ETYJ kehittyi vuonna 1994 kun ETYK-prosessi laajennettiin ETY-järjestöksi Budapestin huippukokouksessa, 10. lokakuuta–2. joulukuuta 1994. ETYJ keskittyy turvallisuuden takaamiseen poliittis-sotilaallisella tasolla, talouden ja ympäristön tasolla sekä ihmisten tasolla eli nk. inhimillinen ulottuvuus. ETYJ:in päämaja sijaitsee Wienissä, Itävallassa ja siihen kuuluu 57 jäsenvaltiota kolmelta eri mantereelta.  

Tavallaan on ymmärrettävää, että maamme poliitikkojen ja asiantuntijoiden kannanotoissa toistuu näkemys siitä, että Venäjän Ukrainaan kohdistamasta hyökkäyssodasta huolimatta ETYJ:illä voi olla arvoa tulevaisuudessakin, että sille voi löytyä esimerkiksi rooli Ukrainan jälleenrakennuksessa, kun sen aika koittaa. Luonnollisesti meidän on samalla ymmärrettävä se, että esimerkiksi ukrainalaisten (kansalaisten) silmissä ETYJ:n arvo on aikalailla mennyttä. He kokevat – aivan oikeutetusti – ETYJ:n organisaationa pettäneen heidät Itä-Ukrainassa keväällä 2014 alkaneen sodan ja ETYJ:n Ukrainan tarkkailumission aikana. ETYJ:n Ukrainan tarkkailumissio toimi Ukrainassa vuodesta 2014 vuoteen 2022, käytännössä toiminta Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla oli halvaantunut viikkojen ajan ennen Venäjän suurhyökkäyksen alkua. Huomioidaan myös se, ettei ETYJ:n Ukrainan tarkkailumissio kyennyt toimimaan lainkaan Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla. Myös Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla sen toimintaa rajoitettiin ja häirittiin, mikä on luettavissa ETYJ:n Ukrainan tarkkailumission raporteista –

”The Mission’s freedom of movement was restricted 17 times, including 15 instances in non-government-controlled areas. Members of the armed formations twice denied the SMM passage near Stanytsia Luhanska, Luhansk region.” (3)

Lainaus on ETYJ:n Ukrainan tarkkailumission 7. helmikuuta 2022 julkaisemasta raportista. Lukijoille tiedoksi ”non-government-controlled areas” tarkoittaa niitä itäisen Ukrainan osia, jotka olivat Venäjän hallinnassa, ja ”armed formations” tarkoittaa militanttijoukkoja eli Venäjän proxy-joukkoja. ETYJ:n Ukrainan tarkkailumission partioiden liikkumisen rajoittamisessa Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla ei suinkaan ollut kyse yksittäisistä tapahtumista, vaan toiminta oli toistuvaa ja miehitetyillä alueilla operoivat joukot harjoittivat sitä vuosien ajan ilman, että ETYJ:n taholta toimintaan olisi ollut todellista tahtoa puuttua. Ei ollut ja mikäli olen oikein ymmärtänyt, ja ETYJ:n tapauksessa ”virtahepona” olohuoneessa oli Venäjä ongelmallisine rooleineen.

Toisin kuin saattaisi kuvitella, Venäjä oli aktiivisesti mukana ETYJ:n Ukrainan tarkkailumissiossa siitä huolimatta, että maa oli miehittänyt Krimin niemimaan Ukrainalta helmi-maaliskuussa 2014 ja oli näkyvästi osallisena sodassa. Helmikuussa 2022 ETYJ:n Ukrainan tarkkailumission henkilöstöön kuului 24 venäläistä tarkkailijaa sekä 6 valkovenäläistä tarkkailijaa. (4) Venäläisiä tarkkailijoita osallistui ETYJ:n Ukrainan tarkkailumissioon vuodesta 2014 lähtien Venäjän suurhyökkäykseen saakka, operaatio lopetettiin maaliskuussa 2022. (5) Venäläisillä tarkkailijoilla oli käytännössä samat toimivaltuudet, kuin muidenkin maiden tarkkailijoilla.

Asetelma oli Ukrainan kannalta kaikella tapaa epäreilu, epärehellinenkin, Venäjän ”kaksoisroolin” tähden. Enkä ole täysin varma, että voidaanko Venäjän kohdalla puhua vain kaksoisroolista, koska sen toiminnan lonkerot ulottuivat useiden organisaatioiden ja järjestöjen kautta Ukrainaan samalla kun se toiminnallaan ainakin jollain tasolla korruptoi ja halvaannutti järjestöjä, joiden toiminnassa se oli mukana. Vähäisimmillään se alisti Venäjällä toimivat järjestöjen osat hallintonsa etäispesäkkeiksi.

