Viime kesänä
suomalaiset panssarivaunujoukot viettivät sadan vuoden taivaltaan
Parolannummella Hattulan kupeessa. Maamme panssarivaunujoukot syntyivät reilut
sata vuotta sitten 30. kesäkuuta 1919 sotaministeri Rudolf Waldenin
antaessa käskyn perustaa 15. heinäkuuta 1919 Hyökkäysvaunurykmentti – rykmentin
kotitukikohtana toimi tuolloin Santahaminan varuskunta. Rykmentti käsitti kaksi
patteristoa, jotka oli jaettu kahteen patteriin.
Panssarivaunuajattelu jakautui 1920-luvulla kahteen
koulukuntaan, ranskalaisen ajattelun mukaan panssarivaunu on jalkaväen
tulitukiase, kun taas englantilaisen ajattelun mukaan panssariaselaji voisi
olla itsenäinen ratsuväen seuraaja. Suomessa ajateltiin vuonna 1919
panssarivaunujen olevan liikkuvaa tykistöä, mistä johtui hyökkäysvaunurykmentin
jako kahteen patteristoon.
Rykmentille hankittiin Ranskasta 32 kappaletta Renault
FT-17 -panssarivaunua, jotka kuuluivat tuolloin panssarikaluston ”eturintamaan”
maailmassa.
Ranskalainen Renault FT-17 panssarivaunu. |
Pari vuotta perustamisensa jälkeen vuonna 1921
Hyökkäysvaunurykmentti siirrettiin Santahaminan varuskunnasta Poltinahon
varuskuntaan Hämeenlinnan kaupunkiin.
Suomessa panssarijoukot kokivat aselajina alasajon, ensiksi
1926 hyökkäysvaunupataljoonaksi, myöhemmin hyökkäysvaunukomppaniaksi. Kannattipa
Suomen kenttätykistön ”isä” Vilho Nenonen hyökkäysvaunuaselajin
lakkauttamista kokonaan.
Uudella vuosikymmenellä – 30-luvulla – Suomessa ryhdyttiin
tutkimaan panssariaselajin uudistamista englantilaisen Vickers-Armstrongin
kuuden tonnin panssarivaunun pohjalta. Talvisotaan mennessä niitä oli hankittu
Suomelle vuoden 1919 hyökkäysvaunurykmentin tapaan 32 kappaletta. Niiden
varustaminen käyttökelpoisilla aseilla oli kuitenkin kesken, eikä niihin oltu
talvisotaan mennessä hankittu omia tykkejä eikä radioitakaan, joten niissä
jouduttiin käyttämään Renault FT-17:n Puteaux-panssarivaunukanuunoita.
Panssarivaunut ensimmäistä kertaa sodassa – lyhyt silmäys
panssariaseen historiaan
Panssarivaunu sai tulikasteensa rintamalla ensimmäisessä
maailmansodassa, 15. syyskuuta 1916 brittien joukot käyttivät Sommessa, Flers–Courceletteen
taistelussa ensimmäisen kerran Mark I -panssarivaunua, joita briteillä oli
yhteensä 40 kappaletta. Syyskuun 15. päivä alkaneeseen hyökkäykseen näistä Mark
I -panssarivaunuista osallistui yhdeksän kappaletta, myöhemmin niiden avuksi
saapui toiset yhdeksän vaunua.
Sommen taistelu oli ensimmäinen taistelu, jossa
panssarivaunuja käytettiin niin, että sillä oli taktista merkitystä.
Marraskuussa 1917 käytiin ensimmäisen maailmansodan
länsirintamalla Cambrain taistelu (20. 11.–3.12.1917), jossa ympärysvallat
käyttivät panssarivaunuja ensimmäisen kerran onnistuneesti. Ympärysvallat
lähettivät taisteluun yhteensä yli 470 panssarivaunua, ja vaikka saksalaisten
onnistui lopulta tekemään vastahyökkäyksellään Cambrain taistelun menestyksen
tyhjäksi, panssarivaunujen käyttö sopivan tasaisessa maastossa – liikkumista
rajoittavia räjähdekuoppia ei juurikaan ollut – yhdessä yllätyshyökkäyksen ja
tehostuneen tykistönkäytön vuoksi toivat briteille alussa edun.
Kuten yllä viittasin, ensimmäisen maailmansodan jälkeen
20-luvulla, panssarivaunuajattelu jakautui kahteen koulukuntaan, ranskalaisen
ajattelun mukaan panssarivaunu on jalkaväen tulitukiase, kun taas
englantilaisen ajattelun mukaan panssariaselaji voisi olla itsenäinen ratsuväen
seuraaja.
Saksassa ja Neuvostoliitossa ajattelu kulki mekanisoinnin
suuntaan, johtuen osittain salaisesta koulutusyhteistyöstä, jota toimeenpantiin
Neuvostoliitossa, koska panssarivaunut olivat Saksalta kiellettyjä Versailles’n
rauhansopimuksen perusteella. Maiden välinen sotilasyhteistyö alkoi vuonna 1922
allekirjoitetun maidenvälisen Rapallon sopimuksen jälkeen. Seuranneina
vuosina saksalaisia sotilaita lähetettiin harjoittelemaan neuvosto-Venäjälle,
vastaavasti neuvosto-Venäjä koki hyötyvänsä saksalaisten harjoitusmenetelmien
seuraamisesta.