ETYJ:n Ukrainan tarkkailumissio mahdollisti myös sen, että tarkkailijoiden ohella venäläiset yhteysupseereiksi nimetyt henkilöt pystyivät liikkumaan varsin vapaasti demarkaatiolinjan molemmin puolin, mikä luonnollisesti herätti ukrainalaisissa närää. Esimerkiksi sodan ensimmäisenä vuonna Venäjän maavoimien silloinen apulaiskomentaja, kenraaliluutnantti Aleksandr Lentsov, pystyi liikkumaan alueella hyvin vapaasti ETYJ:n Ukrainan tarkkailumission partioita hyödyntäen. Robert McDermottin mukaan on mahdollista, että Venäjän proxy-joukkojen ja niitä tukevien Venäjän asevoimien osien suorittamat sotilasoperaatiot Itä-Ukrainassa talvella 2015 (esim. Debaltseve) toteutettiin kenraaliluutnantti Aleksandr Lentsovin ohjauksessa. (6)

ETYJ:n Ukrainan tarkkailumission raporteista ei löydy suoraa mainintaa Venäjän asevoimista Ukrainassa. Sen sijaan perehdyttäessä raportteihin huolella, ne paljastavat hyvin paljon siitä, mitä Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden ja Venäjän välisellä (Venäjän kontrolloimalla) rajaseudulla tapahtui, kuten illalla 7. elokuuta 2018:

”An SMM long-range UAV spotted convoys of trucks entering and exiting Ukraine via a dirt track where there are no border crossing facilities in the middle of the night. At 22:15 on 7 August, an SMM long-range UAV spotted a convoy of eight canvas-covered six-wheeled cargo trucks (five KamAZ-4310 and the rest undetermined) travelling east along a road near Chystiakove (non-government-controlled, 62km east of Donetsk). - - -.” (7)

Yöaikaan tapahtuvat rajanylitykset Venäjältä miehitettyyn Itä-Ukrainaan tai miehitetyiltä alueilta Venäjälle olivat toistuvia, ja niitä tapahtui useilta kohdin Venäjän täysin kontrolloimaa rajaa. Samoin raportit paljastavat sen, mitä elektroninen tarkkailu, valvontalennot drooneilla tai ETYJ:n tarkkailumission partiot havaitsivat.

En kollektiivisesti syytä totuuden kiertelystä ETYJ:n Ukrainan tarkkailumissioon osallistuneita henkilöitä, pois lukien tarkkailumissioon osallistuneet venäläiset jäsenet. He olivat täysin väärässä tehtävässä saadessaan osallistua ETYJ:n Ukrainan tarkkailumissioon. Sama pätee valkovenäläisiinkin tarkkailijoihin ja joukkoon muiden maiden kansalaisia, jotka jäivät kiinni työskentelystä Venäjälle. Lopultakin kyse oli poliittisesta päätöksestä, että Venäjän toimilta suljettiin silmät ja että sen annettiin vetää lokaan ETYJ:n maine Ukrainassa. Sitä niittää, mitä kylvää!

Poliitikkojemme olisi pitänyt toimia paljon aktiivisemmin Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan helmi-maaliskuussa 2014 ja sen ryhtyessä operaattoreidensa sekä paikallisten kollaboraattoreiden tuella luomaan kaaosta Ukrainan eteläisiin ja kaakkoisiin osiin Krimin miehitystä seuranneina viikkoina. Sen sijaan länsimaat kieltäytyivät avoimesti tunnustamasta totuutta. Suomessakin kansanedustajat osallistuivat disinformaation ja misinformaation levittämiseen epäillessään tai vähätellessään, tai jopa kieltäessään Venäjän roolin sodan osapuolena.

Olen menneiden vuosien kuluessa pohtinut lukuisia kertoja näiden poliitikkojen motiiveja toimilleen. Miksi päivänselvienkin asioiden, kuten energian, kohdalla Suomessa turvallisuusnäkökohdat haluttiin unohtaa julkisessa keskustelussa, kuten Juha Sipilän hallituksen aikaan tehtiin? Venäläiseen energiaan liittyvistä riskeistä muistuttaneita syytettiin ihan omasta takaa (ja ilman painostusta) russofobeiksi. Mikä mahtaisikaan olla henki tänään maassamme, mikäli Venäjän ”erikoisoperaatio” olisi onnistunut suunnitellulla tapaa? Onneksemme ukrainalaiset taistelivat eivätkä taipuneet!

Minua turhauttaa lukea muistutuksista diplomatian ja keskusteluyhteyden tärkeydestä, kun Venäjälle kyse on areenoista, joilla se pyrkii lypsämään itselleen maksimaalisen hyödyn ja joilla kirjoitettuja sopimuksia se noudattaa niin kauan, kun sopimuksen noudattaminen hyödyttää sitä itseä. Meidän olisi pitänyt ottaa opiksi jo Georgian sodan, Krimin niemimaan miehityksen ja ”venäläisen kevään” myötä ja kohdella Venäjää sen mukaisella tavalla viime vuosikymmenen puolelta lähtien. Viimeistään meidän olisi pitänyt herätä todellisuuteen loppukesästä 2014 Venäjän aloittaessa ensimmäiset laajat sotilasoperaatiot Itä-Ukrainassa, eikä jättää Ukrainaa taistelemaan yksin.

Helsinki+50 ei ole muuta, kuin irvokas näytelmä, jota rikollista hyökkäyssotaa käyvä Venäjä tulee käyttämään propaganda-areenanaan. Helsingin henki (jos sellaista oikeasti on ollutkaan muualla kuin mielikuvituksissamme) haisee paahteisessa auringossa mätäneviltä venäläissotilailta. Смерть ворогам!

”In Donetsk region, the SMM recorded 528 ceasefire violations, including 345 explosions. In the previous reporting period, it recorded 703 ceasefire violations in the region. In Luhansk region, the Mission recorded 1,182 ceasefire violations, including 1,075 explosions. In the previous reporting period, it recorded 1,224 ceasefire violations in the region.” (8) Ote ETYJ:n Ukrainan tarkkailumission viimeiseksi jääneestä raportointipäivästä, 23. helmikuuta 2022.

 

Helsinki+50: no place for the terrorist state of Russia-mielenosoitus

Saman aikaisesti Helsinki+50-konferenssin kanssa Ukrainalaisten Yhdistys Suomessa ry järjesti Finlandia-talon edustalla Helsinki+50: no place for the terrorist state of Russia-mielenosoituksen muistuttaakseen osallistujia sekä helsinkiläisiä siitä, että konferenssiin osallistuu myös valtuuskunnat Venäjältä, että Valko-Venäjältä. On aivan perusteltua kysyä, että onko tuhoamissotaa käyvän Venäjän paikka Helsingissä? Ei missään nimessä ole! 

”While you talk, russia KILLS”.

“Russian war criminals belong in prison, not Finlandia-talo”.

“Helsingin henkeä” vaalivan konferenssin alla Venäjän valtio-omisteinen RIA Novosti otsikoi seuraavaa: “There is no other option: no one should remain alive in Ukraine” (9) – siinäpä sitä on ”Helsingin henkeä” kerrakseen! Näihin sanoihin on päätettävä tämä työnimellä ”Helsinki+50-konferenssi: ei ryssiä Helsinkiin” aloittamani kirjoitus.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://yle.fi/a/74-20174234

2. https://www.is.fi/politiikka/art-2000011381884.html

3. https://www.osce.org/files/f/documents/b/9/512209.pdf

4. https://www.osce.org/files/f/documents/b/9/512209.pdf

5. https://www.osce.org/special-monitoring-mission-to-ukraine-closed

6. GEORGIASTA UKRAINAAN –VENÄJÄN SOTATAITO JA TAISTELUPOTENTIAALI ASEELLISISSA KONFLIKTEISSA, kapteeni Jarkko Koistinen

”On myös mahdollista, että kapinallisjoukkojen operaatiot toteutettiin Venäjän Maavoimien apulaiskomentajan, kenraaliluutnantti Aleksandr Lentsovin ohjauksessa. McDermottin mukaan tähän viittaa Lentsovin nimeäminen, hänen virka-asemansa huomioiden vaatimattomaan tehtävään, Minskin ensimmäisen sopimuksen toimeenpanoa valvovaan elimeen sekä hänen viipymisensä konfliktialueella yli kaksi kuukautta ETYJ-tehtävän siirryttyä toiselle venäläiskenraalille.” s. 148.

https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/144311/KoistinenJT_YEK58.pdf?sequence=1&isAllowed=y

7. https://www.osce.org/special-monitoring-mission-to-ukraine/390179

8. https://www.osce.org/files/2022-02-23 Daily Report_ENG.pdf?itok=57816

9. https://ria.ru/20250730/ukraina-2032235759.html 

Helsingin henkeä venäläisittäin, kenenkään ei pitäisi jäädä Ukrainassa henkiin.