Joulukuussa 1926 Saksa ja Neuvostoliitto allekirjoittivat
sopimuksen panssarikoulun perustamisesta Neuvostoliittoon. Panssarikoulu
avattiin 1929 Kazanin alueella, oppilaitos tunnettiin nimellä Kaman
panssarikoulu (Panzerschule Kama), jossa panssarikoulutusta sai
seuraavien vuosien kuluessa noin 30 saksalaisupseeria. Osa koulutuksessa
olleista saksalaisupseereista osallistui myös neuvostoarmeijan
sotaharjoituksiin.
Voidaan sanoa toisen maailmansodan muodostuneen
panssarivaunujen ja niillä varustettujen joukkojen läpimurroksi – toisen
maailmansodan alkupuolella nähtiin saksalaisten panssarijoukkojen tehokkuutta
salamasodan muodossa, jolloin Luftwaffen tuella mahdollistui
panssarijoukkojen nopea eteneminen syvälle vihollisen maaperälle. Toisaalta
toisessa maailmansodassa nähtiin suurimmat koskaan käydyt panssaritaistelut,
kuten Kurskin taistelu 4.–22. heinäkuuta 1943, joka alkoi saksalaisten Operaatio
Zitadellen muodossa heinäkuun 4. päivä. Kurskin mutkassa käytyyn taisteluun
puna-armeija heitti yli 1,9 miljoonaa miestä ja yli 5000 panssarivaunua sekä
tuhansia lentokoneita, vastaavasti Saksalta osallistui Operaatio Zitadelleen
noin 780 000 sotilasta, lähes kolme tuhatta panssarivaunua ja reilut kaksi
tuhatta lentokonetta.
Neuvostoliito hankki menestystä vahvasti mekanisoitujen
joukkojen avulla toisen maailmansodan alla alkaneessa Halhin-Golin taistelussa,
joka käytiin 11. toukokuuta – 16. syyskuuta 1939 välillä. Halhin-Golin
taistelut sodittiin Mongolian maaperällä puna-armeijan ja Japanin
keisarilliseen armeijaan kuuluneen Kwantungin armeijan välillä. Taistelut
alkoivat, kun Neuvostoliiton turvatakuita nauttivan Mongolian kansantasavallan
sotilaat tunkeutuivat alueelle, jonka Japanin protektoraatti Mantšukuo katsoi
itselleen kuuluvaksi. Halhin-Golissa kannuksiaan hankki myös, tuleva
Neuvostoliiton marsalkka, Georgi Žukov. Halhin-Golin taisteluiden eräs
seuraus oli Japanin vakuuttuminen Neuvostoliiton sotilaallisesta voimasta, mikä
johti sen pidättäytymiseen hyökkäämästä sitä vastaan ja lopulta maiden väliseen
hyökkäämättömyyssopimukseen huhtikuussa 1941.
Parolan panssarimuseolla Hattulassa
Parolan panssarimuseo on Hattulassa sijaitseva suomalaisia
panssari- ja panssarintorjuntajoukkoja ja niiden historiaa esittelevä
aselajimuseo, jossa on esillä kattava kokoelma itsenäisyyden ajan
panssarivaunuja, -autoja ja panssarintorjunta-aseita sekä panssarijuna.
Museo avattiin paljaan taivaan alla männikköisessä rinteessä
18. kesäkuuta 1961, jolloin kokoelmissa oli 19 panssarivaunua ja 12
panssarintorjuntatykkiä. Sittemmin näyttelytilat ja kokoelmat ovat kehittyneet
huomattavasti. Museota ylläpitää panssarimiesten ja -jääkäreiden
maanpuolustusjärjestö Panssarikilta ry.
Museoon tutustuu vuosittain noin 30 000 kävijää, ja
nykyään sen kokoelmiin kuuluu noin 70 panssarivaunua ja panssaroitua ajoneuvoa,
40 erilaista panssarintorjunta-asetta ja panssarijuna.
Panssarimuseon kokoelmat ovat ainutlaatuiset. Esimerkiksi
neuvostoliittolaisista panssarivaunuista ei tiettävästi ole Venäjän ulkopuolella yhtä
kattavaa kokoelmaa. Erityisiä
harvinaisuuksia ovat jatkosodan aikana kehitetty, japanilaisten fanittama, BT-42
rynnäkkötykki, ainoa laatuaan; T-50 kevyt panssarivaunu, joita on
maailmassa jäljellä kaksi; ja panssariauto BA-10, joka on tiettävästi
ainoa koko maailmassa.
BT-42 rynnäkkötykki.
|
T-50 kevyt panssarivaunu. |
Sotasaaliiksi saatu BA-10 panssariauto.
|
On luonnollista, että Panssarimuseolla muistetaan aselajin
historiaa Suomessa, vierailumme aikana museon vaihtuvissa näyttelyissä
esiteltiin 100 vuotta sitten perustetun Hyökkäysvaunurykmentin vaiheita
kuvin, tekstein ynnä esinein.
Vaihtuvassa näyttelyssä valotettiin myös Renault F.T.
Modéle 1917 -panssarivaunun synty- ja käyttöhistoriaa.
Hyökkäysvaunurykmentille hankittiin näitä ranskalaisia panssarivaunuja vuonna
1919 yhteensä 32 kappaletta (kuva vaunusta uudessa värityksessä kirjoituksen
alkupuolella).
Eikä museo unohda talvisodan panssarintorjuntaa,
huomio kiinnittyy erityisesti lähitorjuntamiesten toimintaan ja välineisiin.
Kasapanos ja kasapanoksen tarvikkeet rintamaoloissa. |
Jatkosodassa Panssariyhtymän upseereista ja
sotilaista moni nimitettiin ansioistaan Mannerheim-ristin ritariksi.
Ensimmäiseksi Mannerheim-ristin ritariksi nimettiin eversti, myöhemmin kenraalimajuri,
Ruben Lagus, joka siirrettiin asemasotavaiheen aikana kesäkuussa 1942,
vasta perustetun Panssaridivisioonan komentajaksi. Lagus nimitettiin 2.
luokan Mannerheim-ristin ritariksi ansioistaan kesän -41
hyökkäyssotavaiheen aikana johtamastaan
offensiivista 5. divisioonan komentajana.
Panssariyhtymän Mannerheim-ristin ritarit. |
BA-20M panssariauto. |
Panssarimuseolta löytyi myös Panzerkampfwagen
IV Ausführung J, panssarivaunutyyppi, joka oli minulle lapsuudestani
kovin tuttu, sillä sijaitsihan vastaavan mallinen vaunu silloisen Lappeenrannan
Päällystöopiston (eletään 70- ja 80-lukua) lähistöllä Lappeenrannan
lentokentän kupeella. Vaunulla leikimme sotaa pojankloppeina monena kesänä ja
talvena panssarikenraaleiksi itsemme kuvitellen.
Panzerkampfwagen
IV Ausführung J Parolassa.
|
Vickers-Armstrongs 6 tn. tank, taustalla T-26 m 1933. |
Lähikuva KV-1E:n tornista. |
Sturmgeschütz III Ausf. G rynnäkkötykki (StuG III Ausf. G) eli "Sturmi". |
Näkymä moottorihalliin. |
Entäpä mikä otsikossa mainittu ”postijuna” on? Kyseessä
on suomalaisten, neuvostoliittolaisesta T-28 panssarivaunusta käyttämä nimitys –
suomalaiset kutsuivat T-28 vaunua nimillä ”postijuna” tai ”postivaunu”. Kutsumanimi
johtui tiettävästi eräästä sotasaaliiksi saadusta vaunusta löytyneistä
kenttäpostisäkeistä.
Sotasaaliiksi saatu puna-armeijan T-28 panssarivaunu, "postijuna", Parolassa. |
Parolan panssarimuseolla panssariaselajin esittely ei
suinkaan pääty toisen maailmansodan aikaan – Suomen osalta talvisodasta
jatkosodan kautta Lapin sotaan – vaan museolla on esitelty kattavasti puolustusvoimien
panssarikalustoa toisen maailmansodan jälkeen aina tähän hetkeen saakka. Tässä
kirjoituksessa pääpaino on kuitenkin historialla, joten toistaiseksi en tarjoa
lukijoille kattavaa kattausta esillä olleista moderneimmista panssarivaunuista
tahi -ajoneuvoista, alla kuitenkin pari kuvaa, joista ensimmäisessä ”kättä
lyövät” saksalainen Leopard 2 A4 ja neuvostovalmisteinen T-72 M1.
Ja toisessa maavoimien tämänhetkiseen kalustoon kuuluva siltapanssarivaunu
Leopard 2L (alla).
Taistelupanssarivaunujen ”kuolemaa” on povattu jo
vuosikymmenten ajan, nykyisyys esim. Itä-Ukrainan sotanäyttämöllä on kuitenkin
omalta osaltaan todistanut sen, että puheet panssariaseen kuolemasta aselajina
ovat liioiteltuja. Panssarivaunun pahin vihollinen on toinen panssarivaunu.
”Meillä on käsky jyrkin
uhmata kuolemaa.
Voimalla panssarinyrkin
ruhjoa vastustajaa.
Meillä ei säikytä,
meillä ei surra
– iske ja murra!”
Panssarijoukkojen kunniamarssi, sanat runoilija Yrjö
Jylhä, kirjoittaen ne Taipaleenjoella talvisodassa.
Kiitokset Panssarimuseolle!
Marko
Lähteinä käytetty muun muassa:
Parolan panssarijuna, koottu neljästä eri junasta.
